ampumaradan ympäristölupa 2015 nettiversio
KEURUUN KAUPUNKI Keurusselän ympäristönsuojelujaosto Multiantie 1 42700 KEURUU PÄÄTÖS YMPÄRISTÖLUVASTA Kokous 20.5.2015 44 § Päätös annetaan julkipanon jälkeen 27.5.2015 Diaarinumero 435/11.01/2010 ASIA Päätös ympäristönsuojelulain (86/2000) 28 §:n mukaisesta ympäristöluvasta, joka koskee Mäntän Seudun Riistanhoitoyhdistys ry:n ulkona sijaitsevien ampumaratojen toimintaa. Kyseessä on olemassa oleva toiminta. LUVAN HAKIJA Mäntän Seudun Riistanhoitoyhdistys ry Jukka Kopra Kaijanniementie 6 35990 Kolho TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Pollarin ampumarata, Valtion metsämaat, Vilppulan valtionmaa, Mänttä-Vilppula, kiinteistötunnus 508-893-1-1. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 28 § 1 momentti Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) 1 § 1 momentin kohta 14 a LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on toimivaltainen ympäristönsuojelulain (86/2000) 31 §:n 3 momentin ja ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 7 §:n kohdan 14 a mukaisissa lupa-asioissa. Mänttä-Vilppulan kaupungin ympäristölupaviranomaisena toimii Keurusselän ympäristönsuojelujaosto (aiemmin Keurusselän ympäristönsuojelujaos). ASIAN VIREILLETULO Lupahakemusasiakirjat ovat saapuneet Keurusselän ympäristön- ja terveydensuojelutoimiston Vilppulan toimipisteeseen 28.11.2008, jolloin asia on tullut vireille. Keurusselän ympäristönsuojelujaos antoi ympäristölupapäätöksen 29.4.2010 (22.4.2010, 26§). Päätöksestä valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka päätöksellään 8.12.2011 nro 11/0350/1 palautti lupa-asian Keurusselän ympäristönsuojelujaokselle uudelleen käsiteltäväksi. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä valitettiin Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka antoi päätöksensä 19.10.2012, taltio 2879, diaarinumero 71/1/12. Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta. 1 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA SOPIMUKSET Mäntän Seudun Kansanterveystyön kuntaliiton terveyslautakunnan valvontaosasto on myöntänyt 1.9.1981 Mäntän seudun riistanhoitoyhdistykselle terveydenhoitolain 26 ja 28 pykälien mukaisen ampumaradan sijoituspaikkaluvan Vilppulan kunnan Pollarin sorakuoppaan. Hämeen lääninhallituksen Poliisitoimisto on myöntänyt 3.6.1982 luvan ampumaradan perustamiseksi Mäntän Seudun Riistanhoitoyhdistykselle, metsäntutkimuslaitokselta vuokratulle alueelle Vilppulan kunnan Ajostaipaleen kylään Vuohijoen valtionpuistoon. Lupa sisältää hirviradan, luodikkoradat luodikolle tai kiväärille sekä pienoiskiväärille ja pienoishirvi/villikarjuradan. Vilppulan kunnan ympäristölautakunta on myöntänyt 26.9.1996 ympäristölupamenettelylain mukaisen ympäristöluvan Pollarin ampumaradan laajentamiselle. Laajennuslupaan sisältyivät metsästystrap-rata sekä skeet-radan kunnostus. Metsähallitus on uusinut vuokrasopimuksen Mäntän Seudun Riistanhoitoyhdistyksen kanssa 10,2 hehtaarin alueesta Pollarinkankaalla ampumaratatoimintaa varten ajalle 1.1.2012 – 31.12.2021. ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Pirkanmaan alueen 1. maakuntakaava on vahvistettu valtioneuvostossa 29.3.2007. Maakuntakaavaan Pollarinkangas on merkitty tutkimusmetsien alueeksi ja ampumaradan reuna-alueella on merkintä ulkoilureitistä. Lisäksi maakuntakaavan kaavaselostuksen liiteosassa Pollarinkankaan eteläpuolella on merkintä SL 223 (SL merkinnällä osoitetaan luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja tai suojeltavaksi tarkoitettuja alueita, kuten kansallispuistoja ja luonnonpuistoja sekä soiden-, rantojen-, vanhojen metsien, lehtojen- ja lintuvesiensuojelualueita), jolla tarkoitetaan Kettukankaan puistometsää. Kettukankaan puistometsä ei ole suojeltu eikä suojelu ole vireillä. Pirkanmaan liitto on laatinut 8.1.2015 Pirkanmaan maakuntakaava 2040 -projektiin liittyen taustaselvityksen Pirkanmaan ampuma- ja moottoriradat 2014. Selvityksessä on tarkasteltu samankaltaisten ympäristövaikutusten vuoksi sekä ulkona sijaitsevien moottorirata-alueiden että ulkoampumaratojen nykytilaa huomioiden toiminnan laajuus sekä suhde muuhun yhdyskuntarakenteeseen. Selvitys muodostaa lähtökohdan Pirkanmaan maakuntakaavassa 2040 toiminnaltaan ja vaikutuksiltaan maakunnallisesti ja seudullisesti merkittävien ampuma- ja moottorirata-alueiden osoittamiselle. Kyseisessä taustaselvityksessä Pirkanmaan liitto on esittänyt Pirkanmaan maakuntakaavassa 2040 osoitettaviksi maakunnallisiksi ja seudullisiksi ampumaradoiksi kymmentä olemassa olevaa kohdetta, joista Mäntän Seudun Riistanhoitoyhdistys ry:n Pollarin ampumarata on yksi. AMPUMARADAN SIJAINTI JA YMPÄRISTÖ Pollarin ampumarata sijaitsee Mänttä-Vilppulan kaupungissa noin kuuden kilometrin etäisyydellä Vilppulan taajaman pohjoispuolella. Ampumarata-alue sijoittuu vanhalle soranottoalueelle, josta maa-ainekset on kuljetettu pois monin paikoin kalliota myöten. Ampumarata sijaitsee Metsähallitukselta vuokratulla maa-alueella. Puustollisesti ampumaradan ympärillä on pääosin mäntymetsää. Nykyisen ampumaradan pohjoispuolella (n. 200 metriä) on suoalueella ollut Pollarin erämiehillä haulikkorata, jossa ei ole ammuttu vuoden 1990 jälkeen. Radalla ammutut lyijyhaulit ovat edelleen suon turpeessa, sammaleessa ja puissa. Suo sijaitsee huomattavasti nykyistä ampumarata-aluetta ylempänä. 2 Rata-alueen etelä-lounaispuolella sijaitsee Mäntän Seudun Moottorikerhon motocrossja enduroharjoittelurata. Välittömästi ampumaradan pohjoispuolella sijaitsee vanha maa-ainesten yhteinen ottoalue, josta maa-ainekset on jo käytetty lähes loppuun. Maa-ainesten ottaminen jatkuu yksityisten toimesta kotitarveottona. Ampumaradan itäpuolella pohjois-etelä suunnassa kulkee Keuruuntie (tie nro 348). Pirkanmaan liiton laatiman Pirkanmaan ampuma- ja moottoriradat 2014 selvityksen mukaan Pollarin ampumaradan vaikutuspiirissä kilometrin säteellä asuu 20 henkilöä, kolmen kilometrin säteellä 110 henkilöä ja viiden kilometrin säteellä 1 460 henkilöä. Lähimmät vakituiset asunnot sijaitsevat noin kilometrin etäisyydellä ampumaradan itäja eteläpuolella. Ampumaradan ja lähimmän asutuksen väliin sijoittuu Keuruuntie (tie nro 348). Alueen vallitseva tuulensuunta on lounas-länsi, joten vallitseva tuuli vie ampumarata melua asutuksesta poispäin. Pohjavesi ja maaperä Pollarin ampumarata-alue sijaitsee vuonna 2014 muutetun pohjavesialuerajauksen perusteella Pollarinkankaan II -luokan pohjavesialueen (04933045 A) pohjoisosassa. Aiemman rajauksen mukaan ampumarata-alue oli III -luokan pohjavesialuetta Pollarinkangas, 04933045 B. Pirkanmaan liitto, Geologian tutkimuskeskus ja Pirkanmaan ELY -keskus ovat yhteishankkeen Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen (POSKI-projekti, 2012 – 2015) yhteydessä tehneet Pollarinkankaalla syksyllä 2013 maatutkaluotauksia, pohjaveden laatu- ja antoisuustutkimuksia sekä gravimetrisiä tutkimuksia. POSKI -projektin tutkimustulosten perusteella pohjavesialueen pohjoisosassa Ruutikellarinmäen alueella ja välittömästi sen eteläpuolella kallion pinta on varsin korkealla ja maanpeite ohut ja ampumaradan länsipuolella kallio on näkyvissä. Pohjavesi virtaa koko pohjavesialueella etelään päin. Pollarinkangas B:n (0493305 B) pohjavesialueella on virtausyhteys sen eteläpuolella sijaitsevan pohjavesialueen, Pollarinkangas A:n (0493305 A) kanssa. Pohjavettä purkautuu mm. Pollarinkangas A:n itäpuolella sijaitsevalle Jaakkoinsuolle sekä alueen eteläosan vanhassa soramontussa olevaan lähteeseen. POSKI -projektin tutkimustulosten perusteella Pirkanmaan ELY -keskus katsoi, että Pollarinkangas B ja Pollarinkangas A ovat yhteneväistä pohjavesialuetta ja yhdisti ne yhdeksi pohjavesialueeksi, Pollarinkangas A (0493305 A), luokka II (vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue). Alueen pohjoisin osa, Ruutikellarinmäki rajattiin pohjavesialueen ulkopuolelle. POSKI -projektin yhteydessä suoritettiin myös maaperätutkimuksia ja Pollarinkangas B:n pohjavesialueella suoritettiin kaikkiaan 14 kairausta. Kairauksien perusteella muodostuman maa-aines on hiekkaa, hiekkaista soraa ja soraa. Kairaukset suoritettiin pääosin geologisesti luonnontilaisella harjualueella, pois lukien kairaukset 858 A ja 859 B, jotka sijaitsivat vanhalla maa-ainesten ottamisalueella (Pollarin ampumarata-alueen itäpuolella). Kairausten ja painovoimamittausten perusteella kallio laskee loivasti pohjavesialueen suunnassa pohjoisesta etelään. AMPUMARADAN TOIMINTA Pollarin ampumarataa käyttävät pääasiassa lähialueen metsästäjät, poliisit ja muut ammunnan harrastajat. Radalla järjestetään myös kilpailuja. Mäntän Seudun Riistanhoitoyhdistyksellä on noin 1 100 jäsentä, joilla on oikeus käyttää ampumarataa. Vuosittain jäsenistä usea sata käyttää rataa. 3 4 Vuonna 1983 perustettu Pollarin ampumarata käsittää 9,7 hehtaarin alueen, jolla sijaitsevat seuraavat radat: haulikkoradat skeet (8 ampumapaikkaa) ja trap (5 ampumapaikkaa). Skeet-radalla kaksi heitinkoppia sekä toimitsijankoppi, trap-radalla heitinkoppi sekä toimitsijakoppi. Trap-radalla harrastetaan lisäksi Compak-sporting ammuntaa, jonka ampumasuunnat ovat trap-radan sektorien mukaiset. kahdella äänieristetyillä ampumapaikalla (yhteensä 15 ampumapaikkaa) varustettu kiväärirata (100 m) kahdella äänieristetyllä ampumapaikalla sekä näyttösuojalla varustetut 75 m:n ja 100 m:n hirviradat paikallaan olevalla tai liikkuvalla taululla äänieristetyllä ampumapaikalla varustettu pistoolirata (25 m) kaksi toistaiseksi eristämättömillä, mutta umpinaisilla ampumapaikoilla sekä näyttösuojilla varustettua villikarjurataa Ampumaratojen lisäksi alueella on kurssi- ja huoltorakennus (metsästäjäkoulu), nuotiokatos, peltinen Olympia-halli ilmakivääriammuntapaikkana sekä varastona kaksi huoltoparakkia. Ampumaradalle ei ole rakennettu vesijohtoa eikä viemäröintiä. Tarvittava vesi tuodaan kanisterilla ja alueella on kuivakäymälä. Eri ampumaratojen ampumasuunnat ja luvan hakijan arvioimat laukausmäärät radoittain vuodelta 2014 on esitetty seuraavassa taulukossa. Taulukko 1. Ampumasuunnat ja arvioidut laukausmäärät vuonna 2014 Ampumasuunta Arvioitu laukausmäärä Skeet ampumasektorit lounaasta pohjoiseen (lähes 180 astetta) 18 000 Trap ampumasektorit lännestä luoteeseen 43 000 Kiväärirata pohjoiseen 3 000 Hirvirata pohjoiseen 22 000 Pistoolirata pohjoiseen 3 000 Villikarjuradat pohjoiseen 4 000 Haulikkoradat: Liikenne Ampumaradalla käy 1.5. – 30.9. välisenä aikana keskimäärin 10 – 15 henkilöautoa päivittäin. Kilpailujen ja ampumakokeiden aikana päivittäinen liikennemäärä on suurempi, jopa 50 autoa. Muina aikoina liikennemäärät ovat selvästi vähäisempiä, noin 0 – 5 autoa/vrk. Jätteet, niiden käsittely ja hyödyntäminen Luvan hakijan mukaan ampumaratatoiminnassa syntyvät jätteet kerätään kahdelle vaihtolavalle, jotka toimitetaan kerran vuodessa Pirkanmaan jätehuolto Oy:n Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskukseen käsiteltäväksi. Tällä hetkellä kaikki ampumaratatoiminnasta syntyvä jäte kerätään sekajätteenä. Iso yksittäinen jätejae on haulikkoammunnasta syntyvä hylsyjäte, noin 5 - 7 m3 vuodessa. Tämän jätejakeen osalta on pyritty löytämään materiaalin jatkohyödyntäjää. Muuta sekajätettä syntyy noin 5 m3 vuodessa. Suurin osa muusta sekajätteestä on muovia ja pahvia. 5 6 YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN RAJOITTAMINEN Ampumaratojen ensisijaiset ympäristövaikutukset liittyvät ampumameluun sekä ammuksien sisältämien haitallisten aineiden päästöihin maaperään ja edelleen pintaja pohjavesiin. Pollarin ampumaradalla on tehty vuosien saatossa monenlaisia selvityksiä ja mittauksia toiminnasta aiheutuvien ympäristövaikutusten arvioimiseksi. Maaperään kohdistuvien päästöjen osalta ampumaradan lyijykuormitusta on arvioitu laskennallisesti sekä maanäyttein. Päästöjä pinta- ja pohjavesiin on arvioitu vesinäytteiden perusteella ja kokonaiskuvan arvioimiseksi on teetetty ampumaradan ympäristöriskien arviointi. Lisäksi ampumaratatoiminnan meluvaikutuksia on määritetty mittauksien sekä mallinnuksen avulla. Myös ampumaratatoiminnan ja viereisen Mäntän Seudun Moottorikerhon motocross- ja enduroharjoitteluradan yhteismeluvaikutuksia on arvioitu. Päästöt maaperään Ampumaratatoiminnasta aiheutuva lyijykuormitus Alkuperäisessä lupahakemuksessa oli arvioitu ampumaratatoiminnasta syntyvät päästöt maaperään seuraavasti. Hirviradalla (n. 30 000 laukausta vuodessa) keskimääräisen käytettävän luodin painon mukaan kertyvä lyijykuorma taustavalliin on noin 240 kg:aa vuodessa. Lyijy sijoittuu valliin noin 0,5 m:n syvyydelle melko suppealle alueelle. Kivääriradoilla (n. 7 000 laukausta vuodessa) kertyvä lyijykuorma taustavalliin on noin 56 kg:aa vuodessa. Suurin kuormitus valliin syntyy ampumapaikoilta 1 – 3, jotka ovat pääasiallisesti käytössä. Pistooliradalla (n. 5 000 laukausta vuodessa) käytettävien luotien perusteella lyijykuorma taustavalliin on noin 20 – 25 kg:aa vuodessa. Villikarjuradalla (n. 5 000 laukausta vuodessa) valleihin kertyvä lyijykuormitus on noin 15 kg:aa vuodessa. Haulikkoradoilla (n. 40 000 laukausta vuodessa) kertyvä lyijykuorma on noin 960 kg:aa vuodessa. Haulit leviävät useamman hehtaarin alueelle. Edellä esitettyjen laukausmäärien perusteella Pollarin ampumaradalla maaperään ja ampumaratojen taustavalleihin päätyi 1 281 kg:aa lyijyä yhden käyttövuoden aikana. Vuonna 2008 tehdyt maaperätutkimukset Ampumaradalta otettiin syyskuussa 2008 Pirkanmaan ympäristökeskuksen tarkastajan ohjeiden mukaisesti ja Vilppulan kunnan ympäristönsuojelusihteerin läsnä ollessa 10 maanäytettä. Näytteistä tutkittiin lyijy-, arseeni-, kromi-, kupari-, nikkeli-, sinkki- ja antimonipitoisuudet. Maanäytteet otettiin kivääriradan taustapenkasta, skeet-radalta sekä trap-radalta neljästä eri kohdasta (70, 95, 120 ja 150 metrin etäisyydeltä ampumapaikalta) kahdelta eri syvyydeltä (0 – 5 cm sekä 20 – 50 cm). Näytteiden analysoinnin suoritti Doranova Oy. Metallien lisäksi kahdesta pintamaanäytteestä tutkittiin myös PAH–yhdisteet; näytteestä 2 (trap-rata, 70 metrin etäisyydellä ampumapaikasta) ja näytteestä 10 (skeet-rata). Maanäytteistä tutkitut metallipitoisuudet jäivät reilusti alle valtioneuvoston asetuksessa 214/2007 (Vna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista) määriteltyjen maaperän haitallisten aineiden kynnys- ja ohjearvojen. Vain näytteen 8 (trap-rata pintamaanäyte, 150 metriä ampumapaikalta) antimonipitoisuus (2,1 mg/kg) 7 oli kynnysarvotasolla, mutta jäi kuitenkin huomattavasti alle ohjearvotasojen (10 mg/kg ja 50 mg/kg). Myöskään PAH -yhdisteitä ei havaittu kynnysarvoja ylittäviä pitoisuuksia. Selvitys maaperänäytteenoton tuloksista, Doranova Oy, 23.1.2009 Maaperänäytteet Pollarin ampumaradalta 9/2008. Maaperän pH -mittaukset osoittavat maaperän olevan alueella lievästi hapanta (pH 4,5 – 5,2), mikä osaltaan selittyy ampumaradan ympäristön suotyyppisellä maastolla. Maaperän luontainen pH on oletettavasti myös hapan, joten pH -mittausten perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä luotien ja haulien osuuteen maaperän happamuudessa. Kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna Pollarin ampumaradan maaperänäytteiden analyysitulokset eivät anna perusteluja laajemman ja/tai kattavamman näytteenoton tai perusteellisemman pilaantuneisuustutkimuksen suorittamiseen. Myös analyysitulosten epävarmuusprosentti huomioon ottaen tulokset eivät ylitä valtioneuvoston asetuksessa maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) annettuja kynnys- tai ohjearvoja. Doranova Oy:n kanta on, että toimitettujen maaperänäytteiden analyysitulosten perusteella ei ole aihetta jatkotutkimuksiin. Ampumaradan ympäristöriskien arviointi, KMV-Turvapalvelut Oy vuonna 2010 KMV-Turvapalvelut Oy:n raportin mukaan kivääriradalla taulujen taustapenkassa näkyvä vaakasuora vana osoittaa paikan johon suuri osa luodeista on uponnut. Uppouman syvyys on noin 300 – 800 mm:ä riippuen luotiaseesta, jolla kyseisellä radalla ammutaan. Pieni osa luodeista joutuu harhalaukausten tai kimmokkeiden seurauksena välialueelle tai taustavallin muihin osiin. Haulikkoradoilla haulit ovat jakautuneet epätasaisesti suurelle alueelle. Paikalla tehty tarkastelu osoitti että, haulien keskittyminen on mahdollista määrittää, jollakin tarkkuudella. Lisäksi haulikkoradoilla ampujien taidoista riippuen kiekkoja hajoaa eri lailla. Ohiammutut kiekot putoavat samoille alueille, jolloin niistä syntyy jokaiselle heittolaitteelle ominaiseen paikkaan selvä kasauma. Osuman saaneet kiekot kerääntyvät trap-radalla suoraan ampujasta poispäin ja skeet-radalla hajoavat koko ampumasektorille. Ympäristöministeriön oppaan Ampumaratojen ympäristölupa (Suomen ympäristö 23/2012) mukaan hauleja tippuu eniten leviämisalueen keskiosaan. Oppaan mukaan haulit lentävät suunnilleen yhtä monta sataa metriä kuin niiden halkaisija on millimetreinä eli 2,5 mm:n haulit noin 250 m:ä. Osuessaan kiekkoon (skeetissä 65 - 67 metrin etäisyydellä ja trapissa noin 75 metrin etäisyydellä) haulit putoavat lähemmäksi kuin haulin häiriötön lentomatka olisi. KMV-Turvapalvelut Oy:n tekemän arvion perusteella trap-radalla 70 – 150 metrin etäisyydellä ampumapaikasta on hauleja kohtalaisesti. Alueella 150 – 250 metriä ampumapaikasta hauleja on paljon ja haulien suurin määrä sijoittuu yli 250 metrin etäisyydelle ampumapaikasta. Tämän perusteella maanäytteet on otettu kohtalaisesti hauleja sisältäneeltä alueelta. Kivääriradoilla ja pistooliradoilla lyijyn liukeneminen maaperään on todennäköisempää, kuin haulikkoradoilla. Tätä voi perustella lyijyn pintaan syntyvien sekundäärimineraalikerrosten suojaavalla vaikutuksella. Luotiradoilla taustapenkassa luodit iskeytyessään toisiinsa rikkovat sekundäärimineraalin, jolloin liukeneminen lisääntyy. Haulikko ammunnassa haulit putoavat alhaisemmalla nopeudella, joten vahingoittumista ei tapahdu samassa määrin. (Lähde: Puolustushallinnon rakennuslaitos, raskasmetallien ympäristövaikutukset puolustusvoimien pistoolija kivääriampumaradoilla – yhteenvetoraportti). Pollarin ampumaradan alueelta on otettu maaperänäytteitä ja vesinäytteitä. Maaperänäytteet on otettu haulikkoratojen siltä alueelta, missä haulien osuessa kiekkoihin on siruiksi hajonnutta lyijyä. Kivääriradoilta maanäytteet on otettu maalitaulujen takana 8 olevasta penkasta iskemäjälkien kohdalta. Vesinäytteitä on otettu kivääriradan maalialueen takana olevasta lammikosta, kivääriradan eteläpuolisesta lammikosta, lähimmän talon kaivosta ja ampumaradan pohjavesiputkesta. Maanäytteissä ei havaittu kynnysarvoa ylittäviä pitoisuuksia. Myöskään PAH -summa ei ylitä kynnysarvoa. Vesinäytteiden osalta ensimmäinen, kivääriratojen maalien takana olevasta lammikosta otettu näyte sisälsi juomavedelle sallitun ylittävän määrän lyijyä. Uusitussa näytteessä lyijyä ei mittaustarkkuudella ollut. Lyijypitoisuuden heilahtelu voi johtua lammen lähipusikoista löytyneistä lyijyakuista, lyijypölystä näytteessä, mutta myös yläpuolisen suoalueen vanhan haulikkoradan lyijyistä. Pohjavesiputkesta otetun vesinäytteen lyijypitoisuus oli viidennes juomavedelle sallitusta. Talon kaivovedessä lyijyä ei havaittu. Vuonna 2011 tehdyt maaperätutkimukset 18.7.2011 otettiin kaksi maanäytettä kohdasta, jonka kautta haulikkorata-alueen pintavedet kulkeutuvat eteenpäin. Näyte 1 otettiin kuivuneen lammikon kohdalta pintamaasta (0 – 10 cm) ja näyte 2 kuivuneen lammikon vierestä noin 15 cm:n etäisyydeltä 25 – 35 cm:n syvyydeltä. Doranova Oy tutki maanäytteistä arseeni-, barium-, koboltti-, kadmium-, kromi-, kupari-, elohopea-, molybdeeni-, nikkeli-, lyijy-, antimoni-, vanadiinija sinkkipitoisuudet sekä pH:n. Molempien maanäytteiden metallipitoisuudet jäivät reilusti alle valtioneuvoston asetuksessa 214/2007 määriteltyjen maaperän haitallisten aineiden kynnysarvojen. Vuonna 2014 tehdyt maaperätutkimukset Syyskuussa 2008 ja heinäkuussa 2011 tehtyjä ampumarata-alueen maaperätutkimuksia täydennettiin 12.6.2014 ottamalla kaksi maanäytettä noin 150 metrin etäisyydeltä skeet-radan ampumapaikalta (alueella silmin nähden runsaasti hauleja). Näytteet otettiin noin 5 cm:n ja 30 cm:n syvyydeltä ja niistä tutkittiin antimoni, arseeni, kromi, koboltti, kadmium, kupari, elohopea, lyijy, nikkeli, sinkki, vanadiini ja kuiva-ainepitoisuus. Doranova Oy:ssä tehtyjen laboratoriotutkimusten perusteella pintamaanäytteessä oli lyijyä 250 mg/kg ja 30 cm:n syvyydessä 16 mg/kg (Lyijyn alempi ohjearvo on 200 mg/kg ja ylempi ohjearvo 750 mg/kg). Lisäksi pintamaanäytteen antimonipitoisuus (4,9 mg/kg) oli yli kynnysarvon (2 mg/kg), mutta alle alemman ohjearvon (10 mg/kg). Muiden tutkittujen metallien pitoisuudet alittivat pintamaanäytteessä valtioneuvoston asetuksen 214/2007 kynnysarvot. Skeet-radalta 30 cm:n syvyydeltä otetun maanäytteen kaikki metallipitoisuudet alittivat kynnysarvot. Päästöt pinta- ja pohjavesiin Vuonna 2008 ja 2009 tehdyt pinta- ja pohjavesitutkimukset Vuonna 2008 ampumaradan pohjoispuoleisesta, luodikkoratojen taustavallien takana olevasta lammesta 27.8.2008 otetussa vesinäytteessä havaittiin lyijyä 28 µg/l. Lammen vesi koostuu todennäköisesti sekä pinta- että pohjavedestä. Lyijyä lammen veteen on voinut tulla Pollarin ampumaradalta, nykyisen ampumaradan pohjoispuolisella suolla sijainneelta Pollarin Erämiesten ampumaradalta. Vuonna 2009 Pollarin ampumaradan eteläpuolelle asennetusta pohjavesiputkesta otetussa vesinäytteessä havaittiin laboratoriotutkimuksissa lyijyä 2 µg/l ja kloridia alle 5 mg/l. Havaitut pitoisuudet ovat luonnollisia pohjaveden pitoisuuksia. Ampumaradan välittömässä läheisyydessä sen eteläpuolella sijaitsevasta lammesta otetusta vesinäytteestä mitattiin lyijypitoisuus alle 1 µg/l ja kloridipitoisuus alle 5 mg/l. Raamin rengaskaivosta (Keuruuntie 476) otetun vesinäytteen lyijypitoisuus oli alle 1 µg/l. 9 Vesinäytteet otettiin 29.7.2009. POSKI -projekti vuonna 2013 POSKI -projektin puitteissa Pirkanmaan ELY -keskuksen Pollarinkankaan pohjavesitutkimuksissa 16.9.2013 vesinäytteissä havaittu lyijypitoisuus oli korkeimmillaan 6,1 µg/l (raja-arvo 20 µg/l) ja antimonipitoisuus 0,1 µg/l (raja-arvo 20 µg/l) 10 Melu Pollarin ampumaradalla tehtiin ensimmäiset melumittaukset vuonna 2008 Työterveyslaitoksen toimesta. Vaasan hallinto-oikeuden/Korkeimman hallinto-oikeuden päätösten mukaisesti täydentäviä melumittauksia tehtiin kesäkuussa 2014 Tmi Rauno Pääkkösen toimesta sekä erillinen Pollarin ampumaradan melunarviointi sekä yhteisvaikutusarviointi ampumaradan ja Mäntän Seudun Moottorikerhon motocross- ja enduroharjoitteluradan meluvaikutuksista. Työterveyslaitoksen melumittaukset 6.9.2008 Melua mitattiin neljällä alueella ampumaradan eri puolilla. Mittaustulokset alittivat enimmäistason 65 dB kaikissa mittauskohteissa. Lähimmässä häiriintyvässä kohteessa, Keuruuntie 476 kohdalla, laukaukset kuuluivat ja melun vaihteluväli oli 42 – 61 dB LAImax ja enimmäistaso 49 dB LAImax. Muilla mittauspisteillä melu oli pienempää. Pohjois-koillistuulella lähimmässä häiriintyvässä kohteessa (Keuruuntie 476) voidaan olla lähellä ohjearvoa mutta kyseinen tuulensuunta ei ole tavanomainen. Melumittaukset tehtiin lauantaina 6.9.2008 kello 10 – 12. Mittausten aikaan ajoittain oli melko tyyni sää, joten tuulen vaikutus oli pieni. Mittausten aikana ammuttiin haulikolla (skeet ja trap) 2 laukausta jokaiselta ampumapaikalta, yhteensä 14 laukausta. Tämän jälkeen trap-ammunta ja vielä kerran skeet-ammunta. Hirvikiväärillä .308 ammuttiin luodikkoradalla 5 laukausta ja hirviradalla ammuttiin hirvikoetta koko mittausjakson aikana 11.30 – 12.30. Yhteenveto melumittaustuloksista on esitetty seuraavassa taulukossa 2. Taulukko 2. Melumittaustulokset vuodelta 2008 Melumittaustulokset 2008 enimmäistaso Lalmax, db vaihteluväli LALmax, dB alle 45 30 - 45 kuului heikosti, 3 auton ohiajoa alle 50 alle 50 autojen ohiajomelut näkyvät 50 - 57 50 - 55 52 - 56 50 - 72 laukaukset erottuvat hyvin laukaukset erottuvat laukaukset erottuvat laukaukset kuuluvat 42 - 61 alle 50 63 - 72 laukaukset kuuluivat laukaukset kuuluivat liikenne selvin melulähde huomautuksia 1. Valkealammin kohta 2. Soutua, entinen leikkikenttä 3. Sausvaara skeet 53 trap 53 luodikkorata 55 hirvikoe 59 (n=37) 4. Raamin talon kohta, tien toinen puoli skeet 49 (n=15) hirvikoe alle 45 autojen ohiajot yli 60 Yhdistyksellä on tarkoitus kehittää radan toimintaa siten, että ampumamelua voidaan pienentää rakenteellisilla ratkaisuilla. Jo nyt kivääriratojen ampumapaikoista kaksi on rakennettu ääntä eristäviksi ja ampumapaikkojen melunvaimennusta on tarkoitus jatkaa. Haulikkoradoilla melun torjunta ei ole mahdollista samoin kuin luotiaseradoilla. Haulikon laukauksen melu on kuitenkin alhaisempi kuin kiväärin laukauksen. Trap-rata on suunnattu asutuksesta pois päin mutta skeet-radan ammunnassa joudutaan osaksi 11 ampumaan asutuksesta sivulle päin. Ampumaratojen aiheuttamasta melutason ohjearvosta on annettu Valtioneuvoston päätös 53/1997, jonka mukaan ampumaradan meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää A-painiotettuna enimmäistason impulssiaikavakiolla (LAImax) määriteltynä asumiseen käytettävillä ja oppilaitoksia palvelevilla alueilla melutasoa 65 dB. Virkistysalueilla tai taajamien välittömässä läheisyydessä, hoitolaitoksia palvelevilla alueilla, loma-asumiseen käytettävillä alueilla ja luonnonsuojelualueilla melutaso ei saa ylittää 60 dB. Melumittaus 26.6.2014 Ampumaradalla vuonna 2008 tehtyjä melumittauksia täydennettiin Mittausten aikana oli noin +15 °C ja tuulen suunta 2 – 3 m/s pohjoisesta. 26.6.2014. Luvan hakijan mukaan ampumarataolosuhteet poikkesivat vuonna 2008 tehdyistä melumittauksista sikäli, että hirviratojen (75 m ja 100 m), pistooliradan sekä luodikkoradan ampumapaikoille on rakennettu äänieristetyt ampumapaikat, joista ammunta suoritettiin. Haulikkoratojen olosuhteissa ei ollut melumittausten välillä tapahtunut muutoksia. Vuoden 2014 melumittausten aikana ammuttiin aloittaen hirviradoilla (75 m ja 100 m), kivääriradalla, skeet-radalla ja viimeisenä trap-radalla (24 ja 21 gr patruunoilla). Kivääriradoilla ammuttiin kullakin 5 laukausta, skeet- radalla 2 laukausta jokaiselta kahdeksalta ampumapaikalta eli yhteensä 16 laukausta sekä trap -radalla 10 laukausta sektorin eri suuntiin (5 eri sektoria) kahdella patruunatyypillä. Melumittarit oli sijoitettu 1) Sausvaaran talon (Kitusuontie 539) pihamaalle, 2) Raamin talon (Keuruuntie 476) pihamaalle sekä 3) ampumaradalle majan edustalle asetelineen kohdalle. Mittarissa käytettiin A-taajuuspainotusta ja impulssiaikavakiolla mitattua arvoa. Yhteenveto melumittauksista on esitetty taulukossa 3. Taulukko 3. Melumittaustulokset vuodelta 2014 Melumittaustulokset 2014 1. Sausvaara piha hirvirata 75 m hirvirata 100 m luodikko skeet trap 1, 24 gr trap 2, 21 gr 2. Raamin piha hirvirata 75 m hirvirata 100 m luodikko skeet trap 1, 24 gr trap 2, 21 gr enimmäistaso Lalmax, db vaihteluväli LALmax, dB 51 alle 50 alle 50 alle 50 50 52 40 - 52 alle 50 alle 50 40-53 48-52 48-55 laukaukset erottuvat heikosti laukaukset erottuvat heikoiten laukaukset erottuvat heikoiten laukaukset kuuluvat laukaukset erottuvat laukaukset erottuvat 51 48 45 58 56 55 50 - 52 44 - 51 43 - 47 52 - 76 51 - 64 51 - 59 laukaukset erottuvat heikosti laukaukset erottuvat heikosti laukaukset erottuvat heikosti laukaukset kuuluvat laukaukset erottuvat laukaukset erottuvat liikenne 46 - 62 db, moottoripyörät radalla 40 - 61 dB huomautuksia Mittaustulokset alittivat enimmäistason 65 dB kaikissa mittauskohteissa. Alueen tavanomainen tuulen suunta on länsi-lounas, kuten vuonna 2008 tehdyissä mittauksissa. Vuoden 2014 melumittauksissa tuulen suunta oli pohjoisesta eli lähimpiin 12 taloihin päin. Laskennallisesti lähimmässä häiriintyvässä kohteessa (Raamin pihassa, Keuruuntie 476) enimmäisarvo 65 dB on mahdollista ylittyä vain, jos ammutaan talon suuntaa ja myötätuuli on ampumapaikalta taloon päin. Keskimäärin enimmäisarvo 65 dB ei kuitenkaan ylity, mitä myös melumalli ja aikaisemmat mittaustulokset tukevat. Pollarin ampumaradan laskennallinen meluselvitys, WSP Finland Oy 3.11.2014 Trap-radan haulikon laukausääni suuntautuu luoteeseen, johon se kantautuu 65 dB:n tasoisena 1,5 km:n päähän ja 60 dB:n tasoisena 2,3 km:n päähän. Korkein asuinrakennuksen piha-alueelle arvioitu impulssiäänitaso (LAlmax) oli 63 dB Uittosalmentien varrella ampumaradan luoteispuolella. Skeet-radalta haulikon laukausääni leviää laajimmalle johtuen laajasta ampumasektorista. Laukausääni kantautuu 65 dB:n (LAlmax) tasoisena 1,7 km:n päähän ja 60 dB:n tasoisena 2,4 km:n päähän lounas-länsi-sektorilla. Luoteessa maasto rajoittaa laukausäänen leviämistä. Korkein asuinrakennuksen piha-alueelle arvioitu impulssiäänitaso oli 70 dB:ä (LAlmax) Keuruuntien varrella ampumaradan eteläpuolella. Villikarjuratojen meluvaikutukset (LAlmax) jäävät pieniksi 65 dB:n meluvyöhykkeen ulottuessa noin 230 metrin etäisyydelle ampumasuuntaan ja 60 dB:n vyöhykkeen noin 370 metrin etäisyydelle. Pienoiskivääri- ja pistooliratojen välissä olevan kivääriradan laukausäänitaso suuntautuu pohjoiseen. Laukausääni leviää 65 dB:n (LAlmax) tasoisena 1,5 km:n päähän ja 60 dB:n tasoisena 2,2 km:n päähän. Luoteeseen laukausäänen leviämistä rajoittavat maaston muodot. 60 dB:n vyöhykkeelle jää yksi rakennus junaradan koillispuolella. Kivääriradan itäreunalla olevan pistooliradan meluvyöhykkeet jäävät vähän suppeammiksi kuin viereisen kivääriradan. Pistooliradan aiheuttama laukausääni leviää 65 dB:n tasoisena 1,1 km:n päähän ja 60 dB:n tasoisena 1,5 km:n päähän pohjoisen suuntaan. Yli 60 dB:n meluvyöhykkeelle ei jää yhtään rakennusta. Alueen itäreunassa sijaitsevan kivääriradan aiheuttamat laukausäänivyöhykkeet ovat hyvin samanlaiset kuin toisellakin kivääriradalla. Ainoastaan maaston aiheuttama meluvyöhykkeen leviämisen rajoittuminen on hieman eri sektoreilla (luoteessa ja koillisessa). Sama asuinrakennus jää 60 dB:n vyöhykkeelle kuin toisenkin kivääriradan kohdalla. Kaikkien ampumaratojen yhdistetyt meluvyöhykkeet noudattavat melko pitkälti skeet-radan meluvyöhykkeitä. Vyöhykkeen pohjoisosassa kivääriratojen laukausäänivyöhykkeet suurentavat hieman yhteismeluvyöhykettä. Johtopäätökset: Laskennallisen arvioinnin perusteella laukausäänitasot ylittävät ohjearvon vain skeet-radan osalta. Radan eteläpuolella, Keuruuntien varrella sijaitseva asuinrakennus jää 70 dB:n meluvyöhykkeelle. Laskentamallin tuloksia tarkasteltaessa on otettava huomioon, että laskentamallin mukaisia laukausäänitasoja voi esiintyä vain tilanteissa, joissa olosuhteet ovat suosiollisia laukausäänen leviämiselle. Laskennallisesti arvioitu tulos kertoo siis pahimman mahdollisen melutilanteen, joita todellisuudessa esiintyy harvoin. Ampumamelun ja motocross-radan melun yhteisvaikutukset. Tmi Rauno Pääkkönen 5.11.2014 13 Laskennallinen ja mittauksellinen meluselvitys: Mittaustulokset ovat olleet vuosina 2008 ja 2014 tehdyissä melumittauksissa alle enimmäistason 65 dB:ä kaikissa mittauskohteissa. Lasketut tulokset ja melumalli tukevat mitattuja arvoja. Laskennallisesti lähimmässä häiriintyvässä kohteessa (Keuruuntie 476) enimmäisarvo 65 dB:ä on mahdollista ylittyä vain skeet -radalla, jos ammutaan kyseisen talon suuntaan ja on myötätuulitilanne ampumapaikalta taloon päin. Tämä tuli esiin myös mittauksissa. Siis keskimäärin enimmäisarvo 65 dB:ä ei ylity, mitä myös laskennallinen melumalli ja mittaustulokset tukevat. Mallia tarkasteltaessa on huomattava, että useimmiten malli antaa noin 5 dB:ä liian suuria arvoja mittauksiin nähden. Niin tässäkin. Motocross -radan vaikutus ampumaradan meluarviointeihin: Ampumaradan lounaispuolella on Mäntän Seudun Moottorikerhon motocross -rata. Se sijaitsee noin 200 m:ä ampumaradalta lounaaseen ja noin 500 – 700 metriä pohjoiseen Raamin talosta. Moottoriratojen melun tilannearviointeihin on käytetty ohjearvona enimmäistasoa LAFmax 65 dB:ä ja päiväkeskiarvoa (LAeq 7-22) 55 dB:ä asumiseen käytettävillä alueilla lukuun ottamatta virkistys-, loma- ja luonnonsuojelualueita sekä hoitolaitoksien alueita, joilla ohjearvo on 34 dB:ä. Vastaavan kaltaisen motocross -radan meluselvityksen perusteella on saatu seuraavia lähtöarvoja. Pyörien melupäästömittausten mukaan 10 m:n etäisyydellä pyörän takana pyörää ryntäytettäessä 2 tahtipyörälle enimmäistaso (LAFmax) oli 94 dB:ä ja keskiäänitaso 83 dB:ä. Nelitahtiselle pyörälle vastaavat arvot olivat 101 dB:ä ja 80 dB:ä. Kun näiden tietojen perusteella tehdään karkea moottoripyörän melun leviämisennuste, saadaan etäisyysvaimeneminen. Mallissa moottoripyörää on pidetty pistelähteenä ja yli 400 metrin etäisyydellä vaimenemiseen on lisätty hieman puustosta ja maastosta tulevaa vaimenemista geometrisen vaimenemisen lisäksi. Ennusteen mukaan keskiäänitaso alenee arvoon 55 dB:ä, kun etäisyys on 200 metriä ja enimmäistaso alenee arvoon 65 dB:ä, kun etäisyys on 400 metriä. Jos radalla ajaa useita pyöriä samanaikaisesti, enimmäistaso ei lisäänny, mutta keskiäänitaso kasvaa niin, että viidellä pyörällä keskiäänitaso lisääntyy 3 – 5 dB:ä ja kymmenellä pyörällä 5 – 10 dB:ä. Toisaalta keskiäänitaso ei usein nouse kriittiseksi tekijäksi, koska radoilla ei ajettane 15 tuntia päivässä, jolloin mitatuista ja arvioiduista keskiäänitasoista tulee vähentää tämä aikakorjaus, mikä on viiden tunnin ajoharjoitteluajalle -5 dB:ä ja seitsemän tunnin harjoitteluajalle -7 dB:ä. Siis pyörien lukumäärästä johtuva korjaus ja radan käyttöaikakorjaus kompensoivat toisensa vaikutuksen. Tällä perusteella tässä tarkastelussa on käytetty yksittäisen pyörän antamia arvoja. Edellä mainituilla oletuksilla voidaan arvioida, että lähimmässä häiriintyvässä kohteessa (Keuruuntie 476) motocross -radalta tuleva ääni ei ylitä enimmäistasoa LAFmax 65 dB:ä. Edelleen näillä perusteilla voidaan arvioida keskiäänitasojen perusteella, että ampumaradan ja motocross -radan yhteisvaikutus ei ylitä keskiäänitasoa 55 dB:ä lähimmässä häiriintyvässä kohteessa. Merkittävin melukuormitus syntyy Raamin talon (Keuruuntie 476) kohdalla Keuruuntien liikennemelusta. Sääolojen merkitys: Ilmatieteenlaitoksen tilastoimien tuuliruusujen perusteella vallitsevat tuulet Suomessa ovat suunnissa etelä-länsi. Tuuliruusuista voidaan myös laskea, että pohjois-pohjoiskoillistuulia on kaikista tuulen suunnista noin kymmenen prosenttia (10 %), joten tavanomaisia pohjoistuulitilanteet eivät ole. Sen sijaan länsi-etelätuulia on puolet (50 %) kaikista tuulen suunnista. Jos arvioidaan, että ampumarata on käytössä 100 päivää vuodessa, osuu siihen 10 päivää pohjois-koillistuulta Jos edelleen arvioidaan, että skeet -radalla ammutaan 18 000 laukausta vuodessa, niistä joka kymmenes on lähimmän häiriintyvän kohteen (Keuruuntie 476) suuntaan eli 1 800 laukausta. Tällöin, jos tähän yhdistetään tuulista todennäköisyys, päästään 180 14 vuosittaiseen laukaukseen, joka voi olla ohjearvon tasolla. Siis 99 prosenttia ampumaradalla ammutuista laukauksista ei ylitä ohjearvoja. Yhteenveto: Ampumaradan melu ei ylitä ohjearvoja (epävarmuus huomioiden) lähimpien häiriintyvien kohteiden pihamaalla. Ampumaradan ja motocross -radan yhteisvaikutus ei aiheuta ohjearvojen ylittymistä lähimmässä häiriintyvässä kohteessa. TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Ampumaratatoiminnasta ei aiheudu välittömiä tai lyhyen aikavälin ympäristövaikutuksia, vaan haitta-aineiden kulkeutuminen ympäristöön on tyypillisesti hidasta. Kun ratarakenteisiin jäävät luodit ja haulit pääsevät kosketuksiin ympäristön (ilma, vesi, maa) kanssa, ne altistuvat fysikaalisille ja kemiallisille reaktioille. Näiden seurauksena metalleja voi ajan myötä liueta sade- ja sulamisvesiin, saostua maaperän kerrosten vaihtelevissa olosuhteissa eri mineraaleina ja sitoutua maaperän pienhiukkasiin. Ympäristöolosuhteet, kuten maalaji, maaperän vedenläpäisevyys ja pH sekä sademäärä vaikuttavat merkittävästi siihen, kuinka nopeasti ja missä määrin luotien ja haulien rapautumista ja sen seurauksena vapautuvien haitta-aineiden kulkeutumista ympäristöön tapahtuu. Luotien ja haulien pintaan muodostuu pääasiassa metallien oksideista ja hydroksideista koostuva sekundäärimineraalikerros, joka osaltaan hidastaa rapautumista ja metallien liukenemista. Maaperässä olevat humus ja mikro-organismit sekä kasvit nopeuttavat metallien rapautumista, mutta toisaalta ne kykenevät myös sitomaan maaperään liuenneita metalleja (Suomen ympäristö 4/2014). Vaikutukset pinta- ja pohjaveteen Pirkanmaan ELY -keskus on lausunnossaan hallinto-oikeudelle 8.6.2010 todennut, että tehdyissä selvityksissä ei ole todettu Pollarin ampumarata toiminnasta aiheutunutta pohjaveden pilaantumista. ELY–keskuksen käsityksen mukaan tehdyissä selvityksissä ei ole todettu käsiteltävänä olevasta toiminnasta aiheutunutta pohjaveden pilaantumista. Taustapenkan pohjoispuolella olevan lammikon vedestä todettu lyijypitoisuus ei osoita pohjaveden pilaantumista vaan lammikkoveden kohonnutta lyijypitoisuutta. Kohonneen lyijypitoisuuden yhtenä mahdollisena aiheuttajana ELY -keskus pitää lammesta luoteeseen, lammen tason yläpuolisella suolla sijaitsevaa vanhaa haulikkoampumarataa. Suolta on todettu valuvan vesiä lampeen. Suo-olosuhteissa lyijy voi olla herkemmin liukenevaa mm. veden happamuuden vuoksi. Vanhan haulikkoampumaradan vaikutuksen selvittäminen ei kuitenkaan liity käsiteltävänä olevaan ympäristölupaan. Alueella syksyllä 2013 tehtyjen laajojen tutkimusten (Poski-projekti) mukaan pohjavesi virtaa ampumaradan alueella etelään. Kairausten ja painovoimamittausten perusteella kallio laskee loivasti pohjavesialueen suunnassa pohjoisesta etelään ja lounaaseen. Pollarinkankaan pohjaveden käytölle ei ole suunnitelmia vaikka luokitus nousee (POSKI -projekti) vedenhankintaan soveltuvaksi pohjavesialueeksi, luokkaan II. Ympäristöministeriön ampumaratojen ympäristövaikutusten hallinta -raportin (Suomen ympäristö 4/2014) mukaan yksittäisissä tutkimuksissa on todettu, että luotiaseratojen taustavallien suotovesissä esiintyy luodeista peräisin olevia metalleja liuenneessa muodossa muutamista mikrogrammoista litrassa muutamiin satoihin mikrogrammoihin litrassa. Taustavallin metallikuormittuneella osalla muodostuvien suotovesien määrä on kuitenkin hyvin pieni, suurellakin radalla korkeintaan muutama sata kuutiometriä vuodessa, jolloin pohjaveteen mahdollisesti kohdistuva kokonaiskuormitus jää pieneksi (esim. puolustusvoimien Parolannummen ampumaradan suojausrakenteiden asentamisen jälkeen tehdyt tarkkailuhavainnot). Haitta-aineiden kulkeutuminen pinta- ja 15 pohjaveteen on pääsääntöisesti todennäköisempää haulikkoradoilla kuin kivääri- ja pistooliradoilla, koska haulikkoammunnan aiheuttama laukauskohtainen kuormitus on suurempaa ja kuormittuva alue laaja. PAH-yhdisteiden kulkeutuminen savikiekoista ja niiden sirpaleista pinta- ja pohjaveteen merkittävässä määrin on epätodennäköistä yhdisteiden niukkaliukoisuuden vuoksi. Suomalaisilla ampumaradoilla tehtyjen tutkimusten mukaan ampumaradoilta voi kulkeutua metalleja pohjavesiin, mutta selvästi taustatasosta kohonneet ja ympäristövaikutusten kannalta merkittävät pitoisuudet eivät ole yleisiä. Vaikutukset maaperään Ampumaradan ympäristöluvan korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä on todettu vuosina 2008 – 2011 otettujen maanäytteiden perusteella, että kun lyijyä pidetään ampumaratojen merkittävimpänä haitta-aineena ja sen pitoisuus kaikissa radalta otetuissa näytteissä oli selkeästi kynnysarvojen alapuolella, on katsottava huolimatta yhden näytteen antimonipitoisuuden lievästi kynnysarvon ylittävästä arvosta, että ampumaradan maaperä ei ole pilaantunut kysymyksessä olevan toiminnan takia. Korkein hallinto-oikeus on katsonut, että tämä merkitsee, että Pollarin ampumaradan olosuhteet ovat sellaiset, että metallit eivät juuri liukene maaperään eivätkä siten pääse kulkeutumaan pohjavesiin. Vaikka maaperä on lievästi hapan, koko ampumaradan alue on hiekkaa, käytöstä poistetun soramontun pohjaa, minkä vuoksi sadevesi ei jää sen pintaan liuottamaan metalleja hauleista ja luodeista. Kivääriammuntaa radalla on harjoitettu jo vuodesta 1983 lähtien, skeet-haulikkoammuntaa vuodesta 1987 ja trap-haulikkoammuntaa vuodesta 1996 lähtien, joten tänä aikana metallit olisivat voineet liueta hauleista ja luodeista, mikäli olosuhteet liukenemiselle olisivat otolliset. Korkeimman hallinto-oikeuden lupakäsittelyn jälkeen ampumarata-alueella tehdyissä maaperätutkimuksissa on havaittu yksi valtioneuvoston asetuksen 214/2007 alemman ohjearvon ylittävä haitta-aine pitoisuus lyijyn osalta. Kyseinen maanäyte otettiin 12.6.2014 skeet-radalta 150 metrin etäisyydeltä ampumapaikalta runsaasti hauleja sisältävältä alueelta pintamaasta. Melu Yleisesti ammunnan aiheuttama melu on suurimmillaan ampumasuunnassa. Pollarin ampumaradalla eri aselajien ampumaratojen ampumasuunnat skeet-radan yhtä sektoria lukuun ottamatta ovat lähimmästä asutuksesta poispäin. Lisäksi alueen vallitseva tuulensuunta on lounas-länsi, joten vallitseva tuuli vie ampumarata melua asutuksesta poispäin. Vuonna 2008 tehtyjen melumittausten tulokset alittivat enimmäistason 65 dB kaikissa mittauskohteissa. Melumittausraportin mukaan autojen ohiajot aiheuttivat selvimmän melulähteen eivätkä laukaukset erotu ohiajomelusta ja vain mittaajan läsnäolo voi yhdistää kuulohavainnon ja melutason. Myös Mäntän Seudun Moottorikerhon enduroja motocrossharjoitteluradalta aiheutuu jonkin verran melua. Kyseisten mittaustulosten perusteella ampumaradan ympäristöriskien arviointiraportissa (KMV-Turvapalvelut Oy) on todettu, että melun taso ei aiheuta asumiselle eikä alueen muulle nykyiselle asumisja ulkokäytölle haittaa, joka ylittäisi ohjearvot. Talvella myös puissa oleva lumi vaimentaa melua tehokkaasti ja kylmä ilma alentaa patruunan ruudin palamisnopeutta ja vaimentaa laukauksen ääntä. Vuonna 2014 tehtyjen melumittausten tulokset alittivat myös enimmäistason 65 dB. Pollarin ampumaradan laskennallisen meluselvityksen (WSP Finland Oy) perusteella laukausäänitasot ylittävät ohjearvon vain skeet-radan osalta. Radan eteläpuolella, Keuruuntien varrella sijaitseva asuinrakennus jää 70 dB:n meluvyöhykkeelle. 16 Laskentamallin tuloksia tarkasteltaessa on kuitenkin otettava huomioon, että laskentamallin mukaisia laukausäänitasoja voi esiintyä vain tilanteissa, joissa olosuhteet ovat suosiollisia laukausäänen leviämiselle. Laskennallisesti arvioitu tulos kertoo siis pahimman mahdollisen melutilanteen, joita todellisuudessa esiintyy harvoin. Pollarin ampumaradan melun arviointi lausunnossa (Rauno Pääkkönen, 5.11.2014) on todettu Ilmatieteenlaitoksen tilastojen perusteella, että tuuliolosuhde, jonka aikana melumittauksissa on mitattu ohjearvon ylittävä desibeliarvo, on mahdollinen 10 prosentin todennäköisyydellä kaikista tuulen suunnista. Eli jos ampumaradalla olisi 100 käyttöpäivää vuodessa, saattaisi näille päiville osua 10 päivää pohjois-koillistuulta. Ja edelleen arvioituna, että skeet-radalla ammutaan noin 18 000 laukausta vuodessa ja näistä joka kymmenes ammutaan lähimmän häiriintyvän kohteen suuntaan (Keuruuntie 476). Tähän meluhaitalle altistavan tuuliolosuhteen todennäköisyys niin ammutuista laukauksista 180 laukausta vuosittain saattaisi olla ohjearvon tasalla ja 99 prosenttia vuoden aikana ammutuista laukauksista ei ylittäisi melulle asetettuja ohjearvoja. Ampumamelun lisäksi on laskennallisesti arvioitu Pollarin ampumaradan ja Mäntän Seudun Moottorikerhon motocross- ja enduroharjoitteluradan yhteisiä meluvaikutuksia. Rauno Pääkkösen 5.11.2014 päivätyn lausunnon perusteella Pollarin ampumaradan ja Mäntän Seudun Moottorikerhon motocross -radan yhteisvaikutus ei ylitä keskiäänitasoa 55 dB lähimmässä häiriintyvässä kohteessa Keuruuntie 476. Tehtyjen mittausten ja selvitysten perusteella luvan hakija katsoo, että ympäristölupahakemuksessa esitetyt haulikkoratojen rajoitetut käyttöajat ovat riittävää meluntorjuntaa eteenkin kun mahdollisia ohjearvoja ylittäviä laukauksia arviointiraportin mukaan on vain yksi prosentti. Ampumaradalla tehtävät maaperän ja vesiensuojelutoimenpiteet Luvan hakija esittää, että haulikkoradoilla kielletään kokonaan lyijyhauleja sisältävien patruunoiden käyttö yksi vuosi sen jälkeen kun ympäristölupa on saanut lainvoiman. Samoin vuosi luvan lainvoimaiseksi tulon jälkeen siirrytään ainoastaan kivihiilitervaa sisältämättömien eli ns. ekokiekkojen käyttöön haulikkoradoilla. Luvan hakija esittää siirtymäaikaa sen vuoksi, että ampujat kuin radan ylläpitäjätkin ehtivät käyttää jo hankitut patruunat ja kiekot ennen niiden käytön kieltämistä. Lisäksi kivääri- ja pistooliratojen osalta radan ylläpitäjä sitoutuu kahden vuoden kuluessa siitä kun ympäristölupa on saanut lainvoiman minimoimaan sade- ja sulamisvesien imeytymisen valleihin suojarakentein. TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Käyttötarkkailu Hakijan mukaan ampumaradalla ei ole vielä täysin luotettavaa ja kattavaa käytön seurantaa ympäristölupa-asian keskeneräisyyden vuoksi. Haulikkoradoilta saadaan kuitenkin hyvin lähellä totuutta oleva laukausmäärä kun tiedetään käytettyjen kiekkojen menekki ja compak -ammunnassa keskimääräinen laukausmäärä/kierros. Hirvi- ja toisen karjuradan käyttö perustuu varauksiin, joten myös sieltä saadaan lähellä totuutta olevat laukausmäärät. Sen sijaan toisen karjuradan, pistooliradan ja kivääriradan seuranta perustuu käyttäjien omatoimiseen merkintään ampumapaikoilla oleviin vihkoihin. Ampumaradan kattava käyttötarkkailu aloitetaan ympäristöluvan saatua lainvoiman. Ampumapaikoilta tullaan kirjaamaan ajankohta, ampujien määrä, laukausten määrä, käytetyt luodit sekä muut ympäristöluvan vaatimat tiedot. Vuotuisten laukausmäärien perusteella seurataan laskennallisesti toiminnan päästöjä maaperään. 17 TURVALLISUUS Hämeen Lääninhallituksen myöntämässä perustamisluvassa on määräykset radan rakenteista ja turvallisuudesta. Luotien pysäyttämiseksi tarkoitetut vallirakenteet on tarkastettu 11.2.2009 Kangasalan kihlakunnan poliisilaitoksen ylikonstaapelin suorittaman tarkastuksen yhteydessä ja todettu asianmukaisiksi. Luvan hakijan mielestä turvallisuus on merkittävä asia ampumaradalla. Jos todetaan, että nykyisiltä katetuilta ampumapaikoilta on mahdollista ampua yli olemassa olevien vallirakenteiden, on luvan hakija vallirakenteiden luvanmukaisuudesta huolimatta valmis korottamaan luodikkoradan taustavallia niin, että maa-ainesten otto vallin takaa on varmasti turvallista. Luvan hakija on myös valmis rajoittamaan kyseisellä radalla ampumista niinä ajankohtina kun soran ajoa harjoitetaan. Ampumaradan käytön rajoittaminen edellyttää kuitenkin hyvissä ajoin etukäteen tehtyä ilmoitusta tulevasta maa-ainesten otosta. Mahdollinen näköyhteys korkean koneen kopista maa-ainesalueelta ampumaradalle ei kuitenkaan suoraan tarkoita, että ampuminen ampumaradalla käytössä olevista katetuista ampumapaikoista yli taustavallien maa-ainesalueelle olisi mahdollista. 18 Turvaetäisyydet Skeet-radalla ammunta tulee järjestää siten, että etäisyys ampumapaikalta aidalle on kaikissa kohdin vähintään 200 metriä (skeet-radalla saa käyttää 2 mm:n hauleja, jotka lentävät enintään 200 metriä). Ammunta suuntaan, jossa turvaetäisyys ei täyty, on kielletty. Vastaavasti trap -radalla on huolehdittava, että vaadittu 250 metrin suojaetäisyys säilyy. Jos skeet-radalla on tarve käyttää isompia hauleja on Mäntän Seudun Moottorikerhon enduro- ja motocross –radan vaara-alueelle sijoittuvan osan ajokiellosta sovittava hyvissä ajoin etukäteen ja huolehdittava, että esim. 2,5 mm hauleilla turvaetäisyys on vähintään 250 metriä. LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydentäminen Alkuperäiseen lupahakemukseen (28.11.2008) on toimitettu lisäselvityksiä 18.12.2008, 29.1.2009 sekä riskinarviointi ja käyttöajan muutoshakemus 16.2.2010. Korkeimman hallinto-oikeuden palautettua lupa-asia takaisin kuntaan käsiteltäväksi ympäristölupahakemusta on täydennetty mm. 16.6.2014 ja 15.7.2014 maanäytetuloksilla, 28.7.2014 päivätyllä ampumaradan melumittaukset 25.6.2014 -raportilla sekä 17.12.2014 päivätyllä luvan hakijan täydennyslausunnolla, jonka liitteenä Tmi Rauno Pääkkösen laatima lausunto Pollarin ampumaradan melun arviointi sekä WSP Finland Oy:n laatima Pollarin ampumaradan laskennallinen meluselvitys. Lupahakemuksesta tiedottaminen Lupahakemus täydennyksineen on ollut uudelleen nähtävänä Mänttä-Vilppulan kaupungintalolla 12.1. – 10.2.2015. Lisäksi lupahakemuksen uudelleenkäsittelystä on ilmoitettu KMV -lehdessä 12.1.2015 ja naapureille on lähetetty erityistiedoksianto. Tarkastukset, neuvottelut ja katselmukset Ampumaradalla on pidetty tarkastus 25.8.2008, jolloin toiminnanharjoittajaa on kehotettu hakemaan ympäristölupaa. Ampumaradalla on pidetty tarkastus 11.6.2009. Kangasalan kihlakunnan poliisilaitos on tehnyt ampumaradalle tarkastuksen 11.2.2009 ja tarkastuskertomus on toimitettu lausuntona lupaviranomaiselle. Lupa-asian uudelleen käsittelyn yhteydessä ampumaradalla on pidetty neuvottelut lupaviranomaisen kanssa 22.10.2014 ja 7.4.2015. Lausunnot vuonna 2010 myönnettyyn lupaan Lupahakemuksesta pyydettiin lausunnot Mänttä-Vilppulan kaupunginhallitukselta, Pirkanmaan ympäristökeskukselta/Pirkanmaan ELY -keskukselta sekä Kangasalan kihlakunnan poliisilaitokselta (Mänttä-Vilppulan poliisilaitos). Kangasalan kihlakunnan poliisilaitos, 11.2.2009 Kangasalan kihlakunnan poliisilaitos, ylikonstaapeli on suorittanut Pollarin ampumaradalla 11.2.2009 tarkastuksen Keurusselän ympäristön- ja terveydensuojelutoimiston 7.1.2009 päivätyn lausuntopyynnön perusteella. Tarkastusmuistiossa mainitut tiedot perustuvat alueella tehtyihin havaintoihin, paikalla olleiden puhuttamiseen sekä Pirkanmaan liiton julkaisuun Pirkanmaan ampumaradat 2007. Alueen kuvaus: Ampumaradat (6 kpl) sijaitsevat 9,4 hehtaarin suuruisella alueella, joka on entinen soranottopaikka. Alueen omistaa Metsähallitus ja Mäntän seudun riistan- 19 hoitoyhdistys on vuokrannut maan. Ratojen lisäksi alueella on halli ilmapistooliammuntaan, tauko- ja koulutustilakäytössä oleva rakennus, vaja ja käymälä. Ampumaradoille johtaa yksi ajoväylä. Väylää ei ole varustettu portilla tai ketjulla, jolla voitaisiin ajo alueelle tarvittaessa estää. Ajoväylän reunassa kulkee kuntohiihtolatu, joka on osa lähimaastossa kulkevaa latukokonaisuutta. Koko alueen ympäri kiertää aita, jossa 60 cm ja 120 cm korkeudella kulkee 6 mm rautalanka. Rautalanka on joistakin kohdista irronnut kiinnikkeistään ja kulkee maan tasalla. Aidan yhteydessä on epäsäännöllisin välimatkoin maastosta riippuen kiinnitetty kylttejä, jossa teksti ”ampumarata vaara!!!” Kyltit ovat väriltään valkoisia ja keltaisia. Aita on varustettu kyltillä myös ajoväylän kohdalta siten, että se näkyy alueelle tultaessa. Alueella on skeet- ja hirviradan kohdalla lipputangot, joihin vedetään ammuntojen yhteydessä punaiset liput. Jokaiselta ampumaradalta löytyy säännöt, joista ilmenee mm. aukioloaika sekä ratojen käyttöön ja turvallisuuteen liittyviä seikkoja. Hirvirata: Hirviradan ampumasuunta on pohjoinen ja ampumapaikat sijaitsevat 100 ja 75 metrin kohdalla. Katettua ja seinällistä 100 metrin ampumapaikkaa on jatkettu siten, että ampumisesta aiheutuvaa melun määrää on saatu vähennettyä. Lisäksi ylös nostettavan luukun alareuna rajaa ammuntakorkeuden siten, että vallin yli ei ole mahdollisuutta ampua muuten kuin luukun lävitse. Kiskoilla liikuteltava ampumapaikka 75 metrin kohdalla on seinällinen ja katettu. Siihen on tarkoitus tehdä vastaavat melun määrää vähentävät ja turvallisuutta lisäävät muutostyöt, kuin 100 metrin ampumapaikalla on toteutettu. Työt on tarkoitus toteuttaa vuoden 2009 aikana. Hirviradan valli on mitattu vaaituskoneella syyskuussa 2008, jolloin lukema oli yli viisi metriä mitattuna ampumapaikan lattian tasosta. Vallin takana sijaitsee yksityishenkilöiden käytössä oleva soranottopaikka, josta haetaan satunnaisesti soraa oman käyttöön. Vallin korkeudesta on käyty keskustelua lähinnä soranottopaikan vuoksi ja sitä korotetaan, vaikka se nykyiselläänkin täyttää vaatimukset. Luodikkorata: Luodikkoradan ampumasuunta on pohjoinen ja ampumapaikat sijaitsevat 100 metrin kohdalla. Luodikkoradan yhteyteen on rakennettu pistoolirata, jossa ammutaan 25 metrin etäisyydeltä. Radalla voi käydä ampumassa varaamatta aikaa etukäteen. Ammuntapaikka on varustettu katoksella ja takaseinällä melun vähentämiseksi. Lisäksi paikalle on suunniteltu koppi, joka vähentäisi melua entisestään. Radan vallin korkeudeksi on vaaituskoneella mitattu yli viisi metriä. Vallin takana kulkevan aidan sijaintia on tarkoitus siirtää harjun päälle siten, että metsässä mahdollisesti liikkuvat marjastajat eivät ajaudu vara-alueelle. Villikarjuradat: Villikarjuratojen (2 kpl) ampumasuunta on pohjoinen ja ampumaetäisyys 50 metriä. Radalla ammutaan ilman äänenvaimennusta olevasta kopista pienoiskiväärillä. Skeet –rata: Skeet-radan ampumasuunta on länsi. Radalla ammutaan haulikolla 2 mm hauleilla, jolloin kantamaksi on laskettu 200 metriä. Ampumapaikalta on mitattu ampumasuuntaan olevalle aidalle 250 metrin etäisyys. Matkaksi aidalle sektorin vasemmassa reunassa on mitattu 184 metriä. Trap-rata: Trap-radan ampumasuunta on länsi. Radalla ammutaan haulikolla 2.5 mm hauleilla, joiden kantamaksi on laskettu 250 metriä. Ampumapaikalta on mitattu aidalle 250 metrin etäisyys. Radan yhteyteen on suunnitteilla seinämä melun vähentämiseksi. Aukioloaika: Aukioloaika on luvan mukaan 08 – 20, mutta omalla päätöksellä sunnuntaina ammunta aloitetaan aikaisintaan klo 12.00, lukuun ottamatta kilpailupäiviä. 20 Lupaehtojen toteutuminen: Hämeen lääninhallituksen 3.6.1982 myöntämän luvan nro 13175/671 81 A2 Män lupaehdoista sekä alueen yleisestä turvallisuudesta voidaan todeta seuraavaa: Ampumarataa 60 cm ja 120 cm korkeudella ympäröivät rautalangat ovat paikoitellen irronneet kiinnikkeistään, jolloin aitaa on niillä kohdin vaikea havaita. Lisäksi aidan yhteydessä olevia varoitustauluja ei ole asetettu tarpeeksi tiheästi. Puutteista on keskusteltu ja niiden korjaamiseen on sitouduttu edellyttäen, että toiminta jatkuu alueella. Laskettu kantama skeet-radan vasemman sektorin kohdalla on suurempi kuin etäisyys ampumapaikalta aidalle, jolloin se ei täysin täytä turvallisuudelle asetettuja vaatimuksia. Puutteesta on keskusteltu ja sen korjaamiseen on sitouduttu edellyttäen, että toiminta alueella jatkuu. Luotien pysäyttämiseen tarkoitetut maa-ainesvallit ovat asianmukaiset. Hirviradan takana oleva soranottopaikka aiheuttaa ongelmia turvallisuudelle, kun paikalta haetaan soraa koneilla, jolloin kuljettajan korkeus maan tasalta nousee olennaisesti. Ongelmasta on keskusteltu ja vallin korkeutta on sitouduttu lisäämään edellyttäen, että toiminta alueella jatkuu. Keskustelua käytiin myös siitä, että soraa haettaessa asiasta ilmoitettaisiin ampumaradalle, jolloin ammunnat voitaisiin kyseisellä radalla soran ottamisen ajaksi keskeyttää. Pirkanmaan ympäristökeskus, 16.2.2009 Ampumaradan sijoituspaikka on entisellä Pollarin soranottoalueella. Samalla alueella sijaitsee nykyisin myös Mäntän Seudun Moottorikerhon moottoripyörien motocross/ enduro-harjoittelurata. Harjualue on III luokan pohjavesialuetta (0493305). Nykyisellään ampumaradalla on skeet- ja trap-radat haulikkoampujille sekä 100 metrin kiväärirata ja 75/100 metrin hirvirata. Lisäksi alueella on 25 metrin pistoolirata ja 2 villikarjurataa. Hirviradalla on mahdollisuus ampua paikallaan olevaan tauluun sekä liikkuvaan tauluun (hirvi). Ampumarata on ollut toiminnassa yli 25 vuotta. Hakemuksen mukaan ampumaradan vuosittainen lyijykuorma on lähes 1300 kg, jakautuen seuraavasti; kivääriradoilla yhteensä 300 kg, pistooliradalla noin 13 kg, villikarjuradoilla yhteensä noin 13 kg ja haulikkoradoilla yhteensä noin 960 kg. Ampumaradan noin 25 vuoden toiminnan aikana alueen maaperään ja ratojen taustavalleihin on ammuttu yhteensä 30 tonnia lyijyä. Ampumaratatoiminnassa maaperään joutuu myös muita raskasmetalleja sekä mm. savikiekkojen kivihiilitervan sisältämiä PAH -yhdisteitä. Pirkanmaan ympäristökeskuksen käsityksen mukaan em. ampumaradan maaperä ja pohjavesiolosuhteet sekä suojaus- ja kunnostustarpeet tulee selvittää ennen ympäristölupakäsittelyn jatkamista. Koko ampumarata-alueella tulisi tehdä selvitys, josta käyvät ilmi myös haulien kertymäalue, ampumarata-alueen maaperän laatu, alla olevan kallioperän korkeussuhteet ja niiden vaikutus pohjaveden virtaussuuntaan sekä pohjaveden virtaussuunnat. Näiden tietojen perusteella tulee arvioida ampumaradan aiheuttama riski pohja- ja pintavedelle sekä laatia kaikkia ampumapaikkoja koskeva suojaus- ja kunnostussuunnitelma aikatauluineen, mitä noudattamalla luotien ja haulein sekä myös muiden ampumatoiminnassa käytettyjen tarvikkeiden sisältämien haitallisten aineiden kuormitus rata-alueiden maaperään sekä pinta- ja pohjaveteen pystyttäisiin minimoimaan tai estämään. Pirkanmaan ympäristökeskus antaa lopullisen lausuntonsa Mäntän seudun riistanhoitoyhdistyksen ympäristölupahakemuksesta saatuaan tarvittavat lisäselvitykset. Mänttä-Vilppulan kaupunginhallitus, 23.2.2009 Lausunto Pollarinkankaan ampumaradan ympäristölupahakemukseen, kaupunginhalli- 21 tus § 57. LIITE 4: Ympäristöluvan liitteenä olevat selvitykset päästölähteistä, päästöjen estämisestä maaperään ja pohjaveteen sekä melupäästöistä (ympäristölupahakemuksen liitteet 17C1 ja 17D). OHEISMATERIAALI: Pollarissa olevat ampumaradat, joiden toiminnan jatkamiseen ympäristölupaa haetaan. Kaupunginhallitus esittää lausuntonaan, että mikäli liitteessä 4 olevat toimenpiteet päästöjen suhteen suoritetaan sekä otetaan huomioon Vilppulan kunnan pohjavesialueiden suunnitelmassa olevat ehdot, voidaan ympäristölupaa jatkaa ja että lähiympäristölle radan käytöstä aiheutuneita meluhaittoja on voitava vähentää. Pirkanmaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 23.3.2010 Melu: Ampumaradan melutasot ympäristössä on selvitetty mittauksin 6.9.2008 työterveyslaitoksen toimesta (lausunto tyo2-2008-54194-10.9.2008). Lausunnon mukaan kriittisin kohde on Raamin talo, missä pohjois-koillistuulen tilanteessa voidaan melujen osalta olla lähellä valtioneuvoston päätöksessä (1997/53) määriteltyjä ampumaratojen melutasojen ohjearvoja. Ympäristökuormitus ja sen rajoittaminen: Ampumarata sijaitsee pollarinkankaan III –luokan pohjavesialueella. Pohjavesialue sijoitetaan luokituksessa III luokkaan silloin, kun sen soveltuvuutta yhdyskuntien vedenhankintaan ei ole toistaiseksi tutkittu. KMV-Turvapalvelut Oy:n laatimassa Pollarinkankaan ampumaradan ympäristöriskien arvioinnissa sinulla 10 on mainittu, että pohjaveden käytölle ei ole suunnitelmia ja lähialueen veden saanti on turvattu, jos he liittyvät kunnalliseen vesi- ja viemäriverkkoon. Mahdollisuus liittyä vesi- ja viemäriverkkoon ei kuitenkaan poista pohjaveden pilaamiskieltoa. Kyseinen lainkohta kieltää pohjaveden pilaamisen tai vaarantamisen pohjavesialueella tai toisen kiinteistöllä myös, vaikka pohjavesi ei olisi käytössä, mutta sitä voitaisiin joskus käyttää. Pohjavesiputkesta otetun näytteen tulokset sekä lyijyn että kloridien osalta vastaavat suomalaisen maaperän pohjaveden luontaisia pitoisuusrajoja, eikä tulosten perusteella näin ollen voida vielä todeta ampumaradalla olleen pohjaveden pilaavaa vaikutusta. Läheisen asuintilan kaivon vedessä ei ole myöskään havaittavissa vaikutuksia ampumaratatoiminnasta. Ympäristönsuojelulain 42 §:n mukaan ympäristöluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu terveyshaittaa tai merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Ympäristönsuojelulain 7 §:ssä säädetty maaperän pilaamiskielto edellyttää ennaltaehkäisevää maaperän suojaamista raskasmetallien, tässä tapauksessa pääasiallisesti lyijy-yhdisteiden, liukenemisen ja kulkeutumisen estämiseksi. Maaperän suojaamatta jättämisen perusteeksi ei riitä, että aluetta ei tulevaisuudessa oteta esimerkiksi vedenhankinta- tai asuinkäyttöön. Kyseinen ampumarata-alue sijaitsee lisäksi Pollarinkankaan III -luokan pohjavesialueella, joten mikäli lupa alueelle myönnetään, on maaperän ja pohjaveden pilaantuminen ehkäistävä tehokkailla suojaus- ja seurantatoimilla. Pirkanmaan ELY -keskuksen käsityksen mukaan haulikkoradalla lyijyhaulien käytön jatkaminen pohjavesialueella ei pohjavesien suojelun kannalta ole riskitöntä ja suunnitelmien mukaiselle toiminnalle haulikkoradoilla voidaan myöntää enintään kuuden vuoden määräaikainen ympäristölupa. Lyijyhaulien käytön haulikkoradoilla tulee asteittain vähetä ja kokonaan loppua viimeistään lupakauden päätyttyä. Mikäli radoilla ei siirrytä ko. ajassa lyijyttömiin hauleihin, haulikkoradat on varustettava sellaisilla maaperän suojauksilla sekä haulien keruujärjestelmillä, joilla saadaan tehokkaasti estettyä haulien sisältämän lyijyn ja muiden raskasmetallien pääsy maaperään. Kivääri- ja pistooliradoilla tulee käyttää ko. ammunnalle soveltuvia penkkamateriaaleja, 22 joista luodit ovat määräajoin seulottavissa. Sade- ja sulamisvesien imeytyminen lyijyä sisältävien luotiaseratojen taustapenkkoihin tulee suojarakentein minimoida. Vallialueiden pitäminen mahdollisimman kuivana ulkopuolisten vesien johtamisjärjestelyin on välttämätöntä, etteivät luotien sisältämät raskasmetallit pääsisi ajan myötä liukenemaan vesiin ja leviämään ympäristöön. Kaikissa suojaustoimissa hakijan tulee varautua rakenteisiin, jotka mahdollistavat tulevaisuudessa maaperän puhdistamisen. Haulikkoradalla tulee käyttää vain emäksisiä tai neutraaleja kiekkoja, jotka eivät sisällä kivihiilitervaa. Maaperän suojelun kannalta edullisimpia ovat kalkkipohjaiset, karbonaatteja sisältävät kiekot. Hylättyjä autonrenkaita tai vastaavia ei luotisuojauksina tule käyttää, sillä kumia, luoteja ja maata sisältävän raskasmetallipitoisen jätteen käsittely ja loppusijoittaminen on hankalaa ja kallista. Sama koskee myös puisten sähköpylväiden sekä VR:n vanhojen puisten ratapölkkyjen käyttöä. Alueella ei saa polttaa eikä sinne saa haudata jätteitä vaan kaikki jätteet tulee kerätä ja kuljettaa jätelain mukaisesti käsiteltäväksi. Jätehuollon järjestämisessä tulee ottaa huomioon sen toimivuus myös mahdollisten kilpailujen aikana. Alueelle jo aiemmin mahdollisesti haudatut mm. lyijyä sisältävät pilaantuneet maat sekä jätteet tulee poistaa ja kuljettaa asianmukaisesti käsiteltäviksi. Pilaantuneen maan poistamisesta ja toimittamisesta käsiteltäväksi tulee tehdä Pirkanmaan ELY -keskukselle ympäristönsuojelulain (86/2000) 78 §:ssä tarkoitettu ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 24 ja 25 §:ien mukainen ilmoitus. Rata-alueen kunnollisella hoidolla ehkäistään ampumaratatoiminnasta aiheutuvia terveys- ja ympäristöhaittoja. Ampumaradan rakenteiden ja alueen asianmukaisen hoidon vuoksi ampumaradalle olisi nimettävä vastaava hoitaja, joka vastaa mm. ampumaradan toiminnasta, jätteiden asianmukaisesta käsittelystä, mahdollisesti tarvittavista maanvaihdoista, vaihdettavien maiden käsittelystä ja kirjanpidosta. Tarkkailu: Pirkanmaan ELY -keskus katsoo, että ympäristöluvassa on ympäristönsuojelulain 46 §:n mukaisesti annettava tarpeelliset määräykset toiminnan päästöjen ja vaikutusten tarkkailusta. Ympäristölupahakemuksessa näytteenottoa pohjavesiputkesta on esitetty tehtäväksi viiden vuoden välein lyijyn tarkkailemiseksi. Pirkanmaan ELY -keskuksen käsityksen mukaan tarkkailua tulisi tehdä aluksi tiheämmin, esimerkiksi kahden vuoden välein ensimmäiset neljä vuotta, jotta pitoisuustasosta saataisiin luotettavampi kuva. Tämän jälkeen tarkkailutarpeesta tulee tehdä uusi arviointi. Lyijypitoisuuden lisäksi tulee haulikko- ja kivääriratojen maaperän ja ampumarata-alueella muodostuvan pohjaveden arseeni-, kromi- ja antimonipitoisuutta sekä pH:ta ja sähkönjohtavuutta ja vesinäytteistä edellä mainittujen lisäksi kemiallista hapenkulutusta ja sameutta. Lisäksi haulikkoradan maaperän sekä PAH -yhdisteiden kokonaispitoisuutta on tarkkailtava vähintään neljän vuoden välein. Mikäli ko. mittauksissa ilmenee lyijyn tai muiden em. aineiden liukenemista pinta- tai pohjavesiin tulee välittömästi ryhtyä tarvittaviin maaperän puhdistustoimiin haitan poistamiseksi. Lausunnot 2015 Lausunnot on pyydetty ympäristöluvan hallinto-oikeuden ja korkeimmassa hallinto-oikeuden lupa-asian takaisin kuntaan käsiteltäväksi palauttamisen jälkeen Pirkanmaan ELY–keskukselta ja Mänttä-Vilppulan kaupungin terveydensuojeluviranomaiselta. 23 Mänttä Vilppulan kaupungin terveydensuojeluviranomainen 9.2.2015 Luvan hakija on täydentänyt hakemustaan vaadituilla tarkemmilla melumittauksilla ja mm. pohjavesitutkimuksilla. Näissä selvityksissä ei ole tullut esiin seikkoja, jotka vaarantaisivat ampumaradan lähistöllä asuvien tai liikkuvien terveyden. Ampumaradan toiminnassa on noudatettava kaikkia lupaviranomaisen ja lainsäädännön vaatimuksia, jotta toiminnasta ei jatkossakaan aiheudu terveyshaittaa. 24 Pirkanmaan ELY –keskus 16.2.2015 Pirkanmaan liiton, Pirkanmaan ELY -keskuksen ja Geologian tutkimuskeskuksen meneillään olevassa POSKI –projektissa (Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen) on tehty vuonna 2013 tutkimuksia, joiden perusteella on muun muassa arvioitu Pollarinkankaan soveltuvuutta vedenhankintaan. Tutkimuksiin on sisältynyt painovoimamittauksia, maaperäkairauksia ja pohjavesiputkien asentamista sekä pohjavesinäytteiden analysointia. Pollarinkankaan pohjavesialueen rajausta on vuonna 2014 tutkimustulosten johdosta tarkennettu ja alueen luokitus on muutettu luokkaan II, vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue (Pollarinkankaan pohjavesialuekartta liitteenä). Ampumarata-alue sijaitsee uudelleen rajatulla Pollarinkankaan II luokan pohjavesialueella. POSKI -projektin tutkimukset ovat tarkentaneet Pollarinkankaan pohjavesiolosuhteita myös ampumaratatoiminnan vaikutusten osalta. Pohjavesinäytteiden analyyseissä havaitut ampumaradoille tyypillisten metallisten haitta-aineiden, lyijyn ja antimonin, pitoisuudet jäivät ampumarata-alueen kaakkoispuolelle, mihin suuntaan pohjavesi alueelta käytettävissä olevien tietojen perusteella virtaa, alle talousveden laatuvaatimusten raja-arvojen ja pohjaveden ympäristölaatunormien. POSKI -projektin tutkimukset on tehty Korkeimman hallinto-oikeuden palautuspäätöksen jälkeen. ELY -keskuksen käsitys on, että mikäli haulikkoammunnassa luovutaan asteittain lyijyhaulien käytöstä, kuten ELY -keskus jo lausunnossaan 23.3.2010 esitti, lyijyä ei enää kerry merkittävästi lisää ampumarata-alueelle. Toiminnan vaikutuksia pohjaveteen on tarkkailtava ainakin kahdesta ampumarata-alueen etelä-kaakkoispuolella sijaitsevasta pohjaveden havaintoputkesta. Havaintoputkista otettavista vesinäytteistä tulee tutkia vähintään kolmen vuoden välein ainakin lyijy-, arseeni-, kromi- ja antimonipitoisuudet, PAH -yhdisteiden kokonaispitoisuus, pH, sähkönjohtavuus, kemiallinen hapenkulutus sekä sameus. Tarkkailun supistaminen voidaan sallia, mikäli useamman peräkkäisen analyysikerran tulokset viittaavat siihen, että haitallisten aineiden pitoisuus pohjavedessä ei ole kasvanut. Mikäli analyysitulokset viittaavat siihen, että haitallisten aineiden pitoisuus pohjavedessä on kasvanut, tulee toiminnanharjoittajan ryhtyä välittömästi toimiin kasvaneiden pitoisuuksien syyn selvittämiseksi ja haitan poistamiseksi. Muistutukset ja mielipiteet Muistutus A: 26.1.2009 Tilallani (Anttila RN:o 28) oleva soranottopaikka sijaitsee Pollarinkankaan ampumaradan suojavallin takana. Ennen uuden luvan myöntämistä edellytän suojavallin korottamista niin, että montusta voi hakea soraa turvallisesti myös ampumisen aikana. Tällä hetkellä suojavalli on niin matala, että soranottopaikalla kuormaa tehdessä koneen ohjaamosta näkee suoraan ampumapaikalle. Asiasta tehtiin huomautus jo edellisen luvan tarkistamisen aikana. Asialle ei kuitenkaan ole tehty mitään. Muistutus B: 26.1.2009 Viitaten minulle tulleeseen kirjeeseen koskien Pollarinkankaan ampumaradan luvan tarkistamista varten. Olen sitä mieltä että meluhaittoja ja mahdollisia lyijysaasteita pitäisi välttää toiminnan jatkuessa. Muistutus C: 28.1.2009 25 Omistamani tila Metsärinne 6:55 sijaitsee etelään Pollarinkankaan ampumaradasta etelään ja on vapaa-ajan käytössä. Valitettavasti radan käyttö aiheuttaa meluhaittaa, joka ajoittain on erittäin häiritsevää, erityisesti iltaisin tapahtuva ammunta on tällaista. Melumittaukset olisi pitänyt tehdä varsinaisten ammuntojen yhteydessä, jolloin ampumapaikat ja suunnat sekä ammukset vastaisivat tositilannetta. Mielestäni ammunta-aikojen lisääminen ei ole hyväksyttävää ja esimerkiksi lauantain aika 8 – 20 on tarpeettoman pitkä. Ammunta tulisi lopettaa viimeistään klo 18. Sunnuntait tulisi rauhoittaa kokonaan lepopäiviksi. Arveluttavaa on myös ammunta touko-kesäkuussa, jolloin monien lintujen pesintä on herkimmässä vaiheessa. Tästä asiasta ei ole hakemuksessa minkäänlaista asiantuntijalausuntoa. Radan osalta kivääriradoilla on pyritty meluhaittoja vähentämän, ja ratojen tarve on perusteltu lakimääräisten ammuntakokeiden suorittamiseksi. Äänenvaimentimien käytöllä aseissa saataisiin rata myös sen käyttäjien ja muiden radalla ja ympäristössä olevien mukavuuden ja terveyden kannalta paremmaksi. Käyttöpakko tai vähintään suositus olisi tässä paikallaan. Äänenvaimentimistahan ei ole mitään haittaa. Ongelmana on mielestäni haulikkoammunta. Se aiheuttaa pahimman meluhaitan ja lisäksi ympäristöä kuormittavan lyijykertymän, jonka poistoon ei ole minkäänlaista suunnitelmaa. Myös muita raskasmetalleja kuten antimoni, kupari, nikkeli ja sinkki on ratojen maaperässä todettu erilaisia määriä ammuntalajista riippuen. Lisäksi maaperään voi joutua PAH-yhdisteitä, joita on haulikkoammuntaan käytettävissä savikiekoissa. Urheiluammunta ja sen kilpailutoiminnan en myöskään näe kuuluvan riistanhoitoyhdistyksen varsinaiseen toimintaan. Haulikkoammunnan sallimista voitaisiin harkita sen jälkeen, kun asianmukaiset meluesteet on rakennettu ja ne on todettu toimiviksi, sekä myrkyn leviämisen esto on toteutettu asianmukaisesti. Muistutus D: 3.2.2009 Vastustamme ko. luvan myöntämistä ja pyydämme kiinnittämään seuraaviin asioihin huomiota ennen lupapäätöksen tekemistä: Meluhaitat, jotka tulevat lisääntymään ja kantautuvat kauaksi naapurustoon; erityisesti haulikkoammunnan myötä. Mahdollinen maa- ja erityisesti pohjavesialueiden likaantuminen, sillä ympäristöön leviävät ammukset sisältävät lyijyä. Kuka mahdollisesti vastaa ympäristön siivouksesta? Esitämme ampuma-ajan rajoittamista siten, että ampumarata olisi käytössä arkipäivisin ma-pe 8 – 16 välisenä aikana. Muistutus E: 3.2.2009 Meidän allekirjoittaneiden asunnot sijaitsevat ampumaradan läheisyydessä. Ammunnan aiheuttama melu kuuluu voimakkaana pihoihimme ja haittaa kohtuuttomasti asumistamme. Vietämme paljon vapaa-aikaamme ulkoillen, pihoissamme ja puutarhoissamme, sekä kävellen lähialueiden poluilla. Ammuntaa täytyisi rajoittaa siten, että edes osa kesäajasta, sekä viikonloput olisivat hiljaisia. Muistutus F: 4.2.2009 Muistutus Pollarin ampumaradan ympäristölupahakemuksesta: Mäntän seudun riistanhoitoyhdistys hakee uutta ympäristölupaa Pollarin ampumaradalle vedoten mm. siihen, että toiminta on jatkunut vuodesta 1983 ja että radalla on jo entuudestaan ympäristö- 26 lupa. Vuonna 2000 voimaan astuneen uuden ympäristönsuojelulain seurauksena tilanne on kuitenkin toinen kuin vuonna 1983. Sen 7 § kieltää selvästi maaperän likaamisen ja 8§ pohjaveden likaamisen. Pollarin ampumarata sijaitsee pohjavesialueella. Syksyllä 2008 kivääriratojen takana olevasta n. 7a:nlammesta otetuissa kahdessa vesinäytteessä oli kummassakin lyijyä. Toisessa 2,8 µg/l, toisessa 1,9 µg/l. Lampea on käytetty kasvinsuojeluruiskutuksissa vedenottopaikkana, mutta tästä on jouduttu luopumaan veden lyijypitoisuuden vuoksi. Näytteet osoittavat kiistattomasti, että alueelle radan toiminnan aikana kertyneet 25 lyijytonnia liukenevat vähitellen happamaan sadeveteen ja ovat siirtymässä pohjaveteen. Kyse on siis mitä selvimmin pohjaveden laadun vaarantamisesta. Hakemuksessa kerrotaan, ettei haulikkoammunnan vuotuista 960 kg:n lyijymäärää ole tarkoitus kerätä pois ja muihin ampumapaikkoihin kertyneet lyijyt, sekä muut haitalliset aineet on tarkoitus peittää muovilla. Lausunnot vaikuttavat käsittämättömiltä, kun tiedetään vesinäytteiden tulokset. Kaivomme sijaitsee n. 700 m:n päässä ampumaradasta. Pelkonamme on lyijypitoisen veden kulkeutuminen kaivoomme meidän, tai jälkeemme tilaa pitävien sukupolvien aikana. Mielestämme ampumarata-alueen lyijypitoiset maat tulisikin mitä pikimmin puhdistaa, ja jos toimintaa sen jälkeen alueella jatketaan, lyijyn ja muiden haitallisten aineiden täydellinen poiskerääminen tulisi olla luvan myöntämisen ehdoton edellytys. Ampumaradalta kuuluva laukausten melu on pihapiirissä suuri ongelma. Varsinkin haulikkoammunnan äänet kuuluvat luoteis-, pohjois- ja koillistuulilla sekä tyynellä säällä talon sisälle asti varsin voimakkaina. Haitallisimmaksi melu on koettu kesäkuukausina sekä eritoten viikonloppuina. Vapaa-aikanamme harrastamat pihatyöt, sekä ulkoilu, mihin läheiset Metsähallituksen omistamat laajat hiekkakankaalla sijaitsevat metsät polkuineen luovat hyvät ulkoiset puitteet, kärsii kohtuuttomasti ammunnan harrastajien aiheuttamasta melusaasteesta. Hakemuksessa oleva melumittausraportin maininta, jonka mukaan talomme kohdalla seututie 348 vieressä tehdyssä mittauksessa ”laukausten äänet eivät tahtoneet erottua liikenteen melusta” herättikin jo lähinnä hilpeyttä. Vaikka liikenteen äänet kuuluvatkin pihaamme selvästi, ovat ne luonteeltaan täysin toisenlaisia, kuin laukausten äänet, eikä niitä voi siten verrata keskenään. Melumittauksissa eikä ympäristölupahakemuksessa ole lainkaan huomioitu sitä, että parinsadan metrin päässä ampumaradasta alkaa Pirkanmaan maakuntakaavaan merkitty luonnonsuojelualue, SL 223, kettukankaan puistometsä, jota käytetään monenlaisiin ulkoiluharrastuksiin. Valtioneuvoston päätöksen 53/1997 mukaan melutaso luonnonsuojelualueella ei saa ylittää 60 dB. Ampumaradan turvallisuudessa on muutamia puutteita, pahimpana toisen kivääriradan matala taustapenkka. Lukuisia luoteja suoraan ammuttuina ”hutilaukauksina” sekä penkan kivistä lähteneinä kimmokkeina on mennyt taustapenkan yli aiheuttaen vaaraa usean kilometrin alueelle. Jälkiä tästä näkyy runsaasti taustapenkan takan olevissa puissa. Ampumaradan takana, ampumalinjalla on useita polkuja ja muutama metsäautotie, joissa lähiseudun sekä läheisten taajamien asukkaat harrastavat ulkoilua. Ampumaratojen suunnitteluun ja rakentamiseen tarkoitetussa, Suomen Ampumaurheiluliiton ja Opetusministeriön julkaisemassa Ampumarataoppaassa on määritelty kivääriratojen taustapenkkojen korkeus seuraavasti: ”taustavallin yläreunan on ulotuttava vähintään 1,5 m 25 metrin matkalla, 2 m 50 metrin matkalla ja 3 m 300 metrin matkalla mitattuna taulujen yläreunan tasosta”. Näin ollen, Pollarin 100 m:n kivääriradan taustapenkan korkeus tulisi olla vähintään 2,5 m:n luokkaa mitattuna taulujen yläreunan tasosta. Nykyisellään se on n. 0,5 m, joka hyvin selittää yli menevät luodit. Välinpitämättömyydestä turvallisuusasioita kohtaa kertoo myös alueen aitaus, jonka pitäisi olla ”riittävän korkea ja tiheä” (Ampumaratalupa 3.6.1982). Aita koostuu 27 harvoista tolpista ja kahdesta rautalangasta. Osa tolpista on kaatunut ja langat paikoin maassa. Haalistuneita ja huomaamattomia varoituskylttejä on harvakseltaan. Edellä kerrottujen meluhaittojen, maaperän likaantumisen ja pohjaveden puhtauden vaarantamisen, sekä turvallisuuteen liittyvien puutteiden vuoksi esitämme, että Mäntän seudun riistanhoitoyhdistyksen ympäristölupahakemus on hylättävä. Muistutus G: 4.2.2009 Pollarin ampumaradasta + meluhaitoista. Syitä miksi toimintaa ei pitäisi jatkaa – ainakaan lisätä. Vilppulassa ainoa hyvä lenkkeilypaikka – koska ei oikein arvaa mennä muihin metsiin, koska tulee usein vihainen maanomistaja ajamaan pois. (koettu tämäkin). Ainoa paikka jossa kesäisin kuulee kun käki kukkuu, tämäkin on ”tärkeä” asia ihmiselle joka haluaa liikku luonnossa tämäkään asia ei toteudu jos kova pauke käy. Koirien kanssa hyvä lenkkimaasto, jos käy kova pauke ei tämäkään onnistu koska on koiria jotka pelkäävät pauketta Jos asuisimme itse radan lähistöllä ei tosiaankaan oli kiva istua kesäiltana ulkona kuuntelemassa pauketta. Toivottavasti saamme pitää Pollarinkankaan sellaisena kuin se on. Muistutus H: 4.2.2009 Pohjavesialueen sekä ampumarata-alueen saastumisesta on tehtävä selvittävät tutkimukset vuoden 2009 kesän aikana. Mikäli alueet todetaan saastuneiksi, mutta korjaus mahdolliseksi suorittaa, niin toimenpiteet on suoritettava viivyttelemättä vuoden 2010 loppuun mennessä. Samoin melutason alentamiseksi jo aloitetut ja suunnitellut rakenteelliset toimet, myös haulikkoradan kolmisivuinen halli on tehtävä valmiiksi vuoden 2011 metsästysajan alkuun mennessä. Valmistumiseen asti ammunnassa on noudatettava lyhennettyä aikaa klo 8-18. Mitä paremmin luvanhakija hoitaa ympäristövahinkojen ja melupäästöjen estämisen sen paremmin ympäristö suhtautuu luvanhakijan toimintaan. Muistutus I: 21.3.2010 KMV-Turvapalvelut oy:n tekemässä ympäristöriskien arvioinnissa käsitellään melua ja maaperän sekä pohjavesien pilaantumisriskiä. Melun vaikutuksia lähialueen asukkaille sekä ulkoilijoille vähätellään, eikä oteta huomioon sitä, että radan viereinen puistometsä on merkitty maakuntakaavassa luonnonsuojelualueeksi, jolloin melutaso saa korkeintaan olla 60 dB. Maaperän pilaantumisen selvittämiseksi otettu näytteet aivan liian läheltä ampumapaikkoja. Kävin lauantaina 13.3.2010 hiihtelemässä skeet-radan ampumasektorilla. Hangen pinta oli sen verran jäinen, että viikolla ammutut haulit erottuivat selvästi. Näytteenottopaikoiksi merkityistä kohdista ei löytynyt ainuttakaan haulia, sitä vastoin huomattavasti kauempana hauleja oli kymmeniä neliömetriä kohti. Mielestäni myös näistä paikoista, joiden lyijypitoisuus on suuri, tulisi ottaa maaperä- ja pohjavesinäytteet. Jos halutaan totuudenmukaisia tutkimustuloksia. Ympäristöriskien arviointiselvityksessä epäillään, että kivääriratojen takana olevan lammikon veden lyijypitoisuuksiin olisi osaltaan vaikuttaneet pusikoista löytyneet lyijyakut. Olen kulkenut useiden vuosien ajan ampumaradan ympäristössä ja tausta-alueilla, sekä ottanut kymmeniä kuvia sieltä. Vain yhden akun olen löytänyt, senkin n. 100 m:n päässä lammikosta, metsäautotien varrelta. Odotankin, että 28 arvioinnin tekijä, Mäkinen esittelisi lumien sulettua paikat, joista on akut löytänyt. Arviointiselvityksestä osa on laadittu huhupuheista ja vähätellään sitä tosiasiaa, että alue on joka tapauksessa pohjavesialuetta ja jo tähän mennessä ammunnan seurauksena on maaperässä lähes 23 tonnia lyijyä, sekä useita satoja kiloja muita ongelmajätteeksi luokiteltuja aineita. Siinä missä muualla pohjavesiä suojellaan erittäin tärkeänä luonnonvarana, Mänttä-Vilppulassa yritetään mitä moninaisimmilla selvityksillä, sekä seuraamisilla ja tarkkailuilla antaa saastuttavan ampumatoiminnan jatkua ja jopa lisääntyä pohjavesialueella, vaikka ympäristönsuojelulaki selväsanaisesti kieltää tällaisen likaamisen. Muistutus J: 22.3.2010 Talviaikaan 1.9 – 31.3. ammuttaisiin enintään kahtena päivänä viikossa mutta ei sunnuntaisin. Luotiaseratojen toimenpiteet ja ampumasuojat saatava valmiiksi vuoteen 2015 mennessä. Muistutus K: 8.2.2015 Muistutus Pollarin ampumaradan ympäristöluvan uudelleen käsittelyä varten. Asia: Vaasan hallinto-oikeus kumosi Keurusselän ympäristönsuojelujaoksen Pollarin ampumaradalle myöntämän ympäristöluvan ja palautti asian uudelleen käsiteltäväksi. Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä. Ympäristöluvan uudelleen käsittelyä varten on kesällä 2014 tehty mittauksia melutason ja maaperäpäästöjen suhteen. Molemmissa uusissa mittauksissa lukemat olivat suuremmat kuin vuoden 2008 mittauksissa. Ampumarata-alue kuuluu nykyisin toisen luokan pohjavesialueeseen, Pollarinkangas B:n Melumittaus: Haulikkoratojen laukausten äänet aiheuttavat suurimman meluhaitan pihapiirissämme Kettumäen tilalla. Se, että ammunnan aiheuttamaa melua verrataan melutason uudelleenmittauksessa edelleen liikenteen aiheuttamaan meluun, on nähdäksemme tarpeetonta. Siinä missä autojen aiheuttama ääni alkaa ja loppuu asteittaisesti, on laukausäänen tuottama melu äkillistä, jysähtävää ja kertaluonteista. Laukausten tuottama melu häiritsee huomattavasti vapaa-ajan viettämistä pihapiirissämme haulikkoammuntapäivinä. Pelkästään yhtenä päivänä laukauksia on satoja. Kuten 25.6.2014 suoritetun melumittauksen yhteenvedossa todetaan, voi vakituisen asutuksen melutason raja-arvo 65 dB ylittyä tietyissä olosuhteissa skeet-radalla ammuttaessa. Nähdäksemme raja-arvo ylittyy huomattavasti tiheämmin kuin yhden prosentin verran laukauksista. Melutason mittaus on tehty ainoastaan yhtenä kesäisenä päivänä. Lisäksi yhdenkin prosentin määrä aiheuttaa 180 kpl 65 dB:n jysäystä. Päästöt maaperään: Ympäristölupa-asiakirjoista saa käsityksen, että ampumarata-alue olisi kauttaaltaan kallioista, tai että peruskallio olisi hyvin lähellä maanpintaa. Todellisuudessa näkyvää kalliota on hyvin vähän. Alueella on kaksi lampea. ”jotka todennäköisesti ovat pohjavettä” (Tutkimukset Pirkanmaan 3 luokan pohjavesialueilla 2013). Alue on ampumapaikkoja ja huoltorakennuksen pihaa lukuun ottamatta hyvin pusikkoista ja vaikeakulkuista. Ehkä juuri sen vuoksi pohjaveden näytteenottoputketkin on sijoitettu satojen metrien päähän suurimpien lyijypitoisuuksien sisältämistä maa-alueista. Kairauksia ei ole tehty lainkaan ampumaradan länsipuolella tai alueella, jossa ovat suurimmat lyijypitoisuudet (kuva 15, tutkimukset Pollarinkangas B:n pohjavesialueella). Minkä vuoksi lausunnot alueen kallioisuudesta ovat pelkkiä arvailuja. Haulikkoratojen suurimmalla laskeuma-alueella on muutaman aarin suuruinen kuoppa, joka usein on veden peittämä. Olen (J.R.) tästä lampareesta ottanut useita vesinäytteitä, joiden lyijypitoisuudet ovat suuria. Tulokset ovat aiempien asiapapereiden liitteinä. Kesän 2014 vähäsateisuuden vuoksi edellä mainitun lampareen pohja oli 29 ainoastaan märän sammalen peittämä (liite 1). Kaivoin (J.R) siihen 8.7.2014 pienen kuopan, joka täyttyi saman tien vedellä. Seuraavana päivänä, 9.7.2014, veden seljettyä, otin siitä vesinäytteen. Näytteen lyijypitoisuus oli tässä vesinäytteessä 1600 µg ja pH 5.8 (liite 2). Kuten jo aiemmin olen tuonut esille, ympäristönsuojelusihteeri Jokikokon sijainen, Niina Koivula, otti 9.6.2011 vesinäytteen kyseisestä lammikosta. Näytteen lyijypitoisuus oli 470 µg/l ja antimoni 20 µg/l, Koivulan 18.7.2011 ottamissa maanäytteissä samaisesta paikasta lyijypitoisuus oli 44 mg/kg. Yli viisi kertaa suurempi kuin suurin arvo Doranovan 5.9.2008 ottamissa näytteissä. Muita näytteenottokohtia huomattavasti suuremmat lukemat ovat siis olleet ympäristölupaviranomaisen tiedossa jo kolme vuotta. Näin ollen Keurusselän ympäristönsuojelujaos on toiminut vastoin sekä oman ympäristölupapäätöksensä tekstiä, että Pirkanmaan ELY -keskuksen lausuntoa. Myös tämän paikan alapuolella oleva vesi on pohjavettä, joka on vähintäänkin on vaarantunut, ellei jo pilaantunut alueella olevien kymmenien lyijytonnien vuoksi. Doranovan 16.6.2015 ottamista maaperänäytteistä löytyi lyijyä 250 mg/kg ja antimonia 4,9 mg/kg. Kynnysarvot alueen puhdistamistarpeen harkinnalle (asetuksen 214/2007 mukaan) ovat lyijyllä 60 mg/kg ja antimonilla 4 mg/kg. ELY -keskus antoi 23.3.2010 lausunnon, jonka mukaan pohjaveden ja maaperän pilaantuminen ovat ehkäistävissä tehokkailla suojaus- ja seurantatoimilla. Haitallisten aineiden pitoisuuslukemat, jotka käyvät ilmi uusimmasta tutkimustuloksista. Osoittavat, että tämä ei missään tapauksessa enää riitä, vaan alueen puhdistaminen on aloitettava, etteivät vauriot suurene entisestään. Hakijan kuuleminen ja vastine Vastine 2009 Hakija on antanut vastineen Pollarin ampumaradan ympäristölupahakemuksesta tulleisiin muistutuksiin 10.3.2009. Muistutukset ovat sisällöltään niin samankaltaisia, että hakija vastaa niihin yhteisellä vastineella. Yleistä. Mäntän seudun riistanhoitoyhdistyksen alueen reilulla 1100 jäsenellä on oikeus käyttää Pollarin ampumarataa taitojensa kehittämiseksi sekä ampumaharrastuksen ylläpitämiseksi. Vuosittain tuosta määrästä useita satoja henkilöitä käyttää ampumarataa. ”Omien” lisäksi rataa käyttää lukuisa joukko lähiseutujen metsästäjiä ja ammunnanharrastajia. Pollarin radan rakentamisen ja kehittämisen myötä on rhy:n alueella käytössä enää yksi metsästysseuran oma ampumarata. Kaikki muut on lakkautettu ja toiminta keskitetty Pollariin. Muun muassa näillä seikoilla hakija haluaa korostaa Pollarin radan tärkeyttä liikunta- ja harrastuspaikkana alueemme metsästäjille ja muille ammunnan harrastajille. Lisäksi hakija ei näe mitenkään järkeväksi sellaista tilannetta, että jos Pollarin radalla toiminta lopetetaan niin ampumaharrastus tulee taas hajautumaan ympäriinsä. Esimerkiksi turvallisuusriskit kasvavat huomattavasti ammunnan villiintyessä ympäri seutukuntaa. Melu. Hakijan tämän hetken arvion mukaan ei ampumaradalla ole odotettavissa oleellista ampumamäärien ja sitä kautta melun lisääntymistä. Päinvastoin, mikäli toiminnan jatkamiselle saadaan lupa, radalle suunnitteilla olevat rakenteelliset ratkaisut vähentävät syntyvää ampumamelua. Voimassa olevan ympäristölupa mahdollistaa radalla ampumisen päivittäin klo 8.00 – 20.00 välisenä aikana. Hakemuksessa esitetyt ampuma-ajat poikkeavat nykyisestä käytännöstä jonkin verran kuitenkin niin, että hakija pitää erityisen tärkeänä ampumamahdollisuuden säilymisen myös iltaisin ja viikonloppuisin. Tämänkin harrastuksen parissa olevat ovat suurelta osin työssä käyviä henkilöitä, jolla on mahdollisuus harrastuksiin vain kyseisinä aikoina. Erityisesti 30 haulikkoammunnan osalta on ratojen tämän hetkinen käyttö radanpitäjän mielestä varsin kohtuullinen ympäröivää asutusta kohtaan. Esimerkiksi vuonna 2008 haulikkoradoilla ammuttiin kahtena arki-iltana ja lauantai-iltapäivänä noin 2,5 – 3,0 tuntia kerrallaan. Maaperä. Ampumaradalla tehtyjen maaperäselvitysten mukaan oikeastaan minkään tarkastelun kohteena olevan aineen osalta ei olla lähelläkään kynnysarvoja. Tämä osoittaa varsinkin oleellisimman aineen eli lyijyn joutuessa maaperään pysyvän siellä erittäin stabiilina (mikä on osoitettu jo lukuisissa muissa samankaltaisissa tutkimuksissa) eikä juurikaan näyttäisi liukenevan maaperään. Analysoitaviksi tarkoitettujen pohjavesinäytteiden kanssa ollaan vielä tämän vastineen tekemisen aikoihin hieman hankalassa tilanteessa, koska alueelta ei olla yrityksistä huolimatta kyetty löytämään pelkästään pohjavettä sisältäviä näytteitä. Tilanne on sikäli hassu, että alue on luokiteltu III –luokan pohjavesialueeksi mutta soranottoalueen luonteen vuoksi (maa-ainekset on aikojen kuluessa kaavittu lähes peruskalliota myöten) kaikki pintavedet pääsevät sekoittumaan lähes sellaisenaan lähellä maanpintaa oleviin pohjavesiin. Hakijan ympäristöviranomaisilta saamien tietojen mukaan sellaisten vesinäytteiden analysoiminen, joissa varmuudella on myös pintavesiä, on melko turhaa tässä selvityksessä. Asiaa tutkitaan Pirkanmaan ympäristökeskuksen edustajien kanssa heti keväällä lumien lähdettyä. Puhdistus. Luotiradoilla luodit iskeytyvät taustapenkkaan hyvinkin rajatulle alueelle, josta ne maanvaihtojen myötä voidaan erotella pois mikäli tehdyissä selvityksissä se osoitetaan tarpeelliseksi. Muussa tapauksessa hakijan näkemyksen mukaan tilannetta seurataan määrävälein otettavin näyttein ja tarvittaessa aloitetaan maanvaihdot. Haulikkoradoilla tilanne on sikäli ongelmallisempi, että nykyisin ei vielä oikein ole käyttökelpoista tekniikkaa suhteellisen laajalle leviävien haulien poiskeräämiseksi. Pintamaan ”kuoriminen” on kuitenkin tarvittaessa mahdollinen puhdistamiskeino (tosin äärettömän kallis toimenpide). Hakijan mukaan kyseisiin toimenpiteisiin ei ole kuitenkaan mitään syytä alkaa mikäli selvitykset osoittavat, että lyijy ei ole alkanut liukenemaan maaperään ja sitäkautta vesiin. Hakijalla on myös pyrkimys siirtyä vaihtoehtoisten haulimateriaalien (rauta) käyttöön tietyn siirtymäajan puitteissa. Turvallisuus. Poliisin kanssa suoritetun katselmuksen mukaan ampumaradalla olevat sivu- ja taustavallit ovat reilusti lupaehtojen mukaiset. Eniten kritiikkiä saaneen luodikkoradan taustavalli on vaaituskoneella tehdyssä mittauksessa osoittautunut lähes metrin korkeammaksi kuin lupaehdot vaativat. Hakijan mielestä turvallisuusasiat ovat pääosassa ampumaradalla, joten luodikkoradan taustavallin korottaminen siten, että maa-ainesten otto vallin takaa on turvallista, on toteuttamisjärjestyksessä ensimmäisenä mikäli lupa jatkolle saadaan. Lisäksi hakija on valmis rajoittamaan kyseisellä radalla ampumista niinä päivinä kun soranajoa harjoitetaan. Rajoittaminen edellyttää luonnollisesti tiedon saamista ajon alkamisesta. Muuta. Eräässä muistutuksessa olleesta maininnasta radan lähistöllä olevasta maakuntakaavan merkinnästä SL 223 on hakijalla se tieto, että mitään varsinaista luonnonsuojelualuetta ei ai ainakaan tarkoita. Metsähallituksen, alueen omistajan, edustajan mukaan heillä ei ole, eikä ole tarkoitustakaan perustaa itsenäisesti minkäänlaisia suojelukohteita alueelle. Merkintä voisi tarkoittaa Vilppulan kunnan pohjavesialueiden suojelusuunnitelmassa olevaa mainintaa, jossa todetaan Kettukangas ja Pollarinkangas alueellisesti arvokkaaksi harjualueeksi. Tämän lisäksi todetaan, että maa-ainesten otto on kuitenkin heikentänyt etenkin Pollarinkankaan maisema-arvoa. Ampumaradan vaikutuksesta luonnonvaraisiin eläimiin voidaan todeta, että alueella olevissa avovesilampareissa tavataan vuosittain joitakin sorsalintuja ja kahlaajien pesintöjä. Alueen läpi kulkevat hirvet taas saavat aikaan sen, että rata-aluetta ympäröivää aitaa on hyvin vaikea pitää alituiseen täysin kunnossa. 31 Vastine 2010 ja 2015 Hakija on ilmoittanut 7.4.2010 puhelimitse, että vastinetta annettuihin lausuntoihin ja uusiin muistutuksiin ei anneta. Luvan hakija on kirjallisesti ilmoittanut 4.3.2015, ettei anna vastineita vuonna 2015 täydennettyyn ympäristölupahakemukseen annettuihin lausuntoihin ja muistutuksiin. Lausunnoissa ei hakijan mielestä ole mitään uutta, joka aiheuttaisi puolestamme vielä lisäselvityksiä. KEURUSSELÄN YMPÄRISTÖNSUOJELUJAOSTON RATKAISU Keurusselän ympäristönsuojelujaosto on tarkastanut Mäntän seudun riistanhoitoyhdistys ry:n Pollarin ampumarataa koskevan ympäristölupahakemuksen ja siihen liittyvät täydennykset. Keurusselän ympäristönsuojelujaosto myöntää toiminnan jatkumiselle olemassa olevilla ampumaradoilla ympäristöluvan kiinteistölle Valtion metsämaat, Vilppulan valtionmaa, kiinteistötunnus 508-893-1-1. Ampumaratatoiminnassa on noudatettava seuraavia lupamääräyksiä: 1. Yleinen ympäristönsuojelu Ampumaratatoiminnan ja sen oheistoimintojen ympäristönsuojelutoimia on ylläpidettävä niin, ettei toiminnasta aiheutuva melu, päästöt maaperään, vesiin tai muu syy aiheuta joko välittömästi tai välillisesti vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle tai muuta ympäristön vahingollista muuttumista tai ympäristön roskaantumista tai yleistä viihtyvyyden alenemista. 2 Toiminta-ajat Ampumaratojen käyttö on kielletty pitkäperjantaina, pääsiäislauantaina, 1. ja 2. pääsiäispäivänä, helatorstaina, juhannusaattona, juhannuspäivänä, jouluaattona, joulupäivänä sekä tapaninpäivänä. Haulikkoradat 1.4. – 30.8. tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin lauantaisin kello 10.00 – 20.00 kello 10.00 – 18.00 Haulikkoradat 1.9. – 31.3. Kahtena erikseen määriteltynä päivänä viikossa maanantaista lauantaihin kello 10 – 18, ei sunnuntaisin. Hirvirata, kivääri- ja pistooli- sekä villikarjuradat maanantaista - perjantaihin kello 10.00 – 20.00 lauantaisin kello 10.00 – 18.00 sunnuntaisin kello 12.00 – 18.00 Ampumaradan toiminta-ajat on merkittävä näkyviin ampumaradalle sijoitettaviin tauluihin tai muulla tavoin niin, että kaikki ampumaratojen käyttäjät ovat niistä tietoisia. Viitenä viikonloppuna vuodessa ampumaratoja voidaan käyttää kilpailujen vuoksi lauantaisin ja sunnuntaisin kello 8.00 – 20.00. Kilpailujen ajankohdista on tiedotettava etukäteen ampumarataa lähimpien alueiden asukkaille. Tiedottamisen voi hoitaa mm. ilmoittamalla poikkeavista käyttöajoista ampumaradan lähialueilla sijaitsevilla ilmoitustauluilla, sanomalehdessä tai naapurikiinteistöille jaettavilla tiedotteilla. Luvan haltijan on valvottava, että ampumaratoja käytetään ainoastaan määräyksissä sallittuina ajankohtina ja että käyttäjät muutoinkin noudattavat tässä luvassa annettuja määräyksiä. 32 3 Melu Ampumaratatoiminnasta aiheutuva melu ei saa ylittää A-painotettuna enimmäistasona impulssiaikavakiolla määritettynä melutasoa 65 dB (LAImax) asumiseen käytettävillä alueilla eikä melutasoa 60 dB (LAImax) loma-asumiseen käytettävien kiinteistöjen piha-alueilla. Ampumarata-alueen ympärillä olevaa puustoa tulee pyrkiä säilyttämään metsänhoidollisia toimenpiteitä tehtäessä. 4 Jätteet, niiden käsittely ja hyödyntäminen Ampumarata-alueen toiminta tulee järjestää siten, että jätteitä syntyy mahdollisimman vähän eikä niiden käsittelystä tai varastoinnista aiheudu haitta terveydelle eikä ympäristölle. Kaikki teknisesti ja taloudellisesti hyödynnettävät jätteet on erilliskerättävä ja toimitettava hyötykäyttöön. Jätteet tulee toimittaa vähintään kerran vuodessa ympäristöluvanvaraiseen käsittely- tai vastaanottopaikkaan. Jätehuollon järjestämisessä tulee ottaa huomioon sen toimivuus myös kilpailujen aikana. 33 5 Maaperän ja vesiensuojelu Haulikkoradoilla tulee siirtyä vuoden kuluttua ympäristöluvan lainvoimaiseksi tulosta käyttämään emäksisiä tai neutraaleja kiekkoja, jotka eivät sisällä kivihiilitervaa. Lyijyhaulien käyttöä haulikkoradoilla tulee lopettaa kokonaan vuoden kuluttua ympäristöluvan lainvoimaiseksi tulosta tai haulikkoradat on varustettava sellaisilla maaperän suojauksilla ja keräysjärjestelmillä, joilla saadaan tehokkaasti estettyä haulien sisältämän lyijyn ja muiden raskasmetallien pääsy maaperään. Haulikkoratojen maaperän mahdollinen pilaantuneisuus ja laajuus tulee selvittää tarkkailua koskevan lupamääräyksen 8 mukaisesti. Mikäli lyijyn tai muiden haitta-aineiden liukenemista pohjaveteen havaitaan, on toiminnanharjoittajan haitan poistamiseksi ryhdyttävä tarvittaviin maaperän puhdistustoimiin. Turva- tai meluesteinä toimivien maavallien rakentamiseen ja korottamiseen sekä alueen mahdolliseen tasaamiseen saa käyttää vain puhtaita maa-aineksia. Mahdolliset uudet maavallit on sijoitettava siten, ettei niiden alapuolelle jää pilaantuneita maa-aineksia. Jätemateriaalien tai pilaantuneen maa-aineksen hyödyntäminen maavallien rakenteissa tai muissa ampumaradan maarakenteissa edellyttää erillistä ympäristölupaa. Ampumaratojen luotisuojaukseen ei saa käyttää autonrenkaita tai vastaavia, kyllästettyjä sähköpylväitä tai VR:n vanhoja ratapölkkyjä. Mahdollisesta maa-ainesten käsittelystä tulee ilmoittaa hyvissä ajoin ennen toimeen ryhtymistä Pirkanmaan ELY -keskukselle sekä Mänttä-Vilppulan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Jos ampumaratojen taustavalleissa tai niiden läheisyydessä, ampumakentillä tai ampumapaikkojen ja näyttösuojien edustoilla suoritetaan maa-ainesten siirtoa tai vaihtoa on maa-ainesten mahdolliset haitta-ainepitoisuudet selvitettävä ennen toimenpiteeseen ryhtymistä ja maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioitava asetuksen 214/2007 mukaisesti. Sade- ja sulamisvesien imeytyminen kivääri- ja pistooliratojen taustavalleihin tulee suojarakentein minimoida kahden vuoden kuluessa ympäristöluvan lainvoimaiseksi tulosta. Ennen suojaustoimiin ryhtymistä tulee toteutustapa hyväksyttää Mänttä-Vilppulan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisella. Kaikissa ampumarata-alueella tehtävissä suojaus- ja muutostöissä on ennakoitava että rakenteet mahdollistavat tarvittaessa maaperän puhdistamisen. 6 Paras käyttökelpoinen tekniikka Toiminnanharjoittajan on seurattava parhaan käyttökelpoisen tekniikan kehitystä ja varauduttava sen hyödyntämiseen. Parasta taloudellisesti käyttökelpoista tekniikkaa on hyödynnettävä kaikissa ampumaratatoiminnoissa niin, että päästöt ja ympäristövaikutukset ovat mahdollisimman vähäisiä. 7 Vastuuhenkilö Toiminnalle on nimettävä vastuuhenkilö, joka on tietoinen ampumaradan toiminta-ajoista, turvallisuusmääräyksistä sekä toimintaa koskevista ympäristölupamääräyksistä. Vastuuhenkilön nimi ja yhteystiedot on ilmoitettava Mänttä-Vilppulan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Yhteystiedot on pidettävä ajan tasalla. 34 8 Tarkkailu Toiminnan vaikutuksia pohjaveteen on tarkkailtava kahdesta ampumarata-alueen etelä-kaakkoispuolelle sijoitettavasta pohjaveden havaintoputkesta. Havaintoputkista on otettava vesinäytteet kolmen vuoden välein. Näytteistä on tutkittava lyijy- arseeni-, kromi- ja antimonipitoisuus, pH, sähkönjohtavuus, kemiallinen hapenkulutus sekä sameus. Lisäksi pohjaveden PAH-yhdisteiden kokonaispitoisuutta on tarkkailtava kuuden vuoden välein. Pohjavesitarkkailu on aloitettava vuoden kuluessa luvan lainvoimaiseksi tulosta. Näytteenoton laatu on turvattava sertifioituja näytteenottajia käyttämällä ja että näytteiden analysointiin käytetään laboratorioita, jotka ovat akkreditoineet käytettävät menetelmät. Haulikkoradan maaperän lyijy-, arseeni-, kromi- ja antimonipitoisuus sekä pH ja sähkönjohtavuus on tutkittava neljän vuoden välein alkaen luvan lainvoimaiseksi tulo vuodesta. Maanäytteet on otettava vähintään neljästä eri radan kohdasta alueilta joissa on kohtalaisesti tai runsaasti hauleja. Tulokset on toimitettava viipymättä niiden valmistuttua Mänttä-Vilppulan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Saatujen tarkkailutulosten ja rata-alueella tehtyjen suojaustoimenpiteiden perusteella lupaviranomainen voi muuttaa tarkkailumääräyksiä luvan voimassaoloaikana. 9 Vuosiraportointi Toiminnanharjoittajan on laadittava vuosiraportti ampumarata-alueen käytöstä Mänttä-Vilppulan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Raportti on toimitettava vuosittain helmikuun loppuun mennessä. Raportissa on oltava ainakin seuraavat tiedot: 10 laukausten määrät aselajeittain/ampumaradoittain eriteltynä ammuntapäivien lukumäärät aselajeittain/ampumaradoittain eriteltynä käytetyt hauli- ja kiekkolaadut ampumaradoittain kilpailut ja muut poikkeukselliset tilanteet radoilta talteen otetun lyijyn (haulien) määrä ja jatkokäsittely toiminnassa syntyneiden jätteiden ja vaarallisten jätteiden laatu, laji, määrä sekä hyödyntäminen ja käsittelytavat, varastointi ja edelleen toimittaminen tarkkailutulokset ja mahdolliset muut mittaustulokset Toiminnan muuttaminen ja lopettaminen Toiminnanharjoittajan on viimeistään kuusi kuukautta ennen toiminnan muuttamista tai lopettamista, esitettävä Mänttä-Vilppulan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle yksityiskohtainen suunnitelma ja toteutusaikataulu toiminnan muuttamiseen tai lopettamiseen liittyvistä toimista. RATKAISUN PERUSTELUT Lupaharkinnan perusteet ja luvan myöntämisen edellytykset Mäntän Seudun Kansanterveystyön kuntaliiton terveyslautakunnan valvontaosasto on myöntänyt 1.9.1981 Mäntän Seudun Riistanhoitoyhdistykselle Pollarin ampumaradan sijoituspaikkaluvan ja Hämeen lääninhallitus on 3.6.1982 myöntänyt luvan ampumaradan perustamiseksi. Tämä ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupapäätös koskee Pollarin ampumaratatoimintaa ympäristönsuojelullisin perustein. Lupaharkinnassa on sovellettu hakemuksen vireille tulohetkellä voimassa ollutta ympäristönsuojelulakia (86/2000) sekä ympäristönsuojeluasetusta (169/2000). Ulkona sijaitsevalta ampumaradalta edellytetään ympäristönsuojelulain 28 §:n mukaista 35 ympäristölupaa. Luvan hakija on täydentänyt lupahakemusta hallinto-oikeuden ratkaisun edellyttämillä lisäselvityksillä. Kun ampumaratatoimintaa harjoitetaan tässä päätöksessä esitetyllä tavalla ja noudatetaan annettuja lupamääräyksiä, on toiminnan katsottu täyttävän ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset sekä ne vaatimukset, jotka luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla on säädetty. Annetut lupamääräykset huomioon ottaen ampumaratatoiminnan ei katsota aiheuttavan yksinään tai yhdessä muiden lähialueen toimintojen kanssa 1) terveyshaittaa, 2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, 3) maaperän tai pohjaveden pilaantumista, 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella tai 5) eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Lupamääräyksiä annettaessa on otettu huomioon toiminnan aiheuttama pilaantumisen todennäköisyys, alueen muu maankäyttö sekä kaavamääräykset. Lupamääräysten yksilöidyt perustelut Yleinen ympäristönsuojelu Ampumaratatoiminnan ja sen oheistoimintojen ympäristönsuojelun tason ylläpitäminen, tietämyksen ylläpitäminen, parhaan taloudellisesti käyttökelpoisen tekniikan ja mahdollisimman hyvin haittojen torjuntakeinojen soveltaminen edellyttävät päästöjen ja ympäristövaikutusten jatkuvaa seurantaa ja ympäristönsuojelutoimien kehittämistä. Mikäli ympäristönsuojelun tavoitteita ei saavuteta tai toiminnasta syntyy ennalta arvaamattomia ympäristövaikutuksia, toiminnanharjoittajan on ryhdyttävä erityisiin toimenpiteisiin ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi tai poistamiseksi. Toiminta-ajat Voimassa olevasta luvasta poiketen (toiminta-aika päivittäin 8 – 20) ampumaradan viikoittaisia toiminta-aikoja on lupamääräyksellä rajoitettu merkittävästi. Ampuma-aikoja rajoitetaan asutukselle aiheutuvan viihtyisyyshaitan vähentämiseksi ja ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön käytettyjen alueiden viihtyisyyden parantamiseksi. Toiminta-aika rajoitusten ei katsota olevan kohtuuttomia ampumaratatoiminnalle. Ampuminen hirvi-, kivääri- ja pistooli- sekä villikarjuradoilla on sallittu myös sunnuntaisin, koska melumittausten perusteella kyseisiltä radoilta aiheutuva melu on häiritsevyydessään vähäisempää kuin haulikkoammunnan aiheuttama melu. Luvan haltijan vastuulla on huolehtia, että ampumaradan käyttäjät ovat tietoisia lupamääräysten mukaisista toiminta-ajoista. Ilmoitusvelvollisuus ampumaratojen poikkeuksellisista toiminta-ajoista on määrätty viranomaisten ja naapuruston tiedonsaannin varmistamiseksi. (NaapL; 17§, YSL 86/2000; 4 §) Melu Melun enimmäisäänitasoa koskevat määräykset on asetettu, jotta toiminnasta ei aiheudu terveyshaittaa tai kohtuutonta rasitusta lähialueen asutukselle. Määräys on annettu valtioneuvoston päätöksen ampumaratojen aiheuttaman melutason ohjearvoista (53/1997) perusteella. Puuston säilyttäminen ratojen välittömässä läheisyydessä on suositeltavaa toiminnasta aiheutuvan meluhaitan lieventämiseksi. (NaapL; 17§) 36 37 Jätteet, niiden käsittely ja hyödyntäminen Jätteistä tai jätehuollosta ei saa aiheutua haittaa terveydelle tai ympäristölle. Jätteen haltijan on oltava riittävän hyvin selvillä hallinnassaan olevan jätteen määrästä, laadusta ja sen ominaisuuksista Jäte on hyödynnettävä, jos se on teknisesti mahdollista ja jos siitä ei aiheudu kohtuuttomia lisäkustannuksia verrattuna muulla tavoin järjestettyyn jätehuoltoon. Jätehuollossa on käytettävä parasta taloudellisesti käyttökelpoista tekniikkaa. Jätteiden käsittelystä ei saa aiheutua haju- tai meluhaittaa eikä maaperän saastumista, ampumaradan ulkopuolisen alueen roskaantumista tai muuta haittaa. (YSL 86/2000; 4 §, 5 §, 45 §) Maaperän ja vesiensuojelu Valitsemalla ympäristön kannalta turvallisesta materiaalista tehdyt kiekot voidaan maaperään joutuvien haitallisten aineiden määrää kiekkojen osalta minimoida. Pitkällä aikavälillä ampumaratojen maaperässä oleva lyijy ja muut raskasmetallit saattavat aiheuttaa pinta- ja pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Tämän vuoksi haulikkoradoilla käytettävät lyijyhaulit tulee korvata haitattomilla ja lyijyttömillä hauleilla. Maavallien rakentamista, korottamista sekä alueen tasausta koskevat lupamääräykset ovat annettu maaperän ja vesien pilaantumisen ehkäisemiseksi. Toiminnanharjoittajan on oltava selvillä rata-alueilta poistettavien maa-ainesten laadusta. Pilaantuneen maaperän puhdistaminen edellyttää ympäristönsuojelulain mukaisen ilmoituksen tekemistä Pirkanmaan ELY -keskukseen. Se, jonka toiminnasta on aiheutunut maaperän tai pohjaveden pilaantumista, on velvollinen puhdistamaan pilaantuneen maaperän ja pohjaveden siihen tilaan, ettei siitä voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Raskasmetalleja sisältävä luotijäte jää pääosin kivääri- ja pistooliratojen taustavallin iskemäkohtiin ja ampumapaikkojen edustalle pintamaahan. Taustavallialueiden pitäminen mahdollisimman kuivana on edellytys sille, etteivät luotien sisältämät raskasmetallit pääse ajan myötä liukenemaan vesiin ja leviämään ympäristöön. (YSL 86/2000; 5 §, 7 §, 8 §) Paras käyttökelpoinen tekniikka Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on käytettävä parasta käyttökelpoista tekniikkaa ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi. Toiminnanharjoittajan selvilläolovelvollisuuteen kuuluu parhaan käyttökelpoisen tekniikan ja parhaiden käytäntöjen seuraaminen. Ympäristönsuojeluntoimien tehokkuuden varmistamiseksi ympäristöhaittojen minimointia. (YSL 86/2000; 4 §) edellytetään jatkuvaa Vastuuhenkilö Vastuuhenkilön nimeämisellä varmistetaan toiminnan turvallisuus. Yhteystietojen ilmoittaminen ympäristönsuojeluviranomaiselle on tarpeen tiedonkulun varmistamiseksi sekä mahdollisten poikkeustilanteiden varalta. (YSL 86/2000; 5 §) Tarkkailu Määräykset pohjavesi- ja maaperätarkkailusta on annettu toiminnan ympäristövaikutusten selvittämiseksi ja valvonnallisista syistä. Ympäristölupaviranomainen voi muuttaa tarkkailuvelvoitteita kertyvän tiedon ja radalla tehtävien suojaustoimien perusteella. (YSL 86/2000; 5 §, 46 §, 83 §, 108 §) 38 39 Vuosiraportointi Määräykset kirjanpidosta ja raportoinnista on annettu valvonnallisista syistä. Lupamääräysten noudattamisen seuranta ja toimintojen ympäristövaikutusten arvioiminen edellyttävät kirjanpitoa ja raportointia. (YSL 86/2000; 5 §, 83 §) Toiminnan muuttaminen ja lopettaminen Ampumaratatoiminnassa tapahtuvista muutoksista on ilmoitettava Mänttä-Vilppulan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle, jotta toiminnassa tapahtuvia muutoksia voidaan seurata sekä tarvittaessa arvioida uuden ympäristöluvan tarve. Ampumaratatoiminnan lopettamisen yhteydessä tehtävillä viimeistelytoimilla varmistetaan alueen sopeutuminen ympäristöön ja estetään ympäristön pilaantuminen. (YSL 86/2000; 81§, 90 §) VASTAUS LAUSUNTOIHIN JA MUISTUTUKSIIN Vastaus lausuntoihin Pirkanmaan ELY -keskuksen antamat lausunnot on otettu huomioon lupamääräyksissä 3, 4, 5, 8. Keurusselän ympäristönsuojelujaosto katsoo, että muissa lausunnoissa ei ole sellaista, joka olisi erityisesti tullut sisällyttää lupamääräyksiin. Vastaus muistutuksiin Muistutuksissa esiin tuodut asiat on otettu huomioon tarvittavin osin lupamääräyksissä sekä alla olevista vastauksista ilmenevällä tavalla. Kivääriradan suojavalli (Muistutukset: A, F) Hämeen lääninhallituksen luvassa on annettu määräykset Pollarin ampumaradan rakenteista ja turvallisuudesta ja suojavallit on todettu määräysten mukaiseksi poliisin toimesta vuonna 2009. Ympäristönsuojelulain mukaisessa ympäristöluvassa on määräyksiä vain ympäristönsuojelullisin perustein. Ampumaradan mahdolliset vaikutukset maaperään sekä pinta- ja pohjaveteen (Muistutukset: B, D, F, H, I, K) Hallinto-oikeus on päätöksessään 11/0350/1 todennut, etteivät aikaisemman pilaantuneisuuden selvittäminen ja pilaantuneen maaperän puhdistamiseen velvoittaminen kuulu tähän ympäristölupa-asiaan. Ampumaradan lupa-asian korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä on todettu vuosina 2008 – 2011 otettujen maanäytteiden perusteella, että kun lyijyä pidetään ampumaratojen merkittävimpänä haitta-aineena ja kun sen pitoisuudet kaikissa ampumaradalta olevissa näytteissä olivat selkeästi kynnysarvojen alapuolella, on katsottava huolimatta yhden näytteen antimonipitoisuuden lievästi kynnysarvon ylittävästä arvosta, että ampumaradan maaperä ei ole pilaantunut kysymyksessä olevan toiminnan takia. Tämä merkitsee, että ampumaradan olosuhteet ovat sellaiset, että metallit eivät juuri liukene maaperään eivätkä siten pääse kulkeutumaan pohjavesiin. Vaikka maaperä on lievästi hapan, koko ampumaradan alue on hiekkaa, käytöstä poistetun soramontun pohjaa, minkä vuoksi sadevesi ei jää sen pintaan liuottamaan metalleja hauleista ja luodeista. Kivääriammuntaa radalla on harjoitettu jo vuodesta 1983 lähtien, skeet-haulikkoammuntaa vuodesta 1987 ja trap-haulikkoammuntaa vuodesta 1996 lähtien, joten tänä 40 aikana metallit olisivat voineet liueta hauleista ja luodeista, mikäli olosuhteet liukenemiselle olisivat otolliset. Myös Pirkanmaan ELY–keskus on vastineessaan (8.6.2010) Pollarinkankaan ampumaradan ympäristölupapäätöksestä tehtyihin valituksiin todennut seuraavaa: ELY–keskuksen käsityksen mukaan tehdyissä selvityksissä ei ole todettu käsiteltävänä olevasta toiminnasta aiheutunutta pohjaveden pilaantumista. Taustapenkan pohjoispuolella olevan lammikon vedestä todettu lyijypitoisuus ei osoita pohjaveden pilaantumista vaan lammikkoveden kohonnutta lyijypitoisuutta. Kohonneen lyijypitoisuuden yhtenä mahdollisena aiheuttajana ELY -keskus pitää lammesta luoteeseen, lammen tason yläpuolisella suolla sijaitsevaa vanhaa haulikkoampumarataa. Suolta on todettu valuvan vesiä lampeen. Suo-olosuhteissa lyijy voi olla herkemmin liukenevaa mm. veden happamuuden vuoksi. Vanhan haulikkoampumaradan vaikutuksen selvittäminen ei kuitenkaan liity käsiteltävänä olevaan ympäristölupaan. Mahdolliset meluhaitat (Muistutukset: B, C, D, E, F, G, H, I, K) Ampumaradan meluhaitoista on ollut maininta yhdeksässä muistutuksessa. Laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920) edellyttää, ettei toiminnasta saa aiheutua kohtuutonta rasitusta naapurustolle. Naapureilla on kuitenkin toiminnasta aiheutuviin haittoihin nähden tietty sietämisvelvollisuus – kaikkea toiminnasta aiheutuvaa ääntä ei voi katsoa kohtuuttomaksi. Pollarin ampumaratatoiminnasta aiheutuvia meluhaittoja on arvioitu monin tavoin eikä mittaustulosten ja tehtyjen selvitysten perusteella niistä voida katsoa aiheutuvan kohtuutonta haittaa naapurustolle. Ympäristöluvan myöntäminen ei edellytä, että toiminta olisi täysin melutonta ja haitatonta. Laskennallisesti on arvioitu, että lähimmän häiriintyvän naapurin pihassa (Keuruuntie 476) melun enimmäisarvo 65 dB on mahdollista ylittyä vain skeet-radan ammuntojen osalta, kun ammutaan talon suuntaan ja on myötätuulitilanne ampumapaikalta taloa kohti. Edellä esitetyn kaltainen tuuliolosuhde ja ampumatilanne on arvioitu olevan mahdollinen noin yhden prosentin osalta skeet-radalla vuoden kuluessa ammutuista laukauksista. LUVAN VOIMASSAOLO Luvan voimassaolo Tämä ympäristölupapäätös on voimassa toistaiseksi. Toiminnan olennaiseen muuttamiseen tai laajentamiseen on oltava lupa. Hämeen lääninhallituksen 3.6.1982 myöntämä lupa on edelleen voimassa radan rakenteiden ja turvallisuuden osalta. Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen Jos asetuksella annetaan tämän ympäristönsuojelulain tai jätelain nojalla jo myönnetyn ympäristöluvan lupamääräystä ankarampia säännöksiä tai luvasta poikkeavia säännöksiä luvan voimassaolosta tai tarkistamisesta, on asetusta luvan estämättä noudatettava (YSL 86/2000, 56 §). SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET Lait ja asetukset Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 4, 5, 7, 8, 28, 35 - 38, 41 - 43, 45, 46, 52 – 56, 81, 83, 90, 105, 108 §:t. Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 190 § 41 Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) 1, 6, 7, 16 - 19, 23, 30, 37 §:t. Jätelaki (1072/1993) 4, 6, 19, 51, 52 §:t. Jäteasetus (1390/1993) 5, 6, 8 ja 22 §:t. Laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920) 17 § Hallintolaki (434/2003) Valtioneuvoston päätös ampumaratojen aiheuttaman melutason ohjearvoista (53/1997) Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) Muut ohjeet Suomen ympäristö 4/2014. Ampumaratojen ympäristövaikutusten hallinta, Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 23/2012. Ampumaratojen ympäristölupa. Ympäristöministeriö Pirkanmaan ampuma- ja moottoriradat 2014. Pirkanmaan maakuntakaava 2040-taustaselvitys. 8.1.2015. Pirkanmaan liitto. KÄSITTELYMAKSU JA SEN MÄÄRÄYTYMINEN Tästä päätöksestä ei peritä maksua, koska luvanhakija on jo maksanut käsittelymaksun Keurusselän ympäristönsuojelujaoksen käsitellessä asiaa ensimmäisen kerran. MUUTOKSENHAKU Tähän päätökseen haetaan muutosta (YSL 527/2014, 190 §) valittamalla Vaasan hallinto-oikeudelta. Valitusosoitus liitteenä. LUPAPÄÄTÖKSESTÄ TIEDOTTAMINEN Keurusselän ympäristönsuojelujaosto tiedottaa päätöksestä julkisesti kuuluttamalla Mänttä-Vilppulan kaupungin virallisella ilmoitustaululla sekä ilmoittamalla kuulutuksesta KMV -lehdessä. Päätös Mäntän Seudun Riistanhoitoyhdistys ry Jäljennös päätöksestä Pirkanmaan ELY -keskus Mänttä-Vilppulan kaupunginhallitus Mänttä-Vilppulan terveydensuojeluviranomainen, Keurusselän ympäristölautakunta Muistuttajat ja päätöstä erikseen pyytäneet Ilmoitus päätöksestä Asianosaisille, joille lupahakemuksesta on erikseen annettu tieto LIITTEET Valitusosoitus 42
© Copyright 2024