Pohjois-Espoon luonnon
POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015 – 2025 Espoon kaupunki Teknisen keskuksen julkaisusarja 3/2015 Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmia 2/2015 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 Päivämäärä Laatija Ohjausryhmä 12.6.2015 Heikki Surakka, Mervi Kokkila, Emilia Saarivuo, Emilia Horttanainen, Antti Miettinen, Riina Känkänen, Juha Kiiski, Laura Lehtovuori, Eevaliisa Härö Tiina Peippo, tekninen keskus, Espoon kaupunki Tia Lähteenmäki, ympäristökeskus, Espoon kaupunki Tryggve Gestrin, kaupunginmuseo, Espoon kaupunki Tapio Taskinen, liikuntapalvelut, Espoon kaupunki Mikla Koivunen, kaupunkisuunnittelukeskus, Espoon kaupunki Aino Aspiala, kaupunkisuunnittelukeskus, Espoon kaupunki Tanja Hämäläinen, kaupunkisuunnittelukeskus, Espoon kaupunki Jyrki Vaittinen, Espoon Kaupunkitekniikka -liikelaitos, Luonnonhoito Raportin valokuvat: Ramboll (Emilia Horttanainen ja Heikki Surakka) ja Otso metsäpalvelut (Calle Dahlberg) Taustakartat: Espoon kaupunki, CGI/MML Kannen kuva: Pohjois-Espoon kulttuurimaisemaa elokuussa 2014 Ramboll Säterinkatu 6 PL 25 02601 ESPOO P +358 20 755 611 F +358 20 755 6201 www.ramboll.fi POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 SISÄLTÖ 1. 2. 3. 3.1 3.2 3.3 3.4 3.5 4. 4.1 4.2 4.3 4.4 4.5 4.5.1 4.5.2 4.5.3 4.5.4 4.6 4.6.1 4.6.2 4.6.3 4.6.4 4.7 4.8 4.9 5. 6. 7. 7.1 7.2 7.3 7.4 7.4.1 7.4.2 7.4.3 8. 9. 10. Johdanto Suunnittelun lähtökohdat ja tavoitteet Suunnittelussa käytetyt menetelmät Yleistä suunnitteluprosessista Vuorovaikutus Lähtöaineistot Maastoinventointi Suunnitelman kokoaminen Suunnittelualue Maa- ja kallioperä, kasvillisuusvyöhyke ja vesistöt Kasvupaikat ja puustotiedot Niityt ja muut avoimet alueet Kirjanpainaja ja metsätuhot Luontoarvot Luonnon monimuotoisuuden huomioiminen Espoossa Tiedossa olevat luonnon arvokohteet Liito-oravat ja lepakot Ekologiset yhteydet Maisema ja kulttuuriympäristö Pohjois-Espoon kulttuurimaiseman piirteitä Arvokkaat maisema-alueet ja rakennetut kulttuuriympäristöt Kiinteät muinaisjäännökset Perinnemaisemat Virkistyskäyttö Koulu- ja päiväkotimetsät Maankäyttö ja kaavoitus Asukkailta saatu palaute METSO-kartoituksen tulokset Hoito suunnittelualueella Viheralueiden hoitoluokitus suunnittelualueella Viheralueiden hoidon yleiset periaatteet eri hoitoluokissa Toimenpiteiden määritelmät Hakkuu- ja hoitotyöehdotukset Yleistä Toimenpiteiden periaatteista muutamissa erityiskohteissa Yhteenveto hakkuu- ja metsänhoitotöistä Toimenpiteiden kustannusarviot Johtopäätökset ja jatkotoimenpiteet Lähteet 1 3 4 4 4 5 5 6 7 7 12 16 17 20 22 23 23 25 28 28 28 31 32 33 35 35 37 38 40 40 42 44 45 45 47 47 49 50 51 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 LIITTEET KARTAT: Liite 1: Metsikkökuviointi, alueittain 18 karttaa A-R Liite 2: Hoitoluokat Liite 3: Metsikön kehitysluokat Liite 4: Kasvupaikkatyypit Liite 5: Pääpuulajit Liite 6: Puuston ikäluokat Liite 7: Puuston runkotilavuus Liite 8: Maaston kuluneisuus Liite 9: Hoitotyöt, alueittain 18 karttaa A-R Liite 10: Hakkuuehdotukset, alueittain 18 karttaa A-R Liite 11: METSO-kohteet TAULUKOT: Liite 12: Kuvioluettelot, lohkoittain 8 kuvioluetteloa A-H Liite 13: Kooste arvokkaista luontokohteista Liite 14: Kooste rakennetun kulttuuriympäristön kohteista, kulttuurimaisemakohteista, perinnemaisemista ja muinaisjäännöksistä MAISEMATYÖLUVAN TARPEEN ARVIOINTI: Liite 15: Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen maisematyöluvan tarpeen arviointi; Pohjois-Espoon luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 1. JOHDANTO Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmat ovat alueittain laadittuja Espoon kaupungin luonnonmukaisten viheralueiden hoidon suunnitelmia. Luonnonmukaisiksi viheralueiksi luetaan Espoossa metsät, niityt ja pellot. Suunnitelmat sisältävät mm. tietoja suunnittelualueen historiasta, nykytilasta ja kuviokohtaiset toimenpideohjeet kymmenen vuoden jaksolle. Tämä luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma on laadittu Pohjois-Espooseen. Suunnittelualue kattaa Espoon kaupungin omistamat metsät ja niityt Kehä III:n pohjoispuolella lukuun ottamatta luonnonsuojelualueita. Suunnittelualueen pinta-ala on noin 2500 hehtaaria. Suunnittelualue on esitetty kuvassa 2. Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelman laadinnan yhteydessä suunnittelualueelta on kartoitettu Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman mukaiset METSO-kohteet. Suunnitelman on laatinut Ramboll, jossa työryhmään ovat kuuluneet Heikki Surakka, Mervi Kokkila, Emilia Saarivuo, Emilia Horttanainen, Antti Miettinen, Riina Känkänen, Juha Kiiski, Laura Lehtovuori ja Eevaliisa Härö. Alikonsulttina on toiminut Otso metsäpalvelut, joka on vastannut maastomittauksista alustavine toimenpide-ehdotuksineen ja METSO-kartoituksesta. Espoon kaupungilla työtä on ohjannut ohjausryhmä. Hankkeen projektipäällikkönä ja ohjausryhmän vetäjänä on toiminut metsänhoitaja Tiina Peippo Teknisestä keskuksesta. Ohjausryhmään ovat kuuluneet Tia Lähteenmäki (Ympäristökeskus), Tryggve Gestrin (Kaupunginmuseo), Tapio Taskinen (Liikuntapalvelut), Mikla Koivunen, Aino Aspiala, Tanja Hämäläinen (Kaupunkisuunnittelukeskus) ja Jyrki Vaittinen (Espoon Kaupunkitekniikka -liikelaitos, Luonnonhoito). Suunnitelmaa on kommentoinut myös maisema-arkkitehti Leena Ihalainen Teknisestä keskuksesta. Suunnittelutyön aikana arvokasta palautetta ja täydennyksiä suunnitelmaan on saatu alueen asukkailta, asukasyhdistyksiltä ja luontojärjestöiltä. Kuva 1. Maaseutumaisemaa Pakankylästä 1 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 Kuva 2. Suunnittelualue Pohjois-Espoossa Kehä III:n pohjoispuolella 2 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 2. SUUNNITTELUN LÄHTÖKOHDAT JA TAVOITTEET Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmat laaditaan Espoon luonnonhoidon tavoitteiden ja aluetta koskevien kaavamääräysten mukaisesti. Espoolaisen luonnonhoidon toimintamallin (Espoon kaupunki 2006) mukaan luonnonhoidon lähtökohtina Espoon kaupungilla ovat pitkäaikaisen ja lisääntyvän käytön edellyttämät vaatimukset, luonto, maisema, paikan omaleimaisuus, kulttuurihistorialliset arvot ja asukkaiden kanssa käyty vuoropuhelu. Luonnonhoidon tavoitteena on: · turvata taajamametsien elinvoimaisuus ja kestävyys sekä turvata luonnon arvokohteiden ja lähiluontokohteiden säilyminen, · säilyttää ja korostaa eri alueiden omaleimaisuutta, monimuotoisuutta ja identiteettiä, · parantaa Espoon maisemakuvaa sekä turvata avointen kulttuurimaisemien ja metsäisten alueiden tulevaisuus, · vahvistaa Espoon metsien hemiboreaalisia ominaispiirteitä sellaisilla alueilla, joilla jalopuut menestyvät luontaisestikin, · kehittää metsistä lajistoltaan monipuolisia, jolloin ne kestävät muuttuvia olosuhteita paremmin sekä · huomioida erilaiset viheralueiden käyttäjäryhmät. Perustan tämän suunnitelman tavoitteiksi muodostavat em. luonnonhoidon toimintamalli, sen yksityiskohtaiset työohjeet sekä metsiä koskeva lainsäädäntö. Muita työlle asetettuja tavoitteita ja lähtökohtia ovat: · valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet · vuorovaikutteisuus · meneillään oleva Pohjois- ja Keski-Espoon yleiskaavatyö (POKE) · asemakaavamääräykset · Espoon luonnon monimuotoisuuden suojelun toimenpideohjelma (LUMO) · lisärakentaminen Pohjois-Espoossa ja sitä koskien tarpeet metsien valmennushakkuille · liito-oravat ja niiden elinympäristöjen suojelu · kirjanpainajatuhojen mahdollisen leviämisen hallinta · suojelualueiden reuna-alueiden huomioonottaminen · kulttuuri- ja perinneympäristöjen ja muinaismuistoalueiden huomioonottaminen. 3 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 3. SUUNNITTELUSSA KÄYTETYT MENETELMÄT 3.1 Yleistä suunnitteluprosessista Suunnitelma on laadittu konsulttityönä Espoon kaupungin ohjausryhmän alaisuudessa. Laajan, eri kaupungin virastot kattavan ohjausryhmän työ on käsittänyt useita kokouksia, maastokäyntejä, suunnitelman kommentointia suunnittelutyön eri vaiheissa ja vuorovaikutusprosessin eri vaiheineen. Suunnittelutyö aloitettiin lähtötietojen kokoamisella ja työn tavoitteiden määrittämisellä keväällä 2014. Suunnittelualue inventoitiin maastotyönä kesällä ja syksyllä 2014. Suunnitelmaluonnoksen laadinta aloitettiin kesällä 2014 ja suunnittelutyö on jatkunut eri luonnos- ja kommentointivaiheineen alkukesään 2015 saakka, jolloin valmis suunnitelma on viety Espoon kaupungin päätöksentekoon. Vuorovaikutuksen osalta keskeiset vaiheet on käyty läpi talven ja kevään 2015 aikana. Seuraavissa luvuissa kuvataan tarkemmin suunnittelutyön keskeisiä osia. 3.2 Vuorovaikutus Suunnitelma on laadittu vuorovaikutteisesti Espoon kaupungin eri virastojen, asukkaiden ja muiden sidosryhmien kanssa. Suunnittelutyön aluksi laadittiin vuorovaikutussuunnitelma, johon koottiin hankkeen vuorovaikutuksen kannalta keskeiset teemat: hankkeesta tiedottaminen, asukastilaisuudet, kirjallisen palautteen anto, karttapalautepalvelu ja sidosryhmätilaisuus. Kooste hankkeen aikana saadusta palautteesta on esitetty luvussa 5. Tiedottaminen Hankkeesta tiedotettiin kaupungin verkkosivuilla, valtakunnallisissa ja paikallisissa sanomalehdissä sekä suoraan alueella toimiville tahoille, kuten asukasyhdistyksille, kouluille, päiväkodeille, harrasteryhmille ja muille järjestöille. Asukastilaisuudet ja muu asukaspalaute Suunnitelmasta pidettiin kaksi asukastilaisuutta, jotka oli suunnattu paikallisille asukkaille ja eri yhdistysten edustajille. Tilaisuudet olivat kaikille avoimia ja niiden ajankohdista ja paikoista ilmoitettiin kaupungin verkkosivuilla sekä valtakunnallisissa ja paikallisissa lehdissä. Ensimmäinen asukastilaisuus pidettiin Espoon kaupungin teknisessä keskuksessa 28.1.2015. Toinen tilaisuus pidettiin Kalajärven koululla 5.2.2015. Kuntalaisilla ja sidosryhmillä oli mahdollisuus antaa palautetta suunnitelmaluonnoksesta yhteensä yhden kuukauden ajan. Karttapalautekysely Hanketta varten perustettiin karttapalautekysely verkkoon, jossa kiinnostuneet saivat mahdollisuuden selata suunnittelualueen tietoja karttapohjalla ja antaa halutessaan palautetta metsäkuviokohtaisesti. Karttapalautejärjestelmässä oli katsottavissa kunkin metsäkuvion lyhyt yleisluonnehdinta ja toimenpide-ehdotukset. Karttapalautekysely toteutettiin Rambollin karttapalautejärjestelmällä. Karttapalautekysely oli auki verkossa palautteenantoajan eli yhden kuukauden ajan. Sidosryhmätilaisuus Suunnitelmasta pidettiin sidosryhmätilaisuus 23.4.2015 niiden yhdistysten tai järjestöjen kanssa, jotka olivat antaneet kirjallista palautetta suunnitelmaan. Tilaisuudessa esiteltiin suunnitelmaluonnoksessa palautteen myötä muutetut hoitotoimenpiteet ja keskusteltiin suunnitelmasta. 4 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 3.3 Lähtöaineistot Keskeisenä lähtöaineistona ja maastoinventoinnin tukena on ollut aiempi Espoon kaupungin metsäsuunnitteluaineisto valtaosalle (noin 1700 ha) suunnittelualueesta. Alueen yleis- ja asemakaavatiedoista on keskitytty voimassaolevien asemakaavojen määräyksiin ja niiden yhteensovittamiseen luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelman kanssa. Tiedot arvokkaista luontokohteista ja liito-oravista ovat olleet paikkatietomuodossa suunnitelman lähtöaineistona. Kirjallista aineistoa on ollut lisäksi mm. ekologisista yhteyksistä ja arvokkaista luontokohteista. Alueelle laaditut luontoselvitykset ovat toimineet myös pohjana suunnittelulle. Tiedot luonnonsuojelukohteista on hankittu ympäristöhallinnon OIVA-palvelusta. Maiseman piirteitä ja arvoja on tarkasteltu kahdella maastokäynnillä kesällä ja syksyllä sekä kirjallisista aineistoista ja paikkatietoaineistoista. Kulttuuriympäristöä koskevaa tietoa on kerätty Museoviraston rekistereistä, maakunnallisesta kulttuurimaisemaselvityksestä sekä paikallisista selvityksistä. Tietoja nykyisistä ja suunnitelluista ulkoilureiteistä on hyödynnetty suunnitelman laadinnassa. Lisäksi suunnitelman laadinnassa on käytetty julkisesti saatavilla olevia Maanmittauslaitoksen ja GTK:n aineistoja, taustakartta-aineistoa ja ilmakuva-aineistoa. 3.4 Maastoinventointi Suunnittelualue inventoitiin kesä-marraskuun välisenä aikana vuonna 2014. Inventointityön suoritti kaksi kokenutta metsäsuunnittelijaa. Inventointityössä käytettiin maastotallentimia ja Tforest-metsäsuunnitteluohjelmistoa. Metsät ja niityt jaettiin alustaviin kuvioihin aiemman suunnittelutiedon ja ilmakuvien perusteella. Maastossa tarkistettiin kuviorajat ja selvitettiin metsikkökuvioiden perustiedot, kuten kasvupaikkatyyppi ja kehitysluokka. Puusto mitattiin ositteittain eli puulajeittain ja puustojaksoittain (vallitseva jakso, alikasvos tai ylispuusto). Puusto-ositteille mitattiin tai arvioitiin ikä, pohjapinta-ala tai runkoluku, keskiläpimitta ja keskipituus. Maaston kuluneisuus ja roskaantuneisuus selvitettiin kuvioittain. Kuvioille annettiin lyhyt sanallinen kuvaus ja maastossa määritettiin alustavat toimenpide-ehdotukset ja toimenpiteiden toteuttamisajankohdat. Maastoinventoinnin yhteydessä kuvioilta otettiin valokuvia. Suunnittelualueen metsikkökuvioille tehtiin METSO-kartoitus. METSO-ohjelma on perustettu Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden turvaamiseksi ja ohjelman toteutus perustuu vapaaehtoisuuteen perustuviin suojelukeinoihin. Hanketta varten laadittujen luonnontieteellisten valintaperusteiden tarkoituksena on tunnistaa metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet. Ohjelman alkuperäisen tarkoituksen lisäksi luonnontieteellistä luokitusta voidaan käyttää mm. kaavoituksen ja muun maankäytön suunnittelun ja toteutuksen tukena. Maastoinventoinneissa METSO-kartoitus ja luokittelu toteutettiin metsäsuunnittelun maastotyöoppaan (Tapio 2009) ja metsänhoidon suunnitelmalomakkeen (Metsäkeskus 2012) ohjeiden mukaisesti, jotka edelleen pohjautuvat METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet – julkaisussa (Suomen ympäristö 2008) annettuihin ohjeisiin. Kultakin vaadittavat METSOohjelman kriteerit täyttävältä metsikkökuviolta kirjattiin ylös elinympäristötyyppi, elinympäristön rakennepiirre/-piirteet sekä arvoluokka (I–III). 5 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 3.5 Suunnitelman kokoaminen Maastossa kerätty inventointitieto ja suunnitteluprosessin aikana annetut metsäkuviokohtaiset toimenpide-ehdotukset koostettiin suunnitelmaksi useiden luonnos- ja ohjausryhmän kommentointivaiheiden tuloksena. Maastossa annettuja alustavia toimenpide-ehdotuksia tarkistettiin ja täsmennettiin muun aluetta koskevan lähtöaineiston perusteella ottaen huomioon myös suunnittelualuetta ja suunnitelmaa koskevat laajemmat tavoitteet (ks. luku 2). Suunnitelman laadinnassa käytettiin paikkatietomenetelmiä lähtöaineistojen yhdistämiseen ja analysointiin. Ohjausryhmä teki keskeisiin kohteisiin myös maastotarkistuksia. Asukastilaisuuksissa saatu palaute, kirjallinen palaute, karttapalautekyselyn kautta saatu palaute ja sidosryhmätilaisuuden keskustelut ovat vaikuttaneet suuresti suunnitelman laadintaan yleisellä ja yksityiskohtaisella (metsäkuvio-) tasolla. 6 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 4. SUUNNITTELUALUE 4.1 Maa- ja kallioperä, kasvillisuusvyöhyke ja vesistöt Pohjois-Espoon kallio- ja maaperää sekä topografiaa luonnehtivat itä- ja pohjoisosan kallioiset ja ohuen moreenikerroksen alueet sekä Bodominjärven itä- ja pohjoispuoliset alavat saviset laaksot kallioselänteineen. Kallioperän rikkonaisuus näkyy korkokuvakartoissa erityisesti alueen länsiosassa jyrkkärinteisinä ruhjeina, joiden väliin jää ohuen moreenikerroksen alueita sekä pääosin varsin kapeita savisia murroslaaksoja. Paikoin murroslaaksoissa on pienialaisia turvekerrostumia. Suunnittelualueen länsiosassa kivilajina on Geologian tutkimuskeskuksen kallioperäkartan (1:200 000) mukaan mikrokliinigranitti ja Bodominjärven itä- ja koillispuolella Bodomin rapakivigraniitti. Näiden väliin työntyy kapeana kärkenä granodioriittialue. Länsi- ja pohjoisosan mikrokliinigranitti- ja granodioriittialueilla kallioperästä liukenee varsin vähän ravinteita, minkä vuoksi kasvillisuus on suhteessa karumpaa kuin muualla (Petrell 2006). Rapakivigraniitissa on sen sijaan päämineraalina myös biotiittia, joka on kasvillisuuden näkökulmasta mm. kaliumin ja magnesiumin lähde. Pintamaalajijakauma suunnittelualueella Geologian tutkimuskeskuksen maaperäkartan (1:20 000) mukaan on esitetty taulukossa 1 ja kuvassa 3. Taulukko 1. Pintamaalajijakauma suunnittelualueella Maalaji Hiekka (Hk) Hiekkamoreeni (HkMr) Kalliomaa (Ka) Karkea hieta (KHt) Hieno hieta (HHt) Liejusavi / lieju (LjSa /Lj) Rahkaturve (St) Saraturve (Ct) Hiesu (Hs) Savi (Sa) Täytemaa Kartoittamaton ym. % 1,3 14,3 52,0 1,1 0,6 1,5 3,9 5,0 0,2 18,9 1,0 0,2 Suunnittelualueen pinta-alasta avokallioiden ja alle metrin maakerroksen verhoamien kallioalueiden osuus on hieman yli puolet. Hiekkamoreenia esiintyy maaperän pintamaalajina 14 %:lla ja savea 19 %:lla suunnittelualueesta. Suunnittelualueen pinta-alasta 9 %:a on pintamaalajiltaan turvetta. Suunnittelualueen korkeimmat kalliohuiput (n. 105 m mpy) kohoavat Kattilajärven etelä- ja Velskolan Pitkäjärven länsipuolella. Korkeita järviylängön alueita on myös Nuuksion Pitkäjärven seudulla. Alavinta on puolestaan Gumbölen seudulla sekä Röylän ja Bodominjärven lähialueella, jossa maanpinnan korkeusasema on maanmittauslaitoksen laserkeilausaineiston mukaan n. 8,5 m mpy. Rinnekaltevuus vaikuttaa mm. metsänhoitotöiden ja puunkorjuun toteutukseen. Kuvassa 5 suunnittelualueen maaston rinnekaltevuus on luokiteltu puutavaran metsäkuljetuksen kannalta kriittisten rinnekaltevuusarvojen mukaan. Puutavaran metsäkuljetuksessa kuormatraktorin ajouran sivukaltevuuden ei tulisi ylittää 10° ja pitkittäiskaltevuuden 25°. Rinnekaltevuus on selkeästi hoito- ja korjuutyötä vaikeuttava tekijä erityisesti Espoon keskuksen länsi- ja luoteispuolella sekä Nuuksioon ja Velskolan Pitkäjärvelle ulottuvalla jyrkkärinteisten kallioselänteiden alueella. Näillä alueilla ei usein kuitenkaan ole tarvetta toimenpiteille, varsinkin jos on kyse kalliomänniköistä. Pienipiirteistä jyrkkärinteisyyttä on myös mm. Kalajärven ja Lahnuksen suunnalla. 7 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 Kuva 3. Suunnittelualueen pintamaalaji Geologian tutkimuskeskuksen maaperäaineiston (1:20 000) mukaan 8 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 Espoon metsät kuuluvat hemiboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen (Ib), jolla menestyvät luontaisesti mm. tammi sekä monet vaateliaat lehtimetsien lajit. Ilmastollisesti maaston kohoamisella rannikolta sisämaan suuntaan (ns. rannikkoefekti) on huomattava vaikutus sateisiin esimerkiksi Nuuksion järviylängön alueella, joka on Lohjanharjun ohella keskimäärin maamme sateisinta aluetta. Nupurissa on myös mitattu maamme suurin vuotuinen sademäärä 1109 mm v. 1981. (Kersalo ja Pirinen (toim.) 2009) Vesistöjen osalta suunnittelualueen länsiosa kuuluu Mankinjoen vesistöalueeseen, itäosa Espoonjoen vesistöalueeseen ja pohjoisosa Lakistonjoen vesistöalueeseen. Mankinjoen vesistöalue muodostuu kahdesta päävirtausreitistä: Mankinjoesta ja Gumbölenjoesta. Myös Espoonjoen vesistöalue muodostuu kahdesta päävirtausreitistä: pohjoisesta Bodominjärven kautta laskevasta Glimsinjoesta ja idästä Pitkäjärven suunnasta tulevasta Glomsinjoesta. Sekä Mankin- että Espoonjoen vesistöalueiden purkupaikat ovat Espoonlahden pohjukassa. Lakistonjoen vesistöalue puolestaan laskee pohjoiseen ja on osa Vantaanjoen vesistöaluetta. (Espoon kaupunki 2011) Kuva 4. Espoossa on lähes sata järveä ja lampea, joista suurin osa sijaitsee Pohjois-Espoossa Espoon virtavedet on kartoitettu Espoon virtavesiselvityksessä v. 2008 (Janatuinen, 2008). Selvityksessä määritettiin 38 suojelualueiden ulkopuolista virtavesikohdetta, joilla on erityisiä luonnonarvoja. Arvokohteet keskittyvät erityisesti länsi- ja pohjoisosiin Mankinjoen, Gumbölenjoen ja Nuuksion Myllypuron jokireiteillä sekä Glimsin- ja Glomsinjoelle ja niiden latvapuroihin. (Espoon kaupunki 2011) 9 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 Kuva 5. Suunnittelualueen rinnekaltevuus Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineistosta tuotetun korkeusmallin mukaan 10 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 Kuva 6. Suunnittelualueen pää- ja sivuvedenjakajat sekä pääuomat SYKE:n aineiston mukaan 11 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 4.2 Kasvupaikat ja puustotiedot Tässä luvussa kuvataan keskeisiä puusto- ja kasvupaikkatunnuksia suunnittelualueen metsistä. Liitteissä 3–8 on esitetty vastaavat tunnukset karttamuodossa. Suunnittelualueen kokonaispinta-ala on 2478 ha, josta metsäksi luettava pinta-ala on 2328 ha (sisältää metsä-, kitu- ja joutomaan). Tarkemmat tiedot suunnittelualueen eri ryhmiin luokitelluista pinta-aloista on taulukossa 2. Taulukko 2. Eri maankäyttömuotojen pinta-alat suunnittelualueella Maankäyttö Metsä Metsämaa (puuston kasvu vähintään 1 m3/ha/v) Kitumaa (puuston kasvu 0,1-1 m3/ha/v) Joutomaa (puuston kasvu alle 0,1 m3/ha/v) Niityt, pellot ja muut avoimet alueet Muu maa ha 2328 2026 282 21 86 64 % 94 82 11 1 3 3 Yhteensä 2478 100 Suunnittelualueesta kangasmaata tai kalliota on 90 % ja soita 10 %. Yleisin kangasmaan metsätyyppi on tuore kangas, jota on noin 37 % suunnittelualueen pinta-alasta (kuva 7). Lehtomaista ja kuivahkoa kangasta on suunnilleen yhtä paljon, kumpaakin noin 18–19 % pinta-alasta. Huomattavaa on kallioalueiden suhteellisen runsas osuus, 12 % pinta-alasta. Rämeitä on 5 % ja korpia 4 %. Avosoita on suunnittelualueella hyvin vähän, yhteensä noin 7,5 hehtaaria. Suunnittelualueen itäosassa kuivemmat kasvupaikkatyypit tai niitä ravinteisuudeltaan vastaavat turvemaat ovat yleisempiä kuin muualla suunnittelualueella (ks. liite 4). Alueen vähälukuisia lehtoalueita on erityisesti suunnittelualueen keskiosissa, mm. Bodominjärven pohjoisrannalla. Suunnittelualueen koillisosassa sijaitsee laajempia yhtenäisiä lehtomaisen kankaan alueita. Kallioalueita on tasaisesti läpi suunnittelualueen. Metsätyyppi (% pinta-alasta) % 40 35 30 25 20 15 10 5 0 Kuva 7. Metsätyyppien jakauma suunnittelualueella Mänty on yleisin puulaji suunnittelualueella. Sitä on 39 % puuston runkotilavuudesta ja pääpuulajina se on noin puolella kuvioista (kuvat 9 ja 10). Kuusta on puuston runkotilavuudesta noin kolmannes, mutta pääpuulajina se on alle 30 %:lla kuvioista. Raudus- ja hieskoivua on noin viidennes puuston runkotilavuudesta. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että alueelle on istutettu vierasperäisistä havupuista ainakin kontortamäntyä, serbiankuusta ja lehtikuusta. 12 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 Kuva 8. Mänty on yleisin puulaji suunnittelualueella puuston runkotilavuudesta laskettuna Suunnittelualueella mänty ja kuusi vaihtelevat pääpuulajina tasaisesti lukuun ottamatta suunnittelualueen itäosaa, jossa mänty on pääsääntöisesti yleisin puulaji (ks. liite 5). Lehtipuuvaltaisia metsiä on enemmän alueen keskiosissa, mm. Bodominjärven ja Nupurinjärven ympärillä. Puulaji (% tilavuudesta) 45 40 35 30 % 25 20 15 10 5 0 Mänty Kuusi Koivu Muu Kuva 9. Puulajijakauma suunnittelualueella (% tilavuudesta) 13 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 Kuvion pääpuulaji (% pinta-alasta) 60 50 40 % 30 20 10 0 Kuva 10. Pääpuulaji suunnittelualueella Puuston runkotilavuus suunnittelualueella on 360 012 m3, joten puuston keskimääräinen runkotilavuus on suhteellisen suuri eli 155 m3/ha metsäksi luettavalla alueella. Puuston määrä vaihtelee melko tasaisesti suunnittelualueella. Ehkä huomionarvoista on runsaspuustoisten, tilavuudeltaan yli 300 m3/ha:n kuvioiden runsas määrä (ks. liite 7). Vähiten niitä on suunnittelualueen itäosassa. Puuston ikäjakaumaltaan suunnittelualue on yllättävänkin tasainen (kuva 11). Tosin vanhempia metsiä on tavanomaista enemmän, eli yli 80-vuotiaita yli 40 % ja yli 100-vuotiaitakin vielä lähes viidennes. Vanhimmat metsät ovat lähes poikkeuksetta kalliomänniköitä tai muita kuivemman kasvupaikan männiköitä. Liitteessä 6 on esitetty metsien ikä kuvioittain puuston keskimääräisen iän mukaan. Kuvion keski-ikä (% pinta-alasta) 18 16 14 12 % 10 8 6 4 2 0 0-20 20-40 40-60 60-80 80-100 100-120 120-140 140- Kuva 11. Ikäjakauma suunnittelualueella Kehitysluokaltaan metsistä kaksi kolmasosaa (67 %) on uudistuskypsiksi tai varttuneiksi metsiksi luokiteltuja metsiä (kuva 12). Taimikoiden ja ylispuustoisten taimikoiden osuus on yhteensä noin 15 %. Alle 1,3 m pitkien taimikoiden ja aukeiden alueiden osuus jää erittäin pieneksi. Liitteessä 3 on esitetty kehitysluokat kuvioittain. 14 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 Kehitysluokka (% pinta-alasta) % 40 35 30 25 20 15 10 5 0 Kuva 12. Kehitysluokkajakauma suunnittelualueella Suunnittelualueen metsien maapohjasta kuluneeksi on luokiteltu reilu 100 ha eli 4,6 % metsäksi luettavasta alasta. Laajimmat kuluneet alueet sijaitsevat Kulmakorven ja Ämmässuon ympäristössä erilaisesta harrastustoiminnasta, mm. motocross-ajosta johtuen (ks. liite 8). Kuva 13. Kulunutta maastoa Myllyjärven rannalla 15 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 4.3 Niityt ja muut avoimet alueet Suunnittelualueella on metsäkuvioiden lomassa niittymäisiä avoimia ja puoliavoimia kuvioita. Suuri osa näistä on kesantoja tai viljelystä pois jääneitä peltoja, joista osa on jo metsittymisen alussa. Joukossa on myös joitakin käytössä olevia laitumia. Suunnittelualueen halki kulkevassa voimajohtokäytävässä on avoimia, niittymäisiä jaksoja. Niittyjen tai muiden avoimien alueiden yhteispinta-ala on noin 86 hehtaaria. Lisäksi muita vähäpuustoisia alueita on noin 49 hehtaaria. Niityt ja niihin rinnastettavat avoimet kuviot monipuolistavat maisemaa ja lajistoa. Avoimet metsän rajaamat aukiot tuovat vaihtelua ja rytmitystä virkistysreittien maisematiloihin ja niiden reunoilla on lämpimiä levähdyspaikkoja. Maisemallista merkitystä on erityisesti niillä avoimilla alueilla, jotka rajoittuvat vesistöön sekä näkyvillä paikoilla ja kulkureittien varrella sijaitsevilla niityillä. Metsän reunat ovat monien eläinten suosimia reittejä ja niillä lajirunsaus on suurin. Arvokkaiksi kulttuurimaisemiksi ja perinneympäristöiksi luokitellut avoimet alueet on esitelty tarkemmin luvussa 4.6. Kuva 14. Niityt ja muut avoimet alueet tuovat vaihtelua maisemaan Niityt ja muut avoimet alueet näkyvät hoitoluokkakartassa (liite 2) punaisen sävyillä. Espoon kaupungilla käytetyt niittyjen ja avoimien alueiden hoitoluokat ovat B1 (maisemapelto), B3 (maisemaniitty- ja laidunalue), B4 (avoin alue ja näkymä) ja B5 (arvoniitty). Hoitoluokat on esitelty luvussa 7.1. 16 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 4.4 Kirjanpainaja ja metsätuhot Hyönteisten vuosittain aiheuttamat metsätuhomäärät ovat pieniä verrattuna esimerkiksi lumen, sienten ja selkärankaisten aiheuttamiin metsätuhomääriin. Hyönteistuhoille on kuitenkin luonteenomaista niiden ajallinen ja paikallinen vaihtelu sekä epidemiamainen esiintyvyys. Kirjanpainaja (Ips typographus) on yksi merkittävimmistä metsätuhoja aiheuttavista hyönteisistä Suomessa. Kirjanpainajan elinkierto ja metsätuhot Kirjanpainajaa esiintyy pääasiassa kuusissa, mutta toisinaan harvinaisena myös männyissä. Suomessa kirjanpainaja on merkittävin kuusen tuholaislaji. Kirjanpainajaa esiintyy kunnoltaan heikentyneissä pystypuissa, tuoreissa tukkipinoissa, myrskynkaadoissa tai lumen murtamissa puissa. Erityisen runsaana esiintyessään laji saattaa iskeä myös terveisiin pystypuihin. Kirjanpainaja talvehtii sekä aikuisena että toukkana, mutta toukkavaiheen talvenkestävyys on huomattavasti aikuisia yksilöitä heikompi. Aikuiset yksilöt parveilevat touko-kesäkuussa, kun maan lämpötila on kohonnut noin 10 °C ja ilman lämpötila noin 20 °C. Koiraat hakeutuvat kuusipuiden kaarnan alle, nilakerrokseen, johon hakeutuvat myöhemmin myös naaraat. Naaraat munivat nilakerrokseen kaivamaansa käytävään munansa, joista myöhemmin kehittyy toukkia. Toukkien ravintona toimii puun nilakerros. Puun heikentyminen ja kuoleminen johtuu nimenomaan puun nilakerroksen tuhoutumisesta, joka vastaa veden ja ravinteiden kulkeutumisesta puunrungossa. Lajin yksilönkehityksen on todettu nopeutuvan lämpötilan kasvaessa. Kirjanpainajan esiintymistä määrittelevät ensisijaisesti sopivan, kunnoltaan heikentyneen tai kaatuneen tuoreen kuusipuun määrä sekä kevään ja kesän säätila. Tyypillisesti Suomessa on varttunut kesän aikana vain yksi kirjanpainajasukupolvi, mutta pitkän lämpimän kesän johdosta esimerkiksi 2010 tehtiin havaintoja kahden sukupolven varttumisesta saman kesän aikana. Ilmaston lämpeneminen lisää toisen sukupolven kehittymisen mahdollisuuksia, joka edelleen nostaisi tuhojen määrää. Lisäksi leudommat talvet parantavat kirjanpainajien talvesta selviytymismahdollisuuksia. Kirjanpainajan esiintymisen todennäköisyyteen vaikuttaa paitsi kesän lämpötilat laajemmin, myös metsikön lämpötilavaihtelut. Kirjanpainajien on todettu esiintyvän todennäköisemmin valoisammissa kuin tiheissä ja varjoisissa metsissä. Toisaalta tiheissä kuusivaltaisissa metsissä esiintyy enemmän lajille sopivia kunnoltaan heikentyneitä kuusia. Metsikkötasolla kirjanpainajia on todettu esiintyvän etenkin aukkopaikkojen ja metsänreunojen paahteisemmilla osilla. Kirjanpainajan aiheuttamien metsätuhojen määrä on viimeisen 10 vuoden aikana ollut aiempaa suurempi. 2010-luvulla lajin laajempaa ja runsaampaa esiintymistä selittävät myrskytuhojen suuri määrä ja lajin lisääntymiselle otolliset keskimääräistä lämpimämmät kesät. KeskiEuroopassa ja Ruotsissa laji on aiheuttanut mittavia metsätuhoja. Ilmaston lämpenemisen johdosta kirjanpainajan aiheuttamien tuhojen määrän odotetaan kasvavan Suomessa. Kesäajan lämpösumman kasvaessa ja talvien leudontuessa riski lajin epidemiamaisesta runsastumisesta kasvaa, jolloin laji saattaisi iskeä myös terveisiin kuusiin. Kirjanpainaja avainlajina Metsätaloudellisessa mielessä lajia pidetään tuholaislajina, joka pienentää taloudellisesti hyödynnettävissä olevan puun määrää, mutta metsäekosysteemin kannalta laji kuuluu mm. myrskyn, metsäpalon ja sienten kanssa niihin tekijöihin, jotka ylläpitävät metsien luontaista häiriödynamiikkaa. Kirjanpainajaa pidetään yhtenä metsien avainlajeista, joista metsien rakenteellinen ja lajistollinen monimuotoisuus on riippuvainen. Laji ylläpitää metsien luontaiselle kiertokululle ominaista sukkessiota ja lahopuujatkumoa. Kirjanpainajan esiintymiseen on kytköksissä suuri määrä muita eläimiä (140 niveljalkaislajia) ja lajin esiintymislaikuilla mm. pistiäisten ja kovakuoriaisten monimuotoisuus on todettu suureksi. 17 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 Kirjanpainaja suunnittelualueella ja lainsäädäntö Pohjois-Espoon metsäinventoinneissa metsäkuvioilta merkittiin ylös myös havainnot metsätuhoista. Valtaosalla kuusta kasvavilla kuvioilla kuusissa havaittiin joko kirjanpainajan tai muun hyönteisen aiheuttamia vaurioita (kuva 16). Mm. hyönteisten aiheuttamien metsätuhojen hillitsemiseksi on säädetty laki metsätuhojen torjunnasta, joka on voimassa yleiskaava-alueiden maa- ja metsätalouteen ja virkistyskäyttöön osoitetuilla alueilla sekä asemakaava-alueiden maa- ja metsätalouteen osoitetuilla alueilla. Laki velvoittaa poistamaan vahingoittuneet kuuset taimikkovaiheen ohittaneissa metsissä, mikäli niiden määrä ylittää 10 kuutiota/ha. Kuusen kannalta merkittävimmän tuholaisen, kirjanpainajan, tapauksessa vahingoittuneella puulla tarkoitetaan tyypillisesti tuoretta myrskyn kaatamaa tai esimerkiksi lumen murtamaa puuta. Poikkeuksen muodostavat kuitenkin metsälain 10 §:n erityisen tärkeät elinympäristöt, joilla maanomistaja voi jättää vahingoittuneita puita enemmän kuin laissa on yleisesti säädetty. Kuva 15. Kirjanpainajan vioittamaa metsää Velskolan Pitkäjärven eteläpuolella 18 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 Kuva 16. Inventoidut hyönteistuhot suunnittelualueella. Pääosa hyönteistuhoista on kirjanpainajan aiheuttamia. 19 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 4.5 Luontoarvot Pohjois-Espoon suunnittelualueella laajimmat yhtenäiset metsäalueet sijoittuvat Bodominjärven länsipuolisiin osiin ja jatkuvat pohjoiseen aina Vihdintien pohjoispuolelle saakka. Bodominjärven itäpuolella maasto on asutusalueiden ja peltojen pirstomaa ja metsäalueet ovat selvästi pienialaisempia ja pirstaloituneita. Luonnonsuojelualueet ja Natura-alueet muodostavat rikkonaisen ketjun Bodominjärven ympäristöstä pohjois-luoteissuuntaan. Vihdintien ympäristöön sijoittuu luonnonsuojelualueiden ja Natura-alueiden keskittymä, jossa alueet muodostavat toisiinsa liittyviä laajempia kokonaisuuksia (kuva 19). Luonnonsuojelualueet ja Natura-alueet eivät sisälly tämän hankkeen suunnittelualueeseen. Tavoitteena on koota tiedot muista merkittävistä luontokohteista, jotka tulee huomioida luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmassa. Entuudestaan tiedossa olevien arvokohteiden lisäksi luontoarvot ja monimuotoisuutta ylläpitävät piirteet (mm. lahopuusto) pyritään huomioimaan myös muilla alueilla, etenkin METSO-kohteilla ja muilla erityisiä monimuotoisuusarvoja omaavilla kohteilla. Kuva 17. Tervaleppävaltaista rantalehtoa 20 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 Kuva 18. Suunnittelualueen läheisyydessä sijaitsevat suojelualueet 21 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 4.5.1 Luonnon monimuotoisuuden huomioiminen Espoossa Luonnon monimuotoisuuden väheneminen on Suomessa pyritty huomioimaan mm. luonnonsuojelulain, metsälain ja vesilain mukaisia luontotyyppejä ja elinympäristöjä koskevalla lainsäädännöllä. Kansainvälisellä tasolla Suomi on yhdessä muiden EU-maiden kanssa asettanut tavoitteekseen pysäyttää luonnon monimuotoisuuden vähenemisen vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi 2010 vahvistetun Nagoyan yleissopimuksen kautta tavoitteena on estää monimuotoisuuden köyhtymistä. Espoossa laadittiin 2013 luonnon monimuotoisuuden suojelun toimenpideohjelma, jonka perustana ovat kansainväliset ja kansalliset luonnon monimuotoisuutta koskevat sopimukset ja tavoitteet. Ohjelma on jatkoa 2010 Espoon ympäristökeskuksen laatimalle Luonnon monimuotoisuuden suojelutyön perusteet ja priorisointi-arviolle. Toimenpideohjelman tavoitteina ovat Espoon alueen luonnon ominaisuuksien ja erityispiirteiden säilyttäminen sekä niiden elinympäristöjen turvaaminen, joihin kohdistuu eniten uhkia häviämiselle. Toimenpideohjelman tavoitteena on erityisesti vanhojen metsien, lehtojen, pienvesien ja suoluonnon erityispiirteiden ja ekologisten yhteyksien säilyttäminen, ei vain suojelullisin toimin, vaan myös yleisemmällä tasolla, kohteiden toimenpiteiden suunnittelun yhteydessä. Tietoja suunnittelualueen arvokkaista luontokohteista ja luontoarvoista on koottu Espoon kaupungin selvityksistä, Espoon ympäristökeskuksen tietokannoista, kaava-alueiden luontoselvityksistä sekä muista olemassa olevista selvityksistä. Myös merkittävien, lainsäädännön mukaan huomioitavien lajien esiintymisalueita käsitellään metsänhoitoon erityisesti vaikuttavan lajiston, kuten liito-oravan osalta. Arvokkaiden luonnonalueiden ja lajien lisäksi tarkastellaan ekologisen verkoston, eli laajojen yhtenäisten metsäalueiden ja niiden välisten ekologisten yhteyksien rakennetta Pohjois-Espoon alueella. Kuva 19. Liito-oravan asuttamaa metsää Blominmäessä 22 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 4.5.2 Tiedossa olevat luonnon arvokohteet Tiedossa olevat arvokkaat luontokohteet sekä arvokkaat virtavesikohteet, jotka sisältyvät osittain tai kokonaan suunnittelualueeseen taikka rajautuvat siihen, on listattu liitteessä 13 olevissa taulukoissa (13a – 13b) (Espoon arvokkaat luontokohteet 2012, Espoon virtavesiselvitys 2008, ympäristökeskuksen tietokanta). Metsäisten kohteiden lisäksi arvokkaat virtavesi-, suo- ja vesialueet ovat mukana, koska reuna-alueiden metsien käsittely vaikuttaa suuresti kohteiden luonnontilaan ja vesitasapainoon. Luontotyyppipäätöksellä jo suojeltuja kohteita ei ole esitetty taulukossa. Luontoselvitykset Espoon kaava-alueilla tehtyjen selvitysten luontokohdetietoja on koottu liitteenä olevaan taulukkoon (liite 13). Osa selvityksistä on 2000-luvun alusta ja niiden tiedot on syytä tulevaisuudessa päivittää, jotta luontokohteiden nykytila ja huomioimisen tarve voidaan arvioida. Kaikkia kaavaalueilla havaittujen luontokohteiden ja arvokkaiden lajien tarkkoja sijainteja ei ole saatavana kartta-aineistona. Listauksen perusteella voidaan kuitenkin arvioida sijaitseeko suunnittelualueeseen kuuluvilla kaava-alueilla mahdollisesti arvokkaita ja huomioitavia luontoarvoja, joiden nykytila on syytä tarkastaa ennen hoitotoimia. 4.5.3 Liito-oravat ja lepakot Liito-orava Liito-orava (Pteromys volans) on EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) ja luonnonsuojelulain 49 §:n tarkoittama laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin lukeutuvat pesäpuut ja niiden läheisyydessä sijaitsevat suojaa ja ravintoa tarjoavat puut. Myös riittävät kulkuyhteydet (latvusyhteydet) liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin tulee säästää. Liito-orava esiintyy varttuneissa kuusivaltaisissa sekametsissä, joissa on mielellään vaihtelevan ikäistä puustoa, lehtipuista järeitä haapoja sekä leppää ja koivua. Tärkeimmät elinympäristövaatimukset ovat riittävä lehtipuusto, jossa on ravintokohteiksi soveltuvia lehtipuita ja pesintään sopivia kolopuita. Liito-orava saattaa pesiä myös oravan risupesässä, pöntössä tai rakennuksessa. Liito-oravien reviirien koot ovat naarailla keskimäärin 8 ja koirailla 60 hehtaaria. Reviirillä on usein useampi ydinalue, joilla liito-orava ruokailee ja oleilee. Liito-oravalla on elinpiirillään tyypillisesti useita käytössä olevia pesiä, joissa se viettää päivät. Pesät voivat sijaita myös tärkeimpien ruokailualueiden ulkopuolella. Aikuiset liito-oravat ovat paikkauskollisia. Ne viettävät aikuisikänsä alueella, jonne ne ovat poikasvaiheessa tehdyn vaelluksen päätteeksi asettuneet. Naaraiden reviirit sijaitsevat tyypillisesti toisistaan erillään, mutta urosten reviirit voivat mennä päällekkäin ja yltää useiden naaraiden reviirien alueelle. Liito-oravan poikaset syntyvät huhti-toukokuussa ja toinen poikue voi syntyä kesäkuussa. Poikaset siirtyvät loppukesästä tai alkusyksystä uusille reviireille. Vaeltaakseen ne tarvitsevat alueiden välisiä puustoyhteyksiä. Liito-orava on viimevuosina levittäytynyt Espoossa monille alueille, jossa sitä ei ennen ole tavattu. Lajin esiintymisestä Espoon alueella on tehty viime vuosina useita selvityksiä, joiden perusteella sen nykyisestä esiintymisestä on olemassa suhteellisen hyvät tiedot (kuva 20). Tehtyjen selvitysten perusteella voidaan kuitenkin todeta lajin esiintymisen Espoossa muuttuvan jatkuvasti. Tätä taustaa vasten suunnitelman liito-oravaa koskevia tietoja ei voida pitää kattavina ja tämä tulee huomioida myös toimenpiteiden toteutusvaiheessa (mm. ajankohtaisten havaintojen tarkistus). Metsää käsiteltäessä liito-oravan pesä- ja ruokailupuut sekä riittävä suojapuusto on säilytettävä. Etelä-Espooseen tehdyssä laajassa selvityksessä liito-oravan ja maankäytön yhteensovittamiseksi on määritelty kriteerit ja tavoitteet liito-oravan huomioimiselle. Selvityksen mukaan ydinalueen, joka sisältää liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, tulee olla pinta-alaltaan vähintään noin 1 ha. Lisäksi alueiden välillä on säilytettävä puustoisia yhteyksiä. Kriittisimmät kohteet sijoittuvat kaava-alueille sekä ennestään rajallisille metsälaikuille, joiden väliset yhteydet ovat kaventuneet. 23 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 Kuva 20. Suunnittelualueella ja sen läheisyydessä sijaitsevat liito-oravahavainnot ja elinaluerajaukset 24 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 Lepakot Kaikki Suomessa esiintyvät lepakkolajit ovat EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) ja luonnonsuojelulain 49§:n tarkoittamia lajeja, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Lepakoiden päiväpiilojen ja talvehtimispaikkojen paikantaminen on usein vaikeaa. Lepakoille tärkeitä alueita kartoitetaankin paikantamalla niiden öisiä liikkeitä, joiden perusteella voidaan paikantaa niiden kannalta merkittäviä ruokailualueita ja kulkuyhteyksiä. Lepakoiden levähdys- ja lisääntymispaikat voivat olla luolissa, kallioiden, kivien ja puiden koloissa tai onkaloissa. Myös erityisesti vanhat rakennukset ovat potentiaalisia lepakoiden ja lepakkoyhdyskuntien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Lepakot liikkuvat ja ruokailevat tyypillisesti ranta-alueilla ja metsiköissä. Ne liikkuvat tiettävästi esim. metsän reunoja, joenuomia ja muita kasvillisuusalueita myöten. Vähemmän ne liikkuvat laajoilla aukeilla tai puuttomilla alueilla. Lepakoiden valonarkuudessa ja aukeiden alueiden käytössä on lajikohtaisia eroja. Esimerkiksi siippalajit karttavat avoimia alueita ja valoja, joten niistä tehdyt havainnot keskittyvät usein pimeisiin metsiköihin. Vaikkapa pohjanlepakot sietävät paremmin myös valaistuja alueita. Lepakoiden käyttämät alueet arvotetaan selvityksissä tyypillisesti luokkiin I-III. Luokka I tarkoittaa lisääntymis- ja levähdyspaikkaa. Luokka II on tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti. Luokan II alueet eivät ole lailla suojattuja, mutta Suomi on osallisena EUROBATS-sopimuksessa, jonka mukaan II-luokan alueet on huomioitava kaavoituksessa. Luokan III alueet ovat muita lepakoiden käyttämiä alueita, jotka huomioidaan mahdollisuuksien mukaan. Lepakoille tärkeitä alueita on kartoitettu lähinnä kaavahankkeiden yhteydessä, mikäli kaava-alueella on alueita, jotka vaikuttavat mahdollisesti lepakoiden kannalta merkittäviltä. Lepakoiden esiintymisestä on siksi hyvin paikallisia tietoja, eikä niiden perusteella voida tehdä yleisiä johtopäätöksiä lepakoiden ja niille merkittävien alueiden esiintymisestä Pohjois-Espoon alueella yleensä. 4.5.4 Ekologiset yhteydet Ekologinen verkosto muodostuu luonnon ydinalueista, eli laajoista metsäisistä alueista, sekä näitä laajempia alueita yhdistävistä ekologisista yhteyksistä. Ekologiset yhteydet laajempien luonnonympäristöjen välillä ovat ekologisten toimintojen, luonnon monimuotoisuuden ja lajiston elinvoimaisena säilymisen edellytys. Ne muodostuvat eläinten säännöllisesti käyttämistä kulkureiteistä, joita myöten ne voivat siirtyä soveltuvien elinalueiden välillä. Ekologiset yhteydet turvaavat lajien liikkumisen ja leviämisen mahdollisuudet ja ehkäisevät pienten populaatioiden geneettisen aineksen eriytymistä. Ekologiset yhteydet voidaan jakaa maakunnallisesti ja paikallisesti merkittäviin yhteyksiin. Maakunnallisesti merkittävät yhteydet mahdollistavat joidenkin lajien, esim. hirvieläinten, vuotuiset vaellukset ja turvaavat eläinten levittäytymismahdollisuudet. Paikallisesti arvokkaat yhteydet muodostavat soveltuvia yhteyksiä eläinten päivittäiseen liikkumiseen ja lajien levittämiseen ympäristöön. Ne voivat muodostua metsätalouden piirissä olevista tavanomaisista metsäalueista. (Lammi ja Routasuo 2012) Maakunnallisella tasolla merkittävät ekologiset yhteydet on määritetty hirvieläinten liikkeiden perusteella. Paikallisemmalla tasolla yhteydet voivat olla erityyppisiä alueella liikkuvasta lajistosta riippuen. Mikäli kaava-alueella tiedetään esiintyvän merkittävää huomioitavaa lajistoa, on niiden tarvitsemat kulkuyhteydet syytä huomioida maankäytön suunnittelussa. Esim. liito-oravalle tai lepakolle soveltuvat kulkuyhteydet ovat hyvin erityyppisiä kuin hirvieläinten tarvitsemat yhteydet. Merkittävien ekologisten yhteyksien sijoittuminen voi siis näyttää hyvin erilaiselta, riippuen siitä, mille lajille soveltuvat yhteydet ovat kyseessä. Yleisesti ottaen kuitenkin suuret väylät muodostavat merkittäviä liikkumisesteitä suurelle osalle lajeista, samoin kuin tiiviit kaupunkirakenteet. Yleisesti merkittävimmät eläinten käyttämät ekologiset yhteydet keskittyvät jokivarsiin ja lehtomaisen kankaan metsiin (Väre 2003). 25 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 Erityisesti tiiviisti rakennetuilla kaupunki- ja taajama-alueilla luonnonalueet ovat pirstoutuneita ja erillään toisistaan, jolloin niiden välisten ekologisten yhteyksien toiminta ja laatu ovat merkittävä osa verkoston toimintaa. Tällaisilla alueilla ekologiset käytävät myös kaventuvat ja heikentyvät herkästi uusien alueiden rakentamisen yhteydessä, ellei niiden säilyttämiseen kiinnitetä erityisesti huomioita. Espoon alueen ekologisia yhteyksiä on tarkasteltu mm. 2012 julkaistussa Espoon arvokkaat luontokohteet -julkaisussa (Lammi ja Routasuo 2012), sekä Espoon ympäristölautakunnan julkaisussa Ekologiset yhteydet ja viheralueverkosto Espoossa (Hirvensalo 2014). Espoon tärkeimmät luonnon ydinalueet ovat Nuuksion järviylänko sekä Espoon keskuspuisto. Erityisen tärkeää on että näiden alueiden välinen ekologinen yhteys säilytetään (Hirvensalo 2014). Kuvassa 21 on esitetty Espoon alueelta tunnistetut merkittävimmät nykytilan mukaiset maakunnalliset ekologiset yhteydet sekä hankealueella ja lähiympäristössä olevat nykytilan mukaisten maakunnallisten ekologisten yhteyksien kannalta merkittävät luonnonalueet (Hirvensalo 2014). 26 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 Kuva 21. Pohjois-Espoon tärkeimmät nykytilan mukaiset maakunnalliset ekologiset yhteydet sekä hankealueen ja sen lähiympäristön nykytilan mukaisten maakunnallisten ekologisten yhteyksien kannalta merkittävät luonnonalueet (Hirvensalo 2014). Kuvassa ei ole esitetty paikallisia ekologisia yhteyksiä eikä suunniteltuja yhteystarpeita. 27 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 4.6 Maisema ja kulttuuriympäristö 4.6.1 Pohjois-Espoon kulttuurimaiseman piirteitä Varhaisimmasta asutuksesta Pohjois-Espoossa kertovat esihistorialliset muinaisjäännökset, joista suurin osa on kivikautisia. Varhainen asutus sijoittui pääasiassa Pohjois-Espooseen Nuuksion Pitkäjärven, Bodomjärven ja Loojärven ympäristöön. Suurin osa Etelä-Espoosta oli tuolloin vielä merta. Vanhimmat pellot on raivattu jokilaaksoihin ja maankohoamisen paljastamille lahden perukoille. Yhtäjaksoinen peltoviljely on Espoossa alkanut viikinkiajan lopulla noin 1000 vuotta sitten, näin todennäköisesti myös Nuuksion ja Röylän kylissä. Samalla on jatkunut kaskeaminen. Kasket ja peltoviljely ovat synnyttäneet nykyiset peltoaukeat. Ensimmäiset tiedot taloista ja kylistä ovat tyypillisesti 1540-luvun maakirjoista. Espoolainen kylä on ollut tyypillisesti pieni, vain 2–3 taloa, jotka ovat sijainneet epäsäännöllisenä rykelmänä peltoaukean yläpuolelle nousevalla kukkulalla. Pienen taloluvun ansiosta isojako muutti vain hyvin vähän espoolaisten kylien maisemaa, sillä talot saivat useimmiten jäädä vanhoille paikoilleen. Saman laajan peltoaukion reunalla voi olla useita pieniä kyliä. Pohjois-Espoon maisemissa on säilynyt monia vanhoja kylänpaikkoja, 1700-luvun pellot ovat pitkälti edelleen käytössä ja myös kulttuurimaisemakokonaisuuksia toisiinsa yhdistävää vanhaa tiestöä on jäljellä. (Härö 1984) 4.6.2 Arvokkaat maisema-alueet ja rakennetut kulttuuriympäristöt Bodominjärven ympärillä sijaitsevat kartano- ja kyläympäristöt muodostavat rakennuksineen ja vuosisatoja viljelyksessä olleine peltoineen hyvin säilyneen, Uudenmaan rannikkoseudulle tyypillisen kylä- ja viljelymaiseman. Bodom Smedsin itsenäistilan päärakennus on osittain 1700-luvulta, samoin riihi ja mahdollisesti muutama muu ulkorakennus. Röylän kylässä on myös 1700-luvulle ajoittuvia rakennuksia. Bodomin, Oittaan ja Margarethebergin ja kartanoiden vanhimmat rakennukset ovat mahdollisesti peräisin 1700-luvun lopulta. Lisäksi järven ympärillä on Snettansin (Nettaa) kylä ja lukuisia pienempiä, hyvin säilyneitä tilakokonaisuuksia. Järvenrantojen tiet ovat säilyttäneet vanhat linjansa ja ovat maisemallisesti mielenkiintoisia. (Uudenmaan liitto 2012) Snettansin ja Rödskogin peltovainioiden reunojen mäkiosuuksille sijoittuvat lukuisat kivikautiset asuinpaikat kertovat asutukselle suotuisista olosuhteista jo esihistoriallisella ajalla, jolloin peltolaakso on ollut osa merenlahtea. (Valtakunnallisesti merkittävät… 2014) Suunnitelmaan kuuluvia metsäalueita on Snettans-Rödskogin valtakunnallisesti merkittävässä rakennetussa kulttuuriympäristössä ja sen laitamilla sekä maakunnallisesti arvokkailla alueilla Bodominjärven pohjois- ja eteläosissa. Nuuksion erämaakylään kuuluu jopa 1600- ja 1700-luvuilta peräisin olevan rakennuskannan lisäksi peltomaisemaa, purolaakson voimalaitos- ja myllynraunioita sekä kivisilta ja vanhoja kyläteitä. Eristyksissä ollut kylä on säästynyt aikoinaan muuta maakuntaa koetelleilta ilmiöiltä kuten isovihalta. Järviylängön erämaamaisemista löytyy arkkitehtonisesti mielenkiintoisia kesähuviloita 1930–1950-luvulta. (Uudenmaan liitto 2012) Kustaa Vaasan 1556 perustama Espoonkartano on yksi Suuren rantatien vanhoista kuninkaankartanoista. Suuren rantatien linja kulkee yhä kartanoalueen halki ja siihen liittyy Mankinjoen ylittävä tiettävästi maan vanhin 1770-luvun kiviholvisilta, joka on myös museosilta. Alue on historiallisilta elementeiltään poikkeuksellisen runsas, ja kartanoympäristön ajallinen ulottuvuus kattaa vuosisadat keskiajalta nykypäiviin. (Uudenmaan liitto 2012) Espobyn kuninkaankartanon perustamisen yhteydessä autioitui toinen kylä Mankby, joka on säilynyt meidän päiviimme saakka käytännössä koskemattomana ja on Suomen parhaiten säilynyt jäänne keskiaikaisesta kylästä. Bembölen kylä on myös suurimpia Espoossa (11 taloa), ja se on ollut läpi aikojen tärkeä sijaintinsa takia. Sen ohitse kulkee Suuri Rantatie Viipurista Turkuun, Espoonjoen haarat Glimsjoki (Kvarnbyån) ja Glomsjoki (Oitån) sekä kylätiet Pohjois-Espooseen. 28 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 Kuva 22. Arvokkaat kulttuuriympäristökohteet suunnittelualueen läheisyydessä 29 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 Kuva 23. Nettaan (Snettans) peltojen takana näkyy suunnittelualueeseen kuuluvaa metsänreunaa Espoonjokilaakso on osa maakunnan halkaisevaa ja paikoin hyvin havaittavaa kallioperän murroslaaksoa. Alueen vanhinta säilynyttä kerrostumaa edustavat lukuisat muinaisjäännökset sekä Suuri rantatie ja sen varteen 1400-luvun lopulla rakennettu harmaakivikirkko. Jokilaaksossa on useita keskiajalta periytyviä kyliä, joissa on jonkin verran vanhaa rakennuskantaa jäljellä. Jokilaakson kulttuurimaisema jatkuu Kehä III pohjoispuolella kapeina peltoaukeina ja kaventuu lopulta metsäksi. (Uudenmaan liitto 2012) Espoonjokilaaksoon sijoittuvat Träskändan kartano, Vanha rantatie ja rautatie sekä vanhaa teollisuutta. 30 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 4.6.3 Kiinteät muinaisjäännökset Kivikauden ihmiset valitsivat asuinpaikakseen usein etelään viettäviä rantoja ja rinteitä, joiden kalliot suojasivat kylmiltä tuulilta. Veden läheisyys tarjosi ihmisille hyvät mahdollisuudet elää ja harjoittaa pyyntiä. Pohjois-Espoosta tunnetaan paljon muinaisjäännöksiä, joista suurin osa on kivikautisia. Metallikautisia muinaisjäännöksiä on vähemmän, mutta historiallisia kylänpaikkoja tunnetaan monia. Suuria muinaisjäännöskeskittymiä on Espoonkartanon-Loojärven alueella ja Nuuksion Pitkäjärven eteläosassa ja Bodominjärven pohjoispuolella. Nämä rajautuvat suurimmaksi osaksi suunnittelualueen osien ulkopuolelle. Suunnittelualueen eteläosassa Mynttilässä ja sieltä Gumböleen ja Karhusuolle jatkuvalla vyöhykkeellä on kivikautisia sekä historiallisia muinaisjäännöksiä. Nupurin eteläpuolella osuu suunnittelualueelle muinaisjäännöksiä, jotka ovat osa Espoonkartanon ja Nuuksion pitkäjärven välistä muinaisjäännöslinjaa. Lähellä Bodominjärven pohjoisrantaa on kivikautisia ja historiallisia asuinpaikkoja, jotka sijoittuvat suunnittelualueelle ja sen reunaan. Myös Röylän-Perusmäen suunnassa on suunnittelualuetta sivuavia muinaisjäännöksiä. Bodominjärven eteläpuolella Oittaalla on historiallinen sekä varhaismetallikautinen asuinpaikka. Pitkäjärven molemmin puolin (kylät Gammelgård ja Träskända) sekä jokea pitkin Kvarnbyn kylään ja edelleen alavirtaan on lukuisia kivikautisia asuinpaikkoja ja keskiaikaisia kyliä. Kuva 24. Kunnarlan keto nousee teiden risteyksestä kohti korkeaa kalliota. Vuoden 1540 maakirjan mukaan paikalla sijaitsi talo. Rinteestä avautuu näkymä Bodominjärvelle, jota osittain peittää Kunnarlantien kyljessä oleva metsäsaareke. 31 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 4.6.4 Perinnemaisemat Suunnittelualueella tai sen vaikutusalueella sijaitsevia erittäin tärkeitä perinneympäristöjä ovat Bodomin Smedsin koivuhaka sekä kallioketo ja rinneniitty, pieni kalkkivaikutteinen niitty metsän keskellä Meerlammin tuntumassa ja Svartbäckträsketin vanha niitty- ja peltoalue (Raatikainen & Vaittinen 2003). Merkittävä perinneympäristö on Kunnarlan ketomäki, jolla on sijainnut keskiaikainen Gunnarlan kylä sekä myöhemmin Gunnarsin kartano. Kylämäeltä on hienot näkymät Bodominjärvelle. Lisäksi merkittäviä perinneympäristöjä ovat sekä Maarinpuron niitty, Snettansin lammashaka ja Rosbackan niitty Lahnuksessa. Espoon kaupungin ympäristökeskus hoitaa vuosittain kesätyöntekijöiden voimin em. perinneympäristöistä Svartbäckträsketin niittyä ja Kunnarlan ketoa. Kuva 25. Laiduntamisen muovaamaa metsänreunaa Bodomintien varressa Kohdetiedot rakennetusta kulttuuriympäristöstä, kulttuuri- ja perinnemaisemista ja muinaisjäännöksistä on koottu liitteeseen 14. 32 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 4.7 Virkistyskäyttö Suunnittelualueen metsiä käytetään paljon virkistykseen. Kehä III:n pohjoispuolella Espoossa asuu vain noin 16 000 asukasta, mutta alueen metsiä käyttävät virkistykseen myös muualla Espoossa ja naapurikunnissa asuvat. Ulkoilualueiden vyöhyke kulkee Bodominjärven etelä- ja länsipuolelta kohti Nuuksion kansallispuistoa. Reitistö jatkuu myös pohjoiseen kohti Luukkaan ulkoilualuetta ja sieltä kaakkoon asuinalueiden läpi Askiston ja Hämeenkylän suuntaan. Tiheimmin asuttujen alueiden, erityisesti Espoon keskuksen, läheiset metsät ovat paljon käytettyjä. Espoon keskuksen länsi- ja pohjoispuolella on tiheä ulkoilureittien verkosto Mynttilästä Gumböleen jatkuen Turunväylän yli Oittaan ulkoilukeskukseen ja Matalajärven eteläpuolelle. Suunnittelualueen itäosan metsäkuviot Odilammen – Askiston suunnalla ovat pieniä asutuksen väliin sijoittuvia kaistaleita, joilla on tärkeä merkitys päivittäisessä ulkoilussa. Suunnittelualueella sijaitsevista ulkoilukohteista suosituimpia ovat Oittaa ja Pirttimäki Bodominjärven länsipuolella. Suunnitteilla olevista uusista ulkoilureiteistä monet kulkevat suunnittelualueen metsien halki. Espoon kaupunki päivittää parhaillaan ulkoilureittien yleissuunnitelmaa. Kuvassa 27 esitetyt suunnitellut yhteystarpeet ovat viitteellisiä ja niiden tarkemmat linjaukset määritellään erillisissä maastokatselmuksissa. Ulkoilureitistö on täydentymässä mm. laajemmilla ulkoilualueita yhdistävillä reiteillä. Kauklahti-Gumböle-välille on suunnitteilla tiheä ulkoilualueiden verkko sekä yhdistäviä reittejä Nupuriin ja Brobackaan. Suunniteltuja reittejä on suunnittelualueella myös Kolmperän ja Uusipellon välissä ja Siikajärven suunnalla, Kattilajärven eteläpuolella sekä Bodominjärven pohjoispuolella Kunnarlasta itään Hämeenkylään suuntautuvalla reitillä. Täydentävää reitistöä on suunniteltu myös alueen itäosiin Ketunkorven, Röylän, Perusmäen, Juvanmalmin ja Odilammen pienille metsäalueille. Myös tiestöä käytetään virkistykseen. Mm. Bodominjärveä kiertävä tie on suosittu polkupyöräilyreittinä. Osa suunnittelualueen metsistä näkyy järviltä ja niiden rannoilta. Suunnittelualue sivuaa monia koulu- ja päiväkotimetsiä sekä muita virkistykseen käytettäviä luonto- ja kulttuurimaisema-alueita. Kuva 26. Pohjois-Espoon järvenrannoilla on Espoon kaupungin ylläpitämiä uimarantoja 33 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 Kuva 27. Olemassa olevat ja suunnitellut ulkoilu- ja virkistysreitit Kehä III:n pohjoispuolella 34 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 4.8 Koulu- ja päiväkotimetsät Koulu- ja päiväkotimetsät ovat koulujen ja päiväkotien läheisiä metsäkohteita, joilla on ympäristökasvatuksen kannalta merkittäviä sosiaalisia arvoja sekä luonto- ja virkistysarvoja. Koulujen ja päiväkotien lähimetsät ovat arvokkaita liikkumis- ja oppimisympäristöjä lapsille ja nuorille. Näitä koulutuksen ja kasvatuksen kannalta merkittäviä lähimetsiä tunnistettiin Espoon koulu- ja päiväkotimetsät -selvityksessä vuonna 2013. Selvitys toteutettiin yhteistyössä Suomen luonnonsuojeluliiton koordinoiman Koulumetsät arvoonsa -hankkeen kanssa. Hankkeen tarkoituksena oli tunnistaa ja turvata koulujen ja päiväkotien läheiset metsäkohteet sekä edistää lasten ja nuorten, oppilaitosten ja maanomistajien kanssa näiden kohteiden huomiointia suunnittelussa ja päätöksenteossa. Hankkeen tulokset koottiin julkaisuun "Tärkeät lähimetsät – Espoon koulu- ja päiväkotimetsäselvitys 2013" (Lehikoinen ym. 2014). Espoon koulu- ja päiväkotimetsä -selvityksessä erottuneita metsäkohteita, joissa kävijämäärät olivat runsaat, olivat Etelä-Espoossa sijaitsevat Sammalvuori ja Hannusmetsä. Lisäksi selvityksessä kävi ilmi, etteivät tärkeinä pidetyt metsäkohteet olleet ainoastaan laajoja yhtenäisiä metsäalueita, vaan pinta-alat vaihtelivat suurista neliökilometrin kokoisista alueista pieniin muutaman aarin kokoisiin alueisiin. Selvityksessä myös korostui metsäkohteiden läheisyys, mikä helpotti kohteissa vierailua. Tunnistettuja koulu- ja päiväkotimetsiä on suunnittelualueella 380 metsäkuvion alueella. Näiden kuvioiden yhteispinta-ala on 337 hehtaaria. Koulu- ja päiväkotimetsät on merkitty kuvioluetteloihin. Metsiä hoidetaan yhteistyössä koulujen ja päiväkotien kanssa. 4.9 Maankäyttö ja kaavoitus Suunnittelualue kuuluu kokonaisuudessaan yleiskaavoitettuun alueeseen. Pohjois-Espoossa on voimassa Espoon pohjoisosien yleiskaava osa I (lainv. 1997) ja Espoon pohjoisosien yleiskaava osa II (lainv. 2001). Suurin osa suunnittelualueesta on varattu yleiskaavoissa virkistysalueiksi. Suunnittelualueesta n. 380 ha on asemakaavoitettua aluetta (ks. kuva 28). Yleiskaavahankkeita on vireillä Pohjois-Espoossa, Hista-Siikajärvi-Nupuri-alueella sekä Blominmäellä. Espoon pohjois- ja keskiosien yleiskaavatyö kattaa kokonaisuudessaan Espoon pohjoisosien yleiskaavan osan I voimassa olevan alueen. Blominmäen alueella yleiskaavatyön tavoitteena on seudullisen jäteveden kalliopuhdistamon sijoittaminen Blominmäelle niin, että alueen luonto- ja virkistysarvot säilyvät. Kaavan tavoitteena on myös turvata Pohjois-Espoon ja keskuspuiston välinen ekologinen viheryhteys ja kevyenliikenteen väyläverkosto. Kaavassa osoitetaan myös tilavaraus Espoo-Salo-oikoradalle sekä varaudutaan Kehä III:n leventämiseen. Blominmäen osayleiskaava tuli voimaan 3.6.2015. Asemakaavoitushankkeita on vireillä esimerkiksi Lahnuksen alueella (mm. Ketunkorven kaavaalue), Odilammen/Kortesmäen alueella, Niipperintien varrella, Gobbackassa, Nupurin ja Miilukorven alueella, Karhusuon koulun ympäristössä sekä Kolmperän ja Kulmakorven alueilla. 35 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 Kuva 28. Suunnittelualueen jakautuminen asemakaavoitettuun ja -kaavoittamattomaan alueeseen 36 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 5. ASUKKAILTA SAATU PALAUTE Pohjois-Espoon luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmaan oli mahdollista antaa palautetta 21.1.– 19.2.2015 välisenä aikana asukastilaisuuksissa, sähköisellä karttapalautekyselyllä ja kirjallisesti. Kaupunki järjesti suunnitelmasta kaksi asukastilaisuutta, joissa esiteltiin suunnitelmaluonnos, palautteenantomahdollisuudet sekä keskusteltiin suunnitteluperiaatteista ja alustavista toimenpideehdotuksista. Asukastilaisuudet pidettiin asuinalueiden mukaan jaettuna seuraavasti: · 28.1.2015 Espoon keskus (15 osallistujaa) · 5.2.1015 Kalajärven koulu (52 osallistujaa) Sähköinen kysely toteutettiin Rambollin karttapalautejärjestelmällä. Kyselyssä vastaajalla oli mahdollisuus kannattaa tai vastustaa toimenpide-ehdotuksia sekä antaa vapaamuotoisia kommentteja metsäkuvioittain. Metsäkuvioista oli ilmoitettu pinta-ala, alueen kuvaus ja suunniteltu toimenpide. Kysely oli auki vastaajille 21.1.–19.2.2015. Kyselyssä annettiin palautetta kaikkiaan 1283:lle eri metsäkuviolle. Kuviokohtaista toimenpidettä kannatettiin yhteensä 997 kertaa ja vastustettiin yhteensä 2975 kertaa. Vapaamuotoisia kommentteja annettiin kaikkiaan 1184 kappaletta. Suunnitelmaan annettiin 35 kirjallista palautetta yksityishenkilöiltä ja neljä kirjallista palautetta seuraavilta yhdistyksiltä/järjestöiltä: Siikajärvi-Pikkaraiset ry, Kolmperän asukasyhdistys ry, Röylän ja Bodomin seudun omakotiyhdistys ry ja luontojärjestöt (Espoon ympäristöyhdistyksen, Luonto-liiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin yhteinen palaute). Palautteissa korostuivat kuusi toistuvaa teemaa: · Avohakkuiden ja muiden hakkuiden/harvennusten vastustus · Virkistys- ja luontoarvojen korostaminen · METSO-kartoituksen puutteet ja METSO-kohteiden toimenpiteiden vastustus · Kirjanpainajan vuoksi tehtävien hakkuiden vastustus · Kritiikki suunnitteluprosessia kohtaan · Kritiikki karttapalautepalvelua kohtaan Kaupunki järjesti sidosryhmätilaisuuden 23.4.2015 niiden yhdistysten tai järjestöjen kanssa, jotka olivat antaneet kirjallista palautetta suunnitelmaan. Tilaisuudessa käsiteltiin suunnitelmaan saatua palautetta, sen perusteella tehtyjä muutoksia suunnitelmaan ja keskusteltiin suunnitelmasta ja suunnitteluprosessista. Tilaisuudessa saatiin lisää arvokkaita kommentteja ja täydennystä aiempaan kirjalliseen palautteeseen. 37 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 6. METSO-KARTOITUKSEN TULOKSET Maastoinventoinnissa metsäalueita kuvioitiin yhteensä 2328 ha (metsä-, kitu- ja joutomaan osuus), joista METSO-luokituksen luokkien I-III mukaisia kuvioita oli yhteensä 450 ha (taulukko 3). METSO-luokkien I-III mukaiset kuviot kattavat 19,3 % koko inventoidusta metsäalueesta. METSO-luokituksen luokan I kohteita tunnistettiin 145 ha, luokan II kohteita 181 ha ja luokan III kohteita 124 ha. Taulukko 3. METSO-luokituksen mukaisten kuvioiden ja eri elinympäristötyyppien kokonaispinta-alat, lukumäärät ja pinta-alojen suhteelliset osuudet kaikista inventoiduista metsistä ja kaikista METSOkuvioista Pinta-ala, ha Elinympäristötyyppi Lehdot Runsaslahopuustoiset kangasmetsät Pienvesien lähimetsät Puustoiset suot ja soiden metsäiset reunat Metsäluhdat ja tulvametsät Puustoiset perinnebiotoopit Muut monimuotoisuudelle merkittävät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot Yhteensä METSO I 4,9 103,9 2,1 13,9 0,0 0,0 20,6 145,4 METSO II 6,1 107,1 1,5 26,2 3,5 1,3 35,4 181,1 METSO III 0,1 70,2 0,3 10,3 3,5 0,0 39,3 123,7 Yhteensä 11,1 281,2 3,9 50,4 7,0 1,3 95,3 450,2 Kuvioiden lukumäärä Elinympäristötyyppi Lehdot Runsaslahopuustoiset kangasmetsät Pienvesien lähimetsät Puustoiset suot ja soiden metsäiset reunat Metsäluhdat ja tulvametsät Puustoiset perinnebiotoopit Muut monimuotoisuudelle merkittävät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot Yhteensä METSO I 6 73 3 18 0 0 18 118 METSO II 8 93 8 35 3 1 26 174 METSO III 1 72 1 12 2 0 25 113 Yhteensä 15 238 12 65 5 1 69 405 Osuudet (%) suunnittelualueen metsä-, kitu- ja joutomaan pinta-alasta (2328 ha) Elinympäristötyyppi METSO I Lehdot 0,2 Runsaslahopuustoiset kangasmetsät 4,5 Pienvesien lähimetsät 0,1 Puustoiset suot ja soiden metsäiset reunat 0,6 Metsäluhdat ja tulvametsät 0,0 Puustoiset perinnebiotoopit 0,0 Muut monimuotoisuudelle merkittävät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot 0,9 Yhteensä 6,2 METSO II 0,3 4,6 0,1 1,1 0,2 0,1 1,5 7,8 METSO III 0,0 3,0 0,0 0,4 0,2 0,0 1,7 5,3 Yhteensä 0,5 12,1 0,2 2,2 0,3 0,1 4,1 19,3 Osuudet (%) METSO-kuvioiden yhteispinta-alasta Elinympäristötyyppi Lehdot Runsaslahopuustoiset kangasmetsät Pienvesien lähimetsät Puustoiset suot ja soiden metsäiset reunat Metsäluhdat ja tulvametsät Puustoiset perinnebiotoopit Muut monimuotoisuudelle merkittävät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot Yhteensä METSO II 1,4 23,8 0,3 5,8 0,8 0,3 7,9 40,2 METSO III 0,0 15,6 0,1 2,3 0,8 0,0 8,7 27,5 Yhteensä 2,5 62,5 0,9 11,2 1,6 0,3 21,2 100,0 METSO I 1,1 23,1 0,5 3,1 0,0 0,0 4,6 32,3 METSO-luokituksen mukaisista elinympäristöistä selvästi yleisin oli runsaslahopuustoiset kangasmetsät (63 % METSO-kuvioiden pinta-alasta). Määrältään erottuivat myös monimuotoisuudelle merkittävät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot (21 %) sekä puustoiset suot ja soiden metsäiset reunat (11 %). Muita elinympäristötyyppejä oli selvästi vähemmän (yhteensä 5 %). 38 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 METSO-kohteita löydettiin lähes koko suunnittelualueelta (liite 11), mutta kohteet olivat osittain painottuneet muutamille painopistealueille: Kunnarla, Gumböle-Mynttilä-Muurala-alueet, Korsbacka, Lahnus, Örkkiniitty ja Kalajärvi. Suunnittelualueen länsiosissa – mm. Nuuksiossa – METSO-kohteita tunnistettiin vähemmän selvitysalueiden laajuuteen nähden. METSO-luokan I kohteita sijaitsee muita alueita tiheämmin Nupurinmetsän, Kunnarlan alueilla sekä Töllinmetsän pohjoispuolella. METSO-kohteiden kytkeytyneisyys olemassa olevaan suojeluverkostoon on etenkin Nupurin, Örkkiniityn ja Kalajärven alueilla hyvä. Näillä alueilla huomattava osa tunnistetuista METSO-kohteista kytkeytyy tiiviisti laajemmaksi kokonaisuudeksi suojelualueiden kanssa. Muista kohteista mm. Kunnarlan länsipuolella ja Nupurinmetsän lähialueilla kytkeytyneisyys on selvää, mutta hajanaisempaa. Kuva 29. Suunnittelualueesta yli 10 % on erilaisia kallioalueita. Osa niistä on luokitettu METSOkohteiksi. 39 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 7. HOITO SUUNNITTELUALUEELLA 7.1 Viheralueiden hoitoluokitus suunnittelualueella Viheralueiden hoitoluokitus tässä luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmassa perustuu suunnittelualueen maastoinventointiin sekä paikkatietopohjaiseen tarkasteluun metsäalueisiin liittyvistä erilaisista arvoista sekä metsäalueiden kokonaisuuksista. Kuvassa 30 on esitetty paikkatietoaineistojen pohjalta tunnistettuja Pohjois-Espoon metsäalueiden kulttuuriperintö-, virkistys- ja luontoarvoja. Kuviolla on katsottu olevan kulttuuriperintöön liittyviä arvoja, jos kuviolla on kiinteä muinaisjäännös tai sen poikki kulkee historiallinen tielinja tai kuvio sijaitsee valtakunnallisesti merkittävässä rakennetussa kulttuuriympäristössä, maakunnallisesti tai paikallisesti arvokkaassa kulttuurimaisemassa tai arvokkaassa perinneympäristössä. Kartassa esitettyä erityistä virkistysarvoa on katsottu olevan kuvioilla, joiden poikki kulkee luontopolku tai ulkoilu-, ratsastus- tai latureitti. Luontoarvoja on paikkatietoaineistojen pohjalta katsottu olevan kuvioilla, jotka rajautuvat suojelualueisiin, rajautuvat tai kuuluvat Espoon virtavesiselvityksessä määriteltyihin virtavesialueisiin tai valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai paikallisesti arvokkaisiin luontokohteisiin tai ovat muita säilyttämisen arvoisia kohteita. Tämän lisäksi luontoarvokuvioiksi on määritelty kuviot, joilla on tietoaineistoissa merkintöjä liito-oravasta, pienvesistä, arvokkaista luontotyypeistä sekä aarnialueista. Hankkeessa tehtyä METSO-luokitusta ei ole käytetty kartan taustatietona. Myöskään ekologisia yhteyksiä ei ole käytetty kartan laadinnassa. Sekä METSO-luokitus että tiedot ekologisista yhteyksistä ovat kuitenkin vaikuttaneet suunnitelman toimenpiteiden määrittämiseen. Kulttuuriympäristöön liittyviä kohteita on erityisesti Bodominjärven, Röylän sekä Gumbölen alueilla. Luontoarvoja on tunnistettavissa eri puolilla suunnittelualuetta, mutta erityisesti suunnittelualueen läntisissä ja pohjoisissa osissa. Virkistysarvoista erottuvat erityisesti Oittaan ja Pirttimäen ulkoilualueet. Erilaisia arvoja suunnittelualueella kerrostuu mm. Gumbölen sekä Bodominjärven sekä Röylän seudulle. Tunnistetut arvot otetaan huomioon viheralueiden hoitoa ohjaavassa viheralueiden hoitoluokituksessa. Taajamametsät eli viheralueiden hoitoluokat C1, C2, C3 ja C5 Viheralueiden hoitoluokituksessa lähimetsiin (C1) kuuluviksi metsäkuvioiksi luokitellaan asutuksen välittömässä läheisyydessä olevat metsät, joilla keskeisiä käyttömuotoja ovat mm. ulkoilu, oleskelu, leikki, liikunta ja läpikulku. Ulkoilu- ja virkistysmetsiä (C2) ovat metsäkuviot, jotka sijaitsevat lähimetsiä etäämmällä asutuksesta ja joissa käyttömuodot painottuvat metsäympäristön toimintoihin (mm. retkeily, marjastus/sienestys, luonnontarkkailu). Suojametsiksi (C3) on määritelty metsäalueita, jotka toimivat puskurivyöhykkeenä mm. liikenneväylien ja asutuksen välissä. Suunnittelualueella suojametsiä on suurten liikenneväylien varrella sekä teollisuusalueilla. Arvometsät (C5) ovat kohteita, joissa on luonnon monimuotoisuuteen ja/tai kulttuuriympäristöön liittyviä erityisarvoja. Avoimet viheralueet eli viheralueiden hoitoluokat B1, B3, B4 ja B5 Maisemapellot (B1) ovat taajamien viljelymaisemaa. Niillä viljellään viljelykasveja, maisemakasveja tai ne ovat luonnonhoitopeltoja. Luokka B3 kattaa maisemaniityt ja laidunalueet. Maisemaniityt ovat avoimia tai puoliavoimia luonnonniittyjä tai rakennettuja niittyjä. Niitä ylläpidetään avoimen maiseman säilyttämiseksi. Maisemaniittyihin luetaan myös osa rantaniityistä. Laidunalueet ovat niittyjä ja puoliavoimia alueita, joita hoidetaan laiduntamalla. Avoimet alueet ja näkymät (B4) ovat muita avoimena pidettäviä alueita, kuten sähkölinjojen alapuoliset alueet, rantakaistat vesistönäkymän edessä tai liikenneturvallisuussyistä avoimena pidettävät alueet. Arvoniityt (B5) ovat biologisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita perinnemaisemia tai -biotooppeja. Tähän luokkaan luetaan mm. kedot, tuoreet niityt ja arvokkaat rantaniityt. (Viherympäristöliitto 2014) 40 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 Kuva 30. Paikkatietoaineistojen pohjalta tunnistetut suunnittelualueen virkistys-, luonto- ja kulttuuriperintöarvot 41 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 Kuviokohtaiset metsien ja niittyjen hoitoluokat on esitetty kartalla liitteessä 2. Taulukossa 4 on esitetty pinta-alatiedot suunnittelualueen metsien ja niittyjen hoitoluokista sekä niiden osuudet koko suunnittelualueen pinta-alasta. Taulukko 4. Metsien ja niittyjen hoitoluokkien pinta-alat suunnittelualueella Hoitoluokka Maisemapelto B1 Maisemaniitty ja laidunalue B3 Avoin alue ja näkymä B4 Arvoniitty B5 Luokat B1-B5 yhteensä Lähimetsä C1 Ulkoilu- ja virkistysmetsä C2 Suojametsä C3 Arvometsä C5 Luokat C1-C5 yhteensä Muu alue Suunnittelualue yhteensä 7.2 Pinta-ala (ha) 2 62 15 8 86 237 1361 173 602 2372 18 2478 Osuus suunnittelualueesta (%) 0,1 2,5 0,6 0,3 3,5 10 55 7 24 96 0,7 100 Viheralueiden hoidon yleiset periaatteet eri hoitoluokissa Tähän lukuun on koottu yleisiä periaatteita taajamametsien hoidosta eri hoitoluokissa. Niittyjen hoitoa ei ole kuvattu tarkemmin, sillä toimenpiteiden määrittäminen niityille on jätetty tämän suunnitelman ulkopuolelle. Lähimetsät, C1 Lähimetsissä (C1) metsänhoidon tavoitteena on mahdollistaa monipuolinen ja turvallinen metsän virkistyskäyttö asuinalueella. Metsäkasvillisuutta hoidetaan siten, että alueet ovat ulkoasultaan hoidettuja ja lähimaisemaltaan edustavia. Toimenpiteiden tavoitteena on tukea puuston elinvoimaisuutta ja uudistumista, pitää metsät viihtyisinä ja turvallisina sekä ylläpitää metsien suojavaikutus ja luonnon monimuotoisuusarvot. Lähimetsät altistuvat usein voimakkaalle kulutukselle. Metsän elinvoimaisuutta tukevassa lähimetsän hoidossa keskeistä onkin alueen polkuverkoston kehittäminen, jolloin lähimetsän metsänpohja (puuntaimet, aluskasvillisuus sekä humuskerros) saadaan säilymään. Lisäksi hoitotoimiin kuuluvat säännölliset pienpuuston ryhmittäiset hoitoharvennukset sekä vesakontorjunta. Metsän uudistamismenetelmiksi lähimetsissä sopivat erityisesti erilaiset pienaukko- ja poimintahakkuut, joissa metsä uudistuu vaiheittain ja muutokset maisemassa tapahtuvat vähitellen. Harvennushakkuiden tavoitteena lähimetsissä on lisätä metsän elinvoimaisuutta ja kestävyyttä, parantaa metsän virkistyskäyttömahdollisuuksia ja monipuolistaa metsäalueiden lähimaisemia. Ulkoilu- ja virkistysmetsät, C2 Ulkoilu- ja virkistysmetsissä (C2) hoidon tavoitteena on tukea metsän kehitystä alueen kasvupaikkatekijöiden ohjaamaan suuntaan. Tällöin metsäalueilla on näkyvissä virkistysarvoa lisäävä ja metsänkuvaa monipuolistava luonnonolojen vaihtelu, ja hoitotoimet voidaan kohdentaa tarkoituksenmukaisesti myötäilemään metsän luontaista kehityskaarta. Hoitotoimenpiteillä voidaan korostaa tapauskohtaisesti ulkoilua, retkeilyä, marjastusta, sienestystä, metsästystä tai luonnon monimuotoisuutta. Ulkoilu- ja retkeilyreittien lähialueilla maisematavoitteet ovat keskeisiä. Reittien varrelta voidaan tunnistaa lähi- ja kaukomaiseman kannalta keskeisiä näkymäsuuntia sekä toisaalta kohteita, jotka näkyvät reitille. Näissä kohteissa hoitotoimet voivat olla muuta aluetta pienipiirteisempiä ja niihin voi kuulua mm. pienpuuston harventamista ja näkymien avaamista. Metsän uudistamisessa voidaan käyttää erilaisia menetelmiä, kuten pienaukko-, poiminta- ja siemenpuuhakkuita. Metsien harvennusten tavoitteet ovat samanlaisia kuin lähimetsissä. 42 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 Suojametsät, C3 Suojametsissä (C3) metsänhoidolla pyritään edistämään metsäkasvillisuuden kerroksellisuutta, peittävyyttä ja elinvoimaisuutta sekä turvaamaan metsän jatkuva uudistuminen. Suojametsän puulajivalintaan sekä hoitotoimiin vaikuttavat kasvupaikkatekijöiden ohella asutuksen tai viheralueen suojaamistavoitteet (melu, tuuli, pöly, pienhiukkaset, näkösuoja). Hoitotoimenpiteissä otetaan huomioon myös maisema, mahdollinen virkistyskäyttö ja luonnon monimuotoisuus. Suojametsien hoidolle on tyypillistä usein toistuvat lievät harvennukset tai poimintahakkuut. Arvometsät, C5 Arvometsissä (C5) hoito suunnitellaan erikseen kohdekohtaisten erityispiirteiden perusteella. Arvokohteita suunnittelualueella ovat esimerkiksi kulttuuriympäristöjen reuna- ja tienvarsimetsät sekä peltoalueiden metsäsaarekkeet ja erilaiset luontokohteet. Esimerkiksi muinaisjäännösalueella muinaisjäännöksen rajaus tulee määritellä ennen metsänhoitotoimia. Hakkuun suunnitteluvaiheessa on syytä ottaa yhteyttä vastaavaan viranomaiseen (Kaupunginmuseo), jolloin toimenpiteiden kohdekohtaiseen suunnitteluun on saatavissa asiantuntijaapua. Yleisesti muinaismuistokohteissa ei tehdä maanmuokkaustoimia, muinaisjäännöksen yli ei ajeta eikä muinaisjäännöstä peitetä hakkuutähteillä. Muinaisjäännösalueilta kaadetaan hakkuissa ja hoitotöissä kaikki puut ja pensaat eikä säästöpuita jätetä. Muinaisjäännösalueen käsittelyrajauksissa on otettava huomioon, että muinaisjäännösalueella voi olla maanalaisia rakenteita, joten aluetta ympäröivän metsäalueen hoitotoimia ei uloteta liian lähelle muinaismuistokohdetta. Jos kuviolla on tietoja erityisistä lain suojelemista luontoarvoista kuten liito-oravan esiintymisestä, on hakkuun suunnitteluvaiheessa otettava vastaavasti yhteyttä Ympäristökeskukseen. Kuva 31. Arvometsän piirteet voivat liittyä esimerkiksi jalojen lehtipuiden, kuten tammen esiintymiseen 43 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 7.3 Toimenpiteiden määritelmät Tässä suunnitelmassa käytetään yleisesti taajamametsien hoidossa käytössä olevia hakkuu- ja metsänhoitomenetelmiä (mm. Hamberg ym. 2012, Espoon kaupunki 2006 ja 2007, Äijälä ym. 2014). Seuraavat hakkuutavat ovat suunnitelmassa käytössä: · Harvennus: Harvennushakkuita tehdään puiden elinvoimaisuuden varmistamiseksi ja palauttamiseksi. Harvennushakkuiden tärkein tavoite on tehdä kasvutilaa elinvoimaisille ja hyvälatvuksisille puille. Harvennuksissa poistuma on yleisesti 33 % puuston tilavuudesta. Joissain tapauksissa harvennetaan lievemmin (20 tai 25 %) tai voimakkaammin (40 tai 50 %). · Ensiharvennus on ensimmäinen myyntikelpoista kuitu- ja energiapuuta tuottava harvennushakkuu. · Ylispuiden poisto on siemen- tai suojuspuiden poistoa taimettuneelta luontaisen uudistamisen alalta tai verhopuuston poistoa kaksijaksoisesta metsiköstä. Ylispuita poistamalla tuetaan alemman puustojakson kasvua ja elinvoimaisuutta. Kaikkia ylispuita ei poisteta, vaan säästöpuita jätetään metsään. · Avohakkuu on uudistushakkuutapa, jossa poistetaan lähes kaikki uudistusalan puusto säästöpuuryhmiä, luontaisia taimiryhmiä, riistatiheikköjä ja säästettäviä luontokohteita lukuun ottamatta. · Suojuspuuhakkuu on kuusen luontaiseen uudistamiseen tähtäävä uudistushakkuutapa. Hakkuussa uudistusalalle jätetään suojuspuusto (noin 100–300 runkoa/ha), jonka avulla metsä uudistuu luontaisesti. Suojuspuuhakkuuta edeltää usein 10–20 vuotta aiemmin tehtävä väljennyshakkuu, jonka avulla parannetaan puuston tuulenkestävyyttä ja siementuotantoa. · Siemenpuuhakkuu on yleensä männyn ja koivun uudistamiseen käytettävä uudistushakkuumenetelmä. Hakkuussa jätetään siemenpuustoksi (männyllä noin 40–150 runkoa/ha ja koivulla 20–30 runkoa/ha) terveitä, hyvälaatuisia ja hyvälatvuksisia valtapuita siemenpuiksi. Siemenpuut jätetään uudistettavalle alalle mielellään ryhmissä. · Poimintahakkuu: Poimintahakkuin käsitellään eri-ikäisenä kasvatettavia metsiä tai niillä pyritään metsän eri-ikäisrakenteeseen. Eri-ikäiskasvatus soveltuu parhaiten kuusivaltaisiin metsiin. Poistettavat puut ovat usein huonokuntoisia puita. · Pienaukkohakkuu: Pienaukkohakkuut ovat hyvin pienialaisia eli enintään 0,3 hehtaarin suuruisia avohakkuita. Pienaukkohakkuiden avulla metsää uudistetaan vaiheittain. Kuusikoiden pääasialliset uudistamismenetelmät ovat tässä suunnitelmassa pienaukko- ja poimintahakkuita. · Erikoishakkuu: Erikoishakkuilla tarkoitetaan tässä suunnitelmassa mm. tavanomaisesta poikkeavia harvennuksia ja yksittäisten huonokuntoisten puiden poistohakkuita. Seuraavia metsänhoitomenetelmiä on käytetty tässä suunnitelmassa: · Istutus: Taimia istuttamalla varmistetaan ja nopeutetaan puuston uudistumista uudistusaloilla, mm. pienaukko- ja avohakkuiden jälkeen. · Täydennysistutus: Täydennysistutuksella tarkoitetaan olemassa olevan taimikon täydentämistä istuttamalla taimia aukkokohtiin. · Taimikonhoito: Taimikonhoidon tarkoituksena on turvata taimien kasvu ja ohjata nuoren puuston kehitystä haluttuun suuntaan harventamalla taimikko sopivaan tiheyteen ja puulajijakaumaan. 44 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 7.4 · Nuoren metsän hoito: Nuoren metsän hoidolla tarkoitetaan hieman taimikokoista puuta varttuneemman puuston harventamista. Nuoren metsän hoidolla ei tyypillisesti saada vielä myyntikelpoista puuta. Nuoren metsän hoidon tavoitteet ovat samankaltaiset kuin taimikonhoidon tavoitteet. · Pienpuuston hoito: Pienpuuston hoidolla tarkoitetaan muualla kuin taimikoissa kasvavan pienikokoisen puuston hoitoa. Pienpuuston hoito on tyypillisesti alemman puustojakson harventamista esimerkiksi ulkoilureitin varrella maisemallisista ja virkistyssyistä. · Ennakkoraivaus: Ennakkoraivauksella parannetaan korjuuoloja poistamalla alikasvosta ennen hakkuuta. Ennakkoraivauksen avulla voidaan pienentää korjuuvaurioiden riskiä. Raivauksen tarve harkitaan aina tapauskohtaisesti ja turhaa raivaamista vältetään. · Maanmuokkaus: Maanmuokkauksella parannetaan siementen itämistä sekä taimien elossa säilymistä ja kasvua. Maanmuokkaukset tehdään pääasiassa kuokkalaikutuksena, mutta laajemmilla uudistusaloilla myös koneellisesti. Hakkuu- ja hoitotyöehdotukset 7.4.1 Yleistä Liitteessä 12 on esitetty kuvioluettelot suunnittelualueelta. Kuvioluetteloissa on esitetty metsäkuvioiden perustiedot, puustotiedot, kuvion erityispiirteet sekä kuviokohtaiset hakkuu- ja hoitotyöehdotukset. Kuviokohtaiset toimenpiteet on esitetty myös liitteiden 9 (hoitotyöt) ja 10 (hakkuut) karttasarjoissa. Metsäkuviointi on esitetty ilman toimenpideteemoitusta liitteessä 1. Suunnittelualue on jaettu em. liitteissä kahdeksaan lohkoon taulukon 5 ja kuvan 32 mukaisesti: Taulukko 5. Suunnittelualueen lohkojako Lohko Lohko 1 Lohko 2 Nimi Lahnus-Odilampi Kalajärvi-Niipperi Lohko 3 Sorvalampi-Pakankylä Lohko 4 Lohko 5 Oittaa-Korsbacka Nupuri-Karhusuo Lohko 6 Lohko 7 Gumböle-Mynttilä Siikajärvi-Kolmiranta Lohko 8 Kolmperä-Kulmakorpi Sijainti Vihdintien pohjoispuoli Vihdintien ja Kehä III:n välinen alue suunnittelualueen länsiosassa Nuuksion Pitkäjärven ja Bodominjärven välinen alue ja Velskolan Pitkäjärven ympäristö Bodominjärven ja Kehä III:n välinen alue Turunväylän pohjoispuoli Nupurin ja Karhusuon kohdalla Turunväylän eteläpuoli Gumbölen kohdalla Turunväylän pohjoispuoli suunnittelualueen itäosassa Turunväylän eteläpuoli suunnittelualueen länsiosassa Kuvionumerointi kulkee kunkin lohkon sisällä pääosin pohjoisesta etelään. Kuvioluettelot ovat lohkoittain palstanumeroiden mukaisessa järjestyksessä. Karttaliitteissä 1, 9 ja 10 lohkot on jaettu kahteen-kolmeen karttalehteen. 45 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 Kuva 32. Suunnittelualueen lohkojako 46 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 7.4.2 Toimenpiteiden periaatteista muutamissa erityiskohteissa METSO-kohteet METSO-luokitelluista metsäkuvioista otetaan huomioon erityisesti luonnonarvoiltaan edustavimpien, luokkien I ja II luonnonarvojen säilyttäminen. Nämä kohteet on jätetty toimenpiteiden ulkopuolelle ja siten luontoarvot niillä säilyvät tai tulevat tulevaisuudessa kasvamaan. METSOluokkien I ja II kohteissa voidaan kuitenkin tarvittaessa tehdä huonokuntoisten puiden poistoja ulkoilureittien varsilla ja asutuksen läheisyydessä sekä metsätuholain edellyttämiä kuolleiden puiden poistoja. Myös METSO-luokan III kohteet on suunnitelmassa otettu huomioon, mutta ne eivät ole rajoittaneet metsäkuvioiden hoitotoimenpiteitä. Periaatteena kuitenkin on ollut, että hoitotoimenpiteet näillä kohteilla ovat lieviä. METSO-kohteet on mainittu liitteen 12 kuvioluettelon kuviotiedoissa. Kirjanpainajan tuhokohteet Vanhoissa kuusikoissa hakkuut ovat usein luonteeltaan erikoishakkuita, joissa tavoitteena on estää tapauskohtaisesti kuusikoita vaurioittavan kaarnakuoriaisen, kirjanpainajan (Ips typographus) leviäminen. Hakkuissa poistetaan tuoreet kirjanpainajan vioittamat puut ja samalla tehdään tilaa uusille taimille. Jo kuolleita puita ei ole tarkoituksenmukaista poistaa, ellei metsätuholaki siihen velvoita. Kirjanpainajan vuoksi tehtävät toimenpiteet arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Kirjanpainajasta on lisätietoa luvussa 4.4. Kirjanpainajatuhot on mainittu liitteen 12 kuvioluettelon kuviotiedoissa. Koulu- ja päiväkotimetsät Koulu- ja päiväkotimetsät on otettu huomioon suunnitelman hakkuu- ja hoitotoimenpiteissä. Koulu- ja päiväkotimetsiä hoidetaan yhteistyössä koulujen ja päiväkotien kanssa. Koulu- ja päiväkotimetsistä on maininta myös liitteen 12 kuvioluettelon kuviotiedoissa. 7.4.3 Yhteenveto hakkuu- ja metsänhoitotöistä Yhteenveto hakkuuehdotuksista Hakkuita on ehdotettu 10 vuoden ajalle yhteensä 691 hehtaarin alueelle, joka on n. 30 % suunnittelualueen metsäksi luettavasta alasta (2328 ha). Harvennuksia ja ensiharvennuksia on ehdotettu yhteensä 545 hehtaarille, joka on valtaosa eli 79 % koko hakkuupinta-alasta. Poiminta- ja pienaukkohakkuita on ehdotettu yhteensä 54 hehtaarille. Erikoishakkuita, joilla tarkoitetaan mm. tavanomaisesta poikkeavia harvennuksia tai huonokuntoisten puiden poistoja, on ehdotettu 66 hehtaarille. Ylispuiden poistoja ehdotetaan 22 hehtaarille. Perinteisempiä uudistushakkuumenetelmiä, eli avohakkuuta, suojuspuuhakkuuta ja siemenpuuhakkuuta, ehdotetaan yhteensä 4 hehtaarille (0,6 % hakkuupinta-alasta). 47 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 Taulukko 6. Hakkuut suunnittelualueella vuosina 2015–2025 Hakkuutapa ha %* Harvennus 372,4 16,0 Ensiharvennus 172,2 7,4 Erikoishakkuu 66,3 2,8 Poimintahakkuu 33,2 1,4 Ylispuiden poisto 21,9 0,9 Pienaukkohakkuu 20,6 0,9 Avohakkuu 1,6 0,1 Siemenpuuhakkuu 1,6 0,1 Suojuspuuhakkuu 1,0 0,04 Yhteensä 690,8 29,7 * Prosenttia suunnittelualueen metsä-, kitu- ja joutomaan pinta-alasta (2328 ha) Yhteenveto metsänhoitotöistä Metsänhoitotöitä on ehdotettu 10 vuoden suunnittelukaudelle yhteensä 475 hehtaarin alueella, joka on noin 20 % suunnittelualueen metsäksi luettavasta alasta (2328 ha). Taimikonhoitoa on ehdotettu 225 hehtaarille (47 % metsänhoitotoimenpiteistä) ja hieman varttuneemman metsän vastaavaa toimenpidettä, eli nuoren metsän hoitoa 64 hehtaarille. Pienpuuston, eli kookkaamman puuston alla olevan pienemmän puuston hoitoa ehdotetaan 30 hehtaarille. Harvennusten yhteydessä tehtäviä ennakkoraivauksia on ehdotettu 113 hehtaarille. Istutuksia ja täydennysistutuksia on ehdotettu 34 hehtaarille. Koneellista maanmuokkausta ehdotetaan yhdelle uudistettavalle kuviolle. Taulukko 7. Metsänhoitotyöt suunnittelualueella vuosina 2015–2025 Metsänhoitotyö Taimikonhoito Ennakkoraivaus ha %* 225,3 9,7 112,7 4,8 Nuoren metsän hoito 64,1 2,8 Pienpuuston hoito 30,3 1,3 Istutus 28,6 1,2 Täydennysistutus 5,5 0,2 Maanmuokkaus 1,4 0,1 Yhteensä 470,4 20,2 * Prosenttia suunnittelualueen metsä-, kitu- ja joutomaan pinta-alasta (2328 ha) Osalle metsäkuvioista kohdistetaan useita metsänhoitotöitä, mutta yhteispinta-ala on taulukossa ilmoitettu kaikkien metsänhoitotöiden summana. Todellinen metsänhoitotöiden piirissä oleva kokonaispinta-ala on hieman tässä ilmoitettua pienempi, eli 465,9 hehtaaria, joka on 20,0 % suunnittelualueen metsäpinta-alasta. Hoitohakkuisiin liittyy myös metsänhoitotoimenpiteitä, joten pinta-ala, jolla tehdään toimenpiteitä, on pienempi kuin hakkuiden ja metsänhoitotöiden yhteenlaskettu pinta-ala. Hakkuu- ja metsänhoitotoimenpiteitä kohdistetaan yhteensä 950,1 hehtaarille, joka on 40,8 % suunnittelualueen metsäpinta-alasta. 48 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 8. TOIMENPITEIDEN KUSTANNUSARVIOT Toimenpiteiden kustannusarviot on laskettu erikseen hakkuille ja metsänhoitotöille (taulukot 8 ja 9). Kustannusarvion laskennassa on käytetty arvioituja keskihintoja eri työlajeille. Arvioissa on hyödynnetty Metsäntutkimuslaitoksen arvioimia puunkorjuun ja metsänhoitotöiden yksikkökustannuksia (Ylitalo 2013) ja käytetty taajamametsien hoidolle asetettua kustannuskerrointa (1,5). Kustannusarvio kymmenen vuoden ajalle on yhteensä noin 1 290 000 euroa. Puunmyyntitulojen arvioinnissa on käytetty Etelä-Suomen keskimääräisiä hankintahintoja vuosina 2011–2014 (Luonnonvarakeskuksen MetInfo-palvelu) ja arvioita puutavaralajien osuuksista. Arvioidut puunmyyntitulot vuosina 2015–2025 ovat noin 1 616 000 euroa (taulukko 8). Taulukko 8. Suunnittelualueen hakkuiden arvioidut kustannukset ja puunmyyntitulot vuosina 2015–2025 Hakkuutapa Harvennus Ensiharvennus Erikoishakkuu Poimintahakkuu Ylispuiden poisto Pienaukkohakkuu Avohakkuu Siemenpuuhakkuu Suojuspuuhakkuu Yhteensä ha 372,4 172,2 66,3 33,2 21,9 20,6 1,6 1,6 1,0 690,8 Kustannukset e/ha 1560 1015 1560 1560 1560 1560 3250 3250 1560 e 580 944 174 783 103 428 51 792 34 164 32 136 5 200 5 200 1 560 989 207 m3 22 344 6 027 3 978 1 992 1 314 1 236 400 400 60 37 751 Tulot e/m3 44,5 31 44,5 44,5 52,6 44,5 52,6 52,6 52,6 e 994 308 186 837 177 021 88 644 69 116 55 002 21 040 21 040 3 156 1 616 164 Taulukko 9. Suunnittelualueen metsänhoitotöiden arvioidut kustannukset ja puunmyyntitulot vuosina 2015–2025 Metsänhoitotyö Istutus Täydennysistutus Taimikonhoito Nuoren metsän hoito Pienpuuston hoito Ennakkoraivaus Maanmuokkaus Yhteensä ha 28,6 5,5 225,3 64,1 30,3 112,7 1,4 470,4 Kustannukset e/ha 1200 1200 600 600 600 600 600 e 34 320 6 600 135 180 38 460 18 180 67 620 840 301 200 Espoon kaupungilla ei ole taloudellisia puunmyyntitavoitteita. Toimenpiteiden kustannukset jäävät kuitenkin tämän arvion mukaan pienemmiksi kuin puunmyyntitulot. Tulojen ja kustannusten erotus on noin 326 000 euroa 49 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 9. JOHTOPÄÄTÖKSET JA JATKOTOIMENPITEET Pohjois-Espoon laajoilla metsäalueilla on tärkeä sosiaalinen, ekologinen ja kulttuurinen merkitys. Alue on verrattain harvaan asuttua, mutta aluetta käyttävät virkistykseen myös muualla asuvat. Pohjois-Espoossa on monia kulttuurihistoriallisesti tärkeitä kohteita, joiden arvot tulee turvata ja ottaa huomioon myös metsien hoitotoimenpiteissä. Luonnonsuojelualueet ja Natura 2000 -alueet eivät kuuluneet tämän suunnitelman aluerajaukseen, mutta niiden reuna-alueet, kuten myös Pohjois-Espoon poikki kulkevat tärkeät ekologiset yhteydet, liito-orava ja muut arvokkaat luontokohteet otetaan huomioon metsien hoidossa. Luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelman avulla hoitotoimenpiteiden toteuttaminen alue kerrallaan on tehokasta ja taloudellista. Suunnitelmasta asukkaat voivat seurata mitä toimenpiteitä viheralueilla tullaan toteuttamaan. Hoitotoimenpiteiden avulla pyritään saavuttamaan metsille asetetut moninaiset tavoitteet kunkin alueen erityispiirteet huomioon ottaen. Suunnitelman toteuttamiseen vaikuttavat kuitenkin mm. kaavoituksen eteneminen eri puolilla suunnittelualuetta sekä tarkentuvat luonto- ja kulttuuriympäristötiedot. Erityisesti arvokkaasta lajistosta, kuten liito-oravasta tarkentuvat tiedot voivat rajoittaa toimenpiteiden toteuttamista suunnittelualueella. Kirjanpainaja ja sen aiheuttamat tuhot kuusikoissa tulevat myös vaikuttamaan suunnitelman toteuttamiseen. Ilmastonmuutos on muuttanut ja muuttaa ympäristöämme. Lämpenevä ilmasto, talviolojen muutokset, äärisäiden yleistyminen (rankkasateet, myrskyt, kesäkuivuudet ym.) ja mahdollisten tuholaisten lisääntyminen voivat muuttaa olosuhteita suunnitelman kymmenvuotiskaudella. Olosuhteiden muutos voi myös vaikeuttaa korjuuolosuhteita ja suunniteltuja hoitotoimenpiteitä. Suunnitelmaa toteutetaan aina tapauskohtaisesti, joten suunnitelmassa ehdotettu toimenpide ja sen soveltuvuus metsäkuviolle tarkistetaan aina ennen toimenpiteen aloittamista. Muuttuvissa olosuhteissa on syytä arvioida tapauskohtaisesti muutostarpeet suunnitelmissa esitettyihin toimenpiteisiin. Tätä suunnitelmaa on syytä päivittää toimenpiteitä tehtäessä ja viimeistään kymmenen vuoden kuluttua, vuonna 2025. 50 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 10. LÄHTEET A-Insinöörit Suunnittelu Oy. 2011. Ekologisten yhteyksien ja virkistyskäytön selvitys Blominmäen osayleiskaavaa varten. Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen julkaisuja 2/2012. Ellermaa, M. 2011. Maakunnallisesti tärkeät lintualueet ja niiden tunnistaminen Uudellamaalla. Tringa 4/2010 – 1/2011. Ekologinen ympäristökartoitus. 2011. Velskolan Pitkäjärvi – Eteläosan ranta-asemakaavan luontoselvitys. 5.10.2011. Enviro. 2005. Perusmäen – Viiskorven alueen luontoselvitys 2005. Enviro. 2005b. Kalajärvi II:n asemakaava-alueen luontoselvitys 2005. Enviro. 2005b. Kalajärven kallion asemakaava-alueen luontoselvitys 2005. Enviro. 2008. Kulmakorven asemakaava-alueen luontoselvitys. Enviro. 2009. Niipperinniityn asemakaava-alueen luontoselvitys 2009. Enviro. 2010. Punametsän – Maarinpuron alueen luontoselvitys 2010. Espoon kaupunki. 2006. Espoolainen luonnonhoidon toimintamalli. www-lähde: http://www.espoo.fi/download/noname/%7B13478714-7369-4269-AE253FB73F394A3A%7D/17445. Espoon kaupunki. 2007. Espoon luonnonhoidon toimintamalli. Luonnonmukaiset viheralueet. Hoito ja asukasyhteistyö. Työohje. 20.4.2007. www-lähde: http://www.espoo.fi/download/noname/%7B96199B45-1D1C-4ECE-83C3DEC34C9E1262%7D/16418. Espoon kaupunki. 2011. Espoon hulevesiohjelma, 13.5.2011. 16 s. + liitteet (7 kpl) Espoon kaupunki. 2012. Espoon uusi hoito- ja käyttöluokitus 2007–2017. Päivitetty 02.05.2012. Galtat, H., Tornivaara-Ruikka, R. 2012. Maalle! – Helsingin seudun kulttuuriympäristöopas. Rakennustaiteen seura. Helsinki. Hagner-Wahlsten, N. 2008. Espoon Kulmakorven alueen lepakkokartoitus. Bathouse. Hamberg, L., Löfström, I. ja Häkkinen, I. (toim.). 2012. Taajamametsät – suunnittelu ja hoito. Metsäkustannus Oy. Heinonen, M. 2002. Histan – Siikajärven – Nupurin osayleiskaava-alueen luontokartoitus 2001. Espoon ympäristökeskus 2002. Hirvensalo, J. 2014. Ekologiset yhteydet ja viheralueverkosto Espoossa. Espoon ympäristölautakunnan julkaisusarja 1/2014. Härö, Erkki. 1984. Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema. Espoon kaupunginmuseo. Hanko. Janatuinen, A. 2008. Espoon virtavesiselvitys 2008. Osa 1. Espoon virtavesi-inventointi. Espoon ympäristökeskuksen monistesarja 1a/2009. 61 + 13 s. Janatuinen, A. 2009. Espoon virtavesiselvitys 2008, osa 2: Espoon vesistöt. Espoon ympäristökeskuksen monistesarja 1b/2009. Espoo. 51 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 Kersalo, J. ja Pirinen, P. (toim.). 2009. Suomen maakuntien ilmasto. Ilmatieteen laitos. Raportteja 2009:8. 185 s. Lammi, E. & Routasuo, P. 2013. Espoon arvokkaat luontokohteet 2012. Espoon ympäristölautakunnan julkaisusarja 2/2013. Espoon kaupunki. Lammi, E., Routasuo, P. & Hagner-Wahlsten, N. 2015. Kolmperän alueen luontoselvitys 2014. Lehikoinen, M., Luukkonen, K. & Sahi, V. 2014. Tärkeät lähimetsät – Espoon koulu- ja päiväkotimetsäselvitys 2013. Espoon ympäristökeskuksen monistesarja 3/2014. Luontotieto Keiron Oy. 2005. Espoon Nupurin asemakaava-alueen luontoselvitys 2005. Luontotieto Keiron Oy. 2007. Espoon Högnäsin luontoselvitys. Luontotieto keiron Oy. 2008. Bodom II –alueen ja Eskaksenmäen asemakaavan tarkistus – luontoselvitys. Luontotieto Keiron Oy. 2010. Espoonkasrtanon selvitysalueen (Finnsinmäki, Espoonkartanonmäki, Mynttilä) luontoselvitys 2010. Luontotieto Keiron Oy. 2011. Pakankylän asemakaavan luontoselvitys 2011. Luontotieto Keiron Oy. 2011. Peringin luontoselvitys 2011. Lähteenmäki, T. 2013. Espoon luonnon monimuotoisuuden suojelun toimenpideohjelma. 14.8.2013. Metsäkeskus. 2012. Metsänhoitotyön suunnitelmalomake. Muinaisjäännösrekisteri. Museovirasto. http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_default.aspx (24.10.2014) Nuotio, A-K. (toim.). 2007. Viheralueiden hoitoluokitus. Viherympäristöliiton julkaisu nro 36. Petrell, L. 2006. Espoon arvokkaat geologiset kohteet 2006. Espoon ympäristökeskuksen monistesarja 2/2006. 76 + 20 s. Raatikainen, K. ja Vaittinen, M. 2003. Espoon perinneympäristöselvitys 2003. Espoon ympäristölautakunta. Routasuo, P. 2011. Blominmäen selvitysalueen liito-oravaselvitys 2011. Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen julkaisuja 3/2012. Tapio. 2009. Metsäsuunnittelun maastotyöopas 2009. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto. http://www.rky.fi/read/asp/r_default.aspx (24.10.2014) Viherympäristöliitto. 2014. Viheralueiden hoito. VHT´14. Hoidon laatuvaatimukset. Viherympäristöliiton julkaisu nro 55. Väre, S., Huhta, M., Martin, A. 2003. Eläinten kulkujärjestelyt tiealueen poikki. Tiehallinnon selvityksiä 36/2003. Uudenmaan liitto. 2012. Missä maat on mainioimmat - Uudenmaan kulttuuriympäristöt. Uudenmaan liiton julkaisuja E 114 – 2012. Helsinki. Ylitalo, E. (toim.). 2013. Metsätilastollinen vuosikirja 2013. Metsäntutkimuslaitos. www-lähde: http://www.metla.fi/julkaisut/metsatilastollinenvsk/tilastovsk-sisalto.htm. 52 POHJOIS-ESPOO LUONNON- JA MAISEMANHOITOSUUNNITELMA 2015–2025 Ympäristöministeriö. 2008. METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet. Suomen ympäristö 26/2008. Ympäristötutkimus Yrjölä Oy. 2007. Luontoselvitys Nupurinkallion selvitysalueelta. Ympäristötutkimus Yrjölä Oy. 2008. Miilukorpi II, Espoo – luontoselvitykset 2008. Ympäristötutkimus Yrjölä Oy. 2008. Nepperi II alueen luontoselvitykset 2008. Ympäristötutkimus Yrjölä Oy. 2011. Metsämaa – Odilampi, Espoo – luontoselvitykset 2011. Ympäristötutkimus Yrjölä Oy. 2009. Espoon Lakiston luontoselvitykset 2009. Ympäristötutkimus Yrjölä Oy. 2009. Ketunkorven luontoselvitykset 2009. Yrjölä, R., Häyhä, T., Kyheröinen, E-M. & Santaharju, J. 2005. Luontoselvitys Espoon Miilukorven ja Pitkäniityn asemakaava-alueelta. Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen julkaisuja. Äijälä, O., Koistinen, A., Sved, J., Vanhatalo, K. & Väisänen, P. (toim.) 2014. Metsänhoidon suositukset. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja. 53 Aikaisemmin ilmestyneet hoitosuunnitelmat: Keskuspuisto I Käyttö- ja hoitosuunnitelma 1998 Tapiolan puuston hoito- ja uudistamissuunnitelma 2000 – 2030 Haukilahti - Westendin luonnonhoitosuunnitelma 2002 – 2032 Kivenlahti - Soukka luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma 2003 – 2033 Viherlaakso - Karakallio luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma 2003 – 2033 Espoon keskus - Kauklahti luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma 2004 – 2034 Pohjois-Leppävaara - Lintuvaara luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma 2007 – 2016 Kilo - Etelä-Leppävaara luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma 2007 – 2016 Laajalahti - Pohjois-Tapiola luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma 2007 – 2016 Mankkaa - Niittykumpu luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma 2008 – 2017 Matinkylä - Olari luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma 2009 – 2018 Keskuspuisto II luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma 2010 – 2020 Latokaski-Nöykkö-Tillinmäki luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma 2011 – 2020 Laaksolahti-Jupperi-Järvenperän luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma 2012 – 2022 Karhusaaren luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma 2013 – 2022 Lillhemtin luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma 2014 – 2023 Blominmäen viheralueiden hoito- ja käyttösuunnitelma 2015 – 2025 Vesirattaanmäen hoito- ja käyttösuunnitelma 2015 – 2025 Miilukorven luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelma 2015 – 2025
© Copyright 2024