Pohjoisen viherpäivät 2016

1
Pohjoisen viherpäivät 2016
Mistä on lähdetty ja mihin on tultu?
Pohjoisilla viherpäivillä on pitkät perinteet Torniossa, ensimmäinen on järjestetty jo 1985
nimellä ”arktinen viherseminaari”, seminaareja järjestettiin vuoteen 1993 saakka parin
vuoden välein jonka jälkeen perinne katkesi.
Seuraavan kerran pohjoista viherpäivää alettiin suunnitella vasta 2007 Pohjois-Suomen
viherosaamisen neuvotteluissa (osallistujia oli eri tahoilta mm. oppilaitoksista,
kaupungeilta, MTT:ltä ja alan yrityksistä).
Ensimmäisessä viherseminaarissa 1985 oli yli 100 osallistujaa eri tahoilta. Aiheena oli
”luonto kaupungissa” ja ”luontoa lähellä” –edelleen hyvä ja ajankohtainen teema.
Tapahtuma koostui päiväseminaarista, illalla kaikille avoimesta ympäristöiltamasta sekä
kiertoajelusta.
Vuoden 1987 seminaari liittyi vahvasti asuntomessuihin ja arboretum-alueeseen jonne
järjestettiin myös opastettu kierros.
Viherseminaareissa (1985, 1987) kierrettiin laajasti tutustumassa Tornion ja Haaparannan
joki-ja merimaisemiin sekä alueeseen yleensä mikä koettiin antoisaksi kokemukseksi.
Vuoden 1989 viherseminaarista löytyy hyvin vähän tietoa.
Vuonna 1991 viherseminaarin teema oli ”saasteiden ja ilmastonmuutosten vaikutus
pohjoisen kasveihin” ja sinne osallistui vieraita myös Tornion ystävyyskaupungista
Kirovskista, vieraat edustivat Neuvostoliiton tiedeakatemian Kuolan tutkimushaaran
Kirovskin alppikukkatarhaa joka sijaitsee 120km napapiiriltä pohjoiseen. Alueen laajuus on
noin 1600ha josta noin 1200ha on luonnonpuistoa, puutarha on perustettu jo vuonna 1931.
Puutarha on yksi pohjoisimpia kasvitieteellisiä koko maailmassa ja on Hiipinävuorten
etelään aukeavassa kattilanpohjalaaksossa jossa lämpösumma on huomattavasti
ympäristöä korkeampi. Luonnonvaraisena menestyvät mm. pärskäjuuret, metsäapilat ja
lehtoukonhatut jotka Suomessa esiintyvät Tampereen korkeudella. Nykyään
kasvitieteellinen puutarha tekee yhteistyötä Suomessa MTT:n Rovaniemen
tutkimusaseman kanssa. Kirovskissa järjestetään myös puutarhaterapiaa ja
eläinavusteista terapiaa joita kutustaan nimellä ekologinen terapia, Suomessa vastaavia
kutsutaan green care-toiminnaksi. Vuoden 1991 viherseminaari koettiin mielenkiintoiseksi
ja kansainväliseksi.
Vuonna 1993 käsiteltiin mm. seuraavia aiheita: Kirovskin alppikukkatarhan kasvillisuus ja
niiden menestys Torniossa, arboretum-aluetta, viherrakentaminen ja työllisyysnäkymät,
kalotin kestävät kasvit-hanke ja johtava laborantti Leri Kazakov Kirovskista esitelmöi myös
kasvillisuuden palauttamisesta ongelma-alueille –toimenpiteistä Karjalan alueella jossa
metsä on hävinnyt hakkuiden tai metsäpalojen vuoksi sekä Vienanmeren rannikkoluonnon
eroosion estosta.
Viherseminaarit saivat laajasti julkisuutta sekä alan lehdissä että paikallislehdissä.
2
2008 viherpäivä järjestettiin Oulun yliopistolla kasvitieteellisessä puutarhassa aiheina
ilmastonmuutos, matkailu, viherrakentamisen kasvit ja viheralan tulevaisuuden näkymät.
Osallistujia oli yli 130, tapahtuma oli maksuton ja sisälsi iltatilaisuuden kasvitieteellisissä
puutarhassa. 2010 Levillä kaksipäiväisessä tapahtumassa aiheena oli viherrakentaminen
pohjoisissa matkailukohteissa sekä 2012 jälleen Oulussa aiheina tutkimus, kehittäminen ja
innovaatiot.
Ensimmäiset viherseminaarit merkitsivät isoa edistysaskelta koko Pohjois-Suomen
viheralalle. Tornion kaupungin lisäksi järjestämässä olivat Oulun yliopisto, Suomen
kotiseutuliitto, Suomen maisema-arkkitehdit ry ja valtion teknillinen tutkimuskeskus.
1980-luvulla oli puutetta omasta kasvimateriaalista eli lähes kaikki kasvit tuotiin EteläSuomesta tai jopa ulkomailta. Viherrakentamiseen alettiin kiinnittää huomiota eri tavalla ja
enemmän. Viherala työllisti tuolloin Oulun ja Lapin lääneissä vain noin 70 työntekijää joista
suurin osa oli tilapäistyövoimaa. Vihersuunnitelmat tehtiin usein konsulttityönä. Viheralan
ammattilaisista oli pulaa niin suunnittelussa, rakentamisessa kuin ylläpitotöissäkin.
Vuosien varrella kehitystä on tapahtunut suunnattomasti sillä nykypäivänä suurin osa
kasveista on omaa tuotantoa tai ainakin pohjoista alkuperää paikallisista taimistoista.
Monipuolista osaamista löytyy suunnitteluun, rakentamiseen kuin ylläpitotöihin.
Vuosina 2008, 2010 ja 2012 järjestettyjen viherpäivien jälkeen tehtiin
internetpalautekyselyt joiden perusteella voi todeta että pohjoisen omat viherpäivät
koetaan erityisen tärkeäksi järjestää jo hyvin erilaisten kasvuolosuhteidenkin vuoksi,
etelässä terminaalinen kasvukausi voi olla jopa yli 185 vuorokautta kun taas pohjoisessa
jopa alle 105 vuorokautta. Lyhyt kasvukausi asettaa omat haasteensa viherrakentamiselle
ja viheralueiden ylläpidolle. Pohjois-Suomessa kasvuvyöhykkeet ovat V-VIII, etelässä I-IV.
Lisäksi Viherpäivät tuovat erinomaisen mahdollisuuden verkostautua pitkien välimatkojen
pohjoisessa.
Seuraaville viherpäiville esitettiin toiveita mm. kaksipäiväisyys josta toisena päivänä olisi
vapaaehtoinen kiertoajelu/retkipäivä, uusien innovaatioiden esittelyä, kansainvälisyyttä
saamalla mukaan mm. ruotsalaisia yrittäjiä ja kaupunkeja, perinnemaisemien esittelyä ja
ekologista hoitoa sekä sen merkitys ja vetovoima alueelle. Lisäksi paikalle toivottiin
päättäjiä, runsaasti näytteille asettajia niin paikallisia yrityksiä kuin maanlaajuisia isoja
yrityksiä.
Viherpäivät tuovat positiivista julkisuutta, mahdollisuuden esitellä omaa vahvaa osaamista
mm. ”elävä arboretum”-puistohanke joka on monipuolinen, erityinen, ja ainutlaatuinen,
erilaiset innovatiiviset leikkipuistot joissa on kaikissa oma teema, kahden valtakunnan
yhteinen golfkenttä, alueen hienoja maisemia ja ainutlaatuisuutta kuten Kukkolankoski.
Ekologista perinnemaisemien hoitoa lampailla (esim. lampuri ja luomuyrittäjä Petri
Leinonen), Ruotsin puolella Vuonossa on hevosmetsuri joka kesäkaudella hoitaa mm.
Haaparannalla nurmialueiden leikkausta. Lähialueella (Tervolassa) on myös Suomen
pohjoisin siirtonurmea tuottava yritys.
Viherpäiville lisäarvoa antaakin juuri kansainvälisyys. Olisi hienoa saada elvytettyä
yhteistyö Kirovskin kasvitieteellisen puutarhan kanssa. Rajayhteistyö Ruotsin kanssa on
ainutlaatuista, Haaparannan kaupunki on panostanut ekologisuuteen ja kestävään
kehitykseen istuttamalla 100 marjapensasta kävelyreitin varrelle rannalle niin että
3
kuntalaiset voivat käydä poimimassa marjoja, alueelle on istutettu myös raparperia.
Kesällä 2011 järjestettiin workshop jossa tehtiin viljelylaatikkoja joiden tarkoitus oli esitellä
yksinkertaisia mahdollisuuksia oman ruuan viljelyyn ja kuinka julkisia tiloja voidaan käyttää
esim. vihannesten viljelyyn.
Tavoitteena ei ole tuottaa voittoa tapahtumalla vaan pyrkiä kattamaan kulut
osallistujamaksuilla, osallistumismaksu voisi olla 100-200e välillä.
Levin viherpäivillä vuonna 2010 illallinen ja toisena päivänä ollut retki olivat vapaaehtoisia
ja erillismaksullisia.
Oulussa vuonna 2012 järjestetty viherpäivä oli yhden päivän seminaari jossa markkinointi
oli ”ilmaista” eli hoidettiin pääosin lähettämällä informaatio ja kutsut suoraan sähköpostitse
yrittäjille, oppilaitoksille, kaupungeille, seurakunnille jne. Tapahtumaa mainosti
Viherympäristöliitto omilla kotisivuillaan sekä tapahtuma tuotiin näkyvästi esille Tampereen
valtakunnallisilla viherpäivillä. Tietoa viherpäivästä jaettiin myös alan järjestöjen ja
yhdistysten kautta sekä sosiaalisessa mediassa. Osallistujia oli yli 130kpl.