Pohjoisen viherpäivät 2016
1 Pohjoisen viherpäivät 2016 Mistä on lähdetty ja mihin on tultu? Pohjoisilla viherpäivillä on pitkät perinteet Torniossa, ensimmäinen on järjestetty jo 1985 nimellä ”arktinen viherseminaari”, seminaareja järjestettiin vuoteen 1993 saakka parin vuoden välein jonka jälkeen perinne katkesi. Seuraavan kerran pohjoista viherpäivää alettiin suunnitella vasta 2007 Pohjois-Suomen viherosaamisen neuvotteluissa (osallistujia oli eri tahoilta mm. oppilaitoksista, kaupungeilta, MTT:ltä ja alan yrityksistä). Ensimmäisessä viherseminaarissa 1985 oli yli 100 osallistujaa eri tahoilta. Aiheena oli ”luonto kaupungissa” ja ”luontoa lähellä” –edelleen hyvä ja ajankohtainen teema. Tapahtuma koostui päiväseminaarista, illalla kaikille avoimesta ympäristöiltamasta sekä kiertoajelusta. Vuoden 1987 seminaari liittyi vahvasti asuntomessuihin ja arboretum-alueeseen jonne järjestettiin myös opastettu kierros. Viherseminaareissa (1985, 1987) kierrettiin laajasti tutustumassa Tornion ja Haaparannan joki-ja merimaisemiin sekä alueeseen yleensä mikä koettiin antoisaksi kokemukseksi. Vuoden 1989 viherseminaarista löytyy hyvin vähän tietoa. Vuonna 1991 viherseminaarin teema oli ”saasteiden ja ilmastonmuutosten vaikutus pohjoisen kasveihin” ja sinne osallistui vieraita myös Tornion ystävyyskaupungista Kirovskista, vieraat edustivat Neuvostoliiton tiedeakatemian Kuolan tutkimushaaran Kirovskin alppikukkatarhaa joka sijaitsee 120km napapiiriltä pohjoiseen. Alueen laajuus on noin 1600ha josta noin 1200ha on luonnonpuistoa, puutarha on perustettu jo vuonna 1931. Puutarha on yksi pohjoisimpia kasvitieteellisiä koko maailmassa ja on Hiipinävuorten etelään aukeavassa kattilanpohjalaaksossa jossa lämpösumma on huomattavasti ympäristöä korkeampi. Luonnonvaraisena menestyvät mm. pärskäjuuret, metsäapilat ja lehtoukonhatut jotka Suomessa esiintyvät Tampereen korkeudella. Nykyään kasvitieteellinen puutarha tekee yhteistyötä Suomessa MTT:n Rovaniemen tutkimusaseman kanssa. Kirovskissa järjestetään myös puutarhaterapiaa ja eläinavusteista terapiaa joita kutustaan nimellä ekologinen terapia, Suomessa vastaavia kutsutaan green care-toiminnaksi. Vuoden 1991 viherseminaari koettiin mielenkiintoiseksi ja kansainväliseksi. Vuonna 1993 käsiteltiin mm. seuraavia aiheita: Kirovskin alppikukkatarhan kasvillisuus ja niiden menestys Torniossa, arboretum-aluetta, viherrakentaminen ja työllisyysnäkymät, kalotin kestävät kasvit-hanke ja johtava laborantti Leri Kazakov Kirovskista esitelmöi myös kasvillisuuden palauttamisesta ongelma-alueille –toimenpiteistä Karjalan alueella jossa metsä on hävinnyt hakkuiden tai metsäpalojen vuoksi sekä Vienanmeren rannikkoluonnon eroosion estosta. Viherseminaarit saivat laajasti julkisuutta sekä alan lehdissä että paikallislehdissä. 2 2008 viherpäivä järjestettiin Oulun yliopistolla kasvitieteellisessä puutarhassa aiheina ilmastonmuutos, matkailu, viherrakentamisen kasvit ja viheralan tulevaisuuden näkymät. Osallistujia oli yli 130, tapahtuma oli maksuton ja sisälsi iltatilaisuuden kasvitieteellisissä puutarhassa. 2010 Levillä kaksipäiväisessä tapahtumassa aiheena oli viherrakentaminen pohjoisissa matkailukohteissa sekä 2012 jälleen Oulussa aiheina tutkimus, kehittäminen ja innovaatiot. Ensimmäiset viherseminaarit merkitsivät isoa edistysaskelta koko Pohjois-Suomen viheralalle. Tornion kaupungin lisäksi järjestämässä olivat Oulun yliopisto, Suomen kotiseutuliitto, Suomen maisema-arkkitehdit ry ja valtion teknillinen tutkimuskeskus. 1980-luvulla oli puutetta omasta kasvimateriaalista eli lähes kaikki kasvit tuotiin EteläSuomesta tai jopa ulkomailta. Viherrakentamiseen alettiin kiinnittää huomiota eri tavalla ja enemmän. Viherala työllisti tuolloin Oulun ja Lapin lääneissä vain noin 70 työntekijää joista suurin osa oli tilapäistyövoimaa. Vihersuunnitelmat tehtiin usein konsulttityönä. Viheralan ammattilaisista oli pulaa niin suunnittelussa, rakentamisessa kuin ylläpitotöissäkin. Vuosien varrella kehitystä on tapahtunut suunnattomasti sillä nykypäivänä suurin osa kasveista on omaa tuotantoa tai ainakin pohjoista alkuperää paikallisista taimistoista. Monipuolista osaamista löytyy suunnitteluun, rakentamiseen kuin ylläpitotöihin. Vuosina 2008, 2010 ja 2012 järjestettyjen viherpäivien jälkeen tehtiin internetpalautekyselyt joiden perusteella voi todeta että pohjoisen omat viherpäivät koetaan erityisen tärkeäksi järjestää jo hyvin erilaisten kasvuolosuhteidenkin vuoksi, etelässä terminaalinen kasvukausi voi olla jopa yli 185 vuorokautta kun taas pohjoisessa jopa alle 105 vuorokautta. Lyhyt kasvukausi asettaa omat haasteensa viherrakentamiselle ja viheralueiden ylläpidolle. Pohjois-Suomessa kasvuvyöhykkeet ovat V-VIII, etelässä I-IV. Lisäksi Viherpäivät tuovat erinomaisen mahdollisuuden verkostautua pitkien välimatkojen pohjoisessa. Seuraaville viherpäiville esitettiin toiveita mm. kaksipäiväisyys josta toisena päivänä olisi vapaaehtoinen kiertoajelu/retkipäivä, uusien innovaatioiden esittelyä, kansainvälisyyttä saamalla mukaan mm. ruotsalaisia yrittäjiä ja kaupunkeja, perinnemaisemien esittelyä ja ekologista hoitoa sekä sen merkitys ja vetovoima alueelle. Lisäksi paikalle toivottiin päättäjiä, runsaasti näytteille asettajia niin paikallisia yrityksiä kuin maanlaajuisia isoja yrityksiä. Viherpäivät tuovat positiivista julkisuutta, mahdollisuuden esitellä omaa vahvaa osaamista mm. ”elävä arboretum”-puistohanke joka on monipuolinen, erityinen, ja ainutlaatuinen, erilaiset innovatiiviset leikkipuistot joissa on kaikissa oma teema, kahden valtakunnan yhteinen golfkenttä, alueen hienoja maisemia ja ainutlaatuisuutta kuten Kukkolankoski. Ekologista perinnemaisemien hoitoa lampailla (esim. lampuri ja luomuyrittäjä Petri Leinonen), Ruotsin puolella Vuonossa on hevosmetsuri joka kesäkaudella hoitaa mm. Haaparannalla nurmialueiden leikkausta. Lähialueella (Tervolassa) on myös Suomen pohjoisin siirtonurmea tuottava yritys. Viherpäiville lisäarvoa antaakin juuri kansainvälisyys. Olisi hienoa saada elvytettyä yhteistyö Kirovskin kasvitieteellisen puutarhan kanssa. Rajayhteistyö Ruotsin kanssa on ainutlaatuista, Haaparannan kaupunki on panostanut ekologisuuteen ja kestävään kehitykseen istuttamalla 100 marjapensasta kävelyreitin varrelle rannalle niin että 3 kuntalaiset voivat käydä poimimassa marjoja, alueelle on istutettu myös raparperia. Kesällä 2011 järjestettiin workshop jossa tehtiin viljelylaatikkoja joiden tarkoitus oli esitellä yksinkertaisia mahdollisuuksia oman ruuan viljelyyn ja kuinka julkisia tiloja voidaan käyttää esim. vihannesten viljelyyn. Tavoitteena ei ole tuottaa voittoa tapahtumalla vaan pyrkiä kattamaan kulut osallistujamaksuilla, osallistumismaksu voisi olla 100-200e välillä. Levin viherpäivillä vuonna 2010 illallinen ja toisena päivänä ollut retki olivat vapaaehtoisia ja erillismaksullisia. Oulussa vuonna 2012 järjestetty viherpäivä oli yhden päivän seminaari jossa markkinointi oli ”ilmaista” eli hoidettiin pääosin lähettämällä informaatio ja kutsut suoraan sähköpostitse yrittäjille, oppilaitoksille, kaupungeille, seurakunnille jne. Tapahtumaa mainosti Viherympäristöliitto omilla kotisivuillaan sekä tapahtuma tuotiin näkyvästi esille Tampereen valtakunnallisilla viherpäivillä. Tietoa viherpäivästä jaettiin myös alan järjestöjen ja yhdistysten kautta sekä sosiaalisessa mediassa. Osallistujia oli yli 130kpl.
© Copyright 2024