Allergian tutkiminen
Allergioita tutkitaan verikokeilla, ihopistokokeilla, lapputesteillä ja oirepäiväkirjalla.
Allergiatestien positiiviset tulokset kertovat herkistymisestä – allergiasta puhutaan
vasta kun on oireita. Keskeisenä tekijänä allergian diagnoosissa ovat aina oireet.
Diagnoosia ei tehdä pelkän allergiatestauksen perusteella. Markkinoilla olevat
kotitestit allergian tutkimiseen eivät ole luotettavia.
Ihopistokokeilla (prick-testi) tutkitaan nopeaa, atooppista allergiaa. Ihopistokokeet
ovat esimerkiksi siitepöly- ja eläinallergian perustutkimuksia. Ihopistokokeet tehdään
tavallisesti käsivarren sisäpuolelle. Allergeeniliuostippa tiputetaan iholle ja se lävistetään
pistotestilansetilla. Ihopistokoe on lähes kivuton. Tulos saadaan samalla käyntikerralla. Myönteinen ihotesti viittaa herkistymiseen allergeenille. Testipaukaman koko ei ole
yhteydessä potilaan saamien oireiden vaikeusasteeseen ja testin tulkitsee aina hoitava
lääkäri.
Luotettavan testituloksen saamiseksi ennen testausta ei saa käyttää antihistamiini- tai
matkapahoinvointilääkkeitä eikä testattavaa aluetta saa rasvata testipäivänä. Hengitettävät kortisonilääkkeet eivät vaikuta testitulokseen. Hoitava terveydenhuollon yksikkö
antaa tarkemmat ohjeet.
Verikokeella selvitetään atooppista taipumusta tai herkistymistä jollekin allergeenille.
Verikokeena tehtävät IgE-vasta-ainemääritykset ovat vaihtoehto ihopistokokeille. Kokonais-IgE näyttää herkistymisen, mutta sen pohjalta ei selviä, mikä allergia on kyseessä.
Lapputesteillä (epikutaanitesti) tutkitaan
hidasta
kosketusallergiaa.
Allergeenit
laitetaan ”testikupuihin”, jotka teipataan
yläselän ihoon. Testialuetta ei saa pestä
ja hikoilua tulee välttää. Lapputestien
tulokset saadaan noin viikon kuluessa. Hoitava terveydenhuollon yksikkö
antaa tarkemmat ohjeet.
kuva: Shutterstock
allergia.fi