16.11.2015
MH 5025/2015:1
13.11.2015 Tuula Kurikka, erikoissuunnittelija, Metsähallitus
[email protected], p. 0400 255 212
[email protected]
VIITE: Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan lausuntopyyntö 10.11.2015, HE 82/2015 vp
METSÄHALLITUKSEN LAUSUNTO
HE 82/2015 VP VALTIONEUVOSTON SELVITYS: EHDOTUS KOMISSION
TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUKSEKSI UNIONIN KANNALTA MERKITYKSELLISTEN HAITALLISTEN
VIERASLAJIEN LUETTELON HYVÄKSYMISESTÄ EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON
ASETUKSEN (EU) N:O 1143/2014 NOJALLA
Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta on pyytänyt Metsähallitukselta lausuntoa
valtioneuvoston selvityksestä komission täytäntöönpanoasetuksesta unionin kannalta
merkityksellisten haitallisten vieraslajien luettelon hyväksymisestä Euroopan parlamentin ja
neuvoston asetuksen (EU) N:O 1143/2014 nojalla.
Metsähallitus on aiemmin antanut tähän asiakokonaisuuteen liittyvän lausunnon laeista
vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta ja luonnonsuojelulain muuttamisesta (MH
2064/2015/00.01; MMM027:00/2014). Lausunnossaan Metsähallitus totesi, että ehdotetun lain
vaikuttavuus riippuu käytännössä siitä, mitä lajeja unionin lajilistaan lopulta sisällytetään ja
kansallisesti haitallisten vieraslajien osalta siitä, mitä lajeja säädettävään asetukseen sisällytetään.
Yleisiä näkökohtia:
Vieraslajiasetuksen 4 artiklan 3 kohdassa säädettyjen perusteiden pohjalta unionin kannalta
merkityksellisten haitallisten vieraslajien luettelon lajeista viisi esiintyy luonnonvaraisena
Suomessa. Niistä kasveja on kolme: persianjättiputki (Heracleum persicum), armenianjättiputki
(Heracleum sosnowskyi) ja keltamajavankaali (Lysichiton americanus) ja selkärangattomia kaksi:
täplärapu (Pacifastacus leniusculus) ja villasaksirapu (Eriocheir sinensis).
Ehdotetun säännöksen mukaan kiinteistön omistajalla ja haltijalla olisi velvollisuus hävittää
haitallisen vieraslajin esiintymä kiinteistöltä tai rajoittaa lajin leviämistä. Ehdotettu velvoite vaatisi
kiinteistön omistajia ja haltijoita, niin yksityisiä henkilöitä, yhteisöjä ja yrityksiä kuin
julkisyhteisöjäkin, seuraamaan haitallisten vieraslajien esiintymistä alueillaan nykyistä tarkemmin
ja arvioimaan lajien hävittämistarvetta.
Metsähallitus • PL 94 (Vernissakatu 4) • FI- 01301 Vantaa • FINLAND
tel. +358 (0) 205 64 100 • fax +358 (0) 205 64 4234 • www.metsa.fi • Business ID 0116726-7
2 (3)
Vieraslajiasetus edellyttää luettelon lajien esiintymien seurantaa vieraslajiportaaliin tukeutuen.
Tämä tarkoittanee Metsähallituksen osalta kiinteistön omistajana sitä, että Metsähallituksella
tulee olla riittävät tiedot luettelon lajien esiintymisestä hallinnoimillaan alueilla. Tiedonkeruu
kohdelajeista muun toiminnan ohessa maastossa ja tiedon tallentaminen loppuvuonna käyttöön
otettavaan LajiGIS –järjestelmään tulee varmistaa ohjeistuksella. LajiGISistä tieto siirtyy jatkossa
rakennettavan rajapinnan kautta vieraslajiportaaliin.
Ehdotetun säännöksen mukaan kiinteistön omistajien ja haltijoiden toimenpidevelvoite edellyttäisi
usean perusteen täyttymistä. Velvollisuus syntyisi, jos vieraslajista tai sen leviämisestä voisi
aiheutua merkittävää vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle tai vaaraa terveydelle tai
turvallisuudelle. Tällaisen vaaran taikka luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvan merkittävän
vahingon todennäköisyys esimerkiksi metsätalousalueella olisi käytännössä vähäinen. Luonnon
monimuotoisuudelle haitallisista vieraslajeista aiheutuu yleensä vahinkoa erityisesti
suojelualueilla. Toimenpidevelvoitteen syntyminen edellyttäisi tällöinkin vahingon merkittävyyttä.
Käytännössä Metsähallitus poistaa nykyisin haitallisia vieraslajeja, lähinnä kasvilajeja,
luonnonsuojelualueilta resurssiensa sallimissa rajoissa osana luonnonsuojelualueiden
elinympäristöjen hoitoa. Jatkossa lajilistan mukaisten lajien poistaminen olisi luonnollisesti
priorisoitua ja resurssit siihen tulisi turvata.
Lajilistalla olevista lajeista kansallisessa vieraslajistrategiassa haitallisiksi on luokiteltu jättiputket ja
täplärapu ja tarkkailtaviksi tai paikallisesti haitallisiksi keltamajavankaali ja villasaksirapu.
Kansallisen vieraslajistrategian toteuttamisen näkökulmasta EU:n haitallisten vieraslajien lista on
Suomen näkökulmasta riittämätön ja sitä tulee täydentää kansallisin säädöksin.
Lajeihin kohdistuvia näkökohtia:
Keltamajavankaali (Lysichiton americanus)
Metsähallituksella ei ole huomautettavaa lajin sisällyttämisestä luetteloon.
Laji on Suomessa harvakseltaan esiintyvä kosteiden maaperien kasvilaji, tällä hetkellä tunnetaan
muutamia esiintymiä Etelä-Suomesta, myös luonnonsuojelu- ja Natura-alueilta. Laji on kookas ja
voimakas kilpailija, joka menestyy hyvin luonnontilaisilla alueilla metsissä, tervaleppäkorvissa ja
soilla, ja on siksi poikkeuksellinen vieraskasvilaji. Laji voi levitä puutarhajätteen mukana ja lisäksi
luonnossa leviämistä helpottaa kelluvat siemenet, jotka voivat levitä kauaskin virtaavien vesien
mukana. Lajin esiintymiä on toistaiseksi Suomessa niin vähän, että sen hävittäminen Suomen
luonnosta lajistosta lienee kohtalaisen helppoa, kunhan poistotoimenpiteisiin ryhdytään
välittömästi.
Metsähallitus on viime vuosina poistanut lajia suojelualueiden tunnetuilta esiintymiltä. Poisto on
työlästä, sillä laji täytyy kaivaa ylös juurineen. Poiston onnistuminen edellyttää seurantaa ja myös
ympäröivien alueiden seurantaa tarvitaan.
Persianjättiputki (Heracleum persicum) ja armenianjättiputki (Heracleum sosnowskyi)
Metsähallituksen mielestä jättiputkilajien sisällyttäminen lajiluetteloon on erittäin perusteltua.
Lajien esiintymiä on jonkin verran valtion talousmetsissä ja suojelualueilla, erityisesti yksityisillä
suojelualueilla, lähinnä Etelä-Suomessa. Suojelualueilta on muutamia. Näiden lajien
kiinteistönomistajaa velvoittavan hävittämiskynnyksen tulisi olla matalalla, koska lajit aiheuttavat
uhkaa terveydelle ja rajoittavat virkistyskäyttöä.
3 (3)
Täplärapu (Pacifastacus leniusculus)
Metsähallitus kannattaa täpläravun sisällyttämistä vieraslajiluetteloon
täytäntöönpanoehdotukseen kirjattujen ehtojen mukaisesti tarkennettuna:
Ehdoissa todetaan, että Suomelle on tärkeää, että täpläravun pyyntiä ja käyttöä voidaan Suomessa
jatkaa. Siksi Suomi pitää välttämättömänä, että haitallisten vieraslajien hallintatoimenpiteinä
voidaan komission ehdotuksen mukaisesti käyttää myös kalastusta ja ansapyyntiä sekä mitä
tahansa muuta poistamistapaa kulutus- ja myyntitarkoituksessa. Suomelle on lisäksi tärkeää, että
täytäntöönpanoasetus mahdollistaa täplärapujen kuljetuksen, varastoinnin ja myynnin myös
elävinä ja että näitä hallintatoimenpiteitä voidaan jatkaa niin kauan, kuin se on tarpeellista.
Ehdotetulla lisäyksellä täpläravun kaupallinen myyntitoiminta voisi jatkua. Jos tämä ei ole
mahdollista, romahtaa Suomen kaupallinen raputalous ja täplärapu jatkaa leviämistään. Tämä ei
ole olisi minkään tahon etu.
Täpläravun sisältyminen EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon tarkoittaa kuitenkin sitä, ettei
täplärapua saa enää istuttaa uusiin vesistöihin. Täplärapuja ei saa myöskään myydä elävinä toisiin
EU-maihin. Metsähallituksen mielestä täpläravun istutuskielto uusiin vesistöihin on erittäin
kannatettavaa. Metsähallitus ei ole istuttanut valtion vesiin täplärapua ja eikä tule niin myöskään
tekemään. Nykyisin täpläravun istutuksia on rajoitettu pääosin Etelä-Suomen alueelle, mutta
laittomia ja luvattomia istutuksia tapahtuu kuitenkin koko ajan pohjoisempana, joten asetuksen
vaatimalle tasolle pääseminen edellyttää eri tahojen ja yksityistenhenkilöiden ohjeistusta sekä
laajaa valistus- ja viestintätyötä.
Täplärapu on kansallisessa vieraslajistrategiassa todettu haitalliseksi, ennen kaikkea rapuruton
levittämisen takia. Täpläravun mukana leviävä rapurutto hävittää alkuperäisiä jokirapukantoja ja
täplärapu muodostaa helposti luonnossa lisääntyvät kannat. Täpläravun levitessä vesistöön on
jokirapu käytännössä menetetty.
Villasaksirapu (Eriocheir sinensis)
Metsähallituksella ei ole huomautettavaa lajin sisällyttämisestä luetteloon.
Villasaksirapu on taskurapulaji, jota tavataan Suomesta muutamia yksilöitä vuosittain Itämerestä
ja muutama havainto on sisävesistäkin. Tiedot perustuvat kalastajien ilmoituksiin verkoista
löytyneistä ravuista. Laji ei pysty lisääntymään alhaisessa suolapitoisuudessa ja lähimmät
lisääntymisalueet ovat läntisellä Itämerellä. Metsähallituksen meri- ja sisävesi- sekä muissa
inventoinneissa vastaan tulevat havainnot lajista tallennetaan seurannan tarpeisiin.