TUOMIO (Hovioikeus)
1 (24) Helsingin hovioikeus Tuomio 15/104146 Antamispäivä 30.01.2015 Asianumero R 14/318 X X Ratkaisu, johon on haettu muutosta Helsingin käräjäoikeus 11.12.2013 nro 130231 (liitteenä) Asia Törkeä avustuspetos ym. Valittajat Kihlakunnansyyttäjä Anja-Riitta Rinkinen Innovaatiorahoituskeskus Tekes (ent. Teknologian ja Innovaatioiden Kehittämiskeskus Tekes) Vastapuolet Jukka Kalevi Rautonen Pertti Juhani Heinonen Kari Mikael Aranko x Asian käsittely hovioikeudessa Pääkäsittely on luottamusaseman väärinkäyttöä koskevan kokonaisuuden osalta toimitettu 30.9.-2.10.2014, 6.10.2014 ja 7.10.2014 sekä törkeää avustuspetosta koskevan kokonaisuuden osalta 8.10.2014. x Valitukset Syyttäjä on toistaen käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän syytteen vaatinut, että Jukka Kalevi Rautonen tuomitaan syytteen 1 kohdan mukaisesti rangaistukseen luottamusaseman väärinkäytöstä, että Pertti Juhani Heinonen tuomitaan syytteen 2 kohdan mukaisesti rangaistukseen avunannosta luottamusaseman väärinkäyttöön ja että Rautonen sekä Kari Mikael Aranko tuomitaan syytteen 3 kohdan mukaisesti rangaistukseen törkeästä avustuspetoksesta. Lisäksi syyttäjä on vaatinut, että Rautonen, Heinonen sekä Aranko velvoitetaan korvaamaan valtiolle sen varoista hovioikeudessa maksettavat todistelukustannukset. Edelleen syyttäjä on vaatinut, että mikäli syytteet hylätään myös hovioikeudessa, valtion Rautoselle, Heinoselle ja Arangolle maksettavaksi tuomittuja oikeudenkäyntikulukorvauksia alennetaan. Luottamusaseman väärinkäyttö Suomen Punaisen Ristin (jäljempänä SPR) Veripalvelun johtajana toiminut Rautonen oli vuosina 2004-2009 hankkinut entiseltä työnantajaltaan, nykyiseltä Booz & Company Oy:ltä (jäljempänä Booz) konsulttipalveluita Veripalvelun toimintojen kehittämiseksi yhteensä yli 3,3 miljoonalla eurolla. Booz oli vuonna 2004 tehnyt kaksi konsultointiin liittyvää kirjallista tarjousta. 2 (24) Rautonen oli kuitenkin aina sopinut Heinosen kanssa suullisesti konsulttipalveluiden tekemisestä, sisällöstä ja hinnasta sekä konsultoinnin jatkamisesta. Konsulttipalveluiden hankinnasta ei ollut missään vaiheessa tehty kirjallista sopimusta, vaikka SPR:n säännöt olivat sitä yksiselitteisesti edellyttäneet. SPR:n hankintapolitiikan mukaan Veripalvelun johtokunnan/hallituksen tuli hyväksyä yli 300.000 euron hankinnat. Konsultointi olisi tullut hyväksyttää Veripalvelun johtokunnassa/hallituksessa, vaikka se oli sisältynyt SPR:n kirjanpitoon, toimintasuunnitelmaan ja talousarvioon. Rautosen olisi tullut hyväksyttää konsultointi johtokunnassa/hallituksessa viimeistään siinä vaiheessa, kun hän oli tullut tietoiseksi siitä, että konsultointi ylitti asetetun hankintarajan. Tätä Rautonen ei ollut koskaan tehnyt. SPR:n hankintapolitiikan mukaan muun muassa asiantuntijapalveluiden toimittajat oli kilpailutettava aina, kun se oli mahdollista. Boozin suorittamaa konsultointia ei ollut kilpailutettu, vaikka se olisi ollut mahdollista. Kilpailuttaminen oli ollut Rautosen velvollisuus ja tätä koskeva vaatimus oli korostunut kyseisessä, hinnaltaan huomattavassa hankinnassa. SPR:n johto ei ollut hyväksynyt virheellistä menettelyä. SPR:n pääsihteeri oli tullut tietoiseksi ainoastaan siitä, että konsultointisopimus oli suullinen. Hän oli velvoittanut Rautosen tekemään sopimuksen kirjallisena. Veripalvelun hallitus oli konsultoinnin aikana käsitellyt asiaa vain kerran 17.9.2009, jolloin esillä oli ollut ainoastaan kirjallisen sopimuksen puuttuminen. SPR:n hallitus ei ollut konsultoinnin aikana käsitellyt asiaa lainkaan. Veripalvelun ja SPR:n hallitukset eivät olleet olleet tietoisia laskutuksen perusteettomuudesta. 30.12.2008 päivättyyn yhteistyösopimukseen kirjattu alennuslauseke oli antanut johdolle virheellisen kuvan konsultoinnin hinnoittelusta. Menettelystä oli aiheutunut SPR:lle taloudellista vahinkoa. Jos Rautonen olisi noudattanut velvoittavia ohjeita, Booz ei olisi voinut laskuttaa konsultoinnista tehdyllä tavalla. Boozin laskuttama määrä oli arvioitava suhteessa konsultoinnissa käytettyyn työaikaan. Heinosen työstä laskutettu aika ei ollut vastannut hänen tekemäänsä todellista työmäärää. Booz oli sittemmin palauttanut SPR:lle 350.000 euroa konsulttipalveluihin liittyvien laskutusepäselvyyksien johdosta. Heinonen oli sopinut Rautosen kanssa perusteettomasta laskutuksesta. Hän oli tiennyt sääntöjenmukaisesta sopimusmenettelystä ja siitä, ettei SPR:n johto ollut hyväksynyt sopimusta konsultointipalveluiden tekemisestä. Palvelusta laskutettava määrä oli vaikuttanut Heinosen omaan palkkaukseen. Törkeä avustuspetos Innovaatiorahoituskeskus Tekes oli myöntänyt Veripalvelulle tuotekehitysavustusta hankkeeseen, jota Veripalvelu oli tehnyt yhteistyössä Glykos Finland Oy:n kanssa (jäljempänä Glykos). Sopimuksen mukaan Veripalvelun oli muun muassa tullut tilata Glykosilta avustukseen oikeuttavia palveluita 50.000 euron arvosta. Tilausta ei ollut kuitenkaan tehty, minkä johdosta Glykos oli vaatinut Veripalvelulta korvausta. Rautonen ja Aranko olivat useita kertoja neuvotelleet Glykosin kanssa korvauksesta. Osapuolet olivat sopineet, että Veripalvelu maksaa Glykosille korvauksena 50.000 euroa Veripalvelulle toimitettavan laskun perusteella. Laskussa oli Rautosen vaatimuksesta viitattu Glykosilta tilattuun työhön ja jätetty maininta vahingonkorvauksesta pois. Rautonen oli hyväksynyt laskun 3 (24) ja se oli toimitettu Tekes-avustuksiin oikeuttavien laskujen kansioon. Tekes oli laskun perusteella maksanut Veripalvelulle perusteettoman avustuksen, joka oli sittemmin palautettu. Rautonen ja Aranko olivat tienneet, ettei avustukseen oikeuttavaa työtä ollut tehty ja että laskuun oli virheellisesti merkitty sellainen peruste, joka oikeutti Tekes-avustukseen. He olivat toiminnallaan pyrkineet saamaan Veripalvelulle perusteetonta avustusta. Oikeudenkäyntikulut Käräjäoikeuden hyväksymät avustajien tuntiveloitusperusteet olivat asian laatuun nähden liian korkeat. Hyväksyttävä tuntilaskutus oli enintään 200 euroa. Rautosen avustajan tuntimäärä oli lisäksi huomattavasti suurempi kuin Heinosen avustajan, vaikka erolle ei ollut hyväksyttävää perustetta. x Innovaatiorahoituskeskus Tekes on vaatinut, että Rautonen ja Aranko tuomitaan syytteen 3 kohdan mukaisesti rangaistukseen törkeästä avustuspetoksesta ja heidät velvoitetaan korvaamaan Tekesin oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 3.044,40 eurolla ja hovioikeudessa 3.134,72 eurolla, molemmat määrät korkoineen. Veripalvelu ei ollut sovitun mukaisesti tilannut alihankintaa Glykosilta. Tehdyllä maksulla oli hyvitetty Veripalvelun menettely Glykosille. Tekes oli kesällä 2009 asettanut Veripalvelun avustusrahoituksen jatkumiselle ehdon, jonka mukaan sopimusongelmat Glykosin kanssa oli ratkaistava ja yhteistyötä jatkettava. Tekesille oli todellisuutta vastaamattoman laskun perusteella annettu virheellinen kuva siitä, että yhteistyö Veripalvelun ja Glykosin välillä olisi jatkumassa hankesuunnitelman mukaisesti. Rautonen ja Aranko olivat tienneet avustuksen saamisen ehdoista. Heidän oli tullut ymmärtää, että harhaanjohtava ja virheellinen ilmaus varsin todennäköisesti johtaisi avustuksen perusteettomaan hakemiseen ja maksamiseen. Heidän oli tullut ymmärtää, että Veripalvelu saisi järjestelyn johdosta sellaista avustusta, johon sillä ei ollut oikeutta. x Vastaukset Jukka Kalevi Rautonen on vaatinut, että kohdan 1 valitus ja kohdan 3 valitukset hylätään. Lisäksi Rautonen on vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 67.838,65 eurolla korkoineen. Luottamusaseman väärinkäyttö Syyteoikeus oli hankintasääntöjen noudattamisen, sopimuksen muodon ja ki lpailutuksen osalta vanhentunut, kun Booz-yhteistyö oli alkanut vuonna 2004 ja väitetyn rikoksen vanhentumisaika oli viisi vuotta. Rautonen ei ollut toiminut vastoin hänelle kuuluvia oikeuksia ja velvollisuuksia. Toimet eivät olleet aiheuttaneet vahinkoa, vaan tehostaneet Veripalvelun toimintaa ja tuoneet taloudellisia säästöjä. SPR oli nimenomaisesti todennut, ettei konsultointiyhteistyö ollut aiheuttanut vahinkoa. Rikoksen tunnusmerkistö ei siten täyttynyt. Vaikka Rautosen katsottaisiin ylittäneen toimivaltansa, häneltä puuttui tahallisuus. Hän oli 4 (24) uskonut olevansa oikeutettu tekemään kaikki ne toimet, jotka hän oli Booz-yhteistyöhön liittyen tehnyt. Rautonen oli työskennellyt Boozissa vuosina 1999-2000 noin vuoden ajan. Hänellä ei ollut henkilökohtaista suhdetta yritykseen tai Pertti Heinoseen. Hankinnat kilpailutettiin SPR:ssä ainoastaan tilanteissa, joissa se oli mahdollista. Boozin taustat ja referenssit oli selvitetty ennen toimeksiannon syntymistä, minkä lisäksi yhteistyötä oli testattu pilottiprojektilla. Yhteistyöstä saatujen hyvien tulosten vuoksi sen keskeyttäminen kilpailuttamisen vuoksi ei olisi ollut järkevää. Kysymyksessä olevat konsultointipalvelut olivat lisäksi olleet abstrakteja ja vaikeasti spesifioitavia, mistä johtuen niiden kilpailuttaminen ei ollut ollut mahdollista. SPR:ssä oli vastaavalla tavalla tehty ilman kilpailutusta lukuisia projekteja, joten toimintatapa oli tavanomainen ja noudatettujen käytäntöjen mukainen. Yhteistyö oli alkanut vuonna 2004. Ensimmäinen sopimus oli tehty suullisesti kirjalliseen tarjoukseen perustuen. Yhteistyö oli jatkunut suullisen sopimuksen perusteella ongelmitta vuosia. Suulliset sopimukset olivat tavanomaisia SPR:n toiminnassa. Vasta keväällä 2008 Rautosta oli pyydetty laatimaan kirjallinen sopimus, joka oli sittemmin tehty joulukuussa 2008. Laskutukseen liittyvät erimielisyydet olivat kohdistuneet vuoteen 2009, jolloin osapuolten välillä oli jo ollut kirjallinen sopimus. Suullisten sopimusten ajalta vahinkoa ei ollut väitetty syntyneen. Boozin laskutus oli ollut avointa ja se oli ilmennyt kokonaisuudessaan Veripalvelun kirjanpidosta. Laskuja oli hyväksynyt yhdessä ja erikseen seitsemän eri henkilöä eikä kukaan ollut puuttunut niihin. Laskut olivat vastanneet sovittua laskutustasoa ja tehdyn työn tuloksia, eikä kukaan ollut nostanut esille epäilyjä perusteettomasta laskutuksesta. Rautosella oli ollut toimivalta tehdä sopimukset Boozin kanssa ja hyväksyä yhteistyöstä syntyneet laskut. Sisäiset ohjeet eivät euromääräisesti rajoittaneet operatiivisten hankintojen hyväksymistä, eikä niitä vakiintuneen tavan mukaan viety hallituksen käsittelyyn. Boozin konsulttisopimukset eivät olleet olleet sellaisia investointeja, jotka olisi tullut käsitellä hallituksessa ja vaikka olisivatkin, kaikki laskut olivat mahtuneet asetetun rajan sisälle. Kaikki Rautosta ylempänä olleet henkilöt olivat tienneet Booz-yhteistyöstä ja siitä heränneestä keskustelusta. Ne eivät olleet antaneet aihetta jatkotoimiin. Booz-projektit ja niiden käytännöt olivat olleet SPR:n pääsihteerin tiedossa jo vuosina 2004-2005. Sekä Veripalvelun että SPR:n hallitukset olivat käsitelleet hankkeiden tavoitteita ja tuloksia vuodesta 2004 lähtien. Molemmat hallitukset olivat vuonna 2009 käsitelleet myös sisäisen tarkastuksen muistiota ja Rautosen vastinetta siihen. Veripalvelun hallitus oli vuoden 2010 alussa käsitellyt sähköpostikirjeenvaihtoa kilpailutuksen puuttumisesta, sopimusten muodosta ja suuresta laskutuksesta. Nekään eivät olleet antaneet aihetta jatkotoimenpiteisiin. SPR:n organisaatio oli hyväksynyt mahdolliset puutteet Rautosen toiminnassa. Törkeä avustuspetos Veripalvelun ja Glykosin yhteistyöprojekti oli alkanut vuonna 2004. Projekti oli kuulunut Kari Arangon vastuualueeseen ja Leena Valmu oli nimetty projektipäälliköksi ja vastuulliseksi johtajaksi. Veripalvelun ja Glykosin välille oli vuoden 2008 aikana syntynyt yhteistyöprojektiin liittyneitä erimielisyyksiä, jotka olivat jatkuneet aina kevääseen 2010. Rautonen ja Glykosin toimitusjohtaja olivat loppuvuonna 2009 käyneet keskusteluja erimielisyyksien 5 (24) ratkaisemiseksi. Rautonen ei ollut missään vaiheessa projektia tuntenut sen yksityiskohtia tai osallistunut projektin toimintaan, joten hän oli käynyt neuvotteluja projektissa toimivilta henkilöiltä saamiensa tietojen pohjalta. Rautonen oli ollut saamiensa tietojen perusteella siinä käsityksessä, että Veripalvelu oli velkaa Glykosille 50.000 euroa vuonna 2008 tehdyistä konsultointipalveluista. Veripalvelun käsityksen mukaan se ei ollut aiheuttanut Glykosille mitään vahinkoa, joten vahingonkorvauksen suorittaminen tai vahingonkorvaustermin käyttäminen laskun perusteena ei ollut ollut mahdollista. Neuvottelujen jälkeen osapuolet olivat sopineet asian ja Glykos oli lähettänyt Veripalvelulle 50.000 euron laskun. Glykosilta saatu lasku oli ollut asianmukainen ja oikeansisältöinen. Laskun selitteenä käytetty konsultointi ei ollut ollut Tekes-avustukseen oikeuttava erä. Rautonen ei ollut antanut erityistä ohjeistusta, määräystä tai toimenpidekehotusta Tekesille tehtävistä tilityksistä. Hän ei ollut osallistunut miltään osin Tekesille tehtäviin kustannustilityksiin eikä antanut mitään materiaalia Tekesille toimitettavaksi. Rautonen ei ollut antanut Tekesille vääriä tietoja. Yhteistyöprojekti oli ollut merkittävä, noin 45 miljoonan euron hanke. Tekes oli ollut ja oli edelleen Veripalvelulle tärkeä yhteistyökumppani. Rautonen ei ollut yrittänyt saada taloudellista hyötyä Veripalvelulle eikä hänellä ollut ollut mitään intressiä toimia vilpillisesti. Mainitun laskun perusteella saatu avustus ei ollut lisännyt Veripalvelun Tekesiltä saaman projektiavustuksen kokonaismäärää. Oikeudenkäyntikulut Asian käsittely oli ollut laaja ja se oli sisältänyt useita poikkeuksellisia piirteitä. Rautosen avustajan käyttämä tuntiveloitusperuste oli tavanomainen ja hyväksytty. x Pertti Juhani Heinonen on vaatinut, että häntä koskeva syyttäjän valitus hylätään ja valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 34.797,50 eurolla korkoineen. Syytteen mukaan Heinonen oli sopinut Rautosen kanssa kohdassa 1 kuvatusta perusteettomasta laskutuksesta ja siten tahallaan auttanut tätä rikoksen tekemisessä. Laskutus oli perustunut Veripalvelun ja Boozin väliseen sopimukseen, joten se ei voinut olla perusteetonta. Laskutusta ei ollut sopimusperusteisesti sidottu Heinosen työpanokseen. Laskutus oli perustunut sovittuun laskutusputkeen, jossa laskutuksen määrään vaikuttivat panostukset, saavutetut tulokset ja projektin eteneminen. Näitä seikkoja oli arvioitu samalla, kun projektin jatkosta oli sovittu. Saavutetuilla tuloksilla oli projektin loppuvaiheessa paljon suurempi merkitys laskutukseen kuin alussa. Asiassa ei ollut väitetty, että laskutus olisi ollut sopimuksen vastaista. Booz oli laskuttanut Veripalvelua konsultointiprojekteista samalla tavalla kuin muitakin asiakkaita. Laskut oli tehnyt Boozin hallinto, eikä niihin laskutuskäytännön mukaisesti ollut yksilöidysti merkitty tehtyjä toimenpiteitä. E-timessa käytetty tuntihinta oli sinänsä korkea, mutta kyseisessä toiminnassa tavanomainen. Booz oli neuvottelujen jälkeen palauttanut Veripalvelulle 350.000 euroa. He inonen ei ollut osallistunut tätä koskeviin neuvotteluihin. Palautuksessa oli ollut kysymys siviilioikeudellisesta sopimuksesta. 6 (24) Kyseisen kaltaisten konsulttipalveluiden kilpailuttaminen ei ollut normaalisti mahdollista. Boozilla ei ollut ollut tarvetta laatia toimeksiannoista kirjallista sopimusta. Käytäntö oli sen toiminnassa varsin yleinen. Vuoden 2008 lopussa laadittu yhteistyösopimus oli vastannut täysin suullisesti sovittua, eikä sillä ollut tehty mitään takautuvia muutoksia meneillään olleisiin toimeksiantoihin. Heinosella oli ollut se käsitys, että Rautonen oli asemansa perusteella oikeutettu päättämään operatiivisista hankinnoista haluamallaan tavalla. Heinonen ei ollut tiennyt, miten Booz-yhteistyötä koskeva päätöksentekomenettely oli Veripalvelussa järjestetty. Booz-yhteistyö oli ollut näkyvästi esillä Veripalvelussa, jonka johdossa kaikki olivat olleet siitä tietoisia. Konsultointi oli sisältynyt SPR:n toimintasuunnitelmiin, talousarvioihin ja kirjanpitoon. Konsultointiyhteistyö ja siihen liittyvät menettelyt eivät olleet poikenneet muista SPR:n ja Boozin välisistä projekteista. Heinonen oli uskonut, että Veripalvelussa oli hyväksytty Booz-yhteistyössä noudatettu käytäntö. x Kari Mikael Aranko on vaatinut, että häntä koskevat valitukset hylätään ja valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 15.337 eurolla korkoineen. Veripalvelun ja Glykosin yhteistyöprojektissa oli vuonna 2008 alkanut osapuolten välille muodostua projektin laajentamiseen, tuotteistamiseen ja kaupallistamiseen liittyviä erimielisyyksiä. Erimielisyydet olivat olleet merkittäviä Veripalvelulle lähes 50 miljoonan euron hankkeessa, joten ne oli pyritty sopimaan. Kyseessä olevaa 50.000 euron tilausta koskeva erimielisyys oli ollut pieni osa erimielisyyttä aiheuttaneesta kokonaisuudesta. Asian päätyttyä sovintoon yhteistyö oli jatkunut. Sovintoa ei ollut tehty Tekesiltä saatavan jatkorahoituksen turvaamiseksi. Tilausta koskevan erimielisyyden sopimiseksi oli suostuttu maksamaan Glykosille 50.000 euroa. Se oli ollut liiketaloudellinen ratkaisu, jolla oli saatu toista vuotta kestänyt pattitilanne ratkaistua. Vahingonkorvaus-termiä ei ollut haluttu käyttää, koska Veripalvelu ei ollut katsonut aiheuttaneensa vahinkoa Glykosille. Vahingonkorvaus-termin välttämisellä ei ollut ollut tarkoitus vaikuttaa Tekes-avustuksen saamiseen. Rautonen oli myös tiedustellut mahdollisuutta saatavien kuittaamiseen, jolloin laskua ei olisi koskaan tehty. Laskussa käytetty peruste konsultoinnista ei ollut ollut avustukseen oikeuttava kustannuserä. Rautonen ja Aranko eivät olleet hoitaneet Tekes-projektin yksityiskohtia tai sen toteuttamiseen liittyviä tilitystoimia. Aranko ei ollut määritellyt laskun sisältöä eikä sopinut siitä. Hän ei ollut myöskään tarkastanut eikä hyväksynyt laskua. Rautonen tai Aranko eivät olleet toimittaneet laskua kansioon, joka oli sisältänyt avustuksiin oikeuttavia laskuja. Aranko ei ollut nähnyt Tekes-tilitystä ennen Veripalvelussa syyskuussa 2010 aloitettua eritystarkastusta. Hän ei ollut antanut Tekesille tietoa, joka olisi vaikuttanut avustuksen saamiseen tai sen määrään. Tilityksen tehnyt projektin vastuullinen johtaja Valmu oli tiennyt osapuolten välisestä erimielisyydestä. Hän oli ollut tietoinen myös avustuksen saamisen ehdoista. Laskun erheellinen tilitys Tekesille oli johtunut inhimillisestä virheestä. x x 7 (24) Todistelu Luottamusaseman väärinkäyttö Asianosaiset ovat vedonneet käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin kirjallisiin todisteisiin. Syyttäjä on vedonnut uusina todisteina Rautosen tekemään listaukseen sopimuksista, joita ei ollut kilpailutettu ja tehty kirjallisina, sekä SPR:n ja asianajotoimisto Hannes Snellman Oy:n väliseen muistioon yhteistyömuodoista. Heinonen on vedonnut uutena todisteena Ossi Kosken haastattelusta 6.9.2004 laadittuun muistioon. Pääkäsittelyssä on kuultu todistelutarkoituksessa Rautosta ja Heinosta sekä todistajina Ake Turusta, Pia Westmania, Eeva Jaakonsaloa, Katariina Stendahlia, Markku Ryhästä, Erkki Liikasta, Akif Alia, Santeri Kirvelää, Kai Sallia, Ossi Koskea ja Harri Kainulaista sekä kuultavana Kristiina Kumpulaa. Törkeä avustuspetos Asianosaiset ovat vedonneet käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin kirjallisiin todisteisiin. Pääkäsittelyssä on kuultu todistelutarkoituksessa Rautosta ja Arankoa sekä todistajina Leena Valmua, Juhani Saarista ja Mikko Mannista. Asianosaiset ovat oikeudenkäyntiaineistona vedonneet Alin ja Valmun esitutkintakertomuksiin pääkäsittelyn pöytäkirjasta ilmenevällä tavalla. x Hovioikeuden ratkaisu Luottamusaseman väärinkäyttö Mistä asiassa on kysymys Syyttäjä on kohdassa 1 vaatinut Rautoselle rangaistusta luottamusaseman väärinkäytöstä. Syytteen mukaan Rautonen on toimiessaan SPR:n Veripalvelun johtajana väärinkäyttänyt luottamusasemaansa ryhtymällä sellaiseen toimeen, johon hänellä ei ole ollut oikeutta ja menettelyllään aiheuttanut SPR:lle taloudellista vahinkoa. Syytteessä kuvatut tapahtumat koskevat Veripalvelun Boozilta vuosina 2004-2009 hankkimia konsultointipalveluita, joiden kokonaislaskutus on ollut yhteensä 3.340.752 euroa. Esitetyn syytteen mukaan Rautosen toimien oikeudettomuus on perustunut kolmeen tekijään. Ensinnäkin Rautosella ei ole ollut valtuutta itsenäisesti hyväksyä Boozilta hankittuja konsultointipalveluja. Booz-hankintojen nettolaskutus on ollut yli 300.000 euroa, jolloin hankinnat olisivat vaatineet Veripalvelun johtokunnan, sittemmin hallituksen, päätöksen. Toiseksi Rautonen on tehnyt hankintasopimuksen Boozin kanssa suullisesti, vaikka se olisi tullut tehdä kirjallisena. Kolmanneksi konsultointipalvelujen hankintaa ei ole suoritettu taloudellisesti, sillä niiden toimittajaa ei ollut kilpailutettu ennen sopimuksen tekemistä. Syytteen vahinkoedellytys perustuu puolestaan siihen, että Boozin suorittaman Program management-nimisen konsultoinnin laskutukseen on, ottaen huomioon konsulttina toimineen Heinosen työpanos, sisältynyt ajalla 16.4.2008-26.11.2009 perusteetonta laskutusta yhteensä 8 (24) 350.000 euroa. Program management-projekti on käsittänyt Uudet hoitomuodot-projektin, Hankinta-projektin, Logistiikka-projektin, Ketju-projektin jatkotoimenpiteet, mentorointia ja joitakin erillistehtäviä. Syyttäjä on kohdassa 2 vaatinut Heinoselle rangaistusta avunannosta luottamusaseman väärinkäyttöön. Syytteen mukaan Veripalvelun konsulttina toiminut Heinonen on Boozin puolesta sen työntekijänä sopimalla Rautosen kanssa edellä kuvatusta perusteettomasta laskutuksesta tahallaan auttanut Rautosta tahallisen rikoksen tekemisessä. X Syyttäjän syyteoikeus Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 1 §:n mukaan rikosasiaa ei oteta tuomioistuimessa tutkittavaksi, ellei syytettä rikoksesta ole nostanut se, jolla on siihen lain mukaan oikeus. Rikoslain 36 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan syyttäjä ei saa nostaa syytettä luottamusaseman väärinkäytöstä, ellei asianomistaja ilmoita sitä syytteeseen pantavaksi. Pykälän 2 momentissa säädetään tilanteista, joissa syyteilmoitus ei kuitenkaan ole tarpeen. Säännöksen mukaan syyteilmoitus ei ole muun muassa tarpeen, jos erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamisen. Ilmaisulla ”erittäin tärkeä yleinen etu” on yleensä tarkoitettu rangaistuksen yleisestävää vaikutusta. Tämän lisäksi sillä viitataan yhdenvertaisuutta ja ennustettavuutta koskeviin periaatteisiin. Edellytyksen on voitu katsoa täyttyvän esimerkiksi silloin, kun rikollinen toiminta on jatkuvaa tai laajaa taikka se koskee huomattavan suuria varallisuusarvoja. (HE 268/1993 vp.) Hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeuskin käsittelyratkaisussaan 2.10.2013, että erittäin tärkeä yleinen etu on vaatinut syytteen nostamisen. Syyttäjällä on siten syyteoikeus asiassa. X Syyteoikeuden vanhentuminen Rikoslain 8 luvun 1 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan oikeus syyttää luottamusaseman väärinkäytöstä vanhentuu, jos syytettä ei ole nostettu viidessä vuodessa. Saman luvun 2 §:n mukaan 1 §:ssä tarkoitettu aika lasketaan rikoksen tunnusmerkistössä edellytetyn seurauksen ilmenemispäivästä. Pykälän 3 momentissa on säädetty, että syyteoikeus osallisuudesta rikokseen alkaa vanhentua samana päivänä kuin syyteoikeus pääteosta. Edelleen saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaan syyte katsotaan vanhentumisajan katkaisevalla tavalla nostetuksi, kun syytettävälle on laillisesti annettu haaste tiedoksi. Luottamusaseman väärinkäytön tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että toimeen ryhtymällä tai tehtävän suorittamatta jättämisellä aiheutetaan vahinkoa. Syytteen mukaan vahinko oli aiheutunut perusteettomasta laskutuksesta vuosina 2008 ja 2009. Luottamusaseman väärinkäyttöä koskeva haaste on annettu tiedoksi Rautoselle 29.10.2012 ja Heinoselle 2.11.2012. Kun syyte asiassa on nostettu viiden vuoden kuluessa väitetyn vahingon aiheutumisesta, syyteoikeus ei ole asiassa vanhentunut. xx Sovellettava rikossäännös Luottamusaseman väärinkäyttöön syyllistyy rikoslain 36 luvun 5 §:n mukaan henkilö, jonka tehtävänä on hoitaa toisen taloudellisia tai oikeudellisia asioita, jos hän väärinkäyttää luottamusasemaansa muun muassa ryhtymällä sellaiseen 9 (24) toimeen, johon hänellä ei ole oikeutta, ja siten aiheuttaa vahinkoa sille, jonka asioita hänen tulee hoitaa. Asiassa ei ole erimielisyyttä siitä, etteikö Rautonen olisi Veripalvelun johtajana ollut säännöksessä tarkoitetussa luottamusasemassa. Kysymyksessä olevan rikoksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää lisäksi menettelyn oikeudettomuutta ja vahingon aiheuttamista sekä tahallisuusvaatimuksen täyttymistä. Sovellettavan säännöksen esitöiden (HE 66/1988 vp. s. 138) mukaan oikeudettomalla toimella ei tarkoiteta mitä tahansa oikeudenvastaista tekoa, joka loukkaa päämiehen etuja, vaan nimenomaan sellaista tointa, joka kuuluu tekijälle annettuun toimeksiantoon ja johon hän siis voi ryhtyä päämiestä sitovin vaikutuksin. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että soveltamisedellytykset on pyritty rajaamaan suppeiksi, koska luottamusaseman väärinkäytöllä loukataan yksityistä etua. Tyypillisesti rangaistavaa menettelyä on toimivaltuuksien selvä ja vilpillinen ylittäminen. Säännös koskee paitsi oikeustoimia myös tosiasiallisia toimia (Lappi-Seppälä ym., Rikosoikeus 2013 s. 996). Rikoslain 36 luvun 5 §:ssä vahingolla tarkoitetaan sekä taloudellista että muuta vahinkoa. Taloudellisena vahinkona on vakiintuneesti pidetty jo taloudellisen aseman tosiasiallista heikentymistä tai välitöntä vaarantumista, ei pelkästään kirjanpidollisesti todettavaa ja lopullisena pidettävää rahan tappiota. Luottamusaseman väärinkäytön rangaistavuus edellyttää rikoksentekijältä tahallista toimintaa. Tämä tarkoittaa sitä, että tekijän on täytynyt ymmärtää ryhtyvänsä toimeen, johon hänellä ei ole oikeutta, ja että hän on pitänyt edellä tarkoitetun vahingon aiheutumista oman toimintansa varmana tai varsin todennäköisenä seurauksena. Säännöksen soveltaminen ei sen sijaan edellytä varsinaista hyötymis- tai vahingoittamistarkoitusta. Tilanteessa, jossa oikeudenvastainen menettely perustetaan organisaation sisäisten ohjeiden vastaiseen menettelyyn, t ahallisuusvaatimuksen täyttyminen edellyttää myös sitä, että toimivaltuudet on määritelty riittävän täsmällisesti ja että rikoksesta epäillyt ovat olleet tietoisia niiden sitovuudesta. Tahallisuus saattaa puuttua myös sen vuoksi, että tekijä perustellusti uskoo toimivansa päämiehensä tahdon ja etujen mukaisesti. Tekijän tietoisuuteen kuuluu, että hän mieltää varsin todennäköiseksi, että toimeksiantaja on tekoa vastaan. x Rautosen toimien oikeudettomuus Asiassa esitetyn syytteen mukaan Rautosen toimien oikeudettomuus perustuu SPR:n sisäisten hankintaa koskevien ohjeiden vastaiseen menettelyyn. Hankintavaltuuksien ja hankintojen hyväksymisoikeuksien, sopimusten muodon sekä hankintojen kilpailutuksen osalta on vedottu Veripalvelun hankintapolitiikkaa koskeviin yleisohjeisiin vuosilta 2002 ja 2007 (Syyttäjän todisteet 1 ja 1a), jotka Rautonen on tehtävässään Veripalvelun johtajana hyväksynyt. Kilpailutuksen osalta asiassa on lisäksi vedottu SPR:n neuvoston hyväksymään taloussääntöön vuodelta 2000 ja SPR:n valtuuston hyväksymään taloussääntöön vuodelta 2006 (Syyttäjä 6 ja 6a). Rautonen on vedonnut siihen, ettei sisäinen ohjeistus ole rikosoikeudellisesti velvoittava eikä pelkästään ohjeen vastainen menettely voi olla rikos. Toimien oikeudettomuutta arvioidaan muun muassa tehtävää koskevista toimivaltuuksista tai velvollisuuksista käsin. Ne voivat puolestaan perustua 10 (24) paitsi lainsäädäntöön myös määräyksiin tai normatiivisen luonteen omaaviin ohjeisiin. Toimien oikeudettomuus on siten osaltaan arvioitavissa edellä mainittujen ohjeiden pohjalta. Hankintavaltuus Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Rautosen valinnassa Veripalvelun johtajaksi oli ollut merkityksellistä hänen lääketieteellinen ja kaupallinen koulutuksensa sekä hänen työkokemuksensa lääkärinä ja tutkijana sekä liikkeenjohdon konsulttina. Rautonen oli palkattu uudistamaan ja kehittämään Veripalvelun toimintaa. Asiassa on kiistatonta, että Rautosen johtajakaudella Veripalvelun toimintaa on aktiivisesti uudistettu. Toimintojen kehittämisen suunnittelussa ja toteuttamisessa on käytetty myös eräitä liikkeenjohdon konsulttiyrityksiä. Yksi niistä on ollut Booz. Asiassa on riidatonta, että Booz-konsultoinnin kokonaislaskutus on ollut yhteensä 3.340.752 euroa ja että nettolaskutus on 3.11.2004 mennessä ylittänyt 300.000 euroa. Riidatonta on myös se, että mainittujen konsultointipalvelujen hankinnalle ei ole ollut Veripalvelun johtokunnan tai hallituksen nimenomaista hyväksymispäätöstä. Veripalvelun hankintapolitiikkaa koskevien yleisohjeiden mukaan yli 300.000 euron hankinnat hyväksyy Veripalvelun johtokunta tai hallitus. Yleisohjeiden mukaan tämä hyväksymisraja on koskenut erikseen tehtyjä hankintaehdotuksia, joista ei ole tehty toimittajan kanssa sopimusta, sekä investointihyödykkeiden hankintaa. Hovioikeudessa kuullut henkilöt ovat tältä osin kertoneet samoin kuin käräjäoikeudessa. Veripalvelun hallituksessa Rautosen johtaja-aikana toimineen Kainulaisen ja SPR:n pääsihteerinä edelleenkin toimivan Kumpulan kertomusten mukaan Booz-hankinnat olivat olleet Veripalvelun hallituksen tiedossa. Rautosen on kerrottu säännöllisesti raportoineen yhteistyöstä ja saavutetuista tuloksista Veripalvelun hallitukselle, mutta myös SPR:n hallitukselle. Hovioikeudessa uutena todistajana kuultu SPR:n entinen hallituksen puheenjohtaja Liikanen on kertonut, että Veripalvelun johtajan vastuulle kuului operatiivisen toiminnan järjestäminen, kun taas Veripalvelun hallitus valvoi johtajan toimintaa ja ohjasi toiminnan yleistä strategiaa. SPR:n hallitus sen sijaan valvoi Veripalvelun toimintaa ainoastaan yleisellä tasolla. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella on selvää, ettei Rautosella ole Booz-yhteistyön alkaessa vuonna 2004 ollut täsmällistä käsitystä sen kestosta ja taloudellisesta arvosta. Hänellä ei tämän vuoksi ole ollut tuolloin välitöntä syytä viedä yhteistyötä Veripalvelun hallituksen hyväksyttäväksi. On kuitenkin arvioitava, olisiko Rautosen pitänyt viedä hankinta hallituksen hyväksyttäväksi siinä vaiheessa, kun oli käynyt selväksi, että se ylittää hänelle asetetun 300.000 euron hankintavaltuuden. Rautosen oman kertomuksen perusteella asetettuja hyväksymisrajoja ei ollut sovellettu niin sanottuihin operatiivisiin hankintoihin. Tämän oli Rautoselle hänen työsuhteensa alkaessa ilmoittanut Veripalvelun talousjohtaja. Myös Kumpula on kertonut, että Veripalvelussa ei hallituksen hyväksytettäväksi ollut viety niin sanottuja operatiivisia hankintoja. Rautonen on esitetyn selvityksen perusteella käsitellyt Booz-yhteistyötä ja -hankintoja mainittuina operatiivisina hankintoina ja osin sen vuoksi jättänyt viemättä ne hallituksen hyväksyttäväksi. Hovioikeuden käsityksen mukaan kysymyksessä on ollut Veripalvelun toiminnassa vakiintunut käytäntö, joten Rautosella on ollut vähintäänkin perusteltu syy menettelyynsä. Kuten edellä on todettu, Veripalvelun hallitus ei ole muodollisesti hyväksynyt 11 (24) Booz-hankintoja. Hallitus on kuitenkin koko yhteistyöajan ollut tietoinen tehdystä konsultoinnista ja sille on säännöllisesti raportoitu konsultoinnin etenemisestä. Hallitus ei ole yksityiskohtaisesti käsitellyt Booz-hankintojen kustannuksia yhteistyön aikana, mutta se on kuitenkin ollut tietoinen konsultointihankkeiden pääasiallisesta sisällöstä ja pitkäaikaisuudesta, joiden perusteella sen jäsenten on täytynyt ymmärtää kysymyksessä olevan taloudelliselta arvoltaan merkittävän mittaluokan hankinnat. Konsultointihankinnat ovat olleet myös sikäli avoimia, että niiden kustannukset ovat ilmenneet Veripalvelun vuosittaisista toimintasuunnitelmista, talousarvioista ja kirjanpidosta, joista toimintasuunnitelmat ja talousarviot on hyväksynyt SPR:n hallitus Veripalvelun hallituksen esityksestä. SPR:n sisäinen tarkastaja ja tilintarkastaja eivät ole tarkastuksissaan kiinnittäneet huomiota hankintavaltuuden ylittämiseen. Booz yhteistyö on ollut Veripalvelun hallituksen tiedossa vuosia. Hallitus ei ole puuttunut siihen, että Rautonen ei ole tuonut Boozilta hankittuja konsultointipalveluja sen hyväksytettäväksi. Tämä viittaa siihen, että Veripalvelun hallitus olisi lähtenyt siitä, että Rautosella oli ollut oikeus hyväksyä Booz-yhteistyötä koskevat hankinnat. Sitä tukee myös Kumpulan kertomus siitä, että Rautosella oli ollut oikeus hyväksyä Booz-yhteistyötä koskevat laskut. Edellä lausutun perusteella Rautosen toimille on katsottava olleen vähintäänkin hallituksen konkludenttinen hyväksyntä. Hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin, että Rautosen ei voida tältä osin katsoa ryhtyneen sellaiseen toimeen, johon hänellä ei ole ollut oikeutta. Sopimuksen muoto Asiassa on riidatonta, että konsultointipalveluiden hankinnasta ei ole laadittu kirjallista sopimusta ennen 30.12.2008 päivätyn yhteistyösopimuksen tekemistä. Veripalvelun hankintapolitiikkaa koskevien yleisohjeiden mukaan kaikki sopimukset tehdään kirjallisesti, minkä lisäksi sopimuksella tulee olla kaksi allekirjoittajaa. Tältä osin yleisohjeiden sanamuoto on yksiselitteinen, eikä siinä ole annettu mahdollisuutta toisenlaiseen menettelyyn. Rautosen mukaan suulliset sopimukset olivat olleet Veripalvelun ja SPR:n toiminnassa tavanomaisia. Kumpulan mukaan etenkin palveluhankinnoista oli aikaisemmin tehty suullisia sopimuksia, mutta tämän tapauksen jälkeen toimintamallia oli muutettu. Myös Kainulainen on kertonut, ettei kirjallista sopimusta ollut tehty kaikissa tilanteissa. Stendahlin kertoman mukaan esimerkiksi materiaalihankinnoissa suurimpien toimittajien kanssa oli kirjalliset sopimukset, mutta kaikkien pienimpien kanssa ei. Kirvelä on kertonut, että Boozissa pyrittiin yleensä tekemään kirjallinen sopimus, mutta luottamuksellisissa liikesuhteissa sitä ei aina vaadittu. Kirjallisen sopimuksen puuttuminen on esitetyn aineiston perusteella ollut Veripalvelussa ensimmäistä kertaa esillä SPR:n sisäisen tarkastajan Kosken ja Rautosen sähköpostikirjeenvaihdossa helmikuun alussa 2008 (Syyttäjä 18), jolloin Rautonen on ilmoittanut, ettei Veripalvelun ja Boozin välillä ole katsottu tarvittavan sopimusta kirjallisena. Sisäinen tarkastaja on kiinnittänyt kirjallisen sopimuksen puuttumiseen huomioita myös tilikautta 2007 koskevassa muistiossaan 6.5.2008. Hän on edelleen nostanut asian esille tilikautta 2008 koskevassa muistiossaan 6.5.2009, mihin antamassaan vastineessa Rautonen on todennut, että Boozin kanssa on tehty kirjallinen puitesopimus joulukuussa 2008. Veripalvelun hallitus on 17.9.2009 pidetyn kokouksen pöytäkirjan mukaan käynyt keskeisiltä osiltaan läpi vuotta 2008 12 (24) koskevan muistion. Booz-yhteistyön sopimuskokonaisuutta ja 30.12.2008 laaditun puitesopimuksen roolia on käsitelty edelleen sisäisen tarkastajan, Rautosen ja tilintarkastaja Sallin sähköpostikeskusteluissa joulukuussa 2009, mitkä keskustelut ovat menneet tiedoksi muun muassa Kainulaiselle ja Kumpulalle. Edellä mainittu sähköpostikeskustelu on ollut esillä vielä Veripalvelun hallituksen kokouksessa 26.1.2010, jolloin hallitus on päättänyt, ettei asia anna aihetta toimenpiteisiin. Veripalvelussa ei ole Booz-yhteistyön osalta kiinnitetty vuosiin huomiota kirjallisen sopimuksen puuttumiseen. Asian noustua lähempään tarkasteluun vuonna 2008 puutteeseen on reagoitu solmimalla Boozin kanssa puitesopimus joulukuussa 2008 (Syyttäjä 4). Rautonen on lisäksi ollut avoin sopimuksen kirjallisen muodon puuttumisen suhteen. Hovioikeudessa kuullut henkilöt ovat sinänsä pitäneet kirjallisten sopimusten laatimista pääsääntöisenä menettelytapana Veripalvelussa, mutta toisaalta kertoneet, ettei suullinen sopiminen etenkään palveluhankintojen kohdalla ollut epätavanomainen käytäntö. Lisäksi Veripalvelun hallitus on viimeistään syyskuussa 2009 tullut tietoiseksi kirjallisen sopimuksen puuttumisesta Booz-yhteistyössä, minkä lisäksi se on käsitellyt asiaa vielä toistamiseen tammikuussa 2010. Tietoisuudestaan huolimatta hallitus ei ole reagoinut kirjallisen sopimuksen puuttumiseen millään tavalla eikä vaatinut Rautoselta mitään toimia asian suhteen. Tämä osoittaa, ettei kirjallisen sopimuksen puuttumista ole pidetty hallituksessakaan ongelmana. Edellä selostetun perusteella Veripalvelussa on Rautosen aikana katsottava hyväksytyn myös suullisten sopimusten solmiminen, vaikka se onkin ollut vastoin yleisohjeiden sanamuotoa. Näin ollen Rautosen ei voida katsoa sopimuksen muodon osalta rikkoneen Veripalvelun sisäisiä ohjeita siten, että hänen toimiaan voitaisiin pitää oikeudettomina. Hankinnan kilpailutus Riidatonta on, ettei Booz-konsultointipalveluja ole kilpailutettu. Veripalvelun yleisohjeiden mukaan hankintatoimen tehtävänä on varmistaa mahdollisimman tehokas ja taloudellinen Veripalvelun rahankäyttö kilpailuttamalla toimittajat aina kuin mahdollista ennen sopimuksen tekemistä. Niiden tuotteiden osalta, jotka voidaan kilpailuttaa, on tarjouspyyntö hyvä pyytää vähintään kolmelta toimittajalta. SPR:n taloussäännön mukaan hankinnat on suoritettava taloudellisesti ja tarkoituksenmukaisesti siten, että hankinta on kokonaisvaikutuksiltaan edullisin, ja tarjouspyyntö on kilpailun aikaansaamiseksi lähettävä mikäli mahdollista vähintään kolmelle toimittajalle. Yleisohjeet ja taloussääntö eivät kaikissa tapauksissa edellytä kilpailutuksen järjestämistä, vaan jättävät sen suhteen sijaa myös tilannekohtaiselle harkinnalle. Veripalvelussa noudatetun käytännön osalta Stendahl on kertonut, että Veripalvelussa ei kilpailutettu kaikkia hankintoja. Alin kertoman mukaan isoimmat hankkeet oli tapana kilpailuttaa, mutta niitäkään ei välttämättä silloin, kun vaihtoehtoisia tarjoajia ei ollut tiedossa. Käräjäoikeuden tuomioon kirjatusta poiketen sisäinen tarkastaja ei ole kirjallisesti kiinnittänyt huomiota kilpailutuksen puuttumiseen tilikausia 2007 ja 2008 koskevissa muistioissaan. Sitä vastoin tilikautta 2009 koskevassa muistiossaan sisäinen tarkastaja toteaa käsityksenään, että Booz-konsultoinnista ei ole suoritettu tarjouskilpailua, vaikka SPR:n taloussääntö sitä edellyttää. Asia on kuitenkin ollut esillä ainakin jo vuonna 2008, sillä Rautonen on sisäiselle tarkastajalle helmikuussa 2008 13 (24) lähettämässään sähköpostissa todennut, ettei Booz-konsultoinnissa todellista hankintakilpailua ollut voitu järjestää. Kilpailutuksen puuttumista on käsitelty kirjallisesti lisäksi Rautosen, Kosken ja tilintarkastaja Sallin sähköpostikeskusteluissa joulukuussa 2009, siis jo edellä käsitellyn sopimuksen muotoa koskevan keskustelun yhteydessä. Tuossa yhteydessä Salli on muun ohella todennut Booz-konsultoinnista, ettei tarjouskilpailua aikanaan ollut ollut ja että siihen oli ollut perusteet. Tämä kirjeenvaihto on edellä todetuin tavoin ollut esillä Veripalvelun hallituksen kokouksessa tammikuussa 2010, eikä sen ole katsottu antavan aihetta toimenpiteisiin. Hovioikeus toteaa, että Booz-konsultointi on alun perin käynnistynyt Veripalvelussa niin kutsutulla pilottiprojektilla. Siitä saadut kokemukset ja tulokset olivat Rautosen ja Heinosen kertoman mukaan olleet niin myönteisiä, että yhteistyötä oli päätetty jatkaa. Hovioikeuden käsityksen mukaan Boozin konsultoimat projektit ovat toisaalta olleet sikäli vaikeasti etukäteen yksilöitävissä, että kilpailutuksella ei olisi välttämättä saatu sen vaatimaan panostukseen nähden riittävää hyötyä. Potentiaalisia palveluntarjoajiakin on ollut vain muutama, joista Rautonen oli katsonut Boozin olevan kykenevin yhteistyökumppani. Rautosella on sinänsä katsottava olleen hyvät edellytykset arviolleen työskenneltyään aikaisemmin eri konsulttiyhtiöiden palveluksessa. Nämä seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin, että Rautonen on perustellusti voinut käyttää kilpailutuksen osalta ohjeiden suomaa harkintavaltaa ja päätyä olemaan suorittamatta kilpailutusta. Tästä menettelystä ei Veripalvelussa ole kenelläkään ollut huomauttamista, minkä lisäksi SPR:n tilintarkastaja on nimenomaisesti katsonut kilpailuttamatta jättämisen olleen perusteltua. Rautosen ei siten voida katsoa toimineen vastoin mainittuja sisäisiä ohjeita. Jo edellä todetuilla perusteilla Rautosen ei ole näytetty miltään osin ryhtyneen sellaisiin toimiin, joihin hänellä ei ole ollut oikeutta. Syyte on jo tämän johdosta hylättävä. x Väitetty taloudellinen vahinko Tarkastusraportti Asiassa on selvitetty, että Veripalvelun johtoryhmään kuulunut työntekijä on työsuhteensa päätyttyä luovuttanut MTV:n 45 minuuttia -nimiselle ohjelmalle Veripalvelun ja Boozin välisen yhteistyön laskutusta koskevaa asiakirjaselvitystä. Ohjelman televisioesityksen jälkeen asiasta on julkisuudessa noussut kohu. Poliisi on tämän jälkeen ottanut asian viran puolesta tutkittavaksi, ja SPR on asettanut oman tarkastusvaliokunnan tutkimaan asiaa. SPR on myös pyytänyt tilintarkastusyhteisö PricewaterhouseCoopers Oy:tä (PwC) laatimaan asiassa eritystarkastuksen, josta laadittu tarkastuskertomus (Syyttäjä 8) on keskeinen asiakirja perusteettomaksi väitetyn laskutuksen osalta. Syytteen mukaan Booz on laskuttanut ja Rautonen hyväksynyt maksettavaksi Program management-projektista aikavälillä 16.4.2008-26.11.2009 yhteensä 955.849 euroa. Tästä summasta 684.588 euron osuus on syyttäjän mukaan sisältänyt perusteetonta laskutusta. Perusteettoman laskutuksen määräksi on mainitusta summasta katsottu konsulttina toimineen Heinosen työpanos huomioon ottaen 350.000 euroa. Eritystarkastuksessa on tarkastusraportin mukaan jälkikäteen pystytty käytettävissä olevan aineiston perusteella todentamaan tehdyksi työksi mainitulla ajalla 225 tuntia, jolloin erittelemättömän laskutuksen määräksi on saatu edellä mainittu 684.588 euroa. 14 (24) Boozin oman selvityksen mukaan tehtyä työtä on puolestaan ollut 614 tuntia. Syytteessä mainittu perusteettoman laskutuksen määrä on perustunut Boozin SPR:lle vuonna 2011 palauttamaan määrään. Tarkastusraportin laskelmien perustana on käytetty Boozin työajan seurantajärjestelmää, eri henkilöiden kalenterimerkintöjä, sähköpostikirjeenvaihtoja ja haastatteluja. Laskelmissa on pyritty todentamaan sitä, kuinka paljon työtunteja Boozissa on käytetty Veripalvelun konsultointiprojektiin. Heinonen ja Kirvelä ovat kuitenkin kertoneet, ettei projektin laskutusta ollut tehty tuntiperusteisesti, vaan se oli perustunut suurelta osin asiakkaalle toimitettavaan tuotokseen ja tulokseen. Kirvelän mukaan nämä seikat oli saatettu myös erityistarkastuksen laatijoiden tietoon. Kirvelän mukaan yhtiön työajan seurantajärjestelmä oli tarkoitettu sisäiseen kustannuslaskentaan, ei osoittamaan asiakkaalle projektiin käytettyä aikaa. Seurantajärjestelmällä ei ollut suoraan yhteyttä laskutettavaan määrään. Myös syyttäjä on hovioikeuden pääkäsittelyssä myöntänyt, ettei Boozin laskutus ole ollut tuntiperusteista. Syyttäjä on kuitenkin toisaalta katsonut, että laskutuksen ja laskutettavan määrän oikeellisuutta on arvioitava tuntiperusteisesti. Rautonen ja Heinonen ovat kertoneet sopineensa vuonna 2005 projektin laskutuksen noudattavan niin kutsuttua laskutusputkea, joka oli sovittu 45.000-55.000 euron suuruiseksi kuukautta kohti. Mainitun suuruusluokan laskutusputki on ilmoitettu projektin laskutusperusteeksi myös Veripalvelun omassa, vuosien 2004-2010 kehityshankkeita koskevassa selvityksessä (Rautonen 17, liite 1 s. 26). Jo nämä osoittavat, ettei Program management-laskutus ole ollut tuntiperusteista, vaan se on perustunut osapuolten välillä sovittuun kiinteään vaihteluväliin. Myös edellä mainitun selvityksen perusteella Boozin laskutus on kumulatiivisesti katsoen asettunut 45.000 euron kuukausitasoon. Vaikka Boozin tekemä ilmoitus erityistarkastajille projektin laskutusperusteesta on sinänsä kirjattu tarkastusraporttiin, ei sille ole annettu siinä merkitystä. Näin ollen PwC:n tekemässä tarkastusraportissa laskelmien lähtökohdat ovat olleet virheelliset, eikä laskutuksen perusteettomuutta tämän vuoksi voida arvioida siinä esitettyjen tulosten perusteella. Boozin SPR:lle palauttamat 350.000 euroa Syyttäjä on väittänyt, että Boozin SPR:lle jälkikäteen palauttamat 350.000 euroa osoittaa, että konsultoinnissa olisi laskutettu perusteettomasti. Liikanen on kertonut palautetun summan olleen huomattava, mutta SPR:llä ei ollut ollut yksityiskohtaista kantaa summan oikeellisuuteen. Hänen mukaansa SPR oli erityistarkastuksen jälkeen halunnut Boozilta hyvityksen, koska asia oli jo aiheuttanut vahinkoa järjestön maineelle. Kirvelän mukaan palautusta ei ollut tehty perusteettoman laskutuksen vuoksi, vaan siksi, että laajaa julkisuutta herättänyt asia saataisiin osapuolten välillä enempien vahinkojen välttämiseksi ratkaistua molempia tyydyttävällä tavalla. Sekä SPR:ä edustanut Liikanen että Boozia edustanut Kirvelä ovat kertoneet, että hyvä maine oli molemmille tärkeä ja että sitä vaalittiin. Hovioikeudessa kuullut henkilöt eivät ole henkilökohtaisesti olleet sopimassa mainitusta palautuksesta eikä asiassa ole esitetty selviä yksilöityjä perusteita palautuksen tekemiselle. Esitetyn selvityksen perusteella on todennäköistä, että kysymys on ollut osapuolten välisestä yksityisoikeudellisesta sopimuksesta, jolla molempia osapuolia rasittanut, julkisuudessa kiinnostusta herättänyt asia on haluttu saada ratkaistuksi. Tehdyn sopimuksen perusteella asiassa ei voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että Boozin laskutus olisi ollut perusteetonta ja 15 (24) että yhtiön SPR:lle maksama summa osoittaisi perusteettoman laskutuksen määrän. Heinosen työpanos Hovioikeudessa kuullut Westman, Jaakonsalo, Stendahl, Ryhänen ja Ali ovat kertoneet Heinosen roolista ja työpanoksesta eri projekteihin liittyen sekä Heinosen kanssa tekemästään yhteistyöstä. Asiassa on todistajien kertomuksilla pyritty selvittämään, kuinka paljon kukin henkilö on ollut Heinosen kanssa tekemisissä, mikä rooli Heinosella on kussakin projektissa ollut ja kuinka paljon aikaa ja vaivaa hänen on heidän käsityksensä mukaan tarvinnut käyttää projektien läpiviemiseen. Edellä tarkastusraporttia koskevassa kappaleessa on jo todettu, ettei Boozin laskutus ole pääosaltaan perustunut käytettyyn aikaan. Tämän vuoksi laskutuksen perusteettomuutta ei voida todentaa arvioimalla pelkästään Heinosen työpanosta. Lisäksi hovioikeus toteaa, että tällaisissa projekteissa työpanoksen jälkikäteinen selvittäminen on ylipäätään vaikeaa. Kuullut henkilöt ovat ensinnäkin voineet kertoa näkemyksiään ainoastaan omalle vastuualueelleen kuuluvista projekteista. Joidenkin kohdalla projektit ovat alkaneet jo ennen heidän työsuhteensa alkua ja osan kohdalla ne ovat olleet vielä kesken työsuhteen päättyessä. Näin ollen heillä ei ole ollut mahdollisuutta arvioida kokonaisvaltaisesti Heinosen panosta ja roolia projekteissa. Toiseksi on otettava huomioon, että Veripalvelun oman henkilöstön roolia ja kykyä viedä uusittuja prosesseja läpi on projektien edetessä pyritty koko ajan kasvattamaan. Tällöin Heinosen käytännön työ on projektien loppuvaiheessa vähentynyt, jolloin pelkästään hänen osallisuutensa arviointi ei anna oikeaa kuvaa roolista ja panoksesta projektien toteuttamisessa. Kolmanneksi Veripalvelun omasta, vuosien 2004-2010 kehityshankkeita koskevasta selvityksestä (Rautonen 17, liite 1 s. 26) on vertaamalla vuoden 2008 toteutunutta laskutusmäärää sovittuun kuukausittaiseen laskutusputkeen pääteltävissä, että projektien laskutusta on siirretty ainakin vuodelta 2008 vuodelle 2009. Tämänkään johdosta Boozin tekemän tosiasiallisen työn ja laskutetun määrän välinen suhde ei vuosina 2008 ja 2009 ole täysin vertailukelpoinen. Edellä selostetuista syistä johtuen laskutuksen perusteettomuutta eli yhteistyöstä aiheutunutta väitettyä taloudellista vahinkoa ei ole mahdollista todeta myöskään konsultointityön sisällön perusteella. Konsultoinnin hyödyt Veripalvelulle Asiassa on käyty runsaasti keskustelua Booz-yhteistyön Veripalvelulle tuomista hyödyistä. Rautosen ja Heinosen mukaan hyödyt ovat arvioitavissa miljoonien eurojen arvoiseksi, kun taas syyttäjän näkemyksen mukaan saavutetut hyödyt eivät ole kattaneet edes konsultoinnin kustannuksia. SPR:n 17.3.2011 julkaiseman tiedotteen (Syyttäjä 17) mukaan Veripalvelussa 2000-luvulla toteutettujen kehittämisprojektien kautta Veripalvelun toimintaa on tehostettu ja niiden avulla on saavutettu merkittäviä tuloksia sekä myös taloudellisia säästöjä. Myös hovioikeudessa kuulluilla todistajilla on ollut asiasta jossain määrin poikkeavia näkemyksiä, joskin hyötyjä koskeva kritiikki on käräjäoikeuden tuomioon kirjattuihin lausumiin verrattuna jonkin verran lieventynyt. Jaakonsalo on katsonut, ettei konsultointi ollut tuonut hyötyjä Veripalvelulle. Kainulaisen mukaan Veripalvelu kehittyi Rautosen aikana merkittävästi. Kumpula on puolestaan kertonut Veripalvelun nousseen Rautosen aikana maailman parhaiden veripalvelutoimijoiden joukkoon. 16 (24) Hovioikeus toteaa, että operatiivisiin toimintoihin kohdistuvien kehittämistoimien tarkka hyötyarviointi, varsinkin pelkästään taloudellisin mittarein, on erittäin vaikeaa. Hyödyt ovat lisäksi arvioitavissa usein vasta vuosien kuluttua, kun kehittämistoimia voidaan tarkastella kokonaisuutena. Joka tapauksessa saavutetut hyödyt eivät ole aiheutetun taloudellisen vahingon osalta asian ratkaisemisen kannalta keskeisessä osassa, sillä syytteessä ei edes väitetä konsultoinnin olleen tuloksetonta. Asiassa ei ole siten tarvetta arvioida konsultointiyhteistyön liiketaloudellista järkevyyttä tai kannattavuutta Veripalvelulle. Asiassa on jäänyt näin ollen selvittämättä, että Booz-yhteistyössä olisi SPR:n Veripalvelua laskutettu perusteettomasti. Rautonen ei ole aiheuttanut SPR:lle vahinkoa. x Tahallisuus Rautosen toimien ei ole katsottu olleen oikeudettomia eikä aiheuttaneen vahinkoa. Vaikka syyte on jo näillä perusteilla hylättävä, hovioikeus lausuu väitteisiin tahallisuudesta vielä erikseen. Syyttäjä on katsonut, että Rautosen on täytynyt pitää varmana tai varsin todennäköisenä sitä, että hänen toimensa ovat oikeudettomia ja että niiden seurauksena aiheutuu vahinkoa Veripalvelulle. Hovioikeus toteaa, että SPR:n ja Veripalvelun yleisohjeiden säännöt eivät ole kaikilta osin olleet yksiselitteiset. Rautonen on Veripalvelun johtajana hankintavaltuuden ja kilpailutuksen osalta voinut edellä todetuin tavoin käyttää harkintavaltaansa ja perustellusti päätyä toteuttamiinsa ratkaisuihin. Sopimuksen muodon kohdalla menettely ei ole ollut Veripalvelussa poikkeuksellinen eikä sitä ole Veripalvelun hallituksessakaan pidetty ongelmana. Hankintavaltuuden osalta hallitus on ollut pitkään tietoinen Booz-yhteistyöstä ja vähintäänkin konkludenttisesti hyväksynyt Rautosen menettelyn. Sopimuksen ja kilpailutuksen kohdalla hallitus on nimenomaisesti katsonut, ettei Rautosen menettely anna aihetta toimenpiteisiin. Laskutuksen ei ole näytetty olleen perusteetonta ja sen on selvitetty pysyneen sovitun laskutusputken sisällä. Rautonen on lisäksi perustellusti voinut arvioida konsultoinnin tuoman lisäavun myötä saavutettavan huomattavia tuloksia ja säästöjä Veripalvelun toiminnassa. Nämä seikat huomioon ottaen Rautosella ei ole myöskään ollut mitään syytä olettaa, että hänen tekemät toimet olisivat mahdollisesti oikeudettomia tai aiheuttaisivat Veripalvelulle vahinkoa. Syyttäjä on vedonnut myös siihen, että Rautonen olisi pyrkinyt tahallaan antamaan Veripalvelun hallitukselle ja SPR:n pääsihteerille väärän kuvan Booz-konsultoinnin edullisuudesta sisällyttämällä 30.12.2008 laadittuun puitesopimukseen 20 %:n alennuslausekkeen, jota alennusta ei todellisuudessa ollut saatu. Asiassa on riidatonta, että alennuslauseke on lisätty puitesopimukseen Rautosen aloitteesta. Lausekkeen tarkoitus ja soveltaminen ovat sen sijaan jääneet epäselviksi. Alennusta koskeva ehto on ensinnäkin sisällytetty sopimukseen Rautosen Stendahlille 2.1.2009 lähettämän sähköpostin jälkeen, missä Rautonen toteaa, että sopimus tulisi alennuslausekkeen sisällyttämisellä paremmaksi ja Tehtaankadun (siis SPR:n keskustoimiston) helpommin hyväksyttäväksi. Toiseksi alennuksessa on viitattu kulloinkin käytössä oleviin konsulttipäivähintoihin. Nyt kysymyksessä oleva konsultointi ei kuitenkaan ole perustunut päivähinnoitteluun tai ylipäätään aikaperusteiseen veloitukseen. 17 (24) Kolmanneksi tehdyn puitesopimuksen mukaan alennus oli tarkoitus antaa pääsääntöisesti, mutta asiassa ei ole vuonna 2009 tehtyä Thaimaa-projektia lukuun ottamatta esitetty luotettavaa selvitystä, miten alennusta on tosiasiallisesti annettu. Mainitussa projektissa Booz on Rautosen, Heinosen ja Kirvelän mukaan tehnyt osan työstä niin sanotulla pro bono-periaatteella eli hyväntekeväisyytenä. Jälkikäteen voidaan todeta, että Rautosen olisi tullut muotoilla alennusta koskeva ehto täsmällisemmin etenkin, kun Booz-yhteistyöstä oli Veripalvelussa jo noussut esiin keskustelua. Rautosen ei voida kuitenkaan katsoa sen avulla pyrkineen harhauttamaan hallitusta ja pääsihteeriä. Sekä Kainulainen että Kumpula ovat kertoneet, etteivät he olleet edes nähneet tehtyä puitesopimusta. Alennuksesta oli ollut heidän kertomansa mukaan puhetta, mutta Kumpula ei ole esimerkiksi tiennyt sitä, oliko alennus todellisuudessa saatu. Kaiken edellä selostetun perusteella valitus on kohdissa 1 ja 2 hylättävä. x Törkeä avustuspetos Tausta Veripalvelun ja Glykosin yhteistyöprojekti kantasolujen glykomiikka-hankkeessa on alkanut vuonna 2004 ja osapuolet ovat laatineet projektista puitesopimuksen joulukuussa 2005. Puitesopimuksen mukaisessa projektikauden 2008 suunnitelmassa on ollut muun muassa ehto, jonka mukaan Veripalvelu ostaa Glykosilta suunnitelmassa tarkemmin yksilöityä tuotekehitystyötä 50.000 euron arvosta elokuun 2008 loppuun mennessä (Syyttäjä 2). Tekes on myöntänyt hankkeeseen molemmille vuosittain tuotekehitysavustusta, jota varten osapuolet ovat tehneet erikseen kustannustilitykset Tekesille. Yhteistyöprojekti on Veripalvelussa kuulunut Arangon vastuualueelle ja projektin Tekesavustuksia koskevaksi vastuuhenkilöksi on nimetty Leena Valmu. Projektisuunnitelman edellä mainittua ehtoa ei ole täytetty, Veripalvelu ei ole tilannut sovittua tuotekehitystyötä Glykosilta. Osapuolet ovat olleet erimielisiä siitä, onko menettelystä aiheutunut Glykosille vahinkoa (Syyttäjä 4). Hankkeessa on osapuolten välillä muutoinkin ilmennyt erimielisyyksiä vuodesta 2008 lähtien, erityisesti projektin kaupallistamisesta. Erimielisyyksien seurauksena Glykos on irtisanonut puitesopimuksen huhtikuussa 2009. Rautonen on vuodenvaihteessa 2009-2010 käynyt sähköpostikirjeenvaihtoa Veripalvelun sisällä ja Glykosin toimitusjohtajan Saarisen kanssa siitä, miten projektisuunnitelman mukaista 50.000 euron arvoista työtä koskeva erimielisyys saadaan Glykosin kanssa hoidettua pois päiväjärjestyksestä (Syyttäjä 5 ja 6). Keskustelujen seurauksena Glykos on maaliskuussa 2010 lähettänyt Veripalvelulle laskun otsikolla konsultoinnista kantasoluprojektiin liittyen. Asiassa on riidatonta, että laskun perusteena oleva kustannus ei ole oikeuttanut Tekesavustukseen. Tämä lasku on Veripalvelussa kuitenkin sisällytetty Tekesille 27.4.2010 tehtyyn kustannustilitykseen, jonka perusteella Tekes on maksanut Veripalvelulle tuotekehitysavustusta perusteettomasti 17.500 euroa. Tilityksen on käytännössä tehnyt Valmu. Veripalvelussa on myöhemmin havaittu tehty virhe, ja perusteettomasti maksettu määrä on oma-aloitteisesti palautettu. Asiassa on esitetyn syytteen pohjalta ratkaistavana kysymys siitä, onko Tekestilitykseen Rautosen ja Arangon tieten sisältynyt Glykosilta saatu 50.000 18 (24) euron lasku, joka ei ole oikeuttanut avustukseen ja ovatko he menettelyllään antaneet Tekesille väärän tiedon avustukseen olennaisesti vaikuttavasta seikasta hankkiakseen SPR:lle taloudellista hyötyä. X Laskusta sopiminen Glykosin kanssa Syytteen mukaan Glykosin lähettämän laskun perusteeksi on Rautosen ja Arangon aloitteesta merkitty virheellisesti konsultointi vahingonkorvauksen sijasta, jotta lasku voitaisiin sisällyttää Tekesavustusten tilitykseen. Asian vuoksi käydystä sähköpostikirjeenvaihdosta käy ilmi, että Rautonen on pyrkinyt saamaan 50.000 euroa koskevan erimielisyyden sovittua Glykosin kanssa. Rautonen on hovioikeudessa kertonut, että hänelle oli ollut aivan yhdentekevää, miten asia teknisesti hoidetaan, kunhan se tehdään vain oikein eikä laskun perusteeksi merkitä vahingonkorvaus-termiä. Tämä ilmenee myös hänen Glykosin edustajalle Saariselle lähettämästään sähköpostista. Rautosen mukaan vahingonkorvaus-termiä ei ollut haluttu käyttää, koska Veripalvelu ei ollut aiheuttanut mitään vahinkoa Glykosille ja että tämän myöntäminen olisi myöhemmin saattanut johtaa ongelmiin Glykos-yhteistyössä. Rautonen on sähköpostiviestissään myös ehdottanut lähetettäväksi hyvityslaskua tai 50.000 euron kuittaamista Glykosin saatavista. Hän on kysynyt neuvoa talouspäällikkö Manniselta, joka on opastanut Rautosta laskutuksen teknisestä toteuttamistavasta. Rautonen on ilmoittanut sähköpostiviestissään 14.12.2009 Saariselle Veripalvelun suostuvan maksamaan Glykosille vaaditun 50.000 euroa, mikäli Glykos lähettää sille laskun, jonka perusteena viitataan vuonna 2008 tilattuihin töihin. Glykos oli Saarisen kertoman mukaan suostunut tähän ja lähettänyt maaliskuussa 2010 sähköpostilla Rautoselle vaaditun laskun, jonka Rautonen on välittänyt Manniselle maksuunpantavaksi. Kaikki edellä mainittu kirjeenvaihto on mennyt tiedoksi myös Arangolle, mutta lasku ei hänen kertomansa mukaan ollut vaatinut häneltä mitään toimenpiteitä. Osapuolilla on ollut laskun todellisesta perusteesta eriävät näkemykset. Asia on saatu kuitenkin sovittua molempia tyydyttävällä tavalla, ja Glykos on lähettänyt laskun Veripalvelulle, joka on sen myös maksanut. Laskun perusteen ”konsultoinnista kantasoluprojektiin liittyen” on lopulta muotoillut Glykos. Saarisen mukaan perusteena viitattiin nimenomaan konsultointiin, koska se ei ollut oikeuttanut Tekesavustukseen. Edellä todetuin tavoin erimielisyyden ratkaisemiseksi esillä on ollut erilaisia vaihtoehtoja ja laskun perusteen on lopullisesti muotoillut Glykos. Vahingonkorvaukseen perustuva suorituskaan ei olisi oikeuttanut avustukseen Tekesiltä. Rautosen kertoma syy vahingonkorvauksen vastustamiseen laskun perusteena on uskottava. Hänen vaatimuksensa muusta laskutusperusteesta ei siten osoita Tekesiltä saatavaan rahoitukseen liittyvää tarkoitusta. Rautosen ehdotukset hyvityslaskusta ja kuittaamisesta eivät myöskään olisi johtaneet avustuksen saamiseen. Laskun perusteesta sähköpostiviestein käyty keskustelu tai muukaan asiassa esitetty selvitys eivät tue johtopäätöstä, että Rautosen tai Arangon tarkoituksena olisi ollut saada laskun peruste sellaiseksi, että tehty suoritus oikeuttaisi avustukseen. Näin ollen on tehtävä se johtopäätös, että Rautosen ja Arangon tarkoituksena on ollut pelkästään saada osapuolten välillä pitkään jatkunut erimielisyys tältä osin ratkaistua. x 19 (24) Laskun sisältyminen Tekestilitykseen Veripalvelun laskutusprosessi Tapahtuma-aikana Veripalvelun talouspäällikkönä toiminut Manninen on kertonut, että Veripalveluun saapuneet laskut menivät ensin esitiliöintiin. Esitiliöinnissä katsottiin, mille tilille ja kustannuspaikalle lasku kuului. Jos siinä vaiheessa laskutuksen kohteena oleva projektinumero oli jo tiedossa, se merkittiin laskuun. Muussa tapauksessa projektinumero lisättiin laskuun myöhemmin. Projektinumeroinnin avulla kohdennettiin kullekin projektille kuuluvat kustannukset. Se ei kuitenkaan määrännyt esimerkiksi sitä, oliko lasku Tekesavustukseen oikeuttava. Esitiliöinnin jälkeen lasku siirtyi asiatarkastukseen, jossa varmistettiin laskun sisällöllinen oikeellisuus. Sen jälkeen lasku toimitettiin hyväksyjälle hyväksyttäväksi ennen maksuunpanoa. Asiatarkastajan ja hyväksyjän oli myös tarkistettava, että tehty esitiliöinti oli oikea. Talousosasto oli kerännyt Tekesavustuksiin oikeuttavat laskut erilliseen kansioon, sillä ne oli myös tarkastettu tilintarkastuksessa erikseen. Hovioikeus toteaa, että Rautosen ja Arangon vastuulle ei ole Veripalvelussa kuulunut laskujen käytännön prosessointi. He ovat laskutuksessa sitä vastoin osallistuneet niiden hyväksymiseen heille asetettujen hyväksymisrajojen puitteissa. Rautonen ei ole hovioikeudessa muistanut hyväksyneensä Glykosilta saatua laskua, mutta on pitänyt sitä mahdollisena. Aranko on puolestaan kertonut, ettei hän ole edes voinut hyväksyä laskua, sillä hänelle asetettu hyväksymisraja oli ollut 30.000 euroa. Rautosen hyväksymisraja on ollut 300.000 euroa, joten on hyvin todennäköistä, että nimenomaan hän on mainitun laskun hyväksynyt. Rautonen ja Aranko ovat sinänsä tienneet, että Veripalvelu saa Tekesiltä avustusta kantasolujen glykomiikkaprojektista ja että myös Glykosilta vuonna 2008 tilattavaksi tarkoitettu työ olisi asianmukaisesti toteutuessaan oikeuttanut avustukseen. Asiassa ei kuitenkaan mikään viittaa siihen, että he olisivat laskua koskevasta erimielisyydestä neuvoteltuaan ja toimitettuaan laskun maksuunpanoon pyrkineet saamaan sitä Tekesavustuksiin oikeuttavien laskujen joukkoon. He eivät ole itse tehneet tilitystä, eivätkä he ole antaneet sitä koskevia neuvoja tai ohjeita käytännön tilityksen tehneille. He ovat voineet perustellusti myös luottaa siihen, että lasku käsitellään Veripalvelussa asianmukaisesti. Lasku on Veripalvelussa mennyt talousosastolle, jossa sen prosessointi ja tilitys on tapahtunut. Kustannustilityksen Tekesille laatinut Valmu on kertomansa mukaan ollut tietoinen Glykosin kanssa ilmenneistä erimielisyyksistä. Hän on Veripalvelussa projektin vastuullisena henkilönä tuntenut Tekesin tekemän rahoituspäätöksen ja sen ehdot ja vastannut myös siitä, että kustannustilitys tehdään oikeasisältöisenä. Hänen on asemansa perusteella täytynyt tietää, mitä Tekesrahoituksessa Glykosilta ostettavaksi sovittu 50.000 euron työ sisälsi ja ettei laskun perusteena käytetty konsultointi ollut ollut avustukseen oikeuttava erä. Lasku on kuitenkin sisällytetty Tekesille tehtyyn kustannustilitykseen. Tämän ei voida katsoa johtuneen Rautosen tai Arangon menettelystä. Heillä ei ole myöskään ollut mitään perusteita pitää varmana tai edes varsin todennäköisenä, että lasku tilitetään Tekesille. Tekesrahoituksen jatko Tekes on vedonnut lisäksi siihen, että se oli kesällä 2009 asettanut Veripalvelun jatkorahoituksen ehdoksi, että Veripalvelu ja Glykos saavat 20 (24) sovittua sopimusongelmansa ja jatkavat yhteistyötään. Tekesille oli todellisuutta vastaamattoman laskun perusteella annettu virheellinen kuva yhteistyön jatkumisesta. Rautonen, Aranko ja Saarinen ovat kertoneet, että Veripalvelun ja Glykosin näkemyserot hankkeen jatkamisesta olivat vuodesta 2008 lähtien olleet niin merkittävät, että ne olivat uhanneet kaataa lupaavan projektin kokonaan. Mainittua 50.000 euron arvoista työtä koskeva kiista oli ollut vain yksi pieni osa esiintyneitä ongelmia. Aranko on lisäksi kertonut hankkeen olleen niin merkittävä, että sitä olisi jatkettu ilman Tekesiltä saatavaa rahoitustakin. Aranko ja Saarinen ovat edelleen kertoneet, että hankkeen jatkosta oli päästy lopulta sopimukseen keväällä 2010 ja että hanke oli jatkunut, joskin eriytettynä. Tekesille oli tämän johdosta tehty muutoshakemus. Edellä on jo todettu, että 50.000 euron laskun tarkoituksena oli ollut ainoastaan saada osapuolten sitä koskeva erimielisyys ratkaistua. Rautosen ja Arangon ei ole myöskään miltään osin katsottu pyrkineen vaikuttamaan siihen, että lasku tilitettäisiin Tekesille tai että heillä olisi ollut aihetta olettaa niin tehtävän. Näiden syiden vuoksi he eivät ole voineet tietää tai edes pitää todennäköisenä, että lasku tulee tilitetyksi ja antaa Tekesille väärän kuvan yhteistyön jatkumisesta. Osapuolet ovat lisäksi Arangon ja Saarisen kertomin tavoin saaneet keväällä 2010 soviteltua muutkin hanketta koskeneet erimielisyydet ja hanketta on jatkettu muutetussa muodossa, mistä myös Tekesiä on informoitu. Asiassa ei ole perusteita katsoa, että Tekesille olisi pyritty antamaan virheellinen kuva yhteistyön jatkumisesta. Mikään asiassa ei viittaa siihen, että Rautonen ja Aranko olisivat antaneet väärää tietoa avustuksesta päättäneelle Tekesille. Tämän vuoksi valitukset on myös kohdassa 3 hylättävä. x Oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun perusteluineen. X Oikeudenkäynnin kustannukset hovioikeudessa Valtio on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Rautosen, Heinosen ja Arangon kohtuulliset oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa. Syyttäjä on hovioikeudessa paljoksunut Rautosen ja Heinosen avustajien tuntiveloitusperustetta 200 euroa ylittävältä osalta. Hovioikeus katsoo, että asian laatu ja sen erityispiirteet sekä samantyyppisissä asioissa vakiintunut korvaustaso huomioon ottaen Rautosen ja Heinosen kohdalla vaadittu 250 euron tuntiveloitus on kohtuullinen. Syytteen tullessa kohdassa 3 hylätyksi Innovaatiorahoituskeskus Tekesillä ei ole oikeutta korvaukseen oikeudenkäyntikuluistaan asiassa. Asian näin päättyessä valtion varoista hovioikeudessa maksetut todistelukustannukset 641,10 euroa jäävät valtion vahingoksi. 21 (24) Helsingin hovioikeus Tuomiolauselma 15/104146 30.01.2015 Asianumero R 14/318 Vastaaja Kari Mikael Aranko 270858-0692 Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta. Oikeudenkäyntiä hovioikeudessa koskevat lausunnot Valtio velvoitetaan korvaamaan Arangon oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 15.337 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamispäivästä lukien. 22 (24) Helsingin hovioikeus Tuomiolauselma 15/104146 30.01.2015 Asianumero R 14/318 Vastaaja Pertti Juhani Heinonen 030549-1437 Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta. Oikeudenkäyntiä hovioikeudessa koskevat lausunnot Valtio velvoitetaan korvaamaan Heinosen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 34.797,50 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamispäivästä lukien. 23 (24) Helsingin hovioikeus Tuomiolauselma 15/104146 30.01.2015 Asianumero R 14/318 Vastaaja Jukka Kalevi Rautonen 291158-1158 Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta. Oikeudenkäyntiä hovioikeudessa koskevat lausunnot Valtio velvoitetaan korvaamaan Rautosen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 67.838,65 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamispäivästä lukien. 24 (24) Muutoksenhaku Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan. Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 31.3.2015. Asian ovat ratkaisseet: Hovioikeudenneuvos Pertti Lattunen Hovioikeudenneuvos Esa Hakala Määräaikainen hovioikeudenneuvos Juha Saarenvirta Valmistelija: Viskaali Juho Päkkilä 1 (42) Helsingin käräjäoikeus Os. 6 Tuomio Annettu kansliassa 11.12.2013 Puheenjohtaja Käräjätuomari Pirjo Keisu Lisäjäsen Käräjätuomari Kaira Gardemeister 13/130231 Asianumero R 12/5717 Lautamiehet Tuija Lindholm, Jussi Ristilä, Antti Kuparinen, Lauri Saariluoma Syyttäjä Kihlakunnansyyttäjä Anja-Riitta Rinkinen Vastaajat Kari Mikael Aranko Pertti Juhani Heinonen Jukka Kalevi Rautonen Asianomistajat Suomen Punainen Risti Teknologian ja Innovaatioiden Kehittämiskeskus/Tekes Asia Törkeä avustuspetos ym. Vireille 18.06.2012 Yhdistetty asia R 12/5719. Syyttäjän rangaistusvaatimukset 1. Luottamusaseman väärinkäyttö 8010/R/0073020/10 Rikoslaki 36 luku 5 § 10.05.2004 - 26.11.2009 Helsinki Rautonen on Suomen Punaisen Ristin (jäljempänä SPR) Veripalvelun johtajana, jonka tehtävänä on ollut hoitaa SPR Veripalvelun taloudellisia asioita, väärinkäyttänyt luottamusasemaansa ryhtymällä sellaiseen toimeen, johon hänellä ei ole ollut oikeutta. Menettelyllään Rautonen on aiheuttanut SPR:lle taloudellista vahinkoa. Rautonen on hankkinut SPR Veripalvelulle Booz & Company Oy:ltä toimitusketjun hallintaan ja tehostamiseen liittyviä konsultointipalveluja, joiden laskutus 22.6.2004 ja 26.11.2009 välisenä aikana on ollut yhteensä 3.340.752 euroa. Rautonen sekä Booz & Company Oy:n konsulttina toiminut Heinonen ovat kuukauden - muutaman kuukauden välein sopineet tulevasta konsultoinnista ja sen hinnasta. Hankinnasta ei ollut SPR Veripalvelun johtokunnan, myöhemmin hallituksen, päätöstä, vaikka jo 3.11.2004 mennessä hankinnan nettolaskutus on ollut yli 300.000 euroa. Sopimus on tehty suullisesti, vaikka se olisi pitänyt tehdä kirjallisesti. Rautos en ja linjajohtajan, 2.7.2007 lähtien johtoryhmän jäsenen, olisi tullut allekirjoittaa sopimus, jonka vuosiostoarvo on ollut 150.000 euroa. Vasta helmikuussa 2009 on tehty kirjallinen yhteistyösopimus, jonka päiväykseksi on merkitty 30.12.2008. 2 (42) Palvelujen hankintaa ei ollut suoritettu taloudellisesti. Toimittajia ei ollut kilpailutettu ennen sopimuksen tekemistä. 16.4.2008 - 26.11.2009 Rautonen on hyväksynyt maksettavaksi Program management -nimellä laskutetusta konsultoinnista yhteensä 955.849 euroa, josta Uudet hoitomuodot -projektin osuus on ollut 271.000 euroa ja muun konsultoinnin osuus 684.588 euroa. Muu kuin Uudet hoitomuodot -projektin konsultointi on käsittänyt vuosina 2008-2009 Hankinta-projektin, Logistiikka-projektin, Ketju-projektin jatkotoimenpiteet, johdon ja toimitusketjuhallinnan avainhenkilöiden mentoroinnin sekä joitakin erillistehtäviä. Rautosen tältä osin hyväksymä laskutus 684.588 euroa on sisältänyt perusteetonta laskutusta ottaen huomioon konsulttina toimineen Heinosen työpanos. Perusteetonta laskutusta on ollut 350.000 euroa, minkä määrän Booz & Company Oy on jälkikäteen palauttanut SPR:lle. Asianomistaja ei ole tehnyt syyttämispyyntöä perusteettoman laskutuksen osalta. Erittäin tärkeä yleinen etu vaatii asiassa syytteen nostamista. SPR on Suomen valtion tunnustama julkisoikeudellinen yhdistys, jonka toiminta perustuu kansainvälisiin sopimuksiin ja Suomen Punaisesta Rististä annettuun lakiin. Aiheutettu taloudellinen vahinko on ollut huomattava. 2. Avunanto luottamusaseman väärinkäyttöön 8010/R/0073020/10 Rikoslaki 36 luku 5 § 01.01.2008 - 26.11.2009 Helsinki Heinonen, joka on Booz & Company Oy:n työntekijänä toiminut SPR Veripalvelun konsulttina, on tahallaan auttanut Rautosta syytekohdassa yksi tarkoitetun tahallisen rikoksen tekemisessä sopimalla Booz & Company Oy:n puolesta Rautosen kanssa syytekohdassa yksi kuvatusta perusteettomasta laskutuksesta. Asianomistaja ei ole tehnyt syyttämispyyntöä perusteettoman laskutuksen osalta. Erittäin tärkeä yleinen etu vaatii asiassa syytteen nostamista. SPR on Suomen valtion tunnustama julkisoikeudellinen yhdistys, jonka toiminta perustuu kansainvälisiin sopimuksiin ja Suomen Punaisesta Rististä annettuun lakiin. Aiheutettu taloudellinen vahinko on ollut huomattava. 3. Törkeä avustuspetos 8010/R/0082081/10 Rikoslaki 29 luku 6 § 27.04.2010 - 15.06.2010 Helsinki Rautonen ja Aranko ovat, Rautonen Suomen Punaisen Ristin (jäljempänä SPR) Veripalvelun johtajana ja Aranko SPR Veripalvelun tutkimus- ja tuotekehitysjohtajana yksissä tuumin antaneet avustuksesta päättävälle Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskukselle (jäljempänä: TEKES) väärän tiedon seikasta, joka on ollut omiaan olennaisesti vaikuttamaan avustuksen määrään. Menettelyllään Rautonen ja Aranko ovat hankkineet SPR:lle taloudellista hyötyä. TEKES oli 25.3.2008 tekemällään päätöksellä myöntänyt SPR:lle tuotekehitysavustusta SPR Veripalvelun Kantasolujen glykomiikka -hankkeen kustannuksiin enintään 693.000 euroa. Myönnetty avustus on ollut enintään 35 3 (42) % hankkeen hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista. Hanke on ilmoitettu suoritettavan yhteistyössä Glykos Finland Oy:n kanssa. Aranko on ollut projektin johtoryhmän puheenjohtaja. SPR Veripalvelusta on 27.4.2010 toimitettu TEKESille avustuksen maksamista varten raportti ja kustannustilityslomake 1.4. ja 31.12.2009 väliseltä ajalta. Tilitykseen on Rautosen ja Arangon tieten sisältynyt Glykos Finland Oy:n 18.3.2010 SPR Veripalvelulta laskuttama 50.000 euroa, jossa ei ole ollut kyse avustukseen oikeuttavasta kustannuksesta vaan SPR Veripalvelun ja Glykos Finland Oy:n välisestä vahingonkorvauksesta. Rautonen ja Aranko olivat neuvotelleet vahingonkorvauksesta Glykos Finland Oy:n kanssa. Glykos Finland Oy:n laskuun oli Rautosen ja Arangon aloitteesta merkitty perusteeksi konsultointi vahingonkorvauksen sijasta. Kustannustilityksen TEKESille toimittanut henkilö ei ole tiennyt tilitykseen sisältyvästä virheestä. TEKES on 15.6.2010 päättänyt suorittaa kustannustilityksen perusteella SPR Veripalvelulle tältä osin 17.500 euron avustuksen. Avustuspetoksessa on tavoiteltu huomattavaa hyötyä ja avustuspetos on myös kokonaisuutena arvostellen ollut törkeä. Syyttäjän muut vaatimukset Todistelukustannusten korvaaminen syytekohdassa 1 Vastaaja on velvoitettava korvaamaan valtiolle todistelukustannukset. Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 9 luku 1 § Todistelukustannusten korvaaminen syytekohdassa 2 Vastaaja on velvoitettava korvaamaan valtiolle todistelukustannukset. Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 9 luku 1 § Todistelukustannusten korvaaminen syytekohdassa 3 Vastaaja on velvoitettava korvaamaan valtiolle todistelukustannukset. Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 9 luku 1 § Muut asiassa esitetyt vaatimukset Muu vaatimus Suomen Punainen Risti on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen kohdissa 1 ja 2. Muu vaatimus Tekes on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen kohdassa 3 ja vaatinut, että vastaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut asiassa 3.044,40 eurolla laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien. Muu vaatimus 4 (42) Rautonen on vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa korkoineen. Muu vaatimus Heinonen on vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa korkoineen. Muu vaatimus Aranko on vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa korkoineen. Vastaus Kohdat 1 ja 2 Rautonen on vaatinut, että - syyte jätetään tutkimatta syyteoikeuden puuttumisen vuoksi - joka tapauksessa syyte hylätään pääosin eli kilpailutuksen, sopimuksen muodon ja hankintasääntöjen noudattamisen osalta vanhentuneena - muilta osin hylätään perusteettomana - valtio velvoitetaan korvaamaan Rautosen oikeudenkäyntikulut korkoineen. Perustelut Rautosen mukaan sopimusyhteistyö Booz&Co:n (Booz) kanssa on alkanut 2004 ja kun syyteoikeus luottamusaseman väärinkäytöstä vanhenee viidessä vuodessa, on syyteoikeus konsulttiyhteistyön kilpailutuksen, sopimuksen muodon ja hankintasääntöjen noudattamisen osalta vanhentunut. Rautosen mukaan joka tapauksessa - kun SPR on ilmoittanut, että kysymyksessä oleviin konsulttisopimuksiin perustuvasta laskutuksesta ei ole aiheutunut sille vahinkoa, rikoksen tunnusmerkistö ei täyty, kehittämisprojektien kautta Veripalvelun toimintaa on tehostettu ja niiden avulla saavutettu merkittäviä tuloksia sekä taloudellisia säästöjä - Rautonen ei ole ylittänyt toimivaltuuksiaan, vaan Rautosella on ollut Veripalvelun johtajana oikeus tehdä kaikki syytteessä mainitut sopimukset ja hankinnat; Veripalvelussa ei ole ollut ohjeistusta, joka olisi rajoittanut hänen toimivaltaansa Booz-sopimusten tai niiden perusteella maksettujen laskujen osalta; hankintasäännön rajoitukset ovat koskeneet valtuuksia investointien osalta, mutta eivät tällaisessa konsulttiyhteistyössä kysymyksessä olleiden operatiivisten kustannusten osalta - kilpailutus ja sopimustilanne on ollut tavanomainen, yhteistyö alkoi pilottiprojektilla keväällä 2004, ja Veripalvelun edun mukaista oli jatkaa työtä samalla kokoonpanolla onnistuneen pilottiprojektin jälkeen; kysymyksessä olevien abstraktien ja hankalasti spesifioitavien palvelujen järkevä kilpailuttaminen ei ole mahdollista, SPR:ssä on toteutettu useita muitakin projekteja ilman kilpailutusta, myös SPR:n keskustoimisto oli jo vuonna 2004 ja uudelleen 2009 ja 2010 hankkinut Boozilta projektin ilman kilpailutusta ja kirjallisia sopimuksia - Ketjuhanke toteutettiin vuosina 2004-2009, Logistiikkaprojekti vuosina 2005-2009, Hankintaprojekti vuosina 2007-2008, ja ei ollut mitään syytä 5 (42) vaihtaa yhteistyökumppania eikä kilpailuttaminen ollut mahdollista eikä järkevää, Uudet hoitomuodot -projekti toteutettiin kiireellisenä kesällä 2009 eikä kilpailuttaminen ollut mahdollista eikä järkevää - Rautosen esimies eli SPR:n pääsihteeri ja Veripalvelun hallitus ja SPR:n hallitus ovat hyväksyneet Rautosen toimet; tilintarkastajat tai sisäinen tarkastus eivät ole esittäneet huomautuksia, vaikka Booz-yhteistyö oli alkanut vuonna 2004; teko ei voi siten olla tahallinen - Rautosen ei edes väitetä saaneen syytteessä tarkoitetuista toimista mitään hyötyä. Heinosen/Boozin ja Rautosen/Veripalvelun ainoa yhdistävä tekijä on ollut tavanomainen konsultointiin liittyvä liikesuhde - Väitetyltä rikokselta puuttuu motiivi. Syyttäjä ei ole pystynyt esittämään mitään motiivia väitetylle rikolliselle toiminnalle. Rautosen toiminnan ainoa motiivi on ollut Veripalvelun toiminnan kehittäminen, jossa hän on onnistunut erinomaisesti - Rikostunnusmerkistö edellyttää tahallisuutta kaikkien tunnusmerkistötekijöiden osalta. Tahallisuusedellytys ei täyty yhdenkään tunnusmerkistötekijän osalta - Luottamusaseman väärinkäyttörikoksen tunnusmerkistö ei sovellu eikä ole tarkoitettu sovellettavaksi mahdollisiin harkinta- tai arviointivirheisiin, vaan ainoastaan tahallisiin ja karkeisiin laiminlyönteihin, josta tässä asiassa ei ole kysymys - Vastaajia on kohdeltava yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti: SPR:n pääsihteerin osalta on tehty syyttämättäjättämispäätös (12/1475/R11/3844,18.6.2012), jonka perustelut ja logiikka olisi tullut johtaa syyttämättäjättämispäätökseen myös Rautosen osalta. Heinonen on vaatinut, että - syyte tulee hylätä syyteoikeuden puuttumisen vuoksi - syyte tulee hylätä perusteettomana - valtio velvoitetaan korvaamaan Heinosen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen - määrätään hyödyntämiskielto kirjallisena todisteena olevien PriceWaterhouseCoopersin (PwC) selvitysten ja todistaja Ake Turusen osalta . Perusteluinaan Heinonen on lausunut - se, että hän on laskuttanut Veripalvelua, ei voi olla tahallisen rikoksen tekemisessä auttamista - laskutus ei ole ollut perusteetonta, vaan on perustunut Rautosen ja Heinosen väliseen sopimukseen ja Rautonen on hyväksynyt jokaisen yksittäisen laskun - hinnoittelussa on sovittu kiinteästä kuukausittaisesta laskutuksesta, laskutus ei siten ole perustunut tuntilaskutukseen eikä Boozin tuntijärjestelmään tehtyihin kirjauksiin, jotka oli tarkoitettu vain Boozin sisäiseen käyttöön eikä asiakkaalle - vuoden 2008 ja 2009 laskut eivät ole kohdistuneet projektin etenemiseen kyseisinä vuosina, koska merkittävä osa laskutusta vuodelta 2008 oli siirtynyt laskutettavaksi vasta vuonna 2009, mutta jälkikäteisesti oli mahdotonta tarkalleen määrittää sitä, kuinka paljon työtä minäkin kuukautena projektiin oli kohdistunut - projektityö on pitänyt sisällään Veripalvelun toimintojen strategista ja operatiivista suunnittelua, tietojen keräämistä, ratkaisuvaihtoehtojen pohdintaa, kokousmateriaalien tekemistä ja kommentointia, käsikirjojen tekemistä ja avainhenkilöiden valmentamista erityisesti henkilömuutosvaiheessa 2008, Heinonen on vastannut yleissuunnittelusta ja koordinoinnista 6 (42) - projektien työskentelypaikkoina ovat olleet Veripalvelun, SPR:n ja Veripalvelun yhteistyökumppaneiden tilat, Boozin toimisto ja Heinosen koti, vaikka PwC:n raportissa huomiota on kiinnitetty vain Veripalvelun tiloissa tapahtuneeseen työhön - Veripalvelu on moninkertaisina hyötyinä kattanut kaikki projekteista aiheutuneet kustannukset ja mitään perusteetonta laskutusta ei projekteihin liity - ostettujen palvelujen mahdollinen kalleus tai halpuus on yksityisoikeudellinen kysymys eikä sillä ole mitään tekemistä rikosoikeuden kanssa. Kohta 3 Rautonen kiisti syytteen ja vaati, että syyte ja muut vaatimukset hylätään perusteettomina. Rautonen vaati, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien. Rautonen kiisti syyllistyneensä rikokseen ja katsoi, että kukaan ei ole asiassa syyllistynyt rikokseen. Asiassa ei ollut mitään perustetta ja kukaan ei väitä, että Rautonen olisi kymmenien miljoonien eurojen projektissa pyrkinyt saavuttamaan muutaman tuhannen euron hyötyä väitetyllä teolla. Rautonen ei ole tehnyt Tekesille tilityksiä, Leena Valmu on ollut vastuussa tilityksistä ja tehnyt ne. Syyttäjä oli tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen hänen osaltaan. Aranko kiisti syytteen ja vaati, että syyte ja muut vaatimukset hylätään perusteettomina. Aranko vaati, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien. Aranko kiisti syyllistyneensä rikokseen ja katsoi, että asiassa ei ole kenenkään toimesta tehty rikosta, eikä rikosta ole tapahtunut. Kyse oli yhdeksän vuotta kestäneestä projektista ja siinä olleessa yhdestä laskusta. Aranko ei ole tehnyt tilityksiä, eikä se ole kuulunut hänelle. Projektissa on ollut vastuullinen johtaja, joka tilitykset on tehnyt. Kyse oli korkeintaan inhimillisestä erehdyksestä yhden laskun osalta. Joka tapauksessa kysymys ei ollut törkeästä tekomuodosta. Todistelu SYYTEKOHDAT 1 JA 2: Syyttäjän kirjalliset todisteet (SJÄ) 1. Veripalvelun hankintapolitiikka 20.12.2002 lähtien 1a. Veripalvelun hankintapolitiikka 2.4.2007 lähtien 2. Listaus laskuista (etpk s 356) 3. Tarjoukset 10.5.2004 ja 28.8.2004 (etpk 305-324) 4. Veripalvelun ja Booz & Company Oy:n yhteistyösopimus 30.12.2008 (etpk s 931) 5. Katarina Stendahlin ja Erja Raition väliset sähköpostiviestit 26.1.2009 ja 10.2.2009 (etpk s 932-933) 6. SPR:n taloussääntö 1.6.2000 lähtien 6a. SPR:n taloussääntö 1.6.2006 lähtien (etpk s 602-612) 7. Keskeneräinen tarkastuskertomus (etpk s 228-251) 8. Tarkastuskertomus (etpkLi1 s 211-236) 7 (42) 9. Tarkastuksessa laadittu taulukko (etpkLi4 s113) 10. Stendahlin kalenterimerkinnät 7.8.2008-25.9.2009 (etpk 927) 11. Ryhäsen selvitys yhteistyöstä Heinosen kanssa 17.9.2007 lähtien (etpk s 959-963) 12. Booz & Company Oy:n laatima toimitusketjuprojektin yhteenveto (etpk s 276-289) 13. Rautosen käsin kirjoitettu laskelma työtunneista (etpk s 504) 14. Booz & Company Oy:n taloushallinnon raportointohjelmassa olevat merkinnät laskutuksesta (etpk s 352-354) 15. Luonnos yhteistyösopimukseksi, Rautosen, Heinosen ja Stendahlin väliset sähköpostiviestit 2.1.-20.1.2009 ja lopullinen yhteistyösopimus (etpk s 337-340) 16. Booz & Company Oy:n tarkastusvaliokunnalle antama selvitys 18.10.2010 (etpk s 342-344) 17. SPR:n tiedote 17.3.2011 (etpkLi1 s 86) 18. Rautosen ja Kosken väliset sähköpostiviestit 1.2.2008 (etpk s 916-917) 19. Sisäisen tarkastuksen muistio 6.5.2008 tilikaudelta 2007 (etpk 492-495) 20. Ote SPR:n hallituksen kokouksen pöytäkirjasta 2/2008 ja sen liitteenä oleva raportti Havaintoja tilikauden 2007 tilintarkastuksesta (etpk 691-699) 21. SPR:n hallituksen kokouksen 20.4.2009 pöytäkirja 3/2009 ja sen liitteenä oleva vuoden 2008 valvontatilintarkastusraportti (etpk s 724-744) 22. Sisäisen tarkastuksen muistio 6.5.2009 tilikaudelta 2008 (etpk s 497-500) 23. Veripalvelun hallituksen kokouksen 17.9.2009 pöytäkirja 4/2009, Rautosen vastine sisäisen tarkastajan muistioon (etpk s 590-598) 24. SPR:n hallituksen kokouksen 30.11.2009 pöytäkirja 8/2009 (etpk s 721-722) 25. Veripalvelun hallituksen kokouksen 26.1.2010 pöytäkirja 1/2010 ja siihen liittyvät sähköpostiviestit 2.-10-12-2009 Rautosen, Ossi Kosken ja Kai Sallin välillä, tiedoksi Kristiina Kumpulalle ja Harri Kainulaiselle (etpk s 750-758) 26. Sisäisen tarkastuksen muistio 9.4.2010 (etpk s 832-836) 27. SPR:n hallituksen kokouksen 12.4.2010 pöytäkirja 3/2010 sekä sen liitteenä olevat valvontatilintarkastuksen raportti ja muistio tilikaudelta 2009 (etpk s 760-799) 28. Sisäisen tarkastuksen muistio 16.4.2010 tilikaudelta 2009 (etpk s 801-803) 29. SPR:n hallituksen kokouksen 9.11. 2010 pöytäkirja 8/2010 (etpk s 616-621) Vastaaja Rautosen kirjalliset todisteet (Rautonen) 1. Veripalvelun hankintapolitiikka 20.12.2002 lähtien ja 2.4.2007 lähtien (= Syyttäjän todisteet 1 ja 1a) 2. SPR:n taloussäännöt 1.6.2000 lähtien ja 1.6.2006 lähtien (= Syyttäjän todisteet 6 ja 6a) 3. Veripalvelun ja Booz & Company Oy:n yhteistyösopimus 30.12.2008 (= Syyttäjän todiste) 4. Sisäisen tarkastuksen muistio 6.5.2008 tilikaudelta 2007 (= Syyttäjän todiste) 5. SPR:n hallituksen kokouksen pöytäkirja 2/2008 (= Syyttäjän todiste) 6. SPR:n hallituksen kokouksen 20.4.2009 pöytäkirja 3/2009 ja sen liitteenä oleva vuoden 2008 valvontatilintarkastusraportti (= syyttäjän todiste) 7. Sisäisen tarkastuksen muistio 6.5.2009 tilikaudelta 2008 (= Syyttäjän todiste) 8. Veripalvelun hallituksen kokouksen 17.9.2009 pöytäkirja 4/2009, Rautosen vastine 10.7.2009 sisäisen tarkastajan muistioon (= Syyttäjän todiste) 9. SPR:n hallituksen kokouksen 30.11.2009 pöytäkirja 8/2009 (= Syyttäjän todiste) 10. Veripalvelun hallituksen kokouspöytäkirja 1/2010, 26.1.2010 ja siihen liittyvä aineisto (= Syyttäjän todiste) 8 (42) 11. SPR:n hallituksen kokouksen 12.4.2010 pöytäkirja 3/2010, jonka liitteenä valvontatilintarkastuksen raportti ja muistio tilikaudelta 2009 (= Syyttäjän todiste) 12. SPR:n tiedote 17.3.2011 (= Syyttäjän todiste) 13. KHT Sallin sähköposti 10.12.2009 (etpk s 756) 14. Selvitys projekteihin liittyvästä työstä elokuu 2007-marraskuu 2009 /Veripalvelun laatima selvitys (etpk s 194-198) 15. Selvitys projektin hyödyistä/Boozin laatima selvitys (etpk s 200-207) 16. Rautosen selvitys konsultoinnista (etpk s 484-490) 17. Veripalvelun kehityshankkeita 2004-2010 ja niiden taustaa koskeva selvitys 5.11.2010 (etpk s 505-588) 18. Suomen Punaisen Ristin hakemus tasavallan presidentille, jossa on haettu Rautoselle professorin arvoa 18.12.2009 19. Jukka Rautosen laatima englanninkielinen artikkeli/August 2007 20. Veripalvelun Strategia 29.8.2001 (etpk s 291-297) 21. Finnish Red Cross Blood Service -diaesitysmateriaali 22. Yhteenveto Veripalvelun ja SPR:n yhdessä Booz & Co:n kanssa tekemistä hankkeista/Rautosen laatima yhteenveto 23. Korjaukset Veripalvelussa 5.11.2010 tehtyyn hyötylaskelmaan/Rautosen laatima asiakirja 24. Yhteenveto Veripalvelussa tehdystä henkilöstön tyytyväisyyskyselystä 2007-2009 25. Esimerkkiluettelo konsulttipalveluista SPR:ssä/Rautosen laatima luettelo Vastaaja Heinosen kirjalliset todisteet (Heinonen) 1. PwC:n lehdistötiedote Ake Turusen nimittämisestä 27.8.2007 (etpkLi1 s 137-138) 2. Poliisiammattikorkeakoulun tutkimusyksikön Toimintakertomus 2004 (etpkLi1 s 140-192) 3. Selvitystä projekteihin liittyvästä työstä elokuu 2007- marraskuu 2009 (etpkLi1 s 194-198) 4. Selvitystä projektiin liittyvistä hyödyistä ( etpkLi1 s 200-207) 5.1.-5.12. Heinosen laatimat koosteet todistusteemoista, 12 kappaletta otsikoilla LIITE 3:1/10-10/10, LIITE 4 ja LIITE 5 6. Rautosen selvitys konsultoinnista (etpk s 484-490) 7. Veripalvelun kehityshankkeita 2004-2010 ja niiden taustaa koskeva selvitys (etpk s 506-588) 8. Yleissopimus SPR Veripalvelun ja Booz & Companyn välillä -esitys 9. Booz & co:n esitys: Kustannustehokkuus 2010 Keskusteludokumentti 10. Punaisen Ristin Keskustoimiston ja Veripalvelun synergiamahdollisuuksien kartoitus 26.10.2004 - keskustelumateriaali 11. Punaisen Ristin keskustoimiston ja piirien hallinto- ja tukitoimintojen kartoitus 14.9.2004 -keskustelumateriaali 12. Sähköpostikirjeenvaihtoa Heinosen ja Mika Häkkäsen, Pia Westmanin, Erja Raition, Anssi Talarmon, Hanna Valkeisen ja Rautosen välillä tammi-huhtikuussa 2008 (15 sivulla) 13. Tarjous 10.5.2004 (= Syyttäjän todiste 3) Henkilötodistelu - vastaaja Jukka Rautonen - vastaaja Pertti Heinonen - todistaja Sami Kalliomaa - todistaja Ake Turunen - todistaja Eeva Jaakonsalo - todistaja Pia Westman - todistaja Mika Häkkänen 9 (42) - todistaja Katarina Stendahl - todistaja Markku Ryhänen - todistaja Akif Ali - todistaja Santeri Kirvelä - todistaja Ossi Koski - todistaja Kai Salli - todistaja Harri Kainulainen - kuultava Kristiina Kumpula SYYTEKOHTA 3 Syyttäjän kirjalliset todisteet (II/SJÄ) 1. Rahoituspäätös 4.4.2008 (etpk Li 2 s 4-6) 2. TEKESin hakemukseen sisältyvä projektisuunnitelma (etpk s 52) 3. Kustannustilitys 27.4.2010 (etpkLi 2 s 42-44) 4. Erkki Tenhusen päiväämätön kirje Arangolle sekä Rautosen ja Arangon kirje 12.5.2009 Tenhuselle (s 60-61) 5. Arangon, Mikko Mannisen ja Rautosen väliset sähköpostiviestit 10.12.2009, viesti tiedoksi Arangolle (etpk s 58-59) 6. Rautosen sähköpostiviesti 14.12.2009 Glykos Finland Oy:lle ja viestin välitys Arangolle 15.12.2009 (etpk s 64) 7. Juhani Saarisen sähköpostiviesti 19.3.2010 Rautoselle ja lasku 18.3.2010 (etpk s 65-66) 8. Juhani Saarisen, Rautosen ja Mikko Mannisen väliset sähköpostiviestit 19. ja 29.3.2010, tiedoksi Arangolle (etpk s 68) Tekesin kirjalliset todisteet (Tekes) 1. Rahoitushakemus (etpkLi2 s 15-22) 2. Esitysmuistio (etpkLi2 s 11 (7-14) Rautosen kirjalliset todisteet (II/Rautonen) 1. Kustannustilitys 28.4.2011 (etpkLi2 s 46-50) 2. Leena Valmun kirje Tekesille 29.10.2010 (= Syyttäjän todiste) 3. Kokousmuistio 12.6.2009 (= syyttäjän todiste) 4. Sähköpostikirjeenvaihto joulukuu/2009 (etpk s 59, 62,63 ja 64) 5. Syyttämättäjättämispäätös 6. Rahoituspäätös 227/08 liitteineen (etpkLi2 s 3-22) 7. Maksatuspäätös 13.6.2008 liitteineen (etpkLi2 s 23-28) 8. Maksatuspäätös 24.2.2009 liitteineen (etpkLi2 s 29-34) 9. Maksatuspäätös 15.7.2009 liitteineen (etpkLi2 s 35-39) 10. Maksatuspäätös 15.6.2010 liitteineen (etpkLi2 s 40-45) 11. Projektin kustannustilitys (etpkLi2 s 46-50) Vastaaja Arangon kirjalliset todisteet (Aranko) 1. Kustannustilitys 28.4.2011 tilintarkastajan lausuntoineen 2. Leena Valmun kirje Tekesille 29.10.2010 (= syyttäjän todiste) 3. Tosite avustuksen palautuksesta Henkilötodistelu - Vastaaja Rautonen - Vastaaja Aranko - Todistaja Juhani Saarinen - Todistaja Mikko Manninen 10 (42) Tuomion perustelut KÄRÄJÄOIKEUDEN KÄSITTELYRATKAISUT 2.10.2013 JA 8.10.2013 Käsittelyratkaisut on kirjoitettu pääasiaratkaisua koskevan perusteluosan loppuun ratkaisun luettavuuden helpottamiseksi, vaikka ne ajallisesti ja asiallisesti on tehty ennen pääasiaa koskevaa ratkaisua. KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMION LOPPUTULOS Kohta 1 Syyte hylätään. Kohta 2 Syyte hylätään. Kohta 3 Syyte hylätään KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMION PERUSTELUT Yleistä organisaatiosta Suomen Punaisen Risti on erillislailla säännelty julkisoikeudellinen yhdistys (järjestö), jonka valtakunnallista toimivaltaa käyttävät yleiskokous, valtuusto (aiemmin neuvosto), hallitus ja pääsihteeri. Suomen Punaisen Ristin hallitus on yhdistyslain 35 §:n tarkoittama toimielin ja sen tehtävänä on muun ohella päättää järjestön toimintaa ja taloutta koskevista asioista. Myös pääsihteerin tehtävänä on seurata, että järjestön omaisuutta ja varoja hoidetaan ja käytetään tarkoituksenmukaisesti. Järjestön muodostavat valtakunnallinen keskushallinto, alueelliset piirit ja paikalliset osastot, laitoksineen. Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu (Veripalvelu) on osa Suomen Punaisen Ristin keskushallintoa. Veripalvelun tehtävänä on omalta osaltaan vastata veripalvelutoiminnasta Suomessa ja se harjoittaa osaamiseensa liittyvää palvelu-, tutkimus- ja kehittämistoimintaa ja osallistuu kansainväliseen kehitystyöhön. Veripalvelussa toimii Suomen Punaisen Ristin hallituksesta erillinen toimielin, joka oli aikaisemmin nimeltään johtokunta, ja 1.1.2006 alkaen hallitus (Veripalvelun hallitus). Veripalvelun hallituksen jäsenet asettaa Suomen Punaisen Ristin hallitus. Veripalvelulla on myös johtoryhmä, jonka jäsenet ottaa ja erottaa Veripalvelun hallitus. Veripalvelun johtoryhmä toimii Veripalvelun johtajan apuna. Veripalvelun johtajan on valinnut Suomen Punaisen Ristin hallitus, Veripalvelun johtokunta (nykyisin hallitus) on antanut ennen nimittämistä asiasta lausunnon. Veripalvelun johtajan tehtävänä on vastata Veripalvelun operatiivisesta toiminnasta ja sen kehittämisestä. Veripalvelun johtaja vastaa myös Veripalvelun hallituksen kokousten valmistelusta ja esittelystä. Veripalvelun hallituksen tehtävänä on valvoa operatiivisen toiminnan turvallisuutta ja tuloksellisuutta. Veripalvelulla on oma toimintasuunnitelma ja talousarvio, jotka on hyväksytty vuosittain Suomen Punaisen Ristin hallituksessa Veripalvelun hallituksen ehdotuksesta. Veripalvelun hallitus on antanut ehdotuksensa myös Veripalvelun toimintakertomukseksi ja tilinpäätökseksi Suomen Punaisen Ristin hallitukselle. Veripalvelun tilinpäätös on tilinpäätösajankohtana yhdistetty Suomen Punaisen Ristin tilinpäätökseen, jonka on vahvistanut Suomen Punaisen Ristin valtuusto. Suomen Punaisen Ristin pääsihteerin tehtävänä on valmistella ja esitellä Suomen Punaisen Ristin hallituksessa käsiteltäväksi tulevat asiat. Pääsihteerillä on läsnäolo- ja puheoikeus myös Veripalvelun hallituksen 11 (42) kokouksissa. Suomen Punaisen Ristin keskushallinnon valtuuttama sisäinen tarkastaja on tarkastanut Suomen Punaisen Ristin sisäisten ohjeiden noudattamista, taloutta ja hallintoa ja siten myös Veripalvelun sisäisten ohjeiden noudattamista. Suomen Punaisen Ristin yleiskokous valitsee Suomen Punaisen Ristin tilintarkastajat . Tilintarkastajien tehtävänä on Suomen Punaisen Ristin tilinpäätöksen, kirjanpidon ja hallinnon tarkastus, mikä on siis koskenut myös Veripalvelun sanottujen toimien tarkastusta. Laki Suomen Punaisesta Rististä 25.2.2000/238, voimaantuloajankohta 1.3.2000 Tasavallan presidentin asetus Suomen Punaisesta Rististä 239/2000, voimassaoloaika 1.3.2000-31.12.2005 Tasavallan presidentin asetus Suomen Punaisesta Rististä 811/2005 voimaantuloajankohta 1.1.2006 Yhdistyslaki 35 § HE 156/1999 Suomen Punaisen Ristin sisäisiä taloutta ja hankintaa koskevia sääntöjä ja ohjeita Suomen Punaisen Ristin sisäisiä sääntöjä ja ohjeita, joihin tässä asiassa on vedottu, ovat Suomeen Punaisen Ristin Taloussääntö 1.6.2000, ja uudempi Suomen Punaisen Ristin Taloussääntö 1.6.2006 alkaen, sekä Veripalvelun Yleisohje Hankintapolitiikka 20.12.2002 lähtien ja uudempi Veripalvelun Hankintapolitiiikka 2.4.2007 alkaen. Taloussäännön 2000 on hyväksynyt Suomen Punaisen Ristin neuvosto ja Taloussäännön 2006 Suomen Punaisen Ristin valtuusto. Hankintapolitiikan 2000 hyväksyjäksi on merkitty Jukka Rautonen ja Hankintapolitiikan 2.4.2007 lähtien hyväksyjiksi Jukka Rautonen ja Markku Huhtala. KOHTA 1 Rautosen asemasta Suomen Punaisen Ristin Veripalvelussa Luottamusaseman väärinkäytöstä rangaistaan rikoslain 36 luvun 5 §:n nojalla, jos henkilö, jonka tehtävänä on hoitaa toisen taloudellisia tai oikeudellisia asioita, väärinkäyttää luottamusasemaansa ryhtymällä sellaiseen toimeen, johon hänellä ei ole oikeutta, ja siten aiheuttaa vahinkoa sille, jonka asioita hänen tulee hoitaa. Luottamusaseman väärinkäyttöön voi syyllistyä vain henkilö, jonka tehtävänä on hoitaa jonkin yhteisön asioita itsenäisesti ja esimerkkeinä on mainittu yhteisön hallituksen jäsenet tai toimitusjohtaja (HE 66/1988 sivu 137). Kysymys on siten niin sanotusta erikoisrikoksesta, minkä vuoksi muu kuin lainkohdassa tarkoitetussa asemassa oleva henkilö voi syyllistyä vain rikoksen avunantoon tai yllytykseen. Asiassa on riidatonta, että Rautonen on toiminut Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun johtajana ja hänen tehtäviinsä on kuulunut tehtävänsä ja työnsä perusteella itsenäisesti hoitaa Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun taloudellisia asioita. Rautonen on oikeudellisesti arvioituna ollut tehtävässään rikoslain 36 luvun 5 §:n tarkoittamassa luottamusasemassa. Onko Rautonen ryhtynyt sellaiseen toimeen, johon hänellä ei ole ollut oikeutta, kun hän on ostanut syytteessä mainitun suuruiset konsultointipalvelut Suomen Punaisen Ristin Veripalvelulle? Luottamusaseman väärinkäytön tunnusmerkistöstä tähän asiaan liittyen 12 (42) Asiassa syytteen perusteena on, että Rautonen on väärinkäyttänyt luottamusasemaansa Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun (Veripalvelu) johtajana ryhtymällä sellaiseen toimeen, johon hänellä ei ole ollut oikeutta hankkimalla Booz&Company Oy:ltä (Booz) konsultointipalveluja ilman Veripalvelun johtokunnan, myöhemmin hallituksen päätöstä, ja suullisella sopimuksella, ja ilman että hankintaa olisi kilpailutettu. Syytteen mukaan Rautonen on aiheuttanut tuolla menettelyllään Suomen Punaiselle Ristille taloudellista vahinkoa 350.000 euroa, koska konsulttina toimineen Heinosen työpanokseen nähden laskutus 16.4.2008 ja 26.11.2009 välisenä aikana on ollut sanotulta määrältään perusteetonta. Luottamusaseman väärinkäyttöä koskevassa rikoslain 36 luvun 5 §:ssä tarkoitetaan oikeudettomalla toimella sellaista tointa, joka toimena kuuluu tekijälle annetun toimeksiannon piiriin ja johon hän voi muodollisesti ryhtyä päämiestä sitovin vaikutuksin (HE 66/1988 sivu 138). Toimen oikeudettomuus jää riippumaan kutakin tehtävää tai toimeksiantoa koskevista toimivaltuuksista tai velvollisuuksista, jotka voivat perustua esimerkiksi lainsäädäntöön, viranomaisen antamaan määräykseen, muuhun normatiiviseen ohjeistukseen tai toimeksiannon ehtoihin (Jussi Tapani: Luottamusaseman väärinkäyttö, Defensor Legis 4/2008 sivu 458). Vahingolla tarkoitetaan edellä mainitussa rikoslain 36 luvun 5 §:ssä joko taloudellista tai muun luonteista vahinkoa, joka on syy-yhteydessä luottamusaseman väärinkäyttöä koskevaan toimeen. Oikeuskäytännön ja -kirjallisuuden mukaan yleensä myös jo taloudellisen vahingon vaara riittää rangaistavuudelle. Luottamusaseman väärinkäyttö on rangaistavaa vain tahallisena eli se edellyttää tahallista toimintaa ja lisäksi tekijän tulee pitää taloudellisen tai muun vahingon aiheutumista teon varmana tai ainakin varsin todennäköisenä seurauksena. Toiminta ei ole tahallista, vaikka toimivaltuudet olisi ylitetty, jos toimivaltuudet ovat epäselviä tai jos tekijä perustellusti uskoo toimivansa päämiehensä tahdon tai etujen mukaisesti. Säännöstä ei siten sovelleta huolimattomuudesta tehtyihin toimiin eikä harkinta- tai arviointivirheisiin (HE 66/1988 sivu 138, Nuutila-Majanen teoksessa Rikosoikeus, 2009, sivu 999). Perusteet toimien oikeudettomuudelle Syytteen mukaan Rautonen on ostamalla konsultointipalveluita Booz& Company Oy:ltä (Booz) syytteessä mainitut määrät ilman Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun johtokunnan, myöhemmin hallituksen, päätöstä sekä suullisella sopimuksella ja ilman kilpailutusta, ryhtynyt toimeen, johon hänellä ei ole ollut oikeutta Suomen Punaisen Ristin hankintaa koskevien ohjeiden mukaan. Syytteen mukaan Rautosen toimien oikeudettomuus johtuu siis Suomen Punaisen Ristin sisäisten hankintaa koskevien ohjeiden eli Hankintapolitiikka -nimisissä ohjeissa olevien hankintojen toimivaltuutta koskevien ohjeiden, kirjallisen sopimuksen laatimista koskevien ohjeiden sekä kilpailuttamista koskevien Hankintapolitiikka -nimisten yleisohjeiden ja Suomen Punaisen Ristin taloussäännössä olevien ohjeiden vastaisuudesta. Todetaan vielä, että Veripalveluun ei sovelleta lakia julkisista hankinnoista, eli syytteessä ei ole kysymys siitä, että hankinnat olisivat olleet sen eikä muunkaan laintasoisen säännöksen vastaisesti toteutettuja, vaan Suomen Punaisen Ristin sisäisten ohjeiden väitetystä vastaisuudesta. Asiassa on riidatonta, että syytteessä kysymyksessä olevan konsultoinnin nettolaskutus on ollut 3.11.2004 mennessä yli 300.000 euroa. Konsultointipalvelujen hankinnasta ei ole ollut Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun johtokunnan eikä 1.1.2006 alkaen Veripalvelun hallituksen nimenomaista päätöstä. Riidatonta on edelleen, että syytteessä tarkoitettujen konsultointipalvelujen hankinnasta ei ole ollut kirjallista sopimusta ennen kuin 13 (42) on tehty yhteistyösopimus (SJÄ4), joka on päivätty 30.12.2008. Riidatonta on myös, että konsultointipalvelun hankintaa ei ole kilpailutettu. Hankintavaltuus Hankintavaltuuksien osalta on asiassa esitetty kirjallisina todisteina (SJÄ1 ja SJÄ1a) Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun Yleisohje Hankintapolitiikka 20.12.2002 VPU-YO-060 (SJÄ1) sekä 2.4.2007 lähtien voimaan tullut Yleisohje Hankintapolitiikka VPU-YO-060 (SJÄ1a). Kummankin yleisohjeen kohta 1.2. koskee ohjeen soveltamista. Yleisohjeiden kohtien 1.2. mukaan ohjeissa on käsitelty erityisesti materiaalihankintoja, mutta todettu, että hankintavaltuuksiin, -neuvotteluihin ja -sopimuksiin ja muihin vastaaviin asioihin liittyviä ohjeita on sovellettava kaikkiin alla mainittuihin hankintoihin eli Investointihankinnat, Vaihto-omaisuus, Työsuoritusten ja alihankintojen hankinta sisältäen tuotannolliset alihankinnat, asiantuntijapalvelut, mukaan lukien tietohallintopalvelut, huolto, suunnittelu, matkustuspalvelut, kuljetukset, vartiointi, aliurakat, siivous, muut vastaavat työsuoritukset ja palvelut. Yleisohjeiden kohta 1.4. koskee hankintavaltuuksia ja hankintojen hyväksymisoikeuksia ja kohdan mukaan erikseen tehdyille hankintaehdotuksille, joista ei ole tehty toimittajan kanssa sopimusta, hyväksymisrajat ovat seuraavat (kuluksi kirjattavan osuuden osalta eli veroton hinta+vähennyskelvoton alv): Yli 300.000 euron hankinnat hyväksyy Veripalvelun johtokunta ja jälkimmäisen yleisohjeen mukaan Veripalvelun hallitus. Investointihyödykkeiden hankinnalle hyväksymisrajat ovat seuraavat (kuluksi kirjattavan osuuden osalta eli veroton hinta+vähennyskelvoton alv): Yli 300.000 euron hankinnat hyväksyy Veripalvelun johtokunta ja jälkimmäisen yleisohjeen mukaan Veripalvelun hallitus. Rautonen on vedonnut käräjäoikeudessa siihen, että konsultointipalvelujen ostossa kysymys on ollut operatiivisesta hankinnasta eli sellaisesta asiantuntijapalvelun hankinnasta, johon ei ole Suomen Punaisessa Ristissä ja Suomen Punaisen Ristin Veripalvelussa vallinneen käytännön mukaan edellytetty Veripalvelun johtokunnan tai hallituksen päätöstä. Rautonen on kertonut, ettei hän eikä hänen edeltäjänsä Veripalvelun johtajana ole koskaan vienyt Veripalvelun johtokunnan tai hallituksen päätettäväksi operatiivisia hankintoja. Asiassa todistajana kuullut Suomen Punaisen Ristin sisäinen tarkastaja Koski ja todistajana kuultu Suomen Punaisen Ristin tilintarkastajana toiminut Salli eivät ole kiinnittäneet toimittamissaan tarkastuksissa huomiota siihen, että Booz&Company Oy:ltä (Booz) hankittujen konsultointipalvelujen hankinnoissa olisi ylitetty sisäinen toimivaltuus päätöksentekomenettelyssä. Koski on todistajana kertonut, että Suomen Punaisessa Ristissä oli paljon sääntöjä, joita ei hänen käsityksensä mukaan kaikilta osin noudatettu. Koski on kertonut toimittaneensa sisäisen tarkastuksen tarkastusmuistion vuosittain pääsihteerille ja raportoineensa tarkastushavainnoista pääsihteerille. Todistajana asiassa kuultu Veripalvelun hallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana sekä myös Suomen Punaisen Ristin hallituksen jäsenenä toiminut Kainulainen on kertonut, että Veripalvelun hallituksessa käsiteltiin strategisia linjoja ja annettiin lausunto Veripalvelun toimintasuunnitelmasta ja talousarviosta vuosittain, mutta ne hyväksyttiin Suomen Punaisen Ristin hallituksessa. Kainulainen on edelleen kertonut, että Veripalvelun hallitus oli ollut tietoinen Boozilta tehdyistä hankinnoista ja Rautonen oli niistä 14 (42) raportoinut Veripalvelun hallitukselle. Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri kuultava Kumpula on käräjäoikeudessa katsonut, että Rautosella on Veripalvelun johtajana ollut oikeus hyväksyä laskut. Käräjäoikeuden johtopäätökset Todistaja Kainulaisen kertomuksesta sekä kuultava Kumpulan kertomuksesta saadun käsityksen mukaan hankinnat on tehty avoimesti, ne ovat olleet Veripalvelun vuosittaisissa toimintasuunnitelmissa ja talousarvioissa ja Veripalvelun osalta pidetyssä kirjanpidossa ja Rautonen on niistä kertonut Veripalvelun hallituksessa ja pääsihteerille ja myös Suomen Punaisen Ristin hallitukselle. Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun johtokunnan ja myöhemmin hallituksen tiedossa on siten todistaja Kainulaisen ja kuultava Kumpulan kertomusten perusteella ollut, että Veripalveluun on ostettu konsultointipalveluita Booz&Company Oy:ltä (Booz). Veripalvelun johtokunta tai hallitus tai Suomen Punaisen Ristin hallitus eivät ole ryhtyneet toimenpiteisiin hankintojen sisällön tai niiden hinnan vuoksi, vaan hankintojen, toiminnan ja ostojen on annettu jatkua vuodesta 2004 alkaen useiden vuosien ajan. Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun johtokunnan ja myöhemmin hallituksen ja pääsihteerin on selvitetty olleen tietoinen hankinnoista ja talousarvion ja tilinpäätöksen tietojen perusteella ainakin ulkopuolisilta ostettujen konsulttihankintojen hinnasta kokonaisuutena, ja hankintojen jatkamisesta useiden vuosien ajan. Veripalvelun johtokunta, hallitus tai pääsihteeri eivät ole huomauttaneet hankintojen ohjeiden vastaisuudesta toimivaltuuksien ylityksen vuoksi eli ovat hyväksyneet, että Veripalvelun johtaja on hankinnat tehnyt ja sallineet johtajan jatkaa hankintoja. Kun asiassa on kysymys toimeksiantajayhteisön sisäisten ohjeiden soveltamisesta ja kun luottamusaseman väärinkäytön suojaama oikeushyvä on muun ohella luottamus toimeksiantajan ja tämän asioita hoitavan henkilön välillä, toimien hyväksymisellä on käräjäoikeuden käsityksen mukaan etenkin tämänkaltaisessa jatkuvassa hankinnassa olennainen merkitys sen arvioimisessa, onko toimi ollut rikoslain 36 luvun 5 §:n tarkoittamalla tavalla oikeudeton. Todistajien Kosken, Sallin ja Kainulaisen sekä kuultava Kumpulan kertomuksista saadun käsityksen mukaan Veripalvelun johtajalla on ollut Veripalvelussa vallinneen käytännön mukaan toimivaltuus tehdä kysymyksessä olevan kaltaiset operatiiviset eli toimintasuunnitelmassa ja talousarviossa hyväksytyt hankinnat. Vaikkakin kirjallisina todisteina olevien Yleisohjeiden sanamuodon mukaan yli 300.000 euron hankintoihin olisi käräjäoikeuden käsityksen mukaan tullut olla Veripalvelun johtokunnan ja myöhemmin hallituksen päätös, sanotusta henkilötodistelusta saadun käsityksen mukaan ohjeita ei ole vallinneen käytännön mukaan noudatettu Veripalvelun operatiivisten hankintojen osalta. Näyttämättä on siten asiassa jäänyt, että Rautonen olisi syytteessä mainituilla hankinnoilla ylittänyt hankintatoimivaltuutensa siten, että hänen tekemänsä toimi olisi ainakaan yksin sen vuoksi rikoslain 36 luvun 5 §:n tarkoittamalla tavalla oikeudeton. Suullinen sopimus Sopimuksen suullisen muodon osalta on asiassa esitetty kirjallisina todisteina edellä jo mainitut Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun Yleisohje Hankintapolitiikka 20.12.2002 VPU-YO-060 (SJÄ1) sekä 2.4.2007 lähtien voimaan tullut Yleisohje Hankintapolitiikka VPU-YO-060 (SJÄ1a) . Yleisohjeiden kohdan 1.2. mukaan ohjeissa on käsitelty erityisesti materiaalihankintoja, mutta todettu, että hankintavaltuuksiin, -neuvotteluihin ja -sopimuksiin ja muihin vastaaviin asioihin liittyviä ohjeita on sovellettava 15 (42) kaikkiin alla mainittuihin hankintoihin eli Investointihankinnat, Vaihto-omaisuus, Työsuoritusten ja alihankintojen hankinta sisältäen tuotannolliset alihankinnat, asiantuntijapalvelut, mukaan lukien tietohallintopalvelut, huolto, suunnittelu, matkustuspalvelut, kuljetukset, vartiointi, aliurakat, siivous, muut vastaavat työsuoritukset ja palvelut. Yleisohjeiden kohdan 3.2. mukaan Veripalvelun kaikki sopimukset tehdään kirjallisesti, ja lisäksi ohjeessa on määräys, että hankintasopimuksessa on oltava kaksi allekirjoittajaa sopimuksen vuosiostoarvon mukaan määriteltynä. Rautonen on sopimuksen suullisuuden osalta vedonnut käräjäoikeudessa siihen, että Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu ja myös Suomen Punaisen Ristin keskustoimisto ovat tehneet hankintoja suullisilla sopimuksilla eli sisäistä ohjeistusta sopimusten kirjallisesta muodosta ei ole Suomen Punaisessa Ristissä johdonmukaisesti noudatettu. Rautonen on lisäksi todennut, että hankinnasta oli laadittu kirjallinen sopimus, kun sisäinen tarkastaja oli sen puuttumiseen kiinnittänyt huomiota. Suomen Punaisen Ristin sisäinen tarkastus, jota on suorittanut todistajana asiassa kuultu Koski , on vuoden 2007 tarkastuksesta laatimassaan muistiossa 6.5.2008 (kirjallinen todiste SJÄ19) ensimmäisen kerran kirjallisesti kiinnittänyt huomiota Boozilta hankittuun konsultointiin siltä osin, että konsultoinnista ei ole kirjallista sopimusta eikä sitä ole kilpailutettu. Koski on edelleen kiinnittänyt samoihin seikkoihin huomiota kirjallisesti vuoden 2008 tarkastuksesta laatimassaan muistiossa 6.5.2009 (kirjallinen todiste SJÄ22). Sisäisen tarkastuksen muistiot ovat todistaja Kosken ja kuultava Kumpulan mukaan menneet tiedoksi Rautosen esimiehelle Suomen Punaisen Ristin pääsihteerille Kumpulalle. Sisäisen tarkastuksen muistiossa 6.5.2008 (SJÄ19), joka on koskenut tilikautta 1.1.-31.12.2007, on todettu, että ” Booz-Allen-Hamilton Oy:n eri konsultointitehtävien osalta ei ole tehty kirjallisia sopimuksia vuoden 2005-2007 osalta laskutus on ollut ja alkaen yht 2.384.000 €. Ko.yhtiön laskutus on tilivuoden 2007 osalta ollut yht. 501.334 € kymmenellä eri laskulla, joissa on luovutetun suoritteen osalta merkintä ”Consultant fee” -ilman tarkempaa yksilöityä laskutusperustetta.” Sisäisen tarkastuksen muistiossa 6.5.2009 (SJÄ22), joka on koskenut tilikautta 1.1.-31.12.2008, on todettu, että ”Booz-Allen-Hamilton Oy:n eri konsultointitehtävien osalta ei ole tehty kirjallisia sopimuksia – on todettu jo edellisen vuoden muistiossa. Vuosien 2005-2007 osalta laskutus ollut yht 2.384.000 € ja vielä vuoden 2008 alkupuolen osalta laskutus ollut 280.588 €. Sen jälkeen konsultointitoimeksianto on päättynyt. Laskuissa suoritteen osalta on ollut vain merkintä ”Consultant fee” -ilman tarkempaa yksilöityä laskutusperustetta. ” Muistion laatinut, sisäisenä tarkastajana toiminut todistajana asiassa kuultu Koski on käräjäoikeudessa kertonut ymmärtäneensä, että toimeksiannot olisivat päättyneet, mutta muistellut tiedon päättymisestä perustuneen pääsihteeri Kumpulan kanssa käytyyn keskusteluun. Sisäisen tarkastuksen muistio 6.5.2009 eli vuodelta 2008 on käsitelty Veripalvelun hallituksen kokouksessa 17.9.2009 (SJÄ23). Kokouksessa ovat olleet paikalla Veripalvelun hallituksen puheenjohtajana Kainulainen, läsnä pääsihteeri Kumpula, esittelijänä on toiminut Rautonen. Pöytäkirjan mukaan kohdassa Ilmoituasiat Sisäinen tarkastus on merkitty liitteeksi Sisäisen tarkastajan muistio 8.5.2009 ja Veripalvelun johtajan vastine 10.7.2009. Pöytäkirjan mukaan ”Käytiin läpi keskeiset asiat sisäisen tarkastajan raportista ja merkittiin tiedoksi.” Todistajana asiassa kuultu Kainulainen on kertonut, että kirjallinen sopimus oli ollut vireillä kokousajankohtana. Kainulainen ei ole muistanut, oliko alennuksesta tai kilpailutuksesta tuolloin puhetta, mutta 16 (42) jossain vaiheessa alennuksesta keskusteltiin. Kuultavana asiassa kuultu Kumpula on kertonut, että kokouksessa oli käyty läpi Boozin roolia ja Veripalvelussa vireillä olleita muutosprosesseja. Veripalvelun hallituksen sanotun kokouksen pöytäkirja on merkitty ilmoitusasiana Suomen Punaisen Ristin hallituksen tiedoksi Suomen Punaisen Ristin hallituksen kokouksen 30.11.2009 pöytäkirjassa (SJÄ 24). Sisäisen tarkastajan Kosken, tilintarkastaja Sallin ja Rautosen sähköpostiviestejä koskien hankintoja Boozilta vuonna 2009 on käsitelty Veripalvelun hallituksen kokouksessa 26.1.2010 (SJÄ25). Kokouksen puheenjohtajana on toiminut Kainulainen ja esittelijänä Rautonen. Pääsihteeri Kumpula ei ole ollut kokouksessa paikalla. Pöytäkirjassa on kohdassa Sisäisen tarkastajan lähettämät sähköpostit merkitty liitteeksi sisäisen tarkastajan lähettämät sähköpostit Veripalvelun toiminnan tarkastamiseen liittyen. Päätökseksi on merkitty ”Käsiteltiin sisäisen tarkastajan viestit, tilintarkastajan kommentit ja Veripalvelun johtajan vastine. Todettiin, että asia ei anna aihetta toimenpiteisiin.” Veripalvelun hallituksen kokouksen 26.1.2010 pöytäkirjan (SJÄ25) liitteenä olevien sähköpostien mukaan sisäinen tarkastaja Koski on 2.12.2009 lähettänyt Rautoselle sähköpostiviestin , jossa on kirjoittanut ”Nyt vuodelta 2009 havaitsin kirjanpidosta Booz&con laskutusta, niin pyydän nähtäväksi palvelun tilaussopimukset ja raportit.” Rautonen on 2.12.2009 vastannut Koskelle sähköpostiviestillä ”Kuten varmaan hyvin tiedät, niin edellisten vuosien tapaan emme ole tehneet erillisiä kirjallisia projektikohtaisia tilaussopimuksia tai raportteja. Hinnoittelussa on ollut hyödyksi viime vuonna allekirjoitettu puitesopimus, jonka aikanaan katsoit riittäväksi dokumentaatioksi....Tämän vuoden keskeinen ponnistus on ollut kesä-heinäkuun Uusien hoitomuotojen strategia, joka esiteltiin hallitukselle viime elokuun strategiakokouksessa. Muuten Boozin apu on käytetty toimitusketjun ja asiakashallinnan kehittämiseen.” Koski on 3.12.2009 vastannut Rautoselle sähköpostiviestillä ” Ymmärsin kyllä, että toimeksiannot ovat loppuneet: Meillähän on taloussääntö, joka edellyttää myös tarjouskilpailua (35-37§:t): Niin aikaisemmin ei ole ollut sopimuksia eikä tarjouskilpailua alunperinkään tämän yhtiön toimeksiannoissa, mutta ”maan tapa” eli että säännöstön ohittaminen tulee yleiseksi tavaksi ei varmaan ole hyvä tilanne tällaisessa yleishyödyllisessä yhteisössä. Käsitykseni myös on että mitä tuttavammasta toimeksiantajasta on kysymys, niin sitä tarkemmin tulisi säännöstöjä noudattaa. ...Säännöstön kohdat (35-37 §:t) koskevat kaikkia toimihenkilöitä. ” Rautonen on 10.12.2009 lähettänyt sähköpostiviestin tilintarkastaja Sallille ja tiedoksi Kumpulalle ja Kainulaiselle, jossa on todennut muun ohella, että ”Veripalvelun hallitus on käsitellyt sisäisen tarkastajan raportteja, myös Booz&co -projekteja ja Veripalvelun johtajan vastinetta kokouksessaan 17.9.2009 ja todennut asian olevan kunnossa.” Edelleen viestissä Rautonen on kirjoittanut ” Vuonna 2008 sisäinen tarkastaja on vuoden 2007 tarkastuksessaan kiinnittänyt huomiota Booz projekteihin. Olen silloin keskustellut hänen kanssaan ja selittänyt, miksi tarjouskilpailujen järjestämien ei ole käytännössä mahdollista. Hän on ollut kanssani samaa mieltä. Olemme yhdessä sopineet, että teemme Boozin kanssa kirjallisen puitesopimuksen. Sopimus on sittemmin tehty, ja siinä Booz sitoutuu antamaan ainakin 20 % alennuksen normaalihinnoista joka projektissa.” ”Olen keskustellut maanantaina 7.12. Boozin johtaja Heinosen kanssa. On irvokasta, että Booz&Co on epäsuorasti joutunut syytettyjen penkille, koska heidän kannaltaan kyse on ollut yhteiskuntavastuun kantamisesta ja Punaisen Ristin auttamisesta hinnalla, joka ei kata omia kustannuksia. Yllä mainittu puitesopimus, joka sisälsi 20% alennuksen, on tehty koko yrityksen ylimmässä 17 (42) johdossa, eikä vastaavaa sopimusta ole minkään muun organisaation kanssa. Sisäisen tarkastajan mainitsema Thaimaa-projekti on ehkä selvin esimerkki... Kaiken kaikkiaan konsulttipalkkiot ovat vuosien aikana olleet rahallisesti isoja, kuten sisäinen tarkastaja toteaa, mutta jo tähän mennessä projektien tuloksena syntyneet suorat säästöt ovat olleet vielä suurempia, toiminnan laadullisista parannuksista puhumattakaan. ” ” Sekä Boozin että SPR:n maineen suojelemiseksi olemme johtaja Heinosen kanssa sopineet, että Booz ei toistaiseksi auta Veripalvelua ilman etukäteen tehtyä projektikohtaista sopimusta.” Tlintarkastaja Salli on vastannut Rautoselle sähköpostiviestillä 10.12.2009 , joka on mennyt tiedoksi Kainulaiselle ja Kumpulalle, jossa on todennut muun ohella ” Tarkastuksessa emme löytäneet mitään väärää tai sopimatonta...Booz & Co on hankintatoimea tarkasteltaessa siinä mielessä hankala tapaus, että hankinnat heiltä ovat olleet erittäin suuret ja saadun palvelun sisältö hyvin abstrakti. Puitesopimus on laadittu. Tarjouskilpailua ei aikanaan ollut ja siihen on perusteet.” Veripalvelun hallituksen kokouksen 26.1.2010 pöytäkirja on merkitty ilmoitusasiana Suomen Punaisen Ristin hallituksen tiedoksi Suomen Punaisen Ristin hallituksen kokouksen 12.4.2010 pöytäkirjassa (SJÄ27) kohdassa Ilmoitusasiat. Kokouksessa on toiminut esittelijänä Kumpula. Kokouksessa on kohdassa Tlintarkastajien raportti merkitty liitteeksi ja käsitelty tilintarkastajien tilikauden aikaisesta valvontatilintarkastuksesta laadittua raporttia ja siihen annettua vastinetta, keskusteltu niistä ja merkitty tiedoksi. Kokouspöytäkirjan liitteenä olevasta raportista otsikoltaan Keskeiset havainnot tilinkauden 2009 tarkastuksesta (SJÄ27) ilmenee muun ohella ”Veripalvelun osalta esillä on ollut merkittävää suuruusluokkaa olevat sellaiset hankinnat, joista ei käytännössä ole voitu suorittaa tarjouskilpailua esimerkiksi sen vuoksi, että mahdollisia toimittajia on vain hyvin rajoitettu määrä. Ohjeistusta olisi suositeltavaa tarkentaa näiltä osin.” Käräjäoikeuden johtopäätökset Käräjäoikeus toteaa, että Suomen Punaisen Ristin yleisohjeina annettujen Hankintasääntöjen mukaan syytteessä kysymyksessä oleva sopimus, jonka vuosiostoarvo on ollut yli 150.000 euroa, olisi tullut tehdä kirjallisesti. Hankintasääntöjen mukaisesti kirjallisessa sopimuksessa olisi tullut olla Veripalvelun johtajan ja linjanjohtajan, 1.1.2006 alkaen johtoryhmän jäsenen, eli kahden henkilön allekirjoitus. Rautosen vetoamaa seikkaa, että Veripalvelussa sopimuksia on tehty kirjallisista ohjeista poiketen myös suullisesti, tukee se, että sisäinen tarkastaja Koski tai tilintarkastaja Salli eivät ole kiinnittäneet kirjallisen sopimuksen puuttumiseen huomiota useisiin vuosiin, kun otetaan huomioon, että konsultointipalvelujen ostaminen oli alkanut vuonna 2004 ja Koski on kiinnittänyt sopimuksen suullisuuteen ensimmäisen kerran huomiota kirjallisesti vasta vuonna 2008 tekemässään tarkastusmuistiossa vuodelta 2007. Myöskään kuultava Kumpula ei ole pitänyt virheenä eikä ongelmana sopimuksen suullisuutta, vaikka onkin katsonut, että sopimukset olisi hyvä tehdä kirjallisena. Todistajien Kosken, Sallin ja Kainulaisen sekä kuultava Kumpulan kertomuksista ilmenee, että Veripalvelussa on käytännössä hyväksytty myös suullisia sopimuksia, vaikkakin kirjallisia sopimuksia on pidetty parempina. Käräjäoikeuden sanotusta henkilötodistelusta saaman selvityksen ja käsityksen mukaan suullisiin sopimuksiin on kuitenkin suhtauduttu hyväksyvästi eli kirjallista sisäistä ohjeistusta ei ole sen sanamuodosta huolimatta pidetty ehdottomana sääntönä. Näyttämättä on siten asiassa jäänyt, että Rautonen olisi syytteessä mainituilla hankinnoilla eli hankkimalla ne suullisella sopimuksella rikkonut Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun tai Suomen Punaisen Ristin sisäisiä ohjeita siten, että toimi olisi ainakaan yksin sen vuoksi rikoslain 36 luvun 5 §:n tarkoittamalla tavalla oikeudeton. 18 (42) Hankinnan kilpailutus Hankinnan kilpailutuksen osalta on asiassa esitetty kirjallisina todisteina edellä jo mainitut Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun Yleisohje Hankintapolitiikka 20.12.2002 VPU-YO-060 (SJÄ1) sekä 2.4.2007 lähtien voimaan tullut Yleisohje Hankintapolitiikka VPU-YO-060 (SJÄ1a) . Yleisohjeiden kohdan 1.2. mukaan ohjeissa on käsitelty erityisesti materiaalihankintoja, mutta todettu, että hankintavaltuuksiin, -neuvotteluihin ja -sopimuksiin ja muihin vastaaviin asioihin liittyviä ohjeita on sovellettava kaikkiin alla mainittuihin hankintoihin eli Investointihankinnat, Vaihto-omaisuus, Työsuoritusten ja alihankintojen hankinta sisältäen tuotannolliset alihankinnat, asiantuntijapalvelut, mukaan lukien tietohallintopalvelut, huolto, suunnittelu, matkustuspalvelut, kuljetukset, vartiointi, aliurakat, siivous, muut vastaavat työsuoritukset ja palvelut. Yleisohjeiden kohdan 4.2. mukaan Veripalvelun toimittajat on kilpailutettava aina kun mahdollista ennen sopimuksen tekemistä, ja tarjouspyyntö on hyvä pyytää vähintään kolmelta toimittajalta niiden tuotteiden osalta, jotka voidaan kilpailuttaa. Kilpailutuksen osalta on lisäksi vedottu ja esitetty kirjallisina todisteina Suomen Punaisen Ristin taloussääntö 1.6.2000 (SJÄ6) ja Suomen Punaisen Ristin taloussääntö 1.6.2006 (SJÄ6a). Taloussäännön 1.6.2000, sen 24-25 §:n, ja taloussäännön 1.6.2006, sen 35-36 §:n, mukaan hankinnalla tarkoitetaan muun ohella palvelujen ostamista ja hankinnat on suoritettava taloudellisesti ja tarkoituksenmukaisesti ja markkinoiden kilpailutilannetta on käytettävä hyväksi ja lisäksi että tarjouspyyntö on kilpailun aikaansaamiseksi lähetettävä mikäli mahdollista vähintään kolmelle toimittajalle. Rautonen on kilpailutuksen osalta vedonnut siihen, että Boozilta hankittu konsultointipalvelu oli abstrakti ja vaikeasti spesifioitava ja sen järkevä ja tehokas kilpailuttaminen ei olisi ollut mahdollista. Lisäksi Rautonen on vedonnut siihen, että sisäinen edellä kerrottu ohjeistus ei asettanut ehdotonta velvollisuutta kilpailuttamiseen. Kuten edellä on jo todettu, Suomen Punaisen Ristin sisäinen tarkastus, jota on suorittanut todistajana asiassa kuultu Koski , on vuoden 2007 tarkastuksesta laatimassaan muistiossa 6.5.2008 ( SJÄ19) ensimmäisen kerran kirjallisesti kiinnittänyt huomiota Boozilta hankittuun konsultointiin siltä osin, että konsultoinnista ei ole kirjallista sopimusta eikä sitä ole kilpailutettu. Koski on edelleen kiinnittänyt samoihin seikkoihin huomiota vuoden 2008 tarkastuksesta laatimassaan Sisäisen tarkastuksen muistiossa 6.5.2009 (SJÄ22). Sisäisen tarkastuksen muistiot ovat todistaja Kosken ja kuultava Kumpulan mukaan menneet tiedoksi Rautosen esimiehelle Suomen Punaisen Ristin pääsihteerille Kumpulalle. Sisäisen tarkastuksen muistio vuodelta 2008 on käsitelty Veripalvelun hallituksen kokouksessa 17.9.2009 (SJÄ23) ja Veripalvelun hallituksen sanotun kokouksen pöytäkirja on merkitty ilmoitusasiana Suomen Punaisen Ristin hallituksen tiedoksi Suomen Punaisen Ristin hallituksen kokouksen 30.11.2009 pöytäkirjassa (SJÄ 24). Sisäisen tarkastajan Kosken, tilintarkastajan Sallin ja Rautosen sähköpostiviestejä koskien hankintoja Boozilta vuonna 2009 on käsitelty Veripalvelun hallituksen kokouksessa 26.1.2010 (SJÄ25) ja todettu, ettei asia anna aihetta toimenpiteisiin. Veripalvelun hallituksen sanottu pöytäkirja on merkitty ilmoitusasiana Suomen Punaisen Ristin hallituksen tiedoksi Suomen Punaisen Ristin 19 (42) hallituksen kokouksen 12.4.2010 pöytäkirjassa (SJÄ 27). Muistioiden, pöytäkirjojen ja sähköpostiviestien sisältö on selostettu jo edellä kohdassa Sopimuksen suullisuus. Käräjäoikeuden johtopäätökset Rautosen vetoamaa seikkaa, että Veripalvelussa sopimuksia ei ole aina kilpailutettu, tukee se, ettei edellä selostettu sisäinen ohjeistus kilpailutuksesta ole ollut ehdoton, vaan ohjeistuksessa on annettu harkinnanvaraa hankinnoista päättäville tahoille. Sisäinen tarkastaja Koski tai tilintarkastaja Salli eivät ole kiinnittäneet kilpailutuksen puuttumiseen huomiota ainakaan kirjallisesti useisiin vuosiin, kun otetaan huomioon, että konsultointipalvelujen ostaminen oli alkanut vuonna 2004 ja Koski on kiinnittänyt sopimuksen suullisuuteen ja kilpailutuksen puuttumiseen ensimmäisen kerran kirjallisesti huomiota vasta vuonna 2008 tekemässään tarkastusmuistiossa. Tilintarkastajan kannanottojen mukaan kilpailuttamatta jättämiselle on esitetty perusteet. Myöskään kuultava Kumpula ei ole pitänyt virheenä eikä ongelmana kilpailutuksen puuttumista kysymyksessä olevan sopimuksen kohdalla. Ohjeiden harkinnanvaraisuus ja Rautosen esimiehen ja osaltaan myös tilintarkastajan kannanotot huomioon ottaen asiassa on jäänyt näyttämättä, että Rautonen olisi hankkimalla kysymyksessä olevat konsulttipalvelut ilman kilpailutusta rikkonut Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun tai Suomen Punaisen Ristin sisäisiä ohjeita siten, että toimi olisi ainakaan yksin sen vuoksi rikoslain 36 luvun 5 §:n tarkoittamalla tavalla oikeudeton. Ovatko hankinnat oikeudettomia kun otetaan huomioon sisäisen ohjeistuksen sisältö kokonaisuutena? Kilpailutusvelvollisuutta koskevat Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun ja Suomen Punaisen Ristin edellä selostetut Yleisohjeet ja Taloussäännöt ovat sisällöltään käräjäoikeuden käsityksen mukaan niin tilannekohtaisia, että Rautonen on voinut perustellusti käyttää harkintavaltaansa siitä, kilpailuttaako hankintaa vai ei. Sopimuksen suullisuus on rikkonut Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun yleisohjeena annettujen Hankintasääntöjen sanamuotoa, mutta ei Veripalvelun hankinnoissa vallinnutta käytäntöä, ja sisäisten kirjallisten ohjeiden vastaisuus on tältä osin kuitenkin vähäinen, kun otetaan huomioon, että sopimuksen sisällöstä ei sen suullisuudesta huolimatta ole kuitenkaan ollut erimielisyyksiä ennen kuin asiaa on sopimuksen ulkopuolisista syistä alettu selvittää. Vakavin syytteen mukaisista perusteista on kirjallisina ohjeina annettujen hankintatoimivaltuuksien ylitys, jonka yksityiskohdat on edellä selostettu. Käräjäoikeus toteaa, että asiassa on kysymys toimeksiantajayhteisön sisäisten ohjeiden soveltamisesta. Luottamusaseman väärinkäytön suojaama oikeushyvä on muun ohella luottamus toimeksiantajan ja toimeksiantajan asioita hoitavan henkilön välillä. Näiden syiden vuoksi Suomen Punaisessa Ristissä päätösvaltaa käyttäneiden toimielimien jälkikäteisellä toimien sallimisella eli vastoin kirjallisten ohjeiden sanamuotoa päätettyjen hankintojen hyväksymisellä on käräjäoikeuden käsityksen mukaan etenkin tämänkaltaisessa jatkuvassa hankinnassa olennainen merkitys. Veripalvelun hallituksen, pääsihteerin ja Suomen Punaisen Ristin hallituksen tietoisuudesta Syyttäjän mukaan kysymys on tältä osin siitä, että Veripalvelun hallitus, pääsihteeri ja Suomen Punaisen Ristin hallitus eivät ole tienneet, että kysymys oli perusteettomasta laskutuksesta, minkä vuoksi hankintojen jälkikäteinen mahdollinen hyväksyminen ja hankintojen jatkamisen salliminen eivät ole 20 (42) tehty oikeilla edellytyksillä, ja ovat siten vailla merkitystä. Syyttäjän mukaan Veripalvelun hallituksen kannanotot hankintojen osalta ovat perustuneet siihen, että Rautonen on ilmoittanut Boozilta saaduksi alennuksen, jota todellisuudessa ei ole saatu. Lisäksi Rautonen on antanut ymmärtää, että konsultointisopimus on päättynyt vuonna 2008 ja lisäksi kirjallinen yhteistyösopimus on päivätty 30.12.2008 vaikka se on laadittu ja allekirjoitettu myöhemmin, mitkä seikat osoittavat syyttäjän mukaan Rautosen menettelyn oikeudettomuutta ja tahallisuutta. Syyttäjän mukaan myöskään Suomen Punaisen Ristin hallitus ei ole todellisuudessa hyväksynyt hankintoja eikä tilannetta, koska sille ei ole mennyt tiedoksi Veripalvelun hallituksen kokouksen pöytäkirjan liitteitä, joista hankintoihin liittyvät sisäisen tarkastajan esille nostamat seikat olisivat ilmenneet. Sisäisen tarkastuksen muistion 6.5.2009 (SJÄ22), joka on koskenut tilikautta 1.1.-31.12.2008, mukaan ”Booz-Allen-Hamilton Oy:n eri konsultointitehtävien osalta ei ole tehty kirjallisia sopimuksia – on todettu jo edellisen vuoden muistiossa. Vuosien 2005-2007 osalta laskutus ollut yht 2.384.000 € ja vielä vuoden 2008 alkupuolen osalta laskutus ollut 280.588 €. Sen jälkeen konsultointitoimeksianto on päättynyt. Laskuissa suoritteen osalta on ollut vain merkintä ”Consultant fee” -ilman tarkempaa yksilöityä laskutusperustetta. ” Muistion laatinut, sisäisenä tarkastajana toiminut todistajana asiassa kuultu Koski on käräjäoikeudessa kertonut ymmärtäneensä, että toimeksiannot olisivat päättyneet, mutta muistellut tiedon päättymisestä perustuneen pääsihteerin kanssa käytyyn keskusteluun. Kirjallisena todisteena olevan Veripalvelun ja Booz&Company Oy:n yhteistyösopimuksen 30.12.2008 (SJÄ4) mukaan "Pääsääntöisesti Booz& Company antaa kulloinkin käytössä olevista konsulttipäivähinnoista Veripalvelulle 20 prosentin alennuksen". Kirjallisina todisteina olevien sähköpostiviestien 2.1.-20.1.2009 ja yhteistyösopimusluonnoksen (SJÄ15) perusteella ja myös todistaja Stendahlin käräjäoikeudessa antaman kertomuksen perusteella 20 prosentin konsulttipäiväveloituksista annettavaa alennusta koskeva ehto on kirjoitettu yhteistyösopimukseen Rautosen aloitteesta ja esittämänä. Rautonen on myös vastineessaan 10.7.2009 sisäisen tarkastuksen muistioon vuodelta 2008 (SJÄ23) kirjoittanut ”Sisäisen tarkastajan edellisenä vuonna tekemän ehdotuksen johdosta Booz & Companyn kanssa on tehty kirjallinen puitesopimus joulukuussa 2008. Tämän sopimuksen myötä Veripalvelu mm. saa vähintään 20 % alennuksen normaaleista päivävelotuksista. Projektien luonteen takia niiden tarkka tehtäväerittely ei yleensä ole etukäteen mahdollista. Booz & Co on vuonna 2009 tehnyt projektin SPR:n Keskustoimistolle Thaimaan veripalvelukeskukseen liittyen, ja jatkanut myös Veripalvelun avustamista. ” Vastine on ollut Veripalvelun hallituksen kokouksessa 17.9.2009 (SJÄ23) käsiteltävänä yhdessä Sisäisen tarkastuksen muistion 6.5.2009 (SJÄ22) kanssa. Alennusta koskevan ehdon/lausuman merkityksestä vastaajat Rautonen ja Heinonen ovat käräjäoikeudessa kertoneet, että kysymys oli siitä, että Heinonen tekee ylimääräistä työtä vastaavan määrän ja todistajana asiassa kuullun Kirvelän, joka on Booz&Company Oy:n Suomen toimintojen johtaja, mukaan alennus on myös sovitulla tavalla annettu. Käräjäoikeus toteaa johtopäätöksinään, että vastaajat tai todistaja Kirvelä tai kukaan muukaan asiassa kuultu henkilö ei ole voinut yksilöidysti kertoa, mistä päiväveloitustaksoista alennus on annettu, tai miten se on todennettu tai todennettavissa saaduksi Veripalvelulle tai Suomen Punaiselle Ristille. Käräjäoikeudessa ei ole tuomiossa jäljempänä tarkemmin selostettavilla perusteilla esitetty selvitystä siitä, että Boozin laskutus Veripalvelulta olisi 21 (42) ollut päiväveloitusperusteista tai konsultoinnille olisi ollut määriteltynä päiväveloitustaksoja, joihin ehdolla viitataan. Käräjäoikeus katsoo edellä mainitun perusteella, että yhteistyösopimuksessa olevan alennusta koskevan ehdon ja vastineessa olevan alennusta koskevan lausuman sisältö, tarkoitus ja toteutuminen asiassa on jäänyt epäselväksi. Ehdon merkitseminen yhteistyösopimukseen ja lausuman merkitsemisen vastineeseen on käräjäoikeuden käsityksen mukaan ollut omiaan johtamaan Veripalvelun hallitusta ja pääsihteeriä ja myös muita toimijoita virheelliseen käsitykseen konsultoinnin laskutusperusteista ja konsultoinnin edullisuudesta. Maininta konsultointitoimeksiantosopimuksen päättymisestä on sisäisen tarkastajan muistiossa vuodelta 2008. Toimeksiannot ovat jatkuneet vielä loppuvuonna 2008 ja vuonna 2009 siten, että viimeinen asiaan liittyvä Boozin lasku on maksettu 26.11.2009. Annettu tieto sopimuksen päättymisestä on muistioon merkityn sisältöisenä ollut käräjäoikeuden käsityksen mukaan omiaan johtamaan Veripalvelun hallitusta ja pääsihteeriä harhaan. Asiassa jää kuitenkin varmuudella selvittämättä, kuka tai ketkä tiedon toimeksiantosopimuksen päättymisestä ovat sisäiselle tarkastajalle Koskelle antaneet ja mitä toimeksiantosopimuksen päättymisellä on tuossa tilanteessa tarkoitettu. Alennuksen antamista koskevan ehdon ja lausuman laatiminen ei sen harhaanjohtavuudesta huolimatta kuitenkaan osoita, että Rautosen päättämät hankinnat olisivat rikoslain 36 luvun 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla oikeudettomia toimia, elleivät asiassa täyty muut luottamusaseman väärinkäytön tunnusmerkistötekijät. Yhteistyösopimus 30.12.2008 (SJÄ4) on asiassa riidattomasti ja kirjallisina todisteina olevien sähköpostiviestien 26.1.2009 ja 10.2.2009 (SJÄ5) perusteella päivätty aikaisemmin kuin se on lopullisesti valmistunut ja hyväksytty. Yhteistyösopimus on päivätty 30.12.2008, vaikka sopimus on sähköpostiviestin mukaan vasta 10.2.2009 postitettu Boozille. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan päiväyksen merkitseminen todellisuutta vastaamattomaksi on ollut harhaanjohtavaa menettelyä, vaikkakaan asiassa ei ole tullut ilmi, miksi sopimus on haluttu päivätä aikaisemmaksi kuin se on allekirjoitettu. Sanotunlainen menettely ei kuitenkaan osoita, että Rautosen päättämät hankinnat olisivat rikoslain 36 luvun 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla oikeudettomia toimia, elleivät asiassa täyty muut luottamusaseman väärinkäytön tunnusmerkistötekijät. Suomen Punaisen Ristin hallituksen kokouksen 30.11.2009 pöytäkirjan (SJÄ24) mukaan Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun kokouksen pöytäkirja 17.9.2009 on merkitty Suomen Punaisen Ristin hallituksen tiedoksi. Veripalvelun hallituksen kokouksen pöytäkirjasta 17.9.2009 (SJÄ23) ei ilmene muutoin asiaa kuin että kysymys on ollut sisäisen tarkastajan muistiosta ja siihen annetusta Veripalvelun johtajan vastineesta päiväyksineen. Suomen Punaisen Ristin hallituksen edellä mainitussa kokouksessa ja Veripalvelun hallituksen edellä mainitussa kokouksessa ovat molemmissa olleet läsnä Veripalvelun hallituksen puheenjohtaja Kainulainen sekä Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri Kumpula . Kumpikaan ei todistajana ja kuultavana käräjäoikeudessa antamiensa kertomusten mukaan ollut ottanut asiaa tarkemmin esille Suomen Punaisen Ristin hallituksessa. Sekä Kainulainen että Kumpula ovat sen sijaan kertoneet käräjäoikeudessa, että Rautonen oli käynyt Suomen Punaisen Ristin hallituksessa useita kertoja kertomassa Veripalvelun tilanteesta ja haasteista ja että Rautonen oli kertonut yhteistyöstä konsultointiyhtiön kanssa. 22 (42) Käräjäoikeus toteaa, että Suomen Punaisen Ristin hallitus ei ole pelkästään saamalla tiedoksi Veripalvelun hallituksen kokouksen 17.9.2009 pöytäkirjan eli ilman liitteitä voinut tarkemmin tietää, mitä sisäisen tarkastajan muistio ja siihen annettu vastine ovat koskeneet, toisin sanoen mistä asiassa oli kysymys. Suomen Punaisen Ristin hallituksen kokouksessa läsnä olleet Kainulainen ja Kumpula olisivat tosin voineet halutessaan tai kysyttäessä selostaa asian Suomen Punaisen Ristin hallituksen jäsenille. Veripalvelun hallituksen kokouksen pöytäkirjan laatimistapa on johtanut siihen, että Suomen Punaisen Ristin hallitus ei ole tässä yhteydessä tullut tietoiseksi sisäisen tarkastajan muistiossa todetuista Boozilta tehtyjä hankintoja koskevista kirjallisen sopimuksen ja kilpailutuksen puuttumisesta. Kun muistiossa ei kuitenkaan ole ollut kysymys toimivaltuuksien ylittämisestä, muistion sisällön tietoon tulematta jäämisellä ei ole tältä osin ollut ratkaisevaa merkitystä toimien oikeudettomuuden arvioinnissa. Sen sijaan sisäisen tarkastajan havainnot konsulttisopimuksen suullisuudesta ja kilpailutuksen puuttumisesta eivät ole tulleet Suomen Punaisen Ristin hallitukselle tietoon ilman pöytäkirjan liitteitä. Rautosen ja Heinosen aikaisemman tuttavuuden osalta käräjäoikeus lausuu seuraavaa. Todistaja Kainulaisen kertomuksen perusteella on tullut selvitetyksi, että Veripalvelun hallituksessa on ollut Veripalvelun johtajan nimittämismenettelystä lähtien tieto siitä, että Rautonen oli ennen Veripalvelun johtajaksi nimittämistään työskennellyt Booz-Allen-Hamiltonilla. Vastaajat Rautonen ja Heinonen ovat kertoneet työskennelleensä yhtä aikaa Boozilla jonkin aikaa, mutta eivät ole olleet esimies-alaissuhteessa tai tehneet Boozilla yhteisiä työtehtäviä. Rautonen ja Heinonen ovat asiassa esitetyn todistelun mukaan olleet vain liike- ja työsuhteen kautta toistensa kanssa tekemisissä eikä kysymys ole ollut perheystävyydestä tai muusta vastaavasta kanssakäymisestä. Syyte on jo edellä mainitulla perusteella hylättävä, koska Rautosen ei ole selvitetty ryhtyneen oikeudettomiin toimiin. Käräjäoikeus kuitenkin ottaa kantaa myös laskutuksen perusteettomuuteen ja sitä kautta vahingon aiheutumista koskevaan kysymykseen, koska syyttäjä on vedonnut siihen, käräjäoikeuden käsityksen mukaan olennaiseen perusteeseen, että hankintoihin puuttumatta jättäminen Suomen Punaisessa Ristissä ja Veripalvelussa on johtunut siitä, etteivät muut toimijat kuin Rautonen ole tienneet laskutuksen perusteettomuudesta. Tältä osin syyttäjän perusteluissa on käräjäoikeuden käsityksen mukaan kysymys siitä, että Rautonen olisi ryhtynyt toimeen, joka on ollut Veripalvelun edun vastainen ja johon hänellä ei ole siten ollut oikeutta, ja siten väärinkäyttänyt asemaansa Veripalvelun johtajan tehtävässä. Onko laskutus ollut perusteetonta eli ovatko hankinnat aiheuttaneet vahinkoa? Syytteen mukaan Booz&Company Oy:n (Booz) Program Management -nimellä Veripalvelulta laskuttamasta konsultoinnista muun kuin Uudet hoitomuodot -konsultoinnin laskutus 684.588 euroa on sisältänyt perusteetonta laskutusta ottaen huomioon konsulttina toimineen Heinosen työpanos. Edelleen syytteen mukaan perusteetonta laskutusta on ollut 350.000 euroa, minkä määrän Booz&Company Oy on jälkikäteen palauttanut Suomen Punaiselle Ristille. Asiassa kirjallisena todisteena esitetyn Tiedotteen 17.3.2011 (SJÄ17) mukaan Booz on päättänyt palauttaa Suomen Punaiselle Ristille 350.000 euroa, ja tämän johdosta Suomen Punainen Risti ei esitä Boozille laskutukseen liittyviä vaatimuksia. Tiedotteessa todetaan, että syksyllä 2010 tehdyn Veripalvelun erityistarkastuksen perusteella SPR:llä ja Booz&Co:lla on ollut Veripalvelun konsulttiprojektien laskutusperusteista vuoden 2009 osalta eriävä näkemys, mutta nyt asiasta on päästy sopimukseen. Tiedotteen mukaan Veripalvelussa 23 (42) 2000-luvulla toteutettujen kehittämisprojektien kautta Veripalvelun toimintaa on tehostettu ja niiden avulla on saavutettu merkittäviä tuloksia sekä myös taloudellisia säästöjä. Asiassa kirjallisena todisteena esitetyn tarkastuskertomuksesta 28.2.2011 (SJÄ8) ilmenee ja todistajana kuultu tarkastuksen tekijänä osaltaan toiminut Turunen on käräjäoikeudessa kertonut, että Suomen Punainen Risti oli perustanut tarkastusvaliokunnan sekä palkannut tilintarkastusyhteisö PriceWaterhouseCoopersin (PwC) tekemään tarkastusta muun ohella Boozin laskutuksen osalta. Kirjallisena todisteena olevan PwC:n edellä mainitun tarkastuskertomuksen ja sen yhteydessä laaditun Taulukon (SJÄ9) mukaan Suomen Punaisen Ristin hallussa olleen materiaalin ja sen Boozilta saaman materiaalin ja Turusen johdolla tehtyjen haastattelujen perusteella Booz on tehnyt konsultointityötä vuosina 2008 ja 2009 yhteensä 225 tuntia Boozin tarkastuksen yhteydessä ilmoittamien 614 tunnin sijaan. Tarkastuskertomuksen mukaan erittelemätön laskutusta on ollut 648.588 euroa. Todistaja Turusen käräjäoikeudessa antaman kertomuksen mukaan PwC:n selvityksessä ei ole otettu kantaa siihen, onko laskutus ollut perusteetonta. Booz&Company Oy:n (Booz) Suomen toiminnan johtaja todistaja Kirvelä on käräjäoikeudessa kertonut, että Boozissa ei tyypillisesti käytetä tuntilaskustusta, vaan laskutus perustuu asiakkaalle toimitettavaan tuotokseen, kysymys on urakkalaskutuksesta. Kirvelä on edelleen kertonut, että Boozissa käytössä oleva e-time -järjestelmä ei ole konsultointiin käytettyjä tunteja asiakkaalle osoittava järjestelmä, vaan yhtiön sisäinen järjestelmä, joka pidetään sisäisen kustannuslaskennan tarkoitusta varten. E-time -järjestelmä osoittaa tämän vuoksi vain viitteellisesti kuhunkin tehtävään käytettyjä työtunteja. Kirvelän tämän asian yhteydessä tekemien havaintojen ja yhtiön käytännön mukaan laskutus Veripalvelulta ei ole ollut tuntiperusteista, vaan tuotosperusteista laskutusta. Laskutus ei ole ollut perusteetonta. Vastaajat Rautonen ja Heinonen ovat kiistäneet, että Boozin Suomen Punaiselle Ristille maksama 350.000 euroa olisi ollut korvausta perusteettomasta laskutuksesta. Suomen Punainen Risti ei ole ottanut asiassa kantaa siihen, onko palautettu summa ollut korvausta perusteettomasta laskutuksesta. Booz on maksanut summan Suomen Punaiselle Ristille sen jälkeen, kun konsultointia koskevaa laskutusta on ulkopuolisista syistä alettu selvittää ja PwC:n tarkastuskertomus on valmistunut. Asiassa ei kuitenkaan ole mitään nimenomaista selvitystä siitä, millä perusteella summa on maksettu Suomen Punaiselle Ristille. Kysymys on yhteistyökumppaneiden välisestä asiasta ja sopimuksesta, jonka tarkoituksena on myös voinut olla saada asiaan toimintojen jatkuvuuden ja sopimukseen osallisten toimijoiden aseman vuoksi ratkaisu. Palautettu summa voi olla myös muusta kuin syytteessä mainitusta perusteettomasta laskutuksesta annettua hinnanalennusta. Tässä rikosasiassa ei voida mainittujen syiden vuoksi ja huolimatta siitä, että Booz on maksanut summan Suomen Punaiselle Ristille laskutuksen selvittelyn alettua, lähteä siitä, että kysymys olisi ollut syytteessä mainitusta perusteettomasta laskutuksesta maksetusta vahingosta tai korvauksesta. Syyttäjä on lausunut, että syytteessä mainituilta osin Boozin laskut olivat perusteettomia huomioon ottaen konsulttina toimineen Heinosen työpanos. Käräjäoikeus arvioi seuraavaksi Heinosen työpanoksen määrää erityisesti asiassa esitetyn henkilötodistelun perusteella. Veripalvelussa toteutettuja projekteja, joista asiassa on kysymys, on liittynyt toimitusketjun hallintaan (Ketju-projekti), logistiikkaan (Logistiikka-projekti) ja hankintoihin (Hankinta-projekti). Projektit ovat alkaneet vuonna 2004 24 (42) kahdella pilottiprojektilla, joista on tehty kirjalliset tarjoukset, mutta jotka Rautonen on kertomansa mukaan hyväksynyt suullisesti. Vuonna 2005 on vastaajien Rautosen ja Heinosen kertomusten mukaan sovittu jatkuvaluonteisesta Program management -työstä, joka työ on kohdistunut sanottuihin projekteihin sekä Uudet hoitomuodot -projektiin, mentorointiin ja lisäksi erillistehtäviin. Laskutus on tuossa vaiheessa eli Program management -työn kohdalla sovittu tapahtuvaksi hintavälillä 45.000-55.000 euroa kuukaudessa, mutta myöhemmin laskutusväliä on pidennetty ja jääty odottamaan projektien työn tulosta ennen laskun toimittamista. Laskutusta on siten vastaajien mukaan siirtynyt vuodelta 2007 vuodelle 2008 ja vuodelta 2008 vuodelle 2009 verrattuna työntekemisajankohtaan. Konsultointipalvelujen hankkimisen perusteena on vastaajien Rautosen ja Heinosen kertomusten mukaan sekä kertomuksia tältä osin tukevien todistajien Kainulaisen , Veripalvelun johtoryhmän jäseninä toimineiden Alin ja Häkkäsen kertomusten perusteella sekä Häkkäsen alaisena toimineen todistaja Ryhäsen mukaan Veripalvelun toimintojen kehittäminen ja kehittämisen edellyttämien toimien suunnittelu, täytäntöönpano ja seuranta. Heinonen on vastaajien Rautosen ja Heinosen sekä todistajien Alin, Ryhäsen ja Häkkäsen kertomusten mukaan tehnyt projekteissa muun muassa suunnittelutehtäviä taustaselvityksineen, osallistunut sopimusneuvotteluihin ja sopimuksien laatimisvaiheeen työhön, uusien henkilöiden rekrytointi- ja perehdyttämistehtäviin sekä projektien tulosten seurantaan. Asiassa kuulluista todistajista Jaakonsalo, joka on ollut johtoryhmän jäsen, on käräjäoikeudessa kertonut, että Heinosen rooli oli vain neuvonantajan rooli ja kokouksissa läsnäolijan rooli, mutta myös Jaakonsalo on kertonut, että Heinonen oli mukana Veripalvelun ja toimittajan välisissä sopimusneuvotteluissa Logistiikka-projektissa. Jaakonsalon mukaan kokouksia oli ollut 10-15 ja lisäksi puhelinneuvotteluita ja Heinonen oli tuntenut neuvotteluun liittyvän sopimuksen entuudestaan. Jaakonsalo on myös kertonut, että Ketju-projekti oli alkanut Boozin avulla jo ennen Jaakonsalon työsuhteen alkamista, ja ettei hän muista, että Heinonen olisi siinä projektissa ollut mukana. Todistajana asiassa kuultu Veripalvelun johtoryhmän jäsenenä toiminut Westman on käräjäoikeudessa kertonut, että Heinosen rooli oli neuvonantajan rooli Ketju-projektissa, tapaamisia oli ollut muutaman kerran kuukaudessa vuonna 2008. Lisäksi Heinonen oli osallistunut rekrytointiin hankintatyön osalta arvioimalla hakemuksia ja hakijoiden soveltuvuutta. Heinonen oli osallistunut myös hankinta- ja ostopolitiikan kysymyksiin, ja ollut mukana neuvonantajana logistiikkaan liittyvissä Veripalvelun ja toimittajan välisissä kokouksissa ja oli ollut tietoinen aikaisemmista sanottuun toimittajaan liittyneistä hankkeista. Todistajana asiassa kuultu Veripalvelun hankinta- ja logistiikkaosaston vastaavana toiminut Stendahl on kertonut käräjäoikeudessa, että Stendahlin työsuhteen alkaessa Heinonen oli kertonut hänelle, mitä projekteja Veripalvelussa oli ollut, ja toiminut Stendahlin tukena työn aloittamisessa. Heinonen oli Stendahlin mukaan osallistunut Veripalvelun ja toimittajan välisiin palavereihin asiantuntijana, valmistellut asioita ja työstänyt dokumentteja ja hankintapolitiikkaa ja ollut mukana suunnittelussa. Heinonen oli myös mentoroinut työhön ja työtehtäviin liittyen, mutta varsinainen mentorointi oli yksityistä eikä Stendahl siitä tiennyt. Käräjäoikeuden johtopäätökset Heinosen työpanoksesta Työn sisältö Käräjäoikeus toteaa, että konsulttina toimineen Heinosen työn ja työpanoksen konkreettinen sisältö on asiassa esitetystä edellä selostetusta kirjallisesta todistelusta ja henkilötodistelusta saadun käsityksen mukaan vaikeasti 25 (42) ulkopuoliselle konkreettisina työvaiheina hahmotettavaa. Todistajana kuullut Veripalvelun johtoryhmän jäsenet ja näiden alaiset ovat osaltaan tehneet havaintoja Heinosen työpanoksesta vain omalta vastuualueeltaan. Lisäksi projekteja oli osin alkanut ennen todistajien Jaakonsalon, Stendahlin, Ryhäsen ja Alin työsuhteen alkamista ja on jäänyt kesken, kun todistajista Jaakonsalo, Westman, Ali ja Häkkänen olivat vaihtaneet työpaikkaa. Todistaja Turusen suorittamassa tarkastuksessa tehdyt ja tarkastuskertomuksesta ilmenevät havainnot osaltaan myös osoittavat, että Boozista Heinonen ja myös muut henkilöt ovat tehneet Veripalvelussa konsultointityötä. Näistä syistä laskujen väitetystä perusteettomuudesta ei voi konsultointityön sisällön perusteella tehdä varmaksi katsottavia johtopäätöksiä. Työhön käytetyt tunnit/päivät Boozin Veripalvelulle toimittamien laskujen muoto on ollut käräjäoikeuden käsityksen mukaan varsin yleispiirteinen, kun laskussa on ollut vain merkintä Consultant fee ja eriteltynä hallintokulujen ja palkkion osuus. Vastaajien ja todistaja Kirvelän kertomuksen mukaan kysymys on tyypillisesti sellaisista laskuista, joita Booz toimittaa asiakkailleen, kun on kysymys tuotosperusteisesta laskutuksesta. Vastaajien, kenenkään asiassa kuullun todistajan tai kirjallisten todisteiden, lukuunottamatta yhteistyösopimuksen jäljempänä selostettua yhtä kohtaa, perusteella Boozin laskutus Heinosen tekemästä konsultointityöstä ei ole ollut tuntiperusteista tai päiväveloitusperusteista. Päivä/tuntiveloitukseen viittaa kirjallisena todisteena olevasta yhteistyösopimuksesta 30.12.2008 (SJÄ4) ilmenevä ehto 20 prosentin alennuksesta konsulttipäivähinnoista. Kirjallisina todisteina olevien sähköpostiviestien 2.1.-20.1.2009 ja yhteistyösopimusluonnoksen (SJÄ15) perusteella ja myös todistaja Stendahlin käräjäoikeudessa antaman kertomuksen perusteella alennusta koskeva ehto on kirjoitettu yhteistyösopimukseen Rautosen aloitteesta ja esittämänä. Ehdon merkityksestä vastaajat Rautonen ja Heinonen ovat käräjäoikeudessa kertoneet, että kysymys oli siitä, että Heinonen tekee ylimääräistä työtä vastaavan määrän ja todistaja Kirvelän mukaan alennus on myös sovitulla tavalla annettu. Kukaan mainituista henkilöistä ei ole kuitenkaan voinut yksilöidysti kertoa, mistä päiväveloitustaksoista alennus on annettu, tai miten se on todennettu tai todennettavissa saaduksi Veripalvelulle. Käräjäoikeus katsoo edellä mainitun todistelun perusteella, että yhteistyösopimuksessa olevan alennusta koskevan ehdon sisältö, tarkoitus ja toteutuminen asiassa on jäänyt epäselväksi. Lausuman merkitseminen yhteistyösopimukseen on käräjäoikeuden käsityksen mukaan ollut omiaan johtamaan Veripalvelun hallitusta ja pääsihteeriä virheelliseen käsitykseen konsultoinnin laskutusperusteista. Sanotunlaisen ehdon laatiminen ja sen merkitseminen sopimukseen ei kuitenkaan ilman muiden luottamusaseman väärinkäyttöä koskevien edellä jo selostettujen tunnusmerkistötekijöiden täyttymistä ole rikos. Johtopäätökset laskutuksen perusteettomuuden osalta Kun laskutuksen ei ole selvitetty olleen perusteetonta, asiassa jää selvittämättä, että Rautonen olisi hankkimalla syytteessä kysymyksessä olevat konsultointipalvelut Suomen Punaisen Ristin Veripalvelulle väärinkäyttänyt luottamusasemaansa ryhtymällä toimeen, johon hänellä ei ole ollut oikeutta, ja aiheuttanut vahinkoa Suomen Punaiselle Ristille. Syyte on siten hylättävä joka 26 (42) tapauksessa sillä perusteella, että asiassa jää näyttämättä, että Rautonen olisi perusteettomia laskuja hyväksymällä aiheuttanut vahinkoa Suomen Punaiselle Ristille. Vanhentuminen Käräjäoikeus toteaa vielä rikoksen väitetyn vanhentumisen osalta seuraavaa. Syyteoikeus luottamusaseman väärinkäyttörikoksesta vanhenee rikoslain 8 luvun 1 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan viidessä vuodessa. Teko on rikoslain 8 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan toteutunut aikaisintaan, kun tunnusmerkistön edellytyksenä oleva vahinko on ilmennyt. Syyteoikeus osallisuudesta alkaa vanheta samana päivänä kuin pääteosta. Syyttäjän mukaan teko ei ole miltään osin vanhentunut, kun teko on päättynyt eli toteutunut vasta kun viimeiset perusteettomat laskut on hyväksytty maksettavaksi 26.11.2009. Syyttäjän mukaan teon on mahdollistanut vuonna 2004 alkanut ja sen jälkeen jatkunut Veripalvelun ja Suomen Punaisen Ristin sisäisten ohjeiden rikkominen. Kysymys on vastaajien Rautosen ja Heinosen omienkin kertomusten mukaan ollut vuonna 2004 alkaneesta ja sen jälkeen jatkuneesta konsultoinnista. Syyteoikeus kysymyksessä oleva teosta ei käräjäoikeuden käsityksen mukaan toteennäytettynä olisi sen toteuttamistavan ajallisen ja paikallisen yhteyden vuoksi miltään osin rikoslain mukaisesti vanhentunut. KOHTA 2 Kun syyte Rautosta kohtaan luottamusaseman väärinkäytöstä hylätään, myös Heinosta kohtaan esitetty syyte avunannosta luottamusaseman väärinkäyttöön on hylättävä. KOHTA 3 Riidatonta on, että Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus (Tekes) on myöntänyt Suomen Punaisen Ristille tuotekehitysavustusta Kantasolujen glykomiikka -hankkeen kustannuksiin syytteessä tarkemmin selostetulla tavalla. Riidatonta edelleen on, että Suomen Punaisen Ristin Veripalvelusta (Veripalvelu) on toimitettu Tekesille avustuksen maksamista varten raportti ja kustannustilityslomake syytteessä selostetulla tavalla ja että tilitykseen on sisältynyt Glykos Finland Oy:n laskuttama 50.000 euron summa, jossa ei ole ollut kysymys avustukseen oikeuttavista kustannuksista, ja että Tekes on maksanut Veripalvelulle avustusta perusteettomasti 17.500 euroa. Syytteen mukaan Aranko ja Rautonen ovat tienneet, että syytteessä kysymyksessä oleva 50.000 euron lasku ei ole ollut Tekesin avustukseen oikeuttava kustannus ja he ovat tahallaan toimineet siten, että lasku on liitetty Tekesin avustusta koskevaan kustannustilitykseen avustuksen saamiseksi Veripalvelulle. Ovatko Rautonen ja Aranko rikosoikeudellisessa tekijänvastuussa toimien tahallaan antaneet Tekesille väärän tiedon ja siten syyllistyneet törkeään avustuspetokseen tai avustuspetokseen? Avustuspetoksen tunnusmerkistöstä yleisesti Rikoslain 29 luvun 5 §:n 1 kohdan mukaan joka antaa avustuksesta päättävälle väärän tiedon seikasta, joka on omiaan olennaisesti vaikuttamaan avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin, ja siten hankkii tai yrittää hankkia itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä, syyllistyy avustuspetokseen. Rikoslain 36 luvun 6 §:n mukaan kysymys on törkeästä avustuspetoksesta, jos avustuspetoksessa tavoitellaan huomattavaa hyötyä ja avustuspetos on myös kokonaisuutena 27 (42) arvostellen törkeä. Syytteessä on kysymyksessä avustus, jota rikoslain 29 luvun edellä mainituissa lainkohdissa tarkoitetaan. Oikeuskirjallisuuden ja lainvalmistelutöiden mukaan lainkohdassa tarkoitettu tiedon vääryys arvioidaan sen pohjalta, onko se asiayhteydessään ymmärrettynä totuudenvastainen. Näin olleen tieto, joka on muodollisesti totuudenmukainen, mutta asiayhteydessään ilmeisen harhaanjohtava, on säännöksen tarkoittamassa mielessä väärä. Tiedon laadun ja tahallisuuden osalta ratkaisevaa on, että tieto on luonteeltaan sellainen, että se yleensä vaikuttaa avustuksen myöntämiseen, määrään tai ehtoihin ja että tekijä tietää tiedon olevan väärä ja olennainen. Tahallisuuden tulisi ilmetä siten, että tekijä on mieltänyt hyödyn saamisen tekonsa varmaksi tai ainakin varsin todennäköiseksi seuraamukseksi. Taloudellisella hyödyllä tarkoitetaan sitä, että hakija saa avustuksen, vaikka ei sitä oikeilla tiedoilla saisi, taikka saa sen suurempana tai paremmin ehdoin kuin saisi totuudenmukaisten tietojen perusteella. Sen sijaan sillä seikalla, olisiko hakija mahdollisesti saanut vastaavansuuruista muuta avustusta oikeilla tiedoilla, ei katsota olevan merkitystä. Törkeysarvostelun osalta lainvalmistelutöissä on todettu, että avustuspetos rinnastetaan veropetokseen eikä petoksen yleissäännökseen. (Teoksessa Lappi-Seppälä ym. Rikosoikeus, sivut 808-811, HE 66/1988 vp sivut 66-68) Rikosoikeudellisesta tekijänvastuusta asiassa Rikoslain 5 luvun 4 §:n nojalla tekijänä tuomitaan se, joka on tehnyt tahallisen rikoksen käyttäen välikappaleena toista, jota ei voida rangaista tahallisuuden puuttumisen vuoksi taikka muusta rikosoikeudellisen vastuun edellytyksiin liittyvästä syystä. Kysymys on tällöin välillisestä tekemisestä. Asiassa on riidatonta, että syytteessä kysymyksessä olevan kustannustilityksen on Tekesille tehnyt eräs kolmas henkilö Veripalvelussa. Mainittu henkilö ei ole syyttäjän mukaan tiennyt, että kysymys ei ole avustukseen oikeuttavasta kustannuksesta ja sanottua henkilöä vastaan ei ole tahallisuuden puuttumisen vuoksi nostettu syytettä. Väärän tiedon antaminen Riidatonta on, että kustannustilityksessä Tekesille annettu tieto on ollut siten väärä, että 50.000 euron kustannus ei ole oikeuttanut avustukseen. Tekesille kustannustilityksessä annettu tieto laskun avustukseen oikeuttavasta laadusta on siten ollut väärä eli rikoslain 36 luvun 5 §:ssä tarkoitetulle avustuksesta päättävälle Tekesille on annettu väärä tieto. Onko tieto ollut omiaan vaikuttamaan avustuksen määrään? Tekes on ottanut kustannuksen huomioon avustusta maksettaessa ja maksanut Veripalvelulle avustusta syntyneen kustannuksen perusteella 17.500 euroa, vaikkakin Veripalvelu on myöhemmin palauttanut avustuksen tuolta osin. Sillä seikalla, että avustukseen oikeuttavien kustannusten määrä on kysymyksessä olevana vuonna tullut täyteen ja osa kustannuksista jäänyt sen vuoksi Veripalvelun ilman avustusta maksettavaksi, ei ole merkitystä harkittaessa sitä, onko tieto ollut omiaan vaikuttamaan avustuksen määrään. Kustannustilitykseen sisältynyt tieto 50.000 euron syntyneestä kustannuksesta, joka on oikeuttanut 17.500 euron avustusosuuteen, ja joka on maksettukin Veripalvelulle, on ollut tieto, joka on ollut omiaan vaikuttamaan avustuksen määrään. Tekesille on siten annettu väärä tieto, joka on ollut omiaan vaikuttamaan avustuksen määrään. 28 (42) Tahallisuus Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Taustaa Asiassa on riidatonta, että Veripalvelun ja Glykos Finland Oy:n välinen yhteistyö syytteessä mainitussa projektissa on alkanut vuonna 2005 ja projektissa on laadittu puitesopimus. Kysymys oli ollut yhteisestä projektista , jossa toimijat olivat tehneet rinnakkaishakemukset Tekesille tutkimus- ja kehittämisrahoituksen/avustuksen saamiseksi. Projektin toteutusta on tehty yhdessä, mutta kustannukset on tilitetty Tekesille erikseen. Veripalvelun ja Glykos Finland Oy:n kesken solmitussa puitesopimuksessa on ollut kohta, jonka mukaan Veripalvelu tilaa Glykos Finland Oy:ltä vuonna 2008 elokuun loppuun mennessä erityispalveluita ja -synteesejä 50.000 eurolla. Veripalvelun ja Glykos Finland Oy:n projektiyhteistyössä oli vuodesta 2008 alkaen ilmennyt erimielisyyksiä ja muun ohella on ollut erimielisyys sanottujen erityispalveluiden ja -synteesien tilaamisesta. Glykos Finland Oy oli irtisanonut puitesopimuksen huhtikuussa 2009. Näyttöä Rautonen on lähettänyt Veripalvelun talouspäällikölle Manniselle sähköpostiviestin 10.12.2009 (II/SJÄ5) ”Olemme päätyneet siihen, että Glykosille lähetetään pikimmiten laskut kaikista rästissä olevista maksuista. Vähennetään loppusummasta kuitenkin 50.000 € -hyvityslaskulla tai miten vaan oikeasti kuuluu tehdä - jolle annetaan nimi ”vuonna 2008 Glykosilta tilattavaksi sovitut työt”. Rautonen on lähettänyt viestin tiedoksi muun muassa Arangolle. Manninen on kirjoittanut Rautoselle sähköpostiviestin 10.12.2009 (II/SJÄ5) ”Oikeasti tämä kuuluu tehdä niin, että Glykos laskuttaa meitä tuon 50.000 euroa. Hyvityslaskua käytetään vain siinä tapauksessa, että on tarve korjata jonkin aikaisemman laskun virheellisyyttä. Kun Glykos laskuttaa meitä tuon summan, vastuu laskun aiheutumisperusteen oikeellisuudesta on myös heillä. Tässä yhteydessä on muuten syytä vielä selvittää, onko tuo sovittu summa brutto- vai nettomääräinen. ” Manninen on lähettänyt viestin tiedoksi muun muassa Arangolle. Rautonen on lähettänyt Manniselle kirjallisena todisteena olevan sähköpostiviestin 11.12.2009 (II/Rautonen4), jonka on pyytänyt Mannista lähettämään Glykos Finland Oy:n johtajalle Saariselle . Rautosen Saariselle lähetettäväksi pyytämän sähköpostiviestin mukaan ”Meidän talousosasto on parhaillaan lähettämässä Glykosille laskua rästissä olevista patentoimiskustannuksista. Eilen sanoin, että olemme valmiit maksamaan Glykosille 50.000 € korvauksena vuonna 2008 tilatuista töistä. Kuten vuosi sitten joulukuussa varmaan kävi ilmeiseksi, olimme siinä uskossa, että olimme työt tilanneet ja ne oli myös tehty, ja ihmettelimme vain laskun viipymistä. Koska asiassa on ollut paljon väärinkäsityksiä, en usko, että sen jatkoselvittäminen on hedelmällistä, vaan fiksuinta on antaa menneiden olla menneitä. Teknisesti voimme hoitaa asian kahdella tavalla: 1. Glykos voi tähän sähköpostiviestiin liittyen vähentää kohta lähtevistä laskuistamme 50.000 €, tai 2. Glykos voi lähettää meille maksettavaksi erillisen 50.000 € laskun vuoden 2008 töistä. Ystävällisesti välttänette viime kevään kiivaassa tuoksinnassa käytettyä vahingonkorvaus-termiä, jota emme edelleenkään voisi hyväksyä. Pyydän, että ystävällisesti kerrottu meille, kumpi vaihtoehto teille sopii paremmin!” 29 (42) Rautonen on lisäksi lähettänyt Saariselle kirjallisena todisteena olevan sähköpostiviestin 14.12.2009 (II/Rautonen4), jossa on todennut muun ohella ”Puhuin talouspäällikkömme kanssa ja kuulin, että omista ALV-haasteistamme ….johtuen tarvitsisimme teiltä erillisen laskun tuolle 50.000 eurolle. Viitteessä voi lukea mitä vain vuonna 2008 tilatuista töistä ja palveluista, mutta pyydän että vahingonkorvaus-termi ei esiintyisi missään, koska sitä emme voisi hyväksyä. Muuten maksamme laskun välittömästi sen saatuamme. Samasta ALV-problematiikasta johtuen maksujen kuittaaminen keskenään siten, että te vähentäisitte patenttikuluista nyt laskutettavan työn, ei ole käytännössä mahdollista.” Rautonen on lähettänyt sähköpostiviestin 14.12.2009 myös Arangolle 15.12.21009 (II/SJÄ6). Saarinen on Glykos Finland Oy:n edustajana lähettänyt Rautoselle kirjallisena todisteena olevan sähköpostiviestin 19.3.2010 (II/SJÄ7), jonka liitteenä on lasku 18.3.2010, viestissä Saarinen on kirjoittanut ”Ohessa sopimamme mukaisesti lasku konsultoinnista.” Glykos Finland Oy:n Veripalvelulle osoittaman kirjallisena todisteena olevan laskun 18.3.2010 (II/SJÄ7) selitteeksi on merkitty "Konsultoinnista kantasoluprojektiin liittyen". Rautonen on lähettänyt kirjallisena todisteena olevan sähköpostiviestin 29.3.2010 (II/SJÄ8) liitteenä Glykos Finland Oy:n laskun 18.3.2010 edelleen Manniselle ja viestin tiedoksi Arangolle. Viestissä Rautonen on kirjoittanut ”Tämä on se Glykosin lasku, jota vastaan teimme varauksen tuloslaskelmaan. Hoidatteko maksuun, please!” Vastaaja Rautonen on kertonut käräjäoikeudessa, että kysymyksessä oli ollut merkittävä hanke Veripalvelulle, rahallisesti noin 45 miljoonan euron arvoinen hanke. Joulukuussa 2008 Aranko oli ottanut yhteyttä Rautoseen ja kertonut hankkeessa syntyneen laajoja ja syviä erimielisyyksiä. Tekes oli edellyttänyt, että osapuolet pääsevät sopuun ja neuvotteluja oli käyty. Myös Rautonen oli neuvotellut Glykos Finland Oy:n johtajan Saarisen kanssa syksyllä 2009, mut ta sopimukseen ei ollut päästy ja projekti oli pääosin keskeytyksissä. Rautonen oli saanut kuitenkin myöhemmin tietää, että neuvotteluyhteys oli löytynyt ja Rautoselta oli kysytty, kävikö termi konsultointi laskuun. Rautoselle termi oli sopinut, koska projektin jatkaminen oli ensisijainen ja tärkeä päämäärä Veripalvelulle. Rautonen ei ollut tuossa vaiheessa enää tavannut Saarista. Saarinen oli 19.3.2010 lähettänyt Rautoselle sähköpostiviestin, jonka liitteenä oli ollut konsulttilasku. Rautonen ei ollut tavannut Saarista eikä neuvotellut Saarisen kanssa enää ennen sähköpostin ja laskun saapumista. Vastaaja Aranko on kertonut käräjäoikeudessa, että kysymyksessä oli ollut pitkäjänteinen hanke kantasoluhoitojen kehittämiseksi ja Veripalvelun puolelta mukana oli ollut biologeja ja tutkijoita jopa 30 henkilöä ja portfolioltaan hanke oli ollut noin 50 miljoonan euron arvoinen. Arangon vastuulla oli ollut hankkeen strateginen johtaminen. Hankkeessa syntyi erimielisyyksiä sen laajentamisesta ja tuotteistamisesta vuodesta 2008 alkaen. Vuonna 2009 neuvotteluja käytiin, mutta Glykos Finland Oy irtisanoi puitesopimuksen. Neuvotteluja käytiin edelleen ja myös Tekes oli niissä mukana ja edellytti sopimukseen pääsemistä. Rautonen neuvotteli myös. Myöhemmin ratkaisu löytyi ja Tekesille ilmoitettiin sovinnosta ja projekti aloitettiin uudelleen. Rautonen on laittanut Glykos Finlandilta tulleen laskun tiedoksi Arangolle, jotta tämä saa tietää, että asia oli hoidettu, mutta lasku ei vaatinut Arangolta toimenpiteitä. Laskun maksamisesta oli sopinut Rautonen, Arangolla ei ollut edes valtuuksia hyväksyä yli 30.000 euron laskuja. Myöhemmin Suomen Punaisen Ristin Veripalvelussa tehdyn erityistarkastuksen yhteydessä oli tullut ilmi, että lasku piti selvittää ja Aranko oli yhdessä kustannustilityksen Veripalvelussa tehneen vastuullisen asiantuntijan anssa havainneet, että lasku oli mennyt erehdyksessä tilitykseen. Tämän johdosta tilityksen tehnyt 30 (42) asiantuntija oli Arangon kehotuksesta tiedustellut Tekesiltä, miten Veripalvelun tulee toimia erehdyksen vuoksi. Tekes oli vasta toisen kyselyn jälkeen ilmoittanut, mitä toimenpiteitä Veripalvelun tulee tehdä summan palauttamiseksi. Aranko on vielä kertonut, että Tekesin rahoituspäätöksessä määrätyn vastuullisen johtajan tehtävänä oli seurata, että kustannukset ja työtunnit merkitään tilityksiin oikein ja huolellisesti, samoin että työt tehdään. Aranko ei ollut nähnyt syytteessä kysymyksessä olevaa kustannustilitystä ennen kuin erityistarkastuksen yhteydessä. Todistajana asiassa kuultu Glykos Finland Oy:n johtaja Saarinen on kertonut käräjäoikeudessa, että laskussa kysymys on ollut vahingonkorvauksesta. Glykos Finland Oy:llä ja Veripalvelulla oli vuoden 2008 lopusta alkaen erimielisyyttä projektin kaupallistamisesta. Lisäksi Glykos Finland Oy:n mielestä puitesopimuksessa sovittua 50.000 euron erillistyötä ei ollut tilattu vuonna 2008 sovitusti, ja Glykos Finland Oy:lle oli aiheutunut vahinkoa resurssien varattuna pitämisestä. Koko projektin jatkamisesta oli neuvoteltu Veripalvelun ja Tekesin kanssa, mutta ei ollut päästy sopimukseen. Saarinen on kertonut, että projektissa olleiden erimielisyyksien sopimiseksi neuvoteltiin lähinnä Arangon kanssa, mutta myös Rautosta tavattiin muutamia kertoja. Yhteistyötä ei vuonna 2008 enää erimielisyyksien vuoksi tehty. Kuitenkin vuoden 2009 ja 2010 taitteessa Saarinen oli tavannut Arangon ja sopimukseen oli päästy ja yhteistyö jatkui. Joulukuussa 2009 Saarinen sai viestin, että laskun 50.000 eurosta voi lähettää, kunhan siinä ei ole vahingonkorvaussanaa, minkä käyttöä Veripalvelu vastusti. Saarinen oli tiennyt, että Tekes-avustuksessa ei ole mainittuna konsultointia, joten laskuun laitettiin konsultointia koskeva sanamuoto, jotta sitä ei voi kohdistaa Tekes-avustukseen. Todistajana asiassa kuultu Veripalvelun talouspäällikkönä toiminut Manninen on käräjäoikeudessa kertonut, että Rautosen ja hänen väillä oli käyty sähköpostikirjeenvaihtoa siitä, mikä oli oikeaoppinen tapa suoritukselle eli pitikö tehdä erillinen lasku vai miten asia voitaisiin kirjanpidossa hoitaa. Mannisen mukaan piti saada erillinen lasku, koska kysymys ei ollut hyvityksestä ja lisäksi oli erilaisia arvonlisäverokantoja. Manninen ei tiennyt mitään laskun perusteesta. Veripalvelussa lasku on esitiliöity ja lähetetty hyväksyttäväksi Veripalvelun johtajalle, jolla oli hyväksymisvaltuus yli 30.000 euron laskuille. Käräjäoikeuden johtopäätökset Käräjäoikeus toteaa johtopäätöksinään, että asiassa jää riitaiseksi seikaksi, että Veripalvelun Glykos Finland Oy:lle maksamassa summassa olisi ollut kysymys vahingonkorvauksesta. Lasku on liittynyt erimielisyyksien ratkaisemiseen ja laskun maksamisesta on sovittu, mutta laskun perusteesta on osapuolille tässä asiassa ilmi tulleen mukaan jäänyt eri näkemykset. Lasku on kuitenkin ollut todellinen ja Veripalvelu on sen maksanut. Rautonen on edellä kerrotulla tavalla ennen laskun saapumista pyytänyt Saarista välttämään sanaa vahingonkorvaus, mutta tämä pyyntö ei osoita, että lasku olisi laadittu Tekes-avustuksen saamiseksi selitteeltään konsultointilaskuksi. Rautosen pyyntö on liittynyt käräjäoikeuden todistelusta saaman käsityksen mukaan pikemminkin varovaisuuteen mahdollisten uusien erimielisyyksien syntymistä ajatellen ja pyrkimykseen saada erimielisyydet projektissa ratkaistuksi. Joka tapauksessa kysymys on kuitenkin myös Rautosen ja Arangon mukaan ollut kustannuksesta, joka ei ole oikeuttanut Tekesin avustukseen. Rautonen ja Aranko ovat käräjäoikeudessa kumpikin kertoneet, että he olivat tienneet laskun syntymiseen liittyneistä, pitkään neuvottelujen kohteena olleista koko kantasolujen glykomiikka -projektia koskeneista 31 (42) erimielisyyksistä Veripalvelun ja Glykos Finland Oy:n välillä. Rautonen ja Aranko ovat riidattomasti ja todistelun mukaan tienneet myös siitä, että Veripalvelun ja Glykos Finland Oy:n välinen erimielisyys oli ratkaistu vuosien 2009 ja 2010 vaihteessa ja että Glykos Finland Oy oli maaliskuussa 2010 riidan sopimisen jälkeen lähettänyt Veripalvelulle kysymyksessä olevan laskun. Vastaajista Rautonen on laskun hyväksynyt maksettavaksi. Sekä Rautonen että Aranko ovat omien kertomustensakin mukaan tienneet, että Veripalvelu saa kysymyksessä olevaan projektiin Tekesin avustusta. Syytteessä kysymyksessä olevan kustannustilityksen Tekesille on kuitenkin laatinut Tekesin rahoituspäätöksessä aikanaan vastuuhenkilöksi ilmoitettu asiantuntija-asemassa ollut Veripalvelun työntekijä. Rautonen ja Aranko eivät kumpikaan ole tehtäviensä vuoksi hoitaneet kysymyksessä olevaa Tekesin projektia koskeneita yksityiskohtia tai projektin toteuttamiseen liittyviä tilitystoimia. Kustannustilityksen tekeminen on nimenomaan rahoituspäätöksen yksityiskohtien ja ehtojen vuoksi ollut projektin tunteneen ja sen etenemisen seuraamisesta vastanneen ja Tekesille ilmoitetun asiantuntijahenkilön tehtävänä. Aranko on toiminut Veripalvelun tutkimus- ja tuotekehitysjohtajana ja syytteessä kysymyksessä oleva projekti on tapahtunut hänen alaisuudessaan. Rautonen on toiminut Veripalvelun johtajana. Vaikka Aranko ja Rautonen ovat olleet sanotuissa tehtävissä ja asemissa Veripalvelussa, he ovat hyväksytysti voineet antaa avustus/rahoituspäätöstä ja tilitystä koskeneet tehtävät asiantuntevalle henkilölle Veripalvelussa eikä heidän velvollisuuksiinsa ole kuulunut tilityksen tarkistaminen. Rautonen on Manniselle ja ja Saariselle lähettämiensä sähköpostiviestien mukaan nimenomaan pyrkinyt siihen, ettei Veripalvelulle tarvitsisi lähettää laskua, vaan summa voitaisiin suoraan vähentää Veripalvelun ja Glykos Finland Oy:n välisista saatavista. Asiassa jää sähköpostiviestien ja todistaja Mannisen kertomuksen perusteella näyttämättä, että laskun saavuttua Rautonen olisi sen hyväksymällä toiminut tahallisesti avustusta saadakseen tai muutoinkaan vilpillisesti. Rautosella ei ole sähköpostiviestin sisällön perusteella ja myös todistaja Mannisen kertomuksen perusteella ollut muuta tarkoitusta kuin saada lasku asianmukaisesti maksetuksi. Rautonen tai asiassa esitetyn edellä selostetun todistelun mukaan myöskään Aranko eivät ole tarkoittaneet saada eivätkä pyrkineet siihen, että Veripalvelu saa laskusta Tekes-avustusta. Tätä tukee osaltaan myös se, että erimielisyys koski useiden kymmenien miljoonien eurojen arvoista projektia ja laskun perusteella saadun avustuksen summa oli 17.500 euroa. Kysymykseksi jää kuitenkin, onko Rautoselle ja Arangolle ollut varmaa tai varsin todennäköistä, että lasku ilmoitetaan Tekes-tilityksessä ja siitä maksetaan Veripalvelulle aiheettomasti Tekes-avustusta. Laskun peruste jää asiassa riitaiseksi, mutta lasku on ollut todellinen kustannus Veripalvelulle. Laskun perusteena on ollut erimielisyyksien sopiminen, mutta asiassa ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, että kysymys olisi ollut vahingonkorvauksesta. Laskun selitteen ei ole asiassa jo edellä todetuin perustein näytetty olleen väärän ainakaan tarkoituksin saada kustannuksesta Tekes-avustusta. Laskun selitteellä ei asiassa esitetyn kirjallisen ja henkilötodistelun mukaan ole ollut Rautoselle tai Arangolle muuta merkitystä kuin että Veripalvelu ei ole voinut hyväksyä laskun perusteeksi vahingonkorvausta tai muuta vastaavaa sen mahdolliseen moitittavaksi katsottavaan menettelyyn viittaavaa kuvausta. Käräjäoikeuden todistelusta saaman käsityksen mukaan Rautonen ja Aranko eivät ole erimielisyydestä neuvoteltaessa ja sitä sovittaessa kiinnittäneet lainkaan huomiota Tekes-avustukseen. Tekesin myöntämän avustuksen ehdot ovat olleet tarkat ja laskujen selitteellä on ollut olennainen merkitys 32 (42) kustannuksia koskevassa tilityksessä. Rautonen ja Aranko eivät ole kuitenkaan kiinnittäneet huomiota Tekes-avustuksen ehtoihin ja eivät ole ilmoittaneet laskun syntymiseen liittyvistä vaiheista ja sen syntymisen perusteesta projektin Tekes-tilityksiä hoitaneelle henkilölle. Rautosen ja Arangon menettely on kuitenkin käräjäoikeuden todistelusta kokonaisuutena saaman käsityksen mukaan tapahtunut erehdyksestä tai enintään huolimattomuudesta. Asiassa jää siten näyttämättä, että Rautonen tai Aranko yksin tai yhdessä olisivat sopimalla projektiin liittyneen erimielisyyden ja siten hankkimalla ja Rautonen hyväksymällä syytteessä kysymyksessä olevan laskun pitäneet varmana tai varsin todennäköisenä, että Tekes maksaa laskun perusteella avustusta Veripalvelulle. Näyttämättä on edellä kerrotuilla perusteilla jäänyt, että Rautonen tai Aranko olisivat tahallaan toimineet siten, että Tekesille on annettu väärä tieto laskusta ja siten hankittu SPR:lle taloudellista hyötyä. Syyte on hylättävä. TODISTELUKUSTANNUKSET Koska syyte hylätään, todistelukustannukset jäävät valtion vahingoksi. OIKEUDENKÄYNTIKULUT Koska syyte kohdassa 3 hylätään, Tekes häviää asian vastaajiin nähden ja sen vaatimus oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta asiassa hylätään. Koska syyte kokonaisuudessaan hylätään, valtio on velvollinen korvaamaan vastaajien kohtuulliset oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen. Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 9 luku 1a § Rautonen Rautonen on vaatinut korvaukseksi oikeudenkäyntikuluistaan syytekohtaa 1 koskien 133.759,63 euroa, mikä sisältää asianajajan palkkiota 108.220,57 euroa, kulua 16,61 euroa ja korvausta arvonlisäverosta 25.522,45 euroa. Rautonen on esittänyt vaatimuksensa tueksi asianajajan yksilöidyn laskun toimenpiteistä, jossa on merkittynä toimenpiteiden päivämäärät, selitteet ja ajankäytön toimenpiteittäin. Asiaa on valmisteltu käräjäoikeudessa kirjallisesti ja suullisessa valmisteluistunnossa, pääkäsittely on toimitettu kymmenenä päivänä. Asia on ollut laadultaan talousrikokseen verrattavalla tavalla vaativa ja aineistoltaan laaja ja asialla on ollut suuri merkitys vastaajalle, mitkä seikat ja myös vallitsevan oikeuskäytännön perusteella käräjäoikeus hyväksyy kohtuulliseksi tuntiveloitukseksi vaaditut 250 euroa. Lasku sisältää myös toimenpiteet vastaajan avustamisen esitutkinnassa ja vangitsemisasiassa. Toimenpiteet ovat alkaneet 29.9.2010 ja päättyneet pääkäsittelyyn 25.10.2013. Käräjäoikeus katsoo laskun mukaiset yksilöidyt ja eritellyt toimenpiteet tarpeelliseksi ja hyväksyttäviksi toimenpiteiksi vastaajan avustamisesta esitutkinnassa, pakkokeinoasiassa, rikosasian oikeudenkäyntiin valmistautumisessa, valmisteluistunnossa ja pääkäsittelyssä. Rautonen on vaatinut korvaukseksi oikeudenkäyntikuluistaan syytekohtaa 3 koskien 19.578,50 euroa, mikä sisältää asianajajan palkkiota 15.825 euroa ja korvausta arvonlisäverosta 3.753,50 euroa. Rautonen on esittänyt vaatimuksensa tueksi asianajajan yksilöidyn laskun toimenpiteistä, jossa on merkittynä toimenpiteiden päivämäärät, selitteet ja ajankäytön toimenpiteittäin. 33 (42) Asiaa on valmisteltu käräjäoikeudessa kirjallisesti ja tietyiltä osin suullisessa valmisteluistunnossa, pääkäsittely on kestänyt yhden täyden päivän ajan. Asia on ollut laadultaan talousrikokseen verrattavalla tavalla vaativa ja asialla on ollut suuri merkitys vastaajalle, mitkä seikat ja myös vallitsevan oikeuskäytännön perusteella käräjäoikeus hyväksyy kohtuulliseksi tuntiveloitukseksi tältäkin osin vaaditut 250 euroa. Laskun mukaiset toimenpiteet ovat alkaneet 26.12.2010 ja päättyneet pääkäsittelyyn 31.10.2013. Käräjäoikeus katsoo laskun mukaiset yksilöidyt ja eritellyt toimenpiteet tarpeelliseksi ja hyväksyttäviksi toimenpiteiksi vastaajan avustamisesta rikosasian oikeudenkäyntiin valmistautumisessa, valmisteluistunnossa ja pääkäsittelyssä. Korvaus oikeudenkäyntikuluista maksetaan vasta, kun kysymys Rautosen syyllisyydestä on asiassa lainvoimaisesti ratkaistu. Heinonen Heinonen on vaatinut korvaukseksi oikeudenkäyntikuluistaan 66.973 euroa, mikä sisältää asianajajan palkkiota 54.037,50 euroa, kulua 78,63 euroa ja korvausta arvonlisäverosta 12.856,87 euroa. Heinonen on esittänyt vaatimuksensa tueksi asianajajan yksilöidyn laskun toimenpiteistä, jossa on merkittynä toimenpiteiden päivämäärät, selitteet ja ajankäytön toimenpiteittäin. Asiaa on valmisteltu käräjäoikeudessa kirjallisesti ja suullisessa valmisteluistunnossa, pääkäsittely on toimitettu kymmenenä päivänä. Asia on ollut laadultaan jo edellä kerrotunkaltainen eli vaativa ja aineistoltaan laaja,miktä seikat ja asian merkitys vastaajalle huomioon ottaen käräjäoikeus hyväksyy kohtuulliseksi tuntiveloitukseksi vaaditut 200 euroa. Laskun mukaiset toimenpiteet ovat alkaneet 18.4.2011 ja päättyneet pääkäsittelyyn 25.10.2013. Käräjäoikeus katsoo laskun mukaiset yksilöidyt toimenpiteet tarpeelliseksi ja hyväksyttäviksi toimenpiteiksi vastaajan avustamisesta rikosasian oikeudenkäyntiin valmistautumisessa, valmisteluistunnossa ja pääkäsittelyssä. Korvaus oikeudenkäyntikuluista maksetaan vasta, kun kysymys Heinosen syyllisyydestä on asiassa lainvoimaisesti ratkaistu. Aranko Aranko on vaatinut korvaukseksi oikeudenkäyntikuluistaan 27.446,50 euroa, mikä sisältää asianajajan palkkiota 22.033,47 euroa, kulua 125 euroa ja korvausta arvonlisäverosta 5.288,03 euroa. Aranko on esittänyt vaatimuksensa tueksi asianajajan yksilöidyn laskun toimenpiteistä, jossa on merkittynä toimenpiteiden päivämäärät, selitteet ja ajankäyttö toimenpiteittäin. Asiaa on valmisteltu käräjäoikeudessa kirjallisesti ja tietyiltä osin suullisessa valmisteluistunnossa, pääkäsittely on kestänyt yhden täyden päivän ajan. Asia on ollut laadultaan talousrikokseen verrattavalla tavalla vaativa ja asialla on ollut suuri merkitys vastaajalle, mitkä seikat ja myös vallitsevan oikeuskäytännön perusteella käräjäoikeus hyväksyy kohtuulliseksi tuntiveloitukseksi vaaditut keskituntihinnaksi lasketut noin 200 euroa. Laskun mukaiset toimenpiteet ovat alkaneet 3.11.2010 ja päättyneet pääkäsittelyyn 31.10.2013. Käräjäoikeus katsoo laskun mukaiset yksilöidyt ja eritellyt toimenpiteet tarpeelliseksi ja hyväksyttäviksi toimenpiteiksi vastaajan avustamisesta rikosasian oikeudenkäyntiin valmistautumisessa, valmisteluistunnossa ja pääkäsittelyssä. 34 (42) Korvaus oikeudenkäyntikuluista maksetaan vasta, kun kysymys Arangon syyllisyydestä on asiassa lainvoimaisesti ratkaistu. KÄRÄJÄOIKEUDEN 2.10.2013 JULISTAMA KÄSITTELYRATKAISU Syytepyyntö Rikoslain 36 luvun 5 §:ssä rangaistavaksi säädetty luottamusaseman väärinkäyttö on rikoslain 36 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan asianomistajarikos. Syytteen nostaminen luottamusaseman väärinkäytöstä edel-lyttää siten sitä, että asianomistajailmoittaa rikoksen syytteeseen pantavaksi, ellei ole kysymyksessä sa-notun lainkohdan 2 momentissa mainittu tilanne, että erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostami-sen. Suomen Punainen Risti, joka on tässä asiassa asianomistaja, on asiakirjojen mukaan ennen esitutkinnan toimittamista ilmoittanut, ettei sillä ole vielä kantaa rangaistusvaatimukseen. Esitutkintavaiheessa Suo-men Punaiselta Ristiltä pyydetyssä loppulausunnossa se on ilmoittanut, että se yhtyy syyttäjän mandolli-seen rangaistusvaatimukseen Rautosen ja Heinosen osalta,ja todennut, että kysymys oli tahallisesta luottamusaseman väärinkäytöstä ja avunannosta siihen. Käräjäoikeudessa Suomen Punainen Risti on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen, mutta ei ole ottanut kantaa siihen, oliko se esittänyt syyttämispyynnön. Syyttäjän mukaan Suomen Punainen Risti on esittänyt syytepyynnön, kun Suomen Punainen Risti on pyytänyt selvittämään, onko rikokseen syyllistytty. Syyttäjä totesi että esitutkirmassa antamassaan loppulausunnossa Suomen Punainen Risti on todennut vastaajien syyllistyneen rikokseen ja kuvannut menette-lyn.Suomen Punainen Risti on tosin todennut, ettei sille ole aiheutunut vahinkoa, mutta näin on, koska vahinko oli korvattu. Syyttäjä katsoi, että kyseessä on asianomistajan pyyntö rikosepäilyn johdosta ja että syyttäjällä on sen perusteella syyteoikeus. Syyttäjän mukaan joka tapauksessa rikoslain 36 luvun 8 §:n 2 momentissa tarkoitettu erittäin tärkeä yleinen etu vaatii asiassa syytteen nostamista, koska Suomen Punai-nen Risti on Suomen valtion tunnustama julkisoikeudellinen yhdistys, jonka toiminta perustuu kansainvä-lisiin sopimuksiin ja Suomen Punaisesta Rististäannettuun lakiin ja aiheutettu taloudellinen vahinko on huomattava. Asiassa on yhteiskunnallinen intressi, kun Suomen Punainen Risti harjoittaa humanitaarista toimintaa, mikä toiminta perustuu myös avustuksiin, joita ihmiset sille antavat. Vastaaja Rautosen mukaan syyttäjällä ei ole syyteoikeutta. Suomen Punainen Risti ei ole esittänyt syyte-pyyntöä eikä ole olemassa erittäin tärkeää yleistä etua syytteen nostamiselle ilman asianomistajan syyte-pyyntöä. Rautosen mukaan asianomistajan syytepyyntö joko tehdään tai ei, ja jos kysymys on tulkinnan-varainen,tulee kysyä oliko sellainen tarkoitus tehdä. Syytepyyntöä ei tässä asiassa ole tehty. Asiassa ei ole yleistä etua eikä etenkään erittäin tärkeää yleistä etua eli syyttäjällä ei ole syyteoikeutta. Asiassa on kysymys Veripalvelun ja konsulttiyhtiön välisestä laskutuserimielisyydestä vuoden 2009 osalta eli enim-millään siviilioikeudellisesta riita-asiasta.Suomen Punainen Risti on vahvistanut, ettei konsulttiyhteis- työnlaskutus ole aiheuttanut sille vahinkoa. Veripalvelulla on tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä, mutta asianomistajan tehtävä ei perusta asianomistajarikoksissa viralliselle syyttäjälle syyteoikeutta. Konsultti yhteistyö ei ole vaarantanut Veripalvelun tärkeiden velvoitteiden täyttämistä eikä sellaista kukaan edes väitä. Rautosen mukaan ei ole olemassa sellaista erittäin tärkeää yleistä etua, joka antaisi viralliselle syyt- täjälleitsenäisen syyteoikeuden. Vastaaja Heinosen mukaan syyttäjällä ei ole syyteoikeutta. Suomen Punainen Risti ei ole esittänyt syyte- pyyntöä eikä ole olemassa erittäintärkeää yleistä 35 (42) etua syytteen nostamiselle ilman asianomistajan syyte- pyyntöä. Heinosen mukaan syytepyyntöä ei ole asianomistaja tehnyt. Asianomistajan tahdonilmaisua ei ole ollut vielä siinä vaiheessa kun syyttäjä on ryhtynyt miettimään asiaa. Syyttäjällä ei ole syyteoikeut- ta. Syyttäjäkinon haastehakemuksessa todennut, ettei asianomistaja ole tehnyt syytepyyntöä laskutuksen osalta. Heinosen osalta kysymys on vain laskutukseen liittyneestä näkemyserosta. Heinosen mukaan Suo-men Punainen Risti ja Booz ovat sopineet laskutusta koskevan näkemyseronsa, mikä vähentää tarvetta ri-kosprosessiin. Lisäksi rikosprosessitodennäköisesti vaikeuttaisi Veripalvelun yleishyödyllisen tehtävän täyttämistä. Heinosen mukaan ei ole olemassa sellaista erittäin tärkeää yleistä etua, joka vaatisi syytteen Käräjäoikeus toteaa, että syytepyynnön on kysymyksessä olevan kaltaisessa tilanteessa oltava siten selkeä, ettei tulkinnanvaraa jää siitä, vaatiiko asianomistaja syytteen nostamista, vaikkakaan sen sanamuodon ei tarvitse olla nimenomainen, mutta ei kuitenkaan asiallisesti tulkinnanvarainen, epävarma tai ehdollinen. Asianomistajan Suomen Punaisen Ristin kannanotto rikokseen on ennen syytteen nostamista ollut selvä eli se on katsonut, että sitä kohtaan on tapahtunut tahallinen luottamusaseman väärinkäyttö ja avunanto siihen. Syytteen nostamisvaatimuksen osalta Suomen Punainen Risti on kuitenkin lausunut ennen syytteen nostamista, että se yhtyy mahdolliseen virallisen syyttäjän rangaistusvaatimukseen. Käräjäoikeus katsoo, että Suomen Punaisen Ristin kanta syytteen nostamiseen on jäänyt tulkinnanvaraiseksi eikä sen voida katsoa tehneen rikoslain 36 luvun 8 §:m 1 momentin tarkoittamaa syyttämispyyntöä asiassa. Erittäin tärkeä yleinen etu Suomen Punainen Risti on Suomen valtion tunnustama julkisoikeudellinen yhdistys, jonka toiminta perustuu Geneven yleissopimukseen ja sen lisäpöytäkirjoihin eli kansainväliseen sopimukseen, Suomen Punaisesta Rististä annettuun lakiin ja asetukseen. Myös veripalvelutoimintaa koskee laki. Suomen Punainen Risti harjoittaa humanitääristä toimintaa ja toiminta perustuu osittain myös kansalaisten järjestölle antamiin avustuksiin. Veripalvelutoiminnassa on kysymys kansalaisten terveydentilaan liittyvien elintärkeiden toimintojen hoitamisesta. Syytteen mukaan teolla aiheutettu taloudellisen vahingon määrä on 350.000 euroa eli on kysymyksessä määrältään huomattava vahinko ja teko on kestänyt useiden vuosien ajan eli sitä on toistettu. Lopputulos syyteoikeuden osalta Käräjäoikeus katsoo näillä perusteilla, että erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamisen. Virallisella syyttäjällä on asiassa syyteoikeus rikoslain 36 luvun 8 §:n 2 momentin nojalla ja asia otetaan tutkittavaksi. HE 268/1993 sivu 5 Virolainen: Rikosprosessioikeus I, 1998, sivu 450-451 Vuorenpää: Asianomistajan oikeudet rikosprosessilaissa, 1999, sivu 95 KÄRÄJÄOIKEUDEN 8.10.2013 JULISTAMA KÄSITTELYRATKAISU Hyödyntämiskielto Vaatimus Heinonen on vaatinut, että asiassa määrätään hyödyntämiskielto kirjallisena todisteena olevien PriceWaterhouseCoopersin (PwC) sel-vitysten ja todistaja Ake Turusen kuulemisen osalta, koska Turusella on ollut kaksoisrooli 36 (42) asianomistajan asiamie-henä ja asiantuntijana ja koskatutkinnanjohtajan Sami Kalliomaan ja PwC:n tarkastuksen johtajana toimi-neen Turusen välillä on läheinen suhde. Selvitysten käyttäminen ja Turusen kuuleminen on Heinosen mukaan aivan ilmeisesti ollut esitutkintalain 46 §:n vastaista. Vastaus Syyttäjä on lausunut, että hyödyntämiskiellolle ei ole perusteita.Turunen ei ole ollut esitutkintalain 46 §:n tarkoittamassa asiantuntijan asemassa eikä läheissuhteessa asianosaisiin. Käräjäoikeuden ratkaisun perustelut hyödyntämiskiellon osalta Suomen voimassa olevassa laissa ei ole yleissäännöstä todisteiden hyödyntämiskiellosta. Suomea sitovat kansainväliset sopimukset ja EIT:n ratkaisukäytäntö ovat johtaneet siihen, että myös Suomessa Korkein oikeus on soveltanut todisteiden hyödyntämiskieltoa, jos todiste on hankittu lainvastaisella tai muuten virheellisellä tai kielletyllä tavalla ja hyö dyntäminen loukkaisi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytyksiä niitä kokonaisuudessaan arvioitu- na. Korkein oikeus on todennut, että ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan ja etenkin sen 3 kohdan mää-räyksillä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeista on merkitystä myös esitutkinnassa, jos niiden nou-dattamattajättäminen esitutkintavaiheessa vaarantaa oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuden kokonai-suudessaan. Todisteen hyödyntämiskieltoa harkittaessa ratkaisevia seikkoja ovat EIT:n ja Korkeimman oikeuden oikeuskäytännön mukaan ainakin asian laatu, todisteen hankkimistapaan liittyvä oikeudenlouk-kauksen vakavuus, hankkimistavan merkitys todisteen luotettavuudelle ja todisteen merkitys asian ratkai-semisen kannalta. KKO:2012:45 ja KKO:2011:91 OM:n julkaisu 69/2012 Todistelu yleisissä tuomioistuimissa, s 121-124 Asiantuntijalausunnon hankkiminen Kalliomaa on todistajana kertonut, että poliisin tietoon tuli, että asianomistaja Suomen Punainen Risti oli käynnistänyt valitsemansa ja palkkaamansa tahon PwC:n avulla selvitystyön, joka koski ainakin kysy-myksessäolevaa Boozin laskutusta. Poliisi oli Kalliomaan päätöksellä päättänyt, että asianomistajan tilaamaa ja käynnissä ollutta sanottua selvitystyötä käytetään hyväksi esitutkinnassa ja tämä valinta tuotiin ilmi asiaanosallisille esitutkinnan aikana. Poliisi toimitti sillä olevaa materiaalia tarkastusta Suomen Punaisessa Ristissä tehneelle ryhmälle. Kalliomaa on edelleen esitutkinnan toimittamisesta kertonut, että asiaanosallisilla on ollut mah-dollisuus toimittaa kaikki aineisto poliisille ja vastaajia on kehotettu aineistonsa toimittamaan, mutta kui-tenkaan Heinosen loppulausunnon liitteiksi tarjottuja asiakirjoja ei ole otettu vastaan, koska ne olivat Kal-liomaan mukaan olleetyksilöimättömiä. Kalliomaa on vielä kertonut, että hän on ollut eri vuosikurssilla Poliisiammattikorkeakoulussa kuin Turunen eivätkä he koskaan ole olleet esimies-alaissuhteessa tai työs-kennelleetmuutoin läheisesti yhdessä eivätkä tunne toisiaan muutoin kuin ovat tervehtimisväleissä. Turunen on todistajana kertonut, että hän oli ollut Suomen Punaisen Ristin tiloissa antamassa tarjousta selvitystyön tekemisestä PwC:n puolesta ja tarjous oli sittemmin hyväksytty. Suomen Punainen Risti oli asettanut tarkastusvaliokunnan, jonka sihteerinä oli toiminut asianajaja Antti Heikinheimo. Suomen Pu- naisen Ristin toimeksianto olikoskenut Veripalvelun ja Veripalvelun johtajan toimintaa ja toimeksiannon keskiössä oli 37 (42) ollut Booz&Co:n (Booz) laskutus. Kysymyksessä oli Turusen mukaan toimeksiantajan eli Suomen Punaisen Ris-tin hallituksen tilaama selvitystyö. Asianajaja Heikinheimo edusti PwC:iin nähden toimeksiantajaa ja hä-neltä PwC sai pääosin materiaalin selvityksen tekemiseksi. Myös talousrikostoimiston päällikkö Koski-mäki oli ollut yhteydessä Turuseen ja myös tutkija Viljanen ja esitutkinnanjohtaja Kalliomaa, mutta Turunen ei ole muistanut yhteydenottokertojen määrää tai tarkkoja aiheita. Turusen käsityksen mukaan PwC:n toi-meksiantajana on ollut Suomen Punainen Risti. Suhteestaan Kalliomaahan Turunen on kertonut, että hän on ollut eri vuosikurssilla Poliisiammattikorkeakoulussa kuin Kalliomaa eivätkä he ole olleet yhtäaikaa poliisin palveluksessa työskennellässään esimies-alaissuhteessa koskaan. Käräjäoikeuden johtopäätökset hyödyntämiskiellon osalta Esitutkintalain 46 §:n mukaan tutkinnanjohtajalla on oikeus hankkia tarvittaessa asiantuntijalausuntoja. Käräjäoikeus toteaa, että OK 17:44 §:ssä tarkoitetun asiantuntijan voi määrätä vain tuomioistuin. Asianosaisen mandollisesti hankkima asiantuntemusta joltakin alalta edellyttämä ja selvittävä lausunto on voi-massa olevan lain mukaan sen sijaan todisteen asemassa, vaikkakaan kyse ei olisi todistajan ensi käden havainnoista jostakin syytteessä kysymyksessä olevasta tilanteesta, vaan esimerkiksi henkilön tilintarkas-tuksessatai verotarkastuksessa tekemistä havainnoista. Viimeksi mainittuun oikeudenkäymiskaaren koh-taan rinnasteinen on esitutkintalain 46 §:n säännös, jonka mukaan tutkinnanjohtaja voi tarvittaessa hank-kiaasiantuntijalausuntoja. Esitutkintalain 46 §:n mukaan asiantuntijana ei saa olla se, joka on asiaan tai asianosaiseen sellaisessa suhteessa, että hänen puolueettomuutensa vaarantuu. OK 17 luvun 47 §:n mukaan asiantuntijana älköön olko se, joka on asiaan tai jompaan kumpaan asianosaiseen sellaisessa suhteessa, että hänen luotettavuu-tensa sen vuoksi voidaan pitää vähentyneenä. Käytettäessä yksityistä asiantuntijaa puolueettomuusnäkö-kohdan huomioonottaminen on erityisen tärkeää. Henkilön luotettavuus joutuu asiantuntijan asemassa kovemmalle koetukselle kuin todistajan asemassa, koska asiantuntijan on annettava puolueeton arvostel-ma, kun taas todistaja pääsääntöisestikertoo omista havainnoistaan. Lisäksi asiantuntijan antamaa lau-suntoa on vaikeampi tarkistaa kuin todistajan lausuntoa. Käräjäoikeus pitää jo toimeksiannon vuoksi ja todistaja Turusen kertoman perusteella selvänä, että PwC:n selvitys tai Ake Turunen eivät voi olla asiassa esitutkintalain 46 §:n tarkoittamassa asiantuntijan asemas-sa,kun kysymys on asiaanosallisen Suomen Punaisen Ristin PwC:ltä tilaamasta ja sille maksamasta sel-vityksestä. Kysymys onasianomistajan teettämästä selvityksestä, jonka laatiminen on ollut yhtäaikaa käynnissä esitutkinnan kanssa. Tältä osin käräjäoikeus toteaa, että poliisi on voinut toimittaa aineistoa asiaanosalliselle asianomistajalle harkintavaltansa puitteissa. Aineiston päätyminen asianomistajan lisäksi PwC.n käyttöön on Turusen ja Kallio-maan kertomuksista saadun käsityksen mukaan ollut asianomistajan toimien seurausta. Asiassa ei voida asianomistajan tilaaman ja maksaman selvitystyön kyseessä ollen lähteä siitä, että kysy-mysolisi puolueettomasta selvitystyöstä, joka olisi verrattavissa poliisin itse tekemään selvitystyöhön tai poliisin puolueettomalta asiantuntijalta tilaamaan asiantuntijalausuntoon. PwC:n selvitysten osalta kysy-mys onkirjallisesta todisteesta ja Turusen osalta henkilötodistajana kuulemisesta. Tuon todistelun uskot-tavuutta voivat heikentääesimerkiksi 38 (42) selvitystyötä tehtäessä käytettävissä olleen aineiston yksipuolisuus tai muu puutteellisuus ja myös se, että selvitystyön tarkoituksena on voinut olla joko kokonaan tai pääasiassa tai joka tapauksessa asianomistajan muu intressi kuin nyt kysymyksessä olevan rikoksen puolueeton selvittäminen, mutta tämä jää lopulta arvioitavaksi näytön harkinnassa. Huomioon on otettu myös, että esitutkinnassa tulee selvittää asianomistajalle rikoksesta aiheutunut vahinko. Esitutkintavaiheessa tapahtuneen Heinosen tarjoaman aineiston luovuttamisen, vastaanottamisen tai vastaanottamatta jättämisen perusteella ei voida ainakaan käsittelyratkaisun julistamishetkellä katsoa loukatun vastaajien oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, kun vastaajat ovat saaneet ja saavat toimittaa nimeämänsä asiassa tarpeellisen todistelun käräjäoikeuteen sekä muutoinkin todistelun sisältöä selvittää käräjäoikeudelle. Myös vastaajilla oleva oikeus syyttäjän nimeämien todistajien kuulusteluun turvaa tärkeältä osaltaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista. Käräjäoikeus toteaa vielä, että oikeudenkäymiskaaressa säädetyn vapaan todisteiden harkinnan puitteissa asiassa otetaan huomioon kaikki esille jo tulleet ja tuotavat todisteiden uskottavuutta toisaalta heikentävät ja toisaalta vahvistavat seikat. Erikseen todetaan, että asiassa jää selvittämättä, että tutkinnanjohtajana toimineella Kalliomaalla ja todistajaksi nimetyllä Turusella olisi esimies-alaissuhdetta tai läheistä ystävyys- tai muuta vastaavaa suhdetta, joka estäisi Turusen kuulemisen todistajana tai hänen osaltaan laatimansa tarkastuskertomuksen esittämisen todisteena. Lopputulos hyödyntämiskieltoa koskevasta vaatimuksesta Vaatimus todisteiden hyödyntämiskielloista hylätään. Tarkastuskertomusta ja siihen liittyviä kirjallisia todisteita sallitaan käyttää todisteena ja todistajaksi nimettyä Turusta kuullaan asiassa todistajana. Esitutkintalaki 46 §, Oikeudenkäymiskaari 17 luku 44 § ja 2 § IhmisoikeusSop 6 artikla Helminen ym., 1990, Uusi esitutkintalainsäädäntö, sivut 203-204 Tirkkonen, 1972, Suomen prosessioikeus II, sivut 317-318 Muutoksenhakuoikeus käsittelyratkaisuihin on annettu pääasian yhteydessä tapahtuvaksi. HENKILÖTODISTELUA KOSKEVA KOOSTE Tuomion erillisenä liitteenä on Kooste henkilötodistelusta. LIITE 1 39 (42) Helsingin käräjäoikeus Os. 6 Vastaaja Tuomiolauselma 13/130231 11.12.2013 Asianumero R 12/5717 Kari Mikael Aranko, 270858-0692 Hylätty syyte 3. Törkeä avustuspetos 27.04.2010 - 15.06.2010 Muut lausunnot Valtio velvoitetaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n 1 momentin nojalla suorittamaan Arangolle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 27.446,50 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 11.1.2014 lukien. Korvaus maksetaan vasta, kun kysymys Arangon syyllisyydestä on lainvoimaisesti ratkaistu. 40 (42) Helsingin käräjäoikeus Os. 6 Vastaaja Tuomiolauselma 13/130231 11.12.2013 Asianumero R 12/5717 Pertti Juhani Heinonen, 030549-1437 Hylätty syyte 2. Avunanto luottamusaseman väärinkäyttöön 01.01.2008 - 26.11.2009 Muut lausunnot Valtio velvoitetaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n 1 momentin nojalla suorittamaan Heinoselle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 66.973 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 11.1.2014 lukien. Korvaus maksetaan vasta, kun kysymys Heinosen syyllisyydestä on lainvoimaisesti ratkaistu. 41 (42) Helsingin käräjäoikeus Os. 6 Vastaaja Tuomiolauselma 13/130231 11.12.2013 Asianumero R 12/5717 Jukka Kalevi Rautonen, 291158-1158 Hylätyt syytteet 1. Luottamusaseman väärinkäyttö 10.05.2004 - 26.11.2009 3. Törkeä avustuspetos 27.04.2010 - 15.06.2010 Muut lausunnot Valtio velvoitetaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n 1 momentin nojalla suorittamaan Rautoselle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 153.338,13 euroa (kohdan 1 osalta 133.759,63 euroa ja kohdan 3 osalta 19.578,50 euroa) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 11.1.2014 lukien. Korvaus maksetaan vasta, kun kysymys Rautosen syyllisyydestä on lainvoimaisesti ratkaistu. 42 (42) Muutoksenhaku Annettiin muutoksenhakuohje. Syyttäjä Anja-Riitta Rinkinen on määräajassa hyväksytysti ilmoittanut tyytymättömyyttä koko tuomioon. Asianomistaja Teknologian ja Innovaatioiden Kehittämiskeskus/Tekes on määräajassa hyväksytysti ilmoittanut tyytymättömyyttä koko tuomioon. Valituksen määräpvm: 10.01.2014 Vastavalituksen määräpvm: 24.01.2014 Lainvoimaisuus Tuomio ei ole lainvoimainen Allekirjoitus Käräjätuomari Pirjo Keisu
© Copyright 2024