1. No category

Seinäjoen kirjasto
– osa upeaa Aalto-keskusta
Seinäjoki library
– a part of the magnificent
Aalto Centre
Библиотека города Сейняйоки
– часть великолепного центра
Алвара Аалто.
Alvariania ry.
Seinäjoen kaupunginkirjasto−maakuntakirjasto
Tämä vihkonen on tehty Seinäjoen Aalto-kirjaston 50-vuotisjuhlavuonna 2015.
Alvariania ry.
Seinäjoen kaupunginkirjasto−maakuntakirjasto
tekstit
Markus Aaltonen ja Mervi Heikkilä
kuvat
Hanna Kotila, Juha Harju ja Kalevi Mäkinen. Kaikkien kuvien ottaja ei ole tiedossa.
käännökset
englanti: Jenni Gray, venäjä: Tiina Rinta-Jouppi
Kiitos Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon museotoimenjohtaja Susanna
Tyrväiselle sekä Alvar Aalto –museolle kannustuksesta ja avusta.
Kiitokset Alfred Kordelinin säätiön Seinäjoen rahastolle apurahasta.
Seinäjoen kirjasto - osa upeaa
Aalto-keskusta
–
Maailmalta löytyy runsaasti esimerkkejä pyrkimyksistä rakentaa uusia, ehyitä
kaupunkikeskustoja. Pääsääntöisesti ne ovat eri syistä jääneet keskeneräisiksi. Alvar
Aaltokin suunnitteli useita keskustoja, joista vain Seinäjoen Aalto-keskus kyettiin
toteuttamaan kokonaisuudessaan akateemikon suunnitelman mukaisesti. Tämä
Aalto-keskuksen arkkitehtonisen loistokkuuden ohella tekee Seinäjoesta
kansainvälisestikin mielenkiintoisen kaupungin. Luetaanhan Aalto vielä tänäänkin
maailman huippuarkkitehtien kärkijoukkoon.
Alvar Aallon (1898−1976) ura arkkitehtina ja muotoilijana oli poikkeuksellisen laaja
ja monipuolinen, sekä kotimaassa että ulkomailla. Aallon varhaisimmat työt
edustavat pohjoismaista klas-sismia. Varsin nopeasti hän omaksui funktionalismin
käytännöllisyyden ja tarkoituksen-mukaisen suunnittelun periaatteet. Vaikka hänen
puhtaan
funktionalismin
kautensa työt (Paimion parantola
ja Viipurin kirjasto) merkitsivät
kansain-välistä läpimurtoa, hän
ei
pysähtynyt,
vaan
loi
omintakeisen
moder-nistisen
tyylisuuntauksen.
Elä-mänsä
aikana Aalto osallistui yli 500
rakennushankkeeseen, joista 400
oli
Suomessa.
Ulkomaille
suunnitelluista 90 hankkeesta
toteutui parikymmentä.
kuvat: Kalevi Mäkinen
Östermyran
ruutitehtaan
ruutimakasiinista tehty Seinäjoen
vanha kirkko oli käynyt pieneksi
ja
sijaitsi
kasvavaan
asemanseutuun nähden syrjässä.
Suomen Arkkitehtiliiton toivoma
yleinen
arkkitehtuurikilpailu
uudesta kirkosta järjestettiin
vuonna 1951. Elettiin aikaa,
jolloin
papiston
tukemat
vanhemman polven arkkitehdit ja
nuoremmat kiistelivät kirkkojen
rakennustyylistä. Seinäjoellakin
haluttiin traditionaalista kirkkoa,
mutta kilpailuun osallistuneiden
45 arkkitehdin joukosta nostettiin
parhaimmaksi jo tuolloin kansainväliseen kuuluisuuteen nousseen, omassa maakunnassa syntyneen Alvar Aallon modernistinen ehdotus ”Lakeuksien risti”.
Lakeuden Ristiksi nimetty kirkko valmistui 1960, seurakunta-keskus 1966. Kellotorni
kurkot-taa 65 metrin korkeuteen. Kirkon tiilipinta on slammattu valkoiseksi. Kivijalka
ja kappeli ovat mustaa graniittia, katto on kuparia. Muodoltaan kirkkosali on
katedraali-kirkko, jossa on modernin auditorion ja var-haiskristillisen basilikan
piirteitä. Kirkkosalissa on 1200 istuma-paikkaa. Sisätilojen materiaaleja ovat
punahonka, marmori ja terrakottatiili.
Kuvat: Kalevi Mäkinen ja Minna Hirvelä
Kaupungintalo, kuva: Kalevi Mäkinen
Myös kaupungintalosta ja sen hallintokorttelista järjestettiin arkkitehtikilpailu, jonka
Alvar Aalto voitti. Kaupungintalo valmistui 1962. Aallon kilpailuehdotuksessa
kaupungintalokortteli kytkeytyi kirkolliseen keskukseen. Näin syntyi yhtenäinen
Seinäjoen hallinto- ja kulttuurikeskus, jonka seinäjokelaiset ovat nimenneet Aaltokeskukseksi. Julkisivu on päällystetty tummansinisillä keraamisilla sauvoilla, jotka
erottavat rakennuksen kaupallisista ja yksityisistä rakennuksista sekä korostavat sen
ainutlaatuisuutta.
Julkisivumateriaalilla ja pylvässalin päällä olevalla veistoksellisella tornilla ilmaistiin
myös rakennuksen sisäistä hierarkiaa. Kaupungintalon tärkein tila, valtuuston
istuntosali, onkin rakennuksen tornimaisessa osassa. Aalto-keskuksen arvorakennusten (kirkko, kaupungintalo, kirjasto ja teatteri) asemointi poikkeaa ympäröivän asemakaavan koordinaatistosta. Vähäarvoisemmat rakennukset (seurakuntakeskus ja valtion virastotalo) noudattavat kaupallisen keskustan ruutukaavan
logiikkaa. Tällä on korostettu Aalto-keskuksen arvoasemaa kaupunkirakenteessa.
Kaupunginteatteri
Aalto-keskuksen suunnittelija joutui kohtaamaan kolme tilaajaa, seurakunnan,
kaupungin ja valtion. Virastotalon rakennutti valtio. Se rakennettiin 1967–1968.
Aalto-keskuksen rakennuksista virastotalo on arvoasteikossa muita vähäisempi,
koska siltä puuttuu paikallinen identiteetti.
Varhaisin suunnitelma teatterista oli mukana jo vuoden 1958 kilpailussa. Aluksi
Aaltoa pyydettiin tekemään piirustuksia yhdistetystä teatteri- kongressi- ja
konserttitalosta. Rakentaminen lykkääntyi kuitenkin varojen puutteessa.
Vuonna 1979 kaupunki pyysi uudet pääpiirustukset rakennuksesta, joka toimisi vain
teatterina. Alvar Aalto oli jo kuollut joten suunnitelmat viimeisteli edelleen
toiminnassa oleva Aallon arkkitehtitoimisto Elissa Aallon johdolla. Elissa Aalto oli
ollut miehensä läheinen työpari koko Aalto-keskuksen rakentamisen ajan.
Alkuperäisiin piirustuksiin tehtiin joitakin muutoksia, mm. näyttämötekniikan
uudistumisen takia. Rakennus valmistui elokuussa 1987. Julkisivun osalta pyrittiin
mahdollisimman uskollisesti seuraamaan Alvar Aallon alkuperäisiä suunnitelmia.
Kaupunginkirjasto, kuva: Hanna Kotila
Alvar Aalto suunnitteli kaikkiaan 19 kirjastoa, joista 10 on toteutunut. Hänen
ensimmäinen kirjastonsa rakennettiin vuonna 1936 Viipuriin. Se sai osakseen
kansainvälistä huomiota. Vaikka Viipurin kirjastossa on puritaanisemman
funktionalismin ja Seinäjoella pehmeämmän modernismin piirteitä, löytyy näistä ja
muistakin Aallon eri vuosikymmenten kirjastorakennuksista hänelle ominaista
yhteistä tematiikkaa.
Seinäjoen kirjasto valmistui 1965. Kirjaston pelkistettyjä julkisivuja hallitsevat
säleikköjen peittämät ikkunanauhat. Säästösyistä rakennustoimikunta poisti
pääoven pylväskäytävän. Yleisösisäänkäynnin portaiden kaide on päällystetty
graniittilevyin. Kirjasto edustaa ns. vapaamuotoista salikirjastotyyppiä. Lainaustiski
sijaitsee keskellä rakennusta ja sen takana on Aallolle ominainen kirjastomonttu eli
laskettu lukusali. Pohjapiirustuksessa yhdistyvät toisiinsa valvontaa helpottavan
viuhkan ja suorakaiteen muodot. Pohjapinta-ala on 1600 neliötä. Yleisö- ja työtilat
olivat pääosin ensimmäisessä kerroksessa, alakerrassa oli varasto- ja näyttelytiloja.
Kirjaston rakentamisesta päätettiin Seinäjoen kaupungiksi tulon juhlistamiseksi 1960
ja seuraavana vuonna hyväksyttiin ensimmäiset luonnospiirustukset ja tilaohjelma.
Ensimmäiset pääpiirustukset valmistuivat ja hyväksyttiin 1962, mutta valtionapujen
vuoksi kaupunginhallitus pyysi Aallon toimistoa pienentämään kirjaston pinta-alaa
noin 200 neliötä. Uudet pääpiirustukset hyväksyttiin kesäkuussa 1963 ja jälleen
uudet lokakuussa 1963. Erona aiempiin piirustuksiin oli kellarin rakentaminen koko
rakennuksen alan laajuiseksi ja rakennuksen nostaminen puoli metriä, jotta
saataisiin alakertaan päivänvaloa. Koska kaupunki onnistui ostamaan kirjaston
eteläpuolella olevan yksityisen tilan, voitiin lisäksi koko rakennusta siirtää 9 metriä.
Näin kapeahkosta aukiosta saatiin todellinen aukio, kansalaistori.
Kuva: Juha Harju
Alvar Aalto kiinnitti paljon huomiota kirjastojen valaistukseen. Valo ei saanut
häikäistä, ei saanut syntyä häiritseviä varjoja mutta valoa oli oltava riittävästi.
Seinäjoen kaupunginkirjastossa kirjasalin valaistus on ratkaistu yläikkunanauhan
avulla. Ikkunasta tuleva luonnonvalo heijastuu kaarevan heijastuspinnan kautta
kirjastosalin ylemmälle tasolle. Liiallinen auringonvalo on suodatettu ikkunan
ulkopuolelle kiinnitettyjen vaakasuorien säleiden avulla. Myös lainaustiskille tulee
luonnonvaloa tiskin yläpuolella olevista ikkunoista ja lisäksi keinovaloina on tiskin
yläpuoliseen ritilään ripustettuja Aallon standardivalaisimia.
Alvar Aallon suunnittelemissa rakennuksissa kiintokalusteet ja huonekalut ovat osa
kokonaisuutta. Seinäjoen kirjastoa varten suunniteltuja yksityiskohtia ovat mm.
lukusyvennyksen kolmikulmaiset pöydät. Niiden liitoskohtiin on kiinnitetty
pöytävalaisin, jossa valo suodattuu messinkipuikkojen läpi. Kiinteät kirjahyllyt on
rakennettu kahdesta eri puulajista: kirjasalissa materiaalina on oregoninmänty,
muissa tiloissa koivuviilu. Aallon kirjastotalo peruskorjattiin ja entistettiin vuosina
2012−2015. Restauroinnista vastasi arkkitehdit Mustonen Oy, arkkitehteina Tapani
Mustonen ja Olli Helasvuo.
Aallon kirjastotalo on vuosien mittaan ollut paitsi ahkerien lukijoiden suosikkipaikka,
myös monenlaisten tapahtumien näyttämö. ”Kun Aallon kirjasto valmistui, tuntui,
kuin entisestä tilanahtaudesta olisi päästy muuttamaan palatsiin. Tila tuntui
suurenmoiselta juuri kirjastotyön kannalta”, muistelee kirjastotoimenjohtajana
vuonna 1965 työskennellyt Ulla Sipponen.
Hän pääsi myös kommentoimaan Aallon suunnitelmia. ”Olin silloin niin nuori ja
arka, etten uskaltanut juuri muuta sanoa kuin juu ja jaa. Hyvältähän piirustukset
näyttivät ja hyvä siitä tuli!” Ulla Sipponen muistelee.
Myös asiakkaat ottivat uuden kirjaston omakseen ilolla. ”Kirjastotila oli niin hieno.
Se oli upea, valtava paikka. Lempipaikkojani olivat lukusyvennys ja lukusali, jossa
käytiin lukemassa ylioppilaskirjoituksiin tai tentteihin. Se hiljaisuus siellä oli aivan
ihana.”
Hiljaisuuden lisäksi kirjaston asiakas Merja Kosonen muistaa kirjastossa järjestetyn
alkuvuosina nuorisolle tanssiaiset. Bändi soitti ja koko kirjastotila oli juhlaväen
käytössä.
Näyttelyn käsikirjoitus:
Markus Aaltonen, TTM, tietokirjailija
Mervi Heikkilä, FM, kirjastotoimenjohtaja
Lähteet:
Merja Kosonen, haastattelu puhelimessa 7.4. 2015
Ulla Sipponen haastattelu puhelimessa 7.4.2015
Markus Aaltonen: Vapaata viivaa – kriipooksia Alvar Aallosta. Vaasa 2012
Jaakko Penttilä: Kaupungin kasvot – Alvar Aallon kaupunkikeskus Seinäjoella.
Tampereen teknillisen yliopiston arkkitehtuurin laitoksen diplomityö 2009.
Markku Lahti: Alvar Aalto, kirjojen kehykset Alvar Aalto –museo
Seinäjoki library
- a part of the magnificent Aalto Centre
There are numerous examples all over the world of attempts to build new, uniform
town centres. As a main rule, they have been left unfinished for various reasons.
Alvar Aalto, too, designed a number of town centres of which only the Aalto Centre
in Seinäjoki has been managed to be built in its entirety according to the
academician’s design. This, alongside the architectural glamour of the Aalto Centre,
makes Seinäjoki an interesting town even on an international level. After all, even
today Aalto is regarded one of the top architects in the world.
Alvar Aalto’s (1898−1976) career as an architect and designer was exceptionally vast
and versatile, both in Finland as
well as abroad. Aalto’s earliest
works represent Nordic classism.
Rather quickly he adopted the
practicality of functionalism and
the principles of purposeful
designing. Despite the fact that
the works of his purely
functionalist period (Paimio
Sanatorium and Vyborg library)
brought him an international
breakthrough, he did not stop
there but created an original
modernistic trend.
Over the course of his life Aalto participated in more than 500 construction projects,
400 of which were in Finland. Approximately 10 of the 90 projects he designed for
overseas were carried out.
The old church of Seinäjoki,
made of the old Östermyra
gunpowder factory gunpowder
storage building, had grown
small and was peripherally
located with regards to the
growing station area.
As
requested by the Finnish
Association of Architects, a
public architecture competition
for the new church was
organised in 1951. It was a time when the older architects, supported by the clergy,
and the younger generation of architects were debating over the building styles of
churches. Seinäjoki, too, was after a traditional church yet Alvar Aalto’s modernistic
entry “The Cross of the Plains” was deemed the best out of a total of 45 entries.
Aalto, who was born in the same province, had already at this point risen to
international fame.
The church, named the Cross of the Plain, was completed in 1960 and the parish
centre in 1966. The bell tower reaches to the height of 65 metres. The brick surface
of the church has been slammed white. The foundation and the chapel are black
granite, the roof copper. By form the church hall is a cathedral with traits of a
modern auditorium and an early Christian basilica. The church hall has 1200 seats.
The materials used in the indoor spaces are red-hearted pine, marble and terracotta
brick.
Pictures: Kalevi Mäkinen.
The Town Hall, picture: Kalevi Mäkinen.
An architectural competition was also organised for the town hall and the
administrative block – and Alvar Aalto won this, too. The Town Hall was completed
in 1962. In Aalto’s entry, the administrative block was adjacent to the church centre.
This resulted in a uniform administrative and church centre for Seinäjoki. Locals
have named this the Aalto Centre.
The facade is covered with dark blue ceramic staffs which separate the building from
commercial and private buildings and underline its uniqueness. The facade material
and the sculptural tower above the pillared hall were also used to express the
hierarchy within the building. The most important space of the town hall, the
council chamber, is located in the tower-like part of the building.
The positioning of the high-value buildings of the Aalto Centre (church, town hall,
library and theatre) differs from the coordination of the surrounding city plan. The
lesser buildings (parish centre and the state office building) follow the logic of a
commercial block plan. This is a tool used to highlight the value of the Aalto Centre
in the city structure.
The designer of the Aalto Centre had to work with three ordering parties: the parish,
the city and the state. The office building was commissioned by the state. It was
built between 1967 and 1968. Of all the buildings in the Aalto Centre, the office
building is ranked lower in hierarchy than the others as it has no local identity.
Theatre
The earliest design for the theatre was already entered in the 1958 competition. At
first, Aalto was asked to draw up plans for a combined theatre, congress and concert
house. The building process, however, was postponed due to lack of funds.
In 1979, the city requested new main designs for a building that would only serve as
a theatre. At this point Alvar Aalto had already passed away and thus the plans were
finished under the supervision of Elissa Aalto, representing the still-functioning Aalto
Architect’s Office. Elissa Aalto had been her husband’s close partner throughout the
entire construction process of the Aalto Centre. Some changes were made to the
original sketches on account of developments such as new stage technology. The
building was finished in August 1987. Aalto’s original facade design was followed as
diligently as possible.
Library, picture: Hanna Kotila
Alvar Aalto designed a total of 19 libraries, 10 of which have been built. His first
library was built in Vyborg in 1936. It received international attention. Although the
Vyborg library has traits of a more puritan functionalism and the Seinäjoki library
ones of softer modernism, both of them as well as the other Aalto library buildings
from different decades share a thematic typical of Aalto.
The Seinäjoki Library was completed in 1965. The simplified facade of the library is
dominated by the strips of windows covered with slats. For money-saving reasons,
the building committee removed the arcade at the main entrance. The railing of the
stairs at the public entrance is covered with granite panels.
The library represents a so-called free-form hall library type. The lending desk is
located in the middle of the building and behind it lies a library pit – a lowered
reading space – typical of Aalto. The layout combines the forms of a rectangle and a
fan, the latter of which makes surveillance easier. The floor area is 1600 square
metres. The public and working areas were mainly located on the ground floor
whereas the downstairs floor was reserved for storage and exhibition rooms.
Picture: Juha Harju
The building of the library was decided upon in 1960 to celebrate Seinäjoki
becoming a town. The first sketches and the space program were approved of the
following year. The first main designs were finished and approved of in 1962 but,
due to state aid, the town board asked Aalto Architect’s Office to reduce the library
area by approximately 200 square metres.
The new main designs were approved of in June 1963 and yet again new ones in
October 1963. The difference to the previous sketches was building the basement to
extend throughout the area of the building as well as elevating the building by half a
metre to allow daylight into the downstairs part. The fact that the town managed to
buy the private space south of the library also allowed the entire building to be
relocated by 9 metres. This way the narrow square became a true citizens’ square.
Alvar Aalto paid a lot of attention to the lighting of the libraries. The light was not to
be too bright, there was not to be disturbing shadows but there must be enough
light. In Seinäjoki City Library, the lighting of the lending department has been
solved with the help of a string of upper windows.
The natural light shining
through the windows is reflecting through the arching reflection surface to the
upper level of the lending
department. Excess sunlight has
been filtered out by horizontal
slats attached to the outside of
the windows. Natural light also
shines on the lending desk
through the windows above and
artificial light is produced by the
Aalto standard lamps hung onto
the grating above the desk.
In all buildings designed by Alvar
Aalto, the fixtures and furniture
are all part of the entity. Details
specially designed for the
Seinäjoki library include features
such as the triangle desks in the
reading pit. Their joints are fixed
with table lamps on which light is
filtered through brass sticks. The
solid book cases are built of two
different types of wood: Oregon
pine in the lending department and birch veneer in the other spaces. (picture: Juha
Harju)
”When the Aalto library was finished it felt like we moved to a palace compared to
the old, tight space. The space seemed magnificent particularly for library work”,
reminisces Ulla Sipponen, who worked as the director of library services in 1965.
She was also given the chance to comment on Aalto’s plans.
”At the time I was so young and timid that all I dared to say were comments such as
”yes” and ”is that so”. The plans did look good and it did turn out good!” Ulla
Sipponen remembers. Customers also embraced the new library.
“The library space was so great. It was a magnificent, huge space. My favourite
spots were the reading pit and the reading room where we would go to study for
tests and the matriculation examinations. The silence there was just lovely.”
In addition to the silence, customer Merja Kosonen remembers a dance that was
organised in the library for the young people. There was a band playing and the
entire library space was free for the party-goers to use.
The exhibition script:
Markus Aaltonen, M.Sc.Econ., author
Mervi Heikkilä, M.A., director of library services
Sources:
Merja Kosonen, telephone interview 7.4.2015
Ulla Sipponen telephone interview 7.4.2015
Markus Aaltonen: Vapaata viivaa – kriipooksia Alvar Aallosta. Vaasa 2012
Jaakko Penttilä: Kaupungin kasvot – Alvar Aallon kaupunkikeskus Seinäjoella. Thesis,
Tampere University of Technology School of Architecture 2009.
Markku Lahti: Alvar Aalto, kirjojen kehykset, Alvar Aalto Museum
Библиотека города Сейняйоки – часть
великолепного центра Алвара Аалто.
В мире можно найти многочисленные примеры усилий по созданию новых
целостных городских центров. Как правило, эти центры остались по различным
причинам незавершенными. Алвар Аалто спроектировал много различных
центров, из которых только центр Аалто города Сейнайоки был осуществлен в
полном соответствии с планом академика. С точки зрения архитектуры, центр
Аалто делает из Сейняйоки город международного значения. Алвар Аалто
является и сегодня одним из лучших архитекторов мира.
Карьера Алвара Аалто (1898–1976) в качестве архитектора и дизайнера по
формам была исключительно
широка
и
разнообразна
и
известна, как на родине, так и
за рубежом. Ранние работы
Алваро
Аалто
представляют
скандинавский
классицизм.
Особенно быстро он усвоил
принципы
Хотя
его
функционализма.
работы
периода
чистого функционализма (Санатории Паимио и Выборгская библиотека) были
инновационными международного значения, он не остановился на этом, а
создавал свой модернистский архитектурный стиль.
За свою жизнь Аалвар Аалто участвовал в более чем 500 строительных
проектах, из которых 400 были в Финляндии. За рубежом из запланированных
90 проектов были завершены только двадцать.
Старая
церковь
города
Сейнайоки
Östermyra
была
построена,
на
месте
порохового склада. Она была
расположена далеко от быстро
растущего центра и в то время
не вмещала всех прихожан. В
1951 году был организован
архитектурный
конкурс
на
строительство новой церкви. Было время, когда духовенство поддерживало
архитекторов старшего поколения и архитекторы спорили о новом стиле
построения церквей. И в городе Сейнайоки хотели построить традиционную
церковь, но среди 45 участников архитекторов конкурса был признан лучшим
современный проект того времени ”Лакеуден Ристи” (Крест Равнины). Автором
проекта был Алвара Аалто, родившийся в той же провинции, уже в то время
достигший международной известности.
Строительство церкви, получившей название Крест Равнины, было завершено в
1960 году, а церковный центр - в 1966 году. Высота впечатляющей колокольни
составляет 65 метров. Поверхность кирпичных стен церкви покрыта белой
штукатуркой. Каменный фундамент и часовня выполнены из черного гранита,
крыша выполнена из меди. Форма церковного зала напоминает стиль
кафедрального собора с чертами современной аудитории и ранней
христианской базилики. Церковный зал рассчитан на 1200 сидячих мест.
Материалами интерьера являются сосна, мрамор и терракотовый кирпич.
Ратуша
Проект мэрии и административного здания Алвара Аалто на архитектурном
конкурсе также был признан лучшим. Строительство мэрии города было
завершено в 1962 году.
В
конкурсном
проекте
Алвара
Аалто
был
предложен
единый
административный, церковный и культурный центр города Сейняйоки: центр
Алвара Аалто.
Фасад здания мэрии города покрыт темно-синими керамическими плитками,
которые выделяют здание из коммерческих и других построек, и тем самым
подчеркивают уникальность здания мэрии.
Фасадные материалы и скульптурный сводный потолок в колонном зале
подчеркивают внутреннюю иерархию здания. Главный зал мэрии – зал
городского совета – расположен в сводной части здания.
Центр Алвара Аалто был построен по заказу представителей церкви, города и
государства. Здание государственных учреждений было построено в 1967 –
1968 гг.
Ранний проект театра был представлен на конкурс архитекторов уже в 1958
году. Первоначально Алвара Аалто попросили сделать комбинированный
проект здания, который включал бы в себя театр, зал конгресса и концертный
зал. Но осуществление проекта было отложено из-за отсутствия средств.
В 1979 году город попросил новый проект здания, которое служило бы только в
качестве театра. После смерти Алвара Аалто проект по строительству театра
был осуществлен Архитектурной фирмой Аалто под руководством Элиссы
Аалто, жены Алвара Аалто. Элисса Аалто и Алвар Аалто тесно сотрудничали во
время строительства центра Алвара Аалто. В оригинальный проект были
внесены
некоторые
изменения
из-за
технологических
инноваций.
Строительство театра было завершено в августе 1987 года. В фасаде театра
пытались следовать оригиналу проекта Алвара Аалто, насколько это было
возможно.
Алвар Аалто спроектировал 19 библиотек, 10 из которых были построены. Его
первая библиотека была построена в 1936 году в городе Выборге. Выборгская
библиотека сразу получила международное признание. Хотя в архитектуре
библиотеки Выборга отражены черты пуританского функционализма, а в
библиотеке Сейняйоки – более мягкие модернистские черты, тем не менее,
можно найти в этих и других библиотеках, построенных в разное время, общую
тематику, присущую Алвару Аалто.
Строительство библиотеки города Сейняйоки было завершено в 1965 году. В
фасаде библиотеки доминируют окна, покрытые жалюзийными решетками. По
экономическим причинам строительный комитет удалил из проекта колонный
коридор главного входа. Перила лестниц у главного входа покрыты
гранитными плитками.
Библиотека представляет, так называемый, стиль библиотеки открытого зала.
Кафедра регистрации находится в середине здания, а за ней ”библиотечная
яма” или читальный зал присущий архитектуре Аалто. Из плана первого этажа
здания видно, что формы веера соединяются с прямоугольными формами.
Площадь библиотеки составляет 1600 квадратных метров. Общественные и
рабочие пространства находятся на первом этаже, а на нижнем этаже был
склад и выставочный зал.
В честь празднования получения статуса города Сейняйоки в 1960 году, было
принято решение о строительстве городской библиотеки. В следующем году
был утвержден первый проект строительства. Основные чертежи были
выполнены и утверждены уже в 1962 году, но из-за проблем с
государственными субсидиями город попросил у архитектурного бюро Аалто
уменьшить площадь библиотеки примерно на 200 квадратных метров.
Новые чертежи были утверждены в июне 1963 года и следующие в октябре
1963 года. В отличие от предыдущих чертежей, строительство подвала должно
быть по периметру всего здания. Согласно новым чертежам, здание было
приподнято на полметра, для того чтобы получать дневной свет и в
подвальный этаж. В связи с покупкой городом земельного участка на южной
стороне библиотеки, была возможность переместить здание на 9 метров.
Таким образом, из узкой площадки получили настоящую Гражданскую
Площадь, которая располагается между зданиями библиотеки и мэрии.
Алвар Аалто уделял большое внимание освещению библиотек. Свет не должен
ослеплять и не вызывать мешающие тени, но при этом света должно быть
достаточно во всех направлениях. В городской библиотеке Сейнайоки
освещение зала книг решается с помощью ряда верхних окон. Естественный
свет из окон отражается через изогнутую поверхность на верхний уровень
библиотечного зала. Чрезмерный солнечный свет фильтруется при помощи
горизонтальных жалюзийных решеток, прикрепленных к внешним сторонам
окон. Кроме того, на кафедру регистрации распространяется естественный свет
из верхних окон и дополнительное освещение из стандартных светильников
Аалто. В зданиях, спроектированных Алваром Аалто, вся мебель является
частью проекта. В читальном зале находятся столы треугольной формы,
специально разработанные для библиотеки города Сейняйоки. В местах
присоединения частей столов установлены настольные лампы, свет от которых
фильтруется через латунные трубки. Книжные полки изготовлены из двух
различных пород дерева - сосны и березы. В зале книг полки изготовлены из
орегонской сосны, в других помещениях из березового шпона.
Директор библиотеки в 1965 году Улла Сиппонен вспоминает: "Когда
строительство библиотеки Аалто было завершено, казалось, что мы переехали
из бывшей тесной библиотеки в настоящий дворец. С точки зрения работников
библиотеки, здание казалось превосходным". Она также имела честь
комментировать проект библиотеки Аалто в начальной стадии.
Далее Улла Сиппонен вспоминает: "Я была очень молодая и робкая, не смела
сказать больше, чем просто ”да и да”. Рисунки выглядели хорошо, и на деле мы
получили хорошую библиотеку!”
Читатели также приняли новую библиотеку с радостью. "Библиотека была так
прекрасна. Это было великолепное, огромное место. Мои любимые места
были ”читальная яма” и читальный зал, где готовились к экзаменам и, где
царила замечательная тишина.
Посетитель библиотеки Меря Косонен вспоминает, что в первые годы
существования новой библиотеки там проводились танцы для молодых и вся
библиотека, была в их распоряжении.
Сценарий выставки:
Маркус Аалтонен, Магистр, писатель
Мерви Хейккила, Магистр, директор библиотеки
Источники:
Mеря Косонен, интервью по телефону 7.4.2015
Улла Сиппонен интервью по телефону 7.4. 2015
Markus Aaltonen: Vapaata viivaa – kriipooksia Alvar Aallosta. Vaasa 2012
Jaakko Penttilä: Kaupungin kasvot – Alvar Aallon kaupunkikeskus Seinäjoella.
Tampereen teknillisen yliopiston arkkitehtuurin laitoksen diplomityö 2009.
Markku Lahti: Alvar Aalto, kirjojen kehykset Alvar Aalto –museo