VESISTÖTARKKAILU 2014 16X236418 3.7.2015 VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2014 Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella 1 Vapo Oy Läntisen Suomen Pirkanmaan turvetuotannon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 2014 Sisältö 1 JOHDANTO ...................................................................................................................... 3 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA .................................... 3 2.1 2.2 Veden laatuun liittyviä muuttujia ..................................................................................... 4 Turvetuotannon käsitteitä ................................................................................................. 5 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA........................................................................... 8 3.1 3.2 3.3 Lämpötila ........................................................................................................................... 8 Sadanta ............................................................................................................................... 9 Lumitilanne ........................................................................................................................ 9 4 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS .. 10 4.1 4.2 4.3 5.2 5.3 5.4 5.5 5.6 5.7 Yleistä ............................................................................................................................... 10 Vesistötarkkailun näytteenotto ....................................................................................... 10 Vesinäytteiden analysointi ............................................................................................... 11 Tuotantoalueet ................................................................................................................. 12 Ominaiskuormitussuot v. 2014 ........................................................................................ 13 Ominaiskuormitussoiden valumat v.2014 ....................................................................... 14 Ominaiskuormitussoilta purkautuvan veden laatu ........................................................ 15 Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut ........................................................................ 16 Ominaiskuormitus eri vuodenaikoina ............................................................................. 18 6 VUOSIKUORMITUS VUONNA 2014 ........................................................................... 18 6.1 6.2 Yleistä ............................................................................................................................... 18 Kokonaiskuormitus.......................................................................................................... 19 7 VESISTÖTARKKAILUT 2014....................................................................................... 21 7.1 7.2 Yleistä ............................................................................................................................... 21 Vapon turvetuotannon vesistötarkkailu Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella vuonna 2014................................................................................................................................... 21 8 KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE 35........................................................................ 22 8.1 8.1.1 8.2 8.2.1 8.2.2 8.2.3 8.2.4 8.2.5 8.3 8.3.1 8.3.2 Vanajaveden ja Pyhäjärven alue ..................................................................................... 25 Hanhisuo (Urjala) .............................................................................................................. 25 Ähtärin ja Pihlajaveden reitti.......................................................................................... 26 Kokkoneva ja Sarvanneva (Virrat) ..................................................................................... 26 Korteneva (Virrat).............................................................................................................. 30 Pihtineva (Virrat) ............................................................................................................... 31 Riihi-Peuraneva (Ähtäri/Keuruu/Virrat) ............................................................................. 33 Alastaipaleensuo (Ähtäri/Virrat) ........................................................................................ 34 Ikaalisten reitti ................................................................................................................. 36 Lylyneva (Parkano)............................................................................................................ 36 Hirvineva-Kirjasneva (Kihniö) ........................................................................................... 37 2 8.3.3 8.3.4 8.3.5 8.3.6 8.3.7 8.3.8 8.3.9 8.3.10 8.4 8.4.1 Hakonevat (Kihniö) ............................................................................................................42 Nimetönneva - Sammakkolamminneva (Virrat/Ylöjärvi) ....................................................43 Aitonevat ja Talasneva (Kihniö) .........................................................................................44 Sydänmaanneva-Nokilammenneva-Pirttineva (Kihniö/Parkano) .........................................49 Nivusneva (Parkano) ..........................................................................................................52 Alkkia-Sompaneva (Parkano/Karvia) ..................................................................................55 Latikkaneva ja Ristineva (Parkano) .....................................................................................58 Saarikeidas, Lauttaneva-Haukkaneva, Mustakeidas, Vuorenpään-Vatilähteenneva (Jämijärvi/Ikaalinen) ...........................................................................................................62 Loimijoen alue ..................................................................................................................65 Arkkuinsuo ja Isosuo (Punkalaidun) ................................................................................... 65 9 KYRÖNJOEN VESISTÖALUE 42 .................................................................................67 9.1 9.1.1 Seinäjoen valuma-alue ......................................................................................................68 Hietasalonneva - Tuuranneva (Virrat/Seinäjoki) .................................................................68 10 KARVIANJOEN VESISTÖALUE 36 .............................................................................69 10.1 10.1.1 10.2 10.2.1 Suomijoen valuma-alue ....................................................................................................70 Pohjoisneva (Parkano) ........................................................................................................ 70 Karvianjoen yläosan alue .................................................................................................71 Alkkia (Parkano/Karvia) .....................................................................................................71 11 VESISTÖTARKKAILUYHTEENVETO .......................................................................73 12 VIITTEET ........................................................................................................................74 Liitteet Liite 1 Liite 2 Vapon Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailun analyysitulokset 2014 Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevat tarkkailusuot vuonna 2014 Pöyry Finland Oy Jorma Keränen (FM) Antti Leskelä (FM) Yhteystiedot Paristotie 15 67900 Kokkola puh. 010 33 28210 (Jorma Keränen) sähköposti [email protected] www.poyry.fi 3 1 JOHDANTO Vapo Oy Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen Vapon turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, LounaisSuomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 2014 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Finland Oy:n 23.12.2013 ELYkeskuskohtaisesti laatimia Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmia vuosille 2014 – 2018. Vapon Läntisen alueen turvetuotannon vuoden 2014 vesistötarkkailuraportit on jaoteltu siten, että tarkkailualueen ELY -keskukset saavat vain oman alueen turvetuotantoa koskevat raportit. Osa tuotantoalueista kuuluu kuitenkin useampaan kuin yhden ELYkeskuksen alueeseen ja niiltä osin tarkkailutulokset sisältyvät kaikkien asianomaisten ELY -keskuksien vesistöraportteihin. Vesistöraporttiin sisältyvä päästötarkkailuosio sisältää koko Vapon Länsi-Suomen yksikön tuloksien koosteita, jotka ovat yhteiset kaikilla ELY -keskuksilla. Kekkilä Oy:n ja yksityisten tuottajien turvetuotantoalueiden kuormituksia ei enää vuodesta 2014 lähtien raportoida Vapo Oy:n tarkkailujen yhteydessä. Vuonna 2014 Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella oli 32 tuotantoalueella 68 vesistöhavaintopaikkaa. Vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatua tarkastellaan vuoden 2014 ja mahdollisten aiempien vuosien analyysituloksien perusteella. Vesistötarkkailutuloksien ja turvetuotannon päästötarkkailutuloksien perusteella arvioidaan kuivatusvesien vesistövaikutuksia. Vuoden 2014 vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta vastasi Nablabs Oy ja raportoinnista Pöyry Finland Oy. Pirkanmaan alueella tehtiin vuonna 2014 biologista seurantaa kuudella eri järvellä, joka sisälsi piilevämäärityksiä kuuden järven litoraalinäytteistä. Näytteet otti Pöyry Finland Oy ja määritykset teki ECO Monitor, joka on raportoinut tulokset erillisenä yhteenvetona. 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja perustason laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Seuraavassa on lyhyesti esitelty luettelona turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa. Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista, joista pääosa seuraavasta terminologiastakin on peräisin (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993). 4 2.1 Veden laatuun liittyviä muuttujia a-klorofylli, µg/l a-klorofyllipitoisuus kuvastaa vedessä olevan kasviplanktonin ja levien määrää. Keskimääräistä pitoisuutta käytetään vesistön rehevyystason arviointiin. Yleisesti käytössä olevan Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 3 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 3-7 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 7-40 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 40 µg/l ylirehevyyttä. Fosfori (KOK-P) µg/l Kokonaisfosforilla tarkoitetaan veden sisältämän fosforin eri muotojen kokonaismäärää. Fosfori on typen ohella vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta merkittävä ravinne. Sisävesissä fosfori on yleensä minimiravinne, joten sillä on sisävesistöjen rehevöitymisen kannalta suurempi merkitys kuin typellä. Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 15 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 15-25 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 25-100 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 100 µg/l ylirehevyyttä. Fosfaattifosfori (PO4-P) µg/l Fosfaattifosfori on kokonaisfosforin liuennut, epäorgaaninen osa, joka on jo sellaisenaan leville käyttökelpoisessa muodossa. Veden korkea fosfaattipitoisuus on edellytys runsaiden leväesiintymien syntymiseen. Vesistöjen korkeat fosfaattifosforipitoisuudet kuvastavat yleensä maa- ja metsätalouden lannoitevaikutuksia, sillä turvetuotantoalueilta fosfaattifosforia tulee yleensä hyvin vähän. Typpi (KOK-N) µg/l Kokonaistypellä tarkoitetaan veden sisältämää typen kokonaismäärää. Typpi on fosforin ohella vesien rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Kokonaistypen pitoisuus on yhteydessä vesistön rehevyystasoon ja Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 400 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 400-600 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 600-1500 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 1500 µg/l ylirehevyyttä. Ammoniumtyppi (NH4-N) µg/l Ammonium on typen epäorgaaninen yhdiste. Vesistössä ammoniumtyppi hapettuu nitraatiksi ja samalla kuluu happea alentaen samalla veden pH-arvoa. Ammoniumtyppi on suoraan leville käyttökelpoisessa muodossa ja siten pitoisuudet pienenevät levien runsastuessa. Turvetuotannon kuivatusvedet sisältävät typpiyhdisteitä ja usein ammoniumtypen pitoisuuksien nousu kuvastaa nimenomaan turvetuotannon vaikutuksia. Myös jätevesissä ja karjanlannassa on runsaasti ammoniumtyppeä. Kiintoaine mg/l Kiintoaine on vedessä kulkeutuvaa hiukkasmaista kiinteää orgaanista tai epäorgaanista ainesta. Kiintoaine voi siten koostua mineraalimaa-aineksista (mm. sora, savi, hiekka) tai eloperäisistä aineksista kuten levistä ja hajoavasta kasvillisuusaineksesta. Turve kuuluu hajoavaan kasvillisuusainekseen. Kiintoaineen kulkeutuminen jokivesissä on luonnollista kiertokulkua, jossa maaperän ainesta kulkeutuu jokiuoman kautta alapuolisiin vesistöihin (eroosio). Virtavesissä kiintoainepitoisuudet ovat jokieroosion vuoksi suuria (usein yli 10 mg/l). Sen sijaan järvissä kiintoainepitoisuudet ovat yleensä pieniä (alle 5 mg/l), sillä virtavesien tuoma kiintoaines laskeutuu nopeasti järven pohjalle. Savimailla vesien kiintoainepitoisuudet ovat hyvin korkeita maaperästä liuenneesta savesta johtuen. 5 Kemiallinen hapenkulutus (CODMn) mg/l O2 Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden sisältämien kemiallisesti hapettuvien orgaanisten aineiden määrää eli vedessä olevaa eloperäistä ainetta, mm. humusta ja eloperäistä kiintoainetta. Usein korkeat CODMn -arvot kuvastavat valuma-alueen suoperäisyyttä, mutta myös jätevedet ja karjanlanta kohottavat vesien COD Mn -arvoja. Suomessa on runsaasti soita, joten meillä vesien CODMn -arvot ovat korkeita, keskimäärin 15 mg/l. Sähkönjohtokyky (mS/m) Sähkönjohtavuus ilmaisee veteen liuenneiden suolojen määrää. Sisävesialueilla sähkönjohtavuutta lisäävät orgaaniset ainekset. Usein sisävesien korkeat sähkönjohtokyvyn arvot liittyvät jätevesiin. Sameus (FTU/FNU) Sameudella tarkoitetaan veden läpinäkyvyyden heikkenemistä, mikä johtuu vedessä olevien partikkelien vaikutuksesta. Tällaisia partikkeleita ovat mm. kasvi- ja eläinplankton sekä erityisesti saviaines, joka voi aiheuttaa voimakkaan samennuksen. Rauta (Fe) µg/l Vesien rautapitoisuus on sähkönjohtokyvyn ja kemiallisen hapenkulutuksen tavoin vesistöalueelle tyypillinen ominaisuus. Sisävesissä rauta on yleensä humukseen sitoutuneena ja siten suoperäisten vesien rautapitoisuus on usein korkea. Happamuus eli pH-arvo pH eli happamuusaste kuvaa vedessä olevien vapaiden vetyionien määrää. Luonnontilaisten pintavesien pH-arvo on yleensä lievästi hapan, pH 6-7. Kesäinen järvien voimakas leväkukinta voi nostaa pintaveden pH-arvon selvästi yli pH 7:ään. Humusvedet ovat happamia ja siten suoperäisillä valuma-alueilla pH-arvot ovat usein alle pH 6:n. Happipitoisuus mg O2/l, %-kyll Happi on tärkein veteen liuenneista kaasuista ja tärkeimpiä kaikista vesiympäristössä esiintyvistä aineista. Happi on osallisena monissa kemiallisissa ja biologisissa reaktioissa. Veden happipitoisuus ilmoitetaan milligrammoina happea litraa kohti tutkittavaa vettä (mg O2/l) sekä suhteellisena pitoisuutena, kyllästysprosentteina. Kyllästysprosentilla tarkoitetaan todettua hapen määrää prosentteina siitä määrästä, jonka vesi voisi enintään sisältää. Mitä lämpimämpää vesi on sitä vähemmän se voi sisältää happea. Rehevöitymisen seurauksena vesistöjen pohjalle kertyy enemmän kasvi- ja leväaineista, jotka kuluttavat hajotessaan vesistön happivaroja ja siten happivajeet yleistyvät lopputalvella. Väriluku mgPt/l Veden väri on monien tekijöiden yhteistulos. Pääasiallinen veden väriä säätelevä tekijä on humuspitoisuus, mutta myös rauta värjää vettä ruskeaksi. Suomessa humuksen antama ruskea väri on luonteenomainen piirre suurimmalle osalle vesistöistä. Vedet ovat kirkkaita jos väriluku on alle 40 mgPt/l ja ruskeita jos väriluku on yli 100 mgPt/l. 2.2 Turvetuotannon käsitteitä Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus, joka koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. Nykyisin käytössä on termi bruttopäästö. 6 Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin- ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä ja lisää veden puskurikykyä happamuutta vastaan. Turvetuotannon päästötarkkailussa veden humuspitoisuutta seurataan epäsuorasti veden kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn) ja veden väriarvon avulla. COD Mn- ja väriarvoja nostavat kuitenkin myös muut syyt, eikä näillä menetelmillä voida erotella, missä määrin kyse on humuksesta. Jako-oja Oja jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle. Kasvillisuuskenttä Kasvillisuuden peittämä alue, jota käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kasvillisuuskentällä kasvaa ajoittain veden alle joutumisen hyvin sietävää kasvillisuutta. Kasvillisuus käyttää veden ravinteita kasvuunsa, lisäksi vesi puhdistuu mekaanisesti ja maaperän biologisten prosessien avulla. Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon. Keräilyoja Oja joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne sitten alapuoleiseen vesistöön Kokoojaoja Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat Kosteikko Kosteikkoja käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kosteikko eroaa kasvillisuuskentästä siinä, että sillä on pysyvää avovesipintaa. Se on tehty patoamalla tai kaivamalla siten, että siinä on sekä syvän että matalan veden alueita. Kosteikoista käytetään myös nimitystä kasvillisuusallas. Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut. Vesiensuojelurakenteet tehdään ensimmäisenä. Kuormitus (päästö) Kuormituksella eli päästöllä tarkoitetaan tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrää aikayksikössä. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg /vuosi). Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva kiintoaine ja siihen sitoutuneet ravinteet laskeutuvat altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta. Laskuoja Oja jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoleiseen vesistöön. 7 Lohko Useista saroista muodostunut yleensä luonnon esteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala. Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsämaalle, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön. Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m3/päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Nettokuormitus Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Nykyisin käytössä on termi nettopäästö. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan fosforin ja typen sekä kiintoaineen kuormitusta (g/ha päivä tai kg /km2 vuosi). Pintavalutus (kenttä) Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan. Vesi virtaa turpeen pintakerroksessa ja puhdistuu luonnontilaisille suoekosysteemeille ominaisten fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten prosessien seurauksena. Aina pintavalutuskenttää ei ole mahdollista perustaa luonnontilaiselle alueelle, jolloin joudutaan käyttämään ennestään ojitettua aluetta. Reunaoja (ympärysoja) Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta Sarka Yleensä noin 20 metriä leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla Sarkaoja Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan Sarkaojapidätin (virtaamansäätö) Sarkaojan lietesyvennyksen etupuolelle asennettava rimasäleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan ja tasaa virtaamia Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s km 2) Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuoleista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä) 8 Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m3/s) Ylivuotokenttä Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteidenpoiston tehostamiseksi. Ympäristölupa Turvetuotannolle vaaditaan pääsääntöisesti ympäristölupa, jos sen pinta-ala ylittää 10 ha. Luvasta päättää aluehallintoviraston (AVI) ympäristölupayksikkö. Lupaan liittyy yleensä erilaisia tarkkailuvelvoitteita. YVA YVA -prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia. 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA Pirkanmaan turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Tampere sijaitsee painopistealueella ja turvetuotannon sääolosuhteita vuonna 2014 on tarkasteltu sen tietojen perusteella. Lisäksi tarkastelussa on hyödynnetty Ilmatieteen laitoksen pitkänajan säätilastoja. 3.1 Lämpötila Vuoden 2014 keskilämpötila (5,8 oC) oli Tampereella 1,4 astetta vertailukauden 1981– 2010 keskilämpötiloja korkeampi. Vuosi 2014 oli 0,4 astetta edellistä vuotta lämpimämpi (kuva 1). Hydrologista vuotta 2014 tarkasteltaessa marras- ja joulukuu 2013 olivat tavallista lämpimämpiä. Sen sijaan tammikuu 2014 oli 2,6 astetta pitkän ajan keskiarvoa kylmempi. Talven 2013–2014 keskilämpötilat olivat 0 oC:n alapuolella joulukuusta maaliskuuhun. Helmi- ja maaliskuu olivat tavanomaista lämpimämpiä. Kesäkuussa oli tavanomaista viileämpää, mutta heinä- ja elokuussa keskimääräistä lämpimämpää. Heinäkuu oli vuoden 2014 lämpimin kuukausi. Syksy ja myös koko loppuvuosi 2014 olivat hieman vertailujaksoa 1981 - 2010 lämpimämpiä. Vuonna 2014 terminen kasvukausi alkoi Pirkanmaalla 17.4. eli noin viikkoa keskimääräistä aikaisemmin. Terminen kasvukausi päättyi 14.10. eli hieman aikaisemmin kuin vuosina 1981 – 2010 keskimäärin (Ilmatieteen laitos 2014). Terminen kasvukausi alkaa kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden leskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5-10 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella. 9 Kuva 1 Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Tampereella vuosina 2012 - 2013 ja vertailuajanjaksona 1981 - 2010. 3.2 Sadanta Vuonna 2014 Pirkanmaalla saatiin sateita vertailujakson 1981 – 2010 keskiarvoa (598 mm) vähemmän (526 mm). Keskimääräistä enemmän satoi vain kesä-, elo ja joulukuussa (kuva 2). Kesä- ja elokuu olivat vuoden sateisimmat kuukaudet. Tavanomaista vähäsateisempaa oli huhtikuussa ja syyskuussa, jolloin sademäärät jäivät alle puoleen keskimääräisestä. Kuva 2 Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Tampereella vuosina 2013 - 2014 ja vertailuajanjaksona 1981-2010. 3.3 Lumitilanne Pirkanmaalla lunta oli talvella 2013 - 2014 keskimääräistä vähemmän, sillä lunta oli alle 10 cm joulukuusta helmikuuhun (kuva 3). Maaliskuussa 2014 lumet olivat jo sulaneet kokonaan. Pirkanmaalla termisen talven 2013–2014 alku vaihteli maakunnan eri osissa. Pohjoisimmissa osissa talvi alkoi 20.11.2013, mutta eteläisimmissä osissa vasta 10.1.2014. Keskimäärin terminen talvi alkaa Pirkanmaalla 11-16.11. 10 Terminen talvi loppui jo 22.2.2014, kun keskimäärin se loppuu vasta 26-31.3. Terminen talvi kesti siten Pirkanmaan eteläosissa vain 43 vrk ja pohjoisosissa 125 vrk. Kuva 3 Lumen syvyys Tampereella talvella 2013 - 2014 ja vertailuajanjaksolla 1981-2010. 4 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS 4.1 Yleistä Kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty käyttötarkkailun puitteissa tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä. Käyttötarkkailun on hoitanut turvetuottaja. Kuormitustarkkailu (päästötarkkailu) käsittää virtaaman mittauksen ja vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti. Vuoden 2014 kuormitustarkkailun on hoitanut Nablabs Oy. Vuosikuormitusten laskennan ja vuosiyhteenvedon on laatinut Pöyry Finland Oy. Vesistötarkkailussa (vaikutustarkkailu) on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla. Vesistönäytteiden otosta ja analysoinnista on vastannut vuonna 2014 Nablabs Oy. Vuosiyhteenvedot on laatinut Pöyry Finland Oy. 4.2 Vesistötarkkailun näytteenotto Vuonna 2014 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailussa seurattiin 229 turvetuotantoalueen vaikutuspiirissä olleita vesialueita 445 havaintopaikalta. Pirkanmaan ELYkeskuksen alueelta on tarkkailussa mukana 22 järvihavaintopistettä ja 46 virtavesipistettä (taulukko 1). Taulukko 1 Vesistötarkkailupisteiden lukumäärät eri ELY-keskusten alueilla vuonna 2014. ELY-keskus Häme Keski-Suomi Varsinais-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pirkanmaa yhteensä Vesistötarkkailupisteitä Joet Järvet yhteensä 20 10 30 83 62 145 64 4 68 96 38 134 46 22 68 309 136 445 11 Vesistötarkkailunäytteitä otetaan järvihavaintopaikoilta kahdesti vuodessa ja virtahavaintopaikoilta kolmesti vuodessa; 4.3 - Järvipistenäytteet otetaan helmikuun puolesta välistä huhtikuun puoleenväliin ja heinä-elokuussa - Joki- ja puropistenäytteet otetaan maaliskuun puolivälistä toukokuun puoliväliin, elokuussa ja syys-lokakuussa Vesinäytteiden analysointi Vesinäytteiden analysointi on tehty yleisten ja akkreditoitujen menetelmien mukaisesti. Järvipisteissä näytteenottosyvyydet määräytyvät vesistön kokonaissyvyyden mukaan. Vakiosyvyydet ovat 1 m pinnasta ja 1 m pohjasta. Mikäli kokonaissyvyys on suurempi tai yhtä suuri kuin 5 m, otetaan näyte myös vesipatsaan puolestavälistä tai syvyyden salliessa aina 5 m:n välein. Joki- ja puronäytteissä näyte otetaan pinnasta (0,1 m) tai kokonaissyvyyden salliessa 1 m:n syvyydeltä. Joki- ja järvinäytteiden vedenlaadun analysointiparametrit : Järvipisteet lämpötila näkösyvyys happi (pitoisuus, kyll- %) sähkönjohtavuus kiintoaine (vain 1 m, SS; F3;GVS) sameus pH väri CODMn (kaikki syvyydet) Kokonaisfosfori Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla 1.6.30.8.) Kokonaistyppi (kaikki syvyydet) NO3/NO2-typpi (vain 1 m, ajalla 1.6.–30.8.) NH4-typpi (vain 1 m, ajalla 1.6.–30.8.) rauta klorofylli-a (0-2 m, ajalla 1.5.–31.10.) Jokipisteet lämpötila sähkönjohtavuus kiintoaine (vain 1 m SS; F3;GVS) sameus pH väri CODMn (kaikki syvyydet) Kokonaisfosfori Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla 1.6.–30.8.) Kokonaistyppi (kaikki syvyydet) NO3/NO2-typpi (vain 1 m, ajalla 1.6.–30.8.) NH4-typpi (vain 1 m, ajalla 1.6.–30.8.) rauta 12 5 TURVETUOTANNON KUORMITUS 2014 5.1 Yleistä Vapo Oy:n läntisen Suomen alueen turvetuotannon tarkkailun piirissä oli vuonna 2014 yhteensä 232 tuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu tuotantopinta-ala oli 21 435 ha. Levossa oli 1 106 ha ja valmistelussa 1 441 ha. Viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta poistuneita alueita oli kaikkiaan 3 412 ha (taulukko 2). Taulukko 2 Läntisen Suomen päästötarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri ELY-keskuksten alueilla vuonna 2014. Pinta-ala, ha Vapo Oy Tuotannossa Levossa Valmistelussa Poistunut alle 5 v 5.2 Yhteensä Häme Pirkanmaa Varsinais-Suomi Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa 579 1 901 4 077 3 693 11 185 56 190 20 204 635 6,0 45 66 443 881 45 520 379 539 1 929 687 2 656 4 542 4 879 14 630 Yhteensä 2014 21 435 1 106 1 441 3 412 27 393 Tuotantoalueet Kun eri vesistöalueilla olevat suon osat lasketaan omiksi alueikseen, purkivat Vapon 232 tuotantoaluetta kuivatusvedet 298 eri reittiä pitkin (3. jakovaiheen vesistöt). Tuotantoalueet sijaitsevat laajalla maantieteellisellä alueella. Tuotantoalueita on kaikkiaan 17 eri vesistöalueen varrella (taulukko 3). Eniten tuotantosoita tai niiden osia oli Kokemäenjoen vesistöalueella, jossa sijaitsi kaikkiaan 88 tuotantoaluetta. Kokemäenjoen vesistöalueen tuotannossa olevan alan osuus (5 102 ha) koko läntisen Suomen tarkkailun tuotannossa olevasta pinta-alasta oli 23,1 %. Kymijoen vesistöalueella oli 68 ja Kyrönjoen vesistöalueella 40 turvetuotantoaluetta tai tuotantoalueen osaa. Kyrönjoen alueella tuotannossa olevan suoalan määrä (4 420 ha) edusti 20,9 % kaikesta Vapon läntisen Suomen tuotantoalasta, kun Kymijoella vastaava osuus oli 18,3 %. Karvianjoen vesistöalueella (26 kpl) oli 11 % tuotannossa olevasta pinta-alasta. Muiden 13 vesistöalueen osuus tuotannossa olevasta pinta-alasta oli 26,8 %. Taulukko 3 Vapo Oy:n läntisen Suomen tarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna 2014. Pinta-ala, ha Vesistöalue Tuotannossa Levossa 14 Kymijoen vesistöalue 18 Porvoonjoen vesistöalue 27 Paimionjoen vesistöalue 28 Aurajoen vesistöalue 33 Lapinjoen vesistöalue 35 Kokemäenjoen vesistöalue 36 Karvianjoen vesistöalue 37 Lapväärtinjoen vesist öalue 38 Teuvanjoen vesistöalue 39 Närpiönjoen vesistöalue 42 Kyrönjoen vesistöalue 44 Lapuanjoen vesistöalue 46 Purmonjoen vesistöalue 47 Ähtävänjoen vesistöalue 48 Kruunupyynjoen vesistöalue 49 Perhonjoen vesistöalue 83 Selkämeren rannikkoalueen vesistöalue Yhteensä 2014 3 804 27 67 65 79 5 102 2 605 340 129 276 4 420 1 079 138 951 701 1 144 509 21 435 Valmistelussa 264 357 195 20 353 5 49 76 155 19 179 199 262 126 100 71 41 77 1 106 1 441 Tuotannosta poistunut alle 5 v 578 0,5 665 381 100 3 36 980 409 97 21 142 3 412 Yhteensä 5 003 27 67 65 79 6 315 3 010 490 132 312 5 737 1 769 238 1 137 942 1 562 509 27 393 13 Vapo Oy:n läntisen Suomen kuormitustarkkailussa olevien soiden yleisin käytössä oleva vesienkäsittelymenetelmä on ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Noin 61 %:lla tarkkailun tuotantoalasta (tuotannossa, levossa tai valmistelussa) on alimpana vesienkäsittelymenetelmänä käytössä ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Noin 25 %:lla tuotantoalasta alin vesienkäsittelymenetelmä on ympärivuotinen kosteikko, kasvillisuuskenttä, ruokohelpikosteikko tai vastaava käsittelymenetelmä. Vuonna 2014 perustason vesienkäsittelymenetelmä oli käytössä noin 6 %:lla tuotantoalasta. Joitakin vuosia sitten tarkkailualueella yleisin vesiensuojelumenetelmä oli vielä nk. perustaso. Perustasolla tarkoitetaan, että suolla on vesiensuojelumenetelmänä laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat, päisteputkipidättimet sekä virtaamansäätö. Vapon ympäristötavoitteena on että vuoden 2014 loppuun mennessä paras käyttökelpoinen vesienkäsittelytekniikka (BAT) on käytössä kaikilla kohteilla. 5.3 Ominaiskuormitussuot v. 2014 Ominaiskuormitussoita ovat ympärivuotiset tarkkailupisteet, joilta on saatu luotettavat vedenlaatu- ja jatkuvatoimiset virtaamatiedot kyseisenä tarkkailuvuonna. Ominaiskuormitussoiden virtaama- ja vedenlaatutietoja käytetään apuna muiden tarkkailukohteiden päästölaskennassa. Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailussa oli vuonna 2014 mukana viiden ELY-keskuksen alueella noin 125 ympärivuotista päästötarkkailuasemaa, joilla oli käytössä jatkuvatoiminen virtaamamittaus. Näistä 57 päästötarkkailupisteeltä saatiin kuormitustiedot (vedenlaatu ja jatkuvatoimiset virtaamat) koko hydrologiselta vuodelta 2014 (taulukko 4). Ominaiskuormitussoiksi kaikkia ympärivuotisia tarkkailukohteita ei voitu ottaa mukaan, koska tarkkailu loppui tai aloitettiin kesken vuoden tai virtaamamittauksessa oli ongelmia. Ympärivuotisia tarkkailupisteitä, joissa on jatkuvatoiminen virtaamamittaus, on lisätty huomattavasti aikaisemmista vuosista. Ominaiskuormitussoiden tarkkailuasemien mittapatojen valuma-alueiden pinta-ala oli yhteensä 6 949 ha, mikä on noin 25 % tarkkailualueen kaikkien tuotantoalueiden kuormituslaskentaan käytettävästä kokonaispinta-alasta (27 393 ha). Kuormituslaskentaan käytettävä pinta-ala sisältää tuotannossa, levossa, valmistelussa ja alle 5 v sitten poistuneet alueet. Vuonna 2014 ominaiskuormitussoista kaikkiaan 35 suolla oli käytössä pintavalutus, 4 suolla kasvillisuuskenttä, 16 kosteikko ja 2 suolla tehostettuna vesienkäsittelymenetelmänä oli kemikalointi. 57 ominaiskuormitussuosta tuotannossa oli 50 ja valmistelussa 7. Vapo Oy:n läntisen Suomen päästötarkkailu kattaa varsin suuren maantieteellisen alueen. Tästä johtuen ominaiskuormitussuot on jaettu maantieteellisen sijainnin mukaan 11 eri osa-alueeseen. Lisäksi kunkin alueen sisällä ominaiskuormitussuot on luokiteltu tuotannossa oleviin ja kuntoonpanovaiheessa oleviin, mikäli molempia kohteita kuului kyseiseltä alueelta ominaiskuormitussoihin. 14 Taulukko 4 Vapo Oy:n läntisen Suomen päästötarkkailun ominaiskuormitussuot vuonna 2014. Ympärivuotiset ominaiskuormitussuot vuonna 2014 Suo Paikkakunta Alue A (n=4) Okssuo pvk ap Okssuo kost. Ap Rinnansuo kem ap Varsansuo kem ap Alue B (n=5) Isosuo Kost eikot ap Nanhiansuo pvk ap Hakasuo kost. Ap Lammisuo pvk 1 ap Jout suo pvk ap Alue C (n=3) Helminkäiskeidas pvk ap Leppisuot 1 kost. Ap Leppisuot 2 pvk ap Alue D (n=4) Höystösensuo, kasv.kenttä ap Mesiänsuo pvk ap Jokipolvensuo kasv.kenttä ap Havusuo kost. Ap Alue E (n=6) Satamakeidas pvk ap Kurkikeidas kasv.kenttä ap Jämiänkeidas kost ap Jämiänkeidas pvk ap Ristineva pvk ap Saarikeidas, kost. Ap Alue F (n=4) Sammatinneva pvk ap Iso-korvaneva lo2 ap Palloneva kost.3 ap Riihineva pvk ap Alue G (n=2) Lammasneva kosteikko 1 ap Takaneva Kost. Ap Alue H1 (n=10) Mäkikylänsuo kosteikoiden ap Kalmuneva kosteikko ap Valkeissuo lo ap Palosuo pvk ap Pirtt i-Peurusuo pvk 1 ap Pirtt i-Peurusuo pvk 2 ap Mahasuo pvk 3 ap Raatteikonsuo pajukenttä 5 Raatteikonsuo Ruokohelpikentt ä 5 Saarekeneva kost eikko 9 ap Alue H2 (n=5) Hirvisuo pvk ap Heposuo pvk ap Lapsukansuo pvk 1 ap Lapsukansuo pvk 2 ap Lapsukansuo pvk 3 ap Alue I1 (n=3) Naarasneva pvk4 ap Pannuneva pvk ap Lypsinneva kost.1 ap Alue I2 (n=2) Kalliosuo pvk 1 ap Kalliosuo pvk 2 ap Alue J (n=8) Korpisalonneva lo7 pvk ap Kapustaneva pvk ap Pyymaanneva pvk 3 ap Porrasneva pvk 5 lo1 Jauhoneva pvk 3 ap Kairinneva pvk 3 ap Kairinneva kosteikko 2 ap Iso-Saapasneva pohj. ap Alue K (n=1) Purontausneva pvk ap Yhteensä 5.4 ELY-keskus Vesiensuojelutaso Näytteet Mittapadon yht. valuma-alue kpl ha Tammela Tammela Tammela Ypäjä Häme Häme Häme Häme Pintavalutus Kosteikko kemikalointi kemikalointi 25 27 29 15 75,3 75,6 51,0 26,4 Punkalaidun Huittinen Huittinen Köyliö Eura Pirkanmaa Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Kosteikko Pintavalutus Kosteikko Pintavalutus Pintavalutus 25 23 23 24 23 339,4 88,3 58,7 205,2 190,2 Isojoki Siikainen Siikainen Etelä-Pohjanmaa Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Pintavalutus Kosteikko Pintavalutus 26 17 28 114,0 106,6 91,5 Joutsa Joutsa Joutsa Joutsa Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) Pintavalutus Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) Kosteikko 23 25 24 25 19,0 56,4 29,8 71,4 Honkajoki Kankaanpää / Honkajoki Kankaanpää Kankaanpää Parkano Jämijärvi Etelä-Pohjanmaa Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Pirkanmaa Pirkanmaa Pintavalutus Pintavalutus Kosteikko Pintavalutus Pintavalutus Kosteikko 25 24 23 24 25 24 189,5 214,1 92,4 423,3 170,1 105,1 Seinäjoki Etelä-Pohjanmaa Jalasjärvi Etelä-Pohjanmaa Kauhajoki / Jalasjärvi / Kurikka Etelä-Pohjanmaa Alavus Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus Kosteikko Kosteikko Pintavalutus 21 21 22 22 162,5 354,8 365,6 43,1 Teuva Kurikka Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Kosteikko Kosteikko 24 24 155,9 70,4 Ähtäri Keuruu Pet äjävesi Jyväskylä Mult ia Mult ia Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Etelä-Pohjanmaa Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Kosteikko Kosteikko Perust aso / pvk Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Kasvillisuuskenttä (Pajukentt ä) Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) Kosteikko 23 30 23 22 24 19 23 18 20 21 98,7 88,3 68,7 135,8 101,4 77,9 22,6 32,0 32,0 24,8 Mult ia Keuruu Multia/Petäjävesi Multia/Petäjävesi Multia/Petäjävesi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus 22 28 26 21 27 49,1 45,4 40,2 36,4 41,1 Soini Soini Soini Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus Pintavalutus Kosteikko 24 26 28 219,2 84,4 369,4 Soini Soini Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus Pintavalutus 25 25 21,4 68,1 Vimpeli Veteli Evijärvi / Lappajärvi Evijärvi / Kauhava Veteli Halsua Halsua Evijärvi / Lappajärvi Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Kosteikko Pintavalutus 26 25 27 24 21 24 21 10 266,9 171,8 237,7 121,8 87,3 167,0 151,5 66,8 Pihtipudas 57 kpl Keski-Suomi Pintavalutus 27 1341 75,3 6949 Ominaiskuormitussoiden valumat v.2014 Hydrologisen vuoden (1.11.2013–31.10.2014) kaikkien ominaiskuormitussoiden (57 kpl) keskivaluma oli 12,7 l/s km2. Ominaiskuormitussuot sijaitsevat maantieteellisesti laajalla alueella, joten myös valumissa on suuria eroja eri alueiden kesken. 15 5.5 Ominaiskuormitussoilta purkautuvan veden laatu Edellisiin vuosiin verrattuna ominaiskuormitussoiden keskimääräisissä pitoisuuksissa ei tapahtunut suuria muutoksia (taulukko 5). Vuoteen 2013 verrattuna kohteiden keskimääräiset kiintoaine- ja typpi- ja rautapitoisuudet olivat pienempiä. Kokonaisfosforin osalta keskimääräiset pitoisuudet olivat edellisvuoden tasolla ja COD Mn-arvo oli hieman edellisvuotta korkeampi. Ympärivuotiset tarkkailuasemat eivät ole joka vuosi täysin samat, mikä selittää osaltaan vuosikeskiarvojen vaihtelua. Myös sääolot, erityisesti valumat, sekä turvetuotantoon liittyvät kaivuut ym. työt vaikuttavat pitoisuuksiin. Luonnontilaisiin soihin verrattuna voidaan todeta turvetuotannon kuivatusvesien olevan humuspitoisia ja lievästi happamia. Vesissä oli melko paljon typpeä, fosforia sekä rautaa. Kiintoainepitoisuudet olivat luonnontilaisia soita korkeammat ja pitoisuuksissa oli huomattavaa vaihtelua tarkkailukohteiden ja näytteenottokertojen välillä. Vuositasolla veden pH oli keskimäärin 5,1. Happamin keskimääräinen pH oli Rinnansuon kemikaloinnin alapuolisella pisteellä (pH 4,1). Myös Varsansuon kemikaloinnin alapuolisella pisteellä vesi oli hapanta (pH 4,4). Molemmilla tarkkailupisteillä vesienkäsittelymenetelmänä on kemikalointi, mistä johtuen purkautuvat vedet ovat happamia. Lähimpänä neutraalia vesi oli Satamakeitaan, Mäkikylänsuon ja Leppisuot 1:n tarkkailupisteillä. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn-arvo) oli vuositasolla keskimäärin 47 mg O2/l, suurin Okssuon kosteikolla (90 mg O2/l) ja pienin Satamakeitaan pintavalutuskentällä (15 mg/l O2). Kaikkien ominaiskuormitussoiden koko vuoden kiintoainepitoisuus oli keskimäärin 6,8 mg/l. Keskimäärin korkein kiintoainepitoisuus mitattiin Varsansuon kemikaloinnin alapuolisella pisteellä (28 mg/l). Alhaisin kiintoainepitoisuus mitattiin Jauhonevan pintavalutuskentältä 3, jossa 21 näytteen keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli 1,8 mg/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kiintoainepitoisuutena on käytetty vertailuarvoa 1,0 mg/l (Ympäristöministeriö 2013). Keskimäärin eniten kokonaisfosforia oli Nanhiansuon pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä (176 μg/l) ja vähiten Kairinevan pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä (15 μg/l), kaikkien soiden vuosikeskiarvon ollessa 61 μg/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kokonaisfosforin vertailupitoisuus on 20 μg/l (Ympäristöministeriö 2013). Fosfaattifosforia ominaiskuormitussoiden purkuvesissä oli keskimäärin 19 μg/l. Suurin keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus mitattiin edellisvuoden tapaan Lammisuon pintavalutuskentältä 1 lähtevästä vedestä (3 867 μg/l) ja pienimmät kokonaistyppipitoisuudet olivat Höystösensuolla (keskimäärin 685 μg/l). Keskimäärin kokonaistyppeä oli kaikkien ominaiskuormitussoiden purkuvedessä 1 453μg/l ja ammoniumtyppeä 378 μg/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kokonaistypen vertailupitoisuus on 500 μg/l (Ympäristöministeriö 2013). Rautapitoisin vesi oli Varsansuon kemikalointiaseman lähtevässä vedessä (8,4 mg/l). Korkea rautapitoisuus on seurausta kemikaloinnissa käytettävästä ferrisulfaatista. Alhaisin keskipitoisuus raudan osalta oli Pirtti-Peurusuon pintavalutuskentällä 2 (0,56 mg/l). Keskimäärin purkuvesissä oli rautaa 2,5 mg/l. Vesienkäsittelymenetelmittäin verrattaessa keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli pienin kasvillisuuskentillä ja pintavalutuskentillä. Kasvillisuuskentällisten kohteiden pitoisuudet olivat pienet myös muiden muuttujien osalta. Kohteet joilla vesienkäsittelymenetelmänä oli kemikalointi, kiintoainepitoisuudet olivat huomattavasti muita kohteita korkeammat. Vastaavasti kemikaloinnin vaikutuksesta CODMn –arvo oli alhainen. Verrattaessa vesienkäsittelymenetelmiä on huomioitava kohteiden määrä. Kemikalointi kohteita oli kaksi ja kasvillisuuskenttiä neljä. 16 Taulukko 5 Ominaiskuormitussoiden hydrologisen vuoden 2014 keskimääräinen vedenlaatu. Sarakkeessa ”Alue” numero 1 tarkoittaa tuotantovaiheessa ja numero 2 kuntoonpanovaiheessa olevaa suota. Kuntoonpanovaiheen soita oli vain alueilla H ja I. Suo Alue Hämeen ELY-keskus Okssuo pvk ap Okssuo kost. Ap Rinnansuo kem ap Varsansuo kem ap Keski-Suomen ELY-keskus Höystösensuo, kasv.kenttä ap Mesiänsuo pvk ap Jokipolvensuo kasv.kenttä ap Havusuo kost. Ap Kalmuneva kosteikko ap Valkeissuo lo ap Palosuo pvk ap Pirtti-Peurusuo pvk 1 ap Pirtti-Peurusuo pvk 2 ap Mahasuo pvk 3 ap Raatteikonsuo pajukentt ä 5 Raatteikonsuo Ruokohelpikenttä 5 Saarekeneva kosteikko 9 ap Hirvisuo pvk ap Heposuo pvk ap Lapsukansuo pvk 1 ap Lapsukansuo pvk 2 ap Lapsukansuo pvk 3 ap Purontausneva pvk ap Varsinais-Suomen ELY-keskus Nanhiansuo pvk ap Hakasuo kost . Ap Lammisuo pvk 1 ap Joutsuo pvk ap Leppisuot 1 kost. Ap Leppisuot 2 pvk ap Kurkikeidas kasv.kenttä ap Jämiänkeidas kost ap Jämiänkeidas pvk ap Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Helminkäiskeidas pvk ap Satamakeidas pvk ap Sammatinneva pvk ap Iso-korvaneva lo2 ap Palloneva kost.3 ap Riihineva pvk ap Lammasneva kosteikko 1 ap Takaneva Kost. Ap Mäkikylänsuo kosteikoiden ap Naarasneva pvk4 ap Pannuneva pvk ap Lypsinneva kost.1 ap Kalliosuo pvk 1 ap Kalliosuo pvk 2 ap Korpisalonneva lo7 pvk ap Kapustaneva pvk ap Pyymaanneva pvk 3 ap Porrasneva pvk 5 lo1 Jauhoneva pvk 3 ap Kairinneva pvk 3 ap Kairinneva kosteikko 2 ap Iso-Saapasneva pohj. ap Pirkanmaan ELY-keskus Isosuo Kosteikot ap Ristineva pvk ap Saarikeidas, kost. Ap Vesiensuojelutaso Näytteet yht. pH Kiintoaine kpl 25°C mg/l Vedenlaatu Typpi Amm.typpi µg/l µg/l Fosfori µg/l Fosfaatti-P µg/l Rauta mg/l CODMn mg O2/l A A A A Pintavalutus Kosteikko kemikalointi kemikalointi 25 27 29 15 5,1 5,3 4,1 4,4 6,4 3,6 12,0 28,1 1536 2033 1258 1737 208 786 511 557 94 40 25 87 23 3 6 17 3,2 1,7 6,5 8,4 71 90 28 22 D D D D H1 H1 H1 H1 H1 H1 H1 H1 H1 H2 H2 H2 H2 H2 K Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) Pintavalutus Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) Kosteikko Kosteikko Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Kasvillisuuskenttä (Pajukenttä) Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) Kosteikko Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus 23 25 24 25 30 23 22 24 19 23 18 20 21 22 28 26 21 27 27 6,3 6,1 6,2 5,9 6,3 5,1 6,1 4,7 5,5 4,9 6,2 6,6 6,5 5,7 5,6 4,4 4,8 5,6 5,2 2,9 3,2 4,8 17,6 10,0 12,3 4,5 2,3 2,6 2,7 7,9 4,5 10,4 4,1 7,2 2,6 6,5 6,4 5,7 685 1557 891 2276 818 2380 1395 1353 1124 1099 1126 949 1341 1330 1545 1126 950 1746 2165 82 478 87 1093 60 716 115 205 123 158 245 127 355 154 528 107 82 521 743 15 22 19 51 36 100 85 66 91 30 64 51 56 68 91 164 112 126 65 3 4 3 21 8 27 33 14 52 6 24 21 14 27 38 101 61 54 11 1,2 1,7 1,9 5,9 4,0 3,7 1,5 1,1 0,56 1,9 2,9 3,0 2,4 0,93 1,6 1,1 0,97 3,6 2,0 16 36 25 35 20 70 38 54 46 44 32 28 28 47 46 59 48 58 62 B B B B C C E E E Pintavalutus Kosteikko Pintavalutus Pintavalutus Kosteikko Pintavalutus Pintavalutus Kosteikko Pintavalutus 23 23 24 23 17 28 24 23 24 5,0 4,7 6,4 5,8 4,5 6,5 5,9 4,4 6,1 9,4 5,7 15,8 11,9 6,1 3,8 6,8 1,8 4,3 1526 1183 3867 2011 1554 963 1323 1270 1244 146 38 2767 461 641 263 276 439 124 176 42 72 67 31 46 55 16 76 70 9 23 9 7 22 10 3 31 4,4 1,4 8,0 2,3 1,7 2,2 2,5 1,1 2,6 85 76 41 55 48 29 37 55 41 C E F F F F G G H1 I1 I1 I1 I2 I2 J J J J J J J J Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Kosteikko Kosteikko Pintavalutus Kosteikko Kosteikko Kosteikko Pintavalutus Pintavalutus Kosteikko Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Kosteikko Pintavalutus 26 25 21 21 22 22 24 24 23 24 26 28 25 25 26 25 27 24 21 24 21 10 6,5 6,7 4,5 5,3 6,1 4,9 5,2 5,7 6,6 5,1 5,8 6,0 5,9 5,5 6,4 5,6 5,5 6,2 4,9 6,6 6,5 5,2 3,3 3,7 5,8 9,2 7,3 3,0 15,7 4,4 5,3 5,4 3,7 5,2 4,8 3,4 11,1 8,0 6,1 5,8 1,8 2,1 4,3 4,1 715 818 1242 1640 1197 1955 1412 1248 1475 1211 1560 1220 1664 1564 1938 1663 2307 1809 1435 863 1104 2040 39 141 207 294 211 539 349 106 312 82 509 115 700 426 631 495 629 485 229 126 137 1276 63 49 31 48 63 62 62 58 44 37 29 39 80 55 59 55 100 46 71 15 40 53 30 14 7 5 19 18 13 13 11 6 2 4 1,1 1,6 1,6 1,5 2,2 2,2 1,8 1,2 2,3 1,3 1,1 2,2 14 18 39 11 31 5 10 3 4,0 3,6 3,5 3,7 1,7 1,9 3,5 23 15 68 52 38 73 42 50 33 54 48 42 43 44 57 42 82 64 67 33 37 69 B E E Kosteikko Pintavalutus Kosteikko 25 25 24 6,4 5,0 6,4 9,5 2,6 17,1 1473 854 1070 131 27 187 84 19 59 19 3 14 2,7 0,77 3,1 48 40 34 1341 1062 944 604 501 541 572 5,6 5,7 5,6 5,8 6,0 6,0 6,0 5,8 6,8 8,4 6,4 6,1 9,2 10,3 8,9 9,3 1453 1535 1612 1785 2185 1855 1794 2083 378 557 499 598 935 729 711 827 61 61 56 63 72 82 77 80 19 23 20 25 27 28 23 23 2,5 3,4 3,4 2,8 3,8 3,7 3,2 3,3 47 45 52 50 51 47 48 58 10 30 4,1 6,7 1,8 28 685 3867 27 2767 15 176 <5 101 0,56 8,4 15 90 1167 660 44 85 378 5,7 5,6 4,3 6,3 5,7 7,0 5,6 20,0 5,0 8,3 1458 1570 1498 913 1395 381 436 534 135 328 55 62 56 37 48 16 19 12 13 11 2,6 2,4 7,4 2,3 2,4 46 52 25 25 45 174 5,4 5,0 1418 360 100 56 1,6 49 ka 2014 (n=57): ka 2013 (n=42): ka 2012 (n=38): ka 2011 (n=25): ka 2010 (n=21): ka 2009 (n=25): ka 2008 (n=25) ka 2007 (n=23) Minimi: Maksimi: Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=50) Pintavalutus (n=28) Kemikalointi (n=2) Kasvillisuuskenttä (n=4) Kosteikko (n=16) Valmistelu (n=7) 5.6 Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut Vuonna 2014 nettokuormituslaskennassa kiintoaineen taustapitoisuutena on käytetty Ympäristöministeriön vuonna 2013 julkaisemassa turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa määritettyä taustapitoisuutta 1,0 mg/l. Ennen vuotta 2013 taustapitoisuutena käytettiin pitoisuutta 2,0 mg/l. Muuttuneen taustapitoisuuden vuoksi kiintoaineen nettokuormitukset eivät ole vuosien 2013 ja 2014 osalta suoraan vertailukelpoisia edellisvuosiin nähden. Kiintoaineen keskimääräinen nettokuormitus on vuosina 2013 ja 2014 edellisvuosia korkeampi, koska aikaisemmin käytetty taustapitoisuus muuttui puolet pie- 17 nemmäksi kuin aikaisemmin. Tämä muutos koskee paitsi ominaiskuormitussoita, kaikkien turvetuotantoalueiden kiintoaineen nettokuormituksen vertailua aikaisempien vuosien tuloksiin. Ominaiskuormituslukujen laskemiseen käytettiin vuonna 2014 niiden 57 ympärivuotisen tarkkailuaseman mittaustuloksia, joilta saatiin luotettavat virtaamatiedot koko hydrologiselta vuodelta 2014. Vuosina 2012 - 2014 jatkuvatoimisten virtaamamittarien käyttö tarkkailussa on lisääntynyt, mistä johtuen ominaiskuormitussoiden määrä on myös kasvanut. Vuosina 2005 – 2011 ominaiskuormituslaskennassa käytettävien tarkkailupisteiden määrä vaihteli 19 – 25 pisteen välillä (taulukko 6). Kiintoaineen brutto-ominaiskuormitus oli 68 g/ha/d, kokonaistypen 17 g/ha/d, kokonaisfosforin 0,58 g/ha/d ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn) 449 g O2/ha/d (taulukko 6). Vuonna 2014 kiintoaineen keskimääräinen brutto-ominaiskuormitus (kg/ha/a) oli 41 % pienempi vuoteen 2013 verrattuna. Kokonaistypen ja -fosforin bruttoominaiskuormitukset olivat noin viidenneksen edellisvuotta korkeammat. Vuosien välisestä vertailusta voidaan havaita sateisten vuosien vaikutus kuormituksiin. Vuodet 2008 ja 2012 olivat erittäin sateisia, mistä johtuen myös virtaamat ja kuormitukset olivat korkeita. Kuormitusten pienentymiseen vaikuttavat osaltaan myös vesienkäsittelymenetelmien tehostaminen. Esimerkiksi vuoden 2008 ominaiskuormitussoiden valuma-alasta 60 %:lla oli käytössä perustason vesienkäsittelymenetelmä ja pintavalutuskenttä vain 24 %:lla, kun vuonna 2014 pintavalutuskentällisten kohteiden osuus valuma-alasta oli 60 % ja kosteikkojen 36 %. Taulukko 6 Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut vuosina 2005-2014. Suurimmat kiintoaineen bruttokuormitukset tulivat Saarikeitaalta (115 kg/ha/a). Pienimmät kiintoaineen bruttokuormitukset olivat Mahasuon pintavalutuskentällä 3 (5,8 kg/ha/a). Kaikkiaan 12 kohteella kiintoaineen brutto-ominaiskuormitus oli pienempi kuin 10 kg/ha/a. Kokonaistypen osalta suurimmat brutto-ominaiskuormitukset olivat Lammisuolla (15,5 kg/ha/a) sekä Mesiänsuolla (15,0 kg/ha/a). Pienimmät bruttoominaiskuormitukset olivat Hakasuolla (1,9 kg/ha/a). Suurimmat bruttoominaiskuormitukset fosforin osalta tulivat valmistelussa olevan Lapsukansuon pintavalutuskentältä 1 (0,87 kg/ha/a). Pienimmät fosforin brutto-ominaiskuormitukset tulivat Jämiänkeitaan kosteikolta (0,052 kg/ha/a). Kemiallisen hapenkulutuksen (CODMn) brutto-ominaiskuormitukset olivat korkeimmat Heposuolla (1 002 kg O2/ha/a). Pienin kemiallisen hapenkulutuksen brutto-ominaiskuormitus tuli Palosuolta (142 kg O2/ha/a). Vesienkäsittelymenetelmittäin verrattaessa pienimmät kiintoainekuormitukset olivat kasvillisuuskentällisillä (18,5 kg/ha/a) ja pintavalutuskentällisillä (19,8 kg/ha/a) kohteilla. Korkeimmat brutto-ominaiskuormitukset mitattiin kohteilta, joissa vesienkäsittely- 18 menetelmänä on kemikalointi (59 kg/ha/a). Kemikaloinnista johtuen COD Mn kuormitus oli keskimääräistä alhaisempi (93 kg O 2/ha/a). Kaikilla valmistelussa olevilla kohteilla (n=7) tehostettuna vesienkäsittelymenetelmänä oli pintavalutuskenttä. Verrattuna tuotannossa olevien pintavalutuskentällisten kohteiden kuormituksiin olivat valmistelussa olevien kohteiden kuormitukset korkeammat kaikkien laskettujen muuttujien osalta. 5.7 Ominaiskuormitus eri vuodenaikoina Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset vaihtelivat vuonna 2014 selvästi eri vuodenaikoina (taulukko 7). Kiintoaineen brutto-ominaiskuormitukset olivat korkeimmillaan keväällä ja syksyllä. Muiden muuttujien osalta ominaiskuormitus oli suurin syksyllä. Syksy ja etenkin vuodenvaihde 2014 oli erittäin sateinen ja virtaamat olivat korkealla, mistä johtuen myös syksyn kuormitukset olivat kevättä korkeammat. Etenkin kokonaistypen ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn) osalta kuormitukset olivat syksyllä muita vuodenaikoja korkeammat. Normaalina vuonna kuormitukset ovat korkeimmillaan keväällä lumien sulamisvesien aikaan. Talvi 2013–2014 oli kuitenkin keskimääräistä vähälumisempi, mistä johtuen kevään tulvat jäivät vähäisiksi. Kesällä 2014 ei ollut paljon rankkasateita, mistä johtuen kesän aikaiset kuormitukset olivat alhaiset. Maantieteellisesti tarkkailukohteet sijaitsevat varsin laajalla alueella, jolloin vuodenaikojen pituudet vaihtelevat kohteiden välillä. Taulukko 7 Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset eri vuodenaikoina vuonna 2014. Jakso Ominaiskuormitus, brutto Kiintoaine Typpi Fosfori CODMn g/ha/d g O2/ha/d Ominaiskuormitus, netto Kiintoaine Typpi Fosfori CODMn g/ha/d g O2/ha/d Talvi (n=57) Kevät (n=57) Kesä (n=57) Syksy (n=57) 46 101 45 100 15,5 17,7 8,5 35,4 0,54 0,69 0,41 0,85 371 344 304 929 36 89 38 79 10,4 11,7 5,3 25,4 0,34 0,45 0,28 0,45 43 -37 98 287 Vuosi (n=57) 68 17 0,58 446 57 11,6 0,36 91 6 VUOSIKUORMITUS VUONNA 2014 6.1 Yleistä Pysyvän tarkkailun päästöasemien keskimääräinen vuoden ominaiskuormitus on laskettu ohjelman mukaisesti ympärivuotisen tarkkailun näytteenottokertojen välisten jaksojen summana. Tarkastelussa ovat mukana päästöasemat kaikkien niiden ELY-keskusten alueelta, jotka kuuluvat ohjelman mukaan tarkkailuun. Aikaisempina vuosina Vapon Läntisen Suomen alueen tarkkailusoiden vuosikuormitus on laskettu pysyvien tarkkailuasemien keskimääräisten ominaiskuormituslukujen avulla, paitsi ympärivuotisessa tarkkailussa olevien kohteiden osalta omilla ominaiskuormitusluvuilla. Vuodesta 2012 lähtien laskentatapaa on muutettu siten että laskennassa on käytetty, aina kun mahdollista, kunkin suon omia ominaiskuormituslukuja. Ominaiskuormitusluvut on laskettu käyttämällä suon omia mittaustuloksia (veden laatu, virtaamat) siltä osin kuin tietoja on ollut käytettävissä. Tarvittaessa laskennassa on käytetty apuna lähimpänä sijaitsevien samassa tuotantovaiheessa olevien ominaiskuormitussoiden valumia ja vedenlaatutietoja. Laskentatapojen tarkempi kuvaus löytyy päästötarkkailuraporteista. 19 Kuormituslaskennassa siirryttiin vuonna 2009 käyttämään samaa laskentaperiaatetta kuin Vapon Pohjois-Pohjanmaan tarkkailussa. Lisäperusteena on turvetuotannon tarkkailuopas (Turvetuotannon tarkkailutyöryhmä 18.5.2006), joka suosittaa, että tuotannosta poistuneiden alueiden päästöt lasketaan samoin kuin tuotantovaiheissa oleville alueille ja lisätään kokonaispäästöihin, kunnes alue on kasvittunut tai siirtynyt muuhun käyttöön tai luovutettu, kuitenkin enintään viiden vuoden ajan. Vuosina 2009 - 2014 tuotannossa, valmistelussa ja levossa olevien alueiden sekä alle 5 vuotta sitten poistuneiden alueiden kuormitus on laskettu kertomalla pinta-ala (ha) kuormituksen vuosikeskiarvolla (kg/ha a). Aikaisempina vuosina Vapo Oy:n läntisen alueen tarkkailussa levossa olleiden alueiden kuormitukset laskettiin mukaan puolet pienempinä ja lisäksi laskettiin 5-10 vuotta sitten tuotannosta poistuneilta aloilta samoin puolet kuormituksista. Kemiallista hapenkulutusta kuvaava COD Mn otettiin mukaan kuormituslaskentaan 2011, jolloin sille laskettiin jo bruttokuormitukset. Vuodesta 2013 CODMn:n osalta on laskettu myös nettokuormitukset. Seuraavassa on esitetty Vapo Oy:n läntisen Suomen alueen tarkkailun turvetuotannon kuormitus ELY-keskuksittain ja vesistöalueittain. 6.2 Kokonaiskuormitus Vuonna 2014 Läntisen Suomen kuormitustarkkailun raportointiin kuului yhteensä 232 Vapo Oy:n turvetuotantoaluetta. Vesistöalueittain tarkasteltaessa tuotantoalueet koostuvat yhteensä 298 osa-alueesta. Suot sijoittuvat hyvin laajalle maantieteelliselle alueelle. Eteläisimmät suot sijoittuvat Suomenlahden rannikolle ja pohjoisimmat suot Perhojoen vesistöalueelle Keski-Pohjanmaalla. Itäisin vesistöalue oli puolestaan Kymijoen vesistöalue. Kaikkiaan soita oli 17 eri vesistöalueella. Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa olevilta soilta tulevat yhteenlasketut brutto- ja nettokuormitukset vuonna 2014 on esitetty taulukossa 8. Vertailuarvoina ovat vuosien 2007 – 2013 kokonaiskuormitukset. Hydrologisena vuonna 2014 kevät alkoi poikkeuksellisen aikaisin koko tarkkailualueella. Vastaavasti talvi oli huomattavasti keskimääräistä lyhyempi ja vähälumisempi. Virtaamat olivat suurimmillaan vuodenvaihteessa 2014, jolloin oli keskimääräistä lämpimämpää ja sateet tulivat vetenä. Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa oli tuotantoalueita viiden eri ELY-keskuksen alueella (taulukko 8). Suurin osa tuotantoalueista sijaitsee Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen alueella, jossa on myös suurin kuormitus ELY-keskuksittain verrattaessa. Seuraavaksi suurimmat kuormitukset tulivat Keski-Suomen ja Varsinais-Suomen alueilta. Kiintoaineen ja CODMn:n osalta nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Kiintoaineen osalta nykyinen taustapitoisuus ei kuormituslaskennassa (2 mg/l -> alkaen v. 2013 1 mg/l) käytännössä alitu, koska 1 mg/l on kiintoaineen osalta määritysraja. Kuormituslaskennassa on käytetty pitoisuutena määritysrajaa, vaikka pitoisuus on voinut pienempi. Tämän vuoksi kiintoaineen nettokuormitukset tulevat jatkossa olemaan korkeampia kuin ennen vuotta 2013. Lisäksi vuoden 2014 raportoinnissa ei ole enää mukana yksityisten tuottajien tai Kekkilä Oy:n tuotantoalueita. 20 Taulukko 8 Läntisen Suomen Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden keskuksittain vuosina 2007 - 2014. Vapo Oy Häme Pirkanmaa Varsinais-Suomi Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Yhteensä 2014 Yhteensä 2013 Yhteensä 2012 Yhteensä 2011 Yhteensä 2010 Yhteensä 2009 Yhteensä 2008 Yhteensä 2007 Vuosikuormitus, brutto tonnia tonnia O2 Kiintoaine Kok-N Kok- P COD Mn 36 4,3 0,11 96 79 12 0,47 375 170 29 0,88 751 129 30 0,90 778 389 80 2,2 2 141 803 155 4,6 4 141 1 160 156 5,8 4 110 1 355 294 9,7 8 713 973 204 6,2 5 301 732 208 6,3 1 040 222 8,7 1 369 301 9,4 975 251 8,1 kokonaiskuormitukset ELY- Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia O2 Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn 33 3,1 0,062 22 70 7,7 0,30 90 152 21 0,53 187 109 20 0,51 154 337 56 1,3 659 701 108 2,7 1 113 1 058 105 3,7 693 955 193 5,7 1 723 648 123 2,9 494 148 3,9 753 150 5,8 930 191 5,1 746 194 5,8 Vesistöalueittain suurin bruttokuormitus aiheutui kiintoaineen osalta Kyrönjoen vesistöalueelle. Kokonaistypen, kokonaisfosforin ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn) osalta Kokemäenjoen vesistöalueelle (taulukko 9). Seuraavaksi suurimmat kuormitukset kohdistuivat Kymijoen ja Karvianjoen vesistöalueisiin. Näillä neljällä päävesistöalueella sijaitsee suurin osa tarkkailualueen soista. Turvetuotantoalueilta tulevan kuormituksen vesistövaikutuksia tarkastellaan läntisen Suomen turvetuotantoalueiden vesistötarkkailuraporteissa. Taulukko 9 Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevien kokonaiskuormitukset vesistöalueittain vuosina 2007 - 2014. Vapo Oy kuormitukset yhteensä vesistöalueittain 14 Kymijoen va 18 Porvoonjoen va 27 Paimionjoen va 28 Aurajoen va 33 Lapinjoen va 35 Kokemäenjoen va 36 Karvianjoen va 37 Lapväärtinjoen va 38 T euvanjoen va 39 Närpiönjoen va 42 Kyrönjoen va 44 Lapuanjoen va 46 Purmonjoen va 47 Ähtävänjoen va 48 Kruunupyynjoen va 19 Perhonjoen va 83 Suomenselän rannikkoalueen va Yhteensä 2014 Vuosikuormitus, brutto tonnia tonnia O2 Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn 144 30 0,91 787 6,0 0,20 0,009 3,7 0,9 0,27 0,006 10 3,7 0,39 0,011 16 1,3 0,34 0,007 6,5 179 34 1,1 912 107 17 0,54 403 10 2,7 0,072 80 2,1 0,77 0,019 17 3,9 1,3 0,077 58 183 29 0,85 785 41 8,5 0,27 243 4,4 2,4 0,056 74 30 6,2 0,16 167 29 7,2 0,17 193 30 10 0,20 221 26 5,2 0,090 166 803 155 4,6 4 141 turvetuotantoalueiden Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia O2 Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn 124 20 0,51 155 6,0 0,16 0,008 1,3 0,71 0,15 0,001 2,5 3,5 0,31 0,007 10 1,2 0,27 0,004 1,7 158 23 0,71 222 95 12 0,31 29 7,6 1,6 0,026 7,2 1,7 0,56 0,011 3,6 3,0 0,85 0,059 29 169 21 0,56 313 36 6,0 0,17 84 3,3 1,8 0,04 38 20 4,1 0,080 33 25 5,4 0,10 83 24 6,3 0,075 13 24 4,0 0,040 87 701 108 2,7 1113 21 7 7.1 VESISTÖTARKKAILUT 2014 Yleistä Vuoden 2014 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailuyhteenvedot on jaoteltu ELY-keskuksittain. Niiltä turvetuotantoalueilta, joiden alueet tai vesistöhavaintopaikat sijaitsevat useamman ELY-keskuksen alueella, on sama tarkastelu mukana kaikkien asianosaisten ELY-keskusten yhteenvedoissa. Vesistötarkkailussa mukana olevia tuotantoalueita on tarkasteltu havaintopaikkojen vedenlaadun osalta ja esitetty veden laatutulokset taulukkomuodossa. Kuivatusvesien vesistövaikutuksia on arvioitu veden laadun lisäksi myös kuormitustarkkailutietojen perusteella. Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksien perusteella on laadittu kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäystaulukot vesistö- ja valuma-alueittain kaikilta päästötarkkailussa vuonna 2014 mukana olleilta tuotantoalueilta. Pitoisuuslisäykset kullekin tuotantoalueelle ja valuma-alueille on laskettu käyttäen vuoden 2014 tuotantoalueiden nettovesistökuormitustietoja ja vuoden 2014 keskivalumatietoja turvetuotantoalueen lähimmältä saman vesistöalueen virtaamahavaintopaikalta. Pitoisuuslisäyslaskelmat kattavat 1-3. jakovaiheen valuma-alueet, mutta pitoisuuslisäyslaskelmia on voitu tehdä myös suppeammalle valuma-alueelle, jos valuma-alueen pinta-ala on ollut tiedossa. Kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäyslaskelmat ovat teoreettisia ja eivät ota huomioon vesistössä tapahtuvaa sedimentaatiota tai muita ympäristömuutoksia. Kaikkien tuotantoalueiden vesistötarkkailuhavaintopaikkojen vuoden 2014 analyysitulokset löytyvät liitteestä 1 ja sijaintikartat liitteestä 2. 7.2 Vapon turvetuotannon vesistötarkkailu Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella vuonna 2014 Vesistötarkkailupisteiden vedenlaatua ja vesistövaikutuksia tarkastellaan turvetuotantoalueittain kaikilla niillä soilla, joilla on tehty tarkkailuohjelman mukaista vesistötarkkailua vuonna 2014. Kaikki mukana olevat tuotantoalueet eivät sijaitse Pirkanmaan ELYkeskuksen alueella, mutta ne ovat mukana tarkkailussa, koska vesistövaikutuksia kohdistuu myös Pirkanmaan ELY-keskuksen alueelle. Vuoden 2014 Vapon vesistötarkkailussa olivat mukana Pirkanmaan ELY-keskuksen alueelta seuraavat tuotantoalueet: Suo Lauttaneva-Haukkaneva Saarikeidas-Mustakeidas Vuorenpään-Vatilähteenneva Aitoneva Aitoneva, koealue siirtolevitys Aitoneva, koealue massansiirto Hirvineva Iso Hakoneva, Vähä Hakoneva Kirjasneva Nokilammenneva Pirttineva Sydänmaanneva Talasneva Latikkaneva Ristineva Alkkia Lylyneva,Saarineva,Mustikkaneva Nivusneva Kunta Ikaalinen /Jämijärvi Jämijärvi Ikaalinen Kihniö Kihniö Kihniö Kihniö Kihniö /Parkano Kihniö Kihniö Kihniö Kihniö /Parkano Kihniö / Ylöjärvi Parkano Parkano Parkano Parkano Parkano Suo Pohjoisneva Sompaneva Sompaneva/Hanhineva Sompaneva/Veteläsuo Arkkuinsuo,Vihalaidansuo Isosuo Alastaipaleensuo Hietasalonneva Tuuranneva Kokkoneva Korteneva Nimetönneva Pihtineva Riihi-Peuraneva Sammakkolamminneva Sarvanneva Hanhisuo Kunta Parkano Parkano Parkano Parkano Punkalaidun Punkalaidun Virrat/Ähtäri Virrat / Seinäjoki Virrat Virrat Virrat Virrat / Ylöjärvi Virrat Virrat/Keuruu/Ähtäri Virrat / Ylöjärvi Virrat Urjala 22 8 KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE 35 Kokemäenjoen vesistö on Suomen neljänneksi suurin vesistö. Se ulottuu KeskiSuomesta Selkämerelle ja sen pinta-ala on 27 046 km2 ja järvisyys 10,99 %. Viljelymaita on 456 090 ha eli maa-alasta 19 %. Kokemäenjoen vesistöalueen keskusjärvi on Pirkanmaan Pyhäjärvi ja vesistöalue muodostuu useista eri reiteistä: Ähtärin, Pihlajaveden, Keuruun, Längelmäveden, Hauhon, Vanajaveden ja Ikaalisten reitit. Kokemäenjoen luonnetta on muutettu aikojen saatossa tukinuittoa, tulvasuojelua ja voimalarakentamista varten ja joki on lähes koko pituudeltaan porrastettu voimatalouskäyttöön. Kokemäenjoki on eräs kuormitetuimmista joista Suomessa. Nykyään teollisuuden ja jätevedenpuhdistamoiden vesistökuormitus on vähäinen verrattuna maatalouden hajakuormitukseen. Satakunnan vesien toimenpideohjelman mukaan Kokemäenjoen vesistöalueen viljelymailta huuhtoutuu fosforia vesistöön vuosittain noin 337 t ja typpeä 9 630 t. Kokemäenjoen alaosan ja Loimijoen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on noin 65 % ja typpikuormituksesta noin 54 %. Turvetuotantoalueita on vesistöalueella noin 9 100 ha, joka on 0,33 % koko vesistöalueen maa-alasta. Kaikista Kokemäenjoen vesistöalueen turvetuotantoalueista Vapon hallinnassa oli vuonna 2014 noin 4 500 ha (tuotannossa, valmistelussa ja levossa). Kokemäenjoen keskivirtaama (MQ) oli 1.11.2013–31.10.2014 Porissa Harjavallassa 164,7 m3/s, kun vuosien 1971 - 2000 keskivirtaama on vastaavalla jaksoilla ollut 238,3 m3/s. Kokemäenjoen virtaamat olivat suuria loppuvuonna 2013 ja varsinaista kevättulvahuippua ei tullut laisinkaan (kuva 4). Kuva 4 Kokemäenjoen Harjavallan päiväkeskivirtaamat 1.11.2013-31.10.2014 ja vertailukaudella 1971-2000. Kokemäenjoen vesistöalueen Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella oli vuonna 2014 Vapolla 40 toiminnassa olevaa turvetuotantoaluetta (taulukko 10). 23 Taulukko 10 Kokemäenjoen vesistöalueen Pirkanmaan ELY-keskuksen alueen turvetuotantoalueet 2014 ja tuotantoalat. Pinta-ala 2014, ha Vesistöalue Suo Kunta 35 Kokemäenjoen vesistöalue 4042,3 194,5 302,2 40,0 0,0 0,0 40,0 0,0 0,0 1624,4 49,9 49,9 4,6 0,0 155,3 0,0 173,9 77,0 96,9 0,0 0,0 Virrat Virrat 458,6 29,3 62,4 0,6 0,0 Ähtäri Ähtäri 189,9 9,9 9,9 0,0 0,0 Ikaalinen Ikaalinen /Jämijärvi 1736,3 121,9 81,7 40,2 412,6 48,0 29,4 0,0 35.2 Vanajaveden-Pyhäjärven alue 35.28 Tarpianjoen valuma-alue 35.288 Kolkanjoen-Kokonjoen va Hanhisuo 35.4 Ähtärin ja Pihlajaveden reitin valuma-alue 35.41 Tarjanneveden alue 35.416 Havanganjärven va Pihtineva 35.416 Havanganjärven va Korteneva 35.45 Vermasjärven valuma-alue 35.453 Uskalinjoen va 35.453 Uskalinjoen va Sarvanneva Kokkoneva 35.48 Pihlajaveden reitin valuma-alue 35.485 Kivikeropuron va Riihi Peuraneva 35.486 Hietasenpuron va Riihi Peuraneva 35.5 Ikaalisten reitin valuma-alue 35.52 Kyrösjärven alue 35.522 Mylly- Kartunjoen va 35.522 Mylly- Kartunjoen va Vuorenpään-Vatilähteenneva Lauttaneva-Haukkaneva 35.53 Parkanonjärven alue 35.534 Kankarinjärven a 35.535 Vuorijoen va 35.535 Vuorijoen va 35.535 Vuorijoen va 35.536 Vääräjoen va 35.537 Naarmijärven va 35.538 Nerkoonjärven va 35.538 Nerkoonjärven va 35.538 Nerkoonjärven va 35.538 Nerkoonjärven va 35.538 Nerkoonjärven va 35.538 Nerkoonjärven va 35.538 Nerkoonjärven va 35.539 Haukkaluoman va Sydänmaanneva / Pirttineva Nivusneva Latikkaneva Ristineva Sydänmaanneva Halikkoneva Talasneva Kotoneva-Kiimaneva Kirjasneva Hirvineva Aitoneva Aitoneva, koealue siirtolevitys Aitoneva, koealue massansiirto Iso Hakoneva, Vähä Hakoneva 35.54 Jämijärven valuma-alue 35.542 Jämijärven a 35.544 Kivijoen - Jämijoen va 35.545 Koikonojan va 35.547 Palojoen va 35.547 Palojoen va Vuorenpään-Vatilähteenneva Hirvikeidas Viheräperä Saarikeidas Jämiänkeidas 35.55 Kovesjoen valuma-alue 35.555 Kuusijoen va Tuotannossa Levossa Valmistelussa Urjala Virrat Virrat Kihniö Parkano Parkano Parkano Kihniö Kihniö Kihniö Kihniö Kihniö Kihniö Kihniö Kihniö Kihniö Kihniö 40,0 0,6 20,3 10,0 100,7 82,2 9,8 16,2 24,0 35,6 54,7 28,6 18,6 13,9 21,6 692,0 18,8 90,6 59,0 86,6 437,0 0,0 0,0 Ikaalinen Kankaanpää Kankaanpää Jämijärvi Kankaanpää 0,0 Jämijärvi 35,7 35,7 0,0 Saarikeidas 35.56 Kuivasjärven valuma-alue 35.561 Kuivasjärven lähialue 35.563 Vatajanjoen va 35.563 Vatajanjoen va 35.563 Vatajanjoen va 35.564 Vääräjoen va 35.564 Vääräjoen va 0,0 Parkano Parkano Parkano Karvia Kihniö Parkano 333,0 72,7 34,7 153,2 72,4 48,0 Nivusneva Sompaneva / Veteläsuo Sompaneva Alkkia Sydänmaanneva Sydänmaan / Nokilammenneva 35.57 Aurejärven valuma-alue 35.574 Sammatinjoen va 35.574 Sammatinjoen va 35.577 Iso-Tervajärven va 35.578 Vähä Mustajärven va Lylyneva,Saarineva,Mustikkaneva Iso Hakoneva, Vähä Hakoneva Talasneva Nimetönneva-Sammakkolamminneva Parkano Kihniö Ylöjärvi Virrat 47,5 14,6 79,0 Punkalaidun 38,2 38,2 Punkalaidun Punkalaidun 319,7 241,9 77,8 141,1 35.9 Loimijoen valuma-alue 35.94 Punkalaitumenjoen valuma-alue 35.942 Punkalaitumenjoen keski va Isosuo 35.95 Kourajoen valuma-alue 35.952 Palojoen va 35.952 Palojoen va 20,0 28,0 Isosuo Arkkuinsuo,Vihalaidansuo 84,0 84,0 0,0 0,0 0,0 24 Kokemäenjoki on eräs kuormitetuimmista joista Suomessa. Nykyään teollisuuden ja jätevedenpuhdistamoiden vesistökuormitus on vähäinen verrattuna maatalouden hajakuormitukseen. Satakunnan vesien toimenpideohjelman mukaan Kokemäenjoen vesistöalueen viljelymailta huuhtoutuu fosforia vesistöön vuosittain noin 337 t ja typpeä 9 630 t. Kokemäenjoen alaosan ja Loimijoen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on noin 65 % ja typpikuormituksesta noin 54 %. Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia eri valuma-alueilla on arvioitu käyttäen Kokemäenjoen vesistöalueen virtaamahavaintopaikkojen keskivaluntoja ja eri valuma-alueiden pinta-aloja sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2014 vesistökuormitustietoja. Vuonna 2014 keskivalunnat vaihtelivat Kokemäenjoen vesistöalueella välillä 4,86 – 8,73 l/s*km2. Suurimmat valunnat olivat Keuruun reitin valuma-alueella Vilppulankoskella. Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Kokemäenjoen vesistöalueelle oli vuonna 2014 kiintoaineen osalta noin 121 t, typen 18,4 t ja fosforin 0,5 t sekä kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttokuormitus oli noin 750 t O2. Kuormitukset olivat huomattavasti edellisvuotta pienemmät, johtuen pääosin tuotantoalan vähentymisestä. Kokemäenjoen vesistöalueella Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttama teoreettinen kiintoaineen lisäys oli 0,02 mg/l, typen 3,4 µg/l ja fosforin 0,10 µg/l vuonna 2014. Kemiallisen hapenkulutuksen teoreettinen bruttolisäys oli 0,14 mg O 2/l (taulukko 11). Pirkanmaan alueen 2. jakovaiheen valuma-alueista keskivirtaamatilanteessa kuivausvesien suurimmat vesistökuormitusvaikutukset olivat Kuivasjärven valuma-alueella (kiintoaine 0,4 mg/l, Kok-N 47 µg/l ja Kok-P 0,9 µg/l sekä kemiallisen hapenkulutuksen bruttolisäys CODMn 2,3 mg/l O2). Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset vuoden 2014 keskivirtaamatilanteessa olivat Ähtärin Riihi-Peurasuolla kohdistuen pieneen Hietasenpuroon (kiintoaine 0,36 mg/l, Kok-N 68 µg/l ja Kok-P 1,5 µg/l sekä CODMn 2,5 mg/l O2). Samaa tasoa olivat myös Punkalaitumen Isosuon Palojokeen kohdistuvat kuormitusvaikutukset. 25 Taulukko 11 Vapon Kokemäenjoen vesistöalueen Pirkanmaan ELY-keskuksen alueen turvetuotannon kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset vuonna 2014. Pitoisuusvaikutus, netto Vesistöalue Suo Kunta 35 Kokemäenjoen vesistöalue 35.2 Vanajaveden-Pyhäjärven alue 35.28 Tarpianjoen valuma-alue 35.288 Kolkanjoen-Kokonjoen va Hanhisuo 35.4 Ähtärin ja Pihlajaveden reitin valuma-alue 35.41 Tarjanneveden alue 35.416 Havanganjärven va Pihtineva 35.416 Havanganjärven va Korteneva 35.45 Vermasjärven valuma-alue 35.453 Uskalinjoen va 35.453 Uskalinjoen va Sarvanneva Kokkoneva 35.48 Pihlajaveden reitin valuma-alue 35.485 Kivikeropuron va Riihi Peuraneva 35.486 Hietasenpuron va Riihi Peuraneva 35.5 Ikaalisten reitin valuma-alue 35.52 Kyrösjärven alue 35.522 Mylly-Kartunjoen va 35.522 Mylly-Kartunjoen va Vuorenpään-Vatilähteenneva Lautta-Haukkaneva CODMn Kiintoaine brutto mg/l mg/l Kok-N µg/l Kok-P µg/l 0,14 0,02 3,4 0,10 0,002 0,001 0,1 0,001 0,02 0,05 0,03 1,7 Urjala 0,29 0,22 10,4 0,11 Virrat Virrat 0,31 0,01 0,40 0,23 0,05 0,001 0,0 0,05 6,9 0,1 0,0 4,1 0,21 0,01 0,0 0,33 Virrat Virrat 0,76 0,65 0,75 0,31 0,23 0,34 20,9 14,5 23,8 1,01 0,89 0,96 Ähtäri Ähtäri 0,37 0,52 2,52 0,10 0,08 0,36 8,5 14,2 68,3 0,27 0,31 1,50 0,49 0,03 Ikaalinen 1,03 Ikaalinen /Jämijärvi 0,10 0,08 0,01 0,15 0,11 10,6 0,5 18,6 1,2 0,30 0,01 0,40 0,12 Kihniö Parkano Parkano Parkano Kihniö Kihniö Kihniö Kihniö Kihniö Kihniö Kihniö Kihniö Kihniö Kihniö 0,36 0,08 0,25 0,04 0,74 2,52 0,17 0,12 0,11 0,31 0,51 0,25 0,07 0,01 0,40 0,05 0,01 0,01 0,04 0,02 0,64 0,02 0,01 0,02 0,06 0,03 0,03 0,01 0,01 0,08 6,9 1,4 3,7 0,9 10,0 62,0 4,5 1,3 3,0 8,3 8,2 3,2 2,6 0,5 7,0 0,20 0,08 0,48 0,06 -0,11 1,06 0,10 0,10 0,06 0,32 0,20 0,11 0,05 0,00 0,16 Ikaalinen Kankaanpää Kankaanpää Jämijärvi Kankaanpää 1,14 0,01 1,04 1,42 0,58 2,72 0,22 0,01 0,04 0,47 0,51 0,23 30,1 0,2 35,9 35,1 14,6 64,8 0,82 0,01 0,18 2,00 0,76 1,93 35.53 Parkanonjärven alue 35.534 Kankarinjärven a 35.535 Vuorijoen va 35.535 Vuorijoen va 35.535 Vuorijoen va 35.536 Vääräjoen va 35.537 Naarmijärven va 35.538 Nerkoonjärven va 35.538 Nerkoonjärven va 35.538 Nerkoonjärven va 35.538 Nerkoonjärven va 35.538 Nerkoonjärven va 35.538 Nerkoonjärven va 35.538 Nerkoonjärven va 35.539 Haukkaluoman va Sydänmaanneva / Pirttineva Nivusneva Latikkaneva Ristineva Sydänmaanneva Halikkoneva Talasneva Kotoneva-Kiimaneva Kirjasneva Hirvineva Aitoneva Aitoneva, koealue siirtolevitys Aitoneva, koealue massansiirto Iso Hakoneva, Vähä Hakoneva 35.54 Jämijärven valuma-alue 35.542 Jämijärven a 35.544 Kivijoen - Jämijoen va 35.545 Koikonojan va 35.547 Palojoen va 35.547 Palojoen va Vuorenpään-Vatilähteenneva Hirvikeidas Viheräperä Saarikeidas Jämiänkeidas 35.55 Kovesjoen valuma-alue 35.555 Kuusijoen va Saarikeidas Jämijärvi 0,09 0,30 0,04 0,14 3,5 11,4 0,19 0,63 35.56 Kuivasjärven valuma-alue 35.561 Kuivasjärven lähialue 35.563 Vatajanjoen va 35.563 Vatajanjoen va 35.563 Vatajanjoen va 35.564 Vääräjoen va 35.564 Vääräjoen va Nivusneva Sompaneva / Veteläsuo Sompaneva Alkkia Sydänmaanneva Sydänmaan / Nokilammenneva Parkano Parkano Parkano Karvia Kihniö Parkano 2,25 0,60 0,21 1,24 1,11 0,35 0,83 0,40 0,04 0,05 0,25 0,27 0,10 0,12 46,9 4,7 3,9 40,3 24,4 11,6 9,8 0,89 0,17 0,16 0,68 0,28 0,24 0,25 35.57 Aurejärven valuma-alue 35.574 Sammatinjoen va 35.574 Sammatinjoen va 35.577 Iso-Tervajärven va 35.578 Vähä Mustajärven va Lylyneva,Saarineva,Mustikkaneva Parkano Iso Hakoneva, Vähä Hakoneva Kihniö Talasneva Ylöjärvi Nimetönneva Virrat 0,57 0,76 0,62 1,50 1,99 0,05 0,09 0,16 0,15 0,02 11,2 11,9 16,6 33,3 34,8 0,46 0,34 0,30 0,98 2,24 Punkalaidun 0,07 0,08 0,01 0,01 1,4 1,6 0,06 0,07 Punkalaidun Punkalaidun 1,02 2,19 0,51 0,22 0,46 0,14 27,9 59,0 15,2 1,2 2,52 0,63 35.9 Loimijoen valuma-alue 35.94 Punkalaitumenjoen valuma-alue 35.942 Punkalaitumenjoen keski. va Isosuo 35.95 Kourajoen valuma-alue 35.952 Palojoen va 35.952 Palojoen va Isosuo Arkkuinsuo,Vihalaidansuo 8.1 Vanajaveden ja Pyhäjärven alue 8.1.1 Hanhisuo (Urjala) Vapo Oy on ostanut Hanhisuon Kasvuturve Keskimaa Oy:ltä Hanhisuon turvetuotantoalueen 2014. Hanhisuolla on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa (LSSAVI/429/04.08/2010). Vapo ja Hanhisuon Kasvuturve Keskimaa Oy 26 hakivat ympäristöluvan määräyksien muutosta 2014, josta Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto antoi päätöksen 31.3.2014 (LSSAVI/6/04.08/2014). Hanhisuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Vanajaveden ja Pyhäjärven alueen Tarpianjoen Kolkan-Kokonjoen valuma-alueella (35.288). Hanhisuo on vanhaa turvetuotantoaluetta ja ojitettu ensi kerran turvetuotantoon jo vuonna 1917. Vuonna 2014 Hanhisuolla oli tuotantoa 40 ha alalla. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on perustaso, mutta uuden ympäristöluvan mukaan se tulee olemaan pintavalutus. Kuivatusvedet purkautuvat Haarajoen kautta Kokonjoen ja Kolkanjoen kautta Rutajärveen. Vesistötarkkailua tehtiin vuonna 2014 Haarajoesta kuivatusvesien purkuojan yläja alapuolelta sekä purkuojasta. Haarajoen vesi oli vuonna 2014 runsasravinteista, sameaa sekä COD Mn-arvon ja väriluvun perusteella varsin humuspitoista (taulukko 12). Hanhisuon valumavesissä oli erittäin runsaasti typpeä ja fosforia sekä humusta. Haarajoen vedenlaadun perusteella Hanhisuon kuivatusvedet kohottivat vuonna 2014 Haarajoen typen ja humuksen pitoisuuksia. Sen sijaan Haarajoen korkeiden fosfori- ja kiintoainepitoisuuksien alkuperä on Hanhisuon purkukohdan yläpuolisella Haarajoen valuma-alueella. Hanhisuolla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (4 kpl) perusteella laskeutusaltaalta purkautuvan veden pitoisuudet olivat keskimäärin kiintoaineen osalta 45 mg/l, Kok.N 3 100 µg/l, Kok.P 83 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 96 mg/l O2. Hanhisuon kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset KokonKolkanjokeen olivat vuonna 2014 vähäisiä (Kok-P 0,1 µg/l, Kok-N 10 µg/l ja kiintoaine 0,2 mg/l sekä CODMn, brutto 0,3 mg/l). Taulukko 12. Hanhisuon vesistöhavaintopaikkojen veden laatu vuonna 2014. Havaintopaikka pH Hanhisuo yp (Haarajoki) 17.7.2014 7,0 18.9.2014 7,3 29.9.2014 6,6 Keskiarvo 2014 7,0 Hanhisuo ap (Haarajoki) 17.7.2014 7,1 18.9.2014 7,3 29.9.2014 6,5 Keskiarvo 2014 7,0 Hanhisuo, valumavesi oja 17.7.2014 6,7 18.9.2014 6,2 Kiintoaine mg/l Sameus FTU Sähkönjohtok. mS/m KOKN µg/l NH4N µg/l 36,0 21,0 20,0 25,7 62,0 37,0 36,0 45,0 11,6 16,5 10,7 12,9 1600 1300 2500 1800 40 57 59 52 170 130 120 140 36 32 60 43 17,0 16,0 16,0 16,3 28,0 25,0 32,0 28,3 12,8 14,3 10,7 12,6 1600 1800 3000 2133 84 120 120 108 130 100 99 110 49 44 71 55 8,0 10,0 11,0 15,5 1500 2600 84 1200 120 59 60 89 8.2 Ähtärin ja Pihlajaveden reitti 8.2.1 Kokkoneva ja Sarvanneva (Virrat) KOK- COD P Mn µg/l mg/l O2 Kokkoneva-Sarvannevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristöluvat (Kokkoneva päätös 86/2009/4, Sarvanneva, päätös 87/2009/4). Vapo Oy haki Sarvannevan ympäristölupaan muutosta ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto antoi asiasta päätöksen 19.8.2010 (LSSAVI/336/04.08/2010). Kokko-Sarvannevan tuotantoalue sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Vermasjärven Uskalinjoen valuma-alueella (35.453). 27 Kokkonevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1983 ja tuotanto 1986. Kokkonevalla tuotannossa vuonna 2014 oli 96,9 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen kosteikko 95 ha alalla ja perustaso 4,8 ha alalla. Kuivatusvedet purkautuvat Äijännevanojaa pitkin Uskalinjokeen ja edelleen Vermasjärveen. Sarvannevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1979 ja tuotanto 1982. Sarvanevalla tuotannossa vuonna 2014 oli 77,0 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on kosteikko/kasvillisuuskenttä 66,9 ha alalla sekä perustaso virtaamansäädöllä 10,9 ha alalla. Kuivatusvedet purkautuvat kolmea laskuojaa pitkin Uskalinjokeen. Kokkonevan tuotantoalueen vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Uskalinjoessa Kokkonevan tuotantoalueen kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella (Heiniluoma) sekä Äijännevanojassa, johon kuivatusvedet laskevat. Havaintopaikka on myös Kokkonevan kuivatusvesien purkukohdan alapuolella (Uskali), joka on samalla Sarvannevan purkukohdan yläpuolinen havaintopaikka. Sarvannevan kuivatusvesien purkukohdan alapuolella on yksi havaintopaikka (Koskela) ja lisäksi Vermasjärvellä sijaitsee kaksi järvihavaintopaikkaa. Uskalinjoki on pieni joki (leveys 2-3 m), jonka virtaama on yleensä varsin vähäinen. Heiniluomassa, Kokkonevan turvetuotannon kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella, vedenlaatu on ollut vuosina 1999–2013 varsin heikko. Fosforia ja rautaa on ollut vedessä runsaasti. Myös humusainepitoisuudet ovat olleet erittäin korkeita ja siitä johtuen veden väri on hyvin tummaa ja hyvin hapanta (taulukko 13). Vuonna 2014 Heiniluoman vesi oli laadullisesti jopa aiempiin vuosiin nähden erittäin heikkoa, sillä vedessä oli fosforia ja rautaa sekä humusta erittäin runsaasti. Erityisen heikkoa vedenlaatu oli elokuussa 2014. Myös aiempina vuosina Heiniluoman vedenlaatu on ollut erityisen heikkoa juuri elokuun näytekierroksilla. Heiniluoman havaintopaikasta vajaan kilometrin päähän alajuoksulle laskevan Äijännevanojan vedet koostuvat Kokkonevan kuivatusvesistä ja Äijännevan taajaman sekä alueen viljelymaiden vesistä. Äijännevanojan veden laatu on ollut erittäin heikko. Vedessä on ollut erittäin runsaasti ravinteita ja rautaa sekä humusaineita (taulukko 13). Kokonaisfosforista fosfaattifosforin osuus on suuri, mikä johtuu taajaman ja maatalouden kuormitusvaikutuksista, sillä turvetuotantoalueilta fosfaattifosforia tulee vähän. Äijännevanojan ammoniumtyppipitoisuudet ovat olleet erittäin korkeita ja osa niistä on peräisin Kokkonevan turvetuotannon kuivatusvesistä, mutta suurin osa taajaman jätevesistä. Vuonna 2014 Äijännevanojassa veden laatu oli erittäin heikko, vaikkakin hieman aiempien vuosia parempaa. Uskalinjoen vedenlaadussa suurin muutos tapahtuu Äijännevanojan purkukohdan jälkeen (Uskali). Uskalinjoen Äijännevanojan yläpuolisen ja alapuolisen havaintopaikan välille ei tule suuria ojia, joten pitoisuusmuutokset välillä Heinäluoma-Uskali johtuvat lähinnä Äijännevanojan kautta tulevista vesistä. Äijännevanojan vedet ovat lisänneet vuosien 1999–2013 keskimääräisten tuloksien mukaan Uskalinjoen kokonaisfosforipitoisuuksia noin 32 µg/l ja kokonaistyppipitoisuuksia noin 270 µg/l. Äijännevanojan kautta (Kokkonevalta) tulee väriluvun ja CODMn-arvon perusteella myös humusaineita, mutta jo Heiniluomassa humuspitoisuudet ovat niin korkeita, etteivät kuivatusvesien humuspitoisuudet lisää Uskalinjoen veden humusainepitoisuuksia. Sarvannevan kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella sijaitsee Uskalin talon luona vedenlaadun havaintopaikka ja myös purkuojan alapuolella Koskelan talon luona on havaintopaikka. Uskalinjoen vedenlaatu ei oleellisesti muutu Sarvannevan kuivatusvesien vaikutuksesta alajuoksulla (taulukko 13). Vuonna 2014 Uskalinjoen Sarvannevan yläpuolisen havaintopaikan veden laatu oli tarkkailujakson 1999–2013 keskimääräisiin ainepitoisuuksiin nähden heikompaa, sillä rautaa ja fosforia oli aiempaa enemmän. Uska- 28 linjoen vedenlaatu oli vuonna 2014 parempaa Sarvannevan purkuojan alapuolella kuin yläpuolella, joten Sarvannevan kuivatusvesien vaikutuksia ei olut havaittavissa. Taulukko 13 Kokko-Sarvannevan tuotantoalueen havaintopaikkojen keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014. Havaintopaikka pH KiintoVäriSaaine luku meus mg/l mg/l Pt FTU Uskalinjoki, Heiniluoma, Kokkonevan yp.1999-2013 keskiarvo n = 39 5,2 7,6 401 9,4 minimi 4,4 <1 195 1,0 maksimi 6,6 27,0 1400 70,2 10.6.2014 5,1 2,0 300 1,4 19.8.2014 6,0 40,0 900 65,0 18.9.2014 5,6 12,0 460 6,5 keskiarvo 2014 5,6 18,0 553 24,3 Äijännevanoja, Kokkonevan purku 1999-2013 keskiarvo n = 39 6,5 18,7 328 22,6 minimi 5,5 0,9 150 4,1 maksimi 7,4 120,0 560 170,0 10.6.2014 6,5 25,0 360 8,1 19.8.2014 7,4 12,0 385 20,0 18.9.2014 7,4 19,0 300 23,0 keskiarvo 2014 7,1 18,7 348 17,0 Uskalinjoki, Uskali, Sarvanevan yp. 1999-2013 keskiarvo n = 39 5,9 11,3 378 13,3 minimi 4,8 0,4 195 2,8 maksimi 7,2 43,5 1000 56 10.6.2014 6,0 12,0 330 5,0 19.8.2014 6,8 9,9 770 33,0 18.9.2014 6,7 12,0 420 12,0 keskiarvo 2014 6,5 11,3 507 16,7 Uskalinjoki, Koskela, Sarvanevan ap. 1999-2013 keskiarvo n = 39 6,0 12,4 356 14,7 minimi 5,0 3,1 195 3,5 maksimi 7,0 55,0 900 49,8 10.6.2014 6,0 9,5 330 4,8 19.8.2014 6,7 12,0 300 17,0 18.9.2014 6,7 12,0 390 12,0 keskiarvo 2014 6,5 11,2 340 11,3 Sähkönjohtok. mS/m KOKN µg/l NH4N µg/l NO3N µg/l KOKP µg/l PO4P µg/l 4,0 2,8 8,2 3,4 5,9 3,4 4,2 1071 690 3400 940 2100 1000 1347 121 <5 1200 31 <5 130 44 13 260 <5 <5 <5 <5 100 31 530 44 470 120 211 9,9 4,5 23,1 8,1 14,3 14,9 12,4 2199 830 7400 1100 1700 1500 1433 662 44 5200 291 <5 3000 180 8 180 8 5,4 3,1 15,2 4,7 8,5 6,0 6,4 1342 780 4100 1300 1700 1200 1400 160 <5 380 161 <5 2100 41 <5 41 <5 5,5 3,4 10,2 4,3 5,3 5,9 5,2 1363 810 5300 1200 1200 1100 1167 112 <5 370 221 <5 3400 <5 <5 <5 <5 100 100 313 71 1300 270 290 240 267 150 17 570 132 43 450 100 320 150 190 56 13 190 125 39 450 32 170 130 111 160 160 110 110 45 6 150 45 45 FE µg/l COD Mn mg/l O2 4038 1060 22000 2000 20000 5000 9000 53 35 92 48 100 55 68 7947 1430 150000 3100 5200 4300 4200 48 28 85 54 55 40 50 4040 1410 13000 2600 11000 5400 6333 49 33 67 48 68 49 55 3999 1490 15000 2300 6200 4900 4467 45 32 69 46 49 43 46 Kokko-Sarvannevan kuivatusvesissä on hyvin runsaasti fosforia, mutta vaikutukset peittyvät täysin Uskalinjoen valuma-alueen voimakkaaseen taajaman hajakuormitukseen. Kuivatusvesien ainepitoisuudet olivat pääosin kaikilta osina alhaisempia kuin Heiniluoman ja Äijännevanojan, joten Uskalinjoen vedenlaatu ei heikentynyt lainkaan kuivatusvesistä (kuvat 5-6). 29 Kuva 5 Uskalinjoen kokonaisfosforipitoisuudet Sarvannevan ylä- ja alapuolella 1999-2014. Kuva 6 Uskalinjoen kokonaistyppipitoisuudet Sarvannevan ylä- ja alapuolella 1999-2014. Kokkonevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (4 kpl) perusteella Kokkonevan kosteikolta purkautuvan veden pitoisuudet olivat keskimäärin kiintoaineen osalta 13,9 mg/l, Kok.N 1 175 µg/l, Kok.P 70 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 39 mg/l O2. Sarvannevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (4 kpl) perusteella Sarvannevan laskuojan 7 kosteikolta purkautuvan veden pitoisuudet olivat keskimäärin kiintoaineen osalta 11 mg/l, Kok.N 1200 µg/l, Kok.P 89 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen CODMn-arvo oli 40 mg/l O2. Kokko-Sarvannevan kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset Uskalinjokeen olivat vuonna 2014 suhteellisen vähäisiä (Kok-P 1,8 µg/l, Kok-N 38 µg/l ja kiintoaine 0,6 mg/l sekä CODMn, brutto 1,4 mg/l) Uskalinjoen veden korkeisiin ainepitoisuuksiin nähden. Vermasjärvi on suuri (362 ha) ja matala (keskisyvyys 3,7 m), suurimman syvyyden ollessa 14 metriä. Uskalinjoen vedet laskevat Vermasjärven Pohjoisselälle, josta vedet virtaavat edelleen Viinaselälle. Pohjoisselkä on voimakkaasti rehevöitynyt, matala ja ruohottunut happiongelmista kärsivä vesialue. 30 Uskalinjoen heikko veden laatu näkyy myös Vermasjärven Pohjoisselän vedessä. Pohjoisselän pintavesi on ollut väriltään ruskeaa ja ravinnepitoista (taulukko 14). Vesi on ollut myös hapanta, rautapitoista sekä väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella humuspitoista. Vesialueen rehevyyttä kuvastaa ravinteiden lisäksi erittäin runsas levätuotanto (aklorofylli). Lopputalvisin Pohjoisselällä on esiintynyt usein hapen puutetta pintavesissäkin. Vuonna 2014 Pohjoisselän vesi oli yhtä heikkoa kuin aiempinakin vuosina, vaikka fosforia oli aiempaa jonkin verran vähemmän. Helmikuussa 2014 happi oli loppunut kokonaan pohjasta ja välivedessäkin sitä oli hyvin vähän. Syyskuun alussa 2014 happitilanne oli välttävä pohjan tuntumassa ja pintavedessä hyvä ilmeisesti runsaasta levätuotannosta johtuen. Vermasjärven Viinaselälle tulee vesiä Pohjoisselän lisäksi Vermasjärven eteläosasta. Vermasjärven Viinaselän havaintopaikan vedenlaatu on ollut parempi kuin Pohjoisselän, mutta ravinnetaso on sielläkin ollut reheville vesille tyypillinen (taulukko 14). Vuonna 2014 Viinaselän vedessä oli hieman aiempaa vähemmän fosforia, mutta muuten mitään merkittäviä muutoksia vedenlaadussa ei ollut tapahtunut. Myös Viinaselän pohjanläheisistä vesikerroksista happi oli loppunut sekä talvella että kesällä 2014. Välivedessä että pintavedessä happea oli kuitenkin tyydyttävästi. Taulukko 14 Kokkonevan ja Sarvannevan tuotantoalueiden Vermasjärven havaintopaikkojen keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014. HavaintoHapen pH Kiinto- Väripaikka kyll. aine luku 1m % mg/l mg/l Pt Vermasjärvi, Viinaselkä 1999-2013 keskiarvo n = 30 60 6,3 3,7 175 minimi 3 5,6 <1 85 maksimi 103 6,9 8,2 320 17.2.2014 56 5,8 < 1 200 1.9.2014 72 6,5 4,2 270 Vermasjärvi, Pohjasselkä 1999-2013 keskiarvo n = 30 47 6,1 4,7 233 minimi 0 5,5 1,3 90 maksimi 109 6,8 12 390 17.2.2014 54 5,6 1,7 260 1.9.2014 82 6,5 10,0 270 8.2.2 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4meus johtok. N N N P P FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 3,5 1,3 9,6 2,2 3,4 4,5 3,5 6,1 4,6 4,0 916 630 1500 1200 740 22 3 88 3 <5 9 7 <5 5,8 2,1 16 3,2 4,5 4,8 3,3 8,3 5,4 3,7 1066 790 1700 1400 980 28 <5 99 3 <5 13 7 <5 44 25 71 32 35 84 33 300 37 66 4 <5 <5 <2 7 <2 23 5 FE a-kloro- COD fylli Mn µg/l µg/l mg/l O 2 1595 850 2890 1200 1600 38,0 10,2 180,0 2656 1030 6440 1400 1700 38,1 9,4 78,9 13,0 43,0 26 18 37 30 22 34 20 59 41 27 Korteneva (Virrat) Etelä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle ympäristöluvan Kortenevan turvetuotantoon 19.4.2010 (päätös dnro ESAVI/393/04.08/2010). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 19.8.2011 (Nro 11/0208/1). VHO:n päätöksestä valitettiin Korkeimpaan hallintooikeuteen, joka ratkaisi asian 19.10.2012 antamallaan päätöksellä (Dnro 2809/1/11). Korteneva sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Tarjanneveden alueen Havanganjärven valuma-alueella (35.416). Kortenevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1972 ja tuotanto 1974. Tuotanto on lopetettu ja alue myyty vuonna 2012. Viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 30,0 ha, jolla tehdään jälkitarkkailua. Vesien käsittelymenetelmänä on perustaso virtaamansäädöllä. Alueen vedet purkautuvat Ylä-Havankaan ja edelleen Havankaojaa pitkin Havankajärveen. Kortenevan tuotantoalueen vesistötarkkailuhavaintopaikka sijaitsee matalassa (max, syv. 3 m) Ylä-Havanka -järvessä (118 ha). Ylä-Havanka on korkeiden ravinne- ja aklorofyllipitoisuuden perusteella rehevä. Rehevyyttä kuvaavat myös lopputalviset hap- 31 pivajeet. Vedessä on kohtalaisen runsaasti humusaineita ja rautaa (taulukko 150). Vuonna 2014 Ylä-Havankan veden laatu oli samanlaista kuin aiemmin, eikä tuotannon loppuminen ole näkynyt vedenlaadussa. Kortenevalla suoritettiin lähtevistä vesistä tarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (6 kpl) perusteella Kortenevalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 10,8 mg/l, Kok.N 1 200 µg/l, Kok.P 117 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 56 mg/l O2. Kortenevan kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset Havankajärven valuma-alueelle olivat vuonna 2014 vähäisiä (Kok-P 0,3 µg/l, Kok-N 4 µg/l ja kiintoaine 0,05 mg/l). Taulukko 15 Ylä-Havanka -järven vedenlaatu 2005 - 2014. HavaintoHapen paikka kyll. 1m % Ylä-Havanka 2005-2013 10.8.2005 83 22.3.2007 34 31.7.2007 82 19.3.2008 23 4.9.2008 86 26.3.2009 34 3.9.2009 91 16.8.2010 72 9.3.2011 18 22.8.2011 73 6.3.2012 32 23.7.2012 74 6.3.2013 41 20.8.2013 85 17.2.2014 31 3.9.2014 81 keskiarvo 2005-2014 59 8.2.3 pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 5,9 4,9 6,1 5,1 5,9 5,5 6,4 6,3 5,6 5,9 5,0 5,5 5,2 6,0 5,2 6,1 5,7 2,7 <1 2,4 <1 4,2 <1 2,7 3,5 <1 8,0 0,2 7,4 <1 6,0 <1 5,5 4,3 220 260 165 275 180 150 30 150 275 225 275 225 400 200 240 360 227 3,8 1,4 1,7 1,5 4,5 1,0 1,5 2,8 0,7 2,2 1,0 1,9 0,9 1,8 1,5 1,6 1,9 2,7 3,7 2,7 3,5 2,5 4,0 2,4 3,1 4,1 2,7 3,5 2,3 3,1 2,4 3,6 2,8 3,1 770 970 600 980 720 1100 670 630 800 850 970 780 950 720 880 720 819 <5 <5 54 <5 11 <5 10 8 <5 <5 8 <5 11 <5 8 <5 8 15 <5 <5 37 24 37 21 37 35 28 32 33 46 26 46 25 30 25 34 32 <2 2000 1570 < 2 1280 1900 5 1500 2800 3 1200 5 2100 3000 4 2400 1800 <2 1800 2000 3 1600 1300 3 1300 4 1847 24,1 19,0 16,0 9,2 11,1 13,1 14,6 18,3 21,0 16,3 33 46 25 42 29 36 21 26 41 29 47 40 47 22 38 28 34 Pihtineva (Virrat) Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle ympäristöluvan Pihtinevan turvetuotantoon 2.2.2007 (päätös nro 6/2007/4, dnro LSY-2004-Y-417) sekä Pihtinevan turvetuotantoalueen lohkon 1 turvetuotantoon 9.11.2007 (päätös nro 126/2007/4, dnro LSY-2004-Y-145). Pihtineva sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Tarjanneveden alueen Havanganjärven valuma-alueella (35.416). Pihtinevan turvetuotantoalue on kunnostusojitettu ja tuotanto alkoi 1996. Alue siirtyi Vapon omistukseen vuonna 2004. Tuotannossa oli 49,9 ha vuonna 2014 ja viimeisen viiden vuoden aikana on poistunut 59,1 ha ala. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Pihtinevan kuivatusvedet johdetaan 100 ha suuruiselle ojittamattomalle Isosuolle. Isosuon vesistöreitti jatkuu Kytöojan kautta Luomanojaan ja edelleen Havanganjärveen. Isosuon kautta ei käytännössä kuormitusta pääse eteenpäin, vaan se pidättyy suolle. Pihtinevan tuotantoalueen vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Koronluomassa ja vuodesta 2011 alkaen myös Kytöojassa ja Luomanojassa sekä Havanganjärvessä. Koronluoman vesi on ollut erittäin hapanta ja varsin fosforipitoista sekä väriluvun ja CODMn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 16). Kiintoainetta on vedessä vähän ja typpiyhdisteitä turvetuotannon alapuoliseksi havaintopaikaksi vähän. Vuonna 2014 Koronluoman vesi oli aiempien vuosien tapaan erittäin hapanta (pH 4,4–4,6). Koron- 32 luoman vedenlaatu oli vuonna 2014 aiempiin vuosiin nähden heikompaa, sillä typpeä, rautaa ja humusta oli enemmän. Kytöojan vesi on ollut vuosina 2011–2013 hapanta, tummaa ja humuspitoista (taulukko 16). Fosforia vedessä on ollut suhteellisen vähän ja typpeä suoperäiselle valumaalueelle vähän. Elokuussa 2014 Kytöoja oli kuiva ja muina kertoina veden laatu oli hieman aiempaa keskimääräistä parempaa, sillä ravinteita ja rauta oli vähemmän. Kytöojaa alempana purkureitillä sijaitsevan Luomanojan vesi on ollut vuosina 20112013 pääpiirteittäin samanlaista kuin Kytöojan, joskin humusta vedessä on ollut hieman enemmän. Vuonna 2014 Luomanojan vesi oli laadullisesti samanlaista kuin aiempinakin vuosina (taulukko 16). Havanganjärven vesi on ollut samanlaista kuin siihen laskevan Luomanojan. Havanganjärven vedessä kiintoainetta on suhteellisen vähän, mutta humuksesta johtuen vesi on väriltään ruskeaa (taulukko 17). Kesällä 2014 levätuotanto oli erittäin korkea. Pihtinevan kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset Havankajärven valuma-alueelle olivat vuonna 2014 luonnon taustahuuhtoumia vähäisempiä. Taulukko 16 Pihtinevan virtavesipisteiden vedenlaadut vuosina 2009 - 2014. Havaintopaikka pH Kiinto- Väriaine luku mg/l mg/l Pt Koronluoma 2009-2013 keskiarvo n=15 4,7 2,0 355 minimi 4,2 0,4 150 maksimi 6,5 6,5 550 12.6.2014 4,4 < 1 440 20.8.2014 4,6 1,8 600 15.9.2014 4,4 1,3 550 keskiarvo 2014 4,5 1,6 530 Kytöoja 2010-2013 keskiarvo n=12 5,8 4,8 248 minimi 4,4 1,0 150 maksimi 7,1 11,2 350 10.6.2014 5,3 < 1 275 19.8.2014 ei vettä 15.9.2014 6,1 3,1 200 keskiarvo 2014 5,7 1,2 238 Luomanoja 2011-2013 keskiarvo n=9 5,4 2,3 288 minimi 4,5 0,5 200 maksimi 6,4 4,4 350 keskiarvo 2014 5,4 2,7 279 10.6.2014 5,2 1,7 275 19.8.2014 5,8 6,7 225 15.9.2014 5,6 3,6 240 keskiarvo 2014 5,5 1,2 247 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD meus johtok. N N N P P Mn FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 1,4 0,7 2,9 0,5 1,3 1,0 0,9 4,8 2,3 27,6 3,0 3,1 3,3 3,1 791 460 1100 800 1000 1100 967 31 7 81 <5 <5 <5 6 <5 6 <5 5,0 0,4 25,0 0,6 3,9 2,4 8,9 2,5 881 640 1700 680 41 10 100 79 <5 180 1,8 1,2 2,7 2,6 610 645 1,8 0,9 2,9 1,9 1,0 2,7 1,3 1,7 3,3 2,6 3,9 3,3 2,6 3,4 3,0 3,0 739 600 870 736 720 840 690 750 36 18 68 18 47 40 35 9 4 21 34 15 94 21 16 6 36 4 4 28 25 26 20 36 27 11 <5 17 14 160 <5 160 <5 25 18 38 27 21 51 36 36 14 9 17 13 12 12 1611 290 2400 1300 2700 3400 2467 50 19 66 57 65 72 65 1847 870 3900 1300 35 26 59 40 1600 1450 28 34 1700 1000 2900 1867 1500 2500 1900 1967 42 30 61 44 42 42 40 41 33 Taulukko 17 Havanganjärven vedenlaatu vuonna 2011-2014. Havainto- Hapen paikka kyll. 1m % Havanganjärvi 22.8.2011 80 6.3.2012 71 23.7.2012 68 6.3.2013 66 22.8.2013 81 20.2.2014 78 4.8.2014 90 8.2.4 pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-klor. COD aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 6,3 5,5 5,9 5,9 6,4 5,8 6,6 3,6 0,3 3,3 1,4 <1 1,4 5,6 150 200 200 225 175 200 140 1,6 1,4 1,8 1,2 1,2 1,8 2,0 3,3 3,6 2,8 3,3 2,9 3,4 3,2 670 870 740 800 530 800 650 8 <5 31 <5 16 <5 6 <5 20 18 34 21 12 20 26 2 <2 <2 <2 900 1400 1200 1600 850 1200 670 17,8 10,7 10,5 32,1 21 31 31 31 20 33 19 Riihi-Peuraneva (Ähtäri/Keuruu/Virrat) Riihi-Peuranevalla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 61/03/1, dnro 2003-Y-35, myönnetty 28.11.2003). Riihi-Peuranevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1983 ja tuotanto 1996. Riihi-Peuranevalla oli vuonna 2014 tuotannossa 111,7 ha ja levossa 0,6 ha. Riihi-Peuraneva sijaitsee Ähtärin, Virrat ja Keuruun kuntien alueella ja kuuluu Kokemäenjoen vesistöalueen (35) Pihlajaveden reitin (35.48) ja Toisveden alueeseen (35.42). Riihi-Peuranevan kuivatusvedet purkautuvat osin Keski-Suomen ELY-keskuksen puolelle (62,4 ha alalta) purkuojien (kolme) kautta Hietasenpuron valuma-alueen (35.486) Hietasenpuroa pitkin Hankajärveen. Osin vedet laskevat Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen puolelle (20 ha alalta) purkuojia pitkin (kaksi) Luomanpuron valuma-alueen (35.429) Luomanpuroon ja Pakarinjokeen sekä osin Pirkanmaan ELY-keskuksen alueelle (29,3 ha alalta) purkuojia (kaksi) pitkin Kivikeronpuron valuma-alueen (35.485) Koikeropuron kautta Uurasjärveen. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat laskeutusaltaat ja virtaamansäätö Kivikeronpuroon ja Hietasenpuroon johdettavilla kuivatusvesillä. Luomanpuroon johdettavilla vesillä on ympärivuotinen pintavalutus. Vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Koikeropurossa, Hietasenpurossa ja Luomanpurossa. Luomanpuron ja Koikeropuron vedet ovat olleet erittäin happamia, fosforipitoisia ja väriltään tummanruskeita (taulukko 18). Humusaineita on ollut purojen vedessä runsaasti. Hietasenpuron vedenlaatu poikkeaa jonkin verran kahden muun purkureitin purojen vedenlaaduista. Hietasenpuron vesi on myös hapanta, mutta happea kuluttavaa orgaanista ainesta (CODMn) ja ravinteita siinä on ollut vähemmän kuin Luoman- ja Koikeronpurolla. Kiintoainetta on ollut kaikilla kuivatusvesien purkureiteillä hyvin vähän. Luoman-, Koikero- ja Hietasenpuron vesissä oli vuonna 2014 fosforia enemmän kuin vuosina 2004–2013 keskimäärin. Koikeropurossa myös typpeä oli aiempaa enemmän. 34 Taulukko 18 Riihi-Peuranevan havaintopaikkojen keskimääräisiä vedenlaatutietoja 2004 - 2014. Havaintopaikka pH Kiinto- Väriaine luku mg/l mg/l Pt Hietasenpuro 2004-2013 n = 29 5,7 2,7 195 minimi 4,5 0,8 55 maksimi 7,0 8,0 300 15.5.2014 5,1 3,1 220 19.8.2014 6,4 3,5 180 17.9.2014 6,3 2,8 170 keskiarvo 2014 5,9 3,1 190 Koikeropuro 2004-2013 n = 29 5,5 3,2 264 minimi 4,6 0,8 75 maksimi 7,1 16 500 15.5.2014 5,1 8,1 275 19.8.2014 6,1 2,7 350 17.9.2014 5,9 6,5 300 keskiarvo 2014 5,7 5,8 308 Luomanpuro 2004-2013 n = 29 5,2 3,0 244 minimi 4,2 0,2 120 maksimi 7,3 14 350 15.5.2014 4,6 6,0 250 19.8.2014 6,6 5,3 200 18.9.2014 6,3 3,3 220 keskiarvo 2014 5,8 4,9 223 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4meus johtok. N N N P P FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 1,4 0,7 3,6 1,3 1,5 0,9 1,2 2,3 1,9 3,1 2,2 2,2 2,2 2,2 527 190 800 650 440 440 510 32 4 89 22 <5 60 8 <5 8 <5 3,9 0,7 66,0 4,1 1,6 1,4 2,4 3,4 2,0 10,9 3,0 3,4 3,1 3,2 734 502 1290 960 1000 780 913 27 <5 110 48 <5 340 25 <5 25 <5 4,3 0,5 61,0 1,2 4,9 1,3 2,5 3,0 2,1 7,5 2,8 2,8 2,5 2,7 593 270 970 640 510 500 550 17 <5 39 20 <5 48 <5 <5 <5 <5 28 14 65 30 33 53 39 10 <2 23 37 18 92 37 110 61 69 10 4 22 32 17 73 35 82 48 55 12 5 24 9 9 36 36 22 22 FE COD Mn µg/l mg/l O 2 1089 480 1800 950 980 870 933 28 7 52 33 21 22 25 1410 840 2300 1400 1700 1300 1467 39 10 73 45 41 37 41 1522 760 2300 1100 2200 1500 1600 38 7,0 71 45 21 28 31 Riihi-Peuranevan tuotantoalueen osuus purkureittien purojen valuma-alueista on vähäinen (0,7 - 3,2 %) ja vesistövaikutukset jäävät lieviksi (taulukko 19). Teoreettisten laskelmien mukaan kuivatusvedet kohottivat vuonna 2014 alapuolisten purojen veden typpipitoisuuksia 14 - 68 µg/l. Purot laskevat suuriin järvi- ja jokivesiin, joissa vaikutukset eivät enää näy. Taulukko 19 Riihi-Peuranevan kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuusnousut v. 2014. Vesistöalue 35.429 Luomanpuron va 35.485 Kivikeropuron va 35.486 Hietasenpuron va 8.2.5 RiihiBrutto Pitoisuusvaikutus, netto Peuraneva CODMn Kiintoaine Kok- N Kok-P tuotantoala ha mg O2/l mg/l µg/l µg/l 20 29,3 62,4 0,94 0,52 2,52 0,14 0,08 0,36 25,6 14,2 68,3 0,56 0,31 1,50 Alastaipaleensuo (Ähtäri/Virrat) Alastaipaleensuolla on Etelä-Suomen aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa (päätös 81/2010/3, dnro ESAVI/380/04.08/2010, myönnetty 16.12.2010). Luvasta valitettiin ja Vaasan hallinto-oikeus kumosi (päätös 12/0256/1, annettu 5.9.2012) aluehallintoviraston päätöksen lohkojen 2 ja 3 osalta (Housuneva) palauttaen asian aluehallintovirastoon. Aluehallintovirasto antoi mahdollisuuden täydentää hakemusta, mutta hakija peruutti hakemuksen ja siten asian käsittely jätettiin sikseen (päätös 90/2013/1, Dnro LSSAVI/160/04.08/2012). Alastaipaleensuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 45 ha alalla lohkolla 1 (Kirnuneva) joulukuussa 2013 pintavalutuskentän valmistelulla ja laskeutusaltaan kaivuulla. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Alastaipaleensuo sijaitsee Ähtärin ja Virtojen kuntien alueella ja kuuluu Kokemäenjoen vesistöalueen Pihlajaveden reitin Toisveden alueen Matoluoman valuma-alueeseen (35.427). 35 Alastaipaleensuon kuivatusvedet johdetaan laskuoja 1 kautta Pahkalampeen, josta vedet kulkeutuvat reitille; Pahkapuro-Matoluoma-Metterinjärvi. Metterijärvi on osa Killinkosken reittiä, johon vedet tulevat Ähtärin kaupungin lähistön suurista järvistä. Vesistötarkkailupiste sijaitsee Matoluomassa. Havaintopaikalta on otettu ennakkotarkkailunäytteitä vuosina 2008–2009 ja joulukuussa 2013 ennen kuntoonpanon aloitusta sekä kuntoonpanovaiheen näytteitä vuonna 2013–2014. Matoluoman vesi on ollut hapanta, ravinteikasta ja väriltään tummanruskeaa (taulukko 19). Humusaineita ja rautaa on ollut vedessä kohtalaisen runsaasti. Matoluoman veden laadun vaihtelut ovat olleet suuria ennen kunnostusta ja myös sen aikana, joihin mahdolliset kuivatusvesien vaikutukset peittyvät. Alastaipaleensuon kuntoonpano ei ole kuitenkaan lisännyt Matoluoman veden ravinnepitoisuuksia. Alastaipaleensuolla suoritettiin pintavalutuksesta lähtevistä vesistä kuntoonpanovaiheen tarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (18 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 6,6 mg/l, Kok.N 1 246 µg/l, Kok.P 336 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 74 mg/l O2. Kokonaisfosforipitoisuus oli erittäin korkea ja myös fosfaattifosforia oli runsaasti (keskimäärin 233 µg/l). Fosfaattifosforia on luonnostaan suoalueilla vähän, joten sen alkuperä on lannoitteissa. Alastaipaleensuon kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset Matoluomaan (valuma-alueen koko 35,9 km2) olivat vuonna 2014 vähäisiä Matoluoman veden laatu huomioiden (Kok-P 4,4 µg/l, Kok-N 9 µg/l ja kiintoaine 0,08 mg/l). Taulukko 20 Matoluoman veden laatu vv. 2008-2009 ja 2013-2014. Havaintopaikka Matoluoma 2008-2014 28.10.2008 6.4.2009 7.9.2009 5.11.2009 keskiarvo, ennakko 17.12.2013 5.2.2014 9.4.2014 14.4.2014 22.4.2014 29.4.2014 22.5.2014 3.6.2014 17.6.2014 1.7.2014 16.7.2014 29.7.2014 19.8.2014 18.9.2014 20.10.2014 keskiarvo, valmistelu minimi maksimi pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4aine luku meus johtok. N N N P P mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l COD Mn µg/l mg/l O2 5,4 6,2 6,0 6,1 5,9 6,1 5,7 6,0 6,2 4,7 4,8 5,9 5,6 5,6 5,9 6,0 6,3 5,9 6,1 6,1 5,8 4,7 6,3 1500 1200 2800 1500 1750 1500 2600 1300 1600 810 1500 1400 1300 1500 1800 2600 4700 3200 1800 1500 1941 810 4700 6,5 10,0 4,9 1,6 5,8 19,0 3,3 10,0 14,0 17,0 8,1 12,0 8,0 4,7 4,5 11,0 9,0 26,0 5,6 11,0 10,9 3,3 26,0 280 100 275 200 214 180 300 180 150 150 200 220 225 275 300 330 420 360 260 220 251 150 420 5,3 16,0 3,8 2,9 7,0 26,0 4,0 8,5 14,0 12,0 7,7 5,2 3,3 2,4 3,0 7,2 8,5 14,0 2,7 9,5 8,5 2,4 26,0 3,8 5,0 3,0 2,6 3,6 4,5 3,1 2,8 3,1 2,9 3,2 3,1 2,8 2,6 2,4 3,1 5,0 2,8 2,8 5,7 3,3 2,4 5,7 1100 1900 850 630 1120 2200 1200 620 850 770 660 720 780 830 770 940 1700 1100 760 2000 1060 620 2200 31 260 33 15 85 25 89 37 60 39 19 8 5 12 35 51 200 68 41 1000 <5 3 348 1500 53 48 160 90 31 7 70 16 <5 <5 7 <5 20 48 5 200 1100 280 <5 1500 47 170 72 25 79 80 51 40 51 54 39 45 39 38 51 94 180 140 80 79 71 38 180 15 88 23 9 34 20 18 9 9 9 8 7 10 11 13 22 58 33 18 18 7 58 FE 43 23 37 26 32 27 47 25 24 27 26 33 38 39 33 36 41 48 35 32 34 24 48 36 8.3 Ikaalisten reitti 8.3.1 Lylyneva (Parkano) Lylynevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 60/2005/4, dnro LSY-2003-Y-434, myönnetty 15.6.2005). Lupa päättyi vuoden 2012 lopussa ja uusi lupahakemus on vireillä. Lylynevan tuotantoalue (Lylyneva, Saarineva, Mustikkaneva) on vanhaa tuotantoaluetta, ojitukset on aloitettu 1972 ja tuotanto vuonna 1975. Lylynevan tuotantoalueella tuotantoalaa on 84 ha, joka oli levossa vuonna 2014. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen kosteikko. Lylyneva sijoittuu Kokemäenjoen vesistön Sammatinjoen valuma-alueelle (35.574). Lylynevan kuivatusvedet johdetaan lyhyen purkuojan kautta Lylyjärveen ja Lylyjärven alapuolelle Lylyjokeen 55 ha alalta. Lylyjoesta vedet kulkeutuvat Saaresjärveen. Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat Lylyjärvessä ja -joessa. Lylyjoen havaintopaikka on kuivatusvesien purkuojien alapuolella. Lylyjärven pinta-ala on 95 ha ja suurin syvyys 13,8 m. Lylyjärven valuma-alueen koko on 8,6 km2. Valuma-alueella on Lylynevan lisäksi myös Vapon Hakonevan tuotantoalue, josta kuivatusvesiä tulee Lylyjärveen 47,5 ha alalta. Lylyjärven pintavesi on ollut ruskeaa ja hapanta (taulukko 21). Keskimääräiset ravinnepitoisuudet ilmentävät lievää rehevyyttä, josta johtuen alusvedessä esiintyy usein happivajetta. Lylynevan kuivatusvesien vaikutukset Lylyjärven veden laatuun ovat olleet vähäiset vesistötarkkailutuloksien perusteella, sillä kokonaistypen pitoisuudet ovat olleet ajoittain lähes luonnonhuuhtouman tasoa. Väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella myös humuspitoisuudet ovat olleet alhaisia. Vuonna 2014 Lylyjärven veden laatu oli parempaa kuin vuosina 1999 – 2013 keskimäärin, sillä fosforia, rautaa ja humusta vedessä oli vähemmän. Lylyjoen vedenlaatu on ollut samanlaista kuin sen yläpuolisen Lylyjärven eli vesi on hapanta, ruskeaa ja ravinnetaso lievästi rehevää (taulukko 22). Taulukko 21 Lylyjärven pintaveden laatutietoja 1971 - 2014. Havainto- Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn 1m % mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Lylyjärvi 1999-2013 n =30 keskiarvo 72 5,6 2,5 174 1,4 2,1 664 23 7 23 4 1702 17,0 21 minimi 44 5,0 <1 50 0,2 1,2 428 5 <5 12 <2 470 3,7 7 maksimi 97 6,5 5,3 315 4,5 2,8 920 130 9 38 9 2870 53,4 34 18.2.2014 61 5,0 < 1 200 0,6 2,4 650 13 1200 26 5.8.2014 82 6,0 4,0 150 1,5 2,0 540 7 <5 27 < 2 1400 11,9 18 Taulukko 22 Lylyjoen veden laatutietoja vuosilta 1999 - 2014. Havaintopaikka pH Kiinto- Väriaine luku mg/l mg/l Pt Lylyjoki 1999-2013 n = 40 keskiarvo 5,8 4,8 215 minimi 5,0 <1 150 maksimi 6,8 23 385 11.6.2014 5,9 3,4 180 20.8.2014 6,4 2,1 200 16.9.2014 6,5 2,3 170 keskiarvo 2014 6,3 2,6 183 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD meus johtok. N N N P P Mn FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 8,0 1,1 67 1,5 6,1 8,2 5,3 2,4 1,8 4,8 2,0 2,2 2,6 2,3 670 370 1200 600 570 570 580 66 10 410 40 <5 140 84 16 84 16 29 18 75 25 26 23 25 6,0 <2 12 6 6 2693 1300 9600 1400 2100 2100 1867 25 17 44 21 19 19 20 37 Lylyjärveen laskevien turvetuotantoalueiden (Lylyneva, Hakonevat) osuus valumaalueesta on suurehko (noin 10 %), mutta vesistövaikutukset jäivät vuonna 2014 vähäisiksi. Kuivatusvedet lisäsivät teoreettisten laskelmien mukaan vuoden 2014 keskivaluntatilanteessa Lylyjärven veden fosforipitoisuutta 0,6 µg/l, typpipitoisuutta 29 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,3 mg/l sekä bruttona CODMn noin 1,4 mg/l. 8.3.2 Hirvineva-Kirjasneva (Kihniö) Hirvineva-Kirjasnevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (päätös 58/2005/4, LSY-2003-Y-244, myönnetty 15.6.2005). Vapo Oy valitti luvasta Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 19.6.2007 (Nro 07/0208/1). Kirjasnevan kuntoonpano on aloitettu vuonna 1973 ja tuotanto vuonna 1977. Hirvinevan tuotantoalueen kuntoonpano on aloitettu vuonna 1986 ja tuotanto 1999. Vuonna 2014 tuotannossa oli Kirjasnevalla 35,6 ha ja Hirvinevalla 54,7 ha. Hirvinevalla ja Kirjasnevalla kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on pintavalutuskenttä. Kirjasneva ja Hirvineva sijaitsevat Kokemäenjoen vesistöalueen Nerkoonjärven (35.538) valuma-alueella. Kirjasnevan kuivatusvedet johdetaan laskuojan kautta 1,5 km:n päässä olevaan Iso Korpijärveen ja siitä metsäojia pitkin Heinämaanlammen ja Mäntysenluoman kautta Nerkoonjärveen. Hirvinevalta vedet johdetaan laskuojan kautta noin 300 m:n päässä sijaitsevaan Hirvijärveen ja edelleen Hirvijokea pitkin Nerkoonjärven Hirvilahteen. Vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Hirvinevalta lähtevässä ja tulevassa ojassa, Hirvijärvessä ja Nerkoonjärvessä (2 kpl). Lisäksi Kirjasnevalle on vuonna 2011 perustettu vesistötarkkailuhavaintopaikka Iso Korpijärveen. Hirvinevalla on yläpuolinen vesistötarkkailuhavaintopaikka veto-ojassa ja alapuolinen havaintopaikka laskeutusaltaan alapuolella. Hirvinevan havaintopaikkojen vedenlaadut ovat olleet erittäin heikot; vedet ovat väriltään hyvin tummia, ravinteikkaita ja humusta sekä rautaa on ollut erittäin runsaasti (taulukko 23). Vuonna 2014 Hirvinevan purkuojan veden laatu oli yhtä heikko kuin aiemminkin. Veto-ojassa typpeä oli aiempia vuosia vähemmän, mutta veden laatu oli silti heikko. Syyskuussa 2014 molemmat ojat olivat kuivia. Hirvinevalla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (23 kpl) perusteella Hirvinevalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 4,9 mg/l, Kok.N 1 535 µg/l, Kok.P 66 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 67 mg/l O2. Hirvinevan tuotantoalueen suunnasta tulevien vesien vaikutus ojan veden laatuun on ollut jakson 1999 - 2014 aikana selvä. Erityisesti typpiyhdisteiden ja raudan pitoisuudet ovat alapuolisessa havaintopaikassa olleet huomattavasti suurempia kuin yläpuolisessa veto-ojan havaintopaikassa (taulukko 23). Pelkästään kuivatusvesistä ei alapuolisen ojan korkeat pitoisuudet johdu, sillä Hirvinevan kuivatusvesissä vuonna 2014 maksimitypen pitoisuuskin oli 2600 µg/l, kun purkuojassa oli typpeä kesä- ja elokuussa 3100 ja 4800 µg/l. Sen sijaan fosforin ja CODMn osalta kuivatusvesillä on pitoisuuksia kohottavaa vaikutusta. 38 Taulukko 23 Hirvinevan tulevan ja lähtevän ojan veden laatu 1999 - 2014. Havaintopaikka pH Kiinto- VäriSa- Sähkön- KOKaine luku meus johtok. N mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l Hirvinevan yp. veto-oja 1999-2013 n =39 5,3 59,9 376 7,5 4,8 1685 minimi 4,4 0,22 200 0,5 3,1 500 maksimi 7,1 2000,0 1000 60,0 9,8 20000 10.6.2014 5,0 <1 480 0,6 4,1 1100 7.8.2014 5,4 7,4 550 6,2 4,8 1400 16.9.2014 ei vettä keskiarvo 2014 5,2 7,4 515 3,4 4,5 1250 Hirvinevan ap.(laskeutusaltaan ap) 1999-2013 n = 40 6,2 30,8 490 13,3 6,5 3220 minimi 4,9 0,9 260 1,5 2,8 980 maksimi 7,2 860,0 900 58,0 12,5 14000 10.6.2014 7,1 15,0 500 13,0 8,3 3100 7.8.2014 6,7 13,0 900 12,0 8,7 4800 16.9.2014 ei vettä keskiarvo 2014 6,9 14,0 700 12,5 8,5 3950 NH4- NO3- KOK- PO4N N P P µg/l µg/l µg/l µg/l 167 <5 3100 23 <5 160 25 <2 89 <5 95 13 860 47 120 <5 <5 <5 1466 34 3500 47 <5 150 2800 2800 FE COD Mn µg/l mg/l O2 24 3666 850 27000 1800 4500 65 30 230 66 73 84 24 3150 70 25 2 72 <5 125 27 1800 90 130 32 6574 980 95000 5500 7500 76 40 290 62 100 <5 110 32 6500 81 Hirvijärven pinta-ala on 32 ha ja sen suurin syvyys noin 2 metriä. Hirvinevan nykyinen turvetuotantoalue on noin 1,9 % järven valuma-alueesta (17 km2). Hirvijärven vesi on hapanta sekä humus- ja ravinnepitoista ja vedessä on ajoittain rehevyydestä johtuvaa happivajausta. Vuonna 2014 Hirvijärven vesi oli laadullisesti aiempien vuosien keskimääräistä tasoa (taulukko 24). Helmikuussa 2014 vesi oli erittäin hapanta (pH 4,4), joka pH-arvo oli koko tarkkailujakson 1999–2014 alhaisin. Hirvinevalta lähtevässä ojassa turvetuotannon vesistövaikutuksia oli havaittavissa, mutta 300 m päässä tuotantoalueesta sijaitsevan Hirvijärven veden laatuun kuivatusvesien vaikutukset ovat olleet lieviä, sillä ravinne- sekä humusaineiden pitoisuudet ovat olleet selvästi alempia kuin purkuojassa. Teoreettisten laskelmien mukaan vuoden 2014 keskivaluntatilanteessa Hirvinevalta tulevat kuivatusvedet lisäsivät Hirvijärven veden fosforipitoisuutta 1,9 µg/l ja typpipitoisuutta 78 µg sekä bruttona ilmaistuna COD Mn 4,8 mg/l. Hirvinevalta lähtevän veden kiintoainepitoisuuden aiheuttama lisäys oli vain 0,3 mg/l. Taulukko 24 Hirvijärven pintaveden laatutietoja 1999 – 2014. HavaintoHapen paikka kyll. 1m % Hirvijärvi 1999-2013 keskiarvo n =29 61 minimi 19 maksimi 86 18.2.2014 58 5.8.2014 69 pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O 2 5,1 4,5 6,0 4,4 5,3 2,9 <1 9,9 <1 3,0 322 140 600 350 360 2,3 0,6 5,5 1,0 1,5 3,2 2,2 5,0 4,6 2,9 1046 680 2210 1100 940 36 <5 360 5 <5 30 13 <5 53 29 190 26 69 6 <2 15 15 1979 830 3520 1400 1800 57,2 4,4 272,7 17,8 47 19 77 58 46 Hirvijärven veden humusainepitoisuudet (kuva 7) ovat olleet lievässä kasvusuuntauksessa kuten myös fosforin pitoisuudet jaksolla 1999 - 2014 (kuva 8). Typpipitoisuuksissa ei ole ollut havaittavissa erityistä suuntausta (kuva 9). 39 Kuva 7 Hirvijärven pintaveden humusainepitoisuudet v. 1999 - 2014. Kuva 8 Hirvijärven pintaveden fosforipitoisuudet v. 1999 - 2014. Kuva 9 Hirvijärven pintaveden typpipitoisuudet v. 1999 - 2014. Kirjasnevan kuivatusvedet johdetaan sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen, laskeutusaltaiden sekä ympärivuotisesti pintavalutuskenttien kautta. Kuivatusvedet johdetaan reitille; purkuoja - Iso Korpijärvi - Heinämaanlampi - Mäntysenluoma - Nerkoonjärvi. 40 Iso Korpijärvi on noin 5 metriä syvä 6,7 ha metsäjärvi. Iso Korpijärven vesi on vuosien 2011–2014 vesinäytteiden perusteella laadullisesti heikohkoa, sillä ravinteita, rautaa ja humusaineita on ollut vedessä runsaasti (taulukko 25). Rehevyydestä johtuvaa happivajetta on ollut pintavedessäkin ja pohjan läheiset vesikerrokset ovat olleet lähes hapettomia. Vuonna 2014 Iso Korpijärven vesi oli laadullisesti hyvin samanlaista kuin edellisinä vuosina. Happitilanne oli pohjan tuntumassa heikko; helmikuussa 2014 kyllästysaste oli vain 6 % ja heinäkuussa 4 %. Iso Korpijärvi sijaitsee metsäisellä valuma-alueella, joten siihen tuleva kuormitus on pääosin metsätalouden hajakuormitusta ja turvetuotannon pistekuormitusta. Kirjasnevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (8 kpl) perusteella Kirjasnevalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 9,4 mg/l, Kok.N 1 500 µg/l, Kok.P 98 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 67 mg/l O2. Teoreettisten laskelmien mukaan vuoden 2014 keskivaluntatilanteessa Kirjasnevan kuivatusvedet lisäsivät Iso Korpijärven (valuma-alue noin 15 km2) veden fosforipitoisuutta 3,4 µg/l, typpipitoisuutta 90 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,7 mg/l sekä bruttona COD Mn -pitoisuutta 3,4 mg/l eli vähän Iso Korpijärven vedenlaatu huomioiden. Taulukko 25 Iso Korpijärven pintaveden veden laatu vuonna 2011-2014. Havainto- Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn 1m % mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Iso Korpijärvi, syvänne 1.4.2011 48 5,3 < 1 300 0,6 3,7 1100 30 1700 45 23.8.2011 55 5,3 3,6 350 1,5 2,6 970 12 <5 41 1 1800 46,6 48 22.3.2012 55 5,2 1,4 325 2,7 3,3 1100 39 1800 42 8.8.2012 52 5,1 4,4 400 1,4 2,5 1000 23 <5 64 4 2200 43,0 52 18.4.2013 66 5,4 3,2 225 4,7 2,9 1200 41 1600 35 21.8.2013 83 5,9 4,1 300 1,1 2,3 850 15 <5 36 < 2 1100 37,1 40 18.2.2014 65 4,7 1,2 300 2,7 3,6 990 25 1600 44 24.7.2014 39 5,5 2,7 380 1,7 2,7 970 29 <5 50 3 1300 9,2 44 Nerkoonjärvi on suuri järvi (1516 ha), jonka keskisyvyys on 3,7 m ja suurin syvyys 16 metriä. Nerkoonjärven kuivatusvesiä tulee Vapon Talasnevalta, Kirjasnevalta, Hirvinevalta, Aitonevalta ja Kotoneva-Kiimanevalta. Vuonna 2014 Vapon tuotannossa olevien soiden yhteisala Nerkoonjärven valuma-alueella oli 178 ha. Nerkoonjärven vesi on suoperäisen valuma-alueen luonteen mukaisesti hieman ruskeaa ja hieman hapanta (taulukko 26). Vuonna 2014 Nerkoonjärven Viinamäenlahden pintaveden laatu oli samaa tasoa kuin keskimäärin vuosina 1999–2013. Lahti on matala (alle 2 m), joten happitilanne oli hyvä. Syvännehavaintopaikan veden laatu oli vuonna 2014 samaa tasoa kuin keskimäärin aiemmin. Syvännepaikalla pohjanläheisten vesikerroksien happitilanne oli talvella 2014 kohtalainen (kyll.aste 67 %), mutta loppukesällä paljon heikompi (kyll.aste 25 %). 41 Taulukko 26 Nerkoonjärven havaintopaikkojen pintaveden laatu 1999 - 2014. HavaintoHapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn 1m % mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Nerkoonjärvi, Viinamäenlahti 1999-2013 keskiarvo n =30 81 6,4 2,9 156 3,3 4,1 812 28 8 31 7 1162 21,6 23 minimi 46 5,6 <1 75 0,4 3,3 507 <5 <5 10 <2 600 6,8 14 maksimi 97 6,9 10,0 450 21,0 5,4 1300 280 13 60 28 3100 48,9 41 4.2.2014 95 6,2 < 1 175 1,2 3,9 830 18 1200 23 5.8.2014 91 6,6 3,4 120 2,5 3,5 650 10 <5 34 3 980 8,3 18 Nerkoonjärvi, syvänne 1999-2013 keskiarvo n =30 84 6,5 1,6 105 1,3 3,7 595 14 5 19 7 708 17,5 18 minimi 69 5,9 <1 60 0,2 3,2 460 5 <5 12 2,0 400 4,2 11 maksimi 97 7,0 5,6 200 3,5 4,3 780 33 10 27 27 1200 33,9 28 19.2.2014 84 6,1 < 1 120 0,9 3,5 700 17 980 20 5.8.2014 89 7,0 1,5 100 1,0 3,5 550 10 <5 24 2 650 14,5 16 Nerkoonjärven havaintopaikkojen pintaveden fosforipitoisuuksissa vuosilta 1999-2014 on havaittavissa aleneva trendi (kuvat 11-12). Viinamäenlahdella myös typen pitoisuuksissa on aleneva trendi ja kun syvännehavaintopaikan typen pitoisuudet ovat hieman kasvaneet, niin havaintopaikkojen typpipitoisuudet ovat nykyisin lähes samaa tasoa (kuvat 10 ja 13). Kuva 10 Nerkoonjärven syvännehavaintopaikan pintaveden typpipitoisuudet v.1999 - 2014. Kuva 11 Nerkoonjärven syvännehavaintopaikan pintaveden fosforipitoisuudet v.1999 - 2014. 42 Kuva 12 Nerkoonjärven Viinamäenlahden pintaveden fosforipitoisuudet v.1999 - 2014. Kuva 13 Nerkoonjärven Viinamäenlahden pintaveden typpipitoisuudet v.1999 - 2014. Vuoden 2014 Parkanon alueen (Käenkoski) keskivaluntaa 4,1 l/s*km2 käyttäen Vapon turvetuotannon kuivatusvesien vaikutus olisi Nerkoonjärveen fosforilla 0,8 µg/l, typellä 27 µg/l ja kiintoaineella 0,2 mg/l sekä COD Mn bruttonousu 1,4 mg/l. Teoreettinen laskelma ei ota huomioon aineiden sedimentoitumista purkureitillä, jolla on suuri merkitys etenkin kiintoaineen osalta. Vapon soiden kuivatusvesien vaikutus Nerkoonjärven tilaan on vähäinen, mutta nekin osaltaan lisäävät kuormitusta. 8.3.3 Hakonevat (Kihniö) Hakonevojen tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (päätös 59/2005/4, LSY-2003-Y-245, myönnetty 15.6.2005). Vapo Oy valitti luvasta Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 19.6.2007 (Nro 07/0209/1). Hakonevat sijaitsevat Kokemäenjoen vesistöalueella Sammattijoen (35.574) ja Haukkaluoman (35.539) valuma-alueilla. Hakonevojen kuntoonpano on aloitettu vuonna 1975 ja tuotanto vuonna 1980. Tuotannossa vuonna 2014 oli 69,1 ha. Hakonevojen kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on pintavalutus. 43 Eteläosan vedet laskevat 47,5 ha alalta laskuojan kautta 1,2 km:n päässä olevaan Lylyjärveen. Vähä Hakonevan vedet 21,6 ha alalta johdetaan laskuojaan ja metsäojia pitkin Haukkaluomaan, Lehmiluomaan ja 5,2 km:n päässä sijaitsevaan Linnanjärveen. Vesistöhavaintopaikka on vuodesta 2011 alkaen ollut Hakojärvessä, vaikka sinne ei kuivatusvesiä johdetakaan. Hakojärven vedenlaatua on seurattu mahdollisen turvepölyn vuoksi. Hakojärvi (40 ha) sijaitsee välittömästi Hakonevojen eteläpuolella. Hakojärven vesi on ollut vuosina 2011-2014 laadullisesti hyvää, sillä vesi on vähäravinteista ja veden sameus hyvin vähäistä (taulukko 27). Turvepölyn laskeutumisesta ei ole viitteitä, sillä kiintoainepitoisuudet ovat olleet alhaisia kuten myös humusainepitoisuudet. Taulukko 27 Hakojärven pintaveden veden laatu vuonna 2011-2014. Havainto- Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn 1m % mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Hakojärvi, syvänne 2011 31.3.2011 23 5,4 <1 110 0,6 2,0 470 13 1100 16 23.8.2011 87 5,7 2,6 80 0,9 1,5 380 7 <5 17 1 860 3,1 12 Hakojärvi, syvänne 2012 29.2.2012 50 5,1 <1 150 0,7 2,2 550 56 43 10 4 960 18 20.8.2012 76 5,5 3,1 150 0,9 1,5 450 13 <5 20 <2 1400 11,0 18 Hakojärvi, syvänne 2013 4.3.2013 59 5,1 < 1 200 0,5 2,0 570 11 1300 12 21.8.2013 78 5,8 2,0 125 0,8 1,5 450 38 <5 11 < 2 1200 5,6 14 Hakojärvi, syvänne 2014 18.2.2014 84,4 5,0 < 1 180 < 0,5 2,1 470 10 1100 21 5.8.2014 87 5,7 3,3 110 1,2 1,7 410 5 <5 21 <2 800 10,6 15 8.3.4 Nimetönneva - Sammakkolamminneva (Virrat/Ylöjärvi) Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle ympäristöluvan Nimetönnevan ja Sammakkolamminnevan turvetuotantoon 2.2.2007 (päätös nro 7/2007/4, dnro LSY-2005-Y-52). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 16.5.2008 (Nro 08/0281/3). Nimetönnevan ja Sammakkolamminnevan tuotantoalueet sijaitsevat Virtain kaupungissa Virtain kaupungin ja Ylöjärven (entisen Kurun kunnan) rajalla. Nimetönnevan tuotantoalue on kunnostusojitettu ja tuotanto aloitettu vuonna 1997. Sammakkolamminnevan tuotantoalue on kunnostusojitettu ja tuotanto aloitettu vuonna 1998. Vuonna 2014 Nimetönneva-Sammakkolamminnevalla oli tuotannossa yhteensä 79 ha. Tuotantoalueet sijaitsevat Kokemäenjoen vesistöalueen Ikaalisten reitin valuma-alueen Aurejärven valuma-alueen Vähä Mustajärven valuma-alueella (35.578). Molempien tuotantoalueiden kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisella pintavalutuskentällä. Kuivatusvedet johdetaan purkuojien kautta Iso Mustajärveen. Iso Mustajärven pinta-ala on 187 ha ja syvännehavaintopaikassa on vettä noin 8 metriä. Iso Mustajärven pintavesi on ollut hapanta, humus- ja rautapitoista (taulukko 28). Ravinteita on ollut suhteellisen vähän. Korkeista rauta- ja humusainepitoisuuksista johtuen veden väri on hyvin tummaa. Happivajetta esiintyy syvemmissä vesikerroksissa säännöllisesti, mutta aivan hapetonta alusvesi ei ole ollut. Helmi- ja syyskuussa 2014 alusvedessä oli kohtalaisen hyvin happea. Nimetönneva-Sammakkolamminnevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (14 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 1,9 mg/l, Kok.N 1176 µg/l, Kok.P 47 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 71 mg/l O2. 44 Nimetönneva-Sammakkolamminevan kuivatusvesissä on enemmän ravinteita ja humusta kuin Iso Mustajärvessä, joten kuivatusvesillä on lieviä vaikutuksia järven veden laatuun. Teoreettisten laskelmien mukaan vuoden 2014 keskivaluntatilanteessa Nimetönneva-Sammakkolamminnevalta tulevat kuivatusvedet lisäsivät Iso Mustajärven veden typpipitoisuutta 35 µg/l, fosforipitoisuutta 2,2 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,02 mg/l sekä bruttona CODMn -pitoisuutta 2,0 mg/l eli hyvin vähän. Taulukko 28 Iso Mustajärven vedenlaatu vuonna 2011-2014. Havainto- Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn 1m % mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Iso Mustajärvi 2011-2014 23.8.2011 77 5,7 1,0 350 1,1 2,2 520 24 <5 25 5 1200 7,3 21 6.3.2012 69 4,8 <1 250 0,6 2,9 670 23 1200 36 8.8.2012 70 5,3 2,8 300 1,2 2,1 640 53 <5 37 <2 1200 22,0 34 5.3.2013 70 5,0 < 1 300 0,5 2,5 660 21 1200 38 22.8.2013 81 5,6 2,0 225 1,0 2,0 580 12 <5 22 3 1300 15,7 24 19.2.2014 76 5,0 < 1 270 0,8 2,5 620 24 1300 33 3.9.2014 79 5,7 3,7 420 1,0 2,2 520 7 <5 34 5 1200 11,0 23 8.3.5 Aitonevat ja Talasneva (Kihniö) Aitonevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (päätös 56/2005/4, LSY-2003-Y-112, myönnetty 15.6.2005). Luvasta Vapo Oy valitti Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 19.6.2007 (Nro 07/0206/1). Aitonevan kuntoonpano on aloitettu vuonna 1942 ja tuotanto vuonna 1944. Vuonna 2014 tuotannossa oli 28,6 ha. Aitonevalla kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat kosteikot. Aitoneva sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueella Nerkoonjärven (35.538) valumaalueella. Kuivatusvedet johdetaan Aitoluomaan, joka laskee Launosluomaan ja siitä edelleen Niskoslampeen, jonne on Aitonevalta 2,5 km. Lammesta vedet virtaavat Niskosjokea pitkin Nerkoonjärven Viinamäenlahteen. Vesistöhavaintopaikat ovat Aitoluomassa (2 kpl) ja Niskoslammessa. Aitonevan koetuotantoalue sijaitsee Aitoneva vanhan tuotantoalueen tuntumassa. Aitonevan koealueella on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston 31.3.2011 myöntämä ympäristölupa (nro 28/2011/1, Dnro LSSAVI/375/04.08/2010). Koealueella tutkitaan ja kehitetään uusia tuotantotekniikoita ja vesienkäsittelyn tehostamista käytännön mittakaavassa. Menetelmistä käytetään nimityksiä siirtolevitysmenetelmä ja massansiirtomenetelmä. Koealueen kuivatusvedet johdetaan pintavalutuksen ja kemikaloinnin kautta Aitoluomaan. Vuonna 2014 koealueen ”siirtolevitys” alasta oli levossa 18,6 ha ja tuotannossa 5,0 ha. Koealueen ”massansiirto” osalta tuotannossa oli 13,9 ha. Talasnevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (päätös 57/2005/4, LSY-2003-Y-243, myönnetty 15.6.2005). Vapo Oy valitti luvasta Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 19.6.2007 (Nro 07/0207/1). Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle ympäristöluvan myös Talasnevan pohjoisosan turvetuotantoon 18.12.2009 (päätös nro 120/2009/4, dnro LSY-2009-Y-42). Talasnevan kuntoonpano on aloitettu vuonna 1976 ja tuotanto vuonna 1980. Tuotannossa Talasnevalla vuonna 2014 oli 30,8 ha. Talasnevalla kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympäri vuoden toiminnassa oleva kosteikko ja pintavalutus. Talasneva sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Nerkoonjärven (35.538) ja Ison Tervajärven (35.577) valuma-alueilla. Alueen pohjoisosan kuivatusvedet (16,2 ha alalta) joh- 45 detaan laskuojan kautta Mustinluomaan ja edelleen Launoslammen ja Launosluoman kautta Niskoslampeen. Lammesta vedet virtaavat Niskosjokea pitkin Nerkoonjärven Viinamäenlahteen. Laskuojien 2 ja 3 vedet 14,6 ha alalta laskevat Talasojaan ja edelleen Myllyluoman, Tervajoen ja Ruuppalammen kautta Isoon Tervajärveen, joka sijaitsee noin 4 km Talasnevan alapuolella ja siitä edelleen Aurejärveen. Vesistöhavaintopaikat ovat Niskoslammessa ja vuodesta 2011 alkaen myös Talasojassa (yp. ja ap.) sekä Iso Tervajärvessä. Aitonevan kuivatusvedet laskevat Aitoluomaan, jonka valuma-alueesta (noin 15 km2) Aitonevan osuus on noin 3 %. Aitoluoman veden laatu on ollut heikkoa, sillä vesi on ollut hapanta, sameaa ja väriltään varsin tummaa (taulukko 29). Ravinnepitoisuudet ovat olleet korkeita kuten myös humusaine- ja rautapitoisuudet. Vuonna 2014 Aitoluoman veden laatu oli heikompaa kuin jaksolla 1999 - 2013 keskimäärin, sillä ravinteita, rautaa ja humusta oli erittäin runsaasti. Aitoluomasta otettiin vuonna 2011 seurantaan alaosalta vesistötarkkailuhavaintopaikka Niskoslammen tuntumasta. Aitoluoman alaosalla vesi oli vuonna 2014 laadullisesti yhtä heikkoa kuin aiemmin ja hyvin samanlaista kuin ylempänä Aitoluomassa (taulukko 30). Taulukko 29 Aitoluoman keskimääräinen veden laatu vuosina 1999 - 2014. Havaintopaikka pH KiintoVäriSaaine luku meus mg/l mg/l Pt FTU Aitoluoma, Aitonevan ap.1999-2013 keskiarvo n = 40 6,1 9,8 367 22,4 minimi 5,0 2,0 200 2,2 maksimi 6,9 28,4 1000 80,1 27.5.2014 5,8 11,0 350 9,4 4.8.2014 4,4 7,5 880 4,2 15.9.2014 6,3 19,0 390 21,0 Keskiarvo 2014 5,5 12,5 540 11,5 Sähkönjohtok. mS/m KOKN µg/l NH4N µg/l NO3N µg/l KOKP µg/l PO4P µg/l 5,5 3,8 9,5 5,0 4,5 6,6 5,4 1257 950 2100 1100 1500 1400 1333 217 <5 740 129 <5 630 17 6 38 70 <5 70 <5 60 30 150 49 73 99 74 12 12 FE µg/l COD Mn mg/l O2 4935 2060 12000 4200 8100 6200 6167 43 21 73 44 100 40 61 FE µg/l COD Mn mg/l O2 6800 3300 5050 2500 4300 3400 3400 3700 8500 5600 5933 3600 10000 6100 6567 49 62 56 44 54 46 48 51 47 31 43 43 61 39 48 Taulukko 30 Aitoluoman alaosan veden laatu vuosina 2011 - 2014. Havaintopaikka Aitoluoman alaosa 31.8.2011 29.9.2011 Keskiarvo 2011 24.5.2012 4.9.2012 25.9.2012 Keskiarvo 2012 22.5.2013 5.8.2013 14.10.2013 Keskiarvo 2013 27.5.2014 4.8.2014 15.9.2014 Keskiarvo 2014 pH KiintoVäriSaaine luku meus mg/l mg/l Pt FTU 6,2 5,1 5,7 5,4 5,7 5,8 5,7 6,1 6,6 6,8 6,5 5,9 6,6 6,7 6,4 13,5 3,7 8,6 4,2 11,0 6,6 7,3 7,2 7,0 11,0 8,4 8,3 18,0 18,0 14,8 450 450 450 225 550 450 408 600 1000 400 667 350 650 420 473 18,0 2,9 10,4 2,3 4,8 5,2 4,1 6,0 28,0 28,0 20,7 7,3 20,0 20,0 15,8 Sähkönjohtok. mS/m KOKN µg/l NH4N µg/l NO3N µg/l KOKP µg/l PO4P µg/l 6,2 5,0 5,6 4,0 4,1 4,5 4,2 4,3 5,7 6,6 5,5 4,9 6,5 6,4 5,9 1400 1300 1350 1100 1300 1100 1167 1300 1700 1300 1433 1100 1800 1300 1400 74 15 21 74 15 469 <5 469 <5 230 <5 230 <5 450 11 450 11 64 35 49 31 58 42 44 48 88 64 67 42 100 84 75 21 17 17 29 29 30 30 Aitonevan kosteikolla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (15 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 12,7 mg/l, Kok.N 1045 µg/l, Kok.P 63 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 39 mg/l O2. Aitoluoman heikko veden laatu ei johdu pelkästään Aitonevan kuivatusvesistä, sillä vuonna 2014 kuivatusvesissä oli selvästi vähemmän humusta ja typpeä. Aitoluoman fosforin ja kiintoaineen pitoi- 46 suuksiin Aitonevan kuivatusvesillä on ollut lieviä vaikutuksia, sillä lähtevissä vesissä oli ajoittain erittäin korkeita pitoisuuksia. Teoreettisten laskelmien mukaan vuoden 2014 keskivaluntatilanteessa Aitonevan kuivatusvedet lisäsivät Aitoluoman veden typpipitoisuutta 34 µg/l, fosforipitoisuutta 1,2 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,3 mg/l sekä bruttona CODMn -pitoisuutta 2,7 mg/l. Erityistä suuntausta ei ole Aitoluoman veden typpiyhdisteiden pitoisuuksissa havaittavissa (kuva 14). Fosforia Aitoluoman vedessä on runsaasti ja hieman pitoisuudet ovat nousseet tarkkailun aikana (kuva 15). Kuva 14 Aitoluoman veden typen pitoisuudet v. 1999-2014. Kuva 15 Aitoluoman veden fosforin pitoisuudet vuosina 1999-2014. Talasojan vesi on ollut hyvin hapanta ja korkeista CODMn -pitoisuuksista johtuen väriltään tummanruskeaa (taulukko 31). Ravinnepitoisuudet ilmentävät rehevyyttä. Kiintoainetta ojavedessä on ollut vuosina 2011–2014 vähän, josta johtuen veden sameus on ollut vähäistä. Elokuussa 2014 Talasojan veden laatu oli molemmissa havaintopaikoissa erittäin huonoa, sillä ravinne- ja kiintoainepitoisuudet olivat varsin korkeita. Talasojan humusainepitoisuudet ovat olleet korkeita, mutta se ei johdu Talasnevan kuivatusvesistä yksistään, sillä pitoisuudet ovat olleet korkeita jo purkuojan yläpuolellakin. Talasojan vesi on ollut hyvin hapanta, mutta Talasnevan kuivatusvesien purkuojan alapuolella veden happamuus on ollut lievempää kuin purkuojan yläpuolella. 47 Talasnevan kosteikolla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (13 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,4 mg/l, Kok.N 1393 µg/l, Kok.P 73 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 59 mg/l O2. Talasnevan kuivatusvesien vesistövaikutukset Talasojaan olivat vuonna 2014 vedenlaadun perusteella vähäiset, sillä ainepitoisuuksien nousut havaintopaikkojen välillä olivat vähäisiä. Taulukko 31 Talasnevan virtavesipisteiden vedenlaatu vuonna 2011-2014. Havaintopaikka pH Kiinto- Väriaine luku mg/l mg/l Pt Talasoja, Talasneva yp. 2011-2013 keskiarvo n=9 4,7 1,7 353 minimi 4,5 0,4 200 maksimi 5,0 6,5 500 10.6.2014 4,7 3,1 350 20.8.2014 5,0 4,8 450 15.9.2014 5,0 3,6 230 keskiarvo 2014 4,9 3,8 343 Talasoja, Talasneva ap. 2011-2013 keskiarvo n=9 5,1 3,7 367 minimi 4,6 0,5 225 maksimi 5,9 11,8 500 10.6.2014 4,9 <1 350 20.8.2014 5,9 14,0 360 15.9.2014 5,2 3,3 240 keskiarvo 2014 5,3 5,9 317 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4meus johtok. N N N P P FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 0,9 0,7 1,4 1,1 1,3 1,2 1,2 2,6 2,2 3,3 2,4 2,5 2,1 2,3 720 570 940 790 1400 880 1023 1,5 0,9 2,4 1,2 3,2 1,1 1,8 2,8 2,3 3,4 2,5 3,0 2,1 2,5 773 620 1000 890 1000 820 903 33 16 48 <5 <5 <5 310 <5 310 <5 33 14 53 <5 <5 <5 88 <5 88 <5 42 22 93 49 190 62 100 44 20 82 72 180 62 105 22 6 53 100 100 17 7 35 85 85 FE µg/l COD Mn mg/l O2 1786 770 5400 1100 2200 990 1430 45 30 71 42 50 32 41 1602 820 2700 1300 2300 1000 1533 44 31 57 47 46 32 42 Talasnevan kuivatusvedet laskevat Talasojan, Myllyluoman, Tervajoen ja Ruuppalammen kautta noin 4 km:n päässä sijaitsevaan Iso Tervajärveen. Tervajärven vesi on ollut 2011–2014 hapanta ja ravinteikasta sekä COD Mn-arvon ja väriluvun perusteella humuspitoista ja hyvin tummaa (taulukko 32). Rehevyydestä johtuen happi on loppunut alusvedestä loppukesäisin ja välivedessäkin sitä on ollut vähän. Rehevyyttä kuvaa myös levätuotannon runsaus. Talasnevan kuivatusvesien merkitys vuonna 2014 oli Talasojan veden laadun perusteella hyvin vähäinen, joten kuivatusvesillä ei ollut vaikutuksia Iso Tervajärven veden laatuun kuten myös teoreettiset laskemat osoittavat. Teoreettisten laskelmien mukaan vuoden 2014 keskivaluntatilanteessa Talasnevalta tulevat kuivatusvedet lisäsivät Iso Tervajärven veden typpipitoisuutta 9 µg/l, fosforipitoisuutta 0,7 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,08 mg/l sekä bruttona COD Mn -pitoisuutta 0,8 mg/l. Taulukko 32 Iso Tervajärven vedenlaatu vuosina 2011-2014. Havainto- Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P 1m % mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Iso Tervajärvi, syvänne 23.8.2011 63 5,2 2,3 350 1,2 2,6 800 5 <5 30 2 6.3.2012 59 4,7 <1 275 0,9 3,2 760 26 8.8.2012 55 4,9 4,2 350 1,4 2,4 960 130 <5 61 3 5.3.2013 67 5,5 < 1 300 1,2 2,7 780 31 27.8.2013 64 5,2 4,4 400 1,2 2,4 810 17 <5 33 3 19.2.2014 68 4,6 < 1 280 0,7 3,3 650 23 6.8.2014 71 5,4 2,4 250 0,9 2,3 680 8 <5 28 <2 FE a-kloro- COD fylli Mn µg/l µg/l mg/l O2 1500 1300 1600 1600 1300 1000 750 13,0 75,0 20,4 5,6 39 42 46 43 40 41 36 48 Niskoslampeen tulee kuivatusvesiä Aitonevan lisäksi Talasnevalta ja turvetuotantoalueiden osuus Niskoslammen valuma-alueesta (n. 15 km2) on noin 5 %. Niskoslammen pinta-ala on noin 0,4 km2, suurin syvyys 2 m ja veden viipymä vain muutamia päiviä. Niskoslammen veden laatu on hyvin samanlaista kuin siihen laskevan Aitoluoman. Vesi on ravinteikasta sekä väriluvun ja CODMn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 33). Erittäin korkeiden a-klorofyllipitoisuuksien perusteella Niskoslampi on ylirehevä ja sen vuoksi ajoittain Niskoslammessa esiintyy happivajetta, vaikka veden vaihtuvuus lammessa on hyvä. Vuonna 2014 Niskoslammen veden laatu oli tarkastelujakson 1999–2013 keskimääräistä tasoa (taulukko 33).Niskoslammen veden fosforitaso on tarkastelujakson aikana alentunut selvästi ja myös typpitaso hieman (kuvat 16-17). Taulukko 33 Niskoslammen veden laatu vuosina 1999 - 2014. HavaintoHapen paikka kyll. 1m % Niskoslampi 1999-2013 keskiarvo n =31 64 minimi 10 maksimi 92 19.2.2014 57 6.8.2014 61 Kuva 16 pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4aine luku meus johtok. N N N P P mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l FE a-kloro- COD fylli Mn µg/l µg/l mg/l O2 6,2 5,5 6,8 5,5 6,4 3942 1480 7660 2200 4700 6,9 1,5 14,0 1,8 7,3 326 180 500 300 380 9,9 2,2 45,1 3,8 10,0 5,2 3,7 8,8 5,3 4,3 1234 766 1750 1300 1200 44 <5 310 14 <5 26 66 <5 Niskoslammen pintaveden typpipitoisuus vuosina 1999 - 2014. 69 31 110 34 79 13 5 35 10 58,3 13,1 165,4 24,9 40 26 58 45 42 49 Kuva 17 Niskoslammen pintaveden fosforipitoisuudet vuosina 1999 - 2014. Teoreettisten laskelmien mukaan vuoden 2014 keskivaluntatilanteessa Aitonevan ja Talasnevan kuivatusvedet lisäsivät Niskoslammen (valuma-alue noin 15 km 2) veden fosforipitoisuutta 2,8 µg/l, typpipitoisuutta 81 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,7 mg/l sekä bruttona CODMn -pitoisuutta 4,8 mg/l. Turvetuotantoalueiden kuivatusvesien vaikutukset ulottuvat siten Niskoslampeen, mutta Niskoslampi on niin rehevä, että vaikutukset peittyvät rehevyyden aiheuttamiin veden laatumuutoksiin. 8.3.6 Sydänmaanneva-Nokilammenneva-Pirttineva (Kihniö/Parkano) Sydänmaannevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 158/2005/4, dnro LSY-2002-Y-437), kuten myös Nokilammennevalla (päätös 159/2005/4, dnro LSY-2003-Y-438) sekä Pirttinevalla (päätös 160/2005/4, dnro LSY2003-Y-439). Pirttinevan luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 9.11.2007 (Nro 07/0395/1). Alueelle on myönnetty 21.11.2013 uusi ympäristölupa (LSSAVI/214/04.08/2012, Nro 189/2013/1), mutta lupa ei ole vielä lainvoimainen. Nokilammennevalle on myönnetty uusi ympäristölupa 5.9.2013 (LSSAVI 139/2013/1), mutta lupa ei ole vielä lainvoimainen. Sydänmaannevan tuotantoalue (Sydänmaanneva, Pirttineva, Nokilammenneva) on vanhaa tuotantoaluetta, ojitukset on aloitettu jo 1970-luvulla kuten myös tuotanto. Sydänmaannevan tuotantoalueella vuonna 2014 tuotannossa oli 82,2 ha ja levossa 20 ha. Pirttinevalla oli vuonna 2014 levossa 29,4 ha. Nokilammennevalla oli levossa 28 ha vuonna 2014. Pirttinevalla vesienkäsittelymenetelmänä on kosteikko ja Nokilammennevalla pintavalutus, Sydänmaannevalla käytössä ovat kosteikko, pintavalutus ja osin perustaso. Sydänmaanneva sijoittuu Kyrönjoen vesistöalueen Sanasluoman valuma-alueelle (42.087) ja Kokemäenjoen vesistön kahden eri Vääräjoen valuma-alueille (35.536 ja 35.564). Sydänmaannevan kuivatusvedet johdetaan viiden laskuojan kautta alapuoliseen vesistöön seuraavasti: laskuojan 1 vedet ohjataan Kihniön Vääräjokea pitkin Kankarinjärveen, laskuojan 2 vedet ohjataan Kankarinluomaa Iso Kokonlampeen ja siitä edelleen Vääräjokea Kankarinjärveen, laskuojan 4 vedet ohjataan Louhinpuroa pitkin Parkanon Vääräjokeen ja edelleen Kuivasjärveen, laskuoja 5 vedet ohjataan Iso Somerojärveen, laskuojan 6 vedet ohjataan pintavaluntana Kotonevalle ja siitä edelleen Vuorilammen kautta Someroluomaan. Pirttinevan kuivatusvesiä johdetaan Pirttinevanojan kautta Kankarinjärveen (35.534). Nokilamminneva sijoittuu Parkanon Vääräjoen valuma-alueelle (35.564). Kuivatusvedet johdetaan Vääräjoen kautta Kuivasjärveen. Sydänmaannevan tuotantoalueen vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Syväjärven ja Kankarinjärven välisessä ojassa, Naarminjärven ja Kankarinjärven välisessä ojassa, Kihniön Vääräjoessa, Karkarinjärvessä, Parkanon Vääräjoessa, Vatajanjoessa ja Kuivasjärvessä. Kankarinjärven valuma-alue on laaja (256 km2). Kankarinjärveen laskee pohjoisesta Naarminjärven vesistö (43,3 km2), lännestä Vääräjoen vesistö (24,7 km2), idästä Hirvijoen ja Nerkoonjärven vesistöt (yht.161,5 km2). Sydänmaannevan turvetuotantoalueen osuus Kankarinjärven valuma-alueesta on 0,9 % ja jos huomioidaan Nerkoonjärven va- 50 luma-alueen tuotantoalueet (430 ha) niin Kankarinjärven yläpuolisen turvetuotannon osuus valuma-alueesta on 2,7 %. Suurin Kankarinjärveen laskeva vesistöreitti tulee Nerkoonjärven suunnasta (SyväjärviKankarinjärven välinen oja), jonka veden laatu on ollut samanlainen kuin Nerkoonjärven syvännehavaintopaikassa eli varsin hyvä. Ojan vuosien 1999 - 2013 keskimääräinen ravinnetaso on rehevän vesistön tasolla (Kok-P 26 µg/l, Kok-N 630 µg/l), mutta selvästi alempi kuin Sydänmaannevan muissa havaintopaikoissa (taulukko 34). Vuonna 2014 ojan veden laatu oli pääpiirteittäin vuosien 1999 - 2013 keskimääristä tasoa, mutta fosforia oli ojan vedessä keskimääristä enemmän. Naarmijärvestä Kankarinjärveen laskevat vedet muodostavat suuren erillisen vesistöalueen, jonne ei ole johdettu kuivatusvesiä vuoden 1992 jälkeen. Valuma-alue sisältää runsaasti ojitettuja suoalueita ja jonkin verran peltoja. Laadultaan vedet ovat happamia humusvesiä (taulukko 34). Veden pH on ollut vuosina 1999 - 2013 keskimäärin 6,0 ja CODMn 33 mg/l. Ravinnetaso on ollut korkea (keskimäärin Kok-P 46 µg/l ja Kok-N 870 µg/l). Vuonna 2014 ojan veden laatu oli vuosien 1999 - 2013 keskimääristä tasoa. Kihniön Vääräjoki laskee Kankarinjärveen ja sen kautta tulee Sydänmaannevan kuivatusvesiä. Vääräjoen vesi on ollut sameaa, ravinteikasta sekä COD Mn-arvon ja väriluvun perusteella humuspitoista (taulukko 34). Sydänmaannevan kuivatusvesien vaikutus näkyy Vääräjoen korkeampina typpipitoisuuksina kuin Naarmijärven kautta tulevissa vesissä. Vuonna 2014 Vääräjoen veden laatu oli vuosien 1999–2013 keskimääräistä tasoa heikompaa, sillä ravinteita, rautaa ja humusta oli enemmän. Parkanon Vääräjoen vesi on laadullisesti samanlaista kuin Kihniön Vääräjoen eli vesi on hapanta ja humuspitoista (taulukko 34). Keskimääräinen ravinnetaso on korkea kuvaten rehevyyttä. Vääräjoen alaosa on kokonaan viljelymaata (11 % koko valumaalueesta) ja siten maatalouden hajakuormitus peittää turvetuotannon kuivatusvesien vaikutukset. Vuonna 2014 Vääräjoen veden laatu oli vuosien 1999-2013 keskimääräistä tasoa selvästi heikompaa, sillä typpeä, fosforia ja rautaa sekä humusta vedessä oli aiempaa enemmän. Erityisen runsaasti vedessä oli toukokuussa 2014 fosforia. Vatajanjoen veden laatu on ollut hieman parempaa kuin Vääräjokien, mutta ravinnetasoltaan myös se kuuluu reheviin vesistöihin. Vatajanjoen varrella on runsaasti peltoja ja maatalouden hajakuormitus jokeen on suurta. Turvetuotantoalueet sijaitsevat vesistön latvoilla ja joessa on välillä järviä, jotka puskuroivat kuormituksien vaikutuksia tehokkaasti. Vuonna 2014 Vatajanjoen veden laatu oli vuosien 1999–2013 keskimääräistä tasoa heikompaa, sillä ravinteita oli enemmän kuin aiemmin keskimäärin (taulukko 34). Myös Vatajanjoessa oli Parkanon Vääräjoen tapaan toukokuussa 2014 erittäin runsaasti fosforia. 51 Taulukko 34 Sydänmaan-, Pirtti- ja Nokilammennevan virtavesihavaintopaikkojen veden laatutietoja vuosilta 1999 - 2014. Havaintopaikka pH KiintoVäriaine luku mg/l mg/l Pt Naarmijärvi-Kankarinjärvi oja 1999-2013 keskiarvo n = 38 6,0 6,6 229 minimi 5,3 1,4 100 maksimi 6,5 43,7 450 26.5.2014 6,3 7,5 200 4.8.2014 6,2 8,4 350 16.9.2014 6,1 7,0 250 keskiarvo 2014 6,2 7,6 267 Syväjärvi-Kankarinjärvi väli 1999-2013 keskiarvo n = 39 6,5 3,2 111 minimi 6,1 1,0 50 maksimi 6,9 7,2 200 26.5.2014 6,6 5,0 135 4.8.2014 6,8 4,6 110 16.9.2014 6,7 3,6 100 keskiarvo 2014 6,7 4,4 115 Vatajanjoki 1999-2013 keskiarvo n = 40 6,1 6,8 221 minimi 5,5 <1 100 maksimi 6,6 22,6 400 26.5.2014 5,6 42,0 250 5.8.2014 6,4 7,0 200 16.9.2014 6,4 4,3 200 keskiarvo 2014 6,1 17,8 217 Vääräjoki, Kihniö1999-2013 keskiarvo n = 40 6,4 8,2 255 minimi 5,3 2,0 120 maksimi 7,2 23,0 450 26.5.2014 5,5 19,0 300 4.8.2014 7,2 5,8 275 16.9.2014 6,8 6,6 250 keskiarvo 2014 6,5 10,5 275 Vääräjoki, Parkano 1999-2013 keskiarvo n = 40 6,3 5,7 248 minimi 5,2 1,0 65 maksimi 7,3 14,0 450 26.5.2014 5,2 87,0 360 4.8.2014 6,8 8,4 275 16.9.2014 6,7 5,6 230 keskiarvo 2014 6,2 33,7 288 Sameus FTU Sähkönjohtok. mS/m KOK- NH4N N µg/l µg/l NO3N µg/l KOKP µg/l PO4P µg/l 4,8 1,9 15,0 3,6 2,7 2,7 3,0 3,5 2,5 4,5 3,3 3,4 3,6 3,4 867 500 1200 650 850 820 773 26 <5 80 89 <5 460 7 <2 12 6 <5 6 <5 46 27 79 38 50 42 43 2,5 1,2 4,9 2,5 2,0 1,7 2,1 4,9 3,3 25,5 3,9 3,8 3,8 3,8 634 480 1020 670 700 580 650 27 <5 68 59 1 350 5 2 8 16 <5 16 <5 26 14 85 38 30 26 31 5,2 2,6 11,4 18,0 4,8 2,3 8,4 3,3 2,6 5,0 5,3 3,5 3,5 4,1 745 470 1100 2400 700 600 1233 32 <5 93 92 <5 300 17 <5 17 <5 10,8 3,0 66,5 9,2 10,0 5,6 8,3 5,1 3,0 8,0 4,6 6,7 5,6 5,6 976 450 1800 1800 1000 890 1230 53 10 180 158 <5 790 30 20 30 20 7,1 1,7 20,0 35,0 7,2 5,6 15,9 7,5 3,9 13,6 5,2 9,1 8,7 7,7 985 490 1800 2400 1100 920 1473 45 <5 127 160 <5 460 43 50 43 50 4 4 <2 <2 45 26 110 110 50 31 64 10 <2 20 58 35 110 75 90 53 73 17 4 34 55 32 89 150 85 57 97 22 8 87 5 5 29 29 24 24 FE µg/l COD Mn mg/l O2 1563 760 3400 860 1900 1700 1487 33 21 65 28 36 38 34 746 420 1200 860 780 480 707 17 11 24 19 17 15 17 1759 1200 2900 2000 1600 1400 1667 28 13 38 42 26 24 31 2689 1360 5800 2200 4500 2500 3067 36 13 64 59 32 31 41 2250 890 3400 4000 3000 2200 3067 36 6 79 61 40 32 44 Kankarinjärven vedenlaatu on ollut selvästi parempaa kuin Naarminjärvestä ja Vääräjoesta tulevien vesien laatu, mutta hieman heikompaa kuin Nerkoonjärven vedet. Kankarinjärven pintaveden keskimääräinen ravinnetaso ja levätuotanto kuvaavat rehevyyttä (taulukko 35). Lopputalvella pohjan tuntumassa on ollut usein suurta happivajetta, mutta yleensä kesäisin matalassa (keskisyvyys 2,5 m) järvessä happea on ollut kohtalaisesti koko vesipatsaassa. Kankarinjärveen kohdistuvat Sydänmaannevan alueen turvetuotannon kuivatusvesien vaikutukset ovat vähäisiä jo sen perusteella, että tuotantoalueiden osuus järven valuma-alueesta on vain 0,9 %. Vuonna 2014 Kankarinjärven veden laatu oli samaa tasoa kuin keskimäärin 1999-2013. Happitilanne oli maaliskuussa 2014 heikko syvemmissä vesikerroksissa, mutta syyskuussa hyvä. Syyskuussa 2014 Kankarinjärven levätuotanto oli runsasta kuten aiempinakin vuosina. Kuivasjärvi on alueen keskusjärvi ja sen valuma-alue on laaja (171 km2). Kuivasjärveen tulee Sydänmaannevan ja Nokilammennevan kuivatusvesiä Parkanon Vääräjoen kautta ja myös Vatajanjoen kautta Ylisenveden ja Vatajanjärven vedet. Vatajanjoen kautta tulee kuivatusvesiä Vapon Alkkian (72,4 ha) ja Sompanevan (187,9 ha) tuotantoalueilta. Sydänmaannevan turvetuotantoalueet muodostavat Vääräjoen valuma-alueesta (30,7 km2) noin 1,6 % ja Kuivasjärven valuma-alueesta noin 0,6 %. 52 Kuivasjärvi on ruskeavetinen ja rehevä humusjärvi. Veden laatu on heikompi kuin Kankarinjärvessä (taulukko 35). Keskimääräiset ravinne- ja a-klorofyllipitoisuudet kuvastavat selvää rehevyyttä. Alusvedessä on esiintynyt ajoittain happivajetta, mutta yleensä happitilanne on ollut kuitenkin vähintään tyydyttävä. Vuonna 2014 Kuivasjärven pintaveden laatu oli vuosien 1999 – 2013 keskimääristä tasoa. Lopputalvella ja – kesällä 2014 alusvesien happitilanteet olivat hyvät. Kuivasjärveen kohdistuvat turvetuotannon vaikutukset ovat suhteellisen vähäiset, sillä kaikkien tuotantoalueiden yhteinen osuus järven valuma-alueesta on noin 2,8 %. Peltojen osuus on selvästi suurempi (8 %) ja siten maatalouden hajakuormituksen vaikutukset Kuivasjärven tilaan ovat suurempia kuin turvetuotannon. Taulukko 35 Sydänmaan-, Pirtti- ja Nokilammennevan järvihavaintopaikkojen veden laatutietoja 19992014. HavaintoHapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn 1m % mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Kankarinjärvi 1999-2013 keskiarvo n =31 82 6,5 3,7 124 3,0 4,2 769 28 6 29 9 908 16,8 19 minimi 51 5,9 0,3 50 0,7 3,3 570 <5 <5 16 1 420 6,1 13 maksimi 107 7,1 7,4 275 7,6 5,2 1200 75 6 52 40 2800 27,0 40 20.3.2014 79 6,0 < 1 165 1,5 4,0 770 24 810 22 2.9.2014 88 7,0 5,8 110 3,6 3,9 710 <5 <5 47 <2 640 19,0 17 Kuivasjärvi 1999-2013 keskiarvo n =31 78 6,3 2,9 186 2,7 4,4 829 26 37 40 10 1453 31,2 25 minimi 56 5,5 <1 100 1,1 3,7 550 <5 <5 27 <2 830 6,9 16 maksimi 102 6,8 9,0 350 7,2 5,1 1200 56 89 57 14 2100 68,1 38 20.2.2014 86 5,9 2,0 225 3,7 4,4 1000 43 1700 26 2.9.2014 84 6,6 3,7 170 4,1 4,3 640 15 39 46 8 1300 18,0 20 Sydänmaannevan, Pirttinevan ja Nokilammennevan kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset eri valuma-alueilla olivat vuoden 2014 keskivirtaamatilanteessa Parkanon Vääräjoen valuma-alueella (35.536) kohtalaiset, mutta muilla valuma-alueilla vähäisiä (taulukko 36). Kuivatusvesien vaikutukset Kankarinjärveen ovat hyvin vähäiset. Kuivasjärveen tulee kuivatusvesiä Vatajanjoen kautta Sydänmaannevan lisäksi muiltakin yläjuoksun tuotantoalueilta ja osittain tästä (ja hajakuormituksesta) johtuen typpi- ja humusainepitoisuudet ovat korkeammat kuin Kankarinjärven vesissä. Taulukko 36 Teoreettiset pitoisuuslisäykset eri valuma-alueilla vuoden 2014 keskivalumalla. Vesistöalue 35.534 35.536 35.564 35.564 8.3.7 Suo Kankarinjärven a Sydänmaanneva / Pirttineva Vääräjoen va Sydänmaanneva Vääräjoen va Sydänmaanneva Vääräjoen va Sydänmaan / Nokilammenneva Pitoisuusvaikutus, netto CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P brutto mg/l mg/l µg/l µg/l 0,08 2,5 0,35 0,83 0,013 0,64 0,10 0,12 1,4 62,0 11,6 9,8 0,08 1,06 0,24 0,25 Nivusneva (Parkano) Nivusnevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 103/2007/4, dnro LSY-2004-Y-183, myönnetty 25.9.2007). Vapo Oy valitti luvasta Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 17.10.2008 (Nro 08/0625/3). Nivusnevan tuotantoalue on vanhaa tuotantoaluetta, ojitukset on aloitettu jo 1980luvulla kuten myös tuotanto. Nivusnevan tuotantoalueella tuotannossa vuonna 2014 oli 93 ha. Vesienkäsittelymenetelmänä ovat ympärivuotiset pintavalutuskentät. 53 Nivusneva sijoittuu Kokemäenjoen vesistön Kuivasjärven lähialueen (35.561) ja Vuorijoen (35.535) valuma-alueille. Nivusnevan kuivatusvedet johdetaan kahden laskuojan kautta alapuoliseen vesistöön seuraavasti: 1. Lokalampi - Lokaluoma - Ruonanlampi Jarvanjoki - Rännäri ja 2. Heinilampi - Heiniluoma - Vuorijoki - Kirkkojärvi. Vesistöhavaintopaikka sijaitsee Lokalammessa ja vuodesta 2013 alkaen myös Heinilammessa. Lokalampi on pieni (6 ha) ja matala (keskisyvyys 2 m) humuspitoinen metsäinen suolampi. Lokalammen valuma-alueen pinta-ala on noin 4 km 2, josta Nivusnevan tuotantoalueen osuus on noin 18 %. Matalan lammen veden vaihtuvuus on hyvä (13 d), mutta rehevyydestä johtuen lopputalvisin on esiintynyt ajoittain suurta happivajetta. Lokalampi on keskimääräisten ravinnepitoisuuksien perusteella rehevä ja a-klorofyllipitoisuudet ovat olleet erittäin korkeita kuvaten ylirehevyyttä (taulukko 37). Korkeat typpipitoisuudet kertovat kuormittumisesta. Lokalammen veden laatu oli vuonna 2014 vuosien 1999 - 2013 keskimääristä tasoa selvästi parempaa, sillä ravinteita ja rautaa oli aiempaa vähemmän. Heinilampi on lähes umpeenkasvanut ja syyskuussa 2014 ei edustavaa näytettä saatu. Helmikuussa pintavedessä oli suurta happivajetta, mutta ravinteita varsin vähän. Nivusnevan kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset Kuivasjärven lähialueella olivat vuoden 2014 keskivalumatilanteessa vähäisiä; kiintoaine 0,04 mg/l, Kok-N 5 µg/l, Kok.P 0,2 µg/l ja CODMn 0,6 mg/l. Myös Vuorijoen alueella pitoisuuslisäykset olivat erittäin vähäisiä. Nivusnevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (27 kpl) perusteella Nivusnevalta Kuivasjärven suuntaan purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,2 mg/l, Kok.N 845 µg/l, Kok.P 29 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 50 mg/l O2. 54 Taulukko 37 Lokalammen pintaveden veden laatu 1999 – 2014 ja Heinilammen vedenlaatu 2013-2014. HavaintoHapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn 1m % mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Lokalampi 1999-2013 keskiarvo n =29 54 5,4 5,8 338 4,7 2,6 1175 51 36 45 7 2994 60,1 44 minimi 4 4,7 0,7 175 1,2 1,6 730 6 <5 22 1 1100 6,2 26 maksimi 104 6,4 16,0 650 14,9 5,3 2650 120 71 93 19 6800 278,0 79 20.3.2014 62 4,6 2,2 200 2,3 2,5 630 17 750 30 2.9.2014 75 5,0 8,2 500 1,5 2,1 930 <5 <5 38 < 2 1700 19,0 40 Heinilampi 28.8.2013 21 5,7 5,3 300 2,1 2,7 760 24 <5 33 6 1200 11,1 32 19.2.2014 11,2 5,5 1,0 180 1,2 3,3 460 10 720 26 3.9.2014 umpeenkasvanut lampi, ei saa edustavaa näytettä Lokalammen ravinnetaso on ollut laskusuuntauksessa jakson 1999 - 2014 aikana (kuvat 18-19). Nivusnevalta lähtevän veden ravinnetaso on nykyisin turvesuoksi alhainen ja siten myös Lokalammen vedessä ravinteita on aiempaa vähemmän. Kuva 18 Lokalammen pintaveden typpipitoisuudet vuosina 1999 - 2014. Kuva 19 Lokalammen pintaveden fosforipitoisuudet vuosina 1999 - 2014. 55 8.3.8 Alkkia-Sompaneva (Parkano/Karvia) Alkkian tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 111/2004/4 dnro LSY-2002-Y-381, myönnetty 21.12.2004). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 5.2.2007 (Nro 07/0049/1). Asia eteni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka päätöksellään 13.3.2008 (taltio nro 506) kumosi edellisen päätöksen ja palautti asian hallintooikeudelle uudestaan käsiteltäväksi. Vaasan hallinto-oikeus päätöksellään nro 08/0391/1 (22.12.2008) ratkaisi asian. Alkkian turvetuotantoalueen pohjoisosasta kuivatusvedet johdetaan Kyrönjoen vesistöalueelle (42), kaakkoisosasta Kokemäenjoen vesistöalueelle (35) ja lounaisosasta Karvianjoen vesistöalueelle (36). Kyrönjoen vesistöalueelle kuivatusvedet johdetaan Ilvesjoen yläosan valuma-alueella (42.053) reitille Kärkiluoma - Ilvesjoki, Kokemäenjoen vesistöalueella Vatajanjoen vesistöalueella (35.563) reitille Kärppäjärvi - Kärppäluoma - Mustajoki - Ylinenjärvi sekä Karvianjoen vesistöalueella Mustajoen vesistöalueella (36.047) reitille Mustajoki - Karvianjärvi. Alkkian turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1975 ja tuotanto 1976. Tuotannossa oli 320,6 ha vuonna 2014. Kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat pintavalutuskenttä ja kosteikko. Mustajoen valuma-alueen tuotannosta jo poistuneella 4,7 ha alalla on perustaso virtaamansäädöllä. Alkkialta johdetaan kuivatusvesiä Kokemäenjoen vesistön Vatajanjoen valuma-alueelle 72,4 ha alalta ja Sompanevalta 187,9 ha alalta. Vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Kärppäluomassa, Venesjoessa ja Ylinenjärvessä. Turvetuotantoalueiden osuus Vatajanjoen valuma-alueesta (95,9 km2) on 2,7 %. Sompanevan tuotantoalue (kuuluvat myös Veteläsuo ja Hanhineva) sijaitsee Alkkian itäpuolella. Sompanevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 110/2004/4 dnro LSY-2002-Y-380, myönnetty 21.12.2004). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 5.2.2007 (Nro 07/0048/1). VHO:n päätöksestä valitettiin Korkeimpaan hallintooikeuteen, joka ratkaisi asian 13.3.2008 antamallaan päätöksellä (Dnro 759/1/07). Korkein hallinto-oikeus palautti asian hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi asian päätöksellään 22.12.2008 (Nro 08/0394/1). Sompanevan valmistelut aloitettiin 1974 ja tuotanto vuonna 1976. Sompanevalla (sis. Hanhineva ja Veteläsuo) oli tuotannossa vuonna 2014 noin 290 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat pintavalutuskentät ja kosteikot sekä Yli-Kujalan menetelmä. Sompanevan turvetuotantoalueen kuivatusvesiä johdettiin Kyrönjoen vesistöalueen Mustaluoman valuma-alueelle (42.056) kuivatusvesiä johdettiin Sompanevalta vuonna 2014 noin 102 ha alalta. Kuivatusvesireitti on: Mustaluoma-Mustalampi-MustajokiKoskutjoki. Kokemäenjoen vesistöalueen Vatajanjoen valuma-alueelle (35.563) kuivatusvesiä johdettiin Sompanevalta vuonna 2014 noin 188 ha alalta. Kuivatusvesireitit ovat: Kärppäjärvi - Kärppäluoma - Mustajoki - Ylinenjärvi sekä Vähä-Kivijärvi - Iso-Kivijärvi - Iso Pelijärvi - Peliluoma - Vähä Pelijärvi - Venesjoki - Iso Venesjärvi – Venesjoki- Mustajoki-Ylinenjärvi. Sompanevan vesistötarkkailuhavaintopaikat Kyrönjoen vesistöalueella sijaitsevat Mustajärvessä ja Mustaluomassa (2 kpl) sekä Kärkiluomassa. Kokemäenjoen alueella vesistöhavaintopaikat ovat Kärppäluomassa, Venesjoessa ja Ylinenjärvessä. Kärppäluoman vesi on ollut ravinteikasta, tummaa ja humusainepitoista. Vuonna 2014 veden laatu Kärppäluomassa oli vuosien 1999–2013 keskimääräistä tasoa (taulukko 38). 56 Venesjoen kautta tulee pitkää vesireittiä pitkin Kärppäluoman yhtymäkohdan alapuolelle Mustajokeen Sompanevan kuivatusvesiä 34,7 ha alalta. Venesjoen veden laatu on hieman parempi kuin Kärppäluomassa, sillä fosforia ja typpeä sekä humusaineita on vähemmän. Turvetuotannon vaikutukset Venesjoen vedenlaatuun ovat vähäiset, sillä vesireitillä on useita järviä ainepitoisuuksia tasaamassa. Venesjoen veden laatu vuonna 2014 oli varsin hyvää, sillä ravinteita oli suhteellisen vähän kuten myös humusaineita. Vuoden 2014 keskivirtaamatilanteessa Sompanevan ja Alkkian turvetuotannon kuivatusvesistä aiheutuvat laskennalliset pitoisuusnousut olivat suhteellisen vähäisiä Vatajanjoessa; kokonaisfosforilla 1,1 µg/l, kokonaistypellä 69 µg/l ja kiintoaineella 0,6 mg/l sekä humusainepitoisuudella (COD Mn brutto) 2,6 mg/l. Taulukko 38 Sompanevan havaintopaikkojen veden keskimääräiset veden laadut v. 1999-2014. Havaintopaikka pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Kärppäluoma 1999-2013 Keskiarvo n = 39 5,8 4,9 291 4,9 2,9 852 68 53 40 10 2243 38 Minimi 4,7 1,6 200 1,6 2,1 600 6 <5 25 <2 1100 11 Maksimi 7,4 27,0 500 28,1 3,8 1300 290 120 100 22 4410 62 12.6.2014 6,1 5,5 330 2,9 3,0 920 54 2200 36 5.8.2014 6,6 6,7 300 4,8 3,4 860 48 9 62 10 2900 34 16.9.2014 6,2 4,9 350 2,9 3,4 880 41 2500 37 Keskiarvo 2014 6,3 5,7 327 3,5 3,3 887 48 9 52 10 2533 36 Venesjoki,Kärppäluoman yp. 1999-2013 Keskiarvo n = 39 6,0 5,3 206 3,3 3,4 624 21 24 29 6 1466 27 Minimi 5,1 1,0 90 1,7 2,4 440 <5 <5 21 2 1000 14 Maksimi 7,7 16,0 450 8,5 5,1 840 73 120 40 13 2400 42 12.6.2014 5,8 3,0 300 1,7 3,3 760 35 1300 31 5.8.2014 6,3 4,0 220 2,3 3,5 650 63 <5 34 5 1500 26 16.9.2014 6,2 2,9 200 1,3 3,5 620 25 1400 25 Keskiarvo 2014 6,1 3,3 240 1,8 3,4 677 63 <5 31 5 1400 27 Ylinenjärvi (52 ha) on suhteellisen syvä (noin 8 m) järvi, jonka vesistä noin 90 % tulee Kärppäluomasta ja Venesjoesta ja siten sen veden laatu määräytyy pitkälle ed. mainittujen jokivesien laatujen mukaan. Vuonna 2014 Ylinenjärven vesi oli hieman parempaa kuin aiemmin, sillä ravinteita ja rautaa oli aiempaa vähemmän (taulukko 39). Helmikuussa 2014 happitilanne oli hyvä pintavedessä, mutta pohjanläheisissä vesikerroksissa oli talvella lievää ja kesällä suurta happivajetta. Taulukko 39 Ylinenjärven pintaveden keskimääräinen laatu 1999 - 2014. HavaintoHapen paikka kyll. 1m % Ylinenjärvi 1999-2013 Keskiarvo n = 31 71 Minimi 12 Maksimi 100 20.2.2014 76 23.7.2014 91 pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4aine luku meus johtok. N N N P P mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 5,9 4,9 6,7 5,2 6,3 1818 1300 2820 1400 960 18,2 3,2 49,4 3,2 0,4 8,0 <1 4,1 241 170 350 300 220 3,1 1,3 8,9 2,0 1,6 3,5 2,6 5,5 3,9 3,2 798 480 1300 910 640 20 <5 43 21 <5 44 12 <5 35 16 76 16 34 7 <2 13 3 FE a-klor. 14,4 COD Mn mg/l O2 32 23 49 38 28 Kyrönjoen vesistöalueen Mustajärveen ei Sompanevan kuivatusvesiä mene, vaan kuivatusvedet johdetaan Mustajärvestä laskevaan Mustaluomaan. Mustajärven ranta-asukkaat ovat valittaneet pölyhaitoista ja tästä johtuen Mustajärvi on mukana vesistötarkkailussa. Mustajärven vesi on ollut erittäin kirkasta, vähäravinteista ja vähähumuksista (taulukko 40). Vesi on laadullisesti erinomaista ollen lähes pohjavesien tasoa. Turvetuotannon pölyvaikutuksia ei vuosien 2010 - 2014 Mustajärven vesinäytteiden perusteella ole havaittavissa. 57 Taulukko 40 Mustajärven pintaveden keskimääräinen laatu vuosina 2010-2014. Havainto- Hapen paikka kyll. 1m % Mustajärvi 2010 9.3.2010 88 1.9.2010 81 Mustajärvi 2011 15.3.2011 84 1.9.2011 91 Mustajärvi 2012 7.3.2012 82 26.7.2012 87 Mustajärvi 2013 27.2.2013 80 22.8.2013 92 Mustajärvi 2014 20.2.2014 88 23.7.2014 94 pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 6,5 6,9 <1 1,8 20 <1 1,2 2,5 2,3 250 264 24 6,4 6,9 <1 1,4 6,2 6,5 4 7 3 71 100 1,8 6 6 25 30 0,3 1,0 2,7 2,3 300 290 7,0 5 10 3 51 120 1,8 7 5 <1 2,3 30 50 0,3 1,2 2,6 2,2 300 320 17 43 3 11 <2 63 170 5,2 7 10 6,2 6,7 <1 2,0 50 40 0,3 1,0 2,3 2,2 350 310 11 <5 4 5 <2 180 260 4,7 10 8 6,3 6,7 <1 1,5 40 25 < 0,5 0,8 2,4 2,3 330 280 11 <5 6 11 <2 180 82 2,4 8 7 <5 Mustajärvestä lähtevän Mustaluoman vesi on ollut laadullisesti hieman heikompaa kuin Mustajärven. Vedessä on ollut hieman enemmän ravinteita ja väriluvun ja CODMn-arvon perusteella humusta (taulukko 41). Vuonna 2014 Mustaluoman vesi oli laadullisesti kuitenkin Mustajärven hyvää tasoa; ravinteita oli vähän kuten myös humusaineita ja vesi oli kirkasta. Mustaluoman alaosalle tulee Hanhinevalta kuivatusvesiä, mutta vedenlaatu on ollut vuosina 2011–2013 ajoittain yläosaa jopa parempaa. Vuonna 2014 kuitenkin Mustaluomassa esiintyi kuivatusvesivaikutuksia, sillä ravinne-, rauta ja humuspitoisuudet olivat korkeampia kuin Mustaluoman yläosalla. Ravinnepitoisuudet olivat vielä alhaisia kuvaten lievää rehevöitymistä. Taulukko 41 Mustaluoman veden keskimääräinen laatu vuosina 1999-2014. Havaintopaikka pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Mustaluoma, Hanhinevan yp. 1999-2013 Keskiarvo n = 39 6,2 7,4 117 4,3 2,7 572 83 45 26 8 1228 18 Minimi 4,8 <1 10 0,5 2,2 271 5 2 5 2 110 5 Maksimi 7,0 120,0 455 32,6 4,4 1500 520 230 170 28 12000 61 10.6.2014 6,6 < 1 40 0,8 2,3 340 10 170 7 21.8.2014 ei vettä 28.10.2014 6,5 1,8 25 0,8 2,4 310 11 130 7 Keskiarvo 2014 6,6 1,8 33 0,8 2,4 325 11 150 7 Mustaluoma, Hanhinevan ap. 2011-2013 Keskiarvo n = 9 6,3 1,9 149 1,7 2,7 427 41 7 16 6 981 19 Minimi 5,6 <1 100 0,9 2,3 370 <5 <5 12 <2 670 14 Maksimi 6,9 3,0 200 3,7 3,2 550 70 10 21 12 1700 27 10.6.2014 6,2 1,9 150 1,3 2,3 490 20 810 20 21.8.2014 6,6 3,5 180 3,4 3,0 510 6 10 26 4 1300 20 28.10.2014 5,3 1,8 200 0,9 2,7 560 15 1100 34 Keskiarvo 2014 6,0 2,4 177 1,9 2,7 520 6 10 20 4 1070 25 Alkkian kuivatusvesiä johdetaan Kyrönjoen vesialueella Kärkiluoman kautta Ilvesjokeen. Vuonna 2014 Alkkian kuivatusvesiä johdettiin Kärkiluoman suuntaan 248,2 ha alalta. Kärkiluoman vesi on ollut runsasravinteista, rauta- ja humuspitoista (taulukko 42). Vesi on ollut väriltään hyvin tummaa. Vuonna 2014 Kärkiluoman vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin vuosina 2011–2013 keskimäärin. Alkkian Ilvesjoen suuntaan meneviä kuivatusvesiä tarkkailtiin kosteikolla vuonna 2014 ympärivuotisesti. Otettujen näytteiden (24 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoi- 58 suudet olivat kiintoaineen osalta 6,8 mg/l, Kok.N 1080 µg/l, Kok.P 49 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 39 mg/l O2. Alkkian kuivatusvesien teoreettiset vaikutukset vuoden 2014 keskivirtaamatilanteen mukaan olivat suuresta tuotantoalasta huolimatta vähäisiä Ilvesjoessa, sillä lisäykset olivat kokonaisfosforille 1,4 µg/l ja kokonaistypelle 46 µg/l sekä kiintoaineelle 0,4 mg/l. Kärkiluomaan vesistövaikutukset ovat Ilvesjokea (70,78 km2) selvästi suurempia, sillä sen Kärkiluoman valuma-alue on vain noin 15 km2. Teoreettiset lisäykset vuoden 2014 tilanteessa Kärkiluomaan olivat kokonaisfosforille 6,6 µg/l ja kokonaistypelle 217 µg/l sekä kiintoaineelle 1,7 mg/l sekä humusainepitoisuudelle (COD Mn brutto) 11 mg/l. Alkkian vuoden 2014 kuivatusvesien ainepitoisuuksiin verrattuna Kärkiluoman veden laatu oli samankaltaista, joten teoreettiset laskelmat kuivatusvesivaikutuksista ovat oikeaa suuruusluokkaa. Taulukko 42. Kärkiluoman veden keskimääräinen laatu vuosina 2011–2014. Havaintopaikka pH Kiinto- VäriSa- Sähkönaine luku meus johtok. mg/l mg/l Pt FTU mS/m Kärkiluoma 2011-2013 Keskiarvo n = 9 6,2 7,0 333 5,7 3,9 Minimi 4,8 4,8 200 2,5 2,9 Maksimi 7,0 12,8 450 11,5 5,4 10.6.2014 6,4 6,8 275 3,4 3,3 13.8.2014 7,0 3,7 360 9,8 5,2 29.10.2014 6,1 4,6 160 3,4 3,9 Keskiarvo 2014 6,5 5,0 265 5,5 4,1 8.3.9 KOKN µg/l NH4N µg/l NO3N µg/l 921 660 1200 890 1000 950 947 67 14 160 6 5 8 21 <5 21 <5 KOK- PO4P P µg/l µg/l 51 28 96 42 75 33 50 24 6 39 14 14 FE COD Mn µg/l mg/l O 2522 1000 4500 2700 4100 1700 2833 38 31 52 39 36 39 38 Latikkaneva ja Ristineva (Parkano) Latikkanevan turvetuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston 2.3.2005 myöntämä ympäristölupa (nro 20/2005/4, Dnro LSY-2004-Y-242). Tuotanto alueelta on loppunut ja lopettamisilmoitus on tehty 31.12.2012. Jälkitarkkailu jatkuu kuitenkin edelleen. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 2.3.2005 myöntänyt Ristinevan turvetuotantoalueelle ympäristöluvan (nro 17/2005/4, Dnro LSY-2002-Y-232). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 4.7.2006 (Nro 06/0241/1). Latikkaneva ja Ristineva sijaitsevat Kokemäenjoen vesistöalueen Ikaalisten reitin Parkanojärven alueen Vuorijärven valuma-alueella (35.535). Ristinevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1977 ja tuotanto 1979. Tuotannossa oli yhteensä 100,7 ha vuonna 2014. Latikka-Ristinevan kuivatusvedet johdetaan pintavalutuksen kautta Ritaojaa pitkin Majajärveen. Majajärvestä vedet laskevat ojaa pitkin Vuorijärveen. Vesistöhavaintopaikkoja on alueella seitsemän: Ritaojassa Latikkanevan yläpuolella, Ritaojassa Latikka-Ristinevan alapuolella, Ritaojassa Majajärven yläpuolella, Ritaojassa Majajärven alapuolella sekä Majajärvessä, Vuorijärvessä ja Hanhijärvessä. Latikkanevan tuotantoalueen yläpuolella on yksi vertailuhavaintopaikka Latikkanevanojassa. Sen vedet saavat alkunsa Latikkanevan yläpuoliselta metsäojitetulta alueelta ja oja ei siten ole turvetuotannon kuivatusvesien vaikutusten piirissä. Latikkanevan alapuolella on havaintopaikka Ritaojassa, mihin tulee Latikkanevan kuivatusvesiä. Ritaojan alaosalla ennen Majajärveä on havaintopaikka, mihin tulee kuivatusvesiä Latikkanevan lisäksi Ris- 59 tinevalta. Majajärven alapuolella Ritaojassa ennen Vuorijärveä on havaintopaikka, johon tulee vesiä Majajärven kautta Latikka-Ristinevan lisäksi Kekkilän Sarkinnevalta. Latikka- ja Ristinevan tuotantoalueen virtavesihavaintopaikkojen vesien laatu on ollut pääpiirteittäin samanlaista kaikissa; vedet ovat happamia ja tummanruskeita humusvesiä. Kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet koko tarkkailun ajan reheville vesialueille ominaisissa korkeissa arvoissa kaikissa virtavesihavaintopisteissä (taulukko 43). Latikkanevanojassa, Latikkanevan kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella ainepitoisuudet ovat olleet selvästi korkeampia kuin kuivatusvesien vaikutuspiirissä olevissa havaintopaikoissa, näin myös vuonna 2014. Latikkanevalla tuotanto on päättynyt v. 2012 ja sen alapuolisessa Ritaojassa oli vettä vuonna 2014 vain elokuussa, jolloin vedenlaatu oli hyvää, sillä humusta ja typpeä oli hyvin vähän. Ristinevalta tuleva kuormitus ei heikentänyt Ritaojan veden laatua vuonna 2014, sillä veden laatu oli selvästi parempaa kuin Ritaojan yläosalla. Typpipitoisuudet olivat karujen vesien pitoisuuksissa ja humustakin oli vedessä erittäin vähän. Majajärven ja Vuorijärven välisessä ojassa kuormitus on suurinta ja siellä ainepitoisuudet ovat hieman korkeampia kuin Ritaojassa (taulukko 43). Kuivatusvesien vaikutukset alapuolisissa vesissä ovat vähäiset, sillä typpiyhdistepitoisuudet ovat olleet vain hieman korkeampia kuin luonnonvesissä ja humusta vähemmän kuin luonnontilaisissa suovesissä. Majajärven ja Vuorijärven välisen ojassa oli vuonna 2014 aiempiin vuosiin runsaasti fosforia, mutta muuten laadultaan vesi oli samanlaista kuin aiemminkin. Taulukko 43 Latikka- ja Ristinevan virtavesihavaintopaikkojen vedenlaatu vuosina 1999-2014. Havaintopaikka pH Kiinto- VäriSaSähkön- KOKaine luku meus johtok. N mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l Latikkanevanoja, Latikkanevan yp.1999-2013 keskiarvo n = 36 5,4 18 329 9 3,3 1080 minimi 4,5 <1 100 1,1 2,2 200 maksimi 6,5 360 1100 110 5,6 4800 12.6.2014 6,7 13,0 360 17,0 4,3 770 6.8.2014 ei vettä 17.9.2014 7,0 4,0 330 26,0 4,8 810 keskiarvo 2014 6,9 8,5 345 21,5 4,6 790 Ritaoja, Latikkanevan ap.1999-2013 keskiarvo n = 40 6,2 6,2 232 7,1 4,0 576 minimi 4,9 2,0 35 1,6 2,5 200 maksimi 7,1 16 1800 18 5,2 1100 12.6.2014 ei vettä 6.8.2014 7,0 2,3 100 4,0 5,0 350 17.9.2014 ei vettä keskiarvo 2014 7,0 2,3 100 4,0 5,0 350 Ritaoja, Majajärven yp., Latikka- ja Ristinevan ap. 1999-2013 keskiarvo n = 40 6,2 4,1 177 5,4 3,8 522 minimi 5,0 <1 45 1,8 2,3 150 maksimi 6,9 10,3 350 9,3 5,0 1100 12.6.2014 6,6 5,0 180 5,0 3,5 520 6.8.2014 6,9 5,0 135 5,8 4,4 330 16.9.2014 7,1 3,6 200 6,4 6,4 490 keskiarvo 2014 6,9 4,5 172 5,7 4,8 447 Maja- ja Vuorijärven välinen oja, Latikka- ja Ristinevan ap. 1999-2013 keskiarvo n = 40 5,9 3,3 207 3,3 3,8 646 minimi 5,2 <1 90 1,5 2,3 360 maksimi 6,6 7,2 400 8,2 6,3 930 12.6.2014 6,0 3,0 270 3,2 3,3 790 6.8.2014 6,1 4,5 200 2,1 3,5 620 16.9.2014 6,3 4,2 200 2,9 4,2 610 keskiarvo 2014 6,1 3,3 223 2,7 3,7 673 NH4N µg/l 89 <5 310 NO3- KOK- PO4N P P µg/l µg/l µg/l 66 <5 220 64 14 340 69 16 <2 54 84 77 FE µg/l COD Mn mg/l O2 3844 950 32000 6000 53 8 180 36 5400 5700 24 30 53 <5 280 58 <5 240 31 20 46 10 <2 20 2021 1020 5600 26 6 63 38 49 28 7 1300 8 38 49 28 7 1300 8 36 <5 190 45 <5 200 10 <2 22 21 <5 21 <5 30 18 46 33 35 37 35 1684 990 2700 1800 1500 4000 2433 25 4 64 19 9 15 14 19 <5 74 24 <5 150 11 <2 44 29 <5 29 <5 36 25 65 73 45 45 54 1721 970 2800 2200 1700 2100 2000 29 12 54 28 19 21 23 7 7 12 12 60 Latikkaneva/Ristineva -alueen kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset Vuorijoen valuma-alueella olivat vuonna 2014 vähäisiä (Kok-N 11 µg/l ja kiintoaine 0,06 mg/l sekä CODMn brutto 0,8 mg/l). Fosforin pitoisuuslisäys jäi negatiiviseksi eli kuivatusvesissä oli vähemmän fosforia kuin luonnonvesissä. Majajärvi (41 ha) on voimakkaasti ruohottunut matala järvi, jossa avovettä on vain järven keskiosissa. Majajärveä voidaan pitää Latikka-Ristinevan tuotantoalueen ensisijaisena vaikutusalueena, sillä Ritaojan kautta laskevat alueen kaikki kuivatusvedet Majajärveen. Majajärven veden ravinnepitoisuudet kuvastavat järven rehevyyttä, mikä näkyy myös runsaana levätuotantona (taulukko 44). Majajärveen kohdistuva kuormitus näkyy myös lopputalven heikkoina happitilanteina. Vuonna 2014 Majajärven vedenlaatu oli hieman parempi kuin vuosina 1999-2013 keskimäärin, sillä ravinteita oli hieman vähemmän ja myös levätuotanto oli vähäisempi. Pintavesien happitilanteet olivat hyvä, mutta alusvedessä helmikuussa happivaje oli suurta ja heinäkuussa happi oli pohjan tuntumasta kokonaan loppunut. Kesä- ja syyskuun ylimääräisillä näytekierroksilla happitilanteet olivat hyvät kaikissa vesikerroksissa. Vuorijärveen vetensä laskevaan pieneen Hanhijärveen (8 ha) tulee vesiä Majajärven lisäksi myös etelästä Työluomasta, joka saa alkunsa Kekkilän Sarkinnevan turvetuotantoalueelta. Myös Parkanon kaatopaikka sijaitsee Työluoman latvoilla ja sen alaosaa ennen Hanhijärveä kuormittaa myös maatalous. Hanhijärvi on matala, soistunut ja osittain umpeen kasvanut järvi. Vuosien 1999–2013 keskimääräisten vedenlaatutietojen perusteella Hanhijärvi on ylirehevä ja tummavetinen humuspitoinen järvi (taulukko 44). Hanhijärven rehevyyttä kuvaavat korkeat ravinne- ja a-klorofyllipitoisuudet. Happivajetta esiintyy lähes joka talvi järven pintavesissäkin. Vuonna 2014 Hanhijärven veden laatu oli vuosien 1999-2013 keskimääräistä tasoa hieman parempaa, sillä ravinteita ja rautaa oli vähän aiempaa vähemmän. Happi oli loppunut alusvedestä helmi- ja heinäkuussa 2014 kokonaan ja pintavedessäkin esiintyi selvää happivajetta. Vuorijärveen tulevat kuivatusvedet Latikka-Ristinevalta ja Kekkilän Sarkinnevalta. Vuorijärvi on pinta-alaltaan 236 ha ja suurin mitattu syvyys 7,8 m keskisyvyyden ollessa kuitenkin vain 1,5 m. Vuorijärven pintavedessä on ollut fosforia runsaasti, mutta typpiyhdisteitä vain kohtalaisesti (taulukko 44). Vuorijärvi on keskimääräisten ravinnepitoisuuksien perusteella rehevä, mitä ilmentävät myös korkeat a-klorofyllipitoisuudet. Taulukko 44 Latikka-, Ristinevan järvihavaintopaikkojen pintaveden keskimääräinen vedenlaatu vuosina 1999 - 2014. Havaintopaikka 1m Majajärvi 1999-2013 keskiarvo n = 30 minimi maksimi 20.2.2014 3.6.2014 23.7.2014 24.9.2014 Hanhijärvi 1999-2013 keskiarvo n = 30 minimi maksimi 20.2.2014 23.7.2014 Vuorijärvi 1999-2013 keskiarvo n = 30 minimi maksimi 20.2.2014 3.6.2014 23.7.2014 24.9.2014 Hapen pH Kiintokyll. aine % mg/l Väriluku mg/l Pt Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3meus johtok. N N N FTU mS/m µg/l µg/l µg/l 67 33 103 73 85 82 83 6,1 5,1 6,8 5,7 6,4 6,4 6,7 4,4 <1 18 1,1 6,5 6,0 5,1 206 100 350 225 180 180 150 3,0 0,7 6,2 1,8 3,7 2,6 2,7 3,5 2,8 4,6 3,4 3,1 3,0 3,2 830 660 990 830 640 730 680 21 <5 50 5 <5 7 17 7 7 <5 <5 <5 39 0 104 33 51 6,3 5,6 7,1 6,0 6,5 6,7 <1 18,0 6,1 7,3 285 150 500 300 330 8,3 2,6 18 11,0 4,4 6,4 4,0 13,0 6,2 4,0 1310 900 2040 1100 990 31 <5 101 20 <5 93 6 <5 49 0 96 69 84 94 85 6,1 5,4 7,1 5,6 6,5 6,6 6,7 3,9 0,8 8,1 <1 4,0 6,0 7,6 199 100 360 250 180 170 150 3,7 1,1 8,2 2,3 2,6 3,0 3,4 3,5 2,5 5,0 3,7 3,0 2,9 3,0 702 570 840 890 670 750 650 19 <5 78 6 <5 7 14 10 6 <5 <5 <5 KOK- PO4P P µg/l µg/l 41 22 58 25 41 44 38 4 <2 7 3 2 <2 62 31 150 47 66 10 5 25 36 17 52 21 40 44 42 4 <2 6 5 3 2 <2 FE µg/l a-kloro- COD fylli Mn µg/l mg/l O2 1943 1400 3790 1400 1200 1200 1500 39,4 13,1 82,8 3733 1160 16000 3800 2400 52,4 2,6 160,3 1914 1200 3500 1400 1200 1100 1100 27,0 8,9 62,1 30,0 20,3 14,0 18,2 12,0 19,6 17,0 28 15 42 30 23 20 19 36 21 63 31 33 26 18 38 33 24 19 20 61 Vuonna 2014 veden laatu oli Vuorijärvessä vuosien 1999 - 2013 keskimääräistä tasoa. Lopputalvisin on pintavedessä esiintynyt selvää happivajetta kuten myös helmikuussa 2014. Helmi- ja heinäkuussa 2014 alusvedestä happi oli loppunut kokonaan, mutta kesäja syyskuun ylimääräisillä näytekierroksilla happea oli hyvin pohjan tuntumassa. Kokonaistyppipitoisuudet ovat pysyneet Vuorijärvessä samalla tasolla, mutta alentuneet Maja- ja Hanhijärvessä (kuva 20). Hanhijärven-, Majajärven ja Vuorijärven kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet laskusuuntauksessa vuosina 1999 – 2014 (kuva 21). Kuva 20 Latikka-, Ristinevan järvihavaintopaikkojen pintaveden typpipitoisuus 1999-2014. Kuva 21 Latikka-, Ristinevan järvihavaintopaikkojen pintaveden fosforipitoisuus 1999-2014. Latikkaneva/Ristineva -alueen kuivatusvesien vaikutukset Vuorijärven valuma-alueen järviin ovat suhteellisen vähäisiä verrattuna alueen hajakuormitukseen. Tämä näkyy hyvin siinä, että järvien ravinnepitoisuudet ovat korkeampia kuin sinne turvetuotantoalu- 62 eilta tulevissa kuivatusvesissä. Humusaineita tulee kuivatusvesien mukana ja niiden pitoisuudet järvissä ovat olleet samaa tasoa kuin kuivatusvesien purkureitin ojissa. 8.3.10 Saarikeidas, Lauttaneva-Haukkaneva, Mustakeidas, Vuorenpään-Vatilähteenneva (Jämijärvi/Ikaalinen) Saarikeitaan tuotantoalueen (Saarikeidas, Lauttaneva, Haukkaneva, Mustakeidas, Vatilähteenneva) ojitukset on aloitettu vuonna 1984 ja tuotanto vuonna 1986. Saarikeitaan turvetuotantoalueeseen kuuluvat Mustakeidas - Saarikeitaan (lupapäätös LSY-2002-Y404), Vuorenpäänneva – Vatilähteennevan (lupapäätös LSY-2003-Y-266) ja Lauttaneva – Haukkanevan (lupapäätös LSY-2003-Y-267) turvetuotantoalueet. Saarikeitaan-Mustakeitaan alueella oli vuonna 2014 tuotannossa 122,3 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 13,3 ha. Kosteikoilla käsitellään kaikki kuivatusvedet. Saarikeitaan-Mustakeitaan turvetuotantoalue sijaitsee Kokemäenjoen vesistön Ikaalisten reitin Palojoen valuma-alueella 35.547 ja osin myös Kuusijoen valuma-alueella 35.555. Vuorenpään-Vatilähteennevalla oli vuonna 2014 tuotannossa 100,5 ha ja ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 9,8 ha. Vuorenpään-Vatilähteenneva sijaitsee Jämijärven alueella 35.542 ja Mylly-Kartunjoen valuma-alueella 35.522. Tuotannossa olevien alojen kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on Mylly-Kartunjoen valuma-alueella 81,7 ha osalta ympärivuotinen pintavalutus ja Jämijärven valuma-alueella vesienkäsittelymenetelminä ovat 18,8 ha osalta laskeutusaltaat ja virtaamansäätö. Lauttanevan-Haukkanevan osalta oli vuonna 2014 tuotannossa 40,2 ha. LauttanevanHaukkanevan turvetuotantoalue sijaitsee Mylly-Kartunjoen valuma-alueella 35.522. Tuotannossa olevien alojen kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on 21,3 ha osalta kesäaikainen kosteikko/kasvillisuuskenttä ja 18,9 ha osalta laskeutusaltaat ja virtaamansäätö. Saarikeitaan (sis. Lauttaneva-Haukkaneva ja Vuorenpään-Vatilähteenneva) kuivatusvesiä johdetaan viittä eri reittiä: Tykköönjärvi-Myllyoja-Palojoki-Jämijärvi (86,6 ha alalta), Kuusijoki-Kovesjoki-Kyrösjärven Kovelahti (35,7 ha alalta), JyvämyllynojaJämijärvi (18,8 ha alalta) ja Lauttaoja-Uurasjärvi-Noro-oja-Kyrösjärven Uuraslahti (121,9 ha alalta). Vesistöhavaintopaikkoja on Saarikeitaanojassa, Tykköönojassa, Lauttaojassa ja Noro-ojassa (2 kpl). Saarikeitaalla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua vuonna 2014 Mustakeidas-Saarikeitaan kosteikon alapuolella. Otettujen näytteiden (24 kpl) perusteella kuivatusvesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 17,1 mg/l, Kok.N 1070 µg/l, Kok.P 59 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 34 mg/l O2. Saarikeitaan-Mustakeitaan alueelta johdetaan Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueelle kuivatusvesiä 86,6 ha:n alalta Tykköönojan kautta Palojokeen ja edelleen Jämijärveen. Vedenlaadun havaintopaikat sijaitsevat Tykköönojassa ja Saarikeitaalta lähtevässä ojassa. Havaintopaikkojen välissä sijaitsee Tykköönjärvi. Saarikeitaan kuivatusvesiä laskee 18,8 ha:n alalta myös Jyvämyllynojan kautta Jämijärveen, mutta siellä ei ole vesistöhavaintopaikkaa. Saarikeitaalta lähtevän ojan vesi on ollut sameaa, väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella humuspitoista ja erittäin ravinteikasta (taulukko 45). Matalan ja rehevän Tykköönjärven aineiden pidätyskyky on heikko, sillä järvestä lähtevässä Tykköönojan vedessä on ollut selvästi enemmän ravinteita kuin järveen laskevassa Saarikeitaanojassa. Vuonna 2014 Saarikeitaalta tulevassa ojassa veden laatu oli samanlaista kuin tarkkailujaksolla 2000– 63 2013 keskimäärin. Tykköönojassa veden laatu oli vuonna 2014 aiempaa heikompaa, sillä ravinteita oli enemmän kuin keskimäärin aiemmin. Jaksolla 2000–2014 Saarikeitaanojan ja Tykköönojan vedenlaaduissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia, joskin Saarikeitaan ojan fosforipitoisuudet ovat viime vuosina olleet tavanomaisia alhaisempia (kuva 22). Saarikeitaan kuivatusvesien vaikutukset näkyvät purkuojan kohonneina typpipitoisuutena (kuva 23). Ajoittain erittäin korkeat fosforipitoisuudet kuvastavat voimakasta hajakuormitusta. Taulukko 45 Saarikeitaan vesistöhavaintopaikkojen veden laatu vuosina 1999 - 2014. Havaintopaikka pH Kiinto- Väriaine luku mg/l mg/l Pt Oja Saarikeitaalta 2000-2013 Keskiarvo n = 53 6,6 17,1 292 Minimi 5,4 1,2 140 Maksimi 7,4 190,0 750 11.6.2014 7,1 7,0 360 7.8.2014 7,4 7,2 275 30.10.2014 6,6 13,0 160 Keskiarvo 2014 7,0 9,1 265 Tykköönoja 2000-2013 Keskiarvo n = 53 6,8 17,0 256 Minimi 5,9 2,3 140 Maksimi 7,5 63,0 450 11.6.2014 7,1 13,0 330 7.8.2014 7,4 8,0 240 30.10.2014 6,7 17,0 180 Keskiarvo 2014 7,1 14,7 250 Kuva 22 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD meus johtok. N N N P P Mn FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 26,3 7,5 230,0 13,0 14,0 13,0 13,3 6,6 3,0 13,0 8,7 11,0 6,3 8,7 1112 530 1990 1000 1100 1500 1200 106 13 310 88 3 450 110 43 110 43 19,5 7,6 67,3 12,0 18,0 16,0 15,3 7,7 4,3 11,3 7,5 11,0 9,4 9,3 1494 810 4100 1500 980 3200 1893 76 17 170 283 20 1200 41 180 41 180 94 28 490 82 110 81 91 29 9 73 145 39 280 140 210 130 160 68 15 150 42 42 120 120 Saarikeitaan havaintopaikkojen veden fosforipitoisuudet vuosina 1999-2014. 3671 1800 6900 4300 5000 2800 4033 36 17 67 34 30 43 36 3478 1700 6100 3900 4500 2800 3733 31 13 54 31 20 37 29 64 Kuva 23 Saarikeitaan havaintopaikkojen veden typpipitoisuudet vuosina 1999-2014. Lauttaojassa, Lauttanevan-Haukkanevan kuivatusvesien vaikutuspiirissä, veden ravinnepitoisuudet ovat olleet korkeita ja vesi sameaa sekä väriltään tummaa (taulukko 46). Lauttaojaa kuormittaa turvetuotannon lisäksi maa- ja metsätalouden hajakuormitus. Uurasjärven valuma-alueesta Lauttaojan osuus on 91 %, joten Lauttaojan veden laatu heijastuu myös Uurasjärven ja siitä lähtevän Noro-ojan veden laatuun. Osa Lautta-ojan vesien kiintoaineesta pidättyy Uurasjärveen aiheuttaen osaltaan järven madaltumista. Ravinnetaso Uurasjärven alapuolella Noro-ojassa on samaa korkeaa tasoa kuin Lauttaojassa. Noro-ojan alajuoksulla veden laatu ei muutu kovin paljon yläosaan verrattuna, mutta ravinteita on hieman enemmän. Vuonna 2014 veden laatu oli Lauttaojassa ja Noroojassa Uurasjärven alapuolella vuosien 1999–2013 keskimääristä tasoa, mutta Noroojassa Pihlajaniemessä ravinteita oli aiempaa hieman enemmän. Taulukko 46 Saarikeitaan vesistöhavaintopaikkojen veden laatu 1999 - 2014. Havaintopaikka pH Kiinto- VäriSaaine luku meus mg/l mg/l Pt FTU Lauttaoja Uurasjärven yp 2000-2013 n = 51 6,5 19,7 254 17,6 minimi 5,2 1,7 150 5,1 maksimi 7,3 120,0 417 82,2 11.6.2014 6,8 7,0 330 8,1 7.8.2014 7,2 5,3 250 8,8 30.10.2014 6,5 6,0 180 5,5 keskiarvo 2014 6,8 6,1 253 7,5 Noro-oja, Uurasjärven ap. 2000-2013 n = 51 6,5 7,2 250 8,0 minimi 5,7 1,3 150 4,0 maksimi 7,1 17,0 400 20,2 11.6.2014 6,6 11,0 300 4,4 7.8.2014 6,8 4,4 300 5,4 30.10.2014 6,6 4,3 140 5,4 keskiarvo 2014 6,7 5,3 247 5,1 Noro-oja, Pihlajaniemi 2000-2013 n = 51 6,6 7,2 239 8,6 minimi 5,8 <1 150 3,3 maksimi 7,3 22,5 350 18,5 11.6.2014 6,8 7,3 330 6,1 7.8.2014 6,9 4,4 250 5,8 30.10.2014 6,6 6,3 180 6,9 keskiarvo 2014 6,8 6,0 253 6,3 Sähkönjohtok. mS/m KOKN µg/l NH4- NO3- KOK- PO4N N P P µg/l µg/l µg/l µg/l 4,5 2,8 6,2 4,6 5,5 5,5 5,2 1009 490 2128 960 1100 1700 1253 94 6 340 112 4 510 52 54 52 54 5,0 3,1 6,8 4,8 5,5 6,9 5,7 1121 640 2060 920 930 1500 1117 56 5 220 143 <5 800 <5 <5 <5 <5 5,3 3,5 7,7 5,2 6,0 7,8 6,3 1122 540 2060 1100 1100 2100 1433 46 4 140 162 <5 940 48 24 48 24 71 37 150 55 70 52 59 18 2 34 79 37 210 66 110 58 78 26 7,9 61 81 41 160 77 120 73 90 26 7 55 22 22 31 31 51 51 FE µg/l COD Mn mg/l O2 2881 1800 5400 3000 2900 1800 2567 33 18 61 37 28 37 34 2589 1400 4800 2300 4100 1500 2633 32 22 55 34 35 31 33 2585 1400 4400 2500 3700 1700 2633 32 22 56 35 36 35 35 65 Saarikeitaan kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset 3. jakovaiheen valuma-alueisiin olivat vuonna 2014 keskivalumatilanteessa suhteellisen vähäisiä (taulukko 47). Taulukko 47 Saarikeitaan kuivatusvesien teoreettiset pitoisuusvaikutukset vuonna 2014 eri valuma-alueilla. Vesistöalue Suo Kunta 35.522 Mylly-Kartunjoen va Vuorenpään-Vatilähteenneva 35.522 35.542 35.547 35.555 Mylly-Kartunjoen va Lauttaneva-Haukkaneva Ikaalinen /Jämijärvi 0,1 Jämijärven a Vuorenpään-Vatilähteenneva Ikaalinen 0,01 Palojoen va Saarikeidas Ikaalinen 0,6 Kuusijoen va Saarikeidas Ikaalinen 0,3 8.4 Loimijoen alue 8.4.1 Arkkuinsuo ja Isosuo (Punkalaidun) Ikaalinen Pitoisuusvaikutus, netto CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P mgO2/l mg/l µg/l µg/l 1,0 0,15 18,6 0,40 0,11 0,008 0,51 0,14 1,2 0,2 14,6 11,4 0,12 0,012 0,76 0,63 Arkkuinsuon tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 28/2005/4, dnro LSY-2002-Y-378, myönnetty 24.3.2005). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 9.5.2007 (Nro 07/0154/1). Alueeseen kuuluu myös Vihalaidansuo. Arkkuinsuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1975 ja tuotanto 1977. Vuonna 2014 tuotannossa oli 77,8 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat pääosin kosteikot, mutta 6,8 ha alalla on perustaso virtaamansäädöllä. Arkkuinsuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen (35) Loimijoen valuma-alueeseen (35.9) kuuluvalla Palojoen valuma-alueella (35.952). Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan Palojokeen, josta vedet virtaavat Kourajokeen. Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat Varvusenojassa ja Palojoessa (3 kpl). Varvusenojan havaintopaikka sijaitsee turvetuotannon kuivatusvesien purkupaikan yläpuolella. Isosuon tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 29/2005/4, dnro LSY-2002-Y-379, myönnetty 24.3.2005). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 9.5.2007 (Nro 07/0155/1). Isosuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1990 ja tuotanto 1994. Tuotannossa oli 280,1 ha vuonna 2014. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat pääosin kosteikot, mutta 12,2 ha osalta vesienkäsittelymenetelmänä on perustaso virtaamansäädöllä. Isosuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen (35) Loimijoen valuma-alueeseen (35.9) kuuluvalla Palojoen valuma-alueella (35.952). Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan pääosin (282 ha alalta) Palojokeen ja Punkalaitumenjoen keskiosan valuma-alueeseen (35.942) kuuluvaan Punkalaidunjokeen (38,2 ha alalta), joista vedet virtaavat Loimijokeen. Isosuon vesistöhavaintopaikat Palojoessa ovat yhteisiä Arkkuinsuon kanssa. Punkalaitumenjokeen kuivatusvedet laskevat Iso-ojan kautta, jossa on yhteinen havaintopaikka Kekkilän Holstinsuon kanssa. Pääosa Arkkuinsuon turvetuotantoalueen kuivatusvesistä laskee Palojoessa havaintopisteen P4 alapuolelle, jonne tulee kuivatusvesiä yläpuoliselta Vihalaidansuolta. Havaintopisteiden P3 ja P1 välille johdetaan Kekkilän Lylysuon turvetuotantoalueen kuivatusvesiä ja Punkalaitumen kunnan entisen kaatopaikan suotovesiä sekä Isosuon turvetuotantoalueen kuivatusvesiä. Palojoen yläosan alue (Varvusenoja, P5) on voimakkaan eroosion ja maatalouden hajakuormituksen rasittama. Vedet ovat savisameita, humuspitoisia ja runsasravinteisia. Ojan mitatut ravinnepitoisuudet ovat olleet ajoittain suurempia kuin alajuoksulla turve- 66 tuotannon vaikutuspiirissä (taulukko 48). Vuonna 2014 Varvusenojan vesi oli laadullisesti erittäin heikkoa aivan kuten myös aiempina vuosina. Vihalaidansuon alapuolella (P4) Palojoen vedenlaatu on ollut yhtä heikkoa kuin Varvusenojassa. Vuonna 2014 Palojoen vedessä Vihanlaidansuon alapuolella oli tavanomaista vähemmän typpeä, mutta enemmän rautaa. Arkkuinsuon alapuolella (P3, P2A ja P1) turvetuotannon kuivatusvesien vaikutukset eivät muuta Palojoen veden laatua. Havaintopaikkojen vedenlaatujen perusteella turvetuotannon vesistövaikutukset hajakuormitukseen nähden ovat vähäiset. Vuonna 2014 Palojoen vesi oli laadullisesti erittäin heikko lähes kaikkien parametrien mukaan. Iso-ojan vedenlaatu on ollut heikkoa, sillä vesi on erittäin ravinteikasta, sameaa ja rautasekä kiintoainepitoista (taulukko 49). Turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia usein ilmentävä humusainepitoisuus on ollut suoperäiselle valuma-alueelle alhainen. Vuonna 2014 Iso-ojan vedessä oli hieman vähemmän ravinteita ja rautaa kuin vuosina 2009 – 2013 keskimäärin. Sen sijaan humusta oli aiempaa enemmän. Taulukko 48 Palojoen ja Varvusenojan keskimääräisiä veden laatutietoja v. 1999 - 2014. Havaintopaikka pH KiintoVäriSaSähkön- KOK- NH4aine luku meus johtok. N N mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l Varvusenoja 1999-2013, turvetuotannon yläpuolinen havaintopaikka Keskiarvo n = 33 7,1 24,6 335 62,1 12,1 1969 63 Minimi 6,4 8,0 170 21,7 6,1 790 9 Maksimi 7,8 100 800 250,0 17,8 8000 304 15.5.2014 7,1 17,0 220 26,0 9,1 1600 5.8.2014 7,4 21,0 250 39,0 15,0 2100 400 1.10.2014 7,2 12,0 300 22,0 11,9 1600 Keskiarvo 2014 7,2 16,7 257 29,0 12,0 1767 400 Palojoki 4 1999-2013, Vihanlaidansuon ap. Keskiarvo n = 32 7,1 31,1 321 67,6 14,7 2532 86 Minimi 6,4 9,3 130 25,3 8,4 690 5 Maksimi 7,8 120 800 270,0 24,7 15000 340 15.5.2014 7,4 19,0 220 30,0 10,4 1300 5.8.2014 7,3 45,0 270 76,0 17,0 1400 45 1.10.2014 7,2 19,3 230 37,0 14,7 2000 Keskiarvo 2014 7,3 27,8 240 47,7 14,0 1567 45 Palojoki 3 1999-2013, Arkkuinsuon, Vihanlaidansuon ap. Keskiarvo n =32 7,1 33,6 310 63,5 14,7 2434 86 Minimi 6,3 9,4 100 27,1 8,6 720 5 Maksimi 7,8 120,0 700 250,0 25,6 13000 347 15.5.2014 7,3 21,0 200 30,0 10,8 1700 5.8.2014 7,3 42,0 240 72,0 17,0 1500 63 1.10.2014 7,2 18,0 230 34,0 15,2 2200 Keskiarvo 2014 7,3 27,0 223 45,3 14,3 1800 63 Palojoki 2A 2009-2013, Arkkuinsuon, Vihanlaidansuon ap. Keskiarvo n = 13 7,1 34,0 320 58,4 16,1 2565 92 Minimi 6,2 13,0 180 26,3 10,2 700 19 Maksimi 7,7 130,0 600 140,0 21,4 12000 287 15.5.2014 7,1 20,0 220 30,0 10,9 1600 5.8.2014 7,1 27,0 230 55,0 16,0 1500 78 1.10.2014 7,0 25,0 360 44,0 14,6 2300 Keskiarvo 2014 7,1 23,5 225 42,5 13,5 1550 78 Palojoki 1 1999-2013, kaikkien alueen turvesoiden alin havaintopaikka Keskiarvo n = 33 6,9 28,2 299 58,5 15,4 2557 112 Minimi 6,2 11,0 160 15,3 7,7 750 <5 Maksimi 7,7 82,8 600 233,0 31,8 14000 340 15.5.2014 7,2 19,0 220 29,0 10,3 1900 5.8.2014 7,0 13,0 360 30,0 14,0 2100 44 1.10.2014 6,8 16,0 420 35,0 12,7 2500 Keskiarvo 2014 7,0 16,0 333 31,3 12,3 2167 44 NO3N µg/l KOKP µg/l PO4P µg/l 835 23 6800 173 67 370 87 300 120 169 58 22 93 140 140 1445 3 12000 67 67 1258 <5 10000 61 61 1252 3 10000 85 85 1377 <5 11000 160 <5 193 110 440 89 300 150 180 150 150 62 28 96 110 110 187 120 390 94 330 140 188 58 29 95 195 120 320 93 270 160 182 71 47 110 187 86 310 88 200 140 143 98 98 100 100 56 12 110 66 66 FE µg/l COD Mn mg/l O2 4306 2650 7600 3200 5100 3100 3800 33 11 46 35 40 38 38 4659 1760 8600 3400 8100 4000 5167 31 20 44 32 37 30 33 4590 2240 7700 3600 7400 3800 4933 33 20 55 33 36 30 33 5146 2700 7400 3600 6500 4300 5050 31 18 48 33 35 32 34 4256 2500 7200 3200 4100 3900 3733 31 18 46 36 38 40 38 67 Taulukko 49. Iso-ojan keskimääräisiä veden laatutietoja vuosina 2007 - 2014. Iso-Oja 2007-2013 Isosuon ja Kekkilän Holstinsuon ap. Keskiarvo n = 21 7,0 25,83 240 38,9 14,0 Minimi 6,4 5,8 50 11,9 6,9 Maksimi 7,6 89,0 450 110,0 25 14.5.2014 6,9 12,0 180 16,0 7,3 5.8.2014 7,2 20,0 420 28,0 14,0 1.10.2014 7,2 8,4 210 14,0 13,3 Keskiarvo 2014 7,1 13,5 270 19,3 11,5 1734 440 5700 1300 1200 2100 1533 66 15 130 879 8 5400 67 44 67 44 100 47 240 45 150 58 84 27 14 47 44 44 3410 1500 9600 2000 5000 2000 3000 24 4 37 31 42 25 33 Arkkuinsuolla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua molemmilla kosteikoilla vuonna 2014. Otettujen näytteiden (15 kpl) perusteella kosteikolta 1 purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta keskimäärin 11,7 mg/l, Kok.N 1423 µg/l, Kok.P 73 µg/l ja kemiallisen hapen kulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 37 mg/l O2. Kosteikolta 2 otettujen näytteiden (26 kpl) perusteella purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta keskimäärin 15,9 mg/l, Kok.N 1812 µg/l, Kok.P 91 µg/l ja kemiallisen hapen kulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 60 mg/l O2. Isosuolla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (27 kpl) perusteella kosteikolta 1 purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta keskimäärin 9,5 mg/l, Kok.N 1473 µg/l, Kok.P 84 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 48 mg/l O2. Arkkuinsuon ja Isosuon kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset Palojoessa olivat vuonna 2014 yhteensä suhteellisen vähäisiä (Kok-P 3,1 µg/l, Kok-N 74 µg/l ja kiintoaine 0,6 mg/l sekä COD Mn brutto 2,7 mg/l) joen heikko veden laatu huomioiden. Isosuon kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset Punkalaidunjoessa olivat vuonna 2014 vähäisiä (Kok-P 0,07 µg/l, Kok-N 1,6 µg/l ja kiintoaine 0,01 mg/l sekä CODMn brutto 0,08 mg/l). 9 KYRÖNJOEN VESISTÖALUE 42 Kyrönjoen valuma-alue on pinta-alaltaan 4 923 km2. Joen kolme suurta sivuhaaraa, Seinäjoki, Jalasjoki ja Kauhajoki muodostavat kukin noin 1000 km2:n suuruisen valumaalueen. Kyrönjoen pääuoman lasketaan alkavan Jalasjoen ja Kauhajoen yhtymäkohdasta. Joki laskee mereen Vassorinlahdelle, noin 20 km Vaasan pohjoispuolella. Järviä Kyrönjoen valuma-alueella on vähän, noin 1,2 % valuma-alueen pinta-alasta. Kyrönjoki on yksi Suomen rakennetuimmista vesistöistä. Joen vesivoimaa hyödyntää kuusi vesivoimalaitosta ja vesistöalueella on neljä tekojärveä: Liikapuro, Kalajärvi, Pitkämö ja Kyrkösjärvi. Kyrönjoen Skatilan keskivirtaama oli 36,0 m3/s jaksolla 1.11.2013–31.10.2014, kun vuosien 1971 - 2000 vastaavan jakson keskivirtaama on ollut 44,0 m3/s. Kyrönjoen virtaamat olivat erittäin korkeita marras-joulukuussa 2013, mutta vuoden 2014 kevättulvat jäivät tavanomaista vähäisimmiksi (kuva 24). 68 Kuva 24 Kyrönjoen Skatilan päiväkeskivirtaamat 1.11.2013-31.10.2014 ja vertailukaudella 19712000. Kyrönjoen valuma-alueen turvetuotanto on keskittynyt pääasiassa joen yläjuoksulle Seinäjoen, Jalasjoen ja Kauhajoen alueille. Vapon turvetuotantoalueita Kyrönjoen vesistöalueella on 32, joista suurimmat ovat Peurainneva, Iso-Korvaneva, Lammasneva ja Haukineva. Vuonna 2014 Kyrönjoen vesistöalueen Vapon turvetuotantoalueiden pintaala (tuotannossa, levossa tai valmistelussa) oli noin 4 756 ha eli n.1 % valuma-alueen pinta-alasta. Yksityisten turvetuotantoalueita Kyrönjoen vesistöalueella on noin 3 500 ha. Kyrönjoen vesistöalueen Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella oli Vapolla vuonna 2014 turvetuotantoa Virroilla sijaitsevalla Hietasalon – Tuurannevalla ja Kihniössä Keisarinnevalla sekä Hautakankaannevalla. Keisarinnevalla ja Hautakankaannevalla ei ole vesistötarkkailua. Parkanon Sompanevan ja Kihniön Sydänmaannevan sekä Karvian Alkkian turvetuotantoalueista kuului osia myös Kyrönjoen vesistöön. 9.1 Seinäjoen valuma-alue 9.1.1 Hietasalonneva - Tuuranneva (Virrat/Seinäjoki) Hietasalonnevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 85/2005/4, dnro LSY-2002-Y-393, myönnetty 19.7.2005). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 20.10.2006 (Nro 06/0300/4). Tuurannevalla on ympäristölupa (päätös 86/2005/4, dnro LSY-2002-Y-394, myönnetty 19.7.2005). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 20.10.2006 (Nro 06/0301/4). Hietasalonneva ja Tuuranneva sijaitsevat osaksi Virtojen ja osaksi Seinäjoen kaupungeissa. Vesistöaluejaottelun mukaan tuotantoalueet kuuluvat Kyrönjoen vesistöalueen Seinäjoen alueen Kurjenjoen valuma-alueelle (42.076). Hietasalonnevan ja Tuuranneva kuntoonpanot on aloitettu vuonna 1972 ja tuotanto vuonna 1975. Tuurannevalla oli vuonna 2014 tuotantoa 67,7 ha alalla ja Hietasalonnevalla tuotannossa vuonna 2014 oli 70,4 ha. Tuurannevalla on perustason vesienkäsittely 69 31 ha alalla ja muulla alalla Hietasalonevan kanssa yhteinen pintavalutuskenttä/kosteikko. Hietasalonnevan ja Tuurannevan kuivatusvedet johdetaan laskuojien kautta alapuoliseen vesistöön reitille Räntäjärvi-Kurjenjoki-Seinäjoki-Kalajärvi-Kyrkösjärvi-Kyrönjoki. Hietasalonnevan ja Tuurannevan tuotantoalueen vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Kurjenjoessa. Ylempi on kuivatun Räntäjärven yläpuolella ja alempi järven alapuolella. Ylempään havaintopaikkaan ei tule Tuurannevan tai Hietasalonevan kuivatusvesiä. Kurjenjoen vesi on ollut hyvin hapanta ja ravinteikasta sekä väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 50). Räntäjärvi toimii jossain määrin vesien puhdistajana, sillä typpiyhdisteitä ja fosforia on alemmassa havaintopaikassa vähemmän kuin ylempänä Räntäjärven yläpuolella. Kiintoainetta on ollut jokivesille varsin vähän. Vuonna 2014 Kurjenjoen vesi oli laadullisesti hieman parempaa molemmissa havaintopaikoissa kuin keskimäärin vuosina 2005–2013, sillä ravinteita ja humusta oli hieman vähemmän. Taulukko 50 Kurjenjoen vedenlaatu vuosina 2005 - 2014. Havaintopaikka pH Kiinto- Väriaine luku mg/l mg/l Pt Kurjenjoki yp. 2005-2013 keskiarvo n =25 5,6 5,0 271 minimi 4,9 <1 150 maksimi 6,2 36,0 400 11.6.2014 5,6 1,9 275 19.8.2014 5,9 27,0 225 28.10.2014 5,7 3,9 140 keskiarvo 2014 5,7 10,9 213 Kurjenjoki ap. 2005-2013 keskiarvo n =25 5,7 3,6 260 minimi 5,0 <1 100 maksimi 6,2 9,1 450 11.6.2014 5,7 1,9 275 20.8.2014 6,0 1,5 250 28.10.2014 5,8 4,1 210 keskiarvo 2014 5,8 2,5 245 Sa- Sähkön- KOK- NH4meus johtok. N N FTU mS/m µg/l µg/l 2,4 0,9 6,7 1,4 2,9 2,4 2,2 3,8 2,4 25,4 3,1 2,8 3,2 3,0 882 595 1200 720 1100 760 860 2,6 1,2 5,2 1,4 1,4 4,6 2,5 3,1 2,5 4,1 3,1 2,9 3,5 3,2 843 490 1100 740 770 860 790 NO3N µg/l 22 <5 73 14 <5 160 100 <5 100 <5 34 8 170 13 <5 160 9 <5 9 <5 KOK- PO4P P µg/l µg/l 51 23 240 37 59 41 46 10 4 31 42 27 74 41 45 41 42 9 4 22 6 6 6 6 FE µg/l COD Mn mg/l O2 1638 940 2800 1500 1600 1600 1567 39 27 73 37 34 34 35 1740 1100 2600 1500 1300 1700 1500 38 19 82 37 30 33 33 Hietasalonnevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (6 kpl) perusteella Hietasalonnevan pintavalutuskentältä purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta keskimäärin 10,5 mg/l, Kok.N 1258 µg/l, Kok.P 99 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 45 mg/l O2. Hietasalonnevan ja Tuurannevan kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset Kurjenjokeen olivat vuonna 2014 keskivalumatilanteessa vähäiset (Kok-P 0,8 µg/l, Kok-N 19 µg/l ja kiintoaine 0,19 mg/l sekä CODMn brutto 0,7 mg/l). Vaikka Hietasalonnevalta lähtevän veden pitoisuudet olivat vuonna 2014 korkeampia kuin vesistössä, niin havaintopaikkojen hyvin samankaltaisten vedenlaatujen perusteella kuivatusvesillä ei ollut havaittavaa vaikutusta Kurjenjoen vedenlaatuun. 10 KARVIANJOEN VESISTÖALUE 36 Karvianjoen vesistöalueella (pinta-ala 3 438 km2, järvisyys 4,6 %) sijaitsee lukuisia pieniä järviä ja lampia. Peltojen osuus valuma-alueesta on 12 %. Vesistössä on tehty laajoja vesistöjärjestelyjä ja valtaosa joista ja puroista on perattu. Karvianjoen vesistöjen vedenkorkeuksia ja virtaamia säännöstellään useissa kohdissa. 70 Karvianjoki saa alkunsa Karvianjärvestä (921 ha), josta se laskee noin 100 km matkan Karvian ja Honkajoen kuntien sekä Kankaanpään kaupungin kautta Kynäsjärveen. Kynäsjärvestä reitti jatkuu Kynäsjokea pitkin Inhottujärveen, joka on reitin keskusjärvi. Inhottujärvestä vedet jatkavat kahta uomaa pitkin: Noormarkun/Eteläjoen kautta Selkämereen ja Poomarkunjoen kautta Isojärveen ja sieltä Merikarvian- ja Pohjajokea pitkin Selkämereen. Karvianjokeen laskee useita sivu-uomia Karvianjärven ja Kynäsjärven välillä; Nummijoki Nummijärvestä, Suomijoki Suomijärvestä, Aunesluoma, Pikkujoki, Paholuoma, Kodesjoki, Ristiluoma, Pukanluoma sekä Kyynärjärven-, Pitäjän-, Hapuan-, Kahila- ja Tuunaanjärvenojat. Vesistöalueen suurimpia järviä ovat Karvianjärvi, Nummijärvi ja Kynäsjärvi. Muita suurehkoja järviä alueella ovat Suomijärvi, Ojajärvi ja Säkkijärvi. Karvianjoen keskivirtaama (MQ) oli 1.11.2013–31.10.2014 Vatajankoskella 7,8 m3/s, kun vuosien 1971 - 2000 keskivirtaama on vastaavalla jaksoilla ollut 10,4 m3/s (kuva 25). Karvianjoen virtaamat olivat suuria loppuvuonna 2013 ja tavanomaista aikaisempien kevättulvien aikaan helmi-maaliskuussa 2014. Kuva 25 Karvianjoen Vatajankosken päiväkeskivirtaamat 1.11.2013-31.10.2014 ja vertailukaudella 1971-2000. Karvianjoen vesistön turvetuotantoalueet ovat keskittyneet vesistön latvoille Nummijärven ja Karvianjärven ympäristöön sekä Honkajoen alueelle. Vuonna 2014 Karvianjoen vesistöalueen Vapo Oy:n tuotannossa olevien turvetuotantoalueiden pinta-ala oli 2 607 ha eli 0,8 % Karvianjoen valuma-alueen pinta-alasta. Karvianjoen vesistöalueella sijaitsevat Pirkanmaan ELY-keskuksen Vapon turvetuotantoalueista kokonaan Pohjoisneva ja pieni osa Alkkiasta. 10.1 Suomijoen valuma-alue 10.1.1 Pohjoisneva (Parkano) Pohjoisnevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 65/2005/4, dnro LSY-2002-Y-348, myönnetty 21.6.2005). Vapo Oy valitti luvasta Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 9.1.2007 (Nro 07/0012/3). 71 Pohjoisnevan tuotantoalueen ojitukset on aloitettu vuonna 1995 ja tuotanto vuonna 1999. Vuonna 2014 Pohjoisnevalla oli tuotannossa 41,7 ha. Pohjoisnevan turvetuotantoalue sijaitsee Karvianjoen vesistön Suomijoen vesistöalueen latvoilla Kattilajoen valuma-alueella (36.084). Pohjoisnevan turvetuotantoalueen vedet johdetaan Rihkaanjärvenpuroon noin 200 m Rihkaanjärven alapuolella. Puro laskee Karvian kunnan puolella Kattilajokena Suomilammin kautta Suomijärveen. Suomijärvestä alkava Suomijoki laskee Karvianjokeen. Kattilajoen valuma-alue on ojan laskiessa Suomijärveen 58,2 km2, josta turvetuotantoalueiden (Pohjoisneva, Mustakeidas ja Suomikeidas) osuus on 8 %. Pohjoisnevan vesistöhavaintopaikka sijaitsee Kattilajoessa tuotantoalueen alapuolella. Suomi- ja Mustakeitaan kuivatusvedet yhtyvät Kattilajokeen havaintopaikan alapuolella. Sama havaintopaikka on Suomikeitaan tuotantoalueen yläpuolinen havaintopaikka. Kattilajoen vesi on ollut peruslaadultaan lievästi sameaa, hapahkoa ja tummanruskeaa humusvettä. Ravinnetaso on korkea kuvaten rehevyyttä (taulukko 51). Kattilajoki on voimakkaan metsä- ja maatalouden hajakuormituksen piirissä. Pohjoisnevan tuotantoalan osuus Kattilajoen valuma-alueesta on vain 0,8 %, joten sen vesistövaikutukset ovat vähäiset. Vuonna 2014 veden laatu oli vuosien 1999–2013 keskimääristä tasoa heikompaa, sillä fosforia ja rautaa oli selvästi enemmän kuten myös kiintoainetta. Pohjoisnevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (16 kpl) perusteella pintavalutuskentältä purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 13,9 mg/l, Kok.N 951 µg/l, Kok.P 38 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 30 mg/l O2. Pohjoisnevan kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset Kattilajoen valuma-alueella olivat vuonna 2014 keskivalumatilanteessa vähäiset (Kok-N 4 µg/l, KokP 0,3 µg/l ja kiintoaine 0,3 mg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys oli 0,2 mg/l O2. Taulukko 51 Pohjoisnevan Kattilajoen havaintopaikan veden laatua 1999 - 2014 Havaintopaikka pH Kiinto- Väriaine luku mg/l mg/l Pt Kattilajoki 1999-2013 Keskiarvo n = 40 6,1 7,0 290 Minimi 4,7 2,4 180 Maksimi 6,9 18,0 500 11.6.2014 6,5 14,0 400 6.8.2014 6,5 15,0 320 16.9.2014 6,4 8,7 360 Keskiarvo 2014 6,5 12,6 360 10.2 Karvianjoen yläosan alue 10.2.1 Alkkia (Parkano/Karvia) Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3meus johtok. N N N FTU mS/m µg/l µg/l µg/l 6,9 1,8 28,2 5,3 9,8 7,8 7,6 4,5 3,0 9,2 4,6 7,4 5,7 5,9 1062 390 1500 1000 1100 1100 1067 133 21 520 109 <5 310 200 <5 200 <5 KOK- PO4P P µg/l µg/l 76 38 150 84 150 150 128 32 11 70 71 71 FE µg/l COD Mn mg/l O 2 2976 1300 6300 3700 5200 5100 4667 41 11 84 42 35 48 42 Alkkian tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 111/2004/4 dnro LSY-2002-Y-381, myönnetty 21.12.2004). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 5.2.2007 (Nro 07/0049/1). Asia eteni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka päätöksellään 13.3.2008 (taltio nro 506) kumosi edellisen päätöksen ja palautti asian hallintooikeudelle uudestaan käsiteltäväksi. Vaasan hallinto-oikeus päätöksellään nro 08/0391/1 (22.12.2008) ratkaisi asian. 72 Alkkian turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1975 ja tuotanto 1976. Tuotannossa oli 320,6 ha vuonna 2014. Vesienkäsittelymenetelminä on Alkkian Ilvesjoen yläosan valuma-alueella (42.053) ympärivuotinen kosteikko koko tuotannossa olevan 248,2 ha:n osalta. Vatajanjoen valuma-alueella (35.563) tuotannossa olevan 72,4 ha:n osalta on käytössä ympärivuotinen pintavalutus. Mustajoen valuma-alueen tuotannosta jo poistuneella 4,7 ha alalla on perustaso virtaamansäädöllä. Alkkian turvetuotantoalueen pohjoisosasta kuivatusvedet johdetaan Kyrönjoen vesistöalueelle (42), kaakkoisosasta Kokemäenjoen vesistöalueelle (35) ja lounaisosasta Karvianjoen vesistöalueelle (36). Kyrönjoen vesistöalueelle kuivatusvedet johdetaan Ilvesjoen yläosan valuma-alueella (42.053) reitille Kärkiluoma - Ilvesjoki, Kokemäenjoen vesistöalueella Vatajanjoen vesistöalueella (35.563) reitille Kärppäjärvi - Kärppäluoma - Mustajoki - Ylinenjärvi sekä Karvianjoen vesistöalueella Mustajoen vesistöalueella (36.047) reitille Mustajoki - Karvianjärvi. Alkkian tuotantoalueella suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua Karvianjoen Mustajoen suuntaan laskevista vesistä vuonna 2014. Otettujen näytteiden (4 kpl) perusteella Alkkialta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,1 mg/l, Kok.N 885 µg/l, Kok.P 62 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 41mg/l O2. Alkkian vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Mustajoessa (2 kpl) ja Neva-Lylyssä. Neva-Lylyyn ei mene Alkkian kuivatusvesiä, mutta se sijaitsee aivan tuotantoalueen vieressä. Mustajoen molempiin havaintopaikkoihin tulee kuivatusvesiä. Mustajokeen tulee Alkkian turvetuotantoalueelta (4,7 ha) alalta kuivatusvesiä. Mustajokeen tulee myös Vapon Mustakeitaalta kuivatusvesiä 54 ha alalta. Mustajoen valuma-alueesta turvetuotannon osuus on noin prosentti. Mustajoen veden laatu on ollut erittäin heikkoa. Vesi on ollut hyvin tummaa, COD Mnarvon ja väriluvun perusteella humuspitoista ja erittäin runsasravinteista (taulukko 52). Etenkin alajuoksun kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet erittäin korkeita ja fosfaattifosforin korkeat pitoisuudet kuvastavat Mustajokeen kohdistuvan suurta kuormitusta. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen selvityksien mukaan kuormitus on peräisin Mustakosken puutarhalta. Vuonna 2014 Mustajoen veden laatu oli ylemmällä havaintopaikoilla vuosien 1999– 2013 keskimääräistä tasoa hieman heikompaa, mutta alemmalla selvästi heikkolaatuisempaa kuin aiemmin (taulukko 52). Mustajoen alaosan vesi oli vuonna 2014 jätevesimäistä erittäin korkeine ravinnepitoisuuksineen. Elokuussa 2014 kokonaisfosforia oli Mustajoen vedessä peräti 1200 µg/l ja typpeä 12 000 µg/l. Alkkian ja Mustakeitaan kuivatusvesien vaikutukset Mustajoen veden laatuun peittyvät täysin voimakkaan hajakuormituksen alle. Myös teoreettisten laskelmien perusteella kuivatusvesien vaikutukset ovat vähäisiä; vuoden 2014 keskivirtaamatilanteessa Alkkian ja Mustakeitaan turvetuotannon kuivatusvesistä aiheutuvat laskennalliset pitoisuusnousut olivat Mustajoessa kokonaisfosforilla 1,0 µg/l ja kokonaistypellä 25 µg/l sekä kiintoaineella 0,3 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys oli 1,8 mg/l O2. 73 Taulukko 52 Mustajoen veden keskimääräiset veden laadut vuosina 1999-2014. Havaintopaikka pH Kiinto- VäriSa- Sähkönaine luku meus johtok. mg/l mg/l Pt FTU mS/m Mustajoki yläjuoksu 1999-2013 Keskiarvo n = 39 6,0 9,1 301 10,8 4,7 Minimi 4,9 2,5 225 2,3 3,1 Maksimi 6,8 31,8 450 42,8 9,0 10.6.2014 6,3 9,0 350 7,1 4,8 13.8.2014 6,5 17,0 350 24,0 6,6 29.10.2014 5,6 6,3 200 5,9 5,2 Keskiarvo 2014 6,1 10,8 300 12,3 5,5 Mustajoki alajuoksu 1999-2013 Keskiarvo n = 39 6,4 11,7 274 10,1 8,0 Minimi 5,2 2,0 150 2,8 3,5 Maksimi 7,2 56,2 420 46,3 25,2 10.6.2014 6,5 220,0 200 230,0 10,4 13.8.2014 7,2 8,7 275 15,0 21,6 29.10.2014 6,2 4,0 200 4,7 7,4 Keskiarvo 2014 6,6 77,6 225 83,2 13,1 KOKN µg/l NH4N µg/l NO3N µg/l 1204 830 2000 1100 1600 1200 1300 212 22 910 100 3 370 400 45 400 45 3002 1300 15000 5600 12000 2200 6600 139 21 540 1812 66 12000 70 9400 70 9400 KOK- PO4P P µg/l µg/l 93 43 210 87 180 54 107 36 14 99 389 88 2000 700 1200 180 693 266 50 1800 51 51 890 890 FE COD Mn µg/l mg/l O 2914 1250 9000 3600 5800 2000 3800 45 34 65 47 42 49 46 2340 1250 3600 5200 3300 1800 3433 41 21 68 37 30 48 38 Neva-Lyly on pieni suolampi, aivan Alkkian turvetuotantoalueen tuntumassa, jolla on virkistyskäyttöarvoa (uimaranta ja kalastus). Kuivatusvesiä ei Neva-Lylyyn johdeta. Neva-Lylyn veden laatu on ollut hyvää (taulukko 53). Vesi on vaaleanruskeaa suoperäiseltä valuma-alueelta tulevien humusvesien vaikutuksesta. Keskimääräiset ravinnetasot ja myös a-klorofylli ilmentävät lieviä rehevyysvaikutuksia. Vuonna 2014 Neva-Lylyn vedessä oli vähän ravinteita, mutta levätuotanto oli runsasta. Pintavesissä oli happea hyvin, mutta alusvedessä esiintyi selvää happivajetta etenkin heinäkuussa. Taulukko 53 Neva-Lylyn pintaveden keskimääräiset veden laatu vuosina 2004 - 2014. HavaintoHapen paikka kyll. 1m % Neva-Lyly 2004-2013 Keskiarvo n = 19 84 Minimi 20 Maksimi 115 19.2.2014 89 23.7.2014 100 11 pH 6,2 5,5 6,9 6,2 6,7 Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOKaine luku meus johtok. N mg/l mg/l Pt FNU mS/m µg/l 1,5 0,4 3,6 <1 1,8 121 90 160 150 120 0,8 0,4 1,7 0,5 1,2 2,1 1,5 3,0 2,0 2,0 485 380 740 520 540 NH4N µg/l NO3- KOK- PO4- FE a-klor. COD N P P Mn µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 22 9 63 <5 <5 <5 17 <5 14 8 23 12 25 4 3 6 <2 218 100 810 140 87 12,3 3,9 21,3 25,1 18 14 22 19 16 VESISTÖTARKKAILUYHTEENVETO Vapo Oy läntisen Suomen turvetuotannon vuosien 2014–2018 vesistötarkkailuohjelman mukaisesti virtavesinäytteitä otetaan kolme kertaa vuodessa ja järvihavaintopaikkojen vesinäytteet kaksi kertaa vuodessa. Vapon vedenlaatuhavaintopaikkoja oli vuoden 2014 tarkkailussa mukana yhteensä 445, jotka olivat 229 turvetuotantoalueen vaikutuspiirissä olleita vesialueita. Järvihavaintopisteitä oli tarkkailussa mukana 136 kpl ja virtavesipisteitä 309 kpl. Vesistötarkkailun painopiste oli Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen ELY-keskusten alueilla. Vuonna 2014 Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella vesistöhavaintopaikkoja oli 68 kpl. Talvi 2013–2014 oli lämpötiloiltaan Pirkanmaalla tavanomaista lämpimämpi ja terminen talvi loppui jo maaliskuussa 2014 eli selvästi tavanomaista aiemmin. Myös koko vuosi 2014 oli hieman vertailujaksoa lämpimämpi. Sateiden osalta vuosi 2014 oli hyvin vaihteleva, mutta sademäärät olivat normaalia alempia. Vuoden sateisin kuukausi oli 74 Tampereella elokuu ja runsaasti sateita saatiin myös toukokuussa. Kevät 2014 oli vähäsateinen kuten myös heinä- ja syyskuu. Kokemäenjoen vesistöalueella Vapon turvetuotantoalueita oli vuonna 2014 noin 4 500 ha, joista Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsi 40 eri tuotantoalueella yhteensä 2208 ha. Pirkanmaan ELY-keskuksen Vapon tuotantoalueista suurin osa sijaitsee Ikaalisten reitillä Jämijärven ja Parkanojärven valuma-alueilla. Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Kokemäenjoen vesistöalueella oli vuonna 2014 kiintoaineen osalta noin 121 t, typen 18,4 t ja fosforin 0,5 t ja näiden kuormitusten perusteella laskettu teoreettinen Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttama kiintoaineen lisäys Kokemäenjoen alaosalla oli 0,02 mg/l, typen 3 µg/l ja fosforin 0,1 µg/l. Pirkanmaan ELY-keskuksen alueen Vapon turvetuotannon kuivatusvesien vesistövaikutukset keskittyivät purkuojiin ja alapuolisiin pieniin 3. jakovaiheen valuma-alueisiin. 1. ja 2. jakovaiheen valuma-alueilla ei kuivatusvesillä ollut suurta merkitystä vesistöjen tilan kannalta. Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset vuoden 2014 keskivirtaamatilanteessa olivat Ähtärin Riihi-Peurasuolla kohdistuen pieneen Hietasenpuroon ja Punkalaitumen Isosuolla kohdistuen Palojokeen. Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella oli Kyrönjoen vesistöalueelle kuuluvia Vapon tuotantoalueita tai niiden osia. Näitä olivat Virroilla sijaitseva Hietasalon – Tuuranneva ja Kihniössä Keisarinneva sekä Hautakankaanneva. Keisarinnevalla ja Hautakankaannevalla ei ole kuitenkaan vesistötarkkailua. Myös Parkanon Sompanevan ja Kihniön Sydänmaannevan turvetuotantoalueista kuului osia Kokemäenjoen vesistön lisäksi Kyrönjoen vesistöön. Pirkanmaan ELY-keskuksen Kyrönjoen vesistöalueen tuotantoalueiden vesistövaikutukset olivat vedenlaadun ja teoreettisten laskelmien perusteella hyvin vähäiset. Karvianjoen vesistöalueeseen kuului Pirkanmaan ELY-keskuksen alueelta Parkanosta Pohjoisneva ja osa Alkkiasta. Pirkanmaan ELY-keskuksen Karvianjoen vesistöalueen tuotantoalueiden vesistövaikutukset olivat vuoden 2014 tarkkailun vedenlaadun perusteella erittäin vähäiset. 12 VIITTEET Forsberg, C & Ryding, S-O. 1980. Eutrophication parameters and trophic state indices in 30 Swedish waste receiving lakes. –Arch. Hydrobiol. 89:189-207. Ilmatieteenlaitos 2015. Ilmastokatsaus 2014:1-12. Leiviskä, V. 1993. Turvetuotannon ympäristönsuojelu. – Moniste, 67 s. Oulun yliopisto, Pohjois-Suomen Tutkimuslaitos, Oulu. Niskanen, I. 1998. Turvetuotanto ympäristömelun aiheuttajana. – Jyväskylän yliopisto Ympäristötutkimuskeskus. Tiedonantoja 151:1-24. Pöyry Finland Oy 2013. Turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailuohjelma vuosille 2014-2018 Vapo Oy:n Länsi-Suomen yksikön toimialueella Pöyry Finland Oy 2015. Läntisen Suomen turvetuotantoalueiden kuormitustarkkailu vuonna 2014. Rinttilä, R., Suutari, E., Selin, P., Marja-aho. J. & Väyrynen, T. 1997. Turvetuotannon ympäristövaikutusten arviointi. - 116 s. Turveteollisuusliitto ry, Jyväskylä Rinttilä, R., Selin, P. & Reinikainen, O. 1998. Turve ympäristönhoidossa. – 94 s. Vapo Oy, Jyväskylä 75 Savolainen, M., Kaasinen, A., Heikkinen, K., Ihme, R., Kämä, T., Alasaarela, E. 1996. Turvetuotannon vesiensuojeluvaihtoehtojen tapauskohtainen vertailu. 116 s. PohjoisPohjanmaan ympäristökeskus, Oulu. Vasander, H (toim) 1998. Suomen suot. – 168 s. Suoseura ry, Helsinki LIITE 1 Järvet 1.11.2013-31.10.2014 - Vapo Oy läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella Aika Paikka Kokonais- Näyte- Näkö- Lämpö. Happi, Hapen pH Kiinto- Väriluku syvyys syvyys syvyys tila liukoinen kyllästysaste aine m m m °C mg/l kyll.% mg/l mg Pt/l 18.2.2014 Hakojärvi, syvänne 2,4 1,0 1,0 1,6 11,8 84 5,0 <1 180 5.8.2014 Hakojärvi, syvänne 2,2 0,0 1,5 5.8.2014 Hakojärvi, syvänne 2,2 1,0 1,5 23,3 7,4 87 5,7 3,3 110 20.2.2014 Hanhijärvi, Parkano 3,4 1,0 1,0 0,2 4,8 33 6,0 6,1 300 20.2.2014 Hanhijärvi, Parkano 3,4 2,4 1,0 0,5 < 0,1 <1 6,0 400 23.7.2014 Hanhijärvi, Parkano 3,1 0-2 0,9 23.7.2014 Hanhijärvi, Parkano 3,1 1,0 0,9 22,2 4,5 51 6,5 7,3 330 23.7.2014 Hanhijärvi, Parkano 3,1 2,1 0,9 15,3 < 0,1 <1 6,2 360 20.2.2014 Havanganjärvi 11,7 1,0 1,4 1,3 11,0 78 5,8 1,4 200 20.2.2014 Havanganjärvi 11,7 5,0 1,4 1,5 11,0 79 5,8 225 20.2.2014 Havanganjärvi 11,7 10,7 1,4 1,8 9,5 68 5,9 200 4.8.2014 Havanganjärvi 11,0 0-2 0,9 4.8.2014 Havanganjärvi 11,0 1,0 0,9 23,0 7,7 90 6,6 5,6 140 4.8.2014 Havanganjärvi 11,0 5,5 0,9 13,3 3,6 34 6,0 150 4.8.2014 Havanganjärvi 11,0 10,0 0,9 9,4 2,0 17 6,0 200 19.2.2014 Heinilampi, Parkano 1,1 0,5 0,6 0,5 1,6 11 5,5 1 180 3.9.2014 Heinilampi, Parkano 0,1 umpeenkasvanut, ei edustavaa näytettä 3.9.2014 Heinilampi, Parkano 0,1 umpeenkasvanut, ei edustavaa näytettä 18.2.2014 Hirvijärvi, Kihniö 1,6 0,8 1,0 2,2 7,9 58 4,4 <1 350 5.8.2014 Hirvijärvi, Kihniö 1,8 0-1,5 0,4 5.8.2014 Hirvijärvi, Kihniö 1,8 1,0 0,4 22,9 5,9 69 5,3 3 360 18.2.2014 Iso Korpijärvi, syvänne 5,4 1,0 1,0 1,5 9,2 65 4,7 1,2 300 18.2.2014 Iso Korpijärvi, syvänne 5,4 4,4 1,0 3,9 0,7 6 5,4 400 24.7.2014 Iso Korpijärvi, syvänne 5,2 0-2 0,5 24.7.2014 Iso Korpijärvi, syvänne 5,2 1,0 0,5 20,5 3,5 39 5,5 2,7 380 24.7.2014 Iso Korpijärvi, syvänne 5,2 4,2 0,5 9,1 0,4 4 5,5 770 19.2.2014 Iso Mustajärvi 9,0 1,0 1,0 1,0 10,9 76 5,0 <1 270 19.2.2014 Iso Mustajärvi 9,0 4,0 1,0 1,8 10,1 73 5,1 220 19.2.2014 Iso Mustajärvi 9,0 8,0 1,0 2,3 8,6 63 5,1 250 3.9.2014 Iso Mustajärvi 8,5 0-2 1,2 3.9.2014 Iso Mustajärvi 8,5 1,0 1,2 14,5 8,1 79 5,7 3,7 420 3.9.2014 Iso Mustajärvi 8,5 4,0 1,2 14,5 8,2 80 5,7 180 3.9.2014 Iso Mustajärvi 8,5 7,5 1,2 14,5 8,1 79 5,8 200 19.2.2014 Iso Tervajärvi, syvänne 9,1 1,0 1,0 1,1 9,6 68 4,6 <1 280 19.2.2014 Iso Tervajärvi, syvänne 9,1 4,0 1,0 2,2 7,9 58 4,7 300 19.2.2014 Iso Tervajärvi, syvänne 9,1 8,1 1,0 3,4 3,1 23 4,9 300 6.8.2014 Iso Tervajärvi, syvänne 8,8 0-2 0,6 6.8.2014 Iso Tervajärvi, syvänne 8,8 1,0 0,6 23,2 6,1 71 5,4 2,4 250 6.8.2014 Iso Tervajärvi, syvänne 8,8 4,4 0,6 10,4 0,3 3 5,0 280 6.8.2014 Iso Tervajärvi, syvänne 8,8 7,8 0,6 7,6 1,0 8 5,1 280 20.3.2014 Kankarinjärvi, syvänne 12,3 1,0 1,2 3,1 10,5 79 6,0 <1 165 20.3.2014 Kankarinjärvi, syvänne 12,3 6,1 1,2 3,2 8,9 13 5,9 180 20.3.2014 Kankarinjärvi, syvänne 12,3 11,3 1,2 3,2 4,7 35 6,1 195 2.9.2014 Kankarinjärvi, syvänne 11,8 0-2 1,7 2.9.2014 Kankarinjärvi, syvänne 11,8 1,0 1,7 14,2 9,1 88 7,0 5,8 110 Sameus Kok-N FNU < 0,5 Sähkönjohtavuus mS/m 2,1 NH4N µg/l NO3-NO4 N µg/l Kok-P 1,2 11,0 5,4 1,7 6,2 6,9 410 1100 1300 5 <5 21 47 58 <2 800 3800 4200 4,4 9,9 1,8 1,8 1,8 4,0 4,2 3,4 3,6 3,6 990 930 800 6 <5 66 65 20 18 22 5 2400 3600 1200 1300 1300 2,0 1,8 6,6 1,2 3,2 3,5 3,7 3,3 650 6 <2 460 26 22 40 10 1,0 4,6 1100 26 µg/l 470 µg/l 10 PO4-P Rauta liuk. µg/l µg/l 1100 a-klorofylli µg/l CODMn mg/lO2 21 10,6 15 31 18,2 33 33 32,1 <5 670 960 2100 720 19 26 1400 58 17,8 1,5 2,7 4,2 2,9 3,6 3,5 940 990 13 <5 69 25 61 15 1800 1600 2300 1,7 5,0 0,8 0,9 1,1 2,7 3,2 2,5 2,6 2,6 970 29 <5 50 110 24 25 26 3 1300 2200 1300 1300 1300 1,0 1,0 1,1 0,7 0,7 1,0 2,2 2,2 2,2 3,3 3,3 3,4 520 510 510 650 7 34 34 31 23 23 45 5 0,9 0,9 1,4 1,5 3,3 4,8 2,3 2,7 2,8 4,0 4,2 5,1 680 8 28 47 83 24 32 44 <2 3,6 3,9 710 47 <2 46 44 9,2 620 44 33 11,0 <5 1200 1200 1200 1000 970 1400 23 41 5,6 <5 770 750 1300 1600 810 940 1500 36 22 19,0 <5 <5 640 17 LIITE 1 Järvet 1.11.2013-31.10.2014 - Vapo Oy läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella Aika Paikka Kokonais- Näyte- Näkö- Lämpö. Happi, Hapen pH Kiinto- Väriluku syvyys syvyys syvyys tila liukoinen kyllästysaste aine m m m °C mg/l kyll.% mg/l mg Pt/l 2.9.2014 Kankarinjärvi, syvänne 11,8 5,0 1,7 14,2 8,0 78 6,7 100 2.9.2014 Kankarinjärvi, syvänne 11,8 10,8 1,7 14,2 8,8 86 6,8 100 20.2.2014 Kuivasjärvi, Parkano 14,3 1,0 1,2 0,5 12,3 86 5,9 2 225 20.2.2014 Kuivasjärvi, Parkano 14,3 5,0 1,2 1,1 11,6 82 6,0 250 20.2.2014 Kuivasjärvi, Parkano 14,3 10,0 1,2 1,4 10,5 75 6,0 250 20.2.2014 Kuivasjärvi, Parkano 14,3 13,5 1,2 1,6 9,8 70 6,0 250 2.9.2014 Kuivasjärvi, Parkano 14,7 0-2 1,2 2.9.2014 Kuivasjärvi, Parkano 14,7 1,0 1,2 14,8 8,5 84 6,6 3,7 170 2.9.2014 Kuivasjärvi, Parkano 14,7 5,0 1,2 14,8 8,4 83 6,6 150 2.9.2014 Kuivasjärvi, Parkano 14,7 10,0 1,2 14,8 8,4 82 6,6 150 2.9.2014 Kuivasjärvi, Parkano 14,7 13,7 1,2 14,8 8,2 81 6,6 150 20.3.2014 Lokalampi, Parkano 2,5 1,0 1,0 3,0 8,3 62 4,6 2,2 200 2.9.2014 Lokalampi, Parkano 1,7 0-1,5 0,8 2.9.2014 Lokalampi, Parkano 1,7 1,0 0,8 14,0 7,7 75 5,0 8,2 500 18.2.2014 Lylyjärvi, Parkano 7,0 1,0 1,1 1,8 8,5 61 5,0 <1 200 18.2.2014 Lylyjärvi, Parkano 7,0 3,5 1,1 3,2 4,9 37 5,3 200 18.2.2014 Lylyjärvi, Parkano 7,0 6,0 1,1 3,4 2,8 21 5,1 300 5.8.2014 Lylyjärvi, Parkano 6,8 0-2 0,8 5.8.2014 Lylyjärvi, Parkano 6,8 1,0 0,8 22,8 7,0 82 6,0 4 150 5.8.2014 Lylyjärvi, Parkano 6,8 3,4 0,8 22,3 6,2 72 5,9 150 5.8.2014 Lylyjärvi, Parkano 6,8 5,8 0,8 14,1 < 0,1 <1 6,0 300 20.2.2014 Majajärvi, Parkano 5,0 1,0 1,0 1,4 10,3 73 5,7 1,1 225 20.2.2014 Majajärvi, Parkano 5,0 2,5 1,0 2,3 6,5 48 5,9 225 20.2.2014 Majajärvi, Parkano 5,0 4,0 1,0 2,9 3,4 25 6,1 225 3.6.2014 Majajärvi, Parkano 4,7 0-2 0,8 3.6.2014 Majajärvi, Parkano 4,7 1,0 0,8 15,4 8,5 85 6,4 6,5 180 3.6.2014 Majajärvi, Parkano 4,7 2,4 0,8 13,4 7,3 70 6,2 180 3.6.2014 Majajärvi, Parkano 4,7 3,7 0,8 11,6 6,8 63 5,7 240 23.7.2014 Majajärvi, Parkano 4,5 0-2 1,5 23.7.2014 Majajärvi, Parkano 4,5 1,0 1,5 24,2 6,9 82 6,4 6 180 23.7.2014 Majajärvi, Parkano 4,5 3,5 1,5 16,4 < 0,1 <1 6,1 260 24.9.2014 Majajärvi, Parkano 4,5 0-2 0,7 24.9.2014 Majajärvi, Parkano 4,5 1,0 0,7 8,5 9,7 83 6,7 5,1 150 24.9.2014 Majajärvi, Parkano 4,5 2,5 0,7 8,5 9,7 83 6,7 170 24.9.2014 Majajärvi, Parkano 4,5 3,5 0,7 8,5 9,6 82 6,7 170 20.2.2014 Mustajärvi, Parkano 7,7 1,0 3,5 1,0 12,5 88 6,3 <1 40 20.2.2014 Mustajärvi, Parkano 7,7 3,8 3,5 2,2 10,1 74 6,2 40 20.2.2014 Mustajärvi, Parkano 7,7 6,7 3,5 3,4 5,3 40 6,1 45 23.7.2014 Mustajärvi, Parkano 7,2 0-2 3,3 23.7.2014 Mustajärvi, Parkano 7,2 1,0 3,3 23,2 8,1 94 6,7 1,5 25 23.7.2014 Mustajärvi, Parkano 7,2 3,8 3,3 19,6 7,3 80 6,6 35 23.7.2014 Mustajärvi, Parkano 7,2 6,2 3,3 15,9 3,9 40 6,1 45 4.2.2014 Nerkoonjä., Viinamäenl 1,7 1,0 0,9 0,4 13,7 95 6,2 <1 175 5.8.2014 Nerkoonjä., Viinamäenl 1,5 0-1 0,9 5.8.2014 Nerkoonjä., Viinamäenl 1,5 1,0 0,9 24,9 7,6 91 6,6 3,4 120 Sameus Kok-N FNU 3,3 3,5 3,7 3,9 4,3 7,9 Sähkönjohtavuus mS/m 3,8 3,8 4,4 4,5 4,7 4,7 4,1 3,4 3,3 3,4 2,3 4,3 4,3 4,3 4,3 2,5 640 630 610 620 630 µg/l 680 680 1000 NH4N µg/l NO3-NO4 N µg/l Kok-P 15 39 46 44 44 73 17 µg/l 45 44 43 44 47 66 PO4-P Rauta liuk. µg/l µg/l 620 630 1700 1800 1900 2100 a-klorofylli µg/l CODMn mg/lO2 17 18 26 18,0 8 1300 1300 1200 1300 750 20 30 19,0 1,5 0,6 1,0 1,1 2,1 2,4 2,6 2,8 930 650 <5 <5 38 13 15 26 <2 1700 1200 1600 1600 1,5 1,9 3,9 1,8 1,8 2,7 2,0 2,0 2,9 3,4 3,7 4,5 540 7 <5 27 31 50 25 28 44 <2 1400 1700 6000 1400 1600 1900 3,7 3,8 3,8 3,1 3,1 3,0 640 17 <5 41 44 66 3 1200 2,6 5,5 3,0 4,0 730 7 <5 44 42 2 1200 5000 2,7 2,8 2,8 < 0,5 0,5 1,0 3,2 3,1 3,1 2,4 2,5 2,9 680 7 <5 38 40 45 6 6 11 <2 1500 1500 1500 180 210 560 0,8 1,1 1,1 1,2 2,3 2,9 2,5 3,9 280 11 13 13 18 <2 40 26 11,9 830 18 30 30,0 23 20,3 20 14,0 330 19 8 2,4 11 <5 830 82 130 330 1200 7 23 8,3 2,5 3,5 650 10 <5 34 3 980 18 LIITE 1 Järvet 1.11.2013-31.10.2014 - Vapo Oy läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella Aika Paikka Kokonais- Näyte- Näkö- Lämpö. Happi, Hapen pH Kiinto- Väriluku syvyys syvyys syvyys tila liukoinen kyllästysaste aine m m m °C mg/l kyll.% mg/l mg Pt/l 19.2.2014 Nerkoonjärvi 1 15,7 1,0 2,5 0,8 12,0 84 6,1 <1 120 19.2.2014 Nerkoonjärvi 2 15,7 5,0 2,5 1,0 11,9 84 6,3 120 19.2.2014 Nerkoonjärvi 3 15,7 10,0 2,5 1,4 10,7 76 6,1 140 19.2.2014 Nerkoonjärvi 4 15,7 14,7 2,5 1,6 9,4 67 6,1 160 5.8.2014 Nerkoonjärvi 5 15,9 0-2 1,4 5.8.2014 Nerkoonjärvi 6 15,9 1,0 1,4 23,0 7,7 89 7,0 1,5 100 5.8.2014 Nerkoonjärvi 7 15,9 5,0 1,4 19,2 4,0 44 6,2 110 5.8.2014 Nerkoonjärvi 8 15,9 10,0 1,4 14,6 4,1 40 6,1 110 5.8.2014 Nerkoonjärvi 9 15,9 14,9 1,4 12,4 2,7 25 6,1 120 19.2.2014 Niskoslampi, Kihniö 2,0 1,0 0,8 1,4 8,0 57 5,5 1,8 300 6.8.2014 Niskoslampi, Kihniö 1,8 0-1,5 0,4 6.8.2014 Niskoslampi, Kihniö 1,8 1,0 0,4 23,9 5,2 61 6,4 7,3 380 17.2.2014 Vermasj., Pohj.selkä 8,0 1,0 1,2 1,2 7,7 54 5,6 1,7 260 17.2.2014 Vermasj., Pohj.selkä 8,0 4,0 1,2 3,7 0,2 1 6,2 350 17.2.2014 Vermasj., Pohj.selkä 8,0 6,7 1,2 4,3 < 0,1 <1 6,4 500 1.9.2014 Vermasj., Pohj.selkä 7,8 0-2 1,0 1.9.2014 Vermasj., Pohj.selkä 7,8 1,0 1,0 14,6 8,4 82 6,5 10 270 1.9.2014 Vermasj., Pohj.selkä 7,8 4,0 1,0 14,0 5,7 55 6,2 280 1.9.2014 Vermasj., Pohj.selkä 7,8 6,8 1,0 13,9 5,4 52 6,2 300 17.2.2014 Vermasjärvi, Viinaselkä 14,9 1,0 1,4 1,5 7,9 56 5,8 <1 200 17.2.2014 Vermasjärvi, Viinaselkä 14,9 5,0 1,4 1,9 7,4 54 6,2 200 17.2.2014 Vermasjärvi, Viinaselkä 14,9 10,0 1,4 2,4 5,2 38 6,2 200 17.2.2014 Vermasjärvi, Viinaselkä 14,9 13,9 1,4 3,6 < 0,1 <1 6,5 350 1.9.2014 Vermasjärvi, Viinaselkä 14,5 0-2 1,1 1.9.2014 Vermasjärvi, Viinaselkä 14,5 1,0 1,1 15,0 7,3 72 6,5 4,2 270 1.9.2014 Vermasjärvi, Viinaselkä 14,5 5,0 1,1 14,8 6,3 62 6,5 250 1.9.2014 Vermasjärvi, Viinaselkä 14,5 10,0 1,1 9,8 < 0,1 <1 6,4 300 1.9.2014 Vermasjärvi, Viinaselkä 14,5 13,5 1,1 9,1 < 0,1 <1 6,4 480 20.2.2014 Vuorijärvi 6,8 1,0 1,0 0,4 10,0 69 5,6 <1 250 20.2.2014 Vuorijärvi 6,8 3,0 1,0 1,1 5,9 41 5,9 250 20.2.2014 Vuorijärvi 6,8 5,8 1,0 2,6 0,2 1 5,9 350 3.6.2014 Vuorijärvi 6,8 0-2 0,7 3.6.2014 Vuorijärvi 6,8 1,0 0,7 15,4 8,4 84 6,5 4 180 3.6.2014 Vuorijärvi 6,8 3,4 0,7 14,8 8,2 81 6,5 165 3.6.2014 Vuorijärvi 6,8 5,8 0,7 13,2 7,2 68 6,3 180 23.7.2014 Vuorijärvi 6,6 0-2 1,1 23.7.2014 Vuorijärvi 6,6 1,0 1,1 24,5 7,8 94 6,6 6 170 23.7.2014 Vuorijärvi 6,6 3,3 1,1 18,4 1,4 15 6,2 220 23.7.2014 Vuorijärvi 6,6 5,6 1,1 16,4 0,2 2 6,2 240 24.9.2014 Vuorijärvi 6,8 0-2 0,6 24.9.2014 Vuorijärvi 6,8 1,0 0,6 8,5 9,9 85 6,7 7,6 150 24.9.2014 Vuorijärvi 6,8 3,0 0,6 8,5 9,8 84 6,7 150 24.9.2014 Vuorijärvi 6,8 5,8 0,6 8,5 9,8 83 6,7 150 20.2.2014 Ylinenvesi, Parkano 8,0 1,0 1,0 0,5 10,9 76 5,2 <1 300 20.2.2014 Ylinenvesi, Parkano 8,0 4,0 1,0 1,3 10,1 72 5,1 250 Sameus Kok-N FNU 0,9 1,1 1,2 1,4 Sähkönjohtavuus mS/m 3,5 3,6 3,8 3,9 1,0 1,2 1,1 1,2 3,8 3,5 3,7 3,7 3,9 5,3 550 µg/l 700 NH4N µg/l NO3-NO4 N µg/l Kok-P 10 <5 24 24 26 30 34 µg/l 17 18 20 24 PO4-P Rauta liuk. µg/l µg/l 980 1000 1100 1200 a-klorofylli µg/l CODMn mg/lO2 20 14,5 1300 2 650 770 960 1200 2200 16 45 24,9 10,0 3,2 6,0 48,0 4,3 5,4 6,4 7,5 1200 1400 66 <5 79 37 72 180 10 4700 1400 2800 8800 4,5 5,5 6,9 2,2 2,5 3,7 59,0 3,7 4,1 4,1 4,6 4,9 5,2 6,5 980 7 <5 66 68 79 32 35 40 150 5 1700 2000 2100 1200 1300 1700 12000 3,4 4,1 12,0 12,0 2,3 1,6 3,9 4,0 4,1 5,5 6,3 3,7 4,0 5,0 740 35 31 42 56 21 23 53 <2 2,6 2,9 3,2 3,0 3,2 3,1 670 14 <5 40 39 35 3 1200 1200 1300 3,0 5,0 9,9 2,9 3,3 3,7 750 10 <5 44 52 44 2 1100 1800 3300 3,4 3,3 3,1 2,0 1,2 3,0 2,9 3,0 3,9 3,7 650 6 <5 42 41 42 16 17 <2 1100 1100 1100 1400 1300 42 41 43,0 1200 27 30 13,0 7 <5 890 1600 1100 5500 11000 1400 1600 3400 22 33 12,0 24 19,6 19 17,0 910 20 38 LIITE 1 Järvet 1.11.2013-31.10.2014 - Vapo Oy läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella Aika Paikka Kokonais- Näyte- Näkö- Lämpö. Happi, Hapen pH Kiinto- Väriluku syvyys syvyys syvyys tila liukoinen kyllästysaste aine m m m °C mg/l kyll.% mg/l mg Pt/l 20.2.2014 Ylinenvesi, Parkano 8,0 7,0 1,0 2,3 6,2 45 5,5 275 23.7.2014 Ylinenvesi, Parkano 7,5 0-2 0,9 23.7.2014 Ylinenvesi, Parkano 7,5 1,0 0,9 23,9 7,7 91 6,3 4,1 220 23.7.2014 Ylinenvesi, Parkano 7,5 3,7 0,9 15,3 4,0 39 5,8 240 23.7.2014 Ylinenvesi, Parkano 7,5 6,5 0,9 11,8 2,5 23 5,9 250 17.2.2014 Ylä-Havanka, Virrat 2,9 1,0 1,0 3,2 4,2 31 5,2 <1 240 3.9.2014 Ylä-Havanka, Virrat 2,5 0-2 1,0 3.9.2014 Ylä-Havanka, Virrat 2,5 1,0 1,0 14,0 8,4 81 6,1 5,5 360 Sameus Kok-N FNU 2,3 Sähkönjohtavuus mS/m 4,1 NO3-NO4 N µg/l Kok-P µg/l NH4N µg/l 1,6 1,6 4,5 1,5 3,2 3,3 3,5 3,6 640 12 <5 34 30 53 25 µg/l 30 PO4-P Rauta liuk. µg/l µg/l 1800 a-klorofylli µg/l CODMn mg/lO2 14,4 880 3 960 1300 2400 1300 28 38 21,0 1,6 2,8 720 8 <5 34 3 1300 28 LIITE 1 Joet 1.11.2013-31.10.2014 - Vapo Oy läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella Aika Paikka Kokonais- Näyte- Näkö- Lämpö. pH Kiinto- Väriluku syvyys syvyys syvyys tila aine 27.5.2014 4.8.2014 15.9.2014 27.5.2014 4.8.2014 15.9.2014 17.7.2014 18.9.2014 29.9.2014 17.7.2014 18.9.2014 29.9.2014 17.7.2014 10.6.2014 7.8.2014 16.9.2014 10.6.2014 7.8.2014 16.9.2014 15.5.2014 19.8.2014 17.9.2014 12.6.2014 20.8.2014 15.9.2014 11.6.2014 20.8.2014 28.10.2014 11.6.2014 19.8.2014 28.10.2014 10.6.2014 19.8.2014 15.9.2014 12.6.2014 5.8.2014 16.9.2014 11.6.2014 7.8.2014 Aitoluoma Aitonnevan ap Aitoluoma Aitonnevan ap Aitoluoma Aitonnevan ap Aitoluoma, alaosa Aitoluoma, alaosa Aitoluoma, alaosa Hanhisuo, oja ennen valumavesiä Hanhisuo, oja ennen valumavesiä Hanhisuo, oja ennen valumavesiä Hanhisuo, oja turvesuon ap. Hanhisuo, oja turvesuon ap. Hanhisuo, oja turvesuon ap. Hanhisuo, valumavesi, oja Hirvineva Lask.altaan ap Hirvineva Lask.altaan ap Hirvineva Lask.altaan ap Hirvineva Veto-ojan yp Hirvineva Veto-ojan yp Hirvineva Veto-ojan yp Koikeropuro Koikeropuro Koikeropuro Koronluoma, Virrat Koronluoma, Virrat Koronluoma, Virrat Kurjenjoki ap Kurjenjoki ap Kurjenjoki ap Kurjenjoki yp Kurjenjoki yp Kurjenjoki yp Kytöoja Kytöoja Kytöoja Kärppäluoma tierumpu Kärppäluoma tierumpu Kärppäluoma tierumpu Lauttaoja Uurasjärven yp Lauttaoja Uurasjärven yp m 0,8 0,2 0,2 0,3 0,2 0,2 0,3 0,1 0,3 0,3 0,1 0,5 0,3 0,1 0,2 ei vettä 0,1 0,2 ei vettä 0,3 0,3 0,4 0,9 1,0 0,4 0,7 0,6 0,3 0,6 0,2 ei vettä 0,4 0,2 0,4 0,2 0,3 m 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,2 0,1 0,1 0,1 m 0,4 0,2 5,8 4,4 6,3 5,9 6,6 6,7 7,0 7,3 6,6 7,1 7,3 6,5 6,7 7,1 6,7 mg/l 11,0 7,5 19,0 8,3 18,0 18,0 36,0 21,0 20,0 17,0 16,0 16,0 8,0 15,0 13,0 mg Pt/l 350 880 390 350 650 420 0,1 0,1 0,2 0,2 0,1 0,2 0,2 0,1 0,2 °C 12,2 17,5 10,1 11,1 18,5 9,2 15,2 8,4 7,4 16,1 9,9 7,8 15,7 16,9 23,1 0,1 0,1 0,1 0,2 12,1 23,8 5,0 5,4 0,1 0,3 0,2 0,3 0,4 0,3 0,3 0,2 0,2 0,1 0,1 0,1 0,5 0,2 0,2 0,2 0,1 0,2 0,1 50,0 0,4 0,3 0,4 0,3 0,3 0,2 7,2 12,2 9,2 16,0 12,0 12,7 18,9 14,5 5,1 20,3 15,0 4,9 12,0 0,2 0,1 0,2 0,1 0,1 0,3 0,2 0,3 0,2 0,3 7,7 15,2 20,1 8,7 11,8 17,7 Sameus Sähkön- Kok-N NH4- NO3-NO4 Kok-P PO4-P Rauta johtavuus N N liuk. 500 900 FNU 9,4 4,2 21,0 7,3 20,0 20,0 62,0 37,0 36,0 28,0 25,0 32,0 11,0 13,0 12,0 mS/m 5,0 4,5 6,6 4,9 6,5 6,4 11,6 16,5 10,7 12,8 14,3 10,7 15,5 8,3 8,7 µg/l 1100 1500 1400 1100 1800 1300 1600 1300 2500 1600 1800 3000 1500 3100 4800 µg/l µg/l 2800 <5 µg/l 49 73 99 42 100 84 170 130 120 130 100 99 120 90 130 70 <5 450 11 <1 7,4 480 550 0,6 6,2 4,1 4,8 1100 1400 <5 <5 47 120 5,1 6,1 5,9 4,4 4,6 4,4 5,7 6,0 5,8 5,6 5,9 5,7 5,3 8,1 2,7 6,5 <1 1,8 1,3 1,9 1,5 4,1 1,9 27,0 3,9 <1 275 350 300 440 600 550 275 250 210 275 225 140 275 4,1 1,6 1,4 0,5 1,3 1,0 1,4 1,4 4,6 1,4 2,9 2,4 0,6 3,0 3,4 3,1 3,0 3,1 3,3 3,1 2,9 3,5 3,1 2,8 3,2 2,5 960 1000 780 800 1000 1100 740 770 860 720 1100 760 680 25 <5 6 <5 9 <5 100 <5 6,1 6,1 6,6 6,2 6,8 7,2 3,1 5,5 6,7 4,9 7,0 5,3 200 330 300 350 330 250 1,8 2,9 4,8 2,9 8,1 8,8 2,7 3,0 3,4 3,4 4,6 5,5 610 920 860 880 960 1100 40 57 59 84 120 120 84 48 9 52 54 37 110 61 18 47 40 41 45 41 37 59 41 21 28 54 62 41 55 70 µg/l 32 5500 7500 mg/lO2 44 100 40 43 61 39 36 32 60 49 44 71 60 62 100 24 1800 4500 66 73 1400 1700 1300 1300 2700 3400 1500 1300 1700 15000 1600 1600 1300 45 41 37 57 65 72 37 30 33 37 34 34 40 1600 2200 2900 2500 3000 2900 28 36 34 37 37 28 12 30 36 4 6 6 10 22 µg/l 4200 8100 6200 3600 10000 6100 CODMn LIITE 1 Joet 1.11.2013-31.10.2014 - Vapo Oy läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella Aika Paikka Kokonais- Näyte- Näkö- Lämpö. pH Kiinto- Väriluku syvyys syvyys syvyys tila aine 30.10.2014 10.6.2014 19.8.2014 15.9.2014 11.6.2014 20.8.2014 16.9.2014 17.12.2013 10.6.2014 21.8.2014 28.10.2014 10.6.2014 21.8.2014 28.10.2014 26.5.2014 4.8.2014 16.9.2014 11.6.2014 7.8.2014 30.10.2014 11.6.2014 7.8.2014 30.10.2014 14.5.2014 6.8.2014 3.11.2014 12.6.2014 6.8.2014 17.9.2014 12.6.2014 6.8.2014 16.9.2014 12.6.2014 6.8.2014 16.9.2014 12.6.2014 6.8.2014 17.9.2014 26.5.2014 Lauttaoja Uurasjärven yp Luomanoja Luomanoja Luomanoja Lylyjoki Lylyneva ap Lylyjoki Lylyneva ap Lylyjoki Lylyneva ap Matoluoma, Virrat Mustaluoma Mustaluoma Mustaluoma Mustaluoma, Hanhineva ap. Mustaluoma, Hanhineva ap. Mustaluoma, Hanhineva ap. Naarmijärvi-Kankarinjärvi oja Naarmijärvi-Kankarinjärvi oja Naarmijärvi-Kankarinjärvi oja Noro-oja Myllymaa Noro-oja Myllymaa Noro-oja Myllymaa Noro-oja Pihlajaniemi mts Noro-oja Pihlajaniemi mts Noro-oja Pihlajaniemi mts Oja Kaitasuolta Oja Kaitasuolta Oja Kaitasuolta Ritaoja Latikkanevan yp Ritaoja Latikkanevan yp Ritaoja Latikkanevan yp Majajä-Vuorijä väl oja Majajä-Vuorijä väl oja Majajä-Vuorijä väl oja Ritaoja Majajärven yp Ritaoja Majajärven yp Ritaoja Majajärven yp Ritaoja Risti-Latikkanevan ap Ritaoja Risti-Latikkanevan ap Ritaoja Risti-Latikkanevan ap Syväjärvi-Kankarinjärvi väli m 0,5 0,3 0,2 0,4 0,2 0,3 0,3 0,2 0,5 ei vettä 0,3 0,5 0,4 0,5 0,5 0,4 0,4 0,2 0,2 0,4 0,1 0,2 0,4 0,3 0,4 0,4 0,2 ei vettä 0,2 1,0 0,5 0,8 1,0 1,0 1,0 ei vettä 0,2 ei vettä 0,7 Sameus Sähkön- Kok-N NH4- NO3-NO4 Kok-P PO4-P Rauta johtavuus N N liuk. m 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,2 m 0,5 0,3 0,2 0,4 0,2 0,3 0,3 0,2 0,5 °C 5,5 13,1 13,0 7,2 18,9 13,2 6,5 1,7 18,5 6,5 5,2 5,8 5,6 5,9 6,4 6,5 6,1 6,6 mg/l 6,0 1,7 6,7 3,6 3,4 2,1 2,3 19,0 <1 mg Pt/l 180 275 225 240 180 200 170 180 40 FNU 5,5 1,0 2,7 1,3 1,5 6,1 8,2 26,0 0,8 mS/m 5,5 2,6 3,4 3,0 2,0 2,2 2,6 4,5 2,3 µg/l 1700 720 840 690 600 570 570 2200 340 0,1 0,2 0,2 0,2 0,1 0,1 0,2 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,3 0,4 0,4 0,5 0,4 0,4 0,3 0,2 0,2 0,4 0,1 0,2 0,4 0,3 0,2 0,4 0,2 5,0 14,9 12,0 5,8 19,3 24,9 11,9 17,1 21,0 5,8 15,5 19,3 5,2 4,5 15,5 6,6 11,6 6,5 6,2 6,6 5,3 6,3 6,2 6,1 6,6 6,8 6,6 6,8 6,9 6,6 5,3 6,2 7,3 6,7 1,8 1,9 3,5 1,8 7,5 8,4 7,0 11,0 4,4 4,3 7,3 4,4 6,3 <1 27,0 <1 13,0 25 150 180 200 200 350 250 300 300 140 330 250 180 350 1200 330 360 0,8 1,3 3,4 0,9 3,6 2,7 2,7 4,4 5,4 5,4 6,1 5,8 6,9 0,6 5,4 2,2 17,0 2,4 2,3 3,0 2,7 3,3 3,4 3,6 4,8 5,5 6,9 5,2 6,0 7,8 3,5 6,3 232,0 4,3 310 490 510 560 650 850 820 920 930 1500 1100 1100 2100 700 4700 780 770 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,0 0,2 0,3 0,2 0,4 0,6 0,3 0,5 6,9 16,8 20,8 9,9 12,6 17,8 9,1 7,0 6,0 6,1 6,3 6,6 6,9 7,1 4,0 3,0 4,5 4,2 5,0 5,0 3,6 330 270 200 200 180 135 200 26,0 3,2 2,1 2,9 5,0 5,8 6,4 4,8 3,3 3,5 4,2 3,5 4,4 6,4 810 790 620 610 520 330 490 0,1 0,2 13,8 7,0 2,3 100 4,0 5,0 350 0,1 0,7 20,0 6,6 5,0 135 2,5 3,9 670 µg/l µg/l 160 <5 84 16 25 1500 6 10 6 <5 <5 <5 48 24 2100 <5 29 <5 21 <5 38 49 µg/l 52 21 51 36 25 26 23 80 10 11 20 26 15 38 50 42 66 110 58 77 120 73 16 320 17 69 84 73 45 45 33 35 37 28 38 µg/l 12 6 20 4 4 31 51 100 12 7 7 CODMn µg/l 1800 1500 2500 1900 1400 2100 2100 1500 170 mg/lO2 37 42 42 40 21 19 19 27 7 130 810 1300 1100 860 1900 1700 2300 4100 1500 2500 3700 1700 1400 9300 1600 6000 7 20 20 34 28 36 38 34 35 31 35 36 35 51 130 65 36 5400 2200 1700 2100 1800 1500 4000 24 28 19 21 19 9 15 1300 8 860 19 LIITE 1 Joet 1.11.2013-31.10.2014 - Vapo Oy läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella Aika Paikka Kokonais- Näyte- Näkö- Lämpö. pH Kiinto- Väriluku syvyys syvyys syvyys tila aine 4.8.2014 16.9.2014 10.6.2014 20.8.2014 15.9.2014 10.6.2014 20.8.2014 15.9.2014 10.6.2014 19.8.2014 18.9.2014 10.6.2014 19.8.2014 18.9.2014 10.6.2014 19.8.2014 18.9.2014 10.6.2014 19.8.2014 18.9.2014 26.5.2014 5.8.2014 16.9.2014 12.6.2014 5.8.2014 16.9.2014 26.5.2014 4.8.2014 16.9.2014 26.5.2014 4.8.2014 16.9.2014 Syväjärvi-Kankarinjärvi väli Syväjärvi-Kankarinjärvi väli Talasoja_Talasneva ap. Talasoja_Talasneva ap. Talasoja_Talasneva ap. Talasoja_Talasneva yp. Talasoja_Talasneva yp. Talasoja_Talasneva yp. Uskalinjoki Kokkonevan ap Uskalinjoki Kokkonevan ap Uskalinjoki Kokkonevan ap Uskalinjoki Kokkonevan yp Uskalinjoki Kokkonevan yp Uskalinjoki Kokkonevan yp Uskalinjoki Sarvannevan ap Uskalinjoki Sarvannevan ap Uskalinjoki Sarvannevan ap Uskalinjoki, Kokko itä 2, Oja Äijänneval Uskalinjoki, Kokko itä 2, Oja Äijänneval Uskalinjoki, Kokko itä 2, Oja Äijänneval Vatajanjoki Vatajanjoki Vatajanjoki Venesjoki Kärppäluoma yp Venesjoki Kärppäluoma yp Venesjoki Kärppäluoma yp Vääräjoki alajuoksu Vääräjoki alajuoksu Vääräjoki alajuoksu Vääräjoki Kuivasjärvi yp Vääräjoki Kuivasjärvi yp Vääräjoki Kuivasjärvi yp m 0,4 0,5 0,4 0,4 0,4 0,2 0,2 0,2 0,4 0,2 0,2 0,2 0,2 0,1 0,6 0,4 0,2 0,4 0,3 0,2 0,6 0,4 0,4 0,4 0,4 0,6 0,7 0,2 0,2 1,2 0,6 1,0 m 0,1 0,2 0,2 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 m 0,4 0,5 0,4 0,3 0,2 0,2 0,2 0,1 0,2 0,1 0,2 0,2 0,1 0,1 0,4 0,2 0,2 0,3 0,2 0,2 0,3 0,4 0,4 0,4 0,4 0,4 0,4 0,2 0,2 0,2 0,3 0,3 °C 25,1 12,6 15,7 11,9 11,8 15,9 12,2 12,4 13,9 12,7 8,3 13,7 12,6 8,2 14,1 13,3 7,9 13,4 13,0 8,7 13,7 23,1 11,3 18,9 21,7 10,8 12,3 21,4 6,9 11,5 21,8 7,4 6,8 6,7 4,9 5,9 5,2 4,7 5,0 5,0 6,0 6,8 6,7 5,1 6,0 5,6 6,0 6,7 6,7 6,5 7,4 7,4 5,6 6,4 6,4 5,8 6,3 6,2 5,5 7,2 6,8 5,2 6,8 6,7 mg/l 4,6 3,6 <1 14,0 3,3 3,1 4,8 3,6 12,0 9,9 12,0 2,0 40,0 12,0 9,5 12,0 12,0 25,0 12,0 19,0 42,0 7,0 4,3 3,0 4,0 2,9 19,0 5,8 6,6 87,0 8,4 5,6 mg Pt/l 110 100 350 360 240 350 450 230 330 770 420 300 900 460 330 300 390 360 385 300 250 200 200 300 220 200 300 275 250 360 275 230 Sameus FNU 2,0 1,7 1,2 3,2 1,1 1,1 1,3 1,2 5,0 33,0 12,0 1,4 65,0 6,5 4,8 17,0 12,0 8,1 20,0 23,0 18,0 4,8 2,3 1,7 2,3 1,3 9,2 10,0 5,6 35,0 7,2 5,6 Sähkön- Kok-N NH4- NO3-NO4 Kok-P PO4-P Rauta johtavuus N N liuk. mS/m 3,8 3,8 2,5 3,0 2,1 2,4 2,5 2,1 4,7 8,5 6,0 3,4 5,9 3,4 4,3 5,3 5,9 8,1 14,3 14,9 5,3 3,5 3,5 3,3 3,5 3,5 4,6 6,7 5,6 5,2 9,1 8,7 µg/l 700 580 890 1000 820 790 1400 880 1300 1700 1200 940 2100 1000 1200 1200 1100 1100 1700 1500 2400 700 600 760 650 620 1800 1000 890 2400 1100 920 µg/l 16 µg/l <5 88 <5 310 <5 41 <5 <5 <5 <5 <5 180 8 17 <5 63 <5 30 20 43 50 µg/l 30 26 72 180 62 49 190 62 100 320 150 44 470 120 32 170 130 270 290 240 110 50 31 35 34 25 75 90 53 150 85 57 µg/l <2 85 100 110 100 45 160 5 5 29 24 µg/l 780 480 1300 2300 1000 1100 2200 990 2600 11000 5400 2000 20000 5000 2300 6200 4900 3100 5200 4300 2000 1600 1400 1300 1500 1400 2200 4500 2500 4000 3000 2200 CODMn mg/lO2 17 15 47 46 32 42 50 32 48 68 49 48 100 55 46 49 43 54 55 40 42 26 24 31 26 25 59 32 31 61 40 32 LIITE 2 ¯ Asemanseutu Luopa Peräseinäjoki Jokipii Tuuri Alavus Ähtäri Väätäiskylä Jalasjärvi Aronkylä Myllymäki Kalakoski Palloneva Peränne Sapsalampi Ala-Valli Kauhajoki Sulkavankylä " Liesjärvi Alastaipaleensuo Killinkoski Ikkeläjärvi " Nummijärvi Tuuranneva " Koskue Ilvesjoki Valkeajärvi Hietasalonneva Liedenpohja " Sara Kauhajärvi " " " Kantti Ristineva " Suomijärvi Haapamäki Talasneva Nerkoonjärvi " " " " Virrat Kirjasneva Pohjoisjärvi " Pihtineva Nimetönneva-Sammakkolamminneva " Itä-Aure Mänttä-Vilppula Mustajärvi Aurejärvi Parkano Kolho Tarjanne Visuvesi Lylyneva Keurusselkä Pohjaslahti Vaskivesi Aurejärvi Honkajoki Pohjoisjärvi Vaskivesi Hirvineva " Keuruu Asunta Korteneva " Latikkaneva Nivusneva Hakonevat " Kotala Aitonevan koealue Pohjoisneva Lamminkoski Sarvanneva Vaskuu " " Alkkia Karvia Pihlajavesi Toisvesi Keisarinneva " Nokilammenneva Sydänmaanneva Kihniö " " Sompaneva " Pirttineva " Veteläsuo Niskos " Aitoneva Multia Pihlajavesi Kokkoneva Hanhineva " Karvianjärvi Koskenpää Mänttä Vilppula Pohjankangas Ruovesi Ruovesi Kovelahti Ala-Honkajoki Väärinmaja Ruhala " Jämijärvi Mustakeidas-Saarikeidas " Vuorenpään-Vatilähteenneva Jäminkipohja Palovesi Juhtimäki Tevaniemi " Lauttaneva-Haukkaneva Pohjankylä Kuru Ikaalinen Juupajoki Luhalahti Kilvakkala Vihteljärvi Jämsä Halli Parkkuu Hämeenkangas Jämsänkoski Kuorevesi Riitiala Niinisalo Kaanaa Länsi-Teisko Alhojärvi Korkeakoski Kyrösjärvi Vatula Orivesi Teisko Vesajärvi Lavia Längelmäen kirkonkylä Hämeenkyrö Västilä Eräjärvi Aitolahti Mouhijärvi Putaja Kämmenniemi Ylöjärvi Suodenniemi Häijää Nokia Suinula Tampere Suoniemi Sääksjärvi Kiikka Sappee Krääkkiö Sappee Kuurila Huhti " Oripää 10 Hanhisuo Lammi Parola Hämeenlinna Matku Hirvikoski 20 km Loimaa Eteläinen Ohtinen Alastaro Metsämaa Loimijoki Ypäjä Hämeenkoski Rimmilä Janakkala Koijärvi Humppila Iso-Evo Tuulos Hattula Iittala Nuutajärvi Sairiala Hauho Tyrväntö Urjala Arkkuinsuo Kuohijärvi Vanajavesi Kylmäkoski Isosuo Porraskoski Iso-Roine Sääksmäki Toijala Punkalaidun Kankaanpää " Auttoinen Valkeakoski Viiala Akaa Oriniemi Vampula Vesijako Laitikkala Huittinen " Kukkia Pälkäne Narva Sammaljoki Luopioinen Aitoo Mallasvesi Huhtamo Vesijakaa Lempäälä Vesilahti Keikyä Vuorenmaa Vesijako Pälkänevesi Vammala Pöytyä Rautajärvi Roine Tottijärvi Stormi Kokemäki Pakkala Sääksjärvi Pyhäjärvi Rautavesi Pohja Sahalahti Pirkkala Sastamala Kauvatsa Yläne Sappee Vehkajärvi Kangasala Karkku Virttaa Längelmävesi Ruutana Siuro Kiikoinen Pyhäjoki Harjunsalmi Längelmäen kirkonkylä Viitapohja Näsijärvi Taipale Karhijärvi 5 Länkipohja Pirka nmaa Viljakkala Lassila Hirsilä Terälahti Pengonpohja Sävi 0 Sahrajärvi Renko Turenki Hyvikkälä Leppäkoski Forssa Arrankorpi Kärkölä Lappila Tervakoski Ryttylä
© Copyright 2024