1. No category

Lausunto koskien kansalaisaloitetta KAA 1/2015 vp, ”Päivystysasetuksen muuttaminen synnytysten osalta”
Pyynnöstä olen lukenut kansalaisaloitteen läpi ja kommentoin sitä seuraavasti:
Keskustelun ensisijaisena perustana tulisi olla palvelun laadun turvaaminen koko maassa. Muutoksista seuraavien
mahdollisten säästöjen ei tule olla ensisijainen peruste muutokseen.
Laadun turvaaminen on haasteellisinta harvaan asutuilla alueilla. Mikäli synnyttäjien matka synnytysyksikköön on
pitkä, on seurauksena väistämättä sairaalan ulkopuolella tapahtuneiden synnytysten määrän lisääntyminen.
Sairaalan ulkopuoliset synnytykset ovat riskisynnytyksiä, ja perinataalimortaliteetti näissä on korkea. Mielestäni tulisi
analysoida, missä viime vuoden ambulanssisynnytykset ovat tapahtuneet, ja ottaa tämä tieto huomioon
synnytyssairaaloiden määrää suunniteltaessa.
Mielestäni synnytysyksikössä tulee olla hätäsektiovalmius (=gynekologi- ja leikkaussalipäivystys) 24/7, ja
vastasyntyneen elvytystä hoitamassa koulutettu ja hyvin organisoitu tiimi. Useimmiten tähän tiimiin kuuluu
lastentaudeilla työskentelevä lääkäri (erikoistuva tai erikoislääkäri), kätilö ja tarvittaessa anestesialääkäri.
Lastentautien erikoislääkärin pitäisi pystyä tulemaan nopeasti paikalle. Tämä on tavoitetila, ja näin useimmissa
yksiköissä Suomessa onkin valmius järjestetty. On kuitenkin mahdollista, että harvaan asutuilla alueilla lastenlääkärin
päivystäminen on vaikeasti järjestettävissä työvoimapulan takia. Mikäli synnytysyksikön sulkemisen seurauksena on
>200 km matka lähimpään synnytysyksikköön, vaarantanee pitkä matka synnytysturvallisuutta enemmän kuin
ympärivuorokautisen lastenlääkäripäivystyksen puuttuminen. Tällaisissa tapauksissa poikkeuslupa asetuksessa
vaaditusta standardista poikkeamiseen pitäisi voida myöntää. Lastenlääkärin päivystysvaatimuksesta tinkiminen
kuitenkin vaatisi anestesialääkärin aktiivia osaa, kätilön ja gynekologin lisäksi, vastasyntyneen
hoidossa/elvyttämisessä. Tiimin jäsenten jatkuva kouluttaminen vastasyntyneen hoitoon ja elvyttämiseen on tällöin
täysin välttämätöntä. Lastentautien erikoislääkärin pitäisi aina pystyä tulemaan sairaalaan <30 minuutissa.
On mahdollista, että valtavan suuret, 5 000-10 000 vuosittaisen synnytyksen yksiköt eivät ole optimaalisia, kuten
eivät erittäin pienetkään yksiköt. Koosta riippumatta tulisi mielestäni kaikkien synnytysyksiköiden seurata laatua
(mittareina esim. perinataalimortaliteetti ja asfyksia). Uskon, että mikäli synnytysyksikössä pidetään yllä jatkuvaa
koulutusta KTG:sta, vastasyntyneen elvytyksestä ym., pystyvät pienemmätkin yksiköt laadullisesti hyvän tulokseen.
En ole vakuuttunut siitä, että ainoastaan isompien synnytysyksiköiden olemassaolo säästää kansantaloudellisesti.
Nykyistä isompien yksiköiden perustaminen lakkautettavien toimipisteiden synnytysten hoitamiseksi vaatii niissä
toiminnan uudelleenorganisointia ja uusien, osaavien työntekijöiden löytämistä, sekä todennäköisesti
lisärakentamista. Vastaavasti seuraukset synnytysyksikön lopettamisesta ovat laajakantoiset koskien sairaalaan
työntekijöitä, sen toiminnan jatkumista, sekä laajemmin kuntaa/kuntayhtymää (työntekijöiden työllistyminen,
muutto pois paikkakunnalta jne.).
Yhteenvetona totean, että tuen päivystysasetuksen muuttamista synnytysten osalta varauksin, ja ymmärrän
kansalaisaloitteen allekirjoittajien huolen pienten synnytyspisteiden lakkauttamisesta. Synnytyspisteiden toiminnan
laadun arvioinnilla ja seurannalla tulee varmistaa, että kaikkialla maassamme synnytykset voidaan hoitaa turvallisesti
ja kutakuinkin tasalaatuisesti. Laadusta ja synnyttäjien ja vastasyntyneiden turvallisuudesta ei saa tinkiä.
Toimipisteiden, joiden tulokset ovat selkeästi alle keskitason, ei tule jatkaa synnytysten hoitoa.
Vaasassa 10. lokakuuta 2015,
Marika Smeds
Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri
vt. ylilääkäri, naistentaudit ja synnytykset,
Vaasan keskussairaala, Vaasan sairaanhoitopiiri