Karri Kuitusen vastine Etelä
Kommentit Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirin lintutieteellisen Kaukkorvenkankaan yhdistyn ja Etelä-Karjalan tuulivoimapuistoa koskevaan lausuntoon 1. Taustaa Etelä-Karjalan lintutieteellinen yhdistys (jatkossa EKLY) ja Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri (jatkossa EKLP) arvioivat lausunnossaan Kaukkorvenkankaan muuttolintuselvityksen riittävyyttä. Lausunnossa todetaan, että EKLY ja EKLP vastustavat Kaukkorvenkankaalle suunniteltujen rakentamista seuraavilla perusteilla: 1) suunnitellut turbiinipaikat sijaitsevat merkittävällä itäisellä muuttoreitillä. 2) Kaukkorvenkankaan muutonaikaiset selvitykset eivät sijoitu itse suunnittelualueelle vaan aiemmin vuonna 2010 tehdylle selvitysalueelle, joka sijoittuu nyt tarkasteltua aluetta lännemmäksi. 3) Kevätmuuttoa käsittelevä aineisto on vain yhdeltä kaudelta. 4) Lintujen syysmuuttoa ei ole selvitetty lainkaan. 5) Selvityksestä puuttuu yömuutto, joka voi tietyissä sääoloissa olla erittäin merkittävää. 2. Kommentit EKLY:n ja EKLP:n lausuntoihin Seuraavassa on Kaukkorvenkankaan linnustoselvityksen toteuttaneen T:mi Ympäristötutkimus Karri Kuitusen kommentit EKLY:n ja EKLP:n lausuntoihin. Kommentit on numeroitu vastaamaan EKLY:n ja EKLP:n lausuntojen numerointia (ks. kappale 1. Taustaa). 1) Kirjoittaessaan valtakunnallisesti merkittävästä itäisestä muuttoreitistä, EKLY ja EKLP eivät huomioi sitä, että BirdLifen ja Ympäristöministeriön tärkeitä muuttoreittejä esittelevissä raporteissa karttaesityksin havainnollistetaan niitä alueita, joilla esimerkiksi voimakasta arktisten vesilintujen kevät- ja syysmuuttoa saattaa esiintyä (Kontiokorpi 2013, Toivanen ym. 2014). Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, lintuja muuttaisi hyvänä muuttopäivänä koko karttaan merkityn sektorin laajuudelta ja samalla lintutiheydellä. Lisäksi voimakasta muuttoa esiintyy kevät- ja syysmuuton aikana varsin harvoina päivinä. EKLY:n ja EKLP:n lausunnossa ei lainkaan huomioida sitä, kuinka eri arktisen muuton lajiryhmät vaihtelevalla tavalla käyttävät itäisen muuttoreitin ilmatilaa. Esimerkiksi valtaosa syysmuuttavista sepelhanhista, kuikkalinnuista ja pienistä sorsalinnuista seuraa tavallisesti tiukasti eteläisen Saimaan vesistöreittiä, eikä siten juurikaan kulkeudu nyt suunnitteilla olevien turbiinipaikkojen ilmatilaan (kuva 1). Karttaesityksiä tarkasteltaessa ja tulkittaessa on lisäksi huomioitava, että hanhien massamuuttopäivinä parvet lentävät myötätuulessa, selkeässä säässä ja mantereen yllä tavallisesti huomattavasti turbiinien lapakorkeutta korkeammalla. Sama koskee myös muita 1 vesilintuja ja rantalintuja. Laajojen vesialueiden yllä muuttokorkeus, erityisesti vastatuulella, on taas edellä mainittua selvästi pienempi. Tämän dokumentin näkökulmia arvioitaessa on myös syytä huomioida, että EKLY:n ja EKLP:n keskeisenä referenssinään käyttämän Etelä-Karjalan lintuliikenteen pullonkaula-alueet ja muuttoreittejä -julkaisun (Kontiokorpi 2013) Joutsenon arktista ja pikkulintujen muuttoa koskevat esitykset perustuvat huomattavilta osin Karri Kuitusen yli kahdenkymmenen vuoden aikana tekemiin havaintoihin Joutsenon alueelta. Kuva 1. Syksyisen sorsa-, kuikkalintu- ja sepelhanhimuuton sinisillä viivoilla merkittyjä reittejä eteläisellä Saimaalla. Vastaavia muuttoreittejä käyttävät myös kahlaajat ja lokkilinnut (Kontiokorven 2013 mukaan). Kuvaan on punaisella nuolella osoitettu Pulpinselältä etelälounaaseen suuntautuva vesilintujen muuttoreitti (kapea sininen viiva), jota osa parvista seuraa. Kaukkorvenkankaan tuulivoimapuiston suunnittelualueen sijainti on merkitty punaisella ympyrällä. 2 2) Arvioitaessa Muukonkankaan tuulivoimapuiston ylittävän muuton sijoittumista suhteessa Kaukkorvenkankaan turbiinipaikkoihin, ensimmäisenä täytyy eritellä eri muuttosuuntia käyttävät linturyhmät (erittely puuttuu EKLY:n ja EKLP:n lausunnosta): Keväällä lounaasta koilliseen ja syksyllä koillisesta lounaaseen muuttavia lajiryhmiä ovat: maalinnuista mm. peipot, rastaat ja sepelkyyhky sekä periaatteessa kaikki arktiset vesilinnut (hanhet, sorsalinnut, kuikkalinnuista erityisesti kaakkuri; osa kuikista muuttaa syksyllä kaakkureita eteläisempään suuntaan). Päiväpetolinnuista muun muassa suuri osa varpushaukoista ja merikotkista sekä osa hiirihaukoista ja suohaukoista (kuva 2). Keväällä kaakosta luoteeseen ja syksyllä luoteesta kaakkoon muuttavia lajiryhmiä ovat: suuri osa päiväpetolinnuista (suurin osa piekanoista ja mehiläishaukoista sekä osa hiirihaukoista) (kuva 3). Keväällä etelästä pohjoiseen ja syksyllä pohjoisesta etelään tapahtuva muutto: tuulensuunnasta riippuen muun muassa osa kurjista sekä päiväpetolinnusta (kuva 4). Karttakuvista 2 4 ilmenee kiistatta, että EKLY:n ja EKLP:n sivulla 1 kohdassa 2) esittämä kritiikki on aiheetonta: Kaukkorvenkankaan turbiinipaikat ja Muukonkankaan tuulivoimapuisto sijaitsevat pääasiassa samojen muuttoreittien varrella. Ainoastaan luoteesta kaakkoon sekä kaakosta luoteeseen suuntautuvan muuton osalta Kaukkorvenkankaan turbiinipaikat sijaitsevat 0,9 1,2 km sivussa Muukonkankaan tuulivoimapuiston ylittävältä reitiltä (kuva 3). Luoteesta kaakkoon sekä kaakosta luoteeseen muuttavat linnut muodostavat kuitenkin päivämuuton osalta vähemmistön, sillä yksilömääräisesti suurin osa linnuista muuttaa edellä esitetyn erittelyn mukaisesti lounaasta koilliseen ja koillisesta lounaaseen (peipot, rastaat, kyyhkyt, arktinen muutto). Lisäksi edellä mainittu Kaukkorven turbiinipaikkojen sijainti 0,9 1,2 km sivussa Muukonkankaan ylittävältä reitiltä on kokonaisuuden kannalta merkityksetön, sillä keväällä 2010 käytetyltä havaintopaikalta pystyi helposti näkemään kyseisellä etäisyydellä korkeammalla metsän yllä lentävät rastasta suuremmat linnut. Muukonkankaan tuulivoimapuiston kevätmuutonseurannan (Kuitunen & Lehtonen 2010) tuloksia voidaan siis hyödyntää myös Kaukkorvenkankaan tuulivoimapuiston suunnittelussa. 3 K1 K2 Kuva 2. Lounaasta koilliseen suuntautuvan ja Muukonkankaan turbiinit ylittävän kevätmuuton (merkitty harmaalla varjostuksella ja mustalla katkoviivalla) sijoittuminen suhteessa Kaukkorvenkankaan kahteen turbiinipaikkaan (K1 ja K2). Molemmat Kaukkorvenkankaan turbiinipaikat sijaitsevat Muukonkankaan ylittävällä muuttosektorilla. Vastaava pätee myös syysmuuton aikana, jolloin linnut etenevät päinvastaiseen suuntaan eli koillisesta lounaaseen. Muukonkankaan turbiinipaikat on merkitty vihreillä (7) ja Kaukkorvenkankaan (2) punaisilla ympyröillä. Kevään 2010 muutonseurannassa käytetyn havaintopaikan sijainti on merkitty punaisella kolmiolla (Kuitusen & Lehtosen 2010 mukaan). 4 K1 1,2 km K2 0,9 km Kuva 3. Luoteesta kaakkoon suuntautuvan ja Muukonkankaan turbiinit ylittävän syysmuuton (merkitty harmaalla varjostuksella ja mustalla katkoviivalla) sijoittuminen suhteessa Kaukkorvenkankaan kahteen turbiinipaikkaan (K1 ja K2). Vastaava pätee myös kevätmuuton aikana, jolloin linnut etenevät päinvastaiseen suuntaan eli kaakosta luoteeseen. Kaukkorvenkankaan turbiinipaikka K2 sijaitsee noin 0,9 kilometrin etäisyydellä Muukonkankaan turbiinit ylittävät muuttosektorin koillispuolella ja turbiinipaikka K1 noin 1,2 kilometrin etäisyydellä. Muukonkankaan turbiinipaikat on merkitty vihreillä (7) ja Kaukkorvenkankaan (2) punaisilla ympyröillä. Kevään 2010 muutonseurannassa käytetyn havaintopaikan sijainti on merkitty punaisella kolmiolla (Kuitusen & Lehtosen 2010 mukaan). 5 K1 K2 Kuva 4. Etelästä pohjoiseen suuntautuvan ja Muukonkankaan turbiinit ylittävän muuton sijoittuminen suhteessa Kaukkorvenkankaan kahteen turbiinipaikkaan (K1 ja K2). Kaukkorven turbiinipaikka K1 sijaitsee Muukonkankaan muuttosektorilla ja turbiinipaikka K2 aivan sen läheisyydessä. Kevään 2010 muutonseurannassa käytetyn havaintopaikan sijainti on merkitty punaisella kolmiolla (Kuitusen & Lehtosen 2010 mukaan). 3) Muuttolintuselvitysten toteuttaminen yhden muuttokauden aikana on vastoin EKLY:n ja EKLP:n kritiikkiä aivan normaali käytäntö. Ympäristöministeriön ohjeen (Tuulivoimarakentamisen suunnittelu, 2012) mukaan lintujen muuttoreittien selvittäminen voi perustua olemassa olevaan tietoon. Sen sijaan pesimä-, ruokailu- ja levähdysalueiden osalta maastoinventointien tuottama tieto on olennaista (em. julkaisu s. 64). Edellä esitetyn perusteella Muukonkankaan yhden kevään aikana kerätty muuttolintuaineisto yhdistettynä vuosikymmenten aikana Etelä-Karjalasta ja erityisesti Joutsenon seudulta kerättyyn syysmuuttoaineistoon on riittävä ja itse asiassa ylittää Ympäristöministeriön ohjeessa edellytetyn vaatimustason. 6 4) EKLY:n ja EKLP:n palautteessa esitetään virheellisesti, että Kaukkorvenkankaan hankealueen ylittävää syysmuuttoa ei olisi selvitetty lainkaan. Erillistä syysmuuton havainnointia ei toteutettu, mutta sen sijaan hyödynnettiin Etelä-Karjalan lintumuutoista vuosikymmenten ajalta kerättyä ja valtakunnallisesti vertailtunakin edustavaa aineistoa. Vuosikymmenten muutonseurantaan perustuvan aineiston avulla syysmuuttoreiteistä saa jopa paremman käsityksen kuin tarkkailemalla muuttoa yhden kauden ajan itse hankealueella. Ympäristöministeriön ohjeessa (Tuulivoimarakentamisen suunnittelu, 2012) sivulla 64 todetaan, että lintujen muuttoreittien osalta selvitykset voivat perustua olemassa olevaan tietoon. 5) Suomessa yömuuton tutkimusta ei normaalikäytännön mukaan ole edellytetty tuulivoimahankkeisiin liittyvissä muuttolintuselvityksissä. Tutkahavaintojen perusteella tiedetään, että linnut muuttavat yöllä yleensä korkeammalla ja hajanaisempana rintamana kuin päivällä (Newton 2010). Esimerkiksi Ilmatieteen laitoksen käytössä olevien säätutkien tuottaman tiedon käsittely on työlästä ja hahmon tunnistaminen vaikeaa (Ilmatieteen laitoksen vanhempi tutkija Jarmo Koistinen, suullinen tiedonanto). 3. Huomioita törmäysriskeistä ja estevaikutuksesta Keväällä 2010 havaittuihin yksilömääriin pohjautuvien laskelmien (Band ym. 2007) perusteella muuttoon kohdistuvat törmäysriskit Muukonkankaan ja Kaukkorven yhdessä muodostamalla tuulivoima-alueella ovat vähäiset. Kun oletetaan, että 95 % yksilöistä kykenee väistämään (selvitysten normaalikäytäntö), esimerkiksi 2852 havaitusta hanhesta törmäisi laskelman perusteella 1,78 yksilöä eli 0,06 %, 1189 kuikkalinnusta 0,36 yksilöä eli 0,03 % ja 177 päiväpetolinnusta 0,07 yksilöä eli 0,04 % (Kuitunen 2014). Useiden tutkimusten mukaan vesilinnuista muun muassa haahkan ja muuttavien hanhien on havaittu voimakkaasti välttävän tuulivoimapuistojen lävitse lentämistä (Desholm & Kahlert 2005, Desholm 2006, Larsen & Guillemette 2007). Halleyn & Hopshaugin (2007) tutkimuksen mukaan todennäköisesti myös kaakkuri pyrkii väistämään tuulipuistoja. Muukonkankaan tuulivoimapuiston turbiinien huoltomiehet on ohjeistettu raportoimaan löytämistään kuolleista linnuista. Havaintoja mahdollisista törmäysuhreista ei kuitenkaan ole tehty. TuuliSaimaa Oy ei myöskään ole saanut yleisön yhteydenottoja tuulivoimapuiston ympäristössä löydetyistä kuolleista linnuista, vaikka Muukonkangas - Kaukkorvenkangas on varsin suosittua ulkoilualuetta (Petteri Laaksonen, suullinen tiedonanto). Muukonkankaan tuulivoimapuisto ja nyt suunnitteilla olevat Kaukkorvenkankaan kaksi turbiinia muodostaisivat yhdessä yhdeksän turbiinin kokonaisuuden. Huomioiden, että esimerkiksi hanhien muutto ylittää Lappeenrannan seudun normaalisti leveänä, usein Saimaalta valtakunnan rajan yli Venäjälle ulottuvana rintamana, Muukonkankaan tuulipuiston lintujen muutolle aiheuttama estevaikutus on mitätön. Tähän suhteutettuna Kaukkorvenkankaalle suunnitellut kaksi turbiinia 7 eivät lisäisi estevaikutusta merkittävästi. Lisäksi turbiinien maantieteellinen sijoittelu pienentää arktiseen muuttoon kohdistuvaa törmäysriskiä, sillä Muukonkankaan seitsemästä turbiinista neljä sijaitsee lounaan ja koillisen suuntaisena ketjuna valtatien 6 eteläpuolella. Arktisen muuton päämuuttosuunta on keväällä lounaasta koilliseen ja syksyllä vastaavasti koillisesta lounaaseen. Tästä seuraa se, että esimerkiksi valtatien 6 eteläpuolella sijaitsevia turbiineja koillisesti lähestyvät hanhet saattavat joissakin tilanteissa välttää yhdellä väistöliikkeellä neljä turbiinia (kuva 5). Kaukkorvenkankaan tuulipuiston törmäysriskilaskelmissa turbiinien oletetaan sijaitsevan rinnakkain maksimaalisena rintamana lintujen lentosuuntaa vastaan. Kaukkorvenkankaan ja Muukonkankaan tuulivoima-alueiden (yhteensä 9 turbiinia) lintujen muutolle aiheuttamaa riskiä voidaan suhteuttaa ottamalla vertailukohdaksi vaikkapa Espanjan Gibraltarinsalmen jopa satojen turbiinien muodostamat tuulipuistot, jotka sijaitsevat Euroopan mittakaavassakin tarkasteltuna erittäin merkittävällä päiväpetolintujen muuttoreitillä (suurimmat päiväsummat jopa kymmeniä tuhansia Euroopan pesimäalueiden ja Afrikan talvehtimisalueiden välillä muuttavia haukkoja ja kotkia). TuuliSaimaa Oy ei sulje pois vaihtoehtoa, että turbiinit pysäytettäisiin muutamina päivinä vuodessa esimerkiksi voimakkaiden hanhimuuttojen ajaksi. Turbiinien pysäyttäminen on kuitenkin mielekästä vain, jos tuulivoima-aluetta lähestyvästä ja riskikorkeudella tapahtuvasta massamuutosta on saatavilla ennakkotietoa. TuuliSaimaa Oy tekeekin mielellään yhteistyötä tässä ja muissa linnustoasioissa eri asiantuntijatahojen kanssa. 8 K1 K2 Kuva 5. Esimerkki koillisesta lounaaseen muuttavien lintujen, kuten arktisten hanhien, ja valtatien 6 eteläpuolella sijaitsevien turbiinien kohtaamisesta, jossa parvi yhdellä väistöliikkeellä sivuuttaa neljä turbiinia. 4. Kirjallisuus Band, W., Madders, M., Whitfield, D.P. 2007: Developing field and analytical methods to assess avian collision risk at wind farms. Chapter 15. Teoksessa: Birds and wind farms. Risk assessment and mitigation. Lucas, M., Janss, G.F.E., Ferrer, M. (toim.). Quercus. Desholm, M. & Kahlert, J. 2005: Avian collision risk at an offshore windfarm. 296 298. Biology Letters 1: Desholm, M. 2006: Windfarm related mortality among avian migrants: a remote sensing study and model analysis. PhD thesis, University of Copenhagen. 128 pp. Halley, D.J. & Hopshaug, P. 2007: Breeding and overland flight of red-throated divers Gavia stellata in relation to the Smøla wind farm. –NINA Report 297. 26 pp. 9 Kontiokorpi, J. 2013: Etelä-Karjalan lintuliikenteen pullonkaula-alueet ja muuttoreittejä. EteläKarjalan lintutieteellinen yhdistys. http://www.birdlife.fi/suojelu/paikat/maali/EtelaKarjalan_muuttoreitit.pdf Kuitunen, K. & Lehtonen, V.-P. 2010: Muukonkankaan tuulivoimapuiston linnustoselvitys vuonna 2010. Kevätmuuttoselvitys ja pesimälinnustoselvitys. TuuliSaimaa Oy. 23 s. Kuitunen, K. 2014: Lappeenrannan Kaukkorvenkankaan tuulivoimapuiston luontoselvitykset 2014. Kasvillisuus, luontotyypit, liito-orava, lepakot, pesimälinnut ja muuttolinnut. Loppuraportti. TuuliSaimaa Oy. 44 s. Larsen, J.K. & Guillemette, M. 2007: Effects of wind turbines on flight behavior of wintering common eiders: implications for habitat use and collision risk. Journal of Applied Ecology 44: 516 522. Newton, I. 2010: Bird migration. Harper Collins. 598 s. Toivanen, T., Metsänen, T. & Lehtiniemi, T. 2014: Lintujen päämuuttoreitit Suomessa. Karttaliite. BirdLife Suomi ry. 36 s. Ympäristöministeriö 2012: Tuulivoimarakentamisen suunnittelu. Ympäristöhallinnon ohjeita 4/2012. Rakennetun ympäristön osasto. 92 s. ******************************************************************************** Lappeenrannassa 17.4.2015, Karri Kuitunen (T:mi Ympäristötutkimus Karri Kuitunen) 10
© Copyright 2024