Kaakon jokitalkkari – hanke
Kaakon jokitalkkari – hanke VUOSIRAPORTTI 2014 Etelä-Karjalan kalatalouskeskus ry Kymenlaakson kalatalouskeskus ry 2 SISÄLLYSLUETTELO 1 HANKKEEN TOIMIALUE JA TOTEUTTAJAORGANISAATIOT 4 2 HANKKEEN KESKEINEN SISÄLTÖ 4 3 HANKKEEN TOIMINTOJEN KUVAUKSET 6 3.1 Kartoitetaan ja tuotetaan tuoretta taustatietoa toiminta-alueen vesistöistä vesialueiden omistajille ja eri viranomais- ja yhteistyötahoille 6 3.2 Viedään vesistöjen kunnostusasioita eteenpäin laajalla alueella 6 3.3 Toteutetaan kunnostuksia käytännössä 6 3.4 Suoritetaan lohikalojen kotiutus- ja tuki-istutuksia mätirasioilla 7 3.5 Huolehditaan kunnostuksien ja istutusten asianmukaisen seurannan järjestämisestä 7 3.6 Haetaan vaelluskalojen liikkumisesta ja lisääntymisestä uutta tietoa 7 3.7 Edistetään eri tahojen huomiota kohdealueen vesistöjen vedenlaatua ja vesiluonnon monimuotoisuutta koskeviin keskeisiin kysymyksiin 3.8 Huolehditaan, että kalavesiä hoidetaan kestävän käytön periaatteiden mukaisesti 4 8 8 KUVAUS KULUNEESTA VUODESTA 8 4.1 Mätirasiaistutukset 9 4.2 Nettisivut, tietoliikenne ja sosiaalinen media 11 4.3 Sähkökoekalastukset 12 4.4 Kunnostus-suunnitelmat, kohteet ja kunnostukset 4.4.1 Joensuunjoki 4.4.2 Siimesoja 4.4.3 Sulunkoski 4.4.4 Kärnänkoski 4.4.5 Sarajoki 15 17 21 23 27 34 4.5 Kartoitukset 36 4.6 Kesämarkkinat ja kalastuspäivä 37 3 5 HANKKEEN RAHOITUS, YHTEISTYÖ JA KUSTANNUKSET 38 6 HANKKEEN NÄKYVYYS, MEDIA JA TIEDOTTAMINEN 40 7 SEMINAARIT 43 8 JATKOTOIMENPITEET 43 9 ALLEKIRJOITTAJAT JA PÄIVÄYS 44 Kansikuva (Pentti Pitkälahti): Mätirasiaistutus Vuolenkosken Pato-ojalla maaliskuussa 2014. LIITTEET Liite 1. Kaakon jokitalkkari – hankkeen nettisivujen etusivu (www.kaakonjokitalkkari.fi) 4 1 HANKKEEN TOIMIALUE JA TOTEUTTAJAORGANISAATIOT Projektin hallinto ja vastuullinen vetäjä on Etelä-Karjalan Kalatalouskeskus ry. Hanketta toteutetaan myös yhdessä Kymenlaakson Kalatalouskeskuksen kanssa. Näiden kahden kalatalouskeskuksen toiminta-alueella Kaakkois-Suomessa on lukuisia vesistöreittejä, joissa toimii lukuisia järjestäytyneitä kalastusalueita ja aktiivisia osakaskuntia (kuva 1). Kuva 1. Kaakkois-Suomen keskeiset jokimuodostumat (Kaakkois-Suomen ELY-keskus 2014). 2 HANKKEEN KESKEINEN SISÄLTÖ Kaakon jokitalkkari – hanke on Kaakkois-Suomen vesistöjen lohikalakantojen säilymiseen ja elvyttämiseen kohdistettu hanke. Hankkeessa tavoitteena on mm. elvyttää, säilyttää ja palauttaa aikojen saatossa heikentyneitä lohikalakantoja Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson vesistöissä. 5 Kaakkois-Suomessa on systemaattisesti kunnostettu vesistöjä ja avattu vaellusesteitä, mutta lähinnä viranomaisten toimesta. Viime vuosina esimerkiksi yhdistysten rooli on korostunut vesistöhankkeiden toteuttajana. Työtä on vielä paljon, sillä varsinkin kalojen luontainen elinkierto monissa paikoissa vielä on estynyt syystä tai toisesta. Tärkeää on ensisijaisesti saada luontaiset kalakannat palautettua niihin kohteisiin, joista ne ovat hävinneet tai voimakkaasti taantuneet. Ihmistoiminnan ja ympäristötekijöiden vuoksi osat kaloista on luokiteltu jo äärimmäisen uhanalaisiksi. Hankkeen perusajatuksena on toimia eri tahoja yhdistävänä toimijana ja kalavesien omistajien yhteistyökumppanina ja apuna. Tehtävänä on saada kalakannat kohti kestävämpää, vahvempaa ja monimuotoisempaa pohjaa. Huomiota kiinnitetään vaellusesteiden poistoon, kunnostusten toteutukseen, elinalueiden kartoitukseen, kalaston seurannan järjestämiseen, yhtenäisiin kalastus-sääntöihin ja istutuksien järjestämiseen ja seurantaan. Hankkeen tavoitteet tukevat monilta osilta myös EU:n vesipuitedirektiivin toteutumista, joissa kalatalouskeskukset ovat edustettuina Kymijoen ja Vuoksen vesienhoidon yhteistyöryhmissä (www.ymparisto.fi/vesienhoito/Kaakkois-Suomi). Hankkeen keskeinen sisältö: Kartoitetaan ja tuotetaan tuoretta taustatietoa toiminta-alueen vesistöistä vesialueiden omistajille ja eri viranomais- ja yhteistyötahoille Viedään vesistöjen kunnostusasioita eteenpäin laajalla alueella Toteutetaan kunnostuksia käytännössä Suoritetaan lohikalojen kotiutus- ja tuki-istutuksia mätirasioilla Huolehditaan kunnostuksien ja istutusten asianmukaisen seurannan järjestämisestä Haetaan vaelluskalojen liikkumisesta ja lisääntymisestä uutta tietoa Edistetään eri tahojen huomiota kohdealueen vesistöjen vedenlaatua ja vesiluonnon monimuotoisuutta koskeviin keskeisiin kysymyksiin Huolehditaan, että kalavesiä hoidetaan kestävän käytön periaatteiden mukaisesti 6 3 HANKKEEN TOIMINTOJEN KUVAUKSET 3.1 Kartoitetaan ja tuotetaan tuoretta taustatietoa toiminta-alueen vesistöistä vesialueiden omistajille ja eri viranomais- ja yhteistyötahoille Hankkeen projektiorganisaatioilla asiantuntemusta hankealueen on laaja-alainen kalataloudesta. kokemus Asiantuntijatehtävät ja monipuolista koostuvat alan järjestötoiminnasta, kalaveden hoidosta ja seurannasta, elinkeinokala – ja raputaloudesta ja edunvalvonnasta. 3.2 Viedään vesistöjen kunnostusasioita eteenpäin laajalla alueella Hankkeeseen palkattava projektin vetäjä ottaa hankkeessa tehtäväkseen viedä vesistöjen kunnostusasioita eteenpäin koko Kaakkois-Suomessa yhteistyössä viranomaisten sekä alueen muiden alan toimijoiden kanssa. Keskeisenä toimenpiteenä on viedä eteenpäin ajatusta luontaisesti lisääntyvistä ja elinvoimaisista lohikalakannoista Kaakkois-Suomen virtavesissä. Projektiorganisaatioiden hyvät ja valmiit kontaktit osakaskuntiin, osakkaisiin, kalastajiin, kalastusalueisiin, kuntiin, teollisuuteen, yrityksiin ja eri viranomaisiin takaavat hankkeelle hyvät edellytykset järjestelmälliseen toimintaan. 3.3 Toteutetaan kunnostuksia käytännössä Lohikalojen lisääntymistä pyritään parantamaan kunnostuksilla, aina siellä missä siihen on parhaat edellytykset. Vesialueiden hoitoa ja kunnostuksia tehdään pitkälle paikallisten osakaskuntien, vesistöjä kuormittavien tahojen, yhdistysten, seurojen ja järjestöjen ja kylien talkooväen avustuksella. Huomiota kiinnitetään myös vesien vedenlaatuun, mahdollisiin vedenlaadullisiin ongelmiin ja vedenlaatua parantaviin lisätoimenpiteisiin. Kunnostuksiin ei ryhdytä vesistöissä, joissa huono vedenlaatu voi kumota kunnostukseen laitetut panokset. 7 Kaikkien keskeisten tahojen mielipiteitä ja toiveita kuuntelemalla voidaan lopulta päästä kaikkia tyydyttävällä tavalla kiitettävään lopputulokseen. 3.4 Suoritetaan lohikalojen kotiutus- ja tuki-istutuksia mätirasioilla Hankealueella suoritetaan kunnostettuihin tai hyviksi havaittuihin kohteisiin lohikalojen istutuksia mätirasia – menetelmän avulla. Mätirasiaistutus – menetelmällä pyritään kotiuttamaan aikojen saatossa menetettyjä tai taantuneita lohikalakantoja alueelle. Mätiistutus – menetelmä on erittäin kustannustehokas ja helppo istutusmuoto. Lisäksi useana peräkkäisenä vuotena toistetulla työllä voidaan saada aikaiseksi tuloksia, joita laitoskasvatuksen läpikäyneillä lohikalojen poikasistutuksilla ei koskaan ole saatu aikaiseksi. Mädistä kuoriutuvat poikaset ns. leimaantuvat kohdevesistöön ja ovat näin laitoskasvatuksen läpikäyneitä lajitovereita huomattavasti vahvempia. Mäti-istutus poikasten kuoriutumisprosentista selviytymistä voidaan ensimmäisistä tehdä kriittisistä johtopäätöksiä vuosista ja istutuspaikan tilasta/kunnostustarpeesta ja soveltuvuudesta lohikaloille vedenlaadun ja -lämpötilojen suhteen. 3.5 Huolehditaan kunnostuksien ja istutusten asianmukaisen seurannan järjestämisestä Yhdessä eri tahojen kanssa suunnitellaan toimintamalli kunnostuksien ja istutuksien asianmukaisesta seurannasta ja sen järjestämisestä. Laaditaan suunnitelmia ja tehdään sopimuksia eri tahojen kesken ja sovitaan selkeästi, kuka tekee, milloin tekee, miksi tekee ja kuinka kauan tekee? 3.6 Haetaan vaelluskalojen liikkumisesta ja lisääntymisestä uutta tietoa Hankealueen vaelluskalojen kutunoususta jokiin, nousun ajankohtaa ja mahdollisia kutuvaellusta haittaavista rakenteista tai vaelluskaloihin kohdistuvasta kalastuksesta haetaan uutta tietoa. Luonnonlisääntymistä pyritään todentamaan sähkökoekalastuksin. Näistä em. toimista sovitaan muiden toimijoiden kanssa, ettei tule ”päällekkäisyyksiä”. 8 3.7 Edistetään eri tahojen huomiota kohdealueen vesistöjen vedenlaatua ja vesiluonnon monimuotoisuutta koskeviin keskeisiin kysymyksiin Hankkeen tuoman tiedon ja tiedottamisen seurauksena toivotaan uhanalaisten kalalajien ongelmiin vesistökohtaisia parannuksia Usein vesistöjen kuormitukseen, käyttöön ja hoitoon lukeutuu monia toimijoita ja intressejä. Siksi on tärkeä, että jokainen taho suhtautuu myönteisesti ja osallistuu jollain tavoin yhteisen päämäärän saavuttamiseksi ja toimenpiteitä tehdään koko valuma-alueella. Jokitalkkari – hankkeen aikana selvitetyt ko. hankealuetta koskevat keskeiset kysymykset tulisi jatkossa huomioida uusittaessa eri kalastusalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmia. 3.8 Huolehditaan, että kalavesiä hoidetaan kestävän käytön periaatteiden mukaisesti Huolehditaan kalojen luonnonlisääntymisestä ja kalojen sukukypsyyden saavuttamisesta. Rajaliikenteen kasvu asettaa jo nyt uhkan heikoille lohikalakannoille rajan läheisyydessä. Rajantakaisen kalastusmatkailun lisääntymisessä on myös mahdollisuuksia, joita tulee pystyä hyödyntämään eri puolilla Kaakkois-Suomea. Kalastuspainetta tuleekin alueella ohjata sinne, missä kalakannat kestävät sitä parhaiten. 4 KUVAUS KULUNEESTA VUODESTA Hankkeelle asetetuttuja tavoitteita toteutettiin hankesuunnitelman, kalastusalueiden ja ohjausryhmän kanssa alustavasti laaditun priorisoinnin mukaisesti. Myös vuosia suunniteltuja tai jo jokin aika sitten laadittuja kunnostussuunnitelmia ja kohteita saatiin työnalle. Hankesuunnitelmassa tavoitteet oli jaettu vuodenaikojen mukaan. Tavoitteena oli myös saada vuoden 2014 rahoitussuunnitelmaan budjetoimattomalla vastikkeettoman työn osuudella (talkootyö) tehtyä konkreettia alueellisia toimenpiteitä. Hankkeen käytännön toteutuksesta huolehti hankkeelle palkattu jokitalkkari. Jokitalkkari toimii vastuullisen vetäjän ja hallinnoijan, eli Etelä-Karjalan Kalatalouskeskuksen palkkaamana. Vastuuhenkilöksi Etelä-Karjalan Kalatalouskeskuksesta on valittu toiminnanjohtaja Aarno Karels. Kaakon jokitalkkarina toimi 1.3.–31-12.2014 välisenä aikana monipuolisesti kalatalouden saralla toiminut Manu Vihtonen. 9 Alkuvuoden työt sovittiin keväisessä ohjausryhmän kokouksessa sekä kalastusalueiden kokouksissa. Alkuvuoden työt liittyivät mäti-istutuksiin, nettisivuihin/tiedottamiseen, rahoitukseen, kalastusalueiden kokouksiin, kunnostussuunnitelmiin, maastokartoituksiin ja töiden organisointiin. Kesällä hoidettiin laskutuksia, maanomistajien yhteystietoja/lupia, kunnostussuunnitelmia ja ilmoituksia. Kesän lopulla ohjausryhmä kokoontui sähkökoekalastuspalaveriin, jossa käytiin läpi syyskuun kohteet. Syys-lokakuu oli varattu käytännön kunnostustoimille ja niiden toteutukseen. Vuoden loppu käytettiin kalastusalue kohtaisiin yhteenvetoihin, laskutuksiin, rahoitukseen, seuraavan vuoden kohteiden priorisointiin, vuosi- ja kunnostusraportin laadintaan sekä kuvien ja tiedostojen järjestämiseen. Ohjausryhmä ja kalatalouskeskuksen hallitus kokoontuivat loppuvuodesta käyden vuoden tapahtumat jokitalkkarin kanssa läpi ja suunnitellen kautta 2015. 4.1 Mätirasiaistutukset Hanke aloitti maaliskuussa 2014 rivakasti taimenen mätirasiaistutuksilla 14 eri kohteella eri puolilla Kymenlaaksoa. Mätirasiaistutuksia tehtiin ennalta suunniteltuihin kohteisiin, jotka olivat jo kunnostettu, mahdollisesti tulossa kunnostukseen tai pidettiin potentiaalisena (luonnonmukaisena) kohteena palauttaa taimen kohdevesistöön. Mädit kustansi KaakkoisSuomen ELY-keskus. Kaikkiaan rasioita asennettiin 52 kappaletta, 8 litraa ja 48 000 mätijyvää (taulukko 1). Taulukko1. Taimenen mätirasiaistutukset 2014. Paikkakunta Kotka Jaala Jaala Jaala Jaala Kouvola Kouvola Kouvola Kouvola Kouvola Kouvola Iitti Iitti Iitti yhteensä laji taimen taimen taimen taimen taimen taimen taimen taimen taimen taimen taimen taimen taimen taimen kanta rasioita mätiä (dl) tiiliä dl/rasia mätijyviä/rasia mätijyviä yht. (kpl) isojoki 10 10 3 1 600 6000 rautalampi 2 5 2 2,5 1500 3000 rautalampi 4 7 2 1,8 1050 4200 rautalampi 1 2 1 2,0 1200 1200 rautalampi 1 2 1 2,0 1200 1200 rautalampi 8 13 6 1,6 975 7800 rautalampi 4 8 2 2 1200 4800 rautalampi 1 2 1 2 1200 1200 rautalampi 1 3 1 3 1800 1800 rautalampi 4 8 4 2 1200 4800 rautalampi 2 2 0 1 600 1200 rautalampi 10 13 10 1,3 780 7800 rautalampi 3 4 3 1,3 800 2400 rautalampi 1 1 1 1 600 600 52 80 37 ka. 1,75 ka. 1050 48000 10 Mäti-istutuksissa käytettiin muovisia amerikkalaisia Whitlock-Vibert – mätirasioita, joihin mätijyvät asennetaan. Mäti saapui matkahuollon kautta Hankasalmelta kylmässä styrox laatikossa (kuva 2). Kuva 2. Mädin asentamista rasiaan Iitissä (kuva Pentti Pitkälahti). Mätirasioiden kerääminen ja huolto on myös eräs tärkeä työvaihe. Mädistä poikasia kuoriutui hyvällä prosentilla (95–99 %). Kuoriutumisen todennettua rasiat (myös kaikki painona olleet tiiliskivet) kerättiin vedestä ja pestiin uutta käyttöä varten (kuva 3). 11 Kuva 3. Rasioiden huolto ja pesu (kuva Manu Vihtonen) 4.2 Nettisivut, tietoliikenne ja sosiaalinen media Hankkeelle perustettiin omat nettisivut ja domain -tunnus osoitteeseen www.kaakonjokitalkkari.fi. Keväällä 2014 sivujen suunnitteluun ja sisällön ”syöttämiseen” ja sähköpostitilin luomiseen ym. käytettiin runsaasti aikaa. Jokitalkkari huolehtii sivujen sisällön luomisesta ja päivittämisestä. Sähköposti ja tietokone ongelmat aiheuttivat valitettavasti jokitalkkarille käytännön hankaluuksia pitkälle loppuvuoteen. Sosiaalisen median puolelle (facebook) perustettiin toukokuun puolivälissä sivut tiedottamisen ja yhteyksien parantamiseksi ja osaksi kunnostustalkoiden järjestelyä ja talkooinformointia. Tietoliikenne katkoksien ja ongelmien aikana jouduttiin yhteyksiä hoitamaan paljon puhelimitse. Häiriötilannetta saatiin hieman korjattua loppuvuodesta, kun uusi tietokone ja sähköposti saatiin asennettua. Tiedostojen ym. varmuuskopiontiin ja siirtoon kului paljon aikaa sekä tarvittavien ohjelmistojen ja ajureiden asentamiseen. Nettisivujen ja facebookin julkaisujen kattavuus ja kävijämäärät osoittivat kuitenkin kiinnostusta jokitalkkarointia kohtaan olevan, eikä panostuksen näinollen voida katsoa olleen turhaa. Kävijämäärät nettisivuilla olivat tuhannen molemmin puolin kuukaudessa ja noin 8500 vuodessa (kuva 4). 12 Kuva 4. Kaakon jokitalkkari -nettisivujen kävijätilastoja vuodelta 2014 (kuva Manu Vihtonen). 4.3 Sähkökoekalastukset Kaakon jokitalkkari suoritti sähkökoekalastuksia mäti-istutuskohteilla elo-syyskuussa sekä avusti sähkökoekalastuksissa Kaakkois-Suomen ELY – keskuksen koekalastusryhmää usealla eri kohteella syyskuun aikana (kuva 5). Jokitalkkari osallistui reiluun 30 eri koealan sähkökoekalastukseen ja koskialueen tutkimukseen. ELY-keskuksen työntekijä syötti koekalastustiedot viranomaisten ylläpitämään rekisteriin. 13 Kuva 5. Sähkökoekalastusryhmä Vehkajoen Korkuskoskella 2.9.2014 (kuva Manu Vihtonen). Mäti-istutuksista saatiin vaihtelevia tuloksia ja tiheyksiä, jotka todennettiin elo-syyskuussa sähkökoekalastuksin. Parhaimmat tulokset saatiin kunnostetuilta, tai lähes luonnontilaisilta kohteilta. Tiheydet vaihtelivat nollan ja 40 kappaleen välillä aarilla (0-40 kpl/100 m2), keskiarvon ollessa 8,5 kpl/100 m2. Poikaset vapautettiin mittauksen ja punnituksen jälkeen elävinä takaisin (kuva 6). Kuva 6. Sähkökoekalastettuja taimenen mätirasiaistukkaita (kuva Manu Vihtonen). 14 Mäti-istutuksilla ei kuitenkaan tarkoituksella haettu suuria tiheyksiä, vaan ennen kaikkea soveltuvuutta ja kotiuttamista uusille ja kunnostetuille kohteille, joista saataisiin myös uutta (fakta)tietoa. Kohteilta, joilta ei saatu tuloksia on arvioitava kunnostuksia tai muita mahdollisia jatkotoimia. Mäti-istutus poikaset kasvoivat kaudella 2014 erittäin hyvin ja poikkeuksellisen kookkaiksi useilla eri alueilla (kuva 7). Kuva 7. Mäti-istukas taimenet kasvoivat kesällä 2014 poikkeuksellisen kookkaiksi monin paikoin (kuva Manu Vihtonen). Sähkökoekalastamalla myös pystyttiin todentamaan aiemman Urpalanjokialueen kehittämishankkeen Luumäen Kirkkojoella tehtyjen kunnostustoimien onnistuneen tavoitteiden mukaan. Kunnostuksilla pystyttiin vahvistamaan huomattavasti luonnonlisääntymistä sekä luomaan uutta luonnonlisääntymistä ennen tyhjille olleille virtaalueille. Osakaskuntia ja maanomistajia sekä kunnostuksia tekemässä olleita henkilöitä informoitiin mukavista uutisista (kuva 8). Lokakuussa kutuaikana Kirkkojoen soraikoilla kävi taas ”kuhina”. Myös harjuksen oletetaan hyötyneen kunnostuksista. Eräältä koealalta tuli kolmea eri ikäluokkaa harjuksia. 15 Kuva 8. Kunnostukset tuottavat tulosta (kuva Manu Vihtonen). 4.4 Kunnostus-suunnitelmat, kohteet ja kunnostukset Jokitalkkari auttoi vesialueen omistajia laatimalla kunnostussuunnitelmia, joiden perusteella osakaskuntia autettiin laatimaan ilmoitus ELY-keskuksen vesilainvalvojille. Jokitalkkari auttoi myös vesialueen omistajia maanomistajien lupien saamisessa ja selvityksissä. Virtavesikunnostuksia toteutettiin syys-lokakuussa laajalla alueella Kaakkois-Suomea ja viidellä eri kohteella. Lisäksi jokitalkkari auttoi mm. Aito Taimen ry:tä sekä yksityistä kunnostajaa Vuohijärvellä. Kunnostuksia saatiin myös toteutettua erittäin kustannustehokkaasti paikallisten sekä ulkopuolisten talkoolaisten voimin. Kivimateriaalia talkoissa käytettiin reilut 80 kuutiota. Kunnostukset ajoittuivat välille 23.9.–7.10.2014 (taulukko 2). Lisäksi kartoitettiin jo ja selvitettiin seuraavan vuoden kunnostuskohteita yhdessä maan- ja vesialueiden omistajien ja Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen kanssa. Muutamien kohteiden kunnostusta siirrettiin ”suosiolla” vuodella, jotta kunnostukset voidaan hoitaa asianmukaisesti ja huolella. Taulukko 1. Syksyn 2014 kunnostukset. 16 kunnostuskohde ajankohta kivikoko (mm) kivimäärä (m3) Joensuunjoki, Parikkala 23.9.2014 32-64 25 Siimesoja, Parikkala 23.9.2014 32-64 3 Sulunkoski, Kouvola 27.9.2014 20-100 25 Kärnänkoski, Savitaipale 4.10.2014 20-100 25 Sarajoki, Rautjärvi 7.10.2014 32-100 3 yhteensä 81 henkilöä 20 10 15 30 10 85 tuntia 4 2 5 5 4 20 Syksyiseen kunnostuskohteiden kuduntarkkailuun aktivoitiin paikallisia talkoissa mukana olleita ihmisiä. Eräs aiempina vuosina tehty kutusoraikko puhdistettiin paikallisten voimin ennen kutuaikaa. Lisäksi eräälle uudelle soraikolle asennettiin mahdollisen kuden suojaamiseksi kalastajia ohjeistava kyltti (kuva 9). Kuva 9. Kalastajia ohjaava kyltti Sulunkoskella (kuva Timo Salmi). Kunnostuksissa tarvittiin mm. paljon työkaluja ja talkooajan pöytiä ja tuoleja evästauoille. Lisää lapioita, ämpäreitä, haravoita ja kottikärryjä saatiin lainaksi Kaakkois-Suomen ELY – keskuksesta. Kunnostustavarat liikkuivat kätevästi autossa ja tarvittaessa peräkärrissä (kuva 10). 17 Kuva 10. Kunnostustavarat pakattuna ja lähdössä kohti kohdetta (kuva Manu Vihtonen). 4.4.1 Joensuunjoki Joensuunjoki sijaitsee Parikkalassa Simpeleenjärven ja Tyrjänjärven välissä. Joensuunjoessa on yksi varsinainen koskialue (Alakoski). Alakoski on n. 50 metriä pitkä ja leveydeltään 6-8 metriä (kuva 11). 18 Kuva 11. Joensuunjoen Alakoski ja sijainti. Alakoskea on 90- luvulla kunnostettu (kivetty) ja suoritettu taimenen pienpoikasistutuksia useana vuotena. Istutuspoikasia löytyi useana vuonna ja niiden jäljiltä on jokeen jäänyt luonnossa lisääntyvä taimenkanta. Taimenen poikastiheydet ovat kuitenkin pieniä, joka ilmenee mm. vuoden 2012 sähkökoekalastustuloksissa. Joensuunjoen kunnostukset suoritettiin tiistaina 23.9.2014. Käytännön toimenpiteet kohdistuivat pohjan laadun parantamiseen, eli kalojen lisääntymis- ja pienpoikas elinympäristöön (habitaattiin). Tämä käytännössä tarkoitti kevyttä soraistusta huokoisella kivimateriaalilla. Paikalle tuotiin paikallisten toimesta seulomaa 32–64 mm kutusoraa 25 kuutiota (kuva 12). 19 Kuva 12. Alakoskelle paikallisten tuomaa soraa ja kalustoa (kuva Manu Vihtonen). Alakoskesta saatiin kunnostustoimilla monimuotoinen koski. Kosken tuottavaa pinta-alaa saatiin kasvatettua merkittävästi. Varsinkin Alakosken laaja niska-alue on soran ansiosta nyt sopiva taimenen kutualueeksi, joka mahdollistaa useamman parin kutemisen samalla alueella (kuva 13). Kuva 13. Alakosken niska-aluetta ja soraistettua pohjaa (kuva Manu Vihtonen). Kosken alaosan kivikoita saatiin vesitettyä muutamien isompien kivien siirtelyllä sekä soraistamalla. Näin ollen saatiin Alakosken alaosalle lisää poikaspinta-alaa (kuva 14). 20 Lisäksi Alakosken jälkeinen syvä niva-alue saatiin soraistettua, jolloin siitä muodostui syvyys-, virtaus- ja pohjan raekoon osalta soveltuvampi elinympäristö virtavesikaloille. Kuva 14. Alakosken alaosaa kivien siirtelyn ja soraistuksen jälkeen (kuva Manu Vihtonen). Kunnostus suoritettiin paikallisena talkootyönä ja Savonlinnan ammattiopiston kalatalouden opiskelijoiden avustuksella (noin 20 henk.). Kivimateriaali tuotiin vaivattomasti joen rantaan tiepohjaa myöten traktorin perävaunulla ja kaivinkoneella siirrettiin lähemmäksi uomaa (kuva 15). Kuva 15. Talkoolaisten muodostama "soraketju" Alakoskella 23.9.2014 (kuva Manu Vihtonen). 21 Joensuunjoen kunnostukset suoritettiin niin, ettei siitä aiheutunut vesilain 3 luvun 2 ja 3 §:ssä tarkoitettuja muutoksia tai seurauksia, eikä tästä koitunut maanomistajalle minkäänlaisia kuluja tai ranta-alueen kärsimiä puusto- ja maastovahinkoja. Kunnostusalueella on järjestäytynyt Kaukolan-Tyrjän osakaskunta, joka toimi töiden kustantajana ja vastuullisena vetäjänä. Alustavan kunnostussuunnitelman Alakoskelle oli tehnyt Matti Vaittinen (2006), jota käytettiin apuna ja työnohjauksesta vastasi jokitalkkari. Kaukolan-Tyrjän osakaskunta oli järjestänyt talkoolaisia, koneet, materiaalit ja taukopaikan (kuva 16). Kuva 16. Kaukolan-Tyrjän osakaskunnan järjestämä tauko- ja eväspaikka Alakoskella (kuva Manu Vihtonen). 4.4.2 Siimesoja Siimesoja on pieni 1-2 metriä leveä puro Parikkalassa, joka saa alkunsa Venäjän puolelta ja laskee vetensä Simpeleenjärveen (kuva 17). Siimesojaa soraistettiin maantiesillan yläpuolelta noin 50 metrin matkalta tiistaina 23.9.2014 Joensuunjoen kunnostuksen jälkeen. 22 Kuva 17. Siimesojan sijainti Parikkalassa. Käytännön toimenpiteet kohdistuivat pohjan laadun parantamiseen lyhyeltä matkalta, koska tarkoituksena on kokeilla kohteessa kohdennettua mätirasiaistusta. Paikalle tuotiin seulottua kutusoraa (32–64 mm) noin 3 kuutiota. Sora levitettiin paikallisten ja Savonlinnan ammattiopiston kalatalouden opiskelijoiden käsivoimin (kuva 18). 23 Kuva 18. Siimesojaa soraistettiin kevyesti lyhyeltä matkalta (kuva Manu Vihtonen). Siimesojan kevyt soraistus suoritettiin niin, ettei siitä aiheutunut haitallisesti nähtäviä muutoksia tai seurauksia ja maanomistajat olivat asialle myötämielisiä. Siimesojan rantaviivaa ei muutettu, eikä vedenkorkeutta nostatettu. 4.4.3 Sulunkoski Valkealan kalastusalueella, Pyötsiälän osakaskunnan kunnostuskohteena (la 27.9.2014) oli Sulunkoski Kyykosken viehekalastusalueella (kuva 19). Alueen koskia on aiemmin kunnostettu, mutta luonnonlisääntyminen on edelleen heikkoa. Alueella toimii erityiskalastusalue (www.kyykoski.com), joka tähtää myös nykyisestä poikkeusluvasta (alamitat) huolimatta kohti luonnonlisääntymistä ja sitä tukeviin toimenpiteisiin. 24 Kuva 19. Sulunkosken sijainti Kyykoskella. Toimenpiteet kohdistuivat pohjan laadun parantamiseen, eli kalojen elinympäristöön (habitaattiin). Käytännössä tämä tarkoitti kevyttä soraistusta huokoisella kivimateriaalilla (kuva 20). Paikalle tuotiin seulottua n. 20–100 mm kivimateriaalia talkoita edeltävänä iltana (n. 25 m3). 25 Kuva 20. Sulunkosken kivimateriaali ja työkalut odottamassa talkoolaisia (kuva Eero Halonen). Kunnostus tehtiin talkootyönä, eli pääosin käsin. Paikalla huhki noin 15 aktiivista virtavesi(koski)kalastajaa, joista pääjoukko oli Lappeenrannan perhokalastajat ry:n jäseniä. Kivimateriaali pystyttiin tuomaan vaivattomasti paikanpäälle Taavetista Punkkisen Jussin kuorma-auton ”nupilla” ja kivien siirtelyssä käytettiin monitoimikoneen kurottajaa. Koneella liikuttiin kosken reunan silokallion päällä (kuva 21). 26 Kuva 21. Sydänmaanlakka-Harju -yhtymän kurottaja auttamassa kivimateriaalin siirrossa (kuva Manu Vihtonen). Kunnostuksella ei vaikutettu yläpuoleisten alueiden vedenkorkeuksiin, jolloin siitä ei aiheutunut vesilain 3 luvun 2 ja 3 §:ssä tarkoitettuja muutoksia tai seurauksia. Toimenpiteet eivät vaikuttaneet haitallisesti vesiteitse tapahtuvaan liikkumiseen, kuten melontaan (melonta-aukko jätettiin kiveämättä) eikä näin ollen aiheuteta pinnan päälle näkyviä muutoksia. Kunnostuksella saatiin lisättyä samalla virta-alueen monimuotoisuutta (kuva 22). 27 Kuva 22. Kunnostettua Sulunkoskea ja taustalla (takareuna) kiveämätön kanootti- ja veneväylä (kuva Manu Vihtonen). Kunnostusalueella on järjestäytynyt Pyötsiälän osakaskunta, joka toimi kunnostusluvan hakijana ja ilmoituksen tekijänä. Maanomistajilta oli pyydetty kirjalliset suostumukset talkootoimenpiteille. Kunnostuksen suunnittelussa ja työn ohjauksessa auttoi jokitalkkari. 4.4.4 Kärnänkoski Kärnäkoski sijaitsee Kuolimon ja Suur-Saimaan välissä (vesistöalue 04.14), mutta SuurSaimaan kalastusalueen puolella (kuva 23). Kuolimonjärven reitin vedet purkautuvat Kuolimosta Kärnän- ja Partakosken kautta Saimaaseen. Kunnostustoimia suorittiin Kärnänkosken ylittävän maantiesillan ja myllyn tuntumassa. Kunnostussuunnitelman laati Kaakon jokitalkkari, jonka mukaisesti toimittiin. Ratasalon ja Koskein osakaskunnat yhdessä toimi kunnostuksen järjestäjinä ja ilmoituksen tekijöinä. 28 Kuva 23. Kärnänkosken sijainti Kuolimon ja Suur-Saimaan välissä (sininen Suur-Saimaan kalastusaluetta). Kunnostus suoritettiin ns. käsinkunnostuksena, lapioita, kottikärryjä ja ämpäreitä materiaalin levityksessä käyttäen. Traktori auttoi etukauhalla kivimateriaalin siirtelyssä ja kaivinkone niska-alueen materiaaleissa. Kivimateriaali tuotiin talkoita edeltävänä iltana täysperävaunullisella (kasetti)kuorma-autolla. Kivet kipattiin myllyn parkkialueelle ja sen linnoituksen puoleiseen laitaan (kuva 24). 29 Kuva 24. Kivien toimitus linnoituksen parkkipaikalle 3.10.2014 (kuva Manu Vihtonen). Parkkialueelta kunnostusmateriaali siirretään lähemmäksi rantaa polkuja ja valmiita reittejä ja teitä pitkin traktorin etukauhalla tai kottikärryillä. Maantielle oli talkoiden ajaksi asennettu varoituskolmioita ja oransseja huomioviirejä talkoolaisten turvallisuuden vuoksi. Vedessä liikuttiin ainoastaan kahluuvarusteilla, eikä minkäänlaisilla koneilla (kuva 25). 30 Kuva 25. Kivet kuljetettiin rakennuksien välistä mm. ämpäreillä kahluuvarusteisille talkoolaisille (kuva Pertti Moilanen). Läjitys- ja talkooalueet siistittiin ja siivottiin talkoiden jälkeen ennalleen. Kunnostuksissa työskenteli päivän aikana (la 4.10.2014) noin 30 henkilöä, traktori ja kaivinkone (kuva 26). 31 Kuva 26. Talkoolaisia kerääntyneenä katsomaan niska-alueen kunnostusta (kuva Pertti Moilanen). Kunnostus ei vaikutta vedenkorkeuksiin eikä virtaamiin, joten kunnostus ei aiheuttanut vesilain 3 luvun 2 ja 3 §:ssä tarkoitettuja muutoksia tai seurauksia. Maltillisilla kunnostustoimilla ei pyritty vaikuttamaan sillan ylä- ja alapuolella yläpuoleisen vesistön (Kuolimo) purkaantumiseen, eikä uoman vetoisuuteen (kuva 27). Hydrologiset mittaukset suoritettiin ennen ja jälkeen kunnostuksen Kaakkois-Suomen ELY – keskuksen toimesta. 32 Kuva 27. Kunnostettu niska-alue (kuva Manu Vihtonen). Kärnäkosken Mylly kiinteistöön ei kunnostustöillä ollut haitallisia vaikutuksia, eikä maanomistajien maa- ja ranta-alueisiin (Myllyn- ja maanomistajien kirjalliset suostumukset on pyydetty). Kun otettiin huomioon hankkeen kohdealueen koko ja sijainti osittain muutetulla koskialueella, ei kunnostus heikentänyt Kuolimon Natura-alueen luontoarvoja. Myös koskialueen virtavesieliöstö ja monimuotoisuuden toivotaan hyötyvän pohjan raekoon ja uoman pohjaprofiilin monipuolistumisen myötä (kuva 28). 33 Kuva 28. Myllyn alapuoleista aluetta talkoiden jälkeen (kuva Manu Vihtonen). Tavoite on, että Kärnäkoski tuottaa kunnostuksen jälkeen luontaisesti enemmän vaelluskalojen poikasia (vrt. mm. aiempien vuosien sähkökoekalastukset). Lisäksi Kaakkois-Suomen ELY-keskus sähkökoekalasti Kärnänkosken vielä talkoita edeltävänä päivänä (3.10.2014) ja saaliiksi tuli yksi taimen (kuva 29). Kuva 29. Kärnänkosken taimen, joka saatiin saaliiksi talkoita edeltävänä päivänä suoritetussa sähkökoeklastuksessa (kuva Manu Vihtonen). 34 Kärnäkosken talkoista löytyy myös YouTube video täältä: http://www.youtube.com/watch?v=AtQJPrpjLrQ 4.4.5 Sarajoki Rautjärven kalastusalueen Torsansalon osakaskunnan Sarajoella suoritettiin pienimuotoinen talkookunnostus kahdella alimmalla virta-alueella tiistaina 7.10.2014. Kunnostuksen tarkoituksena oli tehdä muutamia laadukkaita kutualueita vaelluskaloille, jotka nousevat Torsanjärven kautta Sarajokeen syksyisin kudulle tai lisääntyvät joessa paikallisesti. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että lisättiin pohjasta puuttuvaa karkeaa ja huokoista seulottua luonnonkiveä virtavesikutuisten lajien suosimille potentiaalisille kutualueille (kuva 30). LOHI Laatokalta latvavesille – hanke (Vaittinen, M. 2006) oli jo aiemmin tehnyt alustavan Sarajoen kunnostussuunnitelman ja kunnostustarveselvityksen, joten se antoi hyvän pohjan nyt tehdylle työlle. Kuva 30. Sarajoen alimman virta-alueen niska ennen ja jälkeen kunnostuksen (kuvat Manu Vihtonen). Virta-alueiden profiilia paranneltiin yksittäisillä isommilla kivillä ja luotiin niiden avulla paremmat elinolosuhteet vaelluskalojen ympärivuotiseen käyttöön ja ohjattiin vettä jo olemassa oleville soraikoille. Yksi kartoittamaton virta-alue löytyi maastokartoitusten yhteydessä 29.4.2014, joka hieman kivettiin talkoopäivänä 7.10.2014 (kuva 31). 35 Kuva 31. Sarajoen virta-alue, joka löydettiin ja kivettiin 2014 (kuva Manu Vihtonen). Kunnostus ei aiheuttanut vesialueen ylä- tai alapuolella maanomistajille haittaa, eikä synnyttänyt alapuolelle haitallisia samentumishaittoja. Työ toteutettiin myös siten, ettei rantaviiva muuttunut. Kunnostuksella ei aiheutettu näin ollen myöskään vesilain 3 luvun 2 ja 3 §:ssä tarkoitettuja muutoksia tai seurauksia. Maanomistajilta on haettu suostumukset ja luvat liikkumiseen alueella. Torsansalon osakaskunta toimi ilmoituksen ja kunnostustyön tekijänä. Sarajoen kalakannan kehittymistä seurataan ja on seurattu säännöllisillä sähkökoekalastuksilla. Sarajoen talkookunnostukseen osallistui paikallisen osakaskunnan ja paikallisen väestön edustajia ja Savonlinnan ammattiopiston kalatalouden opiskelijoita (kuva 32). Kuva 32. Sarajoen talkoot ja osallistujia (kuva Manu vihtonen). 36 4.5 Kartoitukset Kartoituksia suoritettiin kauden 2014 aikana niin maastossa, kuin karttojen avulla. Usein kartoituksia yhdistettiin myös muiden maastotöiden yhteyteen, kuten sähkökoekalastukset ja kunnostukset. Maastokartoituksia tehtiin Rautjärvellä (Sarajoki, Helisevänjoki + purot), Parikkalassa (Joensuunjoki, Siimesoja + muut purot), Imatralla (Unterniskanjoki), Taipalsaari/Savitaipale (Parta- ja Kärnäkoski + Etelä-Saimaaseen laskevat pienet virtavedet), Vuohijärvellä (Mätikohteet ja purot), Valkealassa (Sulunkoski + mätikohteet ja purot), Jaalassa (Rautjoki, Puolakankoski, Sonnanjoki ja Myllyojat + mätikohteet), Elimäellä (Tallusjoki), Anjalankoskella (Sorsajoki, Pekinoja, Vääräjoki), Haminassa (Summanjoki, Vehkajoki, Rantajoki) ja Lappeenrannassa (Tervajoki, Alajoki). Kartoitukset liittyivät usein myös kalastusalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmiin, kalastusalueiden kokouksissa esitettyihin toivomuksiin sekä osakaskuntien ja yhdistysten yhteydenottoihin ja seuraavan vuoden työsuunnitelmien hahmottamiseen ja työsuunnitelman organisointiin. Kartoituksissa pyrittiin ennen kaikkea arvioimaan kohteen kunnostus- ja kivi- sekä soramateriaalin tarve ja saavutettavuus ja tärkeys. Kuva 33. Jouni Simola jokitalkkarin apuna Vuohijärvellä (kuva Manu Vihtonen). 37 4.6 Kesämarkkinat ja kalastuspäivä Jokitalkkari oli esillä Lappeenrannan satamassa järjestetyillä kesämarkkinoilla la-su 14.– 15.6.2014. Viikonlopun aikana kerrottiin ajankohtaisista kunnostus ja kalastusasioista kaikille kiinnostuneille sekä jaettiin materiaalia (kuva 34). Kuva 34. Karjalaiset Kesämarkkinat Lappeenrannan satamatorilla 14.–15.6.2014 (kuva Manu Vihtonen). Koululaisille järjestetty kalastuspäivä (27.8.2014) keräsi Lappeenrannan satamaan runsaasti lapsia. Kaikki lapset oppivat mm. Angry Birds – rastilla heittämään virveliä (kuva 35). Jokitalkkari oli avustamassa tapahtuman järjestelyissä ja kertomassa työstään eri ala-asteiden lapsille. 38 Kuva 35. Angry Birds -casting Lappeenrannan satamassa (kuva Manu Vihtonen). 5 HANKKEEN RAHOITUS, YHTEISTYÖ JA KUSTANNUKSET Rahoittajia jokitalkkari -hankkeen ensimmäisenä kautena (2014) olivat Tuuliaisen säätiö, Rapala – rahasto, Kalastusalueet (Rautjärven kalastusalue, Kaakonkulman kalastusalue, Suur-Saimaan kalastusalue, kalastusalue, Kymijoen Ruokolahden kalastusalue, kalastusalue, Vuohijärven Summa-Vehka-Virojoen kalastusalue sekä Valkealan kalastusalue) ja Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Lisäksi yhteistyötä tehtiin KaukolanTyrjän osakaskunnan sekä Saimaan lohikalayhdistyksen, Aito Taimen ry:n, virtavesien hoitoyhdistyksen (Virho), Lappeenrannan perhokalastajien, Kymijoen villi lohi – ja taimen ryhmän ja jopa Vantaanjoen jokitalkkarin kanssa (kuva 36). 39 Kuva 36. Vantaanjoen jokitalkkari (Veli-Matti Leinonen) ja Kaakon jokitalkkari (Manu Vihtonen) yhdistivät "voimansa" Kalamarkkinat -seminaarin sähkökoekalastusnäytöksen (9.10.2014) ajaksi (kuva Anni Toiviainen). Pienimuotoisia virtavesien kunnostuksia pyritään ensisijaisesti rahoittamaan vesialueiden omistajien kautta tai valtion kalataloudellisista kunnostusmäärärahoista aina ennakkoon tehtyyn suunnitelmaan perustuen ja vuosittain erikseen. Vesistökohtaisia kalataloudellisia edistämismäärärahoja ja kalatalousmaksuja voivat kalastusalueet hakea kalatalousviranomaisilta erikseen laadittujen suunnitelmien mukaan. Mäti-istutuksia ja kivimateriaalin hankinta pyritään hoitamaan osakaskuntien ja kalastusalueiden kalavesien hoitoon varatuilla varoilla. Hankkeen budjetti oli vuonna 2014 (1.3.–31.12.2014) noin 40 000 euroa. Tulevina vuosia hankkeen vuosibudjetti on arvioitu olevan 50–60 000 euroa, koska toiminta on tarkoitettu ympärivuotiseksi. Suurin yksittäinen kuluerä (n. 90 %) on hankkeelle palkattavan henkilön palkka ja pakolliset sotu – ja vakuutusmaksut. Myös henkilöstön välttämättömät kotimaan matkakustannukset maastokohteisiin on huomioitava yhtenä suurena kulueränä (n. 5 %). Kalatalouskeskusten hallinto (lähinnä kirjanpito), toimistokustannukset ja muut yleiskustannukset ovat yksi kuluerä. Lisäksi toimi- ja varastotilat, hankinnat ja tarvikkeet sekä mahdolliset välttämättömät ostopalvelut tekevät loput hankkeen budjetoiduista vuosimenoista (n. 5 %). Kaakon-jokitalkkari hankkeella Etelä-Karjalan kalatalouskeskuksessa on oma kirjanpito (Aalef Oy) ja oma kustannuspaikka. 40 Vastikkeetta hankkeen hyväksi tehty työ (talkootyö) osoittautui kuluneena vuotena tärkeäksi osaksi hankkeen virtavesitalkoiden onnistumiselle ja talkoopanoksella oli myös huomattava rahallinenkin arvo. Talkoissa työskenteli noin 85 henkilöä ja muutamia traktoreita ja kaivinkoneita sekä monitoimityökone yhteensä noin 20 tuntia. Toimialueen laajuudesta huolimatta jokitalkkarin matka- ja liikkumiskustannukset pysyivät kohtuullisina vuonna 2014 (yht. noin 1200 euroa). 6 HANKKEEN NÄKYVYYS, MEDIA JA TIEDOTTAMINEN Hankkeen tulokset näkyvät parhaiten käytännössä tapahtuneiden kunnostustöiden aikaansaannoksina, mäti-istutus ja kalaston seurantojen tuloksissa ja uusien kunnostuskohteiden ja kontaktien luomisena. Hankkeen tuloksista ja vaikutuksista on saatu median kautta hyvää näkyvyyttä laajalla alueella Kaakkois-Suomea. Lehti- ja mediajuttuja ym. julkaistiin yli 20 artikkelia (katso: http://www.kaakonjokitalkkari.fi/index.php?p=6&yl=4). Kaakon jokitalkkari – hanke on huomioitu myös ympäristöministeriön pienvesistrategia luonnoksessa yhtenä esimerkkihankkeena: (http://www.ym.fi/download/noname/%7BB73E6D27-F876-4356-B90AA2F8D63939CD%7D/104848). Kaakon jokitalkkaria haastateltiin myös mäti-istutuksen aikana suoraan radiolähetykseen (kuva 37). 41 Kuva 37. Mäti-istutusten aikana tehtiin YLE:n toimesta haastattelua (kuva Pentti Pitkälahti). Iitin Vuolenkoskella jokitalkkarin istuttamat taimenen poikaset olivat keskeisesti esillä, kun Pato-ojalla vietettiin Suomen luonnonpäivää lauantaina la 30.8.2014. Oppaina Kaakkois-Suomen ELY-keskus, Aito Taimen ry ja Maa- ja metsätalousministeriön edustajat (kuva 38). 42 Kuva 38. Suomen luonnonpäivää vietettiin 30.8.2014 Pato-ojalla (kuva Manu Vihtonen). Jokitalkkari laati vuoden aikana yhden tiedotteen (5.9.2014), aiheena: Taimenen luonnonlisääntymistä on todettu toistamiseen Urpalanjoella. Samana päivänä tehtiin myös Kaakon rajajokien tutustumiskierros, jossa mukana mm. maakuntajohtaja Matti Viialainen (kuva 39). Kuva 39. Rajajokikierros ja tutustuminen Mustajoella (kuva Manu Vihtonen). 43 Hankkeen sisäistä tiedottamista ohjausryhmän jäsenten ja keskeisten yhteistyökumppanien kanssa täytyy jatkossa kuitenkin parantaa. Tiedonkulussa koettiin olleen joitain ongelmia, eivätkä kaikki tahot kokeneet tulleen tarpeeksi hyvin informoiduiksi. 7 SEMINAARIT Jokitalkkari osallistuu hankkeen kannalta hyödyllisiin seminaareihin tarpeen, työtilanteen ja taloudellisten mahdollisuuksien mukaan. Vesistökunnostusverkoston seminaari Iisalmessa alkukesästä jäi aikatauljen vuoksi väliin, mutta Helsingissä järjestetyille kalamarkkinoille (8.-9.10.2014) järjestyi tilaisuus osallistua. Seminaarissa luotiin uusia kontakteja ja tutustuttiin eri toimijoihin sekä kerrottiin jokitalkkari toiminnasta eri yhteyksissä (kuva 40). Kuva 40. Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo avaa kalamarkkinat 2014 (kuva Manu Vihtonen). 8 JATKOTOIMENPITEET Kaakon jokitalkkari – hanke jatkaa kaudelle 2015 hankesuunnitelman mukaisesti ja toimintojen keskeisten kuvauksien tapaan edeten. Hankesuunnitelmaa tarkennetaan alkuvuodesta 2015 tehtävällä työsuunnitelmalla ja priorisoinnilla ja vuoden 2014 44 selvitysten pohjalta. Ohjausryhmä kokoontuu käsittelemään jokitalkkarin laatimaa työsuunnitelmaa, rahoitussuunnitelmaa ja ajankohtaisia asioita vuoden alussa sekä kokoontuu aina tarvittaessa pitkin toimikautta. Eri rahoituskanavia toivotaan myös järjestyvän kaudelle 2015 sekä uusia yhteistyökumppaneita toivotaan liittyvän myös mukaan ko. toimintaan. Kaakon jokitalkkari – hanke on esillä ja esitelmöimässä valtakunnallisilla kalastusaluepäivien risteilyllä 11.–13.2.2015 Viking Line m/s Mariellalla (http://www.ahven.net/aluepaivat). 9 ALLEKIRJOITTAJAT JA PÄIVÄYS Kouvolassa 2.1.2015 Kaakon jokitalkkari, Iktyonomi (Amk) Manu Vihtonen Manu Vihtonen _____________________________________________ Kuva 41. Jokitalkkari Manu Vihtonen (kuva Kari Lossi) 45 Liite 1. Kaakon jokitalkkari – hankkeen nettisivujen etusivu (www.kaakonjokitalkkari.fi)
© Copyright 2024