Haltsari syksy 2011 - Tornion yhteislyseon lukion kotisivut
7 I R A S T L HA SYKSY 11 SISÄLLYSLUETTELO 3. Pääkirjoitus 4. Vapautta etsimässä 6. Ovi Haaparannalle 8. Kolumni 9. Gallup 10. Jukka Poika 12. Vaihto-oppilasvuosi 14. Kahvilakierros 16. TYL-looks 18. Mitä hippiys on? 20. Hippitesti 22. Novelli 23. Haltsarin takana 24. Arvostelut 27. Tylliläisten mietteitä Osoite: Tornion yhteislyseon lukio, Hallituskatu 7 95400 Tornio Painopaikka: Tornion kirjapaino Kansikuva: Linda Lohiniva Toimituksen kuvat: Ella Rukajärvi ja Linda Lohiniva Kiitos: Anna-Maija Niskavaara ja Jaana Stoor sekä tukijat Veera Heikkinen, PÄÄTOIMITTAJA Kreeta Korhola, TOIMITTAJA Vilma Ylimaunu, TOIMITTAJA Ella Rukajärvi, TOIMITTAJA Linda Lohiniva, TAITTAJA Sara Ylisaukko-oja, TOIMITTAJA Laura Juntunen, TOIMITTAJA Laura Nurmos, TOIMITTAJA PÄÄKIRJOITUS Viikonloppu kerrallaan Perjantaina aina ilakoidaan viikonlopusta: kerrankin kunnolla aikaa keskittyä läksyihin. Ja niin viikonloppu livahtaa sormien välistä aivan huomaamatta, kunnes taas sunnuntaina havahtuu siihen, ettei ole saanut mitään aikaiseksi. Stressi puskee päälle, ja systemaattinen asioiden hoito tuntuu ylivoimaiselta. Kuulostaako tutulta? Keskellä syksyistä aherrusta kaipaan ehdottomasti omaa aikaa, totaalista vapautta kaikista velvoitteista. Viikonlopuissa ehkä juuri se hetkellinen vapauden tunne on parasta. Saa suunnitella tekemisensä kokonaiset kaksi päivää ihan miten huvittaa, ilman huolen häivää maanantaina häämöttävistä koulutehtävistä. Mitä jos elämä olisi aina yhtä viikonloppua? Vapaus ja vastuu olisi vain omasta itsestään. Aluksi se totta kai tuntuisi ihanalta. Ei ainakaan stressi painaisi päälle ja olo olisi kuin kesälomalaisella - keskellä talvea. Mutta mitä se toisi tullessaan pidemmän päälle? Ehkä turhautuneisuutta, voisin kuvitella. Arjen rutiineja tuskin olisi, ainakaan siinä määrin kuin koulua käyvällä lukiolaisella. Viikonloput eivät tuntuisi enää miltään, eikä lomien odotus olisi enää sama asia. Tämän syksyn Haltsarissa tahdomme tarjota teille luettavaksi arjesta irtauttavan lehden, vaikka edes pieneksi hetkeksi. Kuten viikonloppukin, myös Haltsari on olemassa teitä varten, palkintona kovasta uurastuksesta. Iloiset syysterveiset Haltsarin toimituksesta! Veera Heikkinen 3 Vapautta etsimässä Vapaus-sana tulee alun perin latinan kielen sanasta libertas. Wikipedia kertoo vapauden olevan filosofinen ja poliittinen käsite, jolle on annettu erilaisia sisältöjä. Se on esteiden puutetta, elämää ilman kahleita. Vapaus on yleinen ihanne ja tavoittelun kohde. Vapaus ei ole itsestäänselvyys monellekaan, ja siitä on jouduttu taistelemaan jo vuosituhansien ajan. Sitä pidetään yleisenä hyveenä, mutta sen rajat vaihtelevat kulttuureittain ja aikakausittain. Vapautta rajoitetaan sekä lisätään monien lakien ja sääntöjen avulla. Esimerkiksi Suomen laissa on säädetty sananvapaus, uskonnonvapaus ja jokamiehenoikeus, joka tarkoittaa vapautta nauttia luonnosta ja sen antimista riippumatta omistussuhteista. Suomessa on myös oikeus käydä ilmaista peruskoulua. Kouluhan ei ole itsestäänselvyys kaikkialla. Erityisesti tyttöjen opiskelua rajoitetaan useissa maissa tai se on kokonaan kiellettyä ja turhana pidettyä. Vapaus on yleinen aihe myös elokuvissa, musiikissa ja kirjallisuudessa. Monet artistit the Beatlesistä Petri Nygårdiin ovat käyttäneet vapautta innoitteena musiikilleen. Vapauden käsite ja sen merkitys muuttuvat elämän eri vaiheissa. Eräs ystävämme lainasi vapauden määritelmäksi: ”Täydellinen vapaus on sitä, ettei omista mitään.” Syntyessään ihminen on täysin vapaa, mutta elämän mennessä eteenpäin tulee eteen monia rajoittavia velvollisuuksia. Vastasyntynyt vauva nukkuu, syö ja on täysin tietämätön maailman menosta ja ongelmista. Lapsen kasvaessa rajoitteet ja velvollisuudet lisääntyvät. Lapsi tulee tietoiseksi omista kyvyistään ja ajatuksistaan mutta ei vielä täysin hallitse niitä. Siirryttäessä nuoruusikään vapaus ja samalla vastuu lisääntyvät. Perheen arvot ja asenteet vaikuttavat nuoren rajoihin ja vapauksiin. Osa vanhemmista on ymmärtäväisempiä kuin toiset, ja rajoitukset vaihtelevat perheittäin. Myös asuinpaikalla ja vanhempien iällä on vaikutusta rajoitusten asettamiseen. Täysi-ikäiseksi tuleminen on monelle merkittävä muutos elämässä. Suomessa 18 vuotta täyttänyt on oikeutettu äänestämään vaaleissa, hankkimaan ajokortin ja käyttämään laillisia päihteitä. Äänioikeudella nuori saa vapauden vaikuttaa valtion ja kunnan asioihin. Ajokortti oikeuttaa autolla ajamiseen ja helpottaa liikkumista paikasta toiseen. Kotona kavereiden kanssa vietetyt illat vaihtuvat yökerhoihin ja limonadi väkevämmiksi juomiksi. Sex, drugs and rock’n’roll -ideologia on yleinen nuorilla. Monet pitävät nuoruutta villinä ja vapaana aikana ennen perheen perustamista ja paikalleen asettumista. Vaikka kaikkea pitääkin kokeilla, kannattaa silti pysyä järkevyyden ja lain rajoissa, ettei vanhana tarvitse katua. 4 Nuoruus on ensimmäisten seurustelusuhteiden aikaa. Sinkkuus ja sitoutumattomuus mielletään usein vapaudeksi. Silloin voi vapaasti luoda erilaisia suhteita eri ihmisiin olematta tilivelvollinen kenellekään. Toisaalta luotettavan seurustelukumppanin löytäminen voi lisätä vapauksia. Seurustelu tarkoittaa sitoutumista, omien menojen sovittamista toisen menoihin ja opettaa tasapainoilemaan elämän tärkeiden asioiden välillä. Vanhempien silmissä luotettava tyttö- tai poikaystävä saattaa lisätä nuoren vapauksia mennä ja tulla miten haluaa. Nuoruudessa luodaan myös muita tärkeitä elinikäisiä suhteita. Vanhemmaksi tultaessa arvomaailma ja asioiden tärkeysjärjestys muuttuvat. Paikalleen asettuminen, työpaikan löytäminen ja perheen perustaminen ovat elämän suuria muutoksia. Vaikka aikuisena on vapaa tekemään päätöksiä omasta elämästään, sitä rajoittavat vastuu ja monet velvollisuudet. Oma vapaa-aika on kortilla, ja kiireisen perhearjen keskellä lasillinen viiniä ja hyvä kirja voivat olla luksusta. Toinen löytää vapauden lenkkipolulta, toiselle taas viikonloppu erossa lapsista on rentouttava irtiotto arjesta. Töistä eläkkeelle siirryttäessä vapaudutaan monista elämää rajoittaneista työvelvollisuuksista. Monille eläkeikä tarkoittaa omaa aikaa. Uusien harrastusten hankkiminen ja matkustelu kuuluvat monien ikäihmisten eläkesuunnitelmiin. Myös lasten ja lastenlasten kanssa vietettävä aika on tärkeää ja merkityksellistä. Eläkkeellä on vapaa kiireisestä arjesta ja aikaa riittää niin itselle kuin muillekin. Vapaus on yllättävän vaikeasti määriteltävä käsite. Täysin vapaana eläminen on käytännössä mahdotonta ja tarkoittaisi lähes kaikesta omistamastaan luopumista. Ennen kaikkea vapaus on yksilöllinen tunne siitä, että saa päättää omasta elämästään ja tehdä asioita omalla tavallaan. Vapauden merkitys vaihtelee iän ja elämäntilanteen mukaan. Pienetkin asiat saattavat saada aikaan vapauden tunteen. Laura Juntunen Sara Ylisaukko-oja 5 Ovi Haaparannalle Viime kesänä olin kävelyllä ja päätin poiketa Haaparannan puolelle. Yhtäkkiä tajusin seisovani jossain päin Haaparannan keskustaa, enkä ollut nähnyt paikkaa koskaan aikaisemmin. Järkytyin. Jos on elänyt 17 vuotta samalla, pienehköllä paikkakunnalla, sitä olettaa tuntevansa kaikki paikat. Olen aina ajatellut Tornion ja Haaparannan olevan yhtä ja rajan olevan vain muodollisuus kartalla. Silti tuona iltana tajusin, että Haaparanta on minulle oikeasti melko tuntematonta aluetta. Hiukan häpeissäni lähdin miettimään, mitä oikeastaan edes tiedän koko kaupungista. Lopputuloksena keksin vain IKEAn, Maxin, Riekkolan ja alitajunnastani ajatuksen ”ei Haaparannalla ole mitään!”. Kun kyselin asiaa torniolaisilta kavereilta, vastaukset olivat melko samanlaisia. Kuitenkin epäilen vahvasti tietojeni laajuutta. Wikipedian mukaan Haaparannan kaupunkialueella asuu 4 800 ihmistä. Missä he kaikki ovat? Onko Haaparannalla jotain mielenkiintoista, josta olen ollut tietämätön kaikki nämä vuodet? Päätin ottaa asioista hiukan selvää. Kirjaston ovi Lähdin liikkeelle kirjastosta. Haaparannan kirjastoon tutustuin jo vuosi sitten, kun ruotsin kurssilla oli tehtävänä hankkia sinne kirjastokortti. Jo silloin ihmettelin suuresti, miten en ollut aikaisemmin tajunnut: totta kai haaparantalaisillakin on oma kirjasto! Kirjastossa on yllättävän paljon ruotsinkielisten kirjojen lisäksi myös suomen- ja englanninkielisiä teoksia. Jos vain viitsii, kieltä oppii aivan ilmaiseksi. Ruotsissa ilmeisesti on enemmän rahaa käytössä kirjastoihin ja muutenkin kulttuuriin. Tällaista mahdollisuutta kannattaisi ehdottomasti hyödyntää enemmän. 6 Muita ovia Kyselin hiukan ihmisiltä, jotka voisivat tietää Haaparannasta enemmän. Minua melkein hävettää myöntää, että tieto Haaparannan Folkets Husetillä olevasta elokuvateatterista oli minulle uutta. Kun Tornion elokuvateatteri lakkautettiin, luulin jääneeni Kemin armoille. Nyt voin kuitenkin yhden käynnin perusteella sanoa, ettei tarvitse mennä Kemiin saakka. Vaikka ruotsinkielinen tekstitys näyttikin aluksi pahalta, elokuvassa pysyi hienosti mukana. Haaparannan kotisivuilta löytyi paljon liikkeiden nimiä, joista en ollut ikinä kuullut. Suomen puolelta voisin väittää tuntevani suurimman osan pienistäkin kaupoista, mutta Ruotsin puolen liikkeissä on varmasti paljon tuntemattomia. Jos vain jaksaa nähdä vaivaa, voi varmasti yllättyä positiivisesti. Netistä löytyi myös tietoa Haaparannan karting-radasta, jota olisi hauska kokeilla, ja Cape Eastista, joka osoittautui kielletyksi alaikäisille. “En usko, että torniolaisena osaan arvostaa tarpeeksi kaksinkertaisia ilotulituksia uudenvuodenyönä tai tunnin pidempään auki olevia kauppoja.” Näinkin pienellä tutkimuksella sain suhteellisen paljon uutta tietoa. Istuessani autossa eräänä sumuisena sunnuntaiaamuna Haaparannan keskustassa ymmärsin sen viimein. Haaparanta todellakin on toinen maa, kaikesta läheisyydestään huolimatta. Rakennukset ovat täysin eri tyyliä, ja joulun alla valot ovat aivan eri luokkaa. Kaupoissa ilmoitukset ovat ruotsiksi, samoin kuin katujen nimet. Kun avaa silmänsä turistin näkökulmasta, Haaparannasta voi saada aivan erilaisia asioita irti. En usko, että torniolaisena osaan arvostaa tarpeeksi kaksinkertaisia ilotulituksia uudenvuodenyönä tai tunnin pidempään auki olevia kauppoja. Se, että meillä on täysi vapaus kulkea rajan yli oman mielemme mukaan, on ehkä tehnyt Ruotsista liiankin arkisen. Jos pystyisin ajattelemaan, kuten Keski-Suomessa asuva pieni serkkuni, olisin ehkä paljon kiitollisempi: hän oli ihmeissään, sillä Haaparannan kaupassa ollut lapsi oli puhunut outoa kieltä. Tutkimusmatkani Haaparannalle tuskin loppuu tähän, yritän pitää silmät ja korvat avoinna. Teksti ja kuva: Ella Rukajärvi 7 Kolumni Televisiotarjonnan tasoko laskenut? Televisio löytyy lähes jokaisesta kodista. Vain muutamassa vuosikymmenessä se on juurtunut kulttuurimme arkipäiväiseksi tylsäntappajaksi ja toimivaksi lapsenvahdiksi. Sisällöllisesti televisio tarjoaa jokaiselle jotakin, mutta silti parhaan katseluajan ohjelmapaletti saa aikaan purnausta. Television hyvät, pahat ja rumat ovat jo saattaneet, ymmärrettävästä syystä, vieraannuttaa monet ruutujen ääreltä kokonaan, mutta on myös syytä pitää mielessä, että 2000-luku on tuonut olohuoneisiimme valtaosan kaikkien aikojen parhaista draama- ja komediasarjoista. Rajuimmillaan riehuva tosi-tv-törky, lamaannuttava uusintojen tulva ja urheilun tunkeutuminen maksullisilta kanavilta kaikkien tv-luvan maksajien koteihin raivostuttavat, mutta vastaavasti käsikirjoitettujen sarjojen määrä korvautuu laadulla. Omista kanavistamme Yle teki viime vuosien tervetulleimman kulttuuriteon ostaessaan sensuroimattomasta sisällöstään tunnetun amerikkalaisen kaapelikanava HBO:n ohjelmat tuoreeltaan näytettäväksi myös meillä. HBO:n miljoonabudjetein valmistuneet sarjat ja tv-elokuvat ovat asettaneet televisioviihteelle täysin uudenlaiset laatustandardit. Useat kanavan monista omaperäisistä lippulaivasarjoista, kuten esimerkiksi Mullan alla, Sopranos, Taistelutoverit ja True Blood, ovatkin esittäneet suurta roolia television uuden tulemisen muotoutumisessa ja vieneet mennessään myös tämän aktiivisen televisionkatsojan sydämen. Yksi nykytelevision älykkäimmistä sarjoista on 60-luvun New Yorkiin sijoittuva, pienen mainostoimiston edesottamuksia kuvaava Mad Men. Toisin kuin monet tv-tasoiset aikalaiskuvaukset, Mad Men on muutakin kuin retrotapetteja ja –vaatteita. Historian lehtiä komeasti havisuttava sarja on jo nyt jättänyt pysyvän jäljen aikamme viihdekulttuuriin. Suomessa ohjelman vastaanotto on ollut sen verran varovainen, että sitä esittävä Nelonen on piilottanut sen ohjelmistossaan myöhäisiltaan. Pienellä vaivannäöllä television runsaudensarvesta on löydettävissä niin laadukasta viihdettä kuin sivistystäkin. Jos ei aikaisemmin ole uskonut kumpaankaan, nyt on aika antaa televisiolle mahdollisuus. Huonot ohjelmat ovat huonompia kuin koskaan ennen, eivätkä urheilu ja uusinnat ole kadonneet mihinkään, mutta ensi kertaa hyvin pitkään aikaan amerikkalainen tv-viihde on aidosti älykästä ja hauskaa. Vaikka nyt viimein suvaitsisi todeta television omallekin arvolle sopivaksi, niin voihan sitä niin kutsuttua korkeakulttuuria lähteä harrastamaan silloin, kun televisiosta ei tule mitään. Kreeta Korhola 8 GALLUP 1. Oletko koskaan lomaillut ulkomailla? Missä? 2. Mikä on paras tapa viettää lomaa Suomessa? 3. Miten aiot viettää tulevan joululoman? Olli-Pekka Niskanen, 11A Ella Väänänen 09E (ent. 08E) 1. Olen. Turkin Alanyassa. 2. Ainakin talvella paras tapa on mennä ylemmäs Lappiin ja ottaa rennosti. 3. En tiedä vielä, mutta jos tulee tarpeeksi lunta, niin sitten lasketellen! 1. Olen. Ympäri Eurooppaa aika paljon. 2. Paras tapa viettää lomaa Suomessa on lähteä kiertelemään lähiseutuja! Täältä löytyy vaikka mitä kivoja paikkoja. 3. Joululomalla olen perheen kanssa, syön paljon ja lähden katsomaan kavereita Pariisiin. Annika Kuusisto, uskonnon ja psykologian lehtori 1. Olen lomaillut Pohjoismaissa Islantia lukuun ottamatta sekä Saksassa, Englannissa, Virossa, Italiassa, Espanjassa, Kreikassa, Israelissa ja Portugalissa. 2. Pois kotoa, ettei tule mieleen järjestystä kaipaavat kaapit. Mökkimme meren saaressa on kesällä ykkönen. Muina aikoina on kiva vuokrata yhdessä perheen ja sukulaisten kanssa lomahuoneisto esimerkiksi pohjoisesta. 3. Joulua vietämme oman perheen kesken kotona. Suunnitelmissa on myös tavata läheisiä sekä matkustaa Eilatiin, Israeliin. Viljam Partanen, 10C 1. Olen toki! Haaparannalla kävin serkkujen luona yhtenä viikonloppuna yötä. 2. Kerätä iso porukka ja mennä mökille, saunoa ja syödä paljon. 3. Varmaan kotona syöden ja nukkuen. Uudenvuodenjuhlat voisi järjestää! Kuvat ja teksti: Linda Lohiniva 9 Jukka Poika -suomireggaen mestari Tänä syksynä sain ensimmäistä kertaa kokeilla haastattelijan taitojani päästessäni haastattelemaan suomireggaen puolestapuhujaa jja a artistia Jukka Poikaa. Jukka Poika esiintyi Kalli Jam -tapahtuman pääesiintyjänä. Paikalle saavuttuani sain kaulaani Press-passin, jolla pääsin seuraamaan esiintyjiä aivan lavan vierestä. Tuntia ennen Jukka Pojan keikkaa siirryin keikka-alueelta ”backstagelle” eli laskettelukeskuksen vuokraamorakennukseen. Tilanne oli uusi ja jännittävä, sillä olin haastattelija muiden ammattilaisten joukossa. LAPSUUS TORNIOSSA Jukka Poika asui 13-vuotiaaksi asti Tornion Särkinärässä. Silloin Silloinen en lama pakotti perheen muuttamaan pääkaupunkiseudulle. Ala-asteen hän kävi Kivirannalla ja yläasteen alun Suensaarella. Muistelmat lapsuudenkesien pyöräilyistä, kalastamisesta, ensimmäisistä tupakka- ja alkoholikokeiluista saivat hymyn artistin kasvoille. Nostalgiset muistelmat Kallilla lautailusta ja jalan murtamisesta palauttivat Jukan lapsuusaikoihin. Vaikka Jukka asuikin lapsuutensa Torniossa, ei hän enää tunne itseään torniolaiseksi. Hän kertoi sopeutuvansa helposti eri paikkoihin. Hän lainasi Bruce Leetä ja sanoi olevansa kuin vesi, joka vaihtaa olomuotoaan ja sopeutuu helposti sinne, missä milloinkin on. Koti on siellä, missä hän milloinkin asuu. Hän myöntää Lapin ja Tornion tuovan tietynlaisen haikeuden tunteen. Hän on pitkään ollut poissa lapsuusajan maisemistaan, satunnaisia vierailuja lukuun ottamatta, ja entisajan muistelu tuo hänelle ”reppana¿iliksen”. MITÄ ON VAPAUS? Kysyin lehtemme teeman mukaisesti, mitä sana ”vapaus” Jukalle merkitsee ja miten hän sen selittäisi. Jukka Poika sanoo vapauden olevan omaa valinnanvaraa ja vallankäyttöä, velvoitteiden hyväksymistä ja balanssia omassa toiminnassaan. Tietynlaisen takertumattomuuden nykypäivän ilmiöihin hän myös mainitsee vapautena. Täysi-ikäiseksi tuleminen on monelle eräänlaista vapautta. Jukka kertoo, kertoo, et ettei tei täysi-ikäiseksi tuleminen ollut hänelle erityisen mullistava tapahtuma. tapahtu ma. Vanhemp Vanhempien ien kavereiden kanssa liikkuessa hän oli harjoitellut täysiikäisyyttä jo etukäteen. Hän kertoo erään kerran kohdanneensa karvaan pettymyksen ollessaan ollessaan menossa ka kavere vereidensa idensa kanssa katsomaan erään jamaikalaisen artistin keikka keikkaa a isoveljensä passilla. Ovelta hänet käännytettiin pois, koska hänen ha harrmikseen veljen passi oli vanhentunut. Myöhemmin illalla eri portsarin ollessa ove ovell lla a hän pääsi sisään. Mutta narikassa ollut portsari, joka oli hänet aiemmin käännyttä käännyttän nyt ovella, huomasi tutun pojan ja talutti ulos. 10 KEIKALLA Ahkerasti keikkaileva ja ulkomaillakin esiintynyt Jukka Poika sanoo suomalaisen keikkayleisön olevan erilaista kuin muualla maailmassa. Tietysti myös yleisön ikä, paikka ja koko vaikuttavat. Esimerkkinä hän mainitsee Norjan ja Brasilian, joissa yleisö on kohteliaampaa, hillitympää ja ei niin ”päällekäyvää” kuin suomalainen myöhäisillan baarikeikkojen humaltunut yleisö. Tapahtuman järjestäjät tulivat pian sanomaan, että haastatteluaika on päättynyt ja Jukan on valmistauduttava esiintymään. Tähän, omin sanoin ”aina ¿ne”, artisti totesi: ”Ei kai tämä nyt vielä loppunut? Mulla ois vielä vaikka mitä kertomista.” Aiemmin illan tapahtumassa oli esiintynyt Juicy Sounds, DJ Unne ja DJ Tynsky. Jukka Poika esiintyi Selecta Andorin kanssa, joka ennen Jukka Pojan lavalle tuloa soitti loistavan setin eri artistien reggaebiisejä. Jukka Poika esiintyi ammattimaisin ottein, ja tapahtuma oli kaikin puolin loistava. Kemi-Tornio-alueella ei ole turhan usein tapahtumia, joissa esiintyy tunnettuja artisteja. Tällaisia tarvitaan lisää! Kallin omistaja vihjaisi, että ensi vuonna on odotettavissa samantyylinen tapahtuma. Teksti: Sara Ylisaukko-oja Kuva: Linda Lohiniva ”Hän lainasi Bruce Leetä ja sanoi olevansa kuin vesi, joka vaihtaa olomuotoaan ja sopeutuu helposti sinne, missä milloinkin on.”” on. Sara Ylisaukko-oja Ylisaukko-oja Jukka Poika viihdytti yleisöä myös Qstockissa. 11 Vaihto-oppilasvuosi - ovi ulkomaille Yhä useampi nuori unelmoi vuodesta vaihto-oppilaana. Toiset haluavat elää elokuvista ja tv-sarjoista tuttua amerikkalaista high school -elämää, kun taas toiset haaveilevat Australian aurinkoisista hiekkarannoista ja vaahtopäisistä aalloista. Osa haluaa oppia puhumaan englantia täydellisellä brittiaksentilla, osa toivoo voivansa herätä joka aamu herkulliseen croissanttien tuoksuun. Jotkut haluavat jäädä Eurooppaan, jotkut tahtovat mahdollisimman kauas. Mutta mikä vaihto-oppilasvuodessa oikestaan viehättää? Miksi viettää vuosi keskellä tuntematonta kulttuuria ja vieraita ihmisiä, kaukana kaikesta tutusta ja turvallisesta? Yksi syy vaihto-oppilasvuoden suosioon on varmasti juuri mielenkiinto tuntematonta kulttuuria kohtaan, sillä mikäpä olisi tehokkaampi tai todenmukaisempi tapa tutustua uuteen kulttuuriin kuin elää sitä tavallisen ihmisen tasolla. Lomalla ollessa oleskelu pyörii yleensä rentoutumisen ja hauskanpidon ympärillä, jolloin maasta paljastuu vain hohdokas puoli, ja jos taas yrittää tieten tahtoen tutkia kulttuuria, näkemyksestä muodostuu yleensä liian analyyttinen ja etäinen. Vaihto-oppilaana kuitenkin elää osana maan arkea, mikä takaa todenmukaisemman kuvan sen ihmisistä ja tavoista. Yksi vaihto-oppilasvuoden kiehtovimmista piirteistä on varmasti myös lähes täydellinen vapautuminen jo liiankin tutuksi käyneestä arjesta, kuten kaavamaiseksi muuttuneesta koulutyöskentelystä tai viikoista, jotka tuntuvat kaikki noudattavan täysin samaa käsikirjoitusta. Täytyy kuitenkin muistaa, että vaikka vuosi mahdollistaakin irtautumisen puuduttavista rutiineista, se tuo tilalle toisenlaisen arjen, johon kuuluvat omat sääntönsä ja rajoitteensa. JÄÄKIEKKOA JA PIMEITÄ ILTAPÄIVIÄ Jiri Mareš viettää neljättä kuukauttaan vaihto-oppilaana Suomessa ja aikoo olla koulussamme koko lukuvuoden. Suomi ei ollut Jirille mikään itsestään selvä valinta kohdemaaksi. Itse asiassa hän ei juurikaan välittänyt, missä maassa viettäisi vuotensa vaihdossa, kunhan ylipäätänsä pääsisi ulkomaille. Vasta kun toimisto, jonka kautta hän lähti vaihtoon, ehdotti kohdemaaksi joko Suomea, Ruotsia tai Norjaa, Jiri valitsi Suomen, osittain hyvän jääkiekkomenestyksen vuoksi. Jirin mielestä vaihto-oppilasvuoden tuomista kokemuksista voi olla paljon hyötyä myöhemmin elämässä, ja se onkin osasyy siihen, miksi hän päätti lähteä. Myös vieras kulttuuri ja halu tavata uusia ihmisiä houkuttelivat ulkomaille. Eniten vuodessa kuitenkin kiehtoi mahdollisuus kehittyä englannin puhujana ja mahdollisesti oppia täysin uutta kieltä, suomea. Jiri ei osaa valita kokemusta, joka olisi noussut ylitse muiden, mutta arvelee sen varmasti liittyneen jollain tavalla jääkiekkoon, jota hän pelaa Kemissä. Huonona kokemuksena päällimmäiseksi mieleen sen sijaan nousee suomalainen ruoka, joka ei ole onnistunut tekemään kovinkaan hyvää vaikutusta. Myös jo kolmelta pimenevät päivät ovat olleet omalaatuinen kokemuksensa. Jirin mukaan Suomi eroaa eniten hänen kotimaastaan Tsekistä koulun suhteen. Hän on esimerkiksi tottunut kellon soittoon tuntien alkaessa ja loppuessa sekä 45 minuuttia pitkiin oppitunteihin 75-minuuttisten sijaan. Positiivisesti yllättävää koulussamme on ollut sen modernius, kuten Smart Boardit vanhojen liitutaulujen rinnalla. 12 Jiri Mareš HIGH SCHOOL-ELÄMÄÄ YHDYSVALLOISSA Henna Merenheimo viettää vaihto-oppilasvuottaan Richlandissa, Washingtonin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Hän lähti USA:han neljä kuukautta sitten ja palaa Suomeen noin kuuden kuukauden päästä kesäkuussa. Henna lähti vaihtariksi Into-nimisen järjestön kautta ja suosittelee sitä lämpimästi kaikille vaihto-oppilasvuotta suunnitteleville, sillä yhtiö osaa hoitaa tehtävänsä hyvin, mikä on Hennasta tärkeämpää kuin se, että järjestö on tunnettu. Henna päätti lähteä juuri Yhdysvaltoihin, koska hän on aina pitänyt maan kulttuurista ja ajatellut USA:n olevan mahdollisuuksien maa, jossa olisi mahtavaa päästä käymään. Syynä valintaan oli myös se, että Henna halusi kokea amerikkalaisen high schoolin tansseineen sekä kaikkine klubeine ja aktiviteetteineen. Henna on kokenut paljon viimeisen neljän kuukauden aikana ja sanoo, että kokemuksia on mahdotonta laittaa paremmuusjärjestykseen, sillä jokainen niistä on hänen mukaansa ollut ainutlaatuinen ja omalla tavallaan hieno. Henna on onnellinen siitä, että on saanut kokea jo nyt enemmän kuin monet vaihto-oppilaat kokevat koko vuoden aikana, sillä hän on päässyt vierailemaan esimerkiksi New Yorkissa ja Seattlessa. Myös ikäviä kokemuksia on ollut, ja esimerkiksi isäntäperheen hyvän ystävän hautajaiset oli tilaisuus, johon Henna ei olisi halunnut osallistua. Eniten Suomesta eroavat Hennan mukaan ihmiset, jotka ovat todella sosiaalisia, kohteliaita ja kutsuvat toisiaan nimillä kuten ‘’honey’’, ‘’sweetheart’’ ja ‘’darling’’. Ihmiset ovat myös vapautuneempia tuntemattomien seurassa kuin suomalaiset, sillä esimerkiksi kaupan kassalla myyjän kanssa voidaan käydä vilkkaita keskusteluja. Toinen suuri ero Suomen ja Yhdysvaltojen välillä on koulutus ja sen taso. Amerikkalaiset koulut ovat isoja ja oppiaineita voi olla yli 100. Myös koulun jälkeiset aktiviteetit ja koulujen urheilujoukkueet ovat isossa roolissa. Koulutuksen taso ei kuitenkaan yllä Hennan mukaan läheskään samalle tasolle suomalaisen koulujärjestelmän kanssa, osittain varmasti siksi, että luokkakoot ovat niin suuria. Yhdysvaltalaiset eroavat suomalaisista myös esimerkiksi siinä, että he syövät ulkona useammin ja heillä on jokaisella suuri auto, jolla ajetaan pienimmätkin välimatkat. Yllättävintä vaihto-oppilasvuodessa on Hennan mukaan ollut se, kuinka hyvin maapallon toisella puolella pärjää, vaikka ympärillä on ainoastaan uusia kasvoja eikä kukaan puhu suomea. Hän on saanut huomata, että vaikka Suomessa ollessaan on helppoa ajatella, että ilman tuttua ja turvallista ympäristöä olisi vaikea selvitä, tosipaikan tullen pärjää paremmin kuin hyvin. Vaihto-oppilaan elämä on Hennan mukaan paljon rajoitetumpaa kuin tavallinen arki, sillä vaihtareita sitovat monet säännöt ja he ovat siksi todella riippuvaisia muista ihmisistä. Amerikka ei myöskään ole mikään maailman turvallisin paikka, joten esimerkiksi yksin liikkuminen on melko rajoitettua. Kaikki eivät sovellukaan vaihtariksi, sillä vaihto-oppilaan täytyy pystyä elämään tiettyjen rajoitusten ja sääntöjen mukaan. Henna suosittelee vuotta vaihdossa kaikille, jotka ovat valmiita kokemaan unelmiensa vuoden lukioiässä ja jotka ovat avoimia, sosiaalisia, valmiita kokemaan uusia asioita ja osaavat nauttia elämästä. Teksti: Laura Nurmos Henna Merenheimo 13 KAHVILAKIERROS Näin syyspäivien piristykseksi päätimme testata muutamia Tornion ja Haaparannan kahviloita. Yhdessä tuumin Haltsarin toimittajien kanssa piipahdimme Hevi’sissä, Lappelillissa ja Robert’s Coffeessa sekä Ruotsin puolella Nya Konditorietissa. Totta kai arvosteluun pääsi myös meidän lukiomme upouusi Café Tylppä. Haaparannan kahvila on varmaankin monelle aika tuntematon paikka, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Tornion kahvilat taas ovat tutumpia ja osoittautuivat odotetusti viihtyisiksi ja muutenkin mukaviksi. Meihin vaikutuksen tekivät varsinkin Hevi’s ja Lappelill. Tässä vähän vinkkiä, mitä on tarjolla, mutta testaa ihmeessä itse, mikä on alueen paras kahvittelupaikka! HEVI’S Hallituskadulla sijaitseva lämmintunnelmainen Hevi’s kuuluu ehdottomasti Tornion kahviloiden parhaimmistoon. Paikka on ihanan omaperäisesti sisustettu ja huokuu viihtyisyyttä. Kotoista tunnelmaa luovat nojatuolit, kirja- ja lehtihyllyt, penkkejä pehmustavat tyynyt sekä seinillä roikkuvat liitutaulut resepteineen ja elämänviisauksineen. Erikoisimpina sisustuselementteinä kahvilaa koristavat kattoon asti yltävät koivut ja hauskat metallisista raastimista tehdyt kattolamput. Taustalla soi rento musiikki, ja tervetulleen tunnelman kruunaa aina ystävällinen palvelu. Kahville tai lounaalle poiketessa saattaa Hevi’siin ihan huomaamatta unohtua istuskelemaan ja nauttimaan moneksi tunniksi! Listalta löytyy herkullisia tuotteita niin pieneen kuin isompaankin nälkään. Tilata voi esimerkiksi pitsan, klubileivän, patongin, salaatin tai uuniperunan oman makunsa mukaan tai herkutella erikoiskahveilla ja Hevi’sin tunnetuilla vohveleilla. Tuotteet ovat laadukkaita ja maukkaita mutta ehkä hieman liian hintavia tavallisen opiskelijan rahapussille. Harvalla varmaankaan on varaa poiketa Hevi’siin jokaisella hyppytunnilla. Ainoana miinuksena ovat siis korkeat hinnat, mutta muuten Hevi’s ansaitsee lämpimällä tunnelmalla, viihtyisällä sisustuksella ja maittavilla tuotteilla lähes täydet viisi tähteä. NYA KONDITORIET Päätimme kokeilla myös naapurikaupunkimme kahvilatarjontaa. Haaparannan pääkadulla sijaitseva Nya Konditoriet on erittäin viihtyisä ja tuoreiden leivosten tuoksuinen kahvila-konditoria. Sisustus on kahvilamaisen tyylikäs: kauniita tauluja, peilejä ja maanläheisiä värejä. Pöytiä on useita ja tilaa riittävästi. Tarjolla oli monipuolinen valikoima leivoksia, pullia, leipiä, suolaisia pasteijoita ja piirakoita sekä suklaakonvehteja. Myös allergikot on otettu hyvin huomioon, sillä tarjolla on sokerittomia, gluteenittomia ja maidottomia vaihtoehtoja. Konditoriasta voi halutessaan myös tilata niin makeita kuin suolaisiakin kakkuja ja leivonnaisia. Leivokset ovat maistuvia, ja hinta on myös kohdallaan. Valitettavasti kaikkien tuotteiden hintoja ei ollut esillä, eli halutessaan täytyy kysyä henkilökunnalta. Kahvilassa oli myös ruotsinkielisiä lehtiä ja kirjoja kahvinjuonnin ohessa luettavaksi. Niiden, joilta ruotsin kieli ei luonnistu, ei tarvitse säikähtää, sillä työntekijät palvelevat onneksi myös suomen kielellä. 14 Hevi`sin sisustus on omaperäinen ja viihtyisä. CAFÉ TYLPPÄ Koulumme on ehdottomasti astunut askeleen eteenpäin viihtyisän kouluilmapiirin luomisessa avatessaan kahvilan. Kupillinen kahvia, vastapaistettu pulla tai lämmin pasteija on mukava piristys pitkän koulupäivän keskellä. Enää eivät haittaa tuulet ja tuiskut, kun kahvia saa lähtemättä ulos. Hinnatkin ovat kohdallaan. Mukavana lisänä valikoimaan on tullut myös limukkaa ja karkkia. Tylppää arvostellessa on tietysti otettava huomioon koulun resurssit kahvilan pitämiseen. Kahvilassa on aina tilaa, tarjolla on useita lehtiä luettavaksi ja musiikin saa valita oman mielen mukaan. Olisi kuitenkin toivottavaa, että kupin kahvia saisi lämpimänä, kokonaisena ja ilman pohjasakkoja. Kahvin laadussa ja työntekijöiden palvelualttiudessa olisi hiukan toivomisen varaa. LAPPELILL Länsirannalla sijaitseva viihdekahvila Lappelill ansaitsee asiakkaansa pisteet rauhallisuudellaan ja tunnelmallisu tunnelmallisuudellaan. udellaan. Kesällä paikka houkuttelee asiakkaita myös terassille, mutta varsinkin syys- ja talvi-iltoina kynttilöillä somistettu kahvila pääsee oikeuksiinsa. Lappelilliin voi tulla kahvittelemaan ystävän kanssa tai istahtaa rauhassa nojatuoliin tai sohvan nurkkaan lukemaan päivän lehdet ja nauttimaan kupin kuumaa. Taustalla soi tunnelmaan sopiva musiikki, ja nurkasta löytyy jopa piano, jota saa vapaasti soittaa. Kahvivalikoimaan kuuluu tavallisen kahvin lisäksi muutamia erikoisuuksia, kuten suklaa- tai kinuskilatte. Myös monenlaista teetä on tarjolla. Vatsantäytteeksi Lappelillista saa muun muassa erilaisia salaatteja, uuniperunoita ja tousteja. Makeannälkää taas taltuttavat esimerkiksi mutakakku ja omenapiirakka, vanilijavaahdolla höystettynä. Herkkupalasta saa maksaa kolme euroa, mutta maku ja koko ovat todella koko rahan arvoisia! Paikasta ei oikeastaan keksi mitään negatiivista sanottavaa. Menitpä sitten aamiaiselle, lounaalle tai kahville, kahvila takaa varmasti viihtyvyyden ja hyvän makunautinnon! Teksti: Laura Juntunen ja Sara Ylisaukko-oja Kuvat: Linda Lohiniva Lappelillin mutakakku on hintansa arvoinen! 15 Vinkki: Tee itse mutakakku, ohje s. 27 TYL-LOOKS Milla Simula 11B Ylläni on hattu ja neule Rovaniemen H&M:stä, legginssit Gina Tricotista ja paita Seppälästä. Kenkien ostopaikkaa en muista millään, ja huivi on ostettu Ranuan Hillamarkkinoilta. Parhaita löytöjä teen kirppareilta ja alennusmyynneistä. Tyylini on rento ja naisellisen leikittelevä. Hatut ovat muodostuneet olennaiseksi osaksi tyyliäni. Tärkeintä on, että viihdyn vaatteissani. Niilo Lääkkö 09B Sanna Halmkrona 11A Päälläni on joku vanha Marimekon paita, housut ja toppi, jotka ostin Englannista. Kengät ostin Intersportista. Löytöjä teen milloin mistäkin: joskus netistä ja joskus ihan tavallisista kaupoista. Asukokonaisuus on onnistunut, kun vaatteet näyttävät hyviltä päällä ja värit sopivat yhteen. En osaa nimetä mitään tai ketään, mikä vaikuttaisi pukeutumiseeni eniten. Tärkeintä on, että vaatteeni ovat värikkäitä. En sen kummemmin pyri pukeutumisellani mihinkään erikoiseen vaikutelmaan. 16 Minulla on päällä villakangastakki, joka on ostettu Helsingin H&M:ltä. Neule on myös Helsingistä. T-paita on ostettu Turkista. Housut ovat Tornion Jack & Jonesista ja kengät on ostettu myös jostain täältä Torniosta. Parhaimmat löydöt teen netistä ja tavallisista kaupoista. Myös tv-mainoksista voi bongata kivoja asukokonaisuuksia tai yksittäisiä vaatekappaleita, joita haluaisin kokeilla. Valitsen vaatteeni itse mieleni mukaan. Asukokonaisuus on onnistunut, kun vaatteet ovat päällä rennot ja yhteensopivat.
© Copyright 2024