Allergian tutkiminen Allergioita tutkitaan verikokeilla, ihopistokokeilla, lapputesteillä ja oirepäiväkirjalla. Allergiatestien positiiviset tulokset kertovat herkistymisestä – allergiasta puhutaan vasta kun on oireita. Keskeisenä tekijänä allergian diagnoosissa ovat aina oireet. Diagnoosia ei tehdä pelkän allergiatestauksen perusteella. Markkinoilla olevat kotitestit allergian tutkimiseen eivät ole luotettavia. Ihopistokokeilla (prick-testi) tutkitaan nopeaa, atooppista allergiaa. Ihopistokokeet ovat esimerkiksi siitepöly- ja eläinallergian perustutkimuksia. Ihopistokokeet tehdään tavallisesti käsivarren sisäpuolelle. Allergeeniliuostippa tiputetaan iholle ja se lävistetään pistotestilansetilla. Ihopistokoe on lähes kivuton. Tulos saadaan samalla käyntikerralla. Myönteinen ihotesti viittaa herkistymiseen allergeenille. Testipaukaman koko ei ole yhteydessä potilaan saamien oireiden vaikeusasteeseen ja testin tulkitsee aina hoitava lääkäri. Luotettavan testituloksen saamiseksi ennen testausta ei saa käyttää antihistamiini- tai matkapahoinvointilääkkeitä eikä testattavaa aluetta saa rasvata testipäivänä. Hengitettävät kortisonilääkkeet eivät vaikuta testitulokseen. Hoitava terveydenhuollon yksikkö antaa tarkemmat ohjeet. Verikokeella selvitetään atooppista taipumusta tai herkistymistä jollekin allergeenille. Verikokeena tehtävät IgE-vasta-ainemääritykset ovat vaihtoehto ihopistokokeille. Kokonais-IgE näyttää herkistymisen, mutta sen pohjalta ei selviä, mikä allergia on kyseessä. Lapputesteillä (epikutaanitesti) tutkitaan hidasta kosketusallergiaa. Allergeenit laitetaan ”testikupuihin”, jotka teipataan yläselän ihoon. Testialuetta ei saa pestä ja hikoilua tulee välttää. Lapputestien tulokset saadaan noin viikon kuluessa. Hoitava terveydenhuollon yksikkö antaa tarkemmat ohjeet. kuva: Shutterstock allergia.fi
© Copyright 2024