Visken 5 mg, 10 mg ja 15 mg tabletti SPC 2015-09-18

VALMISTEYHTEENVETO
1.
LÄÄKEVALMISTEEN NIMI
Visken 5 mg tabletti
Visken 10 mg tabletti
Visken 15 mg tabletti
2.
VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT
Pindololi 5 mg, 10 mg tai 15 mg.
Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.
3.
LÄÄKEMUOTO
Tabletti.
Valmisteen kuvaus
Visken 5 mg tabl: Valkoinen tabletti, läpimitta 7 mm, jakouurre, tunnus "LB/SANDOZ", paino
110 mg.
Visken 10 mg tabl: Valkoinen tabletti, läpimitta 8 mm, jakouurre, tunnus "OE/SANDOZ", paino
150 mg.
Visken 15 mg tabl: Valkoinen tabletti, läpimitta 9 mm, jakouurre, tunnus "JU", paino 200 mg.
4.
KLIINISET TIEDOT
4.1
Käyttöaiheet
-
Hypertensio
Angina pectoris (kohtausten ehkäiseminen).
Sydämen rytmihäiriöt (sinustakykardia, paroksysmaalinen takykardia, supraventrikulaariset ja
ventrikulaariset ekstrasystoliat, lääkkeiden, esim. digitaliksen, aiheuttamat ekstrasystoliat,
kammiofrekvenssin hidastaminen, etenkin eteisvärinässä ja -lepatuksessa).
Toiminnalliset hyperadrenergiset sydämen häiriöt (hyperkineettinen sydänsyndrooma,
neurosirkulatorinen astenia).
-
4.2
Annostus ja antotapa
Annostus
Vuorokausiannos on sovitettava yksilöllisesti.
Hypertensio
Useimmat potilaat reagoivat 5-15 mg:n vuorokausiannokseen, joka voidaan antaa kerta-annoksena
aamulla. Joskus annostarve voi nousta 20 mg:aan, joka tulisi jakaa kahteen osa-annokseen vuorokaudessa. Lievässä ja keskivaikeassa hypertoniassa Visken yksinään on usein riittävä. Vaikeammissa
tai resistenteissä tapauksissa Visken-valmisteen yhdistäminen muihin verenpainelääkkeisiin saattaa
olla tarpeellista.
Angina pectoris
7,5 - 15 mg, joskus 20 mg vuorokaudessa, yleensä jaettuna kahteen tai kolmeen osa-annokseen.
Sydämen rytmihäiriöt
15 - 20 mg, joskus jopa 30 mg vuorokaudessa, yleensä jaettuna kahteen tai kolmeen osa-annokseen.
Toiminnalliset hyperadrenergiset sydämen häiriöt
10 - 20 mg vuorokaudessa.
Erityispotilasryhmät
Munuaisten tai maksan vajaatoiminta
Potilaat, joiden munuaisten tai maksan toiminta on heikentynyt, voidaan yleensä hoitaa
normaaliannoksilla. Vain vaikeissa tapauksissa vuorokausiannoksen pienentäminen saattaa olla
tarpeellinen (ks. kohta 5.2).
Pediatriset potilaat
Koska Visken-valmisteen turvallisuutta ja tehoa lasten hoidossa ei ole varmistettu, lääkettä ei ole
tarkoitettu lasten hoitoon.
Geriatriset potilaat
Ei ole osoitusta siitä, että annosta pitäisi muuttaa potilaiden iän perusteella, mutta varovaisuutta on
kuitenkin noudatettava hoidettaessa iäkkäitä potilaita (ks. kohdat 4.4 ja 5.2).
4.3
Vasta-aiheet
-
-
Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille tai ristiyliherkkyys
muiden beetasalpaajien kanssa.
Asthma bronchiale, aiemmin koetut bronkospasmit sekä krooninen obstruktiivinen
keuhkosairaus.
Oirehtiva sydämen vajaatoiminta.
Cor pulmonale.
Kardiogeeninen sokki.
Merkittävä bradykardia (< 45 - 50 lyöntiä/min).
Merkittävä hypotensio (systolinen RR alle 100 mmHg).
Sairas sinus-oireyhtymä 2. tai 3. asteen AV-katkos, ellei potilaalla ole sydämen tahdistinta.
Prinzmetalin angina (varianttiangina).
Vakavat perifeeriset valtimoverenkiertohäiriöt, kuten katkokävely tai Raynaud’n oireyhtymä.
Hoitamaton feokromosytooma.
Samanaikainen käyttö sultopridin tai floktafeniinin kanssa (ks. kohta 4.5).
4.4
Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet
-
Kardiovaskulaarijärjestelmä
Vaikka pindololin hidastava vaikutus sydänlihaksen toimintaan levossa on pienempi kuin
beetasalpaajilla, joilla ei ole sympatomimeettistä ominaisvaikutusta (ISA-vaikutusta), potilailta, joilla
on alkava tai ilmeinen sydäninsuffisienssi, on sydämen vajaatoiminta kompensoitava ennen
pindololihoitoa. Jos pindololia käytetään tuoreessa sydäninfarktissa, kardiovaskulaaristen parametrien
tarkka valvonta on välttämätöntä. I asteen AV-katkos voi pahentua pindololin vaikutuksesta.
Perifeerinen verisuonisairaus
Beetasalpaajahoitoon liittyy usein ennestään olemassa olevan perifeerisen verisuonisairauden oireiden
paheneminen. Kuitenkin verisuonien beeta2 -reseptoreihin kohdistuvasta sympatomimeettisesta
vaikutuksesta (vasodilataatiosta) johtuen pindololihoidon aikana esiintyy vain harvoin perifeerisiä
vaskulaarisia sivuvaikutuksia (raajojen kylmääminen). Lievemmät ääreisverekierto-oireet, kuten
katkokävely tai Raynaud´n oireyhtymän oireet voivat pahentua etenkin hoidon alussa verenpaineen
laskusta johtuen.
Diabetes
Diabeetikkoja, ja etenkin insuliinihoidosta riippuvaista diabetesta sairastavia potilaita, on varoitettava
siitä, että beetasalpaajat saattavat peittää tiettyjä hypoglykemian oireita ja merkkejä (kuten
sydämentykytystä, takykardiaa ja vapinaa). Hypoglykemiaan liittyvää hikoilua ne eivät kuitenkaan
estä. Beetasalpaajien ja diabeteslääkityksen samanaikainen käyttö vaatii aina erityisen huolellisen
seurannan asianmukaisen sokeritasapainon säilymisen varmistamiseksi.
Munuaisten toiminta
Vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa on vain harvoin raportoitu munuaistoiminnan edelleen
huonontuneen Visken-hoidon aikana.
Feokromosytooma
Feokromosytoomassa beetasalpaajaa on aina annettava yhdessä alfasalpaajan kanssa (ks. kohta 4.3).
Anestesia
Jos potilas menee yleisanestesiassa tai sentraalisessa puudutuksessa tehtävään toimenpiteeseen,
nukutuslääkäriä on informoitava beetasalpaajan käytöstä, ks. myös 4.5. Jos pindololihoito on
lopetettava ennen leikkausta, olisi se tehtävä vähintään 24 tuntia ennen leikkausta lukuun ottamatta
poikkeustapauksia, kuten tyreotoksikoosi tai feokromosytooma. Jos beetasalpaajahoitoa saavalle
potilaalle on annettava yleisanestesia, on välttämätöntä tarkkailla kardiovaskulaarisia toimintoja
erittäin huolellisesti.
Hoidon lopettaminen
Pindololihoito on lopetettava vähitellen, ainakin n. 7 - 10 vuorokauden kuluessa etenkin angina
pectoris - ja rytmihäiriöpotilailta, jotta vältettäisiin rebound-oireet.
Anafylaktiset reaktiot
Muiden aineiden aiheuttamat anafylaktiset reaktiot saattavat muodostua erityisen vakaviksi potilailla,
jotka käyttävät beetasalpaajia (koskee erityisesti epäselektiivisiä beetasalpaajia). Lisäksi anafylaktiset
reaktiot saattavat näissä tapauksissa olla resistenttejä tavanomaisille adrenaliiniannoksille.
Beetasalpaajien käyttöä on mahdollisuuksien mukaan vältettävä potilailla, joilla on tavallista suurempi
anafylaktisten reaktioiden riski.
Geriatriset potilaat
Iäkkäiden potilaiden hoidossa on noudatettava varovaisuutta, sillä liiallinen verenpaineen tai sykkeen
lasku saattaa vähentää elintärkeiden elinten verensaantia riittämättömälle tasolle. Suositellaan pieniä
aloitusannoksia ja huolellista seurantaa annosten suurentamisen jälkeen.
Hypertyreoosi
Beetasalpaajat saattavat peittää tiettyjä kilpirauhasen liikatoiminnan aiheuttamia kliinisiä merkkejä
(esim. takykardiaa), joten hypertyreoottisten potilaiden kilpirauhastoimintaa on seurattava
huolellisesti.
Kalsiuminestäjien samanaikainen käyttö
Sydämenpysähdysriskin vuoksi laskimonsisäisesti annosteltavia verapamiilin kaltaisia kalsiuminestäjiä
ei saa antaa beetasalpaajahoitoa saaville potilaille (ks. kohta 4.5).
Psoriaasi
Beetasalpaajat saattavat pahentaa psoriaasia, joten jos potilaan anamneesissa on psoriaasi, on
pindololia määrättävä vasta huolellisen hoidosta saatavissa olevien hyötyjen ja siitä mahdollisesti
aiheutuvien haittojen arvioinnin jälkeen.
Silmiin, limakalvoihin ja ihoon liittyvä oireyhtymä (oculomucocutaneous syndrome)
Praktololin käytön yhteydessä kuvatun, silmiin, ihoon ja limakalvoihin liittyvän oireyhtymän
täysmittaista kehittymistä ei ole raportoitu pindololilla. Joitakin tämän oireyhtymän oireista on
kuitenkin havaittu, kuten kuivasilmäisyyttä ja ihottumaa. Useimmissa tapauksissa nämä oireet ovat
kuitenkin hävinneet hoidon lopettamisen myötä. Jos oireita ilmenee, on pindololihoidon
keskeyttämistä harkittava, ja vaihto toiseen lääkkeeseen saattaa olla suositeltavaa.
Beetasalpaajat vähentävät kyynelnesteen eritystä, mikä piilolinssien käyttäjien on huomioitava.
4.5
Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset
Lääkkeet, joiden kanssa interaktioita on odotettavissa, ja joiden kanssa yhteiskäyttö ei ole
suositeltavaa:
MAO:n estäjät
Samanaikaista käyttöä beetasalpaajien kanssa ei suositeta. Mahdollisesti merkitsevä hypertonia saattaa
teoriassa esiintyä jopa 14 päivän ajan MAO-estäjähoidon lopettamisen jälkeen.
Diltiatseemi ja verapamiili
Verapamiilia ei saa antaa laskimoon pindololia käyttäville potilaille. Muutenkin yhteiskäytössä
pindololin kanssa on huomattava riski bradykardiaan, AV-johtumisen häiriöille ja hypotensiolle.
Floktafeniini
Beetasalpaajat saattavat estää floktafeniinin mahdollisesti indusoiman hypotension tai sokin
kompensatorisia kardiovaskulaarisia reaktioita.
Sultopridi
Beetasalpaajia ei pidä antaa samanaikaisesti sultopridin kanssa, koska ventrikulaaristen
rytmihäiriöiden riski lisääntyy huomattavasti.
Lääkkeet, joiden kanssa hoidossa huomioitavia interaktioita on odotettavissa
Diabeteslääkkeet
Beetasalpaajat saattavat estää hypoglykemian normaalisti aiheuttamaa hemodynaamista vastetta, mikä
voi johtaa verenpaineen nousuun yhdessä vakava-asteisen bradykardian kanssa. Vaikka näiden
vaikutusten kliininen merkitys pindololihoidon yhteydessä todennäköisesti useimmilla diabeetikoilla
jääkin pieneksi, on beetasalpaajan käyttöä vältettävä huonossa hoitotasapainossa olevaa diabetesta
sairastavilla potilailla, joilla on taipumusta hypoglykemiaan (ks. lisäksi kohta 4.4).
Dihydropyridiinityyppisetkalsiuminestäjät
Kokemus on osoittanut, että peroraalisten beetasalpaajien ja dihydropyridiinijohdosten samanaikainen
käyttö voi olla hyödyllistä hypertoniassa tai angina pectoriksessa. Kuitenkin laskimonsisäistä
antotapaa on vältettävä niiden sydämen johtumissysteemiin ja supistuvuuteen kohdistuvien
mahdollisten vaikutuksien vuoksi.
Mahdollista riskiä vakavalle verenpaineen laskulle samanaikaisen dihydropyridiinijohdannaisten
(kuten nifedipiinin) käytön yhteydessä ei voida pois sulkea sellaisten potilaiden osalta, joilla on
oireeton sydämen vajaatoiminta.
Antiadrenergiset aineet
Beetasalpaajien käyttö saattaa tehostaa alfa-adrenergisten salpaajien, kuten guanetidiinin, betanidiinin,
reserpiinin, alfametyylidopan tai klonidiinin verenpainetta alentavaa vaikutusta. Pratsosiinin kanssa
käytettynä beetasalpaajat voivat pahentaa ortostaattista hypotensiota. Klonidiinin tai
fenyylipropanoliamiinin käyttöön beetasalpaajien kanssa on liittynyt paradoksaalisia hypertensiivisiä
reaktioita.
Kun hoito lopetetaan potilailta, jotka saavat beetasalpaajaa ja klonidiinia samanaikaisesti,
beetasalpaajan antaminen lopetetaan asteittain useita päiviä ennen klonidiinihoidon lopettamista, jotta
voitaisiin vähentää klonidiinihoidon lopettamisesta johtuvan hypertensiivisen kriisin mahdollista
riskiä.
Tulehduskipulääkkeet (NSAID-lääkkeet)
Samanaikainen tulehduskipulääkkeiden (COX-2-salpaajat mukaan lukien) pitkäkestoinen tai
säännöllinen käyttö saattaa vähentää beetasalpaajien verenpainetta alentavaa vaikutusta. Tämä saattaa
johtua tulehduskipulääkkeiden aiheuttamasta renaalisen prostaglandiinisynteesin estosta sekä
natriumin ja nesteen retentiosta.
Muut verenpainetta alentavat lääkkeet
Muut verenpainelääkkeet, sepelvaltimotaudin hoidossa käytettävät nitraatit, trisykliset antidepressantit,
fentiatsiinit sekä epilepsian hoidossa käytettävät barbituraatit voimistavat pindololin
antihypertensiivistä vaikutusta. Pindololin ja fentiatsiinien yhteiskäytössä lääkeainepitoisuudet voivat
pyrkiä kohoamaan
Sympatomimeetit
Sympatomimeettisten aineiden (kuten adrenaliinin, noradrenaliinin, isoprenaliinin, efedriinin,
fenylefriinin, fenyylipropanolamiinin) sekä ksantiinijohdannaisten samanaikainen käyttö
epäselektiivisten beetasalpaajien kanssa voi antagonististen vaikutusten vuoksi lisätä
verenpainevastetta ja johtaa hypertensioon. Adrenaliinin teho allergisten reaktioiden hoidossa voi
heiketä beetasalpaajia käyttävissä potilaissa ja yhteiskäytössä adrenaliinin kansa (myös
paikallispuudutuksen yhteydessä vahingossa verisuoneen päässeen adrenaliinin aiheuttamana) voi
lisäksi esiintyä paradoksaalisia hypertensiivisiä reaktioita sekä reflektorista bradykardiaa.
Silmätipoissa olevat beetasalpaajat:
Timololi-, betaoksoli-, karteololi- ja muut beetasalpaajasilmätipat voivat potensoida pindololin
vaikutuksia.
Anesteetit
Tiettyjen anestesia-aineiden ja beetasalpaajien samanaikainen käyttö voi johtaa molempien aineiden
additiiviseen, sydämen toimintaa hillitsevien vaikutusten tehostumiseen. Beetasalpaajien käytön
jatkaminen anestesian ajan (mikä voi olla välttämätöntä esim. hoidettaesa angina pectoris -potilaita)
kuitenkin vähentää rytmihäiriöiden ja hypertonian riskiä (ks. kohta 4.4). Sydämen toimintaa selkeästi
lamaavien anestesia-aineiden, kuten syklopropaanin ja trikloorietyleenin, käyttöä olisi kuitenkin
mieluiten vältettävä.
Rytmihäiriölääkkeet
Beetasalpaajien ja luokan I rytmihäiriölääkkeiden (kuten disopyramidin, tokainidin, flekainidin tai
amiodaronin) samanaikainen käyttö saattaa tehostaa eteisten johtumisaikaa pidentävää vaikutusta ja
aikaansaada negatiivisen inotrooppisen vaikutuksen. Pindololin käytön yhteydessä tämä tehostava
vaikutus on heikko, mutta yhteisvaikutusriskiä rytmihäiriölääkkeiden kanssa ei siitä huolimatta voida
pois sulkea.
Digitalisglykosidit
Beetasalpaajilla ja digitalisglykosideilla voi olla additiiviset sydämen johtumista heikentävät
vaikutukset (etenkin eteis-kammiosolmukkeessa), mikä saattaa johtaa bradykardiaan tai sydämen
johtumiskatkokseen.
Ergotalkaloidit
Beetasalpaajien samanaikainen käyttö saattaa tehostaa ergotalkaloidien verisuonia supistavaa
vaikutusta.
Simetidiin tai fluoksetiinii
Simetidiinin tai fluoksetiinin samanaikainen käyttö saattaa estää pindololin maksametaboliaa, ja voi
siten johtaa pindololin plasmapitoisuuden nousuun.
Teofylliini
Pindololi saattaa hidastaa teofylliinin eliminaatiota.
4.6
Hedelmällisyys, raskaus ja imetys
Hedelmällisessä iässä olevat naiset
Ei erityisohjeita.
Raskaus
Pindololia on käytettävä raskausaikana vain painavin perustein, vaikka sillä ei olekaan todettu
teratogeenisiä vaikutuksia eläinkokeissa. Beetasalpaajat saattavat aiheuttaa bradykardiaa sikiölle ja
vastasyntyneelle. Raskauden loppuvaiheessa ja synnytyksen yhteydessä beetasalpaajaa tulisi antaa
vain, jos hoidosta saatava hyöty arvioidaan siitä aiheutuvaa riskiä suuremmaksi.
Imetys
Visken kulkeutuu pieninä määrinä äidinmaitoon, mutta terapeuttisia annoksia käytettäessä tällä on
tuskin vaikutusta lapseen (ks. kohta 5.2).
Hedelmällisyys
Katso kohta 5.3.
4.7
Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn
Koska beetasalpaajahoidon alussa saattaa esiintyä huimausta ja väsymystä, potilaiden olisi
noudatettava varovaisuutta liikenteessä ja koneiden parissa työskenneltäessä, kunnes he ovat
varmistuneet henkilökohtaisesta reaktiostaan hoitoon.
4.8
Haittavaikutukset
Taulukossa esitetyt haittavaikutustiedot perustuvat Visken-valmisteen markkinoille tulon jälkeen
kertyneeseen kokemukseen. Haittavaikutukset on luokiteltu yleisyyden mukaan aloittaen yleisimmistä
seuraavasti: Hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100),
harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa
oleva tieto ei riitä arviointiin). Jokaisessa luokassa haittatapahtumat on järjestetty vakavuuden mukaan,
vakavin ensimmäisenä.
Taulukko 1: Haittavaikutukset
Psyykkiset häiriöt
Yleinen:
Melko harvinainen:
Harvinainen:
Hermosto
Yleinen:
Melko harvinainen:
Tuntematon:
Sydän
Melko harvinainen:
Harvinainen:
Tuntematon
Verisuonisto
Melko harvinainen:
väsymys, unihäiriöt, painajaisunet
masennus
hallusinaatiot
päänsärky
vapina
heitehuimaus
ortostaattinen hypotensio, bradykardia
sydämen vajaatoiminta, AV-katkos
hypotensio
raajojen kylmääminen (perifeerisiin verenkiertohäiriöihin viittaava
oire)
Raynaud´n oireyhtymän kaltaiset oireet
Tuntematon
Ruuansulatuskanava
Yleinen:
pahoinvointi, oksentelu, ripuli
Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina
Melko harvinainen:
hengenahdistus
Harvinainen:
bronkospasmit
Luusto, lihakset ja sidekudos
Melko harvinainen:
lihaskrampit
Iho ja ihonalainen kudos
Melko harvinainen:
yliherkkyysreaktiot kuten ihon punoitus, ihottumat
Harvinainen:
hikoilun lisääntyminen, psoriaasin puhkeaminen/paheneminen
Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä
haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin.
Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista
seuraavalle taholle:
www‐sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus‐ ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA
4.9
Yliannostus
Oireet
Beetasalpaajayliannostus saattaa johtaa merkittävään bradykardiaan, hypotensioon, sydämen
vajaatoimintaan, sydänperäiseen sokkiin, johtumishäiriöihin, sydämenpysähdykseen,
hengenahdistukseen, bronkospasmeihin, oksenteluun, hypoglykemiaan, tajunnan tason laskuun,
yleistyneisiin kouristuskohtauksiin, koomaan ja kuolemaan. Harvoissa tapauksissa
sympatomimeettisen ominaisvaikutuksen (ISA-vaikutuksen) omaavien beetasalpaajien (esim. Visken)
yliannostuksen yhteydessä voi ilmetä takykardiaa ja hypertoniaa. Alkoholin, muiden verenpainetta
alentavien lääkkeiden, masennuslääkkeiden ja rytmihäiriölääkkeiden samanaikainen käyttö saattaa
pahentaa yliannoksen aiheuttamia oireita ja merkkejä.
Hoito
Visken-valmisteen yliannostus ei yleensä vaadi erityistä hoitoa. Jos vaikeissa tapauksissa hoitoa
tarvitaan, annetaan atropiinisulfaattia iv 0,5 - 1,0 mg (tai enemmän) tai sydämen tahdistusta.
Beetareseptorien stimuloimiseksi voidaan tarvittaessa antaa isoprenaliinihydrokloridia hitaana ivinfuusiona aluksi 5 mikrog/min, kunnes toivottu vaikutus on saavutettu. Hoitoresistenteissä
tapauksissa glukagonihydrokloridin (4-10 mg) iv-antaminen saattaa olla tehokasta. Injektio voidaan
toistaa, minkä jälkeen glukagonihydrokloridia voidaan tarvittaessa antaa iv-infuusiona 3-5 mg/tunti.
Potilasta on jatkuvasti tarkkailtava näiden toimenpiteiden aikana.
5.
FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET
5.1
Farmakodynamiikka
Farmakoterapeuttinen ryhmä: Epäselektiiviset beetasalpaajat, ATC-koodi C07AA03
Vaikutusmekanismi/Farmakodynaamiset vaikutukset
Pindololi on beetareseptoreita salpaava aine (beetasalpaaja). Se vaikuttaa sekä beeta1 - että beeta2 reseptoreihin yli 24 tunnin ajan antamisen jälkeen. Sillä on vain merkityksetön membraaneja stabiloiva
vaikutus. Pindololi suojaa sydäntä beetareseptorien stimulaatiolta fyysisen ja psyykkisen rasituksen
aikana ja myös vähentää sydämen sympaattista stimulaatiota levossa. Sen sympatomimeettinen
ominaisvaikutus (ISA) antaa kuitenkin sydämelle perusstimulaation, joka on samankaltainen kuin
normaalin sympaattisen aktiivisuuden aiheuttama stimulaatio levossa. Syke ja supistuvuus levossa
sekä sydämensisäinen johtuminen eivät näin ollen heikkene voimakkaasti. Tästä syystä bradykardian
vaara on pieni, eikä normaali sydämen minuuttitilavuus pienene.
Pindololi on beetasalpaaja, jolla on kliinisesti merkittävä verisuonia laajentava aktiivisuus. Tämä
johtuu verisuonien beeta2 -reseptoreihin kohdistuvasta osittaisesta agonismista. Pindololi vähentää
pitkäkestoisen hypertension lisäämää verisuonivastusta, eikä kudos- ja elinperfuusio näin ollen
huonone, vaan voi jopa kohentua.
Toisin kuin muiden beetasalpaajien käytön yhteydessä (jolloin HDL/LDL-suhde saattaa pienentyä)
HDL:n ja LDL:n suhde ei muutu pitkäaikaisen Visken-hoidon aikana pindololin ISA-vaikutuksen
takia, mutta triglyseridiarvot ovat joskus nousseet.
Tarvittavat pienet hoitoannokset heijastavat pindololin tehoa ja suurta biologista hyötyosuutta. Lähes
täydellisestä imeytymisestä ja vähäisestä maksan ensikierron metaboliasta johtuva suuri biologinen
hyötyosuus vähentää yksilöllisiä plasman lääkeainepitoisuuden vaihteluja ja johtaa täten tasaiseen
terapeuttiseen vaikutukseen.
5.2
Farmakokinetiikka
Imeytyminen
Suun kautta otettavien tavallisten tablettien sisältämä pindololi imeytyy nopeasti ja lähes täydellisesti
(≥ 95 %) ruoansulatuskanavasta. Suun kautta otetun pindololin keskimääräinen absoluuttinen
biologinen hyötyosuus on noin 87 - 92 %. Terapeuttiset vaikutukset saavutetaan noin 10 30 nanogramman/ml pitoisuuksilla plasmassa. 5 mg:n pindololikerta-annoksen jälkeen
keskimääräinen huippupitoisuus plasmassa (C max) on 33,1 ± 5,2 nanog/ml (Tmax: 1 - 2 tuntia).
Lääkealtistuksen on todettu suurenevan suorassa suhteessa lääkeannokseen annosvälillä 5 - 20 mg.
Sillä, otetaanko lääke tyhjään mahaan vai ruokailun yhteydessä, ei ole todettu olevan olennaista
merkitystä pindololin imeytymiselle. Ruokailu näyttäisi nopeuttavan pindololin imeytymistä siten, että
huippupitoisuus plasmassa (Cmax) hieman suurenee ja aika huippupitoisuuden saavuttamiseen (Tmax)
lyhenee, mutta tällä vaikutuksella ei ilmeisesti ole mitään kliinistä merkitystä.
Jakautuminen
Pindololi jakaantuu laajalti ja nopeasti elimistön eri kudoksiin, ja keskimääräinen jakaantumistilavuus
on 2 - 3 l/kg. Lääkeaineen proteiineihin sitoutumisen aste on noin 40 %. Lääkkeen
eliminaatiokinetiikkaa on yleensä kuvattu monoeksponentiaalisena, yksitilamallin
farmakokinetiikkana. Pindololi läpäisee istukan sekä kulkeutuu pieninä määrinä äidinmaitoon (ks.
kohta 4.6). Istukan läpäisevyys ei ole lääkeaineen stereokemiallisesta muodosta riippuvainen. Raskaus
saattaa muuttaa pindololin farmakokineettistä jakaantumista elimistössä, jonka seurauksena
jakaantumistilavuus ja kokonaispuhdistuma saattavat suurentua.
Biotransformaatio
Noin 60 - 70 % pindololiannoksesta metaboloituu maksassa inaktiivisiksi metaboliiteiksi
(hydroksylaateiksi). Nämä metaboliitit erittyvät sitten munuaisten kautta glukuronidi- tai
sulfaattikonjugaatteina.
Eliminaatio
Pindololin eliminaation puoliintumisaika on 3 - 4 tuntia, ja lääkkeen systeeminen puhdistuma on 400 500 ml/min. Suun kautta otetusta annoksesta 30 - 40 % erittyy muuttumattomana virtsaan.
Inaktiivisten polaaristen metaboliittien eliminaation puoliintumisaika on noin 8 tuntia. Sappeen
erittyvä osuus on noin 6 - 8 %.
Erityispotilasryhmien farmakokinetiikka
Geriatriset potilaat:
Iäkkäillä potilailla pindololipitoisuudet plasmassa saattavat nousta tavallista korkeammiksi johtuen iän
tuomasta metabolian hidastumisesta, maksaverenkierron heikkenemisestä ja munuaispuhdistuman
vähenemisestä.
Raskaana olevat naiset:
Pindololin eliminaation puoliintumisajassa ei ole merkittävää eroa raskaana olevien ja ei-raskaana
olevien potilaiden välillä (ks. kohta 4.6).
Potilaat, joiden maksan tai munuaisten toiminta on heikentynyt:
Munuaisten tai maksan vajaatoiminnan yhteydessä voidaan yleensä käyttää normaaleja hoitoannoksia.
Annosten pienentämiseen voi olla tarvetta ainoastaan vakavissa vajaatoimintatapauksissa. Munuaisten
vajaatoiminnan yhteydessä pindololin puoliintumisaika plasmassa pitenee jopa 11,5 tuntiin saakka
(vajaatoiminnan vaikeusasteesta riippuen) ja maksakirroosin yhteydessä jopa 30 tuntiin (kirroosin
vaikeusasteesta riippuen).
5.3
Prekliiniset tiedot turvallisuudesta
Toistuvan altistuksen aiheuttama toksisuus
Suun kautta otetun pindololin ei todettu olevan merkittävästi toksinen pitkäaikaista toksisuutta (1 2 vuotta) hiirissä, rotissa ja koirissa selvittäneissä tutkimuksissa.
Mutageenisuus ja karsinogeenisuus
Visken-valmisteella (pindololilla) ei ole todettu minkäänlaisia geenitoksisia vaikutuksia. Kaksi vuotta
kestäneissä, rotilla ja hiirillä suoritetuissa karsinogeenisuustutkimuksissa, joissa eläimille annettiin
pindololia suun kautta aina 98 mg/kg/vrk ja 124 mg/kg/vrk annoksiin saakka (mikä on 163 tai 207
kertaa ihmisille suositeltua enimmäisvuorokausiannosta suuremmat annokset), Visken-valmisteen ei
todettu aiheuttavan neoplastisia, preneoplastisia eikä non-neoplastisia patologisia muutoksia.
Lisääntymistoksisuus
Visken-valmisteella (pindololilla) ei todettu teratogeenisia vaikutuksia hiirillä, rotilla eikä kaneilla
sellaisissa tutkimuksissa, joissa lääkettä annettiin 125 - 167-kertaisin annoksin ihmisille tarkoitettuun
enimmäisannokseen verrattuna (ks. kohta 4.6). Rotilla suoritetuissa, hedelmällisyyttä ja yleistä
lisääntymiskykyä selvittäneissä tutkimuksissa pindololilla ei havaittu haittavaikutuksia annostasolla
10 mg/kg. Urosrottien hedelmällisyyttä ja yleistä lisääntymiskykyä selvittäneissä kokeissa
absoluuttista toksisuutta kuvaavia tapahtumia, kuten kuolleisuutta ja hidastunutta painon nousua,
havaittiin ryhmässä, jolle annettiin 100 mg pindololia/kg/vrk. Urosrotilla 100 mg/kg annokset näyttivät
johtavan prenataalisiin kuolemantapauksiin, mutta jälkikasvun kehittymiseen lääke ei sen sijaan
vaikuttanut. Kun naarasrotille aloitettiin pindololin anto ennen pariutumishetkeä ja jatkettiin lääkkeen
antoa aina imetysvaiheen päivään 21 saakka, rottanaaraiden pariutumiskäyttäytyminen heikkeni
annostasoilla 100 mg/kg ja 30 mg/kg. Näillä annostasoilla todettiin myös jälkeläisten kuolleisuuden
lisääntyvän. Prenataalinen kuolleisuus lisääntyi annostasolla 10 mg/kg, mutta selkeää annoksen ja
vasteen välistä suhdetta ei tässä tutkimuksessa todettu. Prenataalisen eloonjäämisen todettiin
heikentyneen annostasolla 100 mg/kg (ks. kohta 4.6).
6.
FARMASEUTTISET TIEDOT
6.1
Apuaineet
Vedetön kolloidinen piidioksidi, magnesiumstearaatti, esigelatinoitu maissitärkkelys, mikrokiteinen
selluloosa.
6.2
Yhteensopimattomuudet
Ei oleellinen.
6.3
Kestoaika
5 vuotta.
6.4
Säilytys
Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita
6.5
Pakkaustyyppi ja pakkauskoko
Pakkaukset ovat PVC/PVDC/alumiini-läpipainopakkauksia. Visken 5 mg tablettien pakkauskoko on
100 tablettia ja Visken 10 mg sekä 15 mg tablettien pakkauskoko on 98 tablettia.
6.6
Erityiset varotoimet hävittämiselle
Ei erityisvaatimuksia.
7.
MYYNTILUVAN HALTIJA
Novartis Finland Oy, Metsänneidonkuja 10, 02130 Espoo
8.
MYYNTILUVAN NUMEROT
Visken 5 mg tabl: 6248
Visken 10 mg tabl: 7781
Visken 15 mg tabl: 7400
9.
MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ
Visken 5 mg tabl: 28.07.1971/30.11.1995/16.10.2000/12.9.2005/26.9.2008
Visken 10 mg tabl: 20.06.1979/30.11.1995/16.10.2000/12.9.2005/26.9.2008
Visken 15 mg tabl: 20.04.1977/30.11.1995/16.10.2000/12.9.2005/26.9.2008
10.
TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ
18.9.2015