englanninsettereiden jalostuksen tavoiteohjelma 2016–2020
ENGLANNINSETTEREIDEN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA 2016–2020 Kanakoirakerho – Hönshundssektionen ry Englanninsettereiden jaostoimikunta Hyväksytty rotujärjestön yleiskokouksessa 14.03.2015 SKL:n jalostustieteellinen toimikunta hyväksynyt 26.5.2015 Sisällys 1. YHTEENVETO ........................................................................................................................................... 4 2. RODUN TAUSTA ...................................................................................................................................... 6 3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA ............................................................................................ 8 4. RODUN NYKYTILANNE ............................................................................................................................. 9 4.1 Populaation rakenne, sukusiitos ja jalostuspohja ............................................................................. 9 4.1.1 Populaation rakenne ja sukusiitos ............................................................................................ 9 4.1.2 Jalostuspohja ............................................................................................................................ 14 4.1.3 Rodun populaatiot muissa maissa ........................................................................................... 22 4.1.4 Yhteenveto populaation rakenteesta ja jalostuspohjasta ....................................................... 23 4.2 Luonne ja käyttäytyminen sekä käyttöominaisuudet ..................................................................... 24 4.2.1 Rotumääritelmän maininnat luonteesta ja käyttäytymisestä sekä rodun käyttötarkoituksesta .......................................................................................................................................................... 24 4.2.2 Jakautuminen näyttely‐ / käyttö‐ / tms. ‐linjoihin ................................................................... 24 4.2.3 PEVISA‐ohjelmaan sisällytetty luonteen ja käyttäytymisen ja/tai käyttöominaisuuksien testaus ja/tai kuvaus ......................................................................................................................... 24 4.2.4 Luonne ja käyttäytyminen päivittäistilanteissa ....................................................................... 25 4.2.5 Käyttö‐ ja koeominaisuudet ..................................................................................................... 27 4.2.6 Käyttäytyminen kotona sekä lisääntymiskäyttäytyminen ....................................................... 33 4.2.7 Yhteenveto rodun käyttäytymisen ja luonteen keskeisimmistä ongelmakohdista sekä niiden korjaamisesta .................................................................................................................................... 34 4.3. Terveys ja lisääntyminen ................................................................................................................ 35 4.3.1 PEVISA‐ohjelmaan sisällytetyt sairaudet ................................................................................. 35 4.3.2 Muut rodulla todetut merkittävät sairaudet ........................................................................... 45 4.3.3 Yleisimmät kuolinsyyt .............................................................................................................. 46 4.3.4 Lisääntyminen .......................................................................................................................... 47 4.3.5 Sairauksille ja lisääntymisongelmille altistavat anatomiset piirteet ........................................ 49 4.3.6 Yhteenveto rodun keskeisimmistä ongelmista terveydessä ja lisääntymisessä ...................... 49 4.4. Ulkomuoto ..................................................................................................................................... 49 4.4.1 Rotumääritelmä ....................................................................................................................... 49 4.4.2 Näyttelyt ja jalostustarkastukset ............................................................................................. 54 4.4.3 Ulkomuoto ja rodun käyttötarkoitus ....................................................................................... 56 4.4.4 Yhteenveto rodun keskeisimmistä ulkomuoto‐ ja rakenneongelmista ................................... 57 5. YHTEENVETO AIEMMAN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA ................................ 58 5.1 Käytetyimpien jalostuskoirien taso ................................................................................................. 58 5.2 Aiemman jalostuksen tavoiteohjelman toteutuminen ................................................................... 60 6. JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA TOTEUTUS ............................................................................................ 62 6.1 Jalostuksen tavoitteet ..................................................................................................................... 62 6.2 Suositukset jalostuskoirille ja yhdistelmille .................................................................................... 64 6.3 Rotujärjestön toimenpiteet ............................................................................................................ 65 6.4 Uhat ja mahdollisuudet sekä varautuminen ongelmiin .................................................................. 66 6.5 Toimintasuunnitelma ja tavoiteohjelman seuranta........................................................................ 67 7. LÄHTEET ................................................................................................................................................ 70 8. LIITTEET ................................................................................................................................................. 71 3 1.YHTEENVETO Englanninsettereillä vuoden 2015 loppuun saakka voimassa oleva jalostuksen tavoiteohjelma on toiminut hyvin ohjenuorana rodunomaiseen käyttötarkoitukseen tähtäävässä kasvatustoiminnassa. Ohjelman esittämät rodun jalostuksen keskeiset tavoitteet: Säilyttää ja kehittää rodun perinnöllisiä metsästysominaisuuksia Laajentaa rodun jalostuspohjaa Vaalia ja kehittää rodun tasapainoista luonnetta sekä koulutettavuutta Ylläpitää ja parantaa rodun terveyttä Vaalia pohjoismaisen metsästystyypin rodun alkuperäiseen käyttötarkoituksen vaatimaa rakennetta ja jaloa ulkomuotoa Päivitetyssä tavoiteohjelmassa englanninsetterin rodunjalostuksen tavoitteena on: englanninsetteri on tyylikäs, laajahakuinen ja linnunkäsittelytaidoiltaan hyvä metsästyskoira, joka terveytensä, luonteensa, rakenteensa ja käyttöominaisuuksiensa puolesta selviytyy oivallisesti rodun alkuperäisessä käyttötarkoituksessa, mutta myös ystävällisenä kotikoirana. Englanninsetteripopulaatiota koskeva keskeinen jalostustavoite ovat rodun jalostuspohjan laajentaminen ja terveyden vaaliminen. Suomen ja ulkomaiden geenimateriaalin monipuolisella hyödyntämisellä estetään rodun elinvoiman heikkenemistä ja rajoitetaan lisääntymis‐ ja terveysongelmia. Tavoitteeseen liittyen pyritään mm. sukusiitosasteen alentamiseen, tuontikoirien ja jalostusurosten määrien kasvattamiseen sekä yksittäisten urosten ja eri verilinjojen tasapainoiseen käyttöön jalostuksessa. PEVISAan ehdotetaan jatkettavaksi jälkeläismäärän rajoittamista: Koiralla ei saa pentueen rekisteröintihetkellä olla yli 25 rekisteröityä jälkeläistä Suomessa. Viimeinen sallittu pentue voidaan kuitenkin rekisteröidä kokonaisuudessaan. Englanninsetterin luonnetta koskeva keskeisin jalostustavoite on vähentää rotumääritelmän ja rodunomaisen käyttötarkoituksen mukaisesta luonteesta poikkeavien yksilöiden määrää kannassa. Rodun luonteen parantamiseksi pyritään edelleen kehittämään tiedonhankintamenetelmiä luonnepoikkeamien (arat tai vihaiset) selvittämiseksi ja jalostuksesta karsimiseksi. Käyttöominaisuuksien suhteen keskeisenä jalostustavoitteena on englanninsetteri, joka on tyylikäs, laajahakuinen ja linnunkäsittelytaidoiltaan hyvä metsästyskoira. Elegantin tyylin ja tulisen metsästysinnon rinnalla kehitetään tasapainoista luonnetta, helppoa koulutettavuutta ja yhteistyöhalua. Tavoitteina ovat myös mm. linnun oton täsmällisyys ja lentoonajon halukkuus. Perinnöllisten käyttöominaisuuksien seurantaan pyritään kehittämään mittareita. Terveyden osalta keskeisin jalostustavoite on englanninsetteri, joka ilmiasultaan ja perimältään terveenä selviytyy metsästyksessä ja kestää pitkäaikaisen raskaan fyysisen rasituksen. Tavoitteina on kartoittaa rodun kyynärnivelten tila ja alentaa HD‐astetta sekä C‐, D‐ ja E‐lonkkaisten osuutta 4 kuvatuista koirista. HD‐tulokseltaan C‐, D‐ ja E‐lonkkaiset koirat esitetään rajattavaksi jalostuksesta PEVISA‐ohjelman raja‐arvon avulla: Pentujen vanhemmista tulee olla ennen astutusta annettu lonkkakuva‐ ja kyynärnivellausunto. Kuvaushetkellä koiran tulee olla täyttänyt 12 kuukautta. Rekisteröinnin raja‐arvona on lonkkaniveldysplasian aste B. Kyynärniveltutkimustulos aste 3 on hylkäävä (7.5 Kennelliiton yleisen jalostuksen tavoiteohjelman vastainen jalostuskäyttö) Muiden rodussa tavattujen sairauksien yleistyminen pyritään torjumaan ehdottamalla PEVISA:an lisättäväksi CL ja PRA rcd4 – testaukset jalostukseen käytettäville koirille: Jalostukseen käytettävien koirien CL‐ ja PRA rcd4 statukset tulee olla tunnetut. Ulkomuotoon liittyvänä keskeisenä jalostustavoitteena on rotumääritelmän ja rodunomaisen käyttötarkoituksen mukaisen ulkomuodon ja rakenteen säilyttäminen. Tavoitteina on mm. käyttötarkoitukseensa soveltuvan tyylikkään rotutyypin hyväksyttäminen ja vaaliminen, tasapainoinen ja riittäväluustoinen rakenne, oikea sukupuolileima sekä ryhdikkäiden ja eloisien liikkeiden vaaliminen ja rakenteellisten virheiden vähentäminen. Tavoiteohjelmassa esitetään keinot tavoitteisiin pääsemiseksi. Näitä ovat mm. tietojen kokoaminen, tilastojen laatiminen ja julkistaminen, kasvattajien ja tuomareiden kouluttaminen, jalostusneuvonnan ja ‐suositusten antaminen sekä kansainvälinen yhteistyö. Lisäksi tarkastellaan rotuun kohdistuvia riskejä sekä esitetään tavoiteohjelman toteutumisen seurantakeinot. Tärkeimmät suositukset jalostuskoirille Käyttökoetulos Koiralla tai sen lähisukulaisella (vanhemmat tai pentuesisaret) on oltava käyttökoepalkinto rodunomaisesta kokeesta (KAKE, KAME, KATU) tai sijoitus kilpailusta (Kultamalja, Derby), myös vastaavat tulokset pohjoismaisista käyttökokeissa hyväksytään Molempien tulee olla käytetyn rodunomaisessa käyttökokeessa ja toisen vanhemmista tulee olla palkittu käyttökokeessa Näyttelytulos Koiralla on oltava hyväksytty näyttelytulos virallisesta arvosteluluokasta (ei pentuluokka) Terveys Koiran tulee täyttää rodun PEVISA‐vaatimukset PEVISA‐vaatimusten lisäksi on suositeltavaa että koira, jolla on todettu olkanivelen kasvuhäiriö (OCD) rajataan jalostuskäytön ulkopuolelle. Jalostukseen käytetään vain PRArcd4 ja CL statuksen normaali – normaali tai normaali – kantaja yhdistelmiä, ks. taulukko 13 sivulla 40. Arkoja ja aggressiivisia yksilöitä ei saa käyttää jalostukseen. 5 Jalostukseen on suositeltavaa käyttää koiria, joilla ei esiinny toistuvasti ja usein tuloksettomia seisontoja tai koiria jotka eivät ole toistuvasti kieltäytyneet ajamasta tervettä riistalintua lentoon. 2.RODUNTAUSTA Alkuperä ja käyttötarkoitus Englanninsetterin varhaismuodot perustuvat ilmeisesti jo 1500‐luvulla käytettyihin ”setting dog”‐ nimityksen saaneisiin lintukoiriin. Ne olivat matalajalkaisia, pitkärunkoisia, vahva‐ ja kiharakarvaisia ja varsin karkearakenteisia. Paikantaessaan linnun tai lintuparven ne yleensä heittäytyivät makaavaan ”seisontaan”. Nuo setterin varhaismuodot olivat samankaltaisia kuin Ranskassa käytetyt ns. peltospanielit. Nekin pysähtyivät hetkeksi saatuaan ilmavainun riistasta. Ilmeisesti kaikkien setterirotujen taustalta löytyy myös espanjalaista pointteria, perdigueoa. Kanaalin molemmin puolin kehitettiin tuohon aikaan hyvin monia tuollaisia spanieleihin pohjautuvia verilinjoja, joihin valkea setteri pohjautuu. Varsinaista englanninsetteriä on jalostettu noin 220 vuotta eli suurin piirtein 1785‐luvulta lähtien. Pyrkimyksenä on ollut kehittää perusväriltään valkea, mutta myös mustaa, ruskeaa tai keltaista väriä omaava tai kolmivärinen, kohtuullisen pitkäkarvainen, hyvävainuinen seisova lintukoira, joka olisi korkeajalkaisempi kuin tuolloinen spanieli ja kykenevämpi työskentelemään laajemmin, suurella vauhdilla, kestävästi ja silti tyylikkäästi vaikeissakin maastoissa: kanervikoissa, nummilla, soilla tai tuntureilla. Monet englantilaiset, skotlantilaiset ja walesilaiset aatelismiehet ja varakkaat porvarit olivat pyrkineet tuollaisen setterin kehittämiseen. Nykyisen englanninsetterimme kannalta keskeisin kasvattajahahmo oli kuitenkin Edward Laverack (1800–1877). Laverack kertoo kirjassaan ”The Setter” (1872) rakentaneensa kasvatustyönsä tiukan sukusiitoksen avulla. Kuitenkin on aivan ilmeistä, ettei Laverackin 40 vuotta jatkunut kasvattajan työ ole voinut tapahtua ilman vieraampaakin verta. Laverack pääsi kasvatustyöllään hyvin lähelle asettamiaan päämääriä. Hän loi englanninsetterin, jolla on pitkä, kevyt pää yhdensuuntaisin horisontaalisin linjoin, tummat silmät, matalalle ja taakse sijoittuneet korvat, vahva eturakenne, vinot lavat, vankka lantio, leveä reisi, voimakkaasti kulmautuneet raajat ja vaihtelevalta säältä suojaava turkki. Käyttöominaisuuksista hän asetti korkeimmalle tyylin ja nopeuden, sekä valtavan kestävyyden liittyneenä hyvään linnunlöytökykyyn. Laverackin innostus liian monien sukupolvien sukusiitokseen johti lopulta laskukauteen. Onneksi hänen ihailemansa ystävä R. Ll. Purcell Llewellin jatkoi hänen kasvatustyötään säilyttämällä parhaita ominaisuuksia ja karsimalla heikkouksia. Llewellin on todennut, että Laverackin setterilinjalle oli ominaista kovakorvaisuus, vaikea opetettavuus ja taipumus yksin metsästämiseen. Llewellin kykeni vähentämään näitä heikkouksia, mutta samalla säilyttämään ja kehittämään edelleen Laverack‐setterin tasapainoista, eleganttia ja jaloa olemusta. Hänen luomaansa setteriä alettiin USA:ssa ja Kanadassa kutsua Llewellin‐setteriksi, ja juuri se on myös meidän pohjoismaisen setterimme käyttöperimän tausta. Myös Llewellin pyrki Laverackin tavoin sisäsiitokseen peräkkäin muutamien polvien ajan, mutta hän liitti aina määrävälein linjaansa tarkoin valitsemaansa vierasta verta. Llewellin kehitti setterinsä 6 hieman kevyemmäksi kuin Laverack, mutta säilytti periaatteessa kaikki rakenteelliset ominaisuudet samoin kuin valtavan metsästysinnon. Muiden englantilaisten kennelien yksilöistä hän haki erityisesti opetuksen herkempää vastaanottokykyä ja taipumusta yhteistoimintaan. Rodun kehitys nykyiseen muotoonsa Pohjoismaihin englanninsetteri alkoi juurtua 1800‐luvun loppupuolella. Valtaosaltaan suosittiin Laverackin aloittaman ja Llewellinin jatkaman linjan perintöainesta. Rodun harrastajat olivat yleensä varakkaita kartanonomistajia, teollisuusjohtajia ja virkamiehiä. He tekivät keskenään yhteistyötä yli kansallisten rajojen, ja tästä syystä englanninsetterillä on hyvin paljon yhteistä historiaa Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Suomessa. Englanti oli luonnollisesti tärkein jalostuksellisen yhteistyön kumppani. Kuitenkin Norja ja etenkin Tanska ovat saaneet merkittäviä siitosyksilöitä Saksasta ja Hollannista, ja Suomeen puolestaan tuotettiin hyviä käyttökoiria Venäjältä ja Baltian maista. Koska englanninsetterin harrastus pohjoismaissa 1900‐luvun ensimmäisten 50 ‐ 60 vuoden aikana on aivan valtaosaltaan rajoittunut linnunmetsästäjien piiriin, setterimme on pysynyt niin ulkomuodoltaan kuin käyttöominaisuuksiltaankin hyvin yhtenäisenä. Tähän on myös ratkaisevasti vaikuttanut vilkas kanssakäyminen asian harrastajien kesken, tiivis palkintotuomareiden vastavuoroinen käyttö näyttelyissä ja kokeissa sekä yhteispohjoismaiset neuvottelutilaisuudet. Englanninsetterin kotimaassa ja USA:ssa alkoi tapahtua melko varhain eriytymistä show‐tyyppiin ja field trial ‐tyyppiin, aivan kuten tapahtui eräiden muidenkin metsästyskäyttöön jalostettujen rotujen kohdalla. Tähän eriytymiseen lienee ollut vaikuttamassa tämän kauniin, terveen ja hyväluonteisen rodun herättämä mielenkiinto seurakoiraväen keskuudessa, jolloin ulkomuoto ja seurakoiralle sopiva luonne ovat tulleet ainoiksi jalostustavoitteiksi. Pohjoismaat tämä kehitys tavoitti enenevässä määrin 1970‐luvulla. Metsästysominaisuudet jäivät sivuun. Näyttely‐ ja käyttösetterin eriytymisen johdosta Brittein saarilla ja USA:ssa on tuloksena ollut se, että käyttösetteriväki on vieroksunut koiranäyttelyitä. Rotua on metsästäjien keskuudessa jalostettu vain metsästysominaisuuksia silmällä pitäen, jolloin koirat ovat ulkomuodoltaan hyvin erityyppisiä: päät ovat menettäneet Laverack‐linjansa, jalous on kärsinyt ja kaukaa katsoen setterirotuja ei enää erota toisistaan. Pohjoismaissa metsästyssetterin jalostuksessa on onnistuttu säilyttämään varsin yhtenäinen tyyppi, joka on laajimmin nähtävillä Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Pohjoismaihin ja Suomeen rotu juurtui 1800‐luvun lopulla. Pohjoismaissa on tuosta ajasta lähtien tehty merkittävää jalostuksellista yhteistyötä ja onnistuttu säilyttämään rodulle alun perin asetetut vaatimukset. Useimmat ensimmäisiin rotukirjoihin merkityistä englanninsettereistä olivat Suomessa kasvatettuja ja jotkut Venäjällä asuvien suomalaisten kasvattamia. Ruotsista, Venäjältä ja Englannista oli tuotu muutama koira ja joku yksittäinen Belgiasta, Ranskasta ja Irlannista. Rotukirjoihin merkittyjen koirien taustat olivat varsin usein Englannissa. Valtaosaltaan nämä alkuaikojen setterimme olivat mustavalkoisia eli blue beltoneja. 1800‐luvun loppupuolella oli tyypillistä, että kukin kasvattaja pyrki itsenäisesti luomaan ihanteellista metsästyssetteriä. Vasta kun vuonna 1893 alettiin järjestää kenttäkokeita ja kanakoiraväki enenevässä määrin kiinnostui koetoiminnasta, alkoi myös syntyä yhtenäisempää käsitystä kasvatustavoitteista. Settereiden, niin kuin pointterinkin, kannalta kaikkein tärkein tapahtuma oli Hönshundssektionin – 7 Kanankoiraosaston perustaminen Finska Kennelklubin alaisuuteen 11.5.1901. Se oli pohjoismaiden ensimmäinen kanakoirien rotujärjestö. Englanninsettereitä rekisteröidään nykyisin Suomessa noin 70‐90 yksilöä vuosittain. Rodun kokonaismäärä on reilu 1000 koiraa. Englanninsetterin kauniin ulkonäön ja miellyttävän luonteen takia rotu on kuitenkin jakautunut kahteen eri ryhmään, joiden yksilöitä ei juuri käytetä keskenään jalostuksessa: metsästyksessä ja kokeissa käytettäviin käyttölinjaisiin englanninsettereihin sekä seurakoiriin. Käyttölinjan osalta rodun geenipohjaa laajentaa englanninsetterin yleisyys muissa maissa, varsinkin yhteydet pohjoismaihin ovat hyvät. 3.JÄRJESTÖORGANISAATIOJASENHISTORIA Englantilaisten kanakoirien rotujärjestö Kanakoirakerho ‐Hönshundssektionen ry (KKK‐HHS) on pohjoismaiden vanhin rotujärjestö. Se perustettiin 11.5.1901 Finska Kennelklubbenin ensimmäiseksi osastoksi nimellä Finska Kennelklubbens Hönshundssektion. Vuonna 1935 perustettiin Suomen Kanakoirakerho ry, johon liittyivät lähinnä suomenkieliset. Finska Kennelklubbens Hönshundssektion ja Suomen Kanakoirakerho yhdistyivät vuonna 1983. Yhdistyksen nimeksi tuli tällöin Kanakoirakerho ‐ Hönshundssektionen ry. Nykyään Kanakoirakerho‐Hönshundssektionen ry. toimii valtakunnallisella tasolla Suomen Kennelliiton alaisena rotujärjestönä ja edustaa englantilaisia kanakoirarotuja pointtereita ja settereitä. Kanakoirakerho‐Hönhundssektionen ry:n toimiva organisaatio muodostuu hallituksesta, rotujaoksista sekä eri tehtäviin nimetyistä toimikunnista. Jokaisella rodulla on rodun harrastajien esittämä ja yhdistyksen hallituksen nimeämä jaostoimikunta. Rotujaokset järjestävät edustamansa rodun harrastajille omia koulutuspäiviä ja kilpailuja. Tavoitteena on harrastajien keskinäistä yhteydenpitoa lisäämällä viedä kunkin rodun tasoa eteenpäin. Jaostoimikunnat ovat vastanneet 1990‐luvun alusta alkaen rotukohtaisesti kunkin rodun jalostuksen ohjauksesta. Tätä ennen KKK‐HHS ry:ssä toimi kaikkien rotujen yhteinen jalostustoimikunta. Tiedon tarpeen ja määrän kasvaessa katsottiin 2000‐luvulla jälleen tarpeelliseksi muodostaa kaikkien rotujen yhteinen jalostustoimikunta jaosten rinnalle. Toimikunta perustettiin yleiskokouksessa maaliskuussa 2012. Päävastuu rotukohtaisesta jalostuksen ohjauksesta kuuluu kuitenkin yhä rotujaoksille. Jalostustoimikunta on kerhon hallituksen alainen toimikunta, joka koordinoi jalostukseen liittyvää tiedonkeruuta kerhon sisällä ja toimii linkkinä kerhon ja jaosten välillä mm. eri asiantuntijaelimiin. Jalostustoimikunta myös pyrkii pysymään ajan tasalla yleisistä koiran jalostukseen ja kasvatukseen liittyvistä asioista ja auttaa jaoksia tiedon hankinnassa kerhon ulkopuolisilta tahoilta. Jalostustoimikunta myös antaa lausunnot kennelnimianomuksiin sekä mahdollisiin rekisteröintiin liittyviin poikkeuslupa‐anomuksiin. 8 Yhdistyksen tarkoituksena on järjestää kokeita ja kilpailuja jalostustyön tueksi settereiden ja pointtereiden käyttöominaisuuksien selvittämiseksi ja parantamiseksi. Toiminnan painopiste on kuluneen sadan vuoden aikana ollut selkeästi koetoiminnan kehittämisessä, mutta myös näyttelytoiminta on kuulunut Kerhon aktiivisen mielenkiinnon kohteisiin. Kanakoirien jakaantuminen näyttely‐ ja käyttölinjoihin on herättänyt jäsenet puolustamaan Kennelliiton jalostusstrategian hengessä rakenteeltaan tervettä, vaativaan metsästykseen soveltuvaa kanakoiratyyppiä. Yhdistyksen jäsenmäärä on viime vuosina ollut kasvussa. Vuonna 1980 jäseniä oli 170 ja v. 2014 n. 680. Jäsenrekisterissä ei ole tietoa kuinka moni jäsenistä on englanninsetterin omistaja. Jäsenyys KKK‐HHS ry:ssä KKK‐HHS ry:llä on useita eri jäsenmuotoja. Yhdistyksen jäsenet ovat koe‐, vuosi‐, perhe‐, vapaa‐, kirjeenvaihtaja‐ tai kunniajäseniä. Yksityinen henkilö voidaan hyväksyä koe‐ tai vuosijäseneksi kirjallisen hakemuksen perusteella. Koejäseneksi hyväksytään kaikki rotujärjestön jäsenyydestä kiinnostuneet. Koejäsen on oikeutettu kaikkiin rotujärjestön tarjoamiin palveluihin kuten kerhon julkaisuihin, jalostusneuvontaan, osallistumiseen koulutustapahtumiin ja koetoimintaan samalla tavalla kuin muutkin jäsenet. Koejäsenellä on äänioikeutta lukuun ottamatta kaikki samat etuudet kuin vuosijäsenelläkin. Koejäsenen osallistuttua kanakoirien koetoimintaan (ei tulosvaatimusta) hänet voidaan hyväksyä vuosijäseneksi ilman uutta hakemusta. Osallistumista rodunomaiseen kokeeseen on haluttu pitää varsinaisen jäsenyyden ehtona siksi, että päätösvalta rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta vaalivassa rotujärjestössä pysyisi jatkossakin niillä, joilla on asiaan harrastusta. 4.RODUNNYKYTILANNE 4.1Populaationrakenne,sukusiitosjajalostuspohja Tässä osiossa arvioidaan Suomen kennelliiton jalostustietojärjestelmän tietoihin perustuen rodun nykytilaa. Pääosin tiedot ovat esitetty viimeisimmän kymmenen vuoden ajalta. Tapauskohtaisesti tarkastelujakso on pidempi tai lyhyempi. 4.1.1Populaationrakennejasukusiitos Rekisteröintimäärät Suomessa Englanninsettereitä on rekisteröity Suomessa ajanjaksolla 1999–2013 yhteensä 1291 yksilöä, ja viimeisimmän kymmenen vuoden jaksolla keskimäärin 87 koiraa vuosittain (Taulukko 1 ja Kuva ). Rekisteröintitietojen perusteella englanninsettereiden kokonaismääräksi Suomessa on arvioitavissa noin 950 yksilöä. 9 Taulukko 1. Vuositilasto – rekisteröinnit 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 43 48 98 60 72 100 79 92 100 30 6 11 10 12 3 15 11 8 6 11 49 59 108 72 75 115 90 100 106 41 7 8 14 11 11 15 14 15 17 6 Pentuekoko 6,1 6 7 5,5 6,5 6,7 5,6 6,1 5,9 5 Kasvattajat 7 7 12 11 10 14 12 13 15 6 jalostukseen käytetyt eri urokset - kaikki 7 7 14 8 11 13 13 14 16 6 - kotimaiset 2 4 8 3 3 3 6 6 2 - tuonnit 3 3 5 7 8 6 6 5 2 - ulkomaiset 2 0 1 5 4 2 4 2 5 2 6 v 4 kk 5 v 5 kk 3 v 9 kk 4 v 6 kk 3 v 9 kk 3 v 8 kk 4 v 1 kk 3 v 5 kk 3 v 9 kk 4 v 1 kk Pennut (kotimaiset) Tuonnit Rekisteröinnit yht. Pentueet - keskimääräinen jalostuskäytön ikä jalostukseen käytetyt eri nartut - kaikki 2005 7 8 14 11 11 15 14 14 17 6 - kotimaiset 5 7 9 9 10 12 11 12 14 5 - tuonnit 2 1 5 2 1 3 3 2 3 1 4 v 8 kk 5 v 7 kk 3 v 11 kk 4 v 2 kk 4 v 10 kk 4 v 4 kk 5 v 1 kk 4 v 8 kk 4 v 2 kk 5 v 8 kk 14 12 25 15 22 24 25 21 26 11 14 13 27 17 22 26 26 24 28 12 1,80 % 1,49 % 1,90 % 0,85 % 0,99 % 0,76 % 0,55 % 1,55 % 1,79 % 1,75 % - keskimääräinen jalostuskäytön ikä Isoisät Isoäidit Sukusiitosprosentti Jakautuminen linjoihin Suomen englanninsetteripopulaatio on jakautunut kahteen eri ryhmään, joiden yksilöitä ei juurikaan käytetä keskenään jalostuksessa. Ensimmäisen ryhmän muodostavat sukulinjat, joiden yksilöitä käytetään rodunomaisesti kanalintujen metsästyksessä ja esitetään metsästyskokeissa, ns. käyttölinjaiset englanninsetterit. Toisen ryhmän muodostavat muut englanninsetterit, jotka ovat lähinnä näyttely‐ ja seurakoiria. Ryhmät ovat lähes yhtä suuret, käyttölinjaisten rekisteröintiosuuden ollessa aiemmin noin 5 % suurempi. Viimeisimmän kuuden vuoden aikana tilanne on kääntynyt toisin päin. Rodun vuosittaisessa rekisteröintimäärässä on melko selkeä laskeva trendi. Kuva 1. Englanninsettereiden rekisteröinnit Suomessa vuosina 1995–2014. 10 Rekisteröintien vuosittainen vaihtelu on ollut kokonaisuudessaan varsin suurta (Kuva 1 & Taulukko 1). Vuosina 1999, 2001, 2005, 2011, 2013 ja 2014 koirien rekisteröintimäärät ovat olleet selkeästi koko tarkastelujakson keskiarvosta poikkeavia. Tämän lisäksi viimeisimmän viiden vuoden aikana rodun kokonaisrekisteröintimäärät ovat kääntyneet selkeään laskuun. Tuontikoirien vuosittainen lukumäärä Tuontikoirien osuus Suomessa on hieman kasvanut tarkastelujakson viimeisemmällä puoliskolla. Rekisteröidyistä englanninsettereistä tuontien osuus on ollut viimeisimmän viiden vuoden aikana varsin merkittävä. Tuontien osuus on 13,1 % (aiemmin 11 %) koko rekisteröintimäärästä. Käyttölinjaisten setterien tuontien, joista rekisteröintien osuus oli 7,5 % (aiemmin 13,8 %) osuus on laskenut selkeästi. Myös muilla osuus on pienentynyt, sen ollessa 5,6 % (aiemmin 8 %). Taulukko 2. Englanninsettereiden rekisteröinnit Suomessa vuosina 1999–2014. Kotimaisten kasvattajien pentumäärät ja tuonnit on esitetty taulukossa erikseen. Kaikki rekisteröinnit Kotimaassa kasvatetut Tuonnit Vuosi Käyttö Muut Yhteensä Käyttö Muut Yhteensä Käyttö Muut Yhteensä 1999 32 16 48 26 13 39 6 3 9 2000 40 54 94 32 49 81 8 5 13 2001 31 18 49 29 16 45 2 2 4 2002 57 20 77 53 20 73 4 0 4 2003 49 48 97 38 45 83 11 3 14 2004 52 59 111 50 58 108 2 1 3 2005 26 15 41 19 11 30 7 4 11 2006 57 49 106 52 48 100 5 1 6 2007 56 44 100 52 40 92 4 4 8 2008 46 41 87 40 39 79 6 5 11 2009 54 61 115 42 58 100 12 3 15 2010 37 38 75 36 36 72 1 2 3 2011 25 47 72 20 40 60 5 7 12 2012 45 63 108 40 58 98 5 5 10 2013 27 32 59 17 31 48 10 1 11 2014 21 28 49 17 26 43 4 2 6 Yhteensä 655 633 1288 563 588 1151 92 48 140 Keskeisimmät maat, joista englanninsettereitä on tuotu ja rekisteröity Suomeen, ovat olleet Norja ja Ruotsi sekä Tanska. Näistä maista tuodut setterit ovat olleet lähes pelkästään käyttölinjaisia, niiden osuuden ollessa 76 % kaikista tuonneista kymmenen viimeisimmän vuoden aikana. Erityisesti siis käyttölinjaisissa pohjoismainen yhteistyö on ollut varsin vankkaa ja monipuolista. Huomion arvoista on että tuontikoiria käytetään useasti myös jalostukseen, kt kohta 4.1.2. Tuontien osalta voidaan todeta 11 että se on lievästi uroksiin painottuvaa. Tuontien määrä on esitetty kokonaisuudessaan taulukossa 2. ja kuvassa 2 tuonnit ovat eriteltynä pohjoismaihin ja muihin tuontimaihin. Kuva 2. Englanninsettereiden tuonnit Suomeen vuosina 2005–2014, pohjoismaat ja muut maat. Alla olevassa taulukossa, taulukko 3, on esitetty viimeisimmän viiden vuoden ajalta tuontimaittain ja sukupuolittain maahamme tuodut koirat. Taulukko 3. Englanninsettereiden tuonnit maittain Suomeen vuosina 2010–2014. Tuontimaa Ruotsi Norja Tanska Viro Italia Sveitsi Saksa Usa Unkari Liettua Yhteensä Uros 4 6 3 2 1 2 1 1 20 Narttu Yhteensä 4 8 4 10 2 5 3 5 2 2 1 1 1 4 6 1 2 1 21 41 Toimivien yhteyksien myötä Norjan, Ruotsin ja Tanskankin englanninsetterit ovat laajentamassa Suomen käytettävissä olevaa geenipohjaa. Useiden vuosikymmenten vuorovaikutuksen jäljiltä pohjoismaiden sukulinjoissa on melko runsaasti yhtymäkohtia. Suurin osa Suomessakin jalostukseen käytetyistä yksilöistä pohjautuvat pohjoismaisiin käyttölinjoihin. Aivan viimeisimpinä vuosina myös käyttölinjaisia englanninsettereitä on alettu tuomaan Keski‐Euroopan maista, joissa kanta on varsin laaja; Italiassa rekisteröidään vuosittain yli 15000, Ranskassa 6000 ja Espanjassa 3500 englanninsetteriä. Yksittäisiä tuonteja on käytetty myös jalostukseen. Näistä maista olisi mahdollista saada täysin uutta verta nykyiseen populaatioomme vielä lisää. Muiden kuin käyttölinjaisten koirien tuonti on lähinnä Baltian maista tai USA:sta. Näitä koiria käytetään myös runsaasti jalostukseen kuten mm. taulukon 6 tiedoista urosten osalta nähdään. 12 Rodun jalostusurosten ja ‐narttujen ikä Rodun jalostukseen käytettävien koirien ikä on melko korkea, vaihdellen tarkastelujakson aikana urosten osalta 3 v 8 kk aina 6 v 4 kk:teen ja narttujen 4 v 2 kk aina 5 v 8 kk:teen. Käyttölinjaisten koirien osalta tätä selittävät mm. käyttökoetulosvaatimukset. Jalostukseen pyritään käyttämään usein käyttökokeissa palkittuja koiria, koska mm. rotuyhdistyksen pentuevälityksessä julkaistavien yhdistelmien tulee täyttää terveysvaatimusten lisäksi myös käyttökoetuloksille asetetut vaatimukset. Rodun jalostusrekisteriin hyväksyntään vain koirat, joilla on näyttöä menestymisestä rodunomaisessa käyttökokeessa. Tietoa sukusiitoksesta Sukusiitoksessa pentueen vanhempina käytettävät koirat ovat keskenään sukua. Sukusiitoksena pidetään serkusten tai sitä läheisempien sukulaisten yhdistämistä. Sukusiitos kasvattaa riskiä perinnöllisten sairauksien esilletuloon. Sukusiitosaste tai ‐prosentti on todennäköisyys sille, että satunnaisesti valittu geenipari sisältää geenistä kaksi samaa alleelia (versiota), jotka ovat molemmat peräisin samalta esivanhemmalta. Saman esivanhemman tietty alleeli on siis tullut koiralle sekä isän että emän kautta. Tällainen geenipari on homotsygoottinen ja identtinen. Ilman sukusiitosta suurin osa yksilöiden geenipareista on heterotsygoottisia, jolloin haitalliset, usein resessiiviset alleelit pysyvät vallitsevan, normaalin alleelin peittäminä. Koiran sukusiitosaste on puolet sen vanhempien välisestä sukulaisuussuhteesta. Isä‐tytär ‐parituksessa jälkeläisten sukusiitosaste on 25 %, puolisisarparituksessa 12,5 % ja serkusparituksessa 6,25 %. Sukusiitos vähentää heterotsygoottisten geeniparien osuutta jokaisessa sukupolvessa sukusiitosasteen verran, joten esimerkiksi puolisisarparituksessa jälkeläisten heterotsygotia‐aste vähenee 12,5 %. Myös todennäköisyys haitallisten resessiivisten ongelmien esiintuloon on puolisisarparituksessa 12,5 %. Koirilla on rotuja muodostettaessa käytetty runsaasti sukusiitosta. Sukusiitoksella pyritään tuottamaan tasalaatuisia ja periyttämisvarmoja eläimiä. Jos huonot alleelit esiintyvät kaksinkertaisina sukusiitoksen ansiosta, niin mikseivät hyvätkin. Toisaalta sukusiitettykin eläin siirtää vain puolet perimästään jälkeläisilleen, jolloin edulliset homotsygoottiset alleeliyhdistelmät purkautuvat. Lisäksi jokainen yksilö kantaa perimässään useita haitallisia alleeleja, joiden todennäköisyys tulla esiin jälkeläisissä kasvaa sukusiitoksen myötä, joten turvallisia sukusiitosyhdistelmiä ei ole. Tutkimuksissa on todettu sukusiitoksen haittavaikutusten alkavan näkyä eläimen sukusiitosasteen ylittäessä 10 %. Silloin todennäköisyys hedelmällisyyden ja elinvoiman heikkenemiseen kasvaa, ja nähdään esimerkiksi lisääntymisvaikeuksia, pentukuolleisuuden nousua, pentujen epämuodostumia, vastustuskyvyn heikkenemistä sekä tulehdusalttiutta. Ilmiötä kutsutaan sukusiitostaantumaksi. Jos sukusiitosaste kasvaa hitaasti monen sukupolven aikana, haitat ovat pienemmät kuin nopeassa sukusiitoksessa eli lähisukulaisten yhdistämisessä. Sukusiitosasteen suuruus riippuu laskennassa mukana olevien sukupolvien määrästä, joten vain sellaisia sukusiitosasteita voi verrata keskenään, jotka on laskettu täsmälleen samalla sukupolvimäärällä. Jalostuksessa suositellaan neljän ‐ viiden sukupolven perusteella lasketun 13 sukusiitosasteen pitämistä alle 6,25 %. (Lähde: Kennelliiton internetsivut, MMT Katariina Mäki 5.8.2013) Rodun vuosittainen sukusiitosaste Rodun sukusiitosaste on pysynyt melko alhaisena, sen vaihdellessa tarkastelujakson aikana 0,55 % ‐ 1,9 % välillä keskiarvon ollessa 1,34 %. Jalostustietojärjestelmästä otetusta tilastossa on sukusiitosprosentti laskettu puutteellisen sukupolvitiedon mukaan, joten se on hieman alhaisempi kuin todellinen. Kehityssuunta on pysynyt varsin vakaana, ks. kuva 3. Kuva 3. Englanninsettereiden sukusiitosprosentti 2005 – 2014. 4.1.2Jalostuspohja Rodun jalostuspohja on varsin kapea kun huomioidaan että eri linjaisia koiria ei käytetä keskenään jalostukseen. 14 Taulukko 4. Jalostuspohja per sukupolvi 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 - pentueet 7 8 14 11 11 15 14 15 17 6 - jalostukseen käytetyt eri urokset 7 7 14 8 11 13 13 14 16 6 7 8 14 11 11 15 14 14 17 6 1 0,88 1 0,73 1 0,87 0,93 1 0,94 1 Per vuosi - jalostukseen käytetyt eri nartut - isät/emät - tehollinen populaatio 9 (64%) 10 (62%) 19 (68%) 13 (59%) 15 (68%) 19 (63%) 18 (64%) 19 (63%) 22 (65%) 8 (67%) - uroksista käytetty jalostukseen 0% 6% 4% 0% 15 % 13 % 18 % 16 % 6% 0% - nartuista käytetty jalostukseen 5% 0% 4% 13 % 11 % 15 % 20 % 16 % 21 % 27 % - pentueet 40 44 51 51 55 61 52 56 55 49 - jalostukseen käytetyt eri urokset 30 33 38 39 45 47 40 42 40 37 Per sukupolvi (4 vuotta) - jalostukseen käytetyt eri nartut - isät/emät - tehollinen populaatio 32 38 44 43 48 51 44 47 49 43 0,94 0,87 0,86 0,91 0,94 0,92 0,91 0,89 0,82 0,86 42 (52%) 48 (55%) 56 (55%) 55 (54%) 63 (57%) 66 (54%) 57 (55%) 60 (54%) 61 (55%) 54 (55%) - uroksista käytetty jalostukseen 3% 7% 9% 12 % 16 % 14 % 13 % 11 % 12 % 14 % - nartuista käytetty jalostukseen 5% 7% 10 % 15 % 15 % 17 % 20 % 18 % 19 % 20 % Jalostukseen käytettyjen urosten ja narttujen osuus syntyneistä Jalostukseen käytettävien urosten ja narttujen osuus koko populaatiosta on laskenut merkittävästi viimeisen viiden vuoden aikana. Tämä seuraa selkeästi rekisteröintimääriä, mutta käytettävien jalostuskoirien määrä koko populaatiosta tulisi olla laajempi. Isät/emät ‐luku Tarkastelujakson aikana isät/emät luku on pysynyt varsin muuttumattoman eri vuosien välillä, sen ollessa vain hieman alle yksi keskiarvoisesti. Tämä kertoo sen, että urosten jalostuskäyttö on varsin tasaista ja se edesauttaa rodun monimuotoisuuden säilymistä. Tietoa tehollisesta populaatiokoosta Tehollinen populaatiokoko on laskennallinen arvio rodun perinnöllisestä monimuotoisuudesta. Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että tehollinen populaatiokoko kertoo kuinka monen yksilön geenimuotoja tietyssä rodussa tai kannassa on. Esimerkiksi lukema 50 tarkoittaa, että rodun sukusiitosaste kasvaa yhtä nopeasti kuin jos rodussa olisi 50 tasaisesti jalostukseen käytettyä koiraa. Mitä pienempi tehollinen koko on, sitä nopeammin rodun sisäinen sukulaisuus kasvaa ja perinnöllinen vaihtelu vähenee. Samalla sukusiitoksen välttäminen vaikeutuu. 15 Kun tehollista kokoa arvioidaan jalostuskoirien lukumääristä tai rekisteriaineistojen sukutauluista, laskelmat tehdään aina sukupolvea kohden. Sukupolven pituus on seurakoirilla kolmesta neljään ja käyttökoirilla viisi vuotta. Nyrkkisääntönä on, että tehollinen koko on enintään neljä kertaa tänä aikana jalostukseen käytettyjen, eri sukuisten urosten lukumäärä. Jalostuskoirien lukumäärän perusteella laskettu tehollinen koko on aina yliarvio, koska kaava olettaa, etteivät jalostuskoirat ole toisilleen sukua ja että niillä on tasaiset jälkeläismäärät. Parempi tapa arvioida tehollista populaatiokokoa perustuu rodun keskimääräisen sukusiitosasteen kasvunopeuteen, mutta tämä kaava toimii vain suljetulle populaatiolle ja aineistolle, jossa sukupuut ovat hyvin pitkiä. Kennelliiton jalostustietojärjestelmässä Koiranetissä käytettävää jalostuskoirien lukumääriin perustuvaa laskentakaavaa on hieman muokattu, jotta se huomioisi paremmin jalostuskoirien epätasaiset jälkeläismäärät. Jalostustietojärjestelmässä käytetään kaavaa Ne = 4*Nu*Nn / (2*Nu+Nn), jossa Nu on neljän vuoden aikana käytössä olleiden eri jalostusurosten ja Nn on neljän vuoden aikana käytössä olleiden eri jalostusnarttujen lukumäärä. Tehollista kokoa voidaan arvioida myös rodun koirista otettujen dna‐näytteiden avulla. Jos rodun tehollinen koko on alle 50 ‐ 100, rodusta häviää geenimuotoja niin nopeasti, ettei luonto pysty tasapainottamaan tilannetta. Silloin on keskityttävä säilyttämään mahdollisimman monen yksilön geenejä käyttämällä mahdollisimman useaa eri koiraa jalostukseen ja huolehtimalla, että niiden jälkeläismäärät pysyvät tasaisina. Toisaalta suurimmalla osalla roduistamme on kantoja myös ulkomailla, jolloin voi olla mahdollista tuoda maahamme ”uutta verta”. Monella rodulla ulkomailta ei kuitenkaan ole saatavissa sen erilaisempaa geenimateriaalia kuin kotimaastakaan. (Lähde: Kennelliiton internetsivut, MMT Katariina Mäki 31.10.2013) Rodun tehollinen populaatiokoko Englanninsettereiden ns. eri linjoja ei juurikaan käytetä keskenään jalostukseen, niiden hyvin erilaisen käyttötarkoituksen vuoksi. Tämä pienentää osaltaan käytettävissä olevaa jalostusmateriaalia. Jalostuspohjan laajuutta kuvaava rodun tehollinen populaation on näin ollen käytännössä hyvin pieni. Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä otettu tilasto kertoo tehollisen populaation vaihtelevan viimeisen kymmenen vuoden aikana 8 ja 19 koiran välillä, taulukko 5. 16 Taulukko 5. Englanninsettereiden vuositilasto – jalostuspohja 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 - pentueet 7 8 14 11 11 15 14 15 17 6 - jalostukseen käytetyt eri urokset 7 7 14 8 11 13 13 14 16 6 7 8 14 11 11 15 14 14 17 6 1 0,88 1 0,73 1 0,87 0,93 1 0,94 1 Per vuosi - jalostukseen käytetyt eri nartut - isät/emät - tehollinen populaatio 9 (64%) 10 (62%) 19 (68%) 13 (59%) 15 (68%) 19 (63%) 18 (64%) 19 (63%) 22 (65%) 8 (67%) - uroksista käytetty jalostukseen 0% 6% 4% 0% 15 % 13 % 18 % 16 % 6% 0% - nartuista käytetty jalostukseen 5% 0% 4% 13 % 11 % 15 % 20 % 16 % 21 % 27 % - pentueet 40 44 51 51 55 61 52 56 55 49 - jalostukseen käytetyt eri urokset 30 33 38 39 45 47 40 42 40 37 Per sukupolvi (4 vuotta) - jalostukseen käytetyt eri nartut - isät/emät - tehollinen populaatio 32 38 44 43 48 51 44 47 49 43 0,94 0,87 0,86 0,91 0,94 0,92 0,91 0,89 0,82 0,86 42 (52%) 48 (55%) 56 (55%) 55 (54%) 63 (57%) 66 (54%) 57 (55%) 60 (54%) 61 (55%) 54 (55%) - uroksista käytetty jalostukseen 3% 7% 9% 12 % 16 % 14 % 13 % 11 % 12 % 14 % - nartuista käytetty jalostukseen 5% 7% 10 % 15 % 15 % 17 % 20 % 18 % 19 % 20 % Englanninsettereiden tehollista populaatiota on esitetty oheisissa kuvissa. Kuvassa 4 on eritelty käyttölinjaiset ja muut erikseen. On huomioitavaa, että taulukoituihin lukumääriin käytettyä kaavaa, (Ne) = 4*Nm*Nf / (Nf + Nm), jossa Nm on lisääntyvien urosten määrä ja Nf on lisääntyvien narttujen, saadaan varsin optimistinen arvio tehollisesta populaatiosta. Käytetty kaava ei huomioi esim. koirien keskinäistä sukulaissuhdetta. Jalostukseen käytettävien koirien keskinäinen sukulaisuussuhde pienentää tehollisen populaation kokoa. Kuvasta nähdään tehollisen populaation koon jakauma käyttölinjaisten ja muiden osalta. Rodun pitämisenä terveenä ja sukusiitosasteeltaan pienempänä sekä jalostuspohjaltaan laajempana vaatii että pitkällä aikajaksolla pariutuvien koirien lukumäärää kasvatetaan. 17 Kuva 4. Englanninsettereiden tehollinen populaatiokoko (per sukupolvi) koko populaation osalta ja jaoteltuna käyttölinjaisten ja muiden osalta 2005 – 2014. Lähde: Suomen Kennelliitto, jalostustietojärjestelmä Rodun tehollinen populaatio on laskenut tarkastelujakson aikana selkeästi. Lasku seuraa kehitystä, joka on tapahtunut rodun rekisteröintimäärässä. Rodun jalostuspohjan säilyttämisenä riittävän laajana on asiaan kiinnitettävä huomiota ja pyrittävä käyttämään useampia koiria jalostukseen sekä rajaamaan yksittäisten koirien osuutta jalostuspohjassa. Ruotsalaisen Per‐Erik Sundgrenin mukaan (Koiramme 9/2001, s. 32–36) rodun populaation tehollisen koon pitäisi olla vähintään 100. Luvun kasvattamiseen voitaisiin päästä käyttämällä jalostukseen yhtä montaa urosta ja narttua, rajoittamalla yksittäisten koirien jälkeläismääriä, välttämällä sukulaisten yhdistämistä ja korostamalla tuontien merkitystä. Jalostus ei saa tukeutua liikaa samanlinjaisiin koiriin. Viimeisen 10 vuoden aikana jalostukseen runsaimmin käytetyt urokset Suomessa englanninsettereiden jalostustoiminnassa käytetään liiallisesti joitakin uroksia. Yli viidentoista jälkeläisen omaavia uroksia on 11 (13 ‐ aiempi tavoiteohjelma). Näillä uroksilla on yhteensä 36 (46) pentuetta ja 234 (264) jälkeläistä, joka on arvioidusta rodun kokonaismäärästä noin 23 %. Näillä uroksilla on usein jälkeläisiä myös toisessa sukupolvessa, yhteensä 226 kpl, joka lisää entisestään kyseisten koirien vaikutusta rodussa. Yli viidentoista jälkeläisten omaavien urosten osuus koko rodun jalostuspohjan kannalta on edelleen liian suuri. Suluissa olevien, edellisen tavoiteohjelman, vastaavat luvut ovat olleet suuremmat, joten suuntaus näyttäisi olevan oikea. 18 Taulukko 6. Runsaimmin käytetyt urokset Tarkastelujakson aikana (2005 ‐ 2014) yhteensä 23 urosta on käytetty tuottamaan 50 % ajanjakson pennuista. Näistä 8 kpl ovat käyttölinjaisia, joista neljä on tuonteja ja kaksi ulkomaista urosta*: Härkmoens Buller Östkysten´s Markong Prihan Metsänpoika Daim * Trico Gallok´s Joker Flash * Hangman´s Grave Digger Stjernevannet´s Fouga Näillä seitsemällä koiralla on yhteensä 16 pentuetta, joissa 116 pentua yhteensä. Viimeisen 10 vuoden aikana jalostukseen runsaimmin käytetyt nartut Suomeen rekisteröityjen narttujen osalta jalustuskäyttö on hieman maltillisempaa. Yli viidentoista jälkeläisen omaavia narttuja on yhteensä 7 (6 aiemmassa tarkastelussa) viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Näillä on yhteensä 16 (15) pentuetta, joissa yhteensä 131 (111) jälkeläistä. Tämä on arvioidusta rodun kokonaismäärästä alle 10 %. Jalostukseen käytetyillä nartuilla ei juuri ole jälkeläisiä toisessa 19 sukupolvessa. Suurin osa näistä nartuista on iäkkäitä, joten niiden pentumäärien ei odoteta juurikaan enää kasvavan. Taulukko 7. Runsaimmin käytetyt nartut Näistä 6 kpl ovat käyttölinjaisia, joista yksi on tuontikoira * Rantakurun Uniikki Örnevatnet´s Tira * Huntingfield Impala Huntingfield Julienne Sänkipellon Moona Kuuhingon Talvituuli Näillä viidellä koiralla on yhteensä 13 pentuetta, joissa 92 pentua yhteensä. Jalostuskoirien käyttömäärät Jalostukseen käytetään populaatioon nähden prosentuaalisesti liian vähän koiria, käytettyjen urosten lukumäärän ollessa keskiarvoisesti 10,9 kpl ja narttujen ollessa 11,7 kpl. Sukupuolten keskinäinen suhde on hyvä, niiden ollessa hyvin lähellä toisiaan ja arvoa 1 taulukko 5 ja kuva 5. 20 Urokset Nartut KA Urokset 20 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuva 5. Jalostukseen käytettyjen urosten ja narttujen määrä vuosina 2005 – 2014. Jalostuskoirien keskinäinen sukulaisuus Tarkastelujakson aikana kaksi eniten käytettyä urosta ovat veljiä keskenään ja niillä on yhteensä seitsemän eri pentuetta, joissa yhteenlaskettu jälkeläisten määrä on 52 kpl, joka vastaa 7 % viimeisimmän kymmenen vuoden aikana syntyneistä pennuista. Viidentoista runsaimmin jalostukseen käytetyn uroksen joukosta löytyy myös näistä toisen pentu, jolla on kaksi pentuetta jälkeläismäärän ollessa 12 kpl. Narttujen viidentoista runsaimmin käytettyjen joukossa on myös toisen uroksen jälkeläinen, jolla on 2 pentueessa 15 jälkeläistä. Nämä kaikki koirat ovat muita kuin käyttölinjaisia. Narttujen osalta viidentoista runsaimmin jalostukseen käytetyn joukossa on sisaruspari, joilla on yhteensä 4 pentuetta ja 32 jälkeläistä. Tämä vastaa 4,5 % kaikista pennuista. Nämä molemmat koirat ovat muita kuin käyttölinjaisia. Yllä mainittujen lisäksi runsaimmin käytetyissä jalostuskoirissa ei ole merkittäviä lähisukulaisuussuhteita. Kun tarkastellaan tarkemmin mitä koiria käytetään liiaksi jalostukseen, nähdään että käyttölinjaisten koirien osuus kaikista tarkastelujakson aikana syntyneistä pentueista on urosten osalta vain 36 % ja narttujen osalta vain 29 %. Rekisteröityjen pentujen osuuden ollessa uroksilla 40 % ja nartuilla 47 %. Eniten käytetty narttu on käyttölinjainen ja koepalkitsematon koira. Uroksista kahden eniten käytetyn veljeksien molemmat yksilöt ovat näyttelyissä korkeasti palkittuja tuontikoiria. Myös moni muu listan kymmenen käytetyimmän urokset joukossa ovat korkeasti näyttelyissä palkittuja yksilöitä. On siis selvästi nähtävissä että erityisesti näyttelymenestys johtaa joidenkin yksilöiden liikakäyttöön rodun jalostuksessa. Yhtäältä myös käyttölinjaisten osalta koepalkinnot vaikuttavat erityisesti kasvattajien urosvalinnoissa. Pentumääriltään käytetyimpien urosten osalta neljäs listauksessa on käyttölinjainen (koepalkitsematon), seuraavan ollessa vasta yhdeksänneksi eniten käytetty uros, joka on kokeissa korkeasti palkittu tuontikoira. 21 4.1.3Rodunpopulaatiotmuissamaissa Englanninsetteriä käytetään sen alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaisesti varsin yleisesti Keski‐ Euroopassa. Esim. Italiassa rekisteröidään vuosittain yli 15000, Ranskassa 6000 ja Espanjassa 3500 englanninsetteriä. Näistä maista on Suomeen tuotu joitakin yksilöitä ja muutamia niistä on käytetty myös jalostukseen. Keski‐Euroopasta tuotuja englanninsettereitä on myös muissa Pohjoismaissa melko runsaasti ja niitä on varsin useasti käytetty jalostukseen. Näin ollen myös suorien tuontien lisäksi voidaan rodun monimuotoisuuteen vaikuttaa käyttämällä valikoiden muiden Pohjoismaiden koiria, joissa on näitä Euroopan verilinjoja. Suomessa englanninsettereiden käyttölinjaisista koirista suurin osa on pohjoismaisia sukulinjoja. Muissa Pohjoismaissa englanninsettereiden vuosittaiset rekisteröintimäärät ovat Suomea huomattavasti suuremmat. Ruotsissa rekisteröidään vuosittain yli kaksinkertainen ja Norjassa peräti lähes kymmenkertainen määrä englanninsettereitä Suomeen verrattuna. Vuosittainen keskimääräinen pentumäärä on Pohjoismaissa yhteensä yli 1 200 pentua, vaihtelun ollessa 940 – 1450 pennun välillä. Norjassa ja Ruotsissa sekä Tanskassa setterit ovat suurelta osin käyttölinjaisia. Rekisteröintien määrät 2000‐luvulla on esitetty oheisessa kuvassa. Kuva 6. Englanninsettereiden rekisteröinnit pohjoismaissa vuosina 2000 – 2014. Muut merkittävät maat, mistä koiria on tuotu Suomeen, ovat Iso‐Britannia ja Yhdysvallat. Näistä maista tuodut koirat ovat lähes poikkeuksetta linjoista, jotka ovat vieraantuneet rodun alkuperäisestä käyttötarkoituksesta ja näin ollen ne eivät laajenna käyttökoirien populaation monimuotoisuutta ja geenipohjaa käytännössä. Rodun kotimaassa, Englannissa, rotu kuuluu The Kennel Clubin uhanalaisten kotimaisten rotujen elvytysohjelmaan. Rotu kuuluu ohjelman piiriin, mikäli sitä rekisteröidään alle 300 kpl vuodessa. Englanninsetteri on seurattavien rotujen joukossa lähellä raja‐arvoa olevan rekisteröintimääränsä vuoksi. Vuosittaiset rekisteröintimäärät rodun alkuperäisessä kotimaassa ovat taulukossa 8. 22 Taulukko 8. Englanninsettereiden rekisteröinnit rodun alkuperäismaassa vuosina 2010–2014. Vuosi Määrä 2010 349 2011 234 2012 314 2013 326 2014 332 4.1.4Yhteenvetopopulaationrakenteestajajalostuspohjasta Rodun jalostuspohjan laajuus Kotimaassa rodun jalostuspohja on kapea. Käyttökoirien jalostuspohjaa laajentamaan on perinteisesti käytetty pohjoismaisia koiria. Näiden sukulaissuhteissa on yhtymäkohtia ja onkin tärkeää että keskitytään valitsemaan tuodut koirat sukulinjoista, jotka lisäävät rodun jalostuspohjaa maassamme. Tärkeimmät jalostuspohjaa kaventavat tekijät Rodun jalostuspohjaa kaventaa merkittävästi se että eri linjaisia koiria ei käytetä keskenään jalostukseen. Syynä tähän on ensisijaisesti perinnöllisten metsästysominaisuuksien vaaliminen. Rodun populaatiot käyttölinjaisten koirien osalta ovat laajat pohjoismaisella tasolla tarkasteltuna ja sitä kautta geenipohjaa voidaan pitää laajana. Käyttölinjaisten koirien osalta yhteydet muihin pohjoismaihin, joissa rotu on säilyttänyt vahvan aseman käyttökoirarotuna, ovat erittäin tärkeät. Tuontien osalta on tärkeää huolehtia että tuomme maahan terveitä koiria joidenka sukulaissuhteet eivät ole liian lähellä jo tuotujen ja kotimaassa kasvatettujen koirien kanssa. Rodun tiettyjen yksilöiden liiallinen jalostuskäyttö kaventaa jalostuspohjaa erityisesti jos nämä yksilöt ovat läheistä sukua toisilleen. Liian läheisen sukulaissuhteen omaavia koiria ei tulisi käyttää jalostuksessa, mikäli niiden yhteinen osuus koko rodun yksilöistä on korkea. Lähisukulaisten liiallinen jalostuskäytön uhkana on hitaasti kasvava, monen sukupolven aikana tapahtuva sukusiitosasteen nousu. Jälkeläismäärään perustuva PEVISA‐ohjelma Rodun rekisteröintimäärän trendin ollessa selvästi laskevan suuntainen on syytä alleviivata yksittäisten koirien käytön aiheuttamaa suurta vaikutusta koko rodun jalostuspohjaan ja sen teholliseen populaatioon. Näihin vaikuttavat vahvasti myös keskinäiset sukulaissuhteet ja yhtymäkohdat pohjoismaisten verilinjojen osalta. Englanninsetteripopulaatiota koskeva keskeinen jalostustavoite ovat terveyden vaaliminen ja rodun jalostuspohjan laajentaminen. Suomen ja ulkomaiden geenimateriaalin monipuolisella hyödyntämisellä estetään rodun elinvoiman heikkenemistä ja rajoitetaan lisääntymis‐ ja terveysongelmia. Tavoitteeseen liittyen pyritään mm. sukusiitosasteen alentamiseen, tuontikoirien ja jalostusurosten määrien kasvattamiseen sekä yksittäisten urosten ja eri verilinjojen tasapainoiseen käyttöön jalostuksessa. PEVISAan ehdotetaan jatkettavaksi jälkeläismäärän rajoittamista: Koiralla ei saa pentueen rekisteröintihetkellä olla yli 25 rekisteröityä jälkeläistä Suomessa. Viimeinen sallittu pentue voidaan kuitenkin rekisteröidä kokonaisuudessaan. 23 4.2Luonnejakäyttäytyminensekäkäyttöominaisuudet 4.2.1Rotumääritelmänmaininnatluonteestajakäyttäytymisestäsekärodunkäyttötarkoituksesta Rotumääritelmässä englanninsetterin kerrotaan olevan käyttäytymiseltään ja luonteeltaan hyvin aktiivinen ja riistaintoinen sekä erittäin ystävällinen ja hyväluonteinen. Rodun käyttötarkoitus on seisova lintukoira ja se on selvennetty ao. mukaisesti: Keskikokoinen, puhdaslinjainen, olemukseltaan ja liikkeiltään tyylikäs. Selvennys: Jalo, kevyt, mutta voimakas metsästyskoira, jonka linjat ovat elegantit ja rakenne ilmentää nopeutta ja kestävyyttä. Lihakset ovat elegantit ja rakenne ilmentää nopeutta ja kestävyyttä. Lihakset ovat teräksiset ja ryhti hyvä. Ilme lempeä ja ystävällinen, hieman surumielinen. 4.2.2Jakautuminennäyttely‐/käyttö‐/tms.‐linjoihin Rotu on jakautunut alkuperäistarkoituksen mukaiseen metsästystyypin käyttölinjaisiin ja muihin. Metsästystyypin koirilla päätarkoitus on kanalintujen metsästys ja muiden osalta lähinnä näyttely‐ ja seurakoira käyttö sekä muut harrastukset, kuten esim. agility. Käytännössä jakautuminen on ollut niin selvää, ettei eri linjojen koiria käytetä keskenään jalostukseen lainkaan. Tilanne on sama kaikkialla maailmassa, myös rodun alkuperämaassa. Käyttöominaisuudet ja alkuperäisen tyypin säilyttäminen ovat olleet metsästävälle väelle tärkeimpiä, kun taas muun linjaisten osalta on ollut pyrkimyksenä lähinnä menestyä näyttelykehissä, joissa pärjääminen on myös pitkälti ohjannut jalostusvalintoja. Käyttölinjaisen englanninsetterin metsästyskäyttäytyminen on voimakas käyttäytymistarve, johon pitää tarjota tilaisuuksia. Erot jalostuksen painopisteissä näkyvät myös käyttöominaisuuksissa. Myös temperamentissa on selkeä ero, jonka voi parhaiten havaita juuri rodunomaisessa kokeessa. Muun linjaisilla yksilöillä ei ole vuosikymmeniin voitu todentaa olevan riittävästi toivottuja metsästysominaisuuksia. Muun linjaista on nähty metsästyskokeissa varsin harvoin ja silloinkin esitykset ovat tuomarikertomusten perusteella jääneet vaisuiksi. Hyvin usein jo hakutyöskentely (tyyli, vauhti ja hakulaajuus) ovat sen verran puutteellisia, että lintutyön mahdollisuus jää teoreettiseksi. 4.2.3PEVISA‐ohjelmaansisällytettyluonteenjakäyttäytymisenja/taikäyttöominaisuuksientestaus ja/taikuvaus Englanninsetterin luonteessa tai käyttäytymisessä ei ole sellaisia ominaisuuksia, jotka olisi sisällytetty PEVISA‐ohjelmaan. Rodun koirien hermostuneisuutta ja arkuutta on syytä seurata, koska ne ovat 24 luonteen ominaisuuksia jotka vaikuttavat merkittävästi koirien käyttöominaisuuksiin sekä niiden päivittäiskäyttäytymiseen. 4.2.4Luonnejakäyttäytyminenpäivittäistilanteissa Rodun ollessa vilkas ja erittäin riistaintoinen se asettaa koirien arkitottelevaisuudelle haasteita. Rodun luonnetta ja käyttäytymistä päivittäistilanteissa kartoitettiin englanninsettereiden jaostoimikunnan vuoden 2014 aikana toteuttamalla omistajakyselyllä. Tärkeimpänä luonteen kartoitustilanteena toimivat kanakoirien metsästyskokeet. Kysely toteutettiin keväällä 2014 kaikille rodun harrastajille avoimena nettikyselynä rotujärjestön internetsivuilla. Huolimatta siitä, että kysely oli kaikkien harrastajien saatavilla, vastausten määrä (63 kpl) jäi valitettavan vähäiseksi. Aktiivisimmin kyselyyn vastasivat käyttökoiraharrastajat. Seurakoirapuolen harrastajien tavoittamiseksi täytyy pohtia tulevaisuudessa muita keinoja. Luonnekysely Luonteen merkitys jalostustoiminnassa nousee korostetusti esille arkipäivän elämässä, sillä metsästyskoirallakin suuri osa ajasta kuluu perheen parissa sekä muita ihmisiä ja koiria tavaten. Luonteella on myös merkitystä koiran käyttöominaisuuksiin ja koulutettavuuteen. Englanninsettereitä osallistuu luonnetestiin hyvin vähän. Arvioita yksilöiden luonteesta saadaan käyttökokeiden tuomarikertomuksista sekä näyttelyarvosteluista. Englanninsettereiden jaostoimikunta toteutti vuoden 2014 aikana englanninsetterijaoksen web‐sivulla englanninsettereiden omistajille suunnatun kyselyn, jolla kartoitettiin koirien käyttöominaisuuksia ja luonnetta – omistajan näkökulmasta. Kysely suunnattiin vuoteen 2014 mennessä rekisteröityjen koirien omistajille. Saatu aineisto käsittää 63 englanninsetteriä. Vastauksiin ja niistä tehtäviin päätelmiin on omistajien mahdollisen subjektiivisuuden takia suhtauduttava ainakin osan arvioitujen ominaisuuksien osalta varauksella. Suluissa olevat prosentit ovat vuonna 2009 tehdyn kyselyn tulosten mukaiset. Englanninsettereiden omistajat pitivät pääosin koiriaan miellyttävinä perhekoirina, joista 94 % (98 %) käytettiin metsästykseen, ja näistä yli kolmannesta erittäin paljon. Ainoastaan 8 % koirista ei käytetty ollenkaan metsästykseen. Vastaajista 57 % (50 %) arvioi koiransa erittäin lapsiystävälliseksi ja 38 % (40 %) omistajista ilmoitti, ettei lasten suhteen ole ongelmia. Kuitenkin englanninsetterillä löytyi arkuutta tai pelkoa 5 % (7 %), mutta toisaalta vihaisuutta ei havaittu yhdessäkään yksilössä lapsia kohtaan (vihaisuutta 2 %). Aroista koirista suurin osa oli narttuja. Toisiin koiriin suhtautumisessa on pysynyt lähes samana edelliseen kyselyyn verrattuna, vaikka englanninsetterit tänä päivänä näyttävätkin tulevan toisten yksilöiden kanssa paremmin toimeen. 42 % (29 %) omistajista arvioi setterinsä tulevan erittäin hyvin toimeen toisten koirien kanssa ja 43 % (56 %) vastaajista ilmoitti, ettei asiassa ollut ongelmia. Toisia koiria aristi tai pelkäsi 6 % (7 %) kyselyn settereistä. 25 Vihaisesti tai aggressiivisesti muita koiria kohtaan käyttäytyi omistajien mukaan 9 % (8 %) kyselyn englanninsettereistä. Englanninsettereiden luonteet vastaavat pääosin rotumääritelmän luonnekuvausta, mutta jonkin verran esiintyy arkuutta. Vaikka englanninsetteriä pidetäänkin pääosin luonteeltaan miellyttävänä ja ongelmattomana rotuna, kasvattajien on syytä painottaa asian merkitystä jalostus‐ ja kasvatustoiminnassaan: esiintyviä luonneongelmia (arkuutta ja vihaisuutta) on kyettävä karsimaan rodusta pois. Yhdistelmiä on syytä harkita perusteellisesti ja hankkia myös luonteesta riittävästi tietoa ja kokemusta. Vahvaan taustatyöhön perustuvilla valinnoilla ja ratkaisuilla on suuri merkitys rodun kannalta, sillä tarkastelun perusteella luonnetta koskevat ongelmatapaukset näyttävät keskittyvän muutamiin linjoihin ja yksilöihin. Luonnetesti ja MH‐luonnekuvaus Viime vuosina rotujärjestö on tarjonnut käyttökokeiden rinnalle myös muita vaihtoehtoja ja suosittelee erityisesti seurakoiraharrastajille rodunomaisen kokeen vaihtoehtona MH ‐luonnekuvausta tai luonnetestiä. Rotujärjestö on laatinut englanninsetterille ihanneprofiilin MH ‐luonnekuvausta varten ja toimittanut sen Kennelliiton luonnetyöryhmälle. Profiili on vertailupohjan puuttuessa ylimalkainen ja vaatii tulevaisuudessa uuden tarkastelun, kun materiaalia kertyy riittävästi. Myös nykytilanteen vertailu profiiliin on mahdotonta testattujen mitättömän määrän takia. Luonnetestausta ja MH‐Luonnekuvausta ei ole englanninsettereille tarkastelujakson aikana juurikaan tehty. Ainoastaan yksi koira on osallistunut MH‐luonnekuvaukseen ja kahdeksan on suorittanut luonnetestin. Taulukko 9. Luonnetestatut englanninsetterit 2005‐2014 Luonnetesti 2014 2013 LTE 2012 2011 1 koiraa 1 koiraa 2010 1 koiraa 1 koiraa 0 koiraa 2012 2011 2009 2008 2007 2006 2005 3 koiraa 1 koiraa 1 koiraa 1 koiraa 0 koiraa 3 koiraa 1 koiraa 1 koiraa 1 koiraa 2010 2009 2008 2007 2006 2005 LTE0 LTEYhteensä MH-Luonnekuvaus 0 koiraa 0 koiraa 2014 2013 suoritettu 1 koiraa ohj. kesk. kuv. kesk. Yhteensä Kaikki Yhteensä 0 koiraa 0 koiraa 1 koiraa 0 koiraa 0 koiraa 0 koiraa 0 koiraa 0 koiraa 0 koiraa 0 koiraa 0 0 2 1 0 0 3 1 1 1 Englanninsettereitä on tarkasteluaikana testattu kahdeksan kertaa. Käyttölinjaisia on testattu kolme koira, viisi testatuista on ollut näyttelylinjaisia. Pisteissä on suuri hajonta, pienin pistemäärä 101 pistettä ja suurin 201 p, keskiarvon ollessa 134 pistettä. 26 Luonnetestatut englanninsetterit 2005‐2014 2012 Fornjot's Fonzie 2011 Vuokkosen Sweet Dream 2008 Petsikon Heppu Sweet Guardian Alice Blue Dream Tunturikurun BB Ruska 2007 Blue Baltic's Ice Crystal 2006 Mariglen Holy Moses 2005 Tuliketun Runotar 140 p. 140 p. 141 p. 201 p. 110 p. 112 p. 101 p. 125 p. käyttölinjainen muun linjainen käyttölinjainen muun linjainen käyttölinjainen muun linjainen muun linjainen muun linjainen MH‐luonnekuvauksessa on käynyt yksi koira (2012), muun linjainen Nattaset Samba Dancer (suoritettu) Testien vähäisyydestä johtuen testit eivät anna luotettavaa kuvaa englanninsettereiden luonteesta. Jalostustarkastus Rotujärjestö on pilotoinnut roduilleen vuonna 2013 jalostustarkastuksen, joka keskittyy lähinnä koirien ulkomuotoon, mutta siinä huomioidaan myös koiran luonne yleisesti. Tästä on kertynyt vielä liian vähän tietoa rodun luonteen kartoittamiseksi. Sukupuolten väliset erot Kyselyn vastausten mukaan luonteen ominaisuudet jakaantuvat hyvin tasaisesti, pois lukien arkuus. Tämä oli selvästi yleisempää nartuilla ja vihaisuus/aggressiivisuus jakautui vastaajien mukaan tasan sukupuolten kesken. 4.2.5Käyttö‐jakoeominaisuudet Rodun alkuperäinen käyttö Englanninsetteri on metsästykseen jalostettu seisova kanakoira. Seisovia kanakoiria käytetään pääsääntöisesti kanalintujen metsästykseen. Tämän lisäksi rotua käytetään myös noutavana koirana, esimerkiksi kyyhky‐ ja sorsametsällä. Jalostuksen ja alkuperäisen tyypin säilyttämisen kannalta olennaisin tieto käyttöominaisuuksista ja luonteesta saadaan rodunomaisista kokeista. Kultamalja ja Derby ovat Kanakoirakerhon perinteiset nuorten koirien kilpailut. Kultamalja‐kilpailu on tarkoitettu alle kaksi‐ ja Derby alle kolmevuotiaille koirille. Englanninsetteriä on pidetty suhteessa irlanninsettereihin ja gordoninsettereihin varhaiskypsänä rotuna. Tätä näkemystä vahvistaa se, että englanninsetteri on onnistunut voittamaan vuodesta 1948 asti kilpaillun Kultamaljan viimeisen kymmenen vuoden aikana kolmesti. Derbystä on kilpailtu vuodesta 1935 ja tämänkin palkinnon englanninsetteri on voittanut kolmesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tämän lisäksi nuortenluokan palkitsemisprosentti rodunomaisissa kokeissa on noussut tilastointijakson aikana. 27 Käyttöominaisuuksien säilyttäminen Englanninsetterin metsästysominaisuudet on hyvin keskeinen vaalittava asia koko rodulle. Parhaiten nämä ominaisuudet ovat säilyneet ja monelta osin kehittyneet jopa eteenpäin pohjoismaissa ja muutamissa Keski‐ ja Etelä‐Euroopan maassa. Käyttöominaisuuksien osalta metsästyksestä vieraantuneita koiria tavataan myös kotimaamme lisäksi pääsääntöisesti rodun alkuperäismaassa ja Yhdysvalloissa. Rotu on vahvasti jakautunut kahtia; metsästyskoiriin ja muihin. Vertailu rodun kotimaahan ja muihin tärkeisiin maihin Rodun kotimaassa englanninsetteri on pääasiassa seurakoira. Se on säilynyt alkuperäisen tarkoituksen mukaisena metsästyskäytössä lähinnä pohjoismaiden ja Etelä‐ sekä Keski‐Euroopan maiden ansiosta. Rekisteröintimääriltään suurimmissa maissa, Italiassa, Ranskassa, Espanjassa ja Norjassa sitä käytetään lähes ainoastaan alkuperäisen tarkoituksensa mukaisesti kanalintujen metsästykseen. Kokeet Englantilaisten kanakoirien rodunomaiset kokeet ovat kanakoirien kenttäkoe (KAKE), kanakoirien tunturikoe (KATU) ja kanakoirien metsäkoe (KAME). Esimerkiksi Suomen muotovalion arvoon tarvittavat tulokset (AVO 1 tai 2 x AVO 2) on saavutettava näistä koemuodoista, jotka määrittävät rodun työskentelytapaa, tyyppiä ja tyyliä. Rodunomaiseksi kokeeksi ei luokitella esimerkiksi mannermaisille seisojaroduille rodunomaiseksi kokeeksi määriteltyä kanakoirien erikoiskoetta (KAER). Englantilaisten kanakoirien metsästyskokeiden tärkeimpinä tavoitteina on arvioida koiran metsästysintoa, linnunlöytökykyä, tyyliä ja opetuksen vastaanottokykyä sekä luonnetta. Käyttökokeissa tavallisimpia todettuja rikkeitä ovat linnun perään ryntääminen (peräänmeno), linnunkäsittelyn epäonnistuminen tai epätarkkuus sekä nihkeys linnun lentoon ajossa. Kuumeneminen lintutilanteessa vaikuttaa olevan valitettavan yleistä. Vaikka omistajan kouluttajantaidoilla asiaa on mahdollista korjata, koira pitäisi saada kohtuullisin ponnistuksin pysymään hallinnassa. Käytännön kannalta koiran pysyminen rauhallisena ja toimintakelpoisena peräkkäisissä riistakontakteissa on tärkeää ja arvostettava ominaisuus. Tähän tulisi kiinnittää erityistä huomiota myös jalostusyksilöitä valittaessa. Valitettavasti kokeissa ominaisuuden testaamiseen on varsin harvoin mahdollisuutta. Koirien tuntemiseen olisi käytettävä aikaa ja kyettävä olemaan yliarvioimatta mahdollisia koiran koulutuksellisia puutteita. Englanninsettereiden koeosallistumiset ovat kuvassa 7 ja kaikkien koemuotojen palkitsemisprosentti kuvassa 8. Kaavioista nähdään että koeosallistumisten lukumäärä on pysynyt lähes samana vuosittain vaihdellen 125 ja 173 osallistumisen välillä, keskiarvon ollessa 149. Samaan aikaan englanninsettereiden palkitsemisprosentti on tasaisesti kasvanut, vaihteluvälin ollessa 12,1 – 23,3 % keskiarvon ollessa 17,5 %. 28 Kuva 7. Koeosallistumiset vuosina 2007 – 2014, kaikki koemuodot; Katu, KaKe ja Kame. Kuva 8. Palkitsemisprosentit vuosina 2007 – 2014, kaikki koemuodot; Katu, KaKe ja Kame. Viimeisimmän viiden vuoden aikana englanninsettereiden palkintojen määrä on ollut kasvussa lähinnä avoimen‐ ja nuortenluokan osalta. Voittajaluokan palkinnoissa on selviä vuosittaisia eroja. Kaikkien koemuotojen palkintojen jakautuminen luokittain viimeisimmän viiden vuoden ajalta on esitetty kuvassa 9. 29 Kuva 9. Englanninsettereiden palkinnot luokittain vuosilta 2010 – 2014. Lähde: KKK‐HHS ry tilastot Taulukko 10. Englanninsettereiden koekäynnit vuosina 2010 – 2014. Englanninsettereiden koekäynnit 2010 ‐ 2014 koelajeittain / Koirien lukumäärä Koelaji (rodunomaiset kokeet) KAKE KAME KATU Yhteensä (eri koirat) Koelaji (muut kokeet) Agility KAER TOKO LTE MH Kaikki kokeet yhteensä: 2014 2013 2012 2011 2010 39 11 9 48 1 41 10 10 47 2 1 1 36 12 18 52 3 43 14 13 55 2 1 1 57 1 53 17 9 79 2 1 82 49 51 58 Taulukossa 10. on esitetty KoiraNet jalostustietojärjestelmän tietoihin perustuen viimeisen viiden vuoden aikana eri koemuotoihin osallistuneiden koirien lukumäärät. Yhteensä sarakkeeseen on kirjattu eri koirien osallistuminen kyseisenä vuotena. Viimeisen viiden vuoden aikana kokeisiin on osallistunut keskimäärin 56 eri koiraa vaihtelun ollessa 48 – 79 koiraa. On siis huomattava että useampi koira on vuosien varrella osallistunut eri koemuotoihin. Vertailtaessa yllä olevan taulukon lukuja koekäyntien kokonaislukumääriin (kuva 7.) havaitaan, että kokeisiin osallistuvat usein samat koirat ja osallistuminen muihin kuin rodunomaisiin metsästyskokeisiin englanninsetterin osalta on hyvin marginaalista. Rodunomaisiin kokeisiin osallistuu siis melko vähän eri koiria. Saadakseen enemmän eri koiria näytille ja niiden ominaisuuksia dokumentoitua rotujaos onkin jo järjestänyt pitkän ajan rotukilpailuja vuosittain. Niiden ensisijaisena tarkoituksena on tuoda esille juuri niitä koiria, jotka 30 eivät normaalisti käy kokeissa, joko pienen koulutukseen liittyvän puutteen tai esim. ohjaajan valinnasta johtuen. Näiden kokeiden ensisijainen tarkoitus on saada laajempi kuva rodun käyttöominaisuuksista kun normaalien kokeiden osalta. Alkuperäiset, rodunomaiset käyttäytymistarpeet ja niiden täyttäminen Englanninsetteri on nykyisellään tyylikäs, laajahakuinen ja linnunkäsittelytaidoiltaan hyvä, metsästyskelpoinen kanakoira. Ongelmiakin kuitenkin on, mutta selvää ei ole, missä määrin vaikeudet johtuvat ohjaajasta ja missä määrin koiran ominaisuuksista. Englanninsettereiden jaostoimikunta toteutti keväällä 2014 englanninsettereiden omistajille kyselyn, jolla kartoitettiin koirien käyttöominaisuuksia ja luonnetta. Kyselyssä olivat mukana kaikki englanninsetterit. Vuonna 2003 kysely oli suunnattu käyttölinjaisiin yksilöihin ja 2009 kyselyssä mukana oli myös muut koirat, kuten myös vuonna 2014. Vaikka omistajien käsitykset ja koulutustaidot tai ‐halut vaihtelevat paljon toisistaan, kuvastavat kyselyn tulokset mielipiteitä rodun kelpoisuudesta käyttökoirana. Englanninsetterin maine rakentuu usein juuri omistajien puheiden ja kokemusten perusteella. Tässä mielessä saatu tieto kuvastaa sitä, mitkä piirteet ovat hyvällä tolalla ja missä olisi kehitettävää. Luotettavinta ja asiantuntevinta tietoa saadaan kuitenkin käyttökokeiden tuomarien arvioimana. Kyselyyn vastanneista koirista käytetään tai on käytetty metsästykseen paljon 88 %, keskitasoisesti 3 %, 6 % ei lainkaan ja 3 % ei osaa sanoa. Avoimissa kohdissa tosin 94 % mainitsee koiran käyttötarkoitukseksi metsästyksen. Vaikka riistainto ja kiihkeys ovatkin rodun peruspiirteitä, ne eivät silti varmastikaan kaikilta osin paranna setterin koulutettavuutta, peräänmenon saamista hallintaan tai yhteydenpitoa. Toisaalta setterien koulutuksen vastaanottokyky arvioitiin varsin hyväksi. Kyselyn vastausten perusteella englanninsetterit ovat melkoisessa määrin ”kuumia koiria”. 19 % (26 %) vastaajista ilmoitti koiransa aina kuumenevan lintutilanteessa. Useimmiten kuumenee 7 %, harvoin 16 % tai koskaan 55 %. 3 % (5 %) ei osannut kertoa koiran ominaisuudesta. Kuumeneminen ilmeni yleisesti peräänmenona: 26 % koirista meni perään aina, useimmiten 13 %, joskus tai harvoin peräänmeneviä koiria oli 32 %. Perään ei mennyt lainkaan 26 % ja 3 % ominaisuutta ei tiedetty. Koiran oli helposti koulutettavissa 26 % (29 %) mielestä. 29 % piti koulutettavuutta useimmiten hyvänä. Keskitasoa tai huonompi koulutettavuus oli 26 %. Huonosti koulutettavia koiria oli 3 %. Koiran koulutettavuuteen vaikuttaa koiran lisäksi myös omistajan/kouluttajan oma kokemus. Seisontakynnys on ominaisuus, jonka suhteen perinteisesti ei ole arvostettu turhaa herkkyyttä. Tätä taipumusta osalla settereistä arvioitiin olevan, vaikka suurelta osin asiat olivatkin kohdallaan. Englanninsetterin seistessä tilanteessa on omistajien mukaan tavallisesti lintu. Tuloksettomia seisontoja kokeissa kuitenkin esiintyy. Koiran työskentelyyn vaikuttaa helposti se, millä linnuilla se on tottunut työskentelemään. Metsälintuihin keskittynyt koira on tavallisesti turhan varovainen pellolle mennessään. Herkkyyttä monet pitävät kuitenkin setterin etuna metsässä liikuttaessa. Ominaisuuden suhteen pitää kuitenkin 31 olla tarkkana, jottei hukata setterin täsmällisiä linnunkäsittelytaitoja. Riittävän röyhkeyden ja linnun ruumiin hajulle seisomisen tulee olla arvossa jatkossakin Liian herkkänä koiransa seisontakynnystä piti 6 % (7 %). 45 % piti koiransa seisontakynnystä hyvänä. 43 % piti seisontakynnystä kohtalaisena ja 6 % ei osannut sanoa. Koirista 81 % seisoo hyvin, mutta 13 % ei seiso lainkaan tai seisoo hyvin harvoin. 6 % vastanneista ei osaa sanoa. Tuloksettomia seisontoja esittää jatkuvasti tai useimmiten 13 % englanninsettereistä. Keskimääräisesti tyhjiä seisontoja esittää 26 % koirista. 55 % seisoo tyhjää joskus tai koskaan. 6 % ei ollut tietoa ominaisuudesta. 51 % omistajista ilmoitti koiransa nostavan linnun aina halukkaasti ja 13 % nostaa hyvin useimmiten. 10 % ovat keskitasoa linnunnostajina ja 19 % nostaa hyvin joskus tai ei koskaan. 6 % ei osannut sanoa koiransa nostohalukkuudesta. Englanninsetterin omistajien mukaan 50 % (52 %) koirista ei ollut lainkaan tai enintään erittäin vähän oma‐aloitteisia nostoja. Jonkin verran oma‐aloitteellisuutta esiintyi 15 % (26 %) settereistä. Oma‐ aloitteisia nostoja esiintyi paljon tai erittäin paljon 19 % (13 %) ja 16 % (9 %) ominaisuudesta ei vastanneiden koirista ollut tietoa. Koiralla on taipumusta väistää lintua haussa tai nostaa tietoisesti ohi jonkin verran 6 %, keskimäärin tai joskus 10 %. 74 % koiria ei tee tätä lainkaan, 10 % ei ole tietoa. Koira on ollut varhaiskypsä (riistalle herääminen, seisontaikä, metsästyskelpoisuus). Vastaajista 40 % oli samaa mieltä, 13 % jokseenkin samaa mieltä, 22 % ei eri eikä samaa mieltä, 9 % jokseenkin eri mieltä ja 13 % täysin eri mieltä. 3 % ei ollut ominaisuudesta tietoa. Linnunkäsittelytaidoiltaan omistajat arvioivat setterinsä tavallisimmin 36 % (49 %) melko hyviksi. Lisäksi erittäin hyvinä, oivallisina taitoja piti 29 % (24 %) vastaajista. 23 % (12 %) setterinomistajista ilmoitti koiransa linnunkäsittelytaitojen olevan kohtalaisia tai melko huonoja. Erittäin huonona lintujen käsittelijänä pidettiin vain muutamaa koiraa 6 % (1 %). 6 % (13 %) vastaajista ei ollut tietoa ominaisuudesta. Englanninsetterit koettiin hyviksi linnunlöytäjiksi. 58 % piti koiraansa hyvänä linnunlöytäjänä, 42 % keskivertaisena tai parempana. Monet setterinsä lintutyöskentelyä sanallisesti arvioineet nostivat esille hyvän linnunlöytökyvyn. Tärkeää metsästyksen kannalta on koira kyky ja halu pitää yhteyttä ohjaajaansa. 77 % koirista pitää yhteyttä hyvin tai melko hyvin. 13 % ovat keskitasoa tai huonompia yhteydenpidossa. 10 % ei pidä yhteyttä ohjaajaan lainkaan. Yhteistyöhalukkaita on 74 % koirista, 16 % on keskitasoa ja 10 % yhteistyöhalukkuus on lievää tai sitä ei ole lainkaan. Koiraansa hyvänä noutajana piti 45 % (19 %) vastaajista. Lisäksi kohtuullisen helppona opetettavana piti setteriään 16 % (47 %) vastanneista. Setteriään piti melko huonona oppimaan ja paljon työtä vaativana 20 % (21 %) koiranomistajista. Suurissa vaikeuksissa erittäin hankalan noudon opetettavuuden takia oli 13 % (5 %) vastanneista ja 6 % (8 %) ei ollut tietoa ominaisuudesta. 13 % (33 %) kyselyyn vastanneista setterinomistajista ei osannut kertoa setterinsä säestämisominaisuuksista. Ominaisuudesta tietävistä 31 % (16 %) arvioi setterinsä erittäin varmaksi, luontaiseksi säestäjäksi. Lisäksi 38 % (35 %) oli todennut koiransa säestäneen. 18 % koirista ei säestä 32 lainkaan. Seisonnan ryöstöä ei pidetä suurena ongelmana. 3 % koirista tekee jonkin verran seisonnan ryöstöjä, 10 % keskitasoisesti ja 65 % vähän tai ei lainkaan. 23 % ei osaa sanoa. Suhtautuminen muihin koiriin parihaun aikana ei ollut omistajien vastausten perusteella merkittävä ongelma. Hyvään tai keskitasoiseen itsenäiseen parityöskentelyyn kykeni 81 %. Huonosti tai lainkaan parityöskentelyyn pystyviä koiria oli 6 % koirista. Koiria, joilla tätä ominaisuutta ei tiedetty oli 13 %. Hyväksi tiedottajaksi koiransa arvioi 10 %, keskinkertaiseksi 6 %, 71 % ei tiedota lainkaan tai hyvin harvoin. 13 % ei osaa sanoa. Maajälkiin takertuu helposti paljon tai jonkin verran 6 %, 23 % joskus tai keskimäärin. 68 % koirista ei ole kiinnostunut maajäljistä. Tietoa ominaisuudesta ei ollut 3 %. Kyselyssä mukana olleista koirista 34 % oli koepalkinto. 66 % ei ollut tai sitä ei ollut kerrottu. Mukana oli myös VOI1+CACIT:lla palkittu koira sekä Derbyssä ja Kultamaljassa sijoitettuja koiria. Avoimissa kysymyksissä kerrottiin englanninsettereiden olevan riistaintoisia ja hyviä metsästyskoiria. Useampi vastaaja kertoi tehneensä koiran kanssa koulutuksellisia virheitä. 4.2.6Käyttäytyminenkotonasekälisääntymiskäyttäytyminen Yksinoloon liittyvät ongelmat Omistajakyselyllä 2014 kartoitettiin myös englanninsetterin käyttäytymistä kotona. Eroahdistuksesta kärsiviä narttuja oli vain yksi koira kyselyn 31 nartusta. Jonkin verran kärsiviä oli 3. Uroksissa kärsiviä ei ollut lainkaan ja jonkin verran kärsiviä yksi kyselyn 31 uroksesta. Käyttäytyminen kotona koettiin pääsääntöisesti hyväksi. Kotona hermostuessaan koirista 71 % ei pitänyt lainkaan ääntä, nartuista vähän, keskimäärin tai jonkin verran 13 %, aina/paljon 9 %. Kaksi nartun omistajaa ei vastannut. Uroksista vastaavat luvut olivat 71 %, 23 % ja 6 %. Ilman aktivointia nartuista kotona oli rauhallinen 75 %, uroksista 77 %. Useimmiten levottomia oli nartuista 15 % ja uroksista 19 %. Lievää levottomuutta oli nartuista 10 %:lla ja uroksista 4 %. Lisääntymiskäyttäytyminen Katso kohta 4.3.4. Sosiaalinen käyttäytyminen Kyselyn kohteena olleista nartuista 93 % suhtautui useimmiten tai aina ystävällisesti lapsiin. Uroksista 96 %. Vastauksissa ei ollut kuitenkaan kuvattu tarkemmin sitä kuinka koirat, jotka eivät suhtaudu ystävällisesti lapsiin, todellisuudessa käyttäytyivät . Yhdelläkään kyselyn koiralla ei ollut mainintaa siitä, että niillä olisi suuria ongelmia lasten kanssa. Kotona ja kodin ulkopuolella vieraisiin ihmisiin suhtautui nartuista rauhallisesti aina tai useimmiten 90 % ja uroksista 91 %. Nartuista yhdellä koiralla oli ongelmia vieraiden ihmisten kanssa. 33 Pelot ja ääniherkkyys Ääni‐/paukkuarkuutta englanninsettereillä ilmoitettiin olevan vähän. Omistajien mukaan vain yhdellä koiralla oli erittäin voimakas paukkupelko ja yhdellä ei ollut tietoa ominaisuudesta. Ampumista tai voimakkaita ääniä aristi 12 % (14 %) setteriä ja 85 %:lla (85 %) englanninsettereistä ei ollut arkuutta. Kuitenkin sanallisissa kommenteissa näistä muutamalla todettiin olevan arkuutta ukkosta, ilotulitusraketteja tai muita voimakkaita ääniä, mutta ei ampumista kohtaan Ikään liittyvät käytöshäiriöt Kyselyssä ei noussut esiin ikääntymiseen liittyviä käytöshäiriöitä. Rakenteelliset tai terveydelliset seikat, jotka voivat vaikuttaa koirien käyttäytymiseen Kyselyssä ei noussut esiin käytöshäiriöitä, jotka johtuvat koirien rakenteellisista tai terveydellisistä seikoista. 4.2.7Yhteenvetorodunkäyttäytymisenjaluonteenkeskeisimmistäongelmakohdistasekäniiden korjaamisesta Keskeisimmät ongelmakohdat Englanninsettereiden luonteet vastaavat pääosin rotumääritelmän luonnekuvausta, mutta jonkin verran esiintyy arkuutta. Tässä osiossa englanninsetterin luonteesta ja rodulla mahdollisesti esiintyvistä luonteen ongelmista on pyritty hankkimaan tietoa lähinnä omistajakyselyn avulla. Varsinaisia luonteen mittaamisen menetelmiä (luonnetestit, MH ‐luonnekuvaus) on hyödyntänyt vain muutama koira vuosittain, joten tämä materiaali ei riitä laajempaan tarkasteluun. On myös todettava, että kysely joka perustuu omistajan subjektiiviseen arvioon omasta koirastaan antaa usein todellisuutta positiivisemman kuvan. Yhteenvetona yleiskuva englanninsetterin luonteesta täsmää pääosin rotumääritelmän mainintojen, erittäin ystävällinen ja hyvänluonteinen, kanssa. Yksityiskohtia tarkasteltaessa esiin nousi kuitenkin muutamia seikkoja, joihin rotujärjestön tulee jatkossa kiinnittää erityistä huomiota. Omistajakyselyn perusteella yllättävän moni koiranomistaja pitää koiraansa levottomana, mikä voi vaikuttaa monien ei‐toivottujen luonteenpiirteiden esiin nousemiseen. Vaikka englanninsetterin kuuluu olla hyvin vilkas ja eloisa on sillä oltava kyky rauhoittua tarvittaessa. Liian vilkkaan temperamentin ja huonon hermorakenteen omaavan koiran keskittymiskyky ei ole riittävä ja se on hankala koulutettava. Tämä heijastuu myös metsästystilanteisiin, jossa kiihkeysvirheet ovat yleisimpiä. Jossain määrin esiintyy myös arkuutta. Vaikka englanninsetteriä pidetäänkin pääosin luonteeltaan miellyttävänä ja ongelmattomana rotuna, kasvattajien on syytä painottaa asian merkitystä jalostus‐ ja kasvatustoiminnassaan: esiintyviä luonneongelmia (arkuutta ja vihaisuutta sekä stressiherkkyyttä) on kyettävä karsimaan rodusta pois. Yhdistelmiä on syytä harkita perusteellisesti ja hankkia myös luonteesta riittävästi tietoa ja kokemusta. 34 Vahvaan taustatyöhön perustuvilla valinnoilla ja ratkaisuilla on suuri merkitys rodun kannalta, sillä tarkastelun perusteella luonnetta koskevat ongelmatapaukset näyttävät keskittyvän muutamiin linjoihin ja yksilöihin. Ongelmien syyt ja vähentäminen Rodun luonteessa olevia ongelmia ei voida yleistää mistä ne johtuvat, mutta selvästi on huomattavissa että esim. arkuus ja hermostuneisuus kulkeutuvat tietyissä linjoissa. Selvästi arat ja hermostuneet yksilöt on suljettava pois jalostuksesta. Yhdistelmiä on syytä harkita perusteellisesti ja hankkia myös luonteesta riittävästi tietoa ja kokemusta. Vahvaan taustatyöhön perustuvilla valinnoilla ja ratkaisuilla on suuri merkitys rodun kannalta, sillä tarkastelun perusteella luonnetta koskevat ongelmatapaukset näyttävät keskittyvän muutamiin linjoihin ja yksilöihin. 4.3.Terveysjalisääntyminen 4.3.1PEVISA‐ohjelmaansisällytetytsairaudet PEVISA‐ohjelman voimaantulovuosi sekä ohjelman muutokset Englanninsettereiden 31.12.2015 saakka voimassa olevassa PEVISA‐ohjelmassa on ollut pentujen rekisteröimisen ehtona pentueen vanhemmista ennen astutusta annettu lonkkakuvauslausunto. Rekisteröinnin raja‐arvona on lonkkaniveldysplasian aste C Tutkittavien koirien vähimmäisikä on ollut 12 kuukautta PEVISA‐ohjelman tavoitteena on ollut ennaltaehkäistä lonkkanivelen kehityshäiriöiden syntymistä ja varmistaa, että englanninsetteri oikein harjoitettuna kestää rodunomaisen käyttötarkoituksen vaatiman pitkäaikaisen ja raskaan fyysisen rasituksen. Voimassa olevassa PEVISA‐ohjelmassa on jälkeläisrajoitus: Koiralla ei saa pentueen rekisteröintihetkellä olla yli 25 rekisteröityä jälkeläistä Suomessa. Viimeinen sallittu pentue voidaan kuitenkin rekisteröidä kokonaisuudessaan PEVISA‐ohjelman tavoitteena on ollut ennaltaehkäistä rodun jalostuspohjan kaventumista, sukusiitosasteen alentaminen, jalostusurosten määrien kasvattamiseen sekä yksittäisten urosten ja eri verilinjojen tasapainoiseen käyttöön jalostuksessa. Päivitetyn, 1.1.2016 voimaantulevaan PEVISA‐ohjelmaan ehdotetaan seuraavat muutokset: Lonkkaniveldysplasia (HD) ja kyynärniveldysplasia (ED) Pentujen vanhemmista tulee olla ennen astutusta annettu lonkkakuva‐ ja kyynärnivellausunto. Kuvaushetkellä koiran tulee olla täyttänyt 12 kuukautta. Rekisteröinnin raja‐arvona on 35 lonkkaniveldysplasian aste B. Kyynärniveltutkimustulos aste 3 on hylkäävä (7.5 Kennelliiton yleisen jalostuksen tavoiteohjelman vastainen jalostuskäyttö) Neuronaalinen ceroidi lipofuscinoosi (CL) Jalostukseen käytettävien koirien CL‐status tulee olla tunnettu. Tutkimustulos ei vaikuta rekisteröintiin. PRA rcd4 (Progressive Retinal Atrophy, etenevä verkkokalvon surkastuma) Jalostukseen käytettävien koirien PRA rcd4 ‐status tulee olla tunnettu. Tutkimustulos ei vaikuta rekisteröintiin. PEVISA‐ohjelmaan sisällytetyt viat ja sairaudet Lonkkanivelten kehityshäiriö, HD (Hip Dysplasia) Lonkkanivelen kehityshäiriö on polygeenisesti eli useasta eri geenistä periytyvä ominaisuus, joka johtaa pahimmillaan liikuntakyvyttömyyteen ja rajoittaa koiran rodunomaista käyttöä metsästykseen. Sairauden puhkeamiseen ja vaikeusasteeseen vaikuttavat myös kasvuaikaiset ympäristötekijät kuten ruokinta, kasvunopeus ja liikunnan määrä (hyvä lihaskunto tukee kehittyvää luustoa ja niveliä). Perinnöllisyydellä on merkittävä osa taudin ilmenemiseen. Periytymistavassa geenivirhe ei välttämättä näy eläinten ilmiasussa jokaisessa sukupolvessa. Sitä mitkä geenit tai kuinka monta geeniä ovat osallisena lonkkanivelen kehityshäiriöön, ei ole pystytty selvittämään. Sairaus on degeneratiivinen ja progressiivinen eli rappeuttava ja etenevä. Lonkkaniveldysplasiaa esiintyy kaikilla koiraroduilla. Lonkkaniveldysplasian kehittymisessä tärkein vaihe on lonkkamaljakon muotoutuminen ja luutuminen koiran kasvuaikana. Lonkkamaljakon epänormaali muoto ja lonkkanivelen löysyys nuorella iällä johtavat eriasteisiin muutoksiin lonkkanivelessä ja nivelrikon kehittymiseen vanhemmalla iällä. Epänormaali nivelen kehitys voi johtua luuston rakenteesta, luustoa ja niveliä tukevan sidekudoksen heikkoudesta tai lonkkaniveliä tukevien lihasryhmien toiminnan epäsuhdasta (lihakset pitävät reisiluunpään lonkkamaljassa). Niihin voivat vaikuttaa hyvin monet eri tekijät mm. verenkierto, aineenvaihdunta ja hermoston toiminta. Lievimmässä tapauksessa nivelessä esiintyy vähäistä löysyyttä, lievää lonkkamaljakon mataluutta ja lievää epäsymmetrisyyttä. Nivel ei ole täysin yhdenmukainen, reisiluunpää ei istu täydellisesti lonkkamaljakon muodostamaan kuppiin. Lievä dysplasia voi olla käyttökoirallakin lähes oireeton. Jos niveleen kehittyy dysplasian seurauksena nivelrikkoa eli degeneratiivisen nivelsairauden merkkejä, voi koiralla olla merkittäviä kipuja. Tämä näkyy erityisesti rasituksen jälkeen. Reisiluun pään liikkuminen pois lonkkamaljasta osittain tai kokonaan eli subluksaatio mahdollistaa dysplastiset muutokset: nivelrustoa ja sen alaista luuta häviää ja uudisluu (luupiikit) täyttää lonkkamaljan kuopan. Useimmiten oireilu alkaa, kun nivelrikkoa alkaa kehittyä. Oireet, kuten kivusta johtuva ontuminen, ovat yksilöllisiä. Osa sairaista koirista oireilee, osa ei. Sairaus johtaa pahimmillaan liikuntakyvyttömyyteen ja rajoittaa koiran metsästyskäyttöä. Tällöin koira on haluton liikkumaan, makuulta nouseminen on vaikeaa ja koiran takajaloissa tavataan atrofiaa eli lihaskatoa. 36 Oireita voidaan helpottaa eläinlääkärin antamien ohjeiden mukaan. Koirille on tänä päivänä tarjolla paljon erilaisia hyväksi havaittuja lääkehoitoja ja lisäravinteita, joilla koiran elämänlaatua voidaan parantaa sairaudesta huolimatta. Lonkkanivelen kasvuhäiriöt diagnosoidaan röntgenkuvauksessa. Käytössä on arviointiasteikko, jossa aste A = terve, B = rajatapaus, C = nivelessä on lieviä muutoksia mutta ei aina rajoita koiran liikkumista ja metsästyskäyttöä, D ja E = nivelessä on selviä muutoksia ja usein myös nivelrikkoa ja usein aiheuttaa koiran vanhetessa oireita, joskus vaikeitakin. Suomessa käytetään tuloksille A ja B luokittelua terve, C‐, D‐ ja E‐tuloksista tulee HD maininta eli luokitteluksi sairas. Periytymistavan vuoksi jalostukseen tulisi käyttää vain terveeksi (A ja B) luokiteltuja koiria. Tärkeää on myös seurata sisarusten ja sukulaisten dysplasia‐asteita. Koiria, joiden jälkeläisillä todetaan runsaasti lonkkaniveldysplasiaa, ei tule käyttää jalostukseen. Englanninsettereistä HD tutkitaan keskimäärin 39 %. Tutkittujen koirien osuus on laskevan suuntainen, kt kuva 11. Taulukossa 7 on esitetty jalostustietojärjestelmän lonkkatilastot vuosilta 2005 – 2014. Siitä nähdään että vaikka voimassa olevassa PEVISA ohjelmassa on rekisteröinnin raja‐arvo lonkkaniveldysplasia aste C, ei C, D tai E lonkkaisten osuus kuvatuista koirista ole kääntynyt merkittävään laskuun ohjelman voimaantulon jälkeen. Taulukko 11. Englanninsettereiden HD tulokset vuosilta 2005 – 2014 Vuosi Syntyneitä A B C D E 2005 46 9 5 3 3 0 2006 111 22 18 12 8 0 60 2007 93 24 12 6 1 0 43 2008 99 21 18 5 3 0 47 2009 97 17 14 5 3 0 39 2010 77 11 7 5 2 1 26 2011 83 17 10 5 1 0 33 2012 92 10 14 4 5 1 34 2013 69 7 5 0 1 0 13 2014 42 0 1 0 0 0 1 Yhteensä 809 138 104 45 27 2 316 Vuosi Tutkittu A B C D E 2005 43 % 45 % 25 % 15 % 15 % 0% 2006 54 % 37 % 30 % 20 % 13 % 0% 2007 46 % 56 % 28 % 14 % 2% 0% 2008 47 % 45 % 38 % 11 % 6% 0% 2009 40 % 44 % 36 % 13 % 8% 0% 2010 34 % 42 % 27 % 19 % 8% 4% 2011 40 % 52 % 30 % 15 % 3% 0% 2012 37 % 29 % 41 % 12 % 15 % 3% 2013 19 % 54 % 38 % 0% 8% 0% 2014 2% 0% 100 % 0% 0% 0% 39 % 44 % 33 % 14 % 9% 1% Yhteensä Yhteensä 20 37 Lonkkanivelten osalta sairaiden osuus kappalemäärittäin on esitetty kuvassa 10. Kuva 10. Lonkkaniveltulokset terveet (A+B) ja sairaat (C+D+E) Jalostukseen käytettävillä koirilla tehdyillä lonkkakuvauksilla pyritään jalostusmateriaalista kartoittamaan ne yksilöt, joiden jälkeläisillä on suurempi alttius sairastua kyseiseen kehityshäiriöön. Kuvausten tavoitteena tulisi pitää vain terveiden koirien käyttämistä jalostukseen kaventamatta kuitenkaan sitä geenivarastoa, jota rodun puitteissa on käytössä. Jalostukseen on pyrittävä käyttämään vain HD‐vapaita yksilöitä (A‐B). Ainoastaan poikkeustapauksissa, mikäli käyttöominaisuuksiin liittyvät erityisen painavat syyt niin vaativat, voidaan jalostukseen hyväksyä lievästi HD‐sairaita yksilöitä. Myös jalostukseen käytettävän yksilön pentuesisarusten HD‐status tulee pyrkiä selvittämään. Sellaista yksilöä, jonka kahdella tai useammalla pentuesisarella on HD, ei tulisi käyttää siitokseen. Koirien suositeltava kuvausikä on 1,5 – 3 vuotta. Jalostuskäytön rajaaminen HD‐vapaisiin koiriin ei kavenna liiaksi rodun jalostuskäyttöön jääviä yksilöitä. Kymmenen vuoden keskiarvona kaikista tutkituista terveiden koirien osuus on 77 % ja vuositasolla alimmillaankin se on yli 65 %. BLUP‐indeksi BLUP‐indeksi on ennuste eläimen jalostusarvosta, genotyypistä. Indeksi on tietyn aineiston perusteella laskettu arvio siitä, millaiset koiran perintötekijät ovat eli mikä on koiran arvo jalostuseläimenä kyseisessä ominaisuudessa. Indeksi lasketaan tilastollisesti ns. BLUP‐ eläinmalli‐menetelmällä, jossa otetaan huomioon jokaisen eläimen tulokseen vaikuttaneita ympäristötekijöitä. Lisäksi indeksiin vaikuttavat eläimen oman tuloksen ohella kaikkien sen sukulaisten tulokset. Näin eläimen perinnöllinen 38 taso saadaan kyseisessä ominaisuudessa esiin. BLUP ‐ eläinmalli‐menetelmä ottaa myös huomioon parituskumppanin tason ja populaatiossa ominaisuuden suhteen tehdyn valinnan. Tämän seurauksena eri vuosina syntyneet eläimet ovat indeksiensä suhteen vertailukelpoisia, ja perimältään huonotasoisen parituskumppanin kanssa saadut huonotasoiset jälkeläiset eivät huononna eläimen indeksiä. Sukutaulutietojen käyttö mahdollistaa nämä kummatkin asiat. Rodun indeksien keskiarvo on 100. Se tarkoittaa, että rotuun nähden genotyypiltään keskiarvoinen koira saa tuloksen 100. Alle sadan koira on huonompi ja yli sadan koira parempi kuin aineistossa olevat rodun yksilöt keskimäärin. Mitä suurempi indeksi on, sitä parempi koira on genotyypiltään. Koiran indeksiin vaikuttaneiden lähisukulaisten määrä vaikuttaa indeksin varmuuteen. Mitä enemmän tutkittuja lähisukulaisia on, sitä varmempi on indeksi. Käytännön jalostusvalintaa voidaan tehdä indeksien perusteella valitsemalla yhdistelmiä, joiden keskiarvo (nartun ja uroksen indeksien keskiarvo) on parempi kuin koko rodun keskiarvo eli yli 100. Tämä uroksen ja nartun indeksin keskiarvo vastaa suunniteltujen pentujen indeksien odotusarvoa. Kun tietoa koirista kertyy lisää, indeksejä päivitetään. Yksittäisen koiran indeksi muuttuu laskentakerrasta toiseen, jos siihen aiheen antavaa tietoa koirasta itsestään, sukulaisista ja muista rodun koirista saadaan lisää. (Lähde: Kennelliiton artikkelit/ Katariina Mäki) Englanninsettereille on Kennelliiton jalostustietojärjestelmässä laskettu BLUB‐lonkkaindeksiä vuodesta 2013 saakka. Sen mukaan yli 100 indeksin omaavia koiria on 187 kpl ja alle 121. Indeksien arvosteluvarmuuden keskiarvo on 71 %. Arvosteluvarmuuden vaihtelu on kuitenkin suuri sen ollessa alimmillaan 31 %. Kyynärnivelten kasvuhäiriö, ED elbow dysplasia Kyynärnivelen kasvuhäiriö (engl. elbow dysplasia, ED) on yleisin isojen ja jättikokoisten koirien etujalan nivelkivun ja ontumisen aiheuttaja. Kyynärnivelen kasvuhäiriön eri muotoja ovat varislisäkkeen (processus coronoideus) sisemmän osan sairaus, olkaluun nivelnastan (condylus humeralis) sisemmän osan osteokondroosi ja kiinnittymätön kyynärpään uloke (processus anconaeus). Kyynärnivelen inkongruenssia (nivelpintojen epäyhdenmukaisuutta) pidetään tärkeänä syynä kaikkiin edellä mainittuihin kasvuhäiriöihin ja myös se lasketaan kyynärnivelen kasvuhäiriöksi. Kyynärnivelen kasvuhäiriön periytyminen on kvantitatiivista eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Kasvuhäiriön tyyppi vaihtelee eri roduilla, mikä viittaa siihen että aiheuttajina ovat eri geenit. Kyynärnivelen kasvuhäiriö on yleisempää uroksilla todennäköisesti urosten suuremman painon ja mahdollisesti myös hormonaalisten tekijöiden takia. Nykykäsityksen mukaan perinnöllisillä tekijöillä on suurin osuus kyynärnivelen kasvuhäiriön synnyssä, mutta ympäristötekijöillä on osuutensa sen ilmenemisessä. Kaikissa kyynärnivelen kasvuhäiriöissä oireet alkavat keskimäärin 4 – 7 kuukauden iässä. Tyypillinen oire on ontuminen, joka voi pahentua rasituksessa tai olla voimakkainta levon jälkeen. Ontuminen voi olla jatkuvaa tai ajoittaista. Omistajan voi olla vaikea havaita koiran ontumista, jos kasvuhäiriö on molemminpuolinen. Toisinaan kasvuhäiriö on molemmissa kyynärnivelissä, vaikka koira ontuu vain toista jalkaa. Usein oireet huomataan vasta aikuisiällä ja silloin oireet johtuvat kasvuhäiriön 39 seurauksena kehittyneestä nivelrikosta. Kiinnittymätön kyynärpään uloke ei välttämättä oireile nuorella koiralla ja se voi olla röntgenkuvauksen sivulöydös. Kasvuhäiriöiden ja niiden erilaisten kirurgisten hoitojen tehosta ja pitkäaikaisennusteesta ei ole olemassa kattavia tutkimuksia. Leikkaushoidon hyöty on epävarma, jos nivelessä on jo selvät nivelrikon merkit. Kaikkien kyynärnivelen kasvuhäiriöiden seurauksena on ainakin hoitamattomana yleensä nivelrikko. Leikattuunkin jalkaan kehittyy usein jonkin asteinen nivelrikko, mutta sen määrä voi olla vähäisempää ja se voi kehittyä myöhemmin kuin ilman leikkausta hoidetussa nivelessä. Kyynärnivelen nivelrikko invalidisoi koiraa yleensä pahemmin kuin esim. lonkkien nivelrikko, koska koiran painosta noin 60 % on etuosalla. Nivelrikon hoidossa tärkeitä ovat painon pudotus, liikunnan rajoitus ja tarvittaessa käytetään myös tulehduskipulääkkeitä. Lisäksi voidaan käyttää nivelnesteen koostumusta parantavia lääkkeitä ja ravintolisiä. Suomessa kyynärnivelkuvien arviointi perustuu pääasiassa nivelrikon merkkeihin, mutta myös muut kasvuhäiriöön viittaavat röntgenlöydökset huomioidaan. Jalostusarvoindeksit (BLUP‐indeksit) tehostavat jalostusvalintaa. Indeksissä otetaan huomioon koiran oman tuloksen lisäksi sen kaikkien tutkittujen sukulaisten taso ja poistetaan röntgentuloksiin vaikuttavien ympäristötekijöiden vaikutusta. Jalostusindeksejä lasketaan jo useille roduille sekä lonkka‐ että kyynärnivelistä. Indeksien laskemisen edellytyksenä on riittävä määrä kuvattuja koiria. Suomessa arvostelussa käytetään IEWG:n esittämää kansainvälistä kyynärniveldysplasian arvosteluasteikkoa (taulukko 12.) Taulukko 12. IEWG:n kyynärniveldysplasian arvosteluasteikko 0 Ei muutoksia. 1 lievät muutokset Lievät nivelrikkomuutokset (artroosi) yleensä ensiksi kyynärpään ulokkeen (processus anconaeus) yläpinnassa (2 mm vahvuuteen saakka). 2 kohtalaiset muutokset Edellä mainittuja muutoksia 5 mm saakka ja/tai muutoksia värttinäluun nivelosassa, varislisäkkeessä (processus coronoideus) ja/tai lievää epämuotoisuutta. 3 voimakkaat muutokset Edellisen ylittävät rappeutumismuutokset/voimakas epämuotoisuus. Kiinnittymätön processus anconaeus. Jalostukseen käytettäville koirille tehdyillä kyynärnivelkuvauksilla pyritään jalostusmateriaalista kartoittamaan ne yksilöt, joiden jälkeläisillä on suurempi alttius sairastua kyseiseen kehityshäiriöön. Tavoitteena on vain terveiden koirien käyttäminen jalostukseen kaventamatta kuitenkaan sitä geenivarastoa, jota rodun puitteissa on käytössä. Englanninsettereitä kyynäreitä tutkitaan vähän, keskimäärin 24 %. Taulukossa 13 on esitetty jalostustietojärjestelmän kyynärniveltilasto vuosilta 2005 – 2014. Siitä nähdään sairaiden (tulokset 1, 2 40 ja 3) osuuden olevan varsin suuri verrattaessa sitä kaikkiin tutkittuihin. Vähäisen tutkimusasteen ja niissä esiintyvän suuren sairaiden osuuden vuoksi on syytä ottaa kuvaus Pevisa‐ohjelmaan mukaan, jotta rodun tilanteesta sairauden suhteen saadaan riittävästi todellista tietoa. Taulukko 13. ED tulokset vuosilta 2005 – 2014 Vuosi Syntyneitä 0 1 2 3 Yhteensä 2005 46 7 1 0 0 8 2006 111 17 5 0 0 22 2007 93 17 6 2 0 25 2008 99 24 9 2 1 36 2009 97 13 7 3 0 23 2010 77 15 4 0 0 19 2011 83 20 4 1 0 25 2012 92 24 4 2 0 30 2013 69 10 0 0 0 10 2014 42 1 0 0 0 1 Yhteensä 809 148 40 10 1 199 Vuosi Tutkittu 0 1 2 3 2005 17 % 88 % 12 % 0% 0% 2006 20 % 77 % 23 % 0% 0% 2007 27 % 68 % 24 % 8% 0% 2008 36 % 67 % 25 % 6% 3% 2009 24 % 57 % 30 % 13 % 0% 2010 25 % 79 % 21 % 0% 0% 2011 30 % 80 % 16 % 4% 0% 2012 33 % 80 % 13 % 7% 0% 2013 14 % 100 % 0% 0% 0% 2% 100 % 0% 0% 0% 25 % 74 % 20 % 5% 1% 2014 Yhteensä Kyynärnivelten osalta sairaiden osuus kappalemäärittäin on esitetty kuvassa 11. 41 Kuva 11. Kyynärnivel tulokset terveet (0) ja sairaat (1+2+3) Kyynärnivel kuvauksia suoritetaan lukumääräisesti huomattavasti vähemmän kuin lonkkanivelten. Käyttörodun ollessa kyseessä koiran liikkeeseen ja sen toimintaan rasituksen jälkeen vaikuttaa usein kyynärnivelten lieväkin sairausaste vakavammin kuin lonkkanivelten. Juostessaan, englanninsetterin juoksutyylistä johtuen jossa se ojentaa eturaajat hyvin suoraksi ja ottaen koko painonsa aiheuttaman iskuvoiman eturaajojen varaan, koiran massa rasittaa kyynär‐ ja olkaniveliä selkeästi lonkkaniveliä enemmän, koska koiran paino osuu eturaajoille. Jalostukseen käytettävillä koirilla tehdyillä kyynärnivelkuvauksilla pyritään jalostusmateriaalista kartoittamaan ne yksilöt, joiden jälkeläisillä on suurempi alttius sairastua kyseiseen kehityshäiriöön. Kuvausten tavoitteena tulisi pitää vain terveiden koirien käyttämistä jalostukseen kaventamatta kuitenkaan sitä geenivarastoa, jota rodun puitteissa on käytössä. Jalostukseen on pääsääntöisesti pyrittävä käyttämään vain ED‐vapaita yksilöitä (ED aste 0). Ainoastaan poikkeustapauksissa, mikäli käyttöominaisuuksiin liittyvät erityisen painavat syyt niin vaativat, voidaan jalostukseen hyväksyä lievästi ED‐sairaita yksilöitä. Myös jalostukseen käytettävän yksilön pentuesisarusten ED‐status on hyvä selvittää. Sellaista yksilöä, jonka kahdella tai useammalla pentuesisarella on ED‐status heikompi kuin 0, ei tulisi käyttää siitokseen. Koirien suositeltava kuvausikä on 1,5 – 3 vuotta. Jalostuskäytön rajaaminen ED‐vapaisiin koiriin ei kavenna liiaksi rodun jalostuskäyttöön jääviä yksilöitä. Kymmenen vuoden keskiarvona kaikista tutkituista terveiden koirien osuus on 78 % ja vuositasolla alimmillaankin se on 57 %. Neuronaalinen ceroidi lipofuscinoosi (CL) Kyseessä on kertymäsairaus, jossa lipofusciinia ja ceroidi pigmenttiä kertyy neuroneihin ja glia‐soluihin keskushermostossa ja muualla elimistössä. Pigmentin kertyminen soluihin haittaa niiden normaalia toimintaa ja edetessään johtaa solujen täydelliseen toimimattomuuteen. 42 Sairauden perinnöllisyys on autosomaalista resessiivistä periytymistä, jolloin virheellinen geeni on saatava kummaltakin vanhemmalta. Taulukko 14. Autosomaalinen resessiivinen periytyminen esim. CL Taulukosta 14 nähdään, että ihanneyhdistelmissä (vihreällä pohjalla) on aina toinen vanhemmista Normaali. Muuten yhdistelmissä on riski, että syntyy sairaita pentuja. Ei ole siis tarpeellista karsia koiria jalostuksesta, eikä edes ihanteellisintakaan, vaan jalostuskoiria valitessa pyritään hankkimaan normaaleja ja välttämään sairaita. Pennut ovat sairaita jo syntyessään, mutta sairauden eteneminen havaitaan vasta, kun solujen normaali toiminta on vakavasti häiriytynyt. Ensimmäisinä oireina ovat hämäränäön heikentyminen ja sokeutuminen. Oireet alkavat ennen vuoden ikää. Taudin edetessä neurologiset oireet pahenevat ja liikkuminen, syöminen sekä juominen käyvät hankalaksi. Sokeutumisen ja neurologisten oireiden takia koira voidaan arvioida luonnevikaiseksi, jolloin varsinainen sairaus voi jäädä toteamatta. Sairaus johtaa kuolemaan noin kahden vuoden iässä. Englanninsettereillä sairaus etenee muita rotuja nopeammin. Suomessa sairautta on todettu yksittäisinä tapauksina. Mikäli pentueessa todetaan yksikin tautitapaus, vanhempia ei tulisi käyttää jalostukseen. Dr F.Lingaas tutkimusryhmineen (Norwegian college of veterinary medicine, Oslo, Norway) on tutkinut sairautta norjalaisilla englanninsettereillä useiden vuosien ajan, ja tätä sairautta pidetään mallina ihmisellä esiintyvälle Batten taudin nuoruusmuodolle. Norjassa tehtyjen tutkimusten perusteella on olemassa geenitesti, jota on hyödynnetty myös suomalaisten koirien testauksessa. Myös Yhdysvalloissa on asiaa tutkittu ja Missouri‐Columbia yliopisto on kehittänyt geenitestin englanninsettereille. Norjassa tehtyjen tutkimusten perusteella on pystytty selvittämään englanninsetterilinjoja, joissa kyseistä tautia on ollut ja näin myös kantajia kyseisen geenin suhteen. Englanninsetterijaos avusti kesällä 2008 CL‐testausta. 19 koiran näytteet testattiin ja kaikki olivat puhtaita. Suomessa on vuoden 2009 loppuun mennessä 21 testattua englanninsetteriä, joilla on 68 CL‐ vapaata jälkeläistä. Listaa CL‐testatuista suomalaisista koirista ylläpidetään rotujaoksen sivuilla. Testaus ja sen avustaminen on syytä järjestää uudestaan ja sen jälkeen rodun CL‐tilanne päivittää. Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmä ei nykyisin sisällä tietoa koiran CL‐statuksesta. Englanninsetterijaos esittää että tieto järjestelmää saataisiin mahdollisimman pian ja aiemmin 43 testattujen sekä testaustulosten perusteella sairauden perinnöllisyyden mukaiset tulokset kirjataan järjestelmään. Rodun jalostuksellisesti tärkeät maat, kuten Norja ja Ruotsi, ovat asettaneet rodulle jalostussuosituksiin ja rekisteröintiehdoksi CL statuksen. Etenevä verkkokalvon surkastuma (PRA rcd4) PRA eli etenevä verkkokalvon surkastuma tuhoaa silmän valoa aistivia soluja. Kyseessä on ryhmä sairauksia, jotka ovat eri geenien aiheuttamia. PRA:ta on montaa tyyppiä, eri rotujen PRA:t ovat erilaisia ja jopa samassa rodussa voi olla useita eri muotoja. PRA on löydetty yli 100 rodulla ja näistä ainakin 22:lla mutaatio on voitu paikallistaa. Se voi esiintyä millä tahansa rodulla. Yleisin periytymismekanismi on autosomaalinen resessiivinen (taulukko 14.). Kliinisten oireiden ilmenemisikä ja eteneminen vaihtelevat liittyen PRA‐muodon syntymekanismiin. Hyvin nuorella koiralla esiintyvä PRA:n muoto liittyy vääränlaiseen näköhermosolujen kehitykseen. Myöhemmällä iällä alkavassa PRA:ssa sen sijaan näköhermosolut kehittyvät normaalisti, mutta alkavat rappeutua. Useimmissa PRA:n muodoissa koira muuttuu ensin hämärässä epävarmaksi ja pelokkaaksi. Tämä johtuu hämäränäössä tärkeiden verkkokalvon sauvasolujen surkastumisesta. Myöhemmin koira sokeutuu kokonaan verkkokalvon tappisolujen surkastuessa. Silmäterä on laaja ja silmänpohjan lisääntynyt heijaste näkyy erityisen selvästi valon kohdistuessa laajentuneeseen mustuaiseen. PRA:han ei ole hoitoa, mutta tutussa ympäristössä sokeakin koira voi pärjätä erittäin hyvin. Kokeellisesti koirille on käytetty geeniterapiaa näköhermosolujen perinnöllisessä sairaudessa, jossa periyttävä geeni on tunnettu. Diagnoosi tehdään yleensä silmänpohjan oftalmoskooppisessa tutkimuksessa. Verkkokalvon sähköisessä tutkimuksessa (ERG) voidaan havaita muutoksia näköhermosoluissa jo ennen oftalmoskooppisessa tutkimuksessa nähtäviä selviä verkkokalvon rappeutumamuutoksia. Vuonna 2012 tuli mahdolliseksi testata vanhuusiän PRA tyyppiä geenitestillä. Geenitestillä seulotaan tätä PRA rcd4‐tyyppiä. Rcd4 DNA‐testi Koiransa testaavat omistajat saavat testituloksensa luokiteltuna kolmeen eri luokkaan. Kaikissa tapauksissa käsitteet ”normaali” ja ”mutaatio” viittaavat tiettyyn DNA:n osaan, josta rcd4‐mutaatio löytyy; testituloksesta ei saada selville mitään muuta koiran DNA:n muista osista. VAPAA – CLEAR Näillä koirilla on kaksi normaalia kopiota DNA:ssaan. DNA‐vapaat koirat eivät voi sairastua PRA:han rcd4‐mutaation seurauksena, mutta testillä ei voida pois sulkea muiden mutaatioiden aiheuttamia PRA:n muotoja, joita testillä ei havaita. KANTAJA – CARRIER Näillä koirilla on yksi kopio mutaatiosta ja yksi normaalikopio geenistä. Näille koirille ei kehity PRA:ta rcd4‐geenin johdosta, mutta ne siirtävät mutaation keskimäärin 50 % omille jälkeläisilleen. Emme voi pois sulkea mahdollisuutta, että kantajakoirille puhkeaisi PRA toisen geenimutaation seurauksena. 44 GENEETTISESTI SAIRAS – AFFECTED Näillä koirilla on kaksi kopiota rcd4‐mutaatiosta ja ne sairastuvat lähes varmasti PRA:han elämänsä aikana. Keski‐ikä sairauden toteamiselle on 10 vuotta, joskin rodussa on suurta vaihtelua toteamisiälle. PRA:n periytyminen ja mahdolliset yhdistelmät: Taulukko 15. Autosomaalinen resessiivinen periytyminen esim. PRA Suomessa rotujärjestö kerää ja ylläpitää listaa englanninsettereiden PRA rcd4 testaustuloksista listaa. Rotujaoksen ylläpitämän tilaston mukaan PRA testaus on vuoden 2014 loppuun mennessä tehty 20:lle Suomeen rekisteröidylle englanninsetterille. Näistä 14 koiraa ovat terveitä ja 5 ovat kantajia sekä yksi on sairas. Vaikka otos on melko pieni on sairaiden ja kantajien osuus jopa 30 %. Yleisesti muiden maiden tavoin siis 30 ‐ 40 % kannasta on kantajia tai geneettisesti sairaita. Sairaus kuitenkin puhkeaa tyypillisimmin vasta yli 10 vuoden iässä. Rodun jalostuksellisesti tärkeistä maista Norja on asettanut rodulle rekisteröintiehdoksi PRA rcd4 statuksen. Ruotsissa on suositus että kaikkien jalostukseen käytettävien koirien PRA‐status on tunnettu. Käytäntö on myös osoittanut että erityisesti pohjoismaista (Norja, Tanska, Ruotsi) urosta siitokseen kysyttäessä uroksen omistajat edellyttävät että narttu on tutkittu PRA rcd4 osalta ja todettu terveeksi. 4.3.2Muutrodullatodetutmerkittävätsairaudet Kasvaimia ja syöpää tuli esille omistajien melko vastauksissa loppujen lopuksi yllättävän vähän, mutta asiaa selittää vastausten painottuminen nuoriin koiriin. Yksilöityjen vastausten osalta kahden koiran ilmoitettiin kuolleen syöpään ja yksi oli lopetettu levinneiden nisäkasvaimien vuoksi. Kasvaimethan ovat tyypillisesti vanhenevien koirien vaivoja. Mainitut tapaukset olivat nartuilla 6,45 %:lla nisäsyöpä, 3,13 %:lla imusolmukesyöpä ja uroksilla 3,23 %:lla kivessyöpä. Kasvaimia/rasvapatteja todettiin 31,25 %:lla vastanneista nartuista ja 22,6 %:lla vastanneista uroksista. Leikkausta vaativia kasvaimia/rasvapatteja oli 12,5 %:lla nartuista ja 6,45:lla % uroksista. Tutkituista kasvaimista/rasvapateista ainoastaan nartuilla ilmoitettiin olevan pahanlaatuisia 9,4 %. 45 Hot‐spot eli kosteaa ihotulehdusta vastanneista ilmoitettiin ainoastaan 3,2 %:lla uroksista, sekä ihoallergiaa 9,7 %:lla ilmoitetuista uroksista. Kohdun limakalvon tulehdus eli endometriitti tai kohtutulehdus eli pyometra mainittiin omistajien vastauksissa 18,75 %:lla. Kohtutulehdustapauksissa sairastuminen oli johtanut kohdun poistamiseen 9,37 %:lla. Kohtutulehdus oli tullut kiiman yhteydessä 3,12 %:lle, kiiman jälkeen 9,37%:lle ja synnytyksen jälkeen 3,12%:lle. Esimerkiksi hormonikäsittelyn juoksun siirtämiseksi on todettu lisäävän sairastumisriskiä kohtutulehduksiin. Lääkitystä kiiman siirtämiseksi oli vastausten perusteella annettu 6,25 % nartuista. Kyselyyn vastanneiden mukaan lääkitys ei ollut aiheuttanut mitään ongelmia. Englanninsettereiden omistajat mainitsivat 3,12 %:lla narttukoirista ilmenevän valeraskauden johon on jouduttu käyttämään lääkitystä. Valeraskauden aikana narttu on usein ruokahaluton, nisät turpoavat ja niihin voi tulla maitoa, se voi myös kanniskella esineitä ja pitää niitä ”pentunaan”. Toisilla oireet ilmenevät ruokahalun lisääntymisenä ja haluttomuutena liikkua. Periaatteessa kyse on normaalista hormonaalisesta tilasta juoksuajan jälkeen, mutta joillakin yksilöillä oireet ilmenevät hyvinkin voimakkaina. Gluteiiniyliherkkyyttä ei tuloksissa mainittu ja epilepsiaa ei ollut todettu kenelläkään kyselyyn vastanneista. Maailmalla todettuja sairauksia ovat: Kuurous, kilpirauhasen toimintahäiriö ja iho‐ongelmat. 4.3.3Yleisimmätkuolinsyyt Koirien omistajat eivät kirjaa aktiivisesti kuolinsyitä Kennelliiton jalostustietojärjestelmään. Tämän vuoksi hakua ei ole rajattu vuositasolla. Lisäksi syytä ei varsin useassa tapauksessa ilmoiteta. Jalostustietojärjestelmän mukaan vanhuuden jälkeen yleisin kuolinsyy on kasvainsairaudet. Koirien keskimääräinen elinikä on ollut tuolloin 10 v 2 kk. Tilastosta nähdään että englanninsetteri on tapaturma ‐altis rotu, tapaturmien tai liikennevahinkojen ollessa toiseksi yleisin kuolinsyy. Ks. taulukko 16. 46 Taulukko 16. Yleisimmät kuolinsyyt 04/2015 Englanninsetteri on melko pitkäikäinen rotu, taulukon keskimääräinen kuolinikä on 9 v 1 kk. Tätä laskee selkeästi useat nuorena tapahtuneet tapaturmat ja liikennevahingot sekä katoamiset. 4.3.4Lisääntyminen Keskimääräinen pentuekoko Pentueissa on rekisteröity keskimäärin 6,04 pentua vuosittain, vaihteluvälin ollessa 5 – 7 pentua. Keskimääräisen pentuekoko on pysynyt hyvin tasaisena sen ollessa vuosien 2005 – 14 (6,04 pentua) lähes sama kuin aiemman jalostuksen tavoiteohjelman tarkastelujaksolla 1995 – 2005, (6,1 pentua). 47 Kuva 12. Englanninsettereiden pentuekoko vuosina 2005 – 2014. Lähde: Kennelliiton Jalostustietojärjestelmä Astumisvaikeudet Omistajakyselyn mukaan kaikista 31 uroksesta jalostukseen käytettyjen osuus oli 17 koiraa. Astumisvaikeuksia ei juurikaan kyselyyn vastanneet raportoineet, vain yksi koira on kieltäytynyt astumasta narttua ja kaikki tehdyt astutukset ovat johtaneet nartun tiinehtymiseen. Sen sijaan kolme on kertonut astutuksessa olevan ongelmia, mutta niitä ei ole tarkennettu millaisia. Tiinehtymisvaikeudet Omistajakyselyn mukaan kaikista 32 nartusta jalostukseen käytettyjen osuus oli 19 kpl (59,4 %) Näistä yhdellä on ollut ongelmia tiinehtymisen suhteen. Tässä tapauksessa narttu ei ollut tullut kantavaksi. Tiinehtymisvaikeuksia ei siis voida yleisellä tasolla pitää ongelmallisena asiana. Synnytysongelmat Omistajakyselyn mukaan narttujen synnytykseen liittyvät ongelmat eivät ole yleisiä. Vain yhdellä on ollut synnytyksessä ongelmia, mutta vastauksessa ei kerrota millaisia ne ovat olleet. Pentujen hoitamiseen liittyvät ongelmat nartuilla Omistajakyselyn mukaan narttujen pentujen hoitamiseen liittyvät ongelmat eivät ole yleisiä. Vain yhdellä on ollut pentujen hoitamisen suhteen ongelmia, mutta vastauksessa ei kerrota millaisia ne ovat olleet. Pentukuolleisuus Omistajakyselyn mukaan pentukuolleisuus ei ole ongelma. Vain yhdellä nartulla on ollut esiintynyt pentukuolleisuutta. Syytä tähän vastauksessa ei kerrota. Synnynnäiset viat ja epämuodostumat Omistajakyselyn mukaan pentujen synnynnäiset viat tai epämuodostumat eivät ole yleisiä. Vain yhdessä tapauksessa on esiintynyt pentueessa pentujen synnynnäisiä vikoja ja/tai epämuodostumia. 48 4.3.5Sairauksillejalisääntymisongelmillealtistavatanatomisetpiirteet Englanninsetteri on yleisellä tasolla varsin terve rotu. Anatomisia piirteitä, jotka altistavat rodun yksilöt sairauksille ei ole. 4.3.6Yhteenvetorodunkeskeisimmistäongelmistaterveydessäjalisääntymisessä Keskeisimmät ongelmakohdat Rodun terveyden osalta keskeisimmät ongelmat ovat korkeahko HD‐ ja ED aste kuvatuista koirista. Toisaalta ongelmana ovat myös melko vähäiset tutkimusmäärät. Näiden lisäksi erilaiset kasvaimet ja rasvapatit ovat rodun terveyskyselyn mukaan yleisiä sekä iho‐ongelmat melko yleisiä. Terveyden osalta ongelmalliseksi koetaan myös tutkimattomuus periytyvissä sairauksissa kuten CL ja PRA. Näihin on ollut geenitutkimukset käytettävissä jo jonkin aikaa, mutta niitä on tehty hyvin niukasti rodun yksilöille. Nämä tutkimukset on otettu ohjaamaan jalostusta ja niiden perusteella sairaiden koirien käyttö on rajattu jalostuksen ulkopuolelle mm. Ruotsissa ja Norjassa. Tiinehtymis‐ ja synnytysongelmat tai pentujen hoitoon liittyvät ongelma eivät terveyskyselyn vastausten mukaan ole jalostuksellinen ongelma rodussa. Omistajakyselyn perusteella kyseisiä ongelmia esiintyy, mutta ne ovat yksittäistapauksia. Rodun hyvien lisääntymisominaisuuksien turvaamiseksi ei keinosiemennykseen tulisi turvautua muulloin kuin siirto‐ tai pakastesperman käytön yhteydessä. Nartuista kiinnostumattomat, astumishaluttomat ja pelokkaat urokset tulisi karsia pois jalostuksesta. 4.4.Ulkomuoto 4.4.1Rotumääritelmä Tässä luvussa esitetään englanninsetterin FCI:n mukainen rotumääritelmä lisättynä kursiivilla olevalla selvennyksellä. Selvennyksellä tarkoitetaan tässä rotujärjestön jalostustoimikunnan lyhennelmää vanhasta pohjoismaisesta ns. Fazerin 1930‐luvulla laatimasta rotumääritelmästä. Selvennyksen jälkeen on rotua pitkään näyttelyissä arvostelleen Eeva Anttisen laatimat huomiot englannisettereiden ulkomuodosta, jotka nykyisin osallistuvat koiranäyttelyihin. KÄYTTÖTARKOITUS: Seisova lintukoira. FCI:N LUOKITUS: Ryhmä 7 kanakoirat Alaryhmä 2.2 brittiläiset ja irlantilaiset pointterit ja setterit käyttökoetulos vaaditaan. YLEISVAIKUTELMA: Keskikokoinen, puhdaslinjainen, olemukseltaan ja liikkeiltään tyylikäs. Selvennys: Jalo, kevyt, mutta voimakas metsästyskoira, jonka linjat ovat elegantit ja rakenne ilmentää nopeutta ja kestävyyttä. Lihakset ovat elegantit ja rakenne ilmentää nopeutta ja kestävyyttä. Lihakset ovat teräksiset ja ryhti hyvä. Ilme lempeä ja ystävällinen, hieman surumielinen. 49 KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Hyvin aktiivinen ja riistaintoinen. Erittäin ystävällinen ja hyväluonteinen. Selvennys: Ei arka eikä agressiivinen. PÄÄ: Korkea‐asentoinen, pitkä ja melko kuiva. Kallo: Kallo soikea korvien välistä, riittävän tilava. Niskakyhmy selvästi erottuva. Otsapenger: Selväpiirteinen Kirsu: Musta tai maksanvärinen karvapeitteen väristä riippuen. Sieraimet avarat. Kuono: Kohtalaisen syvä ja lähes suorakaiteen muotoinen. Etäisyys otsapenkereestä kuononkärkeen sama kuin niskakyhmystä silmiin. Huulet: Eivät liian riippuvat. Leuat/ hampaat / Purenta: Leuat vahvat ja lähes yhtä pitkät. Täydellinen ja säännöllinen leikkaava purenta; ylähampaat peittävät tiiviisti alahampaat suorassa kulmassa leukoihin nähden. Täysi hampaisto toivottava. Huomioitavaa: Hampaat ei saa olla liian pienet. Selvennys: Pään asento selvästi selkälinjan yläpuolella ja muodostaa selkälinjan kanssa loivasti nousevan linjan. Pää pitkä, kapea ja kuiva. Otsapenger eli ”stop” ja niskakyhmy selvät. Selkeä otsauurre ja kulmakaaret, ”meislatut” posket. Edestä katsoen kallo kaartuu loivasti korvasta korvaan, sivulta katsoen päälaen, kuononselän ja huulenalareunan oltava yhdensuuntaiset. Etäisyys kuonon kärjestä otsapenkereeseen samanpituinen kuin otsapenkereestä niskakyhmyyn. Kallon on ylhäältä katsoen oltava lähes suorakaide. Kuono‐osan oltava riittävän syvä, suorakaiteen muotoinen niin sivuilta kuin ylhäältä katsoen. Kirsun oltava musta tai tummanruskea, laajasieraiminen. Huulet ovat hyvin kehittyneet, eivät löysät, riippuvat tai paksut. Huomioitavaa: Nykyisin huomauttamista löytyy pään linjoista ja liian paksusta nahasta päässä ja roikkuvissa huulissa. Silmät: Kirkkaat, lempeät ja ilmeikkäät. Väri vaihtelee pähkinänruskeasta tummanruskeaan, mitä tummemmat silmät sen parempi. Vaaleammat silmät hyväksytään vain maksavalkoisilla (liver belton) koirilla. Silmät ovat soikeat, eivät ulkonevat. Selvennys: Silmät keskisuuret, kirkkaat, tummat, ilmeikkäät ja eloisan älykkäät. Vaaleat, sisään painuneet tai ulkonevat silmät ovat virheelliset. Silmäluomien oltava tiiviit. Huomioitavaa: Nykykoirilla yleiset avoimet, roikkuvat alaluomet ovat paha virhe käytön kannalta. Silmiin kertyy roskia ja altistuvat tulehduksille. Korvat: Kohtalaisen pitkät, matalalle kiinnittyneet, kauniisti päänmyötäisesti laskeutuvat. Ylempi osa silkinhienon, kärki samettisen karvan peitossa. Selvennys: korvat keskisuuret. Ei spanielinkorvat. Korvien trimmaaminen niin että pitkät karvat poistetaan on virhe. 50 Huomiotavaa: korvakarvoja ei kuulu trimmata lähes kaljuksi. KAULA: Melko pitkä, lihaksikas, kuiva. Niskalinja hieman kaartuva, jalo ja tyylikäs. Kaula levenee lapoja kohti. Ei löysää kaulanahkaa. Selvennys: Löysä kaulanahka, lyhyt ja paksu kaula virheitä. Huomioitavaa: Nykyisin ohuet ja liian pitkät kaulat ovat lisääntyneet. Tasapainoisen rakenteen ja työskentelyn kannalta huomioitava virhe. RUNKO: Kohtuullisen pituinen. Selkä: Lyhyt ja suora. Lanne: Leveä, hieman kaareva, vahva ja lihaksikas. Rintakehä: Syvä ja leveä lapojen kohdalla, tilava ja pitkä. Viimeisetkin kylkiluut pitkät. Selvennys: Runko on suorakaide eli korkeuttaan pidempi. Selkälinjan oltava ryhdikäs, kaulan tyvestä lantioon loivasti viettävä, lantio hieman jyrkemmin hännän tyveen viettävä, uroksella selvemmin kuin nartulla. Lanneosa melko lyhyt, lantio suhteellisen pitkä, leveä ja voimakas. Selän lihaksisto teräksinen. Pitkä, veltto ja ryhditön tai köyry tai notko selkä ja lanneosa ovat virheelliset, samoin kuin jyrkkä, lyhyt ja heikosti kehittynyt lantio. Rintakehä tilava, pitkä ja ulotuttava kyynärpäiden tasalle ja eturaajojen väliin, poikkileikkaukseltaan munan muotoinen. Viimeisten kylkiluiden oltava hyvin kehittyneet = riittävän pitkät. Tynnyrimäinen rintakehä tai ns. kölirinta ovat virheitä samoin kapea, litteä rintakehä. Huomioitavaa: Rintakehän tulee edessä ulottua eturaajojen väliin tukemaan kyynärpäitä. Tämä on kestävän ja ergonomisesti oikean laukan edellytys. Häntä: Lähes selkäviivan tasolle kiinnittynyt, keskipitkä ei ulotu yli kintereen, ei kihara‐ eikä nyörikarvainen. Hieman kaareva tai sapelinmuotoinen, ei ylöspäin kääntynyt. Hännän karvoitus on lippumainen tai hännässä on pitkät, riippuvat hapsut, hännän tyvessä karva on lyhyempää. Karva pitenee hännän puoliväliin ja lyhenee vähitellen kohti kärkeä. Karva on pitkää, kiiltävää, pehmeää, silkkistä, laineikasta mutta ei kiharaa. Koira heiluttaa eloisasti häntäänsä liikkeessä, eikä nosta sitä selkälinjan tasoa korkeammalle. Selvennys: Keskipitkä, korkeintaan kintereeseen ulottuva, tyvestä vahva ja kärkeä kohti oheneva, suora tai lievästi sapelimainen, selkäviivan jatkona vilkkaasti ja elävästi liikkuva. Virheitä on liian pitkä häntä, tyvestä heikko häntä ja selkäviivan yläpuolella kannettu. Häntä ei saa myöskään olla liian kaareva tai mutkalla. Koukkuhäntä (=nivelvika) nollaava virhe. Raajat Eturaajat: Lavat: Taakse sijoittunee, viistot. Kyynärpäät: Tiiviisti rungonmyötäiset Kyynärvarret: Suorat, hyvin lihaksikkaat, pyöreäluiset. 51 Välikämmenet: Lyhyet, vahvat, pyöreäluiset ja suorat. Etukäpälät: Päkiät vahvat. Käpälät tiiviit. Varpaat kaarevat ja tiiviisti yhdessä, varpaiden välissä suojaava karvoitus. Selvennys: Lapojen oltava lihaksikkaat, pitkät ja viistot sekä tiiviisti runkoon liittyvät. Lapaluun pituus sama kuin olkavarren. Eturaajojen liikkeiden oltava vapaat, joustavat ja elegantit. Eturaajat suorat , kuivat ja selkeästi rungon alla. Voimakkaat luut ja lihakset. Kyynärvarren ja välikämmenen kulman oltava selvä, mutta ranne ei liian taipuisa. Ulko‐ tai sisäkierteiset kyynärpäät ja käpälät ovat virheitä. Käpälät soikeat, polkuanturat joustavat ja voimakkaat. Hajavarpaisuus ja litteät, heikot polkuanturat virheitä. Huomioitavaa: Viimeisen kymmenen vuoden aikana englanninsettereiden etuosat ovat huonontuneet: Lavat ovat asettuneet liian eteen, olkavarret ovat lyhentyneet ja tulleet suoremmiksi. Näin rintakehä ei ulotu eturaajojen väliin eivätkä raajat saa rungosta tukea liikkeessä. Tämä on vakava virhe käytön kannalta ja siihen tulee kasvattajien kiinnittää erityistä huomiota jalostuskoiria valitessaan. TAKARAAJAT: Lihaksikkaat, myös sääri. Pitkät lonkkanivelestä kintereeseen. Reidet: Pitkät. Polvet: Hyvin kulmautuneet. Kintereet: Matalat, eivät ulko‐ eivätkä sisäkierteiset. Takakäpälät: Kuten etukäpälät. Huomioitavaa: Käpäliin ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Nuorillakin koirilla on matalia käpäliä ja pehmeitä ranteita. Tämä on käyttökoirilla paha virhe ja yleistynyt voimakkaasti. Selvennys: Takaraajat kintereeseen saakka pitkät, hyvin kulmautuneet, joustavaliikkeiset. Reisien lihasten oltava leveät ja voimakkaat. luusto vahva ja suhteessa koiran kokoon. Virheitä ovat ulko‐ ja sisäkierteiset kintereet ja käpälät sekä hentoluisuus ja lihasköyhyys. Huomioitavaa: Kintereiden ”paikan” merkitystä ei ymmärretä. Korkealle asettuneet kintereet heikentävät takaraajojen työskentelyä, oikeaa liikerataa ja kestävyyttä. Kintereiden tulee sijaita matalalla ja niiden tulee olla suora‐asentoiset. LIIKKEET: Vapaat ja sulavat ilmentäen nopeutta ja kestävyyttä. kintereet liikkuvat vapaasti ilmentäen hyvää takaraajan työntövoimaa. Takaa katsottuna koko takaraaja on samassa linjassa. Liikkuu ryhdikkäästi. Selvennys: Liikkuu pää pystyssä ryhdikkäästi ja joustavasti pitkin askelin. KARVAPEITE Karva: Niskasta lähtien kauttaaltaan hieman laineikasta, pitkää ja silkkistä, ei kiharaa. Etu‐ ja takaraajoissa runsaat hapsut, jotka ulottuvat lähes käpäliin. 52 Selvennys: Karvapeite kohtalaisen pitkää, sileää, kiiltävää, silkkimäistä ja tiheää. Suoraa tai loivasti lainehtivaa, rungon myötäistä. Pehmeä, pumpulimainen, kuiva ja kiilloton ovat virheellisiä ja mainittava arvostelussa, koska ne haittaavat koiran työskentelyä samoin kuin ylenpalttinen turkki ja hapsutus. Karva on pidempää korvissa tyvestä keskikohtaan ja lyhenee korvien kärkeen siten, että korvan reunassa on lyhyttä karvaa ja reuna näkyvissä. Karva on pitkää myös raajojen takaosissa ja rinnan alaosassa, vatsan alla ja hännässä. Sen sijaan kaulan alla se on keskipitkää muodostaen kaularöyhelön. Hännän karvoitus muodostaa kauniin viirin, joka hännän tyvessä on lyhyempää, keskellä pisintä ja lyhenee hännän kärkeen tasaisesti. Pään alueella leuan alla ja nielun alueella sekä raajojen etupuolella karva on lyhyttä ja sileää. Huomioitavaa: Liian pitkä karvapeite rungossa ja kiharuus ovat virheitä. Hännän karvoitus ei saa muistuttaa purkautuvaa hamppuköyttä. Rotumääritelmän vaatimuksiin karvapeitteen laadusta ja määrästä ei kiinnitetä ulkomuotoarvostelussa läheskään riittävästi huomiota. Siksi määritelmän vastaiset turkit ovat yleistynee huolestuttavasti. Karvapeite on käytön kannalta erittäin tärkeä ominaisuus. Pumpulimainen, villava ei rungonmyötäinenja lisäksi liian pitkä karvapeite on aina palkintosijaa alentava ja virheenä merkittävä. Karvapeitteen laatu ja määrä tulee merkitä arvostelulipukkeeseen. Turkin leikkaaminen ja sen laadun ja määrän peittämiseksi on lisäksi näyttelysääntöjen vastaista. VÄRI: Mustavalkoinen (blue belton) oranssivalkoinen (orange belton) keltavalkoinen (lemon belton) maksavalkoinen (liver belton) tai kolmivärinen, joka on mustavalkoinen tai maksavalkoinen parkinruskein (tan) merkein. Tasainen pienipilkkuisuus on suotavampaa kuin suuriläikkäisyys. Selvennys: Pohjaväri on valkoinen. Musta, tummanruskea tai keltaruskea muodostavat yhtäjaksoisempia läiskiä tai pienempiä pilkkuja. Toivottavat värit ovat ns. belton‐tyyppiä blue‐belton, orange‐belton, lemon‐belton, liver‐belton tai kolmivärinen (musta‐valkea‐tan, kelta‐valkea‐tan). Myös aivan valkoinen hyväksytään, kunhan pigmenttiä on riittävästi. Huomioitavaa: Rotumääritelmän mukaan mukaan englanninsetteri on valkopohjainen. Vaikka pienipilkkuisuus on suotavaa, väritys ei saa olla kimo tai päistärikko. Valkoinen pohjaväri tulee erottua kauttaaltaan. Virhe on palkintosijaa alentava. FCI:N ROTUMÄÄRITELMÄTOIMIKUNNAN HUOMAUTUS: Englanninsetterin karvapeitteen erityisestä pienipilkkuisesta värityksestä käytetään tavallisesti sanaa ”belton”. Belton‐niminen kylä sijaitsee Northumberlandissa. Ilmaisun keksi rodun kasvattaja Edward Laverack, ja se levisi yleiseen käyttöön hänen rotua käsittelevästä kirjastaan. Hänen jalostustyölään on ollut ratkaiseva merkitys englanninsetterin ulkomuotoon. KOKO JA PAINO Urokset: 65‐68 cm Nartut: 61‐65cm Selvennys: Muissa pohjoismaissa urokset 62‐64cm ja nartut 55‐59 cm. 53 VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellä mainituista on luettava virheiksi ja suhteutettuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin sekä kykyyn toimia perinteisessä käyttötarkoituksessa. HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Vihaisuus ja arkuus Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen HUOM. Uroksilla on oltava kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin. Jalostukseen tulee käyttää vain toiminnallisesti ja kliinisesti terveitä, rakenteeltaan rodunomaisia koiria. 4.4.2Näyttelytjajalostustarkastukset Rodun koirien näyttelykäynnit Tässä osiossa tarkastellaan vuosina 2010 ‐ 2014 syntyneitä pentueita ja niiden näyttelykäyntejä. Pentueet on jaoteltu rekisteröintivuoden mukaan sekä jaoteltu linjoittain. Vuonna 2010 syntyi yhteensä 11 pentuetta (81 pentua). Syntyneistä pennuista oli uroksia 37 ja narttuja 35. Käyttölinjaisia pentueita syntyi 6 kpl (36) pentua. Syntyneistä pennuista oli uroksia 19 kpl ja narttuja 17 kpl. Näyttelyissä on palkittu 9 urosta ja 5 narttua. Seurakoiralinjaisia pentueita syntyi 5 kpl (36 pentua). Syntyneistä pennuista oli 18 uroksia ja 18 narttua. Näistä on näyttelyissä palkittu 8 urosta ja 8 narttua. Vuonna 2011 syntyi yhteensä 11 pentuetta (60) pentua. Syntyneistä pennuista oli uroksia 35 kpl ja 25 narttuja. Käyttölinjaisia pentueita syntyi 5 kpl (20 pentua). Näistä uroksia oli 10 ja narttuja 10 kpl. Näyttelyissä näistä on palkittu 9 urosta ja 5 narttua. Seurakoiralinjaisia pentueita syntyi 7 kpl (40 kpl). Näistä uroksia oli 25 kpl ja narttuja 15 kpl. Näyttelyissä on palkittu 10 urosta ja 8 narttua. Näyttelykäyntejä vuonna 2011 oli yhteensä 470 joista käyttökoiralinjaisilla 60 ja seurakoiralinjaisilla 390 kpl. Vuonna 2012 syntyi yhteensä 14 pentuetta (98) pentua. Syntyneistä pennuista oli uroksia 48 kpl ja 50 narttuja. Käyttölinjaisia pentueita syntyi 5 kpl (30 pentua). Näistä uroksia oli 17 ja narttuja 13 kpl. Näyttelyissä näistä on palkittu 7 urosta ja 9 narttua. Seurakoiralinjaisia pentueita syntyi 9 kpl (68 kpl). Näistä uroksia oli 31 kpl ja narttuja 37 kpl. Näyttelyissä on palkittu 10 urosta ja 19 narttua. Näyttelykäyntejä vuonna 2012 oli yhteensä 492 joista käyttökoiralinjaisilla 63 ja seurakoiralinjaisilla 429 kpl. Vuonna 2013 syntyi yhteensä 8 pentuetta (48) pentua. Syntyneistä pennuista oli uroksia 27 kpl ja 21 narttuja. Käyttölinjaisia pentueita syntyi 2 kpl (12 pentua). Näistä uroksia oli 7 ja narttuja 5 kpl. Näyttelyissä näistä on palkittu 3 urosta ja 4 narttua. Seurakoiralinjaisia pentueita syntyi 6kpl (36 kpl). Näistä uroksia oli 20 kpl ja narttuja 16 kpl. Näyttelyissä on palkittu 7 urosta ja 4 narttua. Näyttelykäyntejä vuonna 2012 oli yhteensä 513 joista käyttökoiralinjaisilla 58 ja seurakoiralinjaisilla 455 kpl. 54 Vuonna 2014 syntyi yhteensä 8 pentuetta (45) pentua. Syntyneistä pennuista oli uroksia 30 kpl ja 15 narttuja. Käyttölinjaisia pentueita syntyi 2 kpl (11 pentua). Näistä uroksia oli 7 ja narttuja 4 kpl. Näyttelyissä näistä on palkittu 2 urosta ja 1 narttu. Seurakoiralinjaisia pentueita syntyi 6kpl (44 kpl). Näistä uroksia oli 23 kpl ja narttuja 11kpl. Näyttelyissä on palkittu 1 uros. Näyttelykäyntejä vuonna 2014 oli yhteensä 448 joista käyttökoiralinjaisilla 81 ja seurakoiralinjaisilla 367 kpl. Näyttelytulosten jakauma vuosilta 2011 ‐ 2014 käyttölinjaisten englanninsettereiden osalta on esitetty kuvassa 13. Kuva 13. Käyttölinjaisten englanninsettereiden näyttelypalkintojen jakauma vuosina 2011 – 2014. Lähde: Kennelliiton Jalostustietojärjestelmä Näyttelytulosten jakauma vuosilta 2011 ‐ 2014 vuonna muiden englanninsettereiden osalta on esitetty kuvassa 14. Kuva 14. Muiden englanninsettereiden näyttelypalkintojen jakauma vuosina 2011 – 2014. Lähde: Kennelliiton Jalostustietojärjestelmä Yleisesti ottaen vuosittain syntyneistä koirista lähes puolet käy näyttelyissä vähintään kerran riippumatta siitä onko koira käyttö‐ vai seurakoiralinjainen. Käyttökoirien näyttelyissä käymistä lisää se, että rodunomaiseen kokeeseen osallistumiseksi tarvitaan hyväksytty näyttelypalkinto. 55 Näyttelysääntöjen mukaan laatuarvostelupalkinto ”erinomainen” voidaan antaa koiralle, joka on hyvin lähellä rotumääritelmän ihannetta, joka esitetään erinomaisessa kunnossa, jolla on tasapainoinen luonne, joka on korkealuokkainen ja joka on olemukseltaan erinomainen. Sen ulkomuodolliset ansiot ovat suuret ja virheet vähäiset ja sen tulee omata sukupuolelleen tyypilliset piirteet. Laatupalkinto ”erittäin hyvä” voidaan antaa koiralle, joka omaa rodulle tyypilliset piirteet, jolla on tasapainoinen rakenne, ja joka on hyvässä kunnossa. Muutama vähäinen virhe voidaan sallia, mutta ei rakenteellisia virheitä. Tämä laatumaininta voidaan antaa vain tasokkaalle koiralle. Rodun koirien jalostustarkastukset Rotujärjestö pilotoi roduilleen vuonna 2013 jalostustarkastuksen. Tämä on toteutettu kahtena syksynä, 2014 ‐2014, Kultamaljakilpailun yhteydessä. Rotujärjestön jalostustoimikunnan järjestämät lähinnä nuorille koirille tarkoitetun jalostuskatselmuksen lähinnä rakenteen ja ulkomuodon kartoittamiseksi, mutta siinä huomioidaan myös koiran luonne. Pohjana on arviointilomake, joka täytetään kohta kohdalta koiraa rotumääritelmään verraten. Koiralle annetaan myös lopuksi näyttelyarvostelun mukainen laatupalkinto. Mallia on otettu mannermaisten kanakoirarotujen jalostustarkastuksissa pitkään käytettyä lomakepohjaa. Jalostuskatselmuksia on tarkoitus jatkaa. Jalostuskatselmuksista on kertynyt vielä liian vähän tietoa rodun ulkomuodon ja luonteen kartoittamiseksi. 4.4.3Ulkomuotojarodunkäyttötarkoitus Englanninsetteri on rotumääritelmänsä mukaan yleisvaikutelmaltaan keskikokoinen, puhdaslinjainen, olemukseltaan ja liikkeiltään tyylikäs sekä lihaksikas. Englanninsetterin on metsästyskoirana kyettävä rakenteeltaan selviytymään rodun alkuperäisessä käyttötarkoituksessa ‐kanakoirametsästyksessä, jossa koiran tulee tyylikkäästi laukaten etsiä riistalintua jopa useita tunteja päivässä. Käyttötarkoituksen kannalta englanninsetterin ihannetyyppi ei ole juuri muuttunut viimeisen sadan vuoden ajalla. Vaihtelevissa maastoissa tapahtuvassa metsästyksessä tasapainoinen rakenne on pohjana vaivattomalle ja kestävälle laukalle. Englanninsetterin lihaksikkaan rakenteen tulee ilmentää nopeutta, voimaa ja kestävyyttä. Koiran tulisi olla eloisa ja ryhdikäs. Englanninsetteri on historiansa aikana jakautunut käyttö‐ ja näyttely/seurakoiriin, jotka tyypiltään ja kooltaan poikkeavat toisistaan. näin Suomenkin englanninsetterit ovat yleisesti ottaen ulkomuodoltaan epäyhtenäisiä. Rodun kotimaassa laaditun FCI:n hyväksymän rotumääritelmän mukaan nartun säkäkorkeus on 61 ‐ 65 cm ja uroksen 65 ‐ 68 cm. FCI:n hyväksymän rotumääritelmän korkeudet ovat käyttökoiralle liian suuret, joka väistämättä johtaa raskasrakenteisiin koiriin. Tällöin koirien loukkaantumisriskit niiden työskennellessä vaihtelevissa maastoissa lisääntyy. Myös sen rodunomaisen työskentelyn kannalta mm. koirien kestävyys saattaa kärsiä. Tämän vuoksi rodussa on suositeltavaa käyttää yhteispohjoismaisia säkäkorkeuden mittoja. Pohjoismaissa on käyttökoirien osalta jalostusvalinnoissa noudatettu yhteispohjoismaisesti 1900‐luvun alkupuolella hyväksyttyjä, matalampia kokorajoja, jotka perustuvat Englannissa alun alkaen sovittuihin käyttökoirien mittoihin. Terveyskyselyn mukana saatujen tietojen perusteella käyttölinjaisten urosten säkäkorkeus Suomessa on keskimäärin 62.2 cm, narttujen 57.3 cm. Norjassa 2007 ‐ 2008 tehdyn tutkimuksen mukaan urosten säkäkorkeus on 56 keskimäärin 60.7 cm (vaihteluväli 55 ‐ 68 cm) ja narttujen 56.3 cm (vaihteluväli 47 ‐ 61cm). Norjalaisessa tutkimuksessa oli mukana 434 urosta ja 531 narttua. Näyttelyarvosteluissa tulee aina pitää mielessä koiran käyttötarkoitus. Englanninsetterin tulee olla tyylikäs, hyväryhtinen ja kevyt mutta kuitenkin lihaksikas ja rakenteeltaan kestävä. Sukupuolileima on tyypin jälkeen tärkein asia. Koirasta on selvästi nähtävä, onko kyseessä uros vai narttu. Suomessa englanninsetterillä on tämän suhteen ongelmia. Nartut eivät saa olla liian jykeviä eikä niillä esimerkiksi saa olla liian järeitä ja urosmaisia päitä. Urokset puolestaan eivät saisi olla liian heiveröisiä, ohutrunkoisia ja pieniä. Englanninsetterin tulee olla rungoltaan selvästi korkeuttaan pidempi. Lyhytrunkoisuus on yleinen virhe ja johtuu usein lyhyestä rintakehästä. Englanninsetterillä tulee olla pitkä, avara ja syvä rintakehä, joka ulottuu myös eturaajojen väliin. Eturaajojen tulee olla hyvin kulmautuneet ja tasapainossa takaraajojen kulmausten kanssa. Alalinjan tulee nousta loivasti. Käpälöiden tulee olla tiiviit ja soikeat, mikäli näin ei ole tulee niistä mainita arvostelussa. Englanninsetterin pään tulee olla pitkä ja kuiva, sivulinjoiltaan yhdensuuntainen. Kallon tulisi olla suorakaiteen muotoinen. Setterillä ei ole laskevia kallon tai kuonon linjoja. Huulet eivät saa olla paksut eivätkä riippuvat. Silmät ovat soikea‐aukkoiset. 4.4.4Yhteenvetorodunkeskeisimmistäulkomuoto‐jarakenneongelmista Keskeisimmät ongelmakohdat Englanninsetteri on perinteisesti pienin ja kevein settereistä. Niin uroksella kuin nartullakin on oltava kuitenkin riittävä luusto. Näin ollen koira ei saa olla liian kevyt, mutta sen on oltava niin kevyt, että se kykenee työhönsä. Tällä hetkellä populaatiossa on sekä liian kevyitä ja ilmavia että liian kookkaita raskasrakenteisia settereitä. Liian suuri koko haittaa englanninsetteriltä vaadittavaa eleganttia ja ergonomisesti tehokasta työskentelyä kanakoirametsästyksessä. Tästä syystä englanninsettereiden koon suureneminen Suomessa vaarantaa yli sata vuotta jatkuneen laajan ja merkittävän yhteistyön pohjoismaissa, joissa noudatetaan alkuperäisiä mittoja. Näyttelyarvosteluissa tulee aina pitää mielessä koiran käyttötarkoitus. Englanninsetterin tulee olla tyylikäs, hyväryhtinen ja kevyt mutta kuitenkin lihaksikas ja rakenteeltaan kestävä. Sukupuolileima on tyypin jälkeen tärkein asia. Koirasta on selvästi nähtävä, onko kyseessä uros vai narttu. Suomessa englanninsettereillä on tämän suhteen hienoisia ongelmia. Nartut eivät saa olla liian jykeviä eikä niillä esimerkiksi saa olla liian järeitä ja urosmaisia päitä. Urokset puolestaan eivät saisi olla liian heiveröisiä, ohutrunkoisia ja pieniä. Englanninsetterin tulee olla rungoltaan selvästi korkeuttaan pitempi. Lyhytrunkoisuus on varsin yleinen virhe. Englanninsetterillä tulee olla pitkä, avara ja syvä rintakehä, joka ulottuu myös eturaajojen väliin. Eturaajojen tulee olla hyvin kulmautuneet ja tasapainossa takaraajojen kulmausten kanssa. Alalinjan tulee nousta loivasti. Käpälöiden tulee olla tiiviit ja soikeat, mikäli näin ei ole tulee niistä mainita arvostelussa. Englanninsetterin pään tulee olla pitkä ja kuiva, sivulinjoiltaan yhdensuuntainen. Kallon tulisi olla suorakaiteen muotoinen. Setterillä ei ole laskevia kallon tai kuonon linjoja. Huulet eivät saa olla paksut eivätkä riippuvat. Silmät ovat soikea‐aukkoiset. Silmäluomet tiiviit eivät koskaan avoimet. Katseen tulee 57 olla kaunis ja ilmeen lempeä ja ystävällinen. Anatomisista virheistä liian löysät ja avoimet silmäluomet aiheuttavat vakavaa haittaa käyttökoirille kerätessään silmiin roskia ja likaa, joista aiheutuu tulehduksia. Karvan laadulla ja määrällä on suuri merkitys englanninsetterin käyttötarkoituksen kannalta. Liiallinen hapsutus ja liian runsas pehmeä turkki haittaa rodunomaista työskentelyä. Valitettavasti liian tummat ja päistärikköväriset koirat ovat lisääntyneet viime vuosina eikä siihen ole kiinnitetty riittävästi huomiota näyttelyissä. Samoin kovin pehmeäturkkisia esitetään ja palkitaan korkeasti. 5.YHTEENVETOAIEMMANJALOSTUKSENTAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA Rodun edellisen jalostuksen tavoiteohjelman voimassaolokausi Englanninsettereiden jalostuksen tavoiteohjelma edellinen voimassaolokausi on 2011 – 2015. Rodun ensimmäisen tavoiteohjelman voimassaolokausi Englanninsettereiden ensimmäisen jalostuksen tavoiteohjelma voimassaolokausi oli 2001 – 2005. 5.1Käytetyimpienjalostuskoirientaso Käytetyimpien jalostuskoirien jälkeläisten tilastosta (taulukko 18) tulee esille kaksi huolestuttavaa asiaa: Jälkeläisille tehdään liian vähän terveystutkimuksia lonkkien, kyynäreiden ja silmien osalta Jälkeläisten terveys ei ole hyvä niiltä osin kun tutkimustuloksia on käytettävissä 58 Taulukko 18. Käytetyimpien urosten jälkeläistilasto Huolestuttavaa on kyynärien ja lonkkien osalta tutkittujen koirien korkea sairausaste sekä silmätutkimusten puuttuminen käytännössä lähes kokonaan. Lonkkien osalta nähdään korkea HD‐aste, joka on keskiarvoltaan 24 %. Samoin kyynärnivelten korkea sairausaste, joka on keskiarvoltaan 28 %. Kyynäriä on lisäksi tutkittu erittäin vähän, yhteensä vain 31 koiralta. Silmätutkimuksia ei käytännössä ole tehty. Kaikista 185 koirasta vain yksi on tutkittu silmien osalta. Jalostuskoirien osalta vain kahden koiran jälkeläisillä on käyttökoepalkintoja. Koepalkittuja jälkeläisiä on yhteensä kolme. 59 5.2Aiemmanjalostuksentavoiteohjelmantoteutuminen Alla olevassa taulukossa 19 on esitetty edellisen jalostuksen tavoiteohjelman 2011 ‐2015 tavoitteet, toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi ja arvioitu tavoitteiden toteutumista sekä tulosta. Yhteenvetona voidaan todeta että osa tavoitteista on täyttynyt ja osaan tulee jatkossakin kiinnittää huomiota Taulukko 19. Edellisen JTO 2011 ‐ 2015 tavoitteet, toimenpiteet ja tulokset Tavoite Toimenpide Tulos Rodun jalostuspohjan laajentaminen. Rodun jalostuspohja ei ole laajentunut riittävästi. Suomen ja ulkomaiden Tuontien määrä on pysynyt lähes geenimateriaalin monipuolisella edellisen tavoiteohjelman hyödyntämisellä estetään rodun tasolla. Tosin niiden osuus elinvoiman heikkenemistä ja rekisteröintimäärästä on rajoitetaan lisääntymis‐ ja kasvanut, kotimaassa terveysongelmia. kasvatettujen jälkeläisten määrän kääntyessä laskuun. Rodun sukusiitosasteen Isät/Emät suhde lähellä 1. alentamiseen, tuontikoirien ja Yksittäisiä uroksia käytetään jalostusurosten määrien edelleen liian paljon kasvattamiseen sekä yksittäisten jalostuksessa. urosten ja eri verilinjojen tasapainoiseen käyttöön Eri verilinjojen tasapainoisessa jalostuksessa. käytössä on parantamisen varaa. Vähentää rotumääritelmän ja rodunomaisen käyttötarkoituksen mukaisesta luonteesta poikkeavien yksilöiden määrää kannassa. Rodun luonteen parantamiseksi Rodussa esiintyy hieman arkoja pyritään edelleen kehittämään yksilöitä. Vihaisuus vähentynyt. tiedonhankintamenetelmiä luonnepoikkeamien (arat tai vihaiset) selvittämiseksi ja jalostuksesta karsimiseksi. PEVISA:n jälkeläismäärärajoitus: Koiralla ei saa pentueen rekisteröintihetkellä olla yli 25 rekisteröityä jälkeläistä Suomessa. Viimeinen pentue voidaan kuitenkin rekisteröidä kokonaan. 60 Käyttöominaisuuksien suhteen keskeisenä jalostustavoitteena on englanninsetteri, joka on tyylikäs, laajahakuinen ja linnunkäsittelytaidoiltaan hyvä metsästyskoira. Elegantin tyylin ja tulisen metsästysinnon rinnalla kehitetään tasapainoista luonnetta, helppoa koulutettavuutta ja yhteistyöhalua. Tavoitteina ovat myös mm. linnun oton täsmällisyys ja lentoonajon halukkuus. Perinnöllisten käyttöominaisuuksien seurantaan pyritään kehittämään mittareita. Pevisa‐ohjelman HD raja‐arvo C Tavoitteina on alentaa rodun rekisteröintirajoituksena HD‐astetta sekä D‐ ja E‐ lonkkaisten osuutta kuvatuista koirista. HD‐tulokseltaan D‐ ja E‐ lonkkaiset koirat esitetään edelleen rajattavaksi jalostuksesta PEVISA‐ohjelman raja‐arvon avulla. Muiden rodussa tavattujen sairauksien yleistyminen pyritään torjumaan, mm. jalostuskoirille suositellaan geenitestausta perinnöllisen CL‐ sairauden toteamiseksi. Ulkomuotoon liittyvänä keskeisenä jalostustavoitteena on rotumääritelmän ja rodu‐ nomaisen käyttötarkoituksen mukaisen ulkomuodon ja rakenteen säilyttäminen. Tavoitteina on mm. käyttö‐ tarkoitukseensa soveltuvan tyylikkään rotutyypin hyväk‐ syttäminen ja vaaliminen, tasapainoinen ja riittävä‐ luustoinen rakenne, oikea sukupuolileima sekä ryh‐ dikkäiden ja eloisien liikkeiden vaaliminen ja rakenteellisten virheiden vähentäminen. Kaikenlaisia ylilyöntejä (liiallinen koko, liian pitkä runko‐osa, valtavan pitkä turkki, ylikulmautuneet takaraajat) tulisi välttää. Näyttelyissä arvostelevien tuomareiden pitää olla tietoisia, mitä metsästykseen käytettävän englanninsetterin rakenteelta vaaditaan. Rodunomaisten kokeiden palkitsemisprosentti noussut eritoten nuorten luokassa. Tämä johtunee koirien paremmasta yhteistyöstä ja helpommasta koulutettavuudesta. Myös koirien luonteissa on tapahtunut hienoista parantumista, lähinnä koulutettavuuden ja yhteistyön saralla. Lentoonajon täsmällisyydessä ja halukkuudessa on vielä rodulla kehitystarvetta. Rodun lonkkakuvauksia tehdään vähemmän. Rodun HD‐aste ei ole merkittävästi alentunut. Rodussa on edelleen melko paljon sairaita yksilöitä. Rodun yksilöille ei ole merkittävissä määrin tehty CL‐ geenitestauksia Käyttötarkoitukseen soveltuva rotutyyppi on säilynyt hyvin. Kannassa on tosin edelleen liian suuria, raskaan rakenteensa johdosta alkuperäiseen käyttötarkoitukseen soveltumattomia koiria. Myös liian keveitä ja mittasuhteiltaan vääränlaisia koiria tavataan. 61 Jalostuksen ulkopuolelle jäävien koirien osuus Rotu on vahvasti eriytynyt kahteen osaan. Vuosittain rekisteröidyistä keskimäärin n. 100 pennusta ja n. 10 yksilön tuonnista noin 50 % edustaa metsästyssettereitä ts. koiria, joita voidaan käyttää ja käytetään metsästykseen. Virallisen rotujärjestön, KKK‐HHS ry:n kautta tapahtuva jalostustoiminta koskee siis parhaimmillaankin vain noin 50 % koko kannasta, loppuosan jalostustoimintaa ohjaavat lähinnä näyttelytulokset. Jalostussuositusten ja PEVISAn ajantasaisuuden arviointi Tärkeimpien jalostussuositusten avulla ja niitä seuraamalla englanninsetteri on käyttökoira, joka ominaisuuksien suhteen on tyylikäs, laajahakuinen ja linnunkäsittelytaidoiltaan hyvä metsästyskoira. Elegantin tyylin ja tulisen metsästysinnon rinnalla tasapainoisen luonteen, helpohkon koulutettavuuden ja yhteistyöhalun ansiosta mm palkintoprosentit nuortenluokan kokeissa ovat lisääntyneet selkeästi. Metsästykseen liittyvinä tavoitteina olleet mm. linnun oton täsmällisyys ja lentoonajon halukkuus ovat ominaisuuksia, joissa kehitystä ei ole kaikilta osin tapahtunut halutusti. Tämän seurauksena esim. avoimenluokan ensimmäisen palkinnon saavuttaneita koiria ei ole montaa. Terveyden osalta suosituksena ollut CL geenitestaus ja kyynärnivelten kuvaussuositus sekä silmäsairausten tutkimussuositukset eivät ole saaneet toivottua vastakaikua ja koiria tutkitaan edelleen liian vähän. Pevisa‐ohjelman HD‐asteen rajoittaminen rekisteröinnissä raja‐arvoon C on ollut tarpeen rodun terveyden kohentamisessa. Rekisteröinti rajoitus on edelleen ajantasainen ja sitä on halutun tuloksen suhteen syytä tiukentaa rajaamalla Pevisa‐ohjelmassa ollut jälkeläisrajoitus on ollut aiheellinen ja sitä on syytä jatkaa rodun sukusiitosasteen vähentämiseksi ja geenipoolin kasvattamiseksi. 6.JALOSTUKSENTAVOITTEETJATOTEUTUS 6.1Jalostuksentavoitteet Jalostuspohja Englanninsetteripopulaatiota koskeva keskeinen jalostustavoite ovat rodun jalostuspohjan laajentaminen ja terveyden vaaliminen. Suomen ja ulkomaiden geenimateriaalin monipuolisella hyödyntämisellä estetään rodun elinvoiman heikkenemistä ja rajoitetaan lisääntymis‐ ja terveysongelmia. Tavoitteeseen liittyen pyritään mm. sukusiitosasteen alentamiseen, tuontikoirien ja jalostusurosten määrien kasvattamiseen sekä yksittäisten urosten ja eri verilinjojen tasapainoiseen käyttöön jalostuksessa. 62 Käyttäytyminen ja luonne Englanninsetterin luonnetta koskeva keskeisin jalostustavoite on vähentää rotumääritelmän ja rodunomaisen käyttötarkoituksen mukaisesta luonteesta poikkeavien yksilöiden määrää kannassa. Rodun luonteen parantamiseksi pyritään hyödyntämään kokeista kertyvää informaatioita koirien käyttäytymisestä ja luonteesta sekä suositellaan luonnetestiä tai MH:ta sekä luonnepoikkeamien (arat tai vihaiset sekä hermostuneet yksilöt) selvittämiseksi ja jalostuksesta karsimiseksi. Käyttöominaisuudet Käyttöominaisuuksien suhteen keskeisenä jalostustavoitteena on englanninsetteri, joka on tyylikäs, laajahakuinen ja linnunkäsittelytaidoiltaan hyvä metsästyskoira. Elegantin tyylin ja tulisen metsästysinnon rinnalla kehitetään tasapainoista luonnetta, helppoa koulutettavuutta ja yhteistyöhalua. Tavoitteina ovat myös mm. linnun oton täsmällisyys ja lentoonajon halukkuus. Terveys ja lisääntyminen Terveyden osalta keskeisin jalostustavoite on englanninsetteri, joka ilmiasultaan ja perimältään terveenä selviytyy metsästyksessä ja kestää pitkäaikaisen raskaan fyysisen rasituksen. Tavoitteina on kartoittaa rodun kyynärnivelten tila ja alentaa HD‐astetta sekä C‐, D‐ ja E‐lonkkaisten osuutta kuvatuista koirista. Muiden rodussa tavattujen sairauksien yleistyminen pyritään torjumaan ehdottamalla PEVISA:an lisättäväksi CL ja PRA rcd4 – testaukset jalostukseen käytettäville koirille. Geenitestauksen osalta on erittäin tärkeä huomioida rodun melko kapea jalostusmateriaali ja näiden koirien CL ja PRA rcd4 statuksien tuntemattomuus. Jotta terveiden koirien käyttö jalostuksessa voidaan varmistaa, on geenitestauksilla saatava tieto ensiarvoisen tärkeä estämään mahdollisesti piilevät sairaudet rodussa. Jalostuksessa tehdään paljon pohjoismaista yhteistyötä ja käyttökoirien osalta rodun kanta on pääosin yhteispohjoismainen verilinjoiltaan. Sieltä on myös tuotu maahamme koiria linjoista joissa ko. sairauksien kantajia esiintyy ja on mahdollista että kantajia on arviolta myös Suomessa samainen määrä, (n 30 %) kuin muissa pohjoismaissa. Pohjoismaissa geenitestaus on otettu molempien sairauksien osalta rekisteröintiehdoiksi ja Suomessa jalostukseen käytettävien koirien statukset on erittäin tärkeä saada tietoon, jotta rotu pysyy vapaana näiden sairauksien osalta. Ulkomuoto Ulkomuotoon liittyvänä keskeisenä jalostustavoitteena on rotumääritelmän ja rodunomaisen käyttötarkoituksen mukaisen ulkomuodon ja rakenteen säilyttäminen. Tavoitteina on mm. käyttötarkoitukseensa soveltuvan tyylikkään rotutyypin hyväksyttäminen ja vaaliminen, tasapainoinen ja riittäväluustoinen rakenne, oikea sukupuolileima sekä ryhdikkäiden ja eloisien liikkeiden vaaliminen ja rakenteellisten virheiden vähentäminen. 63 6.2Suosituksetjalostuskoirillejayhdistelmille Suositukset jalostukseen käytettävien koirien ja yhdistelmien ominaisuuksista Rotuyhdistyksen yleiset pentueilmoitusehdot ovat hyvä suunta jalostukseen käytettävien koirien suositukseksi: Yleistä Kasvattajan tulee olla Suomen Kennelliiton ja rotujärjestön (KKK‐HHS ry) jäsen Pentuesuunnitelma on toimitettava rotujaokselle viimeistään 1 kk ennen astutusajankohtaa Rotujaos tuo julkaisussa esiin joko kasvattajan raportoimat tai muuten esiin tulleet pentujen terveyteen mahdollisesti vaikuttavat tiedot. (esim. hammaspuutos, häntämutka, purentavika, napatyrä) Kasvattajan tulee ilmoittaa pentuvälitykseen tiedot tarkasta astutusajasta, pentueen syntymästä, lukumäärästä (nartut/urokset), varauksista ja viimeisen pennun luovutuksesta Oheiset käyttökoetulos‐, näyttelytulos‐ ja terveysvaatimukset koskevat suunnitelman molempia vanhempia Rotujaos voi halutessaan asettaa näiden vaatimusten lisäksi rotukohtaisia erityisvaatimuksia Nämä vaatimukset koskevat kotimaisia pentuesuunnitelmia; rotujaos voi halutessaan julkaista myös ulkomaisia pentuesuunnitelmia harkintansa mukaan Käyttökoetulos Koiralla tai sen lähisukulaisella (vanhemmat tai pentuesisaret) on oltava käyttökoepalkinto rodunomaisesta kokeesta (KAKE, KAME, KATU) tai sijoitus kilpailusta (Kultamalja, Derby), myös vastaavat tulokset pohjoismaisista käyttökokeissa hyväksytään Näyttelytulos Koiralla on oltava hyväksytty näyttelytulos virallisesta arvosteluluokasta (ei pentuluokka) Terveys Koiran tulee täyttää rodun PEVISA‐vaatimukset Koiran tulee olla lonkkakuvattu ja HD‐tuloksen on oltava A tai B Englanninsettereiden osalta ilmoitusehdoissa on lisäksi: Jaostoimikunnan päätöksellä (5.12.2009) julkaistavissa pentuesuunnitelmissa tulee vanhempien lonkkakuvaustulosten olla HD A‐B, sekä molempien tulee olla näytetyn rodunomaisessa käyttökokeessa ja toisen vanhemmista tulee olla palkittu käyttökokeessa. 64 Näiden lisäksi on suositeltavaa että koira, jolla on todettu olkanivelen kasvuhäiriö (OCD) rajataan jalostuskäytön ulkopuolelle. Jalostukseen käytetään vain PRArcd4 ja CL statuksen normaali – normaali tai normaali – kantaja yhdistelmiä, kt taulukko 14 sivulla 40. Luonteen piirteet, jotka kyselyssä todettiin ominaisuuskyselyssä melko yleiseksi; hermostuneisuutta ja arkuus eivät ole suositeltavia ominaisuuksia jalostuskäyttöön tarkoitetuille koirille. Nämä ovat luonteen ominaisuuksia, jotka vaikuttavat merkittävästi koirien käyttöominaisuuksiin sekä niiden päivittäiskäyttäytymiseen. Suositellaan luonnetesteihin osallistumista Ääniarkoja koiria ei saa käyttää jalostukseen Hermostuneita ja arkoja yksilöitä ei saa käyttää jalostukseen Lisäksi käyttöominaisuuksien osalta linnun oton täsmällisyys ja lentoonajon halukkuus ovat tärkeitä ja vaalittavia piirteitä rodun yksilöissä. Tästä syystä ei ole suositeltavaa käyttää jalostukseen koiria, joilla esiintyy toistuvasti ja usein tuloksettomia seisontoja tai koiria jotka kieltäytyvät toistuvasti ajamasta tervettä riistalintua lentoon. Suositus yksittäisen koiran maksimijälkeläismäärälle PEVISA‐ohjelman jälkeläisrajoitus: Koiralla ei saa pentueen rekisteröintihetkellä olla yli 25 rekisteröityä jälkeläistä Suomessa. Viimeinen sallittu pentue voidaan kuitenkin rekisteröidä kokonaisuudessaan. 6.3Rotujärjestöntoimenpiteet Rotujärjestö seuraa rodun terveystilannetta sekä luonteen, käyttöominaisuuksien että ulkomuodon kehityksen osalta. Ensisijaisesti tavoiteohjelman toteutumisen valvonta on rotujaoksen tehtävä, jonka toimia puolestaan valvoo KKK‐HHS ry:n hallitus. Tähän tavoiteohjelmaan kirjatut tavoitteet pyritään ottamaan huomioon vuosittain englanninsetterijaoksen toimintaa suunniteltaessa. Perustilastoinnin ohella tavoitteena on saada materiaalista irti yksityiskohtaisempaa tietoa. Mahdollisuuksia käyttöominaisuuksien ja luonteen seurantaan parantaa esimerkiksi uusi koearvostelukaavake, jossa erilaisia metsästykseen liittyviä ominaisuuksia arvostellaan numeerisesti. Näyttelyarvostelujen kohdalla tulee jatkossa seurata erityisesti mittausaktiivisuuden ja mittaustulosten kehitystä sekä oikean sukupuolileiman omaavien koirien osuutta kaikista rodun koirista. Terveyden osalta lonkka‐ ja, kyynärkuvausten sekä DNA tutkimuksella kartoitettavien CL:n ja PRA rcd4:n ohella pyrittävä kannustamaan koiran omistajia tutkimaan ja sulkemaan pois muitakin rodun sairauksia. Esimerkiksi koirien olkaniveliä tai silmiä tutkitaan tällä hetkellä valitettavan vähän. Tutkimuksia lisäämällä on paremmat mahdollisuudet puuttua hiipiviin ongelmiin jo niiden esiinnousuvaiheessa. Seurantatilaisuuden siitä kulkeeko kehitys tavoiteohjelman toivomaan suuntaan, antavat myös jaoksen ja Kanakoirakerhon järjestämät erilaiset koulutuspäivät ja roturingit, joissa teemat ja aihepiirit 65 vaihtelevat. Näissä tilaisuuksissa nähdään koiria omistajineen käytännön harjoituksissa ja toisaalta ne ovat hyviä mahdollisuuksia jakaa tietoa rotuun ja sen jalostukseen liittyvistä asioista. Rotujärjestö tiedottaa muutoksista harrastajia aktiivisesti ja opastaa sekä neuvoo pennunottajia niin eri yhdistelmien, kuin myös tuontien osalta. 6.4Uhatjamahdollisuudetsekävarautuminenongelmiin Rodun jalostuksen suurimmat uhat ja ongelmat Taulukko 20. Rotuun kohdistuvat riskit ja niihin varautuminen sekä riskien mahdollisen toteutumisen merkitys Riski Syy Varautuminen Miten vältetään Merkitys Pohjoismainen yhteistyö katkeaa Eri tulkinnat rodun koosta ja käyttötarkoituksesta Kehitetään monipuolisesti kansainvälisyyttä Vaikutetaan kansainvälisen yhteistyön avulla rotumääritelmään Geenipoolin pienenemistä ja jalostuksen vaikeutumista Rodun elinvoimaisuuden heikkeneminen Sisäsiitosasteen kasvu ja pieni populaation tehollinen koko Kasvattajien valistus, mahdollisuus vieraan rodun käyttöön Käytettävissä olevan geenipoolin tehokas käyttö, tuonnit Sairaudet lisääntyvät, käyttöominaisuudet heikkenevät, lisääntymiskyky laskee Luonneongelmien yleistyminen johtaa ongelmiin Arkoja tai vihaisia yksilöitä käytetään jalostukseen Kasvattajien ja tuomareiden informointi Luonneongelmaiset yksilöt tunnistetaan ja rajataan jalostuksesta Kiinnostus rotua kohtaan heikkenee, käyttöominaisuudet heikkenevät, jalostus vaikeutuu Rodun käyttöominaisuudet heikkenevät Kasvattajat eivät ole kiinnostuneita käyttöominaisuuksista, huonot lintuvuodet Kasvattajien ja tuomareiden informointi, Kiinnitetään huomiota rodun alkuperäiseen käyttötarkoitukseen liittyviin perinnöllisiin ominaisuuksiin Rotutyyppi ja käyttötarkoitus muuttuu Rodun hallittavuus metsästyksessä heikkenee Jalostuksessa suositaan liikaa juoksu‐ ja riistaintoisia koiria Kasvattajien ja koetuomareiden informointi Riistainnon rinnalla korostetaan koulutettavuutta ja yhteistyöhalua Kiinnostus rotua kohti koti‐ ja metsästyskoirana laskee, jalostus vaikeutuu Rodun sisälle syntyy erilaisiin käyttötarkoituksiin jalostuneita linjoja Korostetaan liikaa omaan käyttötarkoitukseen liittyviä ominaisuuksia alkuperäisen, rodun ideaalina olevan käyttötarkoituksen kustannuksella Kasvattajien ja koetuomareiden informointi, eri koemuotojen käyttö jalostusarvon arvioinnissa Vertailukohtana käytetään yhtenäisesti rodulle toivottuja, alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaisia piirteitä Vaikeuttaa jalostusta jakaessaan populaatiota entistä pienempiin osiin, sisäsiitosaste kasvaa Rodun HD‐aste huononee, D‐ ja E‐lonkat lisääntyvät Jalostukseen käytetään sairaita yksilöitä, vähäinen kiinnostus tutkimuksiin Kasvattajien valistus, rekisteröinnin raja‐arvon asettaminen Jalostukseen käytetään terveitä koiria Koirien hyvinvointi ja metsästyskelpoisuus heikkenee, kiinnostus rotua kohtaan laskee riistanhoitoon kannustaminen 66 Riski Syy Varautuminen Miten vältetään Merkitys Rodun ED‐aste huononee, sairaiden yksilöiden lisääntyminen populaatiossa Jalostukseen käytetään sairaita yksilöitä, vähäinen kiinnostus tutkimuksiin Kasvattajien valistus, rekisteröinnin raja‐arvon asettaminen Jalostukseen käytetään terveitä koiria Koirien hyvinvointi ja metsästyskelpoisuus heikkenee, kiinnostus rotua kohtaan laskee CL tutkimuksen perusteella sairaiden yksilöiden lisääntyminen populaatiossa CL taudin kantajia rodussa paljon Kasvattajien valistus. Mahdollisuus vieraan ja terveen verilinjan käyttöön kun koiran CL status tunnettu Käytetään jalostuksessa vain ko. sairauden osalta tutkittuja koiria statuksella Vapaa – Vapaa tai Vapaa – Kantaja Rodun terveydentila heikkenee. Kiinnostus rotua kohti koti‐ ja metsästyskoirana laskee, jalostus vaikeutuu PRA rcd4 tutkimuksen perusteella sairaiden yksilöiden lisääntyminen populaatiossa PRA rcd4 taudin kantajia rodussa paljon Kasvattajien valistus. Mahdollisuus vieraan ja terveen verilinjan käyttöön kun koiran PRA rcd4 status tunnettu Käytetään jalostuksessa vain ko. sairauden osalta tutkittuja koiria statuksella Vapaa – Vapaa tai Vapaa – Kantaja Rodun terveydentila heikkenee. Kiinnostus rotua kohti koti‐ ja metsästyskoirana laskee, jalostus vaikeutuu Rodun rakenne ja ulkomuoto ei sovellu metsästykseen, rodun ulkomuoto ei vastaa rotumääritelmää Jalostuksessa suositaan liian suuria, raskasrakenteisia ja löysästi liikkuvia yksilöitä tai kehitetään käyttöominaisuuksia (vauhtia) ulkonäön kustannuksella liian pieniä suosien Kasvattajien ja tuomareiden informointi, kansainvälinen yhteistyö rotumääritelmän suhteen Jalostuksessa käytetään rodunomaiseen käyttötarkoitukseen soveltuvia yksilöitä, ulkomuotoa vaalitaan käyttöominaisuuksien rinnalla Rotutyyppi ja/tai käyttötarkoitus muuttuu, koko kasvaa tai pienenee Rodun kahtiajako kasvaa Rotumääritelmä tai sen tulkinta ei vastaa kaikilta osin käyttökoiralta vaadittavia ominaisuuksia Kasvattajien ja tuomareiden informointi, kansainvälinen yhteistyö rotumääritelmän suhteen Rotumääritelmässä huomioidaan alkuperäisen käyttötarkoituksen vaatimukset Populaatio jakautuu kahtia, ulkomuodon eriytyminen kiihtyy, jalostus vaikeutuu, käyttölinjaiset jäävät ulkopuolelle 6.5Toimintasuunnitelmajatavoiteohjelmanseuranta Taulukko 21. JTO 2016 ‐2020 toimintasuunnitelma ja tavoiteohjelman seuranta Vuosi Tehtävä tai projekti 2016 PEVISA‐ohjelma voimaan 2016 CL yhteistestauksen järjestäminen 2016 PRA rcd4 yhteistestauksen järjestäminen 2016 CL ja PRA rcd4 tulosten kirjaaminen KKK‐HHS ry:n jalostustietojärjestelmään 2017 Rodun ulkomuodon seuranta ja yhteenvedon koostaminen 2017 CL ja PRA rcd4 tulosten kirjaaminen Kennelliiton jalostustietojärjestelmään 2018 HD ja ED tutkimustulosten seuranta ja yhteenvedon koostaminen 2018 Jalostuskatselmuksen arviointien seuranta ja yhteenvedon koostaminen 2019 Käyttökoetulosten seuranta ja yhteenvedon koostaminen 67 Vuosi 2019 Tehtävä tai projekti Omistajakysely tulevaa JTO:ta silmälläpitäen Jatkuva PEVISA:n mukainen rodun kasvattaminen Jatkuva Tiedottaminen Jatkuva Rodun jalostus Jatkuva neuvonta suositukset tiedusteluihin jalostusrekisterin ylläpito yleinen rodun seuranta ja tilastointi Yhteydet Jatkuva jäsenlehti internetsivut muut alan julkaisut muu rotua käsittelevä materiaali koulutukset kotimaiset kasvattajat ja harrastajat pohjoismaiset sisarjärjestöt KKK‐HHS ry SKL‐FKK ry Jaostoiminta kevätpäivät rotumestaruus‐kilpailu erikoisnäyttely koulutukset säännölliset kokoukset vuosittain ansioituneiden palkinta JTO:n ja PEVISA:n vaikutuksen seuraaminen Rotujärjestö seuraa rodun terveystilannetta sekä luonteen, käyttöominaisuuksien että ulkomuodon kehityksen osalta (taulukko 21). Ensisijaisesti tavoiteohjelman toteutumisen valvonta on rotujaoksen tehtävä, jonka toimia puolestaan valvoo KKK‐HHS ry:n hallitus. Rotuyhdistyksen jalostustoiminta tukee rotujaoksen tehtäviä jalostukseen liittyvissä asioissa. Tavoiteohjelmaan kirjatut tavoitteet pyritään ottamaan huomioon vuosittain englanninsetterijaoksen toimintaa suunniteltaessa keskittyen perinnöllisten sairauksien ja koirien luonteen seurantaan. Perustilastoinnin ohella ja käyttöönotettavan rotujärjestön tietokannan avulla tavoitteena on saada materiaalista irti yksityiskohtaisempaa tietoa. Mahdollisuuksia käyttöominaisuuksien ja luonteen seurantaan parantaa esimerkiksi uusi koearvostelukaavake, jossa erilaisia metsästykseen liittyviä ominaisuuksia arvostellaan numeerisesti. Näyttelyarvostelujen kohdalla jatkossa seurataan edelleen erityisesti mittausaktiivisuuden ja mittaustulosten kehitystä sekä luonteeseen liittyviä mainintoja. Terveyden osalta on lonkka‐ ja kyynärkuvausten ohella pyrittävä kannustamaan koiran omistajia tutkimaan ja sulkemaan pois muitakin rodun sairauksia. Edelleen kyynärniveliä tai silmiä tutkitaan tällä hetkellä valitettavan vähän. Tutkimuksia lisäämällä on paremmat mahdollisuudet puuttua hiipiviin ongelmiin jo niiden esiinnousuvaiheessa. 68 Tärkeän tilaisuuden seurata sitä kulkeeko kehitys tavoiteohjelman toivomaan suuntaan, antavat myös jaoksen ja kerhon järjestämät erilaiset koulutuspäivät ja roturingit, joissa teemat ja aihepiirit vaihtelevat. Näissä tilaisuuksissa on mahdollisuus nähdä koiria omistajineen käytännön harjoituksissa ja toisaalta jakaa tietoa rotuun ja sen jalostukseen liittyvistä asioista. Käytössä olevan materiaalin paremman hyödyntämisen ohella tehdään myös yhteistyötä jalostustoimikunnan kanssa osallistumalla ja järjestämällä vuosittain yhteisissä tapahtumissa keskusteluja ja terveystutkimuksia mm. Pevisa‐ohjelmaan sisällytettyjen CL ja PRA statusten kartoittamiseksi. Nämä antavat jaos‐ ja jalostustoimikunnalle tärkeän tiedon lisäksi myös rodun harrastajille hyvän lähtökohdan seuraavan JTO:n strategioiden ja päämäärien tarkasteluun. Sekä toimii hyvänä käytännön työkaluna rodun terveyden tilanteen seurannassa. 69 7.LÄHTEET Suomen Kennelliiton Internet sivut; www.kennelliitto.fi Suomen Kennelliiton jalostustietokanta, Koiranet; www.jalostus.kennelliitto.fi Kanakoirakerho‐Höndshundssektionen ry internetsivut: www.kkk‐hhs.fi Ruotsin kennelliiton Internet sivut: www.skk.se Ruotsin kennelliiton tietokanta, Hunddata; http://hundar.skk.se/hunddata/ Norjan kennelliiton Internet sivut: www.nkk.no Norjan kennelliiton tietokanta, Dogweb; https://www.nkk.no/nkk/dw/ Tanskan kennelliiton Internet sivut: www.skk.se Tanskan kennelliiton tietokanta, Hundeweb; http://www.hundeweb.dk/ Englannin kennelklubin internetsivut: http://www.thekennelclub.org.uk/ Kirjallisuus: Allez, Avance, Apporte‐sata vuotta seisovien lintukoirien historiaa Otto Ramel: Kuinka koulutan kanakoirani, pointterit ja setterit kotona ja kentällä Muut: Kanakoirakokeiden säännöt/ tuomariohje IEWG:n kyynärniveldysplasian arvosteluasteikko: http://www.vet‐iewg.org/ Koirien kuurous: http://www.lsu.edu/deafness/deaf.htm The University of Sydney, Listing of Inherited Disorders in Animals (LIDA) ES‐jaos: ominaisuus ja terveyskyselyt 2014 70 8.LIITTEET Liite 1: Rotumääritelmä ROTUMÄÄRITELMÄ Liite 1 KÄYTTÖTARKOITUS: Seisova lintukoira. FCI:N LUOKITUS: Ryhmä 7 kanakoirat Alaryhmä 2.2 brittiläiset ja irlantilaiset pointterit ja setterit käyttökoetulos vaaditaan. YLEISVAIKUTELMA: Keskikokoinen, puhdaslinjainen, olemukseltaan ja liikkeiltään tyylikäs. Selvennys: Jalo, kevyt, mutta voimakas metsästyskoira, jonka linjat ovat elegantit ja rakenne ilmentää nopeutta ja kestävyyttä. Lihakset ovat elegantit ja rakenne ilmentää nopeutta ja kestävyyttä. Lihakset ovat teräksiset ja ryhti hyvä. Ilme lempeä ja ystävällinen, hieman surumielinen. KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Hyvin aktiivinen ja riistaintoinen. Erittäin ystävällinen ja hyväluonteinen. PÄÄ: Korkea‐asentoinen, pitkä ja melko kuiva. Kallo: Kallo soikea korvien välistä, riittävän tilava. Niskakyhmy selvästi erottuva. Otsapenger: Selväpiirteinen Kirsu: Musta tai maksanvärinen karvapeitteen väristä riippuen. Sieraimet avarat. Kuono: Kohtalaisen syvä ja lähes suorakaiteen muotoinen. Etäisyys otsapenkereestä kuononkärkeen sama kuin niskakyhmystä silmiin. Huulet: Eivät liian riippuvat. Leuat/ hampaat / Purenta: Leuat vahvat ja lähes yhtä pitkät. Täydellinen ja säännöllinen leikkaava purenta; ylähampaat peittävät tiiviisti alahampaat suorassa kulmassa leukoihin nähden. Täysi hampaisto toivottava. Selvennys: Pään asento selvästi selkälinjan yläpuolella ja muodostaa selkälinjan kanssa loivasti nousevan linjan. Pää pitkä, kapea ja kuiva. Otsapenger eli ”stop” ja niskakyhmy selvät. Selkeä otsauurre ja kulmakaaret, ”meislatut” posket. Edestä katsoen kallo kaartuu loivasti korvasta korvaan, sivulta katsoen päälaen, kuononselän ja huulenalareunan oltava yhdensuuntaiset. Etäisyys kuonon kärjestä otsapenkereeseen samanpituinen kuin otsapenkereestä niskakyhmyyn. Kallon on ylhäältä katsoen oltava lähes suorakaide. Kuono‐osan oltava riittävän syvä, suorakaiteen muotoinen niin sivuilta kuin ylhäältä katsoen. Kirsun oltava musta tai tummanruskea, laajasieraiminen. Huulet ovat hyvin kehittyneet, eivät löysät, riippuvat tai paksut. 71 Silmät: Kirkkaat, lempeät ja ilmeikkäät. Väri vaihtelee pähkinänruskeasta tummanruskeaan, mitä tummemmat silmät sen parempi. Vaaleammat silmät hyväksytään vain maksavalkoisilla (liver belton) koirilla. Silmät ovat soikeat, eivät ulkonevat. Selvennys: Silmät keskisuuret, kirkkaat, tummat, ilmeikkäät ja eloisan älykkäät. Vaaleat, sisään painuneet tai ulkonevat silmät ovat virheelliset. Silmäluomien oltava tiiviit. Korvat: Kohtalaisen pitkät, matalalle kiinnittyneet, kauniisti päänmyötäisesti laskeutuvat. Ylempi osa silkinhienon, kärki samettisen karvan peitossa. Selvennys: korvat keskisuuret. Ei spanielinkorvat. Korvien trimmaaminen niin että pitkät karvat poistetaan on virhe. KAULA: Melko pitkä, lihaksikas, kuiva. Niskalinja hieman kaartuva, jalo ja tyylikäs. Kaula levenee lapoja kohti. Ei löysää kaulanahkaa. Selvennys: Löysä kaulanahka, lyhyt ja paksu kaula virheitä. RUNKO: Kohtuullisen pituinen. Selkä: Lyhyt ja suora. Lanne: Leveä, hieman kaareva, vahva ja lihaksikas. Rintakehä: Syvä ja leveä lapojen kohdalla, tilava ja pitkä. Viimeisetkin kylkiluut pitkät. Selvennys: Runko on suorakaide eli korkeuttaan pidempi. Selkälinjan oltava ryhdikäs, kaulan tyvestä lantioon loivasti viettävä, lantio hieman jyrkemmin hännän tyveen viettävä, uroksella selvemmin kuin nartulla. Lanneosa melko lyhyt, lantio suhteellisen pitkä, leveä ja voimakas. Selän lihaksisto teräksinen. Pitkä, veltto ja ryhditön tai köyry tai notko selkä ja lanneosa ovat virheelliset, samoin kuin jyrkkä, lyhyt ja heikosti kehittynyt lantio. Rintakehä tilava, pitkä ja ulotuttava kyynärpäiden tasalle ja eturaajojen väliin, poikkileikkaukseltaan munan muotoinen. Viimeisten kylkiluiden oltava hyvin kehittyneet = riittävän pitkät. Tynnyrimäinen rintakehä tai ns. kölirinta ovat virheitä samoin kapea, litteä rintakehä. Häntä: Lähes selkäviivan tasolle kiinnittynyt, keskipitkä ei ulotu yli kintereen, ei kihara‐ eikä nyörikarvainen. Hieman kaareva tai sapelinmuotoinen, ei ylöspäin kääntynyt. Hännän karvoitus on lippumainen tai hännässä on pitkät, riippuvat hapsut, hännän tyvessä karva on lyhyempää. Karva pitenee hännän puoliväliin ja lyhenee vähitellen kohti kärkeä. Karva on pitkää, kiiltävää, pehmeää, silkkistä, laineikasta mutta ei kiharaa. Koira heiluttaa eloisasti häntäänsä liikkeessä, eikä nosta sitä selkälinjan tasoa korkeammalle. Selvennys: Keskipitkä, korkeintaan kintereeseen ulottuva, tyvestä vahva ja kärkeä kohti oheneva, suora tai lievästi sapelimainen, selkäviivan jatkona vilkkaasti ja elävästi liikkuva. Virheitä on liian pitkä häntä, tyvestä heikko häntä ja selkäviivan yläpuolella kannettu. Häntä ei saa myöskään olla liian kaareva tai mutkalla. Koukkuhäntä (=nivelvika) nollaava virhe. 72 Raajat Eturaajat: Lavat: Taakse sijoittunee, viistot. Kyynärpäät: Tiiviisti rungonmyötäiset Kyynärvarret: Suorat, hyvin lihaksikkaat, pyöreäluiset. Välikämmenet: Lyhyet, vahvat, pyöreäluiset ja suorat. Etukäpälät: Päkiät vahvat. Käpälät tiiviit. Varpaat kaarevat ja tiiviisti yhdessä, varpaiden välissä suojaava karvoitus. Selvennys: Lapojen oltava lihaksikkaat, pitkät ja viistot sekä tiiviisti runkoon liittyvät. Lapaluun pituus sama kuin olkavarren. Eturaajojen liikkeiden oltava vapaat, joustavat ja elegantit. Eturaajat suorat , kuivat. Voimakkaat luut ja lihakset. Kyynärvarren ja välikämmenen kulman oltava selvä, mutta ranne ei liian taipuisa. Ulko‐ tai sisäkierteiset kyynärpäät ja käpälät ovat virheitä. Käpälät soikeat, polkuanturat joustavat ja voimakkaat. Hajavarpaisuus ja litteät, heikot polkuanturat virheitä. TAKARAAJAT: Lihaksikkaat, myös sääri. Pitkät lonkkanivelestä kintereeseen. Reidet: Pitkät. Polvet: Hyvin kulmautuneet. Kintereet: Matalat, eivät ulko‐ eivätkä sisäkierteiset. Takakäpälät: Kuten etukäpälät. Selvennys: Takaraajat kintereeseen saakka pitkät, hyvin kulmautuneet, joustavaliikkeiset. Reisien lihasten oltava leveät ja voimakkaat. luusto vahva ja suhteessa koiran kokoon. Virheitä ovat ulko‐ ja sisäkierteiset kintereet ja käpälät sekä hentoluisuus ja lihasköyhyys. LIIKKEET: Vapaat ja sulavat ilmentäen nopeutta ja kestävyyttä. kintereet liikkuvat vapaasti ilmentäen hyvää takaraajan työntövoimaa. Takaa katsottuna koko takaraaja on samassa linjassa. Liikkuu ryhdikkäästi. Selvennys: Liikkuu ryhdikkäästi ja joustavasti pitkin askelin. KARVAPEITE Karva: Niskasta lähtien kauttaaltaan hieman laineikasta, pitkää ja silkkistä, ei kiharaa. Etu‐ ja takaraajoissa runsaat hapsut, jotka ulottuvat lähes käpäliin. Selvennys: Karvapeite kohtalaisen pitkää, sileää, kiiltävää, silkkinäistä ja tiheää. Suoraa tai loivasti lainehtivaa, rungon myötäistä. Pehmeä, pumpulimainen, kuiva ja kiilloton ovat virheellisiä ja mainittava arvostelussa, koska ne haittaavat koiran työskentelyä samoin kuin ylenpalttinen turkki ja hapsutus. Karva on pidempää korvissa tyvestä keskikohtaan ja lyhenee korvien kärkeen siten, että korvan reunassa on lyhyttä karvaa ja reuna näkyvissä. Karva on pitkää myös raajojen takaosissa ja 73 rinnan alaosassa, vatsan alla ja hännässä. Sen sijaan kaulan alla se on keskipitkää muodostaen kaularöyhelön. Hännän karvoitus muodostaa kauniin viirin, joka hännän tyvessä on lyhyempää, keskellä pisintä ja lyhenee hännän kärkeen tasaisesti. Pään alueella leuan alla ja nielun alueella sekä raajojen etupuolella karva on lyhyttä ja sileää. VÄRI: Mustavalkoinen (blue belton) oranssivalkoinen (orange belton) keltavalkoinen (lemon belton) maksavalkoinen (liver belton) tai kolmivärinen, joka on mustavalkoinen tai maksavalkoinen parkinruskein (tan) merkein. Tasainen pienipilkkuisuus on suotavampaa kuin suuriläikkäisyys. Selvennys: Pohjaväri on valkoinen. Musta, tummanruskea tai keltaruskea muodostavat yhtäjaksoisempia läiskiä tai pienempiä pilkkuja. Toivottavat värit ovat ns. belton‐tyyppiä blue‐belton, orange‐belton, lemon‐belton, liver‐belton tai kolmivärinen (musta‐valkea‐tan, kelta‐valkea‐tan). Myös aivan valkoinen hyväksytään, kunhan pigmenttiä on riittävästi. FCI:N ROTUMÄÄRITELMÄTOIMIKUNNAN HUOMAUTUS: Englanninsetterin karvapeitteen erityisestä pienipilkkuisesta värityksestä käytetään tavallisesti sanaa ”belton”. Belton‐niminen kylä sijaitsee Northumberlandissa. Ilmaisun keksi rodun kasvattaja Edward Laverack, ja se levisi yleiseen käyttöön hänen rotua käsittelevästä kirjastaan. Hänen jalostustyölään on ollut ratkaiseva merkitys englanninsetterin ulkomuotoon. KOKO JA PAINO Urokset: 65‐68 cm Nartut: 61‐65cm Selvennys: Muissa pohjoismaissa urokset 62‐64cm ja nartut 55‐59 cm. VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellä mainituista on luettava virheiksi ja suhteutettuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin sekä kykyyn toimia perinteisessä käyttötarkoituksessa. HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Vihaisuus ja arkuus Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen HUOM. Uroksilla on oltava kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin. Jalostukseen tulee käyttää vain toiminnallisesti ja kliinisesti terveitä, rakenteeltaan rodunomaisia koiria. Selvennys = Rotujärjestön jalostustoimikunnan lyhennelmä vanhasta pohjoismaisesta ns. Fazerin 1930‐ luvulla laatimasta rotumääritelmästä. 74
© Copyright 2024