Lataa PDF-tiedosto

2/2015
Kopteriharrastus
kasvoi yritykseksi
Rajankäynnistä ja kiinteistö­
toimitusten psykologiasta
Maanmittausopetusta
Metropoliassa
M A A N M I T TAU S PÄ I VÄT D I P O L I S S A • ARVO KOKKONEN: UUDET TOIMINTATAVAT & TEKIJÄT •
ILVESSALON PERINTÖ • LUONNOSSA, K ATOLLA • K AUPUNKIKEHIT TÄMINEN •
K ÄÄNTEISET ASUNTOLAINAT • DEMOGRAFIA JA ASUNTOMARKKINAT • Y K S I T Y I S T I E L A I N K E H I T TÄ M I S TA R P E I S TA
SISÄLTÖ
5 Ari Laitala (pääkirjoitus)
PIENIÄ ISOJA ASIOITA
6 Pekka Lehtonen
PIENYRITYS VOI EDUSTAA HUIPPU­A SIANTUNTEMUSTA
10 Simo Hannelius
ILVESSALON PERINTÖ MARKKINOIDEN HAASTEISSA
13 Vesa Rope ja Juhani Nippala
MAANMITTAUSOPETUSTA METROPOLIASSA
16 Susanna Kari
MAANMITTAUSPÄIVÄT ESPOOSSA 16.–17.4.2015
20 Arvo Kokkonen
UUDET TOIMINTATAVAT & TEKIJÄT
23 Matti Holopainen
TUOKO UUSI HALLITUS ­O IKEUDENMUKAISUUTTA
KUNTIEN JA VALTION VÄLISEEN YHTEISTYÖHÖN?
24 Anna Puhtila
KÄÄNTEISET ASUNTOLAINAT SUOMESSA
27 Maarit Nordmark
VIIKON 19 NUMEROT
28 Viivi Ruuskanen
DEMOGRAFISTEN TEKIJÖIDEN VAIKUTUS
ASUNTOMARKKINOIHIN
31 VETURIMIES
34 Susanna Kari
LUONNOSSA, KATOLLA
37 Hannu Hyyppä ja Marika Ahlavuo
KAUPUNKIKEHITTÄMINEN TARVITSEE TIETOJOHTAMISTA JA
INHIMILLISTÄ LUOVUUTTA – JA INSINÖÖRIOSAAMISTA
40 Jaakko SIrkjärvi
RAJANKÄYNNISTÄ JA VÄHÄN KIINTEISTÖTOIMITUKSEN
PSYKOLOGIASTA
42 Jaakko SIrkjärvi
SELVITYSMIEHEN RAPORTTI YKSITYISTIELAIN
KEHITTÄMISTARPEISTA JA ALUEPOLIITTISTA POHDINTAA
44 HÄRKÄÄ SARVISTA
46 MAANMITTAUSTA TALLENTAMASSA
47 MAANKÄYTTÖ 120 VUOTTA SITTEN
48 Markku Markkula
UUSIA SÄÄDÖKSIÄ
50 UUTISIA
57 LUKIJOILTA
58 IN MEMORIAM
59 RESUME
60 PALVELUHAKEMISTO
KUSTANTAJAT: Suomen Maanmittausinsinöörien Liitto MIL, Maanmittausalan ammattikorkea­koulu- ja
o­ pistoteknisten liitto MAKLI ry, Suomen Kartoittajayhdistys SKY
www.maankaytto.fi • Päätoimittaja: Ari Laitala, sähköposti: ari.laitala maankaytto.fi, puh. 050 512 2745.
KANSI: iStock © LuckyBusiness.
2/2015
PÄÄKIR JOITUS | S. 5
”Digitalisaation valjastaminen
rengiksi ei ole ihan yksin­
kertaista.”
ILVESSALON PERINTÖ
MARKKINOIDEN HAASTEISSA
| S. 10
”Maasta ollaan aina markki­
noilla valmiita maksamaan
jotakin, kasvaapa sillä kuinka
huonoa taimikkoa tahansa.”
ARVO KOKKONEN MAAN­
MIT TAUSPÄIVILL Ä | S. 20
”Ne jotka uskaltavat uudistua
nopeammin menestyvät
paremmin.”
K ÄÄNTEISET ASUNTOL AINAT
| S. 24
”Käänteisessä asuntolainassa
on tarkoituksena muuttaa
omaa asunto-omaisuutta
lainanottajalle tuloksi
­k uluttamista varten.”
ASUNTOMARKKINAT JA
­D EMOGRAFIA | S. 28
”Asumispreferenssit ovat
tiiviisti yhteydessä ikään ja
elämänvaiheeseen.”
VETURIMIES | S. 31
”Elämää suurempia juttuja
tulee julkisuuteen maan­
mittauksen laajalta alalta
silloin tällöin.”
LUONNOSSA, K ATOLL A | S. 34
”Viherkattoja voidaan
­s uunnitella ja rakentaa
monella eri tavalla ja moneen
käyttö­t arkoitukseen.”
K AUPUNKIKEHIT TÄMINEN |
S. 37
”Perinteinen hidas projekti­
mainen lähestymistapa
kaupunkien suunnalta ei enää
riitä.”
KIINTEISTÖTOIMITUKSEN
PSYKOLOGIASTA | S. 40
”Sopiva ’takakireys’ on laadu­
kasta työskentelyä ja työ­
hyvinvointia palveleva piirre.”
Tervetuloa
Maankäyttötieteiden päiville
29.10.2015
paikkana Tieteiden talo Helsingissä, Kirkkokatu 6.
MAANKÄYTTÖ
Maan
mittaus
päivät
2016
K I I N TE I S TÖT
Lisätietoa piakkoin Maanmittaustieteiden Seuran www-sivuilla
http://mts.fgi.fi/
MITTAUS & MALLINNUS
8.–9.3.2016 Paviljonki Jyväskylä
4
MAANKÄYTTÖ 2|2015
PÄÄKIRJOITUS
PIENIÄ ISOJA ASIOITA
I
Keskustelu homekouluproblematiikan ympärillä jatkuu, mutta
myös etenee. Tässäkin lehdessä ajoittain sivuttu homeongelma
nousi hiljan esiin oikeuskanslerin annettua huomautuksen Lahden
kaupungille tarpeettoman hitaista toimista lahtelaisen Launeen
koulun sisäilmaongelman hoidossa. Asia uutisoitiin iltapäivälehdistöä myöten tarttumalla olennaisimpaan asiaan. Uutisoinnissa
tuotiin selkeästi esiin se, että lapset ovat lähtökohtaisesti koulun
aikuisia heikommassa. ”Toisin kuin henkilökunnalla, oireilevilla
oppilailla ei ole ollut esimerkiksi sairauslomien kautta mahdollisuutta säädellä oleskeluaan koulun tiloissa”, tiedotteessa todetaan.
On tietysti selvää, että Lahden kaupunki ei ole tässä ainoa ja
tuskin huonoinkaan esimerkki. Ongelmia on valtava määrä pitkin
maata. Monien toiveet kohdistuvatkin tässä kohtaa hallitusneuvotteluihin. Voisiko tämä olla asia, joka kiinnostaisi uuden hallituksen
muodostajia riittävästi? Terveysriskeille päivittäin altistuvien lasten
määrä laskettaneen pikemminkin kymmenissä tuhansissa kuin
tuhansissa, kun päiväkotisektorikin
lasketaan mukaan.
tehdä asioita paremmin ja helpommin. Digitalisaatio on tärkeimpiä
maailmaamme muovaamia voimia. Se on ollut sitä jo ainakin parikymmentä vuotta ja tullee olemaan sitä aina hamaan maailman
tappiin saakka.
Digitalisaation valjastaminen rengiksi ei kuitenkaan ole ihan
yksinkertaista. Muutama viikko sitten uutisoitiin siitä, kuinka monet
julkishallinnon tietojärjestelmähankkeet ovat (jälleen) epäonnistuneet ja rahaa on palanut vähintäänkin miljoonia tuhkana tuuleen.
Tässä uutisoinnissa ei sinänsä ole mitään uutta. Mutta on syytä
muistaa, ettei yksityinenkään sektori ole mitenkään automaattisesti
suojassa näiltä epäonnistumisilta. Niistä ei vaan saada niin helposti
raflaavia otsikoita. Tämäkin työ ja siinä menestyminen on lopulta
kiinni osaavista ihmisistä.
Tarkoitus on pureutua digitalisaation teemaan syvällisemmin
lehden seuraavassa numerossa. Juttuehdotuksia ja tiedusteluja
voi toimittaa allekirjoittaneelle.
II
Tätä kirjoitettaessa hallitusneuvottelut
ovat edenneet jonkinlaiseen kliimaksitai antikliimaksivaiheeseen – miten nuo
säästöjä ja leikkauksia koskevat päätökset kukin ottaa. Vaikka hallitusneuvottelujen valokeilassa paistattelevat vain
harvat, käydään neuvotteluja kutakuinkin kaikilla politiikan osa-alueilla noin
tusinassa työryhmässä. Jäseniä näissä
työryhmissä on alun toista sataa.
Yksi neuvottelujen tärkeimmistä
teemoista on digitalisaatio. Vaikka se
otsikkotasolla esiintyykin vain yhden
työryhmän nimessä, digitalisaatio
on läsnä jokseenkin kaikkialla, missä
puhutaan paremmista palveluista,
toiminnan tehostamisesta ja tuottavuudesta. Digitalisaatio on käytännön
ja tulevan toteutuksen tasolla tulevaa
hallitusohjelmaa voimakkaasti läpileikkaava teema. Puhutaan vaikkapa vain
sote-uudistuksen toteuttamisesta. Vain
harvoin digitaalisaatio on itsetarkoitus,
mutta lähes kaikessa sillä on välinearvoa. Se on useinkin pääasiallisin keino
A R I L A I TA L A
a ri .l ait al a m aank ayt to. f i
III
Näyttää kovasti siltä, että Maanmittauspäivät ovat löytämässä uudenlaisen
jatkumonsa. Tämän lehden julkaisija
Maankäyttö ry oli mukana tämän
vuoden järjestelyissä lisävoimavarana
ja ensi vuoden osalta asetelma näyttää
varsin samanlaiselta.
Seuraavien päivien järjestelyt ovat
tätä kirjoitettaessa jo hyvässä vauhdissa, mutta lisää tietoa tarpeista, toiveista
ja ideoista tarvitaan. Maanmittauspäiville osallistuneet ovat panoksensa seuraavien päivien suunnitteluun jo antaneet vastaamalla välittömästi päivien
jälkeen julkaistuun palautekyselyyn.
Muidenkin näkemyksiä tarvitaan ja
erityisesti niiden, jotka eivät tämän vuoden päiville osallistuneet. Mitä sellaista
järjestäjät voisivat tehdä, mikä lisäisi
mielenkiintoa ja mahdollisuuksiakin
ensi vuoden päiville osallistumiseksi?
Jos et siis osallistunut tämän vuoden
päiville, vastaa kyselyyn ja kerro, mikä
saisi sinut ensi vuonna tulemaan. Kysely
löytyy hakeutumalla lehden wwwsivulle www.maankaytto.fi. Kiitokset
vastauksestasi jo etukäteen!
MAANKÄYTTÖ 2|2015
5
VideoDronen tapaaminen oli rohkaisevaa: vain mielikuvitus on
rajana asiantuntemuksen kehittämisessä ja tuotteistamisessa.
Siinä Suomelle mahdollisuus laajemminkin.
VideoDrone hakee nousua
Euroopan markkinoilta.
Pienyritys voi edustaa
huippu­asiantuntemusta
Haastattelu Pekka Lehtonen
© VideoDrone
”Tieto lisää käyttöä, ja
­s ovellutusmahdollisuuksia
on paljon.”
6
MAANKÄYTTÖ 2|2015
PAIKKATIETOMARKKINOILLA törmäsin yritykseen, jota
en ennen ollut tavannut. Juhani Mikkola esitteli yrityksensä
VideoDrone Finland Oy:n tuotteita ja palveluita. Kun yritys toimii
Jyväskylässä, sovittiin tapaamisesta, kun seuraavan kerran poikkean
kotimaakuntaani Keski-Suomeen.
Ajellessani kohti Keljonkankaalla sijaitsevaa VideoDronea
radiouutisissa kerrottiin, kuinka eräiden suurvaltojen vakoilu oli
onnistunut saamaan haltuunsa valtaisan määrän SIM-korttien
avauskoodeja. Pohdiskelin, voisivatko VideoDronen tuotteet,
pienoishelikopterit, olla muun ohella vakoiluvälineitä. Mikkola
oli kertonut, kuinka hänen helikopterinsa lensivät Vihtavuoren
ammustehtaalla tapahtuneen räjähdysvaaran aikana tutkimuslentoja. Vaaratilanteen vuoksi tehtaan ympärille määrättiin säteeltään
350 m:n turvavyöhyke, jonne ei voitu mennä. Kuvaukset tehtiin
380 m:n etäisyydeltä. Miksi ei tällainen härveli voisi toimia myös
vakoilutarkoituksissa!
HUIPPUTEKNOLOGIAA METSÄN KESKELLÄ
Yritys sijaitsee Ruokomäentiellä. Kun navigaattori ei tunnistanut
kiinteistön osoitetta ja kun ajelin metsäisellä, iljanteisella kylätiellä
perille löytämättä, hiipi mieleen ajatus salaperäisyydestä. Soitin,
ja vasta Mikkolan puhelinohjauksen perusteella pääsin perille.
Suuri omakotitalo metsän keskellä, sivussa Ruokomäentieltä. Rouva
oli pihalla vastassa ja ohjasi minut sisään, ei olohuoneeseen, ei
toimistoon vaan melkein laboratoriolta vaikuttavaan työpajaan.
Pajassa oli työpöytiä, hyllyt täynnä erilaisia rakennusosia ja tarvikkeita ja ylimmällä hyllyllä kymmenisen pienoishelikopteria. Yksi oli
asetettuna ergonomiseen telineeseen: kokoamistyö meneillään.
Mikkola sanoo olleensa kiinnostunut jo rippikouluiästä
kaikenlaisista härveleistä ja jo koulupoikana rakenteli kaukoohjattavia (RC-) lennokkeja ja helikoptereita. Harrastus jatkui ja
syveni aikuisiässä. Hän on koulutukseltaan elektroniikka-asentaja
ja työskenteli aikaisemmin talotekniikan ja lämpöpumppujen
maailmassa Jyväskylästä käsin. Varhaisessa vaiheessa hän laittoi
kopteriin pokkarikameran ja siitä syntyi ajatus tiedonkeruun mahdollisuuksista ilmakuvaustekniikkaa käyttäen. ”Pienkopterilla on
laajat mahdollisuudet ilmakuvaukseen ja sillä pääsee paikkoihin,
jonne isolla kalustolla ei voi mennä”, Mikkola esittelee.
HARRASTUKSESTA YDINOSAAMISEEN
Noin neljä vuotta sitten hän rakensi ensimmäisen kauko-ohjattavan
multikopterinsa. Mikkola selventää, että tavallisessa helikopterissa
on päämoottori ja pyrstömoottori ja kääntyvät roottorin lavat,
multikopterissa on tyypillisesti 4–8 moottoria ja sitä ohjataan vain
moottorien kierroslukua säätämällä.
”Oli halu tehdä parempi väline kuin kaupasta voisi ostaa, varsinkin, kun saatavana oli koptereita vain rajoitetusti. Se vei mukanaan”,
Mikkola kertoo. Kopteriin suunniteltiin hiilikuituinen runkorakenne
ja laminointi tehtiin käsin itse. Vihtavuoren vaaratilanteessa käytettiin prototyyppiä ja se rohkaisi eteenpäin. Sattumienkin kautta
päädyttiin siihen, että kehitetään oma tuoteperhe ja rekisteröidään
tuotemerkki VideoDrone®.
”Valmistamme koptereita video-, still-, lämpökamera- ja
väärävärisovelluksiin sekä ortokuvaukseen ja teemme näillä kuvauksia. Näistä viisto- ja ortokuvaukset liittyvät mm. maankäytön
suunnitteluun. Suunnitelma voidaan sijoittaa maisemaan. Kuntien
yhteistyöelimille saatetaan viistokuvata kaikki vireillä olevat kyseisten kuntien kaava-alueet. Pistepilvien avulla saadaan määriteltyä
pinnan muoto ja näin esimerkiksi laskettua tilavuudet louhoksissa
tai sorakuopissa.”
”Pienkopterien käyttö rajoittuu pienehköihin alueisiin. Niiden
lentokorkeus on enintään 150 m lentoturvallisuuden vuoksi. Kopteriin on oltava näköyhteys ja etäisyys enintään 500 m eikä lennetä
lentokenttien lähialueilla. Suositus on myös, ettei yleisömassan
yläpuolella lennettäisi. Mitään lentolupaa ei tarvita.”
Yhdellä lennolla voidaan kuvata noin 50 ha. Tarkkuus on huomattavan suuri: pikselikoko 150 m:n korkeudesta kuvattuna on
3,5 cm. ”Kun tarvitaan pieneltä alueelta tarkkaa tietoa, nopeasti ja
matalin kustannuksin, siinä on kopterin markkinarako.”
VERKOSTOITUMINEN ON ELINEHTO
– Kopterit ovat oma osaamisensa, mutta mistä on tullut kuvauksiin
ja käsittelyyn liittyvä tuntemus?
VideoDronella on yhteistyökumppaneina mm. Mosaic Mill ja
Pieneering, joilla on sekä ohjelmistot, että prosessointitaito. Siinä
sivussa on Mikkola itsekin perehtynyt varsinaiseksi asiantuntijaksi:
netissä on vietetty hirveä määrä aikaa. VideoDronen ominta ovat
laitevalmistus, laitteistot, huolto ja koulutus. Kuvauksia tehdään
rajallisesti aikataulujen salliessa. Monet asiakkaista prosessoivat
itse kuvaustulokset.
Mikkolan mukaan ortokuvaus koptereilla ja 3D-mallinnus tulevat lisääntymään. Kopteri on pienen alan nopea kartoitusväline.
– Asiaan perehtymätön saattaa ihmetellä, millä kuvaukset
orientoidaan?
”GPS antaa koordinaatit ja inertiatekniikalla hoidetaan kallistusten mittaukset.”
Haastattelija yrittää pohtia, mihin käyttötarkoituksiin koptereita
tarvitaan ja eikö kysyntä ole vain muutamia kappaleita.
”Käyttäjistä maanrakennusyritykset ovat suurin ryhmä. Mainostoimistot käyttävät kopteria perinteisen ilmakuvauksen keinoin.”
Mikkolan visio on kuitenkin tekninen ilmakuvaus. Hän näyttää
hyllystä kopteririviä ja siellä on lämpökamera. Sen avulla poliisi ja
pelastuslaitos voivat etsiä kadonneita. Sillä tutkitaan myös kaukolämpöputkistojen vuotoja tai muuntaja-asemien kontaktihäiriöitä
sekä rakennusten lämpövuotoja.
Mikkola kertoo esimerkin, jossa 120 m korkeassa piipussa oli
tapahtunut räjähdys ja vauriot piti selvittää. Kohteeseen ei voitu
mennä nosturilla ja alueella ei saanut lentää miehitetyllä ilmaaluksella. Tutkimus oli mahdollista suorittaa vain videokameralla
varustetulla multikopterilla. Kuva zoomattiin piipun sisälle, josta
MAANKÄYTTÖ 2|2015
7
Pekka Lehtonen
sitten liekkien lomasta vaurioitunut kohta löytyikin, ja voitiin tehdä
suunnitelma vian korjaamiseksi. Huimaa!
– Eikö tämmöinen ole kuitenkin ääriharvinainen tilanne? Mistä
syntyy massakysyntä?
”Tieto lisää käyttöä ja sovellutusmahdollisuuksia on paljon.
Voidaan tarkistaa siltoja, vesitorneja ja maneesien kattorakenteita
jne. Uusia käyttötarpeita ilmenee koko ajan. Poliisi voi lähettää
kopterilla vaikkapa neuvottelupuhelimen piirityksessä olevalle,
aseistetulle, vakavasta rikoksesta todennäköisin syin epäillylle. Sitä
ennen epäilty pitää löytää metsästä ja se käy lämpökameran avulla.
Kopterin avulla voidaan tehdä vaikkapa ilmanlaadun mittauksia tai
kiinteistövälittäjä kuvata myyntikohteen.”
Siirrytään vielä ulommaksi maanmittauksen ytimestä eli koptereiden rakentamiseen.
”Kaikki osat ostetaan alihankintana. Kokoaminen ja tuotekehittely tapahtuvat VideoDronessa.” Mikkola kertoo, että kevytrakenteet
tehdään hiilikuidusta ja osat 3D -tulostuksina. 3D-osat ovat todella
vahvoja: toimittajan hennoilla sormilla ei pysty rikkomaan eikä
kuulemma vahvemmillakaan. ”Hiilikuitu on kestävä, kova ja kevyt
materiaali, ja 3D- tulostuksella voidaan tehdä minkämuotoisia osia
tahansa.” Mikkola istuu alihankkijan kanssa tietokoneen ääreen ja
ajatukset, osin yöllä tajuntaan tunkeutuneet, muokataan yhdessä
3D-malliksi. Demonstraatio on avartava. Haastattelija luuli tätä
ennen, että 3D-tulostus on vielä propellipäiden puuhastelua, mutta
oli yllättävää, että tulostusta voidaan käyttää jo massatuotantoon
ja vaikkapa itse propellien pyörittämiseen!
8
MAANKÄYTTÖ 2|2015
”Pienoiskopterissa on yli 100 erillistä osaa ja niitä tulee yli 10
maasta. Hiilikuiturungot tehdään Suomessa, hiilikuituinen levymateriaali Kaukoidässä, 3D-osat Jyväskylässä. Lisäksi tarvitaan
mm. radio-ohjaimet, kamerat, autopilotit, ohjaimet, moottorit,
potkurit. Jokaista moottoria ohjataan 400 kertaa sekunnissa.”
Hengästyttää!
OMA YRITYS –
EI RAJOJA LAADUNPARANTAMISESSA
VideoDronen toimintaidea on, että asiakas saa käyttövalmiin
tuotteen, koulutuksen ja myöhemmin myös huollon ja teknisen
tuen. ”Jos vaikkapa uuden käyttöidean keksinyt henkilö haluaa
perustaa sen toteuttamiseksi yrityksen, VideoDrone tarjoaa laitteet,
koulutuksen ja auttaa yritystoiminnan käynnistämiseksi. Laitteita
myydään vain ammattikäyttöön.”
Markkinointi käy nettisivujen avulla ja henkilökohtaisin kontaktein. Myös vientiä ollaan käynnistämässä, lähinnä Eurooppaan.
”Kiinalaiset ovat markkinoilla netin kautta, mutta he eivät tarjoa
kokonaisuutta, esimerkiksi koulutusta ja huoltoa. EU:n alueelle
on veikattu 13 mrd:n markkinoita tälle alalle laitteineen, sovellutuksineen ja palveluineen.” Siinä on tulevaisuutta! Haastattelija
laskeskelee vaikutuksia, jos siitä vaikkapa 1 mrd pesiytyisi Ruokomäen tielle.
”Uuden yrityksen perustaminen on helppoa, mutta jos aikoo
hakea jotain avustusta tai apua yrityksen käynnistämiseen, tilanne
muuttuu totaalisesti. Itselleni byrokratia on vastenmielistä, mutta
Oma yritys: ”Kukaan ­
esimies ei ole
­o jentamassa, että
­k ustannuksia ­p itää ­k arsia
laadun ­k ustannuksella.”
Pekka Lehtonen
Toiminnan kivijalka:
kokonaispalvelu ja hyvin tehty työ,
siis parhaiten tehty.
Asiakaspalvelua ei voi tuoda
ulkomailta.
Toimintaan kuuluvat muun
ohella koptereiden kokoaminen ja
huolto.
Jyväskylän seudun kehittämisyhtiö Jykes Oy auttoi tämän vaiheen
yli. Heidän toiminnastaan voi antaa arvosanan kiitettävä+++”,
Mikkola arvioi.
– Mitä positiivista on yritystoiminnassa?
”Saa olla itsensä herra. Voi tehdä niin hyvää työtä kuin haluaa,
eikä kukaan esimies ole ojentamassa, että kustannuksia pitää
karsia laadun kustannuksella. Kun internet ja ylipäätänsä tälläkin
alalla kansainvälistyminen lisäävät kilpailua, on lisäpotkua väännettävä jostakin, millä erottuu. Se on räätälöinti, kokonaispalvelu
ja hyvin tehty työ, siis parhaiten tehty. Asiakaspalvelua ei voi
tuoda ulkomailta.”
Asiakkailta saatu positiivinen palaute on paras kiitos. Se antaa
voimaa haasteiden yli ja kannustaa eteenpäin.
Siinä näkemyksiä, jotka sopivat muuhunkin yritystoimintaan
kuin helikopterien lennätykseen. Ne sopivat kaikkeen työn
tekemiseen.
Seurasi yksi haastattelutapaamisen vaativimpia hetkiä. Ajo
yliliukasta Ruokomäentietä takaisin hiekoitetuille teille. Ovella,
metsämaiseman keskellä, palautui ajatuksiin jälleen tämä salaperäisyys.
– Voiko helikoptereita käyttää vakoilutoimintaan?
Haastateltava pidättäytyy selvästi vastaamasta: ”Siihen aihepiiriin kuuluvat asiat ovat luottamuksellisia eikä niistä voi kertoa,
jottei CIA loukkaantuisi.” Vastuu jää lukijalle: mikä virkkeessä
on totta ja mikä vain etusormen kopterilentoa tietokoneen
näppäimistöllä.
VideoDrone Finland Oy
•
•
•
•
•
ainoa suomalainen
kuvauskoptereita ammatti­
käyttöön valmistava yritys
tuotekehitys v:sta 2011
perustettu 2012,
osakeyhtiöksi 2013
osakkaita: 2
lukuisia alihankkijoita ja
­yhteistyökumppaneita
P I E N O I S H E L I KO P T E R I
•
lentoaika jopa 40 min,
pyrkimys lisätä 1 tuntiin
• kopterin halkaisija alle 80 cm
• lentopaino alle 5 kg
• moottoreita 4–8
•sähkökäyttöinen
•käyttömahdollisuudet:
video-, still-, lämpö-,
orto- ja väärävärikuvaukset
sekä mahdolliset muut
MAANKÄYTTÖ 2|2015
9
Ilvessalon perintö
markkinoiden haasteissa
Simo Hannelius
Metsätutkimuksen suurmies Yrjö Ilvessalo toi metsätyyppiteorian käytäntöön.
Metsätyypeillä on ollut suuri vaikutus metsätalouden kysymyksissä,
mutta onko niille käyttöä markkinataloudessa?
”Verokarhu voittaa,
kun metsä arvioidaan
­s umma-arvomenetelmällä.”
Akateemikko Yrjö Ilvessalo (1892–1983) oli yksi metsän­
tutkimuksen suurista nimistä. Hän oli myös luomassa maanjaon ja
metsänarvioinnin periaatteita ja opetti maanmittausinsinöörejä
Teknillisessä korkeakoulussa. Akateemikko on kuvan ­v asemmassa
laidassa metsätieteellisen seuran kokouksessa 1970-luvulla
seuranaan Tapion johtaja V. J. Palosuo ja MMM:n kansliapäällikkö
Reino Uronen.
METSÄTYYPIT KASVUPAIKKOJEN viljavuuden (boniteetti)
kuvaajina olivat monien metsäpoliittisten ratkaisujen lähtökohtana
1900-luvun alussa. Verotus perustui osin vielä vuoteen 2006 asti
metsätyyppeihin. Metsäkiinteistöjä on halottu siten, että kukin
osakas on saanut yhtä paljon viljavuudeltaan samanarvoista maata.
Metsämaan eri viljavuusluokille ja eri-ikävaiheiden metsiköille on
laskettu odotusarvoja, joista summataan ehdotus metsäomaisuuden markkina-arvoksi. Metsätyyppejä käytetään vielä summa-arvomenetelmän laskentaperusteina, mutta ei enää kahdessa muussa
edellä mainitussa tarkoituksissa. Onko niille markkinataloudessa
käyttöä metsäomaisuutta arvioitaessa?
CAJANDER LOI METSÄTYYPPITEORIAN
A. K. Cajanderia (1875–1943) pidetään metsäntutkimuksen isänä. Hän julkaisi metsätyyppiteorian 1900-luvun alussa. Alkujaan
Cajander oli kasvitieteilijä. Hän luokitteli metsiä aluskasvillisuuden perusteella. Toisena tärkeänä havaintona oli lajiston muutos
metsien asteittainen vanhetessa ja kilpailu ekosysteemissä kuten
Artikkeli perustuu osin Yrjö Ilvessalon julkaisuun ”Erään
metsämiehen muistelmia”, joka ilmestyi postuumina 2014
Helsingin yliopiston laitoksen julkaisuna 6 (345 s.). Yrjö
Ilvessalo oli maamme metsäntutkimuksen suuria nimiä
ja hänen linjauksensa näkyivät aikansa metsäpoliittisis­
sa ratkaisuissa. Hänen tärkein tehtävänsä oli kartoittaa
itsenäistyneen maan metsävarat silmällä pitäen niiden
käyttöä ja teollista jalostusta. Hän ”juoksi” Suomea tieteen
eturiviin ja maailmankartalle. Hänet nimitettiin 1948 Suo­
men Akatemian yhdeksi kahdestatoista jäsenestä metsä­
tieteiden edustajana. Ilvessalo oli erikoisopettajana myös
maanmittareille metsätaloudessa ja metsänarvioinnissa
vuosina 1922–1948 ja hänen julkaisuihinsa perustuivat
metsätyypeille lasketut jyväluvut.
10
MAANKÄYTTÖ 2|2015
”Pohjoisen­metsänomistaja
hyötyy, kun n­ uorista m
­ etsistä
­m aksetaan ­k orvauksia
­Tapiossa laskettujen
p­e rusteiden mukaan.”
Darwin oli osoittanut. Cajander oli 2. maailmansotaan asti myös
auktoriteetti maamme metsäpolitiikasta päätettäessä. Cajander
rekrytoi Yrjö Ilvessalon ajamaan metsätyyppiteoriaa käytäntöön.
Kasvillisuuteen perustuva teoria sopii edelleen hyvin metsänhoidon lähtökohdaksi.
Ilvessalo sai stipendiaattina Cajanderilta tehtäväksi v. 1916
selvittää pääpuulajiemme puuntuotos eri metsätyypeillä ja
metsiköiden rakenne. Ensin tuli tutkia näitä tunnuksia luonnontilaisissa oloissa ja verrata niitä myöhemmin talousmetsikköihin.
Tärkeää oli saada tiedot metsätyypeittäin maakunnittain. Metsätyypin osoittama viljavuus oletettiin pysyväksi ominaisuudeksi.
Myöhemmin on kuitenkin käynyt selville se, että metsämaan
viljavuus on vähitellen parantunut. Tämä teema oli valtakunnan
metsien inventoinnin jälkeen toiseksi tärkeintä Ilvessalon uralla.
Metsätyypeillä on ollut suuri vaikutus metsätalouteen liittyvissä
kysymyksissä; metsäverotukseen, maanjakoihin ja metsäomaisuuden kiinteistöarviointiin.
METSÄTYYPIT METSIEN VEROTUKSESSA
Aluskasvillisuuden lajisto ja rehevyys olivat keskeistä metsätyypin
arvioinnissa. Kasvillisuuden kuvauksesta päädyttiin kasvun arvioon,
josta johdettiin myös metsäverotuksen peruste. Metsämaan tuotto
otettiin pinta-alaverotuksen perusteeksi 1920-luvun alussa. Mitä
viljavampi metsätyyppi, sitä enemmän sen arvioitiin tuottavan
verotettavaa. Tuotoksen raha-arvoon päästiin selvittämällä sekä
puutavaralajien osuudet hakkuupoistumassa että eri puutavaralajien kantohinnat. Lisäksi otettiin huomioon metsänhoidon
kustannukset vähennyksinä. Tilakohtainen vero määrättiin keskimääräisyyden periaatteella vuosittain ja riippumatta siitä, oliko
metsätaloudesta saatu tuloja.
Myös tilan arvo varallisuusverotuksessa perustui arvioidun
tuoton kapitalisointiin 10 prosentin korolla. Näistä luovuttiin
lopullisesti vasta 2006 ja metsätuloja verotetaan nykyisin kuten
muitakin pääomatuloja.
Pinta-alaverotuksen metsäpoliittisena kannusteena pidettiin
sitä, että se edisti hyvää metsänhoitoa. Keskimääräistä suurempaa
tuottoa ei verotettu ja vuotuinen maksu pakotti monet säännöllisiin
hakkuisiin. Ehkä juuri viimeisin peruste oli syynä siihen, että muun
muassa Björn Wahlroos on kannattanut pinta-alaverotusta.
METSÄTYYPIT MAATA JAETTAESSA
Kansalliskirjailijamme on esittänyt esimerkin maanjaon periaatteen vaikutuksesta tilojen pirstoutumiseen. Seitsemän veljestä
saivat naapureitaan seitsemän kertaa suuremman metsätilan
perinnökseen, kun isä otti osakseen kulon polttamaa maata.
Jukolan isäntä piti ”enemmän huolta jälkeen tuleviansa edusta
Ilvessalo ajoi Cajanderin metsätyyppiteoriasta metsä­t alouteen
käytännön ratkaisuja. Tyypin
kuvaama viljavuus oletettiin
kasvupaikan pysyväksi ominaisuudeksi. Myöhemmin on
käynyt selville, että varsinkin
karuimpien ­m etsätyyppien
viljavuus on parantunut
likimain yhden tyypin verran
maan eteläosissa. Kuvassa
jäkälätyypin maata Kalajoen
hiekkadyyneillä.
”Tapion y­ dinrooli on t­ utkimustiedon
tiivistäminen ja j­ alostaminen
­h elppokäyttöiseksi ja
­k äytännönläheiseksi ­m ateriaaliksi.
Tässä työssä k­ ehittämiskeskus on
epäonnistunut.”
MAANKÄYTTÖ 2|2015 11
”Pitäisikö­klassiset
­s aksalaiset
­m etsänarvonlaskennan
­o ppikirjat polttaa?”
kuin omasta parhaastansa”, kirjoitti Aleksis Kivi vuonna 1870. Mitä
vähäarvoisempaa maata jaettaessa oli saatavissa, sitä suuremman
pinta-alaan oli mahdollisuus. Aika kuitenkin muutti metsiköiden
arvosuhteita ja veljekset saivat Impivaaransa tuuheina kasvavina
metsinä.
Jyvityksen periaatteet ovat vaikuttaneet yksityismetsien rakenteeseen aina 1700-luvun isojaoista lähtien. Ilvessalo oli keskeinen
tutkija myös maanjakojen suosituksia laadittaessa. Hän julkaisi
tuloksia metsämaiden hyvyyden jyvittämiseksi maanmittaustoimituksissa 1920-luvulta lähtien. Tuloksilla oli laajaa merkitystä,
kun maita jaettiin maankäyttölakien toimituksissa sotien jälkeen.
Jyvityksen periaatteesta on seurannut, että metsätyyppi
pysyvänä ominaisuutena vaikuttaa ja on määräävä tunnus jakoehdotuksessa. Jotta kukin osakas saisi yhtä suuren osuuden
yhtä viljavaa maata, kiinteistöjä jaettiin kapeina kaistoina. Periaate
edisti vaikeasti hoidettavien, epärationaalisesti hallittavien tilojen
muodostusta. Eniten tällaisia jakoja tehtiin Pohjanmaalla, jossa
haittoja on korjattu uusjaoilla. Jyvitys vaikutti myös kiinteistöjen
pinta-aloihin. Kun jakoehdotuksessa osakkaiden jyväluvut olivat
yhtä suuria, viljavampaa osaa tuli vastaavasti pienempi pinta-ala
kuin karuja maita käsittävään alueeseen. Kauppahintatutkimuksissa on havaittu, että pinta-aloiltaan suurissa metsätilakaupoissa
metsämaan viljavuus on keskimäärin huonompi kuin pienissä
kohteissa.
Perinteiseen jyvitykseen tehtiin muutos vuoden 1995 kiinteistönmuodostamislaissa. Suositeltavaksi tuli kokonaisarvon mukainen markkina-arvo yhteisomistuksia purettaessa. Menetelmänä
tuli kyseeseen arviointiteoreettisesti luotettavin tapa eli kauppaarvomenetelmä. Sen soveltamista tuki paitsi kauppahintarekisteri
ja -tilasto myös Maanmittauslaitoksen ja Metsäntutkimuslaitoksen
empiirisen tutkimukset.
METSÄTYYPIT METSÄOMAISUUDEN ARVIOINNISSA
Yrjö Ilvessalo lanseerasi summa-arvomenetelmän meille 1920-luvulla, kun muutakaan tapaa ei ollut. Se tukeutuu klassiseen
saksalaiseen metsänarvonlaskentaan Faustmannin (1849) kaavan
mukaan. Itsenäistyneessä maassa ei ollut edellytyksiä kauppaarvomenetelmän käytölle eikä ollut saatavissa vertailutietoja
kauppahinnoista. Tutkijana Ilvessalo (1965) kuitenkin epäili myöhemmin summa-arvomenetelmän soveltamista markkina-arvojen
arviointiin ja piti sitä mielivaltaisena. ”Tällaisten hintojen selitys on
jäänyt vaillinaiseksi ja hinta tulkinnan varaiseksi.”
Metsätyyppiteoriaa sovelletaan metsäomaisuuden arvioinnissa
summa-arvomenetelmällä. Yksityismetsätalouden organisaatio
(Tapio) pitää sitä yllä. Se ja osin Maanmittauslaitoskin luottavat
12
MAANKÄYTTÖ 2|2015
siihen. Kun arvioinneista on riidelty käräjillä, menetelmään
perustuvia tuloksia on hyväksytty ja näin sille on muodostunut
ennakkotapauksen arvo.
Metsätyypit ovat keskeisiä lähtökohtia tuotosennusteille.
Pääpuulajien metsiköille eri ikävaiheissa saadaan laskettua odotusarvoja, joista kootaan summa-arvo. Laskennan diskonttauksen
vaihtelevat korkosovellukset vaikuttavat keskeisesti tuloksiin, koska
odotusajat ovat pitkiä. Diskonttauksen perusteet eivät perustu
markkinainformaatioon.
Hankaluutena on ensinnäkin se, että kiertoajan alussa pitää
maksaa metsän perustamisen kustannukset ja vasta paljon
myöhemmin on odotettavissa hakkuutuloja. Näistä metsänarvonlaskennan reunaehdoista seuraa, että karulla maalla vain
vaatimattomalla korolla (1–2 %) tulonodotuksia diskontaten
saadaan nykyarvo, joka on kustannusten summaa suurempi
eli paljaan maan arvo saadaan positiiviseksi. Sekin rajoittaa
tulosten uskottavuutta, että maasta ollaan aina markkinoilla
valmiita maksamaan jotakin, kasvaapa sillä kuinka huonoa
taimikkoa tahansa.
Epäloogisinta on se, että eri viljavuusluokkien metsämaille
ei käytetä yhdenmukaista laskentakorkoa. Karuimpien ja pohjoisten metsämaiden laskentakorko on 1–2 % ja viljavimpien
3–4 % maamme eteläosissa. Tästä seuraa muun muassa se,
että karujen maiden ja pohjoisten nuorista metsiköistä maksetaan korvauksia suhteellisesti selvästi enemmän kuin etelän
viljavista kohteista.
Perusteet laskea odotusarvoja ja -lisiä ovat menettäneet merkitystä, koska puustoa voi hakata uudistetun metsälain mukaan lähes
rajoituksitta ja iästä riippumatta. Niitä voidaan kuitenkin käyttää
eräissä korvaustilanteissa. Aiemmin odotusarvoilla oli merkitystä,
koska metsälaki esti nuoren kasvatusmetsikön liian voimakkaan
harvennuksen ja ohjekiertoaikaa varhaisemman päätehakkuun.
Simo Hannelius (s. 1943) on Metlasta eläköitynyt tutkija,
jonka keskeisin teema liittyi metsäomaisuuden kiinteistö­
arviointiin ja tärkeimpinä yhteistyökumppaneina olivat
Maanmittauslaitos, Teknillisen korkeakoulun maanmittaus­
osasto ja Suomen Kiinteistöarviointiyhdistys.
Sähköposti: simo.hannelius netti.fi, puh. 050 5359465.
MAANMITTAUSOPETUSTA
Metropoliassa
Teksti ja kuvat: Vesa Rope ja Juhani Nippala
Metropolia Ammattikorkeakoulu Oy perustettiin yhdistämällä Espoon Vantaan
teknillinen ammattikorkeakoulu (EVTEK) ja Helsingin ammattikorkeakoulu
(STADIA) vuonna 2008. Maanmittaus pienenä tutkintoalana on kuitenkin
­säilynyt omana koulutusvastuuna. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijat hakevat
opiskelemaan nimenomaan maanmittausta.
TOIMINTAKULT TUURILTAAN ERILAISTEN organisaatioiden yhdistyminen ei ole ollut mutkatonta, opetusaloja on
paljon ja toimipisteitäkin on yli 20. Sisäisten uudistusten lisäksi
ammattikorkeakoulut ovat vielä joutuneet hakemaan opetus- ja
kulttuuriministeriöltä uudet toimiluvat ja rahoitusmallikin on
muuttunut, joten melkoista myllerrystä viimeiset vuodet ovat
olleet. Hajanaisesti sijoittuvista ja lukuisista toimipisteistä pääkaupunkiseudulla pyritään eroon ja toimintaa ollaan kokoamassa
neljään kampukseen. Ensimmäisenä tavoitteena on saada uusi
kampusrakennus Helsingin Myllypuroon metroaseman viereen.
Rakennus- ja kiinteistöalan koulutus, mukaan lukien maanmittaus,
siirtynee Myllypuroon suunnitelmien mukaan jo vuonna 2017. Tällä
hetkellä opetus tapahtuu Leppävaarassa Espoossa.
Nykyinen organisaatio rakentuu tilaaja-tuottaja-mallin pohjalle,
jossa koulutusvastuut on jaettu neljälle suurelle osaamisalueelle.
Tutkintoalueet vastaavat opetustoiminnan järjestämisestä ja tilaavat koulutuksen pääosin osaamisalueilta. Viime vuonna toteutetun
uuden organisaatiomallin tavoitteena on edistää yhteistyötä
osaamisalueiden kesken sekä niiden ja yhteisten palveluiden välillä
sekä vahvistaa monialaisuuden toteutumista koulutustarjonnassa,
KIT-toiminnassa ja liiketoiminnassa.
METROPOLIAN PEDAGOGINEN STRATEGIA
Metropolia on valinnut pedagogiseksi linjauksekseen työelämäläheisen oppimisen. Metropolian pedagogiikka perustuu oppijan
”Metropolia on valinnut
­p edagogiseksi linjauksekseen
työelämäläheisen
oppimisen.”
DI VT Pertti Raittinen on vuosia ollut mukana
­o petuksessa ja opettanut viimeksi kiinteistö­
arvioinnin juridiikkaa ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa.
polkuun. Sen tavoitteena on opiskelijan osaamisen kehittyminen.
Oppijan polussa keskeistä ovat työelämäläheisyys, KIT – tutkiva
ja kehittävä oppiminen, elinikäinen oppiminen, monialaisuus ja
kansainvälisyys.
Ammattikorkeakoulusta valmistuneilla tulee olla perusosaamisen lisäksi hyvät taidot kehittää omaa työtään. Esimerkiksi projektilähtöinen oppiminen, tutkiva oppiminen, CDIO (Conceiving
– Designing – Implementing – Operating) ja case-oppiminen
luovat tähän hyvän mahdollisuuden. Näin ollen opetus järjestetään
Metropoliassa soveltuvin osin projektityöskentelynä.
Opettajan rooli työelämäläheisessä projektilähtöisessä tai
tutkivaa oppimista hyödyntävässä oppimisessa on olla prosessin
alkuunpanija, opiskelijoiden ja opiskelijaryhmien yhteisöllisen
oppimisprosessin tukija ja koordinaattori. Lisäksi hänellä on tärkeä
rooli työelämäyhteyksien kehittäjäkumppanina. Opiskelija vastaa
omasta oppijan polustaan. Opettajuudessa korostuvat oppimiMAANKÄYTTÖ 2|2015 13
Kuvassa tutkitaan UAV-kopterin
soveltuvuutta koulun tarpeisiin.
”­Työelämäläheisyyden
­t oteuttamiseksi
­m aanmittaustekniikan
­t utkinto-ohjelmalla on
­n euvottelukunta.”
sen ohjaus, uudistumiskykyinen verkostoituva asiantuntijuus ja
yhteisöllisyys.
Työelämäläheisyyden toteuttamiseksi maanmittaustekniikan
tutkinto-ohjelmalla on neuvottelukunta. Sen koulun ulkopuoliset
työelämäyhteistyötahot edustavat pääkaupunkiseudun suuria
kaupunkeja, Maanmittauslaitosta ja muutamaa maanmittausalalla
toimivaa yksityistä konsulttiyritystä. Neuvottelukunta kokoontuu
muutaman kerran vuodessa ja se käsittelee sekä antaa tarvittaessa
lausuntoja tutkinto-ohjelman opetukseen liittyvistä asioista.
Neuvottelukunnan kokoonpano on (kevään 2015 tilanne)
seuraava: Pekka Tervonen, kaupungingeodeetti, Vantaa, Tuomas
Frösen, kaupungingeodeetti, Espoo, Kari Ingberg, toimistopäällikkö, Helsinki, Ari Tella, yli-insinööri, Maanmittauslaitos, Kyösti Laa­
manen, projektipäällikkö, Sito Oy, Pasi Kråknäs, kehitysinsinööri,
VR-Track Oy, Pasi Joensuu, General Manager, Exact AIP-Mittaus Oy
ja maanmittaustekniikan henkilökuntaa ja opettajia.
OPISKELIJAT
Opiskelijat Metropoliaan tulevat pääosin Etelä-Suomesta ja voisipa
sanoa jopa että Uudeltamaalta. Nuorista enemmistö on ylioppilaita
ja esimerkiksi kartoittajia on vuosittain mukana vain muutamia.
Jonkun verran opiskelijoiksi hakeutuu myös ns. toista tutkintoa
suorittavia henkilöitä luottaen siihen, että maanmittausalalta löytyy
töitä tulevaisuudessakin. Suunnilleen puolet ensisijaisista nuorisohakijoista on voitu ottaa sisään. Aikuisopiskelijat ovat pääosin
alalla tai lähialoilla toimivia henkilöitä, jotka pyrkivät kehittämään
osaamistaan ja etenemään urallaan.
Opiskelijoita on tällä hetkellä yhteensä noin 250 – mukaan
­lukien päivä- ja monimuoto-opiskelijat sekä ylempään amk-tutkintoon opiskelevat. Suurimman ryhmän muodostavat kokopäiväiset
nuoriso-opiskelijat, joita vuosittain aloittaa noin 40. He valmistuvat
14
MAANKÄYTTÖ 2|2015
pääosin 4–5 vuodessa. Opiskelu on varsin lukujärjestykseen sidottua. Kuitenkin yhä enemmän tehdään erilaisia projekteja mielellään
työelämän kanssa yhteistyössä.
Keskimäärin joka toinen vuosi on aloitettu myös ns. aikuisille
tarkoitettu tutkintoon tähtäävä monimuotokoulutus, jossa aloittaneita on ollut noin 35. Opetus tapahtuu muutamana viikon
pituisena jaksona sekä kymmenkunta kertaa perjantaina ja lauantaina. Opetustunteja on selvästi vähemmän kuin nuorisolla,
mutta kotiläksyjä ja itsenäisiä tehtäviä enemmän. Usealla heistä
on aiempaa ammatillista osaamista, mikä helpottaa ja motivoi
opiskelua. Tavoitevalmistumisaika heilläkin on 4 vuotta. Useimmilla
opiskelu tapahtuu työn ohessa vaatien siten sekä perheen että
työnantajan myönteistä suhtautumista.
Opiskelijaksi hakeudutaan päivä(nuoriso)opetukseen valintakokeiden kautta ja monimuoto(aikuis)opetukseen paperihaulla.
Uutena mahdollisuutena ollaan ottamassa käyttöön tutkintoopiskelijaksi hakeutumista avoimen amk:n väylän kautta, jolloin
opiskelu tapahtuu aikuis/nuorisopuolen opetussuunnitelmien
mukaisesti, mutta aikaisempia korkeakoulutasoisia opintoja edellytetään noin vuoden verran.
Toista kertaa on menossa ylempään korkeakoulututkintoon
(yamk) tähtäävä koulutus. Opiskelijoita viime syksynä aloitti 35.
Opiskelu muodostuu 30 opintopisteen teoriaopinnoista sekä
30 opintopisteen opinnäytetyöstä. Tutkinnon voi suorittaa vuodessa, mutta useimmilla se kestää 2 vuotta. Nämäkin opiskelijat
hankkivat lisäkoulutusta työn ohessa, mikä vaatii muunkin elämän
järjestämistä opiskelun mahdollistavaksi. Oheinen kuva on yamk:n
tutkimusmetodiikan tunnilta, jossa on ”varsin motivoitunut ja aktiivinen ilmapiiri”, toteaa lehtori Reijo Aalto ja jatkaa, että ”hyvää
maisteriainesta koko porukka”.
OPETUSTARJONTA
Opetustarjonta maanmittauksessa on perusteiltaan perinteistä ja se
on pyritty pitämään käytännönläheisenä. Alan kehityksessä ollaan
”Maanmittaustekniikan
­t utkinto-ohjelma on suorittanut
laajojakin opiskelijaprojekteja
todellisissa kohteissa.”
kuitenkin mukana eturivissä. Mielestämme maanmittarin tulee
osata mitata ja kartoittaa nykyaikaisin välinein ja menetelmin sekä
tuntea kiinteistöt ja niiden käsittelyyn liittyvät prosessit, juridiikka
ja hallinnointi. Osa maanmittareista suuntautuu myös kaavoitus- ja
ympäristöhallinnon tehtäviin, mikä edellyttää hyvää maankäyttö- ja
rakennuslain tuntemista sekä suunnittelunäkemystä. Voimakkaasti
opetukseen on tullut mukaan paikkatietotekniikka, koska lähes
kaikkiin työtehtäviin liittyvät nykyisin tietokoneet. Tietotekniikan
ja etenkin paikkatietojen hyödyntäminen ja hallitseminen tulee
yhteiskunnassa olemaan entistä tärkeämpää osaamista. Koulutukseen sisältyy luonnollisesti myös luonnontieteellisiä ja matemaattisia aineita, liiketaloutta sekä Metropolian laaja valikoima
kieliä. Sijainnista pääkaupunkiseudulla on se etu, että vakituisten
opettajien lisäksi olemme saaneet valtakunnan parhaita osaajia
asiantuntijaopettajiksi. Aalto-yliopiston kanssa yhteistyö on ollut
vähäistä, mutta hyvät perustaidot jo hallitsevaa opiskelija-ainesta
yliopisto saa ammattikorkeakoulusta valmistuneista.
Kansainvälistä toimintaa tapahtuu lähinnä oppilasvaihtona.
Vuosittain opiskelijoita on ollut vaihto-oppilaina ulkomailla, mutta
myös opettajavaihtoa on ollut säännöllisesti lähinnä Dresdenin
Fachhochschulen kanssa.
”Valmistumisvaiheessa olevien opiskelijoiden olen kuullut monena vuonna tyytyväisenä todenneen alan monipuolisuuden ja
sen, miten erilaisiin työpaikkoihin maanmittausopintojen pohjalta
voi loppujen lopuksi hakeutua”, kertoo lehtori Juhani Nippala.
TODELLISISTA OPISKELIJAPROJEKTEISTA
MOTIVAATIOTA OPISKELUUN
Maanmittaustekniikan tutkinto-ohjelma on suorittanut laajojakin
opiskelijaprojekteja todellisissa kohteissa. Näistä laajin oli NummiPusulassa sijaitsevan Tarkeelanjärven vedenpinnan korotushankkeen maastotyöt ja selvitykset, jotta asiasta oli mahdollista laatia
aluehallintovirastolle korotuksen edellyttämä hakemus. Maastossa
suoritettiin runkopistemittaus staattisena GNSS-mittauksena, tarkkaa
vaaitusta, lennokkikartoitusta, takymetrikartoitusta sekä rantaviivan
läheisyydessä vedenkorotuksen vaikutusten arviointiin liittyviä katselmuksia. Toimistotyönä tehtiin erilaisia arvioita, laskentoja ja vertailuja vedenpinnan korotusten vaikutuksista. Projektin toteutuksesta
vastasivat opiskelijat projektinjohdosta lähtien, opettajat vastasivat
resurssoinneista, kalustosta ja projektinohjauksesta. Projekti kesti
kaikkiaan 2 vuotta ja siihen osallistui kaksi vuosikurssia. Pato valmistui suunnitellusti syksyllä 2014 – nyt odotellaankin mielenkiinnolla
paraneeko järven virkistyskäyttö vedenpinnan korotuksen jälkeen.
Kartanoprojektissa puolestaan mallinnettiin eräs eteläsuomalainen kartanomiljöö tulevien käyttösuunnitelmien pohjaksi. Työ
käsitti lennokkikuvauksen, maalaserkeilausta ja takymetrikartoitusta.
Työ tehtiin osana käytännöllisen geodesian maastoharjoituksia.
Lapinlahden lähde -projektissa taas mallinnettiin Lapinlahden entisen sairaalan rakennettu ympäristö – myös tulevan uuden käytön
suunnittelun pohjaksi. Nokian Renkaiden testirata lennokkikuvattiin
ja takymetrikartoitettiin radan tarkan sijainnin ja muodon määrittämiseksi. Näissä opiskelijaprojekteissa opiskelijat hyödyntävät todellisissa
projekteissa osaamistaan ja omaksuvat projektityöntekemisen siten,
että lopullisia hyväksyttäviä tuloksia myös syntyy.
INNOVAATIOITA
Perinteisen maanmittauskaluston lisäksi on tutkinto-ohjelmaan
saatu viime vuosina mielenkiintoisia uusia laitteita. Laserkeilain
”Tietotekniikan ja etenkin
­p aikkatietojen hyödyntäminen
ja hallitseminen tulee
­y hteiskunnassa olemaan entistä
tärkeämpää osaamista.”
Luokkakuva syksyllä aloittaneesta
yamk-ryhmästä.
on ollut käytössä jo muutaman vuoden ja sen käyttö on liitetty
perusopetukseen. Pieniä ilmakuvauksia varten käytössämme ollut
lennokki ollaan korvaamassa tänä vuonna UAV-helikopterilla, mikä
parantaa pienialaisten ilmakuvausten tekemistä sekä puhtaasti
opetustarpeisiin että myös innovatiivisina yhteisprojekteina
muiden kanssa.
Tutkinto-ohjelmalla on myös Cave eli 3-ulotteinen automaattinen videoympäristö, jossa voi simuloida lähes oikeassa koossa
liikkumista mallin sisällä. Käyttömahdollisuuksia vasta tutkitaan,
mutta jo nyt yhteistyöhön on löytynyt kiinnostuneita kumppaneita.
Suhteellisen helposti ohjelmoitavana se soveltuu ainakin rakennusja yhdyskuntasuunnitteluun suunnitelmien havainnollistamiseen
sekä erilaisten tilojen ja ympäristön parantamiseen.
TYÖLLISTYVYYS
Koulutuksen tärkein tavoite on työllistyvyys. ”Huonoista ajoista
huolimatta alan työllisyys on pysynyt hyvänä ja ajoittain on jopa
ylikysyntää, joten opetamme työelämän kannalta oikeita asioita”, sanoo tutkintovastaava Vesa Rope. Valmistumisvaiheessa tutkintoon
valmistuvat sijoittuvat karkeasti ottaen siten, että puolet sijoittuu
yksityisiin yrityksiin ja puolet julkiselle sektorille, pääasiassa kuntiin.
Maanmittauslaitos työllistää muutaman valmistuneen vuosittain.
Juhani Nippala työskentelee yhdyskuntasuunnittelun
lehtorina Metropoliassa.
Sähköposti: juhani.nippala metropolia.fi.
Vesa Rope on maanmittauksen tutkintovastaava
­M etropoliassa. Sähköposti: vesa.rope metropolia.fi.
MAANKÄYTTÖ 2|2015 15
Maan
mittaus
päivät
2015
K I I N TE I S TÖT
MAANKÄYTTÖ
MITTAUS & MALLINNUS
Matti Vanhanen puhui päivien Asunto­
rakentamisen haasteet -sessiossa.
Uudistetulla konseptilla toteutetut Maan­
mittauspäivät kokosivat huhtikuussa
Espooseen noin 400 osallistujaa. Jokainen
kävijä pystyi räätälöimään itselleen sopi­
vimman koulutuspaketin, kun näiden
kahden keväisen päivän aikana Dipolissa
kuultiin noin 40 seminaariesitystä viidessä
rinnakkaisessa sessiossa. Tapahtumassa
oli varattu oma osionsa myös Nuorten
maanmittauspäiville ja alan näyttelylle.
Päivät päätettiin iltajuhlaan, jossa paljas­
tettiin myös ensi vuoden päivien järjestäjä:
Jyväskylä.
16
MAANKÄYTTÖ 2|2015
MAANMITTAUSPÄIVÄT
ESPOOSSA 16.–17.4.2015
Teksti ja kuvat: Susanna Kari
Torstain avajaisseremonioiden jälkeen järjestettiin cocktail-tilaisuus, jossa oli aikaa
sosiaalisille kohtaamisille ja verkostoitumiselle. Samassa tilassa oli mahdollista
tutustua näyttelyyn, jossa esittäytymässä oli alan yrityksiä ja organisaatioita.
Yleisöllä oli hauskaa Dipolin pääsalissa. Etualalla Maanmittauslaitoksen pääjohtaja
Arvo Kokkonen ja Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä.
Rinnakkaiset sessiot tarjosivat laajan kirjon
seminaariesityksiä. Mittauksen ja mallinnuksen
puolella kuultiin muun muassa digitaalisuudesta
ja vedenalaisten rakenteiden mittaamisesta.
Loppuvaiheen maanmittaus­
insinööriopiskelijat Aino
(vasemmalla) ja Sanna
osallistuivat päiville yleisestä kiinnostuksesta: ”Idea
lähteä nousi esille työpaikan
kahvipöydässä.” Aino ja Sanna
kävivät kuuntelemassa muun
muassa esityksiä MRL:n
uudistamisesta.
Maanmittauspäivien avajaisseremoniassa jaettiin tunnustuksia palkintojen ja stipendien
muodoissa. Suomen Maanmittausinsinöörien Liito ry:n (MIL) tunnustuspalkinto 2015 meni
Suomen nuoret maanmittarit -verkostolle sen määrätietoisesta ja aktiivisesta työstä maanmittari-identiteetin edistäjänä. Pyykin vastaanottivat Tuomas Jylhä ja Niko Haaraniemi.
Maanmittauspäivien neuvottelukunnan puheenjohtaja Kari Rantalainen (oikealla)
luovutti Maanmittauspäivien standaarin Pekka Lehtoselle.
MAKLI:n puheenjohtaja Jari Ahonen
(vasemmalla) luovutti MAKLI:n
­M ittaripystin nro 24
Martti ­P ietikäiselle.
Maanmittausalan edistämissäätiö tukee apurahoin alaan l­ iittyvää t­ utkimusja valistustyötä. Kuvassa vasemmalla apurahoja on jakamassa säätiön
puheenjohtaja Erik Lönnfeldt. Apurahan saajat vasemmalta oikealla ovat
Jussi Vimpari, Olli Helen ja Jürgen Grönfors.
MAANKÄYTTÖ 2|2015 17
Vuoden 2015 Maanmittauspäivien
iltajuhla pidettiin perjantaina ja
siihen osallistui noin 200 henkilöä.
Iltajuhla pidettiin päivätilaisuuksien tapaan Otaniemen ­D ipolissa,
siis keskellä perinteikkäitä teekkari­
maisemia. Näin ollen illallisten
­o hjelman teemakin vastasi miljöötään: osallistujat kuulivat polyteknikkojen kvartetin esittämiä lauluja
ja pääsivät itsekin ­l aulamaan Aaltoyliopiston Maanmittarikillan Ulkoja kulttuurimestarin Reeta Ojalan
johdolla.
M AT K A K E R T O M U S
Keltanokat Maanmittauspäivillä
16.4.2015 LÄHTI ROVANIEMELTÄ Lapin ammattikorkeakoulusta 14 maanmittaustekniikan opiskelijaa kauas etelään Espoon
Otaniemeen Maanmittauspäiville. Tunnelma oli hyvä jo lähtiessä,
päättyiväthän juuri edellisenä päivänä tämän vuoden opiskelut ja
kirmasimme kesälaitumille kesätöiden alkamista odottelemaan.
Etukäteen vähän mietitytti, mitä Maanmittauspäivillä on meille
annettavana. Tarjottavaahan riitti. Osallistuimme nuorille maanmittareille suunnattuun workshopiin, jota vetivät Tuomas Jylhä
ja Niko Haaraniemi. Aiheena oli miettiä, miten maanmittausalan
mediaseksikkyys paranisi ja ideoita syntyi, kuten esimerkiksi monipuolisen esittelyvideon tekeminen. Siellä tutustuimme myös
toisiin alan opiskelijoihin. Ensi vuodeksi toivoisimme enemmänkin
opiskelijoita osallistumaan sekä workshopiin että Maanmittauspäiville kaikista alan kouluista. Kokemuksia opiskelusta ja kesätöistä
on mukava vertailla.
Samaan aikaan oli myös mielenkiintoisia luentoja, joiden
välillä suihkimme. Ainoaksi ongelmaksi muodostui valinnan vaikeus. Aiheet olivat monipuolisia ja avarsivat opiskelijan mielikuvia
asioista. Sessioissa käsiteltiin paljon ajankohtaisia asioita 3D-kaupunkimalleista kiinteistökaupan verkkopalveluun ja putkiremontin
vaikutuksesta asunnon arvoon eli aiheita oli laidasta laitaan.
Esittelijöiden ständeillä pääsimme tutustumaan uusimpaan
tekniikkaan. Ketäpä tulevaa insinööriä eivät kiinnostaisi laserkeilaimet, lennokit ja muut töitä helpottavat vempeleet :) Ja ne ihmiset!
Kuten oli luvattu, iltaohjelmat eivät olleet mitään pönötystä, vaan
iloista puheensorinaa ja tutustumista ihmisiin.
Olemme aloittaneet verkostoitumisen ja se on mielestämme
arvokkaampaa kuin opintopisteet ja arvosanat tulevaisuutta silmälläpitäen. Kiitos järjestäjille, esittelijöille ja osallistujille, tunsimme
itsemme tervetulleiksi!
Seuraavia Maanmittauspäiviä Jyväskylässä ja ”vanhojen tuttujen” tapaamista odotellen,
Kati Hyvärinen, Pauliina Hattukangas
ja Jenni Nurmi
18
MAANKÄYTTÖ 2|2015
nuorten
Maanmittauspäivät
Maanmittauspäivien 2015 yhteydessä ­järjestettiin
Nuorten maanmittauspäivät, johon sisältyi
­yritysten ja organisaatioiden esittelyjä sekä
­markkinointiteemainen workshop. Osallistujien
palautteen perusteella tilaisuus vaikuttaa tärkeältä
­mahdollisuudelta aktivoida nuoria ­maanmittareita
ja vastaavaan kannattaakin panostaa myös
­jatkossa. Toisaalta verkostoitumisen ja kokemusten
vaihdon parantamiseksi nuorten osallistumista voisi
tukea enemmän kokonaisuutena pelkän erillisen
osion järjestämisen sijasta.
Paikkatietokeskuksen ylijohtaja Jarkko Koskinen puhui
Nuorten maanmittauspäivillä
maanmittausalan markkinoinnista ja työmahdollisuuksista.
Käytännön vinkkinä hän
painotti esimerkiksi kielitaidon
kehittämisen tärkeyttä.
Markkinointi-workshopissa
pohdittiin ryhmissä, miten
maanmittausalan imagoa
voidaan edistää ja minkälaisilla kanavilla erityisesti
nuoria voitaisiin tavoittaa.
Ajatuksia esiteltiin iltapäivän purkutilaisuudessa
toisille osallistujille.
Lapin ammattikorkeakoulun 2. vuosikurssin opiskelijat Rovaniemeltä olivat lähteneet päiville porukalla. Opiskelijat olivat
yleisesti ottaen tyytyväisiä päivien antiin, mutta toiveena olisi ollut tutustua lisää yksityisellä puolella toimiviin alan yrityksiin. Nuorten maanmittauspäivien markkinointi-workshop oli myös mielenkiintoinen, mutta monet olisivat mielellään
antaneet ideoita ja jakaneet kokemuksia alan koulutuksen järjestämisestä markkinointiajatuksien lisäksi.
MAANKÄYTTÖ 2|2015 19
MAANKÄY TTÖ JULKAISEE ­M AANMITTAUSLAITOKSEN
PÄÄ JOHTA JA ARVO KOKKOSEN PUHEEN
­M AANMITTAUSPÄIVIEN 2015 AVA JAISISTA, JOTKA
­P IDETTIIN 16.4. ESPOOSSA. SITAATIT TOIMITUKSEN.
Uudet toimintatavat
& tekijät
HALUAN ONNITELLA päivien järjestäjiä Juhana Hiirosta ja
Ari Laitalaa, jotka ottivat kopin Seinäjoen Maanmittauspäivien
jälkeen perinteen jatkamisesta. Samalla olette uudistaneet myös
konseptin päivien rakenteesta. Maankäyttö ry on tullut mukaan
järjestelyihin. Onnittelen rohkeudesta lähteä uudistamaan perinteitä. Niin monet meistä, itseni mukaan lukien, olemme innokkaita
vaatimaan ja edellyttämään uudistamista, mutta omat kyvyt,
taidot ja rohkeus puuttuu toimeenpanolle. Toimeenpanijoita me
ylipäänsäkin tässä yhteiskunnassa ja ajassa tarvitaan. Tämän vuoden
järjestelytoimikunta on osoittanut vaadittavaa päättäväisyyttä,
kyvykkyyttä ja rohkeutta.
”Toimitusinsinöörien
nykyiset ­k elpoisuusehdot
alkavat olla taas lähes
­v iidenkymmenen vuoden
­t akaa.”
20
MAANKÄYTTÖ 2|2015
Elämme mielenkiintoisia aikoja tällä hetkellä, kun eduskuntavaalit ovat parin päivän kuluttua. Kansakunta valitsee uudet johtajansa
edustamaan kansaa parlamenttiin. Uusi eduskunta aloittaa työnsä,
muodostaa uuden hallituksen ja toiminta alkaa. Muuttuuko jotain,
mitä muuttuu, kuka johtaa, missä on kansakunnan tulevaisuuden
näkijät ja tekijät, mihin perustamme hyvinvointimme, vai purammeko nykyistä hyvinvointiamme, mitä teemme kaikkien tunnistamalle julkisen talouden kestävyysvajeelle jne.? On paljon auki
olevia kysymyksiä ja vastauksia on edelleen vähemmän.
Mutta on meillä tällä hetkellä eräitä asioita selvillä. Käsitykseni
mukaan kansakunnan yhteinen julkisen talouden kriisitietoisuus
on parempi kuin koskaan, on yhteinen näkemys kilpailukyvyn
parantamisen välttämättömyydestä, on yhteinen näkemys hitaan
kasvun aikakauden pysyvyydestä, on yhteinen näkemys suurten
ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen todellisuudesta, on yhteinen
näkemys vientitoiminnan välttämättömyydestä kansakunnan
hyvinvoinnin perustana jne. Minusta meillä alkaa siis olla yhteinen
tilannekuva, missä jamassa Suomi on nyt. Tilannekuva on parempi
ja selkeämpi kuin edellisen eduskunnan aloittaessa työnsä neljä
vuotta sitten. Se on nyt realistisempi ja tietopohjaisempi.
Miten tästä sitten mennään eteenpäin, on toinen ja vaikea kysymys vastattavaksi. Olipa ratkaisumalli mikä hyvänsä, se tulee kos-
kettamaan meitä kaikkia kansalaisia; myös meitä maanmittausalan
ammattilaisia. On löydettävä uusia keinoja toimia tuottavammin,
kustannustehokkaammin, fiksummin; kerta kaikkiaan osattava
toimia paremmin. Ne jotka uskaltavat uudistua nopeammin menestyvät paremmin. Se aika, joka käytetään nykyisyyden puolustamiseen ja peruutuspeiliin katsomiseen, on hukkaan heitettyä aikaa
ja voimavaraa. Se on turhaa. Innovatiiviset, ketterät ja muuttuneet
toimintatavat ovat menestymisen perusteita. Pitää uskaltaa ottaa
myös riskejä. On oltava myös lupa tai sallimus tehdä virheitä, koska
ne liittyvät aina riskeihin. Virheistä voidaan oppia.
Ennen kuin menen tulevaisuuteen ja eräisiin teemoihin, joita
ajattelin käydä läpi tässä puheessani, on pakko kurkistaa peruutuspeiliin sen verran, että oppisinko jotain omista erehdyksistäni
tai väärinarvauksistani. Edellisen hallituksen alkukaudella uskoin
kuntarakenneuudistuksen toteutuvan. Sen uskon varaan lähdettiin
ajamaan tiettyjä toiminnallisia muutoksia ja uudistuksia Maanmittauslaitoksen toimintaan, jotka myös toteutettiin. Varauduttiin, että
asiat ovat valmiina, kun uusi kuntajaotus astuu voimaan. Tämä koski
esimerkiksi kuntatunnusjärjestelmän muuttumattomuuden toteuttamista kuntaliitostilanteissa. Ei tullut kuntarakenneuudistusta,
vaikka kuntien lukumäärä on pudonnut noin 450 kunnasta reiluun
300 kuntaan varsin lyhyessä ajassa; reilussa kymmenessä vuodessa.
Olisiko Maanmittauslaitos toiminut toisin, jos olisimme tienneet,
ettei uudistus toteudu. Todennäköisesti olisimme odottaneet. En
tiedä olisiko odottamisesta ollut hyötyä, mutta nyt on toimintapa
tässä asiassa uudistettu.
MAANMITTAREIDEN KELPOISUUSEHDOISTA
TOIMIA TOIMITUSINSINÖÖRINÄ
Maanmittauspäivät ovat maanmittausalan järjestöjen yhteiset
päivät. Ensimmäiset Maanmittauspäivät pidettiin 51 vuotta sitten.
Sen sijaan Suomen Maanmittariyhdistys on pitänyt aikakausikirjansa mukaan jo 1800-luvun puolella vuosikokousten yhteydessä
tilaisuuksia, joiden sisältöä voinee pitää koulutuksellisina. Maanmittariyhdistyksen aikakausikirjoista noin sadan vuoden takaa (v.
1907–1909) pisti silmääni silloin käyty vilkas keskustelu maanmittareiden kelpoisuudesta toimitusinsinöörin tehtäviin. Pöytäkirjojen
mukaan argumentointia puolesta ja vastaan esitetyille muutoksille
käytiin vilkkaasti ja sen aikaisen pätevyysvaatimusten muutoksia
vastustettiin 1850-luvulla annettujen asetusten hyvyydellä. Tosin
varsin vahvaa argumentointi oli palkkausten takia ja silloin näytti
olleen hyvin tärkeää verrata maanmittari ammateissa työskentelevien palkkaustasoa agronomeihin ja metsänhoitajiin. Eräästä
yksityiskohdasta tuntui vallitsevan yksimielisyys maanmittareiden
kelpoisuuden osalta; nimittäin maanmittareilta edellytettiin hyvää
näköä ja tarkkaa kuuloa!
Toimitusinsinöörien nykyiset kelpoisuusehdot alkavat olla taas
lähes viidenkymmenen vuoden takaa eli 1970-luvun alusta, tai
ainakin niiden syvällisemmät perusteet. Maanmittausteknikkojen
koulutus oli 1960-luvulla vakiintunut ja koulutuksen taso oli noussut ja 70-luvun alussa harkittiin kelpoisuusehtojen muuttamista
toimitusinsinöörin tehtäviin. Näin myös toteutettiin. 1990-luvulla
ammattikorkeakoulu-uudistus toi myös tarpeen arvioida toimitusinsinöörien kelpoisuusehtoja maanmittausalalla ja olemassa
olevaa lainsäädäntöä viilattiin, mutta lähtökohtarakenne säilyi
entisenä. Ammattikorkeakoulujen kehittyminen ja kehittäminen
tiedekorkeakoulujen uudistamisen rinnalla on tätä päivää. Suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin perustaksi on mainittu puu
”Suomalaisen yhteiskunnan
hyvinvoinnin perustaksi on
mainittu puu ja pää.”
ja pää. Kestäviä luonnonvaroja tai resursseja on meillä metsässä ja
osaaminen on tärkein henkinen voimavaramme.
Vuoden 2010 alussa voimaan astunut yliopistolaki on aktivoinut yliopistojen kehittämistä, mutta Matti Alahuhdan ja Anders
Borgin (HS 15.5.2015) sanoja lainatakseni seuraava iso loikka on
otettava ja asetettava tavoitteet nykyistä merkittävästi korkeammalle. Suomalaisten yliopistojen profiloitumiselle on tässä keskeinen
rooli. Julkinen sektori ei voi määrätä tai määritellä, mitkä toimialat
menestyvät tulevaisuudessa. Suomalaiset päättäjät voivat kuitenkin korostaa digitaalisuutta koulutuksessa, tutkimuksessa ja palvelujen tuottamisessa. Maanmittausalalla olen nähnyt tapahtuvan
uudistumista niin tiede- kuin ammattikorkeakouluissa. Hallinnon
on otettava myös uudistumisvastuusta koppi.
Nyt 2010-luvulla olemme jälleen tilanteessa, että on tarkasteltava uudestaan kelpoisuusehtoja osaamisen näkökulmasta.
Tulevan eduskunnan tehtäväksi tulee lainsäädännöstä päättäminen. Viisikymmentä vuotta sitten rakennetun lainsäädännön
perusteet eivät vastaa tämän ajankohdan tilannetta ja kovin yksityiskohtainen lainsäädännön sisään kirjoitettu ohjaus on aikansa
elänyttä. Sääntelyn purkaminen on ollut vaalikeskustelujen aiheina.
Lainsäädännön tulee asettaa tavoitteet toiminnalle ja alemman
asteisella ohjauksella; ministeriön tulosohjauksella ja strategisten
tavoitteiden linjauksilla tulisi varmistaa tavoitteiden saavuttaminen.
Olemme valmistelleet Maanmittauslaitoksessa kelpoisuusehtojen
tarkistamista huolellisesti yhdessä kuntatyönantajan kanssa ja
esitys muutokseksi on nyt maa- ja metsätalousministeriön valmistelussa hallituksen esitykseksi eduskunnalle. Toivon asian etenevän
uuden eduskunnan käsittelyyn ja ehkä historiasta sen verran oppineena, ettemme käsittelisi asiaa samoilla peruutuspeiliin katsovilla
argumenteilla kuten kollegamme sata vuotta sitten. Hyvä näkö
ja tarkka kuulo ei liene pahasta tänäkään päivänä, mutta ei liene
säädöstasolla tarpeellista todeta.
Haluan tässä yhteydessä nostaa esille erään perustavaa laatua
olevan Maanmittauslaitoksen näkökulman uudistuksen tarpeesta ja sen vaikutuksista työnantajatoimintaan sekä vastuuseen
kiinteistönmuodostamisessa. Uskon, että kuntatyönantajalla on
samanlaisia havaintoja ja tarpeita.
Nykyisen käytännön mukaan ennen KML:ssa säädetyn
kiinteistötoimituksen suorittamista varten tarvittavan toimitusmääräyksen antamista asianomaisen toimitusinsinöörin on
tullut aikaisemmin suorittaa asianomaisen lajin toimituksia. Jotta
toimitusinsinöörille voidaan antaa toimitusmääräys sen lajisiin
toimituksiin, joita hän ei ole aikaisemmin suorittanut, ennen
toimitusmääräyksen antamista kysymyksessä olevan lajisten
toimitusten suorittamista varten tarvittavista riittävistä oikeudellisesta ja hallinnollisesta osaamisesta, on toimitusmääräyksen
antavan esimiehen tullut aina varmistua toimitusta suorittavan
henkilön koulutustaustasta huolimatta.
MAANKÄYTTÖ 2|2015 21
”Asiakaslähtöisyys,
­l äpinäkyvyys ja ­t oiminnan
tarkistettavuus ovat
­k riteerejä, joilla julkisen
vallan käyttö tulee tapahtua
maanmittaustoimituksessa
laillisuuslähtökohdan ohella.”
Uudessa tilanteessa kiinteistötoimituksen toimitusinsinööriltä
edellytettäisiin poikkeuksetta soveltuvaa maanmittausalan tutkintoa. Tällaisen tutkinnon suorittaneen henkilön esimies selvittää
henkilön henkilökohtaista kiinnostusta ja osaamista suorittaa
kiinteistötoimituksia. Mikäli henkilön esimies varmistuu henkilön
halukkuudesta ja muista edellytyksistä kouluttautua suorittamaan
kiinteistötoimituksia tai myöhemmässä tehtäväkierron vaiheessa
kouluttautua suorittamaan vaativampia kiinteistötoimituksia,
esimies ryhtyy toimenpiteisiin henkilön saattamiseksi sisäisesti
koulutettavaksi suorittamaan ko. kiinteistötoimituksia. Tässä
vaiheessa myös MML:n ulkopuolelta saatava oikeustieteellinen,
hallinto-oikeudellinen tai arviointiopillinen koulutus tulee välttämättömäksi.
Kouluttautuminen tapahtuu sisäisellä etukäteen määritellyllä
henkilökohtaisen kouluttautumissuunnitelman mukaisella koulutuksella, jolloin uusien tietojen ja taitojen osaaminen varmistetaan
näyttötutkinnolla. Koska MML:n sisäinen kouluttautuminen on kaikille tietyntyyppisiä kiinteistötoimituksia suorittaville samanlainen
ja näyttötutkinnon vastaanottaa neutraali tutkintolautakunta, jonka
kokoonpanoon asianomaisen toimitusinsinöörin tai sellaiseksi
haluvan henkilön hallinnollinen, välitön esimies ei kuulu, ei toimitusinsinöörin riittävän hallinnollisen ja oikeudellisen osaamisen
varmistaminen perustu vain oman esimiehen subjektiiviseen
arvioon, vaan myös yhdenmukaista ja puolueetonta arviointia
suorittavan tutkintolautakunnan arvioon.
Tällaisella menettelyllä MML haluaa korostaa toiminnan läpinäkyvyyttä, perusteellista todentamista ja ulkopuolisen laadun arvioinnin mahdollistamista. Tänä vuonna on maanmittaustoimitusten
laadun arviointi hankittu ulkopuoliselta palvelun toimittajalta.
Tällöin on kysymys ennen kaikkea laatumallin ja prosessikuvauksen mukaisen toiminnan varmistamisesta. Asiakaslähtöisyys,
läpinäkyvyys ja toiminnan tarkistettavuus ovat kriteerejä, joilla
julkisen vallan käyttö tulee tapahtua maanmittaustoimituksessa
laillisuuslähtökohdan ohella.
TIEDONSIIRTO- JA RAJAPINTATEKNIIKOIDEN
YHTEENSOVITTAMINEN
Mitä tarkoitetaan, kun puhutaan yhteentoimivuudesta? Teknisellä tasolla yhteentoimivuus on eri järjestelmien tiedonsiirto- ja
rajapintatekniikoiden sovittamista yhteen. Se ei kuitenkaan riitä,
vaan lisäksi toiminnan tasolla tarvitaan tietosisältöjen yhden22
MAANKÄYTTÖ 2|2015
mukaisuutta ja prosessien sujuvaa liittymistä toisiinsa. Haasteen
yhteentoimivuudelle aiheuttavat palveluprosessiin osallistuvien
eri organisaatioiden ja tietojärjestelmien tietosisällöt ja käsitteistöt.
Kokonaisuuden suunnittelu on tärkeää tavoiteltaessa laajamittaista yhteentoimivuutta. On tunnistettava kokonaisuuden osat
sekä liitokset niiden välillä, jotta eri osien välinen yhteistoiminta
voidaan suunnitella kokonaisuuden kannalta järkeväksi. Väline
yhteentoimivan kokonaisuuden suunnitteluun on kokonaisarkki­
tehtuuri.
Organisaation toimintaa on suunniteltava kokonaisuutena.
Suunnitelmassa kuvataan, kuinka organisaation toimintaprosessit,
tiedot ja järjestelmät toimivat kokonaisuutena. Suunnittelun tulee
olla tehtävä- eli toimintalähtöistä ja perustua organisaation strategisiin tavoitteisiin ja toiminnan vaatimuksiin. Kokonaissuunnitelmaa
siis kutsutaan kokonaisarkkitehtuuriksi.
Tietohallintolaki edellyttää, että julkisen hallinnon viranomaisen on tietojärjestelmien yhteentoimivuuden mahdollistamiseksi ja
varmistamiseksi suunniteltava ja kuvattava kokonaisarkkitehtuurinsa ja noudatettava siinä julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuuria.
Valtiovarainministeriön tehtävänä on huolehtia julkisen hallinnon
kokonaisarkkitehtuurin suunnittelusta ja kuvaamisesta ja kunkin
ministeriön on huolehdittava kokonaisarkkitehtuurin kehittämisestä omalla toimialallaan.
Kansallisen palveluväylän tarkoituksena on mahdollistaa
nykyistä paremmin asiakaspalveluiden ja palveluprosessien kehittäminen palveluissa tarvittavan tiedonvaihdon ja yleispalvelut
mahdollistavan ratkaisukokonaisuuden avulla. Kansallinen palveluväylä on tiedonvälityskonsepti, jossa eri toimintaympäristöjen
palveluiden tarvitsema tieto on saatavilla avoimien rajapintojen yli
kaikille tietoa tarvitseville palveluille. Kukin palveluväylään liitetty
järjestelmä hallitsee omia tietojaan sekä vastaa siitä, että muiden
tarvitsemat tiedot ovat saatavilla välitysalustan kautta ottaen huomioon mahdolliset tietojen käyttöön liittyvät rajoitukset.
Julkisen hallinnon paikkatiedon viitearkkitehtuuri on tarkoitettu sovellettavaksi kohdealueiden arkkitehtuurien laatimisessa
sekä ministeriöiden, virastojen, laitosten ja kuntien kokonaisarkkitehtuurityössä ja kaikessa paikkatietojärjestelmien kehittämisessä ja
paikkatiedon hyödyntämisessä. Paikkatiedon viitearkkitehtuurissa
nykytilaa edustaa INSPIRE-direktiivin toimeenpano ja paikkatietoinfrastruktuurin toteuttaminen. Infrastruktuurin rakenteet ja
käytännöt ovat yhteentoimivuuden lähtökohta. Paikkatiedon
viitearkkitehtuuri (www.paikkatietoikkuna.fi).
Sähköisen asioinnin viitearkkitehtuurilla tavoitellaan mm.
hyvien käytäntöjen levittämistä, palvelun suunnittelun ja toteuttamisen nopeuttamista, asiakaskokemuksen parantamista sekä
käyttöliittymien toimintalogiikan samankaltaisuutta eri julkisissa
palveluissa.
”Olemme yhä enemmän­
mukana maailmassa, ­j ossa
­k ietoudumme ­s yvälle
­t oistemme rakenteisiin,
­t oimintoihin, palveluketjuihin.”
Perustietovarantojen viitearkkiteh­
tuuri kattaa perustietojen haun prosessien
ja järjestelmien käyttöön ja tietovarantoa
hallinnoivan organisaation ulkopuolelta
tehtävät tietojen päivitykset tietovarantoon. Lisäksi viitearkkitehtuuri ottaa kantaa
siihen, millaisilla ratkaisuilla tietovarantojen
sisältämien tietojen jakelu ja käyttöön
tarjoaminen tulee järjestää, jotta tiedot
ovat yhteneväisellä tavalla ydintoimintojen
prosessien ja tietojärjestelmien hyödynnettävissä.
Olen edellä yrittänyt kuvata eräitä
julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuuriin
vaikuttavia osa-alueita, joilla on tänä päivänä
ja erityisesti tulevaisuudessa olennainen
ohjaava merkitys, kun maanmittausalamme
toimintoja, palveluja ja prosesseja kehitetään. Olemme yhä enemmän mukana
maailmassa, jossa kietoudumme syvälle
toistemme rakenteisiin, toimintoihin, palveluketjuihin. Oman toiminnan kehittäminen ilman niiden huomioon ottamista
on mahdotonta. Tämä vaatii mm. Maanmittauslaitokselta ja sen henkilökunnalta
entistä tiiviimpää osallistumista yhteisiin
kehittämishankkeisiin. Se, mikä koskee
Maanmittauslaitosta, koskee myös muita
alan toimijoita. Vaikka olen kuvannut edellä
julkiselle hallinnolle asetettuja vaateita,
koskettavat samat vaateet alamme yksityistä
sektoria omalta osaltaan.
Maanmittauslaitos on laatinut oman
kokonaisarkkitehtuurityönsä toimeenpanosuunnitelman vuosille 2015–16. Maa- ja
metsätalousministeriön kanssa on sovittu,
että MML:n kokonaisarkkitehtuurin nykytilan
kuvaus tehdään valmiiksi ja käynnistetään
strategisesti tärkeiden arkkitehtuurikohteiden tavoitekuvausten määrittely. Työ on jo
varsin pitkällä ja kuvaus tehdään JHS 179
-mallin mukaisesti. (­kokonaisarkkitehtuuri
maanmittauslaitos.fi)
Miksi sitten tällaista vaativaa ja monimutkaistakin yhteentoimivuustyötä tehdään?
Kyllähän tässäkin on kysymys ensisijaisesti
päällekkäisen työn välttämisestä ja sitä kautta kustannussäästöjen aikaansaamisesta.
Keinoista, joilla saadaan enemmän aikaiseksi
vähemmällä.
M AT T I H O L O PA I N E N
TUOKO UUSI HALLITUS ­
oikeudenmukaisuutta kuntien ja valtion
väliseen yhteistyöhön?
KUNNAT JA VALTIO vastaavat julkishallin-
Päinvastainen esimerkki on Väestötieto-
non vastuulla olevista palveluista. Palveluiden
järjestelmän osana rakennus- ja huoneisto-
rahoittamiseen kerätään veroja ja maksuja.
tietopalvelu. Järjestelmää ja toimintamallia
Kaikki ovat yhtä mieltä, että suomalaisen
on uudistettu yhteistyössä. Myös kunnat
yhteiskunnan kestävyysvajeen keskeinen
ovat investoineet omiin tietojärjestelmiinsä
aiheuttaja ovat kunnille lainsäädännöllä
valtakunnallisen järjestelmän ja palvelun
asetetut raskaat vastuut, jotka pakottavat
toimivuuden ja laadun parantamiseksi mil-
kuntia nostamaan verotusta ja palvelumak-
joonia. Uudistuksen myötä valtionhallinnon,
suja. Viime hallitus linjasi, että kunnille ei tule
maistraattien työtä siirtyy kunnille ja valtion
asettaa uusia lakiin perustuvia tehtäviä mikäli
resursseja säästyy. Kunnat toimittavat tuot-
valtio ei osoita niihin rahoitusta. Jos kunnille
tamansa ja ylläpitämänsä tiedot valtiolle
tulee uusi vastuu, valtion tulee rahoittaa se
omalla kustannuksellaan. Valtio myy tiedot
keräämällä lisää valtionveroa tai maksuja,
markkinoille omaan lukuunsa.
poistaa kunnilta olemassa olevia vastuita tai
Kunnat ovat esittäneet valtiolle edellisen
tehostamalla valtion omaa toimintaa vas-
hallituksen linjauksiin perustuen kunnille kus-
taavasti. Näistä ainoita kestäviä vaihtoehtoja
tannusten kompensointia joko kertakorvauk-
ovat kunnan muiden vastuiden karsiminen
sena investoinneista tai tietopalvelutulojen
tai valtion oman toiminnan tehostaminen ja
jakamista kuntien ja valtion kesken. Ratkaisua
säästyneiden resurssien ohjaamien kunnille
ei ole löytynyt.
uusien vastuiden kustannusten kattamiseen.
Ottaako uusi hallitus tehtäväkseen korjata
Kuntien oikeudenmukaisuudentajua ko-
tehtyjä virheitä ja tuoda oikeudenmukaisuut-
ettelee pahiten toimintamalli, jossa kuntien
ta kuntien ja valtion väliseen vastuiden ja
työn tulokset myydään markkinoille, mutta
resurssien jakamiseen?
tulot ohjataan valtion toiminnan kustannusten katteeksi. Oikein olisi, että se kuka tekee
työt, sille kuuluvat myös työn hedelmät.
Toimiva esimerkki kuntien ja valtion
yhteistyöstä on Kiinteistötietojärjestelmä.
Kunnat ja valtio tekevät yhdessä työtä ja jakavat tuloja käytettyjen resurssien suhteessa.
Tuloksena toimivat ja laadukkaat palvelut,
joilla on kestävä rahoitus.
Kirjoittaja on kehittämispäällikkö
­S uomen Kuntaliitossa.
matti.holopainen kuntaliitto.fi
MAANKÄYTTÖ 2|2015 23
Väestön ikääntyessä perinteiset lainatuotteet eivät enää sellaisinaan riitä.
Pankkien tarjontaan tarvitaan iäkkäämmille suunniteltuja lainatuotteita
tavallisten lainojen ja kulutusluottojen rinnalle. Tämä alkutilanne vahvistaa
käänteisten asuntolainojen asemaa Suomen rahoitusmarkkinoilla.
Käänteiset asuntolainat
Suomessa
Anna Puhtila
TYÖSSÄKÄYVIIN VERRATTUNA eläkeläisten mahdollisuudet
lainanottoon ovat rajallisemmat, koska tulot voivat olla liian matalat
tavallisten lainojen ja kulutusluottojen saamiseksi. Samanaikaisesti
saatetaan omistaa kuitenkin hyvinkin arvokasta asunto-omaisuutta,
jota ei pystytä hyödyntämään kulutusmahdollisuuksien lisäämiseksi. Omaisuus oman kodin seinissä ei ole käytettävissä vaikkapa
hoitokotimaksuihin tai putkiremonttiin yleensä ilman, että kodista
joudutaan kokonaan luopumaan.
Käänteisten asuntolainojen mahdollisuuksina voidaan ehdottomasti nähdä korkea ikääntyneiden asunnonomistajien määrä,
luova tuotevariointi ja vastaavien tuotteiden vähäisyys Suomen
markkinoilla. Omistusasunnossa asuminen on Suomessa yleisin
asumismuoto. Yli puolet suomalaisista asuu omistamassaan
asunnossa ja vuonna 2009 yli 65-vuotiaista suomalaisista noin 70
prosenttia omisti velattoman omistusasunnon. Suomen kasvava
huoltosuhde ja trendi oman asunnon omistamisesta ovat omiaan
tukemaan uusien rahoitusmallien tulemista Suomen markkinoille. Nimenomaan nämä kaksi tekijää, vanheneva väestö ja vahva
omistusasumisen trendi edistävät kasvavaa tarvetta käänteisille
rahoitustuotteille: käänteisille asuntolainoille ja -kaupoille.
MIKÄ ON KÄÄNTEINEN ASUNTOLAINA?
Yksinkertaisimmassa käänteisessä asuntolainassa otetaan laina
omaa asuntoa vastaan. Pankki maksaa myöntämänsä lainasumman lainanottajalle kertakorvauksena tai sovittuina kuukausierinä.
Käänteiset asuntolainat ovat yleensä ensisijaisesti tai ainoastaan
senioreille suunnattuja pitkäaikaisia lainatuotteita. Käänteisestä
asuntolainasta maksetaan normaalisti korkoa lainatusta rahasta.
Pankki määrittelee muiden ehtojensa linjassa, paljonko käänteistä
lainaa voidaan myöntää. Laina maksetaan lainanantajalle takaisin
kertakorvauksena, kun asunnon omistaja kuolee tai muuttaa esimerkiksi palvelutaloon. Vakuutena olevan asunnon rooli on suuri,
koska vakuuskohdetta pidetään todennäköisenä tapana maksaa
laina takaisin. Tämä on merkittävä ero verrattuna kulutusluottoihin,
joissa vakuuskohdetta on tarkoitus käyttää lainan takaisinmaksuun
vasta äärimmäisessä tilanteessa.
Käänteinen asuntolaina on käänteinen rahoitustuote verrattuna
tavalliseen asuntolainaan, jossa lainanottaja maksaa lainaansa takaisin lainanantajalle sovituissa erissä, yleensä kuukausittain. Lainaaja
saa käänteisessä asuntolainassa lainaerän tai lainaeriä pankilta,
24
MAANKÄYTTÖ 2|2015
tälle suoritettavien maksusuoritusten sijaan, vakuutena olevaa
asuntoansa vastaan. Rahoitustuotteena käänteisen asuntolainan
on tarkoitus vastata ongelmatilanteeseen, jossa vanhuksella on
asunto-omaisuutta, mutta vähän käteistä rahaa ja heikko maksukyky. Toisaalta olennainen tekijä on myös se, että omassa asunnossa,
jota on maksettu mahdollisesti koko työuran ajan, halutaan asua
myös vanhuusaika. Käänteisessä asuntolainassa on tarkoituksena
muuttaa omaa asunto-omaisuutta lainanottajalle tuloksi kuluttamista varten. Käänteisen asuntolainan lainaerät voidaan maksaa
esimerkiksi kuukausittaisena lainaeränä, kokonaissummana tai
useampana sovitun suuruisena lainaeränä.
KÄÄNTEISTEN ASUNTOLAINOJEN MATKA SUOMEEN
Käänteiset asuntolainat kehitettiin Yhdysvalloissa 1980-luvulla
senioreille ratkaisuksi asunto-omaisuuden hyödyntämiseen, kun
tulot ovat liian matalat tai niitä ei ole laisinkaan. Käänteiset lainat
eivät siis ole uusi asia, vaikka useimpien maiden, kuin myös Suomen, rahoitusmarkkinoilla käänteiset rahoitustuotteet ovat vielä
uusia ja huonosti tunnettuja. Keväällä 2014 käänteistä asuntolainaa
Suomessa tarjosivat Suomen Hypoteekkiyhdistys, OP-Pohjolaryhmä, Säästöpankkiliitto, Danske Bank ja Nordea. Ainoastaan
Hypoteekkiyhdistys tarjosi käänteisen asuntolainan lisäksi myös
käänteistä asuntokauppaa.
Suomalaiset käänteiset asuntolainatuotteet eroavat sisällöltään
toisistaan ja niitä markkinoidaan omilla tuotenimillään. Hypoteekkiyhdistyksen tuotteen nimi on Käänteinen asuntolaina ja se on
lähimpänä perinteistä käänteisen asuntolainan mallia, joka on
tuotu Yhdysvaltojen mallista muokattuna Suomen markkinoille ensimmäisenä vuonna 2003. Keväällä 2014 OP-Pohjola-ryhmä tarjosi
tuotetta nimellä Käänteinen laina, Säästöpankkiliiton Säästöpankit
”Suomen kasvava huoltosuhde
ja trendi oman asunnon
­o mistamisesta ovat omiaan
­t ukemaan uusien rahoitusmallien
tulemista Suomen markkinoille.”
”Käänteinen asuntolaina
ei ole Suomessa vielä
kovin tunnettu tai hyvin
ymmärretty tuote.”
Pentu | Wikimedia Commons CC BY-SA 3.0
nimellä Kotijousto, Danske Bank nimellä Kotilaina ja Nordea nimellä
AsuntoJousto. OP-Pohjola-ryhmä, Säästöpankit, Danske Bank ja
Nordea ovat tarjonneet käänteisiä lainojaan vasta muutamia vuosia,
joten kokemuksia on vasta vähän.
LAINAEHTOJEN KIRJO
Käänteisten asuntolainatuotteiden erot liittyvät pitkälti siihen miten
lainasummaa maksetaan lainanottajalle, miten korot suoritetaan
pankille takaisin ja minkälainen laina-aika on. Lainasumma voidaan maksaa kerralla kokonaissummana, kuukausittaisissa erissä
tai erikseen sovituissa erissä. Se voidaan myös maksaa tilille, josta
asiakas nostaa lainaa käyttöönsä tarpeen mukaan. Korot voidaan
maksaa takaisin kerralla, kun laina suoritetaan kokonaisuudessaan
takaisin tai joissakin suomalaisissa tuotteissa lainan korkokuluja
maksetaan pankille kuukausittain.
Laina-ajat vaihtelevat 10–20 vuoden väliltä. Laina-aika voi siis
käsittää seniorin loppuelämän. Suomen Hypoteekkiyhdistyksen
käänteisen asuntolainan laina-aika on pisin eli 20 vuotta. Muilla
pankeilla laina-aika on 10 vuotta, josta voidaan tilannekohtaisesti
poiketa. Pitkistä laina-ajoista johtuen vakuuskohteen sijainnin
merkitys korostuu. Pankin on oltava pitkällä tähtäimellä varma
vakuuskohteen riittävyydestä ja siitä, että vakuuskohteen arvon
ja myönnetyn lainasumman erotus on riittävä. Vakuuskohteen
arvon ja myönnetyn lainasumman erotuksen tulee pystyä kattamaan mahdollinen arvonalentuminen tai muut yllättävät tekijät
eli erotuksella hallitaan pankin riskiä.
Eniten Suomessa tarjotut käänteiset asuntolainatuotteet
eroavat toisistaan vakuuskohteelle tehtyjen rajausten suhteen.
Rajaukset ja määrittävät lainaehdot koskevat maantieteellistä
sijaintia, kiinteistötyyppiä, kuntoa, laina-aikaa, miten lainanottaja
saa lainasumman käyttöönsä ja, miten laina ja korot maksetaan
pankille takaisin. Kaikille pankeille vakuuskohteen sijainti on ensiarvoisen tärkeää, koska sijainti vaikuttaa olennaisesti asunnon
arvoon ja arvon säilymiseen. Hyvillä sijainneilla asuntojen arvot
eivät ole yhtä herkkiä asuntomarkkinoiden hintojen muutoksille.
VAKUUSKOHTEIDEN SIJAINNIN
KOROSTUNUT MERKITYS
Maantieteellistä hajontaa on suomalaisten pankkien tarjoamien käänteisten asuntolainojen välillä sekä kaupungeittain että
MAANKÄYTTÖ 2|2015 25
kaupunkien sisällä. Suurin ero on siinä, tarjoaako pankki tuotetta
muualla kuin pääkaupunkiseudulla ja suurimmissa kaupungeissa. Suurin osa suomalaisista tarjoajapankeista ei tee rajausta
kaupunkien perusteella vaan arvioimalla yksittäisten kohteiden
soveltuvuutta. Suhtautuminen kohteiden sijaintiin kuvastaa pitkälti
pankkien omaa profiilia eri toimialueilla – missä pankki voi nähdä
soveltuvia vakuuskohteita olevan.
Suomen Hypoteekkiyhdistys tarjoaa tuotetta suurimmissa
kaupungeissa, pääkaupunkiseudulle painottuen, mutta OPPohjola-ryhmä, Danske Bank, Nordea ja Säästöpankkiliitto eivät ole
tehneet tarkkaa maantieteellistä rajausta kaupungeittain. Asunnon
hyväksyminen vakuuskohteeksi perustuu aina asunnon arviointiin
yksittäisenä kohteena ja pankit tarjoavat tuotettaan useimmiten
toimialueensa mukaisesti. Esimerkiksi Suomen Hypoteekkiyhdistys
toimii ensisijaisesti pääkaupunkiseudulla, kun taas Säästöpankkiliiton Säästöpankit ovat itsenäisiä pankkeja, jotka toimivat hyvin
paikallisesti ja ovat vahvempia etenkin maakunnissa.
Ylipäätänsä kaupunkikehitys vaikuttaa siihen voidaanko kaupunkia nähdä riittävän varmana sijaintina vakuuskohteelle pankin
näkökulmasta. Muuttotappiokunnissa pankin riskin arviointi on
huomattavasti hankalampaa, koska kaupungin kehitys on taantuvaa ja laina-ajat käänteisissä lainatuotteissa suhteellisen pitkiä.
Tuotteen maantieteellinen rajoittuneisuus vaikuttaa ehdottomasti
potentiaalisen asiakaskunnan määrään, kun tarkastellaan sitä missä
suomalaisten asuntovarallisuus ylipäätänsä sijaitsee: merkittävä
osa suomalaisesta asuntovarallisuudesta sijaitsee kasvukeskusten
ulkopuolella.
ASUNNON ARVO
KÄÄNTEISEN ASUNTOLAINAN VAKUUTENA
Vakuuskohteiksi voidaan periaatteessa hyväksyä asuntoja ja kiinteistöjä, mutta suomalaiset toimijat selkeästi suosivat tai hyväksyvät
käänteisen asuntolainan vakuudeksi ainoastaan kerrostaloasuntoja
eli asunto-osakkeita. Esimerkiksi omakotitaloja ei usein hyväksytä
vakuuskohteiksi. Jokin asuntotyyppi tai yksittäinen kohde voidaan
hylätä vakuuskohteena. Rajaus asuntotyypistä liittyy siihen, että
arviointiprosessi ja riskien arviointi on asunto-osakkeita haastavampaa muissa kiinteistötyypeissä. Tästä syystä asunto-osakkeita
suositaan vakuuskohteina.
Lainasumma, joka vakuuskohdetta vastaan myönnetään,
vaihtelee suomalaisten pankkien välillä muutamista kymmenistä
prosenteista 75 prosenttiin vakuuskohteen markkina-arvosta.
Prosenttilukuja ei kuitenkaan voida verrata suoraan toisiinsa
sellaisinaan, koska lainatuotteet pankeittain ovat hyvin erilaisia
suuruudeltaan, ja luonteeltaan. Prosenttiluku on vain yksi linjaus,
joka kuvaa yksittäistä tuotetta. Säästöpankkiliiton Säästöpankkien
lainasummat ovat vastanneet keskimäärin muutamia kymmeniä
prosentteja vakuuskohteen käyvästä arvosta, Danske Bank myöntää
”Hyvillä sijainneilla asuntojen
arvot eivät ole yhtä herkkiä
asuntomarkkinoiden hintojen
muutoksille.”
26
MAANKÄYTTÖ 2|2015
lainaa korkeintaan noin 50 prosenttia vakuuskohteen käyvästä
arvosta, Nordea korkeintaan noin 60–75 prosenttia riippuen muun
muassa vakuuskohteen sijaintipaikkakunnasta ja OP-Pohjola -ryhmän pankit korkeintaan noin 70 prosenttia. Pisimmän laina-ajan
tarjoava Suomen Hypoteekkiyhdistys ei perusta lainanmyöntöä
nimettyyn prosenttilukuun, vaan aina tilannekohtaiseen arviointiin.
Kuinka korkeaksi pankki arvostaa asiakkaan asunnon vakuuskohteena riippuu täysin kokonaistilanteesta ja muiden lainaehtojen samanaikaisesta täyttymisestä. Yksittäisenä ominaisuutena
vakuuskohteen arvostamista on vaikeaa verrata tapauskohtaisuutensa vuoksi. Asunto-omaisuus on ainutlaatuista, joten selkeitä
arvostusominaisuuksia on vaikeaa sellaisenaan toistaa. Suomessa
vakuuskohteiden määrä voidaan nähdä kokonaisuudessaan hyvin
rajallisena tarkasteltaessa asuntokannan sijaintia. Pankin myöntämä
lainasumma voi jäädä alhaiseksi epäedullisen sijainnin tai huonon
kunnon vuoksi, vaikka se hyväksyttäisiinkin vakuuskohteeksi. Tällöin
tulee selvittää onko käänteistä lainaa kannattavaa ottaa vai miettiä
vaihtoehtoisia rahoitusmahdollisuuksia.
KÄÄNTEISTEN ASUNTOLAINOJEN
TULEVAISUUS SUOMESSA
Käänteinen asuntolaina ei ole Suomessa vielä kovin tunnettu tai
hyvin ymmärretty tuote. Suomessa käänteisistä asuntolainoista ja
-kaupoista tiedetään vielä vähän, eikä käytännön kokemustakaan
ole kertynyt – ensimmäiset Suomessa otetut käänteiset asuntolainat alkavat erääntyä lähivuosina. Tuotevariointi erottaa tällä
hetkellä selkeästi kaikki sektorilla toimivat pankit toisistaan. Kaikki
tarjoavat tuotetta oman valikoimansa lähtökohdista ja täydentävät
valikoimaansa käänteisellä tuotteella parhaaksi katsomallaan tavalla. Tulevaisuudessa niiden kysynnän ja tarjonnan voidaan nähdä
kasvavan ikääntyneiden määrän, ja myös suuren korjausvelan,
edelleen kasvaessa. Pankkien näkökulmasta käänteisillä tuotteilla
on omat markkinansa. Tällä hetkellä markkinoilla ei ole sellaisia
tuotteita, jotka ratkaisisivat niitä rahoitustarpeita, joihin käänteisiä
asuntolainoja tarvitaan. Näissä tilanteissa tyypillisesti pienituloiset
seniorit vapauttavat varoja käyttöönsä omistamastaan asunnosta
esimerkiksi putkiremontin, muun yhtiövelan, hoivakulujen tai
muiden yllättävien kulujen kattamiseksi.
Käänteiset asuntolainat ovat pankeille melko raskas tuote ja
vaativat paljon työtä, liittyen vakuuskohteen arviointiin. Motivaatio
tämän tuotteen tarjoamiseen pohjautuu normaaleihin tuotetuloihin ja laajempaan tuotevalikoimaan. Käänteiset rahoitustuotteet
– käänteinen asuntolaina ja -kauppa – ovat vielä marginaalisia
tuotteita ja ne ovat huonosti toistettavissa. Käänteinen asuntolaina
voi olla maantieteellisesti epätasa-arvoistava, koska asuntojen ja
kiinteistöjen kelpuutus vakuudeksi on riippuvainen alueellisesta
kehityksestä.
Suomessa voidaan kysyä, kuinka paljon todellisuudessa olemassa olevaa valtavaa asuntovarallisuutta voidaan käyttää tälläisten
tuotteiden vakuuskohteina. Yhä useampi suomalainen kaupunki
on kärsinyt negatiivisesta muuttovirrasta ja talouden taantumisen
aikana monissa kaupungeissa asuntojen hinnat ovat laskeneet
huomattavasti. Käänteisiä lainatuotteita usein arvostellaan ja
pyritään ottamaan kantaa siihen, ovatko ne asiakkaan kannalta
hyviä vai eivät. On mielekästä todeta, että ne ovat erityisratkaisu
tilanteisiin, joissa muita rahoitusvaihtoehtoja on hyvin rajallisesti ja
asiakas haluaa valita käänteisen lainan, koska se on mahdollisuus
hyödyntää omaa asuntoa kuluttamiseen myymättä asuntoa pois.
Anna Puhtila o­ piskelee
neljättä vuotta
Aalto-yliopistossa
Kiinteistötalouden
­koulutusohjelmassa.
Artikkeli perustuu hänen 2014
­valmistuneeseen kandidaatintyöhönsä
”­K äänteiset asuntolainat ja -kaupat
Suomessa pankkien näkökulmasta”.
Sähköposti: anna.puhtila aalto.fi.
No
VIIKON 19
NUMEROT
r
rk
ri t
Bhuyan, V. 2011. Reverse mortgages and linked
securities: the complete guide to risk,
pricing, and regulation / Vishaal Bhuyan.
­Hoboken, N.J. : Wiley, 2011. 211 s. Wiley
finance ; 577. ISBN- 9780470921494.
Lahtinen, M. 2010. Yksityinen varautuminen
hoiva-menoihin – Vaihtoehtoisia malleja
oman hoivan rahoittamiseen. PTT raportteja
223. 52 s. ISBN 978-952-224-054-5.
Määttänen, N. & Valkonen T. 2008. Ikääntyneiden
varallisuus ja sen muuntaminen kulutukseksi. Helsinki: ETLA, Elinkeinoelämän Tutkimuskeskus. 40 s. Keskusteluaiheita, discussion
papers, No. 1141. ISSN 0781-6847.
Redstone, G. 2010. Reverse mortgages. New York:
Nova Science Publishers, cop. 2010. 87 s.
Financial institutions and services. ISBN9781612094182.
Suomen virallinen tilasto (SVT). 2009. 4 Kotitalouksien asuminen, tulot ja asumismenorasite.
Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu]. Tilastokeskus. ISSN 1795-8121. <http://www.stat.fi/
til/tjt/2009/tjt_2009_2011-05-20_kat_004_
fi.html>. Viitattu 30.11.2014.
Danske Bankin www-sivusto. <http://www.
danskebank.fi/fi-fi/Henkiloasiakkaat/lainat/
Asuntolainat/Pages/kotilaina.aspx>. Viitattu
30.11.2014.
Finanssivalvonnan www-sivusto. <http://www.
finanssivalvonta.fi/FI/FINANSSIASIAKAS/
TUOTTEITA/LAINAT/Pages/Default.aspx#.
U01X61xNJUA>. Viitattu 14.4.2014.
Hypoteekkiyhdistyksen www-sivusto. <http://
www.hypo.fi/lainat/kaanteinen-asuntolaina/>. Viitattu 30.11.2014.
Nordean www-sivusto. <http://www.nordea.fi/
henkilöasiakkaat/lainat/asumisen+rahoitus/
asuntojousto/869002.html>. Viitattu
30.11.2014.
OP-Pohjolan www-sivusto. <https://www.
op.fi/op/henkiloasiakkaat/opastus/
sivukartta?id=20350>. Viitattu 30.11.2014.
Säästöpankkiliiton www-sivusto. <http://www.
saastopankki.fi/lainat>. Viitattu 30.11.2014.
a
dm
M aa
LÄHTEET
ON SE HYVÄ, ettei näe tulevaisuuteen.
Näin jälkikäteen on erityisen hyvä, ettei
Polilla vietettyjen vuosien aikana nähnyt 25
vuotta eteenpäin. Olisi saattanut vaikuttaa
heikentävästi motivaatioon ja opiskelumoraaliin matematiikkaan perustuvilla kursseilla.
Muistan, kuinka taistelin numeroiden kanssa
deskriptiivisen geometrian luennolla, jossa
luennoitsijan päätarkoitus vaikutti olevan
opiskelijoiden hämmentäminen mahdollisimman paljon. Kolmiomittauksen tasoituslaskut sujuivat lopulta ihan hyvin jopa
kiinteistönarviointiin erikoistuneelta, kunhan
laskutekniikka kävi tutuksi. Toista se on tänä
päivänä – matematiikkaa en paljon tarvitse,
vaikka työskentelen kiinteistörahoituksen
parissa. Onneksi, sanoisivat varmaan entiset
opettajani.
Tämän viikon alkupäivät ovat menneet
pääosin lainasopimuksen läpikäymisessä
huomisen allekirjoituksen edellä. Numeeriset
merkinnät ovat enimmäkseen sopimusten sivunumeroita, yritysten rekisteröintinumeroita ja sopimusten paragrafinumeroita. Toki on
merkittäviäkin numeroita, kuten esimerkiksi
lainan määrä verrattuna markkina-arvoon
ja ICR- sekä DSCR-tasot, joita sovellamme
sopimuksissa.
Loput ajasta näinä kahtena päivänä olen
käyttänyt muiden numeroiden tutkimiseen,
Financial Timesin syväluotaavista artikkeleista
löytyy monta erilaista numeroa pohdittavaksi
ja huomisen Advisory Boardin kokousta valmistellessa olen syventynyt muun muassa eri
talousalueiden kasvu- ja inflaatioennusteisiin,
korkoswappeihin ja tänään julkaistuihin eri
maiden PMI-indeksinumeroihin. Numeroita
on siis ympärillä paljonkin, mutta niitä ei
tarvitse juuri laskea, jos ei oteta huomioon
kassavirta-analyyseja, korkolaskelmia ja
pohdintaa siitä, mikä on eri kiinteistöjen
tuottotaso. Selviän siis aika hyvin prosentti-,
plus-, miinus- ja jakolaskulla.
Minua ympäröivät numerot ovat jännittäviä, koska ne edustavat konkreettisia asioita
ja koska saan työkseni vetää niistä johtopäätöksiä. Mitä uskon tapahtuvan ensi talvena
Ruotsin inflaatiolle, kun öljyn hintaa aletaan
verrata vuositasolla elokuussa vuoden 2014
hintaan ja kun dollarin kallistuminen kruunuun verrattuna tulee esille syksyn ja talven
inflaatioseurannassa? Mitä seuraa siitä, että
Saksan valtion obligaatiot tuottavat juuri
nyt 0,46 %? Entä
siitä, että kymmenen vuoden kruunun
korkoswap on noussut merkittävästi muutamassa päivässä samalla, kun
Ruotsin valtionpankki muutti inflaatio-odotuksia kuvaavaa ennustetta ja että Ruotsin
PMI on yli 55? Huomisen kokouksessa saan
keskustella itseäni viisaampien kanssa heidän
tulkinnoistaan ja vetää johtopäätöksiä siitä,
miten kaikki numerot vaikuttavat lainarahastomme toimintaympäristöön seuraavien
kuukausien aikana.
Torstaina pääsen keskustelemaan ihan eri
numeroista, Business Arena Malmön tanskan
seminaarin asiantuntijana. En vieläkään jaksa
hymyilemättä lukea ohjelmasta, että suomalainen maanmittari on Tanskan kiinteistöalan
asiantuntija Ruotsissa. Melkein kuin olisin
profeetta omassa maassani. Minun ei edes
tarvitse esitellä numeroita itse, saan loistavan tilaisuuden esittää kysymyksiä muiden
esittämistä numeroista ja niiden tulkinnoista.
Hienoa! Torstain numerot käsittelevät Tanskan talousennusteita, eri alueiden vuokra- ja
transaktiomarkkinoita, Kööpenhaminan
uusia suuria kiinteistökehitysalueita ja lopulta
tulee ihan numeroton esitys arkkitehtiroolista
Tanskassa verrattuna Ruotsiin.
Tätä kirjoittaessani ajatukseni keskeytti
tanskalainen asiakas, joka soitti neuvotellakseen siitä, mitä numeroita lasketaan yhteen
rahoituksen kovenantteihin ja siitä, miten
korkoswapin mahdollinen positiivinen tulos
tasataan mahdollisessa pakkomyyntitilanteessa. Pääsin taas käyttämään sekä plus- että
miinuslaskua. On se hyvä, että tuli aikoinaan
matematiikan kurssit suoritettua. Niin että on
numerot hallussa.
Kirjoittaja on kiinteistörahoitukseen
­e rikoistunut maanmittaustekniikan DI,
joka työskentelee Chief Investment
Officer -nimikkeellä Leimdörfer Real
Estate Capitalis­s a, joka on pohjoismaiden
­e nsimmäinen kiinteistösijoitusten seniori­
lainarahastoa hallinnoiva yritys.
MAANKÄYTTÖ 2|2015 27
Kuvassa Toivoniemeä, joka on keinotekoinen saari
jokisuistossa Tuiran eteläpuolella.
Wikimedia Commons
Demografisten tekijöiden
vaikutus asuntomarkkinoihin
Viivi Ruuskanen
Asuntomarkkinat ­muuttuvat
väestön rakenteen ja
­kotitalouksien mieltymysten
mukaan jatkuvasti ajassa.
Suuret väestölliset muutokset
kuten väestön ikääntyminen
muuttavat asuntokysynnän
rakennetta ja suuntautumista
tulevaisuudessa.
28
MAANKÄYTTÖ 2|2015
SUOMESSA VÄESTÖN IKÄÄNTYMISEN vaikutukset tulevat
näkymään asuntomarkkinoilla 2020-luvulta lähtien, ja osa näistä
muutoksista on ennakoitavissa. Tulevaisuudessa asuntokysyntä
tulee painottumaan vielä nykyistä enemmän pieniin keskusta-alueiden palveluiden läheisyydessä sijaitseviin asuntoihin. Asuntojen
tarve ja kysyntä vaihtelevat kuitenkin alueellisesti, joten tilanteen
ennakointi vaatii alueittain tarkempaa kehityssuuntien analysointia.
ASUNTOMARKKINAT SUOMESSA
Asuntomarkkinat toimivat yhteisvaikutuksessa erilaisten sisäisten
ja ulkoisten tekijöiden kanssa. Asuntomarkkinoihin vaikuttavat
muun muassa niin globaali kuin kansallinen taloustilanne, korot,
työllisyys ja teollisuuden rakennemuutokset, muutokset väestön
ikärakenteessa ja kotitalouksien keskikoossa sekä kotitalouksien
muuttuvat mieltymykset. Muun muassa nämä kaikki tekijät
yhdessä muokkaavat asuntomarkkinoista alueellisesti erilaisia
kokonaisuuksia.
”Väestön ikääntyminen johtaa
muun muassa kotitalouksien
­k eskikoon pienenemiseen.”
Tällä hetkellä koko Suomen asuntomarkkinoilla on havaittavissa
vaimentumisen merkkejä. Asuntojen hintojen nousu on lähtenyt
taittumaan, jopa kääntymässä laskuun tietyillä markkina-alueilla.
Toisaalta pienempien asuntoyksiköiden hinnat ovat edelleen
nousseet esimerkiksi kasvukeskuksissa. Tilanne on nähtävissä myös
pääkaupunkiseudulla, jota voidaan pitää Suomen elinvoimaisimpana asuntomarkkina-alueena.
Asuntomarkkinoita painaa muun muassa kuluttajien huoli
talouden tasapainosta, pelko työttömyydestä sekä epävarmuus
tulevasta. Asuntojen myyntiajat ovat kasvaneet ja muutot uusiin
asuntoihin pitkittyvät edellisen asunnon myyntiajan pidentyessä.
Tämä epävarmuus on nähtävissä etenkin omakotitalomarkkinoilla,
joilla hinnat ovat laskeneet ja myyntiajat pidenneet merkittävästi
ympäri Suomen.
KOTITALOUDET ASUNTOMARKKINOILLA
Kotitaloudet toimivat asuntomarkkinoilla asumispalvelun kuluttajina, joiden asumispäätöksillä ja asumisen preferensseillä on
suora vaikutus asuntomarkkinoiden toimintaan. Lähtökohtaisesti
kotitalouksien asumispäätökset perustuvat käytettävissä oleviin
tuloihin sekä kotitalouden preferensseihin asumisessa. Asumispreferenssit taas ovat tiiviisti yhteydessä muun muassa ikään ja
elämänvaiheeseen. Esimerkiksi perheen koko määrittää suurelta
osin sen, minkälaisessa asunnossa kotitalous haluaa asua.
Kotitalouksien asumistarpeet vaihtelevat huomattavasti sijainnin, koon, asumismuodon ja laadun suhteen. Lapsiperheet
preferoivat asumisessa muita koitalouksia enemmän tilaa ja ovat
valmiita tinkimään sen kustannuksella esimerkiksi asunnon sijainnissa. Iäkkäät sen sijaan preferoivat ennen kaikkea palveluiden
saavutettavuutta ja asuntojen laatuominaisuuksia.
Luonnollisen väestönkasvun lisäksi muuttoliike vaikuttaa
merkittävästi alueellisiin asuntomarkkinoihin joko lisäämällä
tai vähentämällä asuntojen kysyjien määrää. Alueesta riippuen
muuttajat ovat usein nuoria, perheellistymisikään tulevia aikuisia,
jotka muuttavat opiskelupaikan tai työn perässä uusille alueille.
Muuttajat lisäävät painetta asunnontuotannolle etenkin silloin,
kun alueelle kohdistuu muutenkin kysyntää.
VÄESTÖN IKÄÄNTYMINEN JA
RAKENTEELLISET MUUTOKSET
Ikääntyminen tulee vaikuttamaan väestön rakenteeseen seuraa­
vien vuosien ja vuosikymmenten aikana. Ikääntyvien määrän kasvaessa muiden ikäryhmien suhteellinen osuus väestöstä pienenee.
Tämä rakenteellinen muutos tulee vaikuttamaan myös asuntomarkkinoiden toimintaan ikääntyvien asunnonkysyjien määrän
kasvaessa. Tällä hetkellä suurin asuntojen kysyjäjoukko koostuu
pääosin nuorista, perheellistymisiässä olevista 20–35-vuotiaista
henkilöistä, mikä näkyy asuntomarkkinoilla näiden ikäryhmien
asumispreferenssejä vastaavana asuntotarjontana. Tulevaisuudessa
näiden ikäryhmien osuus väestöstä kuitenkin vähenee väestön
ikääntyessä.
Kuva 1 esittää nuorten 20–35-vuotiaiden ja yli 64-vuotiaiden
suhteellisen osuuden kehitystä vuodesta 1980 lähtien ja ennustaa
sitä vuoteen 2025 saakka. Kuvasta nähdään, miten tarkasteluajalla näiden väestöryhmien suhde kääntyy, ja jo tällä hetkellä yli
64-vuotiden osuus on 20–34-vuotiaiden osuutta suurempi. Yli
64-vuotiaiden asuntokysynnän kasvu painottuu 2020-luvulle ja
näkyy tällä hetkellä markkinoilla heille suunnattuun rakentamiseen
sopivien tonttien kasvavana kysyntänä.
”Elämme yhteiskunnassa,
jossa yksinasuminen lisääntyy
ja perhekoko pienenee.”
Kuva 1. 20–35-vuotiaden ja yli 64-vuotiaiden suhteellisen osuuden muutos ja ennuste. Lähde: Tilastokeskus.
MAANKÄYTTÖ 2|2015 29
”Asumispreferenssien
muutosten ja olemassa olevan
tarjonnan tulisi näkyä asuntojen
tulevassa tuotannossa.”
Kuva 2. Kotitalouksien keskikoon muutos vuosina 1985–2013. Lähde: Tilastokeskus.
Väestön ikääntyminen johtaa myös muun muassa kotitalouksien keskikoon pienenemiseen. Kuvassa 2 on esitetty kotitalouksien
keskikoon muutos vuodesta 1985 lähtien. Kuvasta nähdään, miten
yhden ja kahden hengen kotitalouksien määrä on ollut selvässä
kasvussa, kun taas etenkin kolmen ja neljän hengen kotitalouksien
osuus kotitalouksista on pienentynyt. Kotitalouksien keskikoon
pienentyessä tarvittavien asuntojen lukumäärän tarve kasvaa.
Yhden ja kahden hengen kotitalouksien määrän kasvaessa etenkin
pienten asuntojen tarve kasvaa, kun taas suurempien asuntojen
suhteellinen tarve vähenee.
Lisäksi elämme yhteiskunnassa, jossa yksinasuminen lisääntyy ja
perhekoko pienenee. Pidemmällä aikavälillä tämä kehitys kasvattaa
entisestään tarvetta pienille yhden tai kahden huoneen asunnoille,
kun taas suurien neljän huoneen ja suurempien asuntojen suhteellinen kysyntä laskee.
Tulevaisuuden asuntokysyntä on vahvasti riippuvainen kunkin asuntomarkkina-alueen väestön rakenteesta. Asuntokysyntä
vaihtelee asuntomarkkina-alueittain niin, että muuttoliikkeen
kasvattamilla alueilla väestön ikääntymisen vaikutukset eivät näy
niin voimakkaasti kuin alueilla, jolla väki vähenee. Seuraavan 5–15
vuoden aikana huomionarvoista on ikääntyvän väestön kasvava
muuttoliike kohti kaupunkiseutujen keskuksia. Suuret ikäluokat
muuttavat etenkin palveluiden ja asunnon laatuominaisuuksien
perässä keskustan läheisyyteen pienempiin asuntoihin jättäen
jälkeensä kaupunkiseutujen reunoille suuren määrän kookkaampia asuntoja. Näihin kohdistuva kysyntä vähenee tulevaisuudessa
rakenteellisista syistä erityisesti muuttotappioalueilla, joissa perheellistyvien määrä pienenee. Tämä rakenteellinen muutos tulisi
ottaa huomioon tulevaisuuden asuntotuotannossa, suurempien
asuntojen ja etenkin omakotitalojen ja -tonttien tuotannossa.
ASUNTOKYSYNNÄN MUUTOKSET
TULEVAISUUDESSA
Kotitaloudet määrittävät asuntomarkkinoilla kysynnän, ja väestön
rakenteellisilla muutoksilla suuri vaikutus asuntomarkkinoiden
toiminnalle. Kun tiedetään nykyisen väestörakenteen suhde
ja vaikutus asuntokysynnälle, voidaan myös tulevaisuuden
asuntokysyntää ennakoida väestökehityksen ja asumistrendien
ennusteiden mukaan. Ilman kyselytutkimuksista kerättyä tietoa,
asuntopreferenssien muutoksesta saatava informaatio näkyy
ensisijaisesti tiettyjen asuntojen käyttöönotoissa sekä asuntojen
hinnoissa. Asumispreferenssien muutosten ja olemassa olevan
tarjonnan tulisi näkyä asuntojen tulevassa tuotannossa. Uudistuotannon tarjontaa voidaan estimoida esimerkiksi tarjonnan
hintajouston kautta.
Kirjoitus perustuu syksyllä 2014 Oulun kaupungille tehtyyn
projektiin asuntotuotannon skenaarioista sekä loppuvuonna
2015 valmistuvaan pro gradu -työhön ”Väestöndemografisten
muutosten vaikutukset asuntokysyntään – katsaus Oulun asuntomarkkinoihin”.
30
MAANKÄYTTÖ 2|2015
Viivi Ruuskanen työskentelee Newsec
­Valuation Oy:ssa ja valmistuu tänä vuonna
filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta
pääaineenaan kaupunkimaantiede.
Sähköposti: viivi.ruuskanen newsec.fi.
Otsikon ilmaisema tällä hetkellä arvioituna
suorastaan riemastuttava pikkuilmoitus oli
sota-ajan Hesarissa, jonka sattumoisin löysin
huvilan vintiltä. Tämä ilmoitus toimikoon
aasinsiltana tähän maanmittaustoiminnan
julkisuuskuvaa koskevaan pakinaani. Ensimmäinen kosketukseni maanmittaukseen
mediassa oli mielestäni hyvin asiallisen mittaustapahtuman jälkeen Kainuun Sanomien
yleisönosastossa kirjoitus otsikolla ”Geodeettista vandalismia Kajaanissa”.
Tällä hetkellä SOME, joka minulle on lähes
vieras asia, pyörittää kaikkia mahdollisia
asioita, ei järjellä eikä tiedolla, vaan suurimmalta osin tunteella ja vielä kerran tunteella.
Peukut nousee ylös ja alas ja uusin symboli on
keskisormi. Jos SOME:n hypettämä mielikuva
kasvaa liian kauan ja vahvaksi, sitä on lähes
mahdoton muuttaa, esitti sitten vallitsevaa
mielikuvaa vastaan minkälaisia tosiseikkoja
tahansa. Etenkin lännessä rapakon takana
usein esitetään, että kyseessä on salaliitto tai
asialla on kansainvälinen Illuminaatti, josta en
kyllä tiedä muuta kuin nimen, mutta jotain pahaa se varmasti on. Jos yritän esittää vastaan
jotain mielestäni tieteellistä argumenttia,
minulle vastataan, että joo, joo, mutta, mutta.
40 vuotta sitten, kun Maanmittaushallitus
suunnitteli kiinteistöjen kauppahintatilastoa
arvioinnin apuvälineeksi, Mikkelin kokeilusta
lähetettiin lehdistölle lehdistötiedote. Maaseudun Tulevaisuus kirjoitti asiasta negatiivisen artikkelin, jossa johtava ajatus oli, että
eihän niitä kiinteistöjä voi arvioida jonkun
virkamiehen laatiman tilaston avulla. Maanmittaushallitus lähetti lehteen vastineen, joka
kiltisti kyllä julkaistiin sanasta sanaan, mutta
otsikkona oli ”Maanmittaushallitus selittelee”.
Viimeisin julkisuudella ratsastaneista
aiheista, joihin maanmittauksen tai maanmittareiden on katsottu sekaantuneen, on ollut
Jorvaksentien levennyksen maantietoimitus
ja vanhan omakotitalon pakkolunastaminen
Espoossa, minkä viimeisimmistä vaiheista en
tällä hetkellä kyllä tiedä. Maanomistajan tytär
on muutamaan kertaan ollut lehtien palstoilla
kuvan kera. SOME:n kirjoitukset tästä aiheesta
eivät kuitenkaan kaikki ole olleet maanomistajan kannalta pelkästään positiivisia.
Toinen juttu, jonka nähtyäni piti hieraista muutaman kerran silmiä, että, haloo,
mistähän tässä nyt onkaan kysymys. Jutun
mukaan omakotitalon omistajan palattua
lomamatkalta talon seinään kiinni oli rakennettu maantie. Tästähän riemu SOME:ssa
alkoi ja jotenkin sormet hankkeessa oli myös
maanmittarilla, mutta tietämäni mukaan
maanmittarin rooli oli aika pieni. Keskustelun
laineet loiskuivat korkealla ja aihetta esitettiin
jopa, muistaakseni, Maanmittauspäivien kes-
VETURIMIES
ANNETAAN
­U LKOHUUSSIN
­A LUNEN JA
­O TETAAN
­M AANMITTARI
­T ONTIN
­LOHKOMISEEN
kustelun aiheeksi, mutta hyvin pian aiheesta
luovuttiin. Vähänkään alaa tunteva löytää
jutusta monta virhettä ja piirrettä tai ainakin
kysymystä, joita ei jutun käynnistäneen
kannalta epäedullisuudesta johtuen tuotu
esille. Jutun loiskeet ovat johtaneet erilaisiin
oikeudenkäynteihin ym.
Ehkä eniten julkisuutta kuitenkin on
saanut ns. Förstien omakotitontin lunastus
Espoossa. Parasta median kannalta on ollut
se, että lunastus käsiteltiin kahteen kertaan.
Kyllä moni pyyhki silmäkulmiaan, kun talon
isäntä kannettiin dialyysikoneineen talosta
ulos MOT:n televisiokameroiden seuratessa
herkeämättömästi tilanteen etenemistä.
Toimitusinsinöörin ja uskottujen miesten
määräämää korvausta pidettiin mediassa ja
yleisönosastokirjoitteluissa täysin alimitoitettuna. Eihän sillä saanut häätövaiheessa juuri
minkäänkokoista asuntoa Espoosta.
Kyllä toimitusmiesten määräämä korvaus
piti korvausten määräämishetkellä olla ja
olikin, ainakin maaoikeuden mielestä, täysi
korvaus. Mutta kun maanomistajat eivät
periaatteellisista syistä ottaneet korvauksia
vastaan ja asuntojen ja kiinteistöjen hinnat
karkasivat korkealle, ei lunastuskorvauksella
muutaman vuoden jälkeen varmasti saanut
kunnollisen kokoista asuntoa Espoosta. Eräs
asiantuntija tähdensi MOT:n haastattelussa,
että korvauksen määräämisessä olisi pitänyt
ottaa huomioon lunastuslain asuntotakuu
ja näin ei oltu tehty. Toiset taas yrittivät
väittää vastaan, että lunastuskorvaus on
määrätty käyvän hinnan periaatteella eikä
asuntotakuu anna sitä suurempaa korvausta.
Mainittu asuntotakuuhan liittyy lunastuslain
leikkaussäännöksen soveltamiseen ja se
takaa, että leikkaussäännöksestä huolimatta
asunnosta on saatava käypä hinta. Kyllä sain
monta kertaa kahvipöydässä puolustella
toimitusmiesten ratkaisua ja parasta kyllä
oli, ettei Maanmittauslaitos provosoitunut
vastaamaan kirjoituksiin mediassa, koska
huonostihan siinä olisi käynyt periaatteella
”Maanmittauslaitos selittelee”.
Elämää suurempia juttuja tulee julkisuuteen maanmittauksen laajalta alalta silloin
tällöin eikä niitä, herkullisia juttujakaan, voi
tässä kaikkia esittää. Lähivuosilta muistiin
palaa vielä mm. Lohtajan rantojen pakkolunastus puolustustarkoituksiin, josta tässäkin
lehdessä oli monta artikkelia. Maaoikeus nosti
toimitusmiesten ratkaisua jonkin verran ja
korkein oikeus ei antanut valituslupaa. Juttu
ei kuitenkaan loppunut tähän ja maanomistajat ja vuokramiehet saivat asianajajansa avulla
sopimuksella merkittävät lisäkorvaukset.
Kolmenkymmentä vuotta sitten mediassa
oli kiinnostuksen kohteena Kaskisaaresta
Lauttasaaren johtavan sillan rakentaminen
ja siihen liittyneet yleisen alueen mittaustoimitukset ja lunastustoimitukset. Lauttasaaren
puolella hanketta vastusti Spede, joka kylläkin
sitä ennen yritti saada kaupungin virkamiehet
hankkeen taakse. Spede vitsaili, että kertokaa
hänelle jokin haluamanne hanke, niin hän
ryhtyy sitä vastustamaan, niin kyllä silloin
kaupunki hankkeen toteuttaa. Kaskisaaren
puolella vastustajana oli mm. Lenita. Yleisen
alueen mittaustoimituksessa eräs hanketta
vastustanut insinööri suolsi puhetta eikä
kaikki ollut loppuun asti mietittyä. Kiinteistöinsinööri kirjasi kuitenkin kaikki toimituspöytäkirjaan, mistä ko. insinööri hermostui ja
esitti, että hänen insinöörikunniaansa oli loukattu, kun hänen sanomisensa oli kirjattu ylös.
Noh, silta on ollut jo pitkään rakennettuna ja
Kimikin voi nyt vaikka kävellä Kaskisaaresta
siltaa pitkin Lauttasaareen vaippaostoksille.
Palaan lopuksi alun otsikon aiheeseen.
Tuttuni oli lohkomisen asianosaisena ja
hänen tilansa, johon ostettu määräala piti
liittää, rekisterinumero oli 5:25 ja tilan, josta
määräala oli ostettu, vastaavasti 5:29. Kun
lohkomispaperit tulivat, niissä lohkomisen
jälkeen tuttuni uuden tilan rekisterinumero
oli 5:2. Minä vaan kysyn, onko tämä nyt oikein,
ja näin kysyy myös
Veturimies
MAANKÄYTTÖ 2|2015 31
ILMOITUS
ILMOITUS
Parin viime vuoden aikana satelliittimittaus on kehittynyt harppausaskelin. Ensin Trimble toi markkinoille täysin uuden
HD-GNSS -mittausmenetelmän, sitten GNSS:ään tai takymetriin liitettävän Imaging Roverin myötä koordinaatistoon
sidotut 360 asteen panoraamakuvat ja nyt taskuun mahtuvan GNSS-vastaanottimen, joka tarjoaa 50 cm:n tarkkuudella
paikkatiedon keruun tavallisilla älylaitteilla. Mikä merkitys ja mitä uutta hyötyä kehityksellä on käyttäjien kannalta?
Panoraama GNSS-mittauksessa
Terrestriaalisesta fotogrammetriasta tuli osa jokapäiväistä maanmittausta, kun Trimble esitteli VISION™-teknologian ensimmäisen kerran VX -takymetriskanneriin integroituna vuonna 2007. VISION-teknologian ydin on koordinaatistoon sidottu mittatarkka
kamera. Saaduilta kuvilta voidaan todeta mitatut pisteet ja tehdä täydentäviä mittauksia. Sittemmin Trimble on varustanut kaikki
robottitakymetrinsä VISION-ratkaisulla, jolloin maastotallentimen
näytöllä olevaa kuvaa voi käyttää myös takymetrin ohjaamiseen.
Trimble V10 -kamerasensori on uudentyyppinen osa VISION-tuoteperhettä. Laitteen runko sisältää 12 kalibroitua kameraa, joista muodostuva kamerasensori liikkuu mittaajan mukana
kartoitussauvassa – siitä tulee nimitys Imaging Rover. Laite muodostaa yhdessä RTK-vastaanottimen tai prismatähyksen ja takymetrin kanssa integroidun fotogrammetrisen mittausjärjestelmän,
jolla saadaan tallennettua napin painalluksella 360 asteen panoraamakuva, joka sisältää sijaintikoordinaatit ja orientointitiedot.
Kaikki V10-tiedonkeruun
edellyttämä toiminnallisuus on
saumattomasti integroitu osaksi
mittaajien arkipäivän työkalua,
Trimble Access -maastomittausohjelmistoa. Niinpä järjestelmän
käyttöönotto ja tiedonkeruu eivät edellytä suuria muutoksia
tuttuihin toimintatapoihin, vaan
panoraamamittaus
muodostuu luontevasti osaksi tehokasta maastotyöskentelyä.
Mittatarkka panoraamakuvaus on tehokas ratkaisu moneen mittaussovellukseen. Aineiston keruu on hyvin nopeaa,
sillä yhden kuva-aseman mittaa-
minen ja kuvaaminen on hoidettu muutamassa sekunnissa. Esimerkiksi vain vähän aikaa näkyvissä olevat peittyvät infrarakenteet tai talonrakennuksen kohteet saadaan nopeasti dokumentoitua. Hankalasti mitattavat tai vaaralliset kohteet voi mitata myöhemmin kuva-aineiston avulla. Samalla kuville tallentuu valtava
määrä ominaisuustietoa kohteista, kuten rakennuksista, katuvarusteista, putkistoista, kaapeleista, liikennemerkeistä tai leikkipaikan varusteista.
Kohteiden mittaus kuvilta tehdään toimistolla Trimble Business Center -ohjelmistolla (TBC). Automaattisten toimintojen
määrä kasvaa ohjelmistossa jatkuvasti. Yksittäisten pisteiden poimiminen manuaalisesti on vain yksi toimintatapa, sillä pistepilven
muodostaminen tai viivamaisten kohteiden tunnistaminen ja irrottaminen panoraama-aineistosta automaattisesti ovat todennäköisesti kohta arkipäivää.
Kuvalta kartoitettua kaapelireittiä asemapistenäkymässä. (TBC)
Ajankohtaisiin kysymyksiin vastaa Seppo Tötterström
Geotrimiltä.
Koko pienenee,
käyttö laajenee
Markkinoille on tullut uuden kokoluokan GNSS-vastaanotin, jonka voi
langattomasti yhdistää maastokelpoisten ammattilaitteiden lisäksi iOSja Android-älypuhelimiin tai tabletteihin. Kun älylaitteisiin on jo saatavissa laajasti paikkatietosovelluksia, laite mahdollistaa käyttösovelluksen tarvitseman tarkan sijaintitiedon kätevästi muun kerätyn tiedon lomassa.
Menetelmässä Trimble R1 GNSS korvaa älylaitteen oman paikannusteknologian tarkalla GNSS-sijaintitiedolla, jota kaikki laitteeseen
asennetut sovellukset pystyvät hyödyntämään. Trimblen R1-vastaanotin tuottaa jopa 50 cm:n tarkkuuden VRS-korjauksella ja hyödyntää
GPS- ja Glonass-satelliittien lisäksi myös tulevia Galileo ja Beidou -satelliitteja.
Laitteen merkitys tulee sen laajoista käyttömahdollisuuksista. Järeitä GNSS-järjestelmiä merkittävästi edullisempi ja pienikokoisempi laite soveltuu organisaatioille, joissa tehdään paljon kentällä tiedonkeruuta, esimerkiksi ympäristön dokumentointia tai omaisuuden inventointia. Paikkatiedon voi kerätä kätevästi puhelimella tai tabletilla, johon on
asennettu paikkatietosovellus, esimerkiksi Trimble TerraFlex.
Laitteen tärkeimmät käyttösovellukset liittyvät verkostojen ylläpitoon, kuntien tarkastustehtäviin, luonnonvarojen inventointiin, ympäristötiedon keruuseen sekä omaisuuden kunnossapitoon. Myös kuluttajat, kuten innokkaat luonto- tai kuntoharrastajat voivat hyödyntää
laitteen tarkkaa sijaintitietoa.
Voiko GPS-laite käyttää VRS-korjausta ilman
VRS-sopimusta?
”VRS on ainoa menetelmä, jossa GNSS-mittaajan viereen luodaan virtuaalinen tukiasema, joka tuottaa mm.
RTK-korjausta. Joillakin GNSS-laitteilla voi saada virtuaalityyppistä korjausta, joka kuitenkaan ei ole samaa
kuin Geotrimin Trimnet VRS-korjaus.
Trimnet VRS perustuu Trimble VRS™ -teknologiaan, jonka laskenta-algoritmit on suojattu tavaramerkin alle. Tätä korjausta saa Suomessa ainoastaan Geotrimiltä lisenssillä Trimnet-palveluna, eli jos ei ole tehnyt
VRS-sopimusta Geotrimin kanssa, Trimble VRS™ ei ole
käytettävissä.
Trimble VRS -teknologia eroaa muista verkkokorjauksista luotettavuudellaan ja varmuudellaan. Taustalla on maailman johtavan paikannuslaitevalmistajan satelliittiteknologinen huippuosaaminen, Pivot-alusta ja
vuosikymmenien tietotaito.”
Mitä tarkoittaa luotettava sijaintitieto?
”Trimnet VRS toimii aina, 24/7/365. Silloinkin, kun
maastossa käyttäjän internet-yhteys katkeaa, Trimnet
VRS on toiminnassa. Työskentelyä voi jatkaa kahdella
tavalla: hyödyntämällä eri operaattoreiden mobiiliverkkoja tai käyttämällä RTX:ää eli satelliitin kautta saatavaa korjausta. VRS-palvelun saatavuus on 100 %.”
Miten paikannuslaitteiden uusin tuotekehitys
näkyy Trimnet-palvelussa?
”Geotrim kehittää aktiivisesti Trimnet-palvelua ja paikalliset olosuhteemme ovat voimakkaasti mukana ohjelmisto- ja laiteteknologian tuotekehityksessä. Kaikki verkon tukiasemamme on juuri uusittu ja päivityksiä tehdään jatkuvasti. Palvelusopimuksen omaavilla on
uusin teknologia aina käytössä, laitemerkistä riippumatta. Päivitysten ansiosta Trimnet auttaa ottamaan
täyden hyödyn irti myös kaikkein uusimmista laitemalleista ja tarjoaa niiden tarvitsemat tarkkuusluokat. Verkon kapasiteetti kestää järeää käyttöä.”
Miten palvelun saa käyttöön?
”Trimnet-palvelun saa käyttöön ottamalla yhteyttä
Geotrimiin. Palvelu sisältää myös helpdeskin, mobiilipalvelut ja palvelutuotteita eri tarkkuusluokilla. Nämä
on rakennettu suomalaisten mittausorganisaatioiden
tarpeet huomioiden. Tukitiimimme ja asiakaspalvelumme auttavat aina tarvittaessa.”
Kompakti GNSS tarjoaa älypuhelimelle erittäin
tarkan sijaintitiedon.
Perintötie 2c, 01510 VANTAA
puh. 0207 510 600
[email protected], geotrim.fi
ILMOITUS
Mitä tarkoittaa
luotettava
GPS-sijaintitieto?
Malgorzata Gabrych
Luonnossa, katolla
Ga
br
yc
h
Haastattelut: Susanna Kari
at
a
M
o
alg
rz
Marja italialaisen kollegansa kanssa
Wollishofenin vesilaitoksen orkideakatolla
Sveitsin Zürichissä.
Rentoutumista, luontoyhteyttä, hyötyviljelyä.
Joskus vihreä virkistyskeidas löytyy yllättävän
läheltä kaupunkiympäristössäkin –
riittää, kun kipuaa katolle.
FRIEDENSREICH HUNDERTWASSERIN arkkitehtuuriin tutustuminen oli yksi viherkattoja tutkivan Marja Mesimäen ensimmäisistä kiinnostuksista uudenlaiseen vihreään infrastruktuuriin.
“Se vei ajatuksia siihen, miten voitaisiin tuottaa mielenkiintoista
kaupunkia erilaisten viherelementtien avulla ja samalla myös parantaa ympäristön laatua”, hän kuvailee kiinnostustaan rakennetun
ympäristön ja luonnon rajapintoihin.
Marja on syntyperäinen kaupunkilainen, mutta ympäristöasiat
ovat olleet hänelle aina tärkeitä. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa
valtiotieteiden maisteriksi erikoistuen ympäristösosiologiaan ja
kaupunkiympäristön kysymyksiin. Marja perusti Susanna Lehvä­
virran kanssa viherkattoihin liittyvän Viides ulottuvuus -tutki-
“Liikkeellä on ­monenlaisia,
osin perusteettomiakin
­e nnakkoluuloja.”
34
MAANKÄYTTÖ 2|2015
musohjelman ja tällä hetkellä hän tekee väitöskirjaa viherkattojen
omaksumisen ja kokemuksellisuuden parissa.
VIHERKATTOJEN NOUSU – MYÖS POHJOLAN OLOISSA
Maailmalla uudenlaisia viherkattoja on käytetty jo pitkään osana
kaupunkimaisemaa ja niiden rakentamista ohjataan ja tuetaan monin tavoin. “Esimerkiksi Saksassa rakennetaan miljoonia neliömetrejä
viherkattoja joka vuosi. Ranskassa taas tuli juuri voimaan laki, joka
ohjaa voimakkaasti viherkattojen käyttöön aurinkopaneelien ohella.”
Äkkiseltään ajateltuna Suomi pitkine ja pimeine talvineen
tuntuu haasteelliselta ympäristöltä viherkattojen systemaattiselle
rakentamiselle. Marjan mukaan Viides ulottuvuus -ohjelmassa
saadut tulokset kuitenkin osoittavat, että viherkatot toimivat
esimerkiksi hulevesien hallinnassa myös Suomen olosuhteissa.
Kasvillisuus pärjää, kunhan kasvualusta vain on tarpeeksi paksu.
Marja kuitenkin muistuttaa, että rakentamisen näkökulmasta
viherkatot ovat Suomessa vielä jotain uutta. Neljä vuotta sitten edes
viherkatto-termi ei ollut kovin yleisesti käytössä, mutta nykyisin jo
monet kaavoittajat tuntevat viherkattojen edut ja ovat aktiivisesti
KÄYTTÄJÄ TARJOAA ARVOKASTA TIETOA
Kasvavasta viherkattoihin kohdistuvasta kiinnostuksesta huolimatta viherkattojen käyttäjäkokemusten tutkimuksessa riittää valtavasti
kartoitettavaa. Tietynlaisiin kattoratkaisuihin liittyviä preferenssejä
on tutkittu esimerkiksi valokuvapohjaisilla tutkimuksilla. “Näiden
harvojen olemassa olevien tutkimusten valossa on käynyt ilmi,
että viherkatoista pidetään visuaalisesti enemmän kuin kasvittamattomista katoista, ja että viherkatot voivat tuottaa elvyttäviä
kokemuksia”, Marja esittelee aikaisempaa tutkimusta.
Marjalla on itsellään kokemusta useista erilaisista tutkimuksista
liittyen viherkattojen käyttäjäkokemuksiin. Hän on esimerkiksi
tehnyt haastattelututkimusta yksityisistä henkilöistä, jotka ovat
hankkineet viherkaton omistamaansa rakennukseen. Tutkimuksen
mukaan nämä ihmiset olivat tyytyväisiä kattoihinsa: viherkaton
helppohoitoisuus oli yllättänyt ja vuodenaikojen mukaan vaihtuva
näkymä miellyttänyt.
Ikanon katon koealoja
Vantaalla.
Taina Suonio
KÄYTTÖTARKOITUKSIA MONEEN LÄHTÖÖN
Viherkattoja voidaan suunnitella ja rakentaa monella eri tavalla
ja moneen käyttötarkoitukseen. Näin ollen kattoratkaisujakin on
monia erilaisia. “Esimerkiksi Sveitsissä on paneuduttu luonnon monimuotoisuuden edistämiseen ja suuntauduttu mahdollisimman
luonnonmukaisten materiaalien käyttöön, kun taas esimerkiksi
New Yorkissa harrastetaan paljon kattoviljelyä”, Marja tarjoaa kansainvälistä vertailua.
Suomessa viherkattoja on toteutettu esimerkiksi piharakennusten ja pienten katosten rakenteina, osittain “ehkä vanhan turvekattorakentamisen hengessä”. Viherkatot ovat juurtuneet hyvin myös
liiketilojen ja julkisten rakennusten harjoille: viimeaikaisia suuria
hankkeita ovat esimerkiksi Tikkurilan matkakeskus Dixi, Ikano Retail
Center Vantaalla ja Oulun jätteiden lajitteluareena LAREn katto.
Asuinrakennusten katoille viherkattoja ei ole Marjan oman kokemuksen mukaan Suomessa vielä toteutettu erityisemmin. Tämä on
kuitenkin myös nytkähtämässä liikkeelle, sillä esimerkiksi tulevilla
Vantaan asuntomessuilla nähdään asuintalo, johon rakennetaan
30 cm:n kasvualustalle niittymäinen viherkatto.
Marjan tutkimuksen mukaan viherkattoja kannattaisi räätälöidä
erilaisiin käyttötarkoituksiin myös käyttäjänäkökulmasta. “Erilaisia
sovelluksia voisivat olla esimerkiksi turvallinen oppimisympäristö
koulurakennuksen katolla, terapeuttinen puutarha sairaalan tai
vanhainkodin katolla, pieni rauhoittumiskeidas keskellä kaupunkia
tai palstaviljelmä kerrostalon katolla.”
Malgorzata Gabrych
integroimassa niiden rakentamista kaupunkisuunnitteluun. Tietoa
ja osaamista tarvitaan kuitenkin vielä paljon ja sitä pitäisi levittää
tehokkaasti. “Liikkeellä on monenlaisia, osin perusteettomiakin
ennakkoluuloja”, Marja pohtii.
Yksi iso askel rakennusalan innostamiseksi on parhaillaan
käynnissä: viherkattoja koskeva RT-kortin uudistaminen. “Sen
myötä viherkattorakentamiseen saadaan lisää tietoa, joka auttaa
viherkattojen suunnittelijoita ja rakentajia”, Marja kertoo.
Vaikka viherkatot elävätkin nyt modernia nousua, ei niiden
rakentaminen ole ilmiönä uusi. Marja kuvailee Sveitsin Zürichissä
sijaitsevaa lähes 100-vuotiasta Wollishofenin vesilaitoksen katon
orkideaniittyä sadunomaiseksi. Myös Suomesta löytyy vastaava
esimerkki: Linnanmäen vanhan vesitornin päällä oleva puutarhamainen viherkatto on perustettu jo 1930-luvulla. “Siellä on valtava
määrä kasvillisuutta ja näkymät ovat huikeat.”
Pyrkiessään ­
hiili­n eutrauliuteen
­K ööpenhaminan ­k aupunki
on ottanut käyttöön
­l injauksen, jonka mukaan
tietyin edellytyksin
kaikkiin uusiin
rakennuksiin on
rakennettava viherkatto.
Marja osallistui puhujana
viherkattoteemaiseen
­s eminaariin Kööpenhaminassa.
”Kommunikointi
eri toimijoiden välillä
läpi koko rakennushankkeen
on tärkeää.”
Yhdessä maisteriopiskelija Hanna Niemisen kanssa Marja
on puolestaan tehnyt tapaustutkimusta viherkatoista osana
suuria rakennushankkeita. Analyysin perusteella havaittiin,
että eri toimijat antavat rakennusprojektin edetessä viherkatolle erilaisia merkityksiä ja tavoitteita, ja tällöin lopputulos ei
välttämättä vastaa kenenkään odotuksia eikä toimi halutulla
tavalla. Kommunikointi eri toimijoiden välillä läpi koko rakennushankkeen on siis tärkeää.
Viherkattojen kokemuksellisuutta Marja on tutkinut kyselylomakkeen ja ns. eläytymismenetelmän avulla. Kyselytutkimuksessa mitattiin koettua elävyyttä ja toisaalta viherkattojen
yleistä hyväksyttävyyttä. Marja kertoo, että alustavien tulosten
mukaan viherkatot voivat olla merkittävä lisä rakennettujen
kaupunki­alueiden virkistyspotentiaaliin erityisesti silloin, kun
pääsy muuhun luontoon on rajattua. Eläytymistutkimuksen
aineistona käytetään puolestaan tarinoita tulevaisuuden viherkatoista. “Tutkimus osoittaa, että viherkatot voivat tuottaa
samankaltaisia kokemuksia kuin muukin kaupunkiluonto, mutta
niihin liittyy myös oma erityinen kokemuksellisuuden tasonsa.”
MAANKÄYTTÖ 2|2015 35
”Viherkaton helppohoitoisuus
oli yllättänyt käyttäjät ja
­vuodenaikojen mukaan
­vaihtuva näkymä miellyttänyt.”
RAKENTEELLISIA JA KOKEMUKSELLISIA HYÖTYJÄ
Hulevesien hallinta tonteilla, viilennys ja melun vaimennus ovat
esimerkkejä viherkattojen fyysisistä hyödyistä. Lisäksi viherkatot
suojaavat kattorakenteita UV-säteilyltä ja lämmönvaihtelujen
haurastuttavalta vaikutukselta, mikä voi pidentää katon elinkaarta
jopa 2–3 kertaa verrattuna kasvittamattomaan kattoon.
Vehreillä katoilla on kuitenkin paljon annettavaa myös kokemuksellisuuden näkökulmasta. Visuaalinen miellyttävyys ja sitä
kautta ihmisen hyvinvointia parantava vaikutus on katon yksi selkeä
etu, mutta viherkatot ovat paljon muutakin kuin vain “maiseman
kaunistus”. “Esimerkiksi oleskeluun tarkoitetut viherkatot voivat
tarjota käyttäjille monia hyötyjä sosiaalisesta kanssakäymisestä
hyötykasvien kasvatukseen”, Marja kertoo. Näiden tekijöiden lisäksi
Marjan eläytymistutkimuksen kertomuksissa nousivat esiin muun
muassa sellaiset seikat kuin luontoyhteys ja luonnosta oppiminen,
lepo ja uudistuminen sekä näköalojen kokeminen.
Viherkattojen tuottamat virkistys- ja hyvinvointihyödyt olisikin
hyvä huomioida viherkattojen suunnittelussa ja rakentamisessa
sekä rakentamisen ohjauksessa. Marja painottaa, että käyttäjät
kannattaisi ottaa mukaan suunnitteluun erityisesti silloin, kun
viherkatolla tavoitellaan monenlaisia hyötyjä nimenomaan käyttäjien näkökulmasta.
Marc Grañén
Marcin pyrkimyksenä on, että
eläimet voivat elää harmoniassa
hänen viherkatoillansa.
­Tulevaisuudessa hän haluaisi
rakentaa ”syötäviä” ­v iherkattoja
esimerkiksi koulubussien katoille.
M a rc Gra ñ é n
Marc haluaa ”liikkuvilla puutarhoillaan”
piristää kaupunkien katukuvaa.
VIHERKATTOJA TOISELLA TASOLLA
36
MAANKÄYTTÖ 2|2015
Kun inspiraatio liikkuvista puutarhoista oli
syttynyt, piti pohtia realiteetteja. Marc tutki liikennelainsäädäntöä ja toteutuksen mahdollisia
ekologisia seurauksia sekä puhui insinöörien
kanssa ideansa rakenteellisesta puolesta. Lopulta syntyi PhytoKinetic, ajoneuvojen katoille
kiinnitettävä viherkattokonsepti. PhytoKinetickatossa kasvillisuus istutetaan erityiselle vesiviljelykasvualustalle, joka on kevyempää kuin
maa-aines. Kokonaisuus kiinnitetään reunoilta
kehyksillä ja päältä verkolla, jotta kaikki pysyy
siellä missä pitääkin.
PhytoKinetic-katto imee itseensä hiilidiok­
sidia ja se toimii lämmöneristeenä kylmällä
tai viilennyksenä kuumalla ilmalla. Lisäksi se
tuo maisemaan lisäarvoa visuaalisuudellaan.
”Ihmiset hymyilevät leveästi ja pyytävät pysäyttämään auton, jotta he saisivat ottaa kuvia”,
Marc kuvailee ihmisten ihailevia reaktioita.
Marc näkee keksintönsä toteuttamiskelpoisena myös pohjoisemmassa katukuvassa
kuten Suomessa. Esimerkiksi maksaruoho ja
erilaiset havukasvit kestävät kylmiä olosuhteita.
”Jokainen projekti on erilainen ja pitää suunnitella tarkasti kontekstin mukaan”, Marc sanoo.
Marc Grañén
ESPANJALAINEN MARC GRAÑÉN on itseoppinut puutarhuri. Hän aloitti biologian opinnot yliopistossa ja vaikka hän ei suorittanut
tutkintoa loppuun, opiskelu avasi hänelle
erityisen näkökulman puutarhanhoitoon.
”Opin paljon luonnosta ja yritin kopioida
luonnon omia malleja maisemansuunnitteluun”, Marc kertoo kiinnostuksestaan kestävään maisemointiin.
Kun tämä Bescanón kylästä kotoisin oleva
puutarhuri oli ollut alalla viisitoista vuotta,
eräs asiakas pyysi häntä toteuttamaan taloonsa viherseinän. Silloin Marcin luovuus
ja energia pääsivät toden teolla valloilleen:
projekti toisensa jälkeen hän yhdisti maisemasuunnitteluun yhä enemmän taidetta –
aina kuitenkin kestävyysperiaate mielessään.
Yhtenä päivänä Marc inspiroitui viemään
viherrakentamisen kirjaimellisesti kokonaan
uudelle tasolle. ”Katsoin kuvaa Barcelonan
kaduista täynnä autoja, busseja ja betonia,
ja silloin ajatus syntyi.” Marc jäi pohtimaan,
voisiko ajoneuvojen katoille saada palan
luontoa ja vihreyttä. ”Miksei?” oli hänen oma
vastauksensa.
Marc suunnittelee ja toteuttaa jokaisen
projektinsa yksityiskohtaisesti.
Smart City -­s eminaari
esitteli useiden
suomalais­y ritysten
­o saamista. ­P rofessori
Pekka Kess toimi
­s eminaarin isäntänä.
Kaupunkikehittäminen
TARVITSEE TIETOJOHTAMISTA JA INHIMILLISTÄ LUOVUUTTA
HOUKUTTELEVUUDEN JA UUDENLAISTEN PALVELUIDEN LUOMISEKSI
– JA RIPAUKSEN INSINÖÖRIOSAAMISTA
Teksti ja kuvat: Hannu Hyyppä ja Marika Ahlavuo
Oulussa järjestettiin 4.–6.5.2015
kaupungin ja yliopiston yhteistyönä
konferenssi ”Intelligent Community
Development & Smart Market Creation”.
Ouluun kokoontui yli 300 maailman­
luokan osaajaa verkostoitumaan,
­jakamaan parhaita käytänteitä
ja ideoita. Päivien tavoitteena oli
tuoda esille, kuinka tärkeää on
luoda ­kaupungeista ja ­yhteisöistä
­elinvoimaisia, houkuttelevia
­ympäristöjä sekä taata ­uudenlaisia
­liiketoimintamahdollisuuksia
­digitaalisille markkinoille.
KAUPUNKIKEHITTÄJIEN LISÄKSI osallistujina konferenssissa
oli kansainvälisiä päättäjiä, asiantuntijoita, tutkijoita sekä liiketoiminnan edustajia. Visioita ja hyviä kokemuksia jaettiin päivien
aikana teemojen ollessa mm. avoin hallinto, rakennettu ympäristö,
terveys, älykäs liikenne sekä koulutuksen muutospaineet. Tilaisuudessa oli yli 100 puhujaa ja panelistia sekä 50 yritystä, jotka kertoivat
oman näkemyksensä älykkäillä markkinoilla toimimisesta.
Tilaisuuden taustalla oli Suomen kuuden suurimman kaupungin
yhteinen 6Aika-strategia. Kuutoskaupunkien (Espoo, Helsinki, Oulu,
Tampere, Turku, Vantaa) kaupunginjohtajat osallistuivat tilaisuuteen
mm. yhteisessä paneelikeskustelussa älykkään kaupungin johtamisesta. Ulkomaisena vahvistuksena olivat Luulaja, Tromssan ja Eindhoven. Pohjois-Skandinavian suurimmilla kaupungeilla Luulajalla,
Oululla ja Tromssalla on tavoitteenaan jatkaa aktiivisesti pohjoisen
alueen liikenneyhteys sekä yritys- ja tutkimusyhteistyötä.
KAUPUNKIEN ROOLINA ON MAHDOLLISTAA ALUEEN
KEHITTYMISTÄ TUKEVIA TOIMINTOJA
Tilaisuudessa pohdittiin kaupunkien ja kuntien roolia toimintojen
mahdollistajana. Tulevaisuuden suunnittelua tukevia visioita ja
toimenpiteitä tarvitaan kaupunkien johdon tasolta, jotta alueen
toimijat voivat panostaa omalla osaamisellaan myös alueensa kehittymiseen ja hyvinvointiin. Yhteistyössä toimimalla ja näkymällä
Suomen suurimmat kaupungit voivat näkyä kansainvälisestikin
varteenotettavana toimijana.
MAANKÄYTTÖ 2|2015 37
Kuutoskaupunkien kaupunginjohtajat ja heidän kollegansa osallistuivat
paneelikeskusteluun ”Smart Mayors Lead Smart Cities”.
Orkestroinnilla saavutetaan suuria etuja ja nopeutetaan
tutkitun tiedon ja teorian jalostamista palveluiksi.
Ammattitaidolla järjestetyn seminaarin pääteemoja olivat kaupunkien kehittämiseen liittyvät kysymykset, digitaalinen terveys
ja -hoito, oppimisen uudet mahdollisuudet, rakennetun ympäristön ja liikkumisen liiketoimintamallit, terveysteknologia, kestävä
rakentaminen, älykkäät markkinat ja uudenlaiset living labit sekä
sosiaaliset innovaatiot. Teematyöpajoissa asiantuntijat yrityksistä ja
tutkimuslaitoksista keskustelivat ja jakoivat tietoa tutkimuksistaan,
kokemuksistaan ja liiketoimintaratkaisuistaan.
”Seminaarin lopulla osallistujille tarjottiin mahdollisuus kehittää
kriteerejä, joilla Oulun ydinkeskustassa sijaitsevaan Torinrannan
alueeseen kohdentuvia toimenpide-ehdotuksia voitaisiin arvioida
”Kaupunkien, yritysten ja
­akateemisten toimijoiden
­osaamisen integrointi vaatii p­ aljon
totutusta ­toiminnasta ja päätöksenteosta ­poikkeavaa toimintaa.”
38
MAANKÄYTTÖ 2|2015
älykaupungin näkökulmista. Oulun yliopiston arkkitehtuurin tiedekunta ja kauppakorkeakoulu järjestivät ideoidentäyteisen työpajan,
jossa sovellettiin vastikään kehitettyä mahdollisuustestipenkkiä.
Työkalu osoittautui kelpo sparraajaksi”, kertoi tutkijatohtori Sari
Hirvonen-Kantola Oulun yliopistosta.
EU:N ALUEIDEN KOMITEAN PRESIDENTTI SUOMESTA
Markku Markkula on toiminut EU:n alueiden komitean presidenttinä helmikuusta lähtien. Tehtävä mahdollistaa myös Suomen
asiantuntijaosaamisen paremman näkyvyyden ja hyödyntämisen
Euroopassa. Omissa puheenvuoroissaan Markkula toi esille sen,
että Suomen vahvana osaamisalueena on alueellisen informaation
yhdistäminen ja hyödyntäminen päätöksenteon tukena. Kaupunkien, yritysten ja akateemisten toimijoiden osaamisen integrointi
vaatii paljon totutusta toiminnasta ja päätöksenteosta poikkeavaa
toimintaa. On opittava katsomaan asioita laajemmin esimerkiksi
ainakin kaupungin kannalta, mutta omaa toimintaa tulee tarkastella yhä vahvemmin myös EU-tason näkökulmasta. Teknologia
mahdollistaa uudenlaisen ja nopeamman erikoistumisen myös
esimerkiksi kaupunkien kohdalla. Hyvien käytäntöjen jakaminen
ja niistä uudenlaisten palveluiden tuotteistaminen on nyt ajankohtaista. Yhdistämällä tutkimustietoa yritysmäiseen toimintaan
ja kaupungin toimintojen kehittämiseen, voidaan kotimainen
tietopääoma valjastaa rakentamaan parempaa hyvinvointia ja
tehdä siitä suomalainen menestystuote.
KAUPUNKIEN ROOLI ON MAHDOLLISTAA DIGIAJAN
MONIALAINEN YRITTÄJYYS
Minkälainen valmius kaupungeilla tai rahoitusorganisaatioilla on
tukea kaupungissa tapahtuvaa yrittäjyyttä tai yrittäjämäistä toimintaa? Globaalit markkinat sekä digitaalitekniikat vaativat uudenlaista
johtamista ja tulevaisuuden hahmottamista. Perinteinen hidas
projektimainen lähestymistapa kaupunkien suunnalta ei enää riitä.
Tarvitaan orkestrointia ja osallistuvaa johtamista myös kuntien ja
rahoittajien taholta, jotta asiantuntijatuotteet eri digitaalisuuden
osa-alueilta saadaan yhdistettynä esim. kaupunkisuunnittelun
käyttöön kotimaisille ja globaaleille markkinoille. Kotimaisen
irrallisten hankkeiden hallinnollinen koordinointi ei enää palvele
digiaikana. Orkestrointia tarvitaan, jotta kotimainen osaaminen ja
yrittäjyys saa mahdollisuuden yhdistää voimavarojaan ja tuottaa
nopeasti uudenlaisia palveluita.
TULEVAISUUDEN OPPIMISYMPÄRISTÖT
Finpedan näkemyksen tulevaisuuden oppimisympäristöihin toi
alan uranuurtajiin kuuluva Pasi Mattila. Esityksessään Mattila toi
esille pedagogiikkan, arkkitehtuurin ja teknologian roolia muutosvetureina. Oppimisympäristö on muuttumassa koulun sijasta
monitoimitaloksi tai yhteisön oppimiskeskukseksi, joka voisi olla
käytössä 24/7. Lähiluonto ja yritykset ovat mukana tukemassa
oppimisprosessia, jossa teknologia mahdollistaa pedagogisen
toimintakulttuurin muutoksen ja on tilassa läsnä, mutta ei näkyvästi
hallitse toimintaa. Jalkauttaminen tapahtuu sosiaalisen verkon, virtuaalisten oppimisympäristöjen ja pelillisen oppimateriaalin myötä.
Mattilan mukaan opetuksen on siirryttävä sinne missä suomalainen
digitaaliyhteiskunta – kodit, yritysmaailma ja muu yhteiskunta, on jo
– eikä toimia menneessä toimintakulttuurissa. Kodit ja oppijoiden
vapaa-ajalla käyttämät teknologiat ovat kehittyneet radikaalisti
viime vuosien aikana, kun taas koulu ja oppimisympäristöt ovat
pysyneet suhteellisen muuttumattomina hyvin pikään.
DIGITAALINEN KUISKAUS
Yksi päivien mielenkiintoisimmista esityksistä oli Oulun yliopiston
professori Vassilis Kostakosin esitys – Digitaalinen kuiskaus.
Kostakos on kehittänyt tapoja yhdistää digitaalisuutta ja käyttäytymistä sekä tehdä siitä DNA:n tyyppisen henkilökohtaista digi­
jalanjäljen. Näitä digitaalisia kuiskauksia voidaan hyödyntää myös
suunnittelussa ja päätöksen- ja ratkaisunteon tukena niin yksilön,
ryhmän kuin vaikkapa kaupungin hyväksi. Digitaalinen jalanjälki on
analysoitavissa ja palasteltavissa uudenlaisiksi tuotteiksi vaikkapa
matkailun, hyvinvoinnin tai turvallisuuden tarpeisiin. Sosiaalinen
media kerää tietoa ähkyksi asti. Positiivisesti nähtynä ähkyn voi
muuttaa moottoriksi, joka mahdollistaa uuden palvelutuotannon
ja vaikkapa paremman elämisen laadun.
”Hyvien käytäntöjen jakaminen ja
niistä uudenlaisten palveluiden
­t uotteistaminen
on nyt ajankohtaista.”
Markku Markkula, EU:n alueiden
komitean presidentti, oli yksi
­o dotetuimmista esiintyjistä.
Jäljelle jää kysymys, kuinka osaamista yhdistetään ja tietoa jaetaan
tulevaisuudessa Suomessa ja kuka ottaa prosessit ja omistajuudet
haltuunsa?!
LISÄTIETOA AIHEESTA
Oulu Smart City seminaari: http://www.smartseminar.fi/
Pasi Mattila. Oppimisympäristön kehittäminen on pedagogisen
toimintakulttuurin muutosprosessi. Teoksessa ”Johtajuudella
toimintakulttuurin muutokseen – tietoyhteiskuntakehitykseen
kouluissa ja opetustoimessa”. Toimittaja: Pasi Silander. 2013.
Espoo Innovation Garden – Orchestrating Regional Innovation
­Ecosystems. Toimittajat: Pia Lappalainen & Markku Markkula &
Hank Kune. 2015. Saatavissa: http://urbanmill.org/tag/
KUKA OTTAA VASTATAKSEEN
DIGITAALIEKOSYSTEEMIEN KEHITYKSESTÄ?
Päivien aikana myös kuultiin, että nykyinen sääntöviidakko hidastaa
kehitystä, älykkäiden kaupunkien bisnesmallit alkavat jo muotoutua ja hiekkalaatikko living labit vievät edelläkävijöitä eteenpäin.
Kysymyksiä on paljon enemmän kuin vastauksia siihen, miten ja
keiden on otettava vastuu uudenlaisesta toiminnasta.
Päätöksenteon ja tuen mahdollistaminen digitalisoituneessa
maailmassa vaatii täysin uudenlaista toimintakulttuuria ja nopeita päätöksiä ja linjauksia. Nykyinen rahoittajien ja kaupunkien
osaaminen ja tuki eivät riitä. Ennakointi toimii paremmin kuin
ikinä, mutta kukaan ei orkestroi osaamista yhteiseksi tekemiseksi.
Jos tämä rooli ei varsinaisesti kuulu rahoittajille eikä kaupungeille
tarvitaan tähän uutta orkestroijaa kansallista tasa-arvoista yrittäjyyttä ja osaamista yhdistämään. Nyt puhutaan todella suurista
vaikutuksista ja linjauksista.
Mitkä ovat ne liiketoimintamallit, joilla uudenlaisia toimintatapoja ja yhteistyötä yhdistämällä voidaan nykyistä nopeammin
saada yhteisen tekemisen tuotteet maailmalle? Suomalaisen
yhteiskunnan uudet avaukset 6Aika ja Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen rahoitusmuodot ovat askel oikeaan suuntaan.
markku-markkula/
Hannu Hyyppä työskentelee Aalto-yliopistossa
professorina ja toimii Suomen Akatemian
rahoittaman Laserkeilaustutkimuksen huippu­
yksikön Aalto-yliopiston osuuden johtajana
sekä Metropolia Ammattikorkeakoulussa
rakennus- ja kiinteistöalan hubiikissa.
Sähköposti: hannu.hyyppa aalto.fi.
Marika Ahlavuo toimii koordinaattorina sekä
Aalto-yliopistossa Rakennetun ympäristön mit­
tauksen ja mallinnuksen instituutissa, joka on
osa Suomen Akatemian Laserkeilaustutkimuksen
huippuyksikköä 2014–2019 sekä Metropolia
Ammattikorkeakoulussa rakennus- ja kiinteistöalan hubiikissa.
Sähköposti: marika.ahlavuo aalto.fi.
MAANKÄYTTÖ 2|2015 39
Rajankäynnistä
ja vähän kiinteistötoimituksen
psykologiasta
Jaakko Sirkjärvi
Kirjoittaja teki yhdessä Jussi Laarin kanssa lehteen 2/2014 artikkelin ”Rajankäynnistä ja vähän kiinteistötoimitusten laadusta” ja artikkeli sai Maankäyttö-lehden mittakaavassa runsaasti palautetta, mistä
kirjoittajat ovat kiitollisia. Palautteessa tuli esiin kuitenkin eräitä seikkoja, jotka kirjoittajien mielestä
vaativat kommentointia. Tämän artikkelin kirjoittamisen yhteydessä sivujuonteena esiin nousivat vanhenevan asianosaisjoukon aiheuttamat haasteet kiinteistötoimituksessa sekä ne psykologiset paineet,
joita toimitusinsinööri kohtaa tehdessään yksin toimituksia.
ALUKSI TOTEAN , että olen edelleen sitä mieltä, että se mitä
kirjoitetaan toimituspöytäkirjaan tai maaoikeuden tuomioon pitäisi olla oikein ja totta. On selvää, että inhimillisessä toiminnassa
sattuu virheitä, mutta suunta pitää olla parempaa kohti. Olen
myös edelleen sitä mieltä, että KMA:n edellyttäessä rajankäynnissä
molempien osapuolten vaatimusten kirjaamista toimituskarttaan –
näin on tehtävä jo molempien osapuolien oikeusturvan kannalta.
Veturimies kritisoi paikkatietotekniikan soveltamista vanhan
toimituskartan tulkintaan. Artikkelin esimerkki kuvaa (huonosti),
sitä minkälainen toimituskartta voisi olla, jos siinä kuvattaisiin
molempien osapuolten vaatimukset.
Jukka Lahtinen tiivistää erinomaisesti, mistä kyseisessä rajankäynnissä oli kysymys. Valitettavasti jouduin lyhentämään alkuperäistä juttua, jotta sen pituus pysyisi kohtuullisena ja eräät seikat
jäivät vähemmälle käsittelylle. Asiakkaani näkökulmasta peruskysymykseksi nousi se, onko naapuri rakentaessaan yksityistietään
”napannut” kulman asiakkaan kiinteistöstä eli oikaissut tietään.
Asiakkaan kiinteistö lohkottiin 1951 ja kyseinen naapurin
rasitetie rakennettiin vuonna 1956. Maaoikeuskäsittelyssä, jossa
en ollut paikalla, valaehtoisesti kuultiin henkilöä, joka kertoi, että
tietä rakennettaessa 1956 asiakkaan äiti oli ollut valvomassa, että
pyykkiin N:o 28 ei kajottu.
VANHENEVAT ASIANOSAISET
Tästä päästään tämän artikkelin ensimmäiseen teemaan: vanheneva asianosaisjoukko kiinteistötoimituksissa. Jos oletetaan em.
”Tosiasia on, että kiinteä
­o maisuus on suurelta osin
ikääntyvän väestöryhmän
omistuksessa.”
40
MAANKÄYTTÖ 2|2015
todistajan olleen juuri täysi-ikäinen tietä rakennettaessa 1956,
hänen on täytynyt olla nyt todistaessaan maaoikeuden istunnossa
lähes 80-vuotias. Osalla vanhuksista muisti toimii erinomaisesti
ja heidän oikeustoimikelpoisuutensa ei ole alentunut. Toisaalta
kansanterveystieteellisissä tutkimuksissa lähteideni mukaan
on todettu että noin 35 % 85-vuotiaista potee muistisairautta.
Muistisairaus ei toisaalta aiheuta aina oikeustoimikelvottomuutta,
vaikeusasteita luokitellaan kolme, josta keskivaikean ja vaikean
voidaan yleisesti katsoa aiheuttavan oikeustoimikelpoisuuden
laskua, mutta kaikki ratkaisut tulee olla yksilöllisiä ja perustua henkilökohtaiseen lääketieteeliseen tutkimukseen. Nuoremmillakin
voi olla vaikeuksia muistaa vuosikymmenten takaisia asioita. He,
joilla on muistisairaista henkilöistä kokemusta, tietävät, että nämä
vanhukset monesti taudin alkuvaiheessa pystyvät terästäytymään
hetkeksi, tarvittaessa harhauttaen vaikka geriatrin. Tosiasia on
myös, että kiinteä omaisuus on suurelta osin tämän ikääntyvän
väestöryhmän omistuksessa.
Oikeustoimikelpoisuutta voivat alentaa myös mielenterveyden
häiriöt, mielisairaudet ja tavalliset somaattiset sairaudet, vaikka
muistisairaudet ovatkin nopeimmin kasvava ryhmä väestön
ikääntyessä.
Toimitusmenettelyn (TMK) käsikirja toteaa:
”Kiinteistötoimituksessa joudutaan toimenpiteisiin edunvalvojan hankkimiseksi, jos toimitus koskee kiinteistöä, ja – – omistaja
on sairauden tai muun HolhTL:n 8.1 §:n mukaisen syyn vuoksi
kykenemätön valvomaan etuaan, tai – – ”
Holhouslain 8.1 § puolestaan toteaa seuraavaa:
”Tuomioistuin voi määrätä edunvalvojan täysi-ikäiselle, joka
sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen
terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi on kykenemätön
valvomaan etuaan taikka huolehtimaan itseään tai varallisuuttaan
koskevista asioista, jotka vaativat hoitoa eivätkä tule asianmukaisesti hoidetuiksi muulla tavoin. Holhousviranomaisen tulee
tarvittaessa tehdä käräjäoikeudelle hakemus edunvalvojan määräämiseksi.” (29.8.2008/576.)
Käytännössä ilmeisesti useimmiten asianosaisen osalta, jolla on
alentunut oikeustoimikelpoisuus toimitaan siten, että hankitaan
valtakirjaan jotenkin allekirjoitus ja sukulainen toimii edustajana.
Jos läheisiä ei ole tai he ovat erimielisiä, saattaa olla, ettei edustusta
toimituksessa ole ja tällöin toimitusinsinööri ei joudu asiaa myöskään
arvioimaan. Jos toimitusinsinööri on tietoinen asianosaisen alentuneesta toimintakyvystä, hänen on toimittava holhouslain mukaisesti.
Vuonna 2007 astui voimaan laki edunvalvontavaltuutuksesta.
Vielä oikeustoimikelpoinen valtuuttaja antaa valtakirjalla vastaisuuden varalle toiselle henkilölle valtuutuksen toimia edunvalvojanaan, jos toimintakyky tulevaisuudessa alenee. Asiakirja edellyttää
kahta todistajaa, ja se toimitetaan maistraattiin. Toivottavasti tämän
lain soveltaminen vastaisuudessa lisääntyy.
Sukulaisten kynnys ryhtyä varsinaisiin holhouslain mukaisiin
toimenpiteisiin vanhuksen suhteen, jonka oikeustoimikelpoisuus
on alentunut, on tunnetusti yleensä erittäin korkea, vaikka tarvetta
olisikin. Samoin toimitusinsinöörin on erittäin vaikea koulutuksensa
pohjalta kyseenalaistaa täysi-ikäisen asianosaisen oikeustoimikelpoisuutta, jos holhouslain mukaista virallista ratkaisua asiassa ei ole.
Vaikka toimitusinsinööri pyrkisi toimitusta tehdessään välttämään
kaikkia asianosaisten tekemiä sopimuksia ratkaisemalla viran puolesta asiat itse, toimituksen muutoksenhakuvaiheessa asianosaisen
tulee pystyä ymmärtämään, mitä toimituksessa on tehty ja arvioimaan, onko toimitus tehty hänen kannaltaan oikeudenmukaisesti.
Näin ollen edunvalvojia joudutaan käyttämään enenevässä
määrin väestön ikääntyessä. Kiinteistötoimitusten sujuvuuden
kannalta nykyistä holhouslakia kevyempi järjestelmä, josta voisi
tilata ”päivystävän edunvalvojan”, olisi toivottava, mikäli edellä
mainitun vuoden 2007 lain edunvalvontavaltuutuksesta käyttö ei
oleellisesti kasva. Keveämpi menettely edunvalvojan saamiseksi
olisi tarpeen myös poissaolevan asiaosaisen kyseessä ollessa sekä
jos kiinteistön tuleva omistaja tarvitsee edunvalvojaa.
MANIPULOIVAT ASIANOSAISET
Raimo Koivistoinen kommentoi jutussaan myös aikaisempaa
artikkelia ja kertoo mm. toimituksesta, johon liittyi kiinteistöjen
rantaviivojen pituus. Tästä tarinasta tuli mieleen toinen tarina, josta
päästään tämän artikkelin toiseen teemaan: Toimitusinsinöörin
psykologiset paineet riitajutuissa.
Tunnettua on, että määräosa väestöstä on sellaisia, että heillä
on poikkeuksellinen kyky manipuloida toisia. Tämä ihmisryhmä on
yliedustettuna asianajajien asiakkaissa ja ilmeisesti asianajajakunnassa heidät tunnistetaan paremmin kuin maanmittarikunnassa.
Toisaalta kaikki toimitusinsinöörit eivät ole manipuloitavissa. Voisi
kuvitella, että helpoimmin vaikutuksille alttiita ovat nuoret ja kokemattomat ja vanhat ja väsyneet toimitusinsinöörit. Vanhoilla
toimitusinsinööreillä on toisaalta etuna kokemus ja rutiinit, jotka
suojelevat, ettei asianosainen pääse ”ihon alle” eli psyykkisten
puolustusmekanismien läpi.
Näitä henkilöitä tapaavat väistämättä myös kaavoittajat.
Perustoimitukset ovat toimitusinsinöörin kannalta psyykkisesti
haastavampia kuin arviointotoimitukset, koska vaikeatkin ratkaisut
tehdään usein epämuodollisesti maastossa maastotöiden yhteydessä tai mahdollisesti asianosaisen kotona. Vaikeissa toimituksissa
tulisi pyrkiä siihen, että toimituksessa noudatetaan virallista kokousmenettelyä, kokous pidetään neutraalissa ympäristössä kuten
kunnantalossa ja päätöksen luvun jälkeen palataan maastoon
toteuttamaan ratkaisut.
”Toimitusinsinööri
on kovin yksin
­p äätöksenteossaan.”
Nykyisin perustoimituksissa ei juuri käytetä uskottuja miehiä,
mikä aiheuttaa sen, että toimitusinsinööri on kovin yksin päätöksenteossaan.
Jos toimitusinsinööristä tuntuu siltä, että häntä painostetaan
ja päätöksenteko tuntuu muuten vaikealta, kannattaa pitää
tuumaustauko ja vaikka keskeyttää toimitus. Syitä toimituksen
keskeyttämiseksi voisivat olla esimerkiksi lisäarkistotutkimukset tai
se, että toimitusinsinööri katsoo uskottujen miesten käyttämisen
tarpeelliseksi. Työnantaja ei ehkä pidä näistä keskeytyksistä, mutta
on todettava, että näitä ongelmatoimituksia perustoimituksista on
ehkä pari prosenttia, joten kokonaisuuteen nähden ne voi tehdä
huolellisesti.
TOIMITUSINSINÖÖRI ON INSTITUUTIO
Kasvattaessani tulevia toimitusinsinöörejä karuun todellisuuteen
yritän kuvailla myös edellä kuvattuja ilmiöitä. Tunnettu tosiasia on,
että suomalaisessa oikeusjärjestelmässä toimitusinsinööri tekee
kiinteistötoimituksessa ratkaisuja, jotka useimmissa Euroopan
maissa tehdään oikeusistuinjärjestelmän piirissä – alioikeuksissa.
Perusohjeeni on, että asianosaisten kanssa ei kaveerata, teitittely
on suositeltavaa ja pyritään pitämään riittävä psyykkinen etäisyys
heihin. Tämä helpottaa vaikeiden ratkaisujen tekemistä. Sopiva
”takakireys”, joka useimmille tulee luontaisesti virkavuosien karttuessa, on myös, vaikka jotkut saattavat olla eri mieltä, laadukasta
työskentelyä ja työhyvinvointia palveleva piirre.
Englantilaisia oikeussalielokuvia katsellessa hymyilyttää puheenjohtaja, syyttäjä ja puolustusasianajaja, jotka ovat pukeutuneet
viittaan ja peruukkiin. Mutta onko perinnäistavassa tietty viisaus;
vetäessään ”rooliasun” päälleen he myös henkisesti siirtyvät julkisen
tehtävän edellyttämään moodiin ja asianosaiset ymmärtävät että
he edustavat jotain yleisempää toimijaa oikeusjärjestelmässä ja
heidän persoonansa jää vähäisempään rooliin? Suomalaisessa
nuoressa ja tasa-arvoa korostavassa yhteiskunnassa edellä mainitun pukukoodin käyttö on luonnollisesti mahdotonta. Toisaalta
olisiko mahdotonta, että maastomittausten tultua tehtyä ja kun
saviset saappaat ja oranssi turvatakki laitetaan auton takakonttiin ja
ryhdytään harjoittamaan varsinaista toimitusinsinöörin kiinteistöoikeudellista tehtävää, takakontista otettaisiin käyttöön näkymätön
toimitusinsinöörin peruukki. Vaihdettaisiin hattua.
Tätä artikkelia kootessani olen joutunut mukavuusalueeni ulkopuolelle kirjoittaessani psykologisista ja lääketieteellisistä ilmiöistä.
Kiitän ammattiauttajaa kyseisen osan läpilukemisesta ja varovaisen
vihreän valon näyttämisestä.
Kirjoittaja on kiinteistöopin lehtori
­M etropolia Ammattikorkeakoulussa.
Sähköposti: jaakko.sirkjarvi metropolia.fi.
MAANKÄYTTÖ 2|2015 41
Selvitysmies Esko Hämäläisen raportti yksityistielain uudistamiseksi ja yksityisten teiden
liikennepolitiikan kehittämiseksi julkaistiin 5.11.2014. Ehdotus sisältää lukuisia muutoksia
nykylainsäädäntöön. Näkyvin muutos lukijakunnan kannalta olisi yksityistielain siirtäminen osaksi kiinteistönmuodostamislakia. Myös yksityisteiden rahoitukseen hän esittää
uudistuksia. Maanteiden lakkauttamiset eivät suoraan kuulu raportin keskeiseen sisältöön,
mutta hänen esittämänsä tilastotiedot saivat kirjoittajan aluepoliittiseen pohdiskeluun.
SELVITYSMIEHEN RAPORT TI
yksityistielain kehittämistarpeista
ja aluepoliittista
pohdintaa
Jaakko Sirkjärvi
SELVITYSMIES HÄMÄLÄINEN moittii nykyistä yksityistielakia
sekavaksi, mitä se ilmeisesti onkin sellaiselle, joka ei lakia joudu jatkuvasti käyttämään. Laki sisältää sisäisiä ja ulkoisia viittauksia, mikä
tekee siitä raskaslukuisen. Hän pohtii uutta lakia siitä näkökulmasta,
että laki olisi ”kansalaislaki” eli tavallinen kansalainenkin saisi laista
”tolkkua”. Kirjoittajan mielestä kuitenkin yksityistielaki on olennaisesti selkeämpi kuin esimerkiksi Maakaari, joka on paikoin lähes
lukukelvoton, mutta parantamisen varaa yksityistielaissakin on.
Esko Hämäläinen laajentaisi tiekunnan tehtävää pelkästä tienpidosta muihinkin tehtäviin ja lainsäädännön tulisi mahdollistaa
ammattimainen tieisännöinti ja -kunnossapito. Siinä tiekunnassa,
jonka osakkaana olen, on jo vuosia keskusteltu haja-asutusalueen
jätehuollon järjestämisestä tiekunnan toimesta, kun osakasjoukko
molemmissa toiminnoissa on lähes sama. Toistaiseksi tiekunnan
hallinto ei kuitenkaan ole innostunut asiasta.
Selvitysmies esittää, että yksityisteiden tienpidon taloudellisuutta tulisi kehittää ja yksityisteille tulisi laatia yhteiskunnallisen
merkittävyyden perusteella luokittelu. Niukkenevat julkiset tuet
”Tämä merkitsisi sitä,
että kunnan ­k iinteistöinsinööri
ei jatkossa voisi toimia
­y ksityistietoimituksen
­t oimitusinsinöörinä.”
42
MAANKÄYTTÖ 2|2015
kohdennettaisiin luokittelun perusteella vain keskeisille yksityisteille ja metsätieverkostojen runkoteille. Yksittäisistä tiekunnista
pitäisi pyrkiä suurempiin kokonaisuuksiin – tiestökuntiin. Tienpitoa yksityisteillä ei voi tulevaisuudessa perustaa avustusten
varaan, mutta investointiavustukset olisivat selvitysmiehen
mukaan jatkossakin tarpeellisia. Käyttömaksujen perimistä muilta
kuin tiekunnan osakkailta tulisi selkeyttää. Selvitysmies korostaa
yksityistieverkon merkitystä valtakunnallisen biotalousstrategian
toimeenpanossa.
ORGANISATORISIA UUDISTUKSIA
Selvitysmies ehdottaa yksityistielain ja yksityistieasioiden siirtämistä maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle sekä
kuntien tielautakuntien lakkauttamista. Kaikki yksityisiin teihin
liittyvät toimitukset siirrettäisiin Maanmittauslaitoksen tehtäväksi.
Jos ehdotus toteutuu sanatarkasti tulevassa lainsäädännössä,
tämä merkitsisi sitä, että kunnan kiinteistöinsinööri ei jatkossa
voisi toimia yksityistietoimituksen toimitusinsinöörinä. Kirjoittajan
tiedossa ei ole, paljonko kiinteistöinsinöörit tekevät käytännössä
yksityistietoimituksia.
Yksityistietoimitusmenettelyä ja tieyksiköintiä pitäisi pyrkiä
raportin mukaan yksinkertaistamaan.
Selvitysmies ehdottaa kuntien hoitosopimusjärjestelmistä luopumista ja tienpidon avaamista yksityistämiselle ja kilpailuttamisella. Asemakaava-alueiden yksityistiet tulisi siirtää kuntien vastuulle.
TIENPITOVASTUUN TARKISTAMINEN
Selvitysmies toteaa: ”Tässä ja näköpiirissä olevassa taloustilanteessa ei ole odotettavissa merkittäviä uusia valtion tai kuntien
panostuksia yksityistieverkkoon. Kehityssuunta on pikemminkin
päinvastainen.”
Julkaisussa todetaan: ” Eri lähteistä on muodostettavissa näkemys, että maantieverkosta tulisi pelkästään tasapuolisuus- ja
oikeudenmukaisuussyistä lakkauttaa noin 1 500–2 000 km vailla
yleistä merkitystä olevia teitä.” Maanteitä, joilla liikennemäärä on
alle 50 ajoneuvoa vuorokaudessa, on noin 7 000 km ja alle 100 ajoneuvoa vuorokaudessa 22 000 km. Sellaisia maanteitä, joilla liikkuu
alle 200 ajoneuvoa vuorokaudessa, on 35 000 km. Selvitysmies ei
ehdota kaikkien em. maanteiden lakkauttamista vaan viittaa analyysiin niiden yhteiskunnallisesta ja alueellisesta vaikuttavuudesta.
Maanteiden kokonaispituus on Suomessa noin 78 000 km.
Selvitysmies toteaa:” Maantien lakkauttamisen yhteydessä pitäisi tarkastella alueen tieverkkoa ja sen tienpitoa ao. tietä laajemmin.”
Selvää kuitenkin lienee, että valtio tulee luopumaan vastaisuudessa tienpitäjän roolista merkittävissä kilometrimäärissä. Tällöin
vastaavasti yksityisteitä tulee lisää. Yksittäisten tiekuntien sijaan selvitysmies ehdottaa seutu- ja yhdysteiden muodostaman verkoston
sisään laajoja tiestökuntia, joita hallinnoitaisiin kokonaisuuksina.
Mielenkiintoinen yksityiskohta näiden vähäliikenteisten teiden
osalta on, että juuri näitä teitä on maantiealueiden rajaamistoimituksissa käsitelty ja maantien pinta-aloja on vähennetty kiinteistöjen pinta-aloista. Jos yllä oleva ennustus toteutuu, näitä samoja
pinta-aloja tullaan kohta liittämään kiinteistöihin ja ilmeisesti
samalla perustellaan uusia yksityisiä tieoikeuksia. Tästä päästään
seuraavaan teemaan, joka ei liity suoraan selvitysmiehen raporttiin,
raportti aiheutti vain asian pohdiskelun:
”Selvää kuitenkin lienee,
että valtio tulee luopumaan
­v astaisuudessa ­t ienpitäjän
roolista merkittävissä
­k ilometrimäärissä.”
Ennen kun maanteiden lakkauttamisia laajemmassa mitassa
lähdetään toteuttamaan tienpitoviranomaisten toimesta, olisiko
paikallaan tehdä kokonaisvaltainen toiminnan, talouden ja maankäytön valtakunnallinen tarkastelu maankäyttö- ja rakennuslain
22§:n hengessä?
VALTIO VETÄYTYY?
Neuvostoliitossa oli 1960-luvulla käynnissä operaatio ”Perspektiivittömien kylien likvidointi”. Uudella Venäjällä kokonaisia kaupunkeja on jätetty tundralle kylmilleen, kun pohja aluetaloudelta
on hävinnyt. Yhdysvalloissa on myös aavekaupunkeja, joista on
muutettu pois elinkeinotoiminnan lakattua. Detroit on ilmeisesti
konkurssikypsä autoteollisuuden vaikeuksien johdosta, mutta
liittovaltio on ollut haluton maksumieheksi.
Miten asiat on hoidettu meillä? Meillä tulokulmina ovat viime
vuosikymmeninä aina olleet mm. maatalouspolitiikkaan, liikennepolitiikkaan, elinkeinopolitiikkaan, korkeakoulupolitiikkaan liittyvät
aluepoliittiset tulonsiirrot. Suomalaiseen aluepolitiikkaan liittyvät
myös henkilökohtaiset ja kuntien väliset tulonsiirrot. Verovaroin
on kamppailtu globaaleja megatrendejä vastaan.
”Onko niin että Suomen
liikenteen infrastruktuuri
on mitoitettu i­ sommalle
ja varakkaammalle
­k ansalle?”
Olisiko rehellistä Suomessakin hyväksyä aidosti kaupungistumisen globaali trendi. Olisiko rehellistä Suomessakin todeta
”perspektiivittömät” alueet ja luopua vanhasta populistisesta iskulauseesta ”pidetään koko Suomi asuttuna”, kun se ei ole koskaan
Suomessakaan maantieteelisesti tarkasteltuna aidosti toteutunut.
LVM:n meriliikennestrategiaan liittyvässä keskustelussa on todettu,
että maassa on tarpeettoman paljon satamia, mikä on nostanut
väylämaksuja. Saman ministeriön ilmaliikennestrategiassa on
todettu, että maassa on yksi kannattava lentoasema. Onko niin
että Suomen liikenteen infrastruktuuri on mitoitettu isommalle ja
varakkaammalle kansalle?
Olisiko järkevää, että sen sijaan, että sektoriviranomaiset ja
kunnat lakkauttavat yksittäisiä maanteitä, postitoimipaikkoja,
poliisin toimipisteitä, satamia, Kelan toimipisteitä, verotoimistoja,
kouluja jne. tarpeettomasti rampauttaen myös elinkelpoisia alueita,
ryhdyttäisiin aidosti kokonaisvaltaiseen valtakunnansuunnitteluun.
Ryhdyttäisiin oikeaan rakenteelliseen kehittämiseen ja laadittaisiin
EXIT-ohjelma niistä alueista, joilta valtio lakkauttaa toimintansa
pois lukien rajavartiointi ja tulli. En nyt puutu niihin ongelmiin,
jota suunnitelman laatiminen nostaisi esiin, mutta pitää uskaltaa
yrittää irti niistä kansantaloudellisista pulmista, joihin nykyinen
alueellinen rakenne osaltaan johtaa.
Mitään ihmisten pakkosiirtoja ei voi perustuslain mukaan tehdä,
mutta se voidaan tehdä, että rajalliset resurssit allokoidaan järkevästi ja tehokkaasti ja vuosikymmeniä jatkunut tehoton, olemassa
olevia rakenteita ylläpitänyt, kehitystä jarruttanut ja valtion ja EU:n
varoja tuhlannut kehitysaluepolitiikka, aluekeskuspolitiikka tai millä
nimellä sitä milläkin vuosikymmenellä kutsutaan, otetaan kriittisen
tarkastelun kohteeksi. Milloin vuosikymmenet näitä erityisiä tukia
saaneet alueet ryhtyvät nettomaksajiksi? Mitä kestävää näillä tulonsiirroilla on saatu aikaan? Miten elinkelpoinen on kunta tai kylä,
jonka asukkaista tällä hetkellä yli puolet on eläkkeellä?
LÄHTEET
Hämäläinen, Esko. Yksityistielain uudistamistarpeet. Selvitysmiehen arviot
ja ehdotukset. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 30/2014.
Laitio, Matti & Maijala, Olli. Alueidenkäytön strateginen ohjaaminen. Suomen
ympäristö 28/2010.
Kirjoittaja on kiinteistöopin lehtori ­M etropolia
­Ammattikorkeakoulussa.
Sähköposti: jaakko.sirkjarvi metropolia.fi.
MAANKÄYTTÖ 2|2015 43
HÄRK
ÄÄ SARVISTA
Aluepolitiikka – onko sitä?
Minä menneitä aikoja haikailen
ja Elliä muistelen.
Timo Linkola kysyi kirjoituksessaan Maankäyttö-lehdessä 4/2014: Minne matka
Suomen maaseutu? Tätä erinomaista tietopakettia kommentoi Pekka V. Virtanen
Maankäytössä 1/2015. Tämä entisen auskultanttini kirjoitus sai myös minut tarttumaan
aiheeseen.
Linkola maalailee aluksi kuvaa hiljentyneestä maaseudusta ja kertoo sen jälkeen
tilastotietoja, jotka kuvaavat väestössä, palveluissa ja elinkeinotoiminnassa tapahtuneita
”Ympäristö­
ministeriöstä on
­r iittänyt väittelyä
sen perustamisesta
asti.”
muutoksia viime vuosikymmenten aikana.
Linkola kertoo myös keskeiset asiat maaseudun kehittämisohjelmista. Valtioneuvoston asettama ministeriöiden ja järjestöjen
yhteinen Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä
YTR hyväksyi 14.2.2014 Maaseutupoliittisen
kokonaisohjelman vuosille 2014–2020. Ohjelma käsittää 91 tekstisivua. Maa- ja metsätalousministeriön johdolla valmisteltiin Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma
2014–2020, jonka valtioneuvosto hyväksyi
24.4.2014 EU-komissiolle lähetettäväksi. Tämä
ohjelma on 403-sivuinen. Ahvenanmaalla
on oma ohjelmansa. Kuntaliitolla on oma
15-sivuinen Kuntaliiton maaseutustrategia,
joka on hyväksytty 5.2.2009. Suomen Kylätoiminta ry:llä on paikallisen kehittämisen
valtakunnallinen ohjelma 2014–2020.
44
MAANKÄYTTÖ 2|2015
Linkola kirjoittaa, että nämä maaseutuohjelmat ovat ammattimaisten maaseutukehittäjien hiottua kaunista kehityskieltä,
josta on vaikea olla eri mieltä. Hyvin sanottu!
Moni on tehnyt tätä työtä turvallisesta suojatyöpaikasta käsin. Mieleeni muistui metsäpolitiikka lukuisine suurine työryhmineen ja
mietintöineen, joista kirjoitin Maankäytössä
1/2013.
Linkola esitti myös tusinan verran kysymyksiä, joita hänen mielestään olisi kannattanut vielä tarkemmin pohtia. Tartun tässä
vain yhteen niistä. Linkola sanoo, että kun
maa-ja metsätalous edustavat vain 3 %:n
luokkaa kansantuotteestamme, ei enää
ole perusteltua, että maa- ja metsätaloudella on oma erillinen ministeriö. On aika
lopettaa se ja perustaa maa- ja metsätalousosasto työ- ja elinkeinoministeriöön.
Olen tästä ministeriöasiasta samaa
mieltä Linkolan kanssa. Asiat tuskin kuitenkaan menevät tähän suuntaan. Ympäristöministeriöstä on riittänyt väittelyä
sen perustamisesta asti. Viime aikoina
on ainakin vuodesta 2009 lähtien käyty
keskustelua luonnonvaraministeriön perustamisesta, puolesta ja vastaan. Keskustan
puheenjohtaja Juha Sipilä sanoi Keskisuomalaisen haastattelussa 23.3.2014, että tähän
ministeriöön voitaisiin yhdistää ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö sekä
osia työ-ja elinkeinoministeriöstä. Kokoomuksesta löytyy tälle kannatusta. Perussuomalaisilla ei liene kantaa tähän asiaan. Sen sijaan
vasemmisto, vihreät ja luonnonsuojelujärjestöt vastustavat. Julkisuudessa on esitetty
myös ympäristöministeriön tehtäväkentän
laajentamista.
Aluepolitiikasta on keskusteltu ja kirjoitettu paljon. Kerron muutamista julkaisuista.
Ne kuvaavat hyvin tapahtunutta kehitystä,
mutta tuskinpa niillä on vaikutusta ongelmien
ratkaisemiseen.
Valtioneuvoston kanslian talousneuvoston julkaisu 2000/6 on 209-sivuinen
työryhmäraportti aluekehityksestä ja aluepolitiikasta Suomessa. Siinä todetaan runsaat
ongelmat kaikkialla, mutta en mene niihin
lähemmin tässä yhteydessä.
Heikki Eskelinen teki tutkielman Aluepolitiikkarautahäkissä, joka julkaistiin Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia-sarjan
julkaisuna nro 41/2001. Annan Eskeliselle
kiitoksen selkeästä tekstistä. Poimin siitä
oleellisia seikkoja.
”Globalisaatio ei
­h erätä politiikan
­k entällä suuria
­e rimielisyyksiä.”
Eskelisen mukaan Suomi on viime vuosina sukeltanut sumeilematta globalisaation
pyörteisiin ja vallannut – tai ainakin kokenut
vallanneensa – tietoyhteiskuntien paalupaikan. Se on heijastunut taloudellisen kilpailun
kentille sekä kansallisvaltion toiminnan
edellytyksiin ja käytäntöihin esimerkiksi
aluekehityksen ohjaamisessa. Aluepolitiikka
on ajautunut tai haluttu sulkea globalisaation
rautahäkkiin. Onko siihen avainta ja onko sen
etsiminen ylipäänsä järkiperäistä toimintaa,
Eskelinen kysyy.
Globalisaatio on johtanut sekä yksilöiden
että kokonaisten paikkakuntien ja alueiden
syrjäytymiseen. Voisiko tähän vaikuttaa ihmisten tasa-arvon ja asuinpaikan valinnan nimissä
ja kansantalouden pitkän aikavälin kehitysstrategian osana? Globalisaatio ei herätä politiikan
kentällä suuria erimielisyyksiä. Osaaminen,
”Maaseudun ­a sema
ei ole ­s aanut
­s uurta osaa
­p uolueiden ­t uoreissa
­v aaliohjelmissa.”
Kehitys on johtanut siihen, että Suomessa
on yli miljoona yhden ihmisen taloutta. Helsingissä niiden osuus on yli puolet kaikista.
Tämä on johtanut syrjäytymiseen ja yksinäisyyteen, jotka poikivat fyysisiä ja henkisiä
ongelmia ja rasittavat yhtä enemmän kansantaloutta. Tämä asia on yksi esimerkki ihmisten
elämän laatuun kuuluvista seikoista, joiden
tulisi näkyä läpäisevästi kaikessa yhteiskunnallisessa suunnittelussa ja päätöksenteossa
hyvän kokonaisuuden aikaansaamiseksi.
Vanhassa sadussa maalaishiiri lähti
kaupunkilaisserkkunsa houkutuksesta kaupunkiin, mutta joutui pakenemaan takaisin
maalle ja eli onnellisena elämänsä loppuun
asti. Toisessa sadussa hiiret miettivät, miten
saisivat kissalle kellon kaulaan, ettei se pääsisi
yllättämään heitä. Eihän se onnistunut. Me
olemme nyt kuin hiiriä ja se kissa on globalisaatio. Me olemme myös kuin suoraan hölmöläistarinasta, jossa hölmöläiset lähtivät hyvän
sadon saatuaan jauhattamaan jyvistä jauhoja.
Paluumatkalla myllystä heille tuli järven jäätä
pitkin ajaessaan nälkä. He keksivät kuitenkin
oivan keinon: tehtiin jäähän avanto ja alettiin
keittää siinä puuroa.
Minun lapsuudessani maaseudun asema
oli vielä vahva. Vuonna 1950 sai 46 % toimentulonsa maataloudesta ja kaupungeissa asui
kolmannes väestöstä. Niissä oloissa selvittiin
sodan aiheuttamista valtavista menetyksistä
ja rasituksista yhteisin ponnistuksin. Sodan
jälkeen valtion velkaantuneisuus laski nopeasti. Se oli v. 1950 noin 20 %, v. 1960 noin 10
% ja alimmillaan v. 1975 noin 4 % bruttokansantuotteesta. Nykyiselle korkealle tasolle ei
ole vielä kattoa näkyvissä.
Miten me selvisimme sodan jälkeen
kuiville silloisella teknisellä tasolla, kun nyt
ei pärjätä millään? Sitä sietäisi miettiä. Muistan, kuinka me elimme sodan aikana ja sen
jälkeen lähestulkoon omavaraistaloudessa.
Työt olivat käsityötä ja koneita vähän. Työn
tuottavuus on sen jälkeen noussut laskelmien
mukaan yli 20-kertaiseksi. Missä sen hyöty
näkyy? Tuoreen tiedon mukaan maanviljelijän
osuus leivän hinnasta on alle 5 %. Me tuotimme pelloilla ja navetassa, kalastimme,
marjastimme ja sienestimme. Metsästä
saatiin polttopuut ja rakennuspuut ja
metsätöistä lisätienestiä. Tuotteitten tie
ruokapöytään oli lyhyt ilman välikäsiä
ja byrokratiaa. Minun järkeni mukaan
meidän työmme tuottavuus oli erittäin
korkea.
Kun hoidan kuntoani tekemällä polttopuuni pokasahalla ja kirveellä, muistelen
mielihyvällä varhaislapsuuttani pienessä
maalaiskylässä ja kunnioitan niitä ihmisiä,
joiden kanssa sain silloin elää. Ei siellä ollut
yksinäisiä ihmisiä. Oma koulukin oli ja kauppa, jota piti Toivoharjun Elli. Hän oli iloinen
ja lihava kuten se kuuluisa Elli boksissaan
Toisella linjalla, josta opin teekkariaikanani
laulamaan.
Raimo Koivistoinen
raimo.koivistoinen kolumbus.fi
teknologia ja tietoyhteiskunta ovat vallanneet
ystävyyden, yhteistyön ja avunannon paikan
kansakunnan yhteisissä linjanvedoissa. Monet
paikalliset toimijat ovat kuitenkin ottaneet
aloitteen omiin käsiinsä ja yrittävät vielä.
Keskushallinto ei ole pystynyt tunnistamaan
paikallisten kehittäjien työn merkitystä maaseudun inhimillisen ja sosiaalisen pääoman
ylläpitämisessä ja uudisrakentamisessa.
Helsingin yliopiston aluesuunnittelun ja
-politiikan professorin, filosofian tohtori Sami
Moision väitöskirja Valtio, alue, politiikka
julkaistiin v. 2012. Tutkimustietojaan
Moisio tuo esiin Politiikasta.fi:ssä 7.7.2012
mm. näin:
”Suomen valtion aluerakenne on vedenjakajalla: joko säilytetään ja vahvistetaan hajautetun aluerakenteen perusinstituutioita tai siirrytään niiden purkamiseen.
Kotimaisessa tutkimuskirjallisuudessa
aluepolitiikka käyttäytyy usein suhteellisen
itsenäisenä ja kapeana politiikan sektorina,
jolla vain tietyt ministeriöt ja asiaan vihkiytyneet poliitikot ja virkamiehet toimivat.
Aluepolitiikassa on kuitenkin kysymys
monitahoisemmasta ilmiöstä.
Suomessa hyvinvointivaltion rakennustyö tehtiin alueellisesti hajautetulla mallilla
1950-luvun loppupuoliskolta lähtien maalaisliiton ja sosialidemokraattien poliittisen
kompromissin tuloksena. 1990-luvun alun
syvä lama, Neuvostoliiton romahdus, Suomen
EU-jäsenyys ja politiikan kentän nytkähtäminen oikealle merkitsivät tämän suuntauksen
kuihtumista.
Aluepolitiikasta tuli talousvetoista ja
globaalien markkinoiden pakkoihin sopeutumista korostavaa. Silmiinpistävää on näiden
ilmiöiden läpilyönti Keskustapuolueessa.
1990-luvulla omaksuttiin kaupunkivetoinen
aluekehittämismalli. Vuodesta 2003 alkanut
kehitys on merkinnyt yhä voimakkaampaa
suurimpien kaupunkiseutujen strategisen
merkityksen korostamista. On myös viljelty ajatusta suomalaisen metropolin rakentamisesta.
Oman aikamme poliittiseen retoriikkaan
kuuluu tietty vaihtoehdottomuuksien viljely.
Mitään väistämätöntä ei valtion aluerakenteen kehitykseen kuitenkaan liity. Valtion
aluerakenne ei seuraa väistämättä talouden
rakennemuutosta.”
Näin siis Sami Moisio. Maaseudun asema
ei ole saanut suurta osaa puolueiden tuoreissa vaaliohjelmissa. Eniten konkretiaa löysin
perussuomalaisten ja vasemmistoliiton ohjelmista. Käydyissä vaalikeskusteluissa, joita
olen satunnaisesti seurannut, aluepolitiikka
ei ole juuri näkynyt.
Poliittisessa keskustelussa kilpailukyvyn
kohottaminen ja työn lisääminen ovat keskeisiä asioita. Nämä ovat kuitenkin vain keinoja,
joilla elämäämme yritetään parantaa. Nyt
tarvittaisiin selkeitä näkemyksiä siitä, minkälaista hyvä elämä on. Lienee turha toivoa, että
sitä kautta voitaisiin ohjata päätöksentekoa.
Jatkuva ankara kilpailu työelämässä ei moniakaan miellytä, jos on kysymys elämästä
niin kuin Titanicin upotessa. Se on suorastaan
työtehoa laskeva tekijä, kun ei voi rauhassa
keskittyä työhön. Ennen kilpailtiin vapaaaikana, jonne se sopiikin.
MAANKÄYTTÖ 2|2015 45
M A A N M I T TAU S TA
­T A L L E N T A M A S S A
MAAKUVAKAMERA
VALOKUVAUSTA ON KÄYTETTY monin
tavoin hyväksi mitattaessa eri kohteiden ulottuvuuksia. Ilmakuvauksen lisäksi on käytetty
maasta otettavia kuvia. Stereo-ominaisuutta
on käytetty hyväksi, kun kahdella kameralla
on otettu samasta kohteesta kuvia. Ohessa
on kuva ns. stereomaakuvakamerasta. Se on
valmistettu Itä-Saksassa Zeissin toimesta ja
kantaa tyyppimerkkiä SMK 5.5. Pitkän 120
cm:n pituisen kannan, basiksen, päässä on
kaksi yhdensuuntaista kameraa. Asettamalla koordinaateiltaan tunnettuja signaaleja
kohteeseen saadaan mitattava malli stereokojeessa. Etäisyys kohteeseen saadaan
tarkkuudella 3 mm/4 m – 400 mm/50 m.
Laite on ollut käytössä 1970-luvulla ja sitä
on viimeksi käytetty vuonna 1995. Laitteen
omisti aikanaan FM-kartta Oy.
Maakuvakameraa on käytetty mm. kallio­
leikkausten, tunneleiden sekä rakennusten
julkisivujen mittaamiseen. Samanlaista
teknologiaa on käytetty jopa laivalohkojen
mittauksessa.
Eräs hyödyllinen ja tarkoituksenmukainen
sovellutus on ja oli tunnelien poikkileikkaus­
ten mittaaminen. Suunnitelmien mukaan
tunnelit pitää louhia tiettyyn laajuuteen
(esim. metrotunnelit). Että tämä on onnistunut vaatimusten mukaan, on asia tarkistettava mittaamalla tunnelin poikkileikkaukset
määrätyin välein. Tätä mittausta yritettiin
46
MAANKÄYTTÖ 2|2015
aikanaan ratkoa eri tavoin. Kokeiltiin yksikuvamittausta, jossa kuvattiin poikkileikkauk­
seen heijastettua valoa. Toinen temppu oli
pyöräyttää lasersädettä prisman avulla täysi
ympyrä poikkileikkauksen kohdalla ja kuvata
toimenpidettä riittävän pitkällä valotusajalla.
Mittakaavana toimi jonkinlainen kolmiorakennelma.
Paras tapa oli kuitenkin käyttää maakuvakameraa, jolla kuvattiin tunnelia pitkällä
valotusajalla. Tunneliin pantiin haluttujen
poikkileikkausten kohdalle merkit. Jotta
valoa olisi tarpeeksi, otettiin voimakas valolähde ja kuljettiin tunnelissa edestakaisin
heiluttamalla lamppua ympäri kohdetta.
Kulkija hävisi sopivasti liikkumisensa vuoksi
kuvasta. Kuvien avulla työstettiin sitten stereokojeessa poikkileikkaukset ja verrattiin
niitä vaatimuksiin.
Jürgen Grönfors
jurgen.gronfors luukku.com
K E IN O K ALU
JA
YH TEINEN K UVA
Maankäyttö 120 vuotta sitten
S
uomen Maamittari-Yhdistyksen
­ ika­kauskirjan vuoden 1895 numerossa
A
Kaarlo Heikkilä kokee karttojen kopioinnin
ongelmaksi ja on kehittänyt pöydän, jota
kuvailee jutussaan ” Keinokaluja karttojen
uudistamista ja mittausten kartallepanemista varten” :
Erilaisista tunnetuista kartanuudistamiskeinoista lienee läpipistämiskeino enimmin
käytetty. Tämä tapa on kuitenkin suuritöinen
ja, mikä pahempi, turmelee itse kantakartan.
Sitäpaitsi ei läpipistämällä voi saada aivan
tarkkaa kopiota.
Näiden epäkohtien poistamiseksi karttojen
kopioimisessa on allekirjoittanut rakentanut
itsellensä erityisen Kopioimispöydän, jonka
avulla voidaan paksullekin paperille tehdä
suurastaan kopio samalla tavalla kuin kalkkeerauspaperille ja tämä keino on aina tarkka sekä
paljoa vähempi töinen kuin läpipistäminen.
Tahtoisin sentähden kehoittaa kaikkia, jotka
karttoja kopioivat, ottamaan käytäntöön tuon
hyödyllisen keinokalun ja siinä tarkoituksessa
jätän siitä tässä selityksen.
Pöydän laatan muodostaa 110 cm. pitkä, 70
cm. leveä ja 4 cm. paksu puinen kehys, K (katso
kuvaa vieressä) johon on upotettu yläpinnan
tasalle 82 cm. pitkä. 50 cm. Leveä ja noin 5 mm.
paksu lasilevy L. Laatta on etulaidasta kiinnitetty saranoilla S jalukseen A, joka muuten on
aivan tavallinen pöydän jalus, paitsi että takasivun sarjalauta on noin pari decimetriä muita
alempana. Jaluksena voi myöskin käyttää
yksistään sarjalautojen muodostamaa kehystä
ilman jalkoja, jolloin laitos on asetettava pöydälle. Laatan alapintaan, lähelle lasilevyn
etureunaa, on saranoilla kiinnitetty puiseen
kehään upotettu peili
P, jonka avulla päivän
tahi lampun valo heijastutetaan tulevaksi alhaalta ylöspäin melkein
kohtisuoraan lasilevyä
vasten. Käyttämällä sylinterimäisesti kourua,
tahi tasopeilin liuskoista
taitteisesti kokoonpantua kourupeiliä voidaan
valon voima kerätä vissiin paikkaan lasille,
milloin niin tarvitaan.
• Italia hyökkäsi Etiopiaan
• Helium ja röntgensäteet
löydettiin
• Golfin U.S. Open pelattiin
ensimmäisen kerran ja sen
voitti 21-vuotias englantilainen Horace Rawlins
VUONNA 1895
tarpeen estää tätä valoa paperille lankeemasta
pingoittamalla rottinkivempeleillä pöydän yli
mustasta vaatteesta tehdyn uutimen U, joka
pöytälaatan päissä löytyvien ruuvien avulla
kiinnitetään laattaan niin korkealle, että piirustaja voi sen alla hyvin työskennellä.
Lehden toimitus haluaa teetättää koko
silloisesta maanmittarikunnasta yhteisen
kuvan ja pyytää maanmittareita toimittamaan
kuvansa lehdelle:
Kun yksityisissä piireissä äskettäin on nostettu kysymys yhteisen valokuvan laatimisesta
koko nykyisestä maamittarikunnasta, siten että
yksityisten virkamiesten valokuvat eineen väliempinä kuin tavallisessa visitikortissa valokuvattaisiin lehdelle, pyytää toimitus kirjekortilla
saada tietoa maamittarikunnan jäseniltä kutka
haluaisivat tarpeen tullen lähettää valokuvansa sanottuun tarkoitukseen käytettäväksi ja
kutka olisivat halukkaat tilaamaan yhteistä
kuvaa, joka vahvalla kartongilla tulisi maksamaan 15 markka kappaleelta lähetettynä
asiamiehille, jos 150 tilaajaa saadaan.
Kun nyt konseptikartta levitetään lasipöydälle ja kopioksi aijottu paperi kiinnitetään
sen päälle, niin näkyvät hienoimmatkin viivat
kartasta paperin läpi aivan selvästi, joten kopion voi piirtää suorastaan tusjilla niin tarkasti
kuin ikinä tahtoo. Siitä voipi kuka tahansa tulla
vakuutetuksi asettamalla kartan ja kopiopaperin päällekkäin ikkunata vasten. Päältäpäin
paperille lankeava valo huoneessa häiritsee
kuitenkin hiukan läpinäkymistä, varsinkin jos
kopiopaperi on hyvin paksua. Senvuoksi on
Näistä kuvista tehdäänkin ilmeisesti sitten
komea kuvataulu silloisista maanmittareista.
Kuvan vuodeksi on tullut 1896. Keskellä
poseeraa silloisen maanmittauksen ylihallituksen tirehtööri hovineuvos Jaakko Sjölin.
Jürgen Grönfors
jurgen.gronfors luukku.com
MAANKÄYTTÖ 2|2015 47
Markku Markkula
UUSIA SÄÄDÖKSIÄ
Uusi kalastuslaki tulee voimaan vuoden 2016 alusta. Maanmittauslaitoksen entiset tehtävät pääosin säilyivät uudenkin
lain mukaan. Ylä-Lapin kalastussäännöksiä tarkennettiin, jolloin muun ohella kiinteistömääritystoimituksen yhteydessä
ratkaistavia asioita on lisätty. Erityisen kalastusoikeuden haltijan ja vesialueen omistajan kalastusoikeuksien yhteensovittamisesta on nyt säännökset. Kulkuyhteys kalastusoikeusalueelle järjestyy jatkossa muutoin kuin kalastuslain säännöksin.
Viime vaiheessa poistettiin kalastuksenhoitomaksu eläkeläisiltä, jolloin maksun määrä nousi 39 euroon vuodelta. MRL:n
muutoksessa säädettiin muun muassa kunnan maapolitiikasta. Maakuntajaosta 2016 voimaan tuleva laki vaikuttaa muun
ohella maaoikeuksien tuomiopiireihin.
•
Kalastuslaki (379/2015), laki luon­
nonsuojelulain muuttamisesta
(380/2015), laki rikoslain 2 a luvun
9 §:n muuttamisesta (381/2015) ja
laki oikeudesta yleisiin vesialuei­
siin annetun lain 4 §:n muuttami­
sesta (382/2015).
Lait tulevat voimaan 1.1.2016. Kalastuslain kokonaisuudistus antaa puitteet
kalavarojen ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän käytön
järjestämiseen. Lain avulla luodaan
mahdollisimman hyvät edellytykset
kaupalliselle ja vapaa-ajankalastukselle
ottaen huomioon kalakantojen tila. Lisäksi kalastuslain mukaisten toimijoiden
roolia selkeytetään. Kalastusoikeudet
säilyvät pääpiirteissään nykyisenlaisina ja
kalastuslain soveltamisalassa ei tapahdu
merkittäviä muutoksia. Yleiskalastusoikeuksia ja valtion kalastusmaksuja
yksinkertaistetaan sekä laajennetaan
yhdistämällä kalastuksenhoitomaksu ja
viehekalastuslupa yhdeksi kalastonhoitomaksuksi, jolla henkilö oikeutetaan
kalastukseen yhdellä vieheellä koko
maassa erityiskohteita lukuun ottamatta.
• Laki valtion virkamieslain muutta­
misesta (283/2015).
Voimaan 1.5.2015 Valtion ylimpien
virkamiesten virkaan ilmoittautumismenettelystä luovutaan ja siirrytään yleiseen
viran hakumenettelyyn. Lakiin lisätään
säännös ylimmän johdon nimittämisestä
pääsääntöisesti aina viiden vuoden määräajaksi. Lisäksi säädetään ylimmän johdon yhteisistä kelpoisuusvaatimuksista.
Samassa yhteydessä annettiin muun
muassa laki Maanmittauslaitoksesta
48
MAANKÄYTTÖ 2|2015
annetun lain 8 §:n kumoamisesta
(291/2015) (MML:n pääjohtajan kelpoisuusvaatimukset tulivat siten yleisen
virkamieslainsäädännön mukaisiksi).
• Valtioneuvoston asetus luonnon­
vara- ja ympäristötutkimuksen
yhteenliittymästä (213/2015).
Voimaan 1.4.2015. Luonnonvara- ja
ympäristötutkimuksen yhteenliittymä
LYNET laajenee. Jäseniä ovat 1.4.2015 alkaen Elintarviketurvallisuusvirasto, Geologian tutkimuskeskus, Ilmatieteen laitos,
Luonnonvarakeskus, Maanmittauslaitos
ja Suomen ympäristökeskus. Asetuksella
mahdollistetaan myös Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n liittymisen LYNETin
jäseneksi erillisellä sopimuksella.
• Maa- ja metsätalousministeriön
asetus kiinteistötietojärjestel­
män tulojen jakamisesta annetun
maa- ja metsätalousministeriön
asetuksen 3 §:n muuttamisesta
(366/2015).
Voimaan 1.5.2015. Koskee Loviisan kaupunkia. Muutettu MMM:n asetusta nro
1140/2014.
• Valtioneuvoston asetus perustuki­
järjestelmän kansallisen varannon
käytöstä (59/2015).
Voimaan 3.2.2015. Asetuksen 5 § koskee
tilusjärjestelyjä. Ks. myös MMM:n asetus
327/2015.
• Kuntalaki (410/2015).
Voimaan 1.5.2015. Uusi kuntalaki säädettiin korvaamaan vuoden 1995 kuntalain.
Kuntalaki on edelleen kunnan hallintoa,
päätöksentekomenettelyä ja taloutta
koskeva yleislaki. Laissa otetaan huomioon kuntien toimintaympäristön ja
kuntahallinnon rakenteiden sekä lainsäädännön muuttuminen. Lain rakennetta ja käsitteitä uudistetaan. Kuntalain
uudistuksen johdosta myös muutettiin
muun muassa kuntarakennelakia lailla kuntarakennelain muuttamisesta
(411/2015) sekä kielilakia lailla kielilain
muuttamisesta (412/2015).
• Laki viranomaisten asiakirjojen
julkisuudesta tehdyn Euroopan
neuvoston yleissopimuksen
lainsäädännön alaan kuuluvien
määräysten voimaansaattamisesta
(16/2015).
Voimaantulosta säädetään asetuksella.
Ks. tarkemmin HE 116/2014 eduskunnalle.
• Laki vahvasta sähköisestä tunnis­
tamisesta ja sähköisistä allekirjoi­
tuksista annetun lain muuttami­
sesta (139/2015).
Voimaan 1.1.2016; 12 a §:ää sovelletaan
kuitenkin vasta 1.5.2017.
• Laki ympäristönsuojelulain muut­
tamisesta (423/2015), voimaan
1.5.2015. Laki maa-aineslain muut­
tamisesta (424/2015).
Voimaan 1.7.2016. Maa-aineslain ja
ympäristönsuojelulain samaa hanketta
koskevien erillisten lupamenettelyjen
yhdistetään siten, että yhteiskäsittelyssä
noudatettaisiin ympäristönsuojelulain
menettelysäännöksiä. Lisäksi maaaineslain menettelysäännöksiä yhdenmukaistetaan ympäristönsuojelulain
menettelysäännösten kanssa. Ympäristölupamääräysten tarkistamismenettely
korvataan säännökseen valvontaan
liitettävän valvontaviranomaisen velvol-
lisuudella tarkastella luvan muuttamisen
perusteiden olemassaoloa. Ks. myös
449/2015.
• Ympäristöministeriön asetus Na­
tura 2000 -verkostoon kuuluvien
alueiden luettelosta (354/2015).
Voimaan 17.4.2015. Sisältää luettelon ja
kartat Natura 2000 -alueista. Ks. myös
VNa 52/2015.
• Valtioneuvoston asetus talousjäte­
vesien käsittelystä viemäriverkos­
tojen ulkopuolisilla alueilla anne­
tun valtioneuvoston asetuksen 10
§:n muuttamisesta (343/2015).
Voimaan 1.4.2015. Määräaikaa on pidennetty 15.3.2018 saakka tiettyjen jätevesijärjestelmien saattamiseksi säännösten
mukaisiksi. Muutettu asetusta 209/2011.
• Kestävän metsätalouden määräai­
kainen rahoituslaki (34/2015).
Voimaan asetuksella, voimassa
31.12.2020 asti. Laissa säädetään metsätalouden tukien myöntämisen perusteista ja yleisistä edellytyksistä. Tuet ovat harkinnanvaraisia. Tukien myöntämiseen,
maksamiseen, valvontaan ja muihin
vastaaviin seikkoihin liittyviin menettelyihin sovellettaisiin tämän lain lisäksi myös
valtionavustuslakia. Tavoitteena on lisätä
tukien vaikuttavuutta sekä selkeyttää
ja yksinkertaistaa tukiehtoja. Samassa
yhteydessä kumottiin kestävän metsätalouden rahoituslaki (544/2007) ja kiinteistön yhteisomistajien osallistumisesta
metsätalouden rahoituslainsäädännössä
tarkoitettuun toimenpiteeseen annettu
laki (1349/1996) sekä kestävän metsätalouden rahoituksesta annettu laki
(1094/1996).
•
Maa- ja metsätalousministeriön
asetus Suomen ­metsäkeskuksen
julkisen palvelun yksikön
­suoritteiden maksullisuudesta
(130/2015).
Voimassa 1.3.2015–31.12.2016. Asetus
sisältää säännökset maksuttomista suoritteista, kiinteähintaisista suoritteista,
muista julkisoikeudellisista suoritteista ja
muista omakustannusarvon mukaisista
suoritteista kuin julkisoikeudellisista suoritteista.
• Laki maankäyttö- ja rakennuslain
muuttamisesta (204/2015).
Voimaan 1.4.2015. Lakia koskevassa
muutoksessa säädetään muun muassa
kunnan velvollisuudesta huolehtia yhdyskuntien kehittämisen edellyttämästä
maapolitiikan harjoittamisesta. Samassa
yhteydessä annettiin laki maankäyttöja rakennuslain muuttamisesta an­
netun lain voimaantulosäännöksen
muuttamisesta (205/2015). Ks. myös
laki 301/2015, voimaan 1.5.2015, ja VN:n
asetus 215/2015, joka tulee voimaan
1.6.2015.
• Laki rakennusten energiatodistus­
tietojärjestelmästä (147/2015).
Voimaan 1.5.2015. Uuden lain säännökset koskevat rakennusten energiatodistustietojärjestelmän käyttötarkoitusta,
tietojärjestelmän tietosisältöä sekä
tietojen käsittelyä. Tietojärjestelmään
sisältyisivät rekisterit energiatodistusten
laatijoista, energiatodistuksista sekä
valvontatiedoista. Asumisen rahoitus- ja
kehittämiskeskus ylläpitäisi tietojärjestelmää. Ks. myös laki 148/2015 energiatodistuksista.
•
•
•
•
•
•
Ryhmärakennuttamislaki (190/
2015).
Voimaan 1.9.2015. Lailla on tarkoitus
edistää ryhmärakennuttamista turvaamalla ryhmärakennuttamishankkeisiin
osallistuvien oikeudellinen asema ja
edesauttamalla sen myötä rahoituksen
saamista hankkeille. Lakiin liittyy laki
asuntokauppalain 2 ja 7 luvun
muuttamisesta (191/2015), voimaan
1.9.2015
Valtioneuvoston asetus valtion
kiinteistövarallisuuden hankinnas­
ta, vuokraamisesta, hallinnasta ja
hoitamisesta (242/2015).
Voimaan 1.1.2016. Asetus on annettu lain
973/2002 §:n 15 nojalla.
Valtioneuvoston päätös maakun­
nista (100/2015).
Voimaan 1.1.2016
Valtiovarainministeriön päätös
kuntajaon muuttamisesta Ori­
mattilan kaupungin ja Nastolan
kunnan välillä (8/2015).
Voimaan 1.1.2016.
Valtioneuvoston päätös Hollolan ja
Hämeenkosken kuntien yhdistymi­
sestä (339/2015).
Voimaan 1.1.2016. Hämeenkosken kunta
lakkaa ja yhdistyy Hollolan kuntaan.
Valtiovarainministeriön päätös
kuntajaon muuttamisesta Alavu­
den kaupungin ja Ähtärin kaupun­
gin välillä (340/2015).
Voimaan 1.1.2016.
MAANKÄYTTÖ 2|2015 49
UUTISIA
KIRJALAHJOITUS
Lapin AMK :n ­m aanmittauksen
opetukseen
OULUN MAANMITTAUSKERHO RY on
päättänyt lahjoittaa vanhat aikakausjulkaisunsa sekä kirjansa Lapin ammattikorkeakoulun maanmittauksen opetukseen.
Maanmittauskerholla ei ole ollut säilytystilaa
ja sen vuoksi se on etsinyt vastaanottajaa
kirjastolleen.
Yliopettaja Aune Rummukainen
päätti ottaa lahjoituksen vastaan: ”Voimme
keskustella oman kirjastomme kanssa siitä,
mikä sopii heidän kokoelmiinsa. Muutoin
lahjoitus jää omaan käsiarkistooni. Siitä se
on myös opiskelijoiden lainattavissa, silloin
kun kaivataan vanhempia kirjoituksia taustatiedoksi vaikkapa opinnäytetöihin. Itse
kirjoittelen ammattiartikkeleita ja joudun
tuon tuostakin kaivamaan esiin kirjastoista
erilaisia julkaisuja ja usein ne on hankittava kaukolainoina, mikä on hidasta ja se
myöskin maksaa. Nyt arkistojen aarteita on
hyvä valikoima käden ulottuvilla. Suurkiitos
Oulun maanmittauskerholle, etteivät heittäneet näitä roskiin!”
Ensimmäiset lahjoitetuista kirjoista on
saatu hyllyyn.
50
MAANKÄYTTÖ 2|2015
Lahjoitettuja kirjoja on pari hyllymetriä.
Oulun maanmittauskerhon hallitus on
hallituksen jäsenen Matti Alajoen mukaan
mielissään siitä, että kirjat saatiin sijoitettua
jonnekin ja ihan oikeaan käyttöön. Kirjojen
kuljetus järjestyi maanmittaritapaan hyvin
kätevästi, kun oululaiset maanmittauksen
aikuisopiskelijat ottivat kirjat autoonsa
lähijaksolle tullessaan.
Maanmittausala on kehittynyt paljon viime vuosikymmeninä, mutta kaikki ei muutu
vuosikymmenten eikä vuosisatojenkaan
aikana. Suomen Maanmittari-Yhdistyksen
aikakauskirjassa vuosilta 1912–14 otsikoista
löytyy silloin ajankohtaisia aiheita, kuten
koskiosuuksiin vaikuttanut vesilainsäädännön muutoksen siirtymäaika. Paljon on
artikkeleita, joiden aiheet nykyisinkin ovat
keskustelun kohteena. ”Kiinteiden muinaisjäännösten erottaminen ja pyykittäminen
jakotoimituksissa” on ollut tuolloin päivänpolttavaa asiaa. Maanmittaustoimitusten
kohdealueella kiinteät muinaisjäännökset
kartoitetaan nykyisinkin. ”Suhdelukujen
määrääminen jaoitettaessa tilain välillä
velvollisuutta tehdä ja kunnossapitää
kylänteitä” on ollut esitelmän aiheena
Oulun Maanmittariklubissa. Uusin ohjeisto
yksityisteiden ositteluun ilmestyi äskettäin
ja keskustelua varsinkin kunnossapidosta
käydään edelleen.
Aina ajankohtainen on artikkeli ”Maanmittausta koskevaa kirjallisuutta edistämään!” Siinä todetaan, että alan kirjallisuutta
on ”sangen vähän” – nyt, sata vuotta myöhemmin, painettua, ajankohtaista kirjallisuutta on edelleenkin ”sangen vähän”. Varsin
vähän on oppikirjoiksi käypää kirjallisuutta,
tosin sähköisiä aineistoja löytyy lisäksi.
Oulun maanmittauskerho täyttää ensi
vuonna 110 vuotta. Sen jäsen voi olla kuka
tahansa, joka toimii kiinteistönmuodostukseen tai maanmittaukseen liittyvien
tehtävien parissa. Kerhoa pidetään sen
jäsenten tiedonvälitys- ja kohtaamispaikkana. Kokouksissa kuullaan asiantuntijoiden
puheenvuoroja ajankohtaisista aiheista.
Lisätietoa: http://ommkry.nettisivu.org/
UUTISIA
KIINTEISTÖREKISTERIKARTAN
TOIMITUSTAPOIHIN MUUTOKSIA
Maanmittauslaitoksen kahdesti vuodessa
ajantasaistettava kunnittainen kiinteistörekisterikartta lakkautetaan tämän vuoden
lopulla.
Ennen vektorimuotoinen kiinteistörekisterikartta irrotettiin kiinteistörekisteristä
kaksi kertaa vuodessa niin, että yksi tiedosto kattoi aina yhden kunnan alueen.
Kuntaliitosten vuoksi tämä ei ole jatkossa
mahdollista, joten tilalle tulee viikoittaisilla
muutoksilla ajantasaistettava karttalehdittäinen kiinteistörekisterikartta. Jatkossa tuote
irrotetaan 6 x 6 km:n karttalehtijaossa. Järjestelmässä tunnistetaan karttalehdet, joissa
kiinteistörajat ovat muuttuneet, ja nämä
lehdet päivitetään nopeasti. Kiinteistörekisterikartta tulee saataville gml-, shape- ja
mif- sekä png-tiedostotuotteena.
KANSALLINEN
MAASTOTIETOKANTA -HANKE
JÄRKEISTÄÄ TIETOJEN
YHTEISKÄYTTÖÄ
Maanmittauslaitoksessa käynnistetyn
hankkeen tavoitteena on luoda kansallinen
maastotietokanta, johon kootaan eri tahojen tuottama tieto rakennuksista, tiestöstä,
vesistöstä, korkeussuhteista, maanpeitteestä ja nimistöstä.
Nykyinen maastotietokanta ei vastaa
kaikilta osilta digitaalisen yhteiskunnan tarpeita. Esimerkiksi kuntien ja
Maanmittaus­laitoksen tiedonkeruu ja
tietomallit eivät tällä hetkellä ole suoraan
yhteensopivia.
Tuottavuus kasvaa, kun eri organisaatioiden tiedonkeruussa ja ylläpidossa päästään
eroon päällekkäisen työn tekemisestä.
Kansallisessa maastotietokannassa kukin
vastuutaho voisi ylläpitää tietoja omalta
osaltaan, jolloin tieto siirtyisi sujuvasti myös
eri järjestelmien välillä. Tällöin myös uusien
palvelujen luominen on helpompaa, kun eri
tiedontuottajien tiedot ovat yhteensopivia.
Kansallisen maastotietokannan ensimmäisiä versioita tulee olemaan saatavilla
vaiheittain vuosina 2017–2020.
MAANMITTAUSLAITOKSEN
TOIMITUSASIAKIRJAT
SÄHKÖISTYVÄT KESÄKUUSSA
Kesäkuussa Maanmittauslaitos ottaa käyttöön Kansalaisen asiointitilin, jonka kautta
oman maanmittaustoimituksen asiakirjoja
voi lukea. Asiointitilin hyödyntäminen on
yksi Maanmittauslaitoksen toteuttamista
kestävän kehityksen toimista.
Kansalaisen asiointitili on sähköinen
tiedonvälityksen kanava viranomaisen ja
kansalaisen välillä. Alkuvaiheessa Maanmittauslaitoksen palvelu toimii yksisuuntaisena,
eli maanmittaustoimitusten asiakirjat lähetetään Asiointitilille palvelun avanneille
asiakkaille, muille asiakirjat tulevat entiseen
malliin kirjeinä.
Kansalaisen asiointitiliin kirjaudutaan julkishallinnon verkkopalveluiden yhteisessä
Suomi.fi-portaalissa. Asiointitilin avaamiseen
tarvitaan pankkitunnukset, mobiilivarmenne tai sähköinen henkilökortti.
Saapuneesta asiakirjasta tulee ilmoitus
asiakkaan valinnan mukaan tekstiviestinä
tai sähköpostiin.
Loppuvuodesta palvelun kautta voi saada myös lainhuudon asiakirjat, ja palveluita
on tulossa lisää.
UUTISIA
KANSAINVÄLINEN KESTÄVÄN
RAKENTAMISEN OHJELMA
KÄYNTIIN SUOMEN JOHDOLLA
YK:n ympäristöpuiteohjelmaan (10YFP) kuuluva Kestävät rakennukset ja rakentaminen
-ohjelma julkistettiin 20.4.2015 Nairobissa
Keniassa UN Habitatin hallintoneuvoston
kokouksen yhteydessä. Suomi on ympäristöministeriön johdolla ottanut päävastuun
ohjelman johtamisesta ainakin vuoteen
2018 asti.
Ohjelma rakentaa ymmärrystä ja vuorovaikutusta rakennusten ja rakentamisen
merkityksestä osana kaupunkien, alueiden
ja valtioiden ekologista, sosiaalista ja taloudellista kehitystä niin kansallisesti kuin
kansainvälisesti. Ohjelmassa jaetaan tieto
hyvistä käytännöistä, luodaan verkostoja ja
vauhditetaan alan innovaatioita parantaen
kestävän rakentamisen liiketoimintaedellytyksiä.
Ympäristöministeriö laatii tulevan kesän
aikana ohjelman työsuunnitelman YK:n ympäristöohjelma UNEPin kehyksen pohjalta ja
yhteistyössä kansallisten ja kansainvälisten
sidosryhmien kanssa. Ohjelman keskeisiä
teemoja ovat kestävää rakentamista tukevat
politiikkatoimet, kestävä asuminen sekä
rakentamisen resurssitehokkuus ja ilmastovaikutukset.
MAANTEIDEN KUNNOSSAPIDON
JA RAKENTAMISEN HANKINTAAN
LIITTYVÄT TEHTÄVÄT NELJÄÄN ­
ELY-KESKUKSEEN
Hallitus hyväksyi 16.4.2015 elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskukseen liittyvän
asetuksen muutoksen, jossa maanteiden
kunnossapidon ja rakentamisen hankintaan
sekä sopimuskauden aikaiseen toimintaan
liittyvät ELY-keskuksen tehtävät hoidetaan
jatkossa neljässä ELY-keskuksessa. Jatkossakin asiantuntemus ja -tuntijat säilyvät kaikilla
ELY-keskusalueilla.
Vuoden 2016 alusta lähtien tierakentamisen ja kunnossapidon hankintaan
sekä sopimuskauden aikaiseen toimintaan
liittyvät ELY-keskuksen tehtävät hoidetaan
Varsinais-Suomen, Kaakkois-Suomen, KeskiSuomen ja Lapin ELY-keskuksissa.
Kattavat tutkimuspalvelut infran omistajille,
suunnittelijoille ja rakentajille
Huipputeknologia ja vuosien kokemus vesirakennushankkeisiin liittyvistä tutkimus-, suunnittelu-,
rakennus- ja kunnossapitotehtävistä mahdollistaa kustannustehokkaat asiakasratkaisut.
• Rakennekartoitukset
• Laserkeilaukset
• Monikeilainluotaukset
• Viistokaikuluotaukset
• Matalataajuusluotaukset
• ROV ja sukellustutkimukset
• Pohjanäytteiden otot
• Maaperätutkimukset
• Tutkimusten suunnittelu ja ohjaus
MeritaitoOy•puhelin0207030300•[email protected]•www.meritaito.fi
UUTISIA
Markus Koljonen (Dilaudid) CC BY-SA 3.0
SITRA TUKEE TURUN TYÖTÄ HIILINEUTRAALIUDEN SAAVUTTAMISEKSI
JO VUONNA 2040
Turku aikoo olla ensimmäinen jätteetön ja
päästötön kaupunki Suomessa jo vuonna
2040. Suomen Itsenäisyyden juhlarahasto
Sitra tukee Turun työtä hiilineutraaliuden
saavuttamiseksi.
Turku ja Sitra solmivat yhteistyösopimuksen, jonka mukaan muun muassa jo
tämän vuoden aikana aloitetaan selvitys- ja
kehitystyö, joka tähtää jätteiden hyötykäyttöä koskevaan kiertotalousratkaisuun
Turussa. Kiertotalous on talouden uusi
malli, jossa materiaalit ja arvo kiertävät ja
tuotteille luodaan lisäarvoa palveluilla sekä
älykkyydellä.
Kolmannes Turun alueen energiasta
tuotetaan uusiutuvilla energialähteillä jo
KAUPUNKISEUTUJEN TUKI -TYÖRYHMÄ:
SUURTEN KAUPUNKISEUTUJEN MAANKÄYTÖN, ASUMISEN JA LIIKENTEEN
RATKAISUT KOOTTAVA NYKYISTÄ LAAJEMPIIN KOKONAISUUKSIIN
Suurten kaupunkiseutujen selvitystyön
käynnistymistä, valmistelua ja seurantaa
tukeva työryhmä julkaisi 30. 3. 2015 loppuraporttinsa Kuntauudistus kaupunkiseuduilla
– mikä muuttui? Valtiovarainministeriön
teettämässä raportissa tarkastellaan 11
suuren kaupunkiseudun viime vuosien kehitystä sekä kaupunkiseutujen tulevaisuuden
haasteita ja kehitysmahdollisuuksia niin
kuntarakenteen, kuntien välisen yhteistyön
kuin kaupunkiseutujen yleisen kehityksen
näkökulmasta.
Loppuraportin johtopäätöksien mukaan kaupunkiseutujen voimakas kasvu ja
kansantaloudellinen merkitys edellyttävät
kaupunkiseutujen kehitystä koskevan päätöksenteon järjestämistä tavalla, joka huomioi nykyistä selkeämmin seutujen muodostamat toiminnalliset kokonaisuudet.
Kaupunkiseutujen haasteita on yritetty 2000-luvulla ratkaista kannustamalla
kaupunkiseutujen kuntia vuorollaan sekä
tiiviimpään seudulliseen yhteistyöhön että
kuntarakenteen muutoksiin. Kumpikaan
nyt ja yli puolet vuonna 2020. Parhaillaan
selvitetään, miten kehitystyötä jatketaan
kohti kokonaan uusiutuvilla toimivaa älykästä energiajärjestelmää ja miten tämä
tulee hyödyttämään Turun alueen taloutta
ja innovaatiotoimintaa.
Yhteisiin hankkeisiin on liittynyt mukaan
myös Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskus sekä joukko uudistusmielisiä
yrityksiä.
etenemistapa ei ole tuonut toivottua
tulosta.
Loppuraportissa esitetään harkittavaksi,
tulisiko maankäyttöä, asumista ja liikennettä
koskevat päätökset koota suurilla kaupunkiseuduilla samankaltaisiin laajempiin
kokonaisuuksiin kuin sosiaali- ja terveydenhuollon ratkaisut. Toisaalta on huomioitava,
että kaupunkiseutujen erot ovat Suomessa
kasvamassa. Työryhmän mukaan tulisikin
harkita, onko kaikkia kaupunkiseutuja
kehitettävä yhtenäisellä tavalla, vai voisiko
seutuja kehittää toisiinsa nähden erilaisilla,
seudullisesti optimoiduilla malleilla.
MAANMITTAUSPÄIVILLÄ – TOTTA KAI!
Maanmittauksen, urheilun ja sotien veteraani Ilmari
­K oppinen piipahti Maanmittauspäivillä tottumaansa tapaan.
”On mukava nähdä tuttuja.” Ilmari on vasta 97-vuotias ja niinpä hän tietysti tuli omalla autollaan Salosta. Ilmari on toiminut kaupunkien geodeettina, kiinteistöinsinöörinä sekä TKK:n
kaupunki­k iinteistötekniikan apulaisprofessorina sekä lukuisien
maanmittausalan yhdistysten hallituksien jäsenenä. Lisäksi hän on
menestynyt viime vuosiin saakka veteraanien yleisurheilukilpailuissa leipälajinaan aitajuoksu. Ilmari on molempien sotien veteraani.
Hän on yksi viimeisistä lähtijöistä Viipurissa 20.6.1944.
Pekka Lehtonen
MAANKÄYTTÖ 2|2015 53
UUTISIA
NÄIN SYNTYY KÄVELTÄVÄ
KAUPUNKI
Käveltävä kaupunki on hyväksi paitsi ihmisten terveydelle ja ympäristölle, myös
liike-elämälle. Sitä voi luoda yksinkertaisin
keinoin myös autojen ehdoilla rakennetusta
ympäristöstä, neuvoo kaupunkisuunnitteluguru Jeff Speck.
Autoista luopumiseen ei voida pakottaa,
vaan kävelystä on tehtävä houkuttelevampaa kuin autoilusta. Speckin mukaan tähän
tarvitaan neljä asiaa: hyödyllisyys, mukavuus,
turvallisuus ja kiinnostavuus. Nämä voi
toteuttaa arkkitehtuurin ja yhdyskuntasuunnittelun keinoin, osan hyvinkin helposti.
Käveltävyyden ensimmäinen lähtökohta
on ottaa mallia perinteisestä kylästä, jossa
mahdollisimman paljon ihmisen elämään
kuuluvaa toimintaa on kävelymatkan päässä
kodista: työpaikat, koulut, päiväkodit, kaupat, ravintolat, harrastukset ym.
Korttelit rajaavat tilan ja tuovat ihmiselle
turvallisen olon. Ihminen kaipaa myös kat-
seltavaa: näyteikkunoita, ovia, ulkoportaita ja
yksityiskohtia eikä vain sileää seinää.
Helpoimmillaan ja edullisimmillaan käveltävää kaupunkia syntyy Speckin mukaan
liikennesuunnittelulla. Toimiva perusratkaisu on yksikaistainen, kaksisuuntainen
katu, jonka varrella on kadun suuntaisia tai
vinopysäköintipaikkoja. Pysäköidyt autot
toimivat suojamuurina kävelijöille ja mahdolliselle pyörätielle, jotka on sijoitettu
pysäköintipaikkojen taakse.
Kävelijöille turvallinen kaupunki perustuu siihen, että autot ajavat riittävän hitaasti
ja varautuvat koko ajan yllätyksiin. Siksi
Speckin suosikki on amerikkalaistyylinen
tasa-arvoinen risteys, johon tullessaan kaikki
autot pysähtyvät hetkeksi.
Kävely-ystävällisessä kaupungissa ei
myöskään seisoteta jalankulkijoita punaisissa valoissa. Parasta on, jos risteyksissä
jalankulkijoille palaa aina vihreä jompaankumpaan suuntaan – silloin kulkija voi edetä
siksakkia joutumatta odottelemaan.
KAUPUNKIASUMISEN JYTKY –
ASUNTOMESSUT VANTAALLA 10.7.–9.8.2015
Vantaan asuntomessuilla 2015 on esitteillä sekä pien- että kerrostaloasuntoja. Taustalla
Spinelli, jossa tavoitellaan kerrostalorakentamisessa värikästä ja vaihtelevaa kaupunkitilaa.
Vantaan alueella asuttiin jo 7 000 vuotta sitten kivikaudella, joten mihinkäs asuntomessujen ryydittämä rakentaminen paremmin
sopisi kuin Kivistöön.
Kivistön asuntomessualue on hieno
esimerkki kestävän kehityksen mukaisesta
kaupunkirakenteen tiivistämisestä ja modernista kaupunkiasumisesta.
Kivistö sijaitsee 1.7.2015 avattavan
Kehäradan varressa. Kehärata muodostaa
joukkoliikenteen tärkeän runkoyhteyden
Vantaankosken asemalta lentoaseman kautta Tikkurilaan. Kaupunkirata luo myös edellytykset uusille asuinalueille ja työpaikoille.
Radalle tulee ensimmäisessä vaiheessa viisi
54
MAANKÄYTTÖ 2|2015
uutta asemaa: Vehkalan, Kivistön, Aviapoliksen, Lentoaseman sekä Leinelän asemat.
Messualueelle rakennetaan yhteensä
350 asuntoa, joista näyttelykohteita 41:
omakotitaloja, paritaloja, kuuden omakotitalon ryhmärakentamiskohde ja yhdeksän
kerrostaloasuntoa, joukossa Euroopan
suurimmaksi asuinrakennukseksi syntyvä
PuuMera, johon tulee sekä vuokra-, että
asumisoikeusasuntoja. Opaali-kerrostalossa
käytetään runsaasti kierrätysmateriaaleja.
Spinelli-kerrostalossa on pyritty värikkään ja
vaihtelevan kaupunkitilan luomiseen mm.
erityyppisiä parvekkeita hulvattomannäköisesti sijoittamalla.
Yhdysvaltalainen arkkitehti, urbanisti
ja kaupunkisuunnittelija Jeff Speck on
miettinyt kestävän kaupunkikehittämisen
ja -rakentamisen keinoja ja soveltanut
pohdintojaan käytännön suunnitteluhankkeisiin etenkin pienissä ja keskisuurissa
kaupungeissa. Hän vieraili huhtikuussa
Suomessa ja piti Lahdessa YTK:n Pitkän
kurssin Tähtiluennon ”The Walkable City.
Lessons from the US”, joka on nähtävissä
myös YouTubessa.
”Messualue vastaa ajan haasteisiin. Tarvitsemme kasvavalle pääkaupunkiseudulle
lisää asuntoja, tarvitsemme parempaa ja
nopeampaa joukkoliikennettä eli on rakennettava tiiviimmin ja on hyödynnettävä
ennen kaikkea rataliikenteen tarjoamia
mahdollisuuksia. Tämäntyyppinen kaupunkirakenteen tiivistäminen, kaavoitus
ja rakentaminen helpottaa asukkaiden
arkielämää tarjoamalla hyvät kulkuyhteydet
ja on luonnollisesti yhdyskunnan kannalta
ekotehokasta”, Suomen Asuntomessujen
toimitusjohtaja Pasi Heiskanen sanoo.
Messuilla kuuluu olla huomionkerääjiä,
Sellaisia ovat esimerkiksi kuskiton bussi, joka
kuljettaa messuvieraita pysäköintialueelta
näyttelyihin, 3D-tulosteiden käyttö sisustuksessa, hiilijalanjäljen laskeminen, tahi
meksikolainen talo. Ja paljon muuta.
Vantaan messualue lyttää puheita
asutuksen sijoittamisesta ”vapaasti” pitkin
peltoja ja metsiä; semmoista ajattelua on
vahvistuvasti liikkeellä.
Kun Kehärata avataan puolitoista viikkoa
ennen messuja, ja luvassa on ajassa liikkuvia
ja yllättäviäkin kohteita ja teemoja, rohkenen
arvella, että Vantaan asuntomessuilla 2015
saadaan kävijäjytky. Tuommoiset 280 000
rohkenen arvella.
Pekka Lehtonen
YRITYSUUTISIA
DATSCHA
GEOTRIM
KTI:N KIINTEISTÖ­
MARKKINATIEDOT
­S AATAVILLE ­D ATSCHAN
JÄRJESTELMÄÄN
TRIMBLELTÄ
TASKUKOKOINEN
GNSS-VASTAANOTIN
KTI ja Datscha ovat sopineet yhteistyöstä, jonka myötä KTI:n kiinteistömarkkinatietoja voi jatkossa
hyödyntää Datschan interaktiivisen
selaintyökalun kautta. Palvelu
suunnataan KTI:n ja Datschan
yhteisille asiakkaille.
Uuden yhteistyön tavoitteena
on yhdistää molempien yhtiöiden
vahvuudet. KTI:n riippumaton
kiinteistömarkkinainformaatio
yhdistyy Datschan työkalun tunnustettuun käytettävyyteen. Datschan kautta voi hyödyntää KTI:n
toimitila- ja asuntovuokratietoja
sekä tuottovaatimusinformaatiota.
Trimble® R1 on taskukokoinen,
maastokelpoinen GNSS-vastaanotin kaikille iOS- ja Android-älypuhelimille ja tableteille sekä
Windows®7- ja 8.1-tietokoneille.
Älylaitteisiin yhdistettynä se korvaa
laitteen oman paikannusteknologian tarkalla GNSS-sijaintitiedolla,
mikä mahdollistaa normaalien älylaitteiden käyttämisen ammattilaistasoiseen paikkatiedonkeruuseen
ja monipuolisiin tarkastustehtäviin
ilman investointia kalliimpiin
GNSS-järjestelmiin.
Kompakti R1 painaa vain 187 g.
Akku kestää koko työpäivän. Laite
mahtuu taskuun, kulkee mukana
vyöhön kiinnitettynä tai sen voi
Lisätietoa: www.datscha.fi
kiinnittää sauvaan. Vastaanotin integroituu Trimblen TerraFlex™-, TerraSync™- ja Positions™-paikkatietoohjelmistoihin ja sitä voidaan myös
käyttää kaikkien älypuhelinsovellusten kanssa.
R1 tukee GPS-, GLONASS-,
Galileo-, BeiDou- ja QZSS-satelliittisignaaleja ja on yhteensopiva
SBAS-korjausten kanssa. Yhdessä
Geotrimin tarjoaman VRS-palvelun
kanssa laitteella päästään puolen
metrin tarkkuuteen.
Lisätietoa: www.geotrim.fi
NAVDATA
ALLE 2 000 EURON
DGNSS + INERTIALAITE
­M ARKKINOILLE
Navdata Oy on solminut maahantuontisopimuksen australialaisen
Advanced Navigation -yhtiön
kanssa. Heidän valmistamansa
Spatial-yksikkö sisältää inertialaitteen sekä Geodeettisen laitoksen
DGNSS-palveluun kytkeytyvän
GPS+GLO-laitteen samassa kotelossa. Laite saa virtansa tabletin tai
PC:n USB-liittimestä, jonka kautta
myös paikkatiedon siirto tapahtuu. Testeissä laitteen toistotarkkuudeksi on saatu noin 15 cm, ja jos
nopeus­anturipulssi on saatavana,
myös paikallaan ollessa. Laitteen
hinta antenneineen pieninä määrinä on alle 2 000 euroa. Lisätietoa: www.navdata.fi
Tiesithän
– että Maankäytön web-sivustossa ovat luettavissa ar­tik­
kelikohtaiset PDF-tiedostot kaikista vuoden 2000 jälkeen
il­mes­ty­neistä jutuista?
– että voit hakea artikkeleita esim. kirjoittajan, otsikon, avain­
sanan ja vapaan sanahaun perusteella?
– että sivustossa on myös lisäaineistoa, joka on ainoastaan
sähköisessä muodossa?
Käy tutustumassa:
www.maankaytto.fi/arkisto/sisallysluettelot.php
MAANKÄYTTÖ 2|2015 55
25th BALTIC VALUATION CONFERENCE
Tallinn, Estonia 17–19 September 2015
Topics of this year’s conference are:
• Valuation of business assets and business, including tangible and intangible assets,
goodwill, trademark
• Properties in public ownership and application of different valuation approaches
• Taxation of the investment properties (commercial and residential) related
to the sales and leases
More information at: www.baltic-valuation-conference.org
56
MAANKÄYTTÖ 2|2015
NIMITYKSET
LUKIJOILTA
Maanmittarin exlibris
Olen aikaisemmin kirjoittanut Maankäyttö-lehden kolmessa numerossa maanmittarien exlibriksistä, joita olin
löytänyt kolmisenkymmentä.
Äskettäin satuin saamaan toiselta keräilijältä vielä Kyösti
Haatajan exlibriksen, jonka
ajattelin antaa tiedoksi lukijoille. Olihan Haataja todellinen merkkimies maanmittausalalla. Hänen mittavasta
ansioluettelostaan poimin
vain maanmittausinsinöörin
ja lakitieteen tohtorin tutkinnot, maanmittaushallituksen
pääjohtajan (1917–29) viran
sekä laajan kirjallisen tuotannon. Kyösti Haataja oli
myös vahva poliittinen vaikuttaja kokoomuspuolueen
jäsenenä. Erityisesti hänen
AALTO-YLIOPISTO
TkT Saija Toivonen on nimitetty kiinteistötalouden
lehtoriksi Aalto-yliopiston
insinööritieteiden korkeakoulun maankäyttötieteiden
laitokselle 1.4.2015 alkaen.
asiantuntemuksensa vaikutti
torppien itsenäistämiseen
johtaneen lain synnyssä ja
sen toteuttamisessa. Laki
vuokra-alueiden lunastamisesta (135/1918) tunnettiinkin arkikielessä myös Lex
Haatajana.
Kyösti Haatajan exlibriksen teki taidemaalari Werner
Thomé vuonna 1950. Hänen
tunnetuimpia töitään on Ateneumiin päätynyt Leikkiviä
poikia rannalla. Exlibriksessä
on suomalainen rantamaisema, josta erottuu myös
männyn juurella lepäävä
LAKI-taulu sekä erillinen
rajapyykki.
DATSCHA OY
Datscha Oy vahvisti organisaatiotaan Suomessa Markus Malamon aloitettua uutena
maajohtajana viime vuoden marraskuussa.
Nimityksen myötä Datscha fokusoituu voimakkaammin asiakkaidensa palveluun ja liiketoiminnan kasvattamiseen Suomen markkinoilla.
Markus siirtyi Datschan palvelukseen
kiinteistösijoitusyhtiö Lindström Invest Oy:n
asiakkuuspäällikön tehtävistä, jota ennen hän
työskenteli kansainvälisen toimistohotellikonserni Reguksen palveluksessa esimies- ja
myyntitehtävissä sekä Suomessa että IsoBritanniassa.
Pekka V. Virtanen
M A A P U N TA R I
R A N TA M Ö K I N H I N TA 1985– H U H T I K U U 2015
160 000
140 000
120 000
100 000
80 000
60 000
40 000
20 000
0
1985
1990
Etelä-Suomi
1995
Länsi-Suomi
2000
2005
Itä-Suomi
2010
Oulu
2015
Lappi
Tiedot perustuvat ­M aan­m ittauslaitoksen ylläpitämään Kiinteistöjen kauppahinta­rekisteriin.
Tiedot on koonnut erikoistutkija Juhani Väänänen.
Kun tarvitaan faktaa kiinteistökaupoista…
Hanki kauppahintatiedot www.maanmittauslaitos.fi/kauppahintatilastot tai lähimmästä palvelupisteestä.
MAANMITTAUSLAITOS – TIETOA MAASTA
MAANKÄYTTÖ 2|2015 57
IN MEMORIAM
Mikko Häme / Koillissanomat
ELJAS SAVOLA
1.8.1926–11.11.2014
Yli-insinööri Eljas Savola kuoli 88
vuoden iässä kotonaan Kuopiossa
11. marraskuuta 2014. Hän oli
syntynyt Leppävirralla 1. elokuuta
1926 pappisperheen poikana.
Elämää määritti isän tapaturmainen kuolema Savolan ollessa vain
8-vuotias.
Eljas Savola teki elämäntyönsä
Kuusamossa maanmittausinsinöörinä, isojakoinsinöörinä ja maanmittaustoimiston johtajana. Sen
ohessa hän toimi aktiivisesti järjestöelämässä ja kunnallispolitiikassa.
NIILO NEVALAINEN
4.12.1925–4.2.2015
Entinen apulaislääninmaanmittausinsinööri Niilo Nevalainen kuoli
Joensuussa 4. päivänä helmikuuta
2015. Hän oli syntynyt Nurmeksessa 4.12.1925 ja oli siten kuollessaan
89-vuotias.
Nuoruudesta Niilon ikäluokalla
parhaat vuodet kuluivat sodassa,
jossa hän oli ilmatorjuntatehtävissä
58
MAANKÄYTTÖ 2|2015
Kunnanvaltuustossa Savola istui
toistakymmentä vuotta ja vaikutti
paikallisen Koillissanomat-lehden
hallinnossa lehden myrskyisinä vuosina 1970–1980-luvuilla.
Kovana urheilumiehenä hän oli
aktiivisesti mukana Kuusamon
Erä-Veikkojen toiminnassa ollen
puheenjohtajana 10 vuotta 1968–
1977 ja samoihin aikoihin myös
Suomen hiihtoliiton hallituksessa.
Hänet palkittiin lukuisilla ansiomerkeillä, sai yli-insinöörin arvonimen,
oli korpraali ja veteraani.
Eljas Savola tuli Kuusamoon isojakoinsinööriksi kesäkuussa 1951
suoraan korkeakoulun penkiltä ja
hankki vuosikymmenten mittaan
ammatissaan erinomaisen kokemuksen ja kenttämaanmittarille
erittäin tärkeän sovittelijan taidon.
Kuusamon isojako tehtiin Kuusamossa ja Posiolla 10 vuodessa
tehokkaalla organisaatiolla ja erikoislainsäädännön nojalla. Se tarjosi nuorelle maanmittausinsinöörille
mainion oppimis- ja työkentän.
Kuusamon isojaon käytännön työt
oli aloitettu kesäkuussa 1951 ja
päättyivät 28. päivänä toukokuuta
1960, kun Savola toimitusinsinöörinä piti vesirajankäynnin loppukokouksen. Työntäyteiset yhdeksän
vuotta sisälsivät satoja jakokuntien
kokouksia, suuria maastotöitä
Kuusamon ja Posion kylissä. Savola
osallistui alusta loppuun kaikkiin
isojaon toimiin kahdenkymmenen
muun toimitusinsinöörin kanssa.
Isojaon jälkeen Savola jatkoi
kenttämaanmittarina Kuusamossa
ja Suomussalmella Maanmittauslaitoksen organisaatiomuutokseen
1972 saakka, jolloin hän siirtyi
Kuusamon maanmittaustoimiston
päälliköksi piiri-insinöörinä. Tässä
tehtävässä hän jatkoi eläkkeelle
siirtymiseensä saakka vuonna
1988. Esimiehenä ja työtoverina
Savola oli työteliäs, avulias ja helposti lähestyttävä asiansa osaava
ammattimies.
Eläkkeellä ollessaan Savola
kirjoitti Kuusamon isojaon monista
värikkäistä vaiheista ja isojakoajoista mainion kirjan: Kuusamon
isojaon historia. Kirjaan hän kokosi
isojaon moninaiset vaiheet ruotusopimuksen lakkauttamisesta,
laajan alueen kartoituksesta, niin
sanottujen pientilojen muodostamisesta, siirtoväen asuttamisesta
isojaon yhteydessä ja itse isojaosta.
Kuusamon luonto tuli tutuksi
Savolalle paitsi ammattinsa vuoksi
myös luonnon tuntijana. Kitkajoen
ja Kuusinkinjoen kalapaikat, jokien
alajuoksun monet ottipaikat olivat
hänelle tuttuja, jonne hän palasi
usein vielä eläkevuosinaan. Hän
oli huolestunut luontopitäjän
arvoista, ja niinpä suunnitteilla
ollut kultakaivos ei ollut hänen
mieleensä.
Eljas Savola kuvasi kirjoituksessaan neljä vuotta sitten omia
tuntojaan ja isojaon merkitystä
Kuusamolle seuraavasti. ”Vaikka
isojaon jälkeen maankäyttö Kuusamossa nimenomaan metsien
osalta on ollut paikoin hyvinkin
voimakasta ja joittenkin mielestä
luontoa raastavaa ja pahalta näyttävää, niin tosiasia on, että Kuusamon erikoislaatuisen luonnon
arvokkaimmat osat on pystytty
säilyttämään. Suureksi osaksi myös
tällä perusteella Kuusamo kuuluu
Suomen tunnetuimpien paikkakuntien joukkoon.”
Eljas Savolaa jäivät kaipaamaan vaimo Sirkan lisäksi, lapset,
lastenlapset sekä lukuisat ystävät
ja läheiset, joihin hän piti yhteyttä
säännöllisesti.
Karjalan kannaksella ja samoissa
tehtävissä myös Lapin sodassa. Sodan jälkeen hän pääsi ylioppilaaksi
Nurmeksen yhteislyseosta 1946 ja
valmistui Helsingin Teknillisen korkeakoulun maanmittausosastolta
diplomi-insinööriksi 1952.
Kymen läänissä suoritetun
auskultointiajan jälkeen Niilo
sen ajan vaatimuksen mukaan
määrättiin maanhankintalain toimeenpanotehtäviin. Hän toimi
127. maanlunastuslautakunnan
puheenjohtajana Ilomantsin ja
Tuupovaaran alueella 1955–58 ja
sen jälkeen maankäyttötoimikunta
7:n puheenjohtajana 1959. PohjoisKarjalan läänin syntymisen myötä
hänet määrättiin 1960 toimitusinsinööriksi kotimaakuntaansa.
Monen taksainsinöörin tapaan hänenkin virkansa vaihtui eri puolille
Suomea, mutta työpaikkana säilyi
Pohjois-Karjala.
Vuoden 1972 organisaatio­
muutoksen myötä Niilo tuli toi­
mitusinsinööriksi Joensuun maan­
mittaustoimistoon käväisten Pohjois-Karjalan läänin maanmittauskonttorin tarkastajan tehtävässä
vuonna 1978 palaten takaisin
maan­mittaustoimiston apulaispiiriinsinööriksi 1979. Vielä kerran
Niilo palasi maanmittauskonttoriin,
vuonna 1983 apulaislääninmaanmittausinsinööriksi, josta virasta hän
jäi eläkkeelle 1986.
Niilon ammattitaitoa ja osaamista tarvittiin myös muualla.
Hän oli Joensuun kaupungin tek­
nillisten laitosten johtokunnan
varapuheenjohtaja 1969–1976 ja
kiinteistö- ja yleisten töiden lautakunnassa vuosina 1977–1980.
Pohjois-Karjalan lääninoikeuden
lisäjäsenenä Niilo oli vuosina
1979–1989.
Henkilönä Niilo oli aina ystävällinen, avulias ja rauhallinen
sekä työssään velvollisuudentuntoinen, ahkera ja asioihin perehtyvä. Näiden luonteenominai-
suuksiensa vuoksi hän oli pidetty
ja arvostettu toimitusinsinööri ja
esimies.
Niilo tunnettiin aloittelevien
kollegojen tukena ja turvana. Kärsivällisesti ja hiljaisen huumorin
säestämänä hän perehdytti noviisit
jakolain ja maarekisterin saloihin
sekä opasti vaikeiden toimitusten
tekemisessä. Niilolla oli aina aikaa
kuunnella ja keskustella.
Vapaa-aikanaan Niilon merkittävin harrastus oli mieskuorolaulu
Joensuun Mieslaulajien toisena tenorina. Uskollisesti Niilo oli mukana
kuoron harjoituksissa ja esiintymisissä vuosikymmenten ajan.
Niiloa jäivät kaipaamaan lähisukulaisten lisäksi lukuisat ystävät
ja työtoverit.
Heikki Seppänen
Kirjoittaja on Eljas Savolan
työtoveri
Maanmittariveljeä muistaen,
Pertti Ahtiainen
Translation by Karin Kolis
RÉSUMÉ
Interview by Pekka Lehtonen:
A Small Business May Represent
the Peak of Expertise
VideoDrone is the only Finnish
company that manufactures miniature helicopters for professional
use. They can be used, for example,
for video, still image, thermal, ortho
and false colour photography. The
company also makes some photography themselves. VideoDrone
is a great example of how it is
possible to get to the forefront of
high-tech even with scarce physical
resources.
Simo Hannelius:
Ilvessalo’s Legacy in the
­C hallenges of the Market
Yrjö Ilvessalo was one of the big
names in forestry research in Finland and his main mission was to
survey the forest resources of the
newly independent country, especially concerning the use of forests
and the industrial production. He
brought A. K. Cajander’s theory of
forest site types into practice. The
article considers the use of forest
site types when assessing forest
property. Are they of any use in the
market economy?
Vesa Rope and Juhani Nippala:
The Education in Land Surveying
at Metropolia
The land surveying field is preserved at Metropolia University of
Applied Sciences as its own small
field. Most of the Metropolia’s students come from southern Finland
and there are both young and adult
students. Metropolia has chosen
applicability in working life as its
pedagogical policy: learning by
progressive inquiry and developing, lifelong learning, diversification and internationalization are
central. The main objective of the
training is employability.
Susanna Kari:
Land Surveying Days 2015
The Land Surveying Days were
this year arranged under a new
concept, and gathered approximately 400 participants to Dipoli
in Espoo on April 16th to 17th, 2015.
During two spring days about forty
seminar presentations were given,
in five parallel sessions. The event
also dedicated its own part to the
young surveyors’ days and to exhibitions. The days concluded with
an evening dinner.
Arvo Kokkonen:
New Approaches and Makers
Maankäyttö publishes the speech
of the Director General of the
National Land Survey of Finland,
Arvo Kokkonen, from the opening
of the 2015 Land Surveying Days,
which took place on 16 April in Espoo. Kokkonen’s speech, amongst
other things, addressed the need
for renewing society (including
the field of land surveying) and
the conditions of qualifications of
cadastral surveyors. Furthermore,
Kokkonen talked about comprehensive organizational planning
and the work on interoperability.
Anna Puhtila:
Reverse Mortgages in Finland
The population is aging at a rapid
pace and standard loan products
and consumer credits, as such,
are no longer enough. There is a
demand for new financing solutions for elderly people. Reverse
mortgages are a reverse long-term
loan product, where a bank loan is
granted to the customer based on
home equity. The purpose of reverse
mortgages is to release the value of
the client’s residential property to his
or her disposal in order to increase
consumption, or to cover some unexpected expense, such as surgery.
Viivi Ruuskanen:
The Effect of Demographic
Factors on the Housing Market
Major demographic changes such
as an aging population will change
the structure and orientation of the
demand for housing in the future.
In Finland, the effects of an aging
population will become visible in
the housing market in the 2020s,
and some of these changes can
be predicted. In the future, the
demand for housing will be, even
more than now, focused on small
homes located in the vicinity of
the services of city center areas.
However, the need and demand for
housing vary regionally, so a more
precise analysis of regional trends
is needed to predict the situation.
Susanna Kari:
In the Wild – On the Roof
Green roofs can be constructed for
many different purposes and they
offer a number of structural advantages. In addition, green roofs provide the users of buildings benefits
through experiences: they can be
used as an oasis for relaxation, for
growing useful plants or otherwise
for experiencing nature. Marja
Mesimäki from the University of
Helsinki studies the user experiences of green roofs while Marc
Grañén from Spain builds “mobile
gardens” on the roofs of vehicles.
Hannu Hyyppä & Marika Ahlavuo:
Urban Development Requires
Knowledge Management and
Human Creativity – and a Touch
of Engineering Know-How
The conference “Intelligent Community Development & Smart
Market Creation” was arranged in
Oulu on May 4th to 6th, 2015. Over
300 experts attended the event
to network and share their best
practices and ideas. The themes of
the conference were transparent
management, built environment,
health, intelligent transport and
the pressures on education to
change.
Jaakko Sirkjärvi:
Boundary Surveys and the
­Psychology of Cadastral Surveys
The article discusses the significance of aging people as parties
in cadastral surveys. There are situations, such as different illnesses,
when the cadastral surveyor has to
get a guardian, in accordance with
the Guardianship Services Act, to
represent a party. The decision of
getting a guardian appointed is not
an easy one to take. The cadastral
surveyor is subject to psychological pressure when resolving
various disputes. The pressure can
be reduced and the surveyor can
protect himself by maintaining a
distant and formal relation to the
parties, particularly in these difficult surveys.
Jaakko Sirkjärvi:
Investigative Report on the
Needs of Developing the Private
Roads Act
Esko Hämäläinen’s report on reforming the Private Roads Act and
on developing the policy of private
roads was published on 5 November 2014. Hämäläinen proposes
incorporating the Private Roads Act
into the Real Estate Formation Act.
He presents some statistics of lowtraffic public roads and states that
some of them will be closed as public roads. The author also reflects on
the regional policy and wishes for
a more strategic approach to decisions different authorities take to
abolish functions.
VUOKRAMÖKKI
Lemmenjoella
MAKLI ry:n, MIL ry:n ja SKY ry:n j­äsenille 20%:n alennus
­listahinnasta.
Esittely ja varausmenettely:
muuraispuro.fi
MAANKÄYTTÖ 2|2015 59
PALVELUHAKEMISTO
ATK- JA MITTAUSLAITTEET JA -VÄLINEET
Laserkeilaimet
Mittalaitteet
Laserit
Tulppatie 16–18, 00880 Helsinki
Puh. 09 2532 5000, faksi 09 2532 5020
geostar geostar.fi, www.geostar.fi
• Trimnet VRS-palvelu
• Takymetrit, GNSS-, GIS /DGPS/DGNSSlaitteet sekä laserkeilaimet
•Mobiilikartoitusjärjestelmät
•UAV-kartoituslennokkijärjestelmät
•Ohjelmistot
Perintötie 2 c, 01510 Vantaa
Puh. 0207 510 600, faksi 0207 510 699
info geotrim.fi, www.geotrim.fi
•GPS/GNSS-laitteet
GIS/DGPS/RTK-sovelluksiin
• Takymetrit ja laserkeilaimet
• Metrologian järjestelmät
•Ohjelmistot
Sinikalliontie 3 A, PL 119, 02631 Espoo
Puh. 09 415 40 200
myynti.suomi leica-geosystems.com
www.leica-geosystems.fi
ATK- JA MITTAUSLAITTEET JA -VÄLINEET
N A V D A T A
NORDIC
GEOCENTER
• Javad GNSS Inc., Hemisphere ja Novatel
GNSS-laitteistot
• GPS+GLONASS+GALILEO-järjestelmät ja
tiedonkeruuohjelmat
• Planman projektinhallintaohjelmistot
rakennus- ja mittausprojekteihin
• Soil Scout maanalaiset säähavaintoasemat
• 3D-laserskannerit ja ohjelmistot
• RIEGL, FARO, STONEX, TRIMBLE
• Mobiiliskannerit – RIEGL
• Ilmalaserskannerit – RIEGL
• GPS/GNSS/Robottitakymetrit – STONEX
Eskolantie 1, 00720 Helsinki / Ilari Koskelo
P. 040 5108408, etunimi.sukunimi navdata.fi
www.navdata.fi
Kyöstinkuja 2, 00570 Helsinki
Puh. 045 650 8585
nordic geocenter.fi, www.geocenter.fi
GPS-laitteet, servotakymetrit, takymetrit,
digitaaliset vaaituskojeet, vaaituskojeet,
teodoliitit, taso- ja putkilaserit, koneenohjausjärjestelmät ym.
Myynti ja huolto
Sarkatie 3–5, 01720 Vantaa
Puh. 09 534 033, faksi 09 537 006
topgeo topgeo.fi, www.topgeo.fi
ILMAKUVAPALVELUT
• Ilmakuvaus, laserkeilaus, digitaaliset
kuvatuotteet
• Paikkatietopalvelut, digitaaliset kartat
ja maastomallit, GIS-konsultointi
• Viistoilmakuvakirjastot ja BlomURBEXkuvapalvelinratkaisu
• Fotorealistiset 3D-kaupunkimallit
Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki
info.fi blomasa.com, www.blomasa.com
• Laserkeilaukset lentokoneesta ja
­helikopterista
• Digitaaliset ilmakuvaukset
• Laserkeilaus- ja ilmakuvatuotteet
• Digitaaliset kartta- ja maastomallituotteet
•Paikkatietopalvelut
Kimmo Pajula / Malminkaari 5, 00700 Helsinki
Puh. 09 2522 1700, faksi 09 2522 1717
S-posti: etunimi.sukunimi finnmap.com
www.finnmap.com
• Fotogrammetrisesti lasketut ortokuvat
• Ortokuva-aikasarjat konkretisoivat
­ympäristön muutoksia
• Joustava ilmakuvatuotantomme helpottaa kaavoituksen ja suunnittelun tarpeita
Taitajankuja 2 a, 33960 Pirkkala
Puh. 03 260 7621, gsm 0500 237 207
toimisto lentokuva.fi, www.lentokuva.fi
ILMAKUVAPALVELUT
•Ilmakuvaukset
• Ortokuvat ja digitaaliset kartat
• Maastomallit ja mittauspalvelut
Tekniikantie 12, 02150 Espoo
Puh. 044 3048175
Sähköposti jussi.yrjola skmgisair.fi
Internet: www.skmgisair.fi
• Ilmakuvaukset ja viistokuvat
• Laserkeilaukset lentokoneesta,
­helikopterista ja autosta
• Digitaaliset kartat ja maastomallit
• Paikkatietopalvelut ja GIS-konsultointi
Karjalankatu 2, 4 kerros, 00520 Helsinki
etunimi.sukunimi terratec.fi
www.terratec.fi
KIINTEISTÖPALVELUT
MAANKÄYTÖN SUUNNITTELU
•Kiinteistöarvioinnit
• Kiinteistöstrategian suunnittelut
•Kiinteistökehittäminen
• Maapolitiikan konsultointi
•Maankäyttösopimukset
Kaupunki- ja aluesuunnittelu
Johtava yhdyskuntasuunnittelun
­asiantuntija Suomessa
• Huippulaadukkaat kotimaiset RPAS/UAVortokuvauskopterit
• Myynti, huolto ja koulutus
• Jopa 30 ha kuvausalue/ lento
• Pikselikoko 2 cm / 100 m kuvauskorkeus
VideoDrone Finland Oy
Ruokomäentie 228, 40530 Jyväskylä
Puh. 040 062 5240
info videodrone.fi, www.videodrone.fi
Palveluhakemiston
Newsec Valuation Oy
Mannerheiminaukio 1 A, PL 52, 00101 Helsinki
Puh. 0207 420 400
www.newsec.fi, www.maakanta.fi
60
MAANKÄYTTÖ 2|2015
• Rakennesuunnitelmat, master planit
• Maakunta-, yleis- ja asemakaavoitus
• Suunnitteluprosessien kehittäminen ja
koordinointi
• MRL:n soveltamisen konsultointi
www.poyry.fi/kaupunki
­i lmoittaja!
Nyt samaan hintaan myös
468 x 60 px:n banneri
Maankäytön sivustossa
www.maankaytto.fi.
www.maankaytto.fi/palveluhakemisto
PAIKKATIETO-OHJELMISTOT JA -SOVELLUKSET
• Ilmakuvaus, laserkeilaus, digitaaliset
kuvatuotteet
• Paikkatietopalvelut, digitaaliset kartat
ja maastomallit, GIS-konsultointi
• Viistoilmakuvakirjastot ja BlomURBEXkuvapalvelinratkaisu
• Fotorealistiset 3D-kaupunkimallit
Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki
info.fi blomasa.com, www.blomasa.com
• Kuntarekisterit ja paikkatietoratkaisut
kunnille
• Asiakaskohtaisia paikkatietoratkaisuja
yritysten ja julkisen sektorin tarpeisiin
•
•
•
•
Harava-palvelu (www.eharava.fi)
Pihatie.fi-palvelu (www.pihatie.fi)
Asiakaskohtaiset ratkaisut
Luotettavasti, Innovatiivisesti, Ketterästi ja
Iloisesti
Heikki Karttunen
puh. 050 394 9592
etunimi.sukunimi cgi.com
Karvaamokuja 2, 00380 Helsinki
www.fi.cgi.com
Teemu Virtanen, Jan Lindbom
Salorankatu 5–7, 24240 Salo
puh. 020 789 0250, myynti dimenteq.fi
www.dimenteq.fi
• Paikkatietoratkaisut mobiili-, selain- ja
työasemaympäristöihin
• Konsultointi-, ylläpito- ja tukipalvelut
• GPS /GNSS- ja GIS/DGPS-järjestelmät
• Ohjelmistot paikkatiedon keruuseen
• Mobiiliratkaisut paikkatiedon
­hallintaan
PAIKKATIETO-OHJELMISTOT JA -SOVELLUKSET
• Esrin paikkatieto-ohjelmistot
• Koulutus-, ylläpito- ja tukipalvelut
• Konsultointi- ja asiantuntijapalvelut
•Paikkatietoanalyysipalvelut
•Sovelluskehitysprojektit
Sinikalliontie 3 B, 02630 Espoo
Puh. 0207 435 435
info esri.fi, www.esri.fi
Geometrix Oy
Pasilanraitio 9 B, 00240 Helsinki
Puh. 09 4730 7141, faksi 09 4730 7149
geometrix geometrix.fi, www.geometrix.fi
Perintötie 2 c, 01510 Vantaa
Puh. 0207 510 600, faksi 0207 510 699
info geotrim.fi, www.geotrim.fi
PAIKKATIETO-OHJELMISTOT JA -SOVELLUKSET
• Opaskartat ja opastaulut
• InfoGIS-paikkatietopalvelut internetissä
• Krysp-, KuntaGML- ja Insipire-tuki
• Mobiilitoiminnot GPS-paikannuksella
• Tonttipörssi sähköisellä varauslomakkeella
• Kehittyneet kaava- ja reitistötoiminnot
Kauppurienkatu 33, 90100 OULU
Puh. (08) 323 0001, 0400 683331
infokartta infokartta.fi, www.infokartta.fi
Verkkotietojärjestelmät, sovelluskehitys-,
kartoitus-, dokumentointi- ja konversio­
palvelut, kuituverkkojen suunnittelu.
• GPS/GNSS, GIS/DGPS
• Mobiilit kämmenmikrot maastoon
•Ohjelmistot
KEYPRO OY
Horsmakuja 8 A 3, 01300 VANTAA
Raimo Hämäläinen
GSM +358 40 562 6954
raimo.hamalainen keypro.fi, www.keypro.fi
Lisätietoa: Esa Wikman
Sinikalliontie 3 A, PL 119, 02631 Espoo
Puh. 09 415 40 200
myynti.suomi leica-geosystems.com
www.leica-geosystems.fi
•CityCad-infrasuunnittelujärjestelmä
• Louhi – tietojohtamisen paikkatietoratkaisut
• SitoGis – kuntarekisterijärjestelmä
• Räätälöidyt järjestelmätoteutukset
• Digitaaliset kartat: kaavayhdistelmät,
johtokartat, pohjakartat, KatuInfo,
­ViherInfo, HautaInfo
•Paikkatietopalvelin
•YTCAD-ohjelmistot
Sito, Tuulikuja 2, 02100 Espoo
Puh. 020 747 6000, faksi 020 747 6111
info sito.fi, www.sito.fi
Sweco Ympäristö Oy
Puh. 010 241 4000
etunimi.sukunimi sweco.fi, www.sweco.fi
PAIKKATIETO-OHJELMISTOT JA -SOVELLUKSET
• GIS- ja Location Intelligence -ohjelmistot
•MapInfo-paikkatietoteknologia
• Encom- luonnonvara-alan ohjelmistot
• Paramics – infrasuunnitteluun
• Kartta- ja tietoaineistot
• Konsultointi ja koulutus
Melkonkatu 18, 00210 Helsinki
Puh. 09 6824 060, pbsoftware.finland pb.com
www.pb.fi/software
PAIKKATIETO-OHJELMISTOT JA -SOVELLUKSET
• Erdas ja Intergraph ohjelmistot
• ArcGIS räätälöinti
• Paikkatietoaineistojen hallinta
•Karttatuotteet
T-Kartor, Timo Ikola
Koronakatu 1 A, 02210 ESPOO
Puh. 040 847 6230
timo.ikola t-kartor.com, www.t-kartor.com
Tekla Solutions -ohjelmistoratkaisut:
Kaavoitus, kiinteistönmuodostus, kartantuotanto, omaisuuden hallinta, katu- ja
viheralueiden hallinta, rakennus- ja
­ympäristövalvonta, sähköinen asiointi
Mike von Wehrt, puh. 030 661 10
tekla.solutions.info tekla.com
www.tekla.com/fi
• Novapoint-suunnittelu ja ylläpito­
järjestelmät
• Autodesk-paikkatieto ja suunnittelu­
järjestelmät
• Asiantuntijapalvelut ja koulutus
Vaisalantie 6, 02130 Espoo
Puh. 09 2313 2100, faksi 09 2313 2250
Sähköposti: vianova vianova.fi
Internet: www.vianova.fi
MAANKÄYTTÖ 2|2015
61
PALVELUHAKEMISTO
PAIKKATIETOPALVELUT, KARTTATUOTANTO JA -AINEISTO
Suomalaiset 3D-Win-ohjelmistot
­maanmittauksen ammattilaiselle.
• Aineistojen käsittely, geodeettiset
­laskennat, formaatinmuunnokset
•Maastomalli
• Tiensuunnittelu ja -rakennus
•Kairaukset
• Paikkatietoaineistot ja niiden tuottaminen
• Aineistoihin liittyvät asiantuntijapalvelut
• Aineistot online-palveluna
Kielotie 14 B, 01300 Vantaa, (09) 2532 4411
3d 3d-system.fi. www.3d-system.fi
Pia Lähde-Lyytinen
puh. 040 7523132
etunimi.sukunimi cgi.com
Karvaamokuja 2, 00380 Helsinki
www.fi.cgi.com
• Laserkeilaukset lentokoneesta ja
­helikopterista
• Digitaaliset ilmakuvaukset
• Laserkeilaus- ja ilmakuvatuotteet
• Digitaaliset kartta- ja maastomallituotteet
•Paikkatietopalvelut
Kimmo Pajula / Malminkaari 5, 00700 Helsinki
Puh. 09 2522 1700, faksi 09 2522 1717
S-posti: etunimi.sukunimi finnmap.com
www.finnmap.com
PAIKKATIETOPALVELUT, KARTTATUOTANTO JA -AINEISTO
Kaikki paikkatietoon liittyvä yhdestä
paikasta.
• IT-ratkaisut ja palvelut, joissa paikkatieto
komponenttina
• Paikkatietoon liittyvät asiantuntijapalvelut ja konsultointi
•Ulkoistuspalvelut
• Sekä omat aineistot että välitysaineistot
Atomitie 2, 00370 Helsinki
Puh. 020 5777 580
www.karttakeskus.fi
• Trimnet VRS-palvelu
•Access-tiedonhallintapalvelu
Perintötie 2 c, 01510 Vantaa
Puh. 0207 510 600, faksi 0207 510 699
info geotrim.fi, www.geotrim.fi
• Opas- ja osoitekartat
•Internetkarttapalvelut
•Kaavayhdistelmät
• Koordinaatistomuunnokset ja muut
aineistokäsittelyt
Pakkamestarinkatu 3, 00520 Helsinki
Puh. 09 1481 947
Sähköposti: karttatiimi karttatiimi.fi
www.karttatiimi.fi
PAIKKATIETOPALVELUT, KARTTATUOTANTO JA -AINEISTO
•Paikkatietokonsultointi
• AINO aineistopalvelu
• Kuntien kantakartat ja kaavat
• Nokia HERE
•OpenStreetMap-karttatuotteet
•Kaupunkimallit
•Tietomallipalvelut
• Viranomaisaineistot käyttövalmiina
Sito, Tuulikuja 2, 02100 Espoo
Puh. 020 747 6000, info sito.fi, www.sito.fi
•Maanmittaustoimitukset
• Lainhuudot ja kiinnitykset
• Kiinteistötietojärjestelmä (KTJ)
• Avoimet aineistot- ja rajapintapalvelut
• Paikkatietoalan tutkimus
• Hallinnonalan tietotekniikkapalvelut
Lisätietoja:
asiakaspalvelu maanmittauslaitos.fi
www.maanmittauslaitos.fi
•Ilmakuvaukset
• Ortokuvat ja digitaaliset kartat
• Maastomallit ja mittauspalvelut
Tekniikantie 12, 02150 Espoo
Puh. 044 3048175
Sähköposti jussi.yrjola skmgisair.fi
Internet: www.skmgisair.fi
PAIKKATIETOPALVELUT, KARTTATUOTANTO JA -AINEISTO
•Maalaserkeilaus
• Laserkeilaukseen perustuva 3D-mallinnus
• Rakennusten tietomallinnus (BIM)
•3D-aluemallit
• Laserkeilaus rakentamisen valvonnassa
• Konsultointia 3D-tiedonkeruun ratkaisuista
SmartGeo Oy, Myyrmäentie 2 A, 01600 Vantaa
Puh. 040 548 3406
info smartgeo.fi, www.smartgeo.fi
Palveluhakemiston ­i lmoittaja!
Maastomittaus- ja suunnitteluohjelmia:
• Laserpisteiden ja kuvien käsittely ja käyttö
suunnittelussa
• Takymetri- ja GPS-mittaukset
•Pohjatutkimukset
• Katu- ja viemäriverkostojen sekä kaasu- ja
kaukolämpöverkostojen suunnittelu
• Johtotietoverkostojen hallinta
info terrasolid.fi, www.terrasolid.fi
Nyt samaan hintaan myös
468 x 60 px:n banneri
Maankäytön sivustossa
www.maankaytto.fi.
www.maankaytto.fi
Maankäytön artikkelitietokanta on osoitteessa www.maankaytto.fi/arkisto/sisallysluettelot.php
PÄÄTOIMITTA JA
Ari Laitala
puh. 050 512 2745, ari.laitala maankaytto.fi
TOIMITUSSIHTEERI
Susanna Kari
susanna.kari maankaytto.fi
UUTISTOIMITTA JA
Hanna Lauhkonen
hanna.lauhkonen gmail.com
ILMOITUSMY YNTI
Pekka Lehtonen,
puh. 040 546 3806, plehtonen1 elisanet.fi
KUSTANTA JA
Maankäyttö ry (Y-tunnus 1104126-2).
Lehti edustaa Suomen Maanmittaus­­­­
insinöörien Liittoa (MIL), Maanmittaus­alan
ammatti­korkea­koulu- ja opisto­teknisten
Liitto MAKLIa ja Suomen Kartoittaja­yhdistys
SKY:tä.
TALOUS JA HALLINTO
Maankäyttö ry, c/o Kirsikka Niukkanen,
Maankäyttötieteiden laitos, PL 12200, 00076
AALTO, toimisto maankaytto.fi
Taloudenhoitaja Katri Nuuja,
puh. 0400 455 499, katri.nuuja iki.fi.
ILMOITUSHINNAT 1.1.2015
mvväri
Takakansi
1 500,– 2 350,–
Sisäkannet
1 000,–
1 650,–
Pääkirj. vieressä 1 000,–
1 650,–
Koko sivu
800,–
1 350,–
1/2 sivua
500,–
750,–
1/4 sivua
400,–
500,–
Liitteet
Sopimuksen mukaan
TILAUSHINNAT
50 €/vsk kotimaahan, 60 €/vsk Pohjoismaihin
ja Eurooppaan ja 65 €/vsk muihin maihin.
Irtonumerot 12 € + postikulut.
ILMEST YMISAIKATAULU
ilmestyy
jutut
1/2015 20.02.2015 22.01.2015
2/2015 02.06.2015 30.04.2015
3/2015 09.10.2015 10.09.2015
4/2015 11.12.2015 12.11.2015
ilmoitukset
30.01.2015
08.05.2015
18.09.2015
20.11.2015
TOTEUTUS
Ulkoasu ja taitto: Lagarto | Arto Tenkanen & Jaana Jäntti
puh. 050 4670196, lagarto lagarto.fi
Paino: Kirjapaino Uusimaa, PL 15, 06151 Porvoo
Painos 2 700 kpl. Aikakauslehtien Liitto ry:n jäsen.
ISSN-L 0782-8438 • ISSN 0782-8438 (painettu)
ISSN 2323-4660 (verkkojulkaisu)
Ota uudet teknologiat käyttöösi:
STARTTIPAKETIT
Kokeile ilman sitoumusta
Trimble MX2
mobiilikartoitus
Trimble UX5
lennokkikartoitus
Starttipaketti sisältää:

Koulutus 2 päivää

Järjestelmä käyttöön 3 päiväksi

Ohjelmistot käyttöön
1 kuukaudeksi
9700 €
Starttipaketti sisältää:

Koulutus 2 päivää

Järjestelmä käyttöön 1 viikoksi

Ohjelmistot käyttöön 2 viikoksi
4000 €
Alv 0%
Alv 0%
Nyt voit kokeilla maailman tehokkaimpia
mittausmenetelmiä helpommin kuin koskaan.
Starttipaketissa saat kaiken tarvittavan pienen tai
suurenkin projektin toteutusta varten.
LISÄTIETOJA:
puh. 0207 510 600
[email protected] – www.geotrim.fi