1. No category

7
I
R
A
S
T
L
HA
SYKSY 11
SISÄLLYSLUETTELO
3. Pääkirjoitus
4. Vapautta etsimässä
6. Ovi Haaparannalle
8. Kolumni
9. Gallup
10. Jukka Poika
12. Vaihto-oppilasvuosi
14. Kahvilakierros
16. TYL-looks
18. Mitä hippiys on?
20. Hippitesti
22. Novelli
23. Haltsarin takana
24. Arvostelut
27. Tylliläisten mietteitä
Osoite: Tornion yhteislyseon lukio, Hallituskatu 7 95400 Tornio
Painopaikka: Tornion kirjapaino
Kansikuva: Linda Lohiniva
Toimituksen kuvat: Ella Rukajärvi ja Linda Lohiniva
Kiitos: Anna-Maija Niskavaara ja Jaana Stoor sekä tukijat
Veera Heikkinen,
PÄÄTOIMITTAJA
Kreeta Korhola,
TOIMITTAJA
Vilma Ylimaunu,
TOIMITTAJA
Ella Rukajärvi,
TOIMITTAJA
Linda Lohiniva,
TAITTAJA
Sara Ylisaukko-oja,
TOIMITTAJA
Laura Juntunen,
TOIMITTAJA
Laura Nurmos,
TOIMITTAJA
PÄÄKIRJOITUS
Viikonloppu kerrallaan
Perjantaina aina ilakoidaan viikonlopusta: kerrankin kunnolla aikaa keskittyä läksyihin.
Ja niin viikonloppu livahtaa sormien välistä aivan huomaamatta, kunnes taas sunnuntaina
havahtuu siihen, ettei ole saanut mitään aikaiseksi. Stressi puskee päälle, ja systemaattinen
asioiden hoito tuntuu ylivoimaiselta. Kuulostaako tutulta?
Keskellä syksyistä aherrusta kaipaan ehdottomasti omaa aikaa, totaalista vapautta kaikista velvoitteista. Viikonlopuissa ehkä juuri se hetkellinen vapauden tunne on parasta. Saa
suunnitella tekemisensä kokonaiset kaksi päivää ihan miten huvittaa, ilman huolen häivää
maanantaina häämöttävistä koulutehtävistä. Mitä jos elämä olisi aina yhtä viikonloppua?
Vapaus ja vastuu olisi vain omasta itsestään.
Aluksi se totta kai tuntuisi ihanalta. Ei ainakaan stressi painaisi päälle ja olo olisi kuin kesälomalaisella - keskellä talvea. Mutta mitä se toisi tullessaan pidemmän päälle? Ehkä turhautuneisuutta, voisin kuvitella. Arjen rutiineja tuskin olisi, ainakaan siinä määrin kuin koulua
käyvällä lukiolaisella. Viikonloput eivät tuntuisi enää miltään, eikä lomien odotus olisi enää
sama asia.
Tämän syksyn Haltsarissa tahdomme tarjota teille luettavaksi arjesta irtauttavan lehden,
vaikka edes pieneksi hetkeksi. Kuten viikonloppukin, myös Haltsari on olemassa teitä varten, palkintona kovasta uurastuksesta.
Iloiset syysterveiset Haltsarin toimituksesta!
Veera Heikkinen
3
Vapautta etsimässä
Vapaus-sana tulee alun perin latinan kielen sanasta libertas. Wikipedia kertoo vapauden olevan filosofinen ja poliittinen käsite, jolle on annettu erilaisia sisältöjä. Se
on esteiden puutetta, elämää ilman kahleita. Vapaus on yleinen ihanne ja tavoittelun
kohde. Vapaus ei ole itsestäänselvyys monellekaan, ja siitä on jouduttu taistelemaan jo vuosituhansien ajan. Sitä pidetään yleisenä hyveenä, mutta sen rajat vaihtelevat kulttuureittain ja aikakausittain.
Vapautta rajoitetaan sekä lisätään monien lakien ja sääntöjen avulla. Esimerkiksi
Suomen laissa on säädetty sananvapaus, uskonnonvapaus ja jokamiehenoikeus,
joka tarkoittaa vapautta nauttia luonnosta ja sen antimista riippumatta omistussuhteista. Suomessa on myös oikeus käydä ilmaista peruskoulua. Kouluhan ei ole
itsestäänselvyys kaikkialla. Erityisesti tyttöjen opiskelua rajoitetaan useissa maissa
tai se on kokonaan kiellettyä ja turhana pidettyä.
Vapaus on yleinen aihe myös elokuvissa, musiikissa ja kirjallisuudessa. Monet
artistit the Beatlesistä Petri Nygårdiin ovat käyttäneet vapautta innoitteena musiikilleen.
Vapauden käsite ja sen merkitys muuttuvat elämän eri vaiheissa. Eräs ystävämme
lainasi vapauden määritelmäksi: ”Täydellinen vapaus on sitä, ettei omista mitään.”
Syntyessään ihminen on täysin vapaa, mutta elämän mennessä eteenpäin tulee
eteen monia rajoittavia velvollisuuksia. Vastasyntynyt vauva nukkuu, syö ja on
täysin tietämätön maailman menosta ja ongelmista. Lapsen kasvaessa rajoitteet ja
velvollisuudet lisääntyvät. Lapsi tulee tietoiseksi omista kyvyistään ja ajatuksistaan
mutta ei vielä täysin hallitse niitä.
Siirryttäessä nuoruusikään vapaus ja samalla vastuu lisääntyvät. Perheen arvot ja
asenteet vaikuttavat nuoren rajoihin ja vapauksiin. Osa vanhemmista on ymmärtäväisempiä kuin toiset, ja rajoitukset vaihtelevat perheittäin. Myös asuinpaikalla ja
vanhempien iällä on vaikutusta rajoitusten asettamiseen.
Täysi-ikäiseksi tuleminen on monelle merkittävä muutos elämässä. Suomessa 18
vuotta täyttänyt on oikeutettu äänestämään vaaleissa, hankkimaan ajokortin ja
käyttämään laillisia päihteitä. Äänioikeudella nuori saa vapauden vaikuttaa valtion
ja kunnan asioihin. Ajokortti oikeuttaa autolla ajamiseen ja helpottaa liikkumista
paikasta toiseen. Kotona kavereiden kanssa vietetyt illat vaihtuvat yökerhoihin ja
limonadi väkevämmiksi juomiksi. Sex, drugs and rock’n’roll -ideologia on yleinen
nuorilla. Monet pitävät nuoruutta villinä ja vapaana aikana ennen perheen perustamista ja paikalleen asettumista. Vaikka kaikkea pitääkin kokeilla, kannattaa silti
pysyä järkevyyden ja lain rajoissa, ettei vanhana tarvitse katua.
4
Nuoruus on ensimmäisten seurustelusuhteiden aikaa. Sinkkuus ja sitoutumattomuus mielletään usein vapaudeksi. Silloin voi vapaasti luoda erilaisia
suhteita eri ihmisiin olematta tilivelvollinen kenellekään. Toisaalta luotettavan
seurustelukumppanin löytäminen voi lisätä vapauksia. Seurustelu tarkoittaa sitoutumista, omien menojen sovittamista toisen menoihin ja opettaa tasapainoilemaan elämän tärkeiden asioiden välillä. Vanhempien silmissä luotettava tyttö- tai poikaystävä saattaa lisätä nuoren vapauksia mennä ja tulla miten haluaa.
Nuoruudessa luodaan myös muita tärkeitä elinikäisiä suhteita.
Vanhemmaksi tultaessa arvomaailma ja asioiden tärkeysjärjestys muuttuvat.
Paikalleen asettuminen, työpaikan löytäminen ja perheen perustaminen ovat
elämän suuria muutoksia. Vaikka aikuisena on vapaa tekemään päätöksiä omasta
elämästään, sitä rajoittavat vastuu ja monet velvollisuudet. Oma vapaa-aika on
kortilla, ja kiireisen perhearjen keskellä lasillinen viiniä ja hyvä kirja voivat olla
luksusta. Toinen löytää vapauden lenkkipolulta, toiselle taas viikonloppu erossa
lapsista on rentouttava irtiotto arjesta.
Töistä eläkkeelle siirryttäessä vapaudutaan monista elämää rajoittaneista työvelvollisuuksista. Monille eläkeikä tarkoittaa omaa aikaa. Uusien harrastusten hankkiminen ja matkustelu kuuluvat monien ikäihmisten eläkesuunnitelmiin. Myös
lasten ja lastenlasten kanssa vietettävä aika on tärkeää ja merkityksellistä. Eläkkeellä on vapaa kiireisestä arjesta ja aikaa riittää niin itselle kuin muillekin.
Vapaus on yllättävän vaikeasti määriteltävä käsite. Täysin vapaana eläminen on
käytännössä mahdotonta ja tarkoittaisi lähes kaikesta omistamastaan luopumista. Ennen kaikkea vapaus on yksilöllinen tunne siitä, että saa päättää omasta
elämästään ja tehdä asioita omalla tavallaan. Vapauden merkitys vaihtelee iän ja
elämäntilanteen mukaan. Pienetkin asiat saattavat saada aikaan vapauden tunteen.
Laura Juntunen
Sara Ylisaukko-oja
5
Ovi Haaparannalle
Viime kesänä olin kävelyllä ja päätin poiketa Haaparannan puolelle. Yhtäkkiä tajusin seisovani jossain päin Haaparannan keskustaa, enkä ollut nähnyt paikkaa koskaan aikaisemmin.
Järkytyin.
Jos on elänyt 17 vuotta samalla, pienehköllä paikkakunnalla, sitä olettaa tuntevansa kaikki
paikat. Olen aina ajatellut Tornion ja Haaparannan olevan yhtä ja rajan olevan vain muodollisuus kartalla. Silti tuona iltana tajusin, että Haaparanta on minulle oikeasti melko tuntematonta aluetta.
Hiukan häpeissäni lähdin miettimään, mitä oikeastaan edes tiedän koko kaupungista.
Lopputuloksena keksin vain IKEAn, Maxin, Riekkolan ja alitajunnastani ajatuksen ”ei Haaparannalla ole mitään!”. Kun kyselin asiaa torniolaisilta kavereilta, vastaukset olivat melko
samanlaisia.
Kuitenkin epäilen vahvasti tietojeni laajuutta. Wikipedian mukaan Haaparannan kaupunkialueella asuu 4 800 ihmistä. Missä he kaikki ovat? Onko Haaparannalla jotain mielenkiintoista, josta olen ollut tietämätön kaikki nämä vuodet? Päätin ottaa asioista hiukan selvää.
Kirjaston ovi
Lähdin liikkeelle kirjastosta. Haaparannan kirjastoon tutustuin jo vuosi sitten, kun ruotsin
kurssilla oli tehtävänä hankkia sinne kirjastokortti. Jo silloin ihmettelin suuresti, miten en
ollut aikaisemmin tajunnut: totta kai haaparantalaisillakin on oma kirjasto!
Kirjastossa on yllättävän paljon ruotsinkielisten kirjojen lisäksi myös suomen- ja englanninkielisiä teoksia. Jos vain viitsii, kieltä oppii aivan ilmaiseksi. Ruotsissa ilmeisesti on enemmän rahaa käytössä kirjastoihin ja muutenkin kulttuuriin. Tällaista mahdollisuutta kannattaisi ehdottomasti hyödyntää enemmän.
6
Muita ovia
Kyselin hiukan ihmisiltä, jotka voisivat tietää Haaparannasta enemmän. Minua melkein
hävettää myöntää, että tieto Haaparannan Folkets Husetillä olevasta elokuvateatterista oli
minulle uutta. Kun Tornion elokuvateatteri lakkautettiin, luulin jääneeni Kemin armoille.
Nyt voin kuitenkin yhden käynnin perusteella sanoa, ettei tarvitse mennä Kemiin saakka.
Vaikka ruotsinkielinen tekstitys näyttikin aluksi pahalta, elokuvassa pysyi hienosti mukana.
Haaparannan kotisivuilta löytyi paljon liikkeiden nimiä, joista en ollut ikinä kuullut. Suomen
puolelta voisin väittää tuntevani suurimman osan pienistäkin kaupoista, mutta Ruotsin
puolen liikkeissä on varmasti paljon tuntemattomia. Jos vain jaksaa nähdä vaivaa, voi varmasti yllättyä positiivisesti. Netistä löytyi myös tietoa Haaparannan karting-radasta, jota
olisi hauska kokeilla, ja Cape Eastista, joka osoittautui kielletyksi alaikäisille.
“En usko, että torniolaisena osaan arvostaa tarpeeksi kaksinkertaisia ilotulituksia
uudenvuodenyönä tai tunnin pidempään auki olevia
kauppoja.”
Näinkin pienellä tutkimuksella sain suhteellisen paljon uutta tietoa. Istuessani autossa
eräänä sumuisena sunnuntaiaamuna Haaparannan keskustassa ymmärsin sen viimein.
Haaparanta todellakin on toinen maa, kaikesta läheisyydestään huolimatta. Rakennukset
ovat täysin eri tyyliä, ja joulun alla valot ovat aivan eri luokkaa. Kaupoissa ilmoitukset ovat
ruotsiksi, samoin kuin katujen nimet.
Kun avaa silmänsä turistin näkökulmasta, Haaparannasta voi saada aivan erilaisia asioita
irti. En usko, että torniolaisena osaan arvostaa tarpeeksi kaksinkertaisia ilotulituksia uudenvuodenyönä tai tunnin pidempään auki olevia kauppoja. Se, että meillä on täysi vapaus
kulkea rajan yli oman mielemme mukaan, on ehkä tehnyt Ruotsista liiankin arkisen. Jos
pystyisin ajattelemaan, kuten Keski-Suomessa asuva pieni serkkuni, olisin ehkä paljon
kiitollisempi: hän oli ihmeissään, sillä Haaparannan kaupassa ollut lapsi oli puhunut outoa
kieltä.
Tutkimusmatkani Haaparannalle tuskin loppuu tähän, yritän pitää silmät ja korvat avoinna.
Teksti ja kuva: Ella Rukajärvi
7
Kolumni
Televisiotarjonnan tasoko laskenut?
Televisio löytyy lähes jokaisesta kodista. Vain muutamassa vuosikymmenessä se on juurtunut
kulttuurimme arkipäiväiseksi tylsäntappajaksi ja toimivaksi lapsenvahdiksi. Sisällöllisesti televisio tarjoaa jokaiselle jotakin, mutta silti parhaan katseluajan ohjelmapaletti saa aikaan purnausta.
Television hyvät, pahat ja rumat ovat jo saattaneet, ymmärrettävästä syystä, vieraannuttaa monet
ruutujen ääreltä kokonaan, mutta on myös syytä pitää mielessä, että 2000-luku on tuonut olohuoneisiimme valtaosan kaikkien aikojen parhaista draama- ja komediasarjoista.
Rajuimmillaan riehuva tosi-tv-törky, lamaannuttava uusintojen tulva ja urheilun tunkeutuminen
maksullisilta kanavilta kaikkien tv-luvan maksajien koteihin raivostuttavat, mutta vastaavasti käsikirjoitettujen sarjojen määrä korvautuu laadulla.
Omista kanavistamme Yle teki viime vuosien tervetulleimman kulttuuriteon ostaessaan sensuroimattomasta sisällöstään tunnetun amerikkalaisen kaapelikanava HBO:n ohjelmat tuoreeltaan
näytettäväksi myös meillä. HBO:n miljoonabudjetein valmistuneet sarjat ja tv-elokuvat ovat asettaneet televisioviihteelle täysin uudenlaiset laatustandardit. Useat kanavan monista omaperäisistä
lippulaivasarjoista, kuten esimerkiksi Mullan alla, Sopranos, Taistelutoverit ja True Blood, ovatkin
esittäneet suurta roolia television uuden tulemisen muotoutumisessa ja vieneet mennessään myös
tämän aktiivisen televisionkatsojan sydämen.
Yksi nykytelevision älykkäimmistä sarjoista on 60-luvun New Yorkiin sijoittuva, pienen mainostoimiston edesottamuksia kuvaava Mad Men. Toisin kuin monet tv-tasoiset aikalaiskuvaukset, Mad
Men on muutakin kuin retrotapetteja ja –vaatteita. Historian lehtiä komeasti havisuttava sarja on jo
nyt jättänyt pysyvän jäljen aikamme viihdekulttuuriin. Suomessa ohjelman vastaanotto on ollut sen
verran varovainen, että sitä esittävä Nelonen on piilottanut sen ohjelmistossaan myöhäisiltaan.
Pienellä vaivannäöllä television runsaudensarvesta on löydettävissä niin laadukasta viihdettä kuin
sivistystäkin. Jos ei aikaisemmin ole uskonut kumpaankaan, nyt on aika antaa televisiolle mahdollisuus. Huonot ohjelmat ovat huonompia kuin koskaan ennen, eivätkä urheilu ja uusinnat ole kadonneet mihinkään, mutta ensi kertaa hyvin pitkään aikaan amerikkalainen tv-viihde on aidosti älykästä
ja hauskaa. Vaikka nyt viimein suvaitsisi todeta television omallekin arvolle sopivaksi, niin voihan
sitä niin kutsuttua korkeakulttuuria lähteä harrastamaan silloin, kun televisiosta ei tule mitään.
Kreeta Korhola
8
GALLUP
1. Oletko koskaan lomaillut ulkomailla? Missä?
2. Mikä on paras tapa viettää lomaa Suomessa?
3. Miten aiot viettää tulevan joululoman?
Olli-Pekka Niskanen, 11A
Ella Väänänen 09E (ent. 08E)
1. Olen. Turkin Alanyassa.
2. Ainakin talvella paras tapa
on mennä ylemmäs Lappiin
ja ottaa rennosti.
3. En tiedä vielä, mutta
jos tulee tarpeeksi lunta,
niin sitten lasketellen!
1. Olen. Ympäri Eurooppaa aika paljon.
2. Paras tapa viettää lomaa Suomessa on lähteä kiertelemään lähiseutuja! Täältä löytyy vaikka mitä kivoja
paikkoja.
3. Joululomalla olen perheen kanssa, syön paljon ja lähden katsomaan
kavereita Pariisiin.
Annika Kuusisto, uskonnon ja psykologian lehtori
1. Olen lomaillut Pohjoismaissa Islantia lukuun ottamatta sekä Saksassa, Englannissa, Virossa, Italiassa,
Espanjassa, Kreikassa, Israelissa ja
Portugalissa.
2. Pois kotoa, ettei tule mieleen järjestystä kaipaavat kaapit. Mökkimme
meren saaressa on kesällä ykkönen.
Muina aikoina on kiva vuokrata yhdessä perheen ja sukulaisten kanssa
lomahuoneisto esimerkiksi pohjoisesta.
3. Joulua vietämme oman perheen
kesken kotona. Suunnitelmissa on
myös tavata läheisiä sekä matkustaa
Eilatiin, Israeliin.
Viljam Partanen, 10C
1. Olen toki! Haaparannalla
kävin serkkujen luona yhtenä
viikonloppuna yötä.
2. Kerätä iso porukka
ja mennä mökille, saunoa ja
syödä paljon.
3. Varmaan kotona syöden ja nukkuen.
Uudenvuodenjuhlat voisi järjestää!
Kuvat ja teksti: Linda Lohiniva
9
Jukka Poika
-suomireggaen mestari
Tänä syksynä sain ensimmäistä kertaa kokeilla haastattelijan taitojani päästessäni
haastattelemaan suomireggaen puolestapuhujaa jja
a artistia Jukka Poikaa. Jukka Poika esiintyi Kalli Jam -tapahtuman pääesiintyjänä. Paikalle saavuttuani sain kaulaani
Press-passin, jolla pääsin seuraamaan esiintyjiä aivan lavan vierestä. Tuntia ennen
Jukka Pojan keikkaa siirryin keikka-alueelta ”backstagelle” eli laskettelukeskuksen
vuokraamorakennukseen. Tilanne oli uusi ja jännittävä, sillä olin haastattelija muiden
ammattilaisten joukossa.
LAPSUUS TORNIOSSA
Jukka Poika asui 13-vuotiaaksi asti Tornion Särkinärässä. Silloin
Silloinen
en lama pakotti
perheen muuttamaan pääkaupunkiseudulle. Ala-asteen hän kävi Kivirannalla ja yläasteen alun Suensaarella. Muistelmat lapsuudenkesien pyöräilyistä, kalastamisesta,
ensimmäisistä tupakka- ja alkoholikokeiluista saivat hymyn artistin kasvoille. Nostalgiset muistelmat Kallilla lautailusta ja jalan murtamisesta palauttivat Jukan lapsuusaikoihin. Vaikka Jukka asuikin lapsuutensa Torniossa, ei hän enää tunne itseään torniolaiseksi. Hän kertoi sopeutuvansa helposti eri paikkoihin. Hän lainasi Bruce Leetä
ja sanoi olevansa kuin vesi, joka vaihtaa olomuotoaan ja sopeutuu helposti sinne,
missä milloinkin on. Koti on siellä, missä hän milloinkin asuu. Hän myöntää Lapin ja
Tornion tuovan tietynlaisen haikeuden tunteen. Hän on pitkään ollut poissa lapsuusajan maisemistaan, satunnaisia vierailuja lukuun ottamatta, ja entisajan muistelu tuo
hänelle ”reppana¿iliksen”.
MITÄ ON VAPAUS?
Kysyin lehtemme teeman mukaisesti, mitä sana ”vapaus” Jukalle merkitsee ja
miten hän sen selittäisi. Jukka Poika sanoo vapauden olevan omaa valinnanvaraa ja vallankäyttöä, velvoitteiden hyväksymistä ja balanssia omassa toiminnassaan. Tietynlaisen takertumattomuuden nykypäivän ilmiöihin hän myös mainitsee vapautena. Täysi-ikäiseksi tuleminen on monelle eräänlaista vapautta.
Jukka kertoo,
kertoo, et
ettei
tei täysi-ikäiseksi tuleminen ollut hänelle erityisen mullistava
tapahtuma.
tapahtu
ma. Vanhemp
Vanhempien
ien kavereiden kanssa liikkuessa hän oli harjoitellut täysiikäisyyttä jo etukäteen. Hän kertoo erään kerran kohdanneensa karvaan pettymyksen ollessaan
ollessaan menossa ka
kavere
vereidensa
idensa kanssa katsomaan erään jamaikalaisen artistin keikka
keikkaa
a isoveljensä passilla. Ovelta hänet käännytettiin pois, koska
hänen ha
harrmikseen veljen passi oli vanhentunut. Myöhemmin illalla eri portsarin
ollessa ove
ovell
lla
a hän pääsi sisään. Mutta narikassa ollut portsari, joka oli hänet
aiemmin käännyttä
käännyttän
nyt ovella, huomasi tutun pojan ja talutti ulos.
10
KEIKALLA
Ahkerasti keikkaileva ja ulkomaillakin esiintynyt Jukka Poika sanoo suomalaisen keikkayleisön olevan erilaista kuin muualla maailmassa. Tietysti myös yleisön ikä, paikka
ja koko vaikuttavat. Esimerkkinä hän mainitsee Norjan ja Brasilian, joissa yleisö on
kohteliaampaa, hillitympää ja ei niin ”päällekäyvää” kuin suomalainen myöhäisillan
baarikeikkojen humaltunut yleisö.
Tapahtuman järjestäjät tulivat pian sanomaan, että haastatteluaika on päättynyt ja
Jukan on valmistauduttava esiintymään. Tähän, omin sanoin ”aina ¿ne”, artisti totesi: ”Ei kai tämä nyt vielä loppunut? Mulla ois vielä vaikka mitä kertomista.” Aiemmin
illan tapahtumassa oli esiintynyt Juicy Sounds, DJ Unne ja DJ Tynsky. Jukka Poika
esiintyi Selecta Andorin kanssa, joka ennen Jukka Pojan lavalle tuloa soitti loistavan
setin eri artistien reggaebiisejä. Jukka Poika esiintyi ammattimaisin ottein, ja tapahtuma oli kaikin puolin loistava. Kemi-Tornio-alueella ei ole turhan usein tapahtumia,
joissa esiintyy tunnettuja artisteja. Tällaisia tarvitaan lisää! Kallin omistaja vihjaisi,
että ensi vuonna on odotettavissa samantyylinen tapahtuma.
Teksti: Sara Ylisaukko-oja
Kuva: Linda Lohiniva
”Hän lainasi Bruce Leetä ja sanoi olevansa kuin vesi, joka vaihtaa olomuotoaan ja
sopeutuu helposti sinne, missä milloinkin
on.””
on.
Sara Ylisaukko-oja
Ylisaukko-oja
Jukka Poika viihdytti yleisöä myös
Qstockissa.
11
Vaihto-oppilasvuosi - ovi ulkomaille
Yhä useampi nuori unelmoi vuodesta vaihto-oppilaana. Toiset haluavat elää elokuvista ja tv-sarjoista
tuttua amerikkalaista high school -elämää, kun taas toiset haaveilevat Australian aurinkoisista hiekkarannoista ja vaahtopäisistä aalloista. Osa haluaa oppia puhumaan englantia täydellisellä brittiaksentilla,
osa toivoo voivansa herätä joka aamu herkulliseen croissanttien tuoksuun. Jotkut haluavat jäädä Eurooppaan, jotkut tahtovat mahdollisimman kauas. Mutta mikä vaihto-oppilasvuodessa oikestaan viehättää? Miksi viettää vuosi keskellä tuntematonta kulttuuria ja vieraita ihmisiä, kaukana kaikesta tutusta ja
turvallisesta?
Yksi syy vaihto-oppilasvuoden suosioon on varmasti juuri mielenkiinto tuntematonta kulttuuria kohtaan, sillä mikäpä olisi tehokkaampi tai todenmukaisempi tapa tutustua uuteen kulttuuriin kuin elää sitä
tavallisen ihmisen tasolla. Lomalla ollessa oleskelu pyörii yleensä rentoutumisen ja hauskanpidon ympärillä, jolloin maasta paljastuu vain hohdokas puoli, ja jos taas yrittää tieten tahtoen tutkia kulttuuria,
näkemyksestä muodostuu yleensä liian analyyttinen ja etäinen. Vaihto-oppilaana kuitenkin elää osana
maan arkea, mikä takaa todenmukaisemman kuvan sen ihmisistä ja tavoista.
Yksi vaihto-oppilasvuoden kiehtovimmista piirteistä on varmasti myös lähes täydellinen vapautuminen
jo liiankin tutuksi käyneestä arjesta, kuten kaavamaiseksi muuttuneesta koulutyöskentelystä tai viikoista, jotka tuntuvat kaikki noudattavan täysin samaa käsikirjoitusta. Täytyy kuitenkin muistaa, että vaikka
vuosi mahdollistaakin irtautumisen puuduttavista rutiineista, se tuo tilalle toisenlaisen arjen, johon
kuuluvat omat sääntönsä ja rajoitteensa.
JÄÄKIEKKOA JA PIMEITÄ ILTAPÄIVIÄ
Jiri Mareš viettää neljättä kuukauttaan vaihto-oppilaana
Suomessa ja aikoo olla koulussamme koko lukuvuoden.
Suomi ei ollut Jirille mikään itsestään selvä valinta kohdemaaksi. Itse asiassa hän ei juurikaan välittänyt, missä
maassa viettäisi vuotensa vaihdossa, kunhan ylipäätänsä
pääsisi ulkomaille. Vasta kun toimisto, jonka kautta hän
lähti vaihtoon, ehdotti kohdemaaksi joko Suomea, Ruotsia
tai Norjaa, Jiri valitsi Suomen, osittain hyvän jääkiekkomenestyksen vuoksi.
Jirin mielestä vaihto-oppilasvuoden tuomista kokemuksista voi olla paljon hyötyä myöhemmin elämässä, ja se
onkin osasyy siihen, miksi hän päätti lähteä. Myös vieras
kulttuuri ja halu tavata uusia ihmisiä houkuttelivat ulkomaille. Eniten vuodessa kuitenkin kiehtoi mahdollisuus
kehittyä englannin puhujana ja mahdollisesti oppia täysin
uutta kieltä, suomea.
Jiri ei osaa valita kokemusta, joka olisi noussut ylitse muiden, mutta arvelee sen varmasti liittyneen jollain tavalla
jääkiekkoon, jota hän pelaa Kemissä. Huonona kokemuksena päällimmäiseksi mieleen sen sijaan nousee suomalainen ruoka, joka ei ole onnistunut tekemään kovinkaan
hyvää vaikutusta. Myös jo kolmelta pimenevät päivät ovat
olleet omalaatuinen kokemuksensa.
Jirin mukaan Suomi eroaa eniten hänen kotimaastaan Tsekistä koulun suhteen. Hän on esimerkiksi tottunut kellon
soittoon tuntien alkaessa ja loppuessa sekä 45 minuuttia
pitkiin oppitunteihin 75-minuuttisten sijaan. Positiivisesti
yllättävää koulussamme on ollut sen modernius, kuten
Smart Boardit vanhojen liitutaulujen rinnalla.
12
Jiri Mareš
HIGH SCHOOL-ELÄMÄÄ YHDYSVALLOISSA
Henna Merenheimo viettää vaihto-oppilasvuottaan Richlandissa, Washingtonin osavaltiossa
Yhdysvalloissa. Hän lähti USA:han neljä kuukautta sitten ja palaa Suomeen noin kuuden kuukauden päästä kesäkuussa. Henna lähti vaihtariksi Into-nimisen järjestön kautta ja suosittelee
sitä lämpimästi kaikille vaihto-oppilasvuotta suunnitteleville, sillä yhtiö osaa hoitaa tehtävänsä
hyvin, mikä on Hennasta tärkeämpää kuin se, että järjestö on tunnettu.
Henna päätti lähteä juuri Yhdysvaltoihin, koska hän on aina pitänyt maan kulttuurista ja ajatellut USA:n olevan mahdollisuuksien maa, jossa olisi mahtavaa päästä käymään. Syynä
valintaan oli myös se, että Henna halusi kokea amerikkalaisen high schoolin tansseineen sekä
kaikkine klubeine ja aktiviteetteineen.
Henna on kokenut paljon viimeisen neljän kuukauden aikana ja sanoo, että kokemuksia on
mahdotonta laittaa paremmuusjärjestykseen, sillä jokainen niistä on hänen mukaansa ollut
ainutlaatuinen ja omalla tavallaan hieno. Henna on onnellinen siitä, että on saanut kokea jo
nyt enemmän kuin monet vaihto-oppilaat kokevat koko vuoden aikana, sillä hän on päässyt
vierailemaan esimerkiksi New Yorkissa ja Seattlessa. Myös ikäviä kokemuksia on ollut, ja esimerkiksi isäntäperheen hyvän ystävän hautajaiset oli tilaisuus, johon Henna ei olisi halunnut
osallistua.
Eniten Suomesta eroavat Hennan mukaan ihmiset, jotka ovat todella sosiaalisia, kohteliaita ja
kutsuvat toisiaan nimillä kuten ‘’honey’’, ‘’sweetheart’’ ja ‘’darling’’. Ihmiset ovat myös vapautuneempia tuntemattomien seurassa kuin suomalaiset, sillä esimerkiksi kaupan kassalla myyjän
kanssa voidaan käydä vilkkaita keskusteluja. Toinen suuri ero Suomen ja Yhdysvaltojen välillä
on koulutus ja sen taso. Amerikkalaiset koulut ovat isoja ja oppiaineita voi olla yli 100. Myös
koulun jälkeiset aktiviteetit ja koulujen urheilujoukkueet ovat isossa roolissa. Koulutuksen
taso ei kuitenkaan yllä Hennan mukaan läheskään samalle tasolle suomalaisen koulujärjestelmän kanssa, osittain varmasti siksi, että luokkakoot ovat niin suuria. Yhdysvaltalaiset eroavat
suomalaisista myös esimerkiksi siinä, että he syövät ulkona useammin ja heillä on jokaisella
suuri auto, jolla ajetaan pienimmätkin välimatkat.
Yllättävintä vaihto-oppilasvuodessa on Hennan mukaan ollut se, kuinka hyvin maapallon toisella puolella pärjää, vaikka ympärillä on ainoastaan uusia kasvoja eikä kukaan puhu suomea.
Hän on saanut huomata, että vaikka Suomessa ollessaan on helppoa ajatella, että ilman tuttua
ja turvallista ympäristöä olisi vaikea selvitä, tosipaikan tullen pärjää paremmin kuin hyvin.
Vaihto-oppilaan elämä on Hennan mukaan paljon rajoitetumpaa kuin tavallinen arki, sillä vaihtareita sitovat monet säännöt ja he ovat siksi todella riippuvaisia muista ihmisistä. Amerikka ei
myöskään ole mikään maailman turvallisin paikka, joten esimerkiksi yksin liikkuminen on melko rajoitettua. Kaikki eivät sovellukaan vaihtariksi, sillä vaihto-oppilaan täytyy pystyä elämään
tiettyjen rajoitusten ja sääntöjen mukaan.
Henna suosittelee vuotta vaihdossa kaikille, jotka ovat valmiita kokemaan unelmiensa vuoden
lukioiässä ja jotka ovat avoimia, sosiaalisia, valmiita kokemaan uusia asioita ja osaavat nauttia
elämästä.
Teksti: Laura Nurmos
Henna Merenheimo
13
KAHVILAKIERROS
Näin syyspäivien piristykseksi päätimme testata muutamia Tornion ja Haaparannan kahviloita. Yhdessä tuumin Haltsarin toimittajien kanssa piipahdimme Hevi’sissä, Lappelillissa ja Robert’s Coffeessa sekä Ruotsin puolella Nya Konditorietissa. Totta kai arvosteluun
pääsi myös meidän lukiomme upouusi Café Tylppä. Haaparannan kahvila on varmaankin
monelle aika tuntematon paikka, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Tornion
kahvilat taas ovat tutumpia ja osoittautuivat odotetusti viihtyisiksi ja muutenkin mukaviksi. Meihin vaikutuksen tekivät varsinkin Hevi’s ja Lappelill. Tässä vähän vinkkiä, mitä on
tarjolla, mutta testaa ihmeessä itse, mikä on alueen paras kahvittelupaikka!
HEVI’S
Hallituskadulla sijaitseva lämmintunnelmainen Hevi’s kuuluu ehdottomasti Tornion kahviloiden parhaimmistoon. Paikka on ihanan omaperäisesti sisustettu ja huokuu viihtyisyyttä. Kotoista tunnelmaa luovat nojatuolit, kirja- ja lehtihyllyt, penkkejä pehmustavat
tyynyt sekä seinillä roikkuvat liitutaulut resepteineen ja elämänviisauksineen. Erikoisimpina sisustuselementteinä kahvilaa koristavat kattoon asti yltävät koivut ja hauskat
metallisista raastimista tehdyt kattolamput. Taustalla soi rento musiikki, ja tervetulleen
tunnelman kruunaa aina ystävällinen palvelu.
Kahville tai lounaalle poiketessa saattaa Hevi’siin ihan huomaamatta unohtua istuskelemaan ja nauttimaan moneksi tunniksi!
Listalta löytyy herkullisia tuotteita niin pieneen kuin isompaankin nälkään. Tilata voi esimerkiksi pitsan, klubileivän, patongin, salaatin tai uuniperunan oman makunsa mukaan
tai herkutella erikoiskahveilla ja Hevi’sin tunnetuilla vohveleilla. Tuotteet ovat laadukkaita
ja maukkaita mutta ehkä hieman liian hintavia tavallisen opiskelijan rahapussille. Harvalla varmaankaan on varaa poiketa Hevi’siin jokaisella hyppytunnilla.
Ainoana miinuksena ovat siis korkeat hinnat, mutta muuten Hevi’s ansaitsee lämpimällä
tunnelmalla, viihtyisällä sisustuksella ja maittavilla tuotteilla lähes täydet viisi tähteä.
NYA KONDITORIET
Päätimme kokeilla myös naapurikaupunkimme kahvilatarjontaa. Haaparannan pääkadulla sijaitseva Nya Konditoriet
on erittäin viihtyisä ja tuoreiden leivosten tuoksuinen kahvila-konditoria. Sisustus on kahvilamaisen tyylikäs: kauniita
tauluja, peilejä ja maanläheisiä värejä. Pöytiä on useita ja
tilaa riittävästi. Tarjolla oli monipuolinen valikoima leivoksia,
pullia, leipiä, suolaisia pasteijoita ja piirakoita sekä suklaakonvehteja. Myös allergikot on otettu hyvin huomioon,
sillä tarjolla on sokerittomia, gluteenittomia ja maidottomia
vaihtoehtoja. Konditoriasta voi halutessaan myös tilata niin
makeita kuin suolaisiakin kakkuja ja leivonnaisia.
Leivokset ovat maistuvia, ja hinta on myös kohdallaan.
Valitettavasti kaikkien tuotteiden hintoja ei ollut esillä, eli
halutessaan täytyy kysyä henkilökunnalta. Kahvilassa oli
myös ruotsinkielisiä lehtiä ja kirjoja kahvinjuonnin ohessa
luettavaksi. Niiden, joilta ruotsin kieli ei luonnistu, ei tarvitse
säikähtää, sillä työntekijät palvelevat onneksi myös suomen
kielellä.
14
Hevi`sin sisustus on
omaperäinen ja viihtyisä.
CAFÉ TYLPPÄ
Koulumme on ehdottomasti astunut askeleen eteenpäin viihtyisän kouluilmapiirin luomisessa avatessaan kahvilan. Kupillinen kahvia, vastapaistettu pulla tai lämmin pasteija
on mukava piristys pitkän koulupäivän keskellä. Enää eivät haittaa tuulet ja tuiskut, kun
kahvia saa lähtemättä ulos. Hinnatkin ovat kohdallaan. Mukavana lisänä valikoimaan
on tullut myös limukkaa ja karkkia. Tylppää arvostellessa on tietysti otettava huomioon
koulun resurssit kahvilan pitämiseen. Kahvilassa on aina tilaa, tarjolla on useita lehtiä
luettavaksi ja musiikin saa valita oman mielen mukaan.
Olisi kuitenkin toivottavaa, että kupin kahvia saisi lämpimänä, kokonaisena ja ilman pohjasakkoja. Kahvin laadussa ja työntekijöiden palvelualttiudessa olisi hiukan toivomisen
varaa.
LAPPELILL
Länsirannalla sijaitseva viihdekahvila Lappelill ansaitsee asiakkaansa pisteet rauhallisuudellaan ja tunnelmallisu
tunnelmallisuudellaan.
udellaan. Kesällä paikka houkuttelee
asiakkaita myös terassille, mutta varsinkin syys- ja talvi-iltoina kynttilöillä
somistettu kahvila pääsee oikeuksiinsa. Lappelilliin voi tulla kahvittelemaan
ystävän kanssa tai istahtaa rauhassa nojatuoliin tai sohvan nurkkaan lukemaan päivän lehdet ja nauttimaan kupin kuumaa. Taustalla soi tunnelmaan
sopiva musiikki, ja nurkasta löytyy jopa piano, jota saa vapaasti soittaa.
Kahvivalikoimaan kuuluu tavallisen kahvin lisäksi muutamia erikoisuuksia, kuten
suklaa- tai kinuskilatte. Myös monenlaista teetä on tarjolla. Vatsantäytteeksi Lappelillista saa muun muassa erilaisia salaatteja, uuniperunoita ja tousteja. Makeannälkää taas taltuttavat esimerkiksi mutakakku ja omenapiirakka, vanilijavaahdolla
höystettynä. Herkkupalasta saa maksaa kolme euroa, mutta maku ja koko ovat
todella koko rahan arvoisia!
Paikasta ei oikeastaan keksi mitään negatiivista sanottavaa. Menitpä sitten aamiaiselle, lounaalle tai kahville, kahvila takaa varmasti viihtyvyyden ja hyvän makunautinnon!
Teksti: Laura Juntunen ja Sara Ylisaukko-oja
Kuvat: Linda Lohiniva
Lappelillin mutakakku on hintansa
arvoinen!
15
Vinkki: Tee itse mutakakku, ohje s. 27
TYL-LOOKS
Milla Simula 11B
Ylläni on hattu ja neule
Rovaniemen H&M:stä,
legginssit Gina Tricotista ja paita Seppälästä.
Kenkien ostopaikkaa en
muista millään, ja huivi
on ostettu Ranuan Hillamarkkinoilta.
Parhaita löytöjä teen kirppareilta ja alennusmyynneistä.
Tyylini on rento ja naisellisen leikittelevä. Hatut
ovat muodostuneet olennaiseksi osaksi tyyliäni.
Tärkeintä on, että viihdyn
vaatteissani.
Niilo Lääkkö 09B
Sanna Halmkrona 11A
Päälläni on joku vanha
Marimekon paita, housut
ja toppi, jotka ostin Englannista. Kengät ostin
Intersportista. Löytöjä
teen milloin mistäkin: joskus netistä ja joskus ihan
tavallisista kaupoista.
Asukokonaisuus on
onnistunut, kun vaatteet
näyttävät hyviltä päällä ja
värit sopivat yhteen.
En osaa nimetä mitään
tai ketään, mikä vaikuttaisi pukeutumiseeni eniten.
Tärkeintä on, että vaatteeni ovat värikkäitä. En
sen kummemmin pyri pukeutumisellani mihinkään
erikoiseen vaikutelmaan.
16
Minulla on päällä villakangastakki, joka on ostettu Helsingin H&M:ltä.
Neule on myös Helsingistä. T-paita on ostettu
Turkista. Housut ovat Tornion Jack & Jonesista ja
kengät on ostettu myös
jostain täältä Torniosta.
Parhaimmat löydöt teen
netistä ja tavallisista kaupoista. Myös tv-mainoksista voi bongata kivoja
asukokonaisuuksia tai
yksittäisiä vaatekappaleita, joita haluaisin kokeilla. Valitsen vaatteeni itse
mieleni mukaan. Asukokonaisuus on onnistunut,
kun vaatteet ovat päällä
rennot ja yhteensopivat.