TUOMIO (Hovioikeus)

1 (24)
Helsingin hovioikeus
Tuomio
15/104146
Antamispäivä
30.01.2015
Asianumero
R 14/318
X
X
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Helsingin käräjäoikeus 11.12.2013 nro 130231 (liitteenä)
Asia
Törkeä avustuspetos ym.
Valittajat
Kihlakunnansyyttäjä Anja-Riitta Rinkinen
Innovaatiorahoituskeskus Tekes (ent. Teknologian ja Innovaatioiden
Kehittämiskeskus Tekes)
Vastapuolet
Jukka Kalevi Rautonen
Pertti Juhani Heinonen
Kari Mikael Aranko
x
Asian käsittely hovioikeudessa
Pääkäsittely on luottamusaseman väärinkäyttöä koskevan kokonaisuuden
osalta toimitettu 30.9.-2.10.2014, 6.10.2014 ja 7.10.2014 sekä törkeää
avustuspetosta koskevan kokonaisuuden osalta 8.10.2014.
x
Valitukset
Syyttäjä on toistaen käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän syytteen vaatinut,
että Jukka Kalevi Rautonen tuomitaan syytteen 1 kohdan mukaisesti
rangaistukseen luottamusaseman väärinkäytöstä, että Pertti Juhani Heinonen
tuomitaan syytteen 2 kohdan mukaisesti rangaistukseen avunannosta
luottamusaseman väärinkäyttöön ja että Rautonen sekä Kari Mikael Aranko
tuomitaan syytteen 3 kohdan mukaisesti rangaistukseen törkeästä
avustuspetoksesta. Lisäksi syyttäjä on vaatinut, että Rautonen, Heinonen sekä
Aranko velvoitetaan korvaamaan valtiolle sen varoista hovioikeudessa
maksettavat todistelukustannukset. Edelleen syyttäjä on vaatinut, että mikäli
syytteet hylätään myös hovioikeudessa, valtion Rautoselle, Heinoselle ja
Arangolle maksettavaksi tuomittuja oikeudenkäyntikulukorvauksia alennetaan.
Luottamusaseman väärinkäyttö
Suomen Punaisen Ristin (jäljempänä SPR) Veripalvelun johtajana toiminut
Rautonen oli vuosina 2004-2009 hankkinut entiseltä työnantajaltaan,
nykyiseltä Booz & Company Oy:ltä (jäljempänä Booz) konsulttipalveluita
Veripalvelun toimintojen kehittämiseksi yhteensä yli 3,3 miljoonalla eurolla.
Booz oli vuonna 2004 tehnyt kaksi konsultointiin liittyvää kirjallista tarjousta.
2 (24)
Rautonen oli kuitenkin aina sopinut Heinosen kanssa suullisesti
konsulttipalveluiden tekemisestä, sisällöstä ja hinnasta sekä konsultoinnin
jatkamisesta. Konsulttipalveluiden hankinnasta ei ollut missään vaiheessa
tehty kirjallista sopimusta, vaikka SPR:n säännöt olivat sitä yksiselitteisesti
edellyttäneet.
SPR:n hankintapolitiikan mukaan Veripalvelun johtokunnan/hallituksen tuli
hyväksyä yli 300.000 euron hankinnat. Konsultointi olisi tullut hyväksyttää
Veripalvelun johtokunnassa/hallituksessa, vaikka se oli sisältynyt SPR:n
kirjanpitoon, toimintasuunnitelmaan ja talousarvioon. Rautosen olisi tullut
hyväksyttää konsultointi johtokunnassa/hallituksessa viimeistään siinä
vaiheessa, kun hän oli tullut tietoiseksi siitä, että konsultointi ylitti asetetun
hankintarajan. Tätä Rautonen ei ollut koskaan tehnyt.
SPR:n hankintapolitiikan mukaan muun muassa asiantuntijapalveluiden
toimittajat oli kilpailutettava aina, kun se oli mahdollista. Boozin suorittamaa
konsultointia ei ollut kilpailutettu, vaikka se olisi ollut mahdollista.
Kilpailuttaminen oli ollut Rautosen velvollisuus ja tätä koskeva vaatimus oli
korostunut kyseisessä, hinnaltaan huomattavassa hankinnassa.
SPR:n johto ei ollut hyväksynyt virheellistä menettelyä. SPR:n pääsihteeri oli
tullut tietoiseksi ainoastaan siitä, että konsultointisopimus oli suullinen. Hän
oli velvoittanut Rautosen tekemään sopimuksen kirjallisena. Veripalvelun
hallitus oli konsultoinnin aikana käsitellyt asiaa vain kerran 17.9.2009, jolloin
esillä oli ollut ainoastaan kirjallisen sopimuksen puuttuminen. SPR:n hallitus
ei ollut konsultoinnin aikana käsitellyt asiaa lainkaan. Veripalvelun ja SPR:n
hallitukset eivät olleet olleet tietoisia laskutuksen perusteettomuudesta.
30.12.2008 päivättyyn yhteistyösopimukseen kirjattu alennuslauseke oli
antanut johdolle virheellisen kuvan konsultoinnin hinnoittelusta.
Menettelystä oli aiheutunut SPR:lle taloudellista vahinkoa. Jos Rautonen olisi
noudattanut velvoittavia ohjeita, Booz ei olisi voinut laskuttaa konsultoinnista
tehdyllä tavalla. Boozin laskuttama määrä oli arvioitava suhteessa
konsultoinnissa käytettyyn työaikaan. Heinosen työstä laskutettu aika ei ollut
vastannut hänen tekemäänsä todellista työmäärää. Booz oli sittemmin
palauttanut SPR:lle 350.000 euroa konsulttipalveluihin liittyvien
laskutusepäselvyyksien johdosta.
Heinonen oli sopinut Rautosen kanssa perusteettomasta laskutuksesta. Hän oli
tiennyt sääntöjenmukaisesta sopimusmenettelystä ja siitä, ettei SPR:n johto
ollut hyväksynyt sopimusta konsultointipalveluiden tekemisestä. Palvelusta
laskutettava määrä oli vaikuttanut Heinosen omaan palkkaukseen.
Törkeä avustuspetos
Innovaatiorahoituskeskus Tekes oli myöntänyt Veripalvelulle
tuotekehitysavustusta hankkeeseen, jota Veripalvelu oli tehnyt yhteistyössä
Glykos Finland Oy:n kanssa (jäljempänä Glykos). Sopimuksen mukaan
Veripalvelun oli muun muassa tullut tilata Glykosilta avustukseen oikeuttavia
palveluita 50.000 euron arvosta. Tilausta ei ollut kuitenkaan tehty, minkä
johdosta Glykos oli vaatinut Veripalvelulta korvausta.
Rautonen ja Aranko olivat useita kertoja neuvotelleet Glykosin kanssa
korvauksesta. Osapuolet olivat sopineet, että Veripalvelu maksaa Glykosille
korvauksena 50.000 euroa Veripalvelulle toimitettavan laskun perusteella.
Laskussa oli Rautosen vaatimuksesta viitattu Glykosilta tilattuun työhön ja
jätetty maininta vahingonkorvauksesta pois. Rautonen oli hyväksynyt laskun
3 (24)
ja se oli toimitettu Tekes-avustuksiin oikeuttavien laskujen kansioon. Tekes oli
laskun perusteella maksanut Veripalvelulle perusteettoman avustuksen, joka
oli sittemmin palautettu.
Rautonen ja Aranko olivat tienneet, ettei avustukseen oikeuttavaa työtä ollut
tehty ja että laskuun oli virheellisesti merkitty sellainen peruste, joka oikeutti
Tekes-avustukseen. He olivat toiminnallaan pyrkineet saamaan Veripalvelulle
perusteetonta avustusta.
Oikeudenkäyntikulut
Käräjäoikeuden hyväksymät avustajien tuntiveloitusperusteet olivat asian
laatuun nähden liian korkeat. Hyväksyttävä tuntilaskutus oli enintään 200
euroa. Rautosen avustajan tuntimäärä oli lisäksi huomattavasti suurempi kuin
Heinosen avustajan, vaikka erolle ei ollut hyväksyttävää perustetta.
x
Innovaatiorahoituskeskus Tekes on vaatinut, että Rautonen ja Aranko
tuomitaan syytteen 3 kohdan mukaisesti rangaistukseen törkeästä
avustuspetoksesta ja heidät velvoitetaan korvaamaan Tekesin
oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 3.044,40 eurolla ja hovioikeudessa
3.134,72 eurolla, molemmat määrät korkoineen.
Veripalvelu ei ollut sovitun mukaisesti tilannut alihankintaa Glykosilta.
Tehdyllä maksulla oli hyvitetty Veripalvelun menettely Glykosille.
Tekes oli kesällä 2009 asettanut Veripalvelun avustusrahoituksen jatkumiselle
ehdon, jonka mukaan sopimusongelmat Glykosin kanssa oli ratkaistava ja
yhteistyötä jatkettava. Tekesille oli todellisuutta vastaamattoman laskun
perusteella annettu virheellinen kuva siitä, että yhteistyö Veripalvelun ja
Glykosin välillä olisi jatkumassa hankesuunnitelman mukaisesti.
Rautonen ja Aranko olivat tienneet avustuksen saamisen ehdoista. Heidän oli
tullut ymmärtää, että harhaanjohtava ja virheellinen ilmaus varsin
todennäköisesti johtaisi avustuksen perusteettomaan hakemiseen ja
maksamiseen. Heidän oli tullut ymmärtää, että Veripalvelu saisi järjestelyn
johdosta sellaista avustusta, johon sillä ei ollut oikeutta.
x
Vastaukset
Jukka Kalevi Rautonen on vaatinut, että kohdan 1 valitus ja kohdan 3
valitukset hylätään. Lisäksi Rautonen on vaatinut, että valtio velvoitetaan
korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 67.838,65 eurolla
korkoineen.
Luottamusaseman väärinkäyttö
Syyteoikeus oli hankintasääntöjen noudattamisen, sopimuksen muodon ja ki
lpailutuksen osalta vanhentunut, kun Booz-yhteistyö oli alkanut vuonna 2004
ja väitetyn rikoksen vanhentumisaika oli viisi vuotta.
Rautonen ei ollut toiminut vastoin hänelle kuuluvia oikeuksia ja
velvollisuuksia. Toimet eivät olleet aiheuttaneet vahinkoa, vaan tehostaneet
Veripalvelun toimintaa ja tuoneet taloudellisia säästöjä. SPR oli
nimenomaisesti todennut, ettei konsultointiyhteistyö ollut aiheuttanut
vahinkoa. Rikoksen tunnusmerkistö ei siten täyttynyt. Vaikka Rautosen
katsottaisiin ylittäneen toimivaltansa, häneltä puuttui tahallisuus. Hän oli
4 (24)
uskonut olevansa oikeutettu tekemään kaikki ne toimet, jotka hän oli
Booz-yhteistyöhön liittyen tehnyt.
Rautonen oli työskennellyt Boozissa vuosina 1999-2000 noin vuoden ajan.
Hänellä ei ollut henkilökohtaista suhdetta yritykseen tai Pertti Heinoseen.
Hankinnat kilpailutettiin SPR:ssä ainoastaan tilanteissa, joissa se oli
mahdollista. Boozin taustat ja referenssit oli selvitetty ennen toimeksiannon
syntymistä, minkä lisäksi yhteistyötä oli testattu pilottiprojektilla. Yhteistyöstä
saatujen hyvien tulosten vuoksi sen keskeyttäminen kilpailuttamisen vuoksi ei
olisi ollut järkevää. Kysymyksessä olevat konsultointipalvelut olivat lisäksi
olleet abstrakteja ja vaikeasti spesifioitavia, mistä johtuen niiden
kilpailuttaminen ei ollut ollut mahdollista. SPR:ssä oli vastaavalla tavalla tehty
ilman kilpailutusta lukuisia projekteja, joten toimintatapa oli tavanomainen ja
noudatettujen käytäntöjen mukainen.
Yhteistyö oli alkanut vuonna 2004. Ensimmäinen sopimus oli tehty suullisesti
kirjalliseen tarjoukseen perustuen. Yhteistyö oli jatkunut suullisen sopimuksen
perusteella ongelmitta vuosia. Suulliset sopimukset olivat tavanomaisia SPR:n
toiminnassa. Vasta keväällä 2008 Rautosta oli pyydetty laatimaan kirjallinen
sopimus, joka oli sittemmin tehty joulukuussa 2008. Laskutukseen liittyvät
erimielisyydet olivat kohdistuneet vuoteen 2009, jolloin osapuolten välillä oli
jo ollut kirjallinen sopimus. Suullisten sopimusten ajalta vahinkoa ei ollut
väitetty syntyneen.
Boozin laskutus oli ollut avointa ja se oli ilmennyt kokonaisuudessaan
Veripalvelun kirjanpidosta. Laskuja oli hyväksynyt yhdessä ja erikseen
seitsemän eri henkilöä eikä kukaan ollut puuttunut niihin. Laskut olivat
vastanneet sovittua laskutustasoa ja tehdyn työn tuloksia, eikä kukaan ollut
nostanut esille epäilyjä perusteettomasta laskutuksesta.
Rautosella oli ollut toimivalta tehdä sopimukset Boozin kanssa ja hyväksyä
yhteistyöstä syntyneet laskut. Sisäiset ohjeet eivät euromääräisesti rajoittaneet
operatiivisten hankintojen hyväksymistä, eikä niitä vakiintuneen tavan mukaan
viety hallituksen käsittelyyn. Boozin konsulttisopimukset eivät olleet olleet
sellaisia investointeja, jotka olisi tullut käsitellä hallituksessa ja vaikka
olisivatkin, kaikki laskut olivat mahtuneet asetetun rajan sisälle.
Kaikki Rautosta ylempänä olleet henkilöt olivat tienneet Booz-yhteistyöstä ja
siitä heränneestä keskustelusta. Ne eivät olleet antaneet aihetta jatkotoimiin.
Booz-projektit ja niiden käytännöt olivat olleet SPR:n pääsihteerin tiedossa jo
vuosina 2004-2005. Sekä Veripalvelun että SPR:n hallitukset olivat käsitelleet
hankkeiden tavoitteita ja tuloksia vuodesta 2004 lähtien. Molemmat hallitukset
olivat vuonna 2009 käsitelleet myös sisäisen tarkastuksen muistiota ja
Rautosen vastinetta siihen. Veripalvelun hallitus oli vuoden 2010 alussa
käsitellyt sähköpostikirjeenvaihtoa kilpailutuksen puuttumisesta, sopimusten
muodosta ja suuresta laskutuksesta. Nekään eivät olleet antaneet aihetta
jatkotoimenpiteisiin. SPR:n organisaatio oli hyväksynyt mahdolliset puutteet
Rautosen toiminnassa.
Törkeä avustuspetos
Veripalvelun ja Glykosin yhteistyöprojekti oli alkanut vuonna 2004. Projekti
oli kuulunut Kari Arangon vastuualueeseen ja Leena Valmu oli nimetty
projektipäälliköksi ja vastuulliseksi johtajaksi. Veripalvelun ja Glykosin välille
oli vuoden 2008 aikana syntynyt yhteistyöprojektiin liittyneitä erimielisyyksiä,
jotka olivat jatkuneet aina kevääseen 2010. Rautonen ja Glykosin
toimitusjohtaja olivat loppuvuonna 2009 käyneet keskusteluja erimielisyyksien
5 (24)
ratkaisemiseksi. Rautonen ei ollut missään vaiheessa projektia tuntenut sen
yksityiskohtia tai osallistunut projektin toimintaan, joten hän oli käynyt
neuvotteluja projektissa toimivilta henkilöiltä saamiensa tietojen pohjalta.
Rautonen oli ollut saamiensa tietojen perusteella siinä käsityksessä, että
Veripalvelu oli velkaa Glykosille 50.000 euroa vuonna 2008 tehdyistä
konsultointipalveluista. Veripalvelun käsityksen mukaan se ei ollut aiheuttanut
Glykosille mitään vahinkoa, joten vahingonkorvauksen suorittaminen tai
vahingonkorvaustermin käyttäminen laskun perusteena ei ollut ollut
mahdollista. Neuvottelujen jälkeen osapuolet olivat sopineet asian ja Glykos
oli lähettänyt Veripalvelulle 50.000 euron laskun. Glykosilta saatu lasku oli
ollut asianmukainen ja oikeansisältöinen. Laskun selitteenä käytetty
konsultointi ei ollut ollut Tekes-avustukseen oikeuttava erä.
Rautonen ei ollut antanut erityistä ohjeistusta, määräystä tai
toimenpidekehotusta Tekesille tehtävistä tilityksistä. Hän ei ollut osallistunut
miltään osin Tekesille tehtäviin kustannustilityksiin eikä antanut mitään
materiaalia Tekesille toimitettavaksi. Rautonen ei ollut antanut Tekesille
vääriä tietoja.
Yhteistyöprojekti oli ollut merkittävä, noin 45 miljoonan euron hanke. Tekes
oli ollut ja oli edelleen Veripalvelulle tärkeä yhteistyökumppani. Rautonen ei
ollut yrittänyt saada taloudellista hyötyä Veripalvelulle eikä hänellä ollut ollut
mitään intressiä toimia vilpillisesti. Mainitun laskun perusteella saatu avustus
ei ollut lisännyt Veripalvelun Tekesiltä saaman projektiavustuksen
kokonaismäärää.
Oikeudenkäyntikulut
Asian käsittely oli ollut laaja ja se oli sisältänyt useita poikkeuksellisia
piirteitä. Rautosen avustajan käyttämä tuntiveloitusperuste oli tavanomainen ja
hyväksytty.
x
Pertti Juhani Heinonen on vaatinut, että häntä koskeva syyttäjän valitus
hylätään ja valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa
hovioikeudessa 34.797,50 eurolla korkoineen.
Syytteen mukaan Heinonen oli sopinut Rautosen kanssa kohdassa 1 kuvatusta
perusteettomasta laskutuksesta ja siten tahallaan auttanut tätä rikoksen
tekemisessä. Laskutus oli perustunut Veripalvelun ja Boozin väliseen
sopimukseen, joten se ei voinut olla perusteetonta. Laskutusta ei ollut
sopimusperusteisesti sidottu Heinosen työpanokseen. Laskutus oli perustunut
sovittuun laskutusputkeen, jossa laskutuksen määrään vaikuttivat panostukset,
saavutetut tulokset ja projektin eteneminen. Näitä seikkoja oli arvioitu samalla,
kun projektin jatkosta oli sovittu. Saavutetuilla tuloksilla oli projektin
loppuvaiheessa paljon suurempi merkitys laskutukseen kuin alussa.
Asiassa ei ollut väitetty, että laskutus olisi ollut sopimuksen vastaista. Booz oli
laskuttanut Veripalvelua konsultointiprojekteista samalla tavalla kuin muitakin
asiakkaita. Laskut oli tehnyt Boozin hallinto, eikä niihin laskutuskäytännön
mukaisesti ollut yksilöidysti merkitty tehtyjä toimenpiteitä. E-timessa käytetty
tuntihinta oli sinänsä korkea, mutta kyseisessä toiminnassa tavanomainen.
Booz oli neuvottelujen jälkeen palauttanut Veripalvelulle 350.000 euroa. He
inonen ei ollut osallistunut tätä koskeviin neuvotteluihin. Palautuksessa oli
ollut kysymys siviilioikeudellisesta sopimuksesta.
6 (24)
Kyseisen kaltaisten konsulttipalveluiden kilpailuttaminen ei ollut normaalisti
mahdollista. Boozilla ei ollut ollut tarvetta laatia toimeksiannoista kirjallista
sopimusta. Käytäntö oli sen toiminnassa varsin yleinen. Vuoden 2008 lopussa
laadittu yhteistyösopimus oli vastannut täysin suullisesti sovittua, eikä sillä
ollut tehty mitään takautuvia muutoksia meneillään olleisiin toimeksiantoihin.
Heinosella oli ollut se käsitys, että Rautonen oli asemansa perusteella
oikeutettu päättämään operatiivisista hankinnoista haluamallaan tavalla.
Heinonen ei ollut tiennyt, miten Booz-yhteistyötä koskeva
päätöksentekomenettely oli Veripalvelussa järjestetty.
Booz-yhteistyö oli ollut näkyvästi esillä Veripalvelussa, jonka johdossa kaikki
olivat olleet siitä tietoisia. Konsultointi oli sisältynyt SPR:n
toimintasuunnitelmiin, talousarvioihin ja kirjanpitoon. Konsultointiyhteistyö ja
siihen liittyvät menettelyt eivät olleet poikenneet muista SPR:n ja Boozin
välisistä projekteista. Heinonen oli uskonut, että Veripalvelussa oli hyväksytty
Booz-yhteistyössä noudatettu käytäntö.
x
Kari Mikael Aranko on vaatinut, että häntä koskevat valitukset hylätään ja
valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa
15.337 eurolla korkoineen.
Veripalvelun ja Glykosin yhteistyöprojektissa oli vuonna 2008 alkanut
osapuolten välille muodostua projektin laajentamiseen, tuotteistamiseen ja
kaupallistamiseen liittyviä erimielisyyksiä. Erimielisyydet olivat olleet
merkittäviä Veripalvelulle lähes 50 miljoonan euron hankkeessa, joten ne oli
pyritty sopimaan. Kyseessä olevaa 50.000 euron tilausta koskeva erimielisyys
oli ollut pieni osa erimielisyyttä aiheuttaneesta kokonaisuudesta. Asian
päätyttyä sovintoon yhteistyö oli jatkunut. Sovintoa ei ollut tehty Tekesiltä
saatavan jatkorahoituksen turvaamiseksi.
Tilausta koskevan erimielisyyden sopimiseksi oli suostuttu maksamaan
Glykosille 50.000 euroa. Se oli ollut liiketaloudellinen ratkaisu, jolla oli saatu
toista vuotta kestänyt pattitilanne ratkaistua. Vahingonkorvaus-termiä ei ollut
haluttu käyttää, koska Veripalvelu ei ollut katsonut aiheuttaneensa vahinkoa
Glykosille. Vahingonkorvaus-termin välttämisellä ei ollut ollut tarkoitus
vaikuttaa Tekes-avustuksen saamiseen. Rautonen oli myös tiedustellut
mahdollisuutta saatavien kuittaamiseen, jolloin laskua ei olisi koskaan tehty.
Laskussa käytetty peruste konsultoinnista ei ollut ollut avustukseen oikeuttava
kustannuserä.
Rautonen ja Aranko eivät olleet hoitaneet Tekes-projektin yksityiskohtia tai
sen toteuttamiseen liittyviä tilitystoimia. Aranko ei ollut määritellyt laskun
sisältöä eikä sopinut siitä. Hän ei ollut myöskään tarkastanut eikä hyväksynyt
laskua. Rautonen tai Aranko eivät olleet toimittaneet laskua kansioon, joka oli
sisältänyt avustuksiin oikeuttavia laskuja. Aranko ei ollut nähnyt
Tekes-tilitystä ennen Veripalvelussa syyskuussa 2010 aloitettua
eritystarkastusta. Hän ei ollut antanut Tekesille tietoa, joka olisi vaikuttanut
avustuksen saamiseen tai sen määrään.
Tilityksen tehnyt projektin vastuullinen johtaja Valmu oli tiennyt osapuolten
välisestä erimielisyydestä. Hän oli ollut tietoinen myös avustuksen saamisen
ehdoista. Laskun erheellinen tilitys Tekesille oli johtunut inhimillisestä
virheestä.
x
x
7 (24)
Todistelu
Luottamusaseman väärinkäyttö
Asianosaiset ovat vedonneet käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin kirjallisiin
todisteisiin. Syyttäjä on vedonnut uusina todisteina Rautosen tekemään
listaukseen sopimuksista, joita ei ollut kilpailutettu ja tehty kirjallisina, sekä
SPR:n ja asianajotoimisto Hannes Snellman Oy:n väliseen muistioon
yhteistyömuodoista. Heinonen on vedonnut uutena todisteena Ossi Kosken
haastattelusta 6.9.2004 laadittuun muistioon.
Pääkäsittelyssä on kuultu todistelutarkoituksessa Rautosta ja Heinosta sekä
todistajina Ake Turusta, Pia Westmania, Eeva Jaakonsaloa, Katariina
Stendahlia, Markku Ryhästä, Erkki Liikasta, Akif Alia, Santeri Kirvelää, Kai
Sallia, Ossi Koskea ja Harri Kainulaista sekä kuultavana Kristiina Kumpulaa.
Törkeä avustuspetos
Asianosaiset ovat vedonneet käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin kirjallisiin
todisteisiin.
Pääkäsittelyssä on kuultu todistelutarkoituksessa Rautosta ja Arankoa sekä
todistajina Leena Valmua, Juhani Saarista ja Mikko Mannista.
Asianosaiset ovat oikeudenkäyntiaineistona vedonneet Alin ja Valmun
esitutkintakertomuksiin pääkäsittelyn pöytäkirjasta ilmenevällä tavalla.
x
Hovioikeuden ratkaisu
Luottamusaseman väärinkäyttö
Mistä asiassa on kysymys
Syyttäjä on kohdassa 1 vaatinut Rautoselle rangaistusta luottamusaseman
väärinkäytöstä. Syytteen mukaan Rautonen on toimiessaan SPR:n
Veripalvelun johtajana väärinkäyttänyt luottamusasemaansa ryhtymällä
sellaiseen toimeen, johon hänellä ei ole ollut oikeutta ja menettelyllään
aiheuttanut SPR:lle taloudellista vahinkoa. Syytteessä kuvatut tapahtumat
koskevat Veripalvelun Boozilta vuosina 2004-2009 hankkimia
konsultointipalveluita, joiden kokonaislaskutus on ollut yhteensä 3.340.752
euroa.
Esitetyn syytteen mukaan Rautosen toimien oikeudettomuus on perustunut
kolmeen tekijään. Ensinnäkin Rautosella ei ole ollut valtuutta itsenäisesti
hyväksyä Boozilta hankittuja konsultointipalveluja. Booz-hankintojen
nettolaskutus on ollut yli 300.000 euroa, jolloin hankinnat olisivat vaatineet
Veripalvelun johtokunnan, sittemmin hallituksen, päätöksen. Toiseksi
Rautonen on tehnyt hankintasopimuksen Boozin kanssa suullisesti, vaikka se
olisi tullut tehdä kirjallisena. Kolmanneksi konsultointipalvelujen hankintaa ei
ole suoritettu taloudellisesti, sillä niiden toimittajaa ei ollut kilpailutettu ennen
sopimuksen tekemistä. Syytteen vahinkoedellytys perustuu puolestaan siihen,
että Boozin suorittaman Program management-nimisen konsultoinnin
laskutukseen on, ottaen huomioon konsulttina toimineen Heinosen työpanos,
sisältynyt ajalla 16.4.2008-26.11.2009 perusteetonta laskutusta yhteensä
8 (24)
350.000 euroa. Program management-projekti on käsittänyt Uudet
hoitomuodot-projektin, Hankinta-projektin, Logistiikka-projektin,
Ketju-projektin jatkotoimenpiteet, mentorointia ja joitakin erillistehtäviä.
Syyttäjä on kohdassa 2 vaatinut Heinoselle rangaistusta avunannosta
luottamusaseman väärinkäyttöön. Syytteen mukaan Veripalvelun konsulttina
toiminut Heinonen on Boozin puolesta sen työntekijänä sopimalla Rautosen
kanssa edellä kuvatusta perusteettomasta laskutuksesta tahallaan auttanut
Rautosta tahallisen rikoksen tekemisessä.
X
Syyttäjän syyteoikeus
Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 1 §:n mukaan rikosasiaa
ei oteta tuomioistuimessa tutkittavaksi, ellei syytettä rikoksesta ole nostanut
se, jolla on siihen lain mukaan oikeus. Rikoslain 36 luvun 8 §:n 1 momentin
mukaan syyttäjä ei saa nostaa syytettä luottamusaseman väärinkäytöstä, ellei
asianomistaja ilmoita sitä syytteeseen pantavaksi. Pykälän 2 momentissa
säädetään tilanteista, joissa syyteilmoitus ei kuitenkaan ole tarpeen.
Säännöksen mukaan syyteilmoitus ei ole muun muassa tarpeen, jos erittäin
tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamisen.
Ilmaisulla ”erittäin tärkeä yleinen etu” on yleensä tarkoitettu rangaistuksen
yleisestävää vaikutusta. Tämän lisäksi sillä viitataan yhdenvertaisuutta ja
ennustettavuutta koskeviin periaatteisiin. Edellytyksen on voitu katsoa
täyttyvän esimerkiksi silloin, kun rikollinen toiminta on jatkuvaa tai laajaa
taikka se koskee huomattavan suuria varallisuusarvoja. (HE 268/1993 vp.)
Hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeuskin käsittelyratkaisussaan 2.10.2013,
että erittäin tärkeä yleinen etu on vaatinut syytteen nostamisen. Syyttäjällä on
siten syyteoikeus asiassa.
X
Syyteoikeuden vanhentuminen
Rikoslain 8 luvun 1 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan oikeus syyttää
luottamusaseman väärinkäytöstä vanhentuu, jos syytettä ei ole nostettu
viidessä vuodessa. Saman luvun 2 §:n mukaan 1 §:ssä tarkoitettu aika
lasketaan rikoksen tunnusmerkistössä edellytetyn seurauksen
ilmenemispäivästä. Pykälän 3 momentissa on säädetty, että syyteoikeus
osallisuudesta rikokseen alkaa vanhentua samana päivänä kuin syyteoikeus
pääteosta. Edelleen saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaan syyte katsotaan
vanhentumisajan katkaisevalla tavalla nostetuksi, kun syytettävälle on
laillisesti annettu haaste tiedoksi. Luottamusaseman väärinkäytön
tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että toimeen ryhtymällä tai tehtävän
suorittamatta jättämisellä aiheutetaan vahinkoa. Syytteen mukaan vahinko oli
aiheutunut perusteettomasta laskutuksesta vuosina 2008 ja 2009.
Luottamusaseman väärinkäyttöä koskeva haaste on annettu tiedoksi Rautoselle
29.10.2012 ja Heinoselle 2.11.2012. Kun syyte asiassa on nostettu viiden
vuoden kuluessa väitetyn vahingon aiheutumisesta, syyteoikeus ei ole asiassa
vanhentunut.
xx
Sovellettava rikossäännös
Luottamusaseman väärinkäyttöön syyllistyy rikoslain 36 luvun 5 §:n mukaan
henkilö, jonka tehtävänä on hoitaa toisen taloudellisia tai oikeudellisia asioita,
jos hän väärinkäyttää luottamusasemaansa muun muassa ryhtymällä sellaiseen
9 (24)
toimeen, johon hänellä ei ole oikeutta, ja siten aiheuttaa vahinkoa sille, jonka
asioita hänen tulee hoitaa.
Asiassa ei ole erimielisyyttä siitä, etteikö Rautonen olisi Veripalvelun
johtajana ollut säännöksessä tarkoitetussa luottamusasemassa. Kysymyksessä
olevan rikoksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää lisäksi menettelyn
oikeudettomuutta ja vahingon aiheuttamista sekä tahallisuusvaatimuksen
täyttymistä.
Sovellettavan säännöksen esitöiden (HE 66/1988 vp. s. 138) mukaan
oikeudettomalla toimella ei tarkoiteta mitä tahansa oikeudenvastaista tekoa,
joka loukkaa päämiehen etuja, vaan nimenomaan sellaista tointa, joka kuuluu
tekijälle annettuun toimeksiantoon ja johon hän siis voi ryhtyä päämiestä
sitovin vaikutuksin. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että
soveltamisedellytykset on pyritty rajaamaan suppeiksi, koska luottamusaseman
väärinkäytöllä loukataan yksityistä etua. Tyypillisesti rangaistavaa menettelyä
on toimivaltuuksien selvä ja vilpillinen ylittäminen. Säännös koskee paitsi
oikeustoimia myös tosiasiallisia toimia (Lappi-Seppälä ym., Rikosoikeus 2013
s. 996).
Rikoslain 36 luvun 5 §:ssä vahingolla tarkoitetaan sekä taloudellista että muuta
vahinkoa. Taloudellisena vahinkona on vakiintuneesti pidetty jo taloudellisen
aseman tosiasiallista heikentymistä tai välitöntä vaarantumista, ei pelkästään
kirjanpidollisesti todettavaa ja lopullisena pidettävää rahan tappiota.
Luottamusaseman väärinkäytön rangaistavuus edellyttää rikoksentekijältä
tahallista toimintaa. Tämä tarkoittaa sitä, että tekijän on täytynyt ymmärtää
ryhtyvänsä toimeen, johon hänellä ei ole oikeutta, ja että hän on pitänyt edellä
tarkoitetun vahingon aiheutumista oman toimintansa varmana tai varsin
todennäköisenä seurauksena. Säännöksen soveltaminen ei sen sijaan edellytä
varsinaista hyötymis- tai vahingoittamistarkoitusta. Tilanteessa, jossa
oikeudenvastainen menettely perustetaan organisaation sisäisten ohjeiden
vastaiseen menettelyyn, t ahallisuusvaatimuksen täyttyminen edellyttää myös
sitä, että toimivaltuudet on määritelty riittävän täsmällisesti ja että rikoksesta
epäillyt ovat olleet tietoisia niiden sitovuudesta. Tahallisuus saattaa puuttua
myös sen vuoksi, että tekijä perustellusti uskoo toimivansa päämiehensä
tahdon ja etujen mukaisesti. Tekijän tietoisuuteen kuuluu, että hän mieltää
varsin todennäköiseksi, että toimeksiantaja on tekoa vastaan.
x
Rautosen toimien oikeudettomuus
Asiassa esitetyn syytteen mukaan Rautosen toimien oikeudettomuus perustuu
SPR:n sisäisten hankintaa koskevien ohjeiden vastaiseen menettelyyn.
Hankintavaltuuksien ja hankintojen hyväksymisoikeuksien, sopimusten
muodon sekä hankintojen kilpailutuksen osalta on vedottu Veripalvelun
hankintapolitiikkaa koskeviin yleisohjeisiin vuosilta 2002 ja 2007 (Syyttäjän
todisteet 1 ja 1a), jotka Rautonen on tehtävässään Veripalvelun johtajana
hyväksynyt. Kilpailutuksen osalta asiassa on lisäksi vedottu SPR:n neuvoston
hyväksymään taloussääntöön vuodelta 2000 ja SPR:n valtuuston hyväksymään
taloussääntöön vuodelta 2006 (Syyttäjä 6 ja 6a).
Rautonen on vedonnut siihen, ettei sisäinen ohjeistus ole rikosoikeudellisesti
velvoittava eikä pelkästään ohjeen vastainen menettely voi olla rikos.
Toimien oikeudettomuutta arvioidaan muun muassa tehtävää koskevista
toimivaltuuksista tai velvollisuuksista käsin. Ne voivat puolestaan perustua
10 (24)
paitsi lainsäädäntöön myös määräyksiin tai normatiivisen luonteen omaaviin
ohjeisiin. Toimien oikeudettomuus on siten osaltaan arvioitavissa edellä
mainittujen ohjeiden pohjalta.
Hankintavaltuus
Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Rautosen valinnassa Veripalvelun
johtajaksi oli ollut merkityksellistä hänen lääketieteellinen ja kaupallinen
koulutuksensa sekä hänen työkokemuksensa lääkärinä ja tutkijana sekä
liikkeenjohdon konsulttina. Rautonen oli palkattu uudistamaan ja kehittämään
Veripalvelun toimintaa. Asiassa on kiistatonta, että Rautosen johtajakaudella
Veripalvelun toimintaa on aktiivisesti uudistettu. Toimintojen kehittämisen
suunnittelussa ja toteuttamisessa on käytetty myös eräitä liikkeenjohdon
konsulttiyrityksiä. Yksi niistä on ollut Booz.
Asiassa on riidatonta, että Booz-konsultoinnin kokonaislaskutus on ollut
yhteensä 3.340.752 euroa ja että nettolaskutus on 3.11.2004 mennessä ylittänyt
300.000 euroa. Riidatonta on myös se, että mainittujen konsultointipalvelujen
hankinnalle ei ole ollut Veripalvelun johtokunnan tai hallituksen nimenomaista
hyväksymispäätöstä. Veripalvelun hankintapolitiikkaa koskevien yleisohjeiden
mukaan yli 300.000 euron hankinnat hyväksyy Veripalvelun johtokunta tai
hallitus. Yleisohjeiden mukaan tämä hyväksymisraja on koskenut erikseen
tehtyjä hankintaehdotuksia, joista ei ole tehty toimittajan kanssa sopimusta,
sekä investointihyödykkeiden hankintaa.
Hovioikeudessa kuullut henkilöt ovat tältä osin kertoneet samoin kuin
käräjäoikeudessa. Veripalvelun hallituksessa Rautosen johtaja-aikana
toimineen Kainulaisen ja SPR:n pääsihteerinä edelleenkin toimivan Kumpulan
kertomusten mukaan Booz-hankinnat olivat olleet Veripalvelun hallituksen
tiedossa. Rautosen on kerrottu säännöllisesti raportoineen yhteistyöstä ja
saavutetuista tuloksista Veripalvelun hallitukselle, mutta myös SPR:n
hallitukselle. Hovioikeudessa uutena todistajana kuultu SPR:n entinen
hallituksen puheenjohtaja Liikanen on kertonut, että Veripalvelun johtajan
vastuulle kuului operatiivisen toiminnan järjestäminen, kun taas Veripalvelun
hallitus valvoi johtajan toimintaa ja ohjasi toiminnan yleistä strategiaa. SPR:n
hallitus sen sijaan valvoi Veripalvelun toimintaa ainoastaan yleisellä tasolla.
Asiassa esitetyn selvityksen perusteella on selvää, ettei Rautosella ole
Booz-yhteistyön alkaessa vuonna 2004 ollut täsmällistä käsitystä sen kestosta
ja taloudellisesta arvosta. Hänellä ei tämän vuoksi ole ollut tuolloin välitöntä
syytä viedä yhteistyötä Veripalvelun hallituksen hyväksyttäväksi. On
kuitenkin arvioitava, olisiko Rautosen pitänyt viedä hankinta hallituksen
hyväksyttäväksi siinä vaiheessa, kun oli käynyt selväksi, että se ylittää hänelle
asetetun 300.000 euron hankintavaltuuden.
Rautosen oman kertomuksen perusteella asetettuja hyväksymisrajoja ei ollut
sovellettu niin sanottuihin operatiivisiin hankintoihin. Tämän oli Rautoselle
hänen työsuhteensa alkaessa ilmoittanut Veripalvelun talousjohtaja. Myös
Kumpula on kertonut, että Veripalvelussa ei hallituksen hyväksytettäväksi
ollut viety niin sanottuja operatiivisia hankintoja. Rautonen on esitetyn
selvityksen perusteella käsitellyt Booz-yhteistyötä ja -hankintoja mainittuina
operatiivisina hankintoina ja osin sen vuoksi jättänyt viemättä ne hallituksen
hyväksyttäväksi. Hovioikeuden käsityksen mukaan kysymyksessä on ollut
Veripalvelun toiminnassa vakiintunut käytäntö, joten Rautosella on ollut
vähintäänkin perusteltu syy menettelyynsä.
Kuten edellä on todettu, Veripalvelun hallitus ei ole muodollisesti hyväksynyt
11 (24)
Booz-hankintoja. Hallitus on kuitenkin koko yhteistyöajan ollut tietoinen
tehdystä konsultoinnista ja sille on säännöllisesti raportoitu konsultoinnin
etenemisestä. Hallitus ei ole yksityiskohtaisesti käsitellyt Booz-hankintojen
kustannuksia yhteistyön aikana, mutta se on kuitenkin ollut tietoinen
konsultointihankkeiden pääasiallisesta sisällöstä ja pitkäaikaisuudesta, joiden
perusteella sen jäsenten on täytynyt ymmärtää kysymyksessä olevan
taloudelliselta arvoltaan merkittävän mittaluokan hankinnat.
Konsultointihankinnat ovat olleet myös sikäli avoimia, että niiden
kustannukset ovat ilmenneet Veripalvelun vuosittaisista
toimintasuunnitelmista, talousarvioista ja kirjanpidosta, joista
toimintasuunnitelmat ja talousarviot on hyväksynyt SPR:n hallitus
Veripalvelun hallituksen esityksestä. SPR:n sisäinen tarkastaja ja
tilintarkastaja eivät ole tarkastuksissaan kiinnittäneet huomiota
hankintavaltuuden ylittämiseen.
Booz yhteistyö on ollut Veripalvelun hallituksen tiedossa vuosia. Hallitus ei
ole puuttunut siihen, että Rautonen ei ole tuonut Boozilta hankittuja
konsultointipalveluja sen hyväksytettäväksi. Tämä viittaa siihen, että
Veripalvelun hallitus olisi lähtenyt siitä, että Rautosella oli ollut oikeus
hyväksyä Booz-yhteistyötä koskevat hankinnat. Sitä tukee myös Kumpulan
kertomus siitä, että Rautosella oli ollut oikeus hyväksyä Booz-yhteistyötä
koskevat laskut. Edellä lausutun perusteella Rautosen toimille on katsottava
olleen vähintäänkin hallituksen konkludenttinen hyväksyntä.
Hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin, että Rautosen ei voida tältä osin
katsoa ryhtyneen sellaiseen toimeen, johon hänellä ei ole ollut oikeutta.
Sopimuksen muoto
Asiassa on riidatonta, että konsultointipalveluiden hankinnasta ei ole laadittu
kirjallista sopimusta ennen 30.12.2008 päivätyn yhteistyösopimuksen
tekemistä. Veripalvelun hankintapolitiikkaa koskevien yleisohjeiden mukaan
kaikki sopimukset tehdään kirjallisesti, minkä lisäksi sopimuksella tulee olla
kaksi allekirjoittajaa. Tältä osin yleisohjeiden sanamuoto on yksiselitteinen,
eikä siinä ole annettu mahdollisuutta toisenlaiseen menettelyyn.
Rautosen mukaan suulliset sopimukset olivat olleet Veripalvelun ja SPR:n
toiminnassa tavanomaisia. Kumpulan mukaan etenkin palveluhankinnoista oli
aikaisemmin tehty suullisia sopimuksia, mutta tämän tapauksen jälkeen
toimintamallia oli muutettu. Myös Kainulainen on kertonut, ettei kirjallista
sopimusta ollut tehty kaikissa tilanteissa. Stendahlin kertoman mukaan
esimerkiksi materiaalihankinnoissa suurimpien toimittajien kanssa oli
kirjalliset sopimukset, mutta kaikkien pienimpien kanssa ei. Kirvelä on
kertonut, että Boozissa pyrittiin yleensä tekemään kirjallinen sopimus, mutta
luottamuksellisissa liikesuhteissa sitä ei aina vaadittu.
Kirjallisen sopimuksen puuttuminen on esitetyn aineiston perusteella ollut
Veripalvelussa ensimmäistä kertaa esillä SPR:n sisäisen tarkastajan Kosken ja
Rautosen sähköpostikirjeenvaihdossa helmikuun alussa 2008 (Syyttäjä 18),
jolloin Rautonen on ilmoittanut, ettei Veripalvelun ja Boozin välillä ole
katsottu tarvittavan sopimusta kirjallisena. Sisäinen tarkastaja on kiinnittänyt
kirjallisen sopimuksen puuttumiseen huomioita myös tilikautta 2007
koskevassa muistiossaan 6.5.2008. Hän on edelleen nostanut asian esille
tilikautta 2008 koskevassa muistiossaan 6.5.2009, mihin antamassaan
vastineessa Rautonen on todennut, että Boozin kanssa on tehty kirjallinen
puitesopimus joulukuussa 2008. Veripalvelun hallitus on 17.9.2009 pidetyn
kokouksen pöytäkirjan mukaan käynyt keskeisiltä osiltaan läpi vuotta 2008
12 (24)
koskevan muistion. Booz-yhteistyön sopimuskokonaisuutta ja 30.12.2008
laaditun puitesopimuksen roolia on käsitelty edelleen sisäisen tarkastajan,
Rautosen ja tilintarkastaja Sallin sähköpostikeskusteluissa joulukuussa 2009,
mitkä keskustelut ovat menneet tiedoksi muun muassa Kainulaiselle ja
Kumpulalle. Edellä mainittu sähköpostikeskustelu on ollut esillä vielä
Veripalvelun hallituksen kokouksessa 26.1.2010, jolloin hallitus on päättänyt,
ettei asia anna aihetta toimenpiteisiin.
Veripalvelussa ei ole Booz-yhteistyön osalta kiinnitetty vuosiin huomiota
kirjallisen sopimuksen puuttumiseen. Asian noustua lähempään tarkasteluun
vuonna 2008 puutteeseen on reagoitu solmimalla Boozin kanssa puitesopimus
joulukuussa 2008 (Syyttäjä 4). Rautonen on lisäksi ollut avoin sopimuksen
kirjallisen muodon puuttumisen suhteen. Hovioikeudessa kuullut henkilöt ovat
sinänsä pitäneet kirjallisten sopimusten laatimista pääsääntöisenä
menettelytapana Veripalvelussa, mutta toisaalta kertoneet, ettei suullinen
sopiminen etenkään palveluhankintojen kohdalla ollut epätavanomainen
käytäntö. Lisäksi Veripalvelun hallitus on viimeistään syyskuussa 2009 tullut
tietoiseksi kirjallisen sopimuksen puuttumisesta Booz-yhteistyössä, minkä
lisäksi se on käsitellyt asiaa vielä toistamiseen tammikuussa 2010.
Tietoisuudestaan huolimatta hallitus ei ole reagoinut kirjallisen sopimuksen
puuttumiseen millään tavalla eikä vaatinut Rautoselta mitään toimia asian
suhteen. Tämä osoittaa, ettei kirjallisen sopimuksen puuttumista ole pidetty
hallituksessakaan ongelmana. Edellä selostetun perusteella Veripalvelussa on
Rautosen aikana katsottava hyväksytyn myös suullisten sopimusten
solmiminen, vaikka se onkin ollut vastoin yleisohjeiden sanamuotoa. Näin
ollen Rautosen ei voida katsoa sopimuksen muodon osalta rikkoneen
Veripalvelun sisäisiä ohjeita siten, että hänen toimiaan voitaisiin pitää
oikeudettomina.
Hankinnan kilpailutus
Riidatonta on, ettei Booz-konsultointipalveluja ole kilpailutettu.
Veripalvelun yleisohjeiden mukaan hankintatoimen tehtävänä on varmistaa
mahdollisimman tehokas ja taloudellinen Veripalvelun rahankäyttö
kilpailuttamalla toimittajat aina kuin mahdollista ennen sopimuksen tekemistä.
Niiden tuotteiden osalta, jotka voidaan kilpailuttaa, on tarjouspyyntö hyvä
pyytää vähintään kolmelta toimittajalta. SPR:n taloussäännön mukaan
hankinnat on suoritettava taloudellisesti ja tarkoituksenmukaisesti siten, että
hankinta on kokonaisvaikutuksiltaan edullisin, ja tarjouspyyntö on kilpailun
aikaansaamiseksi lähettävä mikäli mahdollista vähintään kolmelle
toimittajalle.
Yleisohjeet ja taloussääntö eivät kaikissa tapauksissa edellytä kilpailutuksen
järjestämistä, vaan jättävät sen suhteen sijaa myös tilannekohtaiselle
harkinnalle. Veripalvelussa noudatetun käytännön osalta Stendahl on kertonut,
että Veripalvelussa ei kilpailutettu kaikkia hankintoja. Alin kertoman mukaan
isoimmat hankkeet oli tapana kilpailuttaa, mutta niitäkään ei välttämättä
silloin, kun vaihtoehtoisia tarjoajia ei ollut tiedossa.
Käräjäoikeuden tuomioon kirjatusta poiketen sisäinen tarkastaja ei ole
kirjallisesti kiinnittänyt huomiota kilpailutuksen puuttumiseen tilikausia 2007
ja 2008 koskevissa muistioissaan. Sitä vastoin tilikautta 2009 koskevassa
muistiossaan sisäinen tarkastaja toteaa käsityksenään, että
Booz-konsultoinnista ei ole suoritettu tarjouskilpailua, vaikka SPR:n
taloussääntö sitä edellyttää. Asia on kuitenkin ollut esillä ainakin jo vuonna
2008, sillä Rautonen on sisäiselle tarkastajalle helmikuussa 2008
13 (24)
lähettämässään sähköpostissa todennut, ettei Booz-konsultoinnissa todellista
hankintakilpailua ollut voitu järjestää. Kilpailutuksen puuttumista on käsitelty
kirjallisesti lisäksi Rautosen, Kosken ja tilintarkastaja Sallin
sähköpostikeskusteluissa joulukuussa 2009, siis jo edellä käsitellyn
sopimuksen muotoa koskevan keskustelun yhteydessä. Tuossa yhteydessä
Salli on muun ohella todennut Booz-konsultoinnista, ettei tarjouskilpailua
aikanaan ollut ollut ja että siihen oli ollut perusteet. Tämä kirjeenvaihto on
edellä todetuin tavoin ollut esillä Veripalvelun hallituksen kokouksessa
tammikuussa 2010, eikä sen ole katsottu antavan aihetta toimenpiteisiin.
Hovioikeus toteaa, että Booz-konsultointi on alun perin käynnistynyt
Veripalvelussa niin kutsutulla pilottiprojektilla. Siitä saadut kokemukset ja
tulokset olivat Rautosen ja Heinosen kertoman mukaan olleet niin myönteisiä,
että yhteistyötä oli päätetty jatkaa. Hovioikeuden käsityksen mukaan Boozin
konsultoimat projektit ovat toisaalta olleet sikäli vaikeasti etukäteen
yksilöitävissä, että kilpailutuksella ei olisi välttämättä saatu sen vaatimaan
panostukseen nähden riittävää hyötyä. Potentiaalisia palveluntarjoajiakin on
ollut vain muutama, joista Rautonen oli katsonut Boozin olevan kykenevin
yhteistyökumppani. Rautosella on sinänsä katsottava olleen hyvät edellytykset
arviolleen työskenneltyään aikaisemmin eri konsulttiyhtiöiden palveluksessa.
Nämä seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin, että
Rautonen on perustellusti voinut käyttää kilpailutuksen osalta ohjeiden suomaa
harkintavaltaa ja päätyä olemaan suorittamatta kilpailutusta. Tästä
menettelystä ei Veripalvelussa ole kenelläkään ollut huomauttamista, minkä
lisäksi SPR:n tilintarkastaja on nimenomaisesti katsonut kilpailuttamatta
jättämisen olleen perusteltua. Rautosen ei siten voida katsoa toimineen vastoin
mainittuja sisäisiä ohjeita.
Jo edellä todetuilla perusteilla Rautosen ei ole näytetty miltään osin ryhtyneen
sellaisiin toimiin, joihin hänellä ei ole ollut oikeutta. Syyte on jo tämän
johdosta hylättävä.
x
Väitetty taloudellinen vahinko
Tarkastusraportti
Asiassa on selvitetty, että Veripalvelun johtoryhmään kuulunut työntekijä on
työsuhteensa päätyttyä luovuttanut MTV:n 45 minuuttia -nimiselle ohjelmalle
Veripalvelun ja Boozin välisen yhteistyön laskutusta koskevaa
asiakirjaselvitystä. Ohjelman televisioesityksen jälkeen asiasta on
julkisuudessa noussut kohu. Poliisi on tämän jälkeen ottanut asian viran
puolesta tutkittavaksi, ja SPR on asettanut oman tarkastusvaliokunnan
tutkimaan asiaa. SPR on myös pyytänyt tilintarkastusyhteisö
PricewaterhouseCoopers Oy:tä (PwC) laatimaan asiassa eritystarkastuksen,
josta laadittu tarkastuskertomus (Syyttäjä 8) on keskeinen asiakirja
perusteettomaksi väitetyn laskutuksen osalta.
Syytteen mukaan Booz on laskuttanut ja Rautonen hyväksynyt maksettavaksi
Program management-projektista aikavälillä 16.4.2008-26.11.2009 yhteensä
955.849 euroa. Tästä summasta 684.588 euron osuus on syyttäjän mukaan
sisältänyt perusteetonta laskutusta. Perusteettoman laskutuksen määräksi on
mainitusta summasta katsottu konsulttina toimineen Heinosen työpanos
huomioon ottaen 350.000 euroa. Eritystarkastuksessa on tarkastusraportin
mukaan jälkikäteen pystytty käytettävissä olevan aineiston perusteella
todentamaan tehdyksi työksi mainitulla ajalla 225 tuntia, jolloin
erittelemättömän laskutuksen määräksi on saatu edellä mainittu 684.588 euroa.
14 (24)
Boozin oman selvityksen mukaan tehtyä työtä on puolestaan ollut 614 tuntia.
Syytteessä mainittu perusteettoman laskutuksen määrä on perustunut Boozin
SPR:lle vuonna 2011 palauttamaan määrään.
Tarkastusraportin laskelmien perustana on käytetty Boozin työajan
seurantajärjestelmää, eri henkilöiden kalenterimerkintöjä,
sähköpostikirjeenvaihtoja ja haastatteluja. Laskelmissa on pyritty todentamaan
sitä, kuinka paljon työtunteja Boozissa on käytetty Veripalvelun
konsultointiprojektiin. Heinonen ja Kirvelä ovat kuitenkin kertoneet, ettei
projektin laskutusta ollut tehty tuntiperusteisesti, vaan se oli perustunut
suurelta osin asiakkaalle toimitettavaan tuotokseen ja tulokseen. Kirvelän
mukaan nämä seikat oli saatettu myös erityistarkastuksen laatijoiden tietoon.
Kirvelän mukaan yhtiön työajan seurantajärjestelmä oli tarkoitettu sisäiseen
kustannuslaskentaan, ei osoittamaan asiakkaalle projektiin käytettyä aikaa.
Seurantajärjestelmällä ei ollut suoraan yhteyttä laskutettavaan määrään. Myös
syyttäjä on hovioikeuden pääkäsittelyssä myöntänyt, ettei Boozin laskutus ole
ollut tuntiperusteista. Syyttäjä on kuitenkin toisaalta katsonut, että laskutuksen
ja laskutettavan määrän oikeellisuutta on arvioitava tuntiperusteisesti.
Rautonen ja Heinonen ovat kertoneet sopineensa vuonna 2005 projektin
laskutuksen noudattavan niin kutsuttua laskutusputkea, joka oli sovittu
45.000-55.000 euron suuruiseksi kuukautta kohti. Mainitun suuruusluokan
laskutusputki on ilmoitettu projektin laskutusperusteeksi myös Veripalvelun
omassa, vuosien 2004-2010 kehityshankkeita koskevassa selvityksessä
(Rautonen 17, liite 1 s. 26). Jo nämä osoittavat, ettei Program
management-laskutus ole ollut tuntiperusteista, vaan se on perustunut
osapuolten välillä sovittuun kiinteään vaihteluväliin. Myös edellä mainitun
selvityksen perusteella Boozin laskutus on kumulatiivisesti katsoen asettunut
45.000 euron kuukausitasoon. Vaikka Boozin tekemä ilmoitus
erityistarkastajille projektin laskutusperusteesta on sinänsä kirjattu
tarkastusraporttiin, ei sille ole annettu siinä merkitystä. Näin ollen PwC:n
tekemässä tarkastusraportissa laskelmien lähtökohdat ovat olleet virheelliset,
eikä laskutuksen perusteettomuutta tämän vuoksi voida arvioida siinä
esitettyjen tulosten perusteella.
Boozin SPR:lle palauttamat 350.000 euroa
Syyttäjä on väittänyt, että Boozin SPR:lle jälkikäteen palauttamat 350.000
euroa osoittaa, että konsultoinnissa olisi laskutettu perusteettomasti.
Liikanen on kertonut palautetun summan olleen huomattava, mutta SPR:llä ei
ollut ollut yksityiskohtaista kantaa summan oikeellisuuteen. Hänen mukaansa
SPR oli erityistarkastuksen jälkeen halunnut Boozilta hyvityksen, koska asia
oli jo aiheuttanut vahinkoa järjestön maineelle. Kirvelän mukaan palautusta ei
ollut tehty perusteettoman laskutuksen vuoksi, vaan siksi, että laajaa
julkisuutta herättänyt asia saataisiin osapuolten välillä enempien vahinkojen
välttämiseksi ratkaistua molempia tyydyttävällä tavalla. Sekä SPR:ä edustanut
Liikanen että Boozia edustanut Kirvelä ovat kertoneet, että hyvä maine oli
molemmille tärkeä ja että sitä vaalittiin.
Hovioikeudessa kuullut henkilöt eivät ole henkilökohtaisesti olleet sopimassa
mainitusta palautuksesta eikä asiassa ole esitetty selviä yksilöityjä perusteita
palautuksen tekemiselle. Esitetyn selvityksen perusteella on todennäköistä, että
kysymys on ollut osapuolten välisestä yksityisoikeudellisesta sopimuksesta,
jolla molempia osapuolia rasittanut, julkisuudessa kiinnostusta herättänyt asia
on haluttu saada ratkaistuksi. Tehdyn sopimuksen perusteella asiassa ei voida
tehdä sellaista johtopäätöstä, että Boozin laskutus olisi ollut perusteetonta ja
15 (24)
että yhtiön SPR:lle maksama summa osoittaisi perusteettoman laskutuksen
määrän.
Heinosen työpanos
Hovioikeudessa kuullut Westman, Jaakonsalo, Stendahl, Ryhänen ja Ali ovat
kertoneet Heinosen roolista ja työpanoksesta eri projekteihin liittyen sekä
Heinosen kanssa tekemästään yhteistyöstä. Asiassa on todistajien
kertomuksilla pyritty selvittämään, kuinka paljon kukin henkilö on ollut
Heinosen kanssa tekemisissä, mikä rooli Heinosella on kussakin projektissa
ollut ja kuinka paljon aikaa ja vaivaa hänen on heidän käsityksensä mukaan
tarvinnut käyttää projektien läpiviemiseen. Edellä tarkastusraporttia
koskevassa kappaleessa on jo todettu, ettei Boozin laskutus ole pääosaltaan
perustunut käytettyyn aikaan. Tämän vuoksi laskutuksen perusteettomuutta ei
voida todentaa arvioimalla pelkästään Heinosen työpanosta.
Lisäksi hovioikeus toteaa, että tällaisissa projekteissa työpanoksen
jälkikäteinen selvittäminen on ylipäätään vaikeaa. Kuullut henkilöt ovat
ensinnäkin voineet kertoa näkemyksiään ainoastaan omalle vastuualueelleen
kuuluvista projekteista. Joidenkin kohdalla projektit ovat alkaneet jo ennen
heidän työsuhteensa alkua ja osan kohdalla ne ovat olleet vielä kesken
työsuhteen päättyessä. Näin ollen heillä ei ole ollut mahdollisuutta arvioida
kokonaisvaltaisesti Heinosen panosta ja roolia projekteissa. Toiseksi on
otettava huomioon, että Veripalvelun oman henkilöstön roolia ja kykyä viedä
uusittuja prosesseja läpi on projektien edetessä pyritty koko ajan
kasvattamaan. Tällöin Heinosen käytännön työ on projektien loppuvaiheessa
vähentynyt, jolloin pelkästään hänen osallisuutensa arviointi ei anna oikeaa
kuvaa roolista ja panoksesta projektien toteuttamisessa. Kolmanneksi
Veripalvelun omasta, vuosien 2004-2010 kehityshankkeita koskevasta
selvityksestä (Rautonen 17, liite 1 s. 26) on vertaamalla vuoden 2008
toteutunutta laskutusmäärää sovittuun kuukausittaiseen laskutusputkeen
pääteltävissä, että projektien laskutusta on siirretty ainakin vuodelta 2008
vuodelle 2009. Tämänkään johdosta Boozin tekemän tosiasiallisen työn ja
laskutetun määrän välinen suhde ei vuosina 2008 ja 2009 ole täysin
vertailukelpoinen.
Edellä selostetuista syistä johtuen laskutuksen perusteettomuutta eli
yhteistyöstä aiheutunutta väitettyä taloudellista vahinkoa ei ole mahdollista
todeta myöskään konsultointityön sisällön perusteella.
Konsultoinnin hyödyt Veripalvelulle
Asiassa on käyty runsaasti keskustelua Booz-yhteistyön Veripalvelulle
tuomista hyödyistä. Rautosen ja Heinosen mukaan hyödyt ovat arvioitavissa
miljoonien eurojen arvoiseksi, kun taas syyttäjän näkemyksen mukaan
saavutetut hyödyt eivät ole kattaneet edes konsultoinnin kustannuksia. SPR:n
17.3.2011 julkaiseman tiedotteen (Syyttäjä 17) mukaan Veripalvelussa
2000-luvulla toteutettujen kehittämisprojektien kautta Veripalvelun toimintaa
on tehostettu ja niiden avulla on saavutettu merkittäviä tuloksia sekä myös
taloudellisia säästöjä. Myös hovioikeudessa kuulluilla todistajilla on ollut
asiasta jossain määrin poikkeavia näkemyksiä, joskin hyötyjä koskeva kritiikki
on käräjäoikeuden tuomioon kirjattuihin lausumiin verrattuna jonkin verran
lieventynyt. Jaakonsalo on katsonut, ettei konsultointi ollut tuonut hyötyjä
Veripalvelulle. Kainulaisen mukaan Veripalvelu kehittyi Rautosen aikana
merkittävästi. Kumpula on puolestaan kertonut Veripalvelun nousseen
Rautosen aikana maailman parhaiden veripalvelutoimijoiden joukkoon.
16 (24)
Hovioikeus toteaa, että operatiivisiin toimintoihin kohdistuvien
kehittämistoimien tarkka hyötyarviointi, varsinkin pelkästään taloudellisin
mittarein, on erittäin vaikeaa. Hyödyt ovat lisäksi arvioitavissa usein vasta
vuosien kuluttua, kun kehittämistoimia voidaan tarkastella kokonaisuutena.
Joka tapauksessa saavutetut hyödyt eivät ole aiheutetun taloudellisen vahingon
osalta asian ratkaisemisen kannalta keskeisessä osassa, sillä syytteessä ei edes
väitetä konsultoinnin olleen tuloksetonta. Asiassa ei ole siten tarvetta arvioida
konsultointiyhteistyön liiketaloudellista järkevyyttä tai kannattavuutta
Veripalvelulle.
Asiassa on jäänyt näin ollen selvittämättä, että Booz-yhteistyössä olisi SPR:n
Veripalvelua laskutettu perusteettomasti. Rautonen ei ole aiheuttanut SPR:lle
vahinkoa.
x
Tahallisuus
Rautosen toimien ei ole katsottu olleen oikeudettomia eikä aiheuttaneen
vahinkoa. Vaikka syyte on jo näillä perusteilla hylättävä, hovioikeus lausuu
väitteisiin tahallisuudesta vielä erikseen.
Syyttäjä on katsonut, että Rautosen on täytynyt pitää varmana tai varsin
todennäköisenä sitä, että hänen toimensa ovat oikeudettomia ja että niiden
seurauksena aiheutuu vahinkoa Veripalvelulle.
Hovioikeus toteaa, että SPR:n ja Veripalvelun yleisohjeiden säännöt eivät ole
kaikilta osin olleet yksiselitteiset. Rautonen on Veripalvelun johtajana
hankintavaltuuden ja kilpailutuksen osalta voinut edellä todetuin tavoin
käyttää harkintavaltaansa ja perustellusti päätyä toteuttamiinsa ratkaisuihin.
Sopimuksen muodon kohdalla menettely ei ole ollut Veripalvelussa
poikkeuksellinen eikä sitä ole Veripalvelun hallituksessakaan pidetty
ongelmana. Hankintavaltuuden osalta hallitus on ollut pitkään tietoinen
Booz-yhteistyöstä ja vähintäänkin konkludenttisesti hyväksynyt Rautosen
menettelyn. Sopimuksen ja kilpailutuksen kohdalla hallitus on nimenomaisesti
katsonut, ettei Rautosen menettely anna aihetta toimenpiteisiin. Laskutuksen ei
ole näytetty olleen perusteetonta ja sen on selvitetty pysyneen sovitun
laskutusputken sisällä. Rautonen on lisäksi perustellusti voinut arvioida
konsultoinnin tuoman lisäavun myötä saavutettavan huomattavia tuloksia ja
säästöjä Veripalvelun toiminnassa. Nämä seikat huomioon ottaen Rautosella ei
ole myöskään ollut mitään syytä olettaa, että hänen tekemät toimet olisivat
mahdollisesti oikeudettomia tai aiheuttaisivat Veripalvelulle vahinkoa.
Syyttäjä on vedonnut myös siihen, että Rautonen olisi pyrkinyt tahallaan
antamaan Veripalvelun hallitukselle ja SPR:n pääsihteerille väärän kuvan
Booz-konsultoinnin edullisuudesta sisällyttämällä 30.12.2008 laadittuun
puitesopimukseen 20 %:n alennuslausekkeen, jota alennusta ei todellisuudessa
ollut saatu.
Asiassa on riidatonta, että alennuslauseke on lisätty puitesopimukseen
Rautosen aloitteesta. Lausekkeen tarkoitus ja soveltaminen ovat sen sijaan
jääneet epäselviksi. Alennusta koskeva ehto on ensinnäkin sisällytetty
sopimukseen Rautosen Stendahlille 2.1.2009 lähettämän sähköpostin jälkeen,
missä Rautonen toteaa, että sopimus tulisi alennuslausekkeen sisällyttämisellä
paremmaksi ja Tehtaankadun (siis SPR:n keskustoimiston) helpommin
hyväksyttäväksi. Toiseksi alennuksessa on viitattu kulloinkin käytössä oleviin
konsulttipäivähintoihin. Nyt kysymyksessä oleva konsultointi ei kuitenkaan
ole perustunut päivähinnoitteluun tai ylipäätään aikaperusteiseen veloitukseen.
17 (24)
Kolmanneksi tehdyn puitesopimuksen mukaan alennus oli tarkoitus antaa
pääsääntöisesti, mutta asiassa ei ole vuonna 2009 tehtyä Thaimaa-projektia
lukuun ottamatta esitetty luotettavaa selvitystä, miten alennusta on
tosiasiallisesti annettu. Mainitussa projektissa Booz on Rautosen, Heinosen ja
Kirvelän mukaan tehnyt osan työstä niin sanotulla pro bono-periaatteella eli
hyväntekeväisyytenä.
Jälkikäteen voidaan todeta, että Rautosen olisi tullut muotoilla alennusta
koskeva ehto täsmällisemmin etenkin, kun Booz-yhteistyöstä oli
Veripalvelussa jo noussut esiin keskustelua. Rautosen ei voida kuitenkaan
katsoa sen avulla pyrkineen harhauttamaan hallitusta ja pääsihteeriä. Sekä
Kainulainen että Kumpula ovat kertoneet, etteivät he olleet edes nähneet
tehtyä puitesopimusta. Alennuksesta oli ollut heidän kertomansa mukaan
puhetta, mutta Kumpula ei ole esimerkiksi tiennyt sitä, oliko alennus
todellisuudessa saatu.
Kaiken edellä selostetun perusteella valitus on kohdissa 1 ja 2 hylättävä.
x
Törkeä avustuspetos
Tausta
Veripalvelun ja Glykosin yhteistyöprojekti kantasolujen
glykomiikka-hankkeessa on alkanut vuonna 2004 ja osapuolet ovat laatineet
projektista puitesopimuksen joulukuussa 2005. Puitesopimuksen mukaisessa
projektikauden 2008 suunnitelmassa on ollut muun muassa ehto, jonka
mukaan Veripalvelu ostaa Glykosilta suunnitelmassa tarkemmin yksilöityä
tuotekehitystyötä 50.000 euron arvosta elokuun 2008 loppuun mennessä
(Syyttäjä 2). Tekes on myöntänyt hankkeeseen molemmille vuosittain
tuotekehitysavustusta, jota varten osapuolet ovat tehneet erikseen
kustannustilitykset Tekesille. Yhteistyöprojekti on Veripalvelussa kuulunut
Arangon vastuualueelle ja projektin Tekesavustuksia koskevaksi
vastuuhenkilöksi on nimetty Leena Valmu.
Projektisuunnitelman edellä mainittua ehtoa ei ole täytetty, Veripalvelu ei ole
tilannut sovittua tuotekehitystyötä Glykosilta. Osapuolet ovat olleet erimielisiä
siitä, onko menettelystä aiheutunut Glykosille vahinkoa (Syyttäjä 4).
Hankkeessa on osapuolten välillä muutoinkin ilmennyt erimielisyyksiä
vuodesta 2008 lähtien, erityisesti projektin kaupallistamisesta.
Erimielisyyksien seurauksena Glykos on irtisanonut puitesopimuksen
huhtikuussa 2009. Rautonen on vuodenvaihteessa 2009-2010 käynyt
sähköpostikirjeenvaihtoa Veripalvelun sisällä ja Glykosin toimitusjohtajan
Saarisen kanssa siitä, miten projektisuunnitelman mukaista 50.000 euron
arvoista työtä koskeva erimielisyys saadaan Glykosin kanssa hoidettua pois
päiväjärjestyksestä (Syyttäjä 5 ja 6). Keskustelujen seurauksena Glykos on
maaliskuussa 2010 lähettänyt Veripalvelulle laskun otsikolla konsultoinnista
kantasoluprojektiin liittyen. Asiassa on riidatonta, että laskun perusteena oleva
kustannus ei ole oikeuttanut Tekesavustukseen. Tämä lasku on Veripalvelussa
kuitenkin sisällytetty Tekesille 27.4.2010 tehtyyn kustannustilitykseen, jonka
perusteella Tekes on maksanut Veripalvelulle tuotekehitysavustusta
perusteettomasti 17.500 euroa. Tilityksen on käytännössä tehnyt Valmu.
Veripalvelussa on myöhemmin havaittu tehty virhe, ja perusteettomasti
maksettu määrä on oma-aloitteisesti palautettu.
Asiassa on esitetyn syytteen pohjalta ratkaistavana kysymys siitä, onko
Tekestilitykseen Rautosen ja Arangon tieten sisältynyt Glykosilta saatu 50.000
18 (24)
euron lasku, joka ei ole oikeuttanut avustukseen ja ovatko he menettelyllään
antaneet Tekesille väärän tiedon avustukseen olennaisesti vaikuttavasta
seikasta hankkiakseen SPR:lle taloudellista hyötyä.
X
Laskusta sopiminen Glykosin kanssa
Syytteen mukaan Glykosin lähettämän laskun perusteeksi on Rautosen ja
Arangon aloitteesta merkitty virheellisesti konsultointi vahingonkorvauksen
sijasta, jotta lasku voitaisiin sisällyttää Tekesavustusten tilitykseen.
Asian vuoksi käydystä sähköpostikirjeenvaihdosta käy ilmi, että Rautonen on
pyrkinyt saamaan 50.000 euroa koskevan erimielisyyden sovittua Glykosin
kanssa. Rautonen on hovioikeudessa kertonut, että hänelle oli ollut aivan
yhdentekevää, miten asia teknisesti hoidetaan, kunhan se tehdään vain oikein
eikä laskun perusteeksi merkitä vahingonkorvaus-termiä. Tämä ilmenee myös
hänen Glykosin edustajalle Saariselle lähettämästään sähköpostista. Rautosen
mukaan vahingonkorvaus-termiä ei ollut haluttu käyttää, koska Veripalvelu ei
ollut aiheuttanut mitään vahinkoa Glykosille ja että tämän myöntäminen olisi
myöhemmin saattanut johtaa ongelmiin Glykos-yhteistyössä. Rautonen on
sähköpostiviestissään myös ehdottanut lähetettäväksi hyvityslaskua tai 50.000
euron kuittaamista Glykosin saatavista. Hän on kysynyt neuvoa
talouspäällikkö Manniselta, joka on opastanut Rautosta laskutuksen teknisestä
toteuttamistavasta.
Rautonen on ilmoittanut sähköpostiviestissään 14.12.2009 Saariselle
Veripalvelun suostuvan maksamaan Glykosille vaaditun 50.000 euroa, mikäli
Glykos lähettää sille laskun, jonka perusteena viitataan vuonna 2008 tilattuihin
töihin. Glykos oli Saarisen kertoman mukaan suostunut tähän ja lähettänyt
maaliskuussa 2010 sähköpostilla Rautoselle vaaditun laskun, jonka Rautonen
on välittänyt Manniselle maksuunpantavaksi.
Kaikki edellä mainittu kirjeenvaihto on mennyt tiedoksi myös Arangolle,
mutta lasku ei hänen kertomansa mukaan ollut vaatinut häneltä mitään
toimenpiteitä.
Osapuolilla on ollut laskun todellisesta perusteesta eriävät näkemykset. Asia
on saatu kuitenkin sovittua molempia tyydyttävällä tavalla, ja Glykos on
lähettänyt laskun Veripalvelulle, joka on sen myös maksanut. Laskun
perusteen ”konsultoinnista kantasoluprojektiin liittyen” on lopulta muotoillut
Glykos. Saarisen mukaan perusteena viitattiin nimenomaan konsultointiin,
koska se ei ollut oikeuttanut Tekesavustukseen.
Edellä todetuin tavoin erimielisyyden ratkaisemiseksi esillä on ollut erilaisia
vaihtoehtoja ja laskun perusteen on lopullisesti muotoillut Glykos.
Vahingonkorvaukseen perustuva suorituskaan ei olisi oikeuttanut avustukseen
Tekesiltä. Rautosen kertoma syy vahingonkorvauksen vastustamiseen laskun
perusteena on uskottava. Hänen vaatimuksensa muusta laskutusperusteesta ei
siten osoita Tekesiltä saatavaan rahoitukseen liittyvää tarkoitusta. Rautosen
ehdotukset hyvityslaskusta ja kuittaamisesta eivät myöskään olisi johtaneet
avustuksen saamiseen. Laskun perusteesta sähköpostiviestein käyty keskustelu
tai muukaan asiassa esitetty selvitys eivät tue johtopäätöstä, että Rautosen tai
Arangon tarkoituksena olisi ollut saada laskun peruste sellaiseksi, että tehty
suoritus oikeuttaisi avustukseen. Näin ollen on tehtävä se johtopäätös, että
Rautosen ja Arangon tarkoituksena on ollut pelkästään saada osapuolten
välillä pitkään jatkunut erimielisyys tältä osin ratkaistua.
x
19 (24)
Laskun sisältyminen Tekestilitykseen
Veripalvelun laskutusprosessi
Tapahtuma-aikana Veripalvelun talouspäällikkönä toiminut Manninen on
kertonut, että Veripalveluun saapuneet laskut menivät ensin esitiliöintiin.
Esitiliöinnissä katsottiin, mille tilille ja kustannuspaikalle lasku kuului. Jos
siinä vaiheessa laskutuksen kohteena oleva projektinumero oli jo tiedossa, se
merkittiin laskuun. Muussa tapauksessa projektinumero lisättiin laskuun
myöhemmin. Projektinumeroinnin avulla kohdennettiin kullekin projektille
kuuluvat kustannukset. Se ei kuitenkaan määrännyt esimerkiksi sitä, oliko
lasku Tekesavustukseen oikeuttava. Esitiliöinnin jälkeen lasku siirtyi
asiatarkastukseen, jossa varmistettiin laskun sisällöllinen oikeellisuus. Sen
jälkeen lasku toimitettiin hyväksyjälle hyväksyttäväksi ennen maksuunpanoa.
Asiatarkastajan ja hyväksyjän oli myös tarkistettava, että tehty esitiliöinti oli
oikea. Talousosasto oli kerännyt Tekesavustuksiin oikeuttavat laskut erilliseen
kansioon, sillä ne oli myös tarkastettu tilintarkastuksessa erikseen.
Hovioikeus toteaa, että Rautosen ja Arangon vastuulle ei ole Veripalvelussa
kuulunut laskujen käytännön prosessointi. He ovat laskutuksessa sitä vastoin
osallistuneet niiden hyväksymiseen heille asetettujen hyväksymisrajojen
puitteissa. Rautonen ei ole hovioikeudessa muistanut hyväksyneensä
Glykosilta saatua laskua, mutta on pitänyt sitä mahdollisena. Aranko on
puolestaan kertonut, ettei hän ole edes voinut hyväksyä laskua, sillä hänelle
asetettu hyväksymisraja oli ollut 30.000 euroa. Rautosen hyväksymisraja on
ollut 300.000 euroa, joten on hyvin todennäköistä, että nimenomaan hän on
mainitun laskun hyväksynyt.
Rautonen ja Aranko ovat sinänsä tienneet, että Veripalvelu saa Tekesiltä
avustusta kantasolujen glykomiikkaprojektista ja että myös Glykosilta vuonna
2008 tilattavaksi tarkoitettu työ olisi asianmukaisesti toteutuessaan oikeuttanut
avustukseen. Asiassa ei kuitenkaan mikään viittaa siihen, että he olisivat
laskua koskevasta erimielisyydestä neuvoteltuaan ja toimitettuaan laskun
maksuunpanoon pyrkineet saamaan sitä Tekesavustuksiin oikeuttavien
laskujen joukkoon. He eivät ole itse tehneet tilitystä, eivätkä he ole antaneet
sitä koskevia neuvoja tai ohjeita käytännön tilityksen tehneille. He ovat
voineet perustellusti myös luottaa siihen, että lasku käsitellään Veripalvelussa
asianmukaisesti. Lasku on Veripalvelussa mennyt talousosastolle, jossa sen
prosessointi ja tilitys on tapahtunut. Kustannustilityksen Tekesille laatinut
Valmu on kertomansa mukaan ollut tietoinen Glykosin kanssa ilmenneistä
erimielisyyksistä. Hän on Veripalvelussa projektin vastuullisena henkilönä
tuntenut Tekesin tekemän rahoituspäätöksen ja sen ehdot ja vastannut myös
siitä, että kustannustilitys tehdään oikeasisältöisenä. Hänen on asemansa
perusteella täytynyt tietää, mitä Tekesrahoituksessa Glykosilta ostettavaksi
sovittu 50.000 euron työ sisälsi ja ettei laskun perusteena käytetty konsultointi
ollut ollut avustukseen oikeuttava erä. Lasku on kuitenkin sisällytetty Tekesille
tehtyyn kustannustilitykseen. Tämän ei voida katsoa johtuneen Rautosen tai
Arangon menettelystä. Heillä ei ole myöskään ollut mitään perusteita pitää
varmana tai edes varsin todennäköisenä, että lasku tilitetään Tekesille.
Tekesrahoituksen jatko
Tekes on vedonnut lisäksi siihen, että se oli kesällä 2009 asettanut
Veripalvelun jatkorahoituksen ehdoksi, että Veripalvelu ja Glykos saavat
20 (24)
sovittua sopimusongelmansa ja jatkavat yhteistyötään. Tekesille oli
todellisuutta vastaamattoman laskun perusteella annettu virheellinen kuva
yhteistyön jatkumisesta.
Rautonen, Aranko ja Saarinen ovat kertoneet, että Veripalvelun ja Glykosin
näkemyserot hankkeen jatkamisesta olivat vuodesta 2008 lähtien olleet niin
merkittävät, että ne olivat uhanneet kaataa lupaavan projektin kokonaan.
Mainittua 50.000 euron arvoista työtä koskeva kiista oli ollut vain yksi pieni
osa esiintyneitä ongelmia. Aranko on lisäksi kertonut hankkeen olleen niin
merkittävä, että sitä olisi jatkettu ilman Tekesiltä saatavaa rahoitustakin.
Aranko ja Saarinen ovat edelleen kertoneet, että hankkeen jatkosta oli päästy
lopulta sopimukseen keväällä 2010 ja että hanke oli jatkunut, joskin
eriytettynä. Tekesille oli tämän johdosta tehty muutoshakemus.
Edellä on jo todettu, että 50.000 euron laskun tarkoituksena oli ollut
ainoastaan saada osapuolten sitä koskeva erimielisyys ratkaistua. Rautosen ja
Arangon ei ole myöskään miltään osin katsottu pyrkineen vaikuttamaan siihen,
että lasku tilitettäisiin Tekesille tai että heillä olisi ollut aihetta olettaa niin
tehtävän. Näiden syiden vuoksi he eivät ole voineet tietää tai edes pitää
todennäköisenä, että lasku tulee tilitetyksi ja antaa Tekesille väärän kuvan
yhteistyön jatkumisesta. Osapuolet ovat lisäksi Arangon ja Saarisen kertomin
tavoin saaneet keväällä 2010 soviteltua muutkin hanketta koskeneet
erimielisyydet ja hanketta on jatkettu muutetussa muodossa, mistä myös
Tekesiä on informoitu. Asiassa ei ole perusteita katsoa, että Tekesille olisi
pyritty antamaan virheellinen kuva yhteistyön jatkumisesta.
Mikään asiassa ei viittaa siihen, että Rautonen ja Aranko olisivat antaneet
väärää tietoa avustuksesta päättäneelle Tekesille. Tämän vuoksi valitukset on
myös kohdassa 3 hylättävä.
x
Oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa
Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun perusteluineen.
X
Oikeudenkäynnin kustannukset hovioikeudessa
Valtio on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n nojalla
velvollinen korvaamaan Rautosen, Heinosen ja Arangon kohtuulliset
oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.
Syyttäjä on hovioikeudessa paljoksunut Rautosen ja Heinosen avustajien
tuntiveloitusperustetta 200 euroa ylittävältä osalta.
Hovioikeus katsoo, että asian laatu ja sen erityispiirteet sekä samantyyppisissä
asioissa vakiintunut korvaustaso huomioon ottaen Rautosen ja Heinosen
kohdalla vaadittu 250 euron tuntiveloitus on kohtuullinen.
Syytteen tullessa kohdassa 3 hylätyksi Innovaatiorahoituskeskus Tekesillä ei
ole oikeutta korvaukseen oikeudenkäyntikuluistaan asiassa.
Asian näin päättyessä valtion varoista hovioikeudessa maksetut
todistelukustannukset 641,10 euroa jäävät valtion vahingoksi.
21 (24)
Helsingin hovioikeus
Tuomiolauselma
15/104146
30.01.2015
Asianumero
R 14/318
Vastaaja
Kari Mikael Aranko 270858-0692
Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.
Oikeudenkäyntiä hovioikeudessa koskevat lausunnot
Valtio velvoitetaan korvaamaan Arangon oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa
15.337 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden
kuluttua hovioikeuden tuomion antamispäivästä lukien.
22 (24)
Helsingin hovioikeus
Tuomiolauselma
15/104146
30.01.2015
Asianumero
R 14/318
Vastaaja
Pertti Juhani Heinonen 030549-1437
Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.
Oikeudenkäyntiä hovioikeudessa koskevat lausunnot
Valtio velvoitetaan korvaamaan Heinosen oikeudenkäyntikulut
hovioikeudessa 34.797,50 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine
korkoineen kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamispäivästä lukien.
23 (24)
Helsingin hovioikeus
Tuomiolauselma
15/104146
30.01.2015
Asianumero
R 14/318
Vastaaja
Jukka Kalevi Rautonen 291158-1158
Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.
Oikeudenkäyntiä hovioikeudessa koskevat lausunnot
Valtio velvoitetaan korvaamaan Rautosen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa
67.838,65 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen
kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamispäivästä lukien.
24 (24)
Muutoksenhaku
Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta
valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka
ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja
valituksen tekemiseen päättyy 31.3.2015.
Asian ovat ratkaisseet:
Hovioikeudenneuvos Pertti Lattunen
Hovioikeudenneuvos Esa Hakala
Määräaikainen hovioikeudenneuvos Juha Saarenvirta
Valmistelija:
Viskaali Juho Päkkilä
1 (42)
Helsingin käräjäoikeus
Os. 6
Tuomio
Annettu kansliassa
11.12.2013
Puheenjohtaja
Käräjätuomari Pirjo Keisu
Lisäjäsen
Käräjätuomari Kaira Gardemeister
13/130231
Asianumero
R 12/5717
Lautamiehet
Tuija Lindholm, Jussi Ristilä, Antti Kuparinen, Lauri Saariluoma
Syyttäjä
Kihlakunnansyyttäjä Anja-Riitta Rinkinen
Vastaajat
Kari Mikael Aranko
Pertti Juhani Heinonen
Jukka Kalevi Rautonen
Asianomistajat
Suomen Punainen Risti
Teknologian ja Innovaatioiden Kehittämiskeskus/Tekes
Asia
Törkeä avustuspetos ym.
Vireille
18.06.2012
Yhdistetty asia R 12/5719.
Syyttäjän rangaistusvaatimukset
1. Luottamusaseman väärinkäyttö
8010/R/0073020/10
Rikoslaki 36 luku 5 §
10.05.2004 - 26.11.2009 Helsinki
Rautonen on Suomen Punaisen Ristin (jäljempänä SPR) Veripalvelun
johtajana, jonka tehtävänä on ollut hoitaa SPR Veripalvelun taloudellisia
asioita, väärinkäyttänyt luottamusasemaansa ryhtymällä sellaiseen toimeen,
johon hänellä ei ole ollut oikeutta. Menettelyllään Rautonen on aiheuttanut
SPR:lle taloudellista vahinkoa.
Rautonen on hankkinut SPR Veripalvelulle Booz & Company Oy:ltä
toimitusketjun hallintaan ja tehostamiseen liittyviä konsultointipalveluja,
joiden laskutus 22.6.2004 ja 26.11.2009 välisenä aikana on ollut yhteensä
3.340.752 euroa. Rautonen sekä Booz & Company Oy:n konsulttina toiminut
Heinonen ovat kuukauden - muutaman kuukauden välein sopineet tulevasta
konsultoinnista ja sen hinnasta.
Hankinnasta ei ollut SPR Veripalvelun johtokunnan, myöhemmin hallituksen,
päätöstä, vaikka jo 3.11.2004 mennessä hankinnan nettolaskutus on ollut yli
300.000 euroa.
Sopimus on tehty suullisesti, vaikka se olisi pitänyt tehdä kirjallisesti. Rautos
en ja linjajohtajan, 2.7.2007 lähtien johtoryhmän jäsenen, olisi tullut
allekirjoittaa sopimus, jonka vuosiostoarvo on ollut 150.000 euroa. Vasta
helmikuussa 2009 on tehty kirjallinen yhteistyösopimus, jonka päiväykseksi
on merkitty 30.12.2008.
2 (42)
Palvelujen hankintaa ei ollut suoritettu taloudellisesti. Toimittajia ei ollut
kilpailutettu ennen sopimuksen tekemistä.
16.4.2008 - 26.11.2009 Rautonen on hyväksynyt maksettavaksi Program
management -nimellä laskutetusta konsultoinnista yhteensä 955.849 euroa,
josta Uudet hoitomuodot -projektin osuus on ollut 271.000 euroa ja muun
konsultoinnin osuus 684.588 euroa. Muu kuin Uudet hoitomuodot -projektin
konsultointi on käsittänyt vuosina 2008-2009 Hankinta-projektin,
Logistiikka-projektin, Ketju-projektin jatkotoimenpiteet, johdon ja
toimitusketjuhallinnan avainhenkilöiden mentoroinnin sekä joitakin
erillistehtäviä.
Rautosen tältä osin hyväksymä laskutus 684.588 euroa on sisältänyt
perusteetonta laskutusta ottaen huomioon konsulttina toimineen Heinosen
työpanos. Perusteetonta laskutusta on ollut 350.000 euroa, minkä määrän Booz
& Company Oy on jälkikäteen palauttanut SPR:lle.
Asianomistaja ei ole tehnyt syyttämispyyntöä perusteettoman laskutuksen
osalta. Erittäin tärkeä yleinen etu vaatii asiassa syytteen nostamista. SPR on
Suomen valtion tunnustama julkisoikeudellinen yhdistys, jonka toiminta
perustuu kansainvälisiin sopimuksiin ja Suomen Punaisesta Rististä annettuun
lakiin. Aiheutettu taloudellinen vahinko on ollut huomattava.
2. Avunanto luottamusaseman väärinkäyttöön
8010/R/0073020/10
Rikoslaki 36 luku 5 §
01.01.2008 - 26.11.2009 Helsinki
Heinonen, joka on Booz & Company Oy:n työntekijänä toiminut SPR
Veripalvelun konsulttina, on tahallaan auttanut Rautosta syytekohdassa yksi
tarkoitetun tahallisen rikoksen tekemisessä sopimalla Booz & Company Oy:n
puolesta Rautosen kanssa syytekohdassa yksi kuvatusta perusteettomasta
laskutuksesta.
Asianomistaja ei ole tehnyt syyttämispyyntöä perusteettoman laskutuksen
osalta. Erittäin tärkeä yleinen etu vaatii asiassa syytteen nostamista. SPR on
Suomen valtion tunnustama julkisoikeudellinen yhdistys, jonka toiminta
perustuu kansainvälisiin sopimuksiin ja Suomen Punaisesta Rististä annettuun
lakiin. Aiheutettu taloudellinen vahinko on ollut huomattava.
3. Törkeä avustuspetos
8010/R/0082081/10
Rikoslaki 29 luku 6 §
27.04.2010 - 15.06.2010 Helsinki
Rautonen ja Aranko ovat, Rautonen Suomen Punaisen Ristin (jäljempänä
SPR) Veripalvelun johtajana ja Aranko SPR Veripalvelun tutkimus- ja
tuotekehitysjohtajana yksissä tuumin antaneet avustuksesta päättävälle
Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskukselle (jäljempänä: TEKES)
väärän tiedon seikasta, joka on ollut omiaan olennaisesti vaikuttamaan
avustuksen määrään. Menettelyllään Rautonen ja Aranko ovat hankkineet
SPR:lle taloudellista hyötyä.
TEKES oli 25.3.2008 tekemällään päätöksellä myöntänyt SPR:lle
tuotekehitysavustusta SPR Veripalvelun Kantasolujen glykomiikka -hankkeen
kustannuksiin enintään 693.000 euroa. Myönnetty avustus on ollut enintään 35
3 (42)
% hankkeen hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista. Hanke on ilmoitettu
suoritettavan yhteistyössä Glykos Finland Oy:n kanssa. Aranko on ollut
projektin johtoryhmän puheenjohtaja.
SPR Veripalvelusta on 27.4.2010 toimitettu TEKESille avustuksen
maksamista varten raportti ja kustannustilityslomake 1.4. ja 31.12.2009
väliseltä ajalta. Tilitykseen on Rautosen ja Arangon tieten sisältynyt Glykos
Finland Oy:n 18.3.2010 SPR Veripalvelulta laskuttama 50.000 euroa, jossa ei
ole ollut kyse avustukseen oikeuttavasta kustannuksesta vaan SPR
Veripalvelun ja Glykos Finland Oy:n välisestä vahingonkorvauksesta.
Rautonen ja Aranko olivat neuvotelleet vahingonkorvauksesta Glykos Finland
Oy:n kanssa. Glykos Finland Oy:n laskuun oli Rautosen ja Arangon aloitteesta
merkitty perusteeksi konsultointi vahingonkorvauksen sijasta.
Kustannustilityksen TEKESille toimittanut henkilö ei ole tiennyt tilitykseen
sisältyvästä virheestä.
TEKES on 15.6.2010 päättänyt suorittaa kustannustilityksen perusteella SPR
Veripalvelulle tältä osin 17.500 euron avustuksen.
Avustuspetoksessa on tavoiteltu huomattavaa hyötyä ja avustuspetos on myös
kokonaisuutena arvostellen ollut törkeä.
Syyttäjän muut vaatimukset
Todistelukustannusten korvaaminen syytekohdassa 1
Vastaaja on velvoitettava korvaamaan valtiolle todistelukustannukset.
Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 9 luku 1 §
Todistelukustannusten korvaaminen syytekohdassa 2
Vastaaja on velvoitettava korvaamaan valtiolle todistelukustannukset.
Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 9 luku 1 §
Todistelukustannusten korvaaminen syytekohdassa 3
Vastaaja on velvoitettava korvaamaan valtiolle todistelukustannukset.
Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 9 luku 1 §
Muut asiassa esitetyt vaatimukset
Muu vaatimus
Suomen Punainen Risti on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen kohdissa
1 ja 2.
Muu vaatimus
Tekes on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen kohdassa 3 ja vaatinut, että
vastaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut
asiassa 3.044,40 eurolla laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion
antamisesta lukien.
Muu vaatimus
4 (42)
Rautonen on vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen
oikeudenkäyntikulunsa asiassa korkoineen.
Muu vaatimus
Heinonen on vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen
oikeudenkäyntikulunsa asiassa korkoineen.
Muu vaatimus
Aranko on vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen
oikeudenkäyntikulunsa asiassa korkoineen.
Vastaus
Kohdat 1 ja 2
Rautonen on vaatinut, että
- syyte jätetään tutkimatta syyteoikeuden puuttumisen vuoksi
- joka tapauksessa syyte hylätään pääosin eli kilpailutuksen, sopimuksen
muodon ja hankintasääntöjen noudattamisen osalta vanhentuneena
- muilta osin hylätään perusteettomana
- valtio velvoitetaan korvaamaan Rautosen oikeudenkäyntikulut korkoineen.
Perustelut
Rautosen mukaan sopimusyhteistyö Booz&Co:n (Booz) kanssa on alkanut
2004 ja kun syyteoikeus luottamusaseman väärinkäytöstä vanhenee
viidessä vuodessa, on syyteoikeus konsulttiyhteistyön kilpailutuksen,
sopimuksen muodon ja hankintasääntöjen noudattamisen osalta vanhentunut.
Rautosen mukaan joka tapauksessa
- kun SPR on ilmoittanut, että kysymyksessä oleviin konsulttisopimuksiin
perustuvasta laskutuksesta ei ole aiheutunut sille vahinkoa, rikoksen
tunnusmerkistö ei täyty, kehittämisprojektien kautta Veripalvelun toimintaa on
tehostettu ja niiden avulla saavutettu merkittäviä tuloksia sekä taloudellisia
säästöjä
- Rautonen ei ole ylittänyt toimivaltuuksiaan, vaan Rautosella on ollut
Veripalvelun johtajana oikeus tehdä kaikki syytteessä mainitut sopimukset ja
hankinnat; Veripalvelussa ei ole ollut ohjeistusta, joka olisi rajoittanut hänen
toimivaltaansa Booz-sopimusten tai niiden perusteella maksettujen laskujen
osalta; hankintasäännön rajoitukset ovat koskeneet valtuuksia investointien
osalta, mutta eivät tällaisessa konsulttiyhteistyössä kysymyksessä olleiden
operatiivisten kustannusten osalta
- kilpailutus ja sopimustilanne on ollut tavanomainen, yhteistyö alkoi
pilottiprojektilla keväällä 2004, ja Veripalvelun edun mukaista oli jatkaa työtä
samalla kokoonpanolla onnistuneen pilottiprojektin jälkeen; kysymyksessä
olevien abstraktien ja hankalasti spesifioitavien palvelujen järkevä
kilpailuttaminen ei ole mahdollista, SPR:ssä on toteutettu useita muitakin
projekteja ilman kilpailutusta, myös SPR:n keskustoimisto oli jo vuonna 2004
ja uudelleen 2009 ja 2010 hankkinut Boozilta projektin ilman kilpailutusta ja
kirjallisia sopimuksia
- Ketjuhanke toteutettiin vuosina 2004-2009, Logistiikkaprojekti vuosina
2005-2009, Hankintaprojekti vuosina 2007-2008, ja ei ollut mitään syytä
5 (42)
vaihtaa yhteistyökumppania eikä kilpailuttaminen ollut mahdollista eikä
järkevää, Uudet hoitomuodot -projekti toteutettiin kiireellisenä kesällä 2009
eikä kilpailuttaminen ollut mahdollista eikä järkevää
- Rautosen esimies eli SPR:n pääsihteeri ja Veripalvelun hallitus ja SPR:n
hallitus ovat hyväksyneet Rautosen toimet; tilintarkastajat tai sisäinen
tarkastus eivät ole esittäneet huomautuksia, vaikka Booz-yhteistyö oli alkanut
vuonna 2004; teko ei voi siten olla tahallinen
- Rautosen ei edes väitetä saaneen syytteessä tarkoitetuista toimista mitään
hyötyä. Heinosen/Boozin ja Rautosen/Veripalvelun ainoa yhdistävä tekijä on
ollut tavanomainen konsultointiin liittyvä liikesuhde
- Väitetyltä rikokselta puuttuu motiivi. Syyttäjä ei ole pystynyt esittämään
mitään motiivia väitetylle rikolliselle toiminnalle. Rautosen toiminnan ainoa
motiivi on ollut Veripalvelun toiminnan kehittäminen, jossa hän on onnistunut
erinomaisesti
- Rikostunnusmerkistö edellyttää tahallisuutta kaikkien
tunnusmerkistötekijöiden osalta. Tahallisuusedellytys ei täyty yhdenkään
tunnusmerkistötekijän osalta
- Luottamusaseman väärinkäyttörikoksen tunnusmerkistö ei sovellu eikä ole
tarkoitettu sovellettavaksi mahdollisiin harkinta- tai arviointivirheisiin, vaan
ainoastaan tahallisiin ja karkeisiin laiminlyönteihin, josta tässä asiassa ei ole
kysymys
- Vastaajia on kohdeltava yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti: SPR:n
pääsihteerin osalta on tehty syyttämättäjättämispäätös
(12/1475/R11/3844,18.6.2012), jonka perustelut ja logiikka olisi tullut johtaa
syyttämättäjättämispäätökseen myös Rautosen osalta.
Heinonen on vaatinut, että
- syyte tulee hylätä syyteoikeuden puuttumisen vuoksi
- syyte tulee hylätä perusteettomana
- valtio velvoitetaan korvaamaan Heinosen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen
- määrätään hyödyntämiskielto kirjallisena todisteena olevien
PriceWaterhouseCoopersin (PwC) selvitysten ja todistaja Ake Turusen osalta .
Perusteluinaan Heinonen on lausunut
- se, että hän on laskuttanut Veripalvelua, ei voi olla tahallisen rikoksen
tekemisessä auttamista
- laskutus ei ole ollut perusteetonta, vaan on perustunut Rautosen ja Heinosen
väliseen sopimukseen ja Rautonen on hyväksynyt jokaisen yksittäisen laskun
- hinnoittelussa on sovittu kiinteästä kuukausittaisesta laskutuksesta, laskutus
ei siten ole perustunut tuntilaskutukseen eikä Boozin tuntijärjestelmään
tehtyihin kirjauksiin, jotka oli tarkoitettu vain Boozin sisäiseen käyttöön eikä
asiakkaalle
- vuoden 2008 ja 2009 laskut eivät ole kohdistuneet projektin etenemiseen
kyseisinä vuosina, koska merkittävä osa laskutusta vuodelta 2008 oli siirtynyt
laskutettavaksi vasta vuonna 2009, mutta jälkikäteisesti oli mahdotonta
tarkalleen määrittää sitä, kuinka paljon työtä minäkin kuukautena projektiin oli
kohdistunut
- projektityö on pitänyt sisällään Veripalvelun toimintojen strategista ja
operatiivista suunnittelua, tietojen keräämistä, ratkaisuvaihtoehtojen
pohdintaa, kokousmateriaalien tekemistä ja kommentointia, käsikirjojen
tekemistä ja avainhenkilöiden valmentamista erityisesti
henkilömuutosvaiheessa 2008, Heinonen on vastannut yleissuunnittelusta ja
koordinoinnista
6 (42)
- projektien työskentelypaikkoina ovat olleet Veripalvelun, SPR:n ja
Veripalvelun yhteistyökumppaneiden tilat, Boozin toimisto ja Heinosen koti,
vaikka PwC:n raportissa huomiota on kiinnitetty vain Veripalvelun tiloissa
tapahtuneeseen työhön
- Veripalvelu on moninkertaisina hyötyinä kattanut kaikki projekteista
aiheutuneet kustannukset ja mitään perusteetonta laskutusta ei projekteihin
liity
- ostettujen palvelujen mahdollinen kalleus tai halpuus on
yksityisoikeudellinen kysymys eikä sillä ole mitään tekemistä rikosoikeuden
kanssa.
Kohta 3
Rautonen kiisti syytteen ja vaati, että syyte ja muut vaatimukset hylätään
perusteettomina. Rautonen vaati, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen
oikeudenkäyntikulunsa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen
kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.
Rautonen kiisti syyllistyneensä rikokseen ja katsoi, että kukaan ei ole asiassa
syyllistynyt rikokseen. Asiassa ei ollut mitään perustetta ja kukaan ei väitä,
että Rautonen olisi kymmenien miljoonien eurojen projektissa pyrkinyt
saavuttamaan muutaman tuhannen euron hyötyä väitetyllä teolla. Rautonen ei
ole tehnyt Tekesille tilityksiä, Leena Valmu on ollut vastuussa tilityksistä ja
tehnyt ne. Syyttäjä oli tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen hänen osaltaan.
Aranko kiisti syytteen ja vaati, että syyte ja muut vaatimukset hylätään
perusteettomina. Aranko vaati, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen
oikeudenkäyntikulunsa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen
kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.
Aranko kiisti syyllistyneensä rikokseen ja katsoi, että asiassa ei ole kenenkään
toimesta tehty rikosta, eikä rikosta ole tapahtunut. Kyse oli yhdeksän vuotta
kestäneestä projektista ja siinä olleessa yhdestä laskusta. Aranko ei ole tehnyt
tilityksiä, eikä se ole kuulunut hänelle. Projektissa on ollut vastuullinen
johtaja, joka tilitykset on tehnyt. Kyse oli korkeintaan inhimillisestä
erehdyksestä yhden laskun osalta. Joka tapauksessa kysymys ei ollut törkeästä
tekomuodosta.
Todistelu
SYYTEKOHDAT 1 JA 2:
Syyttäjän kirjalliset todisteet (SJÄ)
1. Veripalvelun hankintapolitiikka 20.12.2002 lähtien
1a. Veripalvelun hankintapolitiikka
2.4.2007 lähtien
2. Listaus laskuista (etpk s 356)
3. Tarjoukset 10.5.2004 ja 28.8.2004 (etpk 305-324)
4. Veripalvelun ja Booz & Company Oy:n yhteistyösopimus 30.12.2008 (etpk
s 931)
5. Katarina Stendahlin ja Erja Raition väliset sähköpostiviestit 26.1.2009 ja
10.2.2009 (etpk s 932-933)
6. SPR:n taloussääntö 1.6.2000 lähtien
6a. SPR:n taloussääntö 1.6.2006 lähtien (etpk s 602-612)
7. Keskeneräinen tarkastuskertomus (etpk s 228-251)
8. Tarkastuskertomus (etpkLi1 s 211-236)
7 (42)
9. Tarkastuksessa laadittu taulukko (etpkLi4 s113)
10. Stendahlin kalenterimerkinnät 7.8.2008-25.9.2009 (etpk 927)
11. Ryhäsen selvitys yhteistyöstä Heinosen kanssa 17.9.2007 lähtien (etpk s
959-963)
12. Booz & Company Oy:n laatima toimitusketjuprojektin yhteenveto (etpk s
276-289)
13. Rautosen käsin kirjoitettu laskelma työtunneista (etpk s 504)
14. Booz & Company Oy:n taloushallinnon raportointohjelmassa olevat
merkinnät laskutuksesta (etpk s 352-354)
15. Luonnos yhteistyösopimukseksi, Rautosen, Heinosen ja Stendahlin väliset
sähköpostiviestit 2.1.-20.1.2009 ja lopullinen yhteistyösopimus (etpk s
337-340)
16. Booz & Company Oy:n tarkastusvaliokunnalle antama selvitys 18.10.2010
(etpk s 342-344)
17. SPR:n tiedote 17.3.2011 (etpkLi1 s 86)
18. Rautosen ja Kosken väliset sähköpostiviestit 1.2.2008 (etpk s 916-917)
19. Sisäisen tarkastuksen muistio 6.5.2008 tilikaudelta 2007 (etpk 492-495)
20. Ote SPR:n hallituksen kokouksen pöytäkirjasta 2/2008 ja sen liitteenä
oleva raportti Havaintoja tilikauden 2007 tilintarkastuksesta (etpk 691-699)
21. SPR:n hallituksen kokouksen 20.4.2009 pöytäkirja 3/2009 ja sen liitteenä
oleva vuoden 2008 valvontatilintarkastusraportti (etpk s 724-744)
22. Sisäisen tarkastuksen muistio 6.5.2009 tilikaudelta 2008 (etpk s 497-500)
23. Veripalvelun hallituksen kokouksen 17.9.2009 pöytäkirja 4/2009,
Rautosen vastine sisäisen tarkastajan muistioon (etpk s 590-598)
24. SPR:n hallituksen kokouksen 30.11.2009 pöytäkirja 8/2009 (etpk s
721-722)
25. Veripalvelun hallituksen kokouksen 26.1.2010 pöytäkirja 1/2010 ja siihen
liittyvät sähköpostiviestit 2.-10-12-2009 Rautosen, Ossi Kosken ja Kai Sallin
välillä, tiedoksi Kristiina Kumpulalle ja Harri Kainulaiselle (etpk s 750-758)
26. Sisäisen tarkastuksen muistio 9.4.2010 (etpk s 832-836)
27. SPR:n hallituksen kokouksen 12.4.2010 pöytäkirja 3/2010 sekä sen
liitteenä olevat valvontatilintarkastuksen raportti ja muistio tilikaudelta 2009
(etpk s 760-799)
28. Sisäisen tarkastuksen muistio 16.4.2010 tilikaudelta 2009 (etpk s 801-803)
29. SPR:n hallituksen kokouksen 9.11. 2010 pöytäkirja 8/2010 (etpk s
616-621)
Vastaaja Rautosen kirjalliset todisteet (Rautonen)
1. Veripalvelun hankintapolitiikka 20.12.2002 lähtien ja 2.4.2007 lähtien (=
Syyttäjän todisteet 1 ja 1a)
2. SPR:n taloussäännöt 1.6.2000 lähtien ja 1.6.2006 lähtien (= Syyttäjän
todisteet 6 ja 6a)
3. Veripalvelun ja Booz & Company Oy:n yhteistyösopimus 30.12.2008 (=
Syyttäjän todiste)
4. Sisäisen tarkastuksen muistio 6.5.2008 tilikaudelta 2007 (= Syyttäjän
todiste)
5. SPR:n hallituksen kokouksen pöytäkirja 2/2008 (= Syyttäjän todiste)
6. SPR:n hallituksen kokouksen 20.4.2009 pöytäkirja 3/2009 ja sen liitteenä
oleva vuoden 2008 valvontatilintarkastusraportti (= syyttäjän todiste)
7. Sisäisen tarkastuksen muistio 6.5.2009 tilikaudelta 2008 (= Syyttäjän
todiste)
8. Veripalvelun hallituksen kokouksen 17.9.2009 pöytäkirja 4/2009, Rautosen
vastine 10.7.2009 sisäisen tarkastajan muistioon (= Syyttäjän todiste)
9. SPR:n hallituksen kokouksen 30.11.2009 pöytäkirja 8/2009 (= Syyttäjän
todiste)
10. Veripalvelun hallituksen kokouspöytäkirja 1/2010, 26.1.2010 ja siihen
liittyvä aineisto (= Syyttäjän todiste)
8 (42)
11. SPR:n hallituksen kokouksen 12.4.2010 pöytäkirja 3/2010, jonka liitteenä
valvontatilintarkastuksen raportti ja muistio tilikaudelta 2009 (= Syyttäjän
todiste)
12. SPR:n tiedote 17.3.2011 (= Syyttäjän todiste)
13. KHT Sallin sähköposti 10.12.2009 (etpk s 756)
14. Selvitys projekteihin liittyvästä työstä elokuu 2007-marraskuu 2009
/Veripalvelun laatima selvitys (etpk s 194-198)
15. Selvitys projektin hyödyistä/Boozin laatima selvitys (etpk s 200-207)
16. Rautosen selvitys konsultoinnista (etpk s 484-490)
17. Veripalvelun kehityshankkeita 2004-2010 ja niiden taustaa koskeva
selvitys 5.11.2010 (etpk s 505-588)
18. Suomen Punaisen Ristin hakemus tasavallan presidentille, jossa on haettu
Rautoselle professorin arvoa 18.12.2009
19. Jukka Rautosen laatima englanninkielinen artikkeli/August 2007
20. Veripalvelun Strategia 29.8.2001 (etpk s 291-297)
21. Finnish Red Cross Blood Service -diaesitysmateriaali
22. Yhteenveto Veripalvelun ja SPR:n yhdessä Booz & Co:n kanssa tekemistä
hankkeista/Rautosen laatima yhteenveto
23. Korjaukset Veripalvelussa 5.11.2010 tehtyyn hyötylaskelmaan/Rautosen
laatima asiakirja
24. Yhteenveto Veripalvelussa tehdystä henkilöstön tyytyväisyyskyselystä
2007-2009
25. Esimerkkiluettelo konsulttipalveluista SPR:ssä/Rautosen laatima luettelo
Vastaaja Heinosen kirjalliset todisteet (Heinonen)
1. PwC:n lehdistötiedote Ake Turusen nimittämisestä 27.8.2007 (etpkLi1 s
137-138)
2. Poliisiammattikorkeakoulun tutkimusyksikön Toimintakertomus 2004
(etpkLi1 s 140-192)
3. Selvitystä projekteihin liittyvästä työstä elokuu 2007- marraskuu 2009
(etpkLi1 s 194-198)
4. Selvitystä projektiin liittyvistä hyödyistä ( etpkLi1 s 200-207)
5.1.-5.12. Heinosen laatimat koosteet todistusteemoista, 12 kappaletta
otsikoilla LIITE 3:1/10-10/10, LIITE 4 ja LIITE 5
6. Rautosen selvitys konsultoinnista (etpk s 484-490)
7. Veripalvelun kehityshankkeita 2004-2010 ja niiden taustaa koskeva selvitys
(etpk s 506-588)
8. Yleissopimus SPR Veripalvelun ja Booz & Companyn välillä -esitys
9. Booz & co:n esitys: Kustannustehokkuus 2010 Keskusteludokumentti
10. Punaisen Ristin Keskustoimiston ja Veripalvelun
synergiamahdollisuuksien kartoitus 26.10.2004 - keskustelumateriaali
11. Punaisen Ristin keskustoimiston ja piirien hallinto- ja tukitoimintojen
kartoitus 14.9.2004 -keskustelumateriaali
12. Sähköpostikirjeenvaihtoa Heinosen ja Mika Häkkäsen, Pia Westmanin,
Erja Raition, Anssi Talarmon, Hanna Valkeisen ja Rautosen välillä
tammi-huhtikuussa 2008 (15 sivulla)
13. Tarjous 10.5.2004 (= Syyttäjän todiste 3)
Henkilötodistelu
- vastaaja Jukka Rautonen
- vastaaja Pertti Heinonen
- todistaja Sami Kalliomaa
- todistaja Ake Turunen
- todistaja Eeva Jaakonsalo
- todistaja Pia Westman
- todistaja Mika Häkkänen
9 (42)
- todistaja Katarina Stendahl
- todistaja Markku Ryhänen
- todistaja Akif Ali
- todistaja Santeri Kirvelä
- todistaja Ossi Koski
- todistaja Kai Salli
- todistaja Harri Kainulainen
- kuultava Kristiina Kumpula
SYYTEKOHTA 3
Syyttäjän kirjalliset todisteet (II/SJÄ)
1. Rahoituspäätös 4.4.2008 (etpk Li 2 s 4-6)
2. TEKESin hakemukseen sisältyvä projektisuunnitelma (etpk s 52)
3. Kustannustilitys 27.4.2010 (etpkLi 2 s 42-44)
4. Erkki Tenhusen päiväämätön kirje Arangolle sekä Rautosen ja Arangon
kirje 12.5.2009 Tenhuselle (s 60-61)
5. Arangon, Mikko Mannisen ja Rautosen väliset sähköpostiviestit 10.12.2009,
viesti tiedoksi Arangolle (etpk s 58-59)
6. Rautosen sähköpostiviesti 14.12.2009 Glykos Finland Oy:lle ja viestin
välitys Arangolle 15.12.2009 (etpk s 64)
7. Juhani Saarisen sähköpostiviesti 19.3.2010 Rautoselle ja lasku 18.3.2010
(etpk s 65-66)
8. Juhani Saarisen, Rautosen ja Mikko Mannisen väliset sähköpostiviestit 19.
ja 29.3.2010, tiedoksi Arangolle (etpk s 68)
Tekesin kirjalliset todisteet (Tekes)
1. Rahoitushakemus (etpkLi2 s 15-22)
2. Esitysmuistio (etpkLi2 s 11 (7-14)
Rautosen kirjalliset todisteet (II/Rautonen)
1. Kustannustilitys 28.4.2011 (etpkLi2 s 46-50)
2. Leena Valmun kirje Tekesille 29.10.2010 (= Syyttäjän todiste)
3. Kokousmuistio 12.6.2009 (= syyttäjän todiste)
4. Sähköpostikirjeenvaihto joulukuu/2009 (etpk s 59, 62,63 ja 64)
5. Syyttämättäjättämispäätös
6. Rahoituspäätös 227/08 liitteineen (etpkLi2 s 3-22)
7. Maksatuspäätös 13.6.2008 liitteineen (etpkLi2 s 23-28)
8. Maksatuspäätös 24.2.2009 liitteineen (etpkLi2 s 29-34)
9. Maksatuspäätös 15.7.2009 liitteineen (etpkLi2 s 35-39)
10. Maksatuspäätös 15.6.2010 liitteineen (etpkLi2 s 40-45)
11. Projektin kustannustilitys (etpkLi2 s 46-50)
Vastaaja Arangon kirjalliset todisteet (Aranko)
1. Kustannustilitys 28.4.2011 tilintarkastajan lausuntoineen
2. Leena Valmun kirje Tekesille 29.10.2010 (= syyttäjän todiste)
3. Tosite avustuksen palautuksesta
Henkilötodistelu
- Vastaaja Rautonen
- Vastaaja Aranko
- Todistaja Juhani Saarinen
- Todistaja Mikko Manninen
10 (42)
Tuomion perustelut
KÄRÄJÄOIKEUDEN KÄSITTELYRATKAISUT 2.10.2013 JA 8.10.2013
Käsittelyratkaisut on kirjoitettu pääasiaratkaisua koskevan perusteluosan
loppuun ratkaisun luettavuuden helpottamiseksi, vaikka ne ajallisesti ja
asiallisesti on tehty ennen pääasiaa koskevaa ratkaisua.
KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMION LOPPUTULOS
Kohta 1 Syyte hylätään.
Kohta 2 Syyte hylätään.
Kohta 3 Syyte hylätään
KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMION PERUSTELUT
Yleistä organisaatiosta
Suomen Punaisen Risti on erillislailla säännelty julkisoikeudellinen yhdistys
(järjestö), jonka valtakunnallista toimivaltaa käyttävät yleiskokous, valtuusto
(aiemmin neuvosto), hallitus ja pääsihteeri. Suomen Punaisen Ristin hallitus
on yhdistyslain 35 §:n tarkoittama toimielin ja sen tehtävänä on muun ohella
päättää järjestön toimintaa ja taloutta koskevista asioista. Myös pääsihteerin
tehtävänä on seurata, että järjestön omaisuutta ja varoja hoidetaan ja käytetään
tarkoituksenmukaisesti. Järjestön muodostavat valtakunnallinen
keskushallinto, alueelliset piirit ja paikalliset osastot, laitoksineen.
Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu (Veripalvelu) on osa Suomen Punaisen
Ristin keskushallintoa. Veripalvelun tehtävänä on omalta osaltaan vastata
veripalvelutoiminnasta Suomessa ja se harjoittaa osaamiseensa liittyvää
palvelu-, tutkimus- ja kehittämistoimintaa ja osallistuu kansainväliseen
kehitystyöhön. Veripalvelussa toimii Suomen Punaisen Ristin hallituksesta
erillinen toimielin, joka oli aikaisemmin nimeltään johtokunta, ja 1.1.2006
alkaen hallitus (Veripalvelun hallitus). Veripalvelun hallituksen jäsenet asettaa
Suomen Punaisen Ristin hallitus. Veripalvelulla on myös johtoryhmä, jonka
jäsenet ottaa ja erottaa Veripalvelun hallitus. Veripalvelun johtoryhmä toimii
Veripalvelun johtajan apuna. Veripalvelun johtajan on valinnut Suomen
Punaisen Ristin hallitus, Veripalvelun johtokunta (nykyisin hallitus) on
antanut ennen nimittämistä asiasta lausunnon.
Veripalvelun johtajan tehtävänä on vastata Veripalvelun operatiivisesta
toiminnasta ja sen kehittämisestä. Veripalvelun johtaja vastaa myös
Veripalvelun hallituksen kokousten valmistelusta ja esittelystä. Veripalvelun
hallituksen tehtävänä on valvoa operatiivisen toiminnan turvallisuutta ja
tuloksellisuutta. Veripalvelulla on oma toimintasuunnitelma ja talousarvio,
jotka on hyväksytty vuosittain Suomen Punaisen Ristin hallituksessa
Veripalvelun hallituksen ehdotuksesta. Veripalvelun hallitus on antanut
ehdotuksensa myös Veripalvelun toimintakertomukseksi ja tilinpäätökseksi
Suomen Punaisen Ristin hallitukselle. Veripalvelun tilinpäätös on
tilinpäätösajankohtana yhdistetty Suomen Punaisen Ristin tilinpäätökseen,
jonka on vahvistanut Suomen Punaisen Ristin valtuusto.
Suomen Punaisen Ristin pääsihteerin tehtävänä on valmistella ja esitellä
Suomen Punaisen Ristin hallituksessa käsiteltäväksi tulevat asiat.
Pääsihteerillä on läsnäolo- ja puheoikeus myös Veripalvelun hallituksen
11 (42)
kokouksissa. Suomen Punaisen Ristin keskushallinnon valtuuttama sisäinen
tarkastaja on tarkastanut Suomen Punaisen Ristin sisäisten ohjeiden
noudattamista, taloutta ja hallintoa ja siten myös Veripalvelun sisäisten
ohjeiden noudattamista. Suomen Punaisen Ristin yleiskokous valitsee Suomen
Punaisen Ristin tilintarkastajat . Tilintarkastajien tehtävänä on Suomen
Punaisen Ristin tilinpäätöksen, kirjanpidon ja hallinnon tarkastus, mikä on siis
koskenut myös Veripalvelun sanottujen toimien tarkastusta.
Laki Suomen Punaisesta Rististä 25.2.2000/238, voimaantuloajankohta
1.3.2000
Tasavallan presidentin asetus Suomen Punaisesta Rististä 239/2000,
voimassaoloaika 1.3.2000-31.12.2005
Tasavallan presidentin asetus Suomen Punaisesta Rististä 811/2005
voimaantuloajankohta 1.1.2006
Yhdistyslaki 35 §
HE 156/1999
Suomen Punaisen Ristin sisäisiä taloutta ja hankintaa koskevia sääntöjä ja
ohjeita
Suomen Punaisen Ristin sisäisiä sääntöjä ja ohjeita, joihin tässä asiassa on
vedottu, ovat Suomeen Punaisen Ristin Taloussääntö 1.6.2000, ja uudempi
Suomen Punaisen Ristin Taloussääntö 1.6.2006 alkaen, sekä Veripalvelun
Yleisohje Hankintapolitiikka 20.12.2002 lähtien ja uudempi Veripalvelun
Hankintapolitiiikka 2.4.2007 alkaen. Taloussäännön 2000 on hyväksynyt
Suomen Punaisen Ristin neuvosto ja Taloussäännön 2006 Suomen Punaisen
Ristin valtuusto. Hankintapolitiikan 2000 hyväksyjäksi on merkitty Jukka
Rautonen ja Hankintapolitiikan 2.4.2007 lähtien hyväksyjiksi Jukka Rautonen
ja Markku Huhtala.
KOHTA 1
Rautosen asemasta Suomen Punaisen Ristin Veripalvelussa
Luottamusaseman väärinkäytöstä rangaistaan rikoslain 36 luvun 5 §:n nojalla,
jos henkilö, jonka tehtävänä on hoitaa toisen taloudellisia tai oikeudellisia
asioita, väärinkäyttää luottamusasemaansa ryhtymällä sellaiseen toimeen,
johon hänellä ei ole oikeutta, ja siten aiheuttaa vahinkoa sille, jonka asioita
hänen tulee hoitaa.
Luottamusaseman väärinkäyttöön voi syyllistyä vain henkilö, jonka tehtävänä
on hoitaa jonkin yhteisön asioita itsenäisesti ja esimerkkeinä on mainittu
yhteisön hallituksen jäsenet tai toimitusjohtaja (HE 66/1988 sivu 137).
Kysymys on siten niin sanotusta erikoisrikoksesta, minkä vuoksi muu kuin
lainkohdassa tarkoitetussa asemassa oleva henkilö voi syyllistyä vain rikoksen
avunantoon tai yllytykseen.
Asiassa on riidatonta, että Rautonen on toiminut Suomen Punaisen Ristin
Veripalvelun johtajana ja hänen tehtäviinsä on kuulunut tehtävänsä ja työnsä
perusteella itsenäisesti hoitaa Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun
taloudellisia asioita. Rautonen on oikeudellisesti arvioituna ollut tehtävässään
rikoslain 36 luvun 5 §:n tarkoittamassa luottamusasemassa.
Onko Rautonen ryhtynyt sellaiseen toimeen, johon hänellä ei ole ollut
oikeutta, kun hän on ostanut syytteessä mainitun suuruiset konsultointipalvelut
Suomen Punaisen Ristin Veripalvelulle?
Luottamusaseman väärinkäytön tunnusmerkistöstä tähän asiaan liittyen
12 (42)
Asiassa syytteen perusteena on, että Rautonen on väärinkäyttänyt
luottamusasemaansa Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun (Veripalvelu)
johtajana ryhtymällä sellaiseen toimeen, johon hänellä ei ole ollut oikeutta
hankkimalla Booz&Company Oy:ltä (Booz) konsultointipalveluja ilman
Veripalvelun johtokunnan, myöhemmin hallituksen päätöstä, ja suullisella
sopimuksella, ja ilman että hankintaa olisi kilpailutettu. Syytteen mukaan
Rautonen on aiheuttanut tuolla menettelyllään Suomen Punaiselle Ristille
taloudellista vahinkoa 350.000 euroa, koska konsulttina toimineen Heinosen
työpanokseen nähden laskutus 16.4.2008 ja 26.11.2009 välisenä aikana on
ollut sanotulta määrältään perusteetonta.
Luottamusaseman väärinkäyttöä koskevassa rikoslain 36 luvun 5 §:ssä
tarkoitetaan oikeudettomalla toimella sellaista tointa, joka toimena kuuluu
tekijälle annetun toimeksiannon piiriin ja johon hän voi muodollisesti ryhtyä
päämiestä sitovin vaikutuksin (HE 66/1988 sivu 138). Toimen oikeudettomuus
jää riippumaan kutakin tehtävää tai toimeksiantoa koskevista toimivaltuuksista
tai velvollisuuksista, jotka voivat perustua esimerkiksi lainsäädäntöön,
viranomaisen antamaan määräykseen, muuhun normatiiviseen ohjeistukseen
tai toimeksiannon ehtoihin (Jussi Tapani: Luottamusaseman väärinkäyttö,
Defensor Legis 4/2008 sivu 458). Vahingolla tarkoitetaan edellä mainitussa
rikoslain 36 luvun 5 §:ssä joko taloudellista tai muun luonteista vahinkoa, joka
on syy-yhteydessä luottamusaseman väärinkäyttöä koskevaan toimeen.
Oikeuskäytännön ja -kirjallisuuden mukaan yleensä myös jo taloudellisen
vahingon vaara riittää rangaistavuudelle.
Luottamusaseman väärinkäyttö on rangaistavaa vain tahallisena eli se
edellyttää tahallista toimintaa ja lisäksi tekijän tulee pitää taloudellisen tai
muun vahingon aiheutumista teon varmana tai ainakin varsin todennäköisenä
seurauksena. Toiminta ei ole tahallista, vaikka toimivaltuudet olisi ylitetty, jos
toimivaltuudet ovat epäselviä tai jos tekijä perustellusti uskoo toimivansa
päämiehensä tahdon tai etujen mukaisesti. Säännöstä ei siten sovelleta
huolimattomuudesta tehtyihin toimiin eikä harkinta- tai arviointivirheisiin (HE
66/1988 sivu 138, Nuutila-Majanen teoksessa Rikosoikeus, 2009, sivu 999).
Perusteet toimien oikeudettomuudelle
Syytteen mukaan Rautonen on ostamalla konsultointipalveluita Booz&
Company Oy:ltä (Booz) syytteessä mainitut määrät ilman Suomen Punaisen
Ristin Veripalvelun johtokunnan, myöhemmin hallituksen, päätöstä sekä
suullisella sopimuksella ja ilman kilpailutusta, ryhtynyt toimeen, johon hänellä
ei ole ollut oikeutta Suomen Punaisen Ristin hankintaa koskevien ohjeiden
mukaan. Syytteen mukaan Rautosen toimien oikeudettomuus johtuu siis
Suomen Punaisen Ristin sisäisten hankintaa koskevien ohjeiden eli
Hankintapolitiikka -nimisissä ohjeissa olevien hankintojen toimivaltuutta
koskevien ohjeiden, kirjallisen sopimuksen laatimista koskevien ohjeiden sekä
kilpailuttamista koskevien Hankintapolitiikka -nimisten yleisohjeiden ja
Suomen Punaisen Ristin taloussäännössä olevien ohjeiden vastaisuudesta.
Todetaan vielä, että Veripalveluun ei sovelleta lakia julkisista hankinnoista, eli
syytteessä ei ole kysymys siitä, että hankinnat olisivat olleet sen eikä
muunkaan laintasoisen säännöksen vastaisesti toteutettuja, vaan Suomen
Punaisen Ristin sisäisten ohjeiden väitetystä vastaisuudesta.
Asiassa on riidatonta, että syytteessä kysymyksessä olevan konsultoinnin
nettolaskutus on ollut 3.11.2004 mennessä yli 300.000 euroa.
Konsultointipalvelujen hankinnasta ei ole ollut Suomen Punaisen Ristin
Veripalvelun johtokunnan eikä 1.1.2006 alkaen Veripalvelun hallituksen
nimenomaista päätöstä. Riidatonta on edelleen, että syytteessä tarkoitettujen
konsultointipalvelujen hankinnasta ei ole ollut kirjallista sopimusta ennen kuin
13 (42)
on tehty yhteistyösopimus (SJÄ4), joka on päivätty 30.12.2008. Riidatonta on
myös, että konsultointipalvelun hankintaa ei ole kilpailutettu.
Hankintavaltuus
Hankintavaltuuksien osalta on asiassa esitetty kirjallisina todisteina (SJÄ1 ja
SJÄ1a) Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun Yleisohje Hankintapolitiikka
20.12.2002 VPU-YO-060 (SJÄ1) sekä 2.4.2007 lähtien voimaan tullut
Yleisohje Hankintapolitiikka VPU-YO-060 (SJÄ1a). Kummankin yleisohjeen
kohta 1.2. koskee ohjeen soveltamista.
Yleisohjeiden kohtien 1.2. mukaan ohjeissa on käsitelty erityisesti
materiaalihankintoja, mutta todettu, että hankintavaltuuksiin, -neuvotteluihin
ja -sopimuksiin ja muihin vastaaviin asioihin liittyviä ohjeita on sovellettava
kaikkiin alla mainittuihin hankintoihin eli Investointihankinnat,
Vaihto-omaisuus, Työsuoritusten ja alihankintojen hankinta sisältäen
tuotannolliset alihankinnat, asiantuntijapalvelut, mukaan lukien
tietohallintopalvelut, huolto, suunnittelu, matkustuspalvelut, kuljetukset,
vartiointi, aliurakat, siivous, muut vastaavat työsuoritukset ja palvelut.
Yleisohjeiden kohta 1.4. koskee hankintavaltuuksia ja hankintojen
hyväksymisoikeuksia ja kohdan mukaan erikseen tehdyille
hankintaehdotuksille, joista ei ole tehty toimittajan kanssa sopimusta,
hyväksymisrajat ovat seuraavat (kuluksi kirjattavan osuuden osalta eli veroton
hinta+vähennyskelvoton alv): Yli 300.000 euron hankinnat hyväksyy
Veripalvelun johtokunta ja jälkimmäisen yleisohjeen mukaan Veripalvelun
hallitus. Investointihyödykkeiden hankinnalle hyväksymisrajat ovat seuraavat
(kuluksi kirjattavan osuuden osalta eli veroton hinta+vähennyskelvoton alv):
Yli 300.000 euron hankinnat hyväksyy Veripalvelun johtokunta ja
jälkimmäisen yleisohjeen mukaan Veripalvelun hallitus.
Rautonen on vedonnut käräjäoikeudessa siihen, että konsultointipalvelujen
ostossa kysymys on ollut operatiivisesta hankinnasta eli sellaisesta
asiantuntijapalvelun hankinnasta, johon ei ole Suomen Punaisessa Ristissä ja
Suomen Punaisen Ristin Veripalvelussa vallinneen käytännön mukaan
edellytetty Veripalvelun johtokunnan tai hallituksen päätöstä. Rautonen on
kertonut, ettei hän eikä hänen edeltäjänsä Veripalvelun johtajana ole koskaan
vienyt Veripalvelun johtokunnan tai hallituksen päätettäväksi operatiivisia
hankintoja.
Asiassa todistajana kuullut Suomen Punaisen Ristin sisäinen tarkastaja Koski
ja todistajana kuultu Suomen Punaisen Ristin tilintarkastajana toiminut Salli
eivät ole kiinnittäneet toimittamissaan tarkastuksissa huomiota siihen, että
Booz&Company Oy:ltä (Booz) hankittujen konsultointipalvelujen
hankinnoissa olisi ylitetty sisäinen toimivaltuus päätöksentekomenettelyssä.
Koski on todistajana kertonut, että Suomen Punaisessa Ristissä oli paljon
sääntöjä, joita ei hänen käsityksensä mukaan kaikilta osin noudatettu. Koski on
kertonut toimittaneensa sisäisen tarkastuksen tarkastusmuistion vuosittain
pääsihteerille ja raportoineensa tarkastushavainnoista pääsihteerille.
Todistajana asiassa kuultu Veripalvelun hallituksen jäsenenä ja
puheenjohtajana sekä myös Suomen Punaisen Ristin hallituksen jäsenenä
toiminut Kainulainen on kertonut, että Veripalvelun hallituksessa käsiteltiin
strategisia linjoja ja annettiin lausunto Veripalvelun toimintasuunnitelmasta ja
talousarviosta vuosittain, mutta ne hyväksyttiin Suomen Punaisen Ristin
hallituksessa. Kainulainen on edelleen kertonut, että Veripalvelun hallitus oli
ollut tietoinen Boozilta tehdyistä hankinnoista ja Rautonen oli niistä
14 (42)
raportoinut Veripalvelun hallitukselle. Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri
kuultava Kumpula on käräjäoikeudessa katsonut, että Rautosella on
Veripalvelun johtajana ollut oikeus hyväksyä laskut.
Käräjäoikeuden johtopäätökset
Todistaja Kainulaisen kertomuksesta sekä kuultava Kumpulan kertomuksesta
saadun käsityksen mukaan hankinnat on tehty avoimesti, ne ovat olleet
Veripalvelun vuosittaisissa toimintasuunnitelmissa ja talousarvioissa ja
Veripalvelun osalta pidetyssä kirjanpidossa ja Rautonen on niistä kertonut
Veripalvelun hallituksessa ja pääsihteerille ja myös Suomen Punaisen Ristin
hallitukselle. Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun johtokunnan ja
myöhemmin hallituksen tiedossa on siten todistaja Kainulaisen ja kuultava
Kumpulan kertomusten perusteella ollut, että Veripalveluun on ostettu
konsultointipalveluita Booz&Company Oy:ltä (Booz). Veripalvelun
johtokunta tai hallitus tai Suomen Punaisen Ristin hallitus eivät ole ryhtyneet
toimenpiteisiin hankintojen sisällön tai niiden hinnan vuoksi, vaan
hankintojen, toiminnan ja ostojen on annettu jatkua vuodesta 2004 alkaen
useiden vuosien ajan. Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun johtokunnan ja
myöhemmin hallituksen ja pääsihteerin on selvitetty olleen tietoinen
hankinnoista ja talousarvion ja tilinpäätöksen tietojen perusteella ainakin
ulkopuolisilta ostettujen konsulttihankintojen hinnasta kokonaisuutena, ja
hankintojen jatkamisesta useiden vuosien ajan. Veripalvelun johtokunta,
hallitus tai pääsihteeri eivät ole huomauttaneet hankintojen ohjeiden
vastaisuudesta toimivaltuuksien ylityksen vuoksi eli ovat hyväksyneet, että
Veripalvelun johtaja on hankinnat tehnyt ja sallineet johtajan jatkaa
hankintoja.
Kun asiassa on kysymys toimeksiantajayhteisön sisäisten ohjeiden
soveltamisesta ja kun luottamusaseman väärinkäytön suojaama oikeushyvä on
muun ohella luottamus toimeksiantajan ja tämän asioita hoitavan henkilön
välillä, toimien hyväksymisellä on käräjäoikeuden käsityksen mukaan etenkin
tämänkaltaisessa jatkuvassa hankinnassa olennainen merkitys sen
arvioimisessa, onko toimi ollut rikoslain 36 luvun 5 §:n tarkoittamalla tavalla
oikeudeton. Todistajien Kosken, Sallin ja Kainulaisen sekä kuultava
Kumpulan kertomuksista saadun käsityksen mukaan Veripalvelun johtajalla
on ollut Veripalvelussa vallinneen käytännön mukaan toimivaltuus tehdä
kysymyksessä olevan kaltaiset operatiiviset eli toimintasuunnitelmassa ja
talousarviossa hyväksytyt hankinnat. Vaikkakin kirjallisina todisteina olevien
Yleisohjeiden sanamuodon mukaan yli 300.000 euron hankintoihin olisi
käräjäoikeuden käsityksen mukaan tullut olla Veripalvelun johtokunnan ja
myöhemmin hallituksen päätös, sanotusta henkilötodistelusta saadun
käsityksen mukaan ohjeita ei ole vallinneen käytännön mukaan noudatettu
Veripalvelun operatiivisten hankintojen osalta. Näyttämättä on siten asiassa
jäänyt, että Rautonen olisi syytteessä mainituilla hankinnoilla ylittänyt
hankintatoimivaltuutensa siten, että hänen tekemänsä toimi olisi ainakaan
yksin sen vuoksi rikoslain 36 luvun 5 §:n tarkoittamalla tavalla oikeudeton.
Suullinen sopimus
Sopimuksen suullisen muodon osalta on asiassa esitetty kirjallisina todisteina
edellä jo mainitut Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun Yleisohje
Hankintapolitiikka 20.12.2002 VPU-YO-060 (SJÄ1) sekä 2.4.2007 lähtien
voimaan tullut Yleisohje Hankintapolitiikka VPU-YO-060 (SJÄ1a) .
Yleisohjeiden kohdan 1.2. mukaan ohjeissa on käsitelty erityisesti
materiaalihankintoja, mutta todettu, että hankintavaltuuksiin, -neuvotteluihin
ja -sopimuksiin ja muihin vastaaviin asioihin liittyviä ohjeita on sovellettava
15 (42)
kaikkiin alla mainittuihin hankintoihin eli Investointihankinnat,
Vaihto-omaisuus, Työsuoritusten ja alihankintojen hankinta sisältäen
tuotannolliset alihankinnat, asiantuntijapalvelut, mukaan lukien
tietohallintopalvelut, huolto, suunnittelu, matkustuspalvelut, kuljetukset,
vartiointi, aliurakat, siivous, muut vastaavat työsuoritukset ja palvelut.
Yleisohjeiden kohdan 3.2. mukaan Veripalvelun kaikki sopimukset tehdään
kirjallisesti, ja lisäksi ohjeessa on määräys, että hankintasopimuksessa on
oltava kaksi allekirjoittajaa sopimuksen vuosiostoarvon mukaan määriteltynä.
Rautonen on sopimuksen suullisuuden osalta vedonnut käräjäoikeudessa
siihen, että Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu ja myös Suomen Punaisen
Ristin keskustoimisto ovat tehneet hankintoja suullisilla sopimuksilla eli
sisäistä ohjeistusta sopimusten kirjallisesta muodosta ei ole Suomen
Punaisessa Ristissä johdonmukaisesti noudatettu. Rautonen on lisäksi
todennut, että hankinnasta oli laadittu kirjallinen sopimus, kun sisäinen
tarkastaja oli sen puuttumiseen kiinnittänyt huomiota.
Suomen Punaisen Ristin sisäinen tarkastus, jota on suorittanut todistajana
asiassa kuultu Koski , on vuoden 2007 tarkastuksesta laatimassaan muistiossa
6.5.2008 (kirjallinen todiste SJÄ19) ensimmäisen kerran kirjallisesti
kiinnittänyt huomiota Boozilta hankittuun konsultointiin siltä osin, että
konsultoinnista ei ole kirjallista sopimusta eikä sitä ole kilpailutettu. Koski on
edelleen kiinnittänyt samoihin seikkoihin huomiota kirjallisesti vuoden 2008
tarkastuksesta laatimassaan muistiossa 6.5.2009 (kirjallinen todiste SJÄ22).
Sisäisen tarkastuksen muistiot ovat todistaja Kosken ja kuultava Kumpulan
mukaan menneet tiedoksi Rautosen esimiehelle Suomen Punaisen Ristin
pääsihteerille Kumpulalle.
Sisäisen tarkastuksen muistiossa 6.5.2008 (SJÄ19), joka on koskenut
tilikautta 1.1.-31.12.2007, on todettu, että ” Booz-Allen-Hamilton Oy:n eri
konsultointitehtävien osalta ei ole tehty kirjallisia sopimuksia vuoden
2005-2007 osalta laskutus on ollut ja alkaen yht 2.384.000 €. Ko.yhtiön
laskutus on tilivuoden 2007 osalta ollut yht. 501.334 € kymmenellä eri
laskulla, joissa on luovutetun suoritteen osalta merkintä ”Consultant fee”
-ilman tarkempaa yksilöityä laskutusperustetta.”
Sisäisen tarkastuksen muistiossa 6.5.2009 (SJÄ22), joka on koskenut
tilikautta 1.1.-31.12.2008, on todettu, että ”Booz-Allen-Hamilton Oy:n eri
konsultointitehtävien osalta ei ole tehty kirjallisia sopimuksia – on todettu jo
edellisen vuoden muistiossa. Vuosien 2005-2007 osalta laskutus ollut yht
2.384.000 € ja vielä vuoden 2008 alkupuolen osalta laskutus ollut 280.588 €.
Sen jälkeen konsultointitoimeksianto on päättynyt. Laskuissa suoritteen osalta
on ollut vain merkintä ”Consultant fee” -ilman tarkempaa yksilöityä
laskutusperustetta. ” Muistion laatinut, sisäisenä tarkastajana toiminut
todistajana asiassa kuultu Koski on käräjäoikeudessa kertonut ymmärtäneensä,
että toimeksiannot olisivat päättyneet, mutta muistellut tiedon päättymisestä
perustuneen pääsihteeri Kumpulan kanssa käytyyn keskusteluun.
Sisäisen tarkastuksen muistio 6.5.2009 eli vuodelta 2008 on käsitelty
Veripalvelun hallituksen kokouksessa 17.9.2009 (SJÄ23). Kokouksessa
ovat olleet paikalla Veripalvelun hallituksen puheenjohtajana Kainulainen,
läsnä pääsihteeri Kumpula, esittelijänä on toiminut Rautonen. Pöytäkirjan
mukaan kohdassa Ilmoituasiat Sisäinen tarkastus on merkitty liitteeksi Sisäisen
tarkastajan muistio 8.5.2009 ja Veripalvelun johtajan vastine 10.7.2009.
Pöytäkirjan mukaan ”Käytiin läpi keskeiset asiat sisäisen tarkastajan raportista
ja merkittiin tiedoksi.” Todistajana asiassa kuultu Kainulainen on kertonut,
että kirjallinen sopimus oli ollut vireillä kokousajankohtana. Kainulainen ei ole
muistanut, oliko alennuksesta tai kilpailutuksesta tuolloin puhetta, mutta
16 (42)
jossain vaiheessa alennuksesta keskusteltiin. Kuultavana asiassa kuultu
Kumpula on kertonut, että kokouksessa oli käyty läpi Boozin roolia ja
Veripalvelussa vireillä olleita muutosprosesseja.
Veripalvelun hallituksen sanotun kokouksen pöytäkirja on merkitty
ilmoitusasiana Suomen Punaisen Ristin hallituksen tiedoksi Suomen
Punaisen Ristin hallituksen kokouksen 30.11.2009 pöytäkirjassa (SJÄ 24).
Sisäisen tarkastajan Kosken, tilintarkastaja Sallin ja Rautosen
sähköpostiviestejä koskien hankintoja Boozilta vuonna 2009 on käsitelty
Veripalvelun hallituksen kokouksessa 26.1.2010 (SJÄ25). Kokouksen
puheenjohtajana on toiminut Kainulainen ja esittelijänä Rautonen. Pääsihteeri
Kumpula ei ole ollut kokouksessa paikalla. Pöytäkirjassa on kohdassa Sisäisen
tarkastajan lähettämät sähköpostit merkitty liitteeksi sisäisen tarkastajan
lähettämät sähköpostit Veripalvelun toiminnan tarkastamiseen liittyen.
Päätökseksi on merkitty ”Käsiteltiin sisäisen tarkastajan viestit, tilintarkastajan
kommentit ja Veripalvelun johtajan vastine. Todettiin, että asia ei anna aihetta
toimenpiteisiin.”
Veripalvelun hallituksen kokouksen 26.1.2010 pöytäkirjan (SJÄ25) liitteenä
olevien sähköpostien mukaan sisäinen tarkastaja Koski on 2.12.2009
lähettänyt Rautoselle sähköpostiviestin , jossa on kirjoittanut ”Nyt vuodelta
2009 havaitsin kirjanpidosta Booz&con laskutusta, niin pyydän nähtäväksi
palvelun tilaussopimukset ja raportit.” Rautonen on 2.12.2009 vastannut
Koskelle sähköpostiviestillä ”Kuten varmaan hyvin tiedät, niin edellisten
vuosien tapaan emme ole tehneet erillisiä kirjallisia projektikohtaisia
tilaussopimuksia tai raportteja. Hinnoittelussa on ollut hyödyksi viime vuonna
allekirjoitettu puitesopimus, jonka aikanaan katsoit riittäväksi
dokumentaatioksi....Tämän vuoden keskeinen ponnistus on ollut
kesä-heinäkuun Uusien hoitomuotojen strategia, joka esiteltiin hallitukselle
viime elokuun strategiakokouksessa. Muuten Boozin apu on käytetty
toimitusketjun ja asiakashallinnan kehittämiseen.” Koski on 3.12.2009
vastannut Rautoselle sähköpostiviestillä ” Ymmärsin kyllä, että
toimeksiannot ovat loppuneet: Meillähän on taloussääntö, joka edellyttää myös
tarjouskilpailua (35-37§:t): Niin aikaisemmin ei ole ollut sopimuksia eikä
tarjouskilpailua alunperinkään tämän yhtiön toimeksiannoissa, mutta ”maan
tapa” eli että säännöstön ohittaminen tulee yleiseksi tavaksi ei varmaan ole
hyvä tilanne tällaisessa yleishyödyllisessä yhteisössä. Käsitykseni myös on
että mitä tuttavammasta toimeksiantajasta on kysymys, niin sitä tarkemmin
tulisi säännöstöjä noudattaa. ...Säännöstön kohdat (35-37 §:t) koskevat kaikkia
toimihenkilöitä. ” Rautonen on 10.12.2009 lähettänyt sähköpostiviestin
tilintarkastaja Sallille ja tiedoksi Kumpulalle ja Kainulaiselle, jossa on
todennut muun ohella, että ”Veripalvelun hallitus on käsitellyt sisäisen
tarkastajan raportteja, myös Booz&co -projekteja ja Veripalvelun johtajan
vastinetta kokouksessaan 17.9.2009 ja todennut asian olevan kunnossa.”
Edelleen viestissä Rautonen on kirjoittanut ” Vuonna 2008 sisäinen tarkastaja
on vuoden 2007 tarkastuksessaan kiinnittänyt huomiota Booz projekteihin.
Olen silloin keskustellut hänen kanssaan ja selittänyt, miksi tarjouskilpailujen
järjestämien ei ole käytännössä mahdollista. Hän on ollut kanssani samaa
mieltä. Olemme yhdessä sopineet, että teemme Boozin kanssa kirjallisen
puitesopimuksen. Sopimus on sittemmin tehty, ja siinä Booz sitoutuu
antamaan ainakin 20 % alennuksen normaalihinnoista joka projektissa.” ”Olen
keskustellut maanantaina 7.12. Boozin johtaja Heinosen kanssa. On irvokasta,
että Booz&Co on epäsuorasti joutunut syytettyjen penkille, koska heidän
kannaltaan kyse on ollut yhteiskuntavastuun kantamisesta ja Punaisen Ristin
auttamisesta hinnalla, joka ei kata omia kustannuksia. Yllä mainittu
puitesopimus, joka sisälsi 20% alennuksen, on tehty koko yrityksen ylimmässä
17 (42)
johdossa, eikä vastaavaa sopimusta ole minkään muun organisaation kanssa.
Sisäisen tarkastajan mainitsema Thaimaa-projekti on ehkä selvin esimerkki...
Kaiken kaikkiaan konsulttipalkkiot ovat vuosien aikana olleet rahallisesti
isoja, kuten sisäinen tarkastaja toteaa, mutta jo tähän mennessä projektien
tuloksena syntyneet suorat säästöt ovat olleet vielä suurempia, toiminnan
laadullisista parannuksista puhumattakaan. ” ” Sekä Boozin että SPR:n
maineen suojelemiseksi olemme johtaja Heinosen kanssa sopineet, että Booz
ei toistaiseksi auta Veripalvelua ilman etukäteen tehtyä projektikohtaista
sopimusta.” Tlintarkastaja Salli on vastannut Rautoselle sähköpostiviestillä
10.12.2009 , joka on mennyt tiedoksi Kainulaiselle ja Kumpulalle, jossa on
todennut muun ohella ” Tarkastuksessa emme löytäneet mitään väärää tai
sopimatonta...Booz & Co on hankintatoimea tarkasteltaessa siinä mielessä
hankala tapaus, että hankinnat heiltä ovat olleet erittäin suuret ja saadun
palvelun sisältö hyvin abstrakti. Puitesopimus on laadittu. Tarjouskilpailua ei
aikanaan ollut ja siihen on perusteet.”
Veripalvelun hallituksen kokouksen 26.1.2010 pöytäkirja on merkitty
ilmoitusasiana Suomen Punaisen Ristin hallituksen tiedoksi Suomen
Punaisen Ristin hallituksen kokouksen 12.4.2010 pöytäkirjassa (SJÄ27)
kohdassa Ilmoitusasiat. Kokouksessa on toiminut esittelijänä Kumpula.
Kokouksessa on kohdassa Tlintarkastajien raportti merkitty liitteeksi ja
käsitelty tilintarkastajien tilikauden aikaisesta valvontatilintarkastuksesta
laadittua raporttia ja siihen annettua vastinetta, keskusteltu niistä ja merkitty
tiedoksi. Kokouspöytäkirjan liitteenä olevasta raportista otsikoltaan Keskeiset
havainnot tilinkauden 2009 tarkastuksesta (SJÄ27) ilmenee muun ohella
”Veripalvelun osalta esillä on ollut merkittävää suuruusluokkaa olevat sellaiset
hankinnat, joista ei käytännössä ole voitu suorittaa tarjouskilpailua esimerkiksi
sen vuoksi, että mahdollisia toimittajia on vain hyvin rajoitettu määrä.
Ohjeistusta olisi suositeltavaa tarkentaa näiltä osin.”
Käräjäoikeuden johtopäätökset
Käräjäoikeus toteaa, että Suomen Punaisen Ristin yleisohjeina annettujen
Hankintasääntöjen mukaan syytteessä kysymyksessä oleva sopimus, jonka
vuosiostoarvo on ollut yli 150.000 euroa, olisi tullut tehdä kirjallisesti.
Hankintasääntöjen mukaisesti kirjallisessa sopimuksessa olisi tullut olla
Veripalvelun johtajan ja linjanjohtajan, 1.1.2006 alkaen johtoryhmän jäsenen,
eli kahden henkilön allekirjoitus. Rautosen vetoamaa seikkaa, että
Veripalvelussa sopimuksia on tehty kirjallisista ohjeista poiketen myös
suullisesti, tukee se, että sisäinen tarkastaja Koski tai tilintarkastaja Salli eivät
ole kiinnittäneet kirjallisen sopimuksen puuttumiseen huomiota useisiin
vuosiin, kun otetaan huomioon, että konsultointipalvelujen ostaminen oli
alkanut vuonna 2004 ja Koski on kiinnittänyt sopimuksen suullisuuteen
ensimmäisen kerran huomiota kirjallisesti vasta vuonna 2008 tekemässään
tarkastusmuistiossa vuodelta 2007. Myöskään kuultava Kumpula ei ole pitänyt
virheenä eikä ongelmana sopimuksen suullisuutta, vaikka onkin katsonut, että
sopimukset olisi hyvä tehdä kirjallisena. Todistajien Kosken, Sallin ja
Kainulaisen sekä kuultava Kumpulan kertomuksista ilmenee, että
Veripalvelussa on käytännössä hyväksytty myös suullisia sopimuksia,
vaikkakin kirjallisia sopimuksia on pidetty parempina. Käräjäoikeuden
sanotusta henkilötodistelusta saaman selvityksen ja käsityksen mukaan
suullisiin sopimuksiin on kuitenkin suhtauduttu hyväksyvästi eli kirjallista
sisäistä ohjeistusta ei ole sen sanamuodosta huolimatta pidetty ehdottomana
sääntönä. Näyttämättä on siten asiassa jäänyt, että Rautonen olisi syytteessä
mainituilla hankinnoilla eli hankkimalla ne suullisella sopimuksella rikkonut
Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun tai Suomen Punaisen Ristin sisäisiä
ohjeita siten, että toimi olisi ainakaan yksin sen vuoksi rikoslain 36 luvun 5 §:n
tarkoittamalla tavalla oikeudeton.
18 (42)
Hankinnan kilpailutus
Hankinnan kilpailutuksen osalta on asiassa esitetty kirjallisina todisteina edellä
jo mainitut Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun Yleisohje Hankintapolitiikka
20.12.2002 VPU-YO-060 (SJÄ1) sekä 2.4.2007 lähtien voimaan tullut
Yleisohje Hankintapolitiikka VPU-YO-060 (SJÄ1a) .
Yleisohjeiden kohdan 1.2. mukaan ohjeissa on käsitelty erityisesti
materiaalihankintoja, mutta todettu, että hankintavaltuuksiin, -neuvotteluihin
ja -sopimuksiin ja muihin vastaaviin asioihin liittyviä ohjeita on sovellettava
kaikkiin alla mainittuihin hankintoihin eli Investointihankinnat,
Vaihto-omaisuus, Työsuoritusten ja alihankintojen hankinta sisältäen
tuotannolliset alihankinnat, asiantuntijapalvelut, mukaan lukien
tietohallintopalvelut, huolto, suunnittelu, matkustuspalvelut, kuljetukset,
vartiointi, aliurakat, siivous, muut vastaavat työsuoritukset ja palvelut.
Yleisohjeiden kohdan 4.2. mukaan Veripalvelun toimittajat on kilpailutettava
aina kun mahdollista ennen sopimuksen tekemistä, ja tarjouspyyntö on hyvä
pyytää vähintään kolmelta toimittajalta niiden tuotteiden osalta, jotka voidaan
kilpailuttaa. Kilpailutuksen osalta on lisäksi vedottu ja esitetty kirjallisina
todisteina Suomen Punaisen Ristin taloussääntö 1.6.2000 (SJÄ6) ja Suomen
Punaisen Ristin taloussääntö 1.6.2006 (SJÄ6a). Taloussäännön 1.6.2000, sen
24-25 §:n, ja taloussäännön 1.6.2006, sen 35-36 §:n, mukaan hankinnalla
tarkoitetaan muun ohella palvelujen ostamista ja hankinnat on suoritettava
taloudellisesti ja tarkoituksenmukaisesti ja markkinoiden kilpailutilannetta on
käytettävä hyväksi ja lisäksi että tarjouspyyntö on kilpailun aikaansaamiseksi
lähetettävä mikäli mahdollista vähintään kolmelle toimittajalle.
Rautonen on kilpailutuksen osalta vedonnut siihen, että Boozilta hankittu
konsultointipalvelu oli abstrakti ja vaikeasti spesifioitava ja sen järkevä ja
tehokas kilpailuttaminen ei olisi ollut mahdollista. Lisäksi Rautonen on
vedonnut siihen, että sisäinen edellä kerrottu ohjeistus ei asettanut ehdotonta
velvollisuutta kilpailuttamiseen.
Kuten edellä on jo todettu, Suomen Punaisen Ristin sisäinen tarkastus, jota on
suorittanut todistajana asiassa kuultu Koski , on vuoden 2007 tarkastuksesta
laatimassaan muistiossa 6.5.2008 ( SJÄ19) ensimmäisen kerran kirjallisesti
kiinnittänyt huomiota Boozilta hankittuun konsultointiin siltä osin, että
konsultoinnista ei ole kirjallista sopimusta eikä sitä ole kilpailutettu. Koski on
edelleen kiinnittänyt samoihin seikkoihin huomiota vuoden 2008
tarkastuksesta laatimassaan Sisäisen tarkastuksen muistiossa 6.5.2009
(SJÄ22). Sisäisen tarkastuksen muistiot ovat todistaja Kosken ja kuultava
Kumpulan mukaan menneet tiedoksi Rautosen esimiehelle Suomen Punaisen
Ristin pääsihteerille Kumpulalle.
Sisäisen tarkastuksen muistio vuodelta 2008 on käsitelty Veripalvelun
hallituksen kokouksessa 17.9.2009 (SJÄ23) ja Veripalvelun hallituksen
sanotun kokouksen pöytäkirja on merkitty ilmoitusasiana Suomen Punaisen
Ristin hallituksen tiedoksi Suomen Punaisen Ristin hallituksen kokouksen
30.11.2009 pöytäkirjassa (SJÄ 24). Sisäisen tarkastajan Kosken,
tilintarkastajan Sallin ja Rautosen sähköpostiviestejä koskien hankintoja
Boozilta vuonna 2009 on käsitelty Veripalvelun hallituksen kokouksessa
26.1.2010 (SJÄ25) ja todettu, ettei asia anna aihetta toimenpiteisiin.
Veripalvelun hallituksen sanottu pöytäkirja on merkitty ilmoitusasiana
Suomen Punaisen Ristin hallituksen tiedoksi Suomen Punaisen Ristin
19 (42)
hallituksen kokouksen 12.4.2010 pöytäkirjassa (SJÄ 27). Muistioiden,
pöytäkirjojen ja sähköpostiviestien sisältö on selostettu jo edellä kohdassa
Sopimuksen suullisuus.
Käräjäoikeuden johtopäätökset
Rautosen vetoamaa seikkaa, että Veripalvelussa sopimuksia ei ole aina
kilpailutettu, tukee se, ettei edellä selostettu sisäinen ohjeistus kilpailutuksesta
ole ollut ehdoton, vaan ohjeistuksessa on annettu harkinnanvaraa hankinnoista
päättäville tahoille. Sisäinen tarkastaja Koski tai tilintarkastaja Salli eivät ole
kiinnittäneet kilpailutuksen puuttumiseen huomiota ainakaan kirjallisesti
useisiin vuosiin, kun otetaan huomioon, että konsultointipalvelujen ostaminen
oli alkanut vuonna 2004 ja Koski on kiinnittänyt sopimuksen suullisuuteen ja
kilpailutuksen puuttumiseen ensimmäisen kerran kirjallisesti huomiota vasta
vuonna 2008 tekemässään tarkastusmuistiossa. Tilintarkastajan kannanottojen
mukaan kilpailuttamatta jättämiselle on esitetty perusteet. Myöskään kuultava
Kumpula ei ole pitänyt virheenä eikä ongelmana kilpailutuksen puuttumista
kysymyksessä olevan sopimuksen kohdalla. Ohjeiden harkinnanvaraisuus ja
Rautosen esimiehen ja osaltaan myös tilintarkastajan kannanotot huomioon
ottaen asiassa on jäänyt näyttämättä, että Rautonen olisi hankkimalla
kysymyksessä olevat konsulttipalvelut ilman kilpailutusta rikkonut Suomen
Punaisen Ristin Veripalvelun tai Suomen Punaisen Ristin sisäisiä ohjeita siten,
että toimi olisi ainakaan yksin sen vuoksi rikoslain 36 luvun 5 §:n
tarkoittamalla tavalla oikeudeton.
Ovatko hankinnat oikeudettomia kun otetaan huomioon sisäisen ohjeistuksen
sisältö kokonaisuutena?
Kilpailutusvelvollisuutta koskevat Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun ja
Suomen Punaisen Ristin edellä selostetut Yleisohjeet ja Taloussäännöt ovat
sisällöltään käräjäoikeuden käsityksen mukaan niin tilannekohtaisia, että
Rautonen on voinut perustellusti käyttää harkintavaltaansa siitä, kilpailuttaako
hankintaa vai ei. Sopimuksen suullisuus on rikkonut Suomen Punaisen Ristin
Veripalvelun yleisohjeena annettujen Hankintasääntöjen sanamuotoa, mutta ei
Veripalvelun hankinnoissa vallinnutta käytäntöä, ja sisäisten kirjallisten
ohjeiden vastaisuus on tältä osin kuitenkin vähäinen, kun otetaan huomioon,
että sopimuksen sisällöstä ei sen suullisuudesta huolimatta ole kuitenkaan ollut
erimielisyyksiä ennen kuin asiaa on sopimuksen ulkopuolisista syistä alettu
selvittää. Vakavin syytteen mukaisista perusteista on kirjallisina ohjeina
annettujen hankintatoimivaltuuksien ylitys, jonka yksityiskohdat on edellä
selostettu.
Käräjäoikeus toteaa, että asiassa on kysymys toimeksiantajayhteisön sisäisten
ohjeiden soveltamisesta. Luottamusaseman väärinkäytön suojaama oikeushyvä
on muun ohella luottamus toimeksiantajan ja toimeksiantajan asioita hoitavan
henkilön välillä. Näiden syiden vuoksi Suomen Punaisessa Ristissä
päätösvaltaa käyttäneiden toimielimien jälkikäteisellä toimien sallimisella eli
vastoin kirjallisten ohjeiden sanamuotoa päätettyjen hankintojen
hyväksymisellä on käräjäoikeuden käsityksen mukaan etenkin
tämänkaltaisessa jatkuvassa hankinnassa olennainen merkitys.
Veripalvelun hallituksen, pääsihteerin ja Suomen Punaisen Ristin hallituksen
tietoisuudesta
Syyttäjän mukaan kysymys on tältä osin siitä, että Veripalvelun hallitus,
pääsihteeri ja Suomen Punaisen Ristin hallitus eivät ole tienneet, että kysymys
oli perusteettomasta laskutuksesta, minkä vuoksi hankintojen jälkikäteinen
mahdollinen hyväksyminen ja hankintojen jatkamisen salliminen eivät ole
20 (42)
tehty oikeilla edellytyksillä, ja ovat siten vailla merkitystä. Syyttäjän mukaan
Veripalvelun hallituksen kannanotot hankintojen osalta ovat perustuneet
siihen, että Rautonen on ilmoittanut Boozilta saaduksi alennuksen, jota
todellisuudessa ei ole saatu. Lisäksi Rautonen on antanut ymmärtää, että
konsultointisopimus on päättynyt vuonna 2008 ja lisäksi kirjallinen
yhteistyösopimus on päivätty 30.12.2008 vaikka se on laadittu ja allekirjoitettu
myöhemmin, mitkä seikat osoittavat syyttäjän mukaan Rautosen menettelyn
oikeudettomuutta ja tahallisuutta. Syyttäjän mukaan myöskään Suomen
Punaisen Ristin hallitus ei ole todellisuudessa hyväksynyt hankintoja eikä
tilannetta, koska sille ei ole mennyt tiedoksi Veripalvelun hallituksen
kokouksen pöytäkirjan liitteitä, joista hankintoihin liittyvät sisäisen tarkastajan
esille nostamat seikat olisivat ilmenneet.
Sisäisen tarkastuksen muistion 6.5.2009 (SJÄ22), joka on koskenut tilikautta
1.1.-31.12.2008, mukaan ”Booz-Allen-Hamilton Oy:n eri
konsultointitehtävien osalta ei ole tehty kirjallisia sopimuksia – on todettu jo
edellisen vuoden muistiossa. Vuosien 2005-2007 osalta laskutus ollut yht
2.384.000 € ja vielä vuoden 2008 alkupuolen osalta laskutus ollut 280.588 €.
Sen jälkeen konsultointitoimeksianto on päättynyt. Laskuissa suoritteen osalta
on ollut vain merkintä ”Consultant fee” -ilman tarkempaa yksilöityä
laskutusperustetta. ” Muistion laatinut, sisäisenä tarkastajana toiminut
todistajana asiassa kuultu Koski on käräjäoikeudessa kertonut ymmärtäneensä,
että toimeksiannot olisivat päättyneet, mutta muistellut tiedon päättymisestä
perustuneen pääsihteerin kanssa käytyyn keskusteluun.
Kirjallisena todisteena olevan Veripalvelun ja Booz&Company Oy:n
yhteistyösopimuksen 30.12.2008 (SJÄ4) mukaan "Pääsääntöisesti Booz&
Company antaa kulloinkin käytössä olevista konsulttipäivähinnoista
Veripalvelulle 20 prosentin alennuksen". Kirjallisina todisteina olevien
sähköpostiviestien 2.1.-20.1.2009 ja yhteistyösopimusluonnoksen (SJÄ15)
perusteella ja myös todistaja Stendahlin käräjäoikeudessa antaman
kertomuksen perusteella 20 prosentin konsulttipäiväveloituksista annettavaa
alennusta koskeva ehto on kirjoitettu yhteistyösopimukseen Rautosen
aloitteesta ja esittämänä. Rautonen on myös vastineessaan 10.7.2009 sisäisen
tarkastuksen muistioon vuodelta 2008 (SJÄ23) kirjoittanut ”Sisäisen
tarkastajan edellisenä vuonna tekemän ehdotuksen johdosta Booz &
Companyn kanssa on tehty kirjallinen puitesopimus joulukuussa 2008. Tämän
sopimuksen myötä Veripalvelu mm. saa vähintään 20 % alennuksen
normaaleista päivävelotuksista. Projektien luonteen takia niiden tarkka
tehtäväerittely ei yleensä ole etukäteen mahdollista. Booz & Co on vuonna
2009 tehnyt projektin SPR:n Keskustoimistolle Thaimaan
veripalvelukeskukseen liittyen, ja jatkanut myös Veripalvelun avustamista. ”
Vastine on ollut Veripalvelun hallituksen kokouksessa 17.9.2009 (SJÄ23)
käsiteltävänä yhdessä Sisäisen tarkastuksen muistion 6.5.2009 (SJÄ22) kanssa.
Alennusta koskevan ehdon/lausuman merkityksestä vastaajat Rautonen ja
Heinonen ovat käräjäoikeudessa kertoneet, että kysymys oli siitä, että
Heinonen tekee ylimääräistä työtä vastaavan määrän ja todistajana asiassa
kuullun Kirvelän, joka on Booz&Company Oy:n Suomen toimintojen johtaja,
mukaan alennus on myös sovitulla tavalla annettu.
Käräjäoikeus toteaa johtopäätöksinään, että vastaajat tai todistaja Kirvelä tai
kukaan muukaan asiassa kuultu henkilö ei ole voinut yksilöidysti kertoa, mistä
päiväveloitustaksoista alennus on annettu, tai miten se on todennettu tai
todennettavissa saaduksi Veripalvelulle tai Suomen Punaiselle Ristille.
Käräjäoikeudessa ei ole tuomiossa jäljempänä tarkemmin selostettavilla
perusteilla esitetty selvitystä siitä, että Boozin laskutus Veripalvelulta olisi
21 (42)
ollut päiväveloitusperusteista tai konsultoinnille olisi ollut määriteltynä
päiväveloitustaksoja, joihin ehdolla viitataan. Käräjäoikeus katsoo edellä
mainitun perusteella, että yhteistyösopimuksessa olevan alennusta koskevan
ehdon ja vastineessa olevan alennusta koskevan lausuman sisältö, tarkoitus ja
toteutuminen asiassa on jäänyt epäselväksi. Ehdon merkitseminen
yhteistyösopimukseen ja lausuman merkitsemisen vastineeseen on
käräjäoikeuden käsityksen mukaan ollut omiaan johtamaan Veripalvelun
hallitusta ja pääsihteeriä ja myös muita toimijoita virheelliseen käsitykseen
konsultoinnin laskutusperusteista ja konsultoinnin edullisuudesta.
Maininta konsultointitoimeksiantosopimuksen päättymisestä on sisäisen
tarkastajan muistiossa vuodelta 2008. Toimeksiannot ovat jatkuneet vielä
loppuvuonna 2008 ja vuonna 2009 siten, että viimeinen asiaan liittyvä Boozin
lasku on maksettu 26.11.2009. Annettu tieto sopimuksen päättymisestä on
muistioon merkityn sisältöisenä ollut käräjäoikeuden käsityksen mukaan
omiaan johtamaan Veripalvelun hallitusta ja pääsihteeriä harhaan. Asiassa jää
kuitenkin varmuudella selvittämättä, kuka tai ketkä tiedon
toimeksiantosopimuksen päättymisestä ovat sisäiselle tarkastajalle Koskelle
antaneet ja mitä toimeksiantosopimuksen päättymisellä on tuossa tilanteessa
tarkoitettu.
Alennuksen antamista koskevan ehdon ja lausuman laatiminen ei sen
harhaanjohtavuudesta huolimatta kuitenkaan osoita, että Rautosen päättämät
hankinnat olisivat rikoslain 36 luvun 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla oikeudettomia
toimia, elleivät asiassa täyty muut luottamusaseman väärinkäytön
tunnusmerkistötekijät.
Yhteistyösopimus 30.12.2008 (SJÄ4) on asiassa riidattomasti ja kirjallisina
todisteina olevien sähköpostiviestien 26.1.2009 ja 10.2.2009 (SJÄ5)
perusteella päivätty aikaisemmin kuin se on lopullisesti valmistunut ja
hyväksytty. Yhteistyösopimus on päivätty 30.12.2008, vaikka sopimus on
sähköpostiviestin mukaan vasta 10.2.2009 postitettu Boozille. Käräjäoikeuden
käsityksen mukaan päiväyksen merkitseminen todellisuutta vastaamattomaksi
on ollut harhaanjohtavaa menettelyä, vaikkakaan asiassa ei ole tullut ilmi,
miksi sopimus on haluttu päivätä aikaisemmaksi kuin se on allekirjoitettu.
Sanotunlainen menettely ei kuitenkaan osoita, että Rautosen päättämät
hankinnat olisivat rikoslain 36 luvun 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla oikeudettomia
toimia, elleivät asiassa täyty muut luottamusaseman väärinkäytön
tunnusmerkistötekijät.
Suomen Punaisen Ristin hallituksen kokouksen 30.11.2009 pöytäkirjan
(SJÄ24) mukaan Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun kokouksen pöytäkirja
17.9.2009 on merkitty Suomen Punaisen Ristin hallituksen tiedoksi.
Veripalvelun hallituksen kokouksen pöytäkirjasta 17.9.2009 (SJÄ23) ei
ilmene muutoin asiaa kuin että kysymys on ollut sisäisen tarkastajan
muistiosta ja siihen annetusta Veripalvelun johtajan vastineesta päiväyksineen.
Suomen Punaisen Ristin hallituksen edellä mainitussa kokouksessa ja
Veripalvelun hallituksen edellä mainitussa kokouksessa ovat molemmissa
olleet läsnä Veripalvelun hallituksen puheenjohtaja Kainulainen sekä Suomen
Punaisen Ristin pääsihteeri Kumpula . Kumpikaan ei todistajana ja
kuultavana käräjäoikeudessa antamiensa kertomusten mukaan ollut ottanut
asiaa tarkemmin esille Suomen Punaisen Ristin hallituksessa.
Sekä Kainulainen että Kumpula ovat sen sijaan kertoneet käräjäoikeudessa,
että Rautonen oli käynyt Suomen Punaisen Ristin hallituksessa useita kertoja
kertomassa Veripalvelun tilanteesta ja haasteista ja että Rautonen oli kertonut
yhteistyöstä konsultointiyhtiön kanssa.
22 (42)
Käräjäoikeus toteaa, että Suomen Punaisen Ristin hallitus ei ole pelkästään
saamalla tiedoksi Veripalvelun hallituksen kokouksen 17.9.2009 pöytäkirjan
eli ilman liitteitä voinut tarkemmin tietää, mitä sisäisen tarkastajan muistio ja
siihen annettu vastine ovat koskeneet, toisin sanoen mistä asiassa oli kysymys.
Suomen Punaisen Ristin hallituksen kokouksessa läsnä olleet Kainulainen ja
Kumpula olisivat tosin voineet halutessaan tai kysyttäessä selostaa asian
Suomen Punaisen Ristin hallituksen jäsenille. Veripalvelun hallituksen
kokouksen pöytäkirjan laatimistapa on johtanut siihen, että Suomen Punaisen
Ristin hallitus ei ole tässä yhteydessä tullut tietoiseksi sisäisen tarkastajan
muistiossa todetuista Boozilta tehtyjä hankintoja koskevista kirjallisen
sopimuksen ja kilpailutuksen puuttumisesta. Kun muistiossa ei kuitenkaan ole
ollut kysymys toimivaltuuksien ylittämisestä, muistion sisällön tietoon
tulematta jäämisellä ei ole tältä osin ollut ratkaisevaa merkitystä toimien
oikeudettomuuden arvioinnissa. Sen sijaan sisäisen tarkastajan havainnot
konsulttisopimuksen suullisuudesta ja kilpailutuksen puuttumisesta eivät ole
tulleet Suomen Punaisen Ristin hallitukselle tietoon ilman pöytäkirjan liitteitä.
Rautosen ja Heinosen aikaisemman tuttavuuden osalta käräjäoikeus lausuu
seuraavaa. Todistaja Kainulaisen kertomuksen perusteella on tullut
selvitetyksi, että Veripalvelun hallituksessa on ollut Veripalvelun johtajan
nimittämismenettelystä lähtien tieto siitä, että Rautonen oli ennen
Veripalvelun johtajaksi nimittämistään työskennellyt
Booz-Allen-Hamiltonilla. Vastaajat Rautonen ja Heinonen ovat kertoneet
työskennelleensä yhtä aikaa Boozilla jonkin aikaa, mutta eivät ole olleet
esimies-alaissuhteessa tai tehneet Boozilla yhteisiä työtehtäviä. Rautonen ja
Heinonen ovat asiassa esitetyn todistelun mukaan olleet vain liike- ja
työsuhteen kautta toistensa kanssa tekemisissä eikä kysymys ole ollut
perheystävyydestä tai muusta vastaavasta kanssakäymisestä.
Syyte on jo edellä mainitulla perusteella hylättävä, koska Rautosen ei ole
selvitetty ryhtyneen oikeudettomiin toimiin. Käräjäoikeus kuitenkin ottaa
kantaa myös laskutuksen perusteettomuuteen ja sitä kautta vahingon
aiheutumista koskevaan kysymykseen, koska syyttäjä on vedonnut siihen,
käräjäoikeuden käsityksen mukaan olennaiseen perusteeseen, että hankintoihin
puuttumatta jättäminen Suomen Punaisessa Ristissä ja Veripalvelussa on
johtunut siitä, etteivät muut toimijat kuin Rautonen ole tienneet laskutuksen
perusteettomuudesta. Tältä osin syyttäjän perusteluissa on käräjäoikeuden
käsityksen mukaan kysymys siitä, että Rautonen olisi ryhtynyt toimeen, joka
on ollut Veripalvelun edun vastainen ja johon hänellä ei ole siten ollut
oikeutta, ja siten väärinkäyttänyt asemaansa Veripalvelun johtajan tehtävässä.
Onko laskutus ollut perusteetonta eli ovatko hankinnat aiheuttaneet vahinkoa?
Syytteen mukaan Booz&Company Oy:n (Booz) Program Management
-nimellä Veripalvelulta laskuttamasta konsultoinnista muun kuin Uudet
hoitomuodot -konsultoinnin laskutus 684.588 euroa on sisältänyt perusteetonta
laskutusta ottaen huomioon konsulttina toimineen Heinosen työpanos.
Edelleen syytteen mukaan perusteetonta laskutusta on ollut 350.000 euroa,
minkä määrän Booz&Company Oy on jälkikäteen palauttanut Suomen
Punaiselle Ristille.
Asiassa kirjallisena todisteena esitetyn Tiedotteen 17.3.2011 (SJÄ17) mukaan
Booz on päättänyt palauttaa Suomen Punaiselle Ristille 350.000 euroa, ja
tämän johdosta Suomen Punainen Risti ei esitä Boozille laskutukseen liittyviä
vaatimuksia. Tiedotteessa todetaan, että syksyllä 2010 tehdyn Veripalvelun
erityistarkastuksen perusteella SPR:llä ja Booz&Co:lla on ollut Veripalvelun
konsulttiprojektien laskutusperusteista vuoden 2009 osalta eriävä näkemys,
mutta nyt asiasta on päästy sopimukseen. Tiedotteen mukaan Veripalvelussa
23 (42)
2000-luvulla toteutettujen kehittämisprojektien kautta Veripalvelun toimintaa
on tehostettu ja niiden avulla on saavutettu merkittäviä tuloksia sekä myös
taloudellisia säästöjä.
Asiassa kirjallisena todisteena esitetyn tarkastuskertomuksesta 28.2.2011
(SJÄ8) ilmenee ja todistajana kuultu tarkastuksen tekijänä osaltaan toiminut
Turunen on käräjäoikeudessa kertonut, että Suomen Punainen Risti oli
perustanut tarkastusvaliokunnan sekä palkannut tilintarkastusyhteisö
PriceWaterhouseCoopersin (PwC) tekemään tarkastusta muun ohella Boozin
laskutuksen osalta. Kirjallisena todisteena olevan PwC:n edellä mainitun
tarkastuskertomuksen ja sen yhteydessä laaditun Taulukon (SJÄ9) mukaan
Suomen Punaisen Ristin hallussa olleen materiaalin ja sen Boozilta saaman
materiaalin ja Turusen johdolla tehtyjen haastattelujen perusteella Booz on
tehnyt konsultointityötä vuosina 2008 ja 2009 yhteensä 225 tuntia Boozin
tarkastuksen yhteydessä ilmoittamien 614 tunnin sijaan. Tarkastuskertomuksen
mukaan erittelemätön laskutusta on ollut 648.588 euroa. Todistaja Turusen
käräjäoikeudessa antaman kertomuksen mukaan PwC:n selvityksessä ei ole
otettu kantaa siihen, onko laskutus ollut perusteetonta.
Booz&Company Oy:n (Booz) Suomen toiminnan johtaja todistaja Kirvelä on
käräjäoikeudessa kertonut, että Boozissa ei tyypillisesti käytetä
tuntilaskustusta, vaan laskutus perustuu asiakkaalle toimitettavaan tuotokseen,
kysymys on urakkalaskutuksesta. Kirvelä on edelleen kertonut, että Boozissa
käytössä oleva e-time -järjestelmä ei ole konsultointiin käytettyjä tunteja
asiakkaalle osoittava järjestelmä, vaan yhtiön sisäinen järjestelmä, joka
pidetään sisäisen kustannuslaskennan tarkoitusta varten. E-time -järjestelmä
osoittaa tämän vuoksi vain viitteellisesti kuhunkin tehtävään käytettyjä
työtunteja. Kirvelän tämän asian yhteydessä tekemien havaintojen ja yhtiön
käytännön mukaan laskutus Veripalvelulta ei ole ollut tuntiperusteista, vaan
tuotosperusteista laskutusta. Laskutus ei ole ollut perusteetonta.
Vastaajat Rautonen ja Heinonen ovat kiistäneet, että Boozin Suomen
Punaiselle Ristille maksama 350.000 euroa olisi ollut korvausta
perusteettomasta laskutuksesta. Suomen Punainen Risti ei ole ottanut asiassa
kantaa siihen, onko palautettu summa ollut korvausta perusteettomasta
laskutuksesta. Booz on maksanut summan Suomen Punaiselle Ristille sen
jälkeen, kun konsultointia koskevaa laskutusta on ulkopuolisista syistä alettu
selvittää ja PwC:n tarkastuskertomus on valmistunut. Asiassa ei kuitenkaan ole
mitään nimenomaista selvitystä siitä, millä perusteella summa on maksettu
Suomen Punaiselle Ristille. Kysymys on yhteistyökumppaneiden välisestä
asiasta ja sopimuksesta, jonka tarkoituksena on myös voinut olla saada asiaan
toimintojen jatkuvuuden ja sopimukseen osallisten toimijoiden aseman vuoksi
ratkaisu. Palautettu summa voi olla myös muusta kuin syytteessä mainitusta
perusteettomasta laskutuksesta annettua hinnanalennusta. Tässä rikosasiassa ei
voida mainittujen syiden vuoksi ja huolimatta siitä, että Booz on maksanut
summan Suomen Punaiselle Ristille laskutuksen selvittelyn alettua, lähteä
siitä, että kysymys olisi ollut syytteessä mainitusta perusteettomasta
laskutuksesta maksetusta vahingosta tai korvauksesta.
Syyttäjä on lausunut, että syytteessä mainituilta osin Boozin laskut olivat
perusteettomia huomioon ottaen konsulttina toimineen Heinosen työpanos.
Käräjäoikeus arvioi seuraavaksi Heinosen työpanoksen määrää erityisesti
asiassa esitetyn henkilötodistelun perusteella.
Veripalvelussa toteutettuja projekteja, joista asiassa on kysymys, on liittynyt
toimitusketjun hallintaan (Ketju-projekti), logistiikkaan (Logistiikka-projekti)
ja hankintoihin (Hankinta-projekti). Projektit ovat alkaneet vuonna 2004
24 (42)
kahdella pilottiprojektilla, joista on tehty kirjalliset tarjoukset, mutta jotka
Rautonen on kertomansa mukaan hyväksynyt suullisesti. Vuonna 2005 on
vastaajien Rautosen ja Heinosen kertomusten mukaan sovittu
jatkuvaluonteisesta Program management -työstä, joka työ on kohdistunut
sanottuihin projekteihin sekä Uudet hoitomuodot -projektiin, mentorointiin ja
lisäksi erillistehtäviin. Laskutus on tuossa vaiheessa eli Program management
-työn kohdalla sovittu tapahtuvaksi hintavälillä 45.000-55.000 euroa
kuukaudessa, mutta myöhemmin laskutusväliä on pidennetty ja jääty
odottamaan projektien työn tulosta ennen laskun toimittamista. Laskutusta on
siten vastaajien mukaan siirtynyt vuodelta 2007 vuodelle 2008 ja vuodelta
2008 vuodelle 2009 verrattuna työntekemisajankohtaan.
Konsultointipalvelujen hankkimisen perusteena on vastaajien Rautosen ja
Heinosen kertomusten mukaan sekä kertomuksia tältä osin tukevien
todistajien Kainulaisen , Veripalvelun johtoryhmän jäseninä toimineiden Alin
ja Häkkäsen kertomusten perusteella sekä Häkkäsen alaisena toimineen
todistaja Ryhäsen mukaan Veripalvelun toimintojen kehittäminen ja
kehittämisen edellyttämien toimien suunnittelu, täytäntöönpano ja seuranta.
Heinonen on vastaajien Rautosen ja Heinosen sekä todistajien Alin, Ryhäsen
ja Häkkäsen kertomusten mukaan tehnyt projekteissa muun muassa
suunnittelutehtäviä taustaselvityksineen, osallistunut sopimusneuvotteluihin ja
sopimuksien laatimisvaiheeen työhön, uusien henkilöiden rekrytointi- ja
perehdyttämistehtäviin sekä projektien tulosten seurantaan.
Asiassa kuulluista todistajista Jaakonsalo, joka on ollut johtoryhmän jäsen, on
käräjäoikeudessa kertonut, että Heinosen rooli oli vain neuvonantajan rooli ja
kokouksissa läsnäolijan rooli, mutta myös Jaakonsalo on kertonut, että
Heinonen oli mukana Veripalvelun ja toimittajan välisissä
sopimusneuvotteluissa Logistiikka-projektissa. Jaakonsalon mukaan
kokouksia oli ollut 10-15 ja lisäksi puhelinneuvotteluita ja Heinonen oli
tuntenut neuvotteluun liittyvän sopimuksen entuudestaan. Jaakonsalo on myös
kertonut, että Ketju-projekti oli alkanut Boozin avulla jo ennen Jaakonsalon
työsuhteen alkamista, ja ettei hän muista, että Heinonen olisi siinä projektissa
ollut mukana. Todistajana asiassa kuultu Veripalvelun johtoryhmän jäsenenä
toiminut Westman on käräjäoikeudessa kertonut, että Heinosen rooli oli
neuvonantajan rooli Ketju-projektissa, tapaamisia oli ollut muutaman kerran
kuukaudessa vuonna 2008. Lisäksi Heinonen oli osallistunut rekrytointiin
hankintatyön osalta arvioimalla hakemuksia ja hakijoiden soveltuvuutta.
Heinonen oli osallistunut myös hankinta- ja ostopolitiikan kysymyksiin, ja
ollut mukana neuvonantajana logistiikkaan liittyvissä Veripalvelun ja
toimittajan välisissä kokouksissa ja oli ollut tietoinen aikaisemmista sanottuun
toimittajaan liittyneistä hankkeista. Todistajana asiassa kuultu Veripalvelun
hankinta- ja logistiikkaosaston vastaavana toiminut Stendahl on kertonut
käräjäoikeudessa, että Stendahlin työsuhteen alkaessa Heinonen oli kertonut
hänelle, mitä projekteja Veripalvelussa oli ollut, ja toiminut Stendahlin tukena
työn aloittamisessa. Heinonen oli Stendahlin mukaan osallistunut Veripalvelun
ja toimittajan välisiin palavereihin asiantuntijana, valmistellut asioita ja
työstänyt dokumentteja ja hankintapolitiikkaa ja ollut mukana suunnittelussa.
Heinonen oli myös mentoroinut työhön ja työtehtäviin liittyen, mutta
varsinainen mentorointi oli yksityistä eikä Stendahl siitä tiennyt.
Käräjäoikeuden johtopäätökset Heinosen työpanoksesta
Työn sisältö
Käräjäoikeus toteaa, että konsulttina toimineen Heinosen työn ja työpanoksen
konkreettinen sisältö on asiassa esitetystä edellä selostetusta kirjallisesta
todistelusta ja henkilötodistelusta saadun käsityksen mukaan vaikeasti
25 (42)
ulkopuoliselle konkreettisina työvaiheina hahmotettavaa. Todistajana kuullut
Veripalvelun johtoryhmän jäsenet ja näiden alaiset ovat osaltaan tehneet
havaintoja Heinosen työpanoksesta vain omalta vastuualueeltaan. Lisäksi
projekteja oli osin alkanut ennen todistajien Jaakonsalon, Stendahlin, Ryhäsen
ja Alin työsuhteen alkamista ja on jäänyt kesken, kun todistajista Jaakonsalo,
Westman, Ali ja Häkkänen olivat vaihtaneet työpaikkaa. Todistaja Turusen
suorittamassa tarkastuksessa tehdyt ja tarkastuskertomuksesta ilmenevät
havainnot osaltaan myös osoittavat, että Boozista Heinonen ja myös muut
henkilöt ovat tehneet Veripalvelussa konsultointityötä. Näistä syistä laskujen
väitetystä perusteettomuudesta ei voi konsultointityön sisällön perusteella
tehdä varmaksi katsottavia johtopäätöksiä.
Työhön käytetyt tunnit/päivät
Boozin Veripalvelulle toimittamien laskujen muoto on ollut käräjäoikeuden
käsityksen mukaan varsin yleispiirteinen, kun laskussa on ollut vain merkintä
Consultant fee ja eriteltynä hallintokulujen ja palkkion osuus. Vastaajien ja
todistaja Kirvelän kertomuksen mukaan kysymys on tyypillisesti sellaisista
laskuista, joita Booz toimittaa asiakkailleen, kun on kysymys
tuotosperusteisesta laskutuksesta. Vastaajien, kenenkään asiassa kuullun
todistajan tai kirjallisten todisteiden, lukuunottamatta yhteistyösopimuksen
jäljempänä selostettua yhtä kohtaa, perusteella Boozin laskutus Heinosen
tekemästä konsultointityöstä ei ole ollut tuntiperusteista tai
päiväveloitusperusteista.
Päivä/tuntiveloitukseen viittaa kirjallisena todisteena olevasta
yhteistyösopimuksesta 30.12.2008 (SJÄ4) ilmenevä ehto 20 prosentin
alennuksesta konsulttipäivähinnoista. Kirjallisina todisteina olevien
sähköpostiviestien 2.1.-20.1.2009 ja yhteistyösopimusluonnoksen (SJÄ15)
perusteella ja myös todistaja Stendahlin käräjäoikeudessa antaman
kertomuksen perusteella alennusta koskeva ehto on kirjoitettu
yhteistyösopimukseen Rautosen aloitteesta ja esittämänä. Ehdon merkityksestä
vastaajat Rautonen ja Heinonen ovat käräjäoikeudessa kertoneet, että kysymys
oli siitä, että Heinonen tekee ylimääräistä työtä vastaavan määrän ja todistaja
Kirvelän mukaan alennus on myös sovitulla tavalla annettu. Kukaan
mainituista henkilöistä ei ole kuitenkaan voinut yksilöidysti kertoa, mistä
päiväveloitustaksoista alennus on annettu, tai miten se on todennettu tai
todennettavissa saaduksi Veripalvelulle.
Käräjäoikeus katsoo edellä mainitun todistelun perusteella, että
yhteistyösopimuksessa olevan alennusta koskevan ehdon sisältö, tarkoitus ja
toteutuminen asiassa on jäänyt epäselväksi. Lausuman merkitseminen
yhteistyösopimukseen on käräjäoikeuden käsityksen mukaan ollut omiaan
johtamaan Veripalvelun hallitusta ja pääsihteeriä virheelliseen käsitykseen
konsultoinnin laskutusperusteista. Sanotunlaisen ehdon laatiminen ja sen
merkitseminen sopimukseen ei kuitenkaan ilman muiden luottamusaseman
väärinkäyttöä koskevien edellä jo selostettujen tunnusmerkistötekijöiden
täyttymistä ole rikos.
Johtopäätökset laskutuksen perusteettomuuden osalta
Kun laskutuksen ei ole selvitetty olleen perusteetonta, asiassa jää selvittämättä,
että Rautonen olisi hankkimalla syytteessä kysymyksessä olevat
konsultointipalvelut Suomen Punaisen Ristin Veripalvelulle väärinkäyttänyt
luottamusasemaansa ryhtymällä toimeen, johon hänellä ei ole ollut oikeutta, ja
aiheuttanut vahinkoa Suomen Punaiselle Ristille. Syyte on siten hylättävä joka
26 (42)
tapauksessa sillä perusteella, että asiassa jää näyttämättä, että Rautonen olisi
perusteettomia laskuja hyväksymällä aiheuttanut vahinkoa Suomen Punaiselle
Ristille.
Vanhentuminen
Käräjäoikeus toteaa vielä rikoksen väitetyn vanhentumisen osalta seuraavaa.
Syyteoikeus luottamusaseman väärinkäyttörikoksesta vanhenee rikoslain 8
luvun 1 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan viidessä vuodessa. Teko on
rikoslain 8 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan toteutunut aikaisintaan, kun
tunnusmerkistön edellytyksenä oleva vahinko on ilmennyt. Syyteoikeus
osallisuudesta alkaa vanheta samana päivänä kuin pääteosta. Syyttäjän mukaan
teko ei ole miltään osin vanhentunut, kun teko on päättynyt eli toteutunut vasta
kun viimeiset perusteettomat laskut on hyväksytty maksettavaksi 26.11.2009.
Syyttäjän mukaan teon on mahdollistanut vuonna 2004 alkanut ja sen jälkeen
jatkunut Veripalvelun ja Suomen Punaisen Ristin sisäisten ohjeiden
rikkominen. Kysymys on vastaajien Rautosen ja Heinosen omienkin
kertomusten mukaan ollut vuonna 2004 alkaneesta ja sen jälkeen jatkuneesta
konsultoinnista. Syyteoikeus kysymyksessä oleva teosta ei käräjäoikeuden
käsityksen mukaan toteennäytettynä olisi sen toteuttamistavan ajallisen ja
paikallisen yhteyden vuoksi miltään osin rikoslain mukaisesti vanhentunut.
KOHTA 2
Kun syyte Rautosta kohtaan luottamusaseman väärinkäytöstä hylätään, myös
Heinosta kohtaan esitetty syyte avunannosta luottamusaseman väärinkäyttöön
on hylättävä.
KOHTA 3
Riidatonta on, että Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus (Tekes) on
myöntänyt Suomen Punaisen Ristille tuotekehitysavustusta Kantasolujen
glykomiikka -hankkeen kustannuksiin syytteessä tarkemmin selostetulla
tavalla. Riidatonta edelleen on, että Suomen Punaisen Ristin Veripalvelusta
(Veripalvelu) on toimitettu Tekesille avustuksen maksamista varten raportti ja
kustannustilityslomake syytteessä selostetulla tavalla ja että tilitykseen on
sisältynyt Glykos Finland Oy:n laskuttama 50.000 euron summa, jossa ei ole
ollut kysymys avustukseen oikeuttavista kustannuksista, ja että Tekes on
maksanut Veripalvelulle avustusta perusteettomasti 17.500 euroa.
Syytteen mukaan Aranko ja Rautonen ovat tienneet, että syytteessä
kysymyksessä oleva 50.000 euron lasku ei ole ollut Tekesin avustukseen
oikeuttava kustannus ja he ovat tahallaan toimineet siten, että lasku on liitetty
Tekesin avustusta koskevaan kustannustilitykseen avustuksen saamiseksi
Veripalvelulle.
Ovatko Rautonen ja Aranko rikosoikeudellisessa tekijänvastuussa toimien
tahallaan antaneet Tekesille väärän tiedon ja siten syyllistyneet törkeään
avustuspetokseen tai avustuspetokseen?
Avustuspetoksen tunnusmerkistöstä yleisesti
Rikoslain 29 luvun 5 §:n 1 kohdan mukaan joka antaa avustuksesta päättävälle
väärän tiedon seikasta, joka on omiaan olennaisesti vaikuttamaan avustuksen
saantiin, määrään tai ehtoihin, ja siten hankkii tai yrittää hankkia itselleen tai
toiselle taloudellista hyötyä, syyllistyy avustuspetokseen. Rikoslain 36 luvun 6
§:n mukaan kysymys on törkeästä avustuspetoksesta, jos avustuspetoksessa
tavoitellaan huomattavaa hyötyä ja avustuspetos on myös kokonaisuutena
27 (42)
arvostellen törkeä. Syytteessä on kysymyksessä avustus, jota rikoslain 29
luvun edellä mainituissa lainkohdissa tarkoitetaan.
Oikeuskirjallisuuden ja lainvalmistelutöiden mukaan lainkohdassa tarkoitettu
tiedon vääryys arvioidaan sen pohjalta, onko se asiayhteydessään
ymmärrettynä totuudenvastainen. Näin olleen tieto, joka on muodollisesti
totuudenmukainen, mutta asiayhteydessään ilmeisen harhaanjohtava, on
säännöksen tarkoittamassa mielessä väärä. Tiedon laadun ja tahallisuuden
osalta ratkaisevaa on, että tieto on luonteeltaan sellainen, että se yleensä
vaikuttaa avustuksen myöntämiseen, määrään tai ehtoihin ja että tekijä tietää
tiedon olevan väärä ja olennainen. Tahallisuuden tulisi ilmetä siten, että tekijä
on mieltänyt hyödyn saamisen tekonsa varmaksi tai ainakin varsin
todennäköiseksi seuraamukseksi. Taloudellisella hyödyllä tarkoitetaan sitä,
että hakija saa avustuksen, vaikka ei sitä oikeilla tiedoilla saisi, taikka saa sen
suurempana tai paremmin ehdoin kuin saisi totuudenmukaisten tietojen
perusteella. Sen sijaan sillä seikalla, olisiko hakija mahdollisesti saanut
vastaavansuuruista muuta avustusta oikeilla tiedoilla, ei katsota olevan
merkitystä. Törkeysarvostelun osalta lainvalmistelutöissä on todettu, että
avustuspetos rinnastetaan veropetokseen eikä petoksen yleissäännökseen.
(Teoksessa Lappi-Seppälä ym. Rikosoikeus, sivut 808-811, HE 66/1988 vp
sivut 66-68)
Rikosoikeudellisesta tekijänvastuusta asiassa
Rikoslain 5 luvun 4 §:n nojalla tekijänä tuomitaan se, joka on tehnyt tahallisen
rikoksen käyttäen välikappaleena toista, jota ei voida rangaista tahallisuuden
puuttumisen vuoksi taikka muusta rikosoikeudellisen vastuun edellytyksiin
liittyvästä syystä. Kysymys on tällöin välillisestä tekemisestä.
Asiassa on riidatonta, että syytteessä kysymyksessä olevan kustannustilityksen
on Tekesille tehnyt eräs kolmas henkilö Veripalvelussa. Mainittu henkilö ei
ole syyttäjän mukaan tiennyt, että kysymys ei ole avustukseen oikeuttavasta
kustannuksesta ja sanottua henkilöä vastaan ei ole tahallisuuden puuttumisen
vuoksi nostettu syytettä.
Väärän tiedon antaminen
Riidatonta on, että kustannustilityksessä Tekesille annettu tieto on ollut siten
väärä, että 50.000 euron kustannus ei ole oikeuttanut avustukseen. Tekesille
kustannustilityksessä annettu tieto laskun avustukseen oikeuttavasta laadusta
on siten ollut väärä eli rikoslain 36 luvun 5 §:ssä tarkoitetulle avustuksesta
päättävälle Tekesille on annettu väärä tieto.
Onko tieto ollut omiaan vaikuttamaan avustuksen määrään?
Tekes on ottanut kustannuksen huomioon avustusta maksettaessa ja maksanut
Veripalvelulle avustusta syntyneen kustannuksen perusteella 17.500 euroa,
vaikkakin Veripalvelu on myöhemmin palauttanut avustuksen tuolta osin.
Sillä seikalla, että avustukseen oikeuttavien kustannusten määrä on
kysymyksessä olevana vuonna tullut täyteen ja osa kustannuksista jäänyt sen
vuoksi Veripalvelun ilman avustusta maksettavaksi, ei ole merkitystä
harkittaessa sitä, onko tieto ollut omiaan vaikuttamaan avustuksen määrään.
Kustannustilitykseen sisältynyt tieto 50.000 euron syntyneestä kustannuksesta,
joka on oikeuttanut 17.500 euron avustusosuuteen, ja joka on maksettukin
Veripalvelulle, on ollut tieto, joka on ollut omiaan vaikuttamaan avustuksen
määrään. Tekesille on siten annettu väärä tieto, joka on ollut omiaan
vaikuttamaan avustuksen määrään.
28 (42)
Tahallisuus
Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön
mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen
taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä.
Taustaa
Asiassa on riidatonta, että Veripalvelun ja Glykos Finland Oy:n välinen
yhteistyö syytteessä mainitussa projektissa on alkanut vuonna 2005 ja
projektissa on laadittu puitesopimus. Kysymys oli ollut yhteisestä projektista ,
jossa toimijat olivat tehneet rinnakkaishakemukset Tekesille tutkimus- ja
kehittämisrahoituksen/avustuksen saamiseksi. Projektin toteutusta on tehty
yhdessä, mutta kustannukset on tilitetty Tekesille erikseen. Veripalvelun ja
Glykos Finland Oy:n kesken solmitussa puitesopimuksessa on ollut kohta,
jonka mukaan Veripalvelu tilaa Glykos Finland Oy:ltä vuonna 2008 elokuun
loppuun mennessä erityispalveluita ja -synteesejä 50.000 eurolla. Veripalvelun
ja Glykos Finland Oy:n projektiyhteistyössä oli vuodesta 2008 alkaen
ilmennyt erimielisyyksiä ja muun ohella on ollut erimielisyys sanottujen
erityispalveluiden ja -synteesien tilaamisesta. Glykos Finland Oy oli
irtisanonut puitesopimuksen huhtikuussa 2009.
Näyttöä
Rautonen on lähettänyt Veripalvelun talouspäällikölle Manniselle
sähköpostiviestin 10.12.2009 (II/SJÄ5) ”Olemme päätyneet siihen, että
Glykosille lähetetään pikimmiten laskut kaikista rästissä olevista maksuista.
Vähennetään loppusummasta kuitenkin 50.000 € -hyvityslaskulla tai miten
vaan oikeasti kuuluu tehdä - jolle annetaan nimi ”vuonna 2008 Glykosilta
tilattavaksi sovitut työt”. Rautonen on lähettänyt viestin tiedoksi muun muassa
Arangolle. Manninen on kirjoittanut Rautoselle sähköpostiviestin 10.12.2009
(II/SJÄ5) ”Oikeasti tämä kuuluu tehdä niin, että Glykos laskuttaa meitä tuon
50.000 euroa. Hyvityslaskua käytetään vain siinä tapauksessa, että on tarve
korjata jonkin aikaisemman laskun virheellisyyttä. Kun Glykos laskuttaa meitä
tuon summan, vastuu laskun aiheutumisperusteen oikeellisuudesta on myös
heillä. Tässä yhteydessä on muuten syytä vielä selvittää, onko tuo sovittu
summa brutto- vai nettomääräinen. ” Manninen on lähettänyt viestin tiedoksi
muun muassa Arangolle.
Rautonen on lähettänyt Manniselle kirjallisena todisteena olevan
sähköpostiviestin 11.12.2009 (II/Rautonen4), jonka on pyytänyt Mannista
lähettämään Glykos Finland Oy:n johtajalle Saariselle . Rautosen Saariselle
lähetettäväksi pyytämän sähköpostiviestin mukaan ”Meidän talousosasto on
parhaillaan lähettämässä Glykosille laskua rästissä olevista
patentoimiskustannuksista. Eilen sanoin, että olemme valmiit maksamaan
Glykosille 50.000 € korvauksena vuonna 2008 tilatuista töistä. Kuten vuosi
sitten joulukuussa varmaan kävi ilmeiseksi, olimme siinä uskossa, että olimme
työt tilanneet ja ne oli myös tehty, ja ihmettelimme vain laskun viipymistä.
Koska asiassa on ollut paljon väärinkäsityksiä, en usko, että sen
jatkoselvittäminen on hedelmällistä, vaan fiksuinta on antaa menneiden olla
menneitä. Teknisesti voimme hoitaa asian kahdella tavalla: 1. Glykos voi
tähän sähköpostiviestiin liittyen vähentää kohta lähtevistä laskuistamme
50.000 €, tai 2. Glykos voi lähettää meille maksettavaksi erillisen 50.000 €
laskun vuoden 2008 töistä. Ystävällisesti välttänette viime kevään kiivaassa
tuoksinnassa käytettyä vahingonkorvaus-termiä, jota emme edelleenkään voisi
hyväksyä. Pyydän, että ystävällisesti kerrottu meille, kumpi vaihtoehto teille
sopii paremmin!”
29 (42)
Rautonen on lisäksi lähettänyt Saariselle kirjallisena todisteena olevan
sähköpostiviestin 14.12.2009 (II/Rautonen4), jossa on todennut muun ohella
”Puhuin talouspäällikkömme kanssa ja kuulin, että omista
ALV-haasteistamme ….johtuen tarvitsisimme teiltä erillisen laskun tuolle
50.000 eurolle. Viitteessä voi lukea mitä vain vuonna 2008 tilatuista töistä ja
palveluista, mutta pyydän että vahingonkorvaus-termi ei esiintyisi missään,
koska sitä emme voisi hyväksyä. Muuten maksamme laskun välittömästi sen
saatuamme. Samasta ALV-problematiikasta johtuen maksujen kuittaaminen
keskenään siten, että te vähentäisitte patenttikuluista nyt laskutettavan työn, ei
ole käytännössä mahdollista.” Rautonen on lähettänyt sähköpostiviestin
14.12.2009 myös Arangolle 15.12.21009 (II/SJÄ6). Saarinen on Glykos
Finland Oy:n edustajana lähettänyt Rautoselle kirjallisena todisteena olevan
sähköpostiviestin 19.3.2010 (II/SJÄ7), jonka liitteenä on lasku 18.3.2010,
viestissä Saarinen on kirjoittanut ”Ohessa sopimamme mukaisesti lasku
konsultoinnista.”
Glykos Finland Oy:n Veripalvelulle osoittaman kirjallisena todisteena olevan
laskun 18.3.2010 (II/SJÄ7) selitteeksi on merkitty "Konsultoinnista
kantasoluprojektiin liittyen". Rautonen on lähettänyt kirjallisena todisteena
olevan sähköpostiviestin 29.3.2010 (II/SJÄ8) liitteenä Glykos Finland Oy:n
laskun 18.3.2010 edelleen Manniselle ja viestin tiedoksi Arangolle. Viestissä
Rautonen on kirjoittanut ”Tämä on se Glykosin lasku, jota vastaan teimme
varauksen tuloslaskelmaan. Hoidatteko maksuun, please!”
Vastaaja Rautonen on kertonut käräjäoikeudessa, että kysymyksessä oli ollut
merkittävä hanke Veripalvelulle, rahallisesti noin 45 miljoonan euron arvoinen
hanke. Joulukuussa 2008 Aranko oli ottanut yhteyttä Rautoseen ja kertonut
hankkeessa syntyneen laajoja ja syviä erimielisyyksiä. Tekes oli edellyttänyt,
että osapuolet pääsevät sopuun ja neuvotteluja oli käyty. Myös Rautonen oli
neuvotellut Glykos Finland Oy:n johtajan Saarisen kanssa syksyllä 2009, mut
ta sopimukseen ei ollut päästy ja projekti oli pääosin keskeytyksissä. Rautonen
oli saanut kuitenkin myöhemmin tietää, että neuvotteluyhteys oli löytynyt ja
Rautoselta oli kysytty, kävikö termi konsultointi laskuun. Rautoselle termi oli
sopinut, koska projektin jatkaminen oli ensisijainen ja tärkeä päämäärä
Veripalvelulle. Rautonen ei ollut tuossa vaiheessa enää tavannut Saarista.
Saarinen oli 19.3.2010 lähettänyt Rautoselle sähköpostiviestin, jonka liitteenä
oli ollut konsulttilasku. Rautonen ei ollut tavannut Saarista eikä neuvotellut
Saarisen kanssa enää ennen sähköpostin ja laskun saapumista.
Vastaaja Aranko on kertonut käräjäoikeudessa, että kysymyksessä oli ollut
pitkäjänteinen hanke kantasoluhoitojen kehittämiseksi ja Veripalvelun puolelta
mukana oli ollut biologeja ja tutkijoita jopa 30 henkilöä ja portfolioltaan hanke
oli ollut noin 50 miljoonan euron arvoinen. Arangon vastuulla oli ollut
hankkeen strateginen johtaminen. Hankkeessa syntyi erimielisyyksiä sen
laajentamisesta ja tuotteistamisesta vuodesta 2008 alkaen. Vuonna 2009
neuvotteluja käytiin, mutta Glykos Finland Oy irtisanoi puitesopimuksen.
Neuvotteluja käytiin edelleen ja myös Tekes oli niissä mukana ja edellytti
sopimukseen pääsemistä. Rautonen neuvotteli myös. Myöhemmin ratkaisu
löytyi ja Tekesille ilmoitettiin sovinnosta ja projekti aloitettiin uudelleen.
Rautonen on laittanut Glykos Finlandilta tulleen laskun tiedoksi Arangolle,
jotta tämä saa tietää, että asia oli hoidettu, mutta lasku ei vaatinut Arangolta
toimenpiteitä. Laskun maksamisesta oli sopinut Rautonen, Arangolla ei ollut
edes valtuuksia hyväksyä yli 30.000 euron laskuja. Myöhemmin Suomen
Punaisen Ristin Veripalvelussa tehdyn erityistarkastuksen yhteydessä oli tullut
ilmi, että lasku piti selvittää ja Aranko oli yhdessä kustannustilityksen
Veripalvelussa tehneen vastuullisen asiantuntijan anssa havainneet, että lasku
oli mennyt erehdyksessä tilitykseen. Tämän johdosta tilityksen tehnyt
30 (42)
asiantuntija oli Arangon kehotuksesta tiedustellut Tekesiltä, miten
Veripalvelun tulee toimia erehdyksen vuoksi. Tekes oli vasta toisen kyselyn
jälkeen ilmoittanut, mitä toimenpiteitä Veripalvelun tulee tehdä summan
palauttamiseksi. Aranko on vielä kertonut, että Tekesin rahoituspäätöksessä
määrätyn vastuullisen johtajan tehtävänä oli seurata, että kustannukset ja
työtunnit merkitään tilityksiin oikein ja huolellisesti, samoin että työt tehdään.
Aranko ei ollut nähnyt syytteessä kysymyksessä olevaa kustannustilitystä
ennen kuin erityistarkastuksen yhteydessä.
Todistajana asiassa kuultu Glykos Finland Oy:n johtaja Saarinen on kertonut
käräjäoikeudessa, että laskussa kysymys on ollut vahingonkorvauksesta.
Glykos Finland Oy:llä ja Veripalvelulla oli vuoden 2008 lopusta alkaen
erimielisyyttä projektin kaupallistamisesta. Lisäksi Glykos Finland Oy:n
mielestä puitesopimuksessa sovittua 50.000 euron erillistyötä ei ollut tilattu
vuonna 2008 sovitusti, ja Glykos Finland Oy:lle oli aiheutunut vahinkoa
resurssien varattuna pitämisestä. Koko projektin jatkamisesta oli neuvoteltu
Veripalvelun ja Tekesin kanssa, mutta ei ollut päästy sopimukseen. Saarinen
on kertonut, että projektissa olleiden erimielisyyksien sopimiseksi neuvoteltiin
lähinnä Arangon kanssa, mutta myös Rautosta tavattiin muutamia kertoja.
Yhteistyötä ei vuonna 2008 enää erimielisyyksien vuoksi tehty. Kuitenkin
vuoden 2009 ja 2010 taitteessa Saarinen oli tavannut Arangon ja sopimukseen
oli päästy ja yhteistyö jatkui. Joulukuussa 2009 Saarinen sai viestin, että
laskun 50.000 eurosta voi lähettää, kunhan siinä ei ole vahingonkorvaussanaa, minkä käyttöä Veripalvelu vastusti. Saarinen oli tiennyt, että
Tekes-avustuksessa ei ole mainittuna konsultointia, joten laskuun laitettiin
konsultointia koskeva sanamuoto, jotta sitä ei voi kohdistaa
Tekes-avustukseen.
Todistajana asiassa kuultu Veripalvelun talouspäällikkönä toiminut Manninen
on käräjäoikeudessa kertonut, että Rautosen ja hänen väillä oli käyty
sähköpostikirjeenvaihtoa siitä, mikä oli oikeaoppinen tapa suoritukselle eli
pitikö tehdä erillinen lasku vai miten asia voitaisiin kirjanpidossa hoitaa.
Mannisen mukaan piti saada erillinen lasku, koska kysymys ei ollut
hyvityksestä ja lisäksi oli erilaisia arvonlisäverokantoja. Manninen ei tiennyt
mitään laskun perusteesta. Veripalvelussa lasku on esitiliöity ja lähetetty
hyväksyttäväksi Veripalvelun johtajalle, jolla oli hyväksymisvaltuus yli
30.000 euron laskuille.
Käräjäoikeuden johtopäätökset
Käräjäoikeus toteaa johtopäätöksinään, että asiassa jää riitaiseksi seikaksi, että
Veripalvelun Glykos Finland Oy:lle maksamassa summassa olisi ollut
kysymys vahingonkorvauksesta. Lasku on liittynyt erimielisyyksien
ratkaisemiseen ja laskun maksamisesta on sovittu, mutta laskun perusteesta on
osapuolille tässä asiassa ilmi tulleen mukaan jäänyt eri näkemykset. Lasku on
kuitenkin ollut todellinen ja Veripalvelu on sen maksanut. Rautonen on edellä
kerrotulla tavalla ennen laskun saapumista pyytänyt Saarista välttämään sanaa
vahingonkorvaus, mutta tämä pyyntö ei osoita, että lasku olisi laadittu
Tekes-avustuksen saamiseksi selitteeltään konsultointilaskuksi. Rautosen
pyyntö on liittynyt käräjäoikeuden todistelusta saaman käsityksen mukaan
pikemminkin varovaisuuteen mahdollisten uusien erimielisyyksien syntymistä
ajatellen ja pyrkimykseen saada erimielisyydet projektissa ratkaistuksi. Joka
tapauksessa kysymys on kuitenkin myös Rautosen ja Arangon mukaan ollut
kustannuksesta, joka ei ole oikeuttanut Tekesin avustukseen.
Rautonen ja Aranko ovat käräjäoikeudessa kumpikin kertoneet, että he olivat
tienneet laskun syntymiseen liittyneistä, pitkään neuvottelujen kohteena
olleista koko kantasolujen glykomiikka -projektia koskeneista
31 (42)
erimielisyyksistä Veripalvelun ja Glykos Finland Oy:n välillä. Rautonen ja
Aranko ovat riidattomasti ja todistelun mukaan tienneet myös siitä, että
Veripalvelun ja Glykos Finland Oy:n välinen erimielisyys oli ratkaistu vuosien
2009 ja 2010 vaihteessa ja että Glykos Finland Oy oli maaliskuussa 2010
riidan sopimisen jälkeen lähettänyt Veripalvelulle kysymyksessä olevan
laskun.
Vastaajista Rautonen on laskun hyväksynyt maksettavaksi. Sekä Rautonen että
Aranko ovat omien kertomustensakin mukaan tienneet, että Veripalvelu saa
kysymyksessä olevaan projektiin Tekesin avustusta. Syytteessä kysymyksessä
olevan kustannustilityksen Tekesille on kuitenkin laatinut Tekesin
rahoituspäätöksessä aikanaan vastuuhenkilöksi ilmoitettu
asiantuntija-asemassa ollut Veripalvelun työntekijä. Rautonen ja Aranko eivät
kumpikaan ole tehtäviensä vuoksi hoitaneet kysymyksessä olevaa Tekesin
projektia koskeneita yksityiskohtia tai projektin toteuttamiseen liittyviä
tilitystoimia. Kustannustilityksen tekeminen on nimenomaan
rahoituspäätöksen yksityiskohtien ja ehtojen vuoksi ollut projektin tunteneen
ja sen etenemisen seuraamisesta vastanneen ja Tekesille ilmoitetun
asiantuntijahenkilön tehtävänä. Aranko on toiminut Veripalvelun tutkimus- ja
tuotekehitysjohtajana ja syytteessä kysymyksessä oleva projekti on tapahtunut
hänen alaisuudessaan. Rautonen on toiminut Veripalvelun johtajana. Vaikka
Aranko ja Rautonen ovat olleet sanotuissa tehtävissä ja asemissa
Veripalvelussa, he ovat hyväksytysti voineet antaa avustus/rahoituspäätöstä ja
tilitystä koskeneet tehtävät asiantuntevalle henkilölle Veripalvelussa eikä
heidän velvollisuuksiinsa ole kuulunut tilityksen tarkistaminen.
Rautonen on Manniselle ja ja Saariselle lähettämiensä sähköpostiviestien
mukaan nimenomaan pyrkinyt siihen, ettei Veripalvelulle tarvitsisi lähettää
laskua, vaan summa voitaisiin suoraan vähentää Veripalvelun ja Glykos
Finland Oy:n välisista saatavista. Asiassa jää sähköpostiviestien ja todistaja
Mannisen kertomuksen perusteella näyttämättä, että laskun saavuttua
Rautonen olisi sen hyväksymällä toiminut tahallisesti avustusta saadakseen tai
muutoinkaan vilpillisesti. Rautosella ei ole sähköpostiviestin sisällön
perusteella ja myös todistaja Mannisen kertomuksen perusteella ollut muuta
tarkoitusta kuin saada lasku asianmukaisesti maksetuksi. Rautonen tai asiassa
esitetyn edellä selostetun todistelun mukaan myöskään Aranko eivät ole
tarkoittaneet saada eivätkä pyrkineet siihen, että Veripalvelu saa laskusta
Tekes-avustusta. Tätä tukee osaltaan myös se, että erimielisyys koski useiden
kymmenien miljoonien eurojen arvoista projektia ja laskun perusteella saadun
avustuksen summa oli 17.500 euroa.
Kysymykseksi jää kuitenkin, onko Rautoselle ja Arangolle ollut varmaa tai
varsin todennäköistä, että lasku ilmoitetaan Tekes-tilityksessä ja siitä
maksetaan Veripalvelulle aiheettomasti Tekes-avustusta. Laskun peruste jää
asiassa riitaiseksi, mutta lasku on ollut todellinen kustannus Veripalvelulle.
Laskun perusteena on ollut erimielisyyksien sopiminen, mutta asiassa ei voida
tehdä sitä johtopäätöstä, että kysymys olisi ollut vahingonkorvauksesta.
Laskun selitteen ei ole asiassa jo edellä todetuin perustein näytetty olleen
väärän ainakaan tarkoituksin saada kustannuksesta Tekes-avustusta. Laskun
selitteellä ei asiassa esitetyn kirjallisen ja henkilötodistelun mukaan ole ollut
Rautoselle tai Arangolle muuta merkitystä kuin että Veripalvelu ei ole voinut
hyväksyä laskun perusteeksi vahingonkorvausta tai muuta vastaavaa sen
mahdolliseen moitittavaksi katsottavaan menettelyyn viittaavaa kuvausta.
Käräjäoikeuden todistelusta saaman käsityksen mukaan Rautonen ja Aranko
eivät ole erimielisyydestä neuvoteltaessa ja sitä sovittaessa kiinnittäneet
lainkaan huomiota Tekes-avustukseen. Tekesin myöntämän avustuksen ehdot
ovat olleet tarkat ja laskujen selitteellä on ollut olennainen merkitys
32 (42)
kustannuksia koskevassa tilityksessä. Rautonen ja Aranko eivät ole kuitenkaan
kiinnittäneet huomiota Tekes-avustuksen ehtoihin ja eivät ole ilmoittaneet
laskun syntymiseen liittyvistä vaiheista ja sen syntymisen perusteesta projektin
Tekes-tilityksiä hoitaneelle henkilölle. Rautosen ja Arangon menettely on
kuitenkin käräjäoikeuden todistelusta kokonaisuutena saaman käsityksen
mukaan tapahtunut erehdyksestä tai enintään huolimattomuudesta. Asiassa jää
siten näyttämättä, että Rautonen tai Aranko yksin tai yhdessä olisivat
sopimalla projektiin liittyneen erimielisyyden ja siten hankkimalla ja Rautonen
hyväksymällä syytteessä kysymyksessä olevan laskun pitäneet varmana tai
varsin todennäköisenä, että Tekes maksaa laskun perusteella avustusta
Veripalvelulle.
Näyttämättä on edellä kerrotuilla perusteilla jäänyt, että Rautonen tai Aranko
olisivat tahallaan toimineet siten, että Tekesille on annettu väärä tieto laskusta
ja siten hankittu SPR:lle taloudellista hyötyä. Syyte on hylättävä.
TODISTELUKUSTANNUKSET
Koska syyte hylätään, todistelukustannukset jäävät valtion vahingoksi.
OIKEUDENKÄYNTIKULUT
Koska syyte kohdassa 3 hylätään, Tekes häviää asian vastaajiin nähden ja sen
vaatimus oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta asiassa hylätään.
Koska syyte kokonaisuudessaan hylätään, valtio on velvollinen korvaamaan
vastaajien kohtuulliset oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.
Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 9 luku 1a §
Rautonen
Rautonen on vaatinut korvaukseksi oikeudenkäyntikuluistaan syytekohtaa 1
koskien 133.759,63 euroa, mikä sisältää asianajajan palkkiota 108.220,57
euroa, kulua 16,61 euroa ja korvausta arvonlisäverosta 25.522,45 euroa.
Rautonen on esittänyt vaatimuksensa tueksi asianajajan yksilöidyn laskun
toimenpiteistä, jossa on merkittynä toimenpiteiden päivämäärät, selitteet ja
ajankäytön toimenpiteittäin.
Asiaa on valmisteltu käräjäoikeudessa kirjallisesti ja suullisessa
valmisteluistunnossa, pääkäsittely on toimitettu kymmenenä päivänä. Asia on
ollut laadultaan talousrikokseen verrattavalla tavalla vaativa ja aineistoltaan
laaja ja asialla on ollut suuri merkitys vastaajalle, mitkä seikat ja myös
vallitsevan oikeuskäytännön perusteella käräjäoikeus hyväksyy kohtuulliseksi
tuntiveloitukseksi vaaditut 250 euroa. Lasku sisältää myös toimenpiteet
vastaajan avustamisen esitutkinnassa ja vangitsemisasiassa. Toimenpiteet ovat
alkaneet 29.9.2010 ja päättyneet pääkäsittelyyn 25.10.2013. Käräjäoikeus
katsoo laskun mukaiset yksilöidyt ja eritellyt toimenpiteet tarpeelliseksi ja
hyväksyttäviksi toimenpiteiksi vastaajan avustamisesta esitutkinnassa,
pakkokeinoasiassa, rikosasian oikeudenkäyntiin valmistautumisessa,
valmisteluistunnossa ja pääkäsittelyssä.
Rautonen on vaatinut korvaukseksi oikeudenkäyntikuluistaan syytekohtaa 3
koskien 19.578,50 euroa, mikä sisältää asianajajan palkkiota 15.825 euroa ja
korvausta arvonlisäverosta 3.753,50 euroa. Rautonen on esittänyt
vaatimuksensa tueksi asianajajan yksilöidyn laskun toimenpiteistä, jossa on
merkittynä toimenpiteiden päivämäärät, selitteet ja ajankäytön
toimenpiteittäin.
33 (42)
Asiaa on valmisteltu käräjäoikeudessa kirjallisesti ja tietyiltä osin suullisessa
valmisteluistunnossa, pääkäsittely on kestänyt yhden täyden päivän ajan. Asia
on ollut laadultaan talousrikokseen verrattavalla tavalla vaativa ja asialla on
ollut suuri merkitys vastaajalle, mitkä seikat ja myös vallitsevan
oikeuskäytännön perusteella käräjäoikeus hyväksyy kohtuulliseksi
tuntiveloitukseksi tältäkin osin vaaditut 250 euroa. Laskun mukaiset
toimenpiteet ovat alkaneet 26.12.2010 ja päättyneet pääkäsittelyyn 31.10.2013.
Käräjäoikeus katsoo laskun mukaiset yksilöidyt ja eritellyt toimenpiteet
tarpeelliseksi ja hyväksyttäviksi toimenpiteiksi vastaajan avustamisesta
rikosasian oikeudenkäyntiin valmistautumisessa, valmisteluistunnossa ja
pääkäsittelyssä.
Korvaus oikeudenkäyntikuluista maksetaan vasta, kun kysymys Rautosen
syyllisyydestä on asiassa lainvoimaisesti ratkaistu.
Heinonen
Heinonen on vaatinut korvaukseksi oikeudenkäyntikuluistaan 66.973 euroa,
mikä sisältää asianajajan palkkiota 54.037,50 euroa, kulua 78,63 euroa ja
korvausta arvonlisäverosta 12.856,87 euroa. Heinonen on esittänyt
vaatimuksensa tueksi asianajajan yksilöidyn laskun toimenpiteistä, jossa on
merkittynä toimenpiteiden päivämäärät, selitteet ja ajankäytön
toimenpiteittäin.
Asiaa on valmisteltu käräjäoikeudessa kirjallisesti ja suullisessa
valmisteluistunnossa, pääkäsittely on toimitettu kymmenenä päivänä. Asia on
ollut laadultaan jo edellä kerrotunkaltainen eli vaativa ja aineistoltaan
laaja,miktä seikat ja asian merkitys vastaajalle huomioon ottaen käräjäoikeus
hyväksyy kohtuulliseksi tuntiveloitukseksi vaaditut 200 euroa. Laskun
mukaiset toimenpiteet ovat alkaneet 18.4.2011 ja päättyneet pääkäsittelyyn
25.10.2013. Käräjäoikeus katsoo laskun mukaiset yksilöidyt toimenpiteet
tarpeelliseksi ja hyväksyttäviksi toimenpiteiksi vastaajan avustamisesta
rikosasian oikeudenkäyntiin valmistautumisessa, valmisteluistunnossa ja
pääkäsittelyssä.
Korvaus oikeudenkäyntikuluista maksetaan vasta, kun kysymys Heinosen
syyllisyydestä on asiassa lainvoimaisesti ratkaistu.
Aranko
Aranko on vaatinut korvaukseksi oikeudenkäyntikuluistaan 27.446,50 euroa,
mikä sisältää asianajajan palkkiota 22.033,47 euroa, kulua 125 euroa ja
korvausta arvonlisäverosta 5.288,03 euroa. Aranko on esittänyt vaatimuksensa
tueksi asianajajan yksilöidyn laskun toimenpiteistä, jossa on merkittynä
toimenpiteiden päivämäärät, selitteet ja ajankäyttö toimenpiteittäin.
Asiaa on valmisteltu käräjäoikeudessa kirjallisesti ja tietyiltä osin suullisessa
valmisteluistunnossa, pääkäsittely on kestänyt yhden täyden päivän ajan. Asia
on ollut laadultaan talousrikokseen verrattavalla tavalla vaativa ja asialla on
ollut suuri merkitys vastaajalle, mitkä seikat ja myös vallitsevan
oikeuskäytännön perusteella käräjäoikeus hyväksyy kohtuulliseksi
tuntiveloitukseksi vaaditut keskituntihinnaksi lasketut noin 200 euroa. Laskun
mukaiset toimenpiteet ovat alkaneet 3.11.2010 ja päättyneet pääkäsittelyyn
31.10.2013. Käräjäoikeus katsoo laskun mukaiset yksilöidyt ja eritellyt
toimenpiteet tarpeelliseksi ja hyväksyttäviksi toimenpiteiksi vastaajan
avustamisesta rikosasian oikeudenkäyntiin valmistautumisessa,
valmisteluistunnossa ja pääkäsittelyssä.
34 (42)
Korvaus oikeudenkäyntikuluista maksetaan vasta, kun kysymys Arangon
syyllisyydestä on asiassa lainvoimaisesti ratkaistu.
KÄRÄJÄOIKEUDEN 2.10.2013 JULISTAMA KÄSITTELYRATKAISU
Syytepyyntö
Rikoslain 36 luvun 5 §:ssä rangaistavaksi säädetty luottamusaseman
väärinkäyttö on rikoslain 36 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan
asianomistajarikos. Syytteen nostaminen luottamusaseman väärinkäytöstä
edel-lyttää siten sitä, että asianomistajailmoittaa rikoksen syytteeseen
pantavaksi, ellei ole kysymyksessä sa-notun lainkohdan 2 momentissa mainittu
tilanne, että erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostami-sen.
Suomen Punainen Risti, joka on tässä asiassa asianomistaja, on asiakirjojen
mukaan ennen esitutkinnan toimittamista ilmoittanut, ettei sillä ole vielä
kantaa rangaistusvaatimukseen. Esitutkintavaiheessa Suo-men Punaiselta
Ristiltä pyydetyssä loppulausunnossa se on ilmoittanut, että se yhtyy syyttäjän
mandolli-seen rangaistusvaatimukseen Rautosen ja Heinosen osalta,ja
todennut, että kysymys oli tahallisesta luottamusaseman väärinkäytöstä ja
avunannosta siihen. Käräjäoikeudessa Suomen Punainen Risti on yhtynyt
syyttäjän rangaistusvaatimukseen, mutta ei ole ottanut kantaa siihen, oliko se
esittänyt syyttämispyynnön.
Syyttäjän mukaan Suomen Punainen Risti on esittänyt syytepyynnön, kun
Suomen Punainen Risti on pyytänyt selvittämään, onko rikokseen syyllistytty.
Syyttäjä totesi että esitutkirmassa antamassaan loppulausunnossa Suomen
Punainen Risti on todennut vastaajien syyllistyneen rikokseen ja kuvannut
menette-lyn.Suomen Punainen Risti on tosin todennut, ettei sille ole aiheutunut
vahinkoa, mutta näin on, koska vahinko oli korvattu. Syyttäjä katsoi, että
kyseessä on asianomistajan pyyntö rikosepäilyn johdosta ja että syyttäjällä on
sen perusteella syyteoikeus. Syyttäjän mukaan joka tapauksessa rikoslain 36
luvun 8 §:n 2 momentissa tarkoitettu erittäin tärkeä yleinen etu vaatii asiassa
syytteen nostamista, koska Suomen Punai-nen Risti on Suomen valtion
tunnustama julkisoikeudellinen yhdistys, jonka toiminta perustuu
kansainvä-lisiin sopimuksiin ja Suomen Punaisesta Rististäannettuun lakiin ja
aiheutettu taloudellinen vahinko on huomattava. Asiassa on yhteiskunnallinen
intressi, kun Suomen Punainen Risti harjoittaa humanitaarista toimintaa, mikä
toiminta perustuu myös avustuksiin, joita ihmiset sille antavat.
Vastaaja Rautosen mukaan syyttäjällä ei ole syyteoikeutta. Suomen Punainen
Risti ei ole esittänyt syyte-pyyntöä eikä ole olemassa erittäin tärkeää yleistä
etua syytteen nostamiselle ilman asianomistajan syyte-pyyntöä. Rautosen
mukaan asianomistajan syytepyyntö joko tehdään tai ei, ja jos kysymys on
tulkinnan-varainen,tulee kysyä oliko sellainen tarkoitus tehdä. Syytepyyntöä ei
tässä asiassa ole tehty. Asiassa ei ole yleistä etua eikä etenkään erittäin tärkeää
yleistä etua eli syyttäjällä ei ole syyteoikeutta. Asiassa on kysymys
Veripalvelun ja konsulttiyhtiön välisestä laskutuserimielisyydestä vuoden
2009 osalta eli enim-millään siviilioikeudellisesta riita-asiasta.Suomen
Punainen Risti on vahvistanut, ettei konsulttiyhteis- työnlaskutus ole
aiheuttanut sille vahinkoa. Veripalvelulla on tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä,
mutta asianomistajan tehtävä ei perusta asianomistajarikoksissa viralliselle
syyttäjälle syyteoikeutta. Konsultti yhteistyö ei ole vaarantanut Veripalvelun
tärkeiden velvoitteiden täyttämistä eikä sellaista kukaan edes väitä. Rautosen
mukaan ei ole olemassa sellaista erittäin tärkeää yleistä etua, joka antaisi
viralliselle syyt- täjälleitsenäisen syyteoikeuden.
Vastaaja Heinosen mukaan syyttäjällä ei ole syyteoikeutta. Suomen Punainen
Risti ei ole esittänyt syyte- pyyntöä eikä ole olemassa erittäintärkeää yleistä
35 (42)
etua syytteen nostamiselle ilman asianomistajan syyte- pyyntöä. Heinosen
mukaan syytepyyntöä ei ole asianomistaja tehnyt. Asianomistajan
tahdonilmaisua ei ole ollut vielä siinä vaiheessa kun syyttäjä on ryhtynyt
miettimään asiaa. Syyttäjällä ei ole syyteoikeut- ta. Syyttäjäkinon
haastehakemuksessa todennut, ettei asianomistaja ole tehnyt syytepyyntöä
laskutuksen osalta. Heinosen osalta kysymys on vain laskutukseen liittyneestä
näkemyserosta. Heinosen mukaan Suo-men Punainen Risti ja Booz ovat
sopineet laskutusta koskevan näkemyseronsa, mikä vähentää tarvetta
ri-kosprosessiin. Lisäksi rikosprosessitodennäköisesti vaikeuttaisi Veripalvelun
yleishyödyllisen tehtävän täyttämistä. Heinosen mukaan ei ole olemassa
sellaista erittäin tärkeää yleistä etua, joka vaatisi syytteen
Käräjäoikeus toteaa, että syytepyynnön on kysymyksessä olevan kaltaisessa
tilanteessa oltava siten selkeä, ettei tulkinnanvaraa jää siitä, vaatiiko
asianomistaja syytteen nostamista, vaikkakaan sen sanamuodon ei tarvitse olla
nimenomainen, mutta ei kuitenkaan asiallisesti tulkinnanvarainen, epävarma
tai ehdollinen. Asianomistajan Suomen Punaisen Ristin kannanotto rikokseen
on ennen syytteen nostamista ollut selvä eli se on katsonut, että sitä kohtaan on
tapahtunut tahallinen luottamusaseman väärinkäyttö ja avunanto siihen.
Syytteen nostamisvaatimuksen osalta Suomen Punainen Risti on kuitenkin
lausunut ennen syytteen nostamista, että se yhtyy mahdolliseen virallisen
syyttäjän rangaistusvaatimukseen. Käräjäoikeus katsoo, että Suomen Punaisen
Ristin kanta syytteen nostamiseen on jäänyt tulkinnanvaraiseksi eikä sen voida
katsoa tehneen rikoslain 36 luvun 8 §:m 1 momentin tarkoittamaa
syyttämispyyntöä asiassa.
Erittäin tärkeä yleinen etu
Suomen Punainen Risti on Suomen valtion tunnustama julkisoikeudellinen
yhdistys, jonka toiminta perustuu Geneven yleissopimukseen ja sen
lisäpöytäkirjoihin eli kansainväliseen sopimukseen, Suomen Punaisesta
Rististä annettuun lakiin ja asetukseen. Myös veripalvelutoimintaa koskee laki.
Suomen Punainen Risti harjoittaa humanitääristä toimintaa ja toiminta
perustuu osittain myös kansalaisten järjestölle antamiin avustuksiin.
Veripalvelutoiminnassa on kysymys kansalaisten terveydentilaan liittyvien
elintärkeiden toimintojen hoitamisesta. Syytteen mukaan teolla aiheutettu
taloudellisen vahingon määrä on 350.000 euroa eli on kysymyksessä
määrältään huomattava vahinko ja teko on kestänyt useiden vuosien ajan eli
sitä on toistettu.
Lopputulos syyteoikeuden osalta
Käräjäoikeus katsoo näillä perusteilla, että erittäin tärkeä yleinen etu vaatii
syytteen nostamisen. Virallisella syyttäjällä on asiassa syyteoikeus rikoslain 36
luvun 8 §:n 2 momentin nojalla ja asia otetaan tutkittavaksi.
HE 268/1993 sivu 5
Virolainen: Rikosprosessioikeus I, 1998, sivu 450-451
Vuorenpää: Asianomistajan oikeudet rikosprosessilaissa, 1999, sivu 95
KÄRÄJÄOIKEUDEN 8.10.2013 JULISTAMA KÄSITTELYRATKAISU
Hyödyntämiskielto
Vaatimus
Heinonen on vaatinut, että asiassa määrätään hyödyntämiskielto kirjallisena
todisteena olevien PriceWaterhouseCoopersin (PwC) sel-vitysten ja todistaja
Ake Turusen kuulemisen osalta, koska Turusella on ollut kaksoisrooli
36 (42)
asianomistajan asiamie-henä ja asiantuntijana ja koskatutkinnanjohtajan Sami
Kalliomaan ja PwC:n tarkastuksen johtajana toimi-neen Turusen välillä on
läheinen suhde. Selvitysten käyttäminen ja Turusen kuuleminen on Heinosen
mukaan aivan ilmeisesti ollut esitutkintalain 46 §:n vastaista.
Vastaus
Syyttäjä on lausunut, että hyödyntämiskiellolle ei ole perusteita.Turunen ei ole
ollut esitutkintalain 46 §:n tarkoittamassa asiantuntijan asemassa eikä
läheissuhteessa asianosaisiin.
Käräjäoikeuden ratkaisun perustelut hyödyntämiskiellon osalta
Suomen voimassa olevassa laissa ei ole yleissäännöstä todisteiden
hyödyntämiskiellosta. Suomea sitovat kansainväliset sopimukset ja EIT:n
ratkaisukäytäntö ovat johtaneet siihen, että myös Suomessa Korkein oikeus on
soveltanut todisteiden hyödyntämiskieltoa, jos todiste on hankittu
lainvastaisella tai muuten virheellisellä tai kielletyllä tavalla ja hyö
dyntäminen loukkaisi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytyksiä niitä
kokonaisuudessaan arvioitu- na. Korkein oikeus on todennut, että
ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan ja etenkin sen 3 kohdan mää-räyksillä
oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeista on merkitystä myös
esitutkinnassa, jos niiden nou-dattamattajättäminen esitutkintavaiheessa
vaarantaa oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuden kokonai-suudessaan.
Todisteen hyödyntämiskieltoa harkittaessa ratkaisevia seikkoja ovat EIT:n ja
Korkeimman oikeuden oikeuskäytännön mukaan ainakin asian laatu, todisteen
hankkimistapaan liittyvä oikeudenlouk-kauksen vakavuus, hankkimistavan
merkitys todisteen luotettavuudelle ja todisteen merkitys asian ratkai-semisen
kannalta.
KKO:2012:45 ja KKO:2011:91
OM:n julkaisu 69/2012 Todistelu yleisissä tuomioistuimissa, s 121-124
Asiantuntijalausunnon hankkiminen
Kalliomaa on todistajana kertonut, että poliisin tietoon tuli, että asianomistaja
Suomen Punainen Risti oli käynnistänyt valitsemansa ja palkkaamansa tahon
PwC:n avulla selvitystyön, joka koski ainakin kysy-myksessäolevaa Boozin
laskutusta. Poliisi oli Kalliomaan päätöksellä päättänyt, että asianomistajan tilaamaa ja käynnissä ollutta sanottua selvitystyötä käytetään hyväksi
esitutkinnassa ja tämä valinta tuotiin ilmi asiaanosallisille esitutkinnan aikana.
Poliisi toimitti sillä olevaa materiaalia tarkastusta Suomen Punaisessa Ristissä
tehneelle ryhmälle. Kalliomaa on edelleen esitutkinnan toimittamisesta
kertonut, että asiaanosallisilla on ollut mah-dollisuus toimittaa kaikki aineisto
poliisille ja vastaajia on kehotettu aineistonsa toimittamaan, mutta kui-tenkaan
Heinosen loppulausunnon liitteiksi tarjottuja asiakirjoja ei ole otettu vastaan,
koska ne olivat Kal-liomaan mukaan olleetyksilöimättömiä. Kalliomaa on
vielä kertonut, että hän on ollut eri vuosikurssilla
Poliisiammattikorkeakoulussa kuin Turunen eivätkä he koskaan ole olleet
esimies-alaissuhteessa tai työs-kennelleetmuutoin läheisesti yhdessä eivätkä
tunne toisiaan muutoin kuin ovat tervehtimisväleissä.
Turunen on todistajana kertonut, että hän oli ollut Suomen Punaisen Ristin
tiloissa antamassa tarjousta selvitystyön tekemisestä PwC:n puolesta ja tarjous
oli sittemmin hyväksytty. Suomen Punainen Risti oli asettanut
tarkastusvaliokunnan, jonka sihteerinä oli toiminut asianajaja Antti
Heikinheimo. Suomen Pu- naisen Ristin toimeksianto olikoskenut
Veripalvelun ja Veripalvelun johtajan toimintaa ja toimeksiannon keskiössä oli
37 (42)
ollut Booz&Co:n (Booz) laskutus. Kysymyksessä oli Turusen mukaan
toimeksiantajan eli Suomen Punaisen Ris-tin hallituksen tilaama selvitystyö.
Asianajaja Heikinheimo edusti PwC:iin nähden toimeksiantajaa ja hä-neltä
PwC sai pääosin materiaalin selvityksen tekemiseksi. Myös
talousrikostoimiston päällikkö Koski-mäki oli ollut yhteydessä Turuseen ja
myös tutkija Viljanen ja esitutkinnanjohtaja Kalliomaa, mutta Turunen ei ole
muistanut yhteydenottokertojen määrää tai tarkkoja aiheita. Turusen
käsityksen mukaan PwC:n toi-meksiantajana on ollut Suomen Punainen Risti.
Suhteestaan Kalliomaahan Turunen on kertonut, että hän on ollut eri
vuosikurssilla Poliisiammattikorkeakoulussa kuin Kalliomaa eivätkä he ole
olleet yhtäaikaa poliisin palveluksessa työskennellässään
esimies-alaissuhteessa koskaan.
Käräjäoikeuden johtopäätökset hyödyntämiskiellon osalta
Esitutkintalain 46 §:n mukaan tutkinnanjohtajalla on oikeus hankkia
tarvittaessa asiantuntijalausuntoja.
Käräjäoikeus toteaa, että OK 17:44 §:ssä tarkoitetun asiantuntijan voi määrätä
vain tuomioistuin. Asianosaisen mandollisesti hankkima asiantuntemusta
joltakin alalta edellyttämä ja selvittävä lausunto on voi-massa olevan lain
mukaan sen sijaan todisteen asemassa, vaikkakaan kyse ei olisi todistajan ensi
käden havainnoista jostakin syytteessä kysymyksessä olevasta tilanteesta, vaan
esimerkiksi henkilön tilintarkas-tuksessatai verotarkastuksessa tekemistä
havainnoista. Viimeksi mainittuun oikeudenkäymiskaaren koh-taan
rinnasteinen on esitutkintalain 46 §:n säännös, jonka mukaan tutkinnanjohtaja
voi tarvittaessa hank-kiaasiantuntijalausuntoja.
Esitutkintalain 46 §:n mukaan asiantuntijana ei saa olla se, joka on asiaan tai
asianosaiseen sellaisessa suhteessa, että hänen puolueettomuutensa vaarantuu.
OK 17 luvun 47 §:n mukaan asiantuntijana älköön olko se, joka on asiaan tai
jompaan kumpaan asianosaiseen sellaisessa suhteessa, että hänen
luotettavuu-tensa sen vuoksi voidaan pitää vähentyneenä. Käytettäessä
yksityistä asiantuntijaa puolueettomuusnäkö-kohdan huomioonottaminen on
erityisen tärkeää. Henkilön luotettavuus joutuu asiantuntijan asemassa
kovemmalle koetukselle kuin todistajan asemassa, koska asiantuntijan on
annettava puolueeton arvostel-ma, kun taas todistaja pääsääntöisestikertoo
omista havainnoistaan. Lisäksi asiantuntijan antamaa lau-suntoa on vaikeampi
tarkistaa kuin todistajan lausuntoa.
Käräjäoikeus pitää jo toimeksiannon vuoksi ja todistaja Turusen kertoman
perusteella selvänä, että PwC:n selvitys tai Ake Turunen eivät voi olla asiassa
esitutkintalain 46 §:n tarkoittamassa asiantuntijan asemas-sa,kun kysymys on
asiaanosallisen Suomen Punaisen Ristin PwC:ltä tilaamasta ja sille
maksamasta sel-vityksestä. Kysymys onasianomistajan teettämästä
selvityksestä, jonka laatiminen on ollut yhtäaikaa käynnissä esitutkinnan
kanssa. Tältä osin käräjäoikeus toteaa, että poliisi on voinut toimittaa aineistoa
asiaanosalliselle asianomistajalle harkintavaltansa puitteissa. Aineiston
päätyminen asianomistajan lisäksi PwC.n käyttöön on Turusen ja Kallio-maan
kertomuksista saadun käsityksen mukaan ollut asianomistajan toimien
seurausta.
Asiassa ei voida asianomistajan tilaaman ja maksaman selvitystyön kyseessä
ollen lähteä siitä, että kysy-mysolisi puolueettomasta selvitystyöstä, joka olisi
verrattavissa poliisin itse tekemään selvitystyöhön tai poliisin puolueettomalta
asiantuntijalta tilaamaan asiantuntijalausuntoon. PwC:n selvitysten osalta
kysy-mys onkirjallisesta todisteesta ja Turusen osalta henkilötodistajana
kuulemisesta. Tuon todistelun uskot-tavuutta voivat heikentääesimerkiksi
38 (42)
selvitystyötä tehtäessä käytettävissä olleen aineiston yksipuolisuus tai muu
puutteellisuus ja myös se, että selvitystyön tarkoituksena on voinut olla joko
kokonaan tai pääasiassa tai joka tapauksessa asianomistajan muu intressi kuin
nyt kysymyksessä olevan rikoksen puolueeton selvittäminen, mutta tämä jää
lopulta arvioitavaksi näytön harkinnassa. Huomioon on otettu myös, että
esitutkinnassa tulee selvittää asianomistajalle rikoksesta aiheutunut vahinko.
Esitutkintavaiheessa tapahtuneen Heinosen tarjoaman aineiston luovuttamisen,
vastaanottamisen tai vastaanottamatta jättämisen perusteella ei voida ainakaan
käsittelyratkaisun julistamishetkellä katsoa loukatun vastaajien oikeutta
oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, kun vastaajat ovat saaneet ja saavat
toimittaa nimeämänsä asiassa tarpeellisen todistelun käräjäoikeuteen sekä
muutoinkin todistelun sisältöä selvittää käräjäoikeudelle. Myös vastaajilla
oleva oikeus syyttäjän nimeämien todistajien kuulusteluun turvaa tärkeältä
osaltaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista. Käräjäoikeus
toteaa vielä, että oikeudenkäymiskaaressa säädetyn vapaan todisteiden
harkinnan puitteissa asiassa otetaan huomioon kaikki esille jo tulleet ja
tuotavat todisteiden uskottavuutta toisaalta heikentävät ja toisaalta vahvistavat
seikat.
Erikseen todetaan, että asiassa jää selvittämättä, että tutkinnanjohtajana
toimineella Kalliomaalla ja todistajaksi nimetyllä Turusella olisi
esimies-alaissuhdetta tai läheistä ystävyys- tai muuta vastaavaa suhdetta, joka
estäisi Turusen kuulemisen todistajana tai hänen osaltaan laatimansa
tarkastuskertomuksen esittämisen todisteena.
Lopputulos hyödyntämiskieltoa koskevasta vaatimuksesta
Vaatimus todisteiden hyödyntämiskielloista hylätään. Tarkastuskertomusta ja
siihen liittyviä kirjallisia todisteita sallitaan käyttää todisteena ja todistajaksi
nimettyä Turusta kuullaan asiassa todistajana.
Esitutkintalaki 46 §, Oikeudenkäymiskaari 17 luku 44 § ja 2 §
IhmisoikeusSop 6 artikla
Helminen ym., 1990, Uusi esitutkintalainsäädäntö, sivut 203-204
Tirkkonen, 1972, Suomen prosessioikeus II, sivut 317-318
Muutoksenhakuoikeus käsittelyratkaisuihin on annettu pääasian yhteydessä
tapahtuvaksi.
HENKILÖTODISTELUA KOSKEVA KOOSTE
Tuomion erillisenä liitteenä on Kooste henkilötodistelusta.
LIITE 1
39 (42)
Helsingin käräjäoikeus
Os. 6
Vastaaja
Tuomiolauselma
13/130231
11.12.2013
Asianumero
R 12/5717
Kari Mikael Aranko, 270858-0692
Hylätty syyte
3. Törkeä avustuspetos
27.04.2010 - 15.06.2010
Muut lausunnot
Valtio velvoitetaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a
§:n 1 momentin nojalla suorittamaan Arangolle korvaukseksi
oikeudenkäyntikuluista 27.446,50 euroa korkolain 4 §:n 1
momentin mukaisine viivästyskorkoineen 11.1.2014 lukien.
Korvaus maksetaan vasta, kun kysymys Arangon syyllisyydestä on
lainvoimaisesti ratkaistu.
40 (42)
Helsingin käräjäoikeus
Os. 6
Vastaaja
Tuomiolauselma
13/130231
11.12.2013
Asianumero
R 12/5717
Pertti Juhani Heinonen, 030549-1437
Hylätty syyte
2. Avunanto luottamusaseman väärinkäyttöön
01.01.2008 - 26.11.2009
Muut lausunnot
Valtio velvoitetaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a
§:n 1 momentin nojalla suorittamaan Heinoselle korvaukseksi
oikeudenkäyntikuluista 66.973 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine
viivästyskorkoineen 11.1.2014 lukien.
Korvaus maksetaan vasta, kun kysymys Heinosen syyllisyydestä on
lainvoimaisesti ratkaistu.
41 (42)
Helsingin käräjäoikeus
Os. 6
Vastaaja
Tuomiolauselma
13/130231
11.12.2013
Asianumero
R 12/5717
Jukka Kalevi Rautonen, 291158-1158
Hylätyt syytteet
1. Luottamusaseman väärinkäyttö
10.05.2004 - 26.11.2009
3. Törkeä avustuspetos
27.04.2010 - 15.06.2010
Muut lausunnot
Valtio velvoitetaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a
§:n 1 momentin nojalla suorittamaan Rautoselle korvaukseksi
oikeudenkäyntikuluista 153.338,13 euroa (kohdan 1 osalta 133.759,63 euroa ja
kohdan 3 osalta 19.578,50 euroa) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine
korkoineen 11.1.2014 lukien.
Korvaus maksetaan vasta, kun kysymys Rautosen syyllisyydestä on
lainvoimaisesti ratkaistu.
42 (42)
Muutoksenhaku
Annettiin muutoksenhakuohje.
Syyttäjä Anja-Riitta Rinkinen on määräajassa hyväksytysti ilmoittanut
tyytymättömyyttä koko tuomioon.
Asianomistaja Teknologian ja Innovaatioiden Kehittämiskeskus/Tekes on
määräajassa hyväksytysti ilmoittanut tyytymättömyyttä koko tuomioon.
Valituksen määräpvm: 10.01.2014
Vastavalituksen määräpvm: 24.01.2014
Lainvoimaisuus
Tuomio ei ole lainvoimainen
Allekirjoitus
Käräjätuomari Pirjo Keisu