1. No category

1 (47)
Päätös
29.4.2015
Dnro:
39/962/2015
DNA Oy
PL 10
01044 DNA
DNA Oy:n tilaajayhteystuotteiden hinnoittelu
1
Yritys, jota päätös koskee
DNA Oy
2
Toimenpidepyynnön tekijä
Elisa Oyj
3
Päätös
Viestintävirasto katsoo, että DNA Oy:n ("DNA") perimät metallijohdin- ja valokuitutilaajayhteyksien kuukausivuokrien ja kytkentämaksujen hinnat eivät ole sille 3.12.2012 annetun HMVpäätöksen (dnro 55/934/2012) ja tietoyhteiskuntakaaren tarkoittamalla tavalla kustannussuuntautuneita.
Viestintävirasto velvoittaa DNA:n muuttamaan kuukauden kuluessa päätöksen antamisesta lukien tilaajayhteyksien ja rinnakkaisyhteyksien kuukausi- ja kytkentämaksut kustannussuuntautuneelle tasolle. Tilaajayhteyden ja rinnakkaisyhteyden kuukausi- ja kytkentämaksut eivät saa ylittää tässä päätöksessä tietoyhteiskuntakaaren 73 §:n mukaisesti määriteltyjä enimmäismääriä.
Viestintävirasto päättää, että DNA:n perimät metallijohdin- ja
valokuitutilaajayhteyksien kuukausivuokrien ja kytkentämaksujen hinnat eivät saa ylittää alla mainittuja euromääriä:
•
•
•
•
Viestintävirasto
Kommunikationsverket
Finnish Communications
Regulatory Authority
Metallijohdintilaajayhteyden kuukausivuokra ei saa ylittää
10,70 euroa.
Metallijohdintilaajayhteyden rinnakkaisyhteyden kytkentämaksu ei saa ylittää 57,00 euroa.
Valokuitutilaajayhteyden kuukausivuokra ei saa ylittää
75,50 euroa.
Valokuitutilaajayhteyden kytkentämaksu ei saa ylittää
131,00 euroa.
Itämerenkatu 3 A
PL 313
00181 Helsinki
Puhelin 0295 390 100
www.viestintävirasto.fi
Östersjögatan 3A
PB 313, FI-00181
Helsingfors, Finland
Telefon +358 295 390 100
www.kommunikationsverket.fi
Itämerenkatu 3A
P.O. Box 313, FI-00181
Helsinki, Finland
Telephone +358 295 390 100
www.ficora.fi
2 (47)
4
Asian vireilletulo
Elisa teki 14.1.2015 Viestintävirastolle toimenpidepyynnön, jossa Viestintävirastoa pyydettiin selvittämään DNA:n metallijohdintilaajayhteyksien kuukausivuokran hinnoittelun säännöstenmukaisuus. Elisan toimenpidepyyntö kohdistuu DNA:n lisäksi
myös Anvia Telecom Oy:hyn1, Lounea Oy:hyn2 ja TeliaSonera
Finland Oyj:hin.
Elisan mukaan metallijohdintilaajayhteyksien hintatason ennakoitavuus on ensiarvoisen tärkeää laajakaistamarkkinoiden kilpailulle. Markkinalle on tyypillistä, että uusinvestoinnit metallijohdintilaajayhteysverkkoon ovat vähäisiä ja verkon käyttöaste
on aleneva. Elisa toimii markkinalla sekä vuokranantajan että
vuokralaisen roolissa. Elisa toi toimenpidepyynnössään esille,
että DNA:n tilaajayhteyden vuokrauksesta perimä hinta poikkeaa Viestintäviraston 10.10.2014 antamassa päätösluonnoksessa
sekä vuosivalvontakirjeessä esittämästä kustannussuuntautuneesta hintatasosta.
Elisa ilmoitti virastolle 15.1.2015, ettei se näe asiassa edellytyksiä tietoyhteiskuntakaaren 314 §:n mukaiselle sovittelulle.
Viestintävirasto on oma-aloitteisesti tutkinut myös DNA:n valokuitutilaajayhteyksien kuukausivuokrien ja kytkentämaksujen
hinnoittelun säännöstenmukaisuutta. Viestintävirasto on samanaikaisesti tutkinut myös muiden kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen yritysten tilaajayhteystuotteiden säännöstenmukaisuutta. Tutkinnat ovat näin ollen kohdistuneet paitsi DNA:n myös Anvia Telecom Oy:n, Elisa Oyj:n,
Lounea Oy:n ja TeliaSonera Finland Oyj:n metallijohdintilaajayhteyksien kuukausivuokrien ja kytkentämaksujen hinnoittelun säännöstenmukaisuuden ja valokuitutilaajayhteyksien kuukausivuokrien ja kytkentämaksujen hinnoittelun säännöstenmukaisuuden arviointiin.
Viestintävirasto asetti DNA:lle kiinteään verkkoon pääsyn
markkinoilla 3.12.2012 annetussa HMV-päätöksessä (dnro
55/934/2012) velvollisuuden hinnoitella sekä metallijohdin- että
valokuitutilaajayhteyksien kuukausivuokrista ja kytkentämaksuista perityt korvaukset siten, että korvaukset ovat kustannussuuntautuneita. Yksityiskohtaiset perustelut velvoitteen asettamiselle ilmenevät DNA:lle annetusta HMV-päätöksestä3. Viestintävirasto asetti 3.12.2012 antamissaan HMV-päätöksissä kustannussuuntautunutta hinnoittelua koskevat velvollisuudet
myös AinaCom Oy:lle, Anvia Telecom Oy:lle, Elisa Oyj:lle, Kymen Puhelin Oy:lle, Lounea Oy:lle, PPO Oy:lle ja TeliaSonera
Finland Oyj:lle. Yritysten yhdentymisten seurauksena tilaajayhteysmarkkinoilla toimii näistä yrityksistä tällä hetkellä Anvia Te-
1
3.12.2012 annettu HMV-päätös, jossa velvoite kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun asetettiin, annettiin Anvia
Oyj:lle. Anvia Oyj siirsi teleliiketoimintansa tytäryhtiöönsä Anvia Telecom Oy:hyn 1.3.2015.
2
Aiemmalta nimeltään SSP Yhtiöt Oy.
3
Viestintäviraston HMV-päätökset 3.12.2012.
https://www.viestintavirasto.fi/ohjausjavalvonta/ennakkosaantelypaatokset/huomattavanmarkkinavoimanhmvsaantely/
hmv-paatokset/kiinteaanverkkoonpaasyntukkumarkkina.html.
3 (47)
lecom Oy, DNA Oy, Elisa Oyj, Lounea Oy ja TeliaSonera Finland
Oyj.
HMV-päätöksissä yrityksille asetettiin myös velvollisuus noudattaa sekä metallijohdin- että valokuitutilaajayhteyksien kuukausivuokrien ja kytkentämaksujen hinnoittelussa viraston erillisessä päätöksessä asettamia kustannussuuntautuneita enimmäishintoja. Viestintävirasto antoi HMV-päätöksen nojalla DNA:lle ja
muille kustannussuuntautuneiden enimmäishintojen noudattamiseen velvoitetuille HMV-yrityksille 10.10.2014 päätösluonnokset enimmäishintojen asettamisesta metallijohdin- ja valokuitutilaajayhteyksien kuukausivuokralle ja kytkentämaksulle.
Korkein hallinto-oikeus kuitenkin kumosi 27.10.2014 antamillaan päätöksillä Viestintäviraston huomattavan markkinavoiman
päätökset enimmäishinnan asettamista koskevilta osin. HMVpäätöksissä asetetut muut velvoitteet kustannussuuntautuneen
hinnoittelun velvoite mukaan lukien pysyivät kuitenkin voimassa. HMV-päätösten perusteella yritysten on siten tällä hetkellä
hinnoiteltava sekä metallijohdin- että valokuitutilaajayhteyksien
kuukausivuokrat ja kytkentämaksut kustannussuuntautuneesti.
KHO:n antamien päätösten johdosta Viestintävirasto keskeytti
enimmäishintoja koskevien päätösluonnosten kuulemiskierroksen ja päätöksentekoprosessin kokonaisuudessaan. KHO ei päätöksessään ottanut kantaa hinnan määrittämiseen vaan ainoastaan enimmäishinnan asettamisen perusteisiin. Viestintäviraston päätösluonnoksissaan esittämät arviot kustannussuuntautuneesta hinnoittelusta ja kustannussuuntautuneesta hintatasosta eivät ole muuttuneet enimmäishintoja koskevien päätösluonnosten antamisen jälkeen.
Viestintävirasto totesi DNA:lle 15.12.2014 toimittamassaan
vuosivalvonnan palautekirjeessä, että Viestintäviraston päätösluonnoksessa esittämät hinnat vastaavat edelleen viraston näkemystä tämän hetkisestä metallijohdin- että valokuitutilaajayhteyksien kuukausivuokrien ja kytkentämaksujen kustannussuuntautuneesta tasosta. Viestintävirasto totesi edelleen,
että mikäli DNA ei ryhdy oma-aloitteisesti toimenpiteisiin tilaajayhteystuotteiden hintojen alentamiseksi kustannussuuntautuneelle tasolle, Viestintävirasto puuttuu hinnoitteluun jälkikäteisen valvonnan keinoin. Yritykselle annettiin aikaa alentaa omaaloitteisesti hintojaan 16.1.2015 mennessä.
Elisan toimenpidepyynnön yhteydessä Viestintävirasto käynnisti
oma-aloitteiset selvitykset DNA:n ja muiden HMV-yritysten metallijohdin- ja valokuitutilaajayhteystuotteiden hinnoittelun kustannussuuntautuneisuudesta.
Hallintolain (434/2003) 25 §:n mukaan, jos viranomaisessa
tehtävä päätös saattaa merkittävästi vaikuttaa muun samassa
viranomaisessa samanaikaisesti vireillä olevan asian ratkaisemiseen, viranomaisen on valmisteltava asiat yhdessä ja ratkaistava samalla kertaa, jollei yhdessä käsittelemisestä aiheudu
haitallista viivytystä tai jollei se ole asian laadun taikka luonteen vuoksi tarpeetonta. Viestintävirasto on käsitellyt yhdessä
4 (47)
Elisan vireille laittaman ja sen oma-aloitteisesti käynnistämän
selvityksen DNA:n tilaajayhteystuotteiden hinnoittelusta ja ratkaissut asiat yhdessä. Molemmissa selvityksissä on kyse olennaisesti samasta asiasta, minkä vuoksi niiden yhdessä käsitteleminen on perusteltua. Asioiden yhdessä käsittelemisestä ei
myöskään ole koitunut haitallista viivytystä.
5
Sovellettava laki
Viestintävirasto soveltaa tässä päätöksessä tietoyhteiskuntakaaren (917/2014, jäljempänä myös "TYK") säännöksiä.
HMV-päätökset kiinteään verkkoon pääsyn markkinoilla annettiin 3.12.2012. Päätöksissä yrityksille asetettiin viestintämarkkinalain (393/2003) nojalla muun muassa velvollisuus hinnoitella sekä metallijohdin- että valokuitutilaajayhteyksien kuukausivuokrista ja kytkentämaksuista perityt korvaukset siten, että
korvaukset ovat kustannussuuntautuneita.
Tietoyhteiskuntakaari tuli voimaan 1.1.2015. Tietoyhteiskuntakaaren 351 §:n 2 momentin mukaan lailla kumottiin viestintämarkkinalaki. Lain siirtymäsäännösten perusteella tietoyhteiskuntakaaren voimaantulon jälkeen vireille tulleeseen hallintoasiaan sovelletaan tietoyhteiskuntakaarta (352 § 1 mom). Elisan valitus tuli vireille 14.1.2015 eli uuden lain voimaan tulon
jälkeen.
Tietoyhteiskuntakaaren 352 § 4 momentin mukaan viestintämarkkinalakiin perustuvat teleyritysten oikeudet ja velvollisuudet jäävät voimaan, kunnes Viestintävirasto on ensimmäistä
kertaa tehnyt HMV-päätöksen tietoyhteiskuntakaaren säännösten nojalla. Säännös sisällytettiin vastaavansisältöisenä tietoyhteiskuntakaareen kuin aikoinaan viestintämarkkinalakiin viestintämarkkinalain kumotessa edeltäjänsä telemarkkinalain.
Säännöksen perusteella on selvää, että markkina-analyysiin perustuvat HMV-päätökset pysyvät voimassa kunnes Viestintävirasto on analysoinut kyseisen markkinan uudelleen, arvioinut
yritysten HMV-aseman nimeämistarpeet sekä asettanut kilpailun edistämiseksi ja kilpailun esteiden poistamiseksi tarpeelliseksi katsomansa velvollisuudet. Päätöksessä asetettavat velvollisuudet voivat koskea muun muassa käyttöoikeuden luovutusta, hinnoittelun ja ehtojen syrjimättömyyttä, avoimuutta sekä hinnoittelun kustannussuuntautuneisuutta. Velvollisuuksien
noudattamisen valvonta tapahtuu jälkikäteisen valvonnan keinoin kulloinkin voimassa olevan lain perusteella. Ennakkosääntelyn alaisten markkinoiden analysointi tapahtuu analyysien eri
sykleistä johtuen eri aikoina. Teknologianeutraalisuuteen pyrkivän viestintälainsäädännön tavoitteiden mukaisena ei voida pitää sitä, että eri markkinoilla HMV-päätösten antamisen ajankohdasta riippuen sovellettaisiin velvoitteiden jälkikäteisessä
valvonnassa eri lakeihin perustuvia säännöksiä.
Erotuksena jälkikäteen tapahtuvasta kustannussuuntautuneen
hinnoittelun arvioinnista, mahdollistaa HMV-päätökseen perus-
5 (47)
tuva etukäteen asetettava enimmäishinta kustannussuuntautuneen hinnan määrittämisen ennalta enintään kolmeksi vuodeksi
kerrallaan. Toisin kuin velvoitteiden jälkikäteisen valvonnan
osalta, tulee HMV-päätöksessä etukäteen asetettavan enimmäishinnan määrittämisen perustua HMV-päätöksen antamishetkellä voimassa oleviin säännöksiin.
Tietoyhteiskuntakaaren 352 §:n 11 momentin mukaan: "Jos
kumotun lain nojalla annetussa päätöksessä viitataan tällä lailla
kumottuun lakiin, viittauksen on katsottava tarkoittavan tämän
lain vastaavaa säännöstä." Kyseinen säännös lisättiin lakiin tässä muodossa tietoyhteiskuntakaaren eduskuntakäsittelyn ja liikenne- ja viestintävaliokunnan tietoyhteiskuntakaaren hallituksen esitystä koskevan mietinnön (LiVM 10/2015) perusteella.
Valiokunta näki tärkeäksi siirtymäsäännösten täsmentämisen
siten, että oikeustila kumotun lain jälkeen olisi kaikilta osin selvä.
Valiokunta viittaa mietinnössään saamaansa asiantuntijaselvitykseen ja vuonna 2011 myönnettyihin analogisen radiotoiminnan toimilupia koskeviin päätöksiin toimikaudelle, joka päättyy
vuonna 2019. Näissä ohjelmistotoimiluvista annetuissa päätöksissä viitataan tietoyhteiskuntakaarta koskevalla lakiehdotuksella kumottavaksi ehdotettuun radiotaajuuksista ja telelaitteista
annettuun lakiin ja sen 6 a §:ään, jonka nojalla on säädetty liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella radiotaajuuksien
käyttösuunnitelmasta.
Valiokunta ehdotti siirtymäsäännöksen viimeiseen momenttiin
selvennettäväksi, että jos ehdotetulla lailla kumotun lain nojalla
annetussa päätöksessä viitataan ehdotetulla lailla kumottuun
lakiin, viittauksen on katsottava tarkoittavan ehdotetun lain
vastaavaa säännöstä. Valiokunta viittaa esimerkkitilanteena siihen, että säännöksellä varmistetaan, että analogisen radiotoiminnan ohjelmistotoimilupiin sovelletaan lakiehdotuksen voimaantulosta lukien Viestintäviraston tietoyhteiskuntakaaren lain
96 §:n nojalla antamia määräyksiä. On huomattava, että radiotaajuuksista ja telelaitteista annetun lain 6 a §:ää täysin vastaavaa säännöstä ei enää ole. TYKin 96 § nojalla taajuuksien
käyttösuunnitelmasta määrätään nyt Viestintäviraston määräyksellä, ei enää valtioneuvoston asetuksessa. Toimivalta siirtyi
viranomaiselta toiselle, mutta samalla myös säädöksen sisältö
muuttui ja siihen tuli uusia reunaehtoja, jotka täytyy ottaa
huomioon taajuuksien käyttösuunnitelmaa annettaessa tai
muutettaessa.
Liikenne- ja viestintävaliokunta on tietoyhteiskuntakaaren
eduskuntakäsittelyn aikana puuttunut havaittuun ongelmaan,
joka on valiokuntakuulemisessa nostettu esiin. Samanaikaisesti
säännöksellä on puututtu laajasti myös muihin vastaavankaltaisiin tilanteisiin, jossa kumotun lain nojalla annetussa päätöksessä viitataan tietoyhteiskuntakaarella kumottuun lakiin. Viittauksen viestintämarkkinalakiin katsotaan tarkoittavan tietoyhteiskuntakaaren vastaavaa säännöstä. Ohjelmistolupia koskeva
6 (47)
esimerkki on analoginen HMV-päätösten kanssa, joissa myös
viitataan kumotun viestintämarkkinalain säännöksiin.
HMV-sääntelyn historiasta ei löydy tilannetta, jossa HMVpäätöksen antamisen jälkeen laki, jonka nojalla velvollisuudet
on asetettu, olisi päätösten antamisen jälkeen kumoutunut. Tietoyhteiskuntakaaren siirtymäsäännökset huomioon ottaen lainsäätäjän tahto on yksiselitteinen; velvoitteisiin, jossa viitataan
kumotun viestintämarkkinalain säännöksiin, tulee soveltaa tietoyhteiskuntakaaren vastaavia säännöksiä. HMV-velvoitteiden
jälkikäteisen noudattamisen valvonnan osalta tämä tarkoittaa
sitä, että mikäli asia on tullut vireille uuden lain voimaan tulon
jälkeen, sovelletaan asiaan uuden lain säännöksiä.
Tilaajayhteysmarkkinoilla HMV-yrityksille on vuonna 2012 annetuissa HMV-päätöksissä asetettu kustannussuuntautuneen hinnoittelun velvoite. Viestintämarkkinalain 84 §:n mukaan kustannussuuntautuneella hinnalla tarkoitettiin hintaa, joka on aiheutuneet kustannukset ja toiminnan tehokkuus huomioon ottaen kohtuullinen. Viestintämarkkinalaissa kustannussuuntautunut hinta määritettiin lain tasolla siten, että hinnan tuli perustua teleyrityksille aiheutuneisiin kustannuksiin.
Tietoyhteiskuntakaaren viestintämarkkinalakia vastaavan säännöksen mukaan kustannussuuntautuneella hinnalla tarkoitetaan
hintaa, joka on kohtuullinen ottaen huomioon tehokkaan toimijan kustannukset säännellyn tuotteen tai palvelun tuottamisesta. Tietoyhteiskuntakaari mahdollistaa tehokkuusarvioinnin suorittamisen laajemmin kuin viestintämarkkinalaki siten, että kustannussuuntautuneen hinnoittelun sääntelyssä otetaan huomioon vain tehokkaan toiminnan kustannukset. Yrityksen omiin
kustannuksiin perustuvan sääntelyn ei kaikissa tilanteissa voida
katsoa johtavan kilpailtujen markkinoiden hintatasoon.
Ainoa sisällöllinen ero viestintämarkkinalain ja tietoyhteiskuntakaaren välillä liittyy kustannussuuntautuneen hinnoittelun määritelmään. Kuten viestintämarkkinalain kustannussuuntautunutta hinnoittelua koskevilla säännöksillä, myös TYKin vastaavilla
säännöksillä pyritään teleyritysten välisen kilpailun edistämiseen ja kilpailun esteiden, kuten kohtuuttoman hinnoittelun
poistamiseen. Viestintäverkkojen tasapuolinen ja kohtuullinen
hinnoittelu on edellytys myös uusien palveluja tarjoavien yritysten markkinoille tulolle. Lisääntyvä kilpailu puolestaan luo teleyrityksille paineita uusien palveluiden kehittämiselle ja loppukäyttäjiltä perittävien hintojen alentamiselle.
Tietoyhteiskuntakaaren uusilla hinnoittelusäännöksillä edesautetaan lain ja HMV-sääntelyn tavoitteiden tehokkaampaa toteutumista. TYKin säännöksillä Viestintäviraston työkaluja hinnoittelun valvonnassa on lisätty, koska aiemmilla viestintämarkkinalakiin perustuvilla säännöksillä ei kaikilta osin ole ollut mahdollista saavuttaa niillä tavoiteltuja kilpailunedistämispäämääriä
tilaajayhteystuotteiden markkinoilla.
7 (47)
6
Asian käsittely Viestintävirastossa
Asian selvittäminen
Viestintävirasto kehitti vuosien 2012–2014 aikana tilaajayhteyksien enimmäishintojen määrittämistä varten ns. vakioituihin
komponentteihin perustuvaa mallia. Mallin avulla oli tarkoitus
määrittää kustannussuuntautunut hintataso tilaajayhteyksien
kuukausivuokrille sekä kytkentämaksuille. Vakioituihin komponentteihin perustuvalla mallilla tarkoitetaan verkon arvon
määrittämistä kaikkien teleyritysten osalta soveltamalla samoja
ennalta määritettyjä verkon komponentteja sekä niiden hintoja
ja pitoaikoja. Tilaajayhteysverkon (metallijohdin ja valokuitu)
merkittävimmät komponentit määritettiin yhteistyössä alan
toimijoiden kanssa.
Menetelmän käytössä ilmeni kuitenkin merkittäviä ongelmia,
koska teleyritykset eivät pystyneet toimittamaan virastolle menetelmän soveltamisessa tarvittavia tietoja verkoistaan. Menetelmän soveltamisen kannalta olennaiset tiedot perustuivat
pääosin yritysten arvioihin, eikä tuloksia voitu pitää luotettavina
ja vertailukelpoisina.
Viestintävirasto päätti jatkaa enimmäishintojen määrittämistä
teleyritysten omien hinnoittelulaskelmien perusteella. Viestintävirasto pyysi 22.5.2014 päivätyllä tietopyynnöllä DNA:ta (dnro
631/962/2014) ja muita kustannussuuntautuneen hinnan noudattamiseen velvoitettuja teleyrityksiä toimittamaan Viestintävirastolle voimassa olevien HMV-alueen metallijohdin- ja valokuitutilaajayhteyksien kuukausivuokria ja kytkentämaksuja koskevat hinnoittelulaskelmansa taustalaskelmineen. Yrityksiltä pyydettiin selvitystä muun muassa siitä, miten yrityksen hinnoittelulaskelmassa tilaajayhteysverkon arvo on määritetty ja miten
yritys on kohdistanut kustannukset yksittäiselle tilaajayhteydelle. Selvitystä pyydettiin myös tilaajayhteyksien määristä, sitoutuneen pääoman määrittämistavasta sekä käytetystä poistomenetelmästä ja -ajasta. Selvitystä pyydettiin myös tilaajayhteyksille kohdistetuista käyttö- ja yleiskustannuksista sekä tilaajayhteyden kytkennän kustannuksista.
DNA toimitti virastolle 2.6.2014 päivätyn selvityksen4. Virasto
pyysi DNA:lta täsmennyksiä selvitykseen 11.6., 18.6., 24.6. ja
1.9.2014. DNA toimitti virastolle lisäselvityksiä 12.6., 19.6., ja
3.9.2014. Viestintävirasto tapasi DNA:n edustajia 16.6.2014
voimassa olevien tilaajayhteystuotteiden perusteena olevien
hinnoittelulaskelmien sekä niihin liittyvän tausta-aineiston läpikäymiseksi.
Yrityksen toimittamien selvitysten lisäksi Viestintävirasto keräsi
jo aiemmassa vaiheessa tietoja muun muassa DNA:n verkon
rakenteesta, tilaajayhteyksien määristä, verkon osien (esimerkiksi kaapelit) määristä, yksikköhinnoista, ikätiedoista ja työkomponenttien määristä.
4
DNA:n selvitysten dnro on 631/962/2014
8 (47)
Virasto toimitti enimmäishintojen asettamista koskevat päätösluonnokset lausunnolle 10.10.2014, mutta keskeytti kuulemiskierroksen ja päätöksentekoprosessin kokonaisuudessaan
KHO:n edellä mainittujen kumoamispäätösten vuoksi.
Nyt kyseessä olevassa jälkikäteisessä hinnoittelun kustannussuuntautuneisuuden tutkinnassa Viestintävirasto on arvioinut
DNA:n esittämiä yksikkökustannuksia ja niiden perusteita samalla tavoin kuin enimmäishinnan asettamista koskevien päätösluonnosten yhteydessä. Viestintäviraston arvion ja laskelmien lähtökohtana ovat olleet DNA:n päätösluonnosten yhteydessä esittämät tilaajayhteyksien kustannukset ja tilaajayhteysmäärät. DNA:n tilaajayhteystuotteista perimät hinnat eivät ole
muuttuneet päätösluonnosten antamisen jälkeen, minkä vuoksi
hintojen perusteena olevien kustannustietojen uudelleen selvittäminen ei lähtökohtaisesti ole ollut tarpeen. Vastaavasti virasto
on arvioinut muiden kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun
velvoitettujen yritysten yksikkökustannuksia ja niiden perusteita samalla tavoin ja samojen, yritysten enimmäishinnan asettamista koskevien päätösluonnosten yhteydessä toimittamien
kustannustietojen ja tilaajayhteysmäärien perusteella.
Viestintävirasto on niin ikään arvioinut yritysten kytkentämaksujen kustannussuuntautuneisuutta samoin perustein kuin
enimmäishintapäätösten yhteydessä.
Kuuleminen
Viestintävirasto pyysi DNA:lta lausuntoa viraston valmistelemasta päätösluonnoksesta 12.3.2015.
DNA toimitti lausuntonsa Viestintävirastolle 27.3.2015.
7
Päätöksen perustelut
Viestintävirasto on arvioinut DNA:n metallijohdin- ja valokuitutilaajayhteyksien kuukausivuokrien ja kytkentämaksujen kustannussuuntautuneisuutta. Viestintävirasto katsoo, että DNA:n
hinnat eivät ole sille annetun HMV-päätöksen ja tietoyhteiskuntakaaren tarkoittamalla tavalla kustannussuuntautuneita.
Viestintäviraston arvioinnin lähtökohtana ovat kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen yritysten esittämät
yrityskohtaiset tilaajayhteyksien kustannukset ja tilaajayhteysmäärät. Samoin kytkentämaksujen määrittämisen lähtökohtana
ovat yritysten esittämät kustannukset päätöksessä esitetyin tavoin.
Korvausten kustannussuuntautuneet hinnat on määritetty viraston laskelmien mukaisten yksikkökustannusten perustella painotettua keskiarvoa käyttäen. Virasto on soveltanut arvioinnissaan samoja periaatteita kaikkien kustannussuuntautuneeseen
hinnoitteluun velvoitettujen yritysten osalta.
9 (47)
Viestintävirasto katsoo, että metallijohdin- ja valokuitutilaajayhteyksien kuukausivuokrat ovat tietoyhteiskuntakaaren tarkoittamalla tavalla kustannussuuntautuneet silloin, kun ne eivät
ylitä kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen
yritysten painotettua keskikustannusta. Vastaavasti Viestintävirasto katsoo metallijohdin- ja valokuitutilaajayhteyksien kytkentämaksujen olevan lain tarkoittamalla tavalla kustannussuuntautuneita silloin, kun ne eivät ylitä kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen yritysten tilauskäsittelyn
alakvartiilin ja asennustyön ulkoistaneiden yritysten asennuskustannusten alakvartiilin perusteella laskettua kytkentätyön
kokonaiskustannusta. Viestintäviraston näkemyksen mukaan
näin määritetyt kustannussuuntautuneet hinnat kuvaavat luotettavalla tavalla kohtuullisia tehokkaan toimijan kustannuksia
sekä edistävät tehokkaasti sekä lain yleisten että huomattavan
markkinavoiman sääntelylle asetettujen tavoitteiden toteutumista.
Viestintävirasto velvoittaa tällä päätöksellään DNA:n muuttamaan metallijohdin- ja valokuitutilaajayhteyksiensä kuukausivuokria ja kytkentämaksuja kustannussuuntautuneelle tasolle.
Hinnat eivät saa ylittää tässä päätöksessä asetettuja enimmäismääriä.
Viestintäviraston näkemyksen mukaan myöskään muut kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitetut yritykset eli Anvia Telecom Oy, Elisa Oyj, Lounea Oy ja TeliaSonera Finland Oyj
eivät ole noudattaneet niille asetettua kustannussuuntautuneen
hinnoittelun velvoitetta. Viestintävirasto on tämän vuoksi velvoittanut myös kyseiset yritykset noudattamaan samansuuruisia metallijohdin- ja valokuitutilaajayhteyksien kuukausivuokrien ja valokuitutilaajayhteyksien kytkentämaksujen enimmäismääriä. Metallijohdintilaajayhteyksien kytkentämaksujen osalta
virasto on velvoittanut Anvia Telecom Oy:n, Lounea Oy:n ja TeliaSonera Finland Oyj:n noudattamaan kytkentämaksujen
enimmäismäärää.
Viestintäviraston näkemyksen mukaan samansuuruiset hintojen
enimmäismäärät edistävät tehokkaasti sekä lain yleisten että
huomattavan markkinavoiman sääntelylle asetettujen tavoitteiden toteutumista.
Asiaa koskevat säännökset ja yritykselle asetetut velvollisuudet
DNA:lle 3.12.2012 annetun HMV-päätöksen mukaisesti DNA:n
on hinnoiteltava sekä metallijohdin- että valokuitutilaajayhteyksien kuukausi- ja kytkentämaksut kustannussuuntautuneesti.
TYK 71 §:n 3 momentin mukaan kustannussuuntautuneella
hinnalla tarkoitetaan hintaa, joka on kohtuullinen ottaen huomioon tehokkaan toimijan kustannukset säännellyn tuotteen tai
palvelun tuottamisesta. Lain perustelujen mukaan säännös jättää Viestintävirastolle harkintavaltaa sen suhteen, mitkä kustannukset on kohtuullista sisällyttää säännellyn tuotteen tai
palvelun hintaan, millä tavalla kustannukset määritetään sekä
10 (47)
millä tavalla toiminnan tehokkuus otetaan hinnoittelussa huomioon kunkin säännellyn tuotteen osalta. Kohtuullisuuden arvioinnissa tulee ottaa huomioon säännöksen 5 -momentissa luetellut edellytykset. Kustannussuuntautuneen hinnan tulee 1)
edistää viestintämarkkinoiden tehokkuutta ja kestävää kilpailua; 2) tuottaa hyötyä viestintäpalvelujen käyttäjille; 3) olla
kohtuullinen suhteessa sillä tavoiteltaviin päämääriin; 4) kannustaa yritystä investointeihin tulevaisuudessa; ja 5) sallia kohtuullinen tuotto säänneltyyn toimintaan sitoutuneelle pääomalle.
Tietoyhteiskuntakaari mahdollistaa kustannussuuntautuneen
hinnoittelun arvioinnin viestintämarkkinalain mukaisesti teleyritykselle aiheutuneiden kustannusten perusteella (ns. top-down
hinnoittelumalli). Tällöin toiminnan tehokkuutta voidaan arvioida esimerkiksi vertailemalla vastaavissa olosuhteissa toimivien
teleyritysten kustannuksia. Ilman kilpailupainetta toimivalla yrityksellä ei ole kuitenkaan tarvetta tehostaa toimintaansa ja tämän vuoksi on katsottu, että HMV-yrityksen omiin kustannuksiin perustuva sääntely ei kaikissa tilanteissa ja kaikkien säänneltyjen tuotteiden osalta johda kilpailtujen markkinoiden hintatasoon. Tietoyhteiskuntakaari mahdollistaa myös teoreettisesti
mallinnetun tehokkaan toimijan kustannusten käytön (ns. bottom-up hinnoittelumalli). Viestintäviraston soveltama hinnoittelumalli voi tietoyhteiskuntakaaren mukaan olla lisäksi yhdistelmä top-down- ja bottom-up-malleista.
Tietoyhteiskuntakaaren 73 §:n 1 momentin perusteella yrityksellä on velvollisuus osoittaa Viestintävirastolle, että sen tuotteesta tai palvelusta perimä hinta on kustannussuuntautunut
Viestintäviraston käsitellessä hinnoittelua koskevaa asiaa. Vastaava säännös sisältyi myös viestintämarkkinalakiin.
Tietoyhteiskuntakaaren 73 § 4 momentin perusteella Viestintävirasto voi hinnoitteluvelvollisuuden noudattamista arvioidessaan yksittäistapauksessa päättää perittävän korvauksen
enimmäismäärästä.
Asiaan liittyvä EU-sääntely
Euroopan komissio antoi vuonna 2013 suosituksen syrjimättömyydestä ja kustannuslaskennasta C(2013) 5761 (jäljempänä
"kustannuslaskentasuositus"). Suosituksen keskeisenä tavoitteena on tehokkaan kilpailun ja viestinnän sisämarkkinoiden
edistäminen EU:ssa. Kilpailijoiden tehokasta verkkoon pääsyä
edistetään yhtenäistämällä HMV-yrityksille asetettavia syrjimättömyysvelvoitteita
sekä
kustannuslaskentamenetelmän
käyttöä koskevia vaatimuksia.
Viestintäviraston on otettava komission suositukset toiminnassaan mahdollisimman tarkasti huomioon. Mikäli Viestintävirasto
ei noudata komission suositusta, sen on ilmoitettava asiasta
komissiolle ja perusteltava ratkaisunsa.
Kustannuslaskentasuosituksen perusteella kansallisten sääntelyviranomaisten tulee käyttää kustannuslaskentamenetelmiä,
11 (47)
joilla on mahdollista saavuttaa tehokkaasti kilpaillun markkinan
hintoja vastaavat hinnat. Käytettävän kustannuslaskentamenetelmän tulee perustua nykyaikaiseen ja tehokkaaseen verkkoon. Suosituksen mukaan metallijohdinverkon tukkuhintojen
tulee olla vakaat ja ennustettavissa olevat antaen riittäviä kannusteita investoinneille ja erityisesti NGA-verkkojen5 käyttöönotolle. Hinnoittelussa tulee ottaa huomioon myös metallijohdinverkosta NGA-verkkoon siirtymisestä aiheutuvien pienenevien
volyymien vaikutus. Sovellettavan kustannuslaskentamenetelmän tulee siis toisaalta varmistaa kilpailijoiden tehokas markkinoille tulo ja toisaalta taata riittävien kannustimien antaminen
investoinneille.
Kustannuslaskentasuosituksen mukaan kansallisten viranomaisten olisi käytettävä kustannuslaskennassa alhaalta ylöspäin (bottom up) rakennettua, pitkän aikavälin lisäkustannuksiin perustuvaa LRIC6+-menetelmää. Mallinnettaessa NGA-verkkoa viranomaisen tulee määritellä hypoteettinen tehokas NGAverkko, joka koostuu kokonaan tai osittain kuituelementeistä.
Suosituksen perusteella metallijohdintilaajayhteyksien kuukausihintojen tulisi asettua suosituksen mukaisella menetelmällä
laskettuna 8-10 euron välille vuoden 2012 hintatasossa laskettuna.
Kustannuslaskentasuosituksen perusteella kansallinen sääntelyviranomainen voisi käyttää suosituksesta poikkeavaa ja suosituksen voimaantuloajankohtana käyttämäänsä kustannuslaskentamenetelmää, mikäli menetelmä vastaisi suosituksen tavoitteita ja täyttäisi tietyt kriteerit. Suosituksesta poikkeavan
menetelmän tulisi ottaa huomioon asteittainen siirtymä metallijohdinverkosta NGA-verkkoon. Lisäksi siinä tulisi soveltaa sellaista omaisuuserien arvostusmenetelmää, joka ottaa huomioon, ettei tiettyjä rakennusteknisen infrastruktuurin omaisuuseriä toisinneta. Menetelmän tulisi myös sisältää metallijohdinverkon hintaennusteet, jotka osoittavat hintojen pysyvän
vakaina pitkällä aikavälillä. Edelleen menetelmän tulisi taata
sääntelyn läpinäkyvyys ja ennustettavuus sekä varmistaa hintavakaus. Menetelmä saisi edellyttää vain minimaalisia muutoksia kyseisessä jäsenvaltioissa jo käytössä olevaan kustannuslaskentamenetelmään.
Tietoyhteiskuntakaari mahdollistaa Viestintävirastolle laajemmat toimivaltuudet käytettävien laskentamenetelmien valinnassa. Laki mahdollistaa muun muassa komission suosituksen mukaisen LRIC+- laskentamenetelmän käytön. Viestintävirasto on
käynnistänyt selvitystyön menetelmän hankkimiseksi. Ennen
mahdollisen uuden laskentamenetelmän käyttöön ottoa Viestintävirasto arvioi hinnoittelun kustannussuuntautuneisuutta tässä
päätöksessä kuvatuin tavoin.
5
NGA=next generation access
LRIC + - malli (LRIC = Long Run Incremental Costs) mahdollistaa tuotteen tai palvelun tuottamiseen liittyvien yleiskustannusten huomioon ottamisen kustannuslaskelmissa.
6
12 (47)
DNA:n tilaajayhteyksien vuokraamisesta perimät hinnat
DNA:n 9.4.2015 päivätyn hinnaston mukaan yritys perii metallijohdin- ja valokuitutilaajayhteyksien vuokraamisesta seuraavan
taulukon mukaisia kuukausivuokria ja kytkentämaksuja. Hinnat
eivät sisällä arvonlisäveroa.
Metallijohdintilaajayhteys
(2-johdin)
Metallijohdintilaajayhteyden
rinnakkaisyhteys
Valokuitutilaajayhteys pientaloon
Valokuitutilaajayhteys muihin kiinteistöihin
7.1
Kuukausivuokra
€/kk
Kytkentämaksu
€
13,60
81,00
6,80
67,00
23,00
163,00
107,50
163,00
Tilaajayhteyksien kuukausivuokrat
DNA:n esittämät tilaajayhteyksien kuukausivuokrien kustannusperusteet
Metallijohdintilaajayhteys
DNA toimitti Viestintävirastolle metallijohdintilaajayhteyksien
kuukausimaksujen kustannusperusteista viraston yhteenvetomallin mukaisen ja 14.5.2014 päivätyn laskelman ja perusteet
laskelmassa esitetyille kustannuserille. DNA:n toimittama laskelma on päätöksen liitteessä 1.
Tilaajayhteyden kuukausimaksun kustannukset on määritetty
DNA:n yhteenvetolaskelmassa jälleenhankintahintaisten poistojen, tilaajayhteysverkkoon sitoutuneelle pääomalle lasketun
tuoton sekä käyttö- ja yleiskustannusten perusteella.
Tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta
DNA:n hinnoittelulaskelman mukainen tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta muodostuu paikallisyhtiöitä 1.7.2007 ostetun
tilaajajohtoverkon (ns. PY-hankinta) jälleenhankintahinnan,
DNA:n myöhemmin itse verkkoon tekemien investointien sekä
rakennelmien, voimalaitteiden ja taloteknisten järjestelmien jälleenhankintahintojen summana.
Paikallisyhtiöiltä vuonna 2007 hankitun tilaajayhteysverkon arvostaminen jälleenhankintahintaiseksi perustuu yrityskauppaa
varten tehtyyn asiantuntija-arvioon. DNA:n ilmoituksen mukaan
tällöin on arvioitu, paljonko vastaavan verkon rakentaminen
maksaisi. Kyse ei siten ole paikallisyhtiöille maksetusta hinnasta
eikä esimerkiksi liikearvoa ole sisällytetty laskelmaan. Yritys ei
kuitenkaan ole esittänyt tarkempia yksityiskohtia vuoden 2007
laskelmasta tai sen periaatteista.
13 (47)
PY-hankinnan jälleenhankintahintalaskelmaan DNA on sisällyttänyt vain [ ] vuoden teknis-taloudellista pitoaikaa uudemmat
osuudet. Täten laskennan perustana oleva verkon arvo
1.7.2008 sisältää vain tuolloin alle [ ] vuotta vanhat osuudet
hankitusta verkosta. Tämän jälkeen DNA on edelleen poistanut
pääomasta 31.12.2013 mennessä [ ] vuoden iän saavuttaneet
verkon osat hankinnan tasaisen ikäjakauman oletuksella.
DNA:n toimittamien tietojen mukaan [ ] % verkosta on tullut
vanhemmaksi kuin [ ] vuotta. Jäljelle jäävän kokonaan poistamatta olevan osuuden PY-hankinnasta DNA on arvostanut jälleenhankintahintaiseksi maanrakennuskustannusindeksillä.
PY-hankinnan jälkeen DNA:n itsensä tekemien investointien jälleenhankintahinnan yritys on määrittänyt indeksoimalla kirjanpidon taseen mukaiset investoinnit maanrakennuskustannusindeksillä.
DNA:n hinnoittelulaskelman mukaan metallijohdintilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta on [ ] euroa.
Poistot
Vuosittaiset poistot DNA on laskenut tasapoistoina edellä kuvatusta verkon jälleenhankintahinnasta. Poistoaikana DNA on
käyttänyt [ ] vuotta.
Yrityksen esittämien vuosittaisten jälleenhankintahintaisten
poistokustannusten yhteismäärä on [ ] euroa. Käytössä olevaa
tilaajayhteyttä kohti laskettuna poistojen määräksi muodostuu
[ ] euroa kuukaudessa.
Sitoutunut pääoma ja pääoman tuotto
DNA on laskenut tilaajayhteysverkkoon sitoutuneen pääoman
määrittämiseksi verkon nykykäyttöarvon (NKA) yrityksen esittämän jälleenhankintahinnan (JHH) ja verkon pitoajan (n) perusteella. Yritys on laskenut nykykäyttöarvon useiden teleyritysten käyttämällä kaavalla
=
∗
−1
.
2∗
Yrityksen hinnoittelulaskelmassaan esittämä sitoutunut pääoma
tilaajajohtoverkolle on yhteensä [ ] euroa. Tämän lisäksi sitoutuneeseen pääomaan on sisällytetty yrityksen lyhytaikaisia nettovaroja (lyhytaikaiset varat - lyhytaikaiset velat) [ ] euroa.
Yrityksen laskelman mukaan sitoutunut pääoma on yhteensä
[ ] euroa.
Sitoutuneen pääoman tuotto on yrityksen toimittamassa laskelmassa laskettu verkon nykykäyttöarvolle. DNA on toimittamassaan laskelmassa käyttänyt tuottoprosenttia [ ]. Vuosittaisen sitoutuneen pääoman tuoton määräksi muodostuu yrityksen laskemalla tavalla [ ] euroa. Kuukautta kohden sitoutuneen
pääoman tuotto yhdelle tilaajayhteydelle on yrityksen laskelman mukaan [ ] euroa.
14 (47)
Käyttö- ja yleiskustannukset
DNA:n tilaajayhteysverkolle kohdistamat käyttökustannukset
ovat [ ] euroa ajanjaksolta 1.1.–31.12.2013. Yritys on esittänyt, että suurimmat käyttökustannusten kustannuslajit ovat
henkilöstökulut sekä materiaali- ja palvelukulut. Käyttökustannusten määräksi muodostuu yrityksen laskemalla tavalla [ ] euroa/tilaajayhteys kuukautta kohden.
Yrityksen selvityksen mukaan yleiskustannukset kohdistetaan
liikevaihdon suhteessa. Yrityksen tietojärjestelmässä oleva
HMV-kohdistustiedosto varmistaa, että yleiskustannuksia ei sisälly välittömiin eikä yhteisiin kustannuksiin ja että päällekkäistä yleiskustannusten kohdistusta ei tapahdu. Yrityksen hinnoittelulaskelmassa esittämät yleiskustannukset ovat [ ] euroa.
Yleiskustannusten määräksi muodostuu yrityksen laskemalla
tavalla [ ] euroa/tilaajayhteys kuukautta kohden.
Kustannukset yhteensä
DNA:n virastolle toimittaman hinnoittelulaskelman mukaiset tilaajayhteysverkon vuosittaiset kokonaiskustannukset ovat [ ]
euroa. Yritys on kohdentanut laskelmassaan vuosittaiset kokonaiskustannukset odotettavissa olevien kaikkien käytössä olevien
tilaajayhteyksien
lukumäärän
mukaan
(ajanjakson
1.7.2014–30.6.2015 tilanteen mukaan). Tilaajayhteyksiä arvioidaan olevan ko. ajankohtana [ ] kappaletta; laskelmassa on
huomioitu odotettu määrän muutos [ ].
Tilaajayhteyden kuukausivuokran kustannuksiksi muodostuu
yrityksen laskelmassa [ ] euroa tilaajayhteyksistä perittävän
hinnan ollessa 13,60 euroa kuukaudessa.
Valokuitutilaajayhteys
DNA on toimittanut Viestintävirastolle valokuitutilaajayhteyksien
kuukausimaksujen kustannusperusteista päätöksen liitteessä 2
esitetyt viraston yhteenvetomallin mukaiset ja 15.5.2014 päivätyt laskelmat ja perusteet laskelmassa esitetyille kustannuserille. DNA on esittänyt laskelmat erikseen toisaalta omakoti- ja
paritaloihin rakennettujen yhteyksien (FTTH)7 ja toisaalta kerrostaloihin rakennettujen (FTTB)8 yhteyksien osalta sekä yhteensä kaikkien kiinteistötyyppien osalta. Laskelmien lähtökohtana ovat olleet valokuituverkon kokonaiskustannukset, jotka
ovat laskennallisesti jaettu FTTH- ja FTTB-yhteyksien kustannuksiksi.
Tilaajayhteyden kuukausimaksun kustannukset on määritetty
yhteenvetolaskelmissa jälleenhankintahintaisten poistojen, tilaajayhteysverkkoon sitoutuneelle pääomalle lasketun tuoton
sekä käyttö- ja yleiskustannusten perusteella.
7
8
Fiber to the home
Fiber to the building
15 (47)
Tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta
DNA on määrittänyt valokuitutilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnan samalla periaatteella kuin metallijohdintilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnan. Jälleenhankintahinta perustuu
toisaalta paikallisyhtiöiltä 1.7.2007 ostetun verkon jälleenhankintahintaan ja toisaalta DNA:n itse rakentaman verkon jälleenhankintahintaan. Kuten metallijohdinverkossakin, myös valokuituverkossa PY-hankinnan arvostus perustuu vuonna 2007 tehtyyn asiantuntijaselvitykseen ja poistamatta olevan osuuden indeksointiin jälleenhankintahintaiseksi maanrakennuskustannusindeksillä. Pitoaikana DNA on käyttänyt [ ] vuoden teknistaloudellista pitoaikaa. Tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta
ei sisällä käytettyä poistoaikaa vanhempaa verkkoa. DNA:n ilmoittamien tietojen mukaan [ ] % PY-hankinnan arvosta on
siirtynyt poistoajan ulkopuolelle 1.1.2008. PY-hankinnan jälkeen DNA:n itsensä tekemät investointien jälleenhankintahinnan yritys on määrittänyt indeksoimalla kirjanpidon taseen mukaiset investoinnit maanrakennuskustannusindeksillä.
DNA seuraa valokuituverkon kustannuksia kokonaisuudessaan
ja kustannusten jako FTTH- ja FTTB-verkkoihin on laskennallinen. DNA:n aikaisemmin tekemien esimerkkikohteiden ja vastaavien analyysien mukaan yhden FTTB-yhteyden rakentaminen
maksaa noin [ ] kertaa niin paljon kuin yhden FTTH-yhteyden.
Tämän perusteella DNA on päätynyt jakamaan pääoman siten,
että FTTH-yhteyksille kohdistuu [ ] % ja FTTB-yhteyksille
[ ] %. DNA ei ole esittänyt pääoman jakosuhteelle täsmällisempiä perusteita.
Laskelman mukaan valokuitutilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta on [ ] euroa, josta FTTH-yhteyksille on kohdennettu [ ]
euroa ja FTTB-yhteyksille [ ] euroa.
Poistot
Vuosittaiset poistot DNA on laskenut edellä kuvatusta verkon
jälleenhankintahinnasta. Poistoaikana DNA on käyttänyt [ ]
vuoden teknis-taloudellista pitoaikaa ja poistomenetelmänä tasapoistoja. Yrityksen selvityksen mukaan myös rakennelmien
osalta on käytetty [ ] vuoden pitoaikaa, kun taas taloteknisten
järjestelmien ja televerkkotilin osalta pitoaika on [ ] vuotta kirjanpidon menetelmien mukaisesti.
Yrityksen esittämien vuosittaisten jälleenhankintahintaisten
poistokustannusten yhteismäärä [ ] euroa, josta on laskennallisesti kohdennettu FTTH-verkolle [ ] euroa ja FTTB-verkolle [ ]
euroa. Käytössä olevaa tilaajayhteyttä ja kuukautta kohti laskettuna poistojen määräksi muodostuu FTTH-verkossa [ ] euroa ja FTTB-verkossa [ ] euroa.
Sitoutunut pääoma ja sen tuotto
DNA on laskenut tilaajayhteysverkkoon sitoutuneen pääoman
määrittämiseksi verkon nykykäyttöarvon yrityksen esittämän
jälleenhankintahinnan ja verkon pitoajan perusteella. Verkon
16 (47)
nykykäyttöarvon lisäksi DNA on sisällyttänyt sitoutuneeseen
pääomaan myös keskeneräistä omaisuutta sekä lyhytaikaisia
varoja. Lyhytaikaiset velat on vastaavasti vähennetty sitoutuneesta pääomasta. Käyttöpääoman määrä on yhteensä [ ] euroa. DNA on laskenut nykykäyttöarvon samalla kaavalla kuin
metallijohdinverkossakin. Yrityksen hinnoittelulaskelmassaan
esittämä sitoutunut pääoma on [ ] euroa, josta FTTH-yhteyksien osuus on yhteensä [ ] euroa ja FTTB-yhteyksien [ ] euroa.
Sitoutuneen pääoman tuotto on yrityksen toimittamassa laskelmassa laskettu verkon nykykäyttöarvolle. DNA on toimittamassaan laskelmassa käyttänyt tuottoprosenttia [ ]. Vuosittaisen sitoutuneen pääoman tuoton määräksi muodostuu yrityksen laskemalla tavalla yhteensä [ ] euroa, josta FTTHyhteyksille on kohdennettu [ ] euroa ja FTTB-yhteyksille [ ] euroa. Kuukautta kohden sitoutuneen pääoman tuotto yhdelle tilaajayhteydelle on yrityksen laskelman mukaan FTTH-verkossa
[ ] euroa ja FTTB-verkossa [ ] euroa.
Käyttö- ja yleiskustannukset
DNA:n laskelman mukaan valokuitutilaajayhteysverkon käyttökustannukset ovat yhteensä [ ] euroa. FTTH-verkolle DNA on
kohdistanut käyttökustannuksia [ ] euroa ja FTTB-verkolle [ ]
euroa ajanjaksolta 1.1.–31.12.2013. Yritys on esittänyt, että
suurimmat käyttökustannusten kustannuslajit ovat henkilöstökustannukset ja materiaalit ja palvelut. Yritys on jakanut käyttökustannukset tasan FTTH-yhteyksille ja FTTB-yhteyksille.
Käyttökustannusten määräksi muodostuu yrityksen laskemalla
tavalla sekä FTTH-yhteyksille että FTTB-yhteyksille [ ] euroa/tilaajayhteys kuukautta kohden.
Yrityksen hinnoittelulaskelmassa esittämät yleiskustannukset
ovat yhteensä [ ] euroa, joista FTTH-yhteyksille on kohdennettu [ ] euroa ja FTTB-yhteyksille [ ] euroa. Yrityksen mukaan
yleiskustannuksissa on huomioitu mm. henkilöstö- ja taloushallinnon, IT-tukijärjestelmien ja yrityksen johdon kustannuksia ja
tilaajayhteysverkko kantaa yleiskustannuksista liikevaihtonsa
mukaisen osuuden. Yritys on jakanut yleiskustannukset tasan
FTTH-yhteyksille ja FTTB-yhteyksille. Yleiskustannusten määräksi muodostuu yrityksen laskemalla tavalla sekä FTTHyhteyksille että FTTB-yhteyksille [ ] euroa/tilaajayhteys kuukautta kohden.
Kustannukset yhteensä
DNA:n virastolle toimittaman hinnoittelulaskelman mukaiset tilaajayhteysverkon vuosittaiset kokonaiskustannukset ovat yhteensä [ ] euroa. FTTH-yhteyksien osalta kustannukset ovat [ ]
euroa ja FTTB-yhteyksien osalta [ ] euroa. Yritys on kohdentanut laskelmassaan vuosittaiset kokonaiskustannukset kaikkien
käytössä olevien tilaajayhteyksien lukumäärän 1.1.2014 tilanteen mukaan, jolloin FTTH-tilaajayhteyksiä oli [ ] kappaletta ja
FTTB-tilaajayhteyksiä [ ] kappaletta.
17 (47)
Yrityksen laskelmissa tilaajayhteyden kuukausivuokran kustannukset ovat FTTH-verkossa [ ] euroa ja FTTB-verkossa [ ] euroa. Vastaavat tilaajayhteyksistä perittävät hinnat ovat 23 euroa ja 107,50 euroa kuukaudessa.
Viestintäviraston arvio DNA:n tilaajayhteyksien kuukausivuokrien kustannusperusteista
Viestintäviraston arvion ja laskelman lähtökohtana ovat DNA:n
ilmoittamat tilaajayhteyksien kustannukset ja tilaajayhteysmäärät. Viestintävirasto on käyttänyt arviossaan ja laskelmassaan
alla esitettyjä periaatteita, joita virasto on soveltanut samalla
tavoin kunkin kustannussuuntautuneeseen hinnoittelun velvoitetun yrityksen kohdalla. Viestintäviraston laskelmat metallijohdin- ja valokuitutilaajayhteyksien kuukausimaksuista ovat päätöksen liitteinä 1-2.
Metallijohdintilaajayhteys
Tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta
Viestintävirasto on käyttänyt arvioinnissaan tilaajayhteysverkon
arvona verkon jälleenhankintahintaa, jonka avulla virasto määrittää vuosittaiset poistokustannukset ja sitoutuneen pääoman.
Viestintäviraston näkemyksen mukaan tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta voidaan arvioida eri tavoin muun muassa tilaajayhteysverkon joidenkin rakenneosaryhmien (esimerkiksi
ilmakaapelit, maakaapelit ja kanavaputkitukset) määrien ja
keskimääräisten yksikkörakentamiskustannusten perusteella.
Arviointi voidaan tehdä myös pidemmän ajan vuosittaisten uusinvestointien perusteella, jos nämä uusinvestoinnit riittävällä
tarkkuudella vastaavat rakenteeltaan verkon keskimääräistä rakennetta.
Viestintävirasto on määrittänyt kaikkien kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen yritysten tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnan siten, että se sisältää yritysten koko
tuotannollisessa käytössä olevan verkon. Tuotannollisessa käytössä olevalla verkolla tarkoitetaan sekä sitä tilaajayhteysverkkoa, joka on tällä hetkellä yrityksen itsensä käytössä tai vuokrattuna toiselle yritykselle sekä sitä tilaajayhteysverkkoa, joka
on otettavissa käyttöön tai vuokrattavissa. Jälleenhankintahintaan ei sisällytetä sellaisia verkon osia, jotka on purettu tai joita
suunnitellaan purettavaksi.
Korkein hallinto-oikeus9 on pitänyt lainvastaisena laskentatapaa, jossa tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnan määrittämisessä on jätetty ottamatta huomioon kirjanpidossa kokonaan
poistettu omaisuus. Kyseisen ratkaisun perustelujen mukaan
laskentatapa, jossa pääoman tuotto lasketaan vain sille verkon
osalle, jolla on kirjanpidossa poistamatonta hankintamenoa,
johtaa siihen, että pääoman tuotto lasketaan vain osalle sitoutunutta pääomaa ja että kirjanpidossa kokonaan poistetulle,
9
KHO:n vuosikirjaratkaisu 2012:58.
18 (47)
mutta kuitenkin vuokrausvelvollisuuden kohteena olevalle verkon osalle eli osalle sitoutuneesta pääomasta ei lasketa mitään
tuottoa. Tämä saattaisi teleyritykset korkeimman hallintooikeuden mukaan perusteettoman epäedulliseen asemaan.
DNA:n ilmoittama metallijohdintilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta ei ole sisältänyt yrityksen käyttämää poistoaikaa
vanhempaa verkkoa. DNA:n toimittamien tietojen perusteella
paikallisilta puhelinyhtiöiltä ostetun verkon jälleenhankintahinnasta on siirtynyt poistoajan ulkopuolelle [ ] %. Tämän ja edellä esitettyjen perusteluiden vuoksi yrityksen ilmoittamaan jälleenhankintahintaan on lisätty käytettyä poistoaikaa vanhempien verkon osien jälleenhankintahinnat. Viestintävirasto on siten
lisännyt DNA:n ilmoittamaan [ ] euron jälleenhankinta-arvoon [
] euroa. Viestintäviraston laskelmassa DNA:n ilmoittamaan puhelinyhtiöiltä ostetun verkon jälleenhankintahintaan 1.7.2008
on lisätty poistoajan ulkopuolelle siirtynyt omaisuus [ ] %. Viraston laskelmassa on huomioitu hintojen muutos vuosien 2007
- 2013 aikana indeksoimalla verkon arvo maanrakennusindeksillä vuoden 2013 hintatasolla. Viestintäviraston arvio yrityksen
koko tuotannollisessa käytössä olevan verkon jälleenhankintaarvosta on yhteensä [ ] euroa. Viestintäviraston laskelman mukainen verkon jälleenhankinta-arvo on [ ] kuin DNA:n omassa
laskelmassaan esittämä verkon jälleenhankintahinta.
Poistot
Viestintävirasto on käyttänyt kaikkien kustannussuuntautuneen
hinnoitteluun velvoitettujen yritysten osalta pitoaikana teknistaloudellista pitoaikaa. Virasto on laskenut kunkin yrityksen
vuosittaiset poistot tasapoistoina jälleenhankintahintaisesta
verkon arvosta.
Teknis-taloudellisella pitoajalla tarkoitetaan sitä aikaa, jonka
omaisuus on liiketoiminnallisessa käytössä ennen sen uusimista
tai käytöstä poistamista. Teknis-taloudellisen pitoajan voidaan
katsoa kohtelevan yrityksiä tasapuolisemmin kuin kirjanpidon
poistojen, jotka yritykset itse määrittelevät kirjanpitolainsäädännön perusteiden mukaisesti. Kirjanpidossa noudatettavasta
varovaisuusperiaatteesta johtuen pääoma tulee kirjanpidossa
usein kokonaan poistetuksi jo ennen tuotannollisen käytön
päättymistä. Teknis-taloudellisten pitoaikojen käyttö vastaa
korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytäntöä. Korkein hallinto-oikeus katsoi ratkaisussaan KHO 2012:58, että poistot tulee määrittää verkon teknis-taloudellisen pitoajan perusteella.
Viestintävirasto on käyttänyt teknis-taloudellisena pitoaikana 30
vuotta. Viestintäviraston näkemyksen mukaan 30 vuoden pitoaika antaa hyvän kuvan ajasta, jonka metallijohdintilaajayhteysverkon osat ovat keskimäärin liiketoiminnallisessa käytössä.
Valittu 30 vuoden pitoaika vastaa hyvin myös Viestintäviraston
teleyrityksiltä saamia arvioita verkon keskimääräisestä tuotannollisesta eliniästä. Viestintäviraston näkemyksen mukaan metallijohdintilaajayhteysverkon
teknis-taloudellista
pitoaikaa
määritettäessä on otettava huomioon meneillään oleva teknolo-
19 (47)
ginen murros eli siirtyminen metallijohdintilaajayhteysverkosta
yhä enenevässä määrin valokuitutilaajayhteyksiin. Viestintäviraston näkemyksen mukaan 30 vuoden teknis-taloudellinen pitoaika ottaa huomioon toisaalta ajan kulumisen ja vanhempien
verkon osien laskelmissa mukana olon ja toisaalta teknologiamurroksesta johtuvat metallijohdintilaajayhteysverkolle kohdistuvat alhaisemmat tulontuotto-odotukset.
DNA:n tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnasta edellä kuvatulla tavalla lasketut vuosittaiset poistot ovat 30 vuoden teknistaloudellisen pitoajan perusteella laskettuna [ ] euroa. Viestintäviraston laskelmassa poistojen määrä on [ ] kuin DNA:n esittämässä laskelmassa. Viestintävirasto on siten huomioinut laskelmassa [ ] poistokustannuksia kuin mitä DNA on esittänyt
omassa laskelmassaan. Viestintäviraston laskelmassa vuosittaisten poistojen määrä on [ ], koska virasto on määrittänyt
vuosittaiset poistot yrityksen koko tuotannollisessa käytössä
olevalle verkolle sekä käyttänyt 30 vuoden teknistaloudellista
poistoaikaa, joka on [ ] kuin DNA:n käyttämä poistoaika.
Sitoutunut pääoma
Tietoyhteiskuntakaaren mukaan kustannussuuntautunut hinta
saa sisältää kohtuullisen tuoton pääomalle. Viestintäviraston
vakiintuneessa ratkaisukäytännössä pääomalle laskettava tuotto on määritetty toimintaan sitoutuneelle pääomalle.
Virasto on käyttänyt arvioinnissaan käyttöomaisuuteen sitoutuneena pääomana nykykäyttöarvoa. Korkein hallinto-oikeus on
vahvistanut viraston soveltaman arviointimenetelmän lainmukaisuuden. Viestintävirasto on määrittänyt kunkin kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitetun yrityksen verkon
nykykäyttöarvon vähentäen jälleenhankintahinnasta omaisuuden pitoajan perusteella tehdyt jälleenhankintahintaiset poistot
verkon keski-ikä huomioiden. Pitoaikoina on käytetty teknistaloudellisia pitoaikoja. Viestintäviraston näkemyksen mukaan
tällä tavoin laskettava nykykäyttöarvo antaa luotettavan kuvan
verkkoon sitoutuneesta pääomasta.
Viestintävirasto on käyttänyt sitoutuneen pääoman määrittämisessä alla olevaa kaavaa:
=
missä
∗ 1−
=
= ä
=
- ä =
- ä
ä
ℎ
,
ö
–
ä
ℎ
"#
Viestintäviraston näkemyksen mukaan yllä esitetty sitoutuneen
pääoman määrittämisessä käytettävä kaava antaa tarkemman
kuvan verkkoon sitoutuneesta pääomasta verrattuna Viestintäviraston ja useiden teleyritysten aiemmin käyttämään laskenta-
20 (47)
kaavaan (NKA=JHH*(pitoaika-1)/(2*pitoaika)). Aiemmin käytetyn laskentatavan avulla määritettiin verkon keskimääräinen sitoutunut pääoma. Käytännössä aiemmalla nykykäyttöarvon laskentakaavalla sitoutuneeksi pääomaksi muodostui verkon iästä
riippumatta keskimäärin noin puolet verkon jälleenhankintahinnasta. Viraston nyt käyttämässä kaavassa otetaan huomioon
myös verkon ikä. Verkon keski-iän käyttäminen sitoutuneen
pääoman määrittämisessä ottaa huomioon verkon vanhenemisesta ja kulumisesta johtuvan arvon alenemisen. Viestintäviraston nyt käyttämällä laskentakaavalla määritetty sitoutunut pääoma kuvaa siten aiempaa paremmin verkon iän mukaista sitoutunutta pääomaa, jolloin esimerkiksi uudemman verkon sitoutunut pääoma (verkon nykykäyttöarvo) muodostuu korkeammaksi kuin keski-iältään vanhemman verkon sitoutunut pääoma. Tästä johtuen kaavan perusteella saadaan tarkempi arvio
verkkoon sitoutuneesta pääomasta.
Viestintävirasto on käyttänyt metallijohdintilaajayhteysverkon
osalta pitoaikana edellä mainittua 30 vuoden teknistaloudellista pitoaikaa.
Viestintävirasto on käyttänyt metallijohdintilaajayhteysverkon
sitoutuneen pääoman määrittämisessä verkon keski-ikänä 20
vuotta, mikä perustuu kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitetuilta yrityksiltä keväällä 2014 kerättyihin tietoihin.
Vaikka Viestintäviraston saamien tietojen mukaan verkot ovat
keskimäärin yhtä vanhoja, verkon osien ikätiedot on yrityksissä
dokumentoitu hyvin vaihtelevasti. Siten yrityskohtaisten ikätietojen käyttäminen ei antaisi kaikilta osin oikeaa kuvaa verkkojen iästä. Viestintäviraston näkemyksen mukaan 20 vuotta vastaa parhaiten kaikkien kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen yritysten tilaajayhteyskaapeleiden keskiikää, mikä viraston näkemyksen mukaan antaa parhaan arvion
koko metallijohdintilaajayhteysverkon keski-iästä.
Viestintäviraston laskelmassa DNA:n sitoutuneen pääoman
määrä on [ ] euroa. Viestintäviraston laskelmassa sitoutuneen
pääoman määrä on noin [ ] kuin DNA:n omassa laskelmassaan
esittämä sitoutunut pääoma. Viestintävirasto on sitoutuneen
pääoman määrittämisessä ottanut huomioon yrityksen koko
tuotannollisessa käytössä olevan verkon sekä huomioinut nykykäyttöarvon laskennassa myös teknistaloudellisen poistoajan lisäksi verkon keski-iän. DNA:n laskelmassa verkon keski-ikää ei
ole huomioitu. Edellä mainituista johtuen Viestintäviraston laskelmassa sitoutuneen pääoman määrä on [ ].
Sitoutuneen pääoman tuotto
Tietoyhteiskuntakaaren 71 § 5 momentin 4 ja 5-kohtien perusteella kustannussuuntautuneen hinnan tulee kannustaa yritystä
investointeihin tulevaisuudessa ja sallia kohtuullinen tuotto sitoutuneelle pääomalle.
21 (47)
Viestintävirasto on käyttänyt kohtuullisen tuoton laskemisessa
prosenttia, joka on määritetty keskimääräisen pääomakustannuksen avulla niin kutsuttua Weighted Average Cost of Capital
-menetelmää (WACC-menetelmä) käyttäen. WACC-menetelmä
ottaa huomioon kohtuullisen tuoton säänneltyyn toimintaan sitoutuneelle pääomalle ja kannustimet investointeihin. WACCmenetelmä on yleisesti käytössä oleva tuoton laskemisessa
käytettävä menetelmä, jota Viestintävirasto on käyttänyt useiden vuosien ajan sitoutuneen pääoman tuoton kohtuullisuuden
arvioinnissa. Sallimalla kohtuullisen tuoton sitoutuneelle pääomalle yrityksiä kannustetaan investoimaan, koska tällöin yritykset saavat katettua investointiensa kustannuksia. Investointeihin mahdollisesti liittyvät riskit huomioidaan WACC-menetelmässä riskipreemioiden (riskitön korko ja sen lisäksi tuleva velkapreemio sekä markkinariskipreemio) avulla.
WACC-menetelmässä koko pääoman kustannus muodostuu
oman ja vieraan pääoman tuottovaatimusten painotetusta keskiarvosta, jossa painokertoimena toimii nettovelkaantumisaste
eli vieraan pääoman prosentuaalinen osuus koko sijoitetusta
pääomasta. Viestintävirasto huomioi maksetut verot pääoman
kustannuksessa voimassa olevan yritysverokannan mukaisesti.
Viestintävirasto käyttää pääomakustannuksen määrittämisessä
näin ollen niin kutsuttua pre-tax WACC:ia.
Viestintävirasto on määrittänyt kohtuulliset tuottoprosentit erikseen kiinteälle televerkkotoiminnalle sekä valokuituverkoille.
Koska WACC-menetelmän parametrit ovat muuttuvia, Viestintävirasto määrittää sallitut tuottoprosentit uudelleen säännöllisin väliajoin: viimeisin päivitys on toukokuulta 201410 ja sen
mukainen sallittujen tuottojen vaihteluväli kiinteässä televerkkotoiminnassa on 6,2–7,9 %. Valokuituverkon osalta sallittujen
tuottojen vaihteluväli on 6,2–8,8 %. Viestintävirasto laskee
kohtuullisen tuoton sitoutuneelle pääomalle.
Viestintävirasto on käyttänyt laskelmassaan kohtuullisena tuottoprosenttina 7,9. Viestintäviraston laskelmassa DNA:n sitoutuneen pääoman tuoton määrä on yhteensä [ ] euroa. Viestintäviraston laskelmassa pääoman tuotto on laskettu edellä esitetylle sitoutuneelle pääomalle, josta johtuen Viestintäviraston
laskelmassa pääoman tuoton määrä on myös noin [ ] kuin yrityksen omassa laskelmassa.
Käyttö- ja yleiskustannukset
Viestintävirasto on käyttänyt arvioinnissaan DNA:n ilmoittamia
käyttö- ja yleiskustannuksia.
10
Viestintävirasto 5.5.2014. Kohtuullinen sitoutuneen pääoman tuotto kiinteässä televerkkotoiminnassa, matkaviestinverkkotoiminnassa ja digitaalisten televisiolähetyspalvelujen toiminnassa (diaarinumero 13/962/2014).
https://www.viestintavirasto.fi/ohjausjavalvonta/ohjeettulkinnatsuosituksetjaselvitykset/ohjeidentulkintojensuositustenj
aselvitystenasiakirjat/kohtuullinensitoutuneenpaaomantuottokiinteassateleverkkotoiminnassamatkaviestinverkkotoiminnassajadigitaalisten
televisiolahetyspalvelujentoiminnassa_2.html
22 (47)
Viestintävirasto on arvioidessaan DNA:n käyttö- ja yleiskustannuksia varmistanut, että kustannukset eivät sisällä yrityksen
HMV-alueen ulkopuolisia tai yrityksen oman palveluoperaattorin
kustannuksia.
Viestintävirasto on ottanut perittävän korvauksen enimmäismäärää määrittäessään huomioon toiminnan tehokkuuden
myös käyttö- ja yleiskustannusten osalta, kun korvauksen
enimmäismäärä on laskettu jäljempänä esitetyin tavoin painotettuna keskiarvona kaikkien kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen yritysten kustannusten perusteella.
Kustannusten kohdentaminen
Yksittäisen tilaajayhteyden kustannusten laskemiseksi edellä
esitetyt pääoma- ja käyttökustannukset tulee jakaa tilaajayhteyksille siten, että yksikkökustannukset kuvastavat parhaalla
mahdollisella tavalla tilaajayhteyden rakentamisesta ja käytöstä
aiheutuvia kustannuksia.
Viestintäviraston laskelmassa metallijohdintilaajayhteysverkon
käyttö- ja yleiskustannukset on jaettu käytössä olevien tilaajayhteyksien määrällä, jotka on laskettu ajankohtien 1.1.2013
ja 1.1.2014 keskiarvona. Käyttö- ja yleiskustannukset ovat
luonteeltaan muuttuvia kustannuksia; käytössä olevien yhteyksien määrän muuttuessa myös käyttö- ja yleiskustannusten
määrä muuttuu. Viestintäviraston näkemyksen mukaan käyttöja yleiskustannukset on siten tarkoituksenmukaista jakaa käytössä olevilla tilaajayhteyksillä. Yritysten ilmoittamat käyttö- ja
yleiskustannukset ovat vuodelta 2013, joten tilaajayhteyksien
vuoden keskiarvo antaa viraston näkemyksen mukaan parhaan
kuvan tilaajayhteyksien keskimääräisistä käyttö- ja yleiskustannuksista/tilaajayhteys. DNA:n tilaajayhteyksien keskiarvo
kyseisenä ajankohtana on [ ] kappaletta, jota Viestintävirasto
on käyttänyt käyttö- ja yleiskustannusten jakajana. DNA on
omassa laskelmassaan jakanut käyttö- ja yleiskustannukset
ajanjaksolle 1.7.2014–30.6.2015 arvioitujen tilaajayhteyksien
määrän mukaan. DNA on arvioinut, että ko. ajankohtana tilaajayhteyksiä on käytössä [ ] kappaletta. Viestintäviraston laskemassa käyttö- ja yleiskustannusten jakajana on siten huomioitu noin [ ] tilaajayhteyksiä kuin DNA:n laskelmassa.
Viestintäviraston näkemyksen mukaan pääomakustannuksia eli
vuosittaisia poistoja ja sitoutuneen pääoman tuottoa ei puolestaan tule kohdistaa vain käytössä oleville tilaajayhteyksille.
Viestintävirasto on määrittänyt pääomakustannukset koko tuotannollisessa käytössä olevalle verkolle reservissä olevat tilaajayhteydet mukaan lukien. Pääomakustannusten kohdistamista
vain käytössä oleville tilaajayhteyksille ei voida pitää perusteltuna verkon käyttöasteen ollessa alhainen. Pääomakustannusten kohdistaminen vain käytössä oleville tilaajayhteyksille antaisi verkko-operaattoreille mahdollisuuden kohdistaa kaikki
verkon pääomakustannukset vain käytössä olevalle verkolle ottamatta huomioon sitä, että pääomakustannuksissa on mukana
myös reservissä olevaa verkkoa, joka ei ole käytössä, mutta jo-
23 (47)
ka jo on tuottanut operaattorille tuloa. Toisaalta reservissä olevia tilaajayhteyksiä voidaan edelleen myös vuokrata eli niihin
voidaan kohdistaa tulevaisuudessa tulontuotto-odotuksia. Pääomakustannusten kohdistaminen vain käytössä oleville tilaajayhteyksille ei kannustaisi yritystä lisäämään vuokrattujen yhteyksien määrää. Koko verkon rakentamisesta aiheutuvien pääomakustannusten kohdentamisen vain käytössä oleville liittymille ei voida katsoa kuvastavan lain tarkoittamalla tavalla tehokkaan toimijan kustannuksia. Tehokkaan toimijan voidaan
katsoa pyrkivän mahdollisimman korkeaan verkon käyttöasteeseen.
Viestintäviraston näkemyksen mukaan pääomakustannuksia ei
tule kohdistaa myöskään kaikille tilaajayhteyksille. Pääomakustannusten kohdistaminen kaikille tilaajayhteyksille voisi johtaa
kustannusten kohdistamiseen kohtuuttomassa määrin myös
sellaisille yhteyksille, joille ei ole lainkaan tulontuotto-odotuksia.
Viestintävirasto pitää kohtuullisena metallijohdintilaajayhteysverkon pääomakustannusten kohdistamista siten, että kustannusten jakajana käytetään tilaajayhteysmäärää, joka vastaa
vähintään 65 %:n käyttöastetta. Mikäli yrityksen käyttöaste
ylittää kyseisen käyttöasteen, käytetään arvioinnissa yrityksen
todellista käyttöastetta. Viestintävirasto on laskenut käyttöasteet yritysten vakiokomponenttimenetelmän kehittämisen yhteydessä toimittamien tilaajayhteysmäärien tai yritysten myöhemmin ilmoittamien käytössä ja reservissä olevien tilaajayhteysmäärien perusteella. Käytössä olevilla tilaajayhteyksillä tarkoitetaan aktiivisessa käytössä olevia tilaajayhteyksiä. Jos tilaajayhteys ei ole käytössä, se on reservissä. Reserviin lasketaan
mukaan vain tilaajayhteydet, jotka ovat valmiiksi rakennettuja
ja otettavissa käyttöön koko matkalla keskuksen ja talojakamon välissä tekemällä ristikytkentä keskuksella. Ylisuurista talokaapeleista tai esimerkiksi tontin rajalle päättyvistä talokaapeleista syntyviä näennäisiä tilaajayhteyksiä ei lasketa mukaan
reserviin. Reserviin ei myöskään lasketa purettuja, vuokraustoiminnasta tai muusta liiketaloudellisesta käytöstä jo poistettuja eikä poistettavaksi aiottuja tilaajayhteyksiä (purkamispäätös
tehty).
Vähimmäiskäyttöaste estää verkko-operaattoreita kohdistamasta koko verkon kaikkia pääomakustannuksia koko ajan pienenevälle tilaajayhteysmäärälle. Metallijohdintilaajayhteysmäärien
pienentyminen on pääosin seurausta teknologisesta murroksesta eli siirtymisestä metallijohdinverkosta valokuituun, jolloin osa
metallijohdintilaajayhteysverkosta jää hyödyntämättä. Kun
pääomakustannukset kohdistetaan vähimmäiskäyttöasteella,
eivät käyttämättä jäävän verkon kustannukset tule kokonaan
vuokralle ottajan maksettaviksi. Toisaalta HMV-yrityksen kannalta 65 %:n vähimmäiskäyttöastetta voidaan pitää kohtuullisena, koska se takaa sen, etteivät tilaajayhteyksien kuukausivuokrien hinnat laske kohtuuttoman alas vaarantaen yrityksen
investointeja uuteen teknologiaan.
24 (47)
Vähimmäiskäyttöaste ottaa huomioon myös komission kustannuslaskentasuosituksen tavoitteen vakaista ja ennustettavissa
olevista hinnoista sekä pienevien volyymien vaikutuksen siirryttäessä metallijohdinverkoista NGA-verkkoihin. Vähimmäiskäyttöasteella on haettu tehokkaan toimijan kustannustasoa ja sen
katsotaan ohjaavan tehokkaisiin investointeihin. Vähimmäiskäyttöasteen käyttäminen pääomakustannusten jakamisessa
kannustaa yritystä vuokraamaan muille yrityksille verkkoaan ja
samalla edesauttaa verkon tehokasta käyttöä. Vähimmäiskäyttöaste kannustaa myös yritystä itseään tehostamaan verkon
käyttöä ja käyttämään tehokkaammin verkkoaan. Viestintävirasto pitää vähimmäiskäyttöastetta kohtuullisena myös sen
vuoksi, että verkko on aikoinaan mitoitettu sellaiseksi, että se
on lähes kokonaan käytössä. Viestintävirasto pitää vähimmäiskäyttöastetta kohtuullisena sekä verkkoa vuokralle antavan
operaattorin että vuokralle ottavan operaattorin näkökulmasta.
Viestintävirasto on kohdentanut edellä esitetyt DNA:n pääomakustannukset (poistot ja sitoutuneen pääoman tuotto) yksittäiselle tilaajayhteydelle käyttämällä jakajana [ ]. DNA:n laskelmassa pääomakustannukset ovat puolestaan jaettu ajanjaksolle
1.7.2014–30.6.2015 arvioitujen tilaajayhteyksien määrän mukaan, joka on ollut [ ] kappaletta. Viestintäviraston laskelmassa
pääomakustannukset on siten jaettu noin [ ] tilaajayhteysmäärälle kuin DNA:n laskelmassa.
Metallijohdintilaajayhteyden yksikkökustannus
Viestintäviraston laskelman mukaan DNA:n metallijohdintilaajayhteysverkon kustannukset/tilaajayhteys kuukaudessa on [ ]
euroa.
Valokuitutilaajayhteys
Kuten metallijohdintilaajayhteysverkon arvon määrittämisessä,
Viestintävirasto käyttää valokuitutilaajayhteysverkon arvona
verkon jälleenhankintahintaa, jonka avulla määritetään vuosittaiset poistokustannukset ja sitoutunut pääoma.
Viestintävirasto on arvioinut DNA:n valokuitutilaajayhteyksien
kustannuksia yhtenä kokonaisuutena. Viestintävirasto on laskelmassaan yhdistänyt DNA:n FTTH- ja FTTB-yhteyksien kustannus- ja tilaajayhteysmäärätiedot. DNA:n ilmoituksen mukaan kustannusten jako FTTH- ja FTTB-yhteyksien välillä on ainoastaan laskennallinen. Viestintäviraston näkemyksen mukaan
arvioimalla kustannuksia yhtenä kokonaisuutena saadaan luotettavampi kuva DNA:n valokuitutilaajayhteyden kustannuksista.
Tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta
Kuten metallijohdintilaajayhteysverkon osalta, Viestintävirasto
on määrittänyt kaikkien kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen yrityksen valokuitutilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnan siten, että se sisältää yritysten koko tuotannollisessa käytössä olevan verkon.
25 (47)
DNA:n omassa laskelmassa esitetty valokuitutilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta ei sisältänyt yrityksen koko tuotannollisessa käytössä olevaa poistoaikaa vanhempaa verkkoa. DNA:n
toimittamien tietojen perusteella paikallisilta puhelinyhtiöiltä ostetun verkon jälleenhankintahinnasta on siirtynyt poistoajan ulkopuolelle [ ] %. Tämän ja edellä esitettyjen perusteluiden
vuoksi yrityksen ilmoittamaan jälleenhankintahintaan on lisätty
käytettyä poistoaikaa vanhempien verkon osien jälleenhankintahinnat. Viestintävirasto on siten lisännyt DNA:n ilmoittamaan
[ ] euron jälleenhankinta-arvoon [ ] euroa. Viestintäviraston
laskelmassa DNA:n ilmoittamaan puhelinyhtiöiltä ostetun verkon jälleenhankintahintaan 1.7.2008 on lisätty poistoajan ulkopuolelle siirtynyt omaisuus [ ] % jälleenhankinta-arvosta. Viraston laskelmassa on huomioitu hintojen muutos vuosien
2007–2013 aikana indeksoimalla verkon arvo maanrakennusindeksillä vuoden 2013 hintatasolla. Viestintäviraston arvio yrityksen koko tuotannollisessa käytössä olevan verkon jälleenhankinta-arvosta on yhteensä [ ] euroa. Viestintäviraston laskelman mukainen verkon jälleenhankinta-arvo on [ ] kuin
DNA:n omassa laskelmassaan esittämä verkon jälleenhankintahinta.
Poistot
Kuten metallijohdintilaajayhteysverkon osalta, on Viestintävirasto käyttänyt kaikkien kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen yritysten osalta pitoaikana teknistaloudellista pitoaikaa 30 vuotta. Viestintäviraston näkemyksen
mukaan 30 vuoden teknis-taloudellista pitoaikaa voidaan pitää
tällä hetkellä tiedossa oleva teknologinen kehitys huomioon ottaen tarkoituksenmukaisena pitoaikana myös valokuituverkon
osalta. 30 vuoden pitoaika vastaa hyvin Viestintäviraston teleyrityksiltä saamia arvioita verkon keskimääräisestä tuotannollisesta eliniästä. Virasto on laskenut kunkin yrityksen vuosittaiset poistot tasapoistoina jälleenhankintahintaisesta verkon arvosta.
DNA:n tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnasta edellä kuvatulla tavalla lasketut vuosittaiset poistot ovat 30 vuoden teknistaloudellisen pitoajan perusteella laskettuna [ ] euroa. Viestintäviraston laskelmassa vuosittaiset poistot ovat [ ] kuin DNA:n
omassa laskelmassa esittämät vuosittaiset poistot. Ero vuosittaisten poistojen määrässä johtuu siitä, että Viestintäviraston
on laskenut vuosittaiset poistot koko tuotannollisessa käytössä
olevalla valokuitutilaajayhteysverkolle sekä käyttänyt teknistaloudellisena poistoaikana [ ] poistoaikaa kuin DNA. Vuosittaisten poistojen ero laskelmien välillä on noin [ ] %.
Sitoutunut pääoma
Viestintävirasto on arvioinut valokuitutilaajayhteyksien sitoutunutta pääomaa vastaavalla tavalla kuin metallijohdintilaajayhteyksissä. Virasto on käyttänyt sitoutuneen pääoman määrittämisessä nykykäyttöarvoa, joka on määritetty alla olevan kaavan mukaisesti:
26 (47)
=
missä
∗ 1−
=
= ä
=
- ä =
- ä
ä
ℎ
,
ö
−
ℎ
"#
ä
Viestintäviraston näkemyksen mukaan yllä esitetty sitoutuneen
pääoman määrittämisessä käytettävä kaava antaa tarkemman
kuvan verkkoon sitoutuneesta pääomasta verrattuna useiden
teleyritysten
käyttämään
laskentakaavaan
(NKA
=
JHH*(pitoaika-1)/(2*pitoaika)). Käytetyn laskentatavan avulla
määritetään verkon keskimääräinen sitoutunut pääoma. Käytännössä aiemmalla nykykäyttöarvon laskentakaavalla sitoutuneeksi pääomaksi muodostui verkon iästä riippumatta keskimäärin noin puolet verkon jälleenhankintahinnasta. Viraston nyt
käyttämässä kaavassa otetaan huomioon myös verkon ikä.
Verkon keski-iän käyttäminen sitoutuneen pääoman määrittämisessä ottaa huomioon verkon vanhenemisesta ja kulumisesta
johtuvan arvon alenemisen. Viestintäviraston nyt käyttämällä
laskentakaavalla määritetty sitoutunut pääoma kuvaa siten aiempaa paremmin verkon iän mukaista sitoutunutta pääomaa,
jolloin esimerkiksi uudemman verkon sitoutunut pääoma (verkon nykykäyttöarvo) muodostuu korkeammaksi kuin keskiiältään vanhemman verkon sitoutunut pääoma. Tästä johtuen
kaavan perusteella saadaan tarkempi arvio verkkoon sitoutuneesta pääomasta.
Viestintävirasto on käyttänyt pitoaikana edellä mainittua 30
vuoden teknis-taloudellista pitoaikaa.
Viestintävirasto on käyttänyt valokuitutilaajayhteysverkon keski-ikänä kahdeksaa vuotta, mikä perustuu kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitetuilta yrityksiltä keväällä 2014
kerättyihin tietoihin. Vaikka Viestintäviraston saamien tietojen
mukaan verkot ovat keskimäärin yhtä vanhoja, verkon osien
ikätiedot on yrityksissä dokumentoitu hyvin vaihtelevasti. Siten
yrityskohtaisten ikätietojen käyttäminen ei antaisi kaikilta osin
oikeaa kuvaa verkkojen iästä. Viestintäviraston näkemyksen
mukaan kahdeksan vuotta vastaa parhaiten kaikkien enimmäishinnan noudattamiseen velvoitettujen yritysten tilaajayhteyskaapeleiden keski-ikää, mikä viraston näkemyksen mukaan antaa parhaan arvion koko valokuitutilaajayhteysverkon keskiiästä.
Viestintävirasto on käyttänyt sitoutuneen pääoman määrittämisessä yrityksen ilmoittamia lyhytaikaisia nettovaroja [ ] euroa.
Viestintäviraston laskelmassa DNA:n valokuituverkkoon sitoutunut pääoma on [ ] euroa. Viestintäviraston laskelmassa sitoutunut pääoma on [ ] kuin DNA:n esittämä sitoutunut pääoma.
Viestintäviraston laskelmassa sitoutunut pääoma on [ ], koska
viraston laskelmassa on huomioitu yrityksen koko tuotannolli-
27 (47)
sessa käytössä oleva valokuitutilaajayhteysverkko. Lisäksi Viestintäviraston laskelmassa sitoutunut pääoma on määritetty laskentatavalla, jossa huomioidaan teknistaloudellisen poistoajan
lisäksi myös verkon keski-ikä. DNA:n käyttämässä nykykäyttöarvon laskentatavassa verkon keski-ikää ei ole huomioitu.
Sitoutuneen pääoman tuotto
Kuten metallijohdintilaajayhteysverkon kohdalla, käyttää Viestintävirasto myös valokuitutilaajayhteysverkon kohdalla kohtuullisen tuoton laskemisessa prosenttia, joka on määritetty
keskimääräisen pääomakustannuksen avulla WACC-menetelmää käyttäen. WACC-menetelmä ottaa huomioon kohtuullisen
tuoton säänneltyyn toimintaan sitoutuneelle pääomalle ja kannustimet investointeihin. Sallimalla kohtuullisen tuoton sitoutuneelle pääomalle yrityksiä kannustetaan investoimaan, koska
tällöin yritykset saavat katettua investointiensa kustannuksia.
Investointeihin mahdollisesti liittyvät riskit huomioidaan WACCmenetelmässä riskipreemioiden avulla.
Viestintävirasto määrittää sallitut tuottoprosentit uudelleen
säännöllisin väliajoin. Kuten edellä on metallijohdintilaajayhteysverkon osalta todettu, on viimeisin päivitys toukokuulta
2014. Sen mukainen sallittujen tuottojen vaihteluväli valokuituverkon osalta on 6,2–8,8 %. Viestintävirasto on käyttänyt laskelmassaan kohtuullisena tuottoprosenttina 8,8. Viestintäviraston laskelmassa DNA:n sitoutuneen pääoman tuoton määrä on
yhteensä [ ] euroa, joka on [ ] kuin DNA:n esittämä pääoman
tuoton määrä. Viestintäviraston laskelmassa kohtuullisen pääoman tuoton määrä on [ ] DNA:n laskelmaan nähden, koska
pääoman tuotto on laskettu edellä esitetylle sitoutuneelle pääomalle.
Käyttö- ja yleiskustannukset
Viestintävirasto on käyttänyt arvioinnissaan DNA:n ilmoittamia
käyttö- ja yleiskustannuksia.
Viestintävirasto on arvioidessaan DNA:n käyttö- ja yleiskustannuksia varmistanut, että kustannukset eivät sisällä yrityksen
HMV-alueen ulkopuolisia tai yrityksen oman palveluoperaattorin
kustannuksia.
Viestintävirasto on ottanut hinnan enimmäismäärän tasoa määrittäessään huomioon toiminnan tehokkuuden myös käyttö- ja
yleiskustannusten osalta, kun hinnan enimmäismäärä on laskettu jäljempänä esitetyin tavoin painotettuna keskiarvona
kaikkien kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen yritysten kustannusten perusteella.
Kustannusten kohdentaminen
Yksittäisen tilaajayhteyden kustannusten laskemiseksi edellä
esitetyt pääoma- ja käyttökustannukset tulee jakaa siten, että
yksikkökustannukset kuvastavat parhaalla mahdollisella tavalla
28 (47)
tilaajayhteyden rakentamisesta ja käytöstä aiheutuvia kustannuksia.
Viestintäviraston
laskelmassa
valokuitutilaajayhteysverkon
käyttö- ja yleiskustannukset on jaettu käytössä olevien tilaajayhteyksien määrällä, joka on laskettu ajankohtien 1.1.2013 ja
1.1.2014 keskiarvona. Käyttö- ja yleiskustannukset ovat luonteeltaan muuttuvia kustannuksia; käytössä olevien yhteyksien
määrän muuttuessa myös käyttökustannusten määrä muuttuu.
Viestintäviraston näkemyksen mukaan käyttö- ja yleiskustannukset on siten tarkoituksenmukaista jakaa käytössä olevilla tilaajayhteyksillä. Yrityksen ilmoittamat käyttö- ja yleiskustannukset ovat vuodelta 2013, joten tilaajayhteyksien vuoden keskiarvo antaa hyvän kuvan tilaajayhteyksien keskimääräisistä
käyttö- ja yleiskustannuksista/tilaajayhteys. DNA:n tilaajayhteyksien keskiarvo kyseisenä ajankohtana on [ ] kappaletta, jota
Viestintävirasto on käyttänyt käyttö- ja yleiskustannusten jakajana. DNA:n laskelmassa käyttö- ja yleiskustannukset jaettiin
puolestaan 1.1.2014 käytössä olevien tilaajayhteysmäärin mukaan, jolloin valokuitutilaajayhteyksien määrä on ollut yhteensä
[ ] kappaletta. Viestintäviraston laskelmassa käyttö- ja yleiskustannukset on siten jaettu [ ] tilaajayhteysmäärällä.
Kuten metallijohdintilaajayhteysverkon osalta, Viestintäviraston
näkemyksen mukaan valokuitutilaajayhteysverkon pääomakustannuksia ei tule kohdistaa pääosin vain käytössä oleville tilaajayhteyksille eikä myöskään kaikille tilaajayhteyksille. Pääomakustannuksia ei ole perusteltua kohdistaa vain käytössä oleville
tilaajayhteyksille verkon käyttöasteen ollessa vielä alhainen.
Käyttöasteen ollessa alhainen, voi kustannusten kohdistaminen
vain käytössä oleville tilaajayhteyksille johtaa tehottomiin investointeihin. Toisaalta pääomakustannusten kohdistaminen
kaikille tilaajayhteyksille voisi johtaa kustannusten kohdistamiseen myös yhteyksille, joille ei välttämättä ole tulontuottoodotuksia lähivuosien aikana. Pääomakustannusten jakaminen
kaikille tilaajayhteyksille ei myöskään kannustaisi yrityksiä investoimaan kysynnän vielä osin ollessa epävarmaa. Vähimmäiskäyttöaste kannustaa yritystä myös ottamaan tehokkaasti
käyttöön jo rakennettuja ja vielä käyttöön ottamattomia yhteyksiä. Toisaalta vähimmäiskäyttöaste myös kannustaa yritystä
investoimaan uuteen teknologiaan.
Viestintävirasto pitää kohtuullisena, että valokuitutilaajayhteysverkon pääomakustannukset kohdistetaan siten, että kustannusten jakajana käytetään tilaajayhteysmäärää, joka vastaa
vähintään 45 %:n käyttöastetta. Mikäli yrityksen käyttöaste
ylittää vähimmäiskäyttöasteen, käytetään arvioinnissa yrityksen
todellista käyttöastetta.
Viestintävirasto katsoo, että 45 %:n vähimmäiskäyttöaste ottaa
huomioon valokuitutilaajayhteysverkkojen teknisen kehityksen
vaiheen, jolloin kysynnän epävarmuus heijastuu yritysten verkkojen käyttöasteisiin. Metallijohdintilaajayhteyksien vähimmäiskäyttöastetta alhaisemmalla käyttöasteella eli 45 %:n käyttöasteella pyritään kannustamaan yrityksiä investoimaan uuteen
29 (47)
teknologiaan. Viestintäviraston vuodelta 2014 keräämien markkinatietojen mukaan teleyritysten käytössä olevien valokuitutilaajayhteyksien määrä ylitti 45 % kaikkien rakennettujen valokuitutilaajayhteyksien määrästä. Osalla kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitetusta yrityksistä käyttöaste on
korkeampi kuin 45 %:n vähimmäiskäyttöaste. Viestintäviraston
käyttämää 45 %:n vähimmäiskäyttöastetta voidaan myös tästä
näkökulmasta pitää kohtuullisena.
Viestintävirasto on kohdentanut edellä esitetyt DNA:n pääomakustannukset (poistot ja sitoutuneen pääoman tuotto) yksittäiselle tilaajayhteydelle [ ]. DNA:n laskelmassa pääomakustannukset jaettiin puolestaan 1.1.2014 käytössä olevien tilaajayhteysmäärin mukaan, jolloin valokuitutilaajayhteyksien määrä on
ollut yhteensä [ ] kappaletta. Viestintäviraston laskelmassa
pääomakustannukset on siten jaettu noin [ ] tilaajayhteysmäärällä.
Valokuitutilaajayhteyden yksikkökustannus
Viestintäviraston laskelman mukaan DNA:n valokuitutilaajayhteysverkon kustannukset/tilaajayhteys kuukaudessa ovat [ ]
euroa.
Tilaajayhteyksien kuukausivuokran kustannussuuntautunut hinta
Tietoyhteiskuntakaaren tavoitteena on edistää palvelujen tarjontaa ja käyttöä viestintäverkoissa sekä varmistaa, että viestintäverkkoja ja viestintäpalveluita on kohtuullisin ehdoin kaikkien teleyritysten ja käyttäjien saatavilla koko maassa. Huomattavan markkinavoiman sääntelyn ja huomattavan markkinavoiman yrityksille asetettavien velvoitteiden tavoitteena on
puolestaan kilpailun esteiden poistaminen, kilpailun edistäminen
ja kilpailevien yritysten markkinoille pääsyn edistäminen sekä
kilpailevien palvelujen tarjonnan mahdollistaminen. Lain perustelujen mukaan tehokas ja ennustettava ennakkosääntely mahdollistaa yhdenmukaiset lähtökohdat investointeihin niin sääntelyn kohteena olevalle huomattavan markkinavoiman yritykselle kuin kilpaileville teleyrityksillekin ja on siten omiaan kannustamaan yrityksiä investointeihin.
Tietoyhteiskuntakaaren 71 §:n mukaisesti kustannussuuntautuneen hinnan tulee olla kohtuullinen ottaen huomioon tehokkaan
toimijan kustannukset säännellyn tuotteen tai palvelun tuottamisesta. Kustannussuuntautuneen hinnan tulee edistää viestintämarkkinoiden tehokkuutta ja kestävää kilpailua, tuottaa hyötyä loppukäyttäjille ja olla kohtuullinen suhteessa sillä tavoiteltaviin päämääriin. Hinnan tulee olla kohtuullinen myös siten, että se sallii kohtuullisen tuoton sitoutuneelle pääomalle sekä
kannustaa yritystä investointeihin tulevaisuudessa.
Viestintävirasto on arvioinut kaikkien kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen yritysten ilmoittamia kustannus- ja määrätietoja päätöksessä esitettyjen periaatteiden mukaisesti.
30 (47)
Viestintäviraston näkemyksen mukaan luotettavin kuva tilaajayhteyksien rakentamisen ja ylläpidon yksikkökustannuksista
saadaan laskemalla kaikkien kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen yritysten yksikkökustannusten painotettu keskiarvo. Tällä tavoin lasketussa yksikkökustannuksessa
on otettu huomioon sekä yritykselle aiheutuneet kustannukset
että toiminnan tehokkuus. Painotetun keskiarvon perusteella
määritetty kustannussuuntautunut hinta on kohtuullinen ottaen
huomioon tehokkaan toimijan kustannukset.
Yritysten toimintaolosuhteet
Viestintävirasto on arvioinut kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen eli viiden suurimman HMV-yrityksen
esittämiä yksikkökustannuksia ja niiden perusteita. Yritykset
ovat määrittäneet yksikkökustannukset vaihtelevin laskentatavoin ja vaihtelevalla tarkkuudella. Viestintäviraston yritysten
esittämien tietojen perusteella laatimien yrityskohtaisten laskelmien tuloksena saadut yksikkökustannukset myös eroavat
merkittävästi toisistaan.
Yritysten toimintaolosuhteissa ei kuitenkaan ole niin merkittäviä
eroja, että yksikkökustannusten erot olisivat perusteltavissa
eroilla yritysten toiminta-alueissa tai muissa toimintaolosuhteissa. Yritysten toimintaympäristöt eroavat jossain määrin esimerkiksi asukas- tai rakennustiheyden sekä taajama-asteiden osalta. Mikään näistä eroista ei kuitenkaan korreloi tilastollisesti
merkittävästi yritysten Viestintävirastolle ilmoittamien yksikkökustannusten kanssa.
Asukastiheys on kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen HMV-yritysten alueilla keskimäärin 14,9 asukasta/km2 vaihteluvälin ollessa 6,1–70,8 asukasta/km2. Rakennustiheys on keskimäärin 3,9 rakennusta/km2, ja se vaihtelee välillä 2,2–12,2 rakennusta/km2. Taajama-asteen keskiarvo on 85
%, ja se vaihtelee yrityksestä riippuen 72–93 % välillä. DNA:n
alueen asukastiheys on 30,6 asukasta/km2, rakennustiheys 8,2
rakennusta/km2 ja taajama-aste on 87 %. Alla olevassa taulukossa on esitetty teleyritysten toimintaympäristöjä kuvaavia
tunnuslukuja.
rakennustiheys
kpl/km2
Anvia Telecom Oy
6,1
DNA Oy
8,2
Elisa Oyj
12,2
Lounea Oy
8,3
TeliaSonera Finland Oyj
2,2
yhteensä
3,9
taajama-aste
83 %
87 %
93 %
72 %
74 %
85 %
asukastiheys
18,4
30,6
70,8
23,0
6,1
14,9
asuntokuntien ja
toimipaikkojen
tiheys kpl/km2
9,8
16,3
37,9
13,0
3,4
8,1
Taajama-aste ja tilaajayhteydelle kohdistuva metallijohdinverkon parikaapelimäärä (metriä/tilaajayhteys) korreloivat lievästi
31 (47)
siten, että taajama-asteen noustessa parikaapelimäärä kasvaa.
Tämä johtuu pääasiassa siitä, että taajama-alueilla yritykset
ovat käyttäneet suurempia kaapelikokoja kuin maaseutualueilla. Vaikka näin laskettu parikaapelimäärä on keskusta-alueilla
suurempi kuin maaseutualueilla, suurempien käytettyjen kaapelikokojen vuoksi keskustoissa ei ole kuitenkaan käytetty merkittävästi enemmän kaapelia vaippametreinä laskettuna.
Taajama-aste ja tilaajayhteydelle kohdistuva kaapelimäärä
(vaippametriä/tilaajayhteys) korreloivat myös lievästi siten, että taajama-asteen noustessa tilaajayhteyskohtainen kaapelin
vaippametrimäärä laskee. Yritysten toimittamien tietojen perusteella keskimääräisessä kaapelimäärässä on suurta vaihtelua, ja
lähes saman taajama-asteen yrityksillä kaapelimäärän ero voi
olla jopa yli kaksinkertainen. Näin suuri ero kaapelivolyymissä
voi selittyä joko sillä, että yritysten toimittamissa kaapelivolyymeissä on raportointivirheitä tai mukana on tilaajayhteyksien lisäksi myös kyseiselle markkinalle kuulumattomia runkoyhteyksiä.
Yritysten toimintaolosuhteita arvioitaessa on huomiota kiinnitettävä myös siihen, että ydinkeskusta- ja kaupunkialueiden kaivutyö on noin 5–12 kertaa kalliimpaa kuin maaseudulla. Toisaalta maaseuduilla käytetään maakaapelien sijaan enemmän
ilmakaapeleita, jolloin maaseudun taajama-alueita pidemmät tilaajayhteyksien pituudetkaan eivät johda kalliimpaan verkkoon,
kun kallista kaivutyötä on maaseudulla vähemmän. Kallein työkomponentti eli kaivutyö tai maaseudun pidemmät tilaajayhteydet ei siis selitä eri alueiden tai yritysten yksikkökustannusten eroja. Viraston näkemyksen mukaan yritysten väliset kustannuserot selittyvät muilla, toimintaolosuhteista riippumattomilla tekijöillä.
Kaikki kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitetut
yritykset toimivat pääasiallisesti sekä taajama- että haja-asutusalueilla. Toimintaympäristöjen jonkin asteiset erot edellä kuvatulla tavalla tarkasteltuna eivät kuitenkaan selitä yritysten
yksikkökustannusten eroja. On myös huomattava, että yritysten tilaajayhteyksistä tällä hetkellä perimät hinnat eivät eroa
toisistaan yhtä merkittävästi kuin yritysten Viestintävirastolle
esittämät kustannukset.
Edellä esitetyn perusteella Viestintävirastolla onkin syytä epäillä
toiminnan tehokkuutta ja esitettyjen kustannustietojen luotettavuutta niiden yritysten osalta, joiden laskelman tuloksena
saatu yksikkökustannus on korkeampi kuin kaikkien kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen yritysten yksikkökustannusten painotettu keskiarvo.
Painotettu keskiarvo
Kustannussuuntautuneen hintatason määrittäminen painotetun
keskiarvon perusteella mahdollistaa tasapuoliset kilpailuolosuhteet ja toimintaedellytykset alan toimijoille HMV-yritysten eri
alueilla. Näin määritetyt hinnat poistavat myös perusteettomia
hintaeroja vierekkäisten alueiden välillä. Samoin ne mahdollis-
32 (47)
tavat tasapuolisten kilpailuolosuhteiden lisäksi hintojen kohtuullisuuden ja ennakoitavuuden.
Kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen yritysten perimät kuukausivuokrat ylittävät kustannussuuntautuneen
hintatason. Hintojen laskeminen kustannussuuntautuneelle tasolle vähentää kilpailevien teleyritysten maksettavaksi tulevia
vuokria. Tukkuhintojen laskun voidaan katsoa houkuttelevan
kilpailijoita tarjoamaan omia palveluitaan tilaajayhteyksiä vuokraamalla. Kilpailevilla teleyrityksillä ei välttämättä ole palvelujen
tarjonnan alkuvaiheessa mahdollisuutta investoida oman verkon rakentamiseen. Kustannussuuntautuneet hinnat kannustavat kilpailevia teleyrityksiä tarjoamaan ensivaiheessa palveluitaan HMV-yrityksiltä verkkoa vuokraamalla ja jatkossa, asiakaskunnan lisääntyessä investoimaan oman verkon rakentamiseen. Kustannussuuntautuneet hinnat edistävät uusien yrittäjien mahdollisuuksia päästä markkinoille ja lisäävät siten kilpailua.
Hintojen alentaminen kustannussuuntautuneelle tasolle tuottaa
hyötyä myös loppukäyttäjille. Tilaajayhteyksien vuokraamisesta
perittävät tukkumaksut katetaan viime kädessä loppuasiakkailta
perittäviltä maksuilla. Kustannussuuntautuneet tukkuhinnat
vaikuttavat alentavasti kilpailevien teleyritysten vähittäispalvelujen tuotantokustannuksiin ja sitä kautta pidemmällä aikavälillä myös loppukäyttäjiltä perittäviin vähittäishintoihin. Lisääntyvä kilpailu luo myös HMV-yritykselle paineita vastata kilpailuun
kuluttajahintoja alentamalla. Tukkuhintojen aleneminen hyödyttää siten paitsi kilpailijoita myös viestintäpalvelujen loppukäyttäjiä.
Lisääntyvä kilpailu on omiaan parantamaan käyttäjille tarjottavien viestintäpalvelujen saatavuutta sekä edistämään palvelujen laatua ja kehittymistä. Kilpailun lisääntyminen vaikuttaa
paitsi kuluttajilta perittäviin hintoihin myös palvelujen tarjonnan
monipuolistumiseen ja siten kuluttajille koituvan hyödyn maksimoimiseen. Painotetun keskiarvon perusteella määritetty kustannussuuntautunut hinta kannustaa yrityksiä toimimaan tehokkaasti; tehokkaasti toimiva yritys saa pitää tehokkuushyödyn itsellään, mikäli pystyy toimimaan näin määritettyjä hintoja alhaisemmilla kustannuksilla. Toisaalta kustannussuuntautunut hintataso kannustaa tehottomasti toimivia yrityksiä tehostamaan toimintaansa. Painotetun keskiarvon perusteella määritetyt korvaukset mukautuvat myös mahdollisiin yritysjärjestelyihin, jolloin yritysjärjestelyiden vaikutusta ei tarvitse arvioida erikseen.
Painotetun keskiarvon perusteella määritetyt metallijohdin- ja
valokuitutilaajayhteyden kuukausivuokrat sisältävät tehokkaalle
toimijalle myös kohtuullisen tuoton säänneltyyn toimintaan sitoutuneelle pääomalle. Tehokas ja ennustettava sääntely mahdollistaa myös yhdenmukaiset lähtökohdat investointeihin niin
sääntelyn kohteena oleville teleyrityksille kuin kilpailevillekin teleyrityksille ja on siten omiaan kannustamaan yrityksiä inves-
33 (47)
tointeihin tulevaisuudessa tietoyhteiskuntakaaren edellyttämällä
tavalla.
Painotetun keskiarvon perusteella määritettyä kustannussuuntautunutta hintatasoa voidaan edellä esitetyin perustein pitää
tietoyhteiskuntakaaren edellyttämällä tavalla kohtuullisena.
Viestintävirasto korostaa, että kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen yritysten tulee tilaajayhteystuotteita
hinnoitellessaan noudattaa myös niille HMV-päätöksessä asetettua syrjimättömyysvelvollisuutta.
Metallijohdintilaajayhteyden kuukausivuokran kustannussuuntautunut hinta
Viestintävirasto on kustannussuuntautunutta hintatasoa laskiessaan käyttänyt viraston laatimien yrityskohtaisten laskelmien
tilaajayhteyskohtaisia kuukausikustannuksia ja painottanut eri
yritysten kustannuksia yritysten käytössä olevien metallijohdintilaajayhteyksien määrällä.
Käytetyt painokertoimet on laskettu käyttäen yritysten vuoden
2013 keskimääräisiä tilaajayhteyksien määriä, jotka on laskettu
yritysten ilmoittamista tiedoista ajankohtien 1.1.2013 ja
1.1.2014 keskiarvona. Kaikkien yritysten keskimääräisten tilaajayhteyksien määrät on laskettu yhteen, jonka jälkeen yritysten
painokertoimet on saatu jakamalla kunkin yrityksen keskimääräinen tilaajayhteysmäärä kaikkien yritysten yhteenlasketulla
käytössä olevien tilaajayhteyksien määrällä. Kaikkien yritysten
painokerrointen summa on 100 %.
DNA:n yksikkökustannuksen painokerroin kustannussuuntautuneen hinnan laskemisessa on [ ] %, joka vastaa yrityksen
osuutta kaikkien kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen yritysten yhteenlasketusta käytössä olevien tilaajayhteyksien määrästä. Viraston laskelman mukainen DNA:n
yksikkökustannus [ ] euroa on painotettu kyseisellä kertoimella. Kaikkien kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen yritysten yksikkökustannukset on vastaavalla tavalla
painotettu ja laskettu yhteen. Näin on päästy metallijohdintilaajayhteyden kuukausivuokran kustannussuuntautuneeseen hintaan, joka on 10,70 eur/kk.
[]
Viestintäviraston näkemyksen mukaan DNA ei ole tietoyhteiskuntakaaren mukaisesti osoittanut, että sen tilaajayhteyden
kuukausivuokrasta perimä hinta on kustannussuuntautunut. [ ]
Viestintäviraston näkemyksen mukaan DNA:n perimät metallijohdintilaajayhteyden kuukausivuokrat eivät ole lain edellyttämällä tavalla kustannussuuntautuneet. Viestintävirasto velvoittaa DNA:n muuttamaan metallijohdintilaajayhteyksien kuukausivuokrat siten, että ne ovat kohtuullisia ottaen huomioon tehokkaan toimijan kustannukset säännellyn tuotteen tai palvelun
tuottamisessa. DNA:n perimät metallijohdin tilaajayhteyden
34 (47)
kuukausivuokrat eivät saa ylittää painotetun keskiarvon perusteella määritettyä metallijohdintilaajayhteyden kuukausivuokran
kustannussuuntautunutta enimmäismäärää.
Kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen yritysten tulee tilaajayhteystuotteita hinnoitellessaan noudattaa myös
niille HMV-päätöksessä asetettua syrjimättömyysvelvollisuutta.
Valokuitutilaajayhteyden kuukausivuokran kustannussuuntautunut hinta
Samoin kuin metallijohdintilaajayhteyksien osalta, Viestintävirasto on perittävän kuukausivuokran kustannussuuntautunutta
hintatasoa laskiessaan käyttänyt viraston tekemien yrityskohtaisten laskelmien tilaajayhteyskohtaisia kuukausikustannuksia
ja painottanut eri yritysten kustannuksia yritysten käytössä olevien valokuitutilaajayhteyksien määrällä.
Kuukausivuokran kustannussuuntautuneen hinnan laskemisessa
käytetyt painokertoimet on laskettu käyttäen yritysten vuoden
2013 keskimääräisiä tilaajayhteyksien määriä, jotka on laskettu
yritysten ilmoittamista tiedoista ajankohtien 1.1.2013 ja
1.1.2014 keskiarvona. Kaikkien yritysten keskimääräisten tilaajayhteyksien määrät on laskettu yhteen, jonka jälkeen yritysten
painokertoimet on saatu jakamalla kunkin yrityksen keskimääräinen tilaajayhteysmäärä kaikkien yritysten yhteenlasketulla tilaajayhteysmäärällä. Kaikkien yritysten painokerrointen summa
on 100 %.
DNA:n yksikkökustannuksen painokerroin kustannussuuntautuneen hinnan laskemisessa on [ ] %, joka vastaa yrityksen
osuutta kaikkien kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen yritysten yhteenlasketusta tilaajayhteysmäärästä.
Viraston laskelman mukainen DNA:n yksikkökustannus [ ] euroa on painotettu kyseisellä kertoimella. Kaikkien kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen yritysten yksikkökustannukset on vastaavalla tavalla painotettu ja laskettu yhteen. Näin on päästy valokuitutilaajayhteyden kuukausivuokran
kustannussuuntautuneeseen hintaan, joka on 75,50 euroa kuukaudessa.
Viestintäviraston näkemyksen mukaan DNA ei ole tietoyhteiskuntakaaren
mukaisesti
osoittanut,
että
sen
FTTBvalokuitutilaajayhteyden kuukausivuokrasta perimä hinta on
kustannussuuntautunut. [ ].
Viestintäviraston näkemyksen mukaan DNA:n FTTB-yhteyksistä
perimät kuukausivuokrat eivät ole lain edellyttämällä tavalla
kustannussuuntautuneet. Viestintävirasto velvoittaa DNA:n
muuttamaan FTTB-valokuitutilaajayhteyksien kuukausivuokrat
siten, että ne ovat kohtuullisia ottaen huomioon tehokkaan toimijan kustannukset säännellyn tuotteen tai palvelun tuottamisessa. DNA:n perimät valokuitutilaajayhteyden kuukausivuokrat
eivät saa ylittää painotetun keskiarvon perusteella määritettyä
valokuitutilaajayhteyden kuukausivuokran kustannussuuntautunutta enimmäismäärää.
35 (47)
DNA on tällä hetkellä hinnoitellut erikseen FTTH- ja FTTByhteyksien kuukausivuokrat. Viestintäviraston määrittämä kustannussuuntautunut hintataso mahdollistaa jatkossakin valokuitutilaajayhteystuotteiden tuotteistamisen. Hinnoittelussa tulee
kuitenkin ottaa huomioon, ettei tuotteesta perittävä hinta ylitä
kustannussuuntautunutta hintatasoa. Viestintävirasto korostaa,
että kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen
yritysten tulee tilaajayhteystuotteita hinnoitellessaan noudattaa
myös niille HMV-päätöksessä asetettua syrjimättömyysvelvollisuutta.
7.2
Kytkentämaksut
DNA:n esittämät tilaajayhteyksien kytkentämaksujen kustannusperusteet
Metallijohdintilaajayhteys
DNA toimitti Viestintävirastolle 15.5.2014 päivätyn yhteenvetolaskelman metallijohdintilaajayhteyden ja sen rinnakkaisyhteyden kytkentämaksun kustannusperusteista. DNA:n laskelmat on
esitetty päätöksen liitteessä 3.
DNA:n esittämien tietojen mukaan metallijohdintilaajayhteyden
kytkennän kustannukset muodostuvat toimistotyöajasta [ ] euroa sekä asennustyöajasta [ ] euroa. Toimistotyöajan kustannus muodostuu saatavuuskyselyiden ja verkkorekisterityön kustannuksista sekä yhteisistä ja yleiskustannuksista. Asennustyöajan kustannus muodostuu ulkoistetun asennuksen kustannuksesta sekä yhteisistä ja yleiskustannuksista.
DNA:n hinnoittelulaskelman mukaiset kustannukset kytkentää
kohden tilaajayhteyden osalta ovat [ ] euroa.
Rinnakkaisyhteyden osalta kytkennän kustannukset muodostuvat niin ikään toimistotyöajasta [ ] euroa sekä asennustyöajasta [ ] euroa. Toimistotyöajan kustannus muodostuu saatavuuskyselyiden ja verkkorekisterityön kustannuksista sekä yhteisistä
ja yleiskustannuksista. Asennustyöajan kustannus muodostuu
ulkoistetun asennuksen kustannuksesta sekä yhteisistä ja yleiskustannuksista.
DNA:n hinnoittelulaskelman mukaiset kustannukset kytkentää
kohden tilaajayhteyden rinnakkaisyhteyden osalta ovat [ ] euroa.
Valokuitutilaajayhteys
DNA toimitti Viestintävirastolle 15.5.2014 päivätyn yhteenvetolaskelman valokuitutilaajayhteyden kytkentämaksun kustannusperusteista. DNA:n laskelma on esitetty päätöksen liitteessä
4.
DNA:n esittämien tietojen mukaan valokuitutilaajayhteyden
kytkennän kustannukset muodostuvat saatavuuskyselyiden [ ]
36 (47)
euroa, verkkorekisterityön [ ] euroa ja asennuksen kustannuksista [ ] euroa sekä yhteisistä [ ] euroa ja yleiskustannuksista
[ ] euroa.
DNA:n hinnoittelulaskelman mukaiset kustannukset kytkentää
kohden valokuitutilaajayhteyden osalta ovat [ ] euroa.
Viestintäviraston arvio DNA:n tilaajayhteyksien kytkentämaksujen kustannusperusteista
Kytkennästä aiheutuvat kustannukset muodostuvat tilaajayhteyden tai tilaajayhteyden rinnakkaisyhteyden kytkentään liittyvästä tilauskäsittelystä sekä varsinaisesta asennustyöstä. Tilauskäsittelyllä tarkoitetaan tilaajayhteyden toimitusprosessiin sisältyviä tehtäviä. Asennustyöllä tarkoitetaan tilaajayhteyden tai
tilaajayhteyden rinnakkaisyhteyden fyysistä kytkentää, tavallisesti ristikytkennän tekemistä kytkentäpisteessä keskuksen
pääjakamossa tai kaapelireitin välijakamossa sekä yhteyden
merkintää, mittausta ja testausta. Asennustyön kustannuksiin
sisältyy myös matkakustannuksia, jotka syntyvät asentajan siirtymisestä asennustukikohdasta tai muusta vastaavasta asentajien kokoontumispisteestä kytkentäpisteeseen keskuksen pääjakajalle sekä tapauskohtaisesti muihin pääjakamon ja talojakamon välisiin kytkentäpisteisiin.
Asennustyö ja tilauskäsittely ovat tyypillisesti varsin samanlaisia, kertaluonteisia suoritteita kaikissa teleyrityksissä. Erot teleyritysten välillä liittyvät käytännössä valintaan oman työn ja
ulkoistuksen välillä: teleyritys saattaa toteuttaa kaikki työvaiheet itse, ulkoistaa ne kaikki tai hoitaa tilauskäsittelyn itse ja
ulkoistaa asennustyön. Kytkentätyön ulkoistaminen ei poista teleyrityksiltä velvollisuutta hinnoitella tilaajayhteyden kytkennästä perimäänsä maksua kustannussuuntautuneesti.
Metallijohdintilaajayhteys
Viestintävirasto on laatinut DNA:n esittämistä metallijohdintilaajayhteyden kytkentään liittyvistä kustannuksista laskelman,
jossa virasto on ryhmitellyt yrityksen esittämät kustannukset tilauskäsittelyn ja asennustyön kustannuksiksi. Tilauskäsittelyn
kustannuksiin virasto on sisällyttänyt yrityksen esittämän kustannuserän toimistotyöajasta [ ] euroa. Asennustyön kustannuksiin virasto on sisällyttänyt yrityksen esittämän kustannuksen asennustyöstä [ ] euroa. Viestintäviraston laskelma on esitetty päätöksen liitteessä 3.
Viestintävirasto on laatinut vastaavan laskelman DNA:n esittämistä rinnakkaisyhteyden kytkentään liittyvistä kustannuksista.
Tilauskäsittelyn kustannuksiin virasto on sisällyttänyt yrityksen
esittämän kustannuserän toimistotyöajasta [ ] euroa. Asennustyön kustannuksiin virasto on sisällyttänyt yrityksen esittämän
kustannuksen asennustyöstä [ ] euroa. Viestintäviraston laskelma on esitetty päätöksen liitteessä 3.
37 (47)
Viestintäviraston laskelman tietoja tilauskäsittelyn ja asennustyön kustannuksista on käytetty määritettäessä metallijohdintilaajayhteyden kytkentämaksun kustannussuuntautunut hinta.
Valokuitutilaajayhteys
Viestintävirasto on laatinut DNA:n esittämistä valokuitutilaajayhteyden kytkentään liittyvistä kustannuksista laskelman,
jossa virasto on ryhmitellyt yrityksen esittämät kustannukset tilauskäsittelyn ja asennustyön kustannuksiksi.
Tilauskäsittelyn kustannuksiin virasto on sisällyttänyt yrityksen
esittämät kustannuserät saatavuuskyselyiden [ ] euroa ja verkkorekisterityön kustannuksista [ ] euroa sekä yrityksen esittämän osuuden yhteisistä ja yleiskustannuksista [ ] euroa. Asennustyön kustannuksiin virasto on sisällyttänyt yrityksen esittämät kustannuserät asennuksesta [ ] euroa sekä yrityksen esittämän osuuden yhteisistä ja yleiskustannuksista [ ] euroa.
Viestintäviraston laskelma on esitetty päätöksen liitteessä 4.
Viestintäviraston laskelman tietoja tilauskäsittelyn ja asennustyön kustannuksista on käytetty määritettäessä valokuitutilaajayhteyden kytkentämaksun kustannussuuntautunut hinta.
Kytkentämaksujen kustannussuuntautunut hinta
Tietoyhteiskuntakaaren 71 § 3 momentin mukaisesti kustannussuuntautuneen hinnan tulee olla kohtuullinen ottaen huomioon tehokkaan toimijan kustannukset säännellyn tuotteen tai
palvelun tuottamisesta.
Kuten kuukausivuokrien kohdalla, ulottuu Viestintäviraston laaja
harkintavalta hinnoittelun kohtuullisuuden arviointiperusteiden
määrittämisessä myös tilaajayhteyden kytkentämaksuihin.
Tilaajayhteyksien kytkennästä aiheutuvat kustannukset muodostuvat kaikissa yrityksissä tilauskäsittelystä ja asennustyöstä,
joita voidaan pitää hyvin samankaltaisina suoritteina riippumatta töiden toteuttamistavoista. Tämän vuoksi myös aiheutuneiden kustannusten tulisi olla samalla tasolla. Viestintäviraston
näkemyksen mukaan mahdolliset erot kustannuksissa syntyvät
lähinnä eroista toiminnan tehokkuudessa.
Viestintävirasto on määrittänyt tilauskäsittelylle hyväksyttävät
kustannukset kaikkien kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen teleyritysten tilauskäsittelykustannusten
alakvartiilina11 eli yritysten tehokkaimman neljänneksen perusteella. Viestintäviraston näkemyksen mukaan kustannustason
määrittäminen tällä tavoin ottaa parhaiten huomioon sekä toiminnan tehokkuuden että hintatason kohtuullisuuden. Viestintävirasto katsoo, että tehokkaan toiminnan vertailutasona voitaisiin käyttää myös esimerkiksi tällä hetkellä halvimman yrityksen tilauskäsittelyn kustannuksia. Koska kustannussuuntautuneen hinnan tulee kuitenkin olla myös kohtuullinen, voisi al11
Alakvartiili jakaa havaintoaineiston siten, että sen alle asettuu 25 % havaintoarvoista.
38 (47)
haisimman kustannuksen käyttö johtaa siihen, että hinta muodostuisi kohtuuttoman alhaiseksi. Viestintäviraston näkemyksen
mukaan toiminnan tehokkuus ja kohtuullisuus tulevat parhaiten
huomioiduiksi määrittämällä tilauskäsittelyn kustannukset teleyritysten tilauskäsittelykustannusten alakvartiilina.
Viestintävirasto on niin ikään määrittänyt asennustyön hyväksyttävät kustannukset kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen ja asennustyön ulkoistaneiden teleyritysten
asennustyökustannusten alakvartiilin perusteella samoin perustein kuin tilauskäsittelyn kustannukset. Asennustyön kustannusten määrittämisessä huomioon on otettu ainoastaan työn
ulkoistaneiden teleyritysten kustannukset. Viestintäviraston näkemyksen mukaan työn toteuttamista kilpailutettuna alihankintatyönä voidaan lähtökohtaisesti pitää kustannustehokkaimpana
tapana.12
Viestintäviraston näkemyksen mukaan metallijohdin- ja valokuitutilaajayhteyksien kytkentämaksut ovat lain tarkoittamalla tavalla kustannussuuntautuneita silloin, kun ne eivät ylitä kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen yritysten tilauskäsittelyn alakvartiilin ja asennustyön ulkoistaneiden yritysten asennuskustannusten alakvartiilin perusteella laskettua kytkentätyön kokonaiskustannusta. Näin määritetyt kustannussuuntautuneet hinnat kuvaavat luotettavalla tavalla kohtuullisia
tehokkaan toimijan kustannuksia sekä edistävät tehokkaasti
sekä lain yleisten että huomattavan markkinavoiman sääntelylle
asetettujen tavoitteiden toteutumista.
Kytkentämaksujen kustannussuuntautuneet hinnat mahdollistavat tasapuoliset kilpailuolosuhteet ja toimintaedellytykset alan
toimijoille HMV-yritysten eri alueilla. Kustannussuuntautuneet
hinnat poistavat mahdollisesti perusteettomia hintaeroja vierekkäisten alueiden välillä. Hintojen laskeminen kustannussuuntautuneelle tasolle vähentää kilpailevien teleyritysten maksettaviksi tulevia kytkentämaksuja. Tukkuhintojen laskun voidaan
katsoa houkuttelevan kilpailijoita tarjoamaan omia palveluitaan
tilaajayhteyksiä vuokraamalla. Kustannussuuntautunut hintataso edistää uusien yritysten mahdollisuuksia päästä markkinoille
ja lisäävää kilpailua, mikä puolestaan on omiaan parantamaan
kuluttajille tarjottavien viestintäpalvelujen saatavuutta ja hintalaatusuhdetta. Lisääntyvä kilpailu heijastuu myös vähittäishintoihin alentaen niitä pidemmällä aikavälillä.
Viestintäviraston määrittämä kustannussuuntautunut hintataso
kannustaa yrityksiä toimimaan tehokkaasti; tehokkaasti toimiva
yritys saa pitää tehokkuushyödyn itsellään, mikäli pystyy toimimaan kustannussuuntautunutta hintatasoa alhaisemmilla
kustannuksilla. Toisaalta kytkentämaksuille määrättävä kustannussuuntautunut hintataso kannustaa tehottomasti toimivia yrityksiä tehostamaan toimintaansa.
12
Näin on katsonut myös korkein hallinto-oikeus ratkaisussaan KHO 2012:58.
39 (47)
Metallijohdintilaajayhteyden kytkennän kustannussuuntautunut hinta
Metallijohdintilaajayhteyden osalta kaikkien kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen teleyritysten tilauskäsittelykustannusten alakvartiili on 15,00 euroa. Kaikkien kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen ja asennustyön ulkoistaneiden teleyritysten asennuskustannusten alakvartiili on 69,67 euroa. Kytkennän kokonaiskustannus lasketaan
näiden kahden kustannuserän summana, joka on yhteensä
84,67 euroa. Kytkennän kustannussuuntautunut hinta on 85,00
euroa. DNA:n perimä maksu metallijohdintilaajayhteyden kytkennästä on 81,00 euroa, joten Viestintävirasto katsoo DNA:n
perimän maksun olevan kustannussuuntautuneella tasolla.
Rinnakkaisyhteyden osalta kaikkien kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen teleyritysten tilauskäsittelykustannusten alakvartiili on 15,00 euroa. Kaikkien kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen ja asennustyön ulkoistaneiden teleyritysten asennuskustannusten alakvartiili on 41,83 euroa. Kytkennän kokonaiskustannus lasketaan
näiden kahden kustannuserän summana, joka on yhteensä
56,83 euroa. Rinnakkaisyhteyden kustannussuuntautunut kytkentämaksu on 57,00 euroa.
[ ] Viestintäviraston näkemyksen mukaan DNA ei ole tietoyhteiskuntakaaren mukaisesti osoittanut, että sen metallijohdintilaajayhteyden rinnakkaisyhteydestä kytkennästä perimä hinta
on kustannussuuntautunut. DNA:n esittämät kustannukset ylittävät Viestintäviraston määrittämän kustannussuuntautuneen
hintatason.
Viestintävirasto katsoo, että DNA:n perimät metallijohdintilaajayhteyden rinnakkaisyhteyden kytkentämaksut eivät ole lain
edellyttämällä tavalla kustannussuuntautuneet. Viestintävirasto
velvoittaa DNA:n muuttamaan metallijohdintilaajayhteyden rinnakkaisyhteyden kytkentämaksut siten, että ne ovat kohtuullisia ottaen huomioon tehokkaan toimijan kustannukset säännellyn tuotteen tai palvelun tuottamisessa. DNA:n perimät metallijohdintilaajayhteyden rinnakkaisyhteyden kytkentämaksut eivät
saa ylittää kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen yritysten tilauskäsittelyn alakvartiilin ja asennustyön ulkoistaneiden yritysten asennuskustannusten alakvartiilin perusteella laskettua rinnakkaisyhteyden kustannussuuntautunutta
kytkentämaksua.
Valokuitutilaajayhteyden kytkennän kustannussuuntautunut hinta
Valokuitutilaajayhteyden osalta kaikkien kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen teleyritysten tilauskäsittelykustannusten alakvartiili on 18,26 euroa. Kaikkien kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen ja asennustyön ulkoistaneiden teleyritysten asennuskustannusten alakvartiili on 112,24 euroa. Kaikille yrityksille yhteisesti määritelty
kytkennän kokonaiskustannus lasketaan näiden kahden kustannuserän summana, joka on yhteensä 130,50 euroa. Valokuituti-
40 (47)
laajayhteyden kytkentämaksun kustannussuuntautunut hinta
on 131,00 euroa.
Viestintäviraston näkemyksen mukaan DNA ei ole tietoyhteiskuntakaaren mukaisesti osoittanut, että sen valokuitutilaajayhteyden kytkennästä perimä hinta on kustannussuuntautunut.
[ ].
Viestintävirasto katsoo, että DNA:n perimät valokuitutilaajayhteyden kytkentämaksut eivät ole lain edellyttämällä tavalla kustannussuuntautuneet. Viestintävirasto velvoittaa DNA:n muuttamaan valokuitutilaajayhteyden kytkentämaksut siten, että ne
ovat kohtuullisia ottaen huomioon tehokkaan toimijan kustannukset säännellyn tuotteen tai palvelun tuottamisessa. DNA:n
perimät valokuitutilaajayhteyden kytkentämaksut eivät saa ylittää kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun velvoitettujen
yritysten tilauskäsittelyn alakvartiilin ja asennustyön ulkoistaneiden yritysten asennuskustannusten alakvartiilin perusteella
laskettua valokuitutilaajayhteyden kustannussuuntautunutta
kytkentämaksua.
8
Sovellettava laki
Tietoyhteiskuntakaari 71 § 3 ja 5 momentti ja 73 §
9
Päätöksen voimaantulo
Päätös on voimassa tiedoksisaannista alkaen. Tätä päätöstä on
noudatettava muutoksenhausta huolimatta, ellei valitusviranomainen toisin määrää.
10 Muutoksenhaku
Tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallintooikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Lain 6 §:n mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon
päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai
etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
11 Salassapito
Päätös sisältää viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun
lain (621/1999) 24 §:n 1 momentin 20 kohdan perusteella salassa pidettäväksi katsottavaa tietoa. Salassa pidettävät kohdat
on merkitty päätökseen hakasulkein [ ].
12 Päätöstä koskevat tiedustelut
Lisätietoja päätöksestä antavat viestintämarkkina-asiantuntija
Jenni Koskinen, puhelin 0295 390 648 ja erityisasiantuntija
Päivi-Maria Virta, puhelin 0295 390 532.
Sähköpostiosoitteet ovat muotoa [email protected].
41 (47)
Marja Lehtimäki
Apulaisjohtaja
Päivi-Maria Virta
Erityisasiantuntija
Liitteet
1. DNA:n laskelma metallijohdintilaajayhteyden kuukausivuokran kustannuksista ja Viestintäviraston laskelma DNA:n
kuukausivuokran kustannuksista
2. DNA:n laskelmat (FTTH- ja FTTB-yhteydet) valokuitutilaajayhteyden kuukausivuokran kustannuksista ja Viestintäviraston laskelma DNA:n kuukausivuokran kustannuksista
3. DNA:n laskelmat metallijohdintilaajayhteyden ja rinnakkaisyhteyden kytkentämaksun kustannuksista ja Viestintäviraston laskelmat DNA:n metallijohdintilaajayhteyden ja rinnakkaisyhteyden kytkentämaksun kustannuksista
4. DNA:n laskelmat valokuitutilaajayhteyden kytkentämaksun
kustannuksista ja Viestintäviraston laskelma DNA:n valokuitutilaajayhteyden kytkentämaksun kustannuksista
5. Valitusosoitus
42 (47)
LIITE 1
43 (47)
LIITE 2
44 (47)
LIITE 3
LIITE 4
45 (47)
46 (47)
LIITE 5
VALITUSOSOITUS
MINNE VALITETAAN
Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla Korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
MITEN VALITUS TEHDÄÄN
Valitus on tehtävä kirjallisesti. Valituskirjelmässä on ilmoitettava:
• viranomainen, jolle valitus on osoitettu (Korkein hallinto-oikeus)
• valittajan nimi ja kotikunta
• jos valittajan puhevaltaa käyttää hänen laillinen edustajansa tai
asiamiehensä, tai laatijana on joku muu henkilö, valituskirjelmässä
on ilmoitettava myös tämän nimi ja kotikunta
• postiosoite ja puhelinnumero, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa
• päätös, johon haetaan muutosta
• miltä kohdin muutosta haetaan ja mitä muutoksia päätökseen vaaditaan tehtäväksi
• perusteet, joilla muutosta vaaditaan.
Valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen on allekirjoitettava valituskirjelmä.
Vaatimuksen kirjallisesta muodosta täyttää myös viranomaiselle toimitettu
sähköinen asiakirja. Allekirjoitusvaatimuksen täyttää myös vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista annetun lain
(617/2009) 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu sähköinen allekirjoitus. Viranomaiselle osoitettavaa sähköistä asiakirjaa ei tarvitse täydentää allekirjoituksella, jos asiakirjassa on tiedot lähettäjästä eikä asiakirjan alkuperäisyyttä tai eheyttä ole syytä epäillä.
VALITUSKIRJELMÄN LIITTEET
Valituskirjelmään on liitettävä:
• Viestintäviraston päätös, johon haetaan muutosta, alkuperäisenä tai
jäljennöksenä
• tiedoksisaantitodistus tai muu selvitys valitusajan alkamisen ajankohdasta
• asiakirjat, joihin valittaja vaatimuksensa tueksi vetoaa, jollei niitä ole
jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle
• asiamiehen valtakirja, jollei asiamies ole asianajaja tai yleinen oikeusavustaja.
Jos viranomaiselle toimitetussa sähköisessä asiakirjassa on selvitys asiamiehen toimivallasta, asiamiehen ei tarvitse toimittaa valtakirjaa. Viranomainen voi kuitenkin määrätä valtakirjan toimitettavaksi, jos viranomaisella on aihetta epäillä asiamiehen toimivaltaa tai sen laajuutta.
47 (47)
VALITUSAIKA
Valitus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.
Valitusaikaa laskettaessa tiedoksisaantipäivää ei oteta lukuun. Tiedoksisaantipäivä lasketaan seuraavasti:
• Jos päätös on lähetetty postitse saantitodistusta vastaan, tiedoksisaantipäivä ilmenee todistuksesta. Saantitodistus liitetään valitusasiakirjoihin.
• Jos päätös on postitettu tavallisena kirjeenä, sen katsotaan tulleen
tiedoksi seitsemän (7) päivän kuluessa postituspäivästä, jollei muuta
ilmene.
• Jos päätös on annettu tiedoksi sähköpostilla, niin päätös katsotaan
annetun tiedoksi silloin, kun asianosainen lähettää Viestintävirastolle
kuittauksen viestin lukemisesta. Jos kyse on asiakirjasta, jota lain
mukaan ei tarvitse toimittaa tiedoksi todisteellisesti, asiakirja katsotaan annetuksi tiedoksi kolmantena päivänä viestin lähettämisestä,
jollei muuta näytetä.
• Jos päätös on toimitettu tiedoksi muulla tavalla esim. saantitodistusta vastaan jollekin muulle henkilölle kuin päätöksen saajalle (sijaistiedoksianto), katsotaan päätöksen saajan saaneen päätöksen tiedoksi kolmantena päivänä saantitodistuksen osoittamasta päivästä.
• Jos päätös on annettu tiedoksi yleistiedoksiantona, tiedoksisaannin
katsotaan tapahtuneen seitsemäntenä päivänä ilmoituksen julkaisemisesta virallisessa lehdessä.
MITEN VALITUS TOIMITETAAN PERILLE
Valituskirjelmä on toimitettava valitusajassa Korkeimpaan hallintooikeuteen. Omalla vastuulla valitusasiakirjat voi lähettää postitse, sähköisessä muodossa tai lähetin välityksellä. Postiin valitusasiakirjat on jätettävä
niin ajoissa, että ne ehtivät perille Korkeimpaan hallinto-oikeuteen viimeistään valitusajan viimeisenä päivänä ennen viraston aukioloajan päättymistä.
Postiosoite:
KORKEIN HALLINTO-OIKEUS
PL 180
00131 Helsinki
Faksi: 029 56 40382
Sähköposti: [email protected]
Käyntiosoite:
KORKEIN HALLINTOOIKEUS
Fabianinkatu 15
00130 Helsinki