Suomen mineraaliset ajurit
SUOMEN MINERAALISET AJURIT Selvitys työ- ja elinkeinoministeriölle Riikka Virtanen Helsinki 2015 TIIVISTELMÄ Mineraalisten raaka-aineiden kysyntä ja tarve on lisääntynyt väestönkasvun, kaupungistumisen ja kehittyvien maiden talouskasvun sekä elintason nousun seurauksena. Mineraaliset raaka-aineet ovat jakautuneet maantieteellisesti epätasaisesti. Niiden saatavuuteen voi liittyä riskejä ja epävarmuuksia, jotka johtuvat mm. lisääntyneestä kysynnästä ja tuotannon riittämättömyydestä. Tämän takia on tärkeää selvittää, mitkä mineraaliset raaka-aineet ovat tärkeitä Suomen teollisuuden raakaainetarpeen ja viennin näkökulmasta. Tässä selvitystyössä tutkitaan teollisuuden raaka-ainetarvetta ja mineraalisten raaka-aineiden ja niistä valmistettujen tuotteiden ulkomaankauppaa tarkastelemalla mm. Tilastokeskuksen ja Tullin tilastoja. Selvitystyössä tarkastellaan myös mineraalisten raaka-aineiden tuotantoa Suomessa ja niiden tuontia ulkomailta. Lisäksi verrataan Suomessa tuotettavia mineraalisia raaka-aineita EU:n kriittisten raakaaineiden listaan. Suurimmat mineraalisia raaka-aineita hyödyntävät teollisuudenalat Suomessa ovat metalliteollisuus (erityisesti metallinjalostus) ja kemianteollisuus. Suomen metallinjalostus on riippuvainen ulkomailta tuoduista metallimalmeista ja -rikasteista, kuten raudasta, nikkelistä, kuparista ja sinkistä. Rauta ja teräs, sekä niistä valmistetut tavarat ovat tärkeitä vientituotteita. Lisäksi viedään paljon nikkeliä, kuparia ja sinkkiä sekä niistä valmistettuja tavaroita. Metallien ja niistä valmistettujen tuotteiden viennin arvo vuonna 2014 oli yli 7 miljardia euroa. Metalleja viedään ulkomaille myös osana esim. kone- ja sähköteollisuuden tuotteita. Teollisuusmineraaleja ja -kiviä käytetään monipuolisesti erilaisissa tuotteissa, esim. paperi- ja selluteollisuudessa, lannoiteteollisuudessa sekä lasi- ja keramiikkateollisuudessa. Suomessa tuotetaan paljon mm. apatiittia ja rikkirikastetta, jotka ovat tärkeitä lannoiteteollisuuden raaka-aineita. Lisäksi tuotetaan paljon talkkia ja kalkkikiveä. Teollisuusmineraalien ja -kivien käyttöä teollisuuden raakaaineina on hankala tutkia, koska niiden osuutta eri tuotteissa on vaikeaa arvioida. Suomessa tuotetaan myös jalometalleja sekä high-tech-metalleja, mm. kultaa, hopeaa, kobolttia, platinaa ja palladiumia. Kullan viennin arvo vuonna 2014 oli noin 300 milj. euroa. Suomessa tuotettavista mineraalisista raaka-aineista kromi, koboltti, platina, palladium ja apatiitti ovat EU:n kriittisten raaka-aineiden listalla. Asiasanat: raaka-ainetarve, vientituotteet, metalliteollisuus, kemianteollisuus, ulkomaankauppa SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO .................................................................................................................................... 1 1.1. Selvityksen tavoitteet ja aikaisemmat tutkimukset aiheesta ..................................................... 1 1.2. Rajaus ja menetelmät ................................................................................................................ 1 2. MINERAALISTEN RAAKA-AINEIDEN KYSYNTÄ JA SAATAVUUS ................................... 3 2.1. Mineraalisten raaka-aineiden kauppa........................................................................................ 3 2.2. Raaka-aineiden saatavuuteen liittyvät riskit ja epäkohdat ........................................................ 6 2.3. Kriittiset raaka-aineet ................................................................................................................ 7 2.4. Kaivostoiminta Suomessa ......................................................................................................... 9 2.5. Kaivosten ja raaka-aineiden logistiikka .................................................................................. 10 3. MINERAALISTEN RAAKA-AINEIDEN TUOTANTO SUOMESSA ...................................... 12 3.1. Metallimalmit .......................................................................................................................... 15 3.1.1. Metallimalmien ja -rikasteiden tuotanto Suomessa ......................................................... 18 3.2. Teollisuusmineraalit ja teollisuuskivet.................................................................................... 19 3.2.1. Teollisuusmineraalien ja -kivien louhinta Suomessa ....................................................... 21 3.3. Kriittisten raaka-aineiden esiintyminen ja tuotanto Suomessa ............................................... 24 4. TEOLLISUUDEN MINERAALISTEN RAAKA-AINEIDEN TARVE ...................................... 25 4.1. Metalliteollisuus ...................................................................................................................... 26 4.1.1. Metallien jalostus ja metallituotteiden valmistus ............................................................. 27 4.1.2. Koneiden ja laitteiden valmistus ...................................................................................... 29 4.2. Kemianteollisuus ja metsäteollisuus ....................................................................................... 29 4.2.1. Kemianteollisuus .............................................................................................................. 29 4.2.2. Metsäteollisuus................................................................................................................. 30 4.3. Mineraalisten raaka-aineiden käyttö teollisuudessa ................................................................ 31 4.3.1. Metallien käyttö teollisuudessa ........................................................................................ 31 4.3.2. Teollisuusmineraalien ja -kivien käyttö teollisuudessa ................................................... 32 4.4. Suomalaisen teollisuuden tulevaisuudennäkymät ................................................................... 33 5. MINERAALISTEN RAAKA-AINEIDEN JA NIISTÄ VALMISTETTUJEN TUOTTEIDEN ULKOMAANKAUPPA .................................................................................................................... 34 5.1. Metallimalmien ja -rikasteiden vienti ja tuonti ....................................................................... 35 5.1.1. Metallimalmien ja -rikasteiden vienti .............................................................................. 37 5.1.2. Metallimalmien ja -rikasteiden tuonti .............................................................................. 38 5.1.3. Metallimalmien ja -rikasteiden tuojamaat........................................................................ 40 5.1.4. Metallimalmien ja -rikasteiden tuojamaiden tarkastelu ................................................... 44 5.2. Metallien ja metallisten tuotteiden vienti ................................................................................ 45 5.3. Jalometallien vienti ja tuonti ................................................................................................... 47 5.4. Teollisuusmineraalien ja -kivien sekä niistä valmistettujen tuotteiden vienti ja tuonti .......... 49 6. ANALYYSI ................................................................................................................................... 51 6.1. Metallien tarkastelu ................................................................................................................. 52 6.1.1. Metallien tuotanto Suomessa, tuonti ulkomailta ja saatavuus ......................................... 52 6.1.2. Metallien tarkastelu teollisuuden raaka-ainetarpeen, viennin ja saatavuuden näkökulmasta ............................................................................................................................. 55 6.2. Jalometallien ja high-tech-metallien tarkastelu....................................................................... 57 6.2.1. Jalometallien ja high-tech-metallien tuotanto Suomessa, tuonti ulkomailta ja saatavuus57 6.2.2 Jalometallien ja high-tech-metallien tarkastelu viennin ja saatavuuden näkökulmasta .... 60 6.3. Teollisuusmineraalien ja -kivien sekä rikin tarkastelu ............................................................ 61 6.3.1. Teollisuusmineraalien ja -kivien sekä rikin tuotanto Suomessa, tuonti ulkomailta ja saatavuus .................................................................................................................................... 61 6.3.2 Teollisuusmineraalien ja -kivien sekä rikin tarkastelu teollisuuden raaka-ainetarpeen, viennin ja saatavuuden näkökulmasta ........................................................................................ 64 7. SUOMEN MINERAALISET AJURIT ......................................................................................... 64 7.1. Metallit, jalometallit ja high-tech-metallit ajuriraaka-aineina ................................................ 65 7.2. Teollisuusmineraalit ja -kivet ajuriraaka-aineina .................................................................... 65 7.3. Suomen mineraaliset ajurit...................................................................................................... 66 LÄHTEET .......................................................................................................................................... 67 LIITTEET .......................................................................................................................................... 74 1 1. JOHDANTO Mineraalisia raaka-aineita käytetään laajasti erilaisissa tuotteissa jotka kuuluvat arkipäiväiseen elämäämme. Ne ovat myös välttämättömiä modernin yhteiskunnan ylläpitämiseksi, esimerkiksi rakennusten sekä tie- ja rautatieverkoston rakennusmateriaaleina. Mineraalisten raaka-aineiden jatkuva saatavuus on tärkeää talouskasvun, kehityksen ja nykyisenlaisen elämäntavan ylläpitämiseksi. Mineraalisten raaka-aineiden kysyntä on kasvanut ja monipuolistunut globaalin väestönkasvun, elintason nousun sekä kaupungistumisen myötä. (Uusisuo 2012) Mineraalisten raaka-aineiden lisääntyneen kysynnän ja heilahtelevan hinnan takia, niiden saatavuuteen voi liittyä riskejä ja epävarmuuksia. Mineraalivarat ovat myös jakautuneet maantieteellisesti epätasaisesti. Lisäksi mineraalien tuotantoon voi liittyä kehittyvissä ja poliittisesti epävakaissa maissa mm. ihmisoikeusloukkauksia. (Euroopan Komissio 2014a, 2014b) 1.1. Selvityksen tavoitteet ja aikaisemmat tutkimukset aiheesta Selvitystyön tavoite on kartoittaa mitkä mineraaliset raaka-aineet ovat tärkeitä Suomelle, erityisesti teollisuuden raaka-ainetarpeen ja viennin näkökulmasta. Aihepiiriä koskevat aikaisemmin tehdyt selvitykset ovat tutkineet mm. Suomen kaivosteollisuuden merkitystä toimialana (esimerkiksi Hernesniemi ym. 2011, Kokko 2014, Uusisuo 2012), mutta näissä selvityksissä ei ole tutkittu yksittäisten raaka-aineiden merkitystä Suomelle. Yksittäisten raaka-aineiden tuotantoa ja esiintymistä on tutkittu mm. vertaamalla Suomen tilannetta Euroopan komission julkaiseman kriittisten raaka-aineiden listan raaka-aineisiin (esimerkiksi Kihlman ym. 2014), mutta näissä selvityksissä tarkastelun ulkopuolelle on jäänyt paljon sellaisia raaka-aineita, jotka eivät ole Euroopan komission kriittisten raaka-aineiden listalla ja joita teollisuus käyttää tuotteissaan. 1.2. Rajaus ja menetelmät Suomelle tärkeitä mineraalisia raaka-aineita, eli ns. mineraalisia ajureita, on tässä selvitystyössä tarkasteltu kotimaisen teollisuuden raaka-ainetarpeen ja ulkomaankaupan näkökulmasta. Lisäksi 2 tarkastelussa on otettu huomioon Euroopan komission vuonna 2014 julkaisema kriittisten raakaaineiden lista. Mineraaliset ajurit ovat sellaisia mineraalisia raaka-aineita, jotka ovat tärkeitä kotimaiselle teollisuudelle ja joilla on myös merkitystä vientituotteina. Mineraalisten ajurien määrittämiseksi selvitetään mikä on teollisuuden mineraalisten raaka-aineiden tarve, ja kuinka paljon mineraalisia raaka-aineita menee ulkomaanvientiin malmeina, rikasteina, metalleina ja tuotteina jotka sisältävät mineraalisia raaka-aineita. Kuviossa 1 on esitetty mineraalisten ajureiden määrittäminen. Kuvio 1. Suomen mineraalisten ajureiden määrittäminen Ensin tarkastellaan mitä metalleja ja teollisuusmineraaleja tuotetaan Suomessa tai tuodaan ulkomailta, ja kuinka paljon (määrällisesti ja arvollisesti). Ulkomailta tuotujen mineraalisten raakaaineiden saatavuuteen liittyviä riskejä ja epävarmuuksia selvitetään tarkastelemalla suurimpien tuojamaiden toimitusvarmuutta sellaisten indikaattorien avulla, jotka mittaavat mm. poliittista vakautta, korruption astetta ja hallinnon tehokkuutta. Teollisuuden raaka-ainetarpeen selvittämiseksi tutkitaan, mitkä teollisuuden alat käyttävät mineraalisia raaka-aineita ja kuinka suuri niiden tuotantovolyymi tai tuotannon arvo on. Tätä selvitetään mm. Tilastokeskuksen ja Tullin tilastojen avulla. Ulkomaanviennin osalta tarkastellaan metallien ja niistä valmistettujen tavaroiden vientiä, sekä mineraalisia raaka-aineita sisältävien valmisteiden ja tuotteiden vientiä. Lisäksi tutkitaan malmien ja rikasteiden vientiä. Selvitystyö kartoittaa mineraalisten raaka-aineiden sekä niistä valmistettujen tuotteiden tämän hetkisen tilanteen teollisuuden raaka-aineina ja vientituotteina. Tutkimusalueesta on rajattu pois tarkastelu mahdollisesta teollisuuden raaka-ainetarpeen ja ulkomaanviennin muuttumisesta. Lisäksi 3 selvitystyössä ei ole tarkasteltu Suomessa tuotettujen mineraalisten raaka-aineiden tuotannon jatkumiseen liittyviä mahdollisia riskejä ja epävarmuuksia. Aihetta on tutkittu tutustumalla aikaisempiin julkaisuihin jotka käsittelevät aihepiiriä, esimerkkeinä geologian tutkimuskeskuksen (GTK), työ- ja elinkeinoministeriön (TEM), ETLA:n (Elinkeinoelämän tutkimuslaitos) ja Euroopan Komission julkaisemat raportit ja selvitykset. Lisäksi selvitystyön kannalta merkittäviksi tietolähteiksi osoittautuivat Tullin ulkomaankauppatilasto ULJAS, Tilastokeskuksen teollisuustilastot ja Tukesin vuoriteollisuustilastot (liite 1, s. 74). Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) on rahoittanut tätä selvitystyötä. 2. MINERAALISTEN RAAKA-AINEIDEN KYSYNTÄ JA SAATAVUUS Kokon (2014) mukaan raaka-aineiden, kuten metallien ja teollisuusmineraalien, kysyntä kasvaa väestönkasvun, kaupungistumisen ja kehittyvien maiden yleisen talouskasvun seurauksena. Nikinmaa (2014) jatkaa, että monet tekijät lisäävät kaivosteollisuuden tuottamien raaka-aineiden kysyntää. Kehittyvissä maissa lisääntyvä kaupungistuminen ja rakennusten sekä infrastruktuurin rakentaminen, lisäävät raaka-aineiden kysyntää. Kehittyneemmissä maissa elintason nousu lisää elintarvikkeiden määrän, laadun ja monipuolisemman tarjonnan kysyntää. Tämä johtaa maataloustuotannon tehostamiseen, esimerkiksi lannoitteiden ja laitteiden avulla. Metallien kysyntä tulee todennäköisesti lisääntymään tulevaisuudessa maailman väkiluvun kasvaessa. Uusisuon (2012) mukaan kehittyvien maiden nykyinen metallien kulutustaso on vain murto-osa länsimaiden kulutuksesta. On todettu, että metallien kulutus seuraa elintason nousua ja bruttokansantuotteen (BKT) kasvua asukasta kohden laskettuna. Kun otetaan huomioon kehittyvien maiden suuri väestömäärä ja nykyinen alhainen kulutustaso, voidaan olettaa että metallien kulutus tulee kasvamaan kehitysmaiden elintason kasvun myötä. 2.1. Mineraalisten raaka-aineiden kauppa Hernesniemen ym. (2011) mukaan raaka-ainemarkkinoiden hintatason arvioidaan nousseen pysyvästi maailmantalouden rakennemuutoksen takia, joka johtuu muun muassa Kiinan raaka-aineintensiivisen tuotannon rajusta kasvusta. Kiina teollistuu ja kasvaa niin nopeaa vauhtia, että maan oma raaka- 4 ainetuotanto ei riitä vastaamaan kysyntään. Kiinasta on näin ollen tullut myös merkittävä raakaaineiden tuojamaa. Kiinan raaka-ainekysyntä ja sen muutokset ohjaavat raaka-aineiden hintojen muutosta. Hernesniemi ym. (2011) pohtii, että myös raaka-ainemarkkinoilla tapahtunut sijoitustoiminnan ja sijoitusten kasvu, on voinut lisätä hintojen nousua ja vaihtelua. Uusisuon (2012) mukaan raakaainekauppaa käydään osittain raaka-ainepörsseissä, kuten London Metals Exchangessa (LME). Kaivosten tuottamista raaka-aineista solmitaan usein pitkäaikaisia toimitussopimuksia. Kokko (2014) muistuttaa, että kasvavan kysynnän ennusteesta huolimatta, kaivosala voi ajoittain kokea notkahduksia. Markkinoiden kehitystä voi hidastaa esimerkiksi heikko taloustilanne. Hernesniemen ym. (2011) mukaan raaka-aineiden hinnat nousivat tasaisesti vuodesta 2001 alkaen, saavuttaen vuonna 2008 poikkeuksellisen hintatason. Vuoden 2008 loppupuoliskolla hinnat kääntyivät laskuun finanssi- ja talouskriisin myötä. Kriisin vaikutus näkyi maltillisimmin rautamalmin ja romun hinnoissa ja muutkin raaka-aineet pysyivät hintojen laskusta huolimatta verraten kalliina. Raaka-aineiden hinnat kääntyivät myös nopeasti nousuun kriisin pahimman vaiheen ollessa ohi. Vuonna 2014 mineraalisten raaka-aineiden hinta on keskimäärin hieman laskenut (kuviot 2 ja 3). HWWI-indeksin (Hamburg Institute of International Economics) mukaan raudan ja värimetallien (alumiini, kupari, lyijy, nikkeli, tina ja sinkki) hintoihin ennustetaan maltillista kasvua vuoden 2015 aikana (kuvio 2). Kuvio 2. Rautamalmin ja teräksen sekä värimetallien (Al, Cu, Pb, Ni, Sn, Zn) hintakehitys ja ennuste vuosina 2000 - 2016 HWWI-indeksillä mitattuna. (Burattoni ja Suni 2014). Kuvion tekstit suomennettu. 5 Burattonin ja Sunin (2014) mukaan teräksen huomattava ylituotanto vaikuttaa voimakkaasti markkinoiden kehitykseen. Kokon (2014) mukaan rautamalmin hinta on laskenut, koska sen kysyntä Kiinassa on vähentynyt. Lisäksi rautamalmista on ylitarjontaa joka myös laskee sen hintaa. Kuvio 3. Kuparin, sinkin, alumiinin, nikkelin, lyijyn ja tinan hintakehitys (USD/tonni) vuosina 2007 - 2014. Hinta käteisostajan sopimuksella. (London Metal Exchange 2015). Kuvion tekstit suomennettu. Burattonin ja Sunin (2014) mukaan kuparin hintaa pidetään hyvänä indikaattorina maailman taloudentilasta, koska kuparia käytetään hyvin laajasti erilaisissa tuotteissa. Vuonna 2013 Kiina käytti lähes puolet maailman tuotetusta kuparista. Kuparin kysynnän odotetaan kasvavan hieman, mutta kuparin hinta pysynee tasaisena. 6 Uusisuon (2012) mukaan mineraalisten raaka-aineiden ja metallien lisääntyvä kysyntä ja viimeaikainen hintojen nousu on johtanut siihen, että monet raaka-aineiden tuottajamaat rajoittavat vientiä oman kulutuksensa turvaamiseksi. Kokon (2014) mukaan maailman mineraalisten raakaaineiden tuotanto jakautuu maantieteellisesti epätasaisesti. Metallien tuotanto painottuu Kiinaan, Pohjois-Amerikkaan, Etelä-Amerikkaan ja Australiaan. Uusisuo (2012) jatkaa, että myös esimerkiksi monet suuret kriittisten raaka-aineiden tuottajamaat, kuten Kiina, Intia, Venäjä ja Brasilia ovat asettaneet rajoituksia raaka-aineiden käytölle ja kaupalle. Tämä aiheuttaa raaka-ainemarkkinoille häiriöitä. TEM:n (2014a) mukaan esimerkiksi nikkelin hinta on noussut Indonesian asettaman raakamalmin vientikiellon takia. Indonesia on maailman suurimpia nikkelin vientimaita. Burattoni ja Suni (2014) kertovat, että myös tinan markkinoihin on vaikuttanut Jakartan asettamat vientirajoitteet. Tinan vientirajoitteilla ei ole ollut kuitenkaan niin suurta vaikutusta hintoihin kuin nikkelillä. 2.2. Raaka-aineiden saatavuuteen liittyvät riskit ja epäkohdat Mineraalisten raaka-aineiden saatavuuteen voi liittyä monenlaisia riskejä, epävarmuuksia ja epäkohtia. Esimerkiksi raaka-aine-esiintymien jakautuminen maantieteellisesti epätasaisesti (Kokko 2014), hintojen ja kysynnän heilahtelut (Hernesniemi ym. 2011) sekä vientirajoitteet (Uusisuo 2012) aiheuttavat raaka-aineiden saatavuuteen epävarmuutta. Euroopan Komission (2014b) mukaan konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta louhitaan mineraaleja, joilla voidaan rahoittaa konfliktia. Konfliktialueiksi ja korkean riskin alueiksi sanotaan sellaisia alueita “--joilla on käynnissä aseellinen konflikti tai jotka ovat epävakaassa konfliktin jälkeisessä tilanteessa ja joiden hallinto ja turvallisuus ovat heikolla pohjalla tai puuttuvat kokonaan, kuten toimintakyvyttömät valtiot, ja joilla kansainvälistä lakia rikotaan laajasti ja järjestelmällisesti, mukaan luettuna ihmisoikeusrikkomukset”. Konfliktialueita on esimerkiksi Kongon demokraattisessa tasavallassa ja sen naapurimaissa Keski-Afrikassa, sekä Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Euroopan Komission (2014b) mukaan konfliktialueilla ja korkean riskin alueilla tuotettuja mineraaleja ja metalleja sanotaan konfliktimineraaleiksi. Konfliktimineraaleja ovat mm. kassiteriitti josta saadaan tinaa, kolumbiitti-tantaliitti eli koltaani josta saadaan tantaalia, volframiitti josta saadaan volframia ja kulta. Euroopan Komission (2014c) mukaan näitä raaka-aineita käytetään 7 esimerkiksi auto-, elektroniikka-, avaruus-, pakkaus-, rakennus-, valaistus-, kone-, työkalu- ja korualalla. Volframi on myös EU:n kriittisten raaka-aineiden listalla. OECD:n (2013) mukaan konfliktimineraalien hyödyntäminen voi aiheuttaa esimerkiksi ihmisoikeuksien loukkauksia kuten pakkotyötä, lapsityövoiman käyttöä, kiduttamista, seksuaalista väkivaltaa, sekä laitonta veronkeruuta ja rahankiristystä välittäjille tai laittomille aseistetuille joukoille. Euroopan Komission (2014c) mukaan hankkimalla raaka-aineita konfliktialueilta, voidaan ylläpitää ja jopa pahentaa väkivaltaisia konflikteja. Euroopan Komission (2014b) mukaan mineraalien vastuullista hankintaa ja läpinäkyvyyttä pyritään edistämään kansainvälisillä toimenpiteillä. Tähän kannustavat myös esimerkiksi OECD:n (2013) Due Diligence -ohjeet, jotka on laadittu mineraalikauppaa käyville yrityksille ja helpottamaan vastuullista kaupankäyntiä korkean riskin alueilla ja konfliktialueilla. On huomattava, että toimenpiteillä ei ole tarkoitus estää konfliktialueilla ja korkean riskin alueilla tapahtuvaa laillista kaivostoimintaa. Kihlmanin ym. (2014) mukaan Suomesta tunnetaan neljä esiintymää joissa on tantaalia. Kokkolassa sijaitsevassa esiintymässä tantaali esiintyy litiumpegmatiitti-isäntäkivessä. Kaivos ei ole vielä aloittanut toimintaansa. Suomessa on tavattu myös volframia neljästä eri esiintymästä, joista yhdestä on louhittu kulta-hopea-kupari-volframimalmia vuosina 1943 - 1966. Muut volframiesiintymät on todettu vaatimattomiksi eikä niissä ole ollut tuotantoa. Suomessa louhitaan kultaa usealta eri kaivokselta. 2.3. Kriittiset raaka-aineet Mineraalisten raaka-aineiden lisääntyneen kysynnän ja tarpeen, sekä niiden saatavuuteen liittyvien riskien ja epävarmuuksien takia, on tehty useita selvityksiä joissa on tutkittu mineraalisten raakaaineiden taloudellista merkitystä ja saatavuutta. Tässä selvitystyössä tarkastellaan Euroopan komission kriittisten raaka-aineiden selvitystä, ja sen yhteydessä julkaistua kriittisten raaka-aineiden listaa mineraalisten raaka-aineiden osalta. Raaka-aineiden keskeytyksettömän ja luotettavan saatavuuden turvaaminen herätti keskustelua Euroopan komissiossa vuonna 2008. Tämän seurauksena tehtiin aloite, jonka tavoitteena oli tehdä kattava tutkimus siitä mitkä raaka-aineet ovat kriittisiä EU:n taloudelle (Raw Materials Initiative). Raaka-aineiden kriittisyyttä tutkittiin sekä niiden taloudellisen merkityksen perusteella, että raaka- 8 aineiden saatavuuteen liittyvien riskien mukaan. Euroopan komissio julkaisi vuonna 2010 ensimmäisen kriittisten raaka-aineiden raportin. Osana raporttia julkaistiin kriittisten raaka-aineiden lista, joka koostui yhteensä neljästätoista eri raaka-aineesta: antimoni, beryllium, fluorisälpä, gallium, germanium, grafiitti, harvinaiset maametallit (REE), indium, koboltti, magnesium, niobium, PGM (Platinum-Group Metals, platinaryhmän metallit), tantaali ja volframi. (Euroopan komissio 2014a) Euroopan komissio päivitti kriittisten raaka-aineiden raportin ja raaka-ainelistan vuonna 2014. Päivitetyssä kriittisten raaka-aineiden listassa on kaksikymmentä alkuainetta, alkuaineryhmää ja yhdistettä (taulukko 1). Vuoden 2010 raporttiin verrattuna listalle on lisätty kuusi uutta raaka-ainetta: boraatti, kromi, kivihiili, magnesiitti, fosfaatti ja metallinen pii. Vuoden 2010 raporttiin verrattuna kriittisten raaka-aineiden listalta on poistettu tantaali. Lisäksi harvinaiset maametallit (Rare Earth Elements eli REE) on eroteltu uudessa raportissa kevyisiin maametalleihin LREE (Light Rare Elements) ja raskaisiin maametalleihin HREE (Heavy Rare Elements). (Euroopan komissio 2014a) Taulukko 1. Lista Euroopan komission määrittämistä kriittisistä raaka-aineista. (Euroopan komissio 2014a) Kriittisten raaka-aineiden tarkastelussa on otettu huomioon raaka-aineen taloudellinen merkitys ja saatavuuteen liittyvät riskit. Kuviossa 4 on esitettynä tutkittujen raaka-aineiden sijoittuminen saatavuusriskin ja taloudellisen merkityksen perusteella. Euroopan komission määrittelemät kriittiset raaka-aineet ovat merkityn alueen sisäpuolella. 9 Kuvio 4. Kriittisten raaka-aineiden sijoittuminen saatavuusriskin ja taloudellisen merkityksen perusteella. (Euroopan komissio 2014a). Kuvion tekstit suomennettu. Kuviosta 4 voidaan todeta, että esimerkiksi kromi, sinkki ja nikkeli ovat taloudellisesti hyvin merkittäviä, mutta niiden saatavuusriski on katsottu kohtuulliseksi. Myös mm. rauta ja alumiini ovat taloudellisesti merkittäviä. 2.4. Kaivostoiminta Suomessa Kaivosteollisuus tuottaa raaka-aineita teollisuuden tarpeisiin ja ulkomaanvientiin. Lisäksi kotimaisella kaivosteollisuudella on monia suotuisia vaikutuksia: raaka-aineomavaraisuus lisääntyy, syntyy uusia työpaikkoja suoraan ja välillisesti sekä erilaisten toimialojen synty ja kehitys helpottuu. (Hernesniemi ym. 2011) Kokon (2014) mukaan omavaraisuus raaka-aineista pienentää teollisuuden raaka-ainekustannuksia ja parantaa kilpailukykyä, koska raaka-aineiden tuottaminen lähellä pienentää kuljetuskustannuksia. Tilastokeskuksen (2015) mukaan kaivostoiminta ja louhinta työllisti vuonna 2013 suoraan noin 6000 työntekijää 1064:ssä eri toimipisteessä. Uusisuon (2012) mukaan kaivostoiminta synnyttää työpaikkoja myös välillisesti. On arvioitu, että jokainen työpaikka kaivoksella synnyttää 2,5 - 3,5 muuta työpaikkaa jalostusketjun eri vaiheessa. Kokko (2014) lisää, että kotimaisen kaivostoiminnan 10 myötä Suomeen on syntynyt uusia teknologiayrityksiä ja korkeatasoista louhinta- ja rikastusteknologian osaamista. 2.5. Kaivosten ja raaka-aineiden logistiikka Kokon (2014) mukaan logistiikka on tärkeä huomioon otettava asia uusia kaivoshankkeita suunniteltaessa. Sen on oltava kustannustehokasta, koska se vaikuttaa suoraan kaivostoiminnan taloudelliseen kannattavuuteen. Usein uutta kaivosta perustettaessa täytyy tehdä merkittäviä investointeja liikenneratkaisujen järjestämiseksi. Uusien tie- ja rataväylien rakentamiseen liittyy rahoituksen lisäksi myös aikaa vievää kaavoitusta ja ympäristövaikutusten arviointia. Uusisuon (2012) mukaan kaivosten tuotteiden kuljetusreittiin ja -tapaan vaikuttaa mm. kuljetettava mineraali tai metalli, tuotteiden jalostusaste ja määrä. Liikennevirasto (2013) lisää, että kuljetusreittiin- ja tapaan vaikuttaa myös mm. infrastruktuurin ja kuljetuspalveluiden palvelutaso sekä kustannuskilpailukyky. Uusisuon (2012) mukaan Suomeen sijoittuvan kaivostoiminnan kiinnostavuutta on pyritty lisäämään valtioneuvoston periaatepäätöksellä, joka tukee kaivosten infrahankkeita. Periaatepäätöksen mukaan kuljetusreitteihin sovelletaan jälkirahoitusmallia, jossa valtio lunastaa rakennetut tiet ja rautatiet kaivoksen käynnistyttyä. Yleinen valtion tie päättyy kaivospiirin rajalle. Kaivosyhtiö vastaa itse kaivospiirin sisäisen tieverkoston rakentamisesta. Liikennevirasto (2013) painottaa, että tuotannon ja markkinoiden sijoittumisella on suuri merkitys kuljetusten suuntautumiseen ja reittivalintoihin. Markkinoiden ja kysynnän muutokset näkyvät nopeasti kuljetusten määrässä ja suuntautumisessa. Kokon (2014) mukaan Suomessa louhittavista malmeista ja hyötykivistä teollisuusmineraalit jatkojalostetaan pääsääntöisesti kotimaassa. Metallimalmeja sen sijaan kuljetetaan jatkojalostettavaksi myös Eurooppaan ja Aasiaan. Liikennevirasto (2013) täydentää, että jatkojalosteiden tärkein markkina-alue on Länsi- ja Keski-Eurooppa. Tulli käyttää tilastoissaan maailmanlaajuisen vertailtavuuden vuoksi kansainvälistä SITC-luokitusta, joka kuvaa mm. tuotteiden jalostusastetta. Tullin (2014b) tilastoista selviää, että vietyjen ja tuotujen raaka-aineiden (valmistamattomat kivennäisaineet sekä malmit ja metalliromu SITC-luokat 27 ja 28) ja raudasta ja teräksestä valmistettujen tavaroiden (SITC-luokka 67), ylivoimaisesti yleisin 11 kuljetusmuoto vuonna 2013 oli laivakuljetus meriteitse. Rautatiekuljetus oli toiseksi yleisin kuljetusmuoto ja myös maantiekuljetusta oli hieman. Lapp ja Iikkainen (2014) kertovat että kaivannaisteollisuuden tuotteita (malmeja ja rikasteita sekä raakamineraaleja) vietiin vuonna 2013 meriteitse 4,4 miljoonaa tonnia. Viennistä suuntautui Aasiaan 53 % ja Euroopan maihin 44 %. Metalliteollisuuden (metallit ja metallituotteet) vienti vuonna 2013 (meriteitse) oli yhteensä 2,6 miljoonaa tonnia, josta Euroopan maihin vietiin noin 86 %. Kokon (2014) mukaan uusia kansainvälisiä kuljetusreittejä on suunnitteilla mm. koillisväylälle. Tämä lyhentäisi Euroopan ja Aasian välistä merimatkaa jopa 40 % nykyisiin kuljetusreitteihin verrattuna. Kuviossa 5 on esitetty perinteinen Suezin kanavan kautta kulkeva merireitti ja Koillisväylän merireitti. Liikennevirasto (2013) painottaa että Koillisväylään liittyy paljon epävarmuustekijöitä ja riskejä, esimerkiksi arvaamattomat jää- ja ilmasto-olosuhteet ja ongelmat jäänmurtopalveluissa. Lisäksi koillisväylä on käytettävissä toistaiseksi vain kesäkaudella. Koillisväylä tulee todennäköisesti osaltaan täydentämään kaivosteollisuuden nykyisiä kuljetusreittejä. Kuvio 5. Koillisväylän (sininen reitti) ja Suezin kanavan (punainen reitti) merireitit. Liikennevirasto (2013) Liikenneviraston (2013) mukaan Suomen rautatieverkolta on yhteys Jäämeren satamiin Haaparannan ja Vartiuksen raja-asemien kautta. Sekä Ruotsin että Venäjän rataverkkojen hyödyntäminen on hankalaa puutteellisen ratakapasiteetin takia. Lisäksi Ruotsin rataverkon hyödyntämistä 12 hankaloittavat Suomen ja Ruotsin erilainen raideleveys. Kun tarkastellaan pitkän aikavälin kehitystä, uusille jäämeren ratayhteyksille voi olla tulevaisuudessa tarvetta. Liikennevirasto (2013) arvioi, että tulevaisuudessa kaivosteollisuuden kuljetusmäärien odotetaan kasvavan erityisesti Lapissa ja Kainuussa, sekä myös Pohjanmaalla ja itäisessä Suomessa. 3. MINERAALISTEN RAAKA-AINEIDEN TUOTANTO SUOMESSA Kokon (2014) mukaan kaivosteollisuuteen kuuluu metallisten malmien louhinta ja jalostus sekä teollisuusmineraalien tuotanto. Kaivosteollisuus on osa kaivannaisteollisuuden kokonaisuutta, johon kuuluu lisäksi kiviainesteollisuus ja luonnonkiviteollisuus. Kiviaines- ja luonnonkiviteollisuuteen kuuluu erilaiset rakentamiseen liittyvät tuotteet, kuten hiekat, sorat, kalliokiviaines, muotoillut kivituotteet ja kivilohkareet. Tässä selvitystyössä keskitytään kaivosteollisuuden tuotteisiin, eli metallimalmeihin ja teollisuusmineraaleihin. Malmin ja hyötykiven (karbonaattikivet, teollisuusmineraalit ja -kivet sekä muut kivet) kokonaislouhintamäärä on pysynyt tasaisena viime vuosina (kuvio 6) Kuvio 6. Suomen kaivoksista louhitun malmin ja hyötykiven määrä (tonnia) yhteensä vuosina 2009 - 2013. (Vuorimiesyhdistys ry 2010, 2011; Tukes 2012, 2013, 2014) 13 Kuvioissa 7 ja taulukossa 2 on esitetty eri tyyppisten malmien nosto-osuudet vuonna 2013. Suurimman osuuden louhituista malmeista ja hyötykivistä muodostaa metallimalmien ryhmä, joka koostuu kulta-, kupari-, nikkeli-, sinkki-, koboltti-, kromi-, rauta- ja rikkimalmeista sekä platinaryhmän metalleja (PGM) sisältävistä malmeista. Muut teollisuusmineraalit muodostavat kuviossa 7 ja taulukossa 2 toiseksi suurimman ryhmän. Teollisuusmineraalien louhinnan määrään vaikuttaa vahvasti Siilinjärven apatiittikaivokselta louhittu apatiitti, jota louhittiin vuonna 2013 noin 10,4 Mt eli noin 29 % kaikkien kaivosten ja louhosten kokonaislouhinnasta luokassa ”muut teollisuusmineraalit”. Kuvio 7. Eri tyyppisten malmien nosto-osuudet vuonna 2013. (Tukes 2014) Taulukko 2. Suomessa vuonna 2013 louhittu malmi, hyötykivi ja sivukivi (tonneissa). (Tukes 2014) 14 On huomattava, että ”teollisuuskivet ja muut” -ryhmän kivillä tarkoitetaan pääsääntöisesti sellaisia mineraalisia raaka-aineita, joita käytetään esim. lasivillan ja vuorivillan valmistukseen, tulenkestävien tuotteiden sekä lasin ja keramiikan raaka-aineena, hioma-aineina, ym. (Haapala 1988) Taulukossa mainituilla jalokivillä ei siis tarkoiteta pelkästään korujalokiviä. On myös otettava huomioon, että kuviossa 7 ja taulukossa 2 metallimalmien ryhmän louhintamäärään on laskettu mukaan Pyhäsalmen kaivoksella louhittava rikkimalmi, mutta tässä selvitystyössä rikkiä tarkastellaan myöhemmin osana teollisuusmineraaleja sen käyttöominaisuuksien vuoksi. Kuviossa 8 on esitetty kaivosviranomaiselle saapuneiden uusien malminetsintälupahakemusten lukumäärä vuosina 2011 - 2014. Uuden kaivoslain voimaan astumisen takia, vuonna 2011 saapuneet lupahakemukset on laskettu heinäkuun alusta alkaen. Kuviosta nähdään että saapuneiden lupahakemusten määrä on hieman laskenut vuoden 2012 jälkeen. Tukesilta (Tukes, I. Keskitalo, henkilökohtainen tiedonanto, 21.1.2015) saadun tiedon mukaan saapuvien malminetsintälupahakemusten määrän odotetaan laskevan edellisvuodesta vuonna 2015. Kuvio 8. Saapuneiden malminetsintälupahakemusten määrä aikavälillä 7/2011 – 2014. (Tukes, I. Keskitalo, henkilökohtainen tiedonanto, 21.1.2015) 15 3.1. Metallimalmit Tukesin (2014) mukaan metallimalmeja on louhittu vuonna 2013 kahdeltatoista eri kaivokselta (kuvio 9). Kaivoksilta louhittiin vuonna 2013 mm. kobolttia, kromia, kultaa, kuparia, nikkeliä, PGMalkuaineita (mm. platinaa), sinkkiä, rautaa ja rikkikiisua. Kuvio 9. Suomen metallimalmikaivokset. Tilanne tammikuussa 2015. (GTK 2015, Tukes, O. Leinonen, henkilökohtainen tiedonanto 20.1.2015) Alkuperäistä karttaa on muokattu tiedon päivittämiseksi. 16 Taulukossa 3. on esitetty vuonna 2013 toiminnassa olleiden metallimalmikaivosten sijainti ja louhittavat metallit. On huomattava, että kuviossa 9 ja taulukossa 3 esitetyistä metallimalmikaivoksista Hituran-, Laivan-, Pahtavaaran- ja Talvivaaran kaivokset ovat keskeyttäneet louhinnan vuoden 2013 jälkeen väliaikaisesti tai kokonaan. Taulukko 3. Suomen metallimalmikaivokset, niiden tuottamat metallit ja sijainti. (Tukes 2014) Belvedere Resources Ltd:n omistuksessa oleva Hituran nikkelikaivoksen louhinta on keskeytetty keväällä 2013 nikkelin hinnanlaskun takia. Hituran kaivos on ollut poissa toiminnasta ainakin syyskuun 2014 loppuun asti ja on poissa toiminnasta yhä tätä selvitystyötä kirjoitettaessa. (Belvedere Resources Ltd. 2014) Raahen Laivan kultakaivos, joka on Nordic Mines Oy:n omistuksessa, hakeutui konkurssiin kesällä 2013. Kullan hinnan laskeminen ja malmin alhainen kultapitoisuus oli johtanut tuotannon tappiollisuuteen. (Nordic Mines (publ) 2013) Malminlouhinta keskeytettiin Laivan kaivoksella kesällä 2013, mutta malmin rikastamista on jatkettu aiemmin louhitusta malmivarastosta vuoden 2014 kevääseen asti. Yhtiö on ilmoittanut tehneensä toimintasuunnitelman tuotannon tehostamiseksi ja suunnittelee käynnistävänsä toiminnan uudestaan Laivan kultakaivoksella kevään 2015 aikana. (Nordic Mines (publ) 2014) 17 Lappland Goldminers AB:n omistuksessa oleva Pahtavaaran kultakaivos suljettiin keväällä 2014. Pahtavaaran kaivoksen tuontantomäärien osoittautuessa huomattavasti suunniteltua pienemmiksi Lappland Goldminers AB (publ) hakeutui konkurssiin keväällä 2014. (Lappland Goldminers AB (publ) 2014) Talvivaaran nikkeli-sinkki-kuparikaivoksen omistajayhtiö Talvivaara Sotkamo Oy hakeutui konkurssiin marraskuussa 2014. Talvivaara Sotkamo Oy:n emoyhtiö Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj selvittää rahoituksen järjestymistä, jotta se voisi osallistua Sotkamon kaivosliiketoiminnan hankkimiseen konkurssipesältä. Tilanne on yhä epävarma tätä selvitystyötä kirjoitettaessa. (Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj 2014) Kuviosta 10 nähdään, että metallimalmien louhinta on kasvanut viimevuosina merkittävästi vuoteen 2009 verrattuna. Täytyy kuitenkin huomioida vuoden 2008 - 2009 finanssi- ja talouskriisin mahdollinen vaikutus malminlouhinnan määrään aikaisempina vuosina. Kuvio 10. Metallimalmien ja sivukiven louhinta vuosina. Huom. malmin louhintamäärään on laskettu mukaan rikkimalmi, mutta tässä selvitystyössä rikkiä tarkastellaan myöhemmin osana käyttöominaisuuksien vuoksi. (Vuorimiesyhdistys ry 2010, 2011; Tukes 2012, 2013, 2014) teollisuusmineraaleja sen 18 3.1.1. Metallimalmien ja -rikasteiden tuotanto Suomessa Kokon (2014) mukaan kaivoksista louhittua malmia käsitellään erilaisin menetelmin, jotta siitä saadaan käyttöön metallirikaste. Louhittua malmia hienonnetaan rikastusta varten murskaamalla kiviainesta ja jauhamalla sitä hienommaksi materiaaliksi, esimerkiksi tanko- tai kuulamyllyissä. Hienonnettu malmi rikastetaan erottelemalla mineraalit mekaanisilla-, fyysisillä-, kemiallisilla- ja biokemiallisilla menetelmillä omiksi ryhmikseen ja kaupallisiksi tuotteiksi. Rikastusprosessi vaihtelee kaivoksittain. Siihen vaikuttaa mm. louhittavan malmin mineraalipitoisuus. Rikastettu malmi, eli metallirikaste, toimitetaan jatkojalostukseen metallinjalostajille ja sulatoille. Kuviosta 11 nähdään, että metallimalmeista Suomessa louhitaan määrällisesti eniten kromirikastetta (vuonna 2013 lähes 1 milj. tonnia). Lisäksi louhitaan paljon kuparia, kobolttia, sinkkiä ja nikkeliä. Kromia louhitaan Kemin kaivokselta, kuparia viideltä eri kaivokselta (Hitura, Kevitsa, Kylylahti, Pyhäsalmi ja Talvivaara) ja kobolttia Kylylahden kaivokselta. Sinkkiä louhitaan Kylylahden, Pyhäsalmen ja Talvivaaran kaivoksilta ja nikkeliä louhitaan neljältä eri kaivokselta (Hitura, Kevitsa, Kylylahti ja Talvivaara). Lisäksi on huomattava, että Pyhäsalmen kaivos tuottaa paljon rikkirikastetta. Rikkirikastetta käsitellään tässä selvitystyössä teollisuusmineraalien yhteydessä eikä sitä ole laskettu mukaan kuvion 11 tuotantolukuihin. Kuvio 11. Suomessa vuonna 2013 tuotetut metallimalmirikasteet (tonnia). (Vuorimiesyhdistys ry 2014) 19 Tukesin (2014) mukaan Suomessa louhitaan kuviossa 11 mainittujen metallien lisäksi myös kultaa, platinaa ja palladiumia. Kultaa louhittiin vuonna 2013 usealta eri kaivokselta: Jokisivun, Laivan, Oriveden, Pahtavaaran, Pampalon ja Suurikuusikon kaivoksilta. Kultamalmia louhittiin vuonna 2013 yhteensä noin 3,5 Mt. Vuorimiesyhdistys ry:n (2014) mukaan kultaa tuotettiin vuonna 2013 noin 8400 kg. Platinaa ja palladiumia saadaan Kevitsan kaivokselta. (Tukes 2014) Vuorimiesyhdistys ry:n (2014) mukaan platinaa tuotettiin vuonna 2013 noin 950 kg ja palladiumia 770 kg. Lisäksi vuonna 2013 tuotettiin hopeaa noin 2400 kg. Hernesniemen ym. (2011) mukaan hopeaa on louhittu mm. Pyhäsalmen kaivokselta sivutuotteena. Brownin ym. (2014) mukaan Suomi tuotti vuonna 2012 merkittävän paljon kobolttia, platinaryhmän metalleja (PGM), nikkeliä, kromia ja kultaa kun tarkastellaan 35 Euroopan maan (”EU35”) kokonaistuotantoa. Platina, palladium ja koboltti ovat ns. high-tech-metalleja. 3.2. Teollisuusmineraalit ja teollisuuskivet Pokin ym. (2014) mukaan teollisuusmineraaleihin ja -kiviin luetaan metallisia malmeja, mineraalisia polttoaineita ja jalokiviä lukuun ottamatta, kaikki sellaiset mineraalit ja kivilajit, joilla on teollista käyttöä. Teollisuusmineraalien käyttö perustuu niiden kemiallisiin ja fysikaalisiin ominaisuuksiin. Kokko (2014) täydentää, että teollisuuskiviä ovat kivilajit joita voidaan käyttää sellaisenaan, murskattuna tai jauhettuna raaka-aineeksi, esimerkiksi vuorivillan tai sementin valmistukseen. Pokin ym. (2014) mukaan Suomessa on louhittu ja hyödynnetty jo pitkään teollisuusmineraaleja. Vanhimmat louhokset ovat 1300-luvulta. Teollisuusmineraalien louhinta on ollut Suomessa lähes jatkuvassa kasvussa 1970-luvun loppupuolelta 2010-luvun alkuun asti (kuvio 12). Merkittävä osuus kasvusta johtuu apatiittimalmin tuotannon alkamisesta Siilinjärven kaivoksella. Kuvio 12. Suomen teollisuusmineraalien louhinta vuosina 1970 - 2010. (Pokki ym. 2014) 20 Kokon (2014) mukaan teollisuusmineraali- ja teollisuuskivikaivokset ja -louhokset sijaitsevat pääasiassa Etelä- ja Itä-Suomessa (kuvio 13). Kuvio 13. Suomen teollisuusmineraali-, jalokivi- ja vuolukivikaivokset vuonna 2013. (GTK 2014) 21 Vuonna 2013 Suomessa louhittiin karbonaattikiviä yhteensä 13:sta eri kaivoksesta tai louhoksesta ja muita teollisuuskiviä ja -mineraaleja louhittiin yhteensä 21:stä eri kaivoksesta tai louhoksesta. Kuviossa 13 esitetyistä kaivoksista eniten malmia on louhittu Siilinjärven apatiittikaivokselta, yhteensä noin 10,4 Mt. Kaksi muuta malmin louhintamääriltään suurinta kaivosta ovat LimbergSkräbbölen kalsiittikaivos josta on louhittu vuonna 2013 malmia noin 1,45 Mt ja Ihalaisten dolomiittikalsiitti-wollastoniittikaivos josta on louhittu vuonna 2013 malmia noin 1,4 Mt. (Tukes 2014) Kokko (2014) huomauttaa että monet teollisuusmineraali- ja teollisuuskivikaivokset tai -louhokset eivät ole aktiivisessa tuotannossa joka vuosi. 3.2.1. Teollisuusmineraalien ja -kivien louhinta Suomessa Kun tarkastellaan teollisuusmineraalien ja -kivien louhintaa Suomessa (kuvio 14), nähdään että vuonna 2013 malmia ja hyötykiveä on louhittu määrällisesti huomattavasti eniten ryhmästä “muut teollisuusmineraalit” (apatiitti, talkki, nikkeli, alumiini, oliviini, magnesium, rauta, maasälpä ja kvartsi). On kuitenkin huomioitava, että Siilinjärven apatiittikaivokselta louhittu apatiitti muodostaa noin 91 % osuuden tästä määrästä. 1 apatiitti, talkki, nikkeli, alumiini, oliviini, magnesium, rauta, maasälpä, kvartsi 2 maasälpä, kvartsi, jalokivet, vuolukivi 3 dolomiitti, kalsiitti, marmori, wollastoniitti Kuvio 14. Suomessa vuonna 2013 louhittujen teollisuusmineraalien ja -kivien jakautuminen. (Tukes 2014) 22 Karbonaattikivi -ryhmään kuuluvia mineraaleja ja kiviä (dolomiitti, kalsiitti, marmori, wollastoniitti) on louhittu seuraavaksi eniten (n. 24 %). Tästä ryhmästä merkittävän osan muodostavat LimbergSkräbbölen kaivoksesta louhittu kalsiitti (noin 39 %) ja Ihalaisten kaivokselta louhittu kalsiitti, dolomiitti ja wollastoniitti (noin 37 %). ”Teollisuuskivet ja muut” -ryhmä (maasälpä, kvartsi, jalokivet, vuolukivi) muodostaa pienimmän osuuden (n. 1 %) vuonna 2013 louhituista teollisuusmineraaleista ja -kivistä. (Tukes 2014) Kuviossa 15 on esitetty tarkemmin kuinka mineraalien, mineraalirikasteiden ja kivituotteiden tuotanto jakautuu eri mineraalisten raaka-aineiden kesken. On kuitenkin huomioitava, että tässä kuviossa ei ole mukana karbonaattikiviä (kalsiitti, dolomiitti, marmori, wollastoniitti). Kuviosta 15 nähdään, että mm. apatiittia, talkkia ja vuorivillakiveä tuotetaan paljon. Kuvio 15. Mineraalien, mineraalirikasteiden ja kivituotteiden tuontanto (tonnia) vuosina 2010 - 2013. (Vuorimiesyhdistys ry 2014) Kuviossa 16 on esitetty karbonaattikivien käyttö Suomessa vuosina 2007 - 2011. Suurimmat karbonaattikivien käyttökohteet ovat sementin valmistus sekä rouheet ja tekniset jauheet. (Lehtinen 2012) 23 Kuvio 16. Karbonaattikivien käyttö (tonnia) Suomessa vuosina 2007 - 2011. (Lehtinen 2012) Rikkirikaste luetaan tässä selvitystyössä teollisuusmineraaleihin rikin käyttöominaisuuksien vuoksi, vaikka sitä louhitaan metallimalmikaivokselta (mm. Pyhäsalmi) sivutuotteena. Kuviossa 17 on esitetty rikkirikasteen tuotantomäärä (t) ajalla 2005 - 2013. Kuvio 17. Rikkirikasteen tuotanto (tonnia) vuosina 2005 - 2013. (Vuorimiesyhdistys ry 2014) 24 3.3. Kriittisten raaka-aineiden esiintyminen ja tuotanto Suomessa Suomessa esiintyy Euroopan komission kriittisten raaka-aineiden listalta useita metalleja tai mineraaleja (taulukko 4). Fosfaatin (apatiitti), koboltin, kromin ja PGM-alkuaineiden (platina, palladium) osalta Suomessa on toiminnassa olevaa kaivostuotantoa. (Tukes 2014) Lisäksi käynnissä on niobiumin tuotantoon liittyviä kaivosprojekteja. Taulukko 4. EU:n kriittisten raaka-aineiden löytymispotentiaali, esiintymät ja kaivostuotanto Suomessa. (TEM 2010a, GTK 2010, Kihlman ja Lauri 2013) Kihlmanin ja Laurin (2013) mukaan Suomessa on lupaavia kevyiden maametallien (LREE) esiintymiä. Lisäksi Suomessa on mm. beryllium-, magnesium-, niobium-, volframiesiintymiä. 25 4. TEOLLISUUDEN MINERAALISTEN RAAKA-AINEIDEN TARVE Hernesniemen ym. (2011) mukaan kotimaisen kaivosteollisuuden tuottamat raaka-aineet ovat tärkeä tekijä monen toimialan syntyyn ja kasvuun Suomessa. Melanen ym. (2000) lisää, että kaivosteollisuuden tuottamat raaka-aineet mahdollistavat eri toimialojen välillä liikkuvat materiaalivirrat joista valmistetaan välituotteita toisten toimialojen tarpeisiin ja tuotteiden valmistamiseen. TEM:n (2014b) mukaan globalisaatio on muuttanut perinteisiä teollisuuden toimitusketjuja. Tuotteiden monimutkaistuessa teollisuuden yritykset ovat lisääntyneet ja ne ovat erikoistuneet kapeammille alueille. Kuljetuskustannusten merkitys on vähentynyt globaalissa maailmassa, ja sen myötä tuotannon eri osa-alueet ovat hajaantuneet maantieteellisesti. Esimerkiksi raaka-aineiden jalostusta, tuotteiden osia, osakokoonpanoja ja lopputuotteita tehdään eri paikoissa. Reaaliaikainen tieto- ja viestintätekniikka mahdollistaa hajautetun toiminnan koordinoinnin ja hallinnoinnin tehokkaasti. Edullisen energian saatavuus on keskeinen kilpailutekijä. Suomen teollisuuden kilpailukykyä nostaa toimiva energiajärjestelmä ja suhteellisen edullinen energia ja hyvä infrastruktuuri. TEM:n (2014b) mukaan Suomen teollisuuden jalostusarvo on laskenut vuosien 2003 - 2012 aikana noin 1,7 %. Myös työllisyys on laskenut 1,2 %. Tämä johtuu mm. metallinjalostuksen ja paperiteollisuuden laskusta. Kotimaisen valmistavan teollisuuden jalostusarvon on kasvettava, jotta talouskasvu ja BKT (bruttokansantuote) kasvaisivat. Taloutemme on vientivetoinen, teollisen viennin sekä BKT:n kehityksen välillä voidaan nähdä selvä yhteys. Tämän takia mineraalivarantojen jalostusarvon kasvattaminen on tärkeää. Kuviossa 18 on esitettynä eri toimialojen osuus teollisuustuotannosta vuonna 2013. Tilastokeskuksen (2014) mukaan metalliteollisuuden myydyn tuotannon arvo (noin 15400 milj. eur) muodosti suurimman osuuden (37,1 %) myydyn teollisuustuotannon yhteenlasketusta arvosta. Myös kemianteollisuuden osuus (25,7 %) ja metsäteollisuuden osuus (18,7 %) myydyn teollisuustuotannon arvosta olivat merkittäviä. Kaivostoiminnan ja louhinnan osuus teollisuustuotannosta oli noin 1,5 %. 26 Kuvio 18. Eri toimialojen osuus teollisuustuotannosta vuonna 2013. Huom. muu tehdasteollisuus sisältää mm. painamisen ja tallenteiden jäljentämisen, muiden ei-metallisten mineraalituotteiden valmistuksen ja huonekalujen valmistuksen. Muiden ei-metallisten mineraalituotteiden tuotannon osuus on näistä suurin. (Tilastokeskus 2014) 4.1. Metalliteollisuus Tilastokeskuksen (2014) teollisuustilastoihin perustuvassa kuviossa 19 metalliteollisuuteen luetaan kuuluvan mm. metallien jalostus, metallituotteiden valmistus, sähkölaitteiden valmistus, muiden koneiden ja laitteiden valmistus ja tietokoneiden sekä elektronisten ja optisten tuotteiden valmistus. Suurimmat metalliteollisuuden toimialat ovat muiden koneiden ja laitteiden valmistus, metallienjalostus ja metallituotteiden valmistus. TEM:n (2010b) mukaan kaivosteollisuuden myötä Suomeen on perustettu metallinjalostus-, laite- ja konevalmistus- ja prosessiosaamisen yrityksiä, jotka edustavat korkeatasoista osaamista ja ovat myös kansainvälisesti kilpailukykyisiä. Suomalaista ja ruotsalaista kaivosteknologiaa arvellaan olevan käytössä globaalisti noin 70 - 90 % maanalaisten kaivosten teknologiasta. 27 Kuvio 19. Metalliteollisuuden myydyn tuotannon arvo eri toimialojen mukaan vuonna 2013. (Tilastokeskus 2014) 4.1.1. Metallien jalostus ja metallituotteiden valmistus Metallijalostajat ry:n (2014) mukaan metallinjalostus on merkittävä nettovientiala Suomelle. Vuonna 2013 metallien jalostuksen osuus koko Suomen tavaraviennistä oli noin 12 %, nettoviennin ollessa noin 2,5 miljardia euroa. Jos ei oteta huomioon metallimalmien tuontia, alan nettovienti oli noin 4 miljardia euroa vuonna 2013. Teknologiateollisuus ry:n (2014) mukaan vuonna 2013 metallien jalostusyritysten (terästuotteet, värimetallit, valut, metallimalmit) liikevaihto Suomessa oli 8,8 miljardia euroa. Metallien jalostusyritysten henkilöstö oli vuoden 2014 kesäkuun lopussa noin 15200. Tullin (2015) mukaan yksi suurimmista metallisista vientituotteistamme on rauta- ja teräsvalmisteet ja tavarat. Lisäksi viedään paljon kuparia ja kuparitavaroita, nikkeliä ja nikkelitavaroita sekä sinkkiä ja sinkkitavaroita. Myös alumiinia ja alumiinitavaroita viedään jonkin verran. TEM:n (2014b) mukaan metallien jalostus on toimiala joka sijoittuu tyypillisesti lähelle markkinoita, raaka-aineita ja edullista energiaa. Suomen metallinjalostus on keskittynyt rannikkopaikkakunnille kuten Kokkolaan, Harjavaltaan, Raaheen ja Tornioon (kuvio 20). pääosin 28 Kuvio 20. Metallirikastamot sekä Teräksen ja värimetallien tuottajat Suomessa vuonna 2012. (Pokki 2014) Hernesniemen ym. (2011) mukaan Suomen metallinjalostus on riippuvainen tuonnista. Noin 91 % metallinjalostukseen tarvittavasta metallimalmista ja -rikasteesta tuodaan ulkomailta. Kotimainen tuotanto kattaa raaka-ainetarpeesta vain noin 9 %. 29 Metallinjalostus on pysynyt Suomessa melko vakaana teollisuudenalana. Alan haasteena on kova hintakilpailu, markkinoiden epävarmuus ja lainsäädännön tuomat lisäkustannukset. Metallien maailmanmarkkinahinnat ovat olleet laskussa. (Metallinjalostajat ry ja Teknologiateollisuus ry 2014) TEM:n (2014b) mukaan metallien jalostuksen ja metallituotteiden jalostusarvo on pudonnut lähivuosina merkittävästi. Tämä johtuu mm. metallien jalostuksesta saatavan hinnan laskusta, kustannusten noususta ja hiipuneesta kysynnästä. Lisäksi kilpailu alalla on kiristynyt. 4.1.2. Koneiden ja laitteiden valmistus Teknologiateollisuus ry:n (2014) mukaan kone- ja metallituoteteollisuuden (koneet, metallituotteet, kulkuneuvot) yritysten liikevaihto Suomessa vuonna 2013 oli 27,2 miljardia euroa. Kone- ja metallituoteteollisuuden henkilöstömäärä oli vuoden 2014 kesäkuun lopussa noin 120 000. TEM:n (2014b) mukaan Suomen koneteollisuus keskittyy nosto- ja tavarankäsittelylaitteiden, moottorien, turbiinien ja kaivoskoneiden valmistukseen. TEM:n (2014b) mukaan kone- ja metalliteollisuuden toimitusverkostot ovat hajaantuneet globalisaation myötä. Tämä aiheuttaa osien alihankinnan siirtymisen osittain Suomen ulkopuolelle. Suomessa on noin 9000 kone- ja metalliteollisuuden yritystä, jotka ovat pääosin hyvin pieniä. Kaupungistuminen ja sähköistyminen lisäävät kone- ja metalliteollisuuden tuotteiden kysyntää. Energiatehokkuus, materiaalitehokkuus ja ympäristöystävällisyyden kehittäminen ovat uusia haasteita alalla. 4.2. Kemianteollisuus ja metsäteollisuus 4.2.1. Kemianteollisuus Tilastokeskuksen (2014) mukaan kemianteollisuuteen luetaan kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistuksen lisäksi koksin ja jalostettujen öljytuotteiden valmistus, lääkeaineiden ja lääkkeiden valmistus sekä kumi- ja muovituotteiden valmistus. TEM:n (2014b) mukaan kemiantuotteiden jalostusarvo on kehittynyt tasaisesti. Palvelu- ja teknologiaratkaisut ovat keskeisiä erikoistumisteemoja alalla. Esimerkiksi väestönkasvun ja elintason nousun takia lisääntynyt lannoitteiden ja torjunta-aineiden kysyntä tuovat uusia haasteita. 30 Kun tarkastellaan Tullin (2015) tilastoja kemikaalien, kemiallisten tuotteiden, lääkkeiden lähtöaineiden ja lääkevalmisteiden sekä kumi- ja muovituotteiden viennin osalta, huomataan että vuonna 2014 arvoltaan suurimmat vientituoteryhmät olivat ”muut orgaaniset peruskemikaalit” (kuvio 21). Kuvio 21. Kemikaalien, kemiallisten tuotteiden, lääkkeiden lähtöaineiden ja lääkevalmisteiden sekä kumi- ja muoviteollisuuden vienti (eur) vuonna 2014. Tullin CPA-tuoteluokitus. (Tulli 2015) 4.2.2. Metsäteollisuus Tilastokeskuksen (2014) mukaan metsäteollisuuteen luetaan mukaan sahatavaran ja puu- ja korkkituotteiden valmistuksen lisäksi paperin sekä paperi- ja kartonkituotteiden valmistus. Paperin valmistuksen sekä paperi- ja kartonkituotteiden valmistuksen osuus koko metsäteollisuuden vuoden 2013 teollisuustuotannosta on huomattava, noin 70 %. Hernesniemen ym. (2011) mukaan valmiin paperin painosta voi olla jopa puolet mineraaleja, joita on käytetty paperin pinnoituksessa ja täyteaineena. 31 4.3. Mineraalisten raaka-aineiden käyttö teollisuudessa Hernesniemen ym. (2011) mukaan malmi tulee rikastaa ennen kuin sitä voidaan hyödyntää. Rikastuksessa erotetaan metallit, arvomineraalit ja teollisuuskivet, jotka menevät jatkojalostukseen. Metallimalmirikasteita jatkojalostetaan metallinjalostuslaitoksissa rauta- tai värimetalleiksi. Teollisuusmineraaleja ja -kiviä jatkojalostetaan kemianteollisuuden tarpeisiin, esimerkiksi lannoitteiksi ja hapoiksi tai mineraalituotteiksi ja rakennusaineiksi. Riistaman ym. (2003) mukaan mineraalisia raaka-aineita käytetään monipuolisesti mm. lannoite- ja rehuteollisuudessa, sellu-, paperi- ja kartonkiteollisuudessa, metalliteollisuudessa, maali- ja muoviteollisuudessa, lasi- ja keramiikkateollisuudessa sekä kumi- ja muovituotteiden valmistuksessa. 4.3.1. Metallien käyttö teollisuudessa Hernesniemen ym. (2011) mukaan metallimalmien louhinta tuottaa raaka-aineita erityisesti metallinjalostusteollisuudelle ja kemikaaliteollisuudelle. Kokon (2014) mukaan metallimalmien louhinnan omavaraisuusaste oli vuonna 2012 noin 25 %. Omavaraisuus metallimalmeista pienentää raaka-ainekustannuksia ja parantaa Suomen metallinjalostuksen kilpailukykyä. Hernesniemen ym. (2011) mukaan Suomen metallinjalostus on riippuvainen metallirikasteiden tuonnista. Metallinjalostuksessa käytetään myös kierrätettyjä metalleja. Jefferyn (2001) mukaan metalleja käytetään pääasiassa seoksina. Alumiini on kevyttä ja se kestää hyvin korroosiota. Alumiinia käytetään mm. lentokoneissa, autojen osissa, johdoissa, kaapeleissa ja folioissa. Kuparista valmistetaan johtoja ja kaapeleita, koska sen sähkön- ja lämmönjohtavuus on hyvä. Kuparia käytetään myös pronssin ja messingin valmistukseen. Sinkkiä käytetään mm. pinnoitteena suojaamaan rautaa ja terästä ruosteelta. Kobolttia käytetään raaka-aineena esimerkiksi magneettien valmistuksessa. Platinaa ja palladiumia käytetään korujen valmistuksen lisäksi raakaaineena katalyyteissä ja sähköisissä piireissä. Myös kultaa voidaan käyttää korujen valmistuksen lisäksi mm. elektroniikan raaka-aineena. Rauta-, kromi-, ja nikkelimalmeja käytetään Metallinjalostajat ry:n (2014) mukaan teräksen valmistuksessa. Osana teräksen valmistusprosessia käytetään myös mm. piitä ja kalkkia. Sulasta 32 teräksestä valmistetaan erilaisia valmisteita ja tuotteita, kuten levyjä, nauhoja, tankoja, teräsvaluja ja putkia. Teräksestä valmistetuista langoista voidaan esimerkiksi punoa teräsköysiä, joita käytetään betonin vahvistuksena rakennusteollisuudessa. Metallinjalostajat ry:n (2014) mukaan ruostumatonta terästä saadaan kun teräkseen on seostettu yli 10,5 % kromia. Ruostumattoman teräksen korroosionkestävyys on hyvä. Siihen voidaan lisätä esimerkiksi nikkeliä, mangaania tai molybdeeniä joidenkin ominaisuuksien vahvistamiseksi. Teräksen korroosionkestävyyttä voidaan parantaa pinnoittamalla teräs sinkillä tai maalaamalla se maalilla joka sisältää korroosiota ehkäiseviä pigmenttejä. 4.3.2. Teollisuusmineraalien ja -kivien käyttö teollisuudessa Haapalan (1988) mukaan teollisuusmineraalit voidaan jakaa kemiallisiin ja fysikaalisiin mineraaleihin niiden ominaisuuksien ja käyttötarkoituksen mukaan. Kemiallisia teollisuusmineraaleja käytetään kemian teollisuudessa, lannoiteteollisuudessa, keraamisessa teollisuudessa ja metallurgisessa teollisuudessa. Fysikaalisia teollisuusmineraaleja käytetään lähinnä niiden fysikaalisten ominaisuuksien vuoksi, joko sellaisenaan yksin tai osana lopputuotetta esimerkiksi pintarouheissa, fillereissä tai valu- ja puhallushiekkana. Kemiallisia teollisuusmineraaleja käytetään yleensä suuremmassa mittakaavassa kuin fysikaalisia teollisuusmineraaleja. Taulukossa 5. on esitetty joidenkin teollisuusmineraalien ja -kivien käyttö teollisuuden raaka-aineena. Hernesniemen ym. (2011) mukaan Suomessa tuotettujen ei-metallisten mineraalisten raaka-aineiden käyttö on runsasta esimerkiksi rakentamisessa, massan ja paperin sekä kemikaalien tuotannossa. Teollisuusmineraalien ja kiviainesten tuotannosta vain noin 9 % viedään ulkomaille. Teollisuusmineraaleja ja -kiviä käytetään laajasti eri toimialoilla. Hernesniemen ym. (2011) mukaan apatiittia ja niin sanottuja kemiallisia mineraaleja käytetään lähinnä lannoitetuotannossa. Muita mineraaleja kuten jalokiviä, talkkia ja kvartsia käytetään muun muassa hioma-aineina. Kokko (2014) täydentää, että talkkia käytetään esimerkiksi sellu- ja paperiteollisuudessa, maaleissa, muoveissa ja farmaseuttisessa teollisuudessa. Hernesniemen ym. (2011) mukaan mm. apatiitti, kalkkikivi, dolomiitti, wollastoniitti ja talkki ovat tärkeitä louhittavia teollisuusmineraaleja. Kokon (2014) mukaan kalkkikivituotteita ja kalkkikivestä valmistettua poltettua ja sammutettua kalkkia käytetään ympäristönhoidossa ja maataloudessa sekä teräs-, kaivos-, sellu-, paperi-, ja rakennusaineteollisuudessa. 33 Taulukko 5. Joidenkin teollisuusmineraalien ja -kivien käyttö teollisuudessa. (Riistama ym. 2003, Haapala 1988) 4.4. Suomalaisen teollisuuden tulevaisuudennäkymät TEM:n (2014b) mukaan energia- ja materiaalitehokkuuteen sekä ympäristöystävällisyyteen pyrkivä cleantech-ala voi olla tulevaisuuden merkittävä kasvuala eri toimialoilla, kuten kone- ja metalliteollisuudessa ja sähkölaitteiden valmistuksessa. Cleantech-alaan kuuluu mm. uusien materiaalien kehittäminen sekä päästöjen ja ympäristökuormituksen vähentäminen. Hernesniemi ym. (2011) jatkaa, että yleistyvä toiminnan tehostaminen automatisoinnilla lisää tieto- ja viestintäteknologian kysyntää. Lisäksi turvatekniikan ja ympäristötekniikan merkitys korostuu 34 jatkuvasti. Nikinmaan (2014) mukaan energiatehokkuutta voidaan parantaa mm. käyttämällä kevyempiä ja lujempia materiaaleja esimerkiksi erikoisteräksiä tai alumiinia. 5. MINERAALISTEN RAAKA-AINEIDEN JA NIISTÄ VALMISTETTUJEN TUOTTEIDEN ULKOMAANKAUPPA TEM:n (2014b) mukaan Suomen talous on vientivetoinen. Teollisen viennin sekä BKT:n kehityksen välillä voidaan nähdä selvä yhteys. Kuviosta 22 nähdään, että kaivannais- ja louhintatuotteiden osuus koko tuonnista (eur) on ollut viime vuosina noin 3,0 – 4,0 %, ja sen osuus viennistä (eur) on ollut noin 0,5 – 1,3 %. Kaivannais- ja louhintatuotteiden kauppa on tuontipainotteista. Tullin (2013) mukaan vuosien 2008 - 2009 finanssi- ja talouskriisin vaikutus näkyy tuonnin vähenemisenä kyseisenä ajanjaksona. Tämä johtuu lähinnä malmirikasteiden tuonnin supistumisesta. Vuosina 2010 - 2012 tuonnin arvo on noussut talouskriisiä edeltävälle tasolle. Vientikauppa on hieman kasvanut viime vuosina kullan viennin lisääntymisen takia. Liitteessä 2. (s. 75) on esitetty ulkomaankaupan tarkastelussa käytetyt tullinimikkeet. Kuvio 22. Kaivannais- ja louhintatuotteiden osuudet koko tuonnista ja viennistä (eur) vuosina 2003 - 2013 (vuoden 2013 tiedot aikaväliltä tammikuu-toukokuu). Tulli (2013) Taulukosta 6 nähdään, että metallien ja niistä valmistettujen tavaroiden viennin arvo on huomattavasti suurempi verrattuna jalometallien, metallimalmien ja -rikasteiden ja teollisuusmineraalien ja -kivien vientiin. Metallimalmeja ja -rikasteita, sekä teollisuusmineraaleja ja -kiviä viedään arvollisesti vähiten. 35 Taulukko 6. Erinäisten metallien ja niistä valmistettujen tavaroiden, jalometallien, metallimalmien ja -rikasteiden sekä teollisuusmineraalien ja -kivien viennin arvo (eur). (Tulli 2015) Seuraavissa kappaleissa 5.1., 5.2., 5.3. ja 5.4. tarkastellaan metallimalmien ja -rikasteiden, metallien ja niistä valmistettujen tavaroiden, jalometallien sekä teollisuusmineraalien ja -kivien vientiä tarkemmin. 5.1. Metallimalmien ja -rikasteiden vienti ja tuonti Hernesniemen ym. (2011) mukaan, lähes kaikki metallimalmikaivosten tuottamista malmeista jatkojalostetaan Suomessa metalleiksi, toisin kuin useimmissa kaivosmaissa. Tämä metallijaloste menee suurelta osin ulkomaan vientiin. Suomessa metalleista jalostetaan edelleen metallituotteita sekä koneita ja laitteita. Kokko (2014) lisää, että metallimalmeja kuljetetaan jatkojalostettavaksi mm. Eurooppaan ja Aasiaan. Liikenneviraston (2013) mukaan metallisten jatkojalosteiden tärkein markkina-alue on Länsi- ja Keski-Eurooppa. Metallimalmien ja -rikasteiden ulkomaankauppa on voimakkaasti tuontipainotteista (kuvio 23). Metallimalmien ja -rikasteiden vienti on pysynyt melko tasaisena, mutta tuontiluvuissa nähdään esimerkiksi vuoden 2008 - 2009 talouskriisin aiheuttama notkahdus. 36 Kuvio 23. Malmien ja rikasteiden kauppa (eur) ajalla 2008 - 11/2014. (Tulli 2015) Kuviossa 24 on esitetty eri metallien rikasteiden tuonti ulkomailta ja niiden tuotanto Suomessa. Kuviosta nähdään, että kupari-, nikkeli- ja sinkkirikastetta tuodaan enemmän kuin tuotetaan. Näistä kolmesta sinkkirikastetta on tuotu keskimäärin eniten. Kuparirikasteen ja nikkelirikasteen tuotantomäärät ovat kasvaneet viime vuosina. Kuparin tuonti on vastaavasti pienentynyt. Kuvio 24. Kupari-, nikkeli-, ja sinkkikasteiden tuontimäärät ja tuotanto Suomessa ajalla 2008 - 2013 (tonnia). (Tulli 2015) 37 5.1.1. Metallimalmien ja -rikasteiden vienti Hernesniemen ym. (2011) mukaan metallimalmit jalostetaan pääsääntöisesti kotimaassa. Joitakin malmeja kuitenkin viedään ulkomaille jalostettavaksi, koska Suomessa ei ole riittävää jalostuskapasiteettia. Myös edullisimmat kuljetusreitit sekä rikastus- ja jatkojalostusketjut vaikuttavat vientiin. Kun tarkastellaan viennin arvoa (eur), huomataan että nikkelimalmien ja -rikasteiden vienti muodostaa suurimman osuuden (kuvio 25) kokonaisviennistä. Lisäksi sinkkimalmien ja -rikasteiden ja jalometallimalmien ja -rikasteiden osuus viennin arvosta on suuri. Kuviosta 26 nähdään, että viime vuosina Suomesta on viety myös määrällisesti eniten nikkelimalmeja ja -rikasteita. Myös sinkkimalmeja ja -rikasteita on viety paljon. Tullin (2014a) mukaan nikkelirikasteen ja rautarikasteen viennin arvo kasvoi vuonna 2013 kohonneiden vientimäärien ansiosta. Kuvio 25. Metallimalmien ja rikasteiden vienti (eur) ajalla 2009 – 2014. Nikkelimalmeja ja -rikasteita viedään arvollisesti eniten. Lisäksi sinkkimalmien ja -rikasteiden ja jalometallimalmien ja -rikasteiden osuus viennin arvosta on huomattava. (Tulli 2015) 38 Kuvio 26. Metallimalmien ja -rikasteiden vienti (t) ajalla 2009 - 2014. (Tulli 2015) 5.1.2. Metallimalmien ja -rikasteiden tuonti Kokon (2014) mukaan Suomen metallinjalostus on riippuvainen tuonnista. Kun tarkastellaan tuonnin rahallista arvoa (eur), huomataan että kupari-, nikkeli-, sinkki- ja rautamalmit ja -rikasteet muodostavat yhdessä suurimman osan metallimalmien ja -rikasteiden tuonnin arvosta (kuvio 27). Kuvio 27. Metallimalmien ja -rikasteiden tuonti (eur) vuosina 2008 - 2014. (Tulli 2015) 39 Määrällisesti eniten Suomeen tuodaan rautamalmeja ja -rikasteita (kuvio 28). Viimevuosina rautamalmeja ja -rikasteita on tuotu noin 3 Mt vuodessa. On huomioitava, että kuviosta 28 puuttuu titaani- ja molybdeenimalmien ja -rikasteiden sekä ilmeniitin ja sen rikasteiden tuontimääriä (kg) vuosilta 2008 – 2014, koska tietoa ei ole saatavilla. Titaani- ja molybdeenimalmien ja -rikasteiden tuontia voidaan kuitenkin tarkastella tuonnin arvon (eur) perusteella kuviosta 27. Kuvio 28. Metallimalmien ja -rikasteiden tuonti (t) vuosina 2008 - 2014. Huom. titaanimalmien ja -rikasteiden tuontimäärästä ei ole saatavina tietoa vuosilta 2010 – 2014. Molybdeenimalmien ja -rikasteiden tuontimäärästä ei ole saatavina tietoa vuosilta 2008 – 2014. Lisäksi ”muut malmit ja -rikasteet” -ryhmään kuuluvan ilmeniitin ja sen rikasteiden tuontimäärää ei ole saatavina vuosilta 2008 - 2009. (Tulli 2015) Kokon (2014) mukaan kaikki Suomessa jalostettavat rautarikasteet tuodaan ulkomailta. Hernesniemen ym. (2011) mukaan Suomessa ei ole lainkaan esiintymiä, joista voitaisiin tuottaa alumiinia. Suomen alumiinintuotanto perustuu kierrätysraaka-aineisiin. Tullin (2015) mukaan alumiinimalmia ja -rikastetta tuodaan ulkomailta. Vuosina 2013 ja 2014 alumiinia on tuotu keskimäärin noin 3 miljoonaa kiloa vuodessa. Vuonna 2014 alumiinia tuotiin Kiinasta ja Saksasta. Alumiinin tuontimäärät ovat niin pieniä verrattuna muihin metalleihin, että sen tuonti on luettu kuvioissa 27 ja 28 osaksi ”muut malmit ja rikasteet” -ryhmän tuontia. 40 5.1.3. Metallimalmien ja -rikasteiden tuojamaat Kuviossa 29 on esitetty neljän tuoduimman (eur) metallin, eli kupari-, nikkeli-, sinkki- ja rautamalmien ja -rikasteiden, tuonti maittain ajalla tammikuu - marraskuu 2014. Kuvio 29. Neljän tuoduimman metallimalmin ja -rikasteen tuonti (eur) maittain ajalla 1-11/2014. (Tulli 2015) Tullin (2015) mukaan metallimalmeja ja -rikasteita tuotiin vuonna 2014 huomattavia määriä Ruotsista, Etelä-Afrikasta, Perusta, Portugalista, Irlannista, Brasiliasta, Chilestä, Venäjältä, Kanadasta, Bulgariasta ja Yhdysvalloista. Taulukossa 7 on esitetty neljän tuoduimman metallimalmin ja -rikasteen (kupari, nikkeli, sinkki ja rauta) sekä koboltti- ja titaanimalmien ja -rikasteiden tarkemmat tuontiluvut (eur) keskiarvoina ajalta 2008 – 11/2014. 41 Taulukko 7. Metallimalmien ja -rikasteiden tuonnin arvo maittain. Keskiarvo ajalta 2008 - 11/2014. (Tulli 2015) Vuoden 2014 maakohtaista tuontia (eur) tarkasteltaessa huomataan, että kuparimalmin ja -rikasteen tuonnista lähes puolet on tuotu Perusta (43 %). Muita kuparimalmin ja -rikasteen suuria tuojamaita ovat Portugali (20 %) ja Chile (17 %). Nikkelimalmin ja -rikasteen tuontia hallitsi kaksi maata: Etelä-Afrikka (67,5 %) ja Brasilia (23,4 %). Lisäksi nikkelimalmia ja -rikastetta tuotiin Kanadasta (8,7 %). Sinkkimalmin ja -rikasteen suurimmat tuojamaat vuonna 2014 olivat Ruotsi (42 %) ja Irlanti (37 %). Myös Yhdysvalloista tuotiin paljon sinkkimalmia ja -rikastetta (12 %). Rautamalmin ja -rikasteen tuonnista suurimman osuuden muodosti Ruotsi noin 80 % tuontiosuudella. Lisäksi rautamalmia ja -rikastetta tuotiin Venäjältä (20 %). Neljän eniten tuodun (eur) metallimalmin ja -rikasteen (kupari-, nikkeli-, sinkki- ja rautamalmien ja -rikasteiden) tuojamaat ajalla 1-11/2014 on esitetty kuvioissa 30, 31, 32 ja 33. 42 Kuvio 30. Kuparimalmin ja -rikasteen tuonti (eur) maittain vuonna 2014. (Tulli 2015) Kuvio 31. Nikkelimalmin ja -rikasteen tuonti (eur) maittain vuonna 2014. (Tulli 2015) 43 Kuvio 32. Sinkkimalmin ja -rikasteen tuonti (eur) maittain ajalla 1-11/2014. (Tulli 2015) Kuvio 33. Rautamalmin ja -rikasteen tuonti (eur) maittain ajalla 1-11/2014. (Tulli 2015) 44 5.1.4. Metallimalmien ja -rikasteiden tuojamaiden tarkastelu Raaka-aineiden saatavuuteen voi liittyä toimitusriskejä ja epävarmuuksia. Näitä voidaan tutkia esimerkiksi erilaisten suuntaa antavien riski-indeksien avulla. Maailmanpankki on julkaissut riskiindeksin The Worldwide Governance Indicators (WGI), joka mittaa maiden poliittisia riskejä kuudella indikaattorilla: äänivalta ja vastuullisuus, poliittinen vakaus, hallituksen tehokkuus, lainsäädännön laatu, lainvoimaisuus ja korruption valvonta. WGI-riski-indeksi ilmoittaa valtion tilanteen eri indikaattorien suhteen asteikolla 0-100. (The World Bank Group 2014) WGI-riski-indeksin eri maille annettuja lukuja tarkastelemalla saadaan suuntaa antava käsitys eri maita koskevista poliittisista riskeistä. Voidaan ajatella, että mitä vakaampi maa on, sitä epätodennäköisemmin raaka-aineiden toimituksiin liittyy epävarmuuksia tai riskejä. (The World Bank Group 2014) Vertailua varten kullekin maalle on laskettu keskiarvo kuuden eri indikaattorin lukujen perusteella. Taulukossa 8 on esitetty suurimpien tuojamaiden, sekä Suomen, sijoitus WGI-riski-indeksin eri indikaattoreilla mitattuna vuonna 2013. Taulukko 8. Tuojamaiden ja Suomen WGI-indikaattorikeskiarvot maittain vuonna 2013. (The World Bank Group 2014) Tullin (2015) mukaan vuonna 2014 suurin malmin ja rikasteen tuojamaa oli Ruotsi. Taulukosta 8 huomataan, että Ruotsin WGI-indikaattorien keskiarvo on hyvin korkea (97,6). Tämä kertoo, että maan tilanne on poliittisesti vakaa, ja viittaa myös siihen että raaka-aineiden toimituksiin ei liity ollenkaan tai liittyy vain vähän epävarmuuksia tai riskejä. Seuraavaksi suurimmat tuojamaat ovat Etelä-Afrikka (indikaattorien keskiarvo 58,7), Peru (43,7), Portugali (78,6), Irlanti (89,0), Brasilia (51,4), Chile (83,5), Venäjä (27,2), Kanada (93,6), Bulgaria (56,8) ja Yhdysvallat (83,8). 45 Eri metallimalmien ja -rikasteiden tuontia tarkasteltaessa voidaan todeta, että kuparimalmia ja rikastetta tuotiin vuonna 2014 melko tasaisesti monesta eri maasta. Suurimmat tuojamaat olivat Peru (43 %), Portugali (20 %) ja Chile (17 %). (Tulli 2015) Perun WGI-indikaattorien keskiarvo jää alle viidenkymmenen, mutta Portugalin ja Chilen indikaattoriluvut ovat noin 80. Lisäksi kuparimalmia ja -rikastetta tuotiin Bulgariasta (WGI-indikaattorien keskiarvo n. 57), Kanadasta (n. 94), Panamalta (n. 54), Saksasta (n. 90), Argentiinasta (n. 40) ja Brasiliasta (n. 51). (Tulli 2015) Tullin (2015) mukaan nikkelimalmin ja -rikasteen tuonti oli vuonna 2014 painottunut voimakkaasti kahteen maahan: Etelä-Afrikkaan (n. 68 %) ja Brasiliaan (n. 23 %). Myös Kanadasta tuotiin hieman. Etelä-Afrikan WGI-indikaattorikeskiarvo on noin 59, Brasilian noin 51 ja Kanadan noin 94. Sinkkimalmia ja -rikastetta tuotiin vuonna 2014 paljon Ruotsista (42 %) ja Irlannista (37 %). (Tulli 2015) Ruotsin WGI-indikaattorien keskiarvo on lähes 98 ja Irlannin n. 90. Lisäksi sinkkimalmia ja rikasteita tuotiin Yhdysvalloista (WGI-indikaattorien keskiarvo n. 84), ja pieniä määriä Portugalista (n. 79), Chilestä (n. 84), Turkista (n. 50), Australiasta (n. 94) ja Espanjasta (n. 74). (Tulli 2015) Rautamalmia ja -rikastetta tuotiin vuonna 2014 paljon Ruotsista (80 %) ja myös Venäjältä (20 %). (Tulli 2015) Ruotsin WGI-indikaattorien keskiarvo on noin 98 ja Venäjän noin 27. Tutkimalla neljän suurimman tuontimetallin ja -rikasteen tuojamaita vuonna 2014 ja tarkastelemalla niitä WGI-riski-indeksin indikaattorien keskiarvojen perusteella, voidaan arvioida, että kuparimalmin ja -rikasteiden tuontiin voi liittyä toimitusriskejä. Riskin voidaan arvioida olevan pieni, koska kuparia tuodaan useasta eri maasta. Myös nikkelimalmin ja -rikasteen tuontiin saattaa liittyä toimitusriskejä, koska sitä tuodaan pääosin vain kahdesta maasta, joiden WGI-indikaattorien keskiarvot ovat keskitasoa. Sinkkimalmin ja -rikasteen osalta toimitusriskit ja epävarmuudet vaikuttavat epätodennäköisiltä, koska suuri osa siitä tuodaan useasta sellaisesta maasta, jonka WGI-indikaattorikeskiarvot ovat korkeat. Vaikka rautamalmia ja -rikastetta tuodaan lähes pelkästään vain yhdestä maasta, voidaan korkean WGI-indikaattorikeskiarvon perusteella todeta, että tämä ei lisää raaka-aineen toimitusriskiä merkittävästi. 5.2. Metallien ja metallisten tuotteiden vienti Tullin (2015) mukaan metallien ja metallisten tuotteiden viennin arvo on viimevuosina ollut noin 7 miljardin euron tuntumassa. Viennistä (eur) suurimman osan muodostavat rauta ja teräs. Myös rauta- 46 ja terästavaroita sekä kuparia ja siitä valmistettuja tavaroita on viety arvollisesti paljon (kuvio 34). Kuvio 34. Metallisten valmisteiden ja tavaroiden viennin arvo vuosina 2008 - 2014. (Tulli 2015) Kun tarkastellaan viennin määrää, huomataan että rauta ja teräs, sekä niistä valmistetut tavarat, muodostavat huomattavan suuren määrällisen osuuden viennistä (kuvio 35). Tähän vaikuttaa mm. raudan matala hinta verrattuna muihin metalleihin (Burattoni ja Suni 2014). Kuvio 35. Metallisten valmisteiden ja tavaroiden viennin määrä vuosina 2008 - 2014. Huom. Sinkin ja sinkkitavaroiden osalta tieto viennin määrästä (t) ei ole saatavilla. (Tulli 2015) 47 Tullin (2014a) mukaan metallien vienti Venäjälle on laskenut syksyllä 2014. Teknologiateollisuus ry:n (2014) mukaan Venäjän taloustilanne heikentää Suomen kasvua. Vuonna 2013 Venäjän osuus Suomen viennistä oli n. 10 %. Vuoden 2014 alussa vienti oli enää 8 %. Alkuvuoden 2014 aikana teknologiateollisuuden tavaravienti supistui 18 %, ja terästuotteiden sekä värimetallien viennin arvo puolittui vuoteen 2013 verrattuna. 5.3. Jalometallien vienti ja tuonti Kultaa ja hopeaa viedään huomattavasti enemmän kuin tuodaan (kuvio 36). On kuitenkin huomattava, että jalometalleja viedään arvollisesti paljon vähemmän kuin muita metalleja. Esimerkiksi eri metalleja ja niistä valmistettuja tavaroita vietiin vuonna 2014 keskimäärin noin 1000 miljoonan euron arvosta. Kultaa, jota viedään jalometalleista eniten, vietiin vuonna 2014 noin 300 miljoonan euron arvosta. Kuvio 36. Kullan ja hopean tuonti ja vienti (eur) vuonna 2014 (muokkaamattomana, puolivalmisteena ja jauheena, mukaan lukien kullattu tai platinoitu hopea ja platinoitu kulta). (Tulli 2015) 48 Tullin (2013) mukaan kullan vienti on viime vuosina kasvanut lisääntyneen tuotannon ansiosta. Kuviosta 37 nähdään, että kullan vienti (eur) on ollut laskussa vuoden 2012 jälkeen. Hopeaa on Tullin (2015) mukaan viety vuosina 2013 ja 2014 noin 60 - 65 milj. euron arvosta (kuvio 38). Kuvio 37. Kullan vienti (eur) vuosina 2008 - 2014 (mukaan lukien platinoitu kulta, muokkaamattomana, puolivalmisteena tai jauheena). (Tulli 2015) Kuvio 38. Hopean vienti (eur) vuosina 2008 - 2014 (mukaan lukien kullattu tai platinoitu hopea, muokkaamattomana, puolivalmisteena tai jauheena). (Tulli 2015) 49 Tullin (2015) mukaan kultaa (mukaan lukien platinoitu kulta) tuotiin muokkaamattomana, puolivalmisteena ja jauheena vuonna 2014 noin 1000 kg. Suurimmat tuojamaat vuonna 2014 olivat Sveitsi, Norja, Saksa ja Ruotsi. Tullin (2015) mukaan hopeaa (mukaan lukien kullattu tai platinoitu hopea) tuotiin Suomeen vuonna 2014 yli 14600 kg. Suurimmat tuojamaat vuonna 2014 olivat Norja ja Ruotsi. Hopeaa tuotiin paljon myös Saksasta, Espanjasta, Intiasta ja Italiasta. Platinaa ja palladiumia viedään vähemmän kuin kultaa ja hopeaa. Vuonna 2014 Suomesta vietiin platinaa muokkaamattomana, jauheena ja puolivalmisteena noin 284 000 euron arvosta ja palladiumia noin 38 miljoonan euron arvosta (taulukko 9). (Tulli 2015) Taulukko 9. Platinan ja palladiumin vienti ja tuonti vuonna 2014 arvollisesti (eur) ja määrällisesti (kg) muokkaamattomana, jauheena ja puolivalmisteena. (Tulli 2015) Tullin (2015) mukaan Suomeen tuotiin vuonna 2014 noin 25 000 kg platinaa ja noin 147 000 kg palladiumia muokkaamattomana, jauheena ja puolivalmisteena. Platinaa tuotiin eniten Ruotsista, Saksasta ja Ranskasta. Palladiumia tuotiin paljon Iso-Britanniasta, Sveitsistä ja Saksasta. 5.4. Teollisuusmineraalien ja -kivien sekä niistä valmistettujen tuotteiden vienti ja tuonti Teollisuusmineraalien ja -kivien osuutta monissa tuotteissa on vaikea arvioida. Tämän takia eri mineraalien viennin arvoa tuotteissa on vaikea tutkia. Hernesniemen ym. (2011) mukaan Suomessa tuotetut teollisuusmineraalit päätyvät suurimmaksi osaksi kotimaan markkinoille. Kun tarkastellaan kaoliinin, kalkkikiven ja luonnonsteatiitin (talkin) tuontia ja vientiä (kuvio 39), nähdään että vain luonnonsteatiittia, eli talkkia, viedään enemmän kuin tuodaan. Kaoliinia, sammuttamatonta kalkkia ja sulatuskalkkikiveä tuodaan huomattavasti enemmän kuin viedään. Kaoliinia tuotiin vuonna 2014 noin 103 miljoonan euron arvosta (noin 740 miljoonaa kiloa). Kaoliinin suurimmat tuojamaat vuonna 2014 olivat Yhdysvallat, Brasilia, Iso-Britannia ja Saksa. (Tulli 2015) 50 Kuvio 39. Kaoliinin, kalkkikiven ja luonnonsteatiitin (talkin) tuonti ja vienti (eur) vuosina 2011 - 2014. (Tulli 2015) Kun tarkastellaan Tullin (2015) ei-metallisten mineraalituotteiden vientiä (eur) (kuvio 40), huomataan että lasi ja lasituotteet muodostivat suurimman osuuden viennin arvosta (38 %). Kuvio 40. Ei-metallisten mineraalituotteiden vienti (eur) vuonna 2014. Tullin CPA-tuoteluokitus. (Tulli 2015) 51 Hiontatuotteet muodostivat 22 %:n osuuden, muualle luokittelemattomat ei-metalliset mineraalituotteet 12 %:n osuuden, muut posliini- ja keramiikkatuotteet 11 %:n osuuden sekä betoni, kipsi- ja sementtituotteet muodostivat 8 %:n osuuden viennistä (eur) vuonna 2014. Lasi- ja lasituotteiden valmistuksessa käytetään esimerkiksi talkkia, kvartsia, kaoliinia, maasälpää ja wollastoniittia. Samoja mineraaleja käytetään osin myös posliini- ja keramiikkatuotteiden valmistuksessa. (Riistama ym. 2003, Haapala 1988) 6. ANALYYSI Metalleja ja teollisuusmineraaleja ja -kiviä louhitaan niiden hyödynnettävyyden ja kysynnän takia. Ilman kysyntää ja markkinoita, mineraalisten raaka-aineiden louhinta ei ole kannattavaa. Voidaan siis todeta, että kaikilla louhittavilla metalleilla ja teollisuusmineraaleilla ja -kivillä on taloudellinen merkitys. Jotta mineraalisten raaka-aineiden merkittävyyttä teollisuudelle tai viennille voidaan tutkia, ja verrata eri mineraalisten raaka-aineiden tärkeyttä keskenään, tarkastellaan useita eri tekijöitä: mineraalisten raaka-aineiden tuotantoa Suomessa ja tuontia ulkomailta, sekä mineraalisten raaka-aineiden ja niistä valmistettujen tuotteiden vientiä määrällisesti ja arvollisesti. Lisäksi voidaan tarkastella mineraalisten raaka-aineiden saatavuutta ja niiden kriittisyyttä. Kuviossa 41 on esitetty kuinka mineraaliset ajuriraaka-aineet on määritelty teollisuuden raaka-ainetarpeen ja viennin näkökulmasta. Kuvio 41. Mineraalisten raaka-aineiden tarkastelu teollisuuden ja viennin näkökulmasta. 52 6.1. Metallien tarkastelu 6.1.1. Metallien tuotanto Suomessa, tuonti ulkomailta ja saatavuus Tarkastellaan metallisten raaka-aineiden (alumiini, kromi, kupari, nikkeli, rauta ja sinkki) tuotantoa Suomessa, tuontia ulkomailta ja saatavuutta raaka-aine kerrallaan: Alumiini Tullin (2015) mukaan alumiinimalmia ja -rikastetta tuotiin vuonna 2013 noin 3200 tonnia. Tämä on huomattavasti vähemmän kuin muiden metallimalmien ja -rikasteiden tuonti. Alumiinia tuotiin vuonna 2013 Kiinasta ja Saksasta. Suomessa ei ole lainkaan omaa alumiinin kaivostuotantoa. Brownin ym. (2014) mukaan Kiina on maailman suurin alumiinin tuottajamaa. Vuonna 2012 Kiina tuotti noin 43 % alumiinin kokonaistuotannosta. Myös Venäjä (n. 9 %) ja Kanada (n. 6 %) tuottavat paljon alumiinia. Euroopan 35 maata (”EU35”) tuottivat vuonna 2012 noin 10,9 % alumiinin maailman tuotannosta. Norja on Euroopan suurin alumiinin tuottaja (noin 38,8 % EU35-maiden tuotannosta) Kromi Tukesin (2014) mukaan Suomessa louhitaan kromiittimalmia Kemin kaivokselta. Brownin ym. (2014) mukaan vuonna 2013 Suomessa tuotettiin kromirikastetta lähes 982 000 tonnia, joka on noin 3,4 % koko maailman kromirikasteen tuotannosta. Etelä-Afrikka on maailman suurin kromin tuottaja 47 %:n osuudella. (Brown ym. 2015) Brownin ym. (2014) mukaan kromimalmia ja -rikastetta tuotettiin EU35-maissa vuonna 2012 yhteensä noin 10,6 % koko maailman tuotannosta. Suomen osuus Euroopan kromimalmin tuotannosta oli noin 16,5 %. Suomen lisäksi kromia tuotettiin merkittäviä määriä vain Turkissa, jossa tuotettiin kromia noin 83,5 % Euroopan kokonaistuotannosta. Euroopan komissio (2014a) on listannut kromin kriittiseksi raaka-aineeksi vuonna 2014. Kromi ei ollut vielä edellisellä, vuonna 2010 julkaistulla, kriittisten raaka-aineiden listalla. Euroopan komission mukaan kromi luettiin kriittiseksi, koska kromin saatavuusriski on kasvanut. Merkittävä osa tuotannosta on rajoittunut yksittäisiin päätuottajamaihin. Kromin taloudellinen merkitys on 53 puolestaan hieman laskenut, koska sen käyttökohteet ovat osittain muuttuneet. Lisäksi kromista arvellaan olevan hieman ylituotantoa Euroopassa. Kupari Vuonna 2013 Suomeen tuotiin kuparia noin 392 000 tonnia. Suurimmat kuparintuojamaat ovat Peru, Portugali ja Chile. (Tulli 2015) Vuonna 2013 kuparimalmia ja -rikastetta tuotettiin Suomessa noin 146 000 tonnia. (Vuorimiesyhdistys ry 2014) Kuparia louhitaan Suomessa viidessä eri kaivoksessa (Hitura, Kevitsa, Kylylahti, Pyhäsalmi ja Talvivaara). Hituran ja Talvivaaran kaivosten louhinta on lopetettu väliaikaisesti tai kokonaan (Tukes 2014, Tukes, O. Leinonen, henkilökohtainen tiedonanto 20.1.2015). Brownin ym. (2015) mukaan vuonna 2013 Suomessa tuotettiin noin 34 500 tonnia jalostettua kuparia. Chile on maailman suurin kuparin tuottaja noin 32 %:n osuudella kokonaistuotannosta. Kuparia tuotetaan paljon myös Kiinassa (n. 10 %), Perussa (n. 8 %) ja Yhdysvalloissa (n. 7 %). EU35-maissa tuotetaan noin 5,8 % koko maailman kuparintuotannosta. EU35-maiden suurin kuparintuottajamaa on Puola (n. 43,6 % EU35-maiden tuotannosta). (Brown ym. 2014) Nikkeli Vuonna 2013 Suomeen tuotiin nikkelimalmia ja -rikastetta noin 240 000 tonnia. Suurimmat nikkelintuojamaat olivat Etelä-Afrikka (n. 67,5 % nikkelimalmin ja -rikasteen tuonnista) ja Brasilia (n. 23,4 %). (Tulli 2015) Vuonna 2013 nikkelimalmia ja -rikastetta tuotettiin Suomessa noin 138 000 tonnia. (Vuorimiesyhdistys ry 2014) Suomessa louhitaan nikkeliä yhteensä neljässä eri kaivoksessa (Hitura, Kevitsa, Kylylahti ja Talvivaara). Hituran- ja Talvivaaran kaivosten louhinta on lopetettu väliaikaisesti tai kokonaan. (Tukes 2014, Tukes, O. Leinonen, henkilökohtainen tiedonanto 20.1.2015) Brownin ym. (2015) mukaan vuonna 2013 Suomessa tuotettiin noin 44 500 tonnia jalostettua nikkeliä. Brownin ym. (2014) mukaan nikkeliä louhitaan useassa eri maassa. Vuonna 2012 nikkelin kaivostuotantoa oli eniten Filippiineillä (n. 17 % koko maailman tuotannosta). Nikkeliä louhitaan 54 paljon myös Venäjällä (n. 14 %), Indonesiassa (n. 13 %), Australiassa (n. 13 %) ja Kanadassa (n. 11 %). EU35-maissa tuotetaan vain noin 3,5 % maailman nikkelituotannosta. Suomen osuus tästä on noin 29,5 %. Muita suuria nikkelintuottajia Euroopassa ovat Kreikka (n. 32,6 % EU35-maiden tuotannosta) ja Makedonia (n. 29 %). Jalostetun nikkelin suurin tuottajamaa on Kiina (29 % kokonaistuotannosta). Rauta Vuonna 2013 Suomeen tuotiin noin 2 900 000 tonnia rautamalmia ja -rikastetta. Suurimmat tuojamaat olivat Ruotsi (noin 80 % raudan tuonnista) ja Venäjä (n. 20 %). (Tulli 2015) Suomessa Pyhäsalmen kaivoksella tuotetaan pyriittiä eli rikkirikastetta josta valmistetaan mm. rikkihappoa. (Tukes 2014) Sivutuotteena saadaan rautaa, mutta sen tarkka määrä ei ole tiedossa. Brownin ym. (2014) mukaan Kiina on maailman suurin rautamalmin ja -rikasteen tuottaja. Vuonna 2012 Kiinan osuus oli noin 44 % koko maailman rautamalmintuotannosta. Myös Australia (18 %) ja Brasilia (13 %) ovat suuria rautamalmin tuottajamaita. EU35-maat tuottavat vain 1,3 % koko maailman rautamalmista. Niistä selvästi eniten tuottaa Ruotsi (noin 67,1 % EU35-maiden raudantuotannosta). Sinkki Vuonna 2013 Suomeen tuotiin sinkkimalmia ja -rikastetta noin 546 000 tonnia. Suurimmat tuojamaat ovat Ruotsi (n. 42 % sinkkimalmin ja -rikasteen tuonnista), Irlanti (n. 37 %) ja Yhdysvallat (n. 12 %). (Tulli 2015) Suomessa tuotettiin vuonna 2013 sinkkimalmia ja -rikastetta noin 73 000 tonnia. (Vuorimiesyhdistys ry 2014) Suomessa louhitaan sinkkiä yhteensä kolmelta eri kaivokselta (Kylylahti, Pyhäsalmi ja Talvivaara). Talvivaaran kaivoksen louhinta on lopetettu väliaikaisesti tai kokonaan. (Tukes 2014, Tukes, O. Leinonen, henkilökohtainen tiedonanto 20.1.2015) Brownin ym. (2014) mukaan Kiina on sinkkimalmin ja -rikasteen suurin tuottajamaa (noin 36 % maailman sinkkimalmin ja -rikasteen tuotannosta). Sinkkimalmia ja -rikastetta tuotetaan paljon myös Australiassa (n. 11 %) ja Perussa (n. 9 %). EU35-maissa tuotetaan noin 7,3 % koko maailman 55 sinkkimalmista ja -rikasteesta. EU35-maiden suurimmat sinkkimalmin ja -rikasteen tuottajat ovat Irlanti (n. 34,2 %), Turkki (n. 19,9 %) ja Ruotsi (n. 19,1 %). 6.1.2. Metallien tarkastelu teollisuuden raaka-ainetarpeen, viennin ja saatavuuden näkökulmasta Tutkimalla metallimalmien ja -rikasteiden tuontia ulkomailta ja tuotantoa Suomessa, sekä metallien ja niistä valmistettujen tuotteiden vientiä, saadaan käsitys eri metallien raaka-ainevirtojen määrästä ja arvosta. Eri metalleista koostuvat raaka-ainevirrat kuvastavat myös teollisuuden raaka-ainetarvetta. Metallimalmien ja -rikasteiden tuonnin ja tuotannon osalta tarkastellaan määrää (kg), koska tuotannon osalta ei ole saatavissa tuotannon arvoa (eur). Metallien ja niistä valmistettujen tavaroiden osalta tarkastellaan viennin arvoa (eur), koska sinkin osalta ei ole saatavissa viennin määrää (kg). Täytyy muistaa, että määrä ja arvo eivät ole suoraan verrannollisia toisiinsa. Tästä huolimatta, voidaan muodostaa käsitys eri metallien raaka-ainevirroista. Taulukossa 10 on esitetty metallimalmien ja -rikasteiden ulkomaan tuonnin ja Suomen tuotannon yhteenlaskettu määrä. Taulukosta 10 nähdään, että rautamalmien ja -rikasteiden tuontimäärä on huomattavasti suurempi verrattuna muihin metalleihin. Myös kromi-, sinkki-, kupari- ja nikkelimalmien ja -rikasteiden yhteenlasketut tuonti- ja tuotantomäärät ovat suuria. (Tulli 2015) Taulukko 10. Metallimalmien ja -rikasteiden tuonti ulkomailta ja tuotanto Suomessa vuonna 2013. (Vuorimiesyhdistys ry 2014, Tulli 2015) Vientiä tarkastellaan metalliteollisuuden näkökulmasta tutkimalla metallien ja niistä valmistettujen tavaroiden vientiä (kuvio 42). Metallien ja niistä valmistettujen tavaroiden viennin tarkastelu on mielekkäämpää, kuin esimerkiksi metallia sisältävien koneiden ja laitteiden viennin tarkastelu, koska metallit ja niistä valmistetut tavarat ovat yksinkertaisempia. Metallia sisältävät koneet ja laitteet ovat monimutkaisia, ja niissä voi olla useita eri raaka-aineita sisältäviä komponentteja, joka hankaloittaa eri metallien raaka-ainevirtojen tarkastelua. Lisäksi metallien jalostus ja metallituotteiden valmistus muodostavat yhdessä suurimman osuuden metalliteollisuuden eri toimialojen myydyn tuotannon arvosta (kuvio 19, s. 27). 56 Metallimalmien ja -rikasteiden vientiä ei tarkastella syvällisemmin tässä selvitystyössä, koska niitä viedään arvollisesti ja määrällisesti niin vähän verrattuna tuonnin arvoon ja määrään (kuvio 23 s. 36). Kuvio 42. Metallisten valmisteiden ja tavaroiden vienti (eur) vuonna 2013. (Tulli 2015) Kuviosta 42 huomataan, että rauta ja teräs, sekä niistä valmistetut tavarat muodostavat suurimman osuuden viennin arvosta. Kun verrataan metallimalmien ja -rikasteiden tuotannon ja tuonnin yhteenlaskettua määrää metallien ja niistä valmistettujen tavaroiden viennin arvoon, huomataan yhteys raaka-aineiden ja tuotteiden välillä: raudan ja teräksen raaka-ainevirrat ovat suurimmat niin arvollisesti kuin määrällisestikin. Metallinjalostajat ry:n (2014) mukaan teräksenvalmistuksen tärkeimpiä malmiraaka-aineita ovat rauta-, kromi-, ja nikkelimalmit. Näin ollen voidaan todeta, että teräksen tuotantoa varten on tärkeää että raudan, kromin ja nikkelin saatavuus on turvattu. Lisäksi rautaa ja nikkeliä sekä niistä valmistettuja tavaroita viedään paljon sellaisenaan. Kromi on lisäksi Euroopan komission (2014a) kriittisten raaka-aineiden listalla. Brownin ym. (2014) mukaan vuonna 2013 Suomen osuus Euroopan kromimalmin tuotannosta oli noin 16,5 %. Tämä oli noin 3,4 % koko maailman kromirikasteen tuotannosta. Taulukkoa 10 ja kuviota 42 vertaamalla voidaan myös todeta että kupari- ja sinkkimalmeja ja rikasteita tuotetaan, sekä tuodaan paljon. Lisäksi kuparia ja sinkkiä sekä niistä valmistettuja tavaroita viedään paljon. 57 Alumiinimalmeja ja -rikasteita tuodaan huomattavasti vähemmän kuin muita metallimalmeja ja rikasteita, eikä alumiinin tuotantoa ole Suomessa lainkaan. Alumiinia ja siitä valmistettuja tavaroita viedään arvoltaan hieman vähemmän kuin muita kuviossa 42 mainittuja metalleja. Kuvioon 43 on koottu taulukon 10 ja kuvion 42 tiedoista tehdyt päätelmät. Voidaan todeta, että rauta, kromi, nikkeli, kupari ja sinkki ovat Suomen mineraalisia ajureita. Lisäksi alumiini on tärkeä mineraalinen raakaaine. Kuvio 43. Suomen mineraaliset ajurit metalliteollisuuden ja viennin näkökulmasta. 6.2. Jalometallien ja high-tech-metallien tarkastelu 6.2.1. Jalometallien ja high-tech-metallien tuotanto Suomessa, tuonti ulkomailta ja saatavuus Tarkastellaan jalometallien ja high-tech-metallien (hopea, koboltti, kulta, platinaryhmän metallit) tuotantoa Suomessa, tuontia ulkomailta ja saatavuutta raaka-aine kerrallaan: Hopea Tullin (2015) mukaan hopeaa (mukaan lukien kullattu tai platinoitu hopea) tuotiin Suomeen vuonna 2014 yli 14600 kg. Suurimmat tuojamaat vuonna 2014 olivat Norja ja Ruotsi. Hopeaa tuotiin paljon myös Saksasta, Espanjasta, Intiasta ja Italiasta. Vuorimiesyhdistys ry:n (2014) mukaan Suomen kaivoksilta louhitusta malmista tuotettiin vuonna 2013 hopeaa yhteensä noin 2370 kg. Kihlman ym. (2014) lisää että Suomessa louhitaan hopeaa 58 Pyhäsalmen ja Talvivaaran kaivoksilta. Kun lasketaan mukaan myös ulkomailta tuodut raaka-aineet, Suomessa tuotettiin hopeaa yhteensä noin 100 900 kg. Brownin ym. (2014) mukaan vuonna 2012 maailman suurimmat hopean tuottajamaat ovat Meksiko (21 % kokonaistuotannosta), Kiina ja Peru (molemmat 14 % kokonaistuotannosta), Australia (7 % kokonaistuotannosta) ja Venäjä (6 % kokonaistuotannosta). EU35 maissa tuotettiin hopeaa vuonna 2012 yhteensä noin 2 000 000 kg joka oli noin 8,1 % koko maailman tuotannosta. Suomen osuus tästä oli noin 6,3 %. Suurin hopean tuottajamaa EU35 maista oli Puola (56,4 %). Muita suuria hopean tuottajamaita EU35 maissa olivat Ruotsi (15,2 %) ja Turkki (11,6 %). Hopeaa tuotettiin lisäksi Bulgariassa, Espanjassa sekä vähäisempiä määriä mm. Kreikassa, Makedoniassa, Portugalissa ja Romaniassa. (Brown 2014) Koboltti Vuonna 2013 Suomeen tuotiin noin 5 350 tonnia kobolttimalmeja ja -rikastetta. Suurimmat tuojamaat ovat Venäjä ja Itävalta. (Tulli 2015) Tukesin (2014) mukaan Suomessa louhitaan kobolttia Kylylahden kaivokselta. Pokin ym. (2014) mukaan kobolttia saadaan myös ja Kevitsan kaivokselta. Lisäksi kobolttia saatiin Talvivaaran ja Hituran kaivoksilta joissa louhinta on tällä hetkellä lopetettu väliaikaisesti tai kokonaan. Vuonna 2013 Suomessa tuotettiin noin 76 000 tonnia kobolttirikastetta (Vuorimiesyhdistys ry 2014) ja noin 10 800 tonnia metallista kobolttia (Brown ym. 2015). Brownin ym. (2014) mukaan Kongon demokraattinen tasavalta oli vuonna 2012 kobolttimalmin suurin tuottajamaa (68 % kokonaistuotannosta). Vuonna 2012 kobolttimetallia tuotti eniten Kiina (38 % kokonaistuotannosta) ja toiseksi eniten Suomi (13 %). Suomi on suurin EU35-maiden koboltin tuottajamaa noin 60 % osuudella. (Brown 2014) Koboltti on Euroopan komission (2014a) kriittisten raaka-aineiden listalla. Kulta Tullin (2015) mukaan kultaa (mukaan lukien platinoitu kulta) tuotiin muokkaamattomana, puolivalmisteena ja jauheena vuonna 2014 noin 1000 kg. Suurimmat tuojamaat vuonna 2014 olivat Sveitsi, Norja, Saksa ja Ruotsi. 59 Tukesin (2014, Tukes, O. Leinonen, henkilökohtainen tiedonanto 20.1.2015) mukaan Suomessa louhitaan kultaa yhteensä kuudelta eri kaivokselta (Jokisivu, Laiva, Orivesi, Pahtavaara, Pampalo ja Suurikuusikko). Laivan- ja Pahtavaaran kaivosten louhinta on lopetettu väliaikaisesti tai kokonaan. Vuorimiesyhdistys ry:n (2014) mukaan Suomen kaivoksilta louhitusta malmista tuotettiin kultaa vuonna 2013 noin 8389 kg. Kun lasketaan mukaan myös ulkomailta tuodut raaka-aineet, Suomessa tuotettiin kultaa yhteensä noin 10 000 kg. Brownin ym. (2014) mukaan Kiina on maailman suurin kullan tuottajamaa 15 %:n osuudella kokonaistuotannosta. Myös Australiassa (10 % kokonaistuotannosta), Yhdysvalloissa (9 %) ja Venäjällä (7 %) tuotettiin paljon kultaa vuonna 2012. Vuonna 2012 EU35-maissa tuotettiin kultaa noin 2,1 % koko maailman kullan tuotannosta, yhteensä noin 57 000 kg. Suomen osuus tästä oli noin 19,1 %. Suurin kullan tuottajamaa EU35-maista oli Turkki 49,3 %:n osuudella kokonaistuotannosta. Suomen ohella kultaa tuottivat Turkin jälkeen eniten Bulgaria (12,5 %) ja Ruotsi (10,6 %). (Brown 2014) Platinaryhmän metallit (PGM) Tullin (2015) mukaan Suomeen tuotiin vuonna 2014 noin 25 000 kg platinaa ja noin 147 000 kg palladiumia muokkaamattomana, jauheena ja puolivalmisteena. Platinaa tuotiin eniten Ruotsista, Saksasta ja Ranskasta. Palladiumia tuotiin paljon Iso-Britanniasta, Sveitsistä ja Saksasta. Vuorimiesyhdistys ry:n (2014) mukaan Suomi tuotti vuonna 2013 noin 946 kg platinaa ja 766 kg palladiumia. Tukesin (2014) mukaan PGM-alkuaineita louhitaan Suomessa Kevitsan kaivokselta. Pokin ym. (2014) mukaan platinaa ja palladiumia saatiin myös Hituran kaivokselta. Brownin ym. (2014) mukaan Etelä-Afrikka oli vuonna 2012 maailman suurin platinan tuottajamaa 73 %:n osuudella kokonaistuotannosta. Myös Venäjä tuotti paljon platinaa (14 % kokonaistuotannosta). Brownin ym. (2014) mukaan Venäjä oli vuonna 2012 maailman suurin palladiumin tuottajamaa 45 %:n osuudella kokonaistuotannosta. Myös Etelä-Afrikka tuotti paljon palladiumia (38 % kokonaistuotannosta). Brownin ym. (2014) mukaan vuonna 2013 Suomen PGM-alkuaineiden tuotanto kattoi noin 0,4 % maailman kokonaistuotannosta. 60 Brownin ym. (2014) mukaan Suomi tuotti vuonna 2012 noin 92 % EU35-maiden PGM-alkuaineiden kokonaistuotannosta. PGM-alkuaineet ovat Euroopan komission (2014a) kriittisten raaka-aineiden listalla. 6.2.2 Jalometallien ja high-tech-metallien tarkastelu viennin ja saatavuuden näkökulmasta Jalometallien ja high-tech-metallien tarkastelu ei ole tässä työssä yhtä kattava kuin monen muun metallisen raaka-aineen, koska ne eivät ole teollisuuden raaka-aineina määrällisesti niin merkittäviä kuin muut tarkastellut metallit. Lisäksi niitä viedään arvollisesti ja määrällisesti vähemmän kuin muita tarkasteltuja metalleja tai niistä valmistettuja tuotteita. Jalometallien osalta tarkastellaan ulkomaanviennin arvoa. High-tech-metallien osalta tarkastellaan erityisesti Euroopan komission kriittisten raaka-aineiden listaa. High-tech-metalleissa keskitytään niihin alkuaineisiin mitä Tukes (2014) on ilmoittanut kaivosten louhivan. Vuonna 2014 kultaa vietiin jalometalleista eniten (noin 300 milj. €). Lisäksi vietiin hopeaa (noin 65,5 milj. €) ja palladiumia (noin 35,9 milj. €). Platinaa vietiin vain noin 284 000 euron arvosta (kuvio 44). Kuvio 44. Kullan, hopean ja palladiumin viennin arvo vuonna 2014 (muokkaamattomana, jauheena ja puolivalmisteena mukaan lukien kullattu tai platinoitu hopea ja platinoitu kulta). (Tulli 2015) 61 Tukesin (2014) mukaan Suomessa louhitaan ns. high-tech-metalleista kobolttia ja platinaryhmän metalleista (PGM) platinaa ja palladiumia. Koboltti ja PGM-alkuaineet ovat Euroopan komission (2014a) kriittisten raaka-aineiden listalla. Suomen osuus koko maailman koboltintuotannosta on Brownin ym. (2014) mukaan noin 13 %. Suomi on myös EU35-maiden suurin koboltin tuottajamaa. Suomen osuus koko maailman PGMalkuaineiden tuotannosta on vain noin 0,4 %, mutta EU35-maiden PGM-alkuaineiden tuotannosta, Suomen osuus on jopa 92 %. Jalometallien viennin ja high-tech-metallien kriittisyyden perusteella voidaan todeta, että koboltti ja PGM-alkuaineista platina ja palladium ovat Suomen mineraalisia ajureita. Lisäksi kulta ja hopea ovat tärkeitä mineraalisia raaka-aineita. 6.3. Teollisuusmineraalien ja -kivien sekä rikin tarkastelu 6.3.1. Teollisuusmineraalien ja -kivien sekä rikin tuotanto Suomessa, tuonti ulkomailta ja saatavuus Tarkastellaan teollisuusmineraalien ja -kivien (fosfaatti, kalkkikivi, kaoliini, kvartsi, maasälpä, rikki, talkki, wollastoniitti) tuotantoa Suomessa, tuontia ulkomailta ja saatavuutta raaka-aine kerrallaan: Fosfaatti Brownin ym. (2015) mukaan Suomi tuotti vuonna 2013 noin 877 000 tonnia apatiittia, eli fosfaattikiveä. Apatiittia louhitaan Suomessa Siilinjärven kaivokselta. (Tukes 2014) Brownin ym. (2015) mukaan vuonna 2013 Suomen apatiittituotanto oli noin 0,4 % koko maailman fosfaattikiven tuotannosta. Maailman fosfaattikiven kokonaistuotanto oli yhteensä noin 253 milj. tonnia. Brownin ym. (2014) mukaan vuonna 2012 fosfaattikiven suurin tuottajamaa oli Kiina joka tuotti noin 44 % kokonaistuotannosta. Seuraavaksi eniten fosfaattikiveä tuotettiin Yhdysvalloissa (14 % kokonaistuotannosta), Marokossa (13 %), Perussa (5 %) ja Venäjällä (5 %). 62 Euroopan maista fosfaattikiveä tuotettiin vain Suomessa ja Venäjällä. Venäjän tuotantomäärät olivat yli kymmenkertaiset Suomeen verrattuna. (Brown 2014) Kalkkikivi Tukesin (2014) mukaan kalkkikiviä (kalsiittia ja dolomiittia) louhittiin vuonna 2013 noin 3,7 milj. tonnia yhteensä kolmeltatoista eri kaivokselta (Reetinniemi, Matkusjoki, Putkinotko, Ruokojärvi, Ihalainen, Tytyri, Limberg-Skräbböle, Sipoo, Ryytimaa, Siikainen, Hyypiämäki, Ankele ja Kalkkimaa). Kalkkikiveä tuodaan Suomeen ulkomailta mm. sammuttamattomana kalkkina ja sulatuskalkkikivenä. (Tulli 2015) Kaoliini Tullin (2015) mukaan kaoliinia tuotiin vuonna 2014 noin 103 miljoonan euron arvosta (noin 740 miljoonaa kiloa). Kaoliinia tuodaan useasta eri maasta. Suurimmat tuojamaat vuonna 2014 olivat Yhdysvallat, Brasilia, Iso-Britannia ja Saksa. Kvartsi Vuorimiesyhdistys ry:n (2014) mukaan Suomessa tuotettiin vuosina 2013 ja 2014 noin 100 000 tonnia kvartsia vuodessa. Tukesin (2014) mukaan kvartsia louhittiin vuonna 2013 mm. Kinahmin, Ybbernäsin, Kalkkimaan ja Kännätsalon kaivoksilta. Maasälpä Vuorimiesyhdistys ry:n (2014) mukaan Suomessa tuotetaan vuosittain noin 45 000 tonnia maasälpää. Tukesin (2014) mukaan vuonna 2013 maasälpää louhittiin mm. Sallitun, Ybbernäsin, Sälpän, Kyrkobergetin ja Kännätsalon kaivoksilta. Rikki Vuorimiesyhdistys ry:n (2014) mukaan Suomessa tuotettiin vuonna 2013 noin 994 000 tonnia rikkirikastetta. Rikkirikastetta eli pyriittiä saadaan Pyhäsalmen kaivokselta. (Tukes 2014) 63 Brownin ym. (2014) mukaan maailman suurimpia rikin tuottajamaita olivat Yhdysvallat (13 % maailman kokonaistuotannosta), Venäjä (11 %) ja Kiina (10 %). Jos tarkastellaan pyriitin ja rikkimalmin tuotantoa, maailman suurin tuottajamaa on Kiina (yli 92 % maailman kokonaistuotannosta). Brownin ym. mukaan (2014) vuonna 2012 EU35-maat tuottavat noin 11,7 % maailman rikistä. Saksa on EU35-maiden suurin rikintuottajamaa 20,9 % osuudella. Suomi tuottaa noin 16,1 % EU35-maiden rikin kokonaistuotannosta. Talkki Brownin ym. (2015) mukaan vuonna 2013 Suomessa louhittiin noin 362 000 tonnia talkkia. Suomessa louhitaan talkkia Tukesin (2014) mukaan neljältä eri louhokselta tai kaivokselta (Horsmanaho, Pehmytkivi, Punasuo ja Uutela). Suomen tuottama talkki on noin 4,5 % maailman kokonaistuotannosta. Vuonna 2013 maailman talkin kokonaistuotanto oli yhteensä noin 8 milj. tonnia. (Brown ym. 2015) Brownin ym. (2014) mukaan Kiina oli maailman suurin talkin tuottajamaa (noin 28 % kokonaistuotannosta). Talkkia tuotettiin paljon myös Intiassa (15 % kokonaistuotannosta), Yhdysvalloissa (8 %), sekä Etelä-Koreassa, Meksikossa ja Brasiliassa (noin 6 % kussakin). EU35-maissa louhitaan noin 14 % maailman talkista. Vuonna 2012 Ranska louhi eniten talkkia EU35-maista (noin 36,9 %). Suomen osuus EU35-maiden talkintuotannosta oli lähes yhtä suuri, n. 36,6 %. Wollastoniitti Tukesin (2014) mukaan Suomessa tuotetaan wollastoniittia Ihalaisten kaivoksella. Brown ym. (2015) lisää että Suomessa tuotettiin vuonna 2013 noin 12 000 tonnia wollastoniittia. Brownin ym. (2014) mukaan vuonna 2012 Kiina oli maailman suurin wollastoniitin tuottajamaa (50 % maailman kokonaistuotannosta). Myös Intiassa (25 % kokonaistuotannosta), Yhdysvalloissa (12 %), Meksikossa (9 %) sekä Suomessa ja Espanjassa tuotettiin wollastoniittia (2 % molemmissa). Brown ym. (2015) täydentää että myös Turkissa uskotaan louhittavan wollastoniittia. 64 6.3.2 Teollisuusmineraalien ja -kivien sekä rikin tarkastelu teollisuuden raaka-ainetarpeen, viennin ja saatavuuden näkökulmasta Teollisuusmineraalien ja -kivien tarvetta teollisuuden raaka-aineina on hankala tarkastella, koska niitä käytetään hyvin laajasti monissa eri tuotteissa. Tuotanto, tuonti- ja vientilukuja tutkimalla saadaan kuitenkin jonkinlainen käsitys teollisuusmineraalien ja -kivien raaka-ainevirroista. Suomessa tuotetaan määrällisesti paljon apatiittia eli fosfaattikiveä, talkkia ja kalkkikiveä sekä rikkirikastetta. Lisäksi tuotetaan mm. kvartsia, maasälpää ja wollastoniittia (kuviot 15 ja 17, s. 22 23). Suomeen tuodaan ulkomailta paljon kaoliinia ja kalkkikivituotteita. Talkkia menee myös vientiin, mutta muuten Suomessa tuotetut teollisuusmineraalit ja -kivet käytetään pääsääntöisesti kotimaassa (kuvio 39, s. 50). Esimerkiksi paperi- ja selluteollisuus hyödyntää mm. kalkkikiveä, kaoliinia ja talkkia. Lasi- ja keramiikkateollisuus hyödyntää mm. kaoliinia, talkkia, kvartsia, maasälpää ja wollastoniittia. (Riistama ym. 2003, Haapala 1988) Fosfaattikivi on Euroopan komission (2014a) kriittisten raaka-aineiden listalla. Brownin ym. (2015) mukaan vuonna 2013 Suomen apatiittituotanto oli noin 0,4 % koko maailman fosfaattikiven tuotannosta. Vuonna 2013 fosfaattikiveä tuotettiin Euroopan maista vain Suomessa ja Venäjällä. Voidaan todeta, että fosfaatti (eli apatiitti) on Suomen mineraalinen ajuri. Lisäksi kalkkikivi, kaoliini, kvartsi, maasälpä, rikki, talkki ja wollastoniitti ovat tärkeitä mineraalisia raaka-aineita. 7. SUOMEN MINERAALISET AJURIT Tässä kappaleessa kootaan yhteen aikaisemmat päätelmät, joista on johdettu Suomen mineraaliset ajurit teollisuuden raaka-ainetarpeen ja viennin näkökulmasta, ottaen huomioon myös Euroopan komission kriittisten raaka-aineiden lista. Päätelmiä tarkastellaan kahdessa osassa: metallien, jalometallien ja high-tech-metallien tarkastelu sekä teollisuusmineraalien ja -kivien tarkastelu. Lopuksi tulokset kootaan yhteen kappaleessa 7.3. Suomen mineraaliset ajurit. 65 7.1. Metallit, jalometallit ja high-tech-metallit ajuriraaka-aineina Suomen metallinjalostus on riippuvainen tuonnista ja metallimalmeja sekä -rikasteita tuodaan suuria määriä. Metalleja ja niistä valmistettuja tuotteita myös viedään paljon. Rauta ja teräs sekä niistä valmistetut tuotteet muodostavat suuren osan ulkomaanviennin arvosta. Tämän perusteella voidaan sanoa että rauta ja teräksen valmistuksessa käytettävät raaka-aineet, kromi, nikkeli ja rauta, ovat tärkeitä mineraalisia ajuriraaka-aineita suomalaiselle teollisuudelle ja viennille. Nikkeliä ja siitä valmistettuja tavaroita viedään myös paljon sellaisenaan. Lisäksi kuparia ja sinkkiä sekä niistä valmistettuja tavaroita viedään paljon. Kupari ja sinkki ovat mineraalisia ajuriraaka-aineita. Lisäksi alumiini on tärkeä mineraalinen raaka-aine. Jalometalleista ja high-tech-metalleista kromi, koboltti ja PGM-alkuaineet ovat Euroopan komission kriittisten raaka-aineiden listalla. Voidaan katsoa että kromi, koboltti ja PGM-alkuaineista platina ja palladium ovat Suomen mineraalisia ajuriraaka-aineita. Lisäksi hopea ja kulta ovat tärkeitä mineraalisia raaka-aineita. 7.2. Teollisuusmineraalit ja -kivet ajuriraaka-aineina Suomessa tuotetut teollisuusmineraalit ja -kivet käytetään pääsääntöisesti kotimaassa. Määrällisesti eniten tuotetaan apatiittia, talkkia, kalkkikiveä sekä rikkirikastetta. Lisäksi tuotetaan mm. kvartsia, maasälpää ja wollastoniittia. Talkkia menee myös vientiin. Suomeen tuodaan ulkomailta kaoliinia ja kalkkikivituotteita. Teollisuusmineraalien ja -kivien käyttöä teollisuuden raaka-aineena ja vientiin menevissä tuotteissa on vaikea tarkastella, mutta voidaan todeta että teollisuusmineraaleja ja -kiviä käytetään raakaaineena mm. paperi-, lasi- ja keramiikkateollisuudessa. Fosfaatti on Euroopan komission kriittisten raaka-aineiden listalla. Voidaan todeta että apatiitti eli fosfaatti on mineraalinen ajuriraaka-aine. Lisäksi kalkkikivi, kaoliini, kvartsi, maasälpä, rikki, talkki ja wollastoniitti ovat tärkeitä mineraalisia raaka-aineita. 66 7.3. Suomen mineraaliset ajurit Suomen mineraalisia ajuriraaka-aineita ovat teollisuuden raaka-ainetarpeen ja viennin näkökulmasta kromi, kupari, nikkeli, rauta ja sinkki. Lisäksi fosfaatti (apatiitti), koboltti ja PGM-alkuaineet (platina ja palladium) luetaan mineraalisiksi ajuriraaka-aineiksi, koska ne Euroopan komission (2014a) kriittisten raaka-aineiden listalla (taulukko 11). Taulukossa 12. on esitetty muut mineraaliset raakaaineet, joiden katsotaan olevan tärkeitä Suomen teollisuudelle ja viennille. Taulukko 11. Suomen mineraaliset ajuriraaka-aineet. Taulukko 12. Muut Suomelle tärkeät mineraaliset raaka-aineet. 67 LÄHTEET Belvedere Resources Ltd. 2014: Belvedere Reports Third Quarter 2014 Financial and Operating Results. Vancouver, Kanada. 3 s. Saatavilla verkkosivulla: http://www.belvedere-resources.com/assets/20141129-Q3-2014-Financial-Results.pdf Brown, T. J., Idoine, N. E., Hobbs, S. F., Mills A. J. 2014: European Mineral Statistics 2008-2012: A product of the World Mineral Statistics database. British Geological Survey. Nottingham, Britannia. 370 s. Saatavilla verkkosivulla: http://www.bgs.ac.uk/mineralsuk/statistics/worldStatistics.html Brown, T. J., Wrighton, C. E., Raycraft, E. R., Shaw, R. A., Deady, E. A., Rippingale, J., Bide, T., Idoine, N. E. 2015: World Mineral Production 2009-2013. British Geological Survey. Nottingham, Britannia. 80 s. Saatavilla verkkosivulla: http://www.bgs.ac.uk/mineralsuk/statistics/worldArchive.html Burattoni, M., Suni, P. 2014: World Trade and Commodity Prices in 2014 – mid-2016. AIECE Group Report November 2014. 74 s. Saatavilla verkkosivulla: http://sites.uclouvain.be/aiece/password/WCP-11-2014.pdf Euroopan komissio 2014a: Report on critical raw materials for the EU, Report of the Ad hoc Working Group on defining critical raw materials. Brysseli, Belgia. 41 s. Saatavilla verkkosivulla: http://www.ec.europa.eu/enterprise/policies/raw-materials/critical/index_en.htm Euroopan komissio 2014b: Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevien tinan, tantaalin ja volframin, niiden malmien ja kullan toimitusketjuun sovellettavan, vastuullisten tuojien omaehtoiseen vakuutukseen perustuvan unionin due diligence – järjestelmän perustamisesta. Brysseli, Belgia. 37 s. Saatavilla verkkosivulla: http://eur-lex.europa.eu/resource.html?uri=cellar:5de359c4-a5f8-11e3-843801aa75ed71a1.0014.01/DOC_1&format=PDF 68 Euroopan Komissio 2014c: Yhteinen tiedonanto Euroopan parlamenteille ja neuvostolle: Konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevien mineraalien vastuullinen hankinta – Yhteinen lähestymistapa EU:lle. Brysseli, Belgia. 13 s. Geologian tutkimuskeskus (GTK) 2010: Lehdistötiedote: Euroopan talous tarvitsee metalleja ja malmeja. Julkaistu 29.6.2010. Saatavilla verkkosivulla: http://www.gtk.fi/ajankohtaista/media/uutisarkisto/index.html?year=2010&number=52&newsType =In_focus Geologian tutkimuskeskus (GTK) 2014: Teollisuuskaivos kartta 2013. GTK:n internetsivut: http://www.gtk.fi/geologia/luonnonvarat/teollisuusmineraalit/ Sivustolla vierailtu 1.3.2015. Sivuston ylläpitäjä GTK. Geologian tutkimuskeskus (GTK) 2015: Mineral Deposits and Exploration. GTK:n internetsivut: http://fi.gtk.fi/tietopalvelut/karttapalvelut/index.html Sivuston ylläpitäjä GTK. Sivustolla vierailtu 1.3.2015. Haapala, I. 1988: Suomen teollisuusmineraalit ja teollisuuskivet. Yliopistopaino. Helsinki. 168 s. Hernesniemi, H., Berg-Andersson, B., Rantala, O., Suni, P. 2011: Kalliosta kullaksi kummusta klusteriksi, Suomen mineraaliklusterin vaikuttavuusselvitys. Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos ETLA, Taloustieto Oy. Helsinki. 241 s. Jeffery, W. G. 2001: Metallien maailma. Malmista metalliksi ja käyttöön. ICME. Ottawa, Kanada. 50 s. Kihlman, S., Lauri, L. S., Kivinen, M. 2014: Geologian tutkimuskeskus: Tutkimusraportti 213: Kriittisten metallien ja mineraalien maailmanlaajuinen tuotanto ja malmipotentiaali Suomessa sekä Suomen metallikaivosteollisuuden mahdolliset kehityspolut matalahiilisessä yhteiskunnassa. Elvi Turtiainen Oy. Espoo. 119 s. Saatavilla verkkosivulla: http://tupa.gtk.fi/julkaisu/tutkimusraportti/tr_213.pdf 69 Kihlman, S, Lauri, L. S., 2013: Geologian tutkimuskeskus, Arkistoraportti: Kriittiset metallit ja mineraalit sekä niiden alueellinen jakautuminen ja esiintymispotentiaali Suomen ja Fennoskandian alueilla. Geologian tutkimuskeskus, Pohjois-Suomen yksikkö. Rovaniemi. 18 s. Saatavilla verkkosivulla: http://arkisto.gtk.fi/2013/102_2013.pdf Kokko, M., 2014: Toimialaraportti: Kaivosteollisuus 2/2014. Työ- ja elinkeinoministeriön ja Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten julkaisu. 72 s. Saatavilla verkkosivulla: http://www.temtoimialapalvelu.fi/files/2253 /Kaivosteollisuus_marraskuu_2014.pdf Lappland Goldminers AB (publ) 2014: Lehdistötiedote: Lappland Goldminers files for bankruptcy. Julkaistu 31.3.2014. Saatavilla verkkosivulla: http://mb.cision.com/Main/8073/9560486/226820.pdf Lapp, T., Iikkainen P. 2014: Suomen ja ulkomaiden välisen meriliikenteen ennuste 2040. Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä 51/2014. Liikennevirasto. Helsinki. 76 s. Lehtinen, M. J. 2012: Industrial Minerals and Rocks Shadowed by Economic Uncertainty. Kemialehti, 5/2012, Vol. 39: 56 - 58. Forssa Print, Forssa. Liikennevirasto 2013: Kaivostoiminnan liikenteelliset tarpeet pohjoisessa -esiselvitys, työryhmän taustaraportti. Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä 11/2013. Helsinki. 136s. Saatavilla verkkosivulla: http://www2.liikennevirasto.fi/julkaisut/pdf3/lts_2013-11_kaivostoiminnan_liikenteelliset_web.pdf London Metal Exchange (LME) 2015: Värimetallien hintagraafit. Verkkosivulta: http://www.lme.com/metals/non-ferrous/ Sivuston ylläpitäjä London Metal Exchange. Sivulla vierailtu 4.2.2015. Melanen, M., Palperi, M., Viitanen, M., Dahlbo, H., Uusitalo, S., Juutinen, A., Lohi, T., Koskela, S., Seppälä, J. 2000: Metallivirrat ja romunkierrätys Suomessa. Julkaisusarja: Suomen ympäristö 140. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 138 s. Saatavilla verkkosivulla: http://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/40376/SY_401.pdf?sequence=3 70 Metallinjalostajat ry ja Teknologiateollisuus ry 2014: Metallien jalostuksen rakennekatsaus. Teknologiateollisuus ry. Helsinki. 10 s. Saatavilla verkkosivulla: http://www.epressi.com/media/userfiles/10944/1405324171/mj_rakennekatsaus.pdf Metallinjalostajat ry 2014b: Teräskirja. Bookwell Oy. Helsinki. 112 s. Nikinmaa, T. 2014: Kone- ja metallituoteteollisuuden visio 2025. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (ETLA) raportti 28. ETLA. Helsinki. 52 s. Saatavilla verkkosivulla: http://www.etla.fi/wp-content/uploads/ETLA-Raportit-Reports-28.pdf Nordic Mines AB (publ) 2013: Tilinpäätöstiedote 2013. 22 s. Saatavilla verkkosivulla: http://www.nordicmines.com/sites/default/files/2014-0206%20NordicMines%20Q4%202013%20FIN_FINAL.pdf Nordic Mines AB (publ) 2014: Nordic Mines AB (publ) Interim report January – September 2014. 20 s. Saatavilla verkkosivulla: http://www.nordicmines.com/sites/default/files/Nordic%20Mines%20AB%20%28publ%29%20inte rim%20report%20third%20quarter%202014%20%281%29.pdf OECD 2013: OECD Due Diligence Guidance for Responsible Supply Chains of Minerals from Conflict-Affected and High-Risk Areas. OECD Publishing. Pariisi, Ranska. 118 s. Pokki, J., Aumo, R., Kananoja, T., Ahtola, T., Hyvärinen, J., Kallio, J., Kinnunen, K., Luodes, H., Sarapää, O., Selonen, O., Tuusjärvi, M., Törmänen, T. ja Virtanen, K., 2014: Geologian tutkimuskeskus: Tutkimusraportti 210: Geologisten luonnonvarojen hyödyntäminen Suomessa vuonna 2012. Elvi Turtiainen Oy. Espoo. 67s. Riistama, K., Laitinen J., Vuori, M. 2003: Suomen kemianteollisuus. Chemas. Tammer-paino, Helsinki. 272 s. 71 Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj 2014: Pörssitiedote 28.11.2014: Talvivaaran Kaivososakeyhtiön katsaus operatiiviseen ja taloudelliseen tilanteeseen ja niiden kehittymiseen tammi-marraskuussa 2014. Saatavilla verkkosivulla: http://hugin.info/136227/R/1875062/660684.pdf Teknologiateollisuus ry 2014: Tilanne ja näkymät 3/2014. Teknologiateollisuus ry. Helsinki. 12s. Saatavilla verkkosivulla: http://teknologiateollisuus.fi/sites/default/files/file_attachments/tt_tilannenak_3_2014_0.pdf TEM (Työ- ja elinkeinoministeriö) 2010a: Suomen mineraalistrategia. Työ- ja elinkeinoministeriö. Vantaa. 19 s. Saatavilla verkkosivulla: http://www.projects.gtk.fi/export/sites/projects/mineraalistrategia/documents/SuomenMineraalistrat egia_2.pdf TEM (Työ- ja elinkeinoministeriö) 2010b: Älykäs ja vastuullinen luonnonvaratalous – Valtioneuvoston luonnonvaraselonteko eduskunnalle. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, energia ja ilmasto, 69/2010. Edita Publishing Oy. 68 s. Saatavilla verkkosivulla: http://www.tem.fi/files/28516/TEM_69_2010_netti.pdf TEM (Työ- ja elinkeinoministeriö) 2014a: Katsaus 2.10.2014: Aasian maiden ohjauskeinot viitoittavat metallien hintatrendejä. Työ- ja elinkeinoministeriö. Helsinki. 2 s. Saatavilla verkkosivulla: http://www.temtoimialapalvelu.fi/files/2220/Kaivosalan_nakymat_syksy_2014.pdf TEM (Työ- ja elinkeinoministeriö) 2014b: Teollisuus osana elinvoimaista elinkeinorakennetta – Teollisuuden globaalit trendit, Suomen teollisuuden tilanne ja uudistuvan suomalaisen teollisuuden askelmerkit. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Elinkeino- ja innovaatio-osasto 20/2014. Edita Publishing Oy. Helsinki. 96 s. Saatavilla verkkosivulla: http://www.tem.fi/files/40071/TEMjul_20_2014_09062014.pdf The World Bank Group 2014: Worldwide Governance Indicators (WGI). The World Bank Groupin verkkosivu: http://info.worldbank.org/governance/wgi/index.aspx#reports Sivuston ylläpitäjä The World Bank Group. Sivustolla vierailtu 8.3.2015. 72 Tilastokeskus, 2014: Teollisuustuotanto 2013. Suomen virallinen tilasto (SVT). Edita Publishing Oy. 11 s. Saatavilla verkkosivulla: http://tilastokeskus.fi/til/tti/2013/tti_2013_2014-12-10_fi.pdf Tilastokeskus, 2015. Teollisuustilastoa 2013. Suomen virallinen tilasto (SVT). Tilastokeskuksen verkkosivu: http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_teollisuus.html Sivustoa ylläpitää tilastokeskus. Sivua päivitetty viimeksi 2.3.2015. Sivustolla vierailtu 25.3.2015. Tulli, 2013. Kauppa 2013: Kaivannais- ja louhintatuotteiden kauppa. Helsinki. Saatavilla verkkosivulla: http://www.tulli.fi/fi/tiedotteet/ulkomaankauppatilastot/katsaukset/toimialat/kaivannais13/liitteet/20 13_M14.pdf Tulli, 2014a. Kauppa 2014: Tavaroiden ulkomaankaupan kuukausitilasto 2014 syyskuu. Saatavilla verkkosivulla: http://www.tulli.fi/fi/tiedotteet/ulkomaankauppatilastot/tilastot/kktilasto/092014/liitteet/2014_K09.p df Tulli, 2014b. Kauppa 2013: Ulkomaankaupan kuljetukset 2013. Suomen virallinen tilasto. Helsinki. Saatavilla verkkosivulla: http://www.tulli.fi/fi/tiedotteet/ulkomaankauppatilastot/tilastot/kuljetukset/kuljetukset13/liitteet/201 4_M09.pdf Tulli, 2015: Ulkomaankauppatilastot. Tullin internetsivut, Uljas-tietokanta: http://uljas.tulli.fi/ Sivuston ylläpitäjä Tulli. Sivustolla vierailtu 29.3.2015. Tukes (Turvallisuus- ja kemikaalivirasto) 2012: Vuoriteollisuustilasto 2011. Tukesin internetsivut: http://www.tukes.fi/Tiedostot/kaivokset/tilastot/vuoriteollisuustilasto_2011%20final%2020120329. pdf Sivuston ylläpitäjä Tukes. Sivustolla vierailtu 28.1.2015. Tukes (Turvallisuus- ja kemikaalivirasto), 2013. Vuoriteollisuustilasto 2012. Tukesin internetsivut: http://www.tukes.fi/Tiedostot/kaivokset/tilastot/VUORI2012.pdf Sivustolla vierailtu 28.1.2015 Sivuston ylläpitäjä Tukes. 73 Tukes (Turvallisuus- ja kemikaalivirasto), 2014. Vuoriteollisuustilasto 2013. Tukesin internetsivut: http://www.tukes.fi/Tiedostot/kaivokset/tilastot /VUORI2013.pdf Sivuston ylläpitäjä Tukes. Sivustolla vierailtu 28.1.2015. Uusisuo, M. 2012: Toimialaraportti: Kaivosteollisuus 2/2012. Työ- ja elinkeinoministeriön ja Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten julkaisu. 118 s. Saatavilla verkkosivulla: http://www.temtoimialapalvelu.fi/files/1605/Kaivosteollisuus2012_web.pdf Vuorimiesyhdistys – Bergmannaföreningen r.y. 2010: Tilastotietoja vuoriteollisuudesta 2009. Materia-lehti 2/2010, 68. vuosikerta. s. 57. Tammisaaren Kirjapaino Oy. Tammisaari. 72 s. Saatavilla verkkosivulla: http://www.vuorimiesyhdistys.fi/sites/default/files/materia/pdf/Materia_2010-2.pdf Vuorimiesyhdistys – Bergmannaföreningen r.y. 2011: Tilastotietoja vuoriteollisuudesta 2010. Materia-lehti 2/2011, 69. vuosikerta. s. 57. Tammisaaren Kirjapaino Oy. Tammisaari. 80s. Saatavilla verkkosivulla: http://www.vuorimiesyhdistys.fi/sites/default/files/materia/pdf/Materia_2011-2.pdf Vuorimiesyhdistys – Bergmannaföreningen r.y. 2014: Rikasteiden, metallien, mineraalien ja vuolukiven tuotantoluvut. Materia-lehti 2/2014, 72. vuosikerta. s. 86. Mariehamns Tryckeri Ab. Maarianhamina. 96 s. Saatavilla verkkosivulla: http://www.vuorimiesyhdistys.fi/sites/default/files/materia/pdf/Materia%202-14_web.pdf 74 LIITTEET Liite 1. Tilastotietoja vuoriteollisuudesta 2013. (Tukes 2014) 75 Liite 2. Vienti- ja tuontitilastoissa käytetyt CN- ja CPA-tullinimikkeet 26011100 (2002--.) Rautamalmit ja -rikasteet, agglomeroimattomat (paitsi pasutetut rautapyriitit) 26011200 (2002--.) Rautamalmit ja -rikasteet, agglomeroidut (paitsi pasutetut rautapyriitit) 26020000 (2002--.) Mangaanimalmit ja -rikasteet, myös rautapitoiset mangaanimalmit ja -rikasteet, joissa on mangaania >= 20% kuiva-aineen painosta 26030000 (2002--.) Kuparimalmit ja -rikasteet 26040000 (2002--.) Nikkelimalmit ja -rikasteet 26050000 (2002--.) Kobolttimalmit ja -rikasteet 26060000 (2002--.) Alumiinimalmit ja -rikasteet 26070000 (2002--.) Lyijymalmit ja -rikasteet 26080000 (2002--.) Sinkkimalmit ja -rikasteet 26090000 (2002--.) Tinamalmit ja -rikasteet 26100000 (2002--.) Kromimalmit ja -rikasteet 26110000 (2002--.) Volframimalmit ja -rikasteet 26121010 (2002--.) Uraanimalmit ja pikivälke, sekä niiden rikasteet, joissa on > 5 painoprosenttia toriumia *Euratom* 26121090 (2002--.) Uraanimalmit ja -rikasteet (paitsi uraanimalmit ja pikivälke, joissa on > 5 painoprosenttia toriumia) 26122010 (2002--.) Monatsiitti; uraanitorianiitti ja muut toriummalmit ja -rikasteet, joissa on > 20 painoprosenttia toriumia *Euratom* 26122090 (2002--.) Toriummalmit ja -rikasteet (paitsi monatsiitti; uraanitorianiitti ja muut toriummalmit, joissa on > 20 painoprosenttia toriumia) 26131000 (2002--.) Molybdeenimalmit ja -rikasteet, pasutetut 26140000 (2010--.) Titaanimalmit ja -rikasteet 26140010 (2002--2009) Ilmeniitti ja sen rikasteet 26140090 (2002--2009) Titaanimalmit ja -rikasteet (paitsi ilmeniitti ja sen rikasteet) 26151000 (2002--.) Zirkoniummalmit ja -rikasteet 26159000 (2010--.) Niobium-, tantaali- ja vanadiinimalmit ja -rikasteet 26159010 (2002--2009) Niobium- ja tantaalimalmit ja –rikasteet 26159090 (2002--2009) Vanadiinimalmit ja -rikasteet 26161000 (2002--.) Hopeamalmit ja -rikasteet 26169000 (2002--.) Jalometallimalmit ja -rikasteet (paitsi hopeamalmit ja -rikasteet) 26171000 (2002--.) Antimonimalmit ja -rikasteet 26179000 (2002--.) Malmit ja malmirikasteet (paitsi rauta-, mangaani-, kupari-, nikkeli-, koboltti-, alumiini-, lyijy-, sinkki-, tina-, kromi-, volframi-, uraani-, torium-, molybdeeni-, titaani-, niobium-, tantaali-, vanadiini-, zirkonium-, jalometallit) 7106 (2002--.) Hopea, m.l. kullattu tai platinoitu hopea, muokkaamattomana, puolivalmisteena tai jauheena 7108 (2002--.) Kulta, m.l. platinoitu kulta, muokkaamattomana, puolivalmisteena tai jauheena 711011 (2002--.) Platina, muokkaamaton ja jauhe 711019 (2002--.) Platina, puolivalmisteena 711021 (2002--.) Palladium, muokkaamaton ja jauhe 711029 (2002--.) Palladium, puolivalmisteena 76 72 (2002--.) RAUTA JA TERÄS 73 (2002--.) RAUTA- JA TERÄSTAVARAT 74 (2002--.) KUPARI JA KUPARITAVARAT 75 (2002--.) NIKKELI JA NIKKELITAVARAT 76 (2002--.) ALUMIINI JA ALUMIINITAVARAT 78 (2002--.) LYIJY JA LYIJYTAVARAT 79 (2002--.) SINKKI JA SINKKITAVARAT 80 (2002--.) TINA JA TINATAVARAT 81 (2002--.) MUUT EPÄJALOT METALLIT; KERMETIT; NIISTÄ VALMISTETUT TAVARAT 2526 (2002--.) Luonnonsteatiitti, myös karkeasti lohkottu tai ainoastaan sahaamalla tai muulla tavalla suorakaiteen tai neliön muotoisiksi kappaleiksi tai laatoiksi leikattu; talkki 25070020 (2002--.) Kaoliini 25210000 (2002--.) Sulatuskalkkikivi; kalkkikivet, jollaisia käytetään kalkin tai sementin valmistukseen 25221000 (2002--.) Sammuttamaton kalkki 25222000 (2002--.) Sammutettu kalkki C 231 (2008--.) Lasi ja lasituotteet C 232 (2008--.) Tulenkestävät tuotteet C 233 (2008--.) Savesta valmistetut rakennusmateriaalit C 234 (2008--.) Muut posliini- ja keramiikkatuotteet C 235 (2008--.) Sementti, kalkki ja kipsi C 236 (2008--.) Betoni-, kipsi- ja sementtituotteet C 237 (2008--.) Leikattu, muotoiltu ja viimeistelty kivi C 2391 (2008--.) Hiontatuotteet C 2399 (2008--.) Muut ei-metalliset mineraalituotteet, muualle luokittelemattomat C 2012 (2008--.) Värit ja pigmentit C 2013 (2008--.) Muut epäorgaaniset peruskemikaalit C 2014 (2008--.) Muut orgaaniset peruskemikaalit C 2015 (2008--.) Lannoitteet ja typpiyhdisteet C 2016 (2008--.) Ensiömuovit C 203 (2008--.) Maalit, lakat ja vastaavat päällysteet sekä painovärit ja mastis C 205 (2008--.) Muut kemialliset tuotteet C 21 (2008--.) Lääkkeiden lähtöaineet ja lääkevalmisteet C 221 (2008--.) Kumituotteet C 222 (2008--.) Muovituotteet
© Copyright 2024