Keski-Suomen ELY-keskuksen alueen turvetuotannon
VESISTÖTARKKAILU 2014 16X236418 6.7.2015 VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2014 Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella 1 Vapo Oy, Keski-Suomen turvetuotannon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 2014 Sisältö 1 JOHDANTO ...................................................................................................................... 5 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA .................................... 5 2.1 2.2 Veden laatuun liittyviä muuttujia ..................................................................................... 6 Turvetuotannon käsitteitä ................................................................................................. 7 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA......................................................................... 10 3.1 3.2 3.3 Lämpötila ......................................................................................................................... 10 Sadanta ............................................................................................................................. 11 Lumitilanne ...................................................................................................................... 12 4 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS .. 13 4.1 4.2 4.3 Yleistä ............................................................................................................................... 13 Vesistötarkkailun näytteenotto ....................................................................................... 13 Vesinäytteiden analysointi ............................................................................................... 14 5 TURVETUOTANNON KUORMITUS 2014 .................................................................. 15 5.1 5.2 5.3 5.4 5.5 5.6 6.1 6.2 Tuotantoalueet ................................................................................................................. 15 Ominaiskuormitussuot v. 2014 ........................................................................................ 16 Ominaiskuormitussoiden valumat v.2014 ....................................................................... 17 Ominaiskuormitussoilta purkautuvan veden laatu ........................................................ 18 Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut ........................................................................ 19 Ominaiskuormitus eri vuodenaikoina ............................................................................. 21 Yleistä ............................................................................................................................... 21 Kokonaiskuormitus.......................................................................................................... 22 7 VESISTÖTARKKAILUT 2014....................................................................................... 24 7.1 7.2 Yleistä ............................................................................................................................... 24 Vapo Oy:n turvetuotannon vesistötarkkailu Keski-Suomen ELY -keskuksen alueella 2014................................................................................................................................... 24 8 KYMIJOEN VESISTÖALUE 14 .................................................................................... 25 8.1 8.1.1 8.1.2 8.1.3 8.1.4 8.1.5 8.1.6 8.1.7 8.1.8 8.1.9 8.2 8.2.1 8.2.2 Viitasaaren reitti .............................................................................................................. 30 Vehkaneva (Kinnula) ......................................................................................................... 30 Voimäensuo (Karstula) ...................................................................................................... 32 Veteläneva (Kivijärvi)........................................................................................................ 34 Isoneva (Kivijärvi) ............................................................................................................. 37 Heinäsuo, Ihkajansuo ja Kolkunsuo (Viitasaari) ................................................................. 38 Saarisuo (Viitasaari)........................................................................................................... 40 Pyytneva (Pihtipudas) ........................................................................................................ 40 Purontausneva ja Oriräme (Pihtipudas) .............................................................................. 42 Talkkunasuo (Pihtipudas) ................................................................................................... 44 Saarijärven reitti.............................................................................................................. 46 Suurensuonneva (Karstula) ................................................................................................ 46 Hietamansuo (Äänekoski) .................................................................................................. 48 2 8.2.3 8.2.4 8.2.5 8.2.6 8.2.7 8.2.8 8.2.9 8.2.10 8.2.11 8.2.12 8.2.13 8.2.14 8.2.15 8.2.16 8.2.17 8.2.18 8.3 8.3.1 8.3.2 8.3.3 8.4 8.4.1 8.4.2 8.4.3 8.5 8.5.1 8.5.2 8.5.3 8.5.4 8.5.5 8.5.6 8.6 8.6.1 8.7 8.7.1 8.7.2 8.7.3 Pirtti-Peurusuo (Multia) ......................................................................................................48 Mätässuo (Saarijärvi) ..........................................................................................................50 Pajumäensuo-Rajasuo (Saarijärvi) ......................................................................................53 Mahasuo (Saarijärvi) ..........................................................................................................55 Ahvenlamminsuo, Raatteikonsuo, Saarekeneva (Saarijärvi) ................................................57 Peuralinnanneva (Kyyjärvi) ................................................................................................61 Savonneva lohko 1 (Kyyjärvi) ............................................................................................62 Suoniemensuo ja Martinsuo (Karstula) ...............................................................................63 Kaijansuo (Karstula/Soini) ..................................................................................................66 Savonneva (Karstula/Soini/Alajärvi) ...................................................................................68 Puntarisuo, Konttisuo ja Juuvinsuo (Soini/Karstula) ........................................................... 73 Heposuot (Karstula, Soini) ..................................................................................................75 Pirttiahonsuo (Karstula) ......................................................................................................76 Tynnörsuo (Karstula) ..........................................................................................................77 Sammakkoneva (Karstula) ..................................................................................................78 Suljetunneva (Saarijärvi) ....................................................................................................80 Leppäveden-Kynsiveden alue...........................................................................................81 Kivisensuo (Hankasalmi) ....................................................................................................81 Läyniönsuo (Hankasalmi) ...................................................................................................83 Tervasuo (Hankasalmi) .......................................................................................................85 Suur-Päijänteen alue ........................................................................................................86 Haapasuo (Joutsa)...............................................................................................................86 Kailasuo (Joutsa) ................................................................................................................88 Valkeissuo (Petäjävesi) .......................................................................................................89 Jämsän reitti .....................................................................................................................90 Palosuo-Kurkisuo (Petäjävesi/Jyväskylä) ............................................................................90 Hyttisuo (Petäjävesi) ...........................................................................................................92 Ukonmurronsuo (Keuruu/Petäjävesi) ..................................................................................92 Umpilamminsuo (Petäjävesi) ..............................................................................................93 Lapsukansuo (Multia/Petäjävesi) ........................................................................................95 Pohjansuo (Jämsä/Jämsänkoski) .........................................................................................97 Sysmän reitti .....................................................................................................................98 Höystösensuo (Joutsa) ........................................................................................................98 Mäntyharjun reitti .......................................................................................................... 100 Havusuo-Pajusuo (Joutsa) ................................................................................................. 100 Mesiänsuo (Joutsa) ........................................................................................................... 103 Jokipolvensuo-Rääsysuo (Joutsa)...................................................................................... 105 9 KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE 35 ...................................................................... 107 9.1 9.1.1 9.1.2 9.1.3 9.1.4 9.2 9.2.1 9.2.2 Keuruun reitti ................................................................................................................. 109 Permisuo (Keuruu/Vilppula) ............................................................................................. 109 Hirvisuo (Multia) .............................................................................................................. 110 Lehtosuo (Keuruu)............................................................................................................ 112 Heposuo (Keuruu/Multia) ................................................................................................. 113 Pihlajaveden reitti........................................................................................................... 116 Riihi-Peuraneva (Ähtäri/Keuruu) ...................................................................................... 116 Kalmuneva (Keuruu) ........................................................................................................ 117 10 YHTEENVETO .............................................................................................................. 120 11 VIITTEET ...................................................................................................................... 121 3 Liitteet Liite 1 Liite 2 Vapon Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailun analyysitulokset 2014 Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella sijaitsevat Vapo Oy:n tarkkailusuot vuonna 2014 Pöyry Finland Oy Jorma Keränen (FM) Antti Leskelä (FM) Yhteystiedot Paristotie 15 67900 Kokkola sähköposti: [email protected] puh. 010 33 28210 www.poyry.fi 4 5 1 JOHDANTO Vapo Oy Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen Vapon turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, LounaisSuomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 2014 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Finland Oy:n 23.12.2013 ELYkeskuskohtaisesti laatimia Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmia vuosille 2014 – 2018. Vapon Läntisen alueen turvetuotannon vuoden 2014 vesistötarkkailuraportit on jaoteltu siten, että tarkkailualueen ELY -keskukset saavat vain oman alueen turvetuotantoa koskevat raportit. Osa tuotantoalueista kuuluu kuitenkin useampaan kuin yhden ELYkeskuksen alueeseen ja niiltä osin tarkkailutulokset sisältyvät kaikkien asianomaisten ELY -keskuksien vesistöraportteihin. Vesistöraporttiin sisältyvä päästötarkkailuosio sisältää koko Vapon Länsi-Suomen yksikön tuloksien koosteita, jotka ovat yhteiset kaikilla ELY -keskuksilla. Kekkilä Oy:n ja yksityisten tuottajien turvetuotantoalueiden kuormituksia ei enää vuodesta 2014 lähtien raportoida Vapo Oy:n tarkkailujen yhteydessä. Vuonna 2014 Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella oli 64 tuotantoalueella 145 vesistöhavaintopaikkaa. Vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatua tarkastellaan vuoden 2014 ja mahdollisten aiempien vuosien analyysituloksien perusteella. Vesistötarkkailutuloksien ja turvetuotannon päästötarkkailutuloksien perusteella arvioidaan kuivatusvesien vesistövaikutuksia. Vuoden 2014 vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta vastasi NabLabs Oy ja raportoinnista Pöyry Finland Oy. 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja perustason laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Seuraavassa on lyhyesti esitelty luettelona turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa. Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993). 6 2.1 Veden laatuun liittyviä muuttujia a-klorofylli, µg/l a-klorofyllipitoisuus kuvastaa vedessä olevan kasviplanktonin ja levien määrää. Keskimääräistä pitoisuutta käytetään vesistön rehevyystason arviointiin. Yleisesti käytössä olevan Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 3 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 3-7 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 7-40 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 40 µg/l ylirehevyyttä. Fosfori (KOK-P) µg/l Kokonaisfosforilla tarkoitetaan veden sisältämän fosforin eri muotojen kokonaismäärää. Fosfori on typen ohella vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta merkittävä ravinne. Sisävesissä fosfori on yleensä minimiravinne, joten sillä on sisävesistöjen rehevöitymisen kannalta suurempi merkitys kuin typellä. Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 15 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 15-25 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 25-100 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 100 µg/l ylirehevyyttä. Fosfaattifosfori (PO4-P) µg/l Fosfaattifosfori on kokonaisfosforin liuennut, epäorgaaninen osa, joka on jo sellaisenaan leville käyttökelpoisessa muodossa. Veden korkea fosfaattipitoisuus on edellytys runsaiden leväesiintymien syntymiseen. Vesistöjen korkeat fosfaattifosforipitoisuudet kuvastavat yleensä maa- ja metsätalouden lannoitevaikutuksia, sillä turvetuotantoalueilta fosfaattifosforia tulee yleensä hyvin vähän. Typpi (KOK-N) µg/l Kokonaistypellä tarkoitetaan veden sisältämää typen kokonaismäärää. Typpi on fosforin ohella vesien rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Kokonaistypen pitoisuus on yhteydessä vesistön rehevyystasoon ja Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 400 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 400-600 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 600-1500 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 1500 µg/l ylirehevyyttä. Ammoniumtyppi (NH4-N) µg/l Ammonium on typen epäorgaaninen yhdiste. Vesistössä ammoniumtyppi hapettuu nitraatiksi ja samalla kuluu happea alentaen samalla veden pH-arvoa. Ammoniumtyppi on suoraan leville käyttökelpoisessa muodossa ja siten pitoisuudet pienenevät levien runsastuessa. Turvetuotannon kuivatusvedet sisältävät typpiyhdisteitä ja usein ammoniumtypen pitoisuuksien nousu kuvastaa nimenomaan turvetuotannon vaikutuksia. Myös jätevesissä ja karjanlannassa on runsaasti ammoniumtyppeä. Kiintoaine mg/l Kiintoaine on vedessä kulkeutuvaa hiukkasmaista kiinteää orgaanista tai epäorgaanista ainesta. Kiintoaine voi siten koostua mineraalimaa-aineksista (mm. sora, savi, hiekka) tai eloperäisistä aineksista kuten levistä ja hajoavasta kasvillisuusaineksesta. Turve kuuluu hajoavaan kasvillisuusainekseen. Kiintoaineen kulkeutuminen jokivesissä on luonnollista kiertokulkua, jossa maaperän ainesta kulkeutuu jokiuoman kautta alapuolisiin vesistöihin (eroosio). Virtavesissä kiintoainepitoisuudet ovat jokieroosion vuoksi suuria (usein yli 10 mg/l). Sen sijaan järvissä kiintoainepitoisuudet ovat yleensä pieniä (alle 5 mg/l), sillä virtavesien tuoma kiintoaines laskeutuu nopeasti järven pohjalle. Savimailla vesien kiintoainepitoisuudet ovat hyvin korkeita maaperästä liuenneesta savesta johtuen. 7 Kemiallinen hapenkulutus (CODMn) mg/l O2 Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden sisältämien kemiallisesti hapettuvien orgaanisten aineiden määrää eli vedessä olevaa eloperäistä ainetta, mm. humusta ja eloperäistä kiintoainetta. Usein korkeat CODMn -arvot kuvastavat valuma-alueen suoperäisyyttä, mutta myös jätevedet ja karjanlanta kohottavat vesien COD Mn -arvoja. Suomessa on runsaasti soita, joten meillä vesien CODMn -arvot ovat korkeita, keskimäärin 15 mg/l. Sähkönjohtokyky (mS/m) Sähkönjohtavuus ilmaisee veteen liuenneiden suolojen määrää. Sisävesialueilla sähkönjohtavuutta lisäävät orgaaniset ainekset. Usein sisävesien korkeat sähkönjohtokyvyn arvot liittyvät jätevesiin. Sameus (FTU/FNU) Sameudella tarkoitetaan veden läpinäkyvyyden heikkenemistä, mikä johtuu vedessä olevien partikkelien vaikutuksesta. Tällaisia partikkeleita ovat mm. kasvi- ja eläinplankton sekä erityisesti saviaines, joka voi aiheuttaa voimakkaan samennuksen. Rauta (Fe) µg/l Vesien rautapitoisuus on sähkönjohtokyvyn ja kemiallisen hapenkulutuksen tavoin vesistöalueelle tyypillinen ominaisuus. Sisävesissä rauta on yleensä humukseen sitoutuneena ja siten suoperäisten vesien rautapitoisuus on usein korkea. Happamuus eli pH-arvo pH eli happamuusaste kuvaa vedessä olevien vapaiden vetyionien määrää. Luonnontilaisten pintavesien pH-arvo on yleensä lievästi hapan, pH 6-7. Kesäinen järvien voimakas leväkukinta voi nostaa pintaveden pH-arvon selvästi yli pH 7:ään. Humusvedet ovat happamia ja siten suoperäisillä valuma-alueilla pH-arvot ovat usein alle pH 6:n. Happipitoisuus mg O2/l, %-kyll Happi on tärkein veteen liuenneista kaasuista ja tärkeimpiä kaikista vesiympäristössä esiintyvistä aineista. Happi on osallisena monissa kemiallisissa ja biologisissa reaktioissa. Veden happipitoisuus ilmoitetaan milligrammoina happea litraa kohti tutkittavaa vettä (mg O2/l) sekä suhteellisena pitoisuutena, kyllästysprosentteina. Kyllästysprosentilla tarkoitetaan todettua hapen määrää prosentteina siitä määrästä, jonka vesi voisi enintään sisältää. Mitä lämpimämpää vesi on sitä vähemmän se voi sisältää happea. Rehevöitymisen seurauksena vesistöjen pohjalle kertyy enemmän kasvi- ja leväaineista, jotka kuluttavat hajotessaan vesistön happivaroja ja siten happivajeet yleistyvät lopputalvella. Väriluku mgPt/l Veden väri on monien tekijöiden yhteistulos. Pääasiallinen veden väriä säätelevä tekijä on humuspitoisuus, mutta myös rauta värjää vettä ruskeaksi. Suomessa humuksen antama ruskea väri on luonteenomainen piirre suurimmalle osalle vesistöistä. Vedet ovat kirkkaita jos väriluku on alle 40 mgPt/l ja ruskeita jos väriluku on yli 100 mgPt/l. 2.2 Turvetuotannon käsitteitä Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus, joka koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. Nykyisin käytössä on termi bruttopäästö. 8 Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin- ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä ja lisää veden puskurikykyä happamuutta vastaan. Turvetuotannon päästötarkkailussa veden humuspitoisuutta seurataan epäsuorasti veden kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn) ja veden väriluvun avulla. COD Mn-arvoa ja värilukua nostavat kuitenkin myös muut syyt, eikä näillä menetelmillä voida erotella, missä määrin kyse on humuksesta. Jako-oja Oja jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle. Kasvillisuuskenttä Kasvillisuuden peittämä alue, jota käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kasvillisuuskentällä kasvaa ajoittain veden alle joutumisen hyvin sietävää kasvillisuutta. Kasvillisuus käyttää veden ravinteita kasvuunsa, lisäksi vesi puhdistuu mekaanisesti ja maaperän biologisten prosessien avulla. Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon. Keräilyoja Oja joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne sitten alapuoleiseen vesistöön Kokoojaoja Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat Kosteikko Kosteikkoja käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kosteikko eroaa kasvillisuuskentästä siinä, että sillä on pysyvää avovesipintaa. Se on tehty patoamalla tai kaivamalla siten, että siinä on sekä syvän että matalan veden alueita. Kosteikoista käytetään myös nimitystä kasvillisuusallas. Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut. Vesiensuojelurakenteet tehdään ensimmäisenä. Kuormitus (päästö) Kuormituksella eli päästöllä tarkoitetaan tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrää aikayksikössä. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg /vuosi). Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva kiintoaine ja siihen sitoutuneet ravinteet laskeutuvat altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta. Laskuoja Oja jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoleiseen vesistöön. 9 Lohko Useista saroista muodostunut yleensä luonnon esteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala. Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsämaalle, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön. Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m3/päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Nettokuormitus Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Nykyisin käytössä on termi nettopäästö. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan fosforin ja typen sekä kiintoaineen kuormitusta (g/ha päivä tai kg /km2 vuosi). Pintavalutus (kenttä) Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan. Vesi virtaa turpeen pintakerroksessa ja puhdistuu luonnontilaisille suoekosysteemeille ominaisten fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten prosessien seurauksena. Aina pintavalutuskenttää ei ole mahdollista perustaa luonnontilaiselle alueelle, jolloin joudutaan käyttämään ennestään ojitettua aluetta. Reunaoja (ympärysoja) Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta Sarka Yleensä noin 20 metriä leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla Sarkaoja Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan Sarkaojapidätin (virtaamansäätö) Sarkaojan lietesyvennyksen etupuolelle asennettava rimasäleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan ja tasaa virtaamia Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s km 2) Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuoleista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä) 10 Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m3/s) Ylivuotokenttä Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteidenpoiston tehostamiseksi. Ympäristölupa Turvetuotannolle vaaditaan pääsääntöisesti ympäristölupa, jos sen pinta-ala ylittää 10 ha. Luvasta päättää aluehallintoviraston (AVI) ympäristölupayksikkö. Lupaan liittyy yleensä erilaisia tarkkailuvelvoitteita. YVA YVA -prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia. 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA Keski-Suomen turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Jyväskylä ja Viitasaari sijaitsevat painopistealueella, joten turvetuotannon sääolosuhteita vuonna 2014 on tarkasteltu niiden tietojen perusteella. Lisäksi tarkastelussa on hyödynnetty Ilmatieteen laitoksen pitkänajan säätilastoja. 3.1 Lämpötila Vuoden 2014 keskilämpötila (4,9 oC) oli Jyväskylässä 1,6 astetta vertailukauden 1981 2010 keskilämpötilaa korkeampi. Viitasaarella keskilämpötila oli 5,3 oC, mikä oli 1,8 astetta vertailukauden keskilämpöä korkeampi. Vuonna 2014 tavanomaista kylmempää oli vain tammikuussa, mutta sen sijaan kaikki muut kuukaudet olivat keskimääristä lämpimämpiä tai keskimääräistä tasoa (kuvat 1-2). Kesäkuu 2014 oli lämpötiloiltaan tavanomaista hieman viileämpi, mutta heinäkuu ja elokuu lämpimämpiä. Vuoden lämpimin kuukausi oli heinäkuu. Syksy ja koko loppuvuosi 2014 oli edellisvuotta hieman viileämpi, mutta kuitenkin keskimääräistä lämpimämpi. Vuonna 2014 terminen kasvukausi alkoi Keski-Suomessa 17.4. eli toista viikkoa normaalia aikaisemmin. Terminen kasvukausi päättyi 11.10. eli noin viikkoa tavanomaista myöhemmin (Ilmatieteen laitos 2014). Terminen kasvukausi alkaa kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden keskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 510 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella. 11 Kuva 1. Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Jyväskylässä vuosina 2013- 2014 ja vertailuajanjaksona 1981 - 2010. Kuva 2 Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Viitasaarella vuosina 2013 - 2014 ja vertailuajanjaksona 1981 - 2010. 3.2 Sadanta Vuonna 2014 Jyväskylässä saatiin sateita 612 mm/a, mikä oli hieman vähemmän kuin vertailujakson 1981 – 2010 keskiarvo (643 mm/a). Vuonna 2014 Viitasaarella satoi 521 mm/a eli vähemmän kuin Jyväskylässä ja vähemmän kuin keskimäärin vertailukaudella (613 mm/a). Vuoden 2014 sateisin kuukausi oli toukokuu sekä Jyväskylässä että Viitasaarella (kuvat 3-4). Jyväskylässä satoi elokuussa runsaasti, mutta Viitasaarella vain normaalisti. Syyskuu oli vähäsateinen, mutta lokakuu keskimääristä sateisempi molemmilla paikkakunnilla. Loppuvuonna 2014 keskimääräistä sateisempaa oli marraskuussa Viitasaarella ja joulukuussa Jyväskylässä. 12 Kuva 3. Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Jyväskylässä vuosina 2013-2014 ja vertailuajanjaksona 1981-2010. Kuva 4 Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Viitasaarella vuosina 2013-2014 ja vertailuajanjaksona 1981-2010. 3.3 Lumitilanne Keski-Suomessa lunta oli talvella 2013 - 2014 sekä Viitasaarella että Jyväskylässä huomattavasti vähemmän kuin vertailujaksolla 1981 - 2010 keskimäärin (kuva 5). Lumen syvyys oli maksimissaan helmikuussa Jyväskylässä ja Viitasaarella 12 cm. Terminen talvi alkoi Keski-Suomessa 20–21.11.2013, mikä on noin kaksi viikkoa vertailujakson keskiarvoa myöhemmin. Terminen talvi loppui 23.2.2014 eli yli kuukauden keskimääräistä aiemmin. 13 Kuva 5. Lumen syvyys Jyväskylässä ja Viitasaarella talvella 2013 - 2014 ja vertailuajanjaksona 19812010. 4 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS 4.1 Yleistä Kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty käyttötarkkailun puitteissa tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä. Käyttötarkkailun on hoitanut turvetuottaja. Kuormitustarkkailu (päästötarkkailu) käsittää virtaaman mittauksen ja vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti. Vuoden 2014 kuormitustarkkailun on hoitanut Nablabs Oy. Vuosikuormitusten laskennan ja vuosiyhteenvedon on laatinut Pöyry Finland Oy. Vesistötarkkailussa (vaikutustarkkailu) on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla. Vesistönäytteiden otosta ja analysoinnista on vastannut vuonna 2014 Nablabs Oy. Vuosiyhteenvedot on laatinut Pöyry Finland Oy. 4.2 Vesistötarkkailun näytteenotto Vuonna 2014 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailussa seurattiin 229 turvetuotantoalueen vaikutuspiirissä olleita vesialueita 445 havaintopaikalta. Keski-Suomen ELY-keskuksen alueelta tarkkailussa oli mukana 64 eri tuotantoalueilta yhteensä järvihavaintopisteitä 62 ja virtavesipisteitä 83 kpl (taulukko 1). 14 Taulukko 1. Vesistötarkkailupisteiden lukumäärät eri ELY-keskusten alueilla vuonna 2014. ELY-keskus Häme Keski-Suomi Varsinais-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pirkanmaa yhteensä Vesistötarkkailupisteitä Joet Järvet yhteensä 20 10 30 83 62 145 64 4 68 96 38 134 46 22 68 309 136 445 Vesistötarkkailunäytteitä otetaan järvihavaintopaikoilta kahdesti vuodessa ja virtahavaintopaikoilta kolmesti vuodessa; 4.3 - Järvipistenäytteet otetaan helmikuun puolesta välistä huhtikuun puoleenväliin ja heinä-elokuussa - Joki- ja puropistenäytteet otetaan maaliskuun puolivälistä toukokuun puoliväliin, elokuussa ja syys-lokakuussa Vesinäytteiden analysointi Vesinäytteiden analysointi on tehty yleisten ja akkreditoitujen menetelmien mukaisesti. Järvipisteissä näytteenottosyvyydet määräytyvät vesistön kokonaissyvyyden mukaan. Vakiosyvyydet ovat 1 m pinnasta ja 1 m pohjasta. Mikäli kokonaissyvyys on suurempi tai yhtä suuri kuin 5 m, otetaan näyte myös vesipatsaan puolestavälistä tai syvyyden salliessa aina 5 m:n välein. Joki- ja puronäytteissä näyte otetaan pinnasta (0,1 m) tai kokonaissyvyyden salliessa 1 m:n syvyydeltä. Joki- ja järvinäytteiden vedenlaadun analysointiparametrit: Järvipisteet lämpötila näkösyvyys happi (pitoisuus, kyll- %) sähkönjohtavuus kiintoaine (vain 1 m, SS; F3;GVS) sameus pH väri CODMn (kaikki syvyydet) Kokonaisfosfori Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla 1.6.30.8.) Kokonaistyppi (kaikki syvyydet) NO3/NO2-typpi (vain 1 m, ajalla 1.6.–30.8.) NH4-typpi (vain 1 m, ajalla 1.6.–30.8.) rauta klorofylli-a (0-2 m, ajalla 1.5.–31.10.) Jokipisteet lämpötila sähkönjohtavuus kiintoaine (vain 1 m SS; F3;GVS) sameus pH väri CODMn (kaikki syvyydet) Kokonaisfosfori Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla 1.6.–30.8.) Kokonaistyppi (kaikki syvyydet) NO3/NO2-typpi (vain 1 m, ajalla 1.6.–30.8.) NH4-typpi (vain 1 m, ajalla 1.6.–30.8.) rauta 15 5 TURVETUOTANNON KUORMITUS 2014 5.1 Tuotantoalueet Vapo Oy:n läntisen Suomen alueen turvetuotannon tarkkailun piirissä oli vuonna 2014 yhteensä 232 tuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu tuotantopinta-ala oli 21 435 ha. Levossa oli 1 106 ha ja valmistelussa 1 441 ha. Viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta poistuneita alueita oli kaikkiaan 3 412 ha (taulukko 2). Taulukko 2 Läntisen Suomen päästötarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri ELY-keskuksten alueilla vuonna 2014. Pinta-ala, ha Vapo Oy Tuotannossa Levossa Valmistelussa Poistunut alle 5 v Yhteensä Häme Pirkanmaa Varsinais-Suomi Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa 579 1 901 4 077 3 693 11 185 56 190 20 204 635 6,0 45 66 443 881 45 520 379 539 1 929 687 2 656 4 542 4 879 14 630 Yhteensä 2014 21 435 1 106 1 441 3 412 27 393 Kun eri vesistöalueilla olevat suon osat lasketaan omiksi alueikseen, purkivat Vapon 232 tuotantoaluetta kuivatusvedet 298 eri reittiä pitkin (3. jakovaiheen vesistöt). Tuotantoalueet sijaitsevat laajalla maantieteellisellä alueella. Tuotantoalueita on kaikkiaan 17 eri vesistöalueen varrella (taulukko 3). Eniten tuotantosoita tai niiden osia oli Kokemäenjoen vesistöalueella, jossa sijaitsi kaikkiaan 88 tuotantoaluetta. Kymijoen vesistöalueella oli 68 ja Kyrönjoen vesistöalueella 40 turvetuotantoaluetta tai tuotantoalueen osaa. Taulukko 3 Vapo Oy:n läntisen Suomen tarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna 2014. Vesistöalue 14 Kymijoen vesistöalue 18 Porvoonjoen vesistöalue 27 Paimionjoen vesistöalue 28 Aurajoen vesistöalue 33 Lapinjoen vesistöalue 35 Kokemäenjoen vesistöalue 36 Karvianjoen vesistöalue 37 Lapväärtinjoen vesistöalue 38 Teuvanjoen vesistöalue 39 Närpiönjoen vesistöalue 42 Kyrönjoen vesistöalue 44 Lapuanjoen vesistöalue 46 Purmonjoen vesistöalue 47 Ähtävänjoen vesistöalue 48 Kruunupyynjoen vesistöalue 49 Perhonjoen vesistöalue 83 Selkämeren rannikkoalueen vesistöalue Yhteensä 2014 Pinta-ala, ha Tuotan- Levossa ValmisteTuotannosta Yhteensä nossa lussa poistunut alle 5 v 3 804 264 357 578 5 003 27 0,5 27 67 67 65 65 79 79 5 102 195 353 665 6 315 2 623 20 5 383 3 030 340 49 100 490 129 3 132 276 36 312 4 420 76 262 980 5 737 1 079 155 126 409 1 769 138 100 238 951 19 71 97 1 137 701 179 41 21 942 1 144 199 77 142 1 562 509 509 21 453 1 106 1 441 3 414 27 413 Vapo Oy:n läntisen Suomen kuormitustarkkailussa olevien soiden yleisin käytössä oleva vesienkäsittelymenetelmä on ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Noin 61 %:lla tarkkailun tuotantoalasta (tuotannossa, levossa tai valmistelussa) on alimpana vesienkäsittelymenetelmänä käytössä ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Noin 25 %:lla tuotantoalasta alin vesienkäsittelymenetelmä on ympärivuotinen kosteikko, kasvillisuuskenttä, ruokohelpikosteikko tai vastaava käsittelymenetelmä. Vuonna 2014 perustason vesien- 16 käsittelymenetelmä oli käytössä noin 6 %:lla tuotantoalasta. Joitakin vuosia sitten tarkkailualueella yleisin vesiensuojelumenetelmä oli vielä nk. perustaso. Perustasolla tarkoitetaan, että suolla on vesiensuojelumenetelmänä laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat, päisteputkipidättimet sekä virtaamansäätö. Vapon ympäristötavoitteena on että vuoden 2014 loppuun mennessä paras käyttökelpoinen vesienkäsittelytekniikka (BAT) on käytössä kaikilla tuotannossa olevilla soilla. 5.2 Ominaiskuormitussuot v. 2014 Ominaiskuormitussoita ovat ympärivuotiset tarkkailupisteet, joilta on saatu luotettavat vedenlaatu- ja jatkuvatoimiset virtaamatiedot kyseisenä tarkkailuvuonna. Ominaiskuormitussoiden virtaama- ja vedenlaatutietoja käytetään apuna muiden tarkkailukohteiden päästölaskennassa. Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailussa oli vuonna 2014 mukana viiden ELY-keskuksen alueella noin 125 ympärivuotista päästötarkkailuasemaa, joilla oli käytössä jatkuvatoiminen virtaamamittaus. Näistä 57 päästötarkkailupisteeltä saatiin kuormitustiedot (vedenlaatu ja jatkuvatoimiset virtaamat) koko hydrologiselta vuodelta 2014 (taulukko 4). Ominaiskuormitussoiksi kaikkia ympärivuotisia tarkkailukohteita ei voitu ottaa mukaan, koska tarkkailu loppui tai aloitettiin kesken vuoden tai virtaamamittauksessa oli ongelmia. Ympärivuotisia tarkkailupisteitä, joissa on jatkuvatoiminen virtaamamittaus, on lisätty huomattavasti aikaisemmista vuosista. Ominaiskuormitussoiden tarkkailuasemien mittapatojen valuma-alueiden pinta-ala oli yhteensä 6 949 ha, mikä on noin 25 % tarkkailualueen kaikkien tuotantoalueiden kuormituslaskentaan käytettävästä kokonaispinta-alasta (27 393 ha). Kuormituslaskentaan käytettävä pinta-ala sisältää tuotannossa, levossa, valmistelussa ja alle 5 v sitten poistuneet alueet. Vuonna 2014 ominaiskuormitussoista kaikkiaan 35 suolla oli käytössä pintavalutus, 4 suolla kasvillisuuskenttä, 16 kosteikko ja 2 suolla tehostettuna vesienkäsittelymenetelmänä oli kemikalointi. 57 ominaiskuormitussuosta tuotannossa oli 50 ja valmistelussa 7. Vapo Oy:n läntisen Suomen päästötarkkailu kattaa varsin suuren maantieteellisen alueen. Tästä johtuen ominaiskuormitussuot on jaettu maantieteellisen sijainnin mukaan 11 eri osa-alueeseen. Lisäksi kunkin alueen sisällä ominaiskuormitussuot on luokiteltu tuotannossa oleviin ja kuntoonpanovaiheessa oleviin, mikäli molempia kohteita kuului kyseiseltä alueelta ominaiskuormitussoihin. 17 Taulukko 4 Vapo Oy:n läntisen Suomen päästötarkkailun ominaiskuormitussuot vuonna 2014. Ympärivuotiset ominaiskuormitussuot vuonna 2014 Suo Paikkakunta Alue A (n=4) Okssuo pvk ap Okssuo kost. Ap Rinnansuo kem ap Varsansuo kem ap Alue B (n=5) Isosuo Kosteikot ap Nanhiansuo pvk ap Hakasuo kost. Ap Lammisuo pvk 1 ap Joutsuo pvk ap Alue C (n=3) Helminkäiskeidas pvk ap Leppisuot 1 kost. Ap Leppisuot 2 pvk ap Alue D (n=4) Höystösensuo, kasv.kenttä ap Mesiänsuo pvk ap Jokipolvensuo kasv.kenttä ap Havusuo kost. Ap Alue E (n=6) Satamakeidas pvk ap Kurkikeidas kasv.kenttä ap Jämiänkeidas kost ap Jämiänkeidas pvk ap Ristineva pvk ap Saarikeidas, kost. Ap Alue F (n=4) Sammatinneva pvk ap Iso-korvaneva lo2 ap Palloneva kost.3 ap Riihineva pvk ap Alue G (n=2) Lammasneva kosteikko 1 ap Takaneva Kost. Ap Alue H1 (n=10) Mäkikylänsuo kosteikoiden ap Kalmuneva kosteikko ap Valkeissuo lo ap Palosuo pvk ap Pirtti-Peurusuo pvk 1 ap Pirtti-Peurusuo pvk 2 ap Mahasuo pvk 3 ap Raatteikonsuo pajukenttä 5 Raatteikonsuo Ruokohelpikenttä 5 Saarekeneva kosteikko 9 ap Alue H2 (n=5) Hirvisuo pvk ap Heposuo pvk ap Lapsukansuo pvk 1 ap Lapsukansuo pvk 2 ap Lapsukansuo pvk 3 ap Alue I1 (n=3) Naarasneva pvk4 ap Pannuneva pvk ap Lypsinneva kost.1 ap Alue I2 (n=2) Kalliosuo pvk 1 ap Kalliosuo pvk 2 ap Alue J (n=8) Korpisalonneva lo7 pvk ap Kapustaneva pvk ap Pyymaanneva pvk 3 ap Porrasneva pvk 5 lo1 Jauhoneva pvk 3 ap Kairinneva pvk 3 ap Kairinneva kosteikko 2 ap Iso-Saapasneva pohj. ap Alue K (n=1) Purontausneva pvk ap Yhteensä 5.3 ELY-keskus Vesiensuojelutaso Näytteet yht. kpl Mittapadon valuma-alue ha Tammela Tammela Tammela Ypäjä Häme Häme Häme Häme Pintavalutus Kosteikko kemikalointi kemikalointi 25 27 29 15 75,3 75,6 51,0 26,4 Punkalaidun Huittinen Huittinen Köyliö Eura Pirkanmaa Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Kosteikko Pintavalutus Kosteikko Pintavalutus Pintavalutus 25 23 23 24 23 339,4 88,3 58,7 205,2 190,2 Isojoki Siikainen Siikainen Etelä-Pohjanmaa Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Pintavalutus Kosteikko Pintavalutus 26 17 28 114,0 106,6 91,5 Joutsa Joutsa Joutsa Joutsa Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) Pintavalutus Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) Kosteikko 23 25 24 25 19,0 56,4 29,8 71,4 Honkajoki Kankaanpää / Honkajoki Kankaanpää Kankaanpää Parkano Jämijärvi Etelä-Pohjanmaa Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Pirkanmaa Pirkanmaa Pintavalutus Pintavalutus Kosteikko Pintavalutus Pintavalutus Kosteikko 25 24 23 24 25 24 189,5 214,1 92,4 423,3 170,1 105,1 Seinäjoki Etelä-Pohjanmaa Jalasjärvi Etelä-Pohjanmaa Kauhajoki / Jalasjärvi / Kurikka Etelä-Pohjanmaa Alavus Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus Kosteikko Kosteikko Pintavalutus 21 21 22 22 162,5 354,8 365,6 43,1 Teuva Kurikka Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Kosteikko Kosteikko 24 24 155,9 70,4 Ähtäri Keuruu Petäjävesi Jyväskylä Multia Multia Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Etelä-Pohjanmaa Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Kosteikko Kosteikko Perustaso / pvk Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Kasvillisuuskenttä (Pajukenttä) Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) Kosteikko 23 30 23 22 24 19 23 18 20 21 98,7 88,3 68,7 135,8 101,4 77,9 22,6 32,0 32,0 24,8 Multia Keuruu Multia/Petäjävesi Multia/Petäjävesi Multia/Petäjävesi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus 22 28 26 21 27 49,1 45,4 40,2 36,4 41,1 Soini Soini Soini Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus Pintavalutus Kosteikko 24 26 28 219,2 84,4 369,4 Soini Soini Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus Pintavalutus 25 25 21,4 68,1 Vimpeli Veteli Evijärvi / Lappajärvi Evijärvi / Kauhava Veteli Halsua Halsua Evijärvi / Lappajärvi Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Kosteikko Pintavalutus 26 25 27 24 21 24 21 10 266,9 171,8 237,7 121,8 87,3 167,0 151,5 66,8 Pihtipudas 57 kpl Keski-Suomi Pintavalutus 27 1341 75,3 6949 Ominaiskuormitussoiden valumat v.2014 Hydrologisen vuoden (1.11.2013–31.10.2014) kaikkien ominaiskuormitussoiden (57 kpl) keskivaluma oli 12,7 l/s km2. Ominaiskuormitussuot sijaitsevat maantieteellisesti laajalla alueella, joten myös valumissa on suuria eroja eri alueiden kesken. 18 5.4 Ominaiskuormitussoilta purkautuvan veden laatu Edellisiin vuosiin verrattuna ominaiskuormitussoiden keskimääräisissä pitoisuuksissa ei tapahtunut suuria muutoksia (taulukko 5). Vuoteen 2013 verrattuna kohteiden keskimääräiset kiintoaine- ja typpi- ja rautapitoisuudet olivat pienempiä. Kokonaisfosforin osalta keskimääräiset pitoisuudet olivat edellisvuoden tasolla ja COD Mn-arvo oli hieman edellisvuotta korkeampi. Ympärivuotiset tarkkailuasemat eivät ole joka vuosi täysin samat, mikä selittää osaltaan vuosikeskiarvojen vaihtelua. Myös sääolot, erityisesti valumat, sekä turvetuotantoon liittyvät kaivuut ym. työt vaikuttavat pitoisuuksiin. Luonnontilaisiin soihin verrattuna voidaan todeta turvetuotannon kuivatusvesien olevan humuspitoisia ja lievästi happamia. Vesissä oli melko paljon typpeä, fosforia sekä rautaa. Kiintoainepitoisuudet olivat luonnontilaisia soita korkeammat ja pitoisuuksissa oli huomattavaa vaihtelua tarkkailukohteiden ja näytteenottokertojen välillä. Vuositasolla veden pH oli keskimäärin 5,1. Happamin keskimääräinen pH oli Rinnansuon kemikaloinnin alapuolisella pisteellä (pH 4,1). Myös Varsansuon kemikaloinnin alapuolisella pisteellä vesi oli hapanta (pH 4,4). Molemmilla tarkkailupisteillä vesienkäsittelymenetelmänä on kemikalointi, mistä johtuen purkautuvat vedet ovat happamia. Lähimpänä neutraalia vesi oli Satamakeitaan, Mäkikylänsuon ja Leppisuot 1:n tarkkailupisteillä. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn-arvo) oli vuositasolla keskimäärin 47 mg O2/l, suurin Okssuon kosteikolla (90 mg O 2/l) ja pienin Satamakeitaan pintavalutuskentällä (15 mg/l O2). Kaikkien ominaiskuormitussoiden koko vuoden kiintoainepitoisuus oli keskimäärin 6,8 mg/l. Keskimäärin korkein kiintoainepitoisuus mitattiin Varsansuon kemikaloinnin alapuolisella pisteellä (28 mg/l). Alhaisin kiintoainepitoisuus mitattiin Jauhonevan pintavalutuskentältä 3, jossa 21 näytteen keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli 1,8 mg/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kiintoainepitoisuutena on käytetty vertailuarvoa 1,0 mg/l (Ympäristöministeriö 2013). Keskimäärin eniten kokonaisfosforia oli Nanhiansuon pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä (176 μg/l) ja vähiten Kairinevan pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä (15 μg/l), kaikkien soiden vuosikeskiarvon ollessa 61 μg/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kokonaisfosforin vertailupitoisuus on 20 μg/l (Ympäristöministeriö 2013). Fosfaattifosforia ominaiskuormitussoiden purkuvesissä oli keskimäärin 19 μg/l. Suurin keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus mitattiin edellisvuoden tapaan Lammisuon pintavalutuskentältä 1 lähtevästä vedestä (3 867 μg/l) ja pienimmät kokonaistyppipitoisuudet olivat Höystösensuolla (keskimäärin 685 μg/l). Keskimäärin kokonaistyppeä oli kaikkien ominaiskuormitussoiden purkuvedessä 1 453μg/l ja ammoniumtyppeä 378 μg/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kokonaistypen vertailupitoisuus on 500 μg/l (Ympäristöministeriö 2013). Rautapitoisin vesi oli Varsansuon kemikalointiaseman lähtevässä vedessä (8,4 mg/l). Korkea rautapitoisuus on seurausta kemikaloinnissa käytettävästä ferrisulfaatista. Alhaisin keskipitoisuus raudan osalta oli Pirtti-Peurusuon pintavalutuskentällä 2 (0,56 mg/l). Keskimäärin purkuvesissä oli rautaa 2,5 mg/l. Vesienkäsittelymenetelmittäin verrattaessa keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli pienin kasvillisuuskentillä ja pintavalutuskentillä. Kasvillisuuskentällisten kohteiden pitoisuudet olivat pienet myös muiden muuttujien osalta. Kohteet joilla vesienkäsittelymenetelmänä oli kemikalointi, kiintoainepitoisuudet olivat huomattavasti muita kohteita korkeammat. Vastaavasti kemikaloinnin vaikutuksesta CODMn –arvo oli alhainen. Verrattaessa vesienkäsittelymenetelmiä on huomioitava kohteiden määrä. Kemikalointi kohteita oli kaksi ja kasvillisuuskenttiä neljä. 19 Taulukko 5 Ominaiskuormitussoiden hydrologisen vuoden 2014 keskimääräinen vedenlaatu. Sarakkeessa ”Alue” numero 1 tarkoittaa tuotantovaiheessa ja numero 2 kuntoonpanovaiheessa olevaa suota. Kuntoonpanovaiheen soita oli vain alueilla H ja I. Suo Alue Hämeen ELY-keskus Okssuo pvk ap Okssuo kost. Ap Rinnansuo kem ap Varsansuo kem ap Keski-Suomen ELY-keskus Höystösensuo, kasv.kenttä ap Mesiänsuo pvk ap Jokipolvensuo kasv.kenttä ap Havusuo kost. Ap Kalmuneva kosteikko ap Valkeissuo lo ap Palosuo pvk ap Pirtti-Peurusuo pvk 1 ap Pirtti-Peurusuo pvk 2 ap Mahasuo pvk 3 ap Raatteikonsuo pajukenttä 5 Raatteikonsuo Ruokohelpikenttä 5 Saarekeneva kosteikko 9 ap Hirvisuo pvk ap Heposuo pvk ap Lapsukansuo pvk 1 ap Lapsukansuo pvk 2 ap Lapsukansuo pvk 3 ap Purontausneva pvk ap Varsinais-Suomen ELY-keskus Nanhiansuo pvk ap Hakasuo kost. Ap Lammisuo pvk 1 ap Joutsuo pvk ap Leppisuot 1 kost. Ap Leppisuot 2 pvk ap Kurkikeidas kasv.kenttä ap Jämiänkeidas kost ap Jämiänkeidas pvk ap Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Helminkäiskeidas pvk ap Satamakeidas pvk ap Sammatinneva pvk ap Iso-korvaneva lo2 ap Palloneva kost.3 ap Riihineva pvk ap Lammasneva kosteikko 1 ap Takaneva Kost. Ap Mäkikylänsuo kosteikoiden ap Naarasneva pvk4 ap Pannuneva pvk ap Lypsinneva kost.1 ap Kalliosuo pvk 1 ap Kalliosuo pvk 2 ap Korpisalonneva lo7 pvk ap Kapustaneva pvk ap Pyymaanneva pvk 3 ap Porrasneva pvk 5 lo1 Jauhoneva pvk 3 ap Kairinneva pvk 3 ap Kairinneva kosteikko 2 ap Iso-Saapasneva pohj. ap Pirkanmaan ELY-keskus Isosuo Kosteikot ap Ristineva pvk ap Saarikeidas, kost. Ap Vesiensuojelutaso Näytteet yht. pH Kiintoaine kpl 25°C mg/l Vedenlaatu Typpi Amm.typpi µg/l µg/l Fosfori µg/l Fosfaatti-P Rauta µg/l mg/l CODMn mg O2 /l A A A A Pintavalutus Kosteikko kemikalointi kemikalointi 25 27 29 15 5,1 5,3 4,1 4,4 6,4 3,6 12,0 28,1 1536 2033 1258 1737 208 786 511 557 94 40 25 87 23 3 6 17 3,2 1,7 6,5 8,4 71 90 28 22 D D D D H1 H1 H1 H1 H1 H1 H1 H1 H1 H2 H2 H2 H2 H2 K Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) Pintavalutus Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) Kosteikko Kosteikko Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Kasvillisuuskenttä (Pajukenttä) Kasvillisuuskenttä (ruokohelpi) Kosteikko Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus 23 25 24 25 30 23 22 24 19 23 18 20 21 22 28 26 21 27 27 6,3 6,1 6,2 5,9 6,3 5,1 6,1 4,7 5,5 4,9 6,2 6,6 6,5 5,7 5,6 4,4 4,8 5,6 5,2 2,9 3,2 4,8 17,6 10,0 12,3 4,5 2,3 2,6 2,7 7,9 4,5 10,4 4,1 7,2 2,6 6,5 6,4 5,7 685 1557 891 2276 818 2380 1395 1353 1124 1099 1126 949 1341 1330 1545 1126 950 1746 2165 82 478 87 1093 60 716 115 205 123 158 245 127 355 154 528 107 82 521 743 15 22 19 51 36 100 85 66 91 30 64 51 56 68 91 164 112 126 65 3 4 3 21 8 27 33 14 52 6 24 21 14 27 38 101 61 54 11 1,2 1,7 1,9 5,9 4,0 3,7 1,5 1,1 0,56 1,9 2,9 3,0 2,4 0,93 1,6 1,1 0,97 3,6 2,0 16 36 25 35 20 70 38 54 46 44 32 28 28 47 46 59 48 58 62 B B B B C C E E E Pintavalutus Kosteikko Pintavalutus Pintavalutus Kosteikko Pintavalutus Pintavalutus Kosteikko Pintavalutus 23 23 24 23 17 28 24 23 24 5,0 4,7 6,4 5,8 4,5 6,5 5,9 4,4 6,1 9,4 5,7 15,8 11,9 6,1 3,8 6,8 1,8 4,3 1526 1183 3867 2011 1554 963 1323 1270 1244 146 38 2767 461 641 263 276 439 124 176 42 72 67 31 46 55 16 76 70 9 23 9 7 22 10 3 31 4,4 1,4 8,0 2,3 1,7 2,2 2,5 1,1 2,6 85 76 41 55 48 29 37 55 41 C E F F F F G G H1 I1 I1 I1 I2 I2 J J J J J J J J Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Kosteikko Kosteikko Pintavalutus Kosteikko Kosteikko Kosteikko Pintavalutus Pintavalutus Kosteikko Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Pintavalutus Kosteikko Pintavalutus 26 25 21 21 22 22 24 24 23 24 26 28 25 25 26 25 27 24 21 24 21 10 6,5 6,7 4,5 5,3 6,1 4,9 5,2 5,7 6,6 5,1 5,8 6,0 5,9 5,5 6,4 5,6 5,5 6,2 4,9 6,6 6,5 5,2 3,3 3,7 5,8 9,2 7,3 3,0 15,7 4,4 5,3 5,4 3,7 5,2 4,8 3,4 11,1 8,0 6,1 5,8 1,8 2,1 4,3 4,1 715 818 1242 1640 1197 1955 1412 1248 1475 1211 1560 1220 1664 1564 1938 1663 2307 1809 1435 863 1104 2040 39 141 207 294 211 539 349 106 312 82 509 115 700 426 631 495 629 485 229 126 137 1276 63 49 31 48 63 62 62 58 44 37 29 39 80 55 59 55 100 46 71 15 40 53 30 14 7 5 19 18 13 13 11 6 2 4 1,1 1,6 1,6 1,5 2,2 2,2 1,8 1,2 2,3 1,3 1,1 2,2 14 18 39 11 31 5 10 3 4,0 3,6 3,5 3,7 1,7 1,9 3,5 23 15 68 52 38 73 42 50 33 54 48 42 43 44 57 42 82 64 67 33 37 69 B E E Kosteikko Pintavalutus Kosteikko 25 25 24 6,4 5,0 6,4 9,5 2,6 17,1 1473 854 1070 131 27 187 84 19 59 19 3 14 2,7 0,77 3,1 48 40 34 1341 1062 944 604 501 541 572 5,6 5,7 5,6 5,8 6,0 6,0 6,0 5,8 6,8 8,4 6,4 6,1 9,2 10,3 8,9 9,3 1453 1535 1612 1785 2185 1855 1794 2083 378 557 499 598 935 729 711 827 61 61 56 63 72 82 77 80 19 23 20 25 27 28 23 23 2,5 3,4 3,4 2,8 3,8 3,7 3,2 3,3 47 45 52 50 51 47 48 58 10 30 4,1 6,7 1,8 28 685 3867 27 2767 15 176 <5 101 0,56 8,4 15 90 1167 660 44 85 378 5,7 5,6 4,3 6,3 5,7 7,0 5,6 20,0 5,0 8,3 1458 1570 1498 913 1395 381 436 534 135 328 55 62 56 37 48 16 19 12 13 11 2,6 2,4 7,4 2,3 2,4 46 52 25 25 45 174 5,4 5,0 1418 360 100 56 1,6 49 ka 2014 (n=57): ka 2013 (n=42): ka 2012 (n=38): ka 2011 (n=25): ka 2010 (n=21): ka 2009 (n=25): ka 2008 (n=25) ka 2007 (n=23) Minimi: Maksimi: Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=50) Pintavalutus (n=28) Kemikalointi (n=2) Kasvillisuus kenttä (n=4) Kosteikko (n=16) Valmistelu (n=7) 5.5 Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut Vuonna 2014 nettokuormituslaskennassa kiintoaineen taustapitoisuutena on käytetty Ympäristöministeriön vuonna 2013 julkaisemassa turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa määritettyä taustapitoisuutta 1,0 mg/l. Ennen vuotta 2013 taustapitoisuutena käytettiin pitoisuutta 2,0 mg/l. Muuttuneen taustapitoisuuden vuoksi kiintoaineen nettokuormitukset eivät ole vuosien 2013 ja 2014 osalta suoraan vertailukelpoisia edellisvuo- 20 siin nähden. Kiintoaineen keskimääräinen nettokuormitus on vuosina 2013 ja 2014 edellisvuosia korkeampi, koska aikaisemmin käytetty taustapitoisuus muuttui puolet pienemmäksi kuin aikaisemmin. Tämä muutos koskee paitsi ominaiskuormitussoita, kaikkien turvetuotantoalueiden kiintoaineen nettokuormituksen vertailua aikaisempien vuosien tuloksiin. Ominaiskuormituslukujen laskemiseen käytettiin vuonna 2014 niiden 57 ympärivuotisen tarkkailuaseman mittaustuloksia, joilta saatiin luotettavat virtaamatiedot koko hydrologiselta vuodelta 2014. Vuosina 2012 - 2014 jatkuvatoimisten virtaamamittarien käyttö tarkkailussa on lisääntynyt, mistä johtuen ominaiskuormitussoiden määrä on myös kasvanut. Vuosina 2005 – 2011 ominaiskuormituslaskennassa käytettävien tarkkailupisteiden määrä vaihteli 19 – 25 pisteen välillä (taulukko 6). Kiintoaineen brutto-ominaiskuormitus oli 68 g/ha/d, kokonaistypen 17 g/ha/d, kokonaisfosforin 0,58 g/ha/d ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn) 449 g O2/ha/d (taulukko 6). Vuonna 2014 kiintoaineen keskimääräinen brutto-ominaiskuormitus (kg/ha/a) oli 41 % pienempi vuoteen 2013 verrattuna. Kokonaistypen ja -fosforin bruttoominaiskuormitukset olivat noin viidenneksen edellisvuotta korkeammat. Vuosien välisestä vertailusta voidaan havaita sateisten vuosien vaikutus kuormituksiin. Vuodet 2008 ja 2012 olivat erittäin sateisia, mistä johtuen myös virtaamat ja kuormitukset olivat korkeita. Kuormitusten pienentymiseen vaikuttavat osaltaan myös vesienkäsittelymenetelmien tehostaminen. Esimerkiksi vuoden 2008 ominaiskuormitussoiden valuma-alasta 60 %:lla oli käytössä perustason vesienkäsittelymenetelmä ja pintavalutuskenttä vain 24 %:lla, kun vuonna 2014 pintavalutuskentällisten kohteiden osuus valuma-alasta oli 60 % ja kosteikkojen 36 %. Taulukko 6 Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut vuosina 2005-2014. Suurimmat kiintoaineen bruttokuormitukset tulivat Saarikeitaalta (115 kg/ha/a). Pienimmät kiintoaineen bruttokuormitukset olivat Mahasuon pintavalutuskentällä 3 (5,8 kg/ha/a). Kaikkiaan 12 kohteella kiintoaineen brutto-ominaiskuormitus oli pienempi kuin 10 kg/ha/a. Kokonaistypen osalta suurimmat brutto-ominaiskuormitukset olivat Lammisuolla (15,5 kg/ha/a) sekä Mesiänsuolla (15,0 kg/ha/a). Pienimmät bruttoominaiskuormitukset olivat Hakasuolla (1,9 kg/ha/a). Suurimmat bruttoominaiskuormitukset fosforin osalta tulivat valmistelussa olevan Lapsukansuon pintavalutuskentältä 1 (0,87 kg/ha/a). Pienimmät fosforin brutto-ominaiskuormitukset tulivat Jämiänkeitaan kosteikolta (0,052 kg/ha/a). Kemiallisen hapenkulutuksen (CODMn) brutto-ominaiskuormitukset olivat korkeimmat Heposuolla (1 002 kg O2/ha/a). Pienin kemiallisen hapenkulutuksen brutto-ominaiskuormitus tuli Palosuolta (142 kg O2/ha/a). Vesienkäsittelymenetelmittäin verrattaessa pienimmät kiintoainekuormitukset olivat kasvillisuuskentällisillä (18,5 kg/ha/a) ja pintavalutuskentällisillä (19,8 kg/ha/a) kohteilla. Korkeimmat brutto-ominaiskuormitukset mitattiin kohteilta, joissa vesienkäsittely- 21 menetelmänä on kemikalointi (59 kg/ha/a). Kemikaloinnista johtuen COD Mn kuormitus oli keskimääräistä alhaisempi (93 kg O 2/ha/a). Kaikilla valmistelussa olevilla kohteilla (n=7) tehostettuna vesienkäsittelymenetelmänä oli pintavalutuskenttä. Verrattuna tuotannossa olevien pintavalutuskentällisten kohteiden kuormituksiin olivat valmistelussa olevien kohteiden kuormitukset korkeammat kaikkien laskettujen muuttujien osalta. 5.6 Ominaiskuormitus eri vuodenaikoina Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset vaihtelivat vuonna 2014 selvästi eri vuodenaikoina (taulukko 7). Kiintoaineen brutto-ominaiskuormitukset olivat korkeimmillaan keväällä ja syksyllä. Muiden muuttujien osalta ominaiskuormitus oli suurin syksyllä. Syksy ja etenkin vuodenvaihde 2014 oli erittäin sateinen ja virtaamat olivat korkealla, mistä johtuen myös syksyn kuormitukset olivat kevättä korkeammat. Etenkin kokonaistypen ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn) osalta kuormitukset olivat syksyllä muita vuodenaikoja korkeammat. Normaalina vuonna kuormitukset ovat korkeimmillaan keväällä lumien sulamisvesien aikaan. Talvi 2013–2014 oli kuitenkin keskimääräistä vähälumisempi, mistä johtuen kevään tulvat jäivät vähäisiksi. Kesällä 2014 ei ollut paljon rankkasateita, mistä johtuen kesän aikaiset kuormitukset olivat alhaiset. Maantieteellisesti tarkkailukohteet sijaitsevat varsin laajalla alueella, jolloin vuodenaikojen pituudet vaihtelevat kohteiden välillä. Taulukko 7 Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset eri vuodenaikoina vuonna 2014. Jakso Ominaiskuormitus, brutto Kiintoaine Typpi Fosfori CODMn g/ha/d g O2/ha/d Ominaiskuormitus, netto Kiintoaine Typpi Fosfori CODMn g/ha/d g O2/ha/d Talvi (n=57) Kevät (n=57) Kesä (n=57) Syksy (n=57) 46 101 45 100 15,5 17,7 8,5 35,4 0,54 0,69 0,41 0,85 371 344 304 929 36 89 38 79 10,4 11,7 5,3 25,4 0,34 0,45 0,28 0,45 43 -37 98 287 Vuosi (n=57) 68 17 0,58 446 57 11,6 0,36 91 6 VUOSIKUORMITUS VUONNA 2014 6.1 Yleistä Pysyvän tarkkailun päästöasemien keskimääräinen vuoden ominaiskuormitus on laskettu ohjelman mukaisesti ympärivuotisen tarkkailun näytteenottokertojen välisten jaksojen summana. Tarkastelussa ovat mukana päästöasemat kaikkien niiden ELY-keskusten alueelta, jotka kuuluvat ohjelman mukaan tarkkailuun. Aikaisempina vuosina Vapon Läntisen Suomen alueen tarkkailusoiden vuosikuormitus on laskettu pysyvien tarkkailuasemien keskimääräisten ominaiskuormituslukujen avulla, paitsi ympärivuotisessa tarkkailussa olevien kohteiden osalta omilla ominaiskuormitusluvuilla. Vuodesta 2012 lähtien laskentatapaa on muutettu siten että laskennassa on käytetty, aina kun mahdollista, kunkin suon omia ominaiskuormituslukuja. Ominaiskuormitusluvut on laskettu käyttämällä suon omia mittaustuloksia (veden laatu, virtaamat) siltä osin kuin tietoja on ollut käytettävissä. Tarvittaessa laskennassa on käytetty apuna lähimpänä sijaitsevien samassa tuotantovaiheessa olevien ominaiskuormitussoiden valumia ja vedenlaatutietoja. Laskentatapojen tarkempi kuvaus löytyy päästötarkkailuraporteista. 22 Kuormituslaskennassa siirryttiin vuonna 2009 käyttämään samaa laskentaperiaatetta kuin Vapon Pohjois-Pohjanmaan tarkkailussa. Lisäperusteena on turvetuotannon tarkkailuopas (Turvetuotannon tarkkailutyöryhmä 18.5.2006), joka suosittaa, että tuotannosta poistuneiden alueiden päästöt lasketaan samoin kuin tuotantovaiheissa oleville alueille ja lisätään kokonaispäästöihin, kunnes alue on kasvittunut tai siirtynyt muuhun käyttöön tai luovutettu, kuitenkin enintään viiden vuoden ajan. Vuosina 2009 - 2014 tuotannossa, valmistelussa ja levossa olevien alueiden sekä alle 5 vuotta sitten poistuneiden alueiden kuormitus on laskettu kertomalla pinta-ala (ha) kuormituksen vuosikeskiarvolla (kg/ha a). Aikaisempina vuosina Vapo Oy:n läntisen alueen tarkkailussa levossa olleiden alueiden kuormitukset laskettiin mukaan puolet pienempinä ja lisäksi laskettiin 5-10 vuotta sitten tuotannosta poistuneilta aloilta samoin puolet kuormituksista. Kemiallista hapenkulutusta kuvaava COD Mn otettiin mukaan kuormituslaskentaan 2011, jolloin sille laskettiin jo bruttokuormitukset. Vuodesta 2013 COD Mn osalta on laskettu myös nettokuormitukset. Seuraavassa on esitetty Vapo Oy:n läntisen Suomen alueen tarkkailun turvetuotannon kuormitus ELY-keskuksittain ja vesistöalueittain. 6.2 Kokonaiskuormitus Vuonna 2014 Läntisen Suomen kuormitustarkkailun raportointiin kuului yhteensä 232 Vapo Oy:n turvetuotantoaluetta. Vesistöalueittain tarkasteltaessa tuotantoalueet koostuvat yhteensä 298 osa-alueesta. Suot sijoittuvat hyvin laajalle maantieteelliselle alueelle. Eteläisimmät suot sijoittuvat Suomenlahden rannikolle ja pohjoisimmat suot Perhojoen vesistöalueelle Keski-Pohjanmaalla. Itäisin vesistöalue oli puolestaan Kymijoen vesistöalue. Kaikkiaan soita oli 17 eri vesistöalueella. Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa olevilta soilta tulevat yhteenlasketut brutto- ja nettokuormitukset vuonna 2014 on esitetty taulukossa 8. Vertailuarvoina ovat vuosien 2007 – 2013 kokonaiskuormitukset. Hydrologisena vuonna 2014 kevät alkoi poikkeuksellisen aikaisin koko tarkkailualueella. Vastaavasti talvi oli huomattavasti keskimääräistä lyhyempi ja vähälumisempi. Virtaamat olivat suurimmillaan vuodenvaihteessa 2014, jolloin oli keskimääräistä lämpimämpää ja sateet tulivat vetenä. Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa oli tuotantoalueita viiden eri ELY-keskuksen alueella (taulukko 8). Suurin osa tuotantoalueista sijaitsee Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen alueella, jossa on myös suurin kuormitus ELY-keskuksittain verrattaessa. Seuraavaksi suurimmat kuormitukset tulivat Keski-Suomen ja Varsinais-Suomen alueilta. Kiintoaineen ja CODMn osalta nettokuormituksen laskennassa käytetyt taustapitoisuudet ovat muuttuneet vuonna 2013, joten nettopäästöjen osalta vuosien väliset kuormitukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Kiintoaineen osalta nykyinen taustapitoisuus ei kuormituslaskennassa (2 mg/l -> alkaen v. 2013 1 mg/l) käytännössä alitu, koska 1 mg/l on kiintoaineen osalta määritysraja. Kuormituslaskennassa on käytetty pitoisuutena määritysrajaa, vaikka pitoisuus on voinut pienempi. Tämän vuoksi kiintoaineen nettokuormitukset tulevat jatkossa olemaan korkeampia kuin ennen vuotta 2013. Lisäksi vuoden 2014 raportoinnissa ei ole enää mukana yksityisten tuottajien tai Kekkilä Oy:n tuotantoalueita. 23 Taulukko 8 Läntisen Suomen Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden keskuksittain vuosina 2007 - 2014. Vapo Oy Häme Pirkanmaa Varsinais-Suomi Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Yhteensä 2014 Yhteensä 2013 Yhteensä 2012 Yhteensä 2011 Yhteensä 2010 Yhteensä 2009 Yhteensä 2008 Yhteensä 2007 Vuosikuormitus, brutto tonnia tonnia O2 Kiintoaine Kok-N Kok- P COD Mn 36 4,3 0,11 96 79 12 0,47 375 170 29 0,88 751 129 30 0,90 778 389 80 2,2 2 141 803 155 4,6 4 141 1 160 156 5,8 4 110 1 355 294 9,7 8 713 973 204 6,2 5 301 732 208 6,3 1 040 222 8,7 1 369 301 9,4 975 251 8,1 kokonaiskuormitukset ELY- Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia O2 Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn 33 3,1 0,062 22 70 7,7 0,30 90 152 21 0,53 187 109 20 0,51 154 337 56 1,3 659 701 108 2,7 1 113 1 058 105 3,7 693 955 193 5,7 1 723 648 123 2,9 494 148 3,9 753 150 5,8 930 191 5,1 746 194 5,8 Vesistöalueittain suurin bruttokuormitus aiheutui kiintoaineen osalta Kyrönjoen vesistöalueelle. Kokonaistypen, kokonaisfosforin ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn) osalta Kokemäenjoen vesistöalueelle (taulukko 9). Seuraavaksi suurimmat kuormitukset kohdistuivat Kymijoen ja Karvianjoen vesistöalueisiin. Näillä neljällä päävesistöalueella sijaitsee suurin osa tarkkailualueen soista. Turvetuotantoalueilta tulevan kuormituksen vesistövaikutuksia tarkastellaan läntisen Suomen turvetuotantoalueiden vesistötarkkailuraporteissa. Taulukko 9 Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevien kokonaiskuormitukset vesistöalueittain vuosina 2007 - 2014. Vapo Oy kuormitukset yhteensä vesistöalueittain 14 Kymijoen va 18 Porvoonjoen va 27 Paimionjoen va 28 Aurajoen va 33 Lapinjoen va 35 Kokemäenjoen va 36 Karvianjoen va 37 Lapväärtinjoen va 38 T euvanjoen va 39 Närpiönjoen va 42 Kyrönjoen va 44 Lapuanjoen va 46 Purmonjoen va 47 Ähtävänjoen va 48 Kruunupyynjoen va 19 Perhonjoen va 83 Suomenselän rannikkoalueen va Yhteensä 2014 Vuosikuormitus, brutto tonnia tonnia O2 Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn 144 30 0,91 787 6,0 0,20 0,009 3,7 0,9 0,27 0,006 10 3,7 0,39 0,011 16 1,3 0,34 0,007 6,5 179 34 1,1 912 107 17 0,54 403 10 2,7 0,072 80 2,1 0,77 0,019 17 3,9 1,3 0,077 58 183 29 0,85 785 41 8,5 0,27 243 4,4 2,4 0,056 74 30 6,2 0,16 167 29 7,2 0,17 193 30 10 0,20 221 26 5,2 0,090 166 803 155 4,6 4 141 turvetuotantoalueiden Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia O2 Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn 124 20 0,51 155 6,0 0,16 0,008 1,3 0,71 0,15 0,001 2,5 3,5 0,31 0,007 10 1,2 0,27 0,004 1,7 158 23 0,71 222 95 12 0,31 29 7,6 1,6 0,026 7,2 1,7 0,56 0,011 3,6 3,0 0,85 0,059 29 169 21 0,56 313 36 6,0 0,17 84 3,3 1,8 0,04 38 20 4,1 0,080 33 25 5,4 0,10 83 24 6,3 0,075 13 24 4,0 0,040 87 701 108 2,7 1113 24 7 VESISTÖTARKKAILUT 2014 7.1 Yleistä Vuoden 2014 Läntisen Suomen vesistötarkkailuyhteenvedot on jaoteltu ELYkeskuksittain. Niiltä turvetuotantoalueilta, joiden alueet tai vesistöhavaintopaikat sijaitsevat useamman ELY-keskuksen alueella, on sama tarkastelu mukana kaikkien asianosaisten ELY-keskusten yhteenvedoissa. Vesistötarkkailussa mukana olevia tuotantoalueita on tarkasteltu havaintopaikkojen vedenlaadun osalta ja esitetty veden laatutulokset taulukkomuodossa. Kuivatusvesien vesistövaikutuksia on arvioitu veden laadun lisäksi myös kuormitustarkkailutietojen perusteella. Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksien perusteella on laadittu kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäystaulukot vesistö- ja valuma-alueittain kaikilta päästötarkkailussa vuonna 2014 mukana olleilta tuotantoalueilta. Pitoisuuslisäykset kullekin tuotantoalueelle ja valuma-alueille on laskettu käyttäen vuoden 2014 tuotantoalueiden nettovesistökuormitustietoja ja vuoden 2014 keskivalumatietoja turvetuotantoalueen lähimmältä saman vesistöalueen virtaamahavaintopaikalta. Pitoisuuslisäyslaskelmat kattavat 1-3. jakovaiheen valuma-alueet, mutta pitoisuuslisäyslaskelmia on voitu tehdä myös suppeammalle valuma-alueelle, jos valuma-alueen pinta-ala on ollut tiedossa. Kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäyslaskelmat ovat teoreettisia ja eivät ota huomioon vesistössä tapahtuvaa sedimentaatiota tai muita ympäristömuutoksia. Kaikkien tuotantoalueiden vesistötarkkailuhavaintopaikkojen vuoden 2014 analyysitulokset löytyvät liitteestä 1 ja tuotantoalueiden sijaintikartat ovat liitteenä 2. 7.2 Vapo Oy:n turvetuotannon vesistötarkkailu Keski-Suomen ELY -keskuksen alueella 2014 Vesistötarkkailupisteiden vedenlaatua ja vesistövaikutuksia tarkastellaan turvetuotantoalueittain kaikilla niillä soilla, joilla on tehty tarkkailuohjelman mukaista vesistötarkkailua vuonna 2014. Kaikki mukana olevat tuotantoalueet eivät sijaitse Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella, mutta ne ovat mukana tarkkailussa, koska vesistövaikutuksia kohdistuu myös Keski-Suomen ELY-keskuksen alueelle. Vuoden 2014 Vapon vesistötarkkailussa olivat mukana Keski-Suomen ELY-keskuksen alueelta seuraavat: Suo Kivisensuo Läyniönsuo Tervasuo Haapasuo Havusuo Höystösensuo Jokipolvensuo Kailasuo Mesiänsuo Pihlassuo (sis. Pajusuon) Rääsysuo Palosuo Pohjansuo Isoneva-Heposuo Kaijansuo Martinsuo Pirttiahonsuo Sammakkoneva Suoniemensuo 1 Suurensuonneva Tynnörsuo Kunta Hankasalmi Hankasalmi Hankasalmi Joutsa Joutsa Joutsa Joutsa Joutsa Joutsa Joutsa Joutsa Jyväskylä Jämsä Karstula Karstula Karstula Karstula Karstula Karstula Karstula Karstula Suo Heposuo Kalmuneva Lehtosuo Permisuo Riihi-Peuraneva Ukonmurronsuo Vehkaneva Isoneva Veteläneva Voimäensuo Peuralinnanneva (Isoneva) Savonneva Hirvisuo Pirtti-Peurusuo Lapsukansuo Hyttisuo Kurkisuo Umpilamminsuo Valkeissuo Oriräme Purontausneva Kunta Keuruu Keuruu Keuruu Keuruu / Mänttä-Vilppula Keuruu/Virrat/Ähtäri Keuruu / Petäjävesi Kinnula Kivijärvi Kivijärvi Kivijärvi Kyyjärvi Kyyjärvi/Karstula/Alajärvi/Soini Multia Multia Multia Petäjävesi Petäjävesi Petäjävesi Petäjävesi Pihtipudas Pihtipudas Suo Pyytneva Talkkunasuo Ahvenlamminsuo Mahasuo Pajumäensuo Raatteikonsuo Rajasuo Saarekeneva Mätässuo Juuvinsuo Puntari-Konttisuo Heinäsuo Ihkajansuo Kolkunsuo Saarisuo Hietamansuo Kunta Pihtipudas Pihtipudas Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Soini/Karstula Soini Viitasaari Viitasaari Viitasaari Viitasaari Äänekoski 25 8 KYMIJOEN VESISTÖALUE 14 Kymijoen vesistöalue on Suomen kolmanneksi suurin vesistöalue. Kymijoen vesistöalueella (pinta-ala 37 159 km2, järvisyys 18,3 %) sijaitsee suuria reittivesistöjä ja järviä. Pohjoisessa se ulottuu Pohjois-Pohjanmaan maakunnan rajalle. Vesistön suurin järvi on Päijänne. Kymijoen vesistöalueen vedet laskevat Suomenlahteen Kotkan edustalla Kymijoen kautta. Vesistössä on tehty laajoja vesistöjärjestelyjä ja veden korkeuksia säädellään vesivoimaloilla ja padoilla useissa paikoissa. Peltojen osuus vesistöalueesta on noin 8 % ja turvetuotannon (9 400 ha) noin 0,2 %. Kymijoen vesistöalueella Päijänteen Kalkkisen keskivirtaama oli 232 m3/s 1.1.2013– 31.10.2014, kun pitkänajan 1995 - 2005 keskivirtaama on ollut 159 m3/s. Päijänteen säännöstelystä johtuen Kalkkisen virtaamissa on vain vähän vaihtelua (kuva 6). Kuva 6. Kymijoen vesistöalueen Kalkkisen päiväkeskivirtaamat päiväkeskivirtaamat 1.11.201331.10.2014 ja vastaavalla vertailujaksolla vuosina 1995-2005. Vuonna 2014 Kymijoen vesistöalueen Vapon turvetuotantoalueiden pinta-ala (tuotannossa, levossa ja valmistelussa) oli noin 4 400 ha eli noin 0,1 % Kymijoen vesistöalueen pinta-alasta. Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella Kymijoen vesistöalueen Vapon tuotantoalueista oli yhteensä noin 4 270 ha. Kymijoen vesistön Vapon turvetuotantoalueet ovat keskittyneet vesistössä Saarijärven reitille (taulukot 10–11). 26 Taulukko 10. Kymijoen vesistöalueen Keski-Suomen ELY-keskuksen Vapon turvetuotantoalueet ja niiden tuotantoalat vuonna 2014 (osa 1\2). Pinta-ala 2014, ha Vesistöalue Suo Kunta Tuotannossa Levossa 14 Kymijoen vesistöalue 3803,6 14.2 Suur-Päijänteen alue 14.23 Ristiselän alue 14.236 Rutajoen va 14.236 Rutajoen va 14.28 Muuratjärven valuma-alue 14.286 Vesankajärven va 356,8 Kailasuo Haapasuo Joutsa Joutsa 183,4 135,4 39,4 96,0 0,0 Petäjävesi 48,0 48,0 0,0 Valkeissuo 0,0 0,0 100,9 41,7 100,5 100,5 42,5 58,0 14.3 Leppäveden-Kynsiveden alue 14.37 Kuuhankaveden valuma-alue 14.376 Vanajajärven va 14.378 Iso-Virmaksen va 14.379 Tervajoen va 14.379 Tervajoen va Kivisensuo Tervasuo Tervasuo Läyniönsuo Hankasalmi Hankasalmi Hankasalmi Hankasalmi 188,7 166,3 79,3 27,8 11,2 48,0 14.38 Niemisjärven valuma-alue 14.382 Niemisjärven a Läyniönsuo Hankasalmi 22,4 22,4 14.4 Viitasaaren reitin valuma-alue 14.44 Kivijärven-Vuosjärven alue 14.445 Viivajoen va 14.446 Viivajoen va 14.448 Leukunjoen va 264,4 Valmistelussa 367,7 0,0 0,0 0,0 Veteläneva Voimäensuo Isoneva Kivijärvi Kivijärvi Kivijärvi 14.45 Isojoen-Jääjoen valuma-alue 14.451 Isojoen a 14.453 Matkusjoen a 0,0 Kinnula Kinnula 204,5 114,3 90,2 0,0 Vehkaneva Vehkaneva 14.47 Koliman valuma-alue 14.474 Kolkunjoen va 14.475 Kolkunjoen va 14.476 Mustapuron va 0,0 Viitasaari Viitasaari Viitasaari 38,1 2,4 25,5 10,2 32,9 Kolkunsuo Ihkajansuo Heinäsuo 14.49 Saanijärven valuma-alue 14.492 Kortteisenkanavan a 14.492 Kortteisenkanavan a 14.496 Peninginjoen va 14.498 Liitonjoen va 125,1 1,2 60,0 26,3 Oriräme Purontausneva Pyytneva Talkkunasuo Pihtipudas Pihtipudas Kinnula Pihtipudas 14.5 Jämsän reitin valuma-alue 14.52 Iso Rautaveden alue 14.523 Salosveden- pettämän a 14.527 Pirttijoen va Pohjansuo Umpilammensuo Jämsä Petäjävesi 14.54 Pengerjoen valuma-alue 14.543 Pengerjoen yläosan a 14.544 Kuhanjoen va 14.546 Rajajoen va 14.549 Merovenjoen va 14.549 Merovenjoen va Lapsukansuo Ukonmurronsuo Lapsukansuo Palosuo Kurkisuo Petäjävesi Petäjävesi Petäjävesi Petäjävesi Petäjävesi 41,7 16,5 16,4 0,0 26,3 63,9 310,1 81,8 47,2 34,6 0,0 0,0 135,8 0,0 228,3 0,0 135,8 85,5 66,0 87,0 75,3 29,6 20,7 27 Taulukko 11. Kymijoen vesistöalueen Keski-Suomen ELY-keskuksen Vapon turvetuotantoalueet ja niiden tuotantoalat vuonna 2014 (osa 2\2). Pinta-ala 2014, ha Vesistöalue Suo Kunta 14 Kymijoen vesistöalue 14.6 Saarijärven reitin valuma-alue 14.61 Saarijärven alue 14.612 Kiimasjärven a Hietamansuo Äänekoski 14.62 Mahlunjärven alue 14.624 Kotajoen a 14.625 Konttijoen va 14.627 Humalalammen va 14.628 Saukonpuron va Pajumäensuo Pirtti- Peurusuo Suurensuonneva Suurensuonneva Saarijärvi Multia Karstula Karstula 14.63 Pääjärven alue 14.632 Puukonjoen va 14.633 Päällinjärven va 14.633 Päällinjärven va Sammakkoneva Tynnörsuo Pirttiahonsuo Karstula Karstula Karstula 14.64 Kyyjärven valuma-alue 14.644 Ähtyrinpuron va 14.645 Nopolanjoen va 14.645 Nopolanjoen va Sammakkoneva Isoneva (Peuralinnanneva) Savonneva LO1 Karstula Kyyjärvi Kyyjärvi 14.65 Lanneveden valuma-alue 14.651 Lanneveden a Hietamansuo Äänekoski 14.66 Karankajärven valuma-alue 14.662 Selänpäänjoen va 14.662 Selänpäänjoen va 14.662 Selänpäänjoen va 14.662 Selänpäänjoen va 14.664 Vihanninjoen va 14.664 Vihanninjoen va 14.664 Vihanninjoen va 14.665 Luksanjoen va 14.665 Luksanjoen va Rajasuo Pajumäensuo Mahasuo Ahvenlamminsuo Saarekeneva Raatteikonsuo Ahvenlamminsuo Suoniemensuo Martinsuo Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Karstula Karstula 14.67 Vahankajoen valuma-alue 14.671 Vahankajoen a 14.673 Valkkunan va 14.673 Valkkunan va 14.674 Mustapuron va 14.674 Mustapuron va 14.674 Mustapuron va 14.674 Mustapuron va 14.674 Mustapuron va Suoniemensuo Kaijansuo Heposuot Juuvinsuo Puntari- Konttisuot Savonneva LO3 Kaijansuo Koirasuo 14.7 Rautalammin reitin valuma-alue 14.73 Nilakan alue 14.731 Nilakan la 14.8 Sysmän reitin valuma-alue 14.83 Rautaveden alue 14.838 Kostamonjoen va 14.84 Ala-Suonteen alue 14.845 Vallasjoen va 14.9 Mäntyharjun reitin valuma-alue 14.95 Kälkäjoen valuma-alue 14.951 Kälkäjoen alaosan a 14.952 Havujoen a 14.953 Pajupuron va 14.953 Pajupuron va 14.954 Mustajoen va 14.954 Mustajoen va Tuotannossa Levossa Valmistelussa 3803,6 264,4 356,8 2200,2 3,0 3,0 95,5 0,0 120,5 0,0 246,6 106,0 113,5 27,1 0,0 29,2 7,9 149,3 33,7 81,9 33,7 3,1 170,4 32,2 138,2 88,4 14,4 6,4 14,9 0,0 3,1 0,0 74,0 23,9 23,9 0,0 0,0 341,4 51,1 13,1 27,4 0,0 91,3 91,3 79,6 25,0 23,3 37,7 84,2 1265,6 20,8 420,9 53,7 67,9 103,2 292,4 47,0 200,0 4,0 Karstula Karstula Soini Soini Soini Karstula Karstula/Soini Kyyjärvi 0,0 0,0 0,0 0,0 Viitasaari 54,3 54,3 54,3 58,0 0,0 0,0 0,0 Haapasuo Joutsa 54,1 42,7 42,7 Joutsa 11,4 11,4 2,0 2,0 0,0 Höystösensuo 393,1 393,1 54,0 10,0 10,0 0,0 0,0 127,2 107,2 18,9 85,8 10,0 Vehkasuo Mesiänsuo Jokipolvensuo Pihlassuo (sis. Pajusuon) Havusuo Jokipolvensuo Rääsysuo Joutsa Joutsa Joutsa Joutsa Joutsa Joutsa 0,0 4,0 Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia teoreettisia pitoisuusvaikutuksia Kymijoen eri valuma-alueisiin vuodelle 2014 on arvioitu käyttäen Kymijoen vesistön eri osien keskivalumia ja valuma-alueiden pinta-aloja sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2014 vesistökuormitustietoja. Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Kymijoen vesistöalueella oli vuonna 2014 kiintoaineen osalta noin 124 t, typen 20 t ja fosforin 0,51 t ja näiden kuormitusten perusteella laskettu teoreettinen Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttama kiintoaineen lisäys oli Kymijoen vesistöalueella 0,01 mg/l, typen 2,0 µg/l ja fosforin 0,05 µg/l vuonna 2014 (taulukot 12 - 13). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon 28 bruttokuormitus oli Kymijoen vesistöalueella noin 787 t O 2. Turvetuotantoalueelta tulevien vesien aiheuttaman COD Mn-arvon (brutto) lisäys Kymijoen vesistöalueella oli 0,08 mg/l O2. 1 ja 2. jakovaiheen valuma-aluekohtaiset turvetuotannon aiheuttamat vesistökuormituslisäykset olivat pieniä. Keskivirtaamatilanteessa kuivatusvesien suurimmat vesistökuormitusvaikutukset esiintyivät 2. jakovaiheen valuma-alueista Saarijärven reitillä (14.6), kiintoaine (netto) 0,06 mg/l, Kok-N 10,7 µg/l ja Kok-P 0,24 µg/l sekä kemiallinen hapenkulutus (brutto) 0,47 mg/l O2. Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset vuoden 2014 keskivirtaamatilanteessa olivat kiintoaineen ja typen osalta Joutsan Pajusuolla kohdistuen Pajupuroon, kiintoainelisäys 0,8 mg/l ja Kok-N lisäys 101 µg/l. Suurin fosforilisäys (Kok.P 2,6 µg/l) tuli Petäjäveden Lapsukansuolta kohdistuen Rajajokeen. Kemiallisen hapenkulutuksen suurin bruttolisäys 2,6 mg/l O 2 tuli Karstulan Sammakkonevalta kohdistuen Ähtyrinpuroon. Taulukko 12. Vapon turvetuotannon kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset Kymijoen vesistössä Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella vuonna 2014 (osa 1/2). Vesistöalue Suo Kunta Brutto Pitoisuusvaikutus, netto CODMn Kiintoaine Kok-N Kok- P mg O2 /l mg/l µg/l µg/l 14 Kymijoen vesistöalue 0,08 0,01 2,0 0,05 14.2 Suur-Päijänteen alue 14.23 Ristiselän alue 14.236 Rutajoen va 14.236 Rutajoen va Joutsa Joutsa 0,004 0,004 0,17 0,2 0,001 0,001 0,05 0,11 0,2 0,2 6,7 13,9 0,001 -0,0003 0,0 - 0,04 Petäjävesi 0,10 0,7 0,03 0,19 3,2 21,7 0,09 0,6 14.3 Leppäveden-Kynsiveden alue 14.37 Kuuhankaveden valuma-alue 14.376 Vanajajärven va Kivisensuo 14.378 Iso-Virmaksen va Tervasuo 14.379 Tervajoen va Tervasuo 14.379 Tervajoen va Läyniönsuo Hankasalmi Hankasalmi Hankasalmi Hankasalmi 0,011 0,3 0,9 0,3 0,2 1,3 0,001 0,03 0,12 0,02 0,02 0,21 0,2 4,8 28,4 4,8 4,2 15,2 0,004 0,1 0,1 0,2 0,1 0,5 14.38 Niemisjärven valuma-alue 14.382 Niemisjärven a Läyniönsuo Hankasalmi 0,2 0,2 0,03 0,03 1,9 2,3 0,06 0,07 Kivijärvi Kivijärvi Kivijärvi 0,1 0,08 0,35 0,65 0,19 0,01 0,012 0,037 0,021 0,16 2,2 1,4 5,8 8,5 7,1 0,09 0,14 1,39 0,49 0,09 Kinnula Kinnula 0,3 0,2 0,2 0,08 0,03 0,08 16,2 10,4 9,3 0,15 0,08 0,1 Kailasuo Haapasuo 14.28 Muuratjärven valuma-alue 14.286 Vesankajärven va Valkeissuo 14.4 Viitasaaren reitin valuma-alue 14.44 Kivijärven-Vuosjärven alue 14.445 Viivajoen va Veteläneva 14.446 Viivajoen va Voimäensuo 14.448 Leukunjoen va Isoneva 14.45 Isojoen-Jääjoen valuma-alue 14.451 Isojoen a Vehkaneva 14.453 Matkusjoen a Vehkaneva 14.47 Koliman valuma-alue 14.474 Kolkunjoen va 14.475 Kolkunjoen va 14.476 Mustapuron va Kolkunsuo Ihkajansuo Heinäsuo Viitasaari Viitasaari Viitasaari 0,1 0,2 0,4 1,5 0,01 0,02 0,06 0,21 1,6 2,3 12,0 40,0 0,04 0,1 0,3 0,9 14.49 Saanijärven valuma-alue 14.492 Kortteisenkanavan a 14.492 Kortteisenkanavan a 14.496 Peninginjoen va 14.498 Liitonjoen va Oriräme Purontausneva Pyytneva Talkkunasuo Pihtipudas Pihtipudas Kinnula Pihtipudas 0,3 0,005 0,15 0,9 0,21 0,02 0,002 0,013 0,03 0,032 5,2 0,1 4,7 14 1,0 0,2 0,004 0,15 0,12 0,12 Jämsä Petäjävesi 0,2 0,08 0,08 0,3 0,01 0,010 0,012 0,00 4,0 1,7 2,0 1,8 0,2 0,05 0,06 0,06 Petäjävesi Petäjävesi Petäjävesi Petäjävesi Petäjävesi 0,5 0,6 0,4 1,3 0,3 0,7 0,02 0,02 0,02 0,11 0,03 0,019 9,9 8,5 4,7 13,9 9,4 26,1 0,7 1,2 0,5 2,6 0,4 0,5 14.5 Jämsän reitin valuma-alue 14.52 Iso Rautaveden alue 14.523 Salosveden- pettämän a Pohjansuo 14.527 Pirttijoen va Umpilammensuo 14.54 Pengerjoen valuma-alue 14.543 Pengerjoen yläosan a 14.544 Kuhanjoen va 14.546 Rajajoen va 14.549 Merovenjoen va 14.549 Merovenjoen va Lapsukansuo Ukonmurronsuo Lapsukansuo Palosuo Kurkisuo 29 Taulukko 13. Vapon turvetuotannon kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset Kymijoen vesistössä Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella vuonna 2014 (osa 2/2). Vesistöalue Suo Kunta 14 Kymijoen vesistöalue 14.6 Saarijärven reitin valuma-alue 14.61 Saarijärven alue 14.612 Kiimasjärven a Brutto Pitoisuusvaikutus, netto CODMn Kiintoaine Kok- N Kok-P mg O2 /l mg/l µg/l µg/l 0,08 0,01 2,0 0,05 0,06 0,0001 0,0001 10,7 0,01 0,02 0,24 0,0003 0,0003 Hietamansuo Äänekoski 0,47 0,001 0,001 14.62 Mahlunjärven alue 14.624 Kotajoen a 14.625 Konttijoen va 14.627 Humalalammen va 14.628 Saukonpuron va Pajumäensuo Pirtti-Peurusuo Suurensuonneva Suurensuonneva Saarijärvi Multia Karstula Karstula 0,09 0,27 1,34 1,09 0,43 0,01 0,02 0,05 0,48 0,04 2,3 5,6 23,4 89,3 9,2 0,09 0,31 1,06 0,97 0,77 14.63 Pääjärven alue 14.632 Puukonjoen va 14.633 Päällinjärven va 14.633 Päällinjärven va Sammakkoneva Tynnörsuo Pirttiahonsuo Karstula Karstula Karstula 0,1 0,5 0,2 0,1 0,02 0,03 0,10 0,02 2,0 14,9 8,1 3,9 0,08 0,19 0,45 0,12 14.64 Kyyjärven valuma-alue 14.644 Ähtyrinpuron va 14.645 Nopolanjoen va 14.645 Nopolanjoen va Sammakkoneva Karstula Isoneva (Peuralinnanneva) Kyyjärvi Savonneva LO1 Kyyjärvi 0,3 2,6 0,3 0,2 0,05 0,52 0,036 0,03 8,2 57,1 10,0 5,2 0,12 1,67 0,05 0,11 14.65 Lanneveden valuma-alue 14.651 Lanneveden a Hietamansuo Äänekoski 0,04 0,04 0,01 0,01 1,0 1,0 0,02 0,02 Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Karstula Karstula 0,43 0,15 0,04 0,19 0,36 0,17 0,13 0,29 0,15 0,38 0,06 0,04 0,002 0,01 0,04 0,05 0,02 0,01 0,03 0,05 8,6 5,5 0,71 5,4 3,94 4,5 2,66 1,5 2,9 7,0 0,19 0,14 0,02 0,06 0,181 0,15 0,11 - 0,04 0,06 0,18 1,7 0,02 1,5 0,1 0,1 0,4 0,8 0,1 0,6 0,16 0,005 0,04 0,03 0,0186 0,06 0,10 0,011 0,08 33,8 0,5 26,0 3,7 2,6 9,5 19,8 2,0 9,8 0,6 0,01 0,11 0,07 0,03 0,27 0,33 0,04 0,04 Viitasaari 0,003 0,01 0,01 0,001 0,004 0,004 0,1 0,4 0,4 0,005 0,013 0,013 Haapasuo Joutsa 0,03 0,02 0,4 0,03 0,004 0,09 1,3 0,9 18,5 0,015 -0,003 - 0,07 Höystösensuo Joutsa 0,01 0,10 0,0005 0,01 0,1 1,4 -0,003 - 0,05 Mesiänsuo Joutsa Jokipolvensuo Joutsa Pihlassuo (sis. Pajusuon) Joutsa Havusuo Joutsa Jokipolvensuo Joutsa Rääsysuo Joutsa 0,05 1,27 0,26 0,03 0,73 2,32 0,17 1,87 0,009 0,24 0,02 0,002 0,76 0,61 0,018 0,12 1,7 46,2 9,1 0,4 90,8 100,5 2,8 37,8 0,02 0,51 0,00 - 0,001 - 1,04 0,71 - 0,03 1,94 14.66 Karankajärven valuma-alue 14.662 Selänpäänjoen va Rajasuo 14.662 Selänpäänjoen va Pajumäensuo 14.662 Selänpäänjoen va Mahasuo 14.662 Selänpäänjoen va Ahvenlamminsuo 14.664 Vihanninjoen va Saarekeneva 14.664 Vihanninjoen va Raatteikonsuo 14.664 Vihanninjoen va Ahvenlamminsuo 14.665 Luksanjoen va Suoniemensuo 14.665 Luksanjoen va Martinsuo 14.67 Vahankajoen valuma-alue 14.671 Vahankajoen a 14.673 Valkkunan va 14.673 Valkkunan va 14.674 Mustapuron va 14.674 Mustapuron va 14.674 Mustapuron va 14.674 Mustapuron va 14.674 Mustapuron va Suoniemensuo Karstula Kaijansuo Karstula Heposuot Soini Juuvinsuo Soini Puntari- Konttisuot Soini Savonneva LO3 Karstula Kaijansuo Karstula/Soini Koirasuo Kyyjärvi 14.7 Rautalammin reitin valuma-alue 14.73 Nilakan alue 14.731 Nilakan la Vehkasuo 14.8 Sysmän reitin valuma-alue 14.83 Rautaveden alue 14.838 Kostamonjoen va 14.84 Ala-Suonteen alue 14.845 Vallasjoen va 14.9 Mäntyharjun reitin valuma-alue 14.95 Kälkäjoen valuma-alue 14.951 Kälkäjoen alaosan a 14.952 Havujoen a 14.953 Pajupuron va 14.953 Pajupuron va 14.954 Mustajoen va 14.954 Mustajoen va 30 8.1 Viitasaaren reitti 8.1.1 Vehkaneva (Kinnula) Vehkanevalla on Itä-Suomen aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa (päätös 43/10/4, dnro 4/04.08/2010, myönnetty 12.5.2010). Luvasta valitettiin Vaasan hallintooikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 24.11.2011 (Nro 11/0342/1). Vehkanevan sijaitsee Kymijoen vesistöalueen Viitasaaren reitin Isojoen-Jääjoen Matkusjoen (14.453) ja pieneltä osin myös Ylä-Jäpän valuma-alueella (14.452). Vehkanevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1981 ja tuotanto 1986. Tuotantoa ei alueella ollut vuosina 1987–2005. Alueen uudelleen kunnostus aloitettiin vuonna 2003, töiden painottuessa vuodelle 2004. Tuotanto aloitettiin vuonna 2005 samalla tehden myös kunnostuksia. Vuonna 2014 Vehkanevalla oli tuotannossa 204,5 ha. Tuotannossa olevien alojen kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisesti kahdella pintavalutuskentällä. Vehkanevan kuivatusvedet purkautuvat kolmea laskuojaa pitkin Palokinpuron kautta Matkusjokeen ja edelleen Ylä- ja Ala-Jäpän kautta Kivijärveen. Vehkanevan vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Palokinpurossa, Matkusjoessa Palokinpuron purkukohdan ylä- ja alapuolella sekä Ylä-Jäpässä. Matkusjoen yläpuoliseen havaintopaikkaan tulee hajakuormituksen lisäksi pistemäistä vesistökuormitusta yksityiseltä Petäikkönevan turvetuotantoalueelta. Palokkijärvestä ja Vehkanevalta tulevan Palokinpuron vedessä on ollut runsaasti ravinteita ja vesi on ollut hyvin sameaa. Korkeista rauta- ja humusainepitoisuuksista johtuen veden väri on ollut hyvin tummaa (taulukko 14). Matkusjoen vesi on ollut laadullisesti parempaa kuin Palokinpuron, sillä siinä on ollut huomattavasti vähemmän ravinteita, rautaa ja humusaineita. Palokinpuron kautta tulevat vedet heikentävät Matkusjoen veden laatua, koska ainepitoisuudet ovat korkeampia Matkusjoessa Palokinpuron alapuolisella havaintopaikalla (Matkusjoki ap) kuin sen yläpuolella (Matkusjoki yp). Havaintopaikat sijaitsevat välittömästi Palokinpuron yhtymäkohdan ylä- ja alapuolella, joten ainepitoisuuksien lisäys on peräisin Palokinpuron vesistä. Palokinpuron vedet ovat lisänneet vuosina 1999–2013 keskimäärin Matkusjoen rautapitoisuuksia noin 240 µg/l ja kokonaistyppipitoisuuksia noin 55 µg/l. Sen sijaan Palokinpuron veden korkeat fosfori- ja humusainepitoisuudet eivät heijastu suoraan Matkusjoen pitoisuuksiin, sillä pitoisuusnousut ovat olleet varsin vähäisiä. Vehkanevalla toteutetaan ympärivuotista kuormitustarkkailua. Vuonna 2014 otettujen näytteiden (24 kpl) perusteella Vehkanevalta pintavalutuskentältä 1 purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 8,3 mg/l, Kok.N 2 054 µg/l, Kok.P 45 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 44 mg/l O2. Vastaavasti pintavalutuskentältä 2 lähtevän veden keskimääräinen laatu oli 24 näytteen perusteella kiintoaine 12,2 mg/l, Kok.N 1633 µg/l, Kok.P 48 µg/l ja COD Mn 33 mg/l O2. Vehkanevalta lähtevien vesien typpipitoisuudet olivat vuonna 2014 korkeampia kuin Palokinpurossa, joten kuivatusvedet lisäsivät puron typpipitoisuuksia. Sen sijaan fosforia oli kuivatusvesissä hieman vähemmän kuin Palokinpurossa, joten puron fosforipitoisuuksiin eivät kuivatusveden vaikuttaneet. Palokinpuron valuma-alue koko on ympäristölupahakemuksessa arvioitu olevan noin 14,3 km2. Vuoden 2014 Vehkanevan vesistökuormituksen ja keskivalunnan mukaan laskennalliset pitoisuusvaikutukset Palokinpuroon olivat selvät (kiintoaine 2,2 mg/l, fosfori 4,4 µg/l, typpi 458 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 5,9 mg/l O2. Palokinpuron veden laatu huomioiden laskelmat ovat oikeaa suuruusluokkaa. 31 Vuonna 2014 Palokinpuron veden laatu oli vuosien 1999–2013 keskimääräistä tasoa, mutta rautaa oli puron vedessä kuitenkin erityisen runsaasti elokuussa 2014. Matkusjoen vedenlaatu oli vuonna 2014 aiempien vuosien keskimääräistä tasoa hieman parempaa, sillä humusta ja rautaa oli hieman vähemmän, josta johtuen veden väri oli myös hieman vaaleampaa. Taulukko 14. Palokinpuron ja Matkusjoen keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014. Havaintopaikka pH KiintoVäriSa- Sähkön- KOKaine luku meus johtok. N mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l Matkusjoki yp. 1999-2013 keskiarvo n = 36 6,1 3,6 205 3,0 2,3 640 minimi 5,0 0,5 135 1,4 1,7 461 maksimi 7,0 11,2 325 9,1 3,6 940 14.5.2014 3,2 200 1,8 2,0 530 7.8.2014 6,9 5,3 200 2,6 2,4 700 9.9.2014 6,7 1,3 120 1,4 2,2 480 keskiarvo 2014 6,8 3,3 173 1,9 2,2 570 Matkusjoki ap. 1999-2013 keskiarvo n = 39 6,1 4,4 214 3,8 2,4 695 minimi 4,8 1,2 90 1,6 1,7 290 maksimi 7,1 18,0 400 14,2 4,0 1150 14.5.2014 3,2 200 2,1 2,1 580 7.8.2014 6,9 5,8 200 3,4 2,4 780 9.9.2014 6,8 2,4 140 2,2 2,5 530 keskiarvo 2014 6,9 3,8 180 2,6 2,3 630 Palokinpuro 1999-2013 keskiarvo n = 39 6,1 10,4 365 17,3 3,9 1374 minimi 4,9 3,9 220 2,4 2,3 846 maksimi 7,2 54,0 600 58,0 7,1 3000 14.5.2014 5,7 275 4,4 2,6 970 7.8.2014 6,9 19,0 660 35,0 6,3 1400 9.9.2014 6,9 10,0 300 17,0 5,5 1400 keskiarvo 2014 6,9 11,6 412 18,8 4,8 1257 NH4- NO3- KOK- PO4N N P P µg/l µg/l µg/l µg/l 21 <5 130 34 <5 180 <5 <5 <5 <5 43 6 120 36 1 260 5 <5 5 <5 359 100 800 134 2 890 430 10 430 10 29 16 57 21 44 26 30 7 <2 17 30 16 71 23 44 30 32 8 <2 17 49 27 140 33 81 54 56 14 4 31 6 6 5 5 26 26 FE µg/l COD Mn mg/l O2 2122 1050 3660 1500 2600 1600 1900 25 13 46 27 20 15 21 2364 1210 4000 1600 3000 1900 2167 26 15 48 27 22 16 22 4769 1700 11000 2900 12000 6400 7100 43 26 65 39 54 40 44 Matkusjoki laskee Ylä-Jäppä -järveen. Ylä- ja Ala-Jäppä ovat suurta yhtenäistä järvialuetta (305 ha), jonka keskisyvyys on 3,4 m ja suurin syvyys 11,8 m. Ylä-Jäpän vesi on ollut hapanta ja ruskeaa. Pintaveden keskimääräiset ravinne- ja a-klorofyllipitoisuudet kuvaavat rehevyyttä (taulukko 15). Ylä-Jäpän vesi oli vuonna 2014 laadullisesti parempaa kuin aiempina vuosina keskimäärin, sillä typpeä ja fosforia oli suhteellisen vähän. Pintaveden happitilanne oli tyydyttävä lopputalvella ja kesällä erinomainen. Alusvedessä esiintyi suurta happivajetta, sillä pohjan tuntumassa hapen kyllästysaste oli helmikuussa 11 % ja heinäkuussa 22 %. Heikosta alusveden happitilanteesta johtuen veden ravinne- ja rautapitoisuudet olivat korkeita pohjan tuntumassa. Taulukko 15. Ylä-Jäpän pintaveden keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014. Havaintopaikka Hapen pH KiintoVäriSa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4kyll. aine luku meus johtok. N N N P P % mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Ylä-Jäppä (1 m) 1999-2013 keskiarvo n = 30 72 6,2 3,6 192 2,8 2,8 737 43 128 32 7 minimi 56 5,4 <1 140 1,6 2,0 550 <5 <5 19 <2 maksimi 92 7,1 7,5 250 5,3 3,7 1300 190 470 52 14 10.2.2014 64 5,5 1,4 220 1,7 2,5 620 16 10.7.2014 89 6,5 6,0 200 1,9 2,3 610 10 <5 29 4 FE µg/l 2140 1300 3000 2100 1300 a-kloro- COD fylli Mn µg/l mg/l O2 18,1 6,4 33,6 10,8 24 17 32 29 24 Vehkanevan kuivatusvesien vesistövaikutukset ovat olleet selviä Palokinpurossa, mutta Matkusjoen veden laatuun vaikutukset ovat lieviä. Ylä-Jäppään Vehkanevan kuivatusvesien vaikutus on hyvin vähäinen. 32 Vuoden 2014 Vehkanevan vesistökuormituksen ja keskivalunnan mukaan laskennalliset pitoisuusvaikutukset Ylä-Jäppään olivat vähäiset (kiintoaine 0,08 mg/l, fosfori 0,2 µg/l, typpi 16 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 0,3 mg/l O2. 8.1.2 Voimäensuo (Karstula) Voimäensuolla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 39/09/1, dnro ISY-2007-Y-233, myönnetty 4.6.2009). Luvasta valitettiin Vaasan hallintooikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 23.6.2010 (Nro 10/0352/3). Lainvoiman saaneesta luvasta valitettiin edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi valituksen päätöksellään 25.6.2013 (Nro 100/1/13). Voimäensuo on uusi tuotantoalue, jonka valmistelut aloitettiin vuonna 2013. Valmistelussa oli 58 ha vuonna 2014 ja kuivatusvedet käsitellään pintavalutuksessa. Tuotantoalue sijaitsee Kivijärven - Vuosjärven valuma-alueen Viivajoen (14.445) osavaluma-alueella. Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan laskuojalla alapuoliseen vesistöön reitille; Metsäoja–Lahnajärvi–Lahnajoki–Ylä-Kastejärvi–Välijoki–AlaKastejärvi–Mustajoki–Ylä-Viivajärvi–Välijoki–Ala-Viivajärvi–Viivajoki–Kuivaselkä (Kivijärvi). Vesistötarkkailua on tehty ennakkoon vuodesta 2007 alkaen Saarilammesta ja vuodesta 2011 alkaen myös Lahnajärven kahdelta havaintopaikalta. Saarilampeen ei johdeta kuivatusvesiä, mutta Voimäensuon ojituksien on arvioitu voivan vaikuttaa myös Saarilammen vesitalouteen. Saarilammella on myös paikallista virkistyskäyttöarvoa mm. kesäasutusta ja uimaranta. Uimarantavedeksi Saarilammen vedenlaatu ei ole ollut erityisen hyvää, sillä vesi on hyvin tummaa, hapanta, ravinteikasta sekä väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 16). Levätuotanto on myös ollut hyvin runsasta ja happi on talvisin vähissä jo pintavedessäkin. Saarilammen vesi oli vuonna 2014 laadullisesti yhtä heikkoa kuin aiemminkin. Lahnajärvi on suuri, noin 250 ha, mutta varsin matala, sillä suurin syvyys on noin 2 metriä. Lahnajärven vedenlaatu on ollut Saarilammen tapaan heikko, veden ollessa väriltään hyvin tummaa, hapanta ja ravinteikasta sekä rautapitoista (taulukko 16). Kuivatusvedet johdetaan Kortelahteen, mutta vedenlaatu on ollut samanlaista myös syvännehavaintopaikalla. Kortelahden vedessä on hieman enemmän humusta, josta johtuen sen veden väri on hieman tummempaa kuin syvännehavaintopaikalla. Vuosien 2013–2014 Voimäensuon kuntoonpanovaiheella ei ollut havaittavia vesistövaikutuksia Lahnajärveen, sillä veden ravinne- ja humusainepitoisuudet ovat olleet samaa tasoa kuin ennakkotarkkailuvuosina 2011–2012 (kuvat 7-9). Voimäensuolla toteutetaan ympärivuotista kuormitustarkkailua. Vuonna 2014 otettujen näytteiden (15 kpl) perusteella pintavalutuskentältä purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,5 mg/l, Kok.N 1 481 µg/l, Kok.P 79 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 76 mg/l O2. Vuoden 2014 Voimäensuon vesistökuormituksen ja keskivalunnan mukaan laskennalliset pitoisuusvaikutukset Viivajokeen (valuma-alue 157,6 km2) olivat vähäiset (kiintoaine 0,02 mg/l, fosfori 0,5 µg/l, typpi 9 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 0,7 mg/l O2. Lahnajärven valuma-alue koko laskussa Ylä-Kastejärveen on ympäristölupahakemuksessa arvioitu olevan noin 73 km2 eli noin puolet Viivajoen valuma-alueesta. Siten Voimäensuon pitoisuusvaikutukset Lahnajärveen olivat vuonna 2014 noin kaksinkertai- 33 set Viivajokeen verrattuna. Teoreettiset pitoisuuslisäykset olivat vähäiset, mikä oli myös Lahnajärven vesistötarkkailutuloksista pääteltävissä. Taulukko 16. Saarilammen ja Lahnajärven havaintopaikkojen veden laadut vuosina 2007 - 2014. Havaintopaikka Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4kyll. aine luku meus johtok. N N % mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l Saarilampi (1 m) 2007-2012 (ennakkotarkkailu) n = 12 41 5,9 3,2 321 3,0 4,7 1447 49 minimi 1 5,0 <1 200 0,9 3,5 950 17 maksimi 70 6,5 9,2 500 5,7 6,1 2200 140 kuntoonpanovaiheen tarkkailu 2013-2014 25.2.2013 26 5,9 < 1 275 2,9 5,7 1400 20.8.2013 56 6,2 1,2 350 2,0 3,6 980 30 5.2.2014 35 5,5 1,3 275 1,5 5,9 1600 18.8.2014 66 6,4 3,7 495 7,5 4,0 1200 < 5 Lahnajärvi, Kortelahti (1 m), ennakkotarkkailu 18.4.2011 68 4,5 1,5 225 1,7 3,5 1100 31.8.2011 51 5,4 2,4 350 1,8 3,2 1100 18 4.4.2012 53 6,2 1,4 375 3,7 4,3 1300 5.7.2012 80 6,1 4,2 225 1,6 2,6 730 29 kuntoonpanovaiheen tarkkailu 2013-2014 25.2.2013 70 5,4 < 1 400 0,7 3,0 1000 20.8.2013 78 6,5 6,7 250 3,7 2,8 740 7 5.2.2014 74 5,0 1,0 325 4,2 3,8 1300 5.8.2014 76 6,3 5,3 230 4,7 3,3 990 42 Lahnajärvi, syvänne (1 m), ennakkotarkkailu 18.4.2011 64 5,1 2,5 225 1,7 3,7 1300 31.8.2011 59 5,5 1,3 350 1,6 3,0 970 20 4.4.2012 56 6,0 1,7 325 2,2 4,0 1200 5.7.2012 82 6,0 3,6 225 1,3 2,5 800 29 kuntoonpanovaiheen tarkkailu 2013-2014 25.2.2013 68 5,5 < 1 325 0,7 2,9 960 20.8.2013 77 6,2 6,5 225 2,7 2,6 830 6 5.2.2014 85 5,2 < 1 275 1,5 3,5 1000 5.8.2014 78 6,6 4,0 220 3,0 3,0 730 9 Kuva 7. NO3N µg/l 8 <5 19 <5 <5 <5 <5 <5 <5 <5 <5 <5 <5 KOK- PO4P P µg/l µg/l 49 36 75 41 47 29 89 36 31 46 47 33 39 28 50 45 28 46 29 31 50 29 37 7 <2 12 12 20 2 <2 4 3 <2 2 6 <2 Lahnajärven pintaveden kokonaistyppipitoisuudet vuosina 2011-2014. FE µg/l 2686 1400 3900 1900 1900 1700 3700 1100 2600 3600 1800 2200 1900 2200 1900 1500 2100 2600 1600 2100 1700 1800 1500 a-kloro- COD fylli Mn µg/l mg/l O2 31,9 1,6 116,2 10,5 23,0 2,1 13,8 18,0 16,4 5,8 9,0 63,5 17,0 45 33 68 37 33 44 48 51 48 54 33 46 29 49 29 39 45 44 33 44 26 42 28 34 Kuva 8. Lahnajärven pintaveden kokonaisfosforipitoisuudet vuosina 2011-2014. Kuva 9. Lahnajärven pintaveden CODMn- arvot vuosina 2011-2014. 8.1.3 Veteläneva (Kivijärvi) Vetelänevan turvetuotantoalue sijaitsee Kivijärven kunnan keskustasta noin kahdeksan kilometriä lounaaseen. Itä-Suomen ympäristölupavirasto myönsi 5.11.2009 Vetelänevan turvetuotantoalueelle ympäristöluvan (Dnro ISY-2008-Y-180). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 9.11.2010 (Nro 10/0633/3). Vuonna 2014 Vetelänevan tuotantoalueella oli valmistelussa 42,5 ha. Vetelänevan tuotantoala sijaitsee kokonaisuudessaan Kymijoen vesistöalueeseen kuuluvalla Viitasaaren reitin Viivajoen valuma-alueella (14.445). Kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisesti pintavalutuskentällä. Vetelänevan kuivatusvedet purkautuvat laskuojan kautta reitille; KuruinpuroPoskutlampi-Poskutpuro-Ylä-Kastejärvi ja edelleen Välijoen, Välilammen ja Kortejoen kautta Ala-Kastejärveen, josta vedet virtaavat Mustajoen kautta reittiä Ylä-ViivajärviVälijoki- Ala-Viivajärvi-Viivajoki ja edelleen Kivijärveen. Etäisyys tuotantoalueelta Ylä-Viivajärveen on noin 6 kilometriä. 35 Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat Poskutlammessa, Ylä-Kastejärvessä ja AlaKastejärvessä. Vuonna 2009 otettiin ennakkotarkkailussa näytteitä myös Kuruinpurosta. Kuruinpuron vesi oli vuoden 2009 ennakkotarkkailun mukaan hapanta ja väriltään tummaa sekä runsasravinteista (taulukko 17). Myös veden rauta- ja humusainepitoisuudet olivat korkeita. Syyskuun 2009 vedenväriluvussa (60 mgPt/l) lienee laboratorion merkintävirhe, sillä tuolloin vedessä oli varsin runsaasti vettä värjäävää rautaa ja humusta. Kuruinpuro laskee matalaan Poskutlampeen, jonka vesi oli v. 2008–2009 ennakkotarkkailussa samanlaista kuin Kuruinpuron eli hapanta ja väriltään tummaa sekä runsasta. Matalan lammen (noin 3 m syvä) happitilanne on ollut välttävä. Syyskuussa 2014 Poskutlammen vedessä oli runsaasti fosforia, mutta muuten veden laatu oli samanlaista kuin ennakkotarkkailussa. Poskutlammesta vedet laskevat Ylä-Kastejärveen, jonka vesi oli vuonna 2014 hyvin samanlaista kuin Poskutlammen, mutta fosforia oli huomattavasti vähemmän. AlaKastejärven kesän 2014 veden laatu oli samanlaista kuin Ylä-Kastejärvessä, mutta fosforia oli selvästi enemmän (taulukko 17). Helmikuun fosforipitoisuus, 5 µg/l, lienee laboratorion merkintävirhe, sillä muut analyysiparametrit olivat havaintopaikalle tavanomaista tasoa, joiden mukaan fosforiakin olisi ollut vähintään 30 µg/l. Kastejärvien levätuotanto oli kesällä 2014 runsasta kuvaten rehevyyttä. Matalien Kastejärvien happitilanteet olivat hyvät. Vetelänevalla toteutettiin vuonna 2014 kuormitustarkkailua. Vuonna 2014 otettujen näytteiden (23 kpl) perusteella Vetelänevan pintavalutuskentältä purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 8,2 mg/l, Kok.N 1543 µg/l, Kok.P 291 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 61 mg/l O2. Vetelänevalta vuonna 2014 lähtevän veden humusaine- ja fosforipitoisuus olivat korkeita, joilla oli vaikutuksia Poskutlammen vedenlaatuun. Poskutlammen ja -puron valuma-alueen koko on ympäristölupahakemuksessa arvioitu olevan noin 17 km2. Vetelänevan laskennalliset pitoisuusvaikutukset Poskutlampeen ja puroon olivat vuonna 2014 vähäiset kiintoaineelle (0,3 mg/l), mutta havaittavia fosforille (12,9 µg/l), typelle (54 µg/l) ja kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäykselle (3,2 mg/l O2). Fosforilisäys oli sen verran suuri, että se näkyi myös vesinäytteissä (kuva 10). Lammen luontaiset humuspitoisuudet ovat CODMn-arvon perusteella olleet niin korkeita, että kuntoonpanovaiheen lisäys näkyy vain hyvin lievänä (kuva 11). Vuoden 2014 Vetelänevan vesistökuormituksen ja alueen keskivalunnan mukaan laskennalliset pitoisuusvaikutukset Viivajokeen (valuma-alue 157,6 km2) olivat vähäiset (kiintoaine 0,04 mg/l, fosfori 1,4 µg/l, typpi 6 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 0,4 mg/l O2. 36 Taulukko 17. Vetelänevan havaintopaikkojen veden laadut vuosina 2009 - 2014. Havaintopaikka Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3KOK- PO4kyll. aine luku meus johtok. N N N P P % mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Kuruinpuro 2009 (ennakkotarkkailu) 11.5.2009 5,5 <1 230 3,2 2,7 1000 76 37 42 11 17.9.2009 6,3 5,2 60 5,5 5,0 1100 9 <5 58 39 31.10.2009 6,1 2,7 200 2,5 4,8 920 23 9 45 17 keskiarvo 2009 6,0 4,0 163 3,7 4,2 1007 36 23 48 22 Poskutlampi (1 m), 2008-2009 ennakkotarkkailu, v. 2013-2014 kuntoonpanotarkkailu 29.10.2008 64 5,5 2,0 280 1,8 3,2 950 62 1.4.2009 54 6,3 3,0 250 6,0 5,0 1100 76 2.9.2009 79 6,8 3,9 150 2,1 4,0 830 20 <5 49 14 17.6.2013 82 6,6 4,0 275 1,5 2,9 730 21 <5 50 13 2.9.2013 52 6,2 4,8 450 2,1 3,5 920 33 <5 85 24 5.2.2014 26 5,7 3,0 275 2,9 4,5 960 49 2.9.2014 60 6,2 5,7 300 2,8 3,5 960 <5 <5 86 23 Ylä-Kastejärvi (1 m), kuntoonpanovaiheen tarkkailu 13.6.2013 97 6,1 < 1 400 2,0 2,5 750 24 <5 11 <2 22.8.2013 81 6,5 3,0 225 1,6 2,7 700 18 <5 22 5 5.2.2014 81 5,4 < 1 260 1,4 3,3 930 25 18.8.2014 78 6,5 3,4 225 3,0 3,2 740 <5 <5 29 3 Ala-Kastejärvi (1 m), kuntoonpanovaiheen tarkkailu 13.6.2013 95 6,0 < 1 300 2,6 2,5 720 19 <5 39 3 27.8.2013 83 6,3 < 1 200 1,3 2,6 720 13 <5 25 5 11.2.2014 78 5,5 1,2 275 1,5 3,3 930 5 18.8.2014 82 6,6 3,3 250 3,5 3,1 780 <5 <5 37 3 Kuva 10. Poskutlammen pintaveden fosforipitoisuus vuosina 2008-2014. Kuva 11. Poskutlammen pintaveden CODMn -arvot vuosina 2008-2014. FE µg/l a-kloro- COD fylli Mn µg/l mg/l O2 1400 3400 2000 2267 35 46 31 37 1900 3300 2000 1300 2300 2400 2000 52 32 28 32 46 35 44 15,2 12,4 15,0 1100 1500 1700 1500 20,1 12,6 1500 1500 1700 2400 17,3 12,0 11,0 18,0 31 27 41 29 31 25 40 30 37 8.1.4 Isoneva (Kivijärvi) Isonevalla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 65/05/1, dnro ISY-2004-Y-195, myönnetty 30.6.2005). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 11.12.2006 (Nro 06/0317/2). Asia eteni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka 3.7.2007 päätöksellään (Dnro38/1/07) ei muuttanut hallinto-oikeuden päätöstä. Isonevan uusi ympäristölupahakemus on vireillä. Vapo on hakenut Isonevan 24,8 ha lisäalueelle ympäristölupaa, jolle Itä-Suomen aluehallintoviraston myönsi ympäristöluvan 5.1.2011 (päätös 2/2011/1, dnro 21/04.08/2010). Isoneva sijaitsee Kymijoen vesistöalueen Viitasaaren reitin Kivijärven-Vuosjärven alueen Leukunjoen valuma-alueella (14.448). Leukunjoen valuma-alueen pinta-ala on 101,48 km2. Isonevan tuotantoalue lisäalueineen muodostaa noin 0,7 % Leukunjoen valuma-alueesta. Isonevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1978 ja tuotanto 1986. Vuonna 2014 Isonevalla ei ollut lainkaan tuotantoa ja 41,7 ha alue oli levossa. Vesienkäsittelymenetelmänä on kosteikko. Isonevan kuivatusvedet purkautuvat laskuojia pitkin Iso Pirttijärveen, josta vedet kulkeutuvat Pirttijokea, Haarajokea ja Leukunjokea pitkin Kivijärven Leukunlahteen. Isonevalla toteutettiin vuonna 2014 täydentävää kuormitustarkkailua. Vuonna 2014 otettujen näytteiden (6 kpl) mukaan kosteikolta lähtevien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 41 mg/l, Kok.N 1033 µg/l, Kok.P 46 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn-arvo oli 25 mg/l O2. Iso Pirttijärvessä sijaitsee vesistöhavaintopaikka ja vuodesta 2014 lähtien myös Leukunjoessa. Iso Pirttijärven vesi on ollut hapanta ja väriltään tummaa (taulukko 18). Ravinteita vedessä on runsaasti kuvaten rehevyyttä. Myös veden rautapitoisuudet ovat olleet erittäin korkeita. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn) on ollut suovesille tyypillisissä pitoisuuksissa. Matalan (alle 2 m) järven happitilanne on pysynyt talvisinkin tyydyttävänä. Turvetuotantoalueilta tulee usein huomattavaa typpikuormitusta, mutta Iso Pirttijärven typpipitoisuudet ovat alhaisia, joten sen perusteella kuivatusvesien vaikutukset ovat olleet vähäiset. Vuonna 2014 Iso Pirttijärven vedenlaatu oli samanlaista kuin aiempina vuosina keskimäärin. Helmikuun 2014 ravinnepitoisuudet olivat erittäin alhaisia. Leukunjoen vesi oli vuonna 2014 laadullisesti hieman parempaa kuin Iso Pirttijärvessä kesällä 2014. Rautaa joen vedessä on runsaasti, josta johtuen vesi on väriltään hyvin tummaa (taulukko 18). Vuoden 2014 Isonevan vesistökuormituksen ja alueen keskivalunnan mukaan laskennalliset pitoisuusvaikutukset Leukunjokeen olivat vähäiset (kiintoaine 0,2 mg/l, fosfori 0,09 µg/l, typpi 7 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys oli 0,2 mg/l O2. 38 Taulukko 18. Iso Pirttijärven havaintopaikan veden laatu vuosina 2004 – 2014 ja Leukunjoen vedenlaatu vuonna 2014. Havainto- Hapen pH Kiinto- Väripaikka kyll. aine luku % mg/l mg/l Pt Iso Pirttijärvi (1 m) 2004-2013 n=7 keskiarvo 70 6,4 11,5 205 min 50 5,8 1,6 150 max 79 6,8 35,0 250 6.2.2014 74 6,2 2,6 200 8.7.2014 97 6,6 10,0 240 Leukunjoki 26.5.2014 6,3 5,2 220 6.8.2014 6,8 7,0 250 9.9.2014 6,8 4,3 270 keskiarvo 2014 6,6 5,5 247 8.1.5 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4meus johtok. N N N P P FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 18,4 3,6 59,5 4,6 6,8 3,0 2,4 3,6 2,8 3,1 700 520 1000 530 1100 3972 2500 5100 2300 3400 3,3 6,9 4,3 4,8 2,5 3,3 3,2 3,0 680 830 530 680 14 7 19 32 <5 40 86 <5 11 60 11 60 32 16 70 11 58 27 49 26 34 5 <2 6 2 8 8 FE 1700 4700 2300 2900 a-kloro- COD fylli Mn µg/l mg/l O2 4,9 1,7 7,4 6,4 23 13 34 20 24 28 20 20 23 Heinäsuo, Ihkajansuo ja Kolkunsuo (Viitasaari) Heinäsuolla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa 37/09/1 Dnro ISY-2007-Y-288 (29.5.2009). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valitukset päätöksellään 18.6.2010 (Nro 10/0333/3). Ihkajan- ja Kolkunsuolla on yhteinen Itä-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa 36/09/1 Dnro ISY-2007-Y-287 (29.5.2009). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valitukset päätöksellään 18.6.2010 (Nro 10/0332/3). Ihkajan- ja Kolkunsuon tuotantoalueet sijaitsevat Viitasaarella ja kuuluvat Kymijoen vesistöalueen Viitasaaren reitin Koliman Kolkunjoen valuma-alueelle (14.475) ja Heinäsuo Mustapuron valuma-alueelle (14.476). Heinäsuon kuntoonpano alkoi 1978 ja tuotanto 1981. Heinäsuolla oli vuonna 2014 tuotannossa 10,2 ha ja levossa 16,4 ha. Ihkajansuon kuntoonpano alkoi 1981 ja tuotanto 1986. Ihkajansuolla oli vuonna 2014 tuotannossa 25,5 ha ja levossa 16,5 ha. Kolkunsuon kuntoonpano alkoi 1977 ja tuotanto 1983. Kolkunsuolla oli vuonna 2014 tuotannossa 2,4 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on kaikilla perustaso virtaamansäädöllä. Heinäsuon kuivatusvedet laskevat Mustapuron kautta Kolimajärveen. Kolkun- ja Ihkajansuon kuivatusvedet laskevat Kolkunjokeen ja siitä Kolimajärveen. Ihkajan- ja Kolkunsuon tuotantoalueiden vesistöhavaintopaikat sijaitsevat Kolkunjoessa kuivatusvesien purkureitin yläpuolella ja alapuolella. Mustapurossa on myös havaintopaikka Heinäsuon kuivatusvesien purkureitillä. Näiden lisäksi Kolimajärvessä on kaksi yhteistä havaintopaikkaa. Kolkkujärvestä lähtevä vesi (Kolkku, luusua) on ollut suhteellisen vähäravinteista ja väriltään vaalean ruskeaa (taulukko 19). Ravinnetaso kuvaa lievää rehevöitymistä. Kolkunjoen alaosalle tulee turvetuotannon kuivatusvesiä ja myös alueelta hajakuormitusta. Näistä yhteisvaikutuksista johtuen Kolkunjoen alaosalla veden laatu on heikompaa kuin yläosalla. Kolkunjoen pitoisuudet ovat kasvaneet alajuoksulla vuosina 2004–2013 keskimäärin kokonaistypellä 120 µg/l, kokonaisfosforilla 4 µg/l ja humusaineilla 5 mg/l sekä raudalla 520 µg/l. Vuonna 2014 Kolkunjoen vedet oli laadullisesti vuosien 2004– 2013 keskimääräistä tasoa. Vuonna 2014 Kolkun- ja Ihkajansuon kuivatusvesien vesistövaikutukset olivat havaittavissa Kolkunjoen vedenlaadussa, mutta ne olivat varsin lieviä. Kolkun- ja Ihkajansuon turvetuotannon vesistökuormitusten ja alueen keskivalunnan mukaan laskettuna teoreet- 39 tinen pitoisuusnousu olisi ollut kiintoaineelle 0,08 mg/l, fosforille 0,3 µg/l ja typelle 14 µg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys oli 0,6 mg/l O2. Mustapuron vesi on ollut laadullisesti selvästi heikompaa kuin Kolkunjoen, sillä sen tummassa vedessä oli runsaasti ravinteita, rautaa ja humusaineita (taulukko 19). Vuonna 2014 Mustapuron vedessä oli erityisen runsaasti rautaa kesäkuussa, mutta muuten veden laatu oli samanlaista kun aiemminkin. Heinäsuon kuivatusvesien teoreettinen laskennallinen vaikutus Mustapuroon oli vuoden 2014 vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna vähäinen (kiintoainelisäys 0,2 mg/l, fosforilisäys 0,9 µg/l ja typpilisäys 40 µg/l, CODMn bruttolisäys 1,5 mg/l O2). Vesistöhavaintopaikka Kolima 1 sijaitsee Kolkunjoen edustalla ja Kolima 4A Mustajoen suualueen edustalla. Koliman vesi on ollut kirkasta ja suhteellisen vähäravinteista (taulukko 20). Koliman havaintopaikkojen veden laaduissa ei ole ollut yleensä suuria eroja, mutta Kolima 1 vedenlaatu oli vuonna 2014 hieman heikompaa kuin Kolima 4A. Havaintopaikalla Kolima 1 oli selvästi nähtävissä Kolkunjoen kautta tulevien vesien vaikutukset, sillä typpipitoisuus sekä väriluvun ja CODMn-arvon perusteella arvioiden humuspitoisuus olivat samaa tasoa. Kauempana sijaitsevaan Kolima 4 A havaintopaikkaan Kolkunjoen kautta tulevien vesien laatu vaikutti hyvin vähän. Koliman vesien happitilanteet olivat vuonna 2014 hyvät kaikissa vesikerroksissa. Turvetuotannon kuormitusvaikutukset ovat olleet Koliman veden laadun perusteella erittäin vähäiset. Taulukko 19. Heinä-, Ihkajan- ja Kolkunsuon virtavesihavaintopaikkojen veden laatu vuosina 2004 - 2014. Havaintopaikka pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4aine luku meus johtok. N N N P P mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Kolkku. luusua, yp. 2004-2013 n = 29 6,6 3,4 118 2,0 2,9 545 22 44 20 4 minimi 6,0 <1 70 0,9 2,5 460 2 <5 9 1 maksimi 7,1 26,0 250 4,1 3,3 750 72 120 32 10 2.6.2014 6,4 1,7 135 1,5 2,6 870 21 7.8.2014 6,6 8,4 110 2,0 2,6 530 7 <5 21 <2 8.9.2014 6,7 1,8 110 1,4 2,7 480 20 keskiarvo 2014 6,6 4,0 118 1,6 2,6 627 <5 <5 21 <2 Kolkunjoki ap. 2004-2013 n = 29 6,5 3,8 140 2,7 3,0 660 28 47 24 6 minimi 5,3 <1 80 1,0 2,5 470 4 2 11 <2 maksimi 6,9 17,0 250 14 3,9 1200 84 170 57 11 2.6.2014 6,0 4,8 180 2,2 2,4 660 24 7.8.2014 6,8 2,5 170 1,6 2,9 700 15 40 30 7 8.9.2014 6,9 2,0 150 1,8 3,0 610 33 keskiarvo 2014 6,6 3,1 167 1,9 2,8 657 15 40 29 7 Mustapuro ap. 2004-2013 n = 29 6,5 8,0 216 7,2 5,0 992 43 216 38 11 minimi 5,5 <1 100 1,5 2,9 470 3 36 6 <2 maksimi 7,2 34,8 400 29,4 8,2 1500 130 530 101 19 2.6.2014 6,2 3,2 225 3,2 3,3 860 22 7.8.2014 6,9 10,0 200 9,2 6,8 1100 130 160 62 11 8.9.2014 7,0 4,3 150 4,7 6,3 740 30 keskiarvo 2014 6,7 5,8 192 5,7 5,5 900 130 160 38 11 FE µg/l COD Mn mg/l O2 1001 580 1600 1100 1100 1000 1067 17 13 23 19 18 19 19 1516 850 2800 1300 2100 1800 1733 22 14 40 28 19 20 22 2399 1200 4400 14000 3700 2200 6633 30 13 49 38 19 20 26 40 Taulukko 20. Heinä-, Ihkajan- ja Kolkunsuon järvihavaintopaikkojen veden laatu vuosina 2004 - 2014. Havaintopaikka Hapen pH Kiinto- Värikyll. aine luku % mg/l mg/l Pt Kolima 1 2004-2013 (1 m) n = 18 85 6,9 1,4 63 minimi 3 5,9 0,1 20 maksimi 116 7,7 3,2 150 4.2.2014 82 5,9 < 1 150 9.7.2014 88 6,9 3,0 110 Kolima 4 A 2004-2013 (1 m) n = 18 91 7,0 1,4 58 minimi 79 6,6 0,2 30 maksimi 121 7,3 2,6 100 4.2.2014 97 6,7 < 1 90 9.7.2014 102 7,2 1,5 60 8.1.6 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4meus johtok. N N N P P FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 1,3 0,1 6,0 1,2 1,6 4,4 3,0 5,2 3,1 3,4 563 381 850 680 610 22 <5 46 68 24 140 17 12 0,8 0,1 2,2 0,7 0,8 4,4 3,7 4,9 4,2 3,8 576 390 1300 660 470 23 <5 43 57 10 130 11 27 13 8 25 14 19 4 1 7 12 7 17 9 13 4 1 7 3 <2 FE µg/l a-kloro- COD fylli Mn µg/l mg/l O2 432 160 1500 1400 1000 4,3 0,8 8,1 356 200 740 490 310 4,9 1,4 9,0 4,8 3,3 12 8 24 23 18 12 9 16 16 13 Saarisuo (Viitasaari) Saarisuon tuotantoalue sijaitsee Viitasaarella ja kuuluu Kymijoen vesistöalueen Viitasaaren reitin Keiteleen keskiosan Suotajärven valuma-alueelle (14.427). Saarisuon kuntoonpano alkoi 1984 ja tuotanto samana vuonna. Vuonna 2011 Saarisuon turvetuotanto lopetettiin ja alueelle rakennettiin kotiseutukosteikko (Suomen riistakeskus). Saarisuon kuivatusvedet laskivat Saarisuon laskuojan kautta Peurapuroon ja edelleen Jouhtisen ja Välijoen kautta Mäntyjärveen. Mäntyjärvestä vedet kulkeutuvat Suotajärven kautta Keiteleen Suovanjärveen. Vesistötarkkailua jatketaan edelleen Saarisuon laskuojasta. Saarisuon laskuojan vesi on ollut heikkolaatuista, sillä vesi on ollut hyvin tummaa, ravinteikasta ja rautapitoista humusvettä (taulukko 21). Saarisuon laskuojan veden laatuun tuotannon päättyminen vaikutti yllättävän vähän vuonna 2011, mutta jo vuonna 2012 vedenlaatu oli huomattavasti aiempaa parempaa. Myös vuosina 2013–2014 rauta-, ravinne- sekä kiintoainepitoisuudet olivat alentuneet tuotantovuosiin nähden. Orgaanisen happea kuluttavan aineen (pääosin humus) pitoisuus on lievästi alentunut tuotannon loputtua. Taulukko 21. Saarisuon laskuojan vedenlaatu vuosina 2004 - 2014. Havaintopaikka pH Kiinto- Väriaine luku mg/l mg/l Pt Saarisuo, laskuoja 2004-2013 n = 29 6,2 8,5 239 minimi 5,3 1,9 100 maksimi 7,0 39,0 450 2.6.2014 5,7 3,2 220 7.8.2014 6,9 9,8 240 18.9.2014 6,8 3,3 130 keskiarvo 2014 6,5 5,4 197 8.1.7 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4meus johtok. N N N P P FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l COD Mn mg/l O 2 16,6 1,3 67,3 1,2 7,9 2,9 4,0 3759 1100 12000 1500 4300 1300 2367 30 9 64 35 25 19 26 4,5 0,4 12,0 2,3 3,6 3,1 3,0 855 450 1800 620 900 510 677 128 4 390 67 <5 260 51 35 51 35 49 4 160 23 72 33 43 15 2 38 24 24 FE Pyytneva (Pihtipudas) Pyytnevalla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 21/06/1, dnro ISY-2004-Y-264, myönnetty 8.2.2006). Tuotantoalue sijaitsee Pihtiputaalla ja kuuluu Kymijoen vesistöalueen Viitasaaren reitin Saanijärven Peninginjoen valuma-alueelle (14.496), jonka pinta-ala on 38,43 km2. Valuma-alueesta Pyytnevan nykyinen tuotantopinta-ala on noin 2,4 %. 41 Pyytnevan kuntoonpano alkoi 1977 ja tuotanto 1982. Vuonna 2014 Pyytnevalla ei ollut tuotantoa, levossa oli 26,3 ha. Vesiensuojelurakenteina ovat käytössä sarkaojien lietesyvennykset lietteenpidättimineen, laskeutusaltaat ja virtaamansäätö. Pyytnevan kuivatusvedet laskevat laskuojana toimivan Pyytpuron kautta noin 700 metriä Peninginjokeen, joka laskee noin kahden kilometrin päässä tuotantoalueesta Elämäjärven Muralanlahteen. Elämäjärvestä vedet laskevat reittiä; Kortteisen kanavaSaanijärvi-Saaninjoki-Kolima. Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat kuivatusvesien vaikutuspiirissä Peninginjoessa ja Elämänjärvessä. Peninginjoen vesi on ollut ruskeaa ja ravinteikasta sekä väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 22). Humusainepitoisuuksista johtuen vesi on ollut hieman hapanta. Vuonna 2014 Peninginjoen vedessä oli enemmän fosforia kuin vuosina 2004–2013 keskimäärin, mutta muilta osin veden laatu oli samanlaista kuin aiemminkin. Pitkällä aikavälillä Peninginjoen humusainepitoisuus on ollut lievässä noususuuntauksessa (kuva 12). Pyytnevan kuivatusvesien vaikutus Peninginjokeen oli vuoden 2014 vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna vähäinen (kiintoainelisäys 0,03 mg/l, fosforilisäys 0,1 µg/l ja typpilisäys 14 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mnarvon bruttolisäys oli 0,9 mg/l O2. Käytännössä tilanne on myös vesinäytteiden perusteella ollut samansuuntainen eli kuivatusvesien vaikutukset näkyvät lähinnä vain lievänä typpipitoisuuden kohoamisena. Pyytnevalla oli täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014 viisi kertaa, mutta vain kesäkuun alussa vettä lähti laskeutusaltaalta. Tuolloin lähtevän veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 4,7 mg/l, Kok.N 1 300 µg/l, Kok.P 27 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 38 mg/l O2. Elämänjärven vesi on ollut tummaa, ravinteikasta ja rautapitoista. Kesäaikaiset a-klorofyllipitoisuudet ovat olleet korkeita ilmentäen järven rehevyyttä (taulukko 22). Elämänjärven veden laatu on ollut keskimäärin samanlaista kuin Peninginjoen. Vuonna 2014 Elämänjärven vesi oli samanlaista kuin aiemminkin. Pyytnevan osuus Elämänjärven suuresta valuma-alueesta (261 km2) on varsin vähäinen (0,4 %), joten jo sen perustella arvioituna kuivatusvesien vaikutukset Elämänjärven veden laatuun ovat hyvin vähäisiä. Taulukko 22. Pyytnevan vesistöhavaintopaikkojen veden laadut vuosina 2004 - 2014. Havaintopaikka Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn % mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O 2 Peninginjoki 2004-2013 n = 26 6,3 6,0 202 7,0 3,1 743 38 59 37 9 2218 27 minimi 5,4 2,7 140 2,0 2,5 548 5 3 21 <2 1300 19 maksimi 6,8 17,0 300 29,0 4,5 1200 150 380 69 27 3600 39 2.6.2014 5,7 5,0 240 3,7 2,6 780 37 1500 38 4.8.2014 6,7 5,0 270 3,4 3,2 810 52 27 49 9 3200 25 8.9.2014 6,6 18,0 200 8,9 3,0 790 63 2100 25 keskiarvo 2014 6,3 9,3 237 5,3 2,9 793 52 27 50 9 2267 29 Elämänjärvi 1 m 2004-2012 n = 18 82 6,5 6,6 186 5,9 3,8 914 34 80 39 4 1747 14,1 27 minimi 45 6,1 1,0 90 0,8 3,0 680 <5 <5 21 <2 1200 1,4 19 maksimi 124 7,2 26 300 24 4,9 1200 96 150 89 10 2600 26,3 38 4.2.2014 85 5,7 2,3 220 3,7 3,8 1100 23 1600 35 9.7.2014 93 6,6 4,4 150 2,1 3,1 870 54 <5 41 < 2 1100 7,0 24 42 Kuva 12. Peninginjoen CODMn -arvot vuosina 2004-2014. 8.1.8 Purontausneva ja Oriräme (Pihtipudas) Purontausnevalla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston 12.11.2008 myöntämä ympäristölupa (nro 149/08/1, Dnro ISY-2007-Y-232). Luvasta valitettiin Vaasan hallintooikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 31.12.2009 (Nro 09/0741/3). Asia eteni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jonka päätöksellä 10.10.2010 (Dnro 343/1/10 ja 363/1/10) valitukset hylättiin. Purontausneva kuuluu myös Kymijoen vesistöalueen Viitasaaren reitin Saanijärven Kortteisen kanavan valuma-alueelle (14.492) kuten Oriräme. Purontausneva on uusi turvetuotantoalue, jonka kuntoonpanotyöt on aloitettu vuonna 2012 ja ne jatkuivat vuonna 2013. Vuonna 2014 alue tuli tuotantoon tuotantoala ollessa 60 ha. Purontausnevan kuivatusvedet laskevat Tuohipuron kautta Kortteisen kanavaan ja edelleen Saanijärveen. Purontausnevan vesienkäsittelymenetelminä ovat sarkaoja-altaat, päisteputkipidättimet, laskeutusaltaat (2 kpl) ja pumppausallas sekä ympärivuotisesti käytössä oleva pintavalutuskenttä. Vesistöhavaintopaikoista Kortteinen 1 sijaitsee kuivatusvesien purkuojan yläpuolella ja Kortteinen 2 ja 3 purkuojan alapuolella. Purontausnevan vesistötarkkailu aloitettiin Kortteisen 1 tarkkailupisteellä vasta syksyllä 2012. Näytepisteeltä on myös KeskiSuomen ELY-keskuksen aikaisempia vesistötarkkailutuloksia. Orirämeellä ei ole ympäristölupaa. Tuotantoalue sijaitsee Pihtiputaalla ja kuuluu Kymijoen vesistöalueen Viitasaaren reitin Saanijärven Kortteisen kanavan valuma-alueelle (14.492). Orirämeen kuntoonpano alkoi 1975 ja tuotanto 1978. Orirämeellä tuotanto on loppumassa ja vain 1,2 ha oli enää tuotannossa vuonna 2014. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat laskeutusaltaat virtaamansäädöllä. Orirämeen kuivatusvedet laskevat laskuojan kautta Kortteisen kanavaan, joka laskee Saanijärveen. Vesistöhavaintopaikoista Kortteinen 3 sijaitsee Orirämeen kuivatusvesien purkuojan yläpuolella ja Kortteinen 2 alapuolella kuten myös Saanijärvi. Kortteisen kanavan vesi on ollut väriltään ruskeaa ja ravinteikasta sekä väriluvun ja CODMn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 23). Purontausnevan yläpuolisella tarkkailupisteellä (Kortteinen 1) vedenlaatu on ollut keskimäärin hieman parempaa kuin alempana Purontausnevan kuivatusvesien vaikutuspiirissä (Kortteinen 3), sillä siellä vedessä on enemmän ravinteita ja rautaa. Vedenlaatu oli alempana heikompaa jo ennen Purontausnevan kuntoonpanoa vuonna 2012. 43 Vuonna 2014 havaintopaikalla Kortteinen 1 vedessä oli tavanomaista vähemmän ravinteita ja rautaa. Purontausnevan kuivatusvesien vaikutuspiirissä vuonna 2014 Kortteisen vesi oli aiempaa hieman enemmän ravinteita, mutta kovin suuria eroja yläpuolisen ja alapuolisen havaintopaikkojen veden laaduissa ei ollut. Orirämeen kuivatusvesien vaikutukset Kortteisen veden laatuun ovat hyvin vähäiset, sillä purkuojan alapuolisen havaintopaikan (Kortteinen 2) veden laatu on ollut samanlaista kuin purkuojan yläpuolellakin (Kortteinen 3). Saanijärven vesi on ollut laadullisesti samanlaista kuin siihen laskevan Kortteisen eli sen vesi on ollut väriltään tummaa, ravinteikasta ja rautapitoista. Kesäaikaiset aklorofyllipitoisuudet ovat yleensä olleet korkeita ilmentäen järven rehevyyttä (taulukko 23). Vuonna 2014 Saanijärven vesi oli laadullisesti tavanomaista korkeine talvi- ja kesäajan pitoisuusvaihteluineen. Happitilanne oli helmikuussa 2014 heikko alusvedessä, mutta hyvä pintavedessä. Kesällä 2014 happea oli hyvin pintavedessä ja kohtalaisesti alusvedessä. Taulukko 23. Orirämeen ja Purontausnevan vesistöhavaintopaikkojen veden laadut vuosina 2004 - 2014. Havaintopaikka Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkönkyll. aine luku meus johtok. % mg/l mg/l Pt FTU mS/m Kortteinen 1 Purontausnevan ja Orirämeen yp. 1999-2013 n = 15 6,5 9,2 182 6,8 3,5 minimi 5,9 2,5 120 3,7 2,7 maksimi 6,6 29,0 350 19,0 4,5 2.6.2014 6,4 7,0 180 4,7 3,1 4.8.2014 6,6 5,0 180 3,3 3,1 11.9.2014 6,6 2,5 140 1,8 3,2 keskiarvo 2014 6,5 4,8 167 3,3 3,1 Kortteinen 3 Purontausenvan ap. ja Orirämeen yp. 2004-2013 n = 29 6,6 6,7 172 7,3 3,9 minimi 6,0 1,9 60 3,1 2,8 maksimi 7,1 16,0 300 25,0 6,3 27.5.2014 6,2 24,0 220 17,0 4,4 4.8.2014 6,8 4,3 220 3,8 3,5 11.9.2014 6,8 1,8 150 2,1 3,4 keskiarvo 2014 6,6 10,0 197 7,6 3,8 Kortteinen 2 Purontausnevan ja Orirämeen ap. 2004-2013 n = 29 6,6 7,9 173 7,8 4,1 minimi 6,0 2,5 80 2,5 2,8 maksimi 6,9 19,0 250 23,0 8,6 27.5.2014 6,1 24,0 220 16,0 4,5 4.8.2014 6,8 4,3 180 4,0 3,6 11.9.2014 6,8 2,0 140 2,1 3,5 keskiarvo 2014 6,6 10,1 180 7,4 3,9 Saanijärvi (1 m) 2004-2013 Purontausnevan ja Oriträmeen ap. n = 18 79 6,6 6,9 177 6,0 4,3 minimi 60 6,2 0,8 100 1,9 3,3 maksimi 93 6,9 17,0 300 13,6 5,5 4.2.2014 81 6,0 2,2 220 3,5 3,9 6.8.2014 84 6,9 5,1 180 5,5 3,6 KOK- NH4- NO3- KOK- PO4N N N P P µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 819 640 1100 800 710 640 717 21 1 57 103 1 360 12 <5 12 <5 1415 950 2400 1200 1500 1100 1267 22 17 29 25 20 18 21 954 580 2000 1800 760 670 1077 47 <5 120 141 3 730 12 10 12 10 1641 1100 2400 1900 1700 1200 1600 25 17 38 35 21 20 25 961 570 2000 1900 890 630 1140 46 <5 110 153 2 790 12 13 12 13 1702 1100 2500 2000 1700 1200 1633 26 18 39 37 23 20 27 946 700 1400 1000 720 27 <5 69 98 <5 190 11 <5 43 23 92 34 40 33 36 5 1 8 48 27 110 80 44 34 53 8 <2 21 50 28 111 77 56 34 56 10 <2 26 50 25 120 25 54 5 <2 8 3 3 5 5 5 5 2 FE 1591 240 2700 1600 330 a-kloro- COD fylli Mn µg/l mg/l O2 21,2 3,1 36,6 15,0 26 19 33 34 20 Purontausnevalla tehtiin ympärivuotista päästötarkkailua vuonna 2014 ja 26 otetun näytteen perusteella pintavalutuskentältä lähtevän veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,7 mg/l, Kok.N 2 165 µg/l, Kok.P 65 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 62 mg/l O2. Vesi oli myös varsin hapanta, keskimääräisen pH:n ollessa 5,2. Lähtevän veden ravinnepitoisuudet olivat varsin korkeita, mutta Purontausnevan kuivatusvesien vaikutukset Kortteiseen olivat vuoden 2014 vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna vähäisiä. Suuresta valuma-alueesta (313 km2) johtuen kuivatusvesien laimentuminen oli tehokasta ja ainepitoisuuslisäykset alhaisia (kiintoainelisä- 44 ys 0,01 mg/l, fosforilisäys 0,2 µg/l ja typpilisäys 5 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODM n-arvon bruttolisäys oli 0,15 mg/l O2. Orirämeen ja Purontausnevan osuus Saanijärven suuresta valuma-alueesta (412 km2) on niin vähäinen, ettei niiden kuivatusvesillä ole ollut havaittavaa vaikutusta Saanijärven veden laatuun. 8.1.9 Talkkunasuo (Pihtipudas) Talkkunasuolla on Itä-Suomen aluehallintoviraston 8.6.2010 myöntämä ympäristölupa (nro 52/10/1, Dnro ISAVI/16/04.08/2010). Luvasta valitettiin Vaasan hallintooikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 3.11.2011 (Nro 11/03051). Talkkunasuo kuuluu Kymijoen vesistöalueen Viitasaaren reitin Saanijärven Liitonjoen valuma-alueelle (14.498). Talkkunasuo on uusi turvetuotantoalue, jonka kuntoonpanotyöt on aloitettu vuonna 2012, jotka jatkuivat vielä vuonna 2013. Vuonna 2014 alue tuli tuotantoon tuotantoalan ollessa 63,9 ha. Talkkunasuon kuivatusvedet johdetaan laskuojalla alapuoliseen vesistöön reittiä Korpimäenkuohu – Kuohunpuro – Liitonjärvi. Liitonjärvestä vedet laskevat edelleen Liitonjokea myöten Elämänjärveen ja Kortteisen kanavan kautta Saanijärveen. Kuivatusvesien käsittelyyn kuuluvat sarkaojien lietetaskut, sarkaojapidättimet ja padottavalla rakenteella kaksi laskeutusallasta sekä pintavalutuskenttä. Talkkunansuon vesistötarkkailun havaintopaikat sijaitsevat Kuohunpurossa ja Liitonjärvessä. Liitonjärvestä on ympäristöhallinnon tarkkailutuloksia ennen Talkkunasuon kuntoonpanoa vuosilta 2000–2006. Kuohunpuron vesi oli vuosien 2012-2013 otettujen kuntoonpanovaiheen näytteiden perusteella hapanta, väriltään tummanruskeaa sekä väriluvun ja CODMn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 24). Myös ravinteita ja rautaa oli vedessä runsaasti. Vuonna 2014 Talkkunasuolla siirryttiin tuotantovaiheeseen ja tuolloin Kuohupuron veden laatu oli heikompaa kuin kuntoonpanovaiheessa, sillä ravinteita ja rautaa oli vedessä selvästi enemmän. Erityisen runsaasti rautaa ja ravinteita oli elokuun näytekierroksella. Talkkunasuon kuntoonpanon ja tuotannon vesistövaikutuksia Kuohunpuroon on vaikea arvioida, sillä Kuohunpurosta ei ole ennakkotarkkailutuloksia. Kuohunpuron valumaalueella on Talkkunasuon lisäksi runsaasti ojitettuja soita ja metsiä. Kuohunpuron keskivaiheella sijaitsee Korpimäenkuohun umpeenkasvanut järvi, joka toimii eräänlaisena ylimääräisenä kasvillisuusaltaana puhdistaen osaltaan Liitonjärveen kulkeutuvia vesiä. Liitonjärven vesi on ollut ruskeaa sekä väriluvun ja CODMn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 24). Vuosien 2000–2006 kesän keskimääräiset ravinne- ja aklorofyllipitoisuudet kuvastavat rehevyyttä. Vuonna 2014 Liitonjärven vesi oli laadullisesti samanlaista kuin vuosina 2000–2006 keskimäärin, joten Talkkunasuon kuivatusvesivaikutukset Liitonjärveen olivat vuonna 2014 vähäiset. Pitemmällä aikavälillä tarkasteltuna Liitonjärven fosforipitoisuudet ovat laskeneet etenkin Talkkunasuon tultua tuotantoon vuonna 2014 (kuva 13). Sen sijaan typpipitoisuuksissa ja COD Mn – arvoissa on lievä nouseva trendi (kuvat 14-15). Talkkunasuolla oli päästötarkkailua vuonna 2014 ja 18 näytekerran keskimääräiset lähtevänveden pitoisuudet olivat; kiintoaine 7,6 mg/l, Kok.N 922 µg/l, Kok.P 56 µg/l ja CODMn-arvo 38 mg/l O2. Talkkunasuon kuivatusvesien vaikutus Liitonjokeen (valumaalue 126,24 km2) oli vuoden 2014 vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna vähäinen (kiintoainelisäys 0,03 mg/l, fosforilisäys 0,12 µg/l ja typpilisäys 1 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 0,2 mg/l O2. 45 Liitonjärven valuma-alueeksi on ympäristölupavaiheessa arvioitu 56 km 2, joten Talkkunasuon kuivatusvesivaikutukset Liitonjärveen olivat vuonna 2014 noin kaksinkertaiset Liitonjokeen verrattuna eli silti varsin vähäiset. Liitonjärven vedenlaatutulokset kuvaavat myös Talkkunasuon kuivatusvesivaikutuksien olevan vähäisiä. Taulukko 24. Talkkunasuon vesistöhavaintopaikkojen veden laadut vuosina 2000 - 2014. Havaintopaikka Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOKkyll. aine luku meus johtok. N % mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l Kuohunpuro 2012-2013, kuntoonpano 5,8 8,4 keskiarvo n = 5 450 8,7 3,0 958 minimi 4,4 0,3 350 1,1 2,1 670 maks imi 6,9 15,0 600 23,0 3,8 1500 tuotanto 14.5.2014 5,2 7,2 300 3,2 2,2 730 4.8.2014 6,7 9,0 600 22,0 4,0 1600 8.9.2014 6,9 6,5 270 17,0 4,2 1100 keskiarvo 2014 6,3 7,6 390 14,1 3,5 1143 Liitonjärvi 1 m 2000 - 2006 ymp. keskuksen tuloksia keskiarvo n = 11 77 6,0 177 3,3 2,3 641 minimi 58 5,4 80 1,1 2,0 550 maks imi 87 6,6 275 8,9 3,1 730 Liitonjärvi 1 m 2012-2013 kuntoonpano 26.3.2012 58 5,7 240 1,8 2,7 620 20.6.2012 86 5,4 180 4,8 2,7 630 3.9.2012 80 5,8 7,8 275 2,8 2,2 710 23.10.2012 87 5,7 250 3,4 2,1 700 78 5,7 7,8 236 3,2 2,4 665 keskiarvo 2012 3.9.2013 80 6,4 8,0 200 3,7 2,0 670 tuotanto 13.3.2014 52 5,6 < 1 180 2,4 2,6 630 9.7.2014 94 6,2 5,1 180 2,7 2,1 620 Kuva 13. NH4- NO3- KOK- PO4N N P P µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 150 20 280 <5 <5 <5 3920 2400 5200 43 30 70 290 54 290 38 38 44 40 38 13 71 20 15 25 FE 54 35 120 71 75 35 1900 8600 5400 5300 14 1 100 32 21 48 4 1 11 1671 580 2400 36 2 100 2 11 1 2 13 12 10 37 <5 27 32 36 36 33 26 4 5 3 2080 1160 2400 1640 1820 1600 6 <5 27 30 <2 1900 1100 35 a-kloro- COD fylli Mn µg/l mg/l O2 15,3 8,9 34,0 25 17 34 11,9 13,1 30 25 31 34 30 21 12,0 27 27 13,0 10,7 Liitonjärven pintaveden kokonaisfosforipitoisuus vuosina 2000-2014 (vv. 2000-2006 Keski-Suomen ympäristökeskuksen tuloksia). 46 Kuva 14. Liitonjärven pintaveden kokonaistyppipitoisuus vuosina 2000-2014 (vv. 2000-2006 KeskiSuomen ympäristökeskuksen tuloksia). Kuva 15. Liitonjärven pintaveden CODMn –arvot vuosina 2000-2014 (vv. 2000-2006 Keski-Suomen ympäristökeskuksen tuloksia). 8.2 Saarijärven reitti 8.2.1 Suurensuonneva (Karstula) Suurensuonneva turvetuotantoalue on kaksiosainen, joille Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt ympäristöluvat 19.3.2013 (Suurensuonneva I, päätös LSSAVI/485/04.08/2010 ja Suurensuonneva II, päätös LSSAVI/513/04.08/2010). Suurensuonneva on vanhaa tuotantoaluetta, jossa vuonna 2014 tuotantoa oli 27,1 ha alalla ja valmistelussa 20,3 ha. Vesienkäsittelymenetelmänä on vanhalla tuotantoalueella perustaso eli laskeutusaltaat ja valmistelussa olevalla alueella on ympärivuoden käytössä olevat kasvillisuuskenttä ja pintavalutus. Suurensuonnevan vanha tuotantoala sijaitsee Kymijoen vesistössä Saarijärven reitin Mahlunjärven Humalalammen valuma-alueella (14.627), jonka pinta-ala on 18,8 km2. Kuivatusvedet johdetaan Veteläpuroon, josta vedet kulkeutuvat Humalalampeen ja sieltä Humalapuroa pitkin Tuhmajoen kautta Kalmarinselälle. 47 Valmistelussa olevat alat sijaitsevat Saukonpuron valuma-alueella (14.628) ja niiden kuivatusvedet johdetaan reitille; Mustalampi-Latvapuro-Multapuro-SaukonpuroAutionjoki- Kalmarinselän Pajulanlahti. Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat Humalalammessa ja Latvapurossa. Yksityisen Kahasuon (36 ha) turvetuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan myös Veteläpuron kautta Humalalampeen ja lammen vesistötarkkailua on tehty yhteistarkkailuna. Humalalammen pintavesi on ollut hieman hapanta, väriltään tummaa ja ravinteikasta (taulukko 25). Kokonaisravinnepitoisuudet ja a-klorofyllipitoisuudet kuvastavat lammen rehevyyttä. Vuonna 2014 Humalalammen pintavesi oli laadullisesti samanlaista kuin vuosina 2006-2013. Heinäkuussa 2014 levätuotanto oli kuitenkin koko tarkkailujakson runsain. Humalalampi on syvä (max. 12 m) ja kun myös sen vedenvaihtuvuus on vähäinen, niin pohjanläheisten vesikerroksien happivajeet ovat suuria joka vuosi kuten myös vuonna 2014. Suurensuonnevan kuivatusvesien vaikutus Humalalampeen oli vuoden 2014 vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna vähäinen (kiintoainelisäys 0,5 mg/l, fosforilisäys 1,0 µg/l ja typpilisäys 83 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 1,1 mg/l O2. Suurensuonnevan kuivatusvesien vaikutukset Humalalammen veden laatuun ilmenevät siten lievinä typpipitoisuuksien kohoamisina. Taulukko 25. Humalalammen pintaveden laatu vuosina 2006 - 2014. Havainto- Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn % mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Humalalampi (1 m) 2006-2013 n=15 keskiarvo 77 6,6 2,7 185 2,7 4,2 911 49 8 43 7 1229 16,9 27 min 56 6,1 0,5 150 0,7 3,4 650 18 3 26 2 830 2,1 8 max 100 7,0 6,3 225 4,3 5,6 1200 79 24 72 16 1800 36,0 33 11.3.2014 71 6,4 1,9 180 3,4 4,1 1000 47 1200 27 24.7.2014 104 7,1 3,7 170 2,8 3,7 710 13 <5 38 3 720 45,1 23 Latvapuron vesi on vuosien 2013–2014 näytteiden perusteella happamuudeltaan lähes neutraalia, väriltään tummanruskeaa ja ravinteikasta (taulukko 26). Erityisen runsaasti vedessä on ollut fosforia. Suurensuonnevan kuivatusvesien vaikutus Saukonpuroon sen laskiessa Kalmarinselälle oli vuoden 2014 vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna vähäisiä (kiintoainelisäys 0,04 mg/l, fosforilisäys 0,8 µg/l ja typpilisäys 9 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 0,4 mg/l O2. Saukonpuron valuma-alue on suuri (51,91 km2), joten Suurensuonnevan vesistövaikutukset Saukonpuron kautta Kalmarinselälle ovat erittäin vähäiset. Taulukko 26. Latvapuron veden laatu vuosina 2013 - 2014. Havaintopaikka pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O 2 Latvapuro, Suurensuonneva 2 ap. 19.9.2013 6,9 4,2 200 3,4 7,9 750 57 1700 21 8.5.2014 11,0 275 12,0 4,1 790 49 1800 38 12.8.2014 6,9 5,5 250 6,2 5,3 1000 31 15 77 19 2500 35 15.9.2014 6,9 3,6 240 4,1 6,0 960 61 2200 38 keskiarvo 6,9 6,1 241 6,4 5,8 875 31 15 61 19 2050 33 48 8.2.2 Hietamansuo (Äänekoski) Hietamansuo on vanhaa tuotantoaluetta, joka on velvoitettu hakemaan ympäristölupaa. Vuonna 2014 Hietamansuolla oli tuotannossa 3 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat laskeutusaltaat. Hietamansuo sijaitsee Saarijärven reitin Kiimasjärven alueella (14.612). Kuivatusvedet johdetaan ojien ja Lehmälampien kautta Lanneveteen ja myös Kiimasjärven alueelle. Kuivatusvesien purkureitit ovat; Lehmälammit – Kivipuro – Lannevesi ja myös Mustalampi – Mustapuro – Julmapuro – Lehtojoki – Kiimasjärvi. Lehmälampien vedenlaatua on tarkkailtu vuonna 2010 ja 2014. Lehmälammit 2 veden laatu on ollut laadullisesti kohtalaisen hyvää, sillä ravinteita ja rautaa on ollut vähän (taulukko 27). Vaikka ravinteita oli vedessä suhteellisen vähän, niin levätuotanto oli kesällä 2014 erittäin runsasta. Lampi on syvä (noin 8 m) ja pohjan tuntumassa happitilanne on ollut erittäin huono, syyskuussa 2014 vesi oli hapetonta jo 4 m syvyydestä alkaen. Taulukko 27. Lehmälammit 2 veden laatu vuosina 2010 ja 2014. Havainto- Hapen paikka kyll. % Lehmälammit 2 3.6.2010 17.8.2010 18.2.2014 57 2.9.2014 84 8.2.3 pH Kiinto- Väri- Sameus Sähk. KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD aine luku johtavuus N N N P P fylli Mn mg/l mgPt/l FNU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l 6,0 6,8 6,0 6,7 1,2 1,6 <1 2,4 110 180 0,9 1,1 3,3 3,6 640 840 510 640 18 18 44 7 8 19 25 11 23 <2 540 350 370 360 33,0 27 22 16 24 Pirtti-Peurusuo (Multia) Itä-Suomen ympäristölupavirasto on 28.2.2003 antamallaan päätöksellä nro 11/03/1 myöntänyt ympäristöluvan 120 ha:n tuotantoalueelle. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto hyväksyi 8.5.2012 aiemman ympäristöluvan lupamääräysten tarkistushakemuksen (nro 59/2012/1). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 27.2.2013 (Nro 13/0046/1). Pirtti-Peurusuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1976 ja tuotanto 1981. Vuonna 2014 Pirtti-Peurusuolla oli tuotannossa 113,5 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat kaksi ympärivuoden toiminnassa olevaa pintavalutuskenttää. Pirtti-Peurusuo sijaitsee Kymijoen vesistöalueen Saarijärven reitin Konttijoen valumaalueella (14.625). Pirtti-Peurusuon kuivatusvedet purkautuvat kahta eri reittiä. Laskuojaa pitkin Pirttijärveen ja edelleen Pirttipuron kautta Konttijokeen ja Mahlunjärveen. Toinen reitti kulkee Vattupuron kautta Koirajokeen ja edelleen Iso- ja Pikku-Mustan kautta Konttijokeen. Tuotantoalueen välittömässä läheisyydessä sijaitsee Pirttijärvi, jossa on sijainnut vesistötarkkailupiste vuodesta 1999 alkaen. Vuodesta 2013 alkaen on vesinäytteitä otettu myös Vattupurosta, Koirajoesta ja Pirttipurosta. Pirtti-Peurusuon pintavalutuskentältä 1 Vattupuron suuntaan lähtevän veden keskimääräinen laatu oli vuonna 2014 otettujen 24 näytteiden perusteella kiintoaine 2,3 mg/l, Kok.N 1 353 µg/l, Kok.P 66 µg/l ja CODMn-arvo 54 mg/l. Vuoden 2014 Pirtti-Peurusuon vesistökuormituksen ja keskivalunnan mukaan laskennalliset pitoisuusvaikutukset Konttijokeen (valuma-alue 71,14 km2) ovat vähäiset (kiintoainelisäys 0,05 mg/l, fosforilisäys 1,1 µg/l, typpilisäys 23 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn -arvon bruttolisäys oli 1,3 mg/l O2. 49 Vattupuron vesi oli vuonna 2014 parempaa kuin edellisenä vuonna, sillä vedessä oli vähemmän ravinteita ja rautaa (taulukko 28). Humusta vedessä oli runsaasti, josta johtuen veden väri oli hyvin tummaa ja hyvin hapanta. Kiintoainetta Vattupurossa oli vähän ja siten veden sameus vähäistä. Vattupuro laskee Koirajokeen, jonka vesi oli vuonna 2014 laadullisesti vain hieman parempaa kuin Vattupuron, sillä ravinteita ja humusta oli hieman vähemmän. Taulukko 28. Vattupuron ja Koirajoen vedenlaatu vuosina 2013-2014. Havaintopaikka Vattupuro 20.5.2013 26.6.2013 8.7.2013 8.8.2013 26.9.2013 keskiarvo 2013 9.6.2014 27.8.2014 23.9.2014 keskiarvo 2014 Koirajoki 20.5.2013 15.8.2013 26.9.2013 keskiarvo 2013 9.6.2014 27.8.2014 23.9.2014 keskiarvo 2014 pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4aine luku meus johtok. N N N P P mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l COD Mn µg/l mg/l O2 4,6 4,4 4,5 4,8 4,5 4,6 4,3 4,1 5,0 4,5 <1 <1 <1 2,0 3,1 1,1 <1 1,7 <1 0,9 350 420 420 300 450 388 300 420 250 323 0,6 1,2 2,2 1,5 1,0 1,3 0,6 1,3 0,7 0,9 2,0 3,7 3,2 3,2 3,3 3,1 2,9 4,7 2,2 3,3 480 1600 1100 1400 940 1104 780 1300 680 920 540 2500 2100 3100 1700 1988 990 1300 1200 1163 33 77 61 73 70 63 57 87 39 61 5,0 4,6 4,7 4,8 4,5 4,2 5,3 4,7 1,6 1,9 2,3 1,9 <1 3,0 1,0 1,5 240 500 500 413 300 390 230 307 1,1 1,3 1,0 1,1 0,6 1,4 0,9 1,0 1,9 2,9 2,9 2,6 2,5 3,9 2,2 2,9 560 990 820 790 740 1200 750 897 910 1900 1700 1503 1100 1400 1300 1267 33 57 56 49 51 78 37 55 60 41 39 39 <5 <5 <5 <5 45 <5 22 <5 22 <5 49 14 <5 <5 32 <5 19 <5 19 <5 16 160 190 250 38 131 25 32 24 27 34 65 130 76 26 40 30 32 4 110 140 170 106 4 4 32 32 3 3 FE Pirttijärvi (12,5 ha) on pieni metsäjärvi, jonka keskisyvyys on 2,9 m ja suurin syvyys 6,6 metriä. Pirttijärvi on ravinnepitoisuuksien perusteella selvästi rehevä ja vesi on ollut erittäin hapanta ja happivajeet tavallisia. Pirttijärven veden happamuus on ollut alimmillaan lähellä pH 4 ja keskimäärinkin vain pH 5:n tuntumassa. Pirttijärven rehevyydestä johtuen alusvedessä esiintyy happivajetta lähes aina ja niin myös vuonna 2014. Vuonna 2014 Pirttijärven vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin aiemmin, joskin fosforia oli erityisen vähän helmikuussa (taulukko 29). Pirttijärvestä laskevan Pirttipuron vesi oli vuonna 2014 laadullisesti samanlaista kuin Pirttijärven. Pirttipuron veden fosforipitoisuus oli kesällä 2014 korkea, mutta syksyllä alhainen (taulukko 29). Pirtti-Peurusuon pintavalutuskentältä 2 Pirttijärven suuntaan lähtevän veden keskimääräinen laatu oli vuonna 2014 otettujen 19 näytteiden perusteella kiintoaine 2,6 mg/l, Kok.N 1 124 µg/l, Kok.P 91 µg/l ja CODMn-arvo 46 mg/l. Pirtti-Peurusuolta Pirttijärveen lähtevien vesien fosforipitoisuudet olivat korkeita vuonna 2014 ja teoreettinen lisäys Pirttijärveen (valuma-alue noin 9,7 km2) oli 7,8 µg/l. Kiintoaine lisäys Pirttijärveen oli vähäinen (0,4 mg/l), mutta typen (172 µg/l) ja COD Mn-arvon bruttolisäys (9,9 mg/lO2) kohtalaisia. Pirttijärven COD Mn – arvot ovat pitkällä aikavälillä olleet noususuuntauksessa ja erityisesti vuosina 2012-2014 arvot olivat korkeampia kuin aiemmin (kuva 16). 50 Taulukko 29. Pirttijärven pintaveden keskimääräinen laatu vuosina 1999-2014 ja Pirttipuron vedenlaatu 2013-2014. HavaintoHapen paikka kyll. 1m % Pirttijärvi 1999-2013 n = 29 59 27 minimi 84 maksimi 19.2.2014 56 2.9.2014 59 Pirttipuro 14.5.2013 8.8.2013 26.9.2013 keskiarvo 2013 9.6.2014 27.8.2014 23.9.2014 keskiarvo 2014 pH Kiinto- VäriSaaine luku meus mg/l mg/l Pt FTU Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4johtok. N N N P P mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 5,0 4,4 5,9 4,3 4,8 1,6 0,4 4,5 <1 1,4 266 150 400 300 440 1,7 0,5 3,5 1,2 1,0 2,4 1,6 3,1 3,5 2,2 737 500 997 700 720 56 <5 210 28 <5 49 8 <5 4,8 5,8 5,8 5,5 4,8 4,7 5,8 5,1 2,3 1,3 2,9 2,2 1,0 4,9 2,3 2,7 300 250 250 267 275 350 200 275 1,5 1,4 1,3 1,4 1,0 1,5 4,6 2,4 1,9 2,8 1,7 2,1 2,1 2,6 2,4 2,4 560 600 550 570 760 970 460 730 180 28 16 28 104 22 8 <5 8 <5 Kuva 16. Pirttijärven pintaveden CODMn –arvot vuosina 1999-2014. 8.2.4 Mätässuo (Saarijärvi) 33 15 70 15 36 10 <5 13 30 50 51 44 37 53 15 35 11 27 4 19 4 4 FE µg/l 1447 580 2200 980 1300 760 1000 850 870 990 1400 2900 1763 a-kloro- COD fylli Mn µg/l mg/l O2 9,2 1,4 52,0 7,3 36 21 52 46 45 28 25 26 26 40 50 21 37 Mätässuolla on Itä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupa (päätös 56/10/1, dnro ISAVI/57/04.08/2010, myönnetty 23.6.2010). Luvasta valitettiin Vaasan hallintooikeuteen (päätös 9.8.2011, numero 11/0203/1) ja edelleen Korkeimpaan Hallintooikeuteen. KHO antoi päätöksen 17.1.2013 Nro 214 (Dnro 2729/1/11 ja 2736/1/11) asiasta hyläten valitukset. Mätässuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 91,3 ha elokuussa 2014. Tuotantoalueen kuivatusvedet käsitellään kolmella ympärivuotisella pintavalutuskentällä, joista kaksi oli valmiina vuonna 2014. Mätässuo sijaitsee Saarijärven Pylkönmäellä ja kuuluu Kymijoen vesistöalueen Saarijärven reitin Karankajärven Rautapuron valuma-alueeseen (14.663). Mätässuon kuivatusvedet purkautuvat Rautapuron kautta Karankajärven Rautapuronlahteen. Vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Rautapurossa ja Karankajärvessä Rautapuronlahdessa sekä havaintopaikalla Karankajärvi 1. Rautapuron vedenlaatua purkukohdan alapuolelta on tarkkailtu ennakkoon jo vuodesta 2007 alkaen ja vuodesta 2013 alkaen myös purkukohdan yläpuolelta. Rautapuron vesi 51 on ollut hapanta, erittäin tummaa, ravinteikasta sekä väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 30). Elokuussa 2014 Ratapuron vesi oli erityisen heikkolaatuista, sillä kiintoaine-, ravinne- ja rautapitoisuudet olivat erittäin korkeita. Kuntoonpano oli elokuussa jo alkanut, mutta ilmeisesti heikko veden laatu ei johtunut siitä, sillä kuivatusvesien purkuojan yläpuolella veden laatu oli jopa heikompaa kuin alapuolella. Vettä Rautapuron ylemmässä havaintopaikassa oli vain 10 cm, joten vähäinenkin häiriö on voinut vaikuttaa veden laatuun. Alemmassa havaintopaikassa oli vettä 30 cm, joten hieman alemmat pitoisuudet johtuivat laimentumisesta. Syyskuussa 2014 veden laatu oli alapuolisessa havaintopaikassa Rautapurolle tavanomaisella tasolla. Syyskuu oli vähäsateista ja Rautapuron ylemmällä havaintopaikalla ei ollut tuolloin vettä lainkaan. Mätässuolla aloitettiin päästötarkkailu elokuussa 2014. Pintavalutuskentältä 1 saatiin neljä ja pintavalutuskentältä 2 viisi näytettä lähtevistä vesistä. Lähtevien vesien keskimääräiset laadut olivat; kiintoaine 7,4 ja 9,2 mg/l, Kok.N 1400 ja 1860 µg/l, Kok.P 49 ja 130 µg/l ja CODMn-arvo 65 ja 113 mg/l. Vesistötarkkailutuloksien perusteella Mätässuon kuntoonpano ei ole vaikuttanut Rautapuron ravinnepitoisuuksiin tai COD Mn – arvoihin (kuvat 17-19). Samaa osoittavat teoreettiset laskelmat, sillä vesistökuormituksen ja keskivalunnan mukaan laskennalliset pitoisuusvaikutukset Rautapuroon (valuma-alue 14,67 km2) ovat vähäiset (kiintoainelisäys 0,04 mg/l, fosforilisäys 0,2 µg/l, typpilisäys 4 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 0,4 mg/l O2. Taulukko 30. Rautapuron veden laatu vuosina 2007-2014. Havaintopaikka pH KiintoVäriSaaine luku meus mg/l mg/l Pt FTU Rautapuro, Mätässuon ap. 2007-2013 keskiarvo n = 21 6,4 6,8 321 9,2 minimi 4,7 <1 200 1,0 maksimi 7,3 16,6 500 21,0 26.5.2014 5,8 8,5 440 3,2 21.8.2014 6,6 110,0 360 100,0 18.9.2014 6,6 14,0 390 8,7 keskiarvo 2014 6,3 44,2 397 37,3 Rautapuro, Mätässuon yp. 2013 18.9.2013 6,9 24,0 500 44,0 26.5.2014 4,9 3,9 600 1,7 21.8.2014 6,2 150,0 400 150,0 18.9.2014 ei vettä keskiarvo 2014 5,6 77,0 500 75,9 Sähkön- KOK- NH4johtok. N N mS/m µg/l µg/l 4,2 2,5 7,3 3,3 4,0 3,9 3,7 839 620 1100 1200 2700 1100 1667 5,3 2,9 3,0 850 1200 2800 3,0 2000 NO3N µg/l KOK- PO4P P µg/l µg/l µg/l COD Mn mg/l O2 19 3556 470 6700 3500 8000 4300 5267 42 25 70 61 61 48 57 42 73 64 69 20 8 34 FE 49 <5 110 17 3 53 140 27 140 27 55 27 98 52 300 71 141 270 <5 100 44 380 17 6600 4600 10000 270 <5 212 17 7300 19 Karankajärven pintavesi oli vuonna 2014 hieman hapanta, väriltään ruskeaa ja ravinteisuudeltaan lievästi rehevää/rehevää (taulukko 31). Levätuotanto oli reheville vesille tyypillisellä tasolla. Pintavesien happitilanteet olivat tyydyttävät/hyvät. Rautapuronlahti on niin matala (alle 2 metriä), ettei varsinaista alusvettä ole. Havaintopaikalla Karankajärvi 1 vettä on lähes 20 metriä ja siellä alusvedessä helmikuussa 2014 happitilanne oli tyydyttävä (kyll.aste 64 %), mutta elokuussa 2014 huono (kyll.aste 23 %). Karankajärven vuoden 2014 vesinäytteitä voidaan pitää ennakkonäytteinä, sillä ne on otettu ennen Mätässuon kuntoonpanon alkamista elokuun 2014 loppupuolella. Taulukko 31. Karankajärven veden laatu vuonna 2014. Havainto- Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn 1m % mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Karankajärvi 1 6.2.2014 76 5,9 < 1 250 1,4 3,0 720 28 1500 31 13.8.2014 82 6,6 2,2 180 1,6 3,0 560 <5 <5 31 4 960 18,8 22 Karankajärvi, Rautapuronlahti 6.2.2014 79 5,5 < 1 275 1,3 3,0 750 22 1500 39 13.8.2014 66 6,4 2,6 165 1,1 3,1 500 9 <5 32 5 1100 11,0 22 52 Kuva 17. Rautapuron kokonaistyppipitoisuus vuosina 2007-2014 (21.8.2014 alkaen kuntoonpanovaiheen näytteitä). Kuva 18. Rautapuron kokonaisfosforipitoisuus vuosina 2007-2014 (21.8.2014 alkaen kuntoonpanovaiheen näytteitä). Kuva 19. Rautapuron CODMn -arvot vuosina 2007-2014 (21.8.2014 alkaen kuntoonpanovaiheen näytteitä). 53 8.2.5 Pajumäensuo-Rajasuo (Saarijärvi) Pajumäensuo-Rajasuo -tuotantoalueella on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupa (päätös 159/2011/1, dnro LSSAVI/66/04.08/2010, myönnetty 9.12.2011). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valitukset päätöksellään 17.1.2013 (Nro 13/0011/1). Pajumäensuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1984 ja tuotanto 1995. Vuonna 2014 Pajumäensuolla oli kaikkiaan tuotannossa 119,1 ha. Tuotantoalueen kuivatusvedet käsitellään Selänpäänjoen suuntaan menevillä vesillä (ala 13,1 ha) laskeutusaltailla ja virtaaman säädöllä. Pajumäensuon muiden lohkojen kuivatusvedet käsitellään kolmella ympärivuotisella pintavalutuskentällä. Pajumäensuo-Rajasuon alue sijaitsee Saarijärven Pylkönmäellä ja kuuluu Kymijoen vesistöalueen Saarijärven reitin Karankajärven Selänpääjoen valuma-alueeseen (14.662). Pajumäensuon kuivatusvedet purkautuvat kahta eri reittiä pitkin. Kylmäpuron kautta Rajapuroon ja edelleen Selänpäänjokea pitkin Uodinselälle ja Karankajärveen. Toinen kuivatusvesireitti kulkee laskuojien (kolme) kautta Kortepuroon ja Haasianpuron kautta Mansikkapuroon ja edelleen Kotajokeen ja Mahlunjärveen. Rajasuon kunnostus ja tuotanto alkoi 1985. Rajasuolla oli vuonna 2014 tuotannossa 51,1 ha. Rajasuon kuivatusvedet kulkevat laskuojaa pitkin Rajapuron kautta Selänpäänjokeen. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat laskeutusaltaat, virtaaman säätö ja vuonna 2012 valmistunut kosteikko. Vesistötarkkailupisteet ovat Selänpäänjoessa ja Sammalisen siltasalmessa ja vuodesta 2004 lähtien myös Rajapurossa ja Mansikkapurossa. Sammalisen siltasalmen havaintopaikka sijaitsee Rajasuon ja Pajumäensuon kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella. Rajapuron vesi on ollut hapanta, ravinteikasta ja tummanruskeaa humusvettä (taulukko 32). Mansikkapuron vesi on myös hapanta ja ruskeaa, mutta Rajapuroon verrattuna ravinteita ja humusaineita on ollut vedessä selvästi vähemmän. Väriluvujen ja COD Mnarvojen pohjalta arvioituna Raja- ja Mansikkapurossa on korkeat humuspitoisuudet. Ne kertovat valuma-alueen suoperäisyydestä ja siten myös turvetuotannon vaikutuksista, sillä molemmat havaintopaikat ovat kuivatusvesien vaikutuspiirissä. Vuonna 2014 Mansikkapuron veden laatu oli aiempaa heikompaa, sillä fosforia ja humusta oli enemmän kuin tarkkailujaksolla 1999–2013 keskimäärin. Rajapuron vedessä oli vuonna 2014 runsaasti fosforia kuten aiemminkin, mutta selvästi vähemmän typpeä. Selänpäänjoki on leveä (10 m) ja vuolas virta, jonne tulee runsaasti vesiä Sammalisen suunnasta. Selänpäänjoen vesi on ollut hapanta, ruskeaa väriluvujen ja COD Mn-arvojen pohjalta humuspitoista. Selänpäänjoen vedessä on ollut fosforia runsaasti (taulukko 32), mutta kokonaistyppeä vähän. Vuonna 2014 Selänpäänjoen vedessä oli tavanomaista vähemmän typpeä ja humusaineita, mutta fosforia enemmän. Sammalisen siltasalmen havaintopaikka sijaitsee kahden järven välissä hitaasti virtaavassa syvähkössä salmessa. Sammalisen vedessä on ollut hieman vähemmän ravinteita kuin alempana Selänpäänjoessa (taulukko 32). Vuonna 2014 typpipitoisuudet olivat Sammalisessa että Selänpäänjoella tarkkailujakson 1999–2013 keskimääräistä tasoa alempia kuten myös humusainepitoisuudet. Pajumäensuon ympärivuoden tarkkailussa olevalta pintavalutuskentältä 1 lähtevän veden keskimääräinen laatu oli 22 näytteen perusteella vuonna 2014 seuraava; kiintoaine 5,4 mg/l, Kok.N 1214 µg/l, Kok.P 51 µg/l ja CODMn-arvo 31 mg/l O2. Pajumäensuon ja Rajasuon kuivatusvesien vaikutukset alapuoliseen Selänpäänjoen havaintopaikan vedenlaatuun ovat ilmeisen vähäiset, sillä purkuojan alapuolisen Selänpäänjoen ja yläpuolisen Sammalisen vedenlaadun erot ovat olleet vähäisiä. Lähinnä fos- 54 foripitoisuuksien lievä kasvu liittyy Rajapuron kautta tulevien kuivatusvesien vaikutuksiin. Humusta Pajumäensuon kuivatusvesissä oli COD Mn-arvojen perusteella vuonna 2014 turvetuotantoalueelle tyypillinen määrä. Värilukujen ja COD Mn-arvojen perusteella arvioituina humuspitoisuudet olivatkin lähes samat molemmissa havaintopaikoissa. Taulukko 32. Pajumäen-Rajasuon havaintopaikkojen vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014. Havaintopaikka pH Kiinto- Väriaine luku mg/l mg/l Pt Sammalinen 1999-2013 n = 42 5,8 2,4 238 minimi 4,7 0,9 125 maksimi 6,6 9,0 450 14.5.2014 6,4 6,8 220 21.8.2014 6,5 5,2 270 18.9.2014 6,5 3,3 220 keskiarvo 2014 6,5 5,1 237 Selänpäänjoki 1999-2013 n = 42 6,1 3,3 227 minimi 4,8 <1 160 maksimi 7,2 52,0 450 26.5.2014 6,1 11,0 275 21.8.2014 6,7 6,0 230 18.9.2014 6,6 3,0 200 keskiarvo 2014 6,5 6,7 235 Rajapuro 2004-2013 n = 28 6,4 4,3 234 minimi 5,1 0,8 165 maksimi 7,0 12,0 400 14.5.2014 5,9 52,0 250 21.8.2014 7,0 3,6 230 29.9.2014 7,1 2,7 170 keskiarvo 2014 6,7 19,4 217 Mansikkapuro 2004-2013 n = 28 6,5 3,4 191 minimi 5,2 0,8 80 maksimi 7,2 28,0 360 26.5.2014 5,6 12,0 350 21.8.2014 6,9 5,0 250 29.9.2014 7,1 2,0 150 keskiarvo 2014 6,5 6,3 250 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4meus johtok. N N N P P FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 2,1 1,1 4,7 1,7 2,4 1,3 1,8 2,5 2,0 2,9 2,6 2,7 2,8 2,7 638 420 980 580 620 580 593 20 <5 56 53 4 320 <5 <5 <5 <5 3,3 0,7 32,0 3,7 5,2 2,1 3,7 3,0 2,2 6,1 3,2 3,4 3,2 3,3 705 430 1730 880 570 530 660 28 <5 310 64 4 760 <5 <5 <5 <5 4,4 2,3 8,1 3,8 4,9 2,9 3,9 4,6 3,2 6,1 3,5 4,7 5,5 4,6 1213 690 1730 1100 800 760 887 82 4 240 227 <5 670 <5 22 <5 22 3,7 0,9 32,0 5,2 6,0 1,9 4,4 4,2 2,9 5,8 3,3 4,2 5,7 4,4 837 410 1700 1000 900 480 793 34 <5 310 211 15 760 8 29 8 29 31 17 67 30 37 31 33 9 <2 21 37 24 121 54 53 34 47 10 5 45 70 39 121 61 89 66 72 28 11 45 33 20 71 60 59 32 50 13 5 28 4 4 8 8 34 34 15 15 FE µg/l COD Mn mg/l O2 1588 670 2600 1400 1400 1500 1433 32 20 53 28 27 27 27 1689 780 2600 1700 2200 1500 1800 32 20 66 38 21 24 28 1406 730 2300 1700 1500 1100 1433 36 8 66 44 30 28 34 1276 430 2100 1600 1900 1200 1567 27 12 63 48 35 19 34 Pajumäen- ja Rajasuon kuivatusvesien purkureitille Selänpäänjokeen tulee runsaasti myös muiden tuotantoalueiden kuivatusvesiä, sillä Selänpäänjoen valuma-alueella sijaitsevat Vapon Mahasuo ja Ahvenlamminsuo ja Mahlunjärven valuma-alueelle PirttiPeurusuo (taulukko 33). Edellä mainituilta alueilta kuivatusvedet tulevat Pajumäen- ja Rajasuon purkukohtien yläpuolelle. Vuoden 2014 Karankajärven ja Mahlunjärven valuma-alueiden turvetuotannon vesistökuormituksen ja keskivalunnan mukaan laskennalliset pitoisuusvaikutukset olivat suhteellisen vähäisiä (taulukko 34). 55 Taulukko 33. Karankajärven ja Mahlunjärven valuma-alueiden turvetuotannon tuotantoalat vuonna 2014. Pinta-ala 2014, ha Vesistöalue 14.62 Mahlunjärven alue 14.624 Kotajoen a 14.625 Konttijoen va 14.627 Humalalammen va 14.628 Saukonpuron va 14.66 Karankajärven valuma-alue 14.662 Selänpäänjoen va 14.662 Selänpäänjoen va 14.662 Selänpäänjoen va 14.663 Rautapuron va 14.664 Vihanninjoen va 14.664 Vihanninjoen va 14.664 Vihanninjoen va 14.665 Luksanjoen va 14.665 Luksanjoen va Suo Kunta Pajumäensuo Pirtti-Peurusuo Suurensuonneva Suurensuonneva Saarijärvi Multia Karstula Karstula Rajasuo Pajumäensuo Mahasuo Mätässuo Saarekeneva Raatteikonsuo Ahvenlamminsuo Suoniemensuo Martinsuo Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Karstula Karstula Tuotannossa Levossa 246,6 106,0 113,5 27,1 0,0 341,4 51,1 13,1 27,4 0,0 Valmistelussa 29,2 7,9 6,4 14,9 91,3 91,3 79,6 25,0 23,3 37,7 84,2 Taulukko 34. Karankajärven ja Mahlunjärven valuma-alueiden turvetuotannon kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset vuonna 2014. Vesistöalue Suo 14.62 Mahlunjärven alue 14.624 Kotajoen a Pajumäensuo 14.625 Konttijoen va Pirtti-Peurusuo 14.627 Humalalammen va Suurensuonneva 14.628 Saukonpuron va Suurensuonneva 14.66 Karankajärven valuma-alue 14.662 Selänpäänjoen va Rajasuo 14.662 Selänpäänjoen va Pajumäensuo 14.662 Selänpäänjoen va Mahasuo 14.663 Rautapuron va Mätässuo 14.664 Vihanninjoen va Saarekeneva 14.664 Vihanninjoen va Raatteikonsuo 14.664 Vihanninjoen va Ahvenlamminsuo 14.665 Luksanjoen va Suoniemensuo 14.665 Luksanjoen va Martinsuo 8.2.6 Kunta Saarijärvi Multia Karstula Karstula Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Karstula Karstula Brutto Pitoisuusvaikutus, netto CODMn Kiintoaine Kok- N Kok-P mg O2 /l mg/l µg/l µg/l 0,09 0,27 1,34 1,09 0,43 0,43 0,15 0,04 0,19 0,36 0,17 0,13 0,29 0,15 0,38 0,01 0,02 0,05 0,48 0,04 0,06 0,04 0,00 0,01 0,04 0,05 0,02 0,01 0,03 0,05 2,3 5,6 23,4 89,3 9,2 8,6 5,5 0,71 5,4 3,94 4,5 2,66 1,5 2,9 7,0 0,09 0,31 1,06 0,97 0,77 0,19 0,14 0,02 0,06 0,181 0,15 0,11 - 0,04 0,06 0,18 Mahasuo (Saarijärvi) Itä-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Mahasuon turvetuotantoon 28.11.2003 (päätös nro 84/03/1, dnro ISY-2003-Y-35). Mahasuon lupaehtojen tarkistushakemuksesta on annettu päätös 21.2.2013 (LSSAVI/77/04.08/2011). Päätös ei ole kuitenkaan lainvoimainen. Mahasuo sijaitsee Saarijärven Kukon kylässä ja siitä osa kuuluu Kymijoen vesistöalueen Saarijärven reitin Karankajärven Selänpääjoen valuma-alueeseen (14.662) ja osa Kokemäenjoen vesistöalueen Keurusselän reitin Tarhianjoen Suorapuron (35.638) ja Kiminginjoen (35.637) valuma-alueisiin. Mahasuon turvetuotantoalueeseen kuuluvat myös Siko- ja Kaakkosuon tuotantoalueet. Siko-Mahasuon valmistelut aloitettiin 1975 ja tuotanto 1979. Kaakkosuon valmistelut aloitettiin 1979 ja tuotanto 1984. Kaikkiaan Mahasuolla oli vuonna 2014 tuotannossa 159,8 ha. Mahasuolla oli vuonna 2014 kuivatusvesien käsittelymenetelmänä kaikilla tuotantoalueilla kosteikot ja pintavalutuskentät. Mahasuon tuotantokokonaisuuden kuivatusvedet purkautuvat yhdeksää purkuojaan pitkin osin Keurusselän reitille ja osin Saarijärven reitille. Keurusselän reitit: PahalampiSaarijärvi-Kukonjoki-Vehkoojärvi-Soutujoki-Tarhapäänjärvi ja Suorapuro-Kukonjoki sekä Jokijärvi-Kiminginjoki-Saarijärvi-Kukonjoki. Saarijärven reitti: PalkkipuroHonkajoki-Sammalinen-Luotojärvi-Selänpäänjoki-Karankajärvi. 56 Mahasuon tuotantoalueen vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat tuotantoalueen alapuolella Saarijärvellä, Vehkoonjärvellä ja Sammalisessa sekä vuodesta 2014 lähtien myös Kukonjoella. Sammalisen siltasalmen havaintopaikka sijaitsee kahden järven välissä hitaasti virtaavassa syvähkössä salmessa. Sammalisen vesi on ollut hapanta, tummanruskeaa ja ravinteikasta (taulukko 35). Myös rautaa ja happea kuluttavaa orgaanista ainesta on ollut runsaasti. Vuonna 2014 Sammalisen vedenlaatu oli tarkkailujakson 1999–2013 keskimääräistä tasoa hieman parempaa, sillä COD Mn-arvot ja typpipitoisuudet olivat hieman alempia. Vehkoojärvi on varsin matala (< 2 m), ruskeavetinen, hapan humusjärvi. Järven rehevyyttä kuvaavat veden korkeat fosfori- ja a-klorofyllipitoisuudet, mutta sen sijaan typpiyhdisteitä on vedessä ollut suhteellisen vähän (taulukko 35). Vuonna 2014 veden laatu Vehkoojärvessä oli hieman parempaa kuin vuosina 2006–2013 keskimäärin, sillä ravinteita ja rautaa oli vähemmän. Matala Saarijärvi on veden laadultaan hyvin Vehkoojärven kaltainen. Vuonna 2014 Saarijärven vedessä oli vähemmän ravinteita kuin vuosina 2006–2013 keskimäärin. Etenkin helmikuussa 2014 fosforipitoisuus oli erittäin alhainen (taulukko 35). Kukonjoessa vesi oli vuonna 2014 hieman hapanta, ruskeaa ja fosforipitoista. Typpeä oli kuitenkin suhteellisen vähän (taulukko 35). Kukonjoen vedenlaatu oli siten hyvin samanlaista kuin Saarijärven ja Vehkoojärven. Turvetuotannon kuivatusvesien vesistövaikutukset heijastuvat usein typpipitoisuuksien nousuna ja niiden perusteella Mahasuon turvetuotannon kuivatusvesien vaikutukset ovat olleet vähäisiä. Taulukko 35. Mahasuon purkureittien vuosien 2006 - 2014 vedenlaatutietoja. Havaintopaikka Hapen pH Kiinto- Värikyll. aine luku % mg/l mg/l Pt Sammalinen 1999-2013 n = 39 5,8 2,5 238 minimi 4,7 <1 125 maksimi 6,6 9,0 450 14.5.2014 6,4 6,8 220 21.8.2014 6,5 5,2 270 18.9.2014 6,5 3,3 220 keskiarvo 2014 6,5 5,1 237 Vehkoojärvi (1 m) 2006-2013 n = 16 81 6,1 2,8 200 minimi 69 5,2 0,4 120 maksimi 88 6,7 6,7 350 6.2.2014 83 5,4 < 1 250 23.7.2014 78 6,0 3,0 230 Saarijärvi (1 m) 2006-2013 n = 16 79 5,8 2,7 206 minimi 61 5,0 <1 125 maksimi 95 6,6 5,9 350 6.2.2014 83 5,3 < 1 250 23.7.2014 73 5,7 2,5 260 Kukonjoki 9.6.2014 6,0 1,6 220 27.8.2014 6,5 5,0 220 23.9.2014 6,5 1,8 200 keskiarvo 2014 6,3 2,8 213 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4meus johtok. N N N P P FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 2,1 <0,5 4,7 1,7 2,4 1,3 1,8 2,5 2,0 2,9 2,6 2,7 2,8 2,7 638 420 980 580 620 580 593 20 <5 56 51 <5 320 <5 <5 <5 <5 2,1 1,2 3,2 0,8 1,5 2,7 2,3 3,3 2,8 2,5 601 460 770 560 610 13 <5 35 <5 <5 <5 9 <5 1,8 0,6 3,3 0,7 1,4 2,5 2,1 3,2 2,9 2,5 604 440 840 550 560 15 8 23 <5 <5 <5 13 <5 1,1 2,7 1,3 1,7 2,4 2,9 2,7 2,7 520 670 500 563 5 <5 5 <5 31 17 67 30 37 31 33 9 <2 21 33 18 65 13 38 14 5 39 28 15 41 13 35 5 1 10 24 48 24 32 4 4 3 3 12 12 FE a-kloro- COD fylli Mn µg/l µg/l mg/l O2 1588 670 2600 1400 1400 1500 1433 31 4 53 28 27 27 27 1479 970 2600 1100 1200 11,4 1,5 24,3 1224 890 1700 1000 1300 13,1 6,7 20,5 980 1600 1100 1227 15,1 6,5 27 20 46 32 28 29 10 50 33 32 28 32 22 27 Keski-Suomessa Keuruun reitillä oli vuonna 2014 Vapo turvetuotantoalueita tuotannossa noin 251 ha (taulukko 36). Vuoden 2014 Karankajärven ja Keuruun reittien valumaalueiden turvetuotannon vesistökuormituksen ja keskivalunnan mukaan laskennalliset 57 pitoisuusvaikutukset ovat suhteellisen vähäisiä 2.jakovaiheen valuma-alueilla (taulukot 34 ja 37). Mahasuon kuivatusvesillä oli kuitenkin lieviä vaikutuksia Suorapuron pienelle (27,46 km2) valuma-alueelle. Taulukko 36. Keuruun reitin valuma-alueiden turvetuotannon pinta-alat 2014. Pinta-ala 2014, ha Vesistöalue Suo Kunta Tuotannossa Levossa 35 Kokemäenjoen vesistöalue 35.6 Keuruun reitin valuma-alue 35.62 Keurusselän alue 35.621 Keurusselän lähialue 35.626 Suojoen va 35.63 Tarhianjoen alue 35.633 Soutujoen a 35.637 Kiminginjoen va 35.637 Kiminginjoen va 35.638 Suorapuron va 35.68 Asunnanjärven valuma-alue 35.686 Sammalisen va Permisuo Heposuo 4042,3 194,5 302,2 110,3 0,0 42,4 43,3 43,3 0,0 0,0 Keuruu / Vilppula Keuruu Hirvisuo Raatteikonsuo Mahasuo Mahasuo 250,9 61,6 61,6 Multia Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Lehtosuo Valmistelussa 33,0 14,3 63,0 79,0 79,0 Keuruu 0,0 0,0 85,7 42,4 Taulukko 37. Keuruun reitin valuma-alueiden turvetuotannon kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset vuonna 2014. Brutto Vesistöalue Suo Kunta 35 Kokemäenjoen vesistöalue 35.6 Keuruun reitin valuma-alue 35.62 Keurusselän alue 35.621 Keurusselän lähialue Permisuo 35.626 Suojoen va Heposuo 35.63 Tarhianjoen alue 35.633 Soutujoen a Hirvisuo 35.637 Kiminginjoen va Raatteikonsuo 35.637 Kiminginjoen va Mahasuo 35.638 Suorapuron va Mahasuo 35.68 Asunnanjärven valuma-alue 35.686 Sammalisen va Lehtosuo 8.2.7 Keuruu / Vilppula Keuruu Multia Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Keuruu Pitoisuusvaikutus, netto CODMn Kiintoaine Kok- N Kok-P mg O2 /l mg/l µg/l µg/l 0,14 0,02 3,4 0,10 0,17 0,08 0,03 1,30 0,20 0,10 0,15 1,04 0,81 0,67 2,68 0,02 0,008 0,005 0,098 0,02 0,01 0,003 0,02 0,11 0,08 0,31 4,5 2,0 1,0 30,0 3,2 2,0 - 0,3 8,2 18,2 23,2 92,2 0,13 0,07 0,02 1,50 0,11 0,10 - 0,10 - 0,13 0,68 0,57 2,27 Ahvenlamminsuo, Raatteikonsuo, Saarekeneva (Saarijärvi) Ahvenlamminsuon, Raatteikonsuon ja Saarekenevan tuotantoalueilla on Itä-Suomen aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa (ISAVI/33/04.08/2010), myönnetty 13.4.2011. lupa on myönnetty noin 330 ha alalle. Luvasta valitettiin Vaasan hallintooikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 27.4.2012 (Nro 12/0132/1). Ahvenlamminsuo-Raatteikonsuo-Saarekeneva -tuotantoalueet sijaitsevat Saarijärven Pylkönmäen kylällä ja siitä osa kuuluu Kymijoen vesistöalueen Saarijärven reitin Karankajärven Vihanninjoen valuma-alueeseen (14.664) ja osa Kokemäenjoen vesistöalueen Keurusselän reitin Tarhianjoen Kiminginjoen (35.637) valuma-alueeseen. Ahvenlamminsuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1972 ja tuotanto 1975. Vuonna 2014 Ahvenlamminsuolla oli tuotannossa vain 23,3 ha ja viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 120,7 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Raatteikonsuon kunnostus alkoi 1975 ja tuotanto alkoi 1978. Raatteikonsuolla oli vuonna 2014 tuotannossa 58 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat laskeutusaltaat ja virtaamansäätö sekä vuonna 2012 valmistuneet pintavalutuskenttä sekä kasvillisuuskenttä. 58 Saarekenevan kunnostus alkoi 1980 ja tuotanto 1986. Vuonna 2014 Saarekenevalla oli tuotannossa 79,6 ha. Vesienkäsittelymenetelmänä ovat vuonna 2012 käyttöön otetut pintavalutuskenttä ja kosteikot. Ahvenlamminsuon, Raatteikonsuon ja Saarekenevan tuotantoalueiden kuivatusvedet purkautuvat kolmea eri reittiä pitkin Karankajärveen ja yhtä reittiä pitkin Soutujokeen. Karankajärveen reitit ovat: Majoinpuro-Kiesimenjärvi-Moksi-VihanninjärviKarankajärvi ja Ahvenpuro-Rasinpuro-Moksinjärvi-Vihanninjärvi-Karankajärvi. Etelään päin virtaavat vedet reitillä Kiminginjärvi-Kiminginjoki-Jokijärvi-KiminginjokiSaarijärvi-Kukonjoki-Vehkoojärvi-Soutujoki. Ahvenlamminsuon, Raatteikonsuon ja Saarekenevan tuotantoalueiden vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Vihanninjärvessä ja Kiesimenjärvessä, Rasinpurossa ja vuodesta 2013 alkaen Kiesimenjärveen laskevassa Majoinpurossa. Rasinpuron vesi on ollut hapanta, ravinteikasta ja tummanruskeaa (taulukko 38). Happea kuluttavaa orgaanista ainesta vedessä on ollut kohtalaisen runsaasti kuten myös rautaa. Rasinpuron vesi oli vuonna 2014 laadullisesti huomattavasti parempaa kuin keskimäärin vuosina 1999–2013. Kiintoainepitoisuudet olivat vuonna 2014 alhaisia ja happea kuluttavaa orgaanista ainesta (COD Mn) vedessä oli selvästi aiempaa vähemmän. Rasinpuron veden laadun perusteella kuivatusvesien vaikutukset olivat vuonna 2014 lieviä. Rasinpuron veden laatua on seurattu jo pitkään ja sen veden laatu on parantunut sekä ravinnepitoisuuksien ja CODMn arvojen perusteella (kuvat 20-22). Erityisen selvää on typen pitoisuuksien ja COD Mn- arvojen alentuminen ja niiden nykytaso on luonnontilaisten soiden valumavesien tasoa. Fosforin pitoisuustrendiin vaikuttaa suuresti 2000luvun alun korkeat pitoisuudet ja lievästä alentumisesta huolimatta fosforipitoisuudet ovat edelleen rehevien vesien tasoa. Kuva 20. Rasinpuron kokonaistypen pitoisuudet vuosina 1999-2014. 59 Kuva 21. Rasinpuron kokonaisfosforin pitoisuudet vuosina 1999-2014. Kuva 22. Rasinpuron CODMn -arvot vuosina 1999-2014. Majoinpuron vesi oli vuonna 2014 hapanta, fosforipitoista ja väriltään ruskeaa (taulukko 38). Happea kuluttavaa orgaanista ainesta vedessä oli vähän kuten myös typpiyhdisteitä. Virtavedeksi kiintoainepitoisuudet olivat vuonna 2014 alhaisia ja happea kuluttavaa orgaanista ainesta (COD Mn) vedessä oli suoperäinen valuma-alue huomioiden vähän. Havaintopaikka sijaitsee turvetuotannon kuivatusvesien purkukohdan alapuolella, mutta Majoinpuron veden laadun perusteella kuivatusvesien vaikutukset olivat vuonna 2014 erittäin vähäiset. Saarekenevan kosteikolta lähtevän veden keskimääräinen laatu oli vuonna 2014 otettujen 21 näytteen perusteella seuraava; kiintoaine 10,4 mg/l, Kok.N 1 341 µg/l, Kok.P 56 µg/l ja CODMn-arvo 28 mg/l O2. Raatteikonsuon kasvillisuuskosteikolta (pajukenttä) lähtevän veden keskimääräinen laatu oli vuonna 2014 otettujen 18 näytteen perusteella seuraava; kiintoaine 7,9 mg/l, Kok.N 1 126 µg/l, Kok.P 64 µg/l ja COD Mn-arvo 32 mg/l O2. Ahvenlamminsuon pintavalutuskentältä lähtevän veden keskimääräinen laatu oli vuonna 2014 otettujen 22 näytteen perusteella seuraava; kiintoaine 2,1 mg/l, Kok.N 638 µg/l, Kok.P 15 µg/l ja CODMn-arvo 32 mg/l O2. Ahvenlamminsuon kuivatusvesien pitoisuudet olivat erittäin alhaisia olleen lähellä luonnontilaisten suoalueiden pitoisuustasoa. Saarekenevan ja Raatteikonsuon kuivatus- 60 vesien ravinnepitoisuudet olivat korkeampia kuin purkuvesistöjen, joten niillä oli lieviä vesistövaikutuksia lähipurkuvesistöissä. Taulukko 38. Rasinpuron ja Majoinpuron vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014. Havaintopaikka pH Kiinto- Väriaine luku mg/l mg/l Pt Rasinpuro 1999-2013 n =40 6,3 3,7 229 minimi 4,7 0,6 90 maksimi 7,2 32,0 480 26.5.2014 6,2 3,5 275 21.8.2014 7,2 3,1 180 18.9.2014 7,1 1,6 140 keskiarvo 2014 6,8 2,7 198 Majoinpuro 30.5.2013 6,4 10,0 300 13.8.2013 6,3 3,7 260 26.9.2013 6,6 6,5 250 keskiarvo 2013 6,4 6,7 270 14.5.2014 6,2 2,8 240 21.8.2014 6,7 4,1 200 25.9.2014 6,6 3,4 50 keskiarvo 2014 6,5 3,4 163 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD meus johtok. N N N P P Mn FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 4,4 1,3 32,0 2,2 5,0 3,5 3,6 4,0 2,3 6,1 3,3 5,3 6,0 4,9 734 370 1600 760 490 500 583 43 <5 260 74 <5 190 <5 34 <5 34 3,9 5,1 5,4 4,8 1,5 6,2 4,5 4,1 2,8 3,1 3,2 3,1 2,2 3,7 3,3 3,1 540 610 560 570 610 490 470 523 110 31 8 <5 71 8 <5 <5 <5 <5 36 17 170 34 41 30 35 13 3 43 31 43 34 36 26 53 37 39 10 16 11 11 13 13 13 1962 800 5780 1600 2200 1500 1767 32 13 65 38 15 15 23 1800 3100 2700 2533 1400 3300 2200 2300 27 26 20 24 32 20 18 23 Kiesimenjärvi (296 ha) on hyvin matala (keskisyvyys 1,5 m). Kiesimenjärven vesi on ollut lievästi hapanta, ruskeaa sekä väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 39). Kiesimenjärvi on ravinnepitoisuuksien perusteella rehevä, mitä kuvaa myös järven runsas levätuotanto. Kiesimenjärven rehevyydestä johtuen happivajetta on esiintynyt usein. Vuonna 2014 Kiesimenjärven vedenlaatu oli sama tasoa kuin tarkkailujaksolla 1999–2013 keskimäärin. Happi oli alusvedessä vähissä lopputalvella 2014 ja -kesällä 2014. Vuoden 2014 vedenlaadun perusteella turvetuotannon kuivatusvesien vaikutukset Kiesimenjärven vedenlaatuun olivat lieviä. Rasinpuron kautta vedet laskevat Vihanninjärveen, jonne tulevat myös vedet Kiesimenjärvestä. Vihanninjärvi on suurehko (165 ha) järvi viljelysmaiden keskellä. Keskisyvyys on 2,9 m ja suurin syvyys 10,6 m. Vihanninjärven vesi on ollut lievästi hapanta, ruskeaa sekä väriluvun ja CODMn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 39). Vihanninjärven ja Kiesimenjärven vedenlaadut ovat pääpiirteittäin hyvin samanlaisia, mutta Vihanninjärven vedessä on ollut hieman enemmän fosforia ja rautaa. Vihanninjärvi on keskimääräisten ravinnepitoisuuksien perusteella rehevä, mitä kuvaa myös järven runsas levätuotanto. Vuonna 2014 Vihanninjärven veden ravinnepitoisuudet olivat tarkkailujakson 1999–2013 keskimääräistä tasoa hieman alempia ja fosforin helmikuun pitoisuus 22 µg/l oli koko tarkkailujakson alin. Happitilanteet olivat pintavedessä hyvät/tyydyttävät, mutta alusvesi oli talvella 2014 lähes hapeton (kyll.aste 8 %) ja loppukesällä täysin hapeton. Vihanninjärvi sijaitsee kaukana (8-10 km) turvetuotantoalueista ja kuivatusvesien vaikutukset veden laatuun ovat olleet järven vedenlaadun perusteella hyvin vähäiset. Vuoden 2014 Vihanninjärven valuma-alueen turvetuotannon vesistökuormituksien ja alueen keskivalunnan mukaan laskennalliset yhteiset pitoisuusvaikutukset olivat Vihanninjärvessä erittäin vähäisiä. Kiintoainepitoisuusnousu oli 0,08 mg/l, typpipitoisuusnousu 8 µg/l, fosforipitoisuusnousu 0,2 µg/l ja kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mnarvon bruttonousu oli 0,6 mg/l O2. 61 Taulukko 39. Kiesimenjärven ja Vihanninjärven pintavedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014. Havainto- Hapen pH Kiinto- Väripaikka kyll. aine luku 1m % mg/l mg/l Pt Kiesimenjärvi 1999-2013 n =30 73 6,1 2,8 179 minimi 28 5,4 <1 100 maksimi 104 7,6 8,6 300 20.2.2014 64 5,3 < 1 250 23.7.2014 95 6,5 4,7 170 Vihanninjärvi 1999-2013 n =30 80 6,3 2,9 201 minimi 69 5,7 <1 100 maksimi 108 7,1 7,7 300 20.2.2014 78 5,7 < 1 220 13.8.2014 78 6,5 4,0 180 8.2.8 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD meus johtok. N N N P P fylli Mn FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 1,9 0,3 4,8 0,8 2,9 2,6 2,0 3,4 2,9 2,4 698 550 1100 790 660 17 <5 48 17 <5 17 12 <5 3,0 1,3 9,1 1,2 3,3 2,9 2,4 3,7 3,0 2,7 717 560 940 700 630 19 <5 45 7 <5 17 10 <5 31 17 53 27 42 5 3 7 39 24 65 22 43 6 <5 9 3 4 1266 720 2090 1300 870 24,1 4,0 57,6 1581 1130 2320 1300 1200 29,7 11,0 92,2 22,4 33,7 24 2 35 33 19 27 19 40 31 24 Peuralinnanneva (Kyyjärvi) Peuralinnannevalla (Isoneva) on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 3/08/1, dnro ISY 2006-Y-258, myönnetty 9.1.2008). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 2.10.2008 (Nro 08/0585/3). Peuralinnanneva sijaitsee Kyyjärvellä Peuralinnan kylällä ja se kuuluu Kymijoen vesistöalueen Saarijärven reitin Kyyjärven Nopolanjoen valuma-alueelle (14.645). Nopolanjoen valuma-alueella sijaitsevat myös Vapon Savonnevan lohko 1, Peat Bog Oy:n Leppinevan, Heikinmäki-yhtymän sekä Turvetuotanto Vilho Saukon turvetuotantoalueet, joiden yhteinen tuotantopinta-ala on noin 370 ha. Peuralinnanneva on uudehko tuotantoalue, jolla aloitettiin tuotanto vuonna 2011. Tuotannossa oli vuonna 2014 kaikkiaan 138,2 ha. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Kuivatusvedet johdetaan reitille; purkuoja-HeinuanjärviNopolanjoki-Kyyjärvi. Vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Heinuanjoessa ja Nopolanjoessa Hirvijoen yhtymäkohdan yläpuolella sekä alajuoksulla lähellä jokisuutta. Heinuanjoki on Peuralinnannevan kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella ja Nopolanjoen havaintopaikat alapuolella. Heinuanjokeen tulee turvetuotannon kuormitusvesiä myös yksityisiltä turvetuotantoalueilta. Heinuanjoen ja Nopolanjoen vedet ovat olleet happamia, väriltään tummia ja ravinteikkaita sekä humusvaikutteisia (taulukko 40). Vuonna 2014 Heinuanjoen vedessä oli selvästi runsaammin fosforia ja rautaa kuin keskimäärin jaksolla 1999–2013. Nopolanjoen vesi oli vuonna 2014 Peuralinnanevan kuivatusvesien alapuolella hieman parempaa kuin aiemmin, sillä typpeä ja humusta oli vedessä suhteellisen vähän. Nopolanjoen alaosalla veden laatu heikkenee rauta- ja fosforipitoisuuksien kasvaessa Hirvijoen kautta tulevien vesien vaikutuksesta. Peuralinnannevalla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (24 kpl) perusteella Peuralinnannevalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 4,5 mg/l, Kok.N 1 689 µg/l, Kok.P 32 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen CODMn-arvo oli 44 mg/l O2. Peuralinnannevan kuivatusvedet ovat hieman kohottaneet Nopolanjoen typpi- ja humusainepitoisuuksia lähtevien kuivatusvesien laadun perusteella. Vuoden 2014 Peuralinnannevan vesistökuormituksen ja alueen keskivalunnan mukaan laskennalliset pitoi- 62 suusvaikutukset Nopolanjokeen olivat vähäiset (kiintoaine 0,04 mg/l ja typpi 10 µg/l sekä fosfori 0,05 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys oli 0,3 mg/l O2. Taulukko 40. Peuralinnannevan havaintopaikkojen keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014. Havaintopaikka pH Kiinto- Väriaine luku mg/l mg/l Pt Heinuanjoki 1999-2013 n = 39 5,6 8,3 291 minimi 4,7 2,0 175 maksimi 6,8 37,0 560 8.5.2014 5,5 200 28.7.2014 6,0 18,0 500 17.9.2014 6,5 9,5 250 keskiarvo 2014 6,3 11,0 317 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4meus johtok. N N N P P FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 7,5 1,4 25,0 4,5 9,1 9,4 7,7 2,8 2,0 5,1 2,3 2,6 3,5 2,8 756 490 1500 560 1000 740 767 60 <5 360 31 <5 95 39 <5 39 <5 39 19 73 26 81 91 66 12 3 26 11 11 FE COD Mn µg/l mg/l O2 3227 1350 10850 1800 7300 4100 4400 39 19 112 24 40 25 30 Havaintopaikka pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Nopolanjoki, Hirvijoen yp. Peuralinnannevan ap. 2009-2013 keskiarvo n=15 5,9 10,4 314 8,6 3,2 858 51 40 46 12 4181 36 minimi 5,2 2,8 100 2,7 2,1 650 <5 <5 35 5 1700 20 max 6,7 16,1 450 31,0 4,7 1100 160 120 70 22 6400 55 8.5.2014 6,7 200 5,6 2,8 620 30 2400 22 28.7.2014 6,7 13,0 350 18,0 4,2 960 41 86 68 11 5600 27 17.9.2014 6,8 11,0 240 13,0 4,4 650 44 3700 16 keskiarvo 2014 6,8 10,2 263 12,2 3,8 743 41 86 47 11 3900 22 Nopolanjoki, alaosa, Peuralinnannevan ap. 1999-2010 keskiarvo n = 30 6,1 11,6 280 12,7 4,4 889 43 99 59 17 3677 35 minimi 5,4 4,7 100 3,7 2,8 510 3 <5 39 4 1560 9 maksimi 7,0 44,0 420 47,0 7,5 1800 190 610 120 45 7900 56 8.5.2014 6,1 220 4,5 3,4 630 34 2100 27 28.7.2014 6,5 20,0 400 19,0 4,5 1100 71 51 97 14 6800 35 17.9.2014 6,8 18,0 250 15,0 5,0 680 58 4100 22 keskiarvo 2014 6,7 14,7 290 12,8 4,3 803 71 51 63 14 4333 28 8.2.9 Savonneva lohko 1 (Kyyjärvi) Savonnevan lohkolla 1 on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupa 5.11.2013 (Dnro LSSAVI/231/0.08/2011). Savonnevan lohko 1 sijaitsee Kyyjärvellä ja se kuuluu Kymijoen vesistöalueen Saarijärven reitin Kyyjärven Nopolanjoen valumaalueelle (14.645). Savonnevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1975 ja tuotanto 1977. Vuonna 2014 Savonnevan lohkolla 1 ei ollut tuotantoa, levossa oli 74 ha ala. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat laskeutusaltaat ja virtaamansäätö. Savonnevan kuivatusvedet purkautuvat laskuojaa pitkin Hirvijärveen ja edelleen Keskisen ja Talasjärven kautta Vorspakanjokea pitkin Nopolanjokeen ja Kyyjärveen. Vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Hirvijärvessä ja Vorspakanjoessa. Hirvijärvi on erittäin matala (keskisyvyys 0,4 m), pieni (14,9 ha) ja soistunut metsäjärvi. Järven syvin kohta on vain 1,1 metriä. Hirvijärven vesi on ollut laadullisesti heikkoa, varsinkin lopputalvisin, kun jäät ulottuvat melkein pohjaan saakka. Hirvijärven vedessä on ollut ravinteita erittäin runsaasti kuten myös humusaineita (taulukko 41). Vesi on lievästi hapanta ja väri hyvin tummaa. Keskimääräisten ravinnepitoisuuksien ja levätuotannon perusteella Hirvijärvi on erittäin rehevä, mistä johtuen järven veden happitilanne 63 on ajoittain heikko. Vuonna 2014 Hirvijärven veden laatu oli yhtä heikko kuin aiemminkin. Happitilanne oli vuonna 2014 helmikuussa huono, mutta elokuussa hyvä. Hirvijärvi on Savonnevan kuivatusvesien vaikutuspiirissä, jossa kuivatusvesillä on ollut Hirvijärven veden laatua heikentävä vaikutus. Vaikutuksia korostavat myös Hirvijärven vähäinen veden vaihtuvuus. Savonnevalta tulee nykyisin enää vähän kuivatusvesiä Hirvijärveen, mutta matala järvi on niin sisäkuormittunut, ettei sen vedenlaadussa ole odotettavissa parannusta lähiaikoina. Vorspakanjoen vesi on ollut hapanta, ravinteikasta ja tummanruskeaa (taulukko 41). Rautaa ja humusaineita on vedessä ollut erittäin runsaasti. Vorspakanjoen vedenlaatu on ollut hieman parempaa kuin yläpuolisen Hirvijärven, mikä johtuu havaintopaikkojen välillä sijaitsevista pitoisuuksia tasaavista pienistä järvistä. Vuoden 2014 typpeä ja humusta Vorspakanjoessa olivat tarkkailujakson 1999-2013 keskimääräistä tasoa vähemmän, mutta pääpiirteittäin veden laatu oli samanlaista kuin aiemminkin. Savonnevan lohkon 1 laskeutusaltaalta lähtevistä vesistä otettiin vuonna 2014 neljä näytettä, joiden perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,4 mg/l, Kok.N 1 018 µg/l, Kok.P 41 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen CODMn-arvo oli 48 mg/l O2. Vuoden 2014 Savonnevan vesistökuormituksen ja alueen keskivalunnan mukaan laskennalliset pitoisuusvaikutukset Nopolanjokeen olivat vähäiset (kiintoaine 0,03 mg/l, fosfori 0,11 µg/l, typpi 5 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys oli 0,2 mg/l O2. Taulukko 41. Savonnevan lohkojen 1-4 havaintopaikkojen keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014. Havaintopaikka Hapen pH Kiinto- Värikyll. aine luku % mg/l mg/l Pt Hirvijärvi 1999-2013 (1 m) keskiarvo n = 28 56 6,5 6,8 357 minimi 0 5,7 <1 160 maksimi 85 6,9 41,0 675 20.2.2014 20 6,0 3,0 440 27.8.2014 82 7,1 3,0 390 Vorspakanjoki 1999-2013 keskiarvo n = 39 6,0 7,8 339 minimi 4,8 1,0 175 maksimi 6,9 88,0 550 8.5.2014 5,4 200 28.7.2014 6,9 13,0 360 17.9.2014 7,0 16,0 270 keskiarvo 2014 7,0 11,5 277 8.2.10 Sa- Sähkön- KOK- NH4meus johtok. N N FTU mS/m µg/l µg/l NO3N µg/l 7,8 2,1 28,0 2,4 6,2 8,0 3,9 24,0 8,1 5,2 1485 1100 4672 1400 1100 41 8 120 30 <5 270 6 <5 7,5 1,9 58,0 3,2 8,4 5,0 5,5 4,6 2,7 7,3 4,0 5,1 5,2 4,8 1057 770 1800 690 1200 720 870 42 3 260 64 3 290 19 47 19 47 KOK- PO4P P µg/l µg/l 84 28 370 49 100 19 <5 47 59 29 140 36 93 63 64 19 5 65 30 22 22 FE a-kloro- COD fylli Mn µg/l µg/l mg/l O2 4012 1000 16360 3000 4800 2592 1000 4500 1500 3400 2700 2533 15,2 4,3 71,4 6,3 44 7 85 56 39 48 31 77 28 40 30 33 Suoniemensuo ja Martinsuo (Karstula) Suoniemensuolla ja Martinsuolla on vuonna 1996 myönnetty Itä-Suomen vesioikeuden lupa (4/96/1) johtaa kuivatusvesiä alapuolisiin vesistöihin. Tuotantoalueille on myönnetty ympäristölupa 6.2.2014 (LSSAVI/108/04.08/2011). Suoniemensuo ja Martinsuo sijaitsevat Kymijoen vesistön Vahankajoen (14.671) ja Luksanjoen vesistöalueilla (14.665). Suoniemensuo ja Martinsuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1982 ja tuotanto 1983. Vuonna 2014 Suoniemensuolla oli tuotannossa 58,5 ha ja Martinsuolla 84,2 ha. Suoniemensuolla ja Martinsuolla kuivatusvesien käsittelyä tehotettiin vuoden 2014 aikana kasvillisuuskentillä ja pintavalutuksella. 64 Kuivatusvedet purkautuvat kahta eri reittiä; etelään Luksanjoen vesistöalueelle kuivatusvesiä purkaantuu 121,9 ha alalta reitille: Konttipuro-Luksanjoki-LuksanjärviKarankajärvi-Karajoki-Heijostenjoki-Tuhmalampi-Vahankajärveen ja pohjoiseen 20,8 ha alalta Vahankajoen vesistöalueelle Puumalanpuron kautta ensin Vahanganjokeen ja sitten Pääjärveen. Suoniemensuon ja Martinsuon alueen vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Luksanjoessa ja Luksanjärvessä. Luksanjoen vesi on ollut tummaa, hapanta sekä väriluvun sekä väriluvun ja COD Mnarvon perusteella COD Mn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 42). Joen keskimääräiset ravinnepitoisuudet kuvaavat rehevää vesistöä. Vuonna 2014 Luksanjoen vesi oli laadullisesti heikompaa tasoa kuin aiemmin, sillä ravinteita oli enemmän kuten myös rautaa ja humusta. Erityisesti toukokuun näytekierroksella veden laatu oli erittäin heikkoa, sillä ravinteiden lisäksi vedessä oli runsaasti kiintoainetta. Hyvin matalan Luksanjärven (suurin syvyys 1,4 m) vesi on ollut laadullisesti heikompaa kuin siihen laskevan Luksanjoen, sillä ravinteita ja rautaa on ollut järven vedessä enemmän (taulukko 42). Luksanjärven korkeammat pitoisuudet selittyvät järven sisäisellä kuormituksella ja järven mataluudella. Ravinteita ja rautaa vapautuu sedimentistä vähähappisissa olosuhteissa ja myös tuulen sekoittaessa vedet pohjia myöten. Keskimääräisten ravinnepitoisuuksien perusteella Luksanjärvi on selvästi rehevä, mitä kuvaavat myös korkeat a-klorofyllipitoisuudet. Vuonna 2014 Luksanjärven vesi oli laadullisesti heikompaa kuin aiemmin, sillä ravinteita oli erittäin runsaasti ja myös levätuotanto oli runsasta. Kuivatusvesien vaikutus Luksanjärveen oli vuoden 2014 vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna kiintoaineelle 0,08 mg/l, fosforille 0,2 µg/l ja typelle 10 µg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 0,5 mg/l O2. Pitoisuusnousut olivat vähäisiä Luksanjärven vuoden 2014 havaittuihin pitoisuuksiin nähden. Luksanjärven veden laatua on tarkkailtu jo pitkään ja ravinteiden ja COD Mnarvojen perusteella veden laatu on hieman heikentynyt (kuvat 23-25). Luksanjärven veden laadun heikentyminen liittynee pääosin rehevöitymiskehitykseen, joskin CODM – arvojen kohoaminen voi liittyä myös kuivatusvesien vaikutuksiin. Martinsuolla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (20 kpl) perusteella kosteikolta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 4,8 mg/l, Kok.N 1 042 µg/l, Kok.P 41 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen CODMn-arvo oli 32 mg/l O2. Typpeä lukuun ottamatta pitoisuudet lähtevässä vedessä olivat alempia kuin Luksanjoessa. Lähtevien kuivatusvesien typpipitoisuuskin oli aivan samaa tasoa kuin Luksanjoessa. Taulukko 42. Luksanjärven ja -joen vedenlaatu vuosina 1999 - 2014. Havaintopaikka Hapen pH Kiinto- VäriSakyll. aine luku meus % mg/l mg/l Pt FTU Luksanjärvi 1999-2013 (1 m) n = 30 71 6,4 7,1 240 6,2 minimi 10 5,1 1,6 15 1,4 maksimi 93 6,9 41,0 450 11,4 11.3.2014 80 6,6 6,9 180 7,8 24.7.2014 74 6,5 15,0 440 9,1 Luksanjoki 1999-2013 n = 39 6,1 4,5 263 4,3 minimi 4,9 <1 140 1,5 maksimi 7,0 22,1 400 28,0 26.5.2014 5,5 49,0 300 15,0 5.8.2014 6,6 3,4 280 3,2 15.9.2014 6,8 3,0 230 3,4 keskiarvo 2014 6,3 18,5 270 7,2 Sähkönjohtok. mS/m KOK- NH4- NO3N N N µg/l µg/l µg/l 4,6 1,0 7,2 4,8 3,9 1051 470 1500 1100 1300 28 <5 62 37 2 150 12 <5 3,5 2,6 6,7 3,5 3,6 4,1 3,7 852 580 1900 1400 990 730 1040 34 3 140 95 <5 850 24 18 24 18 KOK- PO4P P µg/l µg/l 66 9 139 62 150 16 <2 32 37 21 58 86 66 42 65 11 3 18 28 17 17 FE a-klor. µg/l µg/l 2656 190 4500 1700 4200 33,7 1,6 253,5 1722 960 3000 2500 2100 1500 2033 43,0 COD Mn mg/l O2 32 3 56 24 41 39 18 65 55 41 36 44 65 Kuva 23. Luksanjärven pintaveden kokonaistyppipitoisuudet vuosina 1999-2014. Kuva 24. Luksanjärven pintaveden kokonaisfosforipitoisuudet vuosina 1999-2014. Kuva 25. Luksanjärven pintaveden CODMn -arvot vuosina 1999-2014. 66 8.2.11 Kaijansuo (Karstula/Soini) Kaijansuolla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 18/06/1, dnro ISY-2004-Y-268, annettu 31.1.2006). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 29.6.2007 (Nro 07/0232/1). Asia eteni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jonka päätöksellä 9.10.2008 (Dnro 2230/1/07) hallinto-oikeuden päätöstä ei muutettu. Kaijansuo kuuluu Kymijoen vesistöalueen Saarijärven reitin Vahankajoen Mustapuron valuma-alueelle (14.674) ja Valkkunan valuma-alueelle (14.673). Kaijansuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1980 ja tuotanto 1985. Vuonna 2014 Kaijansuolla oli tuotannossa 467,9 ha. Vuonna 2014 tuotannossa olevasta alasta 420,9 ha sijaitsee Valkkunan valuma-alueella (14.673) ja 47 ha Mustapuron valumaalueella (14.674). Valkkunan valuma-alueen kuivatusvedet käsitellään laskeutusaltaiden ja virtaamansäädön lisäksi 167,5 ha:n alalta ympärivuotisella pintavalutuskentällä. Mustapuron valuma-alueella olevan tuotantoalan kuivatusvedet käsitellään kokonaisuudessaan ympärivuotisella pintavalutuskentällä. Kaijansuon kuivatusvedet purkautuvat kuutta eri reittiä Vahankajärveen: TäipuroKonilampi-Joutenjärvi-Valkkuna-Vahankajärvi, Halttusenlammit-Konipuro-JoutenjärviVahvasenjoki-Valkkuna-Vahankajärvi, Peuralampi-Joutenjärvi-VahvasenjokiValkkuna-Vahankajärvi, Yläkaijanlampi-Alakaijanlampi-Vahvasenjoki-ValkkunaVahankajärvi, Vahvasenjoki-Valkkuna-Vahankajärvi, Härkäpuro-Syväjoki-Iiroojärvi. Kaijansuon alueen vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Joutenjärvessä, Vahvasenjoessa ja Valkkunassa sekä vuodesta 2014 alkaen Iroonjärvessä. Kaijansuolla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua useilla pintavalutuskentillä ja kosteikoilla vuonna 2014. Osa tarkkailuista käsitti vain muutamia kesäajan näytteitä, mutta muutamilla pintavalutuskentillä oli laajempaa tarkkailua. Otettujen näytteiden (13 kpl) perusteella Kaijansuolta pintavalutuskentältä 1 Joutenjärveen purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,8 mg/l, Kok.N 1 635 µg/l, Kok.P 35 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn-arvo oli 74 mg/l O2. Kaijansuolta pintavalutuskentältä 2 Kaijanlampien kautta Vahvasenjokeen purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat 7 näytteen perusteella kiintoaineen osalta 4,7 mg/l, Kok.N 914 µg/l, Kok.P 29 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen CODMn-arvo oli 47 mg/l O2. Kaijansuon kuivatusvesistä suurin osa laskee Joutenjärveen, joka on pienehkö (41,6 ha) matala metsäjärvi. Järven keskisyvyys on vain 0,9 meriä ja suurin syvyys noin 5 metriä. Joutenjärven pintavedessä on ollut runsaasti ravinteita ja humusaineita (taulukko 44). Vesi on ollut lievästi hapanta ja sen väri hyvin tummaa. Joutenjärven rehevyydestä johtuen alusvedessä on esiintynyt suurta happivajetta niin lopputalvella kuin -kesällä. Joutenjärven rehevyyttä kuvaa myös sen korkea levätuotanto. Vuonna 2014 Joutenjärven vesi oli laadullisesti lähes samanlaista kuin jaksolla 1999–2013 keskimäärin, vaikkakin vedessä oli hieman vähemmän typpeä ja rautaa. Lopputalvella ja – kesällä 2014 happivaje alusvedessä oli suuri. Myös pintavesien happitilanne oli selvästi heikentynyt sekä talvella että kesällä. 67 Joutenjärven valuma-alue on noin 20 km2 ja siitä Kaijansuon osuus on merkittävä (noin 20 %), joten jo sen perusteella arvioituna kuivatusvesien vaikutuksia esiintyy. Joutenjärven vesi on laadullisesti hyvin samanlaista kuin Kaijansuon kuivatusvesien laatu. Kuivatusvesien kemiallinen hapenkulutus (CODMn) ja typpipitoisuus oli vuonna 2014 korkeampi kuin Joutenjärven, joten Kaijansuon kuivatusvedet lisäsivät järven humus- ja typpipitoisuutta. Vuoden 2014 vesistökuormitusten ja alueen keskivalunnan mukaan laskettuna teoreettinen kuivatusvesien vaikutus Joutenjärveen oli kiintoaineelle 0,3 mg/l, fosforille 0,9 µg/l ja typelle 196 µg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys oli 11 mg/l O2. Valkkunaan pitoisuuslisäykset olivat vähäisiä; kiintoaine 0,04 mg/l, fosfori 0,1 µg/l, typpi 26 µg/l ja CODMn 1,5 mg/l. Joutenjärvestä vedet virtaavat Vahvasenjokeen. Vahvasenjoen vedenlaatu on ollut parempi kuin Joutenjärven. Vahvasenjoen vesi on ollut hapanta, ravinteikasta ja tummanruskeaa (taulukko 43). Vuonna 2014 Vahvasenjoen vedenlaatu oli hieman parempaa kuin keskimäärin jakson 1999–2013 aikana, sillä rautaa ja humusaineita oli hieman vähemmän. Vahvasenjokeen tulee kuivatusvesiä myös Vapon Isoneva-Heposuolta 53,7 ha alalta. Taulukko 43. Vahvasenjoen vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014. Havaintopaikka pH KiintoVäriSaaine luku meus mg/l mg/l Pt FTU Vahvasenjoki 1999-2013 keskiarvo n = 36 6,0 3,7 233 2,9 minimi 5,1 0,3 150 0,7 maksimi 6,9 40,0 350 26,3 27.5.2014 6,0 4,0 250 2,0 20.8.2014 6,7 3,5 225 2,8 16.9.2014 6,5 2,3 200 1,4 keskiarvo 2014 6,4 3,3 225 2,1 Sähkönjohtok. mS/m KOKN µg/l NH4N µg/l NO3N µg/l KOKP µg/l PO4P µg/l 2,6 2,0 3,7 2,5 3,4 2,8 2,9 695 510 1000 690 590 550 610 32 <5 94 40 <5 110 7 <2 18 <5 <5 <5 <5 35 20 140 33 44 28 35 5 5 FE COD Mn µg/l mg/l O2 1521 950 2400 1200 1500 1300 1333 31 16 48 36 21 23 27 Vahvasenjoki laskee Valkkunaan (82,3 ha), jonka keskisyvyys on 1,9 m ja syvin paikka 4,5 m. Valkkunan vesi on ollut lievästi hapanta, väri tummaa sisältäen runsaasti humusaineita (taulukko 44). Valkkunan rehevyyttä kuvaa korkea levätuotanto ja korkea ravinnetaso. Valkkunan rehevyydestä johtuen alusveden happitilanne on ollut heikohko lopputalvisin. Vuonna 2014 Valkkunan vesi oli laadullisesti parempaa tasoa kuin jaksolla 1999–2013 keskimäärin, sillä etenkin fosforia oli aiempaa vähemmän. Matalan (max syvyys noin 2,2 m) Iroonjärven pintavesi oli vuonna 2014 hapanta, väriltään ruskeaa ja ravinteikasta (taulukko 44). Vedenlaadultaan Iroonjärven vesi oli hyvin samanlaista kuin muidenkin Kaijansuon purkuvesistöjen. 68 Taulukko 44. Kaijansuon järvihavaintopaikkojen vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014. Havainto- Hapen pH Kiinto- Väripaikka kyll. aine luku 1m % mg/l mg/l Pt Joutenjärvi 1999-2013 n = 30 60 5,9 2,5 289 minimi 0 4,8 <1 175 maksimi 92 6,6 8,0 450 17.2.2014 56 5,6 < 1 300 20.8.2014 69 6,0 6,8 350 Valkkuna 1999-2013 n = 30 77 6,3 3,1 227 minimi 59 5,5 <1 150 maksimi 101 6,8 8,7 300 20.2.2014 77 5,8 0,5 275 18.8.2014 74 6,6 2,5 225 Iroonjärvi 17.2.2014 62 5,2 0,5 300 12.8.2014 76 6,3 4,0 180 8.2.12 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4meus johtok. N N N P P FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 2,8 1,0 7,8 3,0 2,4 3,0 1,8 5,1 2,9 2,3 1004 660 1600 850 860 27 <5 87 14 <5 100 33 18 62 16 46 8 <5 3,0 1,1 10,5 1,4 3,7 3,0 2,3 3,7 2,9 2,7 781 570 1000 750 660 32 <5 150 4 <5 <5 3 3 40 23 72 20 41 0,9 3,3 3,0 2,5 900 740 15 3 33 48 4 1 8 FE a-kloro- COD fylli Mn µg/l µg/l mg/l O2 1920 970 3100 1400 1700 30,5 7,3 75,3 31,9 5,7 67,5 6 1848 1220 2770 1500 1500 3 1200 1200 <2 7 1 14 29,0 38 27 60 36 40 13,0 31 22 47 36 26 19,0 40 26 Savonneva (Karstula/Soini/Alajärvi) Savonneva käsittää useita suoalueita, joista on annettu erilliset lupapäätökset. Näitä alueita ovat Savonneva (LSY-2004-Y-402), Järvisalonneva (LSY-2005-Y-302), Heiniahonneva (LSY-2005-Y-303), Lypsinneva (LSY-2005-Y-304) ja Koirasuo (LSY2005-Y-305). Savonnevan ja Koirasuon luvista valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 12.2.2009 (Nro 09/0045/3). Koirasuon osalta asia eteni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka antoi 20.8.2010 päätöksen (804/1/09) valituksesta. Tässä yhteydessä käytetään kokonaisuudesta nimeä Savonneva. Savonnevan Kyyjärven kunnan alueen lohkolla 1 on oma ympäristölupa ja sen vesistötarkkailua on käsitelty erikseen (ks. kpl 9.2.9). Savonnevan tuotantokokonaisuus on suuri (tuotantoala 675,1 ha vuonna 2014) ja siitä kuuluu osia eri vesistöalueisiin ja myös useisiin eri valuma-alueisiin. Savonnevan tuotantoalueesta kuuluu osia Kymijoen vesistöalueen Saarijärven reitin Vahankajoen Mustapuron valuma-alueelle (14.674) ja Valkkunan valuma-alueelle (14.673). Osia tuotantoalueesta kuuluu myös Ähtävänjoen vesistöalueen Kuninkaanjoen Toraspuron valumaalueelle (47.057) sekä Savonjoen yläosan valuma-alueelle (47.084). Savonnevan tuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1979 ja tuotanto 1980. Savonnevalla oli tuotannossa vuonna 2014 Vahankajoen valuma-alueella 492,4 ha ja Savonjoen yläosan valuma-alueella 182,7 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat pääosin ympärivuotiset pintavalutuskentät ja kosteikot. Tuotantoalueen kuivatusvesiä virtaa Vahankaan, Kuninkaanjokeen ja Savonjokeen yhteensä 11 eri reittiä pitkin: Haukipuro-Mustapuro-Kortejärvi-Vahanka, Mustapuro-Kortejärvi-Vahanka (2 purkuojaa), Ryöstejärvi-Iso Punsa- Kortejärvi-Vahanka (2 purkuojaa), Koiralampi-Ryöstöjärvi-Iso Punsa-Kortejärvi-Vahanka, Viitajoki-Iso Punsa-Kortejärvi-Vahanka Tipakanpuro-Torasjärvi-Kuninkaanjoki Savonjoki-Lappajärvi. 69 Savonnevan alueen vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Mustapurossa, Iso Punsassa, Kortejärvessä ja Vahangassa. Savonnevan vesistöhavaintopaikkoja ei ole Ähtävänjoen vesistöalueella. Savonnevalta tulevan Mustapuron vesi on ollut hapanta, ravinteikasta ja tummanruskeaa (taulukko 45). Rautaa ja humusaineita on ollut vedessä runsaasti. Vuonna 2014 Mustapuron vesi oli jakson 1999–2013 keskimääräistä tasoa heikompaa, sillä fosforia ja rautaa oli keskimääristä enemmän. Etenkin heinäkuussa 2014 vedessä oli erittäin runsaasti fosforia ja rautaa. Savonnevalla tarkkailtiin vuonna 2014 Mustapuroon lähtevien vesien laatua ympärivuotisesti. Otettujen kuormitusnäytteiden (23 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 8,6 mg/l, Kok.N 1 571 µg/l, Kok.P 47 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen CODMn-arvo oli 56 mg/l O2. Mustapuron valuma-alue on suuri (noin 71 km2), joten laimentumisolosuhteet ovat hyvät ja Savonnevan kuivatusvesien vesistövaikutukset Mustapuroon jäävät lieviksi. Mustapuro laskee Kortejärveen (50,4 ha), jonka keskisyvyys on 2,9 m ja syvin paikka 7,9 metriä. Kortejärvi on ollut keskimääräisten ravinnepitoisuuden ja levätuotannon perusteella rehevä (taulukko 46). Vesi on ollut lievästi hapanta ja veden väri tummaa runsaasta humusaine- ja rautapitoisuuksista johtuen. Kortejärven rehevyydestä johtuen alusveden happitilanne on ollut heikko lopputalvisin ja myös ajoittain loppukesällä. Vuonna 2014 Kortejärven vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin jaksolla 1999–2013 keskimäärin. Happivaje oli suurta alusvedessä lopputalvella 2014 ja loppukesällä 2014 happi oli lähes loppunut kokonaan. Kortejärveen tulee Savonnevan kuivatusvesiä Mustapuron lisäksi Iso Punsan suunnasta. Iso Punsa on matala järvi, joka on ollut keskimääräisen ravinnetason ja levätuotannon perusteella rehevä (taulukko 46). Iso Punsan vesi on ollut tummaa sekä väriluvun ja CODMn-arvon perusteella humuspitoista. Rehevyydestä johtuvaa happivajetta on esiintynyt vedessä lopputalvisin. Savonnevalta tulee kuivatusvesiä Iso Punsaan noin 240 ha alalta, mutta Iso Punsan veden typpipitoisuudet ovat alhaisia, josta päätellen vesistövaikutukset eivät ole olleet suuria. Vuonna 2014 Iso Punsan vesi oli laadullisesti hieman parempaa kuin keskimäärin aiemmin, sillä fosforia ja rautaa oli aiempaa vähemmän. Kortejärven kautta kulkevien kuivatusvesien vaikutus Vahankaan laskevassa ojassa oli vuoden 2014 vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna kiintoaineelle 0,18 mg/l, fosforille 0,4 µg/l ja typelle 30 µg/l. Pitoisuusnousut olivat valuma-alueen vesien veden laadut huomioiden pieniä. Osa kuivatusvesien sisältämistä aineista pidättyy Kortejärveen ja Iso Punsaan ja siten todelliset vaikutukset Vahankaan ovat hieman laskennallisia pienempiä. Vahankajärveen laskee Savonnevan, Kaijansuon, Isoneva-Heposuon, Juuvinsuon ja Puntari-Konttisuon turvetuotantoalueiden kuivatusvesiä. Vahankajärvi on suuri (477 ha) ja sen keskisyvyys on vain 1,6 m ja syvin paikka 6,7 m. Vahangan pintavedessä on ollut ravinteita runsaasti ja sen levätuotanto runsasta (taulukko 46). Vesi on ollut lievästi hapanta, väri tummaa ja humusaineita on runsaasti. Vedenlaatu on pääpiirteittäin samanlaista kuin siihen laskevien vesistöjen. Vuonna 2014 Vahankajärven vedenlaatu oli samaa tasoa kuin vuosina 1999-2013 keskimäärin. Helmikuussa 2014 happivaje oli suurta alusvedessä ja myös välivedessä, mutta loppukesällä 2014 ei happivajetta esiintynyt. 70 Taulukko 45. Mustapuron vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014. Havaintopaikka pH KiintoVäriSa- Sähkön- KOKaine luku meus johtok. N mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l Mustapuro 1999-2013 keskiarvo n = 36 6,2 7,8 308 8,2 4,0 965 minimi 4,9 2,1 160 2,2 2,5 530 maksimi 7,3 22 495 34 6,7 3500 14.5.2014 15,0 360 6,1 2,9 1000 30.7.2014 7,0 9,6 600 22,0 6,0 1300 16.9.2014 7,0 6,5 230 9,8 5,8 730 keskiarvo 2014 7,0 10,4 397 12,6 4,9 1010 NH4- NO3N N µg/l µg/l 93 7 660 75 2 200 61 42 61 42 KOKP µg/l PO4P µg/l 55 26 135 55 110 56 74 18 4 40 28 28 FE COD Mn µg/l mg/l O2 3047 1400 7410 2100 7500 3900 4500 42 16 75 46 45 28 40 Taulukko 46. Savonnevan järvihavaintopaikkojen vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014. Havainto- Hapen pH Kiinto- Väripaikka kyll. aine luku 1m % mg/l mg/l Pt Kortejärvi 1999-2013 n = 30 77 6,2 3,4 254 minimi 60 5,4 0,8 200 maksimi 101 6,9 9,8 400 17.2.2014 75 5,4 < 1 250 20.8.2014 66 6,5 6,3 270 Vahanka 1999-2013 n = 30 74 6,2 3,5 230 minimi 15 5,8 0,4 150 maksimi 93 6,6 8,0 300 20.2.2014 73 5,5 < 1 275 27.8.2014 84 6,7 4,8 200 Iso Punsa 1999-2013 n = 29 72 5,9 minimi 22 5,4 maksimi 96 6,8 17.2.2014 64 5,2 20.8.2014 84 6,4 2,9 <1 7,6 <1 5,5 229 100 450 300 200 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD meus johtok. N N N P P fylli Mn FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 3,3 1,0 11 1,1 5,1 3,1 2,4 3,9 2,8 2,9 824 620 1100 770 640 18 <5 74 8 <5 25 <5 <5 2,9 0,9 8,7 1,1 2,7 3,0 2,2 3,8 2,8 2,7 783 550 1100 740 640 14 <5 54 6 <5 11 8 <5 2,1 0,6 8,8 1,0 2,3 2,8 2,0 5,2 2,9 2,2 783 550 1500 850 640 12 <5 19 <5 <5 <5 5 <5 39 24 80 20 48 7 3 14 38 19 71 22 50 9 3 29 31 23 48 19 35 4 1 7 6 5 2 2029 1370 2850 1200 2300 31 3,1 94 1846 1100 2690 1400 1600 26 8,2 87 1732 960 4500 1100 1000 9,4 10,0 14 6,6 36 18,0 33 23 43 37 30 31 23 43 39 24 33 23 51 40 24 Vahankajärvi on Vahankajoen valuma-alueen (398,89 km2) keskusjärvi ja tärkeä kalastus- ja virkistyskohde ranta-asukkaille niin kuin siellä kesäasunnon omistaville. Vapon turvetuotannon kuivatusvesiä Vahankaan tuli vuonna 2014 noin 1270 ha alalta ja mahdollisia kuivatusvesivaikutuksia järven tilaan on tässä tarkasteltu tavanomaista perusteellisemmin. Pitkänajan vesistötarkkailutuloksien perusteella Vahankajärven typpi- ja fosforipitoisuudet ovat alentuneet (kuvat 26-27). Etenkin fosforipitoisuudet ovat alentuneet selvästi, sillä 2000-luvun alkupuolella pitoisuudet olivat keskimäärin noin 40 µg/l, kun vuoden 2010 jälkeen ne ovat olleet keskimäärin 30 µg/l. Typen pitoisuuksissa lasku on ollut lievää, sillä nykyinen taso noin 750 µg/l on vain noin 30 µg/ vähemmän kuin 2000luvun alussa. Suomalaisissa järvivesissä fosfori on pääasiassa levien kasvua rajoittava tekijä, joten fosforin vähentyminen näkyy myös levätuotannon selvänä vähentymisenä (kuva 28). Vaikka ravinnetaso ja levätuotanto ovat vähentyneet, kuvaa niiden taso Vahankajärven olevan edelleen rehevä. Rehevässä järvessä alusveden happivajeet ovat yleisiä, sillä pohjalle vajoavien levien ja muun eloperäisen aineksen hajotustoiminta kuluttaa happivaroja. Vahankajärven havaintopaikalla on vettä noin 6,5 metriä ja sen pohjan tuntumassa on esiintynyt hapettomia olosuhteita lopputalvisin (kuva 32). Fosforin ja sitä kautta levätuotannon vähentyminen vedestä on parantanut happitilannetta ja vuoden 2010 jälkeen ei pohja ole aivan hapettomaksi mennyt. Happitilanteen parantumiseen voi myös olla osasyynä se, että jääpeitteinen aika on ollut viime vuosina aiempaa lyhyem- 71 piä, jolloin happitäydennystä on pääsyyt veteen ilmasta talvisin tavanomaista pitempiä aikoja. Vahankajärven COD Mn – arvot ovat hienoisessa noususuuntauksessa (kuva 29) ja rautapitoisuudet ovat laskusuuntauksessa (kuva 30). Usein humus sisältää runsaasti rautaa, joten erisuuntaiset trendit voivat kuvata osan orgaanisen aineksen alkuperästä olevan muu kuin turvetuotanto. Mm. karjataloudesta voi tulla runsaasti COD Mn -arvoa kohottavaa ainesta. Veden väriluku on myös hienoisessa nousussa eli veden väri on hieman tummentunut (kuva 31). Veden väriin vaikuttavat pääosin humus ja rauta, joten COD Mn -arvoilla näyttäisi olevan Vahankajärvellä enemmän merkitystä värilukuun kuin raudalla. Vapon Vahankajoen valuma-alueen turvetuotannon (1 265 ha) kuivatusvesien yhteisvaikutukset koko Vahankajoen valuma-alueelle (noin 400 km2) olivat vuoden 2014 vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna kiintoaineelle 0,16 mg/l, fosforille 0,6 µg/l ja typelle 34 µg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 1,7 mg/l O2. Pitoisuusnousut olivat suhteellisen vähäisiä Vahankajärven vuoden 2014 pintaveden ainepitoisuuksiin nähden. Kuva 26. Vahankajärven pintaveden kokonaistyppipitoisuudet ja muutosta kuvaava trendi vuosina 1999-2014. Kuva 27. Vahankajärven pintaveden kokonaisfosforipitoisuudet ja muutosta kuvaava trendi vuosina 1999-2014. 72 Kuva 28. Vahankajärven kesäisten pintavesien a-klorofyllipitoisuudet ja muutosta kuvaava trendi vuosina 1999-2014. Kuva 29. Vahankajärven pintavesien CODMn –arvot ja muutosta kuvaava trendi vuosina 1999-2014. Kuva 30. Vahankajärven pintavesien rautapitoisuudet ja muutosta kuvaava trendi vuosina 19992014. 73 Kuva 31. Vahankajärven pintavesien väriluku ja muutosta kuvaava trendi vuosina 1999-2014. Kuva 32. Vahankajärven pohjanläheisten vesikerroksien hapen kyllästysasteet ja muutosta kuvaava trendi vuosina 1999-2014. 8.2.13 Puntarisuo, Konttisuo ja Juuvinsuo (Soini/Karstula) Puntarisuon, Konttisuon ja Juuvinsuon tuotantoalueet kuuluivat aiemmin Fortumille, mutta vuonna 2009 alueet siirtyivät Vapolle. Vapo Oy on tehnyt hakemus PuntariKonttisuon ympäristöluvan määräyksien tarkistamista (LSSAVI/203/04.08/2011), joka on saanut lainvoiman 8.4.2014. Juuvinsuolla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 149/2007/4, dnro LSY-2006-Y-376, annettu 18.12.2007). Puntarisuon ja Konttisuon tuotantoalueen (131,3 ha) kuivatusvesistä suurin osa (103,2 ha alalta) virtaa Kymijoen vesistöalueen Vahankajoen valuma-alueeseen ja Konttisuon eteläosista 28,1 ha alalta Kokemäenjoen vesistöalueeseen kuuluvaan Maintaiseen. Puntarisuon kuivatusvedet johdetaan Iso Lauttajärven ohitusuoman kautta Lauttapuroon ja edelleen Kettujoen kautta Jokijärveen. Iso Lauttajärveen ei kuivatusvesiä enää johdeta. Konttisuon eteläosista kuivatusvedet virtaavat Maintaisen kautta ja edelleen Maintaisenjokeen. Puntari-Konttisuolla vesienkäsittelyä on tehostettu pintavalutuksella vuonna 2014. Juuvinsuon (tuotantoala 67,9 ha vuonna 2014) kuivatusvesistä suurin osa virtaa reitille Kettujoki-Jokijärvi-Syväjoki-Iso-Punsa-Vahanka. Kuivatusvesiä virtaa myös Lehto- 74 lammen kautta Härkänevalle ja sieltä Jokijärveen. Juuvinsuolla vesienkäsittelymenetelminä ovat ympärivuotinen pintavalutus ja kosteikko. Puntari-Konttisuon ja Juuvinsuon vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Iso Lauttajärvessä, Jokijärvessä ja Maintaisessa. Iso Lauttajärvi jää jatkossa tarkkailusta pois, koska kuivatusvesiä ei sinne enää johdeta. Havaintopaikkojen vedet ovat olleet ruskeita, ravinteikkaita humusvesiä (taulukko 47). Järvien rehevyydestä johtuen happiongelmia on esiintynyt pintavesissäkin. Iso Lauttajärvi on kalankasvatusjärvi, jota ajoittain kalkitaan ja talvisin se tyhjennetään vedestä. Kalkituksesta johtuen järven vedessä on ajoittain esiintynyt korkeita pH-arvoja. Maintainen on kunnostettu ja se oli kuivatuksessa vuosina 2011-2012. Vuodesta 2013 lähtien Maintainen on ollut jälleen mukana Vapon vesistötarkkailussa. Maintaisen veden laatu ei kunnostuksien seurauksena oleellisesti parantunut, sillä ravinteita, rautaa ja humusta oli vedessä runsaasti (taulukko 47). Fosforia oli edelleen runsaasti, joskin vähemmän kuin ennen kunnostuksia. Kesällä 2014 Iso Lauttajärven vedessä oli runsaasti fosforia ja typpeä, mutta vähän humusta (taulukko 47). Talvella 2014 ei järvellä ollut jään alla lainkaan vettä. Matalan Jokijärven vesi oli laadullisesti vuonna 2014 samanlaista kuin tarkkailujaksolla 2003-2014 keskimäärin. Happivaje oli kohtalaista lopputalvella 2014, mutta loppukesällä 2014 happitilanne oli hyvä (taulukko 47). Taulukko 47. Puntari-, Kontti- ja Juuvinsuon havaintopaikkojen vedenlaatutietoja vuosilta 2003 - 2014. HavaintoHapen pH Kiinto- Väripaikka kyll. aine luku syv. 0,1-1 m % mg/l mg/l Pt Iso Lauttajärvi 2003-2013 keskiarvo n = 16 63 6,8 5,2 204 minimi 16 5,9 0,3 105 maksimi 105 8,7 42,0 350 11.3.2014 järvi kuiva 12.8.2014 56 6,8 1,3 135 Jokijärvi 2003-2013 keskiarvo n = 21 60 6,1 2,8 284 minimi 13 5,5 0,4 100 maksimi 85 6,6 5,3 400 17.2.2014 57 5,4 1,6 330 12.8.2014 71 6,4 3,7 225 Maintainen 2003-2013 keskiarvo n =16 68 6,3 42,3 272 minimi 37 5,8 1,0 150 maksimi 91 7,0 532,1 450 5.2.2014 71 5,5 1,4 400 13.8.2014 76 6,7 7,4 250 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4meus johtok. N N N P P FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l FE a-kloro- COD fylli Mn µg/l µg/l mg/l O2 8,4 0,9 59,8 4,5 2,7 7,8 1014 700 1510 57 5 320 55 <5 210 93 29 300 23 5 55 1593 510 5000 19,7 5,7 55,0 27 18 36 1,8 3,9 1000 93 86 100 37 730 16,0 22 3,5 1,2 12,1 2,6 2,7 3,7 2,6 5,5 3,6 3,0 1048 760 1370 1100 810 24 <5 61 12 <5 24 10 4 24 <5 2109 1200 3500 1300 1500 18,9 8,4 37,5 16 56 38 83 32 63 41 30 61 45 32 19,8 2,4 230,0 1,3 4,9 3,8 2,8 5,8 3,6 3,3 1436 930 5800 1100 1000 61 <5 310 <5 <5 <5 7 4 11 <5 2679 1890 6200 1800 1800 39,8 12,7 66,0 20 93 38 390 44 59 8 3 20,0 48,1 39 28 84 45 31 Tyystänjoen valuma-alueelle Maintaisen suuntaan teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Konttisuon kuivatusvedet kohottivat vuonna 2014 pitoisuuksia hyvin vähän (kokonaistyppi 63 µg/l sekä kiintoaine 0,005 mg/l ja COD Mn bruttona 0,3 mg/l). Kokonaisfosforin pitoisuusnousu jää negatiiviseksi, sillä kuivatusvesissä oli vähemmän fosforia kuin luonnontilaisilla soilla keskimäärin. Saarijärven reitin Mustapuron valuma-alueelle Jokijärven suuntaan teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Juuvinsuon ja Puntari-Konttisuon kuivatusvedet kohottivat vuonna 2014 pitoisuuksia vähän (kokonaisfosfori 0,3 µg/l ja kokonaistyppi 12 µg/l sekä kiintoaine 0,08 mg/l ja CODMn bruttona 0,6 mg/l). Juuvinsuolla tehtiin vuonna 2014 täydentävää päästötarkkailua ja pintavalutuskentältä lähtevän veden keskimääräiset 8 näytteen pitoisuudet olivat kiintoaineelle 5,9 mg/l, ty- 75 pelle 851 µg/l ja fosforille 32 µg/l. CODMn-arvo oli 32 mg/l O2. Kuivatusvesien pitoisuudet olivat vuonna 2014 samaa tasoa kuin Jokijärvellä, johon vedet laskevat. 8.2.14 Heposuot (Karstula, Soini) Isoneva ja Heposuo siirtyivät Vapolle vuonna 2009 Fortumilta. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto myönsi Vapo Oy:lle luvan Heposoiden (Isoneva ja Heposuo) turvetuotantoon 7.6.2013 (päätös nro 85/2013/1). Heposoiden tuotantoalue sijaitsee Kymijoen Saarijärven reitin Vahankajoen Valkkunan (14.673) valuma-alueella. Heposoilla oli tuotannossa 113,4 ha vuonna 2014. Heposoiden osuus Alasen valuma-alueesta (20,4 km2) on 6,6 % ja Vahvasen valuma-alueesta (56 km2) noin 2,4 %. Heposoiden Isonevan lohkon kuivatusvedet laskevat Koijärven kautta Alasen pohjoispäähän. Heposuon kuivatusvedet virtaavat Lammaslähteenpuron kautta Alasen eteläpäähän ja edelleen Kotasen kautta Vahvaseen. Vesienkäsittely tapahtuu ympärivuotisesti kahdella pintavalutuskentällä. Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat Koijärvessä, Alasessa ja Vahvasessa. Koijärven vesi on ollut varsin heikkolaatuista; vesi on erittäin ravinteikasta ja tummaa sekä väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella erittäin humuspitoista (taulukko 48). Rehevässä ja hyvin matalassa Koijärven vedessä on esiintynyt usein suurta happivajetta. Alasen veden laatu on ollut hieman parempaa kuin Koijärven, sillä ravinteita sen vedessä on ollut vähemmän, mutta levätuotanto on kuitenkin ollut erittäin runsasta. Vahvasen veden laatu on ollut selvästi parempaa kuin Koijärven ja Alasen, sillä ravinteita on ollut vedessä huomattavasti vähemmän. Vuonna 2014 Alasen vedenlaatu oli jakson 1999–2013 keskimääräistä tasoa hieman parempaa, sillä ravinteita ja rautaa oli aiempaa vähemmän. Elokuussa 2014 happi oli loppunut alusvedestä kokonaan ja lopputalvellakin happivaje oli suurta. Koijärven vesi oli vuonna 2014 ladullisesti yhtä heikkoa kuin aiemminkin ja lopputalvella happivaje oli suurta (taulukko 48). Vahvasen vedenlaatu oli vuonna 2014 samanlaista kuin jaksolla 1999–2013. Elokuussa 2014 happi oli loppunut alusvedestä kokonaan ja vaje oli suurta myös välivedessä (taulukko 48). Myös lopputalvella 2014 alusveden happivaje oli suurta. Heposuolla suoritettiin päästötarkkailua vuonna 2014. Pintavalutuskentältä 1 lähtevän veden ravinnepitoisuudet olivat erittäin korkeita, sillä otettujen näytteiden (13 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,6 mg/l, Kok.N 2346 µg/l, Kok.P 282 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 95 mg/l O2. Heposoiden vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna teoreettinen pitoisuusnousu Alasessa olisi ollut vuonna 2014 kiintoaineelle 0,5 mg/l, fosforille 4,1 µg/l ja typelle 90 µg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn -arvon bruttolisäys oli 3,6 mg/l O2. Alasen heikohko veden laatu huomioiden kuivatusvesien vaikutukset olivat pieniä. Vahvaseen teoreettiset pitoisuusnousuvaikutukset ovat noin puolet pienempiä Alasen vaikutuksista, sillä sen valuma-alue (56 km2) on noin puolet suurempi kuin Alasen (20,4 km2). 76 Taulukko 48. Isonevan ja Heposuon havaintopaikkojen vedenlaadut vuosina 1999 - 2014. Havaintopaikka Hapen pH Kiinto- Värikyll. aine luku % mg/l mg/l Pt Alanen (1 m) 1999-2013 n = 30 62 6,3 4,4 294 minimi 14 5,7 <1 180 maksimi 89 6,8 12,0 600 20.2.2014 64 5,5 < 1 330 12.8.2014 74 6,6 3,0 240 Vahvanen (1 m) 1999-2013 n = 30 68 6,0 3,6 216 minimi 32 5,2 0,2 150 maksimi 89 7,1 29,4 350 20.2.2014 62 5,1 < 1 300 12.8.2014 73 6,3 1,5 200 Koijärvi (1 m) 1999-2013 n = 29 50 5,9 3,4 355 minimi 1 5,0 0,7 140 maksimi 85 7,0 8,3 520 20.2.2014 17 5,1 1,9 480 12.8.2014 63 5,8 1,3 500 8.2.15 Sa- Sähkön- KOK- NH4meus johtok. N N FTU mS/m µg/l µg/l NO3N µg/l 3,7 1,5 6,2 1,6 3,8 3,8 2,7 5,8 3,3 3,1 1090 670 1400 1100 740 35 <5 140 10 <5 30 <5 <5 1,8 0,8 4,7 1,0 1,9 2,6 2,0 3,3 2,9 2,5 685 560 810 780 640 17 5 48 <5 <5 <5 7 <5 4,5 1,7 16,0 2,4 2,0 3,9 2,6 9,2 3,5 3,0 1416 1000 2030 1100 1400 87 10 420 30 3 130 85 <5 KOK- PO4P P µg/l µg/l 57 40 98 31 48 8 5 15 34 21 52 25 40 7 3 16 71 25 220 45 130 21 3 130 4 3 54 FE µg/l a-kloro- COD fylli Mn µg/l mg/l O2 2357 1600 3150 1400 1700 65,8 13,8 201,0 1514 890 2600 1300 1400 29,0 13,6 70,6 2829 990 6800 2700 3100 17,4 2,4 56,6 22,0 15,0 5,2 36 24 50 42 31 30 20 42 41 26 48 23 64 58 52 Pirttiahonsuo (Karstula) Pirttiahonsuolla on ympäristölupa (98/09/1, ISY-2008-Y-188, myönnetty 29.10.2009). Pirttiahonsuo sijaitsee Kymijoen Saarijärven reitin Pääjärven Päällinjärven valumaalueella (14.633). Pirttiahonsuon tuotantoalueen kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisesti pintavalutuksella. Kuntoonpano alkoi 1.8.2010 ja vuosi 2013 oli Pirttiahonsuon ensimmäinen tuotantovuosi. Vuonna 2014 tuotannossa oli 33,7 ha. Kuivatusvedet johdetaan Murtopuroon ja edelleen reittiä Pöngänpuro–Haarapuro–Suojoki–Jyrkkälampi–Iso Korppinen. Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat kuivatusvesien vaikutuspiirissä Pöngänpurossa ja Iso Korppisessa. Iso Korppisen vedenlaatutulokset vuosilta 1999–2009 ovat Keski-Suomen ympäristökeskuksen tuloksia. Vuodesta 2010 alkaen Iso Korppisen vesistötarkkailu on kuulunut Vapon vesistötarkkailuun. Pöngänpuron vesi on ollut hapanta, väriltään hyvin tummaa ja ravinteikasta. Vuonna 2014 puron vesi oli laadullisesti heikompaa kuin keskimäärin vuosina 2010–2013, sillä vesi oli väriltään erittäin tummaa ja erityisen korkeita olivat fosfori- ja rautapitoisuudet (taulukko 49). Vuoden 2010 kesäkuun alun Pöngänpuron näyte oli ennakkotarkkailua ja silloin vesi oli samanlaista kuin kuntoonpano- ja tuotantovuosina keskimäärin. Fosforia on ollut keskimäärin selvästi enemmän kuin kesäkuussa 2010, mutta Pöngänpurossa on myöhemminkin ollut alkukesällä huomattavasta vähemmän fosforia kuin muina aikoina. Matalan Iso Korppisen vesi oli vuonna 2014 hyvin samanlaista kuin Pöngänpuron eli vesi oli ravinteikasta ja tummaa. Vedessä oli kuitenkin vähemmän happea kuluttavaa orgaanista ainesta ja fosforia sekä rautaa kuin Pöngänpurossa. Iso Korppisen vedenlaatu oli vuonna 2014 samaa tasoa kuin mitä se on ollut keskimäärin 2000-luvulla, joten Pirttiahonsuon tuotantoon tulo ei sinänsä ole näkynyt Iso Korppisen vedenlaadussa. Pirttiahonsuolla suoritettiin ympärivuotista päästötarkkailua vuonna 2014. Lähtevän veden ainepitoisuudet olivat korkeita, sillä otettujen näytteiden (20 kpl) perusteella Pirttiahonsuolta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 7,4 mg/l, Kok.N 1823 µg/l, Kok.P 83 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 56 mg/l O2. 77 Pirttiahonsuon vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna teoreettinen pitoisuusnousu Päällinjärven valuma-alueella (Iso Korppiseen) olisi ollut vuonna 2014 kiintoaineelle 0,02 mg/l, fosforille 0,12 µg/l ja typelle 4 µg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 0,13 mg/l O2. Lisäykset olivat vähäisiä, joten niidenkin perusteella Pirttiahonsuon kuivatusvesivaikutukset olivat Iso Korppiseen hyvin lieviä. Pirttiahonsuon kuivatusvesien keskimääräiset fosforipitoisuudet olivat vuonna 2014 korkeita, mutta Pöngänpuron vedessä fosforia oli vielä enemmän, jonka perusteella hajakuormitus Pöngänpuron valuma-alueella on suurta. Pirttiahonsuon kuivatusvesissä oli vuonna 2014 typpeä selvästi enemmän kuin Pöngänpurossa, joten puron typpipitoisuuksia kuivatusvedet kohottivat. Taulukko 49. Pirttiahonsuon havaintopaikkojen vedenlaadut vuosina 1999 - 2014. Havaintopaikka Hapen pH Kiinto- Värikyll. aine luku % mg/l mg/l Pt Pöngänpuro 2010 - 2014 ennakko 1.6.2010 4,6 5,7 400 ka 2010-2013 n=12 5,8 10,8 370 min 4,7 2,4 225 max 7,1 25,4 600 8.5.2014 3,4 300 12.8.2014 6,8 15,0 800 17.9.2014 6,8 9,0 400 keskiarvo 2014 6,8 9,1 500 Iso Korppinen 1999-2013 (1 m) keskiarvo n=14 60 6,3 5,8 242 min 41 5,6 3,0 160 max 77 6,8 9,3 400 11.3.2014 65 6,5 11,0 200 10.7.2014 77 6,7 14,0 260 8.2.16 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4meus johtok. N N N P P FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l FE a-kloro- COD fylli Mn µg/l µg/l mg/l O2 2,3 9,5 1,6 21,0 3,7 23,0 9,8 12,2 3,5 4,1 2,5 6,3 2,9 5,5 5,1 4,5 1000 1025 750 1300 570 1500 1100 1057 91 62 26 130 5 11 5 35 41 <5 41 <5 1800 4018 1800 6700 2200 9500 5400 5700 6,0 2,2 9,4 16,0 5,5 5,4 3,8 7,5 5,2 4,0 874 640 1300 1300 850 14 9 17 <5 <5 <5 6 <5 28 61 28 110 30 180 100 103 8 21 11 41 47 35 63 88 49 6 4 8 67 67 4 2907 2100 3500 2700 2000 50 54 31 77 40 68 46 51 27,8 15,7 57,8 16,9 27 14 56 24 29 Tynnörsuo (Karstula) Tynnörsuolla on Itä-Suomen ympäristöviraston ympäristölupa (päätös 44/05/1, dnro ISY 2004-Y-169, myönnetty 11.5.2005). Karstulan kunnan Kimingin kylällä sijaitsevan Tynnörsuon turvetuotantoalueen kuntoonpano aloitettiin vuonna 1983 ja tuotanto vuonna 1999. Vuonna 2014 Tynnörsuolla oli tuotannossa 81,9 ha ja levossa 3,1 ha. Tynnörsuo kuuluu Kymijoen vesistöalueen Saarijärven reitin Päällinjärven valuma-alueeseen (14.633). Tynnörsuon kuivatusvedet purkautuvat kahta reittiä; Riekinlampi-Riekinpuro-SuojokiIso-Korppinen ja Murtopuro-Pöngänpuro-Haapapuro-Suojoki-Iso-Korppinen. Vesienkäsittelymenetelmänä on ollut perustaso virtaamansäädöllä, mutta elokuussa 2014 otettiin käyttöön pintavalutus. Vesistötarkkailupiste sijaitsee kuivatusvesien vaikutuspiirissä olevassa Murtopurossa. Murtopuron vesi on ollut hapanta, hyvin tummaa ja humusvaikutteista (taulukko 50). Ravinnepitoisuudet ovat olleet korkeita. Vuonna 2014 Murtopuron vedenlaatu oli heikompaa kuin keskimäärin jaksolla 2004–2013, sillä vedessä oli erityisen runsaasti fosforia. Etenkin elokuussa 2014 puron veden laatu oli erittäin heikkoa. Tynnörsuon vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna teoreettinen pitoisuusnousu Iso Korppisessa oli vuonna 2014 kiintoaineelle 0,1 mg/l, fosforille 0,5 µg/l ja typelle 8 µg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys oli 0,3 mg/l O2. 78 Taulukko 50. Tynnörsuon Murtopuron keskimääräinen vedenlaatu vuosina 2004 - 2014. Havaintopaikka pH Kiinto- Väriaine luku mg/l mg/l Pt Murtopuro 2004-2013 keskiarvo n =29 6,0 6,3 346 minimi 4,7 1,2 200 maksimi 7,2 17,0 550 8.5.2014 2,5 300 12.8.2014 6,5 6,0 720 17.9.2014 6,7 3,5 320 keskiarvo 2014 6,6 4,0 447 8.2.17 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD meus johtok. N N N P P Mn FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 9,8 1,7 34,1 3,5 7,8 5,2 5,5 3,9 2,4 7,8 2,6 4,4 4,3 3,8 994 610 2900 720 1600 1300 1207 123 14 990 35 <5 68 37 <5 37 <5 43 21 72 25 200 86 104 12 5 29 100 100 3750 1500 7600 1700 5200 2900 3267 46 20 79 40 86 46 57 Sammakkoneva (Karstula) Sammakkonevan kuuluu Pirttijärvi-Pölkin tuotantokokonaisuuteen (115,5 ha), joka koostuu viidestä osasta: Sammakkoneva, Hanhineva, Sara-aho, Kotasuo, Lieholampi B. Sammakkonevan turvetuotantoalueella on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston 18.9.2012 myöntämä ympäristölupa (päätös nro 133/2012/1, dnro LSSAVI/263/04.08/2010). Kymijoen Saarijärven reitin Pääjärven Puukonjoen valuma-alueella (14.632) sijaitsevat Kotasuo, Hanhineva A ja Lieholampi B ja Kyyjärven Ähtyrinpuron valuma-alueella (14.644) Sara-aho ja Sammakkoneva. Vuonna 2014 Sammakkonevan tuotantoalueella tuotannossa oli 65,9 ha ja levossa 14,4ha. Vesienkäsittely on ollut aiemmin perustasoa, mutta vuonna 2013 on otettu käyttöön luvan mukaiset pintavalutuskentät (3 kpl) ja kosteikot (2 kpl). Puukonjoen valuma-alueelta kuivatusvedet virtaavat osin reitillä Kotajärvi-PuukonjokiPääjärvi ja osin purkuojan kautta suoraan Puukonjokeen. Ähtyrinpuron valuma-alueelta kuivatusvedet johdetaan Ähtyrinpuroa pitkin Kyyjärveen. Vesistöhavaintopaikat ovat Kotajärvessä, Puukonjoessa ja Ähtyrinpurossa (2 kpl). Kaikkien havaintopaikkojen veden laadut ovat olleet hyvin samanlaisia; vedet ovat happamia, runsasravinteisia, väriltään tummia sekä väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella humuspitoisia (taulukko 51). Ähtyrinpurossa on Sammakkonevan kuivatusvesien purkuojien alapuolella kaksi havaintopaikkaa. Ähtyrinpuron vesi on ollut heikompilaatuista lähinnä Sammakkonevan kuivatusvesien purkukohtaa (Ähtyrinpuro 2) kuin kauempana alajuoksulla (Ähtyrinpuro). Yläosalla veden ravinnepitoisuudet sekä väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella arvioiden humuspitoisuudet ovat olleet korkeampia kuin alajuoksulla. Vuonna 2014 veden laatu Ähtyrinpuron alaosalla oli huomattavasti parempaa kuin aiemmin, sillä ravinteita ja humusta oli vedessä varsin vähän. Ähtyrinpuron yläosalla veden laatu oli vuonna 2014 alaosaa heikompi, mutta silti parempaa kuin keskimäärin vuosina 2004–2013. Ähtyrinpuro on pieni vähävetinen puro, joka virtaa soraharjujen muodostamien pohjavesialueiden halki. Ähtyrinpuron vedenlaadun parantuminen alaosalla johtunee juuri pohjavesien vaikutuksista, sillä alaosalla puron virtaamat eivät suuresti kasva. Ähtyrinpuron alaosalle vesiä tulee vain pieneltä suoalueelta ja kahdelta viljelymaalta. Kotajärven pintavesi oli vuonna 2014 samanlaista kuin aiempinakin vuosina eli vesi oli väriltään tummaa, rautapitoista, hapanta sekä väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella humuspitoista. Kotajärven rehevyyttä kuvaa ravinteiden lisäksi korkea levätuotanto (aklorofylli). Puukonjoen vedenlaatu oli vuonna 2014 pääpiirteittäin samanlaista kuin aiemmin, vaikka ravinteita oli hieman keskimääräistä enemmän. 79 Taulukko 51. Sammakkonevan tuotantokokonaisuuden havaintopaikkojen keskimääräiset vedenlaadut vuosina 2004 - 2014. Havaintopaikka Hapen pH Kiinto- Värikyll. aine luku % mg/l mg/l Pt Puukonjoki 2004-2013 keskiarvo n = 29 6,1 7,8 255 minimi 5,3 <1 100 maksimi 7,1 40,0 400 8.5.2014 9,7 225 14.8.2014 6,9 6,0 250 15.9.2014 6,8 12,0 220 keskiarvo 2014 6,9 9,2 232 Ähtyrinpuro 2004-2013 (Sammakkonevan yp.) keskiarvo n = 29 6,1 8,3 273 minimi 5,3 <1 45 maksimi 7,1 36,0 500 8.5.2014 2,1 225 28.7.2014 6,9 4,7 180 17.9.2014 7,0 8,0 180 keskiarvo 2014 7,0 4,9 195 Ähtyrinpuro 2 2004-2013 (Sammakkonevan ap.) keskiarvo n = 29 5,9 9,9 348 minimi 5,1 1,3 200 maksimi 7,0 50,7 550 8.5.2014 1,3 250 28.7.2014 6,7 11,0 350 17.9.2014 6,8 8,1 250 keskiarvo 2014 6,8 6,8 283 2004-2013 Kotajärvi 1 m keskiarvo n = 18 67 5,9 3,3 251 minimi 23 5,3 <1 100 maksimi 99 6,4 6,2 400 11.3.2014 56 5,7 2,2 300 18.8.2014 79 6,4 3,4 270 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4meus johtok. N N N P P FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 4,9 2,8 9,9 4,4 5,7 3,8 4,6 3,4 2,2 6,7 3,1 4,6 4,1 3,9 777 320 1430 670 980 870 840 25 3 83 45 1 140 15 110 15 110 5,6 1,6 12,2 3,5 6,6 5,9 5,3 3,3 2,5 4,6 2,9 3,7 4,0 3,5 871 210 2000 680 510 510 567 81 <5 530 72 8 180 25 81 25 81 7,3 1,4 26,6 3,6 10,0 11,0 8,2 3,2 2,6 4,6 2,7 3,3 3,8 3,3 1043 710 2100 730 840 740 770 101 8 590 49 3 130 120 13 120 13 4,7 0,8 45,0 1,8 2,6 2,9 2,0 4,5 3,0 2,5 798 580 1070 910 650 24 5 80 15 <5 21 7 <5 38 23 99 28 55 48 44 9 <2 17 31 9 79 20 24 20 21 8 3 18 38 18 99 23 34 35 31 10 3 21 28 15 82 20 27 5 1 15 12 12 3 3 6 6 <2 FE a-kloro- COD fylli Mn µg/l µg/l mg/l O2 2248 1300 4360 1400 2700 2100 2067 35 8 59 30 30 29 30 2998 790 5550 2100 2800 2400 2433 38 4 70 30 15 16 20 3554 1800 6500 2300 5400 4100 3933 48 30 76 34 33 32 33 2216 1550 3300 1700 2000 18,7 8,8 31,1 10,0 34 24 43 37 27 Sammakkonevan pintavalutuskentältä vuonna 2014 Ähtyrinpuron suuntaan lähtevän veden laatu oli 27 näytteen perusteella keskimäärin seuraava; kiintoaine 10,4 mg/l, Kok.N 1475 µg/l, Kok.P 46 µg/l ja CODMn 38 mg/l O2. Vuonna 2014 Sammakkonevalta lähtevien kuivatusvesien laadun perusteella ne lisäsivät Ähtyrinpuron yläosalla ravinnepitoisuuksia ja jossain määrin myös kiintoainepitoisuuksia. Ähtyrinpuron vesi oli vuonna 2014 alaosalla kuitenkin laadullisesti kohtalaisen hyvää, joten kuormitusvaikutukset Kyyjärveen jäivät vähäisiksi. Sammakkonevan vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna teoreettinen pitoisuusnousu Ähtyrinpuroon (valuma-alue 18,43 km2) oli vuonna 2014 kiintoaineelle 0,5 mg/l, fosforille 1,7 µg/l ja typelle 57 µg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys oli 2,6 mg/l O2. Laskennalliset lisäykset olivat vähäisiä, joten niidenkin perusteella kuivatusvesivaikutukset olivat Ähtyrinpuron alaosalla hyvin lieviä. Sammakkonevan pintavalutuskentältä vuonna 2014 Puukonjoen suuntaan lähtevän veden laatu oli 17 näytteen perusteella keskimäärin seuraava; kiintoaine 2,8 mg/l, Kok.N 1313 µg/l, Kok.P 33 µg/l ja COD Mn 41 mg/l O2. Sammakkoneva kuivatusvedet lisäsivät hieman Puukonjoen typpi- ja humuspitoisuuksia (COD Mn-arvoja), mutta ei fosfori- ja kiintoainepitoisuuksia. Sammakkonevan vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna teoreettinen pitoisuusnousu Puukonjoen alaosalle (valuma-alue 41,9 km2) oli vuonna 2014 kiintoaineelle 0,03 mg/l, fosforille 0,2 µg/l ja typelle 15 µg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 0,5 mg/l O2. Laskennalliset lisäykset olivat vähäisiä, joten kuivatusvesivaikutukset Puukonjoen alaosalla olivat lieviä. Yläosalla kuitenkin kuivatusvesien pitoisuuksien perusteella hieman kuivatusvesivaikutuksia esiintyi. 80 8.2.18 Suljetunneva (Saarijärvi) Saarijärven Suljetunnevalla voimassa oleva ympäristölupa ISY-2006-Y-262, 123/07/1. Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen ja edelleen Korkeimpaan hallintooikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 20.12.2010 (Nro 381, 3025/1/09 ja 3081/1/09). Tuotantoalueella ei vuonna 2014 vielä tehty valmisteluja, mutta ne alkavat vuonna 2015. Vesistövesien ennakkotarkkailu on sen sijaan alkanut jo vuonna 2006. Kuivatusvesien käsittely tulee tapahtumaan luvan mukaisesti ympärivuotisesti kahdella pintavalutuskentällä. Suljetunneva kuuluu Kymijoen vesistöalueen Saarijärven reitin Iso Suojärven valumaalueeseen (14.687). Suljetunnevan turvetuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan Sammakkolammen ja sen laskuojan kautta Iso Suojärven Pohjanlahteen. Iso Suojärvestä vedet kulkeutuvat Välijoen, Pieni Suojärven ja Peltojoen kautta Pyhäjärveen. Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat Sammakkolammesta lähtevässä laskuojassa, Iso Suojärven Pohjanlahdessa, Iso Suojärven syvänteessä ja Pyhäjärvessä. Iso Suojärvessä (252 ha) syvyyttä on maksimissaan noin 6 metriä ja sen keskisyvyys on noin 1,7 m. Iso Suojärven matalan Pohjanlahden vesi on ollut vuosina 2006-2014 hyvin hapanta, väriltään hyvin tummaa ja ravinteikasta (taulukko 52). Rautaa ja happea kuluttavaa orgaanista ainesta vedessä on ollut myös hyvin runsaasti. Happivajetta on rehevässä Pohjanlahdessa esiintynyt usein. Iso Suojärven syvänteessä vedenlaatu on ollut parempaa kuin Pohjalahdessa, sillä ravinteita, rautaa ja humusaineita on ollut huomattavasti vähemmän. Iso Suojärven vedenlaatu on ollut suhteellisen hyvää, mutta rehevyydestä johtuen happitilanne on ollut kuitenkin usein vain välttävää. Sammakkolammesta lähtevän ojan vesi on ollut vuosina 2011–2014 tummaa, ravinteikasta sekä väriluvun ja CODMn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 52), mutta yleensä kuitenkin parempaa kuin Iso Suojärven Pohjalahdessa, johon oja laskee. Syyskuussa 2014 ojan vesi oli kuitenkin heikkolaatuista, sillä vedessä oli erittäin runsaasti fosforia, typpeä ja rautaa. Ojan valuma-alue on pieni (noin 3 km2) ja kuivina aikoina oja voi kokonaan kuivua kuten elokuussa 2014. Pyhäjärven vesi on ollut laadullisesti erittäin hyvää, sillä vesi on kirkasta, vähäravinteista ja vähähumuksista (taulukko 52). Pyhäjärven vähäinen levätuotanto kuvaa järven karuutta. Alusvedessä (yli 10 m syvässä) keväällä 2014 happitilanne oli erinomainen ja kesälläkin hyvä. 81 Taulukko 52. Suljetunnevan havaintopaikkojen vedenlaadut vuosina 2006 - 2014. Havaintopaikka Hapen pH Kiinto- VäriSakyll. aine luku meus % mg/l mg/l Pt FTU Pyhäjärvi 2009-2014 (1 m) 4.3.2009 89 6,8 <1 40 0,2 15.9.2009 87 7,1 <1 30 0,2 30.7.2010 84 7,2 1,0 20 0,8 15.3.2011 81 6,7 <1 65 0,9 31.8.2011 91 7,1 1,4 30 0,6 2.4.2012 85 6,8 <1 60 0,6 16.7.2012 87 7,1 1,5 35 0,5 19.3.2013 85 6,7 <1 65 0,3 19.8.2013 88 7,1 1,2 45 0,8 12.3.2014 92 6,9 <1 45 <0,5 13.8.2014 93 7,2 1,7 30 0,9 Keskiarvo 87 7,0 0,9 42 0,6 Iso Suojärvi, Pohjanlahti (1 m) 2006-2013 n =13 51 5,8 4,8 308 5,2 minimi 1 5,3 1,3 150 1,4 maksimi 82 6,4 11,5 550 30,9 12.3.2014 30 5,8 <1 325 3,1 13.8.2014 70 6,3 7,2 240 3,5 Iso-Suojärvi syvänne 2011-2013 ( 1m) n =6 67 6,1 2,1 200 1,8 minimi 45 5,9 <1 175 0,8 maksimi 87 6,5 5,3 250 3,5 12.3.2014 61 5,6 <1 250 1,1 13.8.2014 79 6,6 5,5 150 3,0 Suljetunneva, laskuoja 1 2011-2013 n =9 5,7 3,3 229 1,6 minimi 5,3 <1 135 0,6 maksimi 6,3 10,8 325 3,0 20.5.2014 6,1 <1 200 0,9 28.7.2014 ei vettä ojassa 15.9.2014 6,1 13,0 300 3,9 Keskiarvo 2014 6,1 6,8 250 2,4 8.3 Leppäveden-Kynsiveden alue 8.3.1 Kivisensuo (Hankasalmi) Sähkön- KOKjohtok. N mS/m µg/l 3,6 3,5 3,5 3,9 3,4 3,7 3,4 3,6 3,3 3,5 3,4 3,5 280 340 272 540 300 420 330 420 350 380 320 359 3,7 2,0 6,9 3,6 3,0 NH4- NO3N N µg/l µg/l 24 17 53 36 18 <5 26 37 17 70 16 20 6 34 1052 550 1720 1100 900 19 3 55 <5 <5 <5 40 <5 3,1 2,5 3,8 2,8 3,0 737 590 860 730 630 22 15 34 <5 <5 <5 12 <5 3,1 2,6 3,7 2,9 803 480 1000 640 73 7 160 <5 <5 <5 4,1 3,5 1300 970 KOK- PO4P P µg/l µg/l 11 5 5 10 11 22 6 4 4 8 8 9 3 3 <2 <2 <2 <2 2 44 23 86 35 43 3 <2 7 24 19 35 18 35 <2 <2 2 48 20 98 30 13 4 22 150 90 <2 <2 FE a-klor. µg/l µg/l 140 59 110 500 120 360 110 220 160 240 60 189 2,1 2,5 1,6 3,0 2,4 4,2 2,6 2885 910 8400 3200 1500 11,6 3,3 19,3 1383 1100 1700 1400 1200 13,8 5,2 27,5 17,6 17,7 COD Mn mg/l O 2 7 5 6 10 7 11 8 11 8 8 7 8 44 9 64 44 31 29 22 35 36 22 1711 840 2500 920 36 19 47 36 2900 1910 38 37 Kivisensuolla on Itä-Suomen ympäristöviraston ympäristölupa (päätös 14/06/1, dnro 2005-Y-27, myönnetty 30.1.2006). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 23.4.2007 (Nro 07/0134/1). Kivisensuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1986 ja tuotanto 1987. Vuonna 2014 Kivisensuolla oli tuotannossa 79,3 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat laskeutusaltaat (37,1 ha) sekä pintavalutuskenttä (45,2 ha). Pintavalutuskentän kautta johdetaan kuivatusvedet myös yksityisen turvetuottajan Kivisensuolta (21,6 ha). Kivisensuo kuuluu Kymijoen vesistöalueen Kuuhankaveden Kissakoskenjoen valumaalueeseen (14.377). Kivisensuon kuivatusvedet purkautuvat Lammisjoen kautta Leväseen ja edelleen Leväsenjoen kautta reitille Paavallampi-Kissakoskenjoki-Armisvesi Vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Leväsessä ja Lammisjoessa (2 kpl). Levänen (30,7 ha) on matala järvi, jonka keskisyvyys on 1,1 m ja suurin syvyys 1,8 m. Levänen sijaitsee noin 4 km päässä tuotantoalueen alapuolella. Pintaveden keskimääräinen ravinnetaso ja levätuotanto kuvaavat järven rehevyyttä (taulukko 53). Rehevyyden seurauksena ajoittain happitilanne on heikentynyt, etenkin lopputalvisin. Lopputalvella 2014 Leväsen vedenlaatu oli hyvää, sillä ravinteita oli vähän. Kesällä 2014 vesi oli vähän talvea heikompaa, sillä fosforia oli enemmän, mutta silti vähän. Leväsen levätuotan- 82 to on ollut yleensä runsas, mutta heinäkuussa 2014 se oli tavanomaista vähäisempää. Kivisensuon kuivatusvesien vaikutukset Leväseen ovat järven alhaisten ainepitoisuuksien perusteella vähäiset. Taulukko 53. Leväsen pintaveden keskimääräiset vedenlaadut vuosina 1999 - 2014. Havainto- Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn % mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O 2 Levänen (1 m) 1999-2013 n = 29 79 6,6 3,9 155 3,1 4,9 724 19 25 24 6 1310 18,6 21 minimi 26 6,1 <1 50 1,1 3,7 460 <5 <5 7 <2 710 3,1 12 maksimi 104 7,0 11,0 300 7,8 7,9 1180 60 64 48 15 2970 75,6 39 13.2.2014 80 6,4 1,0 150 1,3 5,1 660 9 910 19 9.7.2014 87 6,8 3,7 150 1,6 3,7 600 11 <5 21 <2 890 6,9 21 Venetekemä -järvestä alkunsa saavassa Lammisjoessa on turvetuotannon yläpuolinen havaintopaikka välittömästi ennen kuivatusvesien purkukohtaa (Lammisjoki yp.) ja kuivatusvesien purkuojan alapuolella havaintopaikka Lammisjoki ap. Lammisjoen vesi on ollut ruskeaa, runsasravinteista sekä väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 54). Turvetuotantoalueen alapuolisessa havaintopaikassa keskimääräiset ravinnepitoisuudet sekä humuspitoisuudet ovat olleet hieman korkeampia kuin yläpuolisessa havaintopaikassa eli tuotantoalueen kuivatusvesillä on ollut heikentävää vaikutusta Lammisjoen veden laatuun. Vuonna 2014 Lammisjoen vedenlaatu oli jakson 1999–2013 keskimääräistä tasoa. Vesistöhavaintopaikkojen vuoden 2014 vedenlaatujen perusteella Kivisensuon vesistövaikutukset Lammisjokeen olivat lieviä. Myös kuivatusvesien laadun perusteella Kivisensuon vesistövaikutukset olivat vuonna 2014 vähäiset, sillä Kivisensuon pintavalutuskentältä Lammisjokeen lähtevän veden laatu oli 3 näytteen perusteella keskimäärin seuraava; kiintoaine 4,2 mg/l, Kok.N 1177 µg/l, Kok.P 18 µg/l ja CODMn 33 mg/l O2. Vuoden 2014 Kivisensuon vesistökuormituksen ja keskivalunnan mukaan laskennalliset pitoisuusvaikutukset olivat Kissakoskenjoen valuma-alueelle (43,17 km2) laskussa Armisveteen kiintoaineelle 0,12 mg/l, typelle 28 µg/l ja fosforille 0,13 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn -arvon bruttolisäys oli 0,9 mg/l O2. Taulukko 54. Kivisensuon havaintopaikkojen keskimääräiset vedenlaadut vuosina 1999 - 2014. Havaintopaikka pH Kiinto- VäriSa- Sähkön- KOKaine luku meus johtok. N mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l Lammisjoki turvetuotannon yp. 2001-2013 n = 36 6,5 6,1 176 3,3 4,5 794 minimi 5,4 <1 80 0,6 3,2 450 maksimi 7,2 31,0 360 19,2 7,0 1700 9.6.2014 5,9 3,0 250 1,2 3,2 830 6.8.2014 7,0 4,6 200 2,8 4,5 1000 8.9.2014 6,6 2,5 130 1,4 3,9 730 keskiarvo 2014 6,5 3,4 193 1,8 3,9 853 Lammisjoki ap. 1999-2013 n = 40 6,5 9,0 204 4,4 4,6 954 minimi 5,3 <1 80 0,8 3,2 500 maksimi 7,3 130,0 400 19,3 7,0 2062 9.6.2014 5,8 3,5 275 2,7 3,3 980 6.8.2014 7,0 3,7 200 3,0 4,6 890 8.9.2014 6,5 2,5 200 2,2 4,0 900 keskiarvo 2014 6,4 3,2 225 2,6 4,0 923 NH4- NO3- KOK- PO4N N P P µg/l µg/l µg/l µg/l COD Mn µg/l mg/l O2 60 <5 297 53 <5 190 12 <5 12 <5 1206 420 2850 990 1200 880 1023 27 14 70 41 27 21 30 122 <5 778 71 <5 230 11 <5 11 <5 1527 370 4500 1400 1200 1300 1300 31 16 71 47 26 27 33 34 12 130 20 57 34 37 6 2 14 42 12 250 27 56 33 39 8 2 22 4 4 4 4 FE 83 8.3.2 Läyniönsuo (Hankasalmi) Läyniönsuolla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 32/03/1, dnro ISY-2002-Y-201, myönnetty 17.6.2003) ja Vaasan hallinto-oikeuden ympäristölupa (päätös 04/0354/2, dnro 01475/03/3605, myönnetty 29.10.2004). Itä-Suomen aluehallintovirasto on hyväksynyt Läyniönsuon lupamääräysten tarkistamista koskevan hakemuksen 11.2.2010 (Nro 8/10/1, Dnro ISAVI/35/04.08/2010). Läyniönsuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1971 ja tuotanto 1973. Vuonna 2014 Läyniönsuolla oli tuotannossa 70,4 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat kosteikot. Läyniönsuo kuuluu Kymijoen vesistöalueen Kuuhankaveden Tervajoen valumaalueeseen (14.379) ja Niemisjärven valuma-alueelle (14.382). Läyniönsuon kuivatusvedet purkautuvat kahta eri reittiä; laskuojaa pitkin Vuorikankaanpurun kautta Haarajokeen ja Tervajoen kautta edelleen Kuuhankaveteen. Toiseen vesireittiin kuivatusvedet kulkeutuvat Nököselänpurun, Ylemmäisen, Keskisen, Mikonlammen kautta Niemisjärveen. Vuonna 2014 kuivatusvesiä johdettiin Kuuhankaveden suuntaan 48 ha alalta ja Niemisjärven suuntaan 22,4 ha alalta. Vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Ylemmäisessä, Keskisessä ja Haarajoessa sekä Tervajoessa. Ylemmäinen on pieni (13,5 ha), matala (alle 4 m), ruskeavetinen rehevä järvi. Keskimääräinen pintaveden ravinnetaso on ollut korkea kuten myös sen levätuotanto (taulukko 55). Alusvedessä on ajoittain esiintynyt talvisin happivajetta, jonka seurauksen fosforia ja rautaa on liuennut veteen. Vuonna 2014 Ylemmäisen vedenlaatu oli jakson 1999– 2013 keskimääräistä tasoa hieman parempaa, sillä fosforia oli aiempaa vähemmän. Happivaje oli suurta alusvedessä sekä talvella että kesällä. Kuivatusvesien vaikutukset Ylemmäiseen ovat vedenlaadun perusteella ilmeisen vähäisiä. Ylemmäiseen tulee runsaasti hajakuormitusvesiä pohjoisen suunnan pelto- ja ojitusalueilta. Ylemmäisen veden laatu on parantunut vuosien mittaan, sillä ravinnepitoisuudet ovat laskeneet (kuvat 3334). Ravinnetaso kuvaa nykyisin lievää rehevyyttä, kun vielä noin 10 vuotta siten ravinnetaso oli selvästi rehevä. Keskinen on pieni (9 ha) ja matalahko (syv, noin 6 m) järvi. Keskisen vedenlaatu on ollut hyvin samankaltainen kuin Ylemmäisen eli sen vesi on ruskeaa ja ravinteikasta (taulukko 55). Vuonna 2014 Keskisen vedenlaatu oli hyvin samanlaista kuin jaksolla 1999– 2013 keskimääräin, vaikka talvella fosfori oli vedessä erittäin vähän. Happivaje oli suurta alusvedessä sekä talvella että kesällä 2014. Kesällä myös välivedessä happivaje oli suurta. Taulukko 55. Läyniönsuon järvihavaintopaikkojen pintavesien keskimääräiset vedenlaadut vuosina 1999 - 2014. Havainto- Hapen pH Kiinto- Väripaikka kyll. aine luku 1m % mg/l mg/l Pt Keskinen 2004-2011 n = 21 keskiarvo 63 6,5 2,9 173 minimi 5 6,0 <1 100 maksimi 92 7,1 10,0 300 17.2.2014 64 6,1 <1 200 9.7.2014 94 6,9 3,1 140 Ylemmäinen 1999-2011 n = 29 keskiarvo 66 6,5 3,3 182 minimi 39 5,8 <1 100 maksimi 95 7,0 14,0 350 17.2.2014 60 6,0 1,2 220 9.7.2014 97 6,9 4,3 170 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4meus johtok. N N N P P FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 3,0 1,3 18,8 1,3 1,6 5,0 3,9 6,9 4,9 4,2 822 580 1140 860 660 26 <5 130 <5 <5 <5 <5 <5 3,4 1,9 8,7 1,4 2,1 5,6 4,2 7,1 5,3 4,5 946 640 1570 1000 720 15 <5 33 57 <5 100 <5 <5 24 17 37 15 24 30 16 62 20 25 3 2 6 <2 5 <2 9 <2 FE a-kloro- COD fylli Mn µg/l µg/l mg/l O2 1405 600 3700 1100 700 24,4 3,7 59,5 1654 900 2300 1200 950 32,9 4,7 76,7 14,0 27,0 25 18 43 28 23 27 17 60 34 27 84 Kuva 33. Ylemmäisen pintaveden kokonaistyppipitoisuudet vuosina 1999-2014. Kuva 34. Ylemmäisen pintaveden kokonaisfosforipitoisuudet vuosina 1999-2014. Haarajoen veden ravinne- ja humusainepitoisuudet ovat olleet korkeita. Vesi on ollut väriltään ruskeaa, hapanta ja rautapitoista (taulukko 56). Vuonna 2014 Haarajoen vesi oli hieman parempaa kuin jaksolla 1999–2013 keskimäärin, sillä ravinteita ja humusta oli hieman vähemmän. Tervajoen vesi oli vuonna 2014 edellisten vuosien tapaan runsasravinteista ja väriltään tummanruskeaa. Läyniönsuolla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua kosteikon alapuolelta vuonna 2014. Otettujen näytteiden (21 kpl) perusteella Läyniönsuolta Kuuhankaveden suuntaan purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 8,8 mg/l, Kok.N 1 044 µg/l, Kok.P 38 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn-arvo oli 46 mg/l O2. Vuoden 2014 Läyniönsuon vesistökuormituksen ja alueen keskivalunnan mukaan laskennalliset pitoisuusvaikutukset olivat Kuuhankaveteen vähäiset (kiintoaine 0,2 mg/l, fosfori 0,5 µg/l, typpi 15 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys oli 1,3 mg/l O2. Vuonna 2014 Läyniönsuon kuivatusvesien laadun perusteella kuivatusvedet kohottivat hieman Haarajoen ja Tervajoen typpi- ja humuspitoisuutta (CODMn-arvoa), mutta ei lainkaan fosforipitoisuuksia. 85 Taulukko 56. Haara- ja Tervajoen keskimääräiset vedenlaadut vuosina 2004 - 2014. Havaintopaikka pH Kiinto- Väriaine luku mg/l mg/l Pt Haarajoki 2004-2013 n = 29 6,3 8,9 241 minimi 5,3 3,0 90 maksimi 6,9 38,0 450 9.6.2014 6,5 7,7 220 6.8.2014 6,6 3,4 200 8.9.2014 6,5 4,0 200 keskiarvo 2014 6,5 5,0 207 Tervajoen suu 2001-2013 n=8 6,4 6,7 259 minimi 6,2 3,1 200 maksimi 6,7 12,0 400 9.6.2014 6,4 6,5 250 6.8.2014 6,7 5,0 150 8.9.2014 6,6 3,5 200 keskiarvo 2014 6,6 5,0 200 8.3.3 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4meus johtok. N N N P P FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 9,0 2,7 38,0 5,7 3,2 2,6 3,8 5,7 3,5 10,6 4,4 4,9 4,9 4,7 1248 880 1720 1000 1000 890 963 152 20 480 111 <5 520 91 10 91 10 4,7 3,5 7,3 5,2 2,9 3,2 3,8 5,6 3,9 6,5 4,5 7,3 5,3 5,7 1213 1100 1400 1100 930 950 993 121 34 190 26 3 67 44 <5 44 <5 52 25 93 49 57 45 50 7 <2 14 52 33 100 46 82 46 58 10 6 13 10 10 10 10 FE COD Mn µg/l mg/l O2 1972 660 3900 1300 1900 1300 1500 34 17 54 31 27 27 28 1825 1200 2300 1500 1900 1500 1633 33 25 44 34 22 28 28 Tervasuo (Hankasalmi) Tervasuolla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 7/10/1, dnro ISAVI/32/04.08/2010), myönnetty 11.2.2010. Tervasuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1977 ja tuotanto 1986. Vuonna 2014 Tervasuolla oli tuotannossa 39 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat pintavalutuskentät. Tervasuo sijaitsee Kymijoen vesistöalueen (14) Iso-Virmaksen (14.378) ja Tervajoen valuma-alueilla (14.379). Tervasuon kuivatusvedet purkautuvat kahta eri reittiä Kuuhankaveteen; 27,6 ha alalta laskuojaa pitkin Pieni-Virmas -järveen ja edelleen Raatisen ja Hankaveden kautta Kuuhankaveteen. 11,2 ha alalta kuivatusvesiä kulkee vesireitille Sahinjoki-Likolampi-Tervalampi-Kuuhankavesi. Vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Pieni-Virmaksessa ja Sahinjoessa. Pieni-Virmas on suurehko (107 ha) järvi, jonka keskisyvyys on 1,4 m. Suurin mitattu syvyys on 3,6 m. Pieni-Virmaksen pintavedessä on ollut runsaasti ravinteita ja sen ruskea vesi on ollut hieman hapanta (taulukko 57). Värilukujen ja COD Mn-arvojen perusteella humuspitoisuudet ovat olleet suhteellisen korkeita. Järven rehevyyttä kuvaa ravinteiden lisäksi runsas levätuotanto. Lopputalvisin vedessä on esiintynyt usein happivajetta. Vuonna 2014 Pieni-Virmaksen veden laatu oli jakson 1999–2013 keskimääräistä tasoa. Happivaje oli suurta lopputalvella 2014 pintavedessäkin. Sahinjoen ruskea vesi on ollut lievästi hapanta ja ravinteikasta sekä väriluvun ja CODMn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 57). Vuonna 2014 Sahinjoen veden laatu oli samankaltaista kuin aiemminkin. Tervasuon kuivatusvesiä tulee Sahinjokeen vain 11 ha alalta, joten jo sen perusteella ja vedenlaatuhavaintojen mukaan Tervasuon kuivatusvesien vaikutukset ovat hyvin vähäisiä. 86 Taulukko 57. Tervasuon havaintopaikkojen keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014. Havaintopaikka Hapen pH Kiinto- Värikyll. aine luku % mg/l mg/l Pt Pieni Virmas (1 m) 1999-2013 n = 29 65 6,6 3,4 164 minimi 18 5,8 0,3 90 maksimi 103 7,3 6,0 275 17.2.2014 39 6,1 1,8 200 9.7.2014 88 6,9 4,2 150 Sahinjoki 2004-2013 n = 28 6,5 10,9 209 minimi 5,9 2,0 100 maksimi 7,2 146,1 400 9.6.2014 6,8 6,0 225 6.8.2014 7,2 1,9 200 8.9.2014 6,9 5,5 180 keskiarvo 2014 7,0 4,5 202 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD meus johtok. N N N P P fylli Mn FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 4,1 0,6 50,0 1,7 2,5 5,4 4,0 6,9 5,2 4,3 953 160 1420 1200 760 17 <5 70 18 <5 28 10 <5 7,8 2,2 68,6 4,3 6,5 5,4 5,4 5,2 3,7 8,5 4,3 6,6 4,7 5,2 952 690 1500 880 930 870 893 52 8 140 112 <5 370 18 <5 18 <5 30 17 46 21 37 35 18 164 24 44 29 32 6 1 7 <2 7 <2 10 4 4 1193 680 1800 1100 1000 1851 1000 4200 1400 2500 1400 1767 22,7 5,8 60,1 11,0 27 19 43 32 26 32 15 52 37 25 27 30 Tervasuolla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (16 kpl) perusteella Kuuhankaveden suuntaan purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,7 mg/l, Kok.N 1374 µg/l, Kok.P 54 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen CODMn-arvo oli 52 mg/l O2. Vuoden 2014 Tervasuon vesistökuormituksen ja alueen keskivalunnan mukaan laskennalliset pitoisuusvaikutukset olivat IsoVirmaksen valuma-alueelle (99,01 km2) laskussa Hankaveteen vähäiset (kiintoaine 0,02 mg/l, fosfori 0,2 µg/l, typpi 5 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys oli 0,3 mg/l O2. Tervasuon kuivatusvesien laadun perusteella kuivatusvedet kohottivat vuonna 2014 hieman Pieni-Virmaksen ravinne- ja humuspitoisuuksia. 8.4 Suur-Päijänteen alue 8.4.1 Haapasuo (Joutsa) Haapasuolla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa ISY 63/07/1 ja Kailasuolla ISY 63/07/1. Lupa on myönnetty 21.6.2007. Luvasta valitettiin Vaasan hallintooikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 14.10.2008 (Nro 08/0606/3). Haapasuon turvetuotantoalueen ojitukset aloitettiin 1973 ja tuotanto 1975. Vuonna 2014 Haapasuolla oli tuotannossa 138,7 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat kosteikot ja kemikalointi. Kemikalointikäsittely on Rutajärveen laskeville vesille. Haapasuo sijaitsee Kymijoen vesistöalueen Rutajoen (14.236) ja Kostamonjoen (14.838) valuma-alueilla. Haapasuon kuivatusvesiä purkautuu 96 ha:n alalta pohjoiseen Rutajärveen ja edelleen Päijänteeseen sekä 42,7 ha:n alalta etelään Kitkanjokea pitkin Kostamonjärveen. Kostamonjärvestä vedet kulkeutuvat Joutsan Angesselälle ja edelleen Hartolan suurten järvien kautta Päijänteeseen. Haapasuon vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Rutajärvessä (2 kpl) ja Kostamonjärvessä. Rutajärven Haapalahdessa sijaitsevat Haapasuon vesistöhavaintopaikat, joista Haapalahti 1 sijaitsee lähellä Haapasuolta tulevien kuivatusvesien purkukohtaa ja kauempana järvellä sijaitsee Haapalahti 2. Rutajärven Haapalahden vedenlaatu on ollut hyvää molemmissa havaintopaikoissa. Vedet ovat lähes kirkkaita ja ravinnepitoisuudet alhaisia (taulukko 58). Havaintopaikkojen väliset erot vedenlaadussa ovat olleet pieniä. Vuonna 2014 Rutajärven Haapalahden veden laatu oli vuosien 1999-2013 keskimääräistä hyvää tasoa. Turvetuotannon kuivatusvesien vaikutukset Rutajärven veden laatuun ovat ilmeisen vähäisiä. 87 Taulukko 58. Rutajärven pintaveden keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014. HavaintoHapen pH Kiinto- Väripaikka kyll. aine luku 1m % mg/l mg/l Pt Rutajärvi, Haapalahti 1 1999-2013 keskiarvo n =30 85 6,6 1,5 67 minimi 57 5,8 0,4 30 maksimi 99 7,2 3,0 110 3.2.2014 88 6,3 < 1 100 22.7.2014 98 6,9 < 1 60 Rutajärvi, Haapalahti 2 1999-2013 keskiarvo n = 29 87 6,7 1,5 71 minimi 70 5,7 0,3 30 maksimi 100 7,2 3,0 200 3.2.2014 88 6,3 < 1 100 22.7.2014 92 6,9 < 1 60 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloromeus johtok. N N N P P fylli FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 1,2 0,2 2,6 0,6 1,2 4,6 3,8 5,9 4,0 3,8 569 390 1310 690 410 18 <5 65 29 <5 120 5 <5 1,0 0,2 2,6 0,5 1,1 4,6 3,8 8,5 3,9 3,7 543 352 1740 560 400 17 <5 57 51 <5 160 <5 <5 12 6 69 6 17 10 6 14 6 16 <5 <5 <5 <2 4 1 9 <2 521 130 1260 580 310 4,6 2,4 7,0 537 130 2400 600 280 4,3 2,3 6,6 4,0 2,9 COD Mn mg/l 12 8 17 17 12 13 8 25 17 12 Haapasuolla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014 kemikalointiasemalla. Otettujen näytteiden (23 kpl) perusteella Haapasuolta Rutajärveen purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 17,2 mg/l, Kok.N 1826 µg/l, Kok.P 17 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen CODMn-arvo oli 23 mg/l O2. Haapasuolla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014 myös kosteikolla. Otettujen näytteiden (22 kpl) perusteella Haapasuolta Kostamonjokeen purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,5 mg/l, Kok.N 1357 µg/l, Kok.P 18 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen CODMn-arvo oli 23 mg/l O2. Teoreettisten laskelmien mukaan Haapasuon kuormitus kohotti vuoden 2014 tilanteessa typen ja kiintoaineen määrää lievästi Haapalahdessa (kiintoainelisäys 0,11 mg/l ja typpilisäys 14 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys oli 0,2 mg/l O2. Fosforia Haapasuolta tuli vähemmän kuin luonnontilaisilta soilta, joten fosforilisäystä ei Rutajärveen tullut lainkaan. Kostamonjärvi on suurehko (96 ha) ja hyvin matala järvi. Syvin kohta on alle 3 m. Haapasuon kuivatusvedet tulevat järven pohjoispäähän Kitkanjokea pitkin. Kostamonjärvi on ollut vedenlaadultaan lievästi hapan ja ruskeavetinen (taulukko 59). Rehevyyttä kuvaavat keskimääräiset korkeat ravinnepitoisuudet ja a-klorofylli. Matalassa Kostamonjärvessä ei yleensä esiinny vakavia happiongelmia ja hapen kyllästysasteet ovat olleet kesäaikana hyvät ja talvisinkin vähintään välttävät. Vuonna 2014 Kostamonjärven veden laatu oli vuosien 1999–2013 keskimääräistä tasoa. Taulukko 59. Kostamonjärven pintaveden keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014. Havaintopaikka Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-klorokyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli % mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Kostamonjärvi 1999-2013 keskiarvo n = 30 73 6,4 2,8 179 3,1 5,2 790 24 75 18 4 1875 15,0 minimi 39 5,7 0,9 90 1,0 3,9 540 <5 <5 8 1 860 5,2 maksimi 102 7,0 7,4 250 9,7 6,7 1130 76 480 27 6 2800 28,0 6.2.2014 69 5,8 < 1 250 1,2 4,4 940 10 1600 22.7.2014 87 6,7 1,3 165 1,6 4,0 610 15 <5 27 < 2 1300 13,8 COD Mn mg/l 22 9 34 29 24 Vuoden 2014 Haapasuon vesistökuormituksien ja keskivalunnan perusteella kuivatusvesien pitoisuuslisäykset olivat koko Kostamonjoen valuma-alueelle (50,37 km2) laskettuna kiintoaineelle 0,09 mg/l ja typelle 19 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn -arvon bruttolisäys oli 0,4 mg/l O2. Fosforia Haapasuolta tuli vähemmän kuin luonnontilaisilta soilta, joten fosforilisäystä ei tullut. Kostamonjärven veden keskimääräisten pitoisuuksien perusteella turvetuotannon vaikutukset olivat hyvin vähäiset. 88 8.4.2 Kailasuo (Joutsa) Itä-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Kailasuon turvetuotantoon 21.6.2007 (päätös nro 64/07/1, dnro ISY-2007-Y-126). Kailasuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1973 ja tuotanto 1982. Vuonna 2014 Kailasuolla oli tuotannossa 39,4 ha. Kailasuon kuivatusvedet käsitellään sulanmaanaikaan pintavalutuskentän avulla. Kailasuo sijaitsee Kymijoen vesistöalueen Suur-Päijänteen Rutajoen valuma-alueella (14.236). Kailasuon kuivatusvedet laskevat Vähä Harjujärven kautta Harjujärveen sekä edelleen Rutajärveen. Rutajärvestä vedet kulkeutuvat Rutajokea pitkin Päijänteeseen. Kailasuon tuotantoalueen vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Vähä Harjujärvessä ja Harjujärvessä sekä vuodesta 2010 lähtien myös Rutajärven Harjunniemessä. Vähä Harjujärvi on pieni (15,1 ha) ja matala metsäjärvi, jonka suurin syvyys on noin 3 m. Kailasuon tuotantoalueen kuivatusvedet tulevat puroa pitkin järven länsipuolelle. Vedet virtaavat järven pohjoispään ojan kautta edelleen läheiseen Harjujärveen. Vähä Harjujärven vesi on ollut hapanta, ravinteikasta ja väriltään tummanruskeaa (taulukko 60). Rautaa ja humusaineita on vedessä ollut runsaasti. Keskimääräisten ravinnepitoisuuksien perusteella Vähä Harjujärvi on rehevä. Levätuotantoa kuvaavan a-klorofyllin pitoisuudet ilmentävät ylirehevyyttä. Erittäin korkea levätuotanto ja sen hajotustoiminta kuluttaa runsaasti järven happivaroja ja siitä johtuen sekä kesäisin että talvisin esiintyy happivajetta. Vuonna 2014 Vähä Harjujärven veden laatu oli vuosien 1999-2013 keskimääräistä tasoa hieman parempaa, sillä ravinteita oli aiempaa vähemmän. Typen kesäiset ja fosforin talviset pitoisuudet olivat koko tarkkailujakson minimejä. Myös heinäkuun 2014 levätuotanto (16 µg) oli keskimääräiseen tasoon nähden alhainen, olleen kuitenkin rehevien vesien tasoa. Harjujärvi (45,8 ha) on syrjäinen metsäjärvi, jonka syvin kohta on noin 7 metriä. Vedenlaadun perusteella Harjujärvi on ollut rehevä ja sen vesi hapanta ja ruskeaa (taulukko 60). Happea kuluttavaa orgaanista ainesta (CODMn) ja rautaa on ollut vedessä runsaasti. Rehevyyttä kuvaa ravinteiden lisäksi järven korkea levätuotanto (a-klorofylli). Harjujärven pienialaisen syvänteen alusvedestä on usein talvisin happi loppunut kokonaan ja niin myös vuonna 2014. Vuonna 2014 Harjujärven veden laatu oli vuosien 1999–2013 keskimääräistä tasoa, jonkin sielläkin talven fosforipitoisuus (13 µg/l) oli koko tarkkailujakson minimi. Rutajärvi on suuri (1120 ha), kirkasvetinen ja syvä (noin 22 m) järvi. Keskisyvyys on 5,3 m. Kailasuon kuivatusvedet laskevat Vähä Harjujärven ja Harjujärven kautta Röykkälahteen, jossa sijaitsee Harjuniemen syvännehavaintopaikka (syvyys noin 20 m). Harjunniemen syvänteen pintavesi oli vuonna 2014 vaaleanruskeaa ja lievästi hapanta (taulukko 60). Ravinteita oli vedessä vähän. Harjuniemen syvännepaikan pintavedessä happitilanne oli hyvä kesällä että talvella. Kesällä yli 10 m syvyydessä happea oli vain välttävästi (kyll.aste noin 44–46 %). Kailasuolla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (7 kpl) perusteella Kailasuolta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 4,6 mg/l, Kok.N 1 057 µg/l, Kok.P 17 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen CODMn-arvo oli 22 mg/l O2. Erityisen alhaisia olivat fosfori- ja humuainepitoisuudet. Harjujärvien vedenlaatu oli hyvin samanlaista kuin kuivatusvesien, joten kuivatusvesivaikutuksia esiintynee, mutta kun pitoisuudet ovat alhaisia, niin niiden suuruutta on vaikea arvioida. 89 Taulukko 60. Vähä Harju- ja Harjujärven sekä Rutajärven Harjuniemen pintaveden keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014. HavaintoHapen pH Kiinto- Väripaikka kyll. aine luku 1m % mg/l mg/l Pt Vähä Harjujärvi 1999-2013 keskiarvo n = 30 59 6,2 5,9 210 minimi 4 5,5 <1 20 maksimi 106 7,3 30,0 330 4.2.2014 59 5,5 1,6 225 22.7.2014 85 6,7 4,3 180 Harjujärvi 1999-2013 keskiarvo n = 29 53 6,2 3,2 206 minimi 7 5,6 0,5 120 maksimi 95 6,9 10,0 350 4.2.2014 46 5,5 3,9 250 22.7.2014 74 6,4 3,4 220 Rutajärvi, Harjunniemi 10.8.2010 82 7,1 1,5 80 3.3.2011 79 6,6 1,0 100 3.8.2011 88 6,8 1,0 75 20.3.2012 83 6,4 <2 130 26.7.2012 71 6,8 1,3 125 18.2.2013 84 6,4 < 1 150 8.8.2013 85 6,8 1,0 120 3.2.2014 85 6,3 < 1 175 4.8.2014 92 7,6 3,0 110 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD meus johtok. N N N P P fylli Mn FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 5,0 1,8 13,1 1,8 2,8 7,6 4,4 12,2 8,8 7,0 1504 830 2597 1300 770 122 <5 910 115 <5 370 19 <5 2,5 1,1 5,3 1,8 2,1 5,7 4,2 8,2 6,9 4,6 1066 680 1520 1400 750 29 6 150 73 <5 540 14 <5 1,1 0,2 0,8 0,7 0,9 0,5 1,0 0,6 1,1 3,6 3,9 3,7 4,3 3,5 3,7 3,5 3,4 3,7 520 600 510 590 570 650 560 650 520 43 48 28 <5 26 53 24 34 7 <5 34 16 120 11 33 5 <2 9 28 15 59 13 33 7 1 14 12 12 28 11 17 12 12 8 14 2 <2 5 1 <2 2 <2 3789 2000 5520 2500 3200 123,3 11,8 725,5 2309 1100 4200 1900 2000 24,4 6,1 57,2 800 1000 940 990 680 990 560 1100 700 3,4 16,1 16,5 4,1 6,3 2,9 8,8 24 9 37 23 20 27 19 37 37 27 16 14 13 20 20 22 18 26 16 Rutajärveen Kailasuon kuivatusvesillä oli vuonna 2014 teoreettisten laskelmien mukaan hyvin lieviä vesistövaikutuksia. Vuoden 2014 keskivirtaamatilanteessa Rutajärveen kohdistui vähäisiä pitoisuuslisäyksiä (kiintoaine 0,05 mg/l, fosfori 0,01 µg/l, typpi 7 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys oli 0,17 mg/l O2. 8.4.3 Valkeissuo (Petäjävesi) Valkeissuolla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 36/2013/1, dnro LSSAVI/78/04/2011, myönnetty 22.3.2013). Valkeissuo sijaitsee Petäjävedellä ja se kuuluu Kymijoen vesistöalueen Suur-Päijänteen Muuratjärven Vesankajärven valuma-alueelle (14.286). Vapo Oy:n Valkeissuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1982 ja tuotanto 1997. Vuonna 2014 Valkeissuolla oli tuotannossa 48 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on keväällä 2014 valmistunut pintavalutuskenttä. Valkeissuon tuotantoalueen kuivatusvesiä virtaa Kukkopuroa pitkin Kinnaslampeen ja edelleen Turvakkojokea pitkin Koveroiseen ja Vesankajärveen. Vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Kukkopurossa ja Kinnaslammessa. Kukkopuron vesi on ollut hapanta, ravinteikasta ja väriltään ruskeaa (taulukko 61). Rautaa ja happea kuluttavaa orgaanista ainesta (CODMn) on ollut puron vedessä kohtalaisesti. Keskimääräisten ravinnepitoisuuksien perusteella Kukkopuro on rehevä. Vuonna 2014 Kukkopuron veden laatu oli selvästi heikompaa kuin aiemmin, etenkin ravinteita vedessä oli runsaasti ja elokuun fosforipitoisuus 140 µg/l oli koko tarkkailujakson maksimi. Kinnaslampi on syvä (14 m) ja pieni metsälampi. Sen pintavesi on ollut ruskeaa, hapanta ja ravinteikasta (taulukko 61). Kinnaslammen rehevyydestä kertoo sen runsas levätuotanto. Rehevyydestä johtuen alusvedessä on esiintynyt usein suurta happivajetta. Vuonna 2014 Kinnaslammen pintavesi oli tarkkailujakson 1999-2013 keskimääräistä tasoa. Alusvedessä esiintyi sekä talvella että kesällä suurta happivajetta, sillä hapen kyllästysasteet olivat välillä 5-17 %. 90 Taulukko 61. Valkeissuon havaintopaikkojen keskimääräiset vedenlaadut vuosina 1999 - 2014. Havaintopaikka Hapen pH Kiinto- Värikyll. aine luku % mg/l mg/l Pt Kukkopuro 1999-2013 n = 40 5,9 2,8 213 minimi 4,7 0,4 100 maksimi 7,0 9,6 400 27.5.2014 6,0 3,2 330 6.8.2014 6,0 12,0 440 23.9.2014 6,6 1,9 180 keskiarvo 2014 6,2 5,7 317 Kinnaslampi 1999-2013 (1 m) n = 29 77 6,0 2,2 172 minimi 48 5,3 0,2 125 maksimi 98 6,8 4,8 240 4.2.2014 77 5,5 < 1 200 7.7.2014 95 6,4 2,1 230 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD meus johtok. N N N P P fylli Mn FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 3,2 1,1 7,3 2,5 9,4 3,7 5,2 3,4 2,8 4,5 3,1 3,9 3,6 3,5 945 465 1800 990 1700 1300 1330 59 4 260 219 <5 580 87 120 87 120 1,8 0,8 3,0 1,3 1,2 3,0 2,4 3,8 3,9 2,7 797 510 1020 870 660 28 6 120 50 <5 320 9 <5 32 13 88 35 140 37 71 10 <2 19 25 18 36 11 28 7 1 24 41 41 <2 1553 610 3200 1800 790 1600 1397 1037 530 1690 890 710 30 20 57 41 55 26 41 27,6 3,7 67,4 7,5 26 18 37 27 27 Valkeissuolla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (22 kpl) perusteella Valkeissuolta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 12,3 mg/l, Kok.N 2380 µg/l, Kok.P 100 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen CODMn-arvo oli 70 mg/l O2. Pitoisuudet olivat korkeita. Valkeissuon osuus Kukkopuron valuma-alueesta (2,9 km2) on suuri (18 %), ja siten kuivatusvesien vaikutus näkyy Kukkopurossa ja myös Kinnaslammessa luonnonvesiä korkeampina ravinnepitoisuuksina ja humusainepitoisuuksissa. Teoreettisten laskelmien mukaan Valkeissuon kuivatusvesillä oli vuoden 2014 keskivirtaamatilanteessa Kinnaslampeen kohdistuva pitoisuuslisäys kiintoaineelle 3,5 mg/l, fosforille 11,9 µg/l, typelle 412 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 12,4 mg/l O2. 8.5 Jämsän reitti 8.5.1 Palosuo-Kurkisuo (Petäjävesi/Jyväskylä) Palosuon ja Kurkisuon tuotantoalueilla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa, dnro ISY-2008-Y-112, myönnetty 15.2.2008). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 16.12.2009 (Nro 09/0711/3). Asia eteni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jonka päätöksellä 16.12.2009 (Dnro 163/1/1010) hallinto-oikeuden päätöstä ei muutettu. Palosuo ja Kurkisuo kuuluvat Kymijoen vesistön Jämsän reitin Merovenjoen valumaalueeseen (14.549). Palosuon ja Kurkisuon kuivatusvedet laskevat Palojokeen ja edelleen Kolu-Meroseen, Naula-Meroseen, Ala-Meroseen ja Merovenjoen kautta Pengerjokeen ja Jämsänveteen. Palosuon ja Kurkisuon yhteiset vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Palojoen suulla ja Kolu-Merosessa. Palosuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1974 ja tuotanto 1977. Vuonna 2014 Palosuolla tuotannossa 87 ha ja valmistelussa 20,7 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on pintavalutuskenttä. Kurkisuo on uusi alue, jonka 75,3 ha oli tuotannossa vuonna 2014. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on pintavalutus. Palojoen vesi on ollut hapanta, hyvin tummaa ja runsasravinteista humusvettä (taulukko 62). Erityisen runsaasti Palojoen kautta tulee Kolu-Meroseen fosforia ja humusaineita. Vuonna 2014 Palojoen vesi oli laadullisesti heikompaa kuin vuosina 1999–2013 keskimäärin. Erityisen runsaasti oli Palojoessa fosforia ja humusta. Palo- ja Kurkisuolta lähtevissä vesissä on paljon fosforia, joka näkyy myös Palojoen vedessä korkeina pitoi- 91 suuksina. Sen sijaan liettymistä aiheuttavaa kiintoainetta kuivatusvesissä oli vähän kuten myös Palojoessa. Taulukko 62. Palojoen keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014. Havaintopaikka pH Kiinto- VäriSaaine luku meus mg/l mg/l Pt FTU Palojoki, suu 1999-2013 n = 40 5,8 4,3 280 3,9 minimi 4,8 0,4 55 0,9 maksimi 7,1 17,6 455 12,4 27.5.2014 5,5 4,0 300 3,6 6.8.2014 6,3 6,0 300 5,6 10.9.2014 6,4 5,0 350 3,4 keskiarvo 2014 6,1 5,0 317 4,2 Sähkönjohtok. mS/m KOKN µg/l NH4N µg/l NO3N µg/l KOKP µg/l PO4P µg/l 4,0 1,6 10,0 3,5 3,7 4,0 3,7 1101 770 1620 1200 1500 1200 1300 59 8 190 100 <5 300 29 6 80 13 5 13 5 78 23 380 62 170 110 114 52 52 FE µg/l COD Mn mg/l O2 2022 890 3900 1900 3100 2400 2467 45 26 79 57 51 49 52 Kolu-Meronen (56 ha) on matala (2,3 m) metsäjärvi. Kolu-Meroseen tulee vesiä Palojoen lisäksi Kukkopurosta ja Kolujoesta. Palojoen vaikutus Kolu-Merosen veden laatuun on merkittävä, sillä sen valuma-alue on siihen laskevista vesistä selvästi suurin (11,3 km2), joten Palosuon ja Kurkisuon tuotantoalueiden kuivatusvesillä on vaikutusta Kolu-Merosen veden laatuun. Kolu-Merosen vesi on ollut hapanta, tummaa ja runsasravinteista humusvettä (taulukko 63). Kolu-Merosen rehevyyttä kuvastaa ravinnepitoisuuksien lisäksi erittäin runsas levätuotanto (a-klorofylli). Kolu-Merosen mataluudesta johtuen eivät happiongelmat ole olleet kovin suuria, mutta rehevyydestä johtuvaa lievää happivajetta on kuitenkin esiintynyt. Vuonna 2014 Kolu-Merosen vesi oli laadullisesti samanlaista kuin aiemminkin. Taulukko 63. Kolu-Merosen pintaveden keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 1999 - 2014. Kolu-Meronen Hapen kyll. 1m % 1999-2013 n = 29 keskiarvo 69 minimi 33 maksimi 95 4.2.2014 76 9.7.2014 91 pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4aine luku meus johtok. N N N P P mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l FE a-kloro- COD fylli Mn µg/l µg/l mg/l O 2 6,1 5,4 6,7 5,3 6,6 1958 1280 2990 1300 1400 3,1 0,6 11,0 7,0 4,0 254 200 350 300 220 3,0 1,0 7,0 3,3 2,2 3,6 2,7 4,5 3,8 3,1 1014 620 1480 1300 880 29 <5 200 63 <5 320 <5 <5 57 35 108 43 58 13 <2 28 10 43,9 8,4 221,5 21,0 35 24 47 42 30 Palosuolla tehtiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (22 kpl) perusteella Palosuolta purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 4,5 mg/l, Kok.N 1395 µg/l, Kok.P 85 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn-arvo oli 38 mg/l O2. Kurkisuolla tehtiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (11 kpl) perusteella Kurkisuolta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,9 mg/l, Kok.N 2 200 µg/l, Kok.P 72 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 62 mg/l O2. Merovenjoen valuma-alueesta Palosuon ja Kurkisuon osuus on noin 2,2 %, joten sen perusteella kuivatusvesien vaikutus on vähäinen koko valuma-alueeseen (ala 72,59 km2). Teoreettisesti laskettuna Palosuon ja Kurkisuon kuivatusvesien vaikutus Merovenjoen valuma-alueen alarajalla (Pengerjoki) oli vuonna 2014 keskivalumatilanteessa kokonaisfosforin osalta 1,0 µg/l ja kokonaistypen osalta 35 µg/l sekä kiintoaineen osalta 0,05 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys oli 1,0 mg/l O2. Palojoki on nimestään huolimatta vähävetinen puro, joten siellä kuivatusvesivaikutukset ovat selviä. Palojokeen vesistövaikutukset olivat vuonna 2014 havaittavia, sillä Palojoen valuma-alue on pieni, noin 11,3 km2. Teoreettisten laskelmien perusteella kuivatusve- 92 den kohottivat vuonna 2014 Palojoen alaosalla pitoisuuksia seuraavasti; typen 228 µg/l, fosforin 6,2 µg/l, kiintoaineen 0,3 mg/l ja CODMn 6,6 mg/l. 8.5.2 Hyttisuo (Petäjävesi) Hyttisuon tuotanto on päättynyt, eikä se enää kuulu tarkkailtaviin soihin. Hyttisuo (33,9 ha) sijaitsee Kymijoen Jämsän reitin Pengerjoen Merovenjoen valuma-alueella (14.549). Kuivatusvedet laskevat Akkapuron kautta Merovenjoen ja Pengerjoen kautta Jämsänveteen. Vesistöhavaintopaikka on Merovenjoessa. Havaintopaikkaan tulee myös kuivatusvesiä Palo- ja Kurkisuolta. Merovenjoen vesi on ollut hapanta ja ravinteikasta, mutta happea kuluttavaa orgaanista ainesta (CODMn) on ollut suhteellisen vähän (taulukko 64). Vuonna 2014 Merovenjoen vedenlaatu oli vuosien 1999–2013 keskimääräistä tasoa parempaa, sillä humusta ja typpeä oli aiempaa vähemmän. Taulukko 64. Hyttisuon Merovenjoen havaintopaikan vedenlaadut vuosina 1999 - 2014. Havaintopaikka pH Kiinto- Väriaine luku mg/l mg/l Pt Merovenjoki 1999-2013 keskiarvo n = 45 6,4 3,5 156 minimi 5,3 <1 100 maksimi 7,0 11,6 250 13.5.2014 6,4 6,8 165 28.7.2014 6,8 3,7 110 10.9.2014 6,9 2,4 100 keskiarvo 2014 6,7 4,3 125 8.5.3 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4meus johtok. N N N P P FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 3,0 1,2 5,9 2,8 2,4 1,6 2,3 3,6 3,0 4,9 3,7 3,6 3,6 3,6 709 430 1600 720 600 490 603 23 <5 84 91 <5 270 11 47 11 47 32 19 54 35 40 29 35 8 <2 25 5 5 FE COD Mn µg/l mg/l O2 1352 800 2200 1200 1100 950 1083 22 15 38 23 16 15 18 Ukonmurronsuo (Keuruu/Petäjävesi) Ukonmurronsuolla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 78/07/1, dnro ISY-2006-Y-260, myönnetty 4.7.2007). Ukonmurronsuo kuuluu Kymijoen vesistöalueen Jämsän reitin Pengerjoen Kulhanjoen valuma-alueelle (14.544). Ukonmurronsuo on uudehko turvetuotantoalue, joka oli tuotannossa ensi kertaa vuonna 2010. Vuonna 2014 Ukonmurronsuolla oli tuotannossa 66 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Ukonmurronsuon kuivatusvedet purkautuvat laskuojaa pitkin Syrjäpuroon ja edelleen noin 2 km päähän Kulhanjokeen ja edelleen Pengerjokeen. Ukonmurronsuo kuuluu Kulhanjoen yhteistarkkailuun, joista Ukonmurronsuon kuivatusvesien alapuolisia vesistötarkkailupisteitä ovat Syrjäpuro ja Kulhanjoki. Kulhanjoen havaintopaikkaan tulevat myös yksityisten Penkkisuon ja Saarisuon kuivatusvedet. Syrjäpurossa vesi oli vuonna 2014 laadullisesti kohtalaisen hyvää, sillä typpeä oli vähän kuten myös humusta (taulukko 65). Sen sijaan fosforia oli aikaisempia vuosia enemmän. Kulhanjokisuun havaintopaikan vesi on ollut yleensä hyvin samanlaista kuin Syrjäpurossa. Vuonna 2014 Kulhanjoen vedessä oli aiempaa enemmän fosforia, mutta suuria vedenlaatueroja aiempiin vuosiin nähden ei ollut. 93 Taulukko 65. Ukonmurronsuon havaintopaikkojen keskimääräiset veden laadut vuosina 2004 - 2014. Havaintopaikka pH KiintoVäriSaaine luku meus mg/l mg/l Pt FTU Kulhanjoki ap.2004-2013 n= 29 6,6 6,3 185 6,9 minimi 5,7 <1 120 2,1 maksimi 7,2 34,2 300 39,9 13.5.2014 6,4 28,0 225 9,1 28.7.2014 7,2 2,7 150 4,5 10.9.2014 7,0 22,0 170 3,7 keskiarvo 2014 6,9 17,6 182 5,8 Syrjäpuro, Ukonmurronsuon ap 2010-2013 n= 12 6,3 2,3 200 2,3 minimi 5,0 1,1 100 1,1 maksimi 7,0 4,8 500 4,6 13.5.2014 6,6 5,3 220 2,0 28.7.2014 7,0 1,5 135 3,0 10.9.2014 6,8 2,0 150 2,2 keskiarvo 2014 6,8 2,9 168 2,4 Sähkönjohtok. mS/m KOKN µg/l NH4N µg/l NO3N µg/l KOKP µg/l PO4P µg/l 3,7 2,7 5,5 3,3 4,6 4,4 4,1 675 370 1500 840 700 510 683 30 5 150 69 2 230 10 <2 17 13 120 13 120 35 18 82 48 41 41 43 3,6 3,1 4,3 3,3 4,2 4,2 3,9 669 290 1300 830 490 460 593 40 11 74 16 2 39 21 12 38 19 31 19 31 43 24 87 40 61 40 47 11 11 25 25 FE µg/l COD Mn mg/l 1484 770 2500 1800 1600 1400 1600 27 13 46 33 16 24 24 1188 690 1900 1100 1000 830 977 29 12 63 35 15 18 23 Ukonmurronsuolla tehtiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (5 kpl) perusteella pintavalutuksesta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,6 mg/l, Kok.N 822 µg/l, Kok.P 63 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 29 mg/l O2. Kulhanjoen tai Suorapuron vedenlaatuun Ukonmurronsuon kuivatusvesien vaikutukset olivat vähäisiä, sillä typpipitoisuudet ja COD Mn-arvojen perusteella humuspitoisuudet olivat vuonna 2014 luonnontilaisten suoalueiden vesien tasoa. Kuivatusvesien pitoisuuksien kuivatusvedet kohottivat lievästi fosfori- ja typpipitoisuuksia. Teoreettisten laskelmien perusteella kuivatusveden kohottivat vuonna 2014 Kulhanjoen alaosalla pitoisuuksia seuraavasti; typen 4,7 µg/l, fosforin 0,5 µg/l, kiintoaineen 0,02 mg/l ja CODMn 0,4 mg/l. 8.5.4 Umpilamminsuo (Petäjävesi) Petäjäveden Umpilamminsuon alueella on Länsi- ja Sisä-Suomen ympäristölupaviraston lainvoimainen ympäristölupa (päätös 71/2013/1, dnro LSSAVI/76/04.08/2011, myönnetty 17.5.2013). Umpilamminsuo sijaitsee Petäjävedellä ja se kuuluu Kymijoen vesistöalueen Jämsän reitin Iso Rautaveden alueen Pirttijoen valuma-alueelle (14.527). Umpilamminsuo oli vuonna 2014 ensi kertaa tuotannossa 34,6 ha alalta. Valmisteluun alue tuli vuonna 2009. Kuivatusvesien käsittelyyn on kolme pintavalutuskenttää. Umpilammensuon tuotantoalueen kuivatusvesiä virtaa Sulkupuroa pitkin Salmijärvien kautta Salmi- ja Pirttijokeen ja edelleen Suoliveteen. Vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Sulkupurossa tuotantoalueen kuivatusvesien purkuojan ylä- ja alapuolella sekä vuodesta 2014 alkaen myös Pirttijoessa. Sulkupuron vesi on ollut Umpilamminsuon kuivatusvesien yläpuolella hieman hapanta ja suoperäiselle valuma-alueelle varsin vähäravinteista (taulukko 66). Sulkupuron veden laatu heikentyy alemmalla havaintopaikalla, mutta tilanne oli sama jo ennen kuntoonpanovaihetta. Tuotannon vaikutukset näkyvät Sulkupuron vedessä, sillä kuivatusvesien purkuojan alapuolella ravinteita ja happea kuluttavaa orgaanista ainesta (COD Mn) on enemmän kuin yläpuolella ennakkotarkkailuvuosina. Vuonna 2014 Sulkupuron vedet olivat kuivatusvesien yläpuolella hieman heikompia kuin jaksolla 2005-2013 keskimäärin. Myös kuivatusvesien vaikutuspiirissä Sulkupuron vedenlaatu oli vuonna 2014 hieman heikompaa kuin aiemmin. Pirttijoen vesi oli vuonna 2014 parempaa kuin Sulkupu- 94 rossa kuivatusvesien vaikutuspiirissä. Pirttijoen vesi oli vuonna 2014 laadullisesti hyvää, sillä ravinteita oli suhteellisen vähän kuten myös humusta ja rautaa (taulukko 66). Taulukko 66. Sulkupuron ja Pirttijoen vedenlaadut vuosina 2005 - 2014. Havaintopaikka pH Kiinto- Väriaine luku mg/l mg/l Pt Sulkupuro yp 2005-2013 keskiarvo n = 27 6,2 2,6 144 minimi 4,9 0,3 45 maksimi 6,9 18,8 550 13.5.2014 5,7 4,2 225 28.7.2014 6,7 < 1 65 8.9.2014 6,6 2,0 100 keskiarvo 2014 6,3 3,1 130 Sulkupuro ap 2005-2013 keskiarvo n = 27 6,3 1,9 203 minimi 5,0 0,4 50 maksimi 7,3 5,2 550 13.5.2014 6,0 8,5 250 28.7.2014 6,9 2,2 200 8.9.2014 6,9 1,1 170 keskiarvo 2014 6,6 3,9 207 Pirttijoki 13.5.2014 6,2 8,5 180 7.8.2014 6,7 1,8 150 8.9.2014 6,7 1,4 140 keskiarvo 2014 6,5 3,9 157 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD meus johtok. N N N P P Mn FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 1,4 0,3 18,0 1,2 0,8 0,7 0,9 3,1 2,2 4,2 2,7 4,0 3,7 3,5 392 260 820 660 420 450 510 2,7 0,5 20,0 2,3 2,9 2,0 2,4 3,6 2,6 4,9 3,2 4,5 4,2 4,0 652 350 1300 890 740 550 727 1,7 1,4 1,3 1,5 2,7 3,1 3,0 2,9 590 590 450 543 23 <5 86 67 <5 220 <5 210 <5 210 38 <5 120 91 3 220 26 95 26 95 13 24 13 24 19 11 74 25 26 24 25 23 11 53 32 38 28 33 26 24 20 23 8 6 11 11 11 10 5 33 9 9 3 3 706 260 1700 1000 410 560 657 18 5 56 37 8 13 19 1244 510 2800 1300 1100 850 1083 30 5 67 40 25 22 29 900 880 760 847 27 21 21 23 Umpilammensuon kuntoonpano on näkynyt selvimmin typen ja COD Mn -arvojen nousuna Sulkupurossa (kuvat 35 ja 37). Sen sijaan fosforipitoisuuksiin kuntoonpano on vaikuttanut vähemmän (kuva 36). Vuonna 2014 tuotantovaiheessa Sulkupuron havaintopaikkojen pitoisuuserot ovat kuntoonpanovaihetta pienempiä ja lähes ennakkotarkkailujen tasoa. Kuva 35. Sulkupuron veden kokonaistyppipitoisuudet vuosina 2005-2014. 95 Kuva 36. Sulkupuron veden kokonaisfosforipitoisuudet vuosina 2005-2014. Kuva 37. Sulkupuron veden CODMn-arvot vuosina 2005-2014. Umpilamminsuolla suoritettiin kuormitustarkkailua kaikilta kolmelta pintavalutuskentältä vuonna 2014. Laajemmin tarkkailtiin vain kenttiä 1 ja 2, kun kentältä 3 oli vain kaksi näytettä. Otettujen näytteiden (19-23 kpl) perusteella Umpilamminsuon pintavalutuskentiltä 1 ja 2 purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 1,3-1,7 mg/l, Kok.N 605-1045 µg/l, Kok.P 21-48 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 29-51 mg/l O2. Umpilammensuon kuivatusvesien vuoden 2014 keskimääräinen laatu vastaa hyvin Sulkupuron veden laatua purkukohdan alapuolella, joten suurelta osin havaitut Sulkupuron pitoisuusnousut johtuvat kuivatusvesistä. Pirttijoen valuma-alue on suuri (57,45 km2), ja siellä kuivatusvesivaikutukset ovat vähäiset. 8.5.5 Lapsukansuo (Multia/Petäjävesi) Lapsukansuolla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 32/08/1, dnro ISY-2007-Y-59, myönnetty 22.2.2008). Luvasta valitettiin Vaasan hallintooikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 25.6.2009 (Nro 09/0348/3). Päätöksestä valitettiin edelleen Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valitukset 29.10.2010 annetulla päätöksellä (Dnro. 2339/1/09 ja 2412/1/09). 96 Lapsukansuo sijaitsee Multian ja Petäjäveden kuntien alueella ja se kuuluu Kymijoen vesistöalueen Jämsän reitin Kymijoen vesistöalueen Jämsän reitin Pengerjoen yläosan valuma-alueelle (14.543), osa alueesta kuuluu Pengerjoen valuma-alueen Rajajoen valuma-alueeseen (14.546). Lapsukansuon tuotantoalueen kuivatusvesistä osa johdetaan Rajajoen ja osin Hiukkajoen kautta Pengerjokeen sekä metsäojien kautta Pengerjokeen ja edelleen Jämsänveteen. Vesiensuojelumenetelminä ovat neljä pintavalutuskenttää. Vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Rajajoessa, Hiukkajoessa ja Pengerjoen yläosalla. Rajajoessa ja Hiukkajoessa on kuivatusvesien purkuojien ylä- ja alapuoliset havaintopaikat. Pengerjoessa on havaintopaikka Rajajoen ja Hiukkajoen yhtymän alapuolella (Pengerjoki A) ja lisäksi havaintopaikka (Pengerjoki B) kaikkien neljän purkuojan alapuolella. Rajajokeen tulee Lapsukansuon kuivatusvesien lisäksi Haukisuon yksityisen turvetuotantoalueen kuivatusvesiä. Hiukkajokeen ei tule muiden turvesoiden kuivatusvesiä. Lapsukansuon kuntoonpano alkoi vuonna 2011 ja vuonna 2014 Lapsukansuolla oli valmistelussa 115,1 ha. Lapsukansuolla suoritettiin kuntoonpanovaiheen kuormitustarkkailua kaikilta neljältä pintavalutuskentältä vuonna 2014. Otettujen näytteiden (21–27 kpl) perusteella Lapsukansuolta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,66,5 mg/l, Kok.N 950–1746 µg/l, Kok.P 58–164 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 48–59 mg/l O2. Hiukkajoen vesi oli vuonna 2014 hapanta, vähäravinteista, mutta väriluvun ja COD Mnarvon perusteella humuspitoista (taulukko 67). Kiintoainetta joen vedessä ei ollut juuri lainkaan ja veden sameus oli hyvin vähäistä. Lapsukansuon kuntoonpano näkyi vuonna 2014 Hiukkajoen vedenlaadussa hyvin lievästi, sillä alapuolisessa havaintopaikassa olivat typen ja humuksenpitoisuudet vain hieman korkeampia kuin yläpuolella. Rajajoen vesi oli vuonna 2014 laadullisesti selvästi heikompaa kuin Hiukkajoen kuten aiemminkin, sillä happea kuluttavaa orgaanista ainesta ja rautaa sekä ravinteita on Rajajoen vedessä enemmän (taulukko 67). Suoperäisestä valuma-alueesta johtuen vesi oli hyvin hapanta sekä väriluvun ja CODMn-arvon perusteella humuspitoista. Lapsukansuon kuntoonpanon vesistövaikutukset olivat Rajajokeen vuonna 2014 lieviä, sillä vedenlaadut olivat fosforia lukuun ottamatta hyvin samankaltaisia kuivatusvesien purkuojan yläja alapuolella. Fosforia oli alapuolisessa havaintopaikassa toukokuussa 2014 peräti 190 µg/l ja yläpuolisessa vain 21 µg/l. Korkea fosforipitoisuus voi olla laboratoriossa tapahtunut tuloksen syöttövirhe, sillä muut samaan aikaan määritetyt vedenlaatuparametrit eivät tue näin suurta pitoisuutta. 19 µg/l olisi suhteessa muihin oikean suuntainen tulos. Pengerjoen yläosan havaintopaikkojen vedet olivat vuonna 2014 laadullisesti Hiukkajoen ja Rajajoen vedenlaatujen keskitasoa, joista havaintopaikalle tulevat vedet koostuvatkin. Vuoden 2014 Lapsukansuon vesistökuormituksien ja keskivalunnan perusteella kuivatusvesien pitoisuuslisäykset olivat Pengerjoen yläosalle laskettuna vähäiset (kiintoaine 0,05 mg/l, fosfori 1,8 µg/l, typpi 12 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 0,9 mg/l O2. 97 Taulukko 67. Lapsukansuon tarkkailupisteiden vedenlaadut vuosina 2011 - 2014. Havaintopaikka pH Kiinto- Väriaine luku mg/l mg/l Pt Hiukkajoki, Lapsukansuon yp 2011-2013 keskiarvo n =14 5,2 2,2 218 minimi 3,9 0,9 125 maksimi 6,7 5,1 300 21.5.2014 ei näytettä 6.8.2014 5,8 <1 220 11.9.2014 5,3 1,3 230 keskiarvo 2014 5,6 2,4 225 Hiukkajoki, Lapsukansuon ap. 2011-2013 keskiarvo n =9 5,2 1,4 272 minimi 4,1 <1 150 maksimi 6,6 2,8 450 21.5.2014 5,0 <1 250 6.8.2014 5,8 <1 240 11.9.2014 5,4 1,3 230 keskiarvo 2014 5,4 1,3 240 Rajajoki, Lapsukansuon yp 2011-2013 keskiarvo n =14 5,0 5,0 306 minimi 3,8 0,7 150 maksimi 6,7 16,0 500 21.5.2014 5,1 1,2 275 6.8.2014 6,3 1,7 240 22.9.2014 6,3 3,4 220 keskiarvo 2014 5,9 2,1 245 Rajajoki, Lapsukansuon ap. 2011-2013 keskiarvo n =9 5,1 2,9 336 minimi 4,3 0,3 175 maksimi 6,0 17,0 450 21.5.2014 6,0 2,0 300 6.8.2014 5,5 2,9 275 22.9.2014 4,5 1,2 220 keskiarvo 2014 5,3 2,0 265 Pengerjoki A 2011-2013 keskiarvo n =9 5,4 1,3 272 minimi 4,4 0,6 150 maksimi 6,8 2,3 400 21.5.2014 5,2 1,0 250 6.8.2014 6,0 <1 240 11.9.2014 5,6 1,0 230 keskiarvo 2014 5,6 1,0 240 Pengerjoki B 2011-2013 keskiarvo n =14 5,1 2,5 271 minimi 3,9 <1 150 maksimi 6,7 7,1 450 21.5.2014 5,2 <1 250 6.8.2014 6,0 <1 150 11.9.2014 5,6 1,0 230 keskiarvo 2014 5,6 1,0 210 8.5.6 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4meus johtok. N N N P P FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l FE µg/l COD Mn mg/l O2 0,8 0,6 1,5 2,3 1,8 2,9 535 290 840 24 20 28 <5 <5 <5 19 13 39 4 4 4 940 470 1300 32 14 54 1,2 0,6 0,9 1,8 2,3 2,1 490 490 490 9 <5 7 9 <5 34 21 28 1200 1200 1200 25 37 31 0,8 0,6 1,2 0,6 1,3 0,8 0,9 2,5 1,8 4,2 2,1 1,9 2,2 2,1 538 270 870 530 520 530 527 14 11 18 <5 <5 <5 23 <5 23 <5 1130 660 1600 990 1300 1300 1197 34 13 67 34 27 37 33 3,7 0,6 16,0 0,8 2,3 3,2 2,1 2,7 2,0 3,6 2,3 2,9 2,7 2,6 763 440 1200 660 690 610 653 39 27 51 <5 <5 <5 12 <5 12 <5 1633 800 2600 1200 1800 1500 1500 46 19 72 41 38 32 37 2,9 0,7 17,0 1,5 2,6 2,0 2,0 2,7 2,0 3,7 2,5 3,1 2,7 2,8 814 430 1200 690 790 550 677 13 7 17 <5 <5 <5 12 <5 12 <5 1550 870 2300 990 2000 1400 1463 46 28 63 51 36 30 39 1,1 0,7 2,2 0,7 1,4 0,8 1,0 2,4 1,8 3,4 2,2 2,0 2,3 2,2 657 400 1300 550 540 540 543 25 14 41 <5 <5 <5 11 <5 11 <5 1366 770 1900 1100 1400 1400 1300 35 24 51 36 27 37 33 1,2 0,7 2,2 0,7 1,4 0,9 1,0 2,5 1,9 3,2 2,2 2,1 2,3 2,2 631 420 910 560 550 570 560 25 14 35 <5 <5 <5 11 <5 11 <5 1277 800 1800 1100 1500 1400 1333 39 20 66 37 29 38 35 7 20 13 29 23 36 24 28 4 <2 6 25 16 50 23 44 33 33 7 6 7 24 15 52 190 45 31 89 8 8 10 10 7 4 8 10 10 23 13 33 21 38 26 28 6 2 8 22 16 31 21 38 25 28 8 5 10 9 9 9 9 Pohjansuo (Jämsä/Jämsänkoski) Pohjansuolle on myönnetty 10.12.2011 ympäristölupa (LSSAVI/186/04.08/2011), mutta se ei ole lainvoimainen. Pohjansuon turvetuotantoalueen ojitukset aloitettiin 1982 ja tuotanto 1995. Vuonna 2014 Pohjansuolla oli tuotannossa 47,2 ha. Pohjansuon kuivatusvesien käsittelymene- 98 telmänä ovat olleet laskeutusaltaat ja virtaamansäätö. Vuonna 2014 Pohjansuolla otettiin käyttöön pintavalutus. Pohjansuo sijaitsee Kymijoen vesistöalueen Jämsän reitin Salosveden-Pettämän valuma-alueella (14.523). Pohjansuon turvetuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan 2,5 km matka Myllyojan ja Kuoreojan kautta Pettämäjärveen. Pettämäjärvestä vedet kulkeutuvat edelleen Salosveden ja Kalmaveden kautta Rautaveteen. Vesistöhavaintopaikkana on ollut vuodesta 2009 alkaen Myllyoja. Myllyojan vesi on ollut hapanta, tummaa sekä väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 68). Ravinnepitoisuudet ovat rehevien vesien tasoa. Vuonna 2014 Myllyojan veden laatu oli vuosien 2009-2013 keskimääristä tasoa. Pohjansuolla suoritettiin kuormitustarkkailua pintavalutuskentältä vuonna 2014. Otettujen näytteiden (7 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 14 mg/l, Kok.N 3229 µg/l, Kok.P 114 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 145 mg/l O2. Pohjansuon heikkolaatuisilla kuivatusvesillä oli vuona 2014 epäilemättä vaikutusta ojan veden laatuun, sillä määritetyt ainepitoisuudet olivat huomattavasti korkeampia kuin Myllyojassa havaitut. Kuoreojan valuma-alue laskussa Pettämään on noin 12,81 km2 ja siellä kuivatusvesien pitoisuuslisäykset olivat vuonna 2014 ravinteiden osalta havaittavia (kiintoaine 0,8 mg/l, fosfori 4,2 µg/l, typpi 138 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mnarvon bruttolisäys oli 1,3 mg/l O2. Kuivatusvesien korkeisiin ainepitoisuuksiin nähden vesistövaikutukset jäivät vähäisiksi, sillä kuivatusvesien virtaamat olivat vuonna 2014 vähäisiä. Vuoden 2014 Pohjansuon vesistökuormituksien ja keskivalunnan perusteella kuivatusvesien pitoisuuslisäykset olivat Salosveden-Pettämän suurelle valuma-alueelle (886,67 km2) laskettuna erittäin vähäiset (kiintoaine 0,012 mg/l, fosfori 0,06 µg/l, typpi 2 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 0,08 mg/l O2. Taulukko 68. Myllyojan havaintopaikan keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta 2009 - 2014. Havaintopaikka pH Kiinto- Väri- S a- S ähkön- KOK- NH4- NO3aine luku meus johtok. N N N mg/l mg/l Pt FTU mS /m µg/l µg/l µg/l Myllyoja 2009-2013 keskiarvo n=15 6,4 min 5,6 max 6,9 KOK- PO4P P µg/l µg/l FE COD Mn µg/l mg/l O2 5,4 2,0 14,0 281 175 500 5,7 2,4 13,6 4,3 3,2 5,2 1197 350 2100 101 9 277 95 37 180 44 23 97 13 6 24 2580 1400 5400 38 30 65 6,0 6,5 6,4 8,2 5,4 11,0 240 180 360 3,4 6,8 4,5 3,4 4,9 4,6 960 900 1400 52 120 30 50 60 12 1600 2500 3400 40 20 61 keskiarvo 2014 6,3 8,2 260 4,9 4,3 1087 52 120 47 12 2500 40 13.5.2014 29.7.2014 8.9.2014 8.6 Sysmän reitti 8.6.1 Höystösensuo (Joutsa) Höystösensuon tuotantoalueella on Itä-Suomen ympäristölupaviraston vesienjohtamislupa (päätös 50/00/1, dnro 1995/4 (Hp), myönnetty 13.10.2000) ja Vaasan hallintooikeuden vesienjohtamislupa (päätös 01/02/16/2, dnro 00220/01/8150, 00221/01/8150, myönnetty 12.11.2001). 99 Höystösensuo sijaitsee Joutsan Leivonmäellä ja se kuuluu Kymijoen vesistöalueen Sysmän reitin Ala-Suonteen Vallasjoen valuma-alueelle (14.844). Höystösensuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1979 ja tuotanto 1981. Vuonna 2014 Höystösensuolla oli tuotannossa vain 11,4 ha ja levossa 2 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat laskeutusaltaat ja ruokohelpikenttä. Höystösensuon kuivatusvedet purkautuvat etelään Vallasjokea (7 purkuojaa) pitkin Suonteeseen ja myös Granaatinlammen että Karjolammen kautta Suonteeseen. Vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Vallasjoessa (3 kpl) ja Suonteessa (2 kpl). Vallasjoen yläosalla ennen Höystösensuon tuotantoaluetta on vertailuhavaintopaikka. Tuotantoalueen alapuolella on havaintopaikka ja aivan Vallasjoen suulla ennen Suonteeta on myös havaintopaikka. Vallasjoen vesi on ollut ravinteikasta, rautapitoista humusvettä (taulukko 69). Höystösensuon kuivatusvedet heikentävät pelkästään tarkkailutuloksia käyttäen Vallasjoen veden laatua, sillä Vallasjoen havaintopaikkojen keskimääräisten vedenlaatujen perusteella vesi on heikkolaatuisinta juuri tuotantoalueen alapuolella (Vallasjoki 2), jossa vesi on sameinta ja runsasravinteisinta sekä rautapitoisinta (taulukko 69). Ruokohelpikentältä lähtevään veden laatuun nähden Vallasjoen veden laatu on heikompaa, joten ilmeisesti havaintopaikkaan tulee muualta kuormittavia vesiä. Vallasjoen kokonaisfosforipitoisuudet ovat korkeita, reheville vesialueille tyypillisiä. Vuonna 2014 Höystösensuon kuivatusvesien purkuojan alapuolella sijaitsevalla havaintopaikalla etenkin fosforia ja rautaa oli enemmän kuin purkuojan yläpuolella. Kuivatusvesien vaikutuksesta vedenlaadun heikkeneminen ei johtunut, sillä kuivatusvesissä pitoisuudet olivat huomattavasti alempia kuin Vallasjoessa. Vallasjoen suualueella vedenlaatu oli vuonna 2014 hyvin samanlaista kuin ylempänä, mutta rautaa ja humusta oli selvästi vähemmän. Taulukko 69. Vallasjoen keskimääräiset vedenlaadut vuosina 1999-2014. Havaintopaikka pH Kiinto- Väriaine luku mg/l mg/l Pt Vallasjoki 1 yp. 1999-2013 n = 39 6,4 8,0 minimi 4,8 <1 maksimi 7,2 48,2 11.6.2014 6,8 5,3 5.8.2014 6,9 6,0 10.9.2014 6,8 4,5 keskiarvo 2014 6,8 5,3 Vallasjoki 2 ap. 1999-2013 n = 39 6,3 13,3 minimi 4,8 <1 maksimi 7,2 53,4 11.6.2014 6,7 10,0 5.8.2014 6,8 12,0 10.9.2014 6,7 9,5 keskiarvo 2014 6,7 10,5 Vallasjoki 3 suu, ap. 1999-2013 n = 39 6,4 7,4 minimi 4,9 <1 maksimi 7,2 27,7 11.6.2014 6,6 8,0 5.8.2014 6,8 7,5 10.9.2014 6,9 7,3 keskiarvo 2014 6,8 7,6 Sa- Sähkön- KOKmeus johtok. N FTU mS/m µg/l NH4N µg/l NO3N µg/l KOKP µg/l PO4P µg/l 34 10 300 21 30 21 24 7 <2 19 39 15 320 28 41 24 31 8 <2 23 37 16 310 49 47 26 41 8 <2 18 213 90 440 250 220 240 237 7,3 1,3 46,6 3,8 12,0 4,8 6,9 4,8 3,6 8,7 4,0 4,4 4,1 4,2 814 420 1600 730 730 680 713 72 9 450 128 <5 500 37 110 37 110 223 100 390 300 250 200 250 14,2 2,2 76,3 6,9 24,0 7,3 12,7 5,6 4,0 8,3 4,7 6,0 5,1 5,3 874 530 1600 760 830 710 767 119 7 460 111 3 350 78 71 78 71 202 90 385 200 100 230 177 8,1 2,1 22,9 4,9 5,1 5,8 5,3 5,2 3,9 6,8 4,8 5,1 5,0 5,0 832 450 1400 760 680 700 713 63 3 220 118 2 370 23 <5 23 <5 5 5 6 6 2 2 FE COD Mn µg/l mg/l O 2366 1090 4570 2200 3600 2400 2733 27 12 51 27 22 26 25 3600 1220 9000 3800 7500 3300 4867 26 12 52 28 22 25 25 2685 900 5910 2100 1200 2900 2067 26 13 49 22 12 26 20 Höystösensuolla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (23 kpl) perusteella Höystösensuolta purkautuvan veden keskimääräiset pi- 100 toisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,9 mg/l, Kok.N 685 µg/l, Kok.P 15 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 16 mg/l O2. Pitoisuudet olivat erittäin alhaisia. Suontee on suuri (5 400 ha) ja kirkasvetinen järvi. Suonteessa on kaksi havaintopaikkaa, toinen Vallasjoen suulla Suonteen lahdella ja toinen kauempana järvellä, minne voi ulottua myös Heinäsuonojan kautta tulevien Pajusuon kuivatusvesien vaikutukset. Suonteen kahden havaintopaikan pintavedet ovat olleet vedenladultaan erinomaisia ja hyvin samankaltaisia (taulukko 70). Suonteen vesi on ollut lähes neutraalia, vähäravinteista ja kirkasta. Rautaa vedessä on vähän kuten myös happea kuluttavaa orgaanista ainesta (CODMn). Ravinteiden perusteella Suontee on karu eli vähäravinteinen järvi, jota kuvaa myös alhainen levätuotanto. Suonteen alusvedessä on kuitenkin esiintynyt lievää happivajetta useina vuosina, mikä kertoo lievästä rehevöitymiskehityksestä. Vuonna 2014 Suonteen vesissä oli humusta jakson 1999–2013 keskimääräistä tasoa enemmän ja siitä johtuen veden väri ei ollut aivan kirkasta. 9.7.2015 pintaveden 350 mgPt/l väri tulos lienee laboratoriovirhe, sillä vettä värjäävää rautaa ja humusta oli vedessä kuitenkin vähän. Suonteen pintavesien happitilanne oli vuonna 2014 erinomainen, mutta pohjan tuntumassa lopputalvella ja – kesällä 2014 happivaje oli suurta havaintopaikalla Suontee 2. Suonteen erinomaisen veden laadun perusteella Höystösensuon turvetuotannon kuivatusvesien vaikutukset järveen ovat erittäin vähäisiä, jos lainkaan. Höystösensuon kuivatusvesien laatu oli vuonna 2014 niin hyvää, ettei niillä ollut vaikutuksia Vallasjoen vedenlaatuun. Taulukko 70. Suonteen pintaveden laatu vuosina 1999-2014. Hapen Havaintokyll.aste paikka kyll.% 1 m Suontee 2 1999-2013 n = 30 90 minimi 73 maksimi 102 10.3.2014 88 9.7.2014 97 Suontee 3 1999-2013 n = 30 93 minimi 70 maksimi 106 10.3.2014 87 9.7.2014 102 pH KiintoVäriSaaine luku meus mg/l mg/l Pt FTU Sähkön- Kok-N NH4johtok. N µg/l µg/l mS/m NO3N µg/l KOKP µg/l PO4P µg/l 14 6 100 12 12 <5 1 <5 6,8 6,3 7,3 6,6 7,2 1,7 0,2 5,0 <1 1,8 37 10 100 80 350 1,2 0,3 2,7 0,7 1,1 5,6 4,8 6,8 5,2 4,8 466 340 750 590 450 24 <5 100 23 <5 130 16 <5 6,9 6,4 7,4 6,6 7,3 1,7 0,3 7,7 <1 1,4 29 10 50 65 40 1,0 <0,1 3,4 0,7 0,9 5,6 4,8 6,6 5,1 4,8 428 291 620 570 430 23 <5 83 12 <5 58 150 <5 8.7 Mäntyharjun reitti 8.7.1 Havusuo-Pajusuo (Joutsa) 11 4 24 10 10 <2 <5 1 <5 <2 FE a-kloroCOD fylli Mn mg/l O2 µg/l µg/l 206 72 630 310 180 7,8 3,3 12,0 125 24 340 260 130 6,9 2,5 10,0 4,0 3,8 6 3 10 13 10 7 3 12 13 10 Havusuo-Pajusuon tuotantoalueella on Itä-Suomen aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa (päätös 69/10/1, dnro ISAVI/36/04.08/2010, myönnetty 5.8.2010). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 1.9.2011 (Nro 11/0223/1). Asia eteni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jonka päätöksellä 18.12.2012 (Dnro 2926/1/11) hallinto-oikeuden päätöstä ei muutettu. Havusuo-Pajusuo sijaitsee Joutsan Leivonmäellä ja kuuluu Kymijoen vesistöalueen Mäntyharjun reitin Kälkäjoen Pajupuron valuma-alueelle (14.953). Havusuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1979 ja tuotanto 1985. Pajusuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1993 ja tuotanto 1995. Vuonna 2014 Havusuolla oli tuotannossa 107,2 ha. Pajusuolla (Pihlassuo) oli tuotannossa 127,2 ja le- 101 vossa 10 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat Havusuolla kasvillisuuskosteikot ja pintavalutus, Pihlassuolla kemikalointi. Havusuon kuivatusvedet purkautuvat Mustapurua ja Kivipurua pitkin Pihlaspuruun ja edelleen Pajulammen kautta Keronlampeen ja Pajupurua pitkin Kälkäjokeen ja Puulaveteen. Pajusuon kuivatusvesiä virtaa Havusuon kanssa samaa reittiä Pajulammesta alaspäin. Aikaisemmin kuivatusvesiä on johdettu Purujokea ja Heinäsuonojaa pitkin Suonteen Levälahteen. Huhtikuun 2012 jälkeen Pajusuon vedet on johdettu Pihlassuolle. Havusuo-Pajusuon tuotantoalueen vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Pihlaspurussa, Pajulammessa, Keronlammessa, Pajupurussa sekä Heinäsuonojassa. Havusuolla suoritettiin kuormitustarkkailua Havusuon kosteikoilta ja pintavalutuksesta lähtevistä vesistä vuonna 2014. Havusuon eteläisen kosteikolta otettujen näytteiden (25 kpl) perusteella Havusuolta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,1 mg/l, Kok.N 1319 µg/l, Kok.P 15 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 29 mg/l O2. Havusuon eteläisen pintavalutuskentän alapuolelta otettujen näytteiden (24 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,6 mg/l, Kok.N 1154 µg/l, Kok.P 22 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 34 mg/l O2. Havusuon keskiosan kosteikolta otettujen näytteiden (25 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 18 mg/l, Kok.N 2 276 µg/l, Kok.P 51 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 35 mg/l O2. Keskiosan kosteikolta lähtevästä kiintoaineesta suurin osa oli epäorgaanista, eikä siten turveperäistä. Havusuon pohjoiselta kosteikolta otettujen näytteiden (26 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 7,6 mg/l, Kok.N 1 625 µg/l, Kok.P 23 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 26 mg/l O2. Pajusuolla (Pihlassuo) suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua kemikalointiasemalla vuonna 2014. Otettujen näytteiden (23 kpl) perusteella Pajusuolta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 13 mg/l, Kok.N 1385 µg/l, Kok.P 10 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 10 mg/l O2. Pihlaspurun vesi on ollut hapanta, ravinteikasta ja tummanruskeaa sekä usein sameaa (taulukko 71). Rautaa ja happea kuluttavaa orgaanista ainesta (COD Mn) vedessä on ollut runsaasti. Vuoden 2014 Pihlaspurun vedenlaatu oli parempaa kuin tarkkailujaksolla 1999-2013 keskimäärin, sillä vedessä oli vähemmän fosforia ja humusta, joita nimenomaan kemikalointi poistaa tehokkaasti. Pajulammen pintavesi on ollut tummaa ja ravinteikasta (taulukko 72). Vesi on lievästi hapanta ja varsin rautapitoista. Alusvedessä on esiintynyt suurta happivajetta. Pajulammen rehevyydestä kertoo ravinteiden lisäksi myös erittäin runsas levätuotanto. Pajulammen vesi oli vuonna 2014 laadullisesti hieman parempaa kuin aiemmin, sillä fosforia ja humusta oli vähemmän aivan kuten Pajulampeen laskevassa Pihlaspurussakin. Levätuotanto oli heinäkuussa 2014 aiempiin vuosiin nähden vähäistä. Selvää happivajetta matalassa (noin 2,8 m) Pajulammessa oli vuonna 2014 vain heinäkuussa aivan pohjan tuntumassa. Keronlammen pintavedessä on ollut vuosina 1999-2013 ravinteita runsaasti ja myös levätuotanto on ollut runsasta (taulukko 72). Vesi on ollut lievästi hapanta ja veden väri ruskeaa. Happea kuluttavaa orgaanista ainesta on ollut suhteellisen vähän suoperäiselle valuma-alueelle. Keronlammen vesi on laadullisesti hieman parempaa kuin Pajulammen. Vuonna 2014 Keronlammen vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin vuosina 19992013 keskimäärin. Keronlammen happitilanne oli kohtalaisen hyvä, sillä vain kesällä esiintyi selvää happivajetta alusvedessä 102 Pajupurun vesi on ollut hapanta, ravinteikasta ja ruskeaa (taulukko 71). Keskimääräisten ravinnepitoisuuksien perusteella Pajupuru on rehevä, vedenlaadun ollessa yleensä samanlaista kuin Keronlammen pintavedessä. Pajupurun vedenlaatu vuonna 2014 oli samanlaista kuin tarkkailujaksolla 1999-2013 keskimäärin. Heinäsuonojan vesi on ollut hapanta, ravinteikasta ja tummanruskeaa (taulukko 71). Rautaa on runsaasti kuten myös humusaineita. Keskimääräisten ravinnepitoisuuksien perusteella Heinäsuonoja on rehevä. Vuonna 2014 Heinäsuonojan vedenlaatu oli heikompaa kuin tarkkailujaksolla 1999–2013 keskimäärin, sillä fosforia, rautaa ja humusta oli hieman aiempaa enemmän. Heinäsuonoja on jäänyt pois Pajusuon kuivatusreiteistä vuonna 2012, sillä Pajusuon vedet johdetaan nykyisin Pihlassuon kemikalointiaseman kautta. Taulukko 71. Havusuo-Pajusuon virtavesihavaintopaikkojen vedenlaadut vuosina 1999 - 2014. Havaintopaikka pH KiintoVäriSaaine luku meus mg/l mg/l Pt FTU Pihlaspuru 1999-2013 keskiarvo n = 39 5,9 minimi 4,5 maksimi 7,0 11.6.2014 6,8 5.8.2014 6,9 4.9.2014 6,5 keskiarvo 2014 6,7 Pajupuru 1999-2013 keskiarvo n = 39 6,4 minimi 5,5 maksimi 6,9 11.6.2014 6,3 5.8.2014 6,5 4.9.2014 6,5 keskiarvo 2014 6,4 Heinäsuonoja 1999-2013 keskiarvo n = 39 6,2 minimi 4,9 maksimi 6,9 11.6.2014 6,5 5.8.2014 6,6 4.9.2014 6,2 keskiarvo 2014 6,4 Sähkönjohtok. mS/m KOKN µg/l NH4N µg/l NO3N µg/l KOKP µg/l PO4P µg/l 64 17 330 23 36 27 29 15 <2 49 24 15 42 20 26 26 24 5 <2 17 69 23 410 50 84 37 57 14 <2 23 9,8 0,6 57,8 8,5 9,6 6,7 8,3 303 120 650 275 180 300 252 12,7 0,6 47,7 10,0 12,0 7,3 9,8 5,5 3,2 9,0 5,8 6,5 5,8 6,0 1160 500 3500 970 1000 1400 1123 226 <5 1500 114 <5 300 95 190 95 190 3,7 <1 15,5 2,3 3,3 4,0 3,2 185 100 400 180 165 170 172 3,0 1,4 7,6 1,5 2,0 2,5 2,0 4,6 4,0 5,5 4,7 5,0 4,9 4,9 925 610 1650 900 760 730 797 59 11 330 177 <5 540 39 32 39 32 10,9 2,7 32,1 9,0 11,0 3,8 7,9 247 100 440 300 240 250 263 13,2 4,2 65,8 6,5 13,0 4,4 8,0 6,3 4,3 13,6 6,0 5,7 5,4 5,7 1148 590 2600 950 940 920 937 48 9 120 216 4 1300 14 <5 14 <5 3 3 3 3 8 8 FE µg/l COD Mn mg/l O2 4962 900 17000 4200 5200 4200 4533 40 17 83 25 22 32 26 1894 1020 2920 1400 2000 2100 1833 25 16 43 24 21 20 22 3089 990 11300 3200 3400 2200 2933 35 21 56 35 22 47 35 Taulukko 72. Havusuo-Pajusuon järvihavaintopaikkojen vedenlaadut vuosina 1999-2014. Havaintopaikka Hapen pH KiintoVäriSakyll. aine luku meus % mg/l mg/l Pt FTU Pieni-Pajulampi 1999-2013 (1 m) keskiarvo n = 30 69 6,5 6,2 225 9,3 minimi 53 6,3 3,1 175 3,1 maksimi 95 6,6 8,5 350 14,0 5.2.2014 83 6,3 3,9 250 6,1 8.7.2014 78 6,6 5,0 250 6,5 Keronlampi 1999-2013 (1 m) keskiarvo n = 30 64 6,2 2,4 195 3,1 minimi 44 5,8 0,7 120 2,0 maksimi 86 6,5 4,4 250 5,2 5.2.2014 73 5,7 2,2 275 3,0 10.7.2014 90 6,6 8,5 180 1,9 KOKN µg/l NH4N µg/l NO3N µg/l KOKP µg/l PO4P µg/l 1250 1100 1500 1200 970 99 <5 240 40 <5 94 8 <2 17 140 79 34 13 57 14 29 952 680 1300 1200 810 10 <5 14 39 <5 50 11 73 21 16 28 17 28 <2 2 1 4 <2 FE µg/l a-kloro- COD fylli Mn mg/l O2 µg/l 3783 3300 4400 2800 3500 30,2 6,8 43,3 2167 1500 2700 2200 1700 9,4 0,7 17,3 7,2 12,8 27 18 44 28 25 26 21 33 31 22 Vuoden 2014 Havu-Pajusuon vesistökuormituksien ja keskivalunnan perusteella kuivatusvesien pitoisuuslisäykset olivat Pajupuron pienelle valuma-alueelle (28,16 km2) laskettuna suuria (kiintoaine 1,3 mg/l, typpi 191 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaa- 103 van CODMn-arvon bruttolisäys oli 3,0 mg/l O2. Fosforia oli kuivatusvesissä niin vähän että pitoisuusnousu jäi negatiiviseksi. Havu-Pajusuon kaikki kuivatusvedet tulevat Pieni-Pajulampeen, vaikkakin eri reittejä. Matalan Pieni-Pajulammen pintaveden ravinnepitoisuudet ovat lievässä laskusuuntauksessa (kuvat 38-39). Fosforin osalta erityisesti talviset pitoisuudet ovat viime vuosina olleet erittäin alhaisia. Ravinnetaso on kuitenkin edelleen rehevyyttä kuvaava, jota osoittaa myös korkea levätuotanto. Kuva 38. Pieni Pajulammen pintaveden kokonaistyppipitoisuudet vuosina 1999-2014. Kuva 39. Pieni Pajulammen pintaveden kokonaisfosforipitoisuudet vuosina 1999-2014. 8.7.2 Mesiänsuo (Joutsa) Mesiänsuon tuotantoalueella on Itä-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (päätös 54/08/1, dnro ISY-2007-Y-60, myönnetty 28.3.2008). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 18.2.2009 (Nro 09/0054/3). Mesiänsuo sijaitsee Joutsassa ja kuuluu Kymijoen vesistöalueen Mäntyharjun reitin Kälkäjoen alaosan alueelle (14.951). Mesiänsuo on uudehko turvetuotantoalue, jonka valmistelut on aloitettu vuonna 2010. Mesiänsuon tuotantoalueen kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisesti pintavalutuksella. Vuonna 2014 Mesiänsuolla oli tuotannossa 54 104 ha. Mesiänsuon kuivatusvedet purkautuvat reitille; Porkkalampi – Porkkapuru – Kälkäjoki – Siikavesi (Puula). Mesiänsuon tuotantoalueen vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Kälkäjoessa (3 kpl) ja Siikavedellä sekä Porkkalammessa. Siikaveden tarkkailupiste on yhteinen Rääsysuon kanssa. Vapon toimesta havaintopaikoilta on otettu näytteitä vuosina 2009–2010, aiemmat tulokset ovat Keski-Suomen ympäristökeskuksen tarkkailutuloksia. Kälkäjoen alaosa on ollut tarkkailussa jo vuodesta 1999 lähtien, mutta muut Kälkäjoen havaintopaikat ja Porkkalampi vasta vuodesta 2014 alkaen. Kälkäjoen alaosalla vesi on ollut hieman hapanta, väriltään ruskeaa sekä väriluvun ja CODMn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 73). Vuosien 1999-2013 aikana Kälkäjoen vesi on ajoittain ollut erittäin heikkolaatuista, mitä kuvaavat korkeat maksimitulokset. Kälkäjoen alaosalla vedenlaatu oli vuonna 2014 hyvin samanlaista kuin aiempinakin vuosina keskimäärin. Mesiänsuon Kälkäjoen havaintopaikoilla vedenlaatu oli vuonna 2014 samanlaista kuin alajuoksulla. Mesiänsuon kuivatusvesien purkukohdan alapuolella oli hieman enemmän ravinteita, joka kuvaa lieviä kuivatusvesivaikutuksia. Taulukko 73. Mesiänsuon Kälkäjoen havaintopaikkojen vedenlaadut vuosina 1999-2014. Havaintopaikka pH Kiinto- Väriaine luku mg/l mg/l Pt Kälkänjoki 2 yläjuoksu, Mesiänsuon yp. 11.6.2014 6,7 4,7 200 5.8.2014 7,0 3,8 150 10.9.2014 6,8 3,3 150 keskiarvo 2014 6,8 3,9 167 Kälkänjoki, Mesiänsuon ap. 11.6.2014 6,6 7,0 200 5.8.2014 6,8 4,6 165 10.9.2014 6,7 3,5 170 keskiarvo 2014 6,7 5,0 178 Kälkäjoki 1, alajuoksu 1999-2013 keskiarvo n= 45 6,4 2,9 157 5,5 0,5 70 min 7,1 10,0 250 max 11.6.2014 6,6 7,0 200 5.8.2014 7,0 2,0 150 10.9.2014 6,7 3,0 170 keskiarvo 2014 6,8 4,0 173 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4meus johtok. N N N P P FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 2,2 2,6 1,8 2,2 3,5 4,0 4,0 3,8 660 580 630 623 3,7 5,1 2,3 3,7 3,6 4,2 4,2 4,0 810 620 610 680 3,2 1,1 7,3 3,0 1,8 1,9 2,2 4,6 3,4 6,5 3,7 4,2 4,3 4,1 727 430 1500 700 590 610 633 21 13 21 13 23 12 23 12 29 7 51 35 1 91 7 7 7 7 25 28 21 25 31 33 22 29 22 13 40 29 33 21 28 2 2 3 3 5 2 7 3 3 FE µg/l COD Mn mg/l O2 870 1600 930 1133 27 20 22 23 950 1900 960 1270 28 20 23 24 1194 700 1900 1000 1400 1100 1167 25 11 120 27 19 24 23 Siikavedestä on joitain Keski-Suomen ympäristökeskuksen tarkkailutuloksia vuosilta 1999–2006 ja Vapon tarkkailutuloksia vuosilta 2009–2013. Siikavesi on tarkkailutuloksien perusteella suhteellisen kirkasvetinen, hieman hapan ja ravinnetason mukaan lievästi rehevöitynyt (taulukko 74). Myös levätuotanto kuvaa lievää rehevöitymistä. Vuonna 2014 Siikaveden laatu oli samaa tasoa kuin aiemmin. Matalan (noin 2 m) Porkkalammen vesi oli vuonna 2014 heikompaa kuin Kälkäjoen, sillä lammen pintavedessä oli enemmän typpeä ja humusta (taulukko 74). Lammen vedenlaatu kuvaa lievää rehevöitymistä. Mesiänsuolla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (25 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,2 mg/l, Kok.N 1 557 µg/l, Kok.P 22 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 36 mg/l O2. Kuivatusvesissä oli vuonna 2014 enemmän typpeä ja humusta kuin Kälkäjoessa ja siten kuivatusvesillä oli hieman vaikutuksia Kälkäjoen vedenlaatuun, mikä näkyi myös vesistötarkkailutuloksissa. Oletettavasti niitä esiintyy myös Porkkalammessa, mutta sieltä ei ole vertailutuloksia. 105 Mesiäisensuon lisäksi Kälkäjoen kautta tulee turvetuotannon kuivatusvesiä HavuPajusuolta, Jokipolvensuolta ja Rääsysuolta. Yhteensä tuotannossa oli vuonna 2014 noin 393 ha ja lisäksi levossa 10 ha. Vuoden 2014 Kälkäjoen turvetuotannon vesistökuormituksien ja keskivalunnan perusteella kuivatusvesien pitoisuuslisäykset olivat Kälkäjokeen suhteellisen vähäiset (kiintoaine 0,24 mg/l, fosfori 0,5 µg/l, typpi 46 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 1,3 mg/l O2. Taulukko 74. Siikaveden ja Porkkalammen pintaveden vedenlaadut vuosina 1999-2014. Havaintopaikka Hapen kyll. % Siikavesi (1 m) 2009-2013 keskiarvo n=12 79 min 70 max 87 6.2.2014 79 10.7.2014 90 Porkkalampi (1 m) 5.2.2014 65 8.7.2014 79 8.7.3 pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4aine luku meus johtok. N N N P P mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l a-kloro- COD fylli Mn µg/l µg/l mg/l O2 6,7 6,3 7,1 6,2 6,9 2,7 <1 5,7 1,7 2,5 101 25 175 200 120 2,5 0,8 4,5 1,7 1,6 4,7 3,9 5,7 4,4 3,9 618 450 810 810 590 5,8 6,6 <1 4,8 250 225 1,3 2,6 4,0 3,5 1200 820 28 13 42 24 <5 62 15 15 3 1 6 FE 22 16 12 22 11 19 <2 903 240 1400 1100 550 <5 16 32 <2 1500 1600 8,6 6,4 11,7 5,0 15 7 20 28 18 7,3 35 32 Jokipolvensuo-Rääsysuo (Joutsa) Jokipolvensuon tuotantoalueella on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupa turvetuotantoon 17.8.2012 (tarkistushakemuksen päätös nro 116/2012/1, dnro LSSAVI/388/04.08/2010).. Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 22.3.2013 (Nro 13/0070/1). Rääsysuon tuotantoalueella on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa 155/08/1 (myönnetty 3.12.2008). Rääsynsuon lohko 7 ympäristölupahakemuksen on Itä-Suomen aluehallintovirasto hylännyt 19.4.2013 (päätös ISAVI/61/04.08/2011). Jokipolvensuo ja Rääsysuo sijaitsevat Joutsan Leivonmäellä ja kuuluvat Kymijoen vesistöalueen Mäntyharjun reitin Kälkäjoen valuma-alueelle (14.95). Jokipolvensuosta osa kuuluu Havujoen valuma-alueelle (14.952) ja osa Mustajoen (14.954) valuma-alueelle. Rääsysuo kuuluu kokonaan Mustajoen valuma-alueelle. Jokipolvensuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1984 ja tuotanto 1989. Vuonna 2014 Jokipolvensuolla oli tuotannossa 18,9 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ruokohelpikenttä. Jokipolvensuon suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (13 kpl) perusteella Jokipolvensuolta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,7 mg/l, Kok.N 952 µg/l, Kok.P 24 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 28 mg/l O2. Rääsysuon tuotantoalueen kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisesti pintavalutuksella. Vuonna 2014 Rääsysuolla oli tuotannossa 85,8 ha. Rääsysuolla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (21 kpl) perusteella Rääsysuolta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 4,9 mg/l, Kok.N 1793 µg/l, Kok.P 98 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 68 mg/l O2. Jokipolvensuon kuivatusvesiä purkautuu Partinpurun kautta Kälkäjärviin (Yläjärveen) ja edelleen Kälkäjokeen ja Puulaveteen. Myös Mustajoen kautta kuivatusvesiä virtaa Kälkäjärvien Alajärveen. Rääsysuon kuivatusvedet johdetaan Mustajokeen Jokipolvensuon yläpuolella ja siitä Alajärveen. Rääsynsuon kuivatusvesien purkukohdan ylä- ja -alapuolella on Mustajoessa vesistöhavaintopaikat. Alempi tarkkailupiste toimii myös Jokipolvensuon purkuvesien yläpuoli- 106 sena havaintopaikkana. Turvetuotantoalueiden alapuolella on Mustajoessa yksi havaintopaikka lähellä Alajärveä. Vuonna 2009 lisättiin turvetuotantoalueiden alapuoliset havaintopaikat myös Alajärveen ja Puulan Siikaveteen sekä vuonna 2013 myös Partinpuruun. Siikaveden havaintopaikka on raportoitu Mesiänsuon tarkkailutulosten yhteydessä. Mustajoen vesi on ollut vuosien 2003-2013 keskimääräisten vedenlaatutuloksien mukaan hapanta, ravinteikasta ja väriltään ruskeaa (taulukko 75). Happea kuluttavaa orgaanista ainesta (CODMn) on ollut vedessä vain kohtalaisesti. Vuosien 2003-2013 keskimääräisten ravinnepitoisuuksien mukaan Mustajoki on kuitenkin rehevä. Vuonna 2014 Mustajoen vedenlaatu oli samanlaista kuin aiemminkin. Mustajoen alajuoksulla vedessä on ollut hieman enemmän ravinteita kuin yläjuoksulla, mutta vedenlaadun perusteella Jokipolvensuon ja Rääsynsuon kuivatusvesien vaikutukset Mustajoen vedenlaatuun ovat olleet vähäiset. Jokipolvensuon kuivatusvesistä osa tulee Partinpurun kautta Alajärveen. Partinpurun vesi oli vuonna 2014 väriltään ruskeaa ja hieman hapanta eli hyvin samanlaista kuin Mustajoenkin (taulukko 75). Jokipolvensuon kuivatusvesien laatu oli vuonna 2014 hyvin samanlaista kuin Partinpurun ja pääosin Partinpurun vedet tulevatkin Jokipolvensuolta. Taulukko 75. Mustajoen ja Partinpurun havaintopaikkojen keskimääräiset vedenlaadut vuosina 2004 2014. Paikka pH Kiinto- Väriaine luku mg/l mg/l Pt Mustajoki, Rääsynsuon yp. 2009 - 2013 keskiarvo n=19 6,4 2,4 194 Minimi 5,8 1,0 120 Maksimi 7,0 4,8 350 10.6.2014 6,5 3,3 250 5.8.2014 6,7 1,7 195 10.9.2014 6,6 2,5 180 keskiarvo 2014 6,6 2,5 208 Mustajoki, Rääsynsuon ap. 2004-2013 keskiarvo n= 30 6,3 3,0 204 Minimi 5,8 <1 100 Maksimi 6,9 13,0 300 10.6.2014 6,5 4,0 250 5.8.2014 6,8 2,3 180 10.9.2014 6,6 2,5 200 keskiarvo 2014 6,6 2,9 210 Mustajoki alaosa 2004-2013 keskiarvo n= 30 6,4 4,5 204 Minimi 5,9 <1 100 Maksimi 7,1 10,0 400 11.6.2014 6,5 5,3 240 5.8.2014 7,0 10,0 165 10.9.2014 6,7 3,3 220 keskiarvo 2014 6,7 6,2 208 Partinpuru 7.8.2013 6,8 7,6 225 19.9.2013 6,8 2,5 200 11.6.2014 6,4 4,0 250 5.8.2014 6,9 2,9 195 4.9.2014 6,6 3,6 200 keskiarvo 2014 6,6 3,5 215 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4meus johtok. N N NO4 -N P P FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 2,0 1,4 3,3 2,0 2,3 1,6 2,0 3,9 3,1 4,9 3,6 4,5 4,0 4,0 718 590 940 810 830 640 760 26 11 54 43 3 180 38 <5 38 <5 2,3 1,2 5,4 1,9 2,0 1,5 1,8 4,0 3,2 5,4 3,5 4,5 4,0 4,0 771 520 1060 760 830 670 753 25 <5 77 62 2 170 47 21 47 21 4,4 2,1 13,0 3,2 3,9 2,8 3,3 4,5 3,5 9,0 3,7 4,1 4,5 4,1 786 400 1200 790 630 770 730 29 <5 97 96 <5 480 6 <5 6 <5 6,1 6,3 1,8 4,4 3,3 3,2 6,3 6,2 4,4 6,5 5,7 5,5 930 800 850 870 930 883 130 39 150 44 150 44 24 18 38 25 44 23 31 6 <2 16 28 20 50 29 39 24 31 7 <2 28 32 20 51 29 39 29 32 7 <2 18 25 20 23 31 26 27 3 3 4 4 <2 <2 4 4 4 FE COD Mn µg/l mg/l O2 934 600 1300 900 1300 750 983 28 18 50 30 25 26 27 1026 580 1530 950 1400 770 1040 31 19 55 32 25 28 28 1284 730 3300 1100 1800 1100 1333 30 16 46 33 20 31 28 2800 2400 1100 2800 1400 1767 22 18 33 22 29 28 Jokipolvensuon ja Rääsysuon kuivatusvesien vaikutus Mustajokeen oli vuoden 2014 vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna vähäinen (kiintoainelisäys 0,1 107 mg/l, fosforilisäys 1,9 µg/l ja typpilisäys 40 µg/l). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 2,0 mg/l O2. Alajärven vesi on ollut hieman hapanta ja ruskeaa. Ravinnetason perusteella Alajärvi on lievästi rehevä (taulukko 76). Vuonna 2014 Alajärven veden laatu ei poikennut aiemmista vuosista. Taulukko 76. Alajärven vedenlaatu vuosina 2009 - 2014. Havaintopaikka Hapen kyll. % Alajärvi 2009-2013 (1 m) 11.3.2009 82 14.7.2009 80 4.3.2010 82 31.8.2010 85 9.3.2011 80 15.8.2011 82 21.3.2012 81 24.7.2012 74 27.2.2013 84 7.8.2013 87 5.2.2014 83 8.7.2014 82 9 pH 6,6 6,8 6,5 7,1 6,6 6,9 6,4 6,4 6,6 6,9 6,3 6,7 Kiinto- VäriSaaine luku meus mg/l mg/l Pt FTU 6,7 2,8 2,1 3,4 1,7 3,4 1,8 4,0 1,8 4,8 <1 5,0 100 100 80 100 125 125 125 200 125 175 200 165 7,6 2,0 3,9 3,9 3,3 2,9 3,4 2,6 3,0 2,4 1,6 2,8 Sähkön- KOK- NH4johtok. N N mS/m µg/l µg/l 4,6 3,8 4,8 4,1 5,7 4,2 4,6 3,4 4,3 3,8 4,0 3,8 710 480 540 590 430 620 630 660 570 650 640 590 NO3- KOK- PO4N P P µg/l µg/l µg/l µg/l 23 21 13 28 12 34 19 29 15 25 11 28 1200 1500 1200 1800 1300 1600 1300 1500 1200 1400 940 1100 13 <5 13 <5 26 <5 9 <5 37 <5 13 <5 4 4 4 4 <2 <2 FE a-kloro- COD fylli Mn µg/l mg/l O2 7,0 15,4 12,3 7,1 13,8 9,9 17 17 14 15 13 19 18 34 16 22 22 22 KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE 35 Kokemäenjoen vesistö on Suomen neljänneksi suurin vesistö. Se ulottuu KeskiSuomesta Selkämerelle ja sen pinta-ala on 27 046 km2 ja järvisyys 10,99 %. Viljelymaita on 456 090 ha eli maa-alasta 19 %. Kokemäenjoen vesistöalueen keskusjärvi on Pirkanmaan Pyhäjärvi ja vesistöalue muodostuu useista eri reiteistä: Ähtärin, Pihlajaveden, Keuruun, Längelmäveden, Hauhon, Vanajaveden ja Ikaalisten reitit. Kokemäenjoen luonnetta on muutettu aikojen saatossa tukinuittoa, tulvasuojelua ja voimalarakentamista varten ja joki on lähes koko pituudeltaan porrastettu voimatalouskäyttöön. Taajamien ja teollisuuden jätevesikuormituksen vähennyttyä hajakuormitus on noussut joen suurimmaksi kuormittajaksi. Turvetuotantoalueita on Kokemäenjoen vesistöalueella noin 9 100 ha, joka on 0,33 % koko vesistöalueen maa-alasta. Kaikista vesistöalueen turvetuotantoalueista Vapon hallinnassa oli vuonna 2014 noin 4500 ha (tuotannossa, levossa ja valmistelussa). Kokemäenjoen vesistön Keuruun reitin keskivirtaama (MQ) oli 1.11.2013–31.10.2014 Vilppulassa 13,7 m3/s, kun vuosien 1971–2000 keskivirtaama on ollut 19,8 m3/s. Keuruun reitin virtaamat olivat tavanomaista alhaisempia lähes koko vuoden, vain loppuvuonna 2013 ja alkuvuonna 2014 virtaamat olivat tavanomaista suurempia (kuva 40). 108 Kuva 40. Kokemäenjoen Vilppulankosken (Vilppula) päiväkeskivirtaamat 1.11.2013-31.10.2014 ja vertailukaudella vuosina 1971-2000. Keski-Suomen ELY-keskuksen puolella Kokemäenjoen vesistöalueella sijaitsi kahdeksan Vapon tuotantoaluetta yhteispinta-alaltaan noin 410 ha (taulukko 77). Taulukko 77. Kokemäenjoen vesistön Keski-Suomen ELY-keskuksen alueen Vapon turvetuotantoalueet vuonna 2014 ja tuotantoalat. Pinta-ala 2014, ha Vesistöalue Suo Kunta 35 Kokemäenjoen vesistöalue 35.4 Ähtärin ja Pihlajaveden reitin va 35.48 Pihlajaveden reitin va 35.483 Pihlajaveden a 35.486 Hietasenpuron va 35.6 Keuruun reitin valuma-alue 35.62 Keurusselän alue 35.621 Keurusselän lähialue 35.626 Suojoen va 35.63 Tarhianjoen alue 35.633 Soutujoen a 35.637 Kiminginjoen va 35.637 Kiminginjoen va 35.638 Suorapuron va 35.68 Asunnanjärven valuma-alue 35.686 Sammalisen va Kalmuneva Riihi Peuraneva Permisuo Heposuo Hirvisuo Raatteikonsuo Mahasuo Mahasuo Lehtosuo Keuruu Ähtäri / Keuruu Keuruu / Vilppula Keuruu Multia Saarijärvi Saarijärvi Saarijärvi Keuruu Tuotannossa Levossa Valmistelussa 4042,3 194,5 302,2 1624,4 458,6 55,6 62,4 250,9 61,6 61,6 4,6 0,6 155,3 0,0 0,6 0,0 0,0 85,7 42,4 110,3 0,0 42,4 43,3 43,3 0,0 0,0 33,0 14,3 63,0 79,0 79,0 Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia vuonna 2014 Kokemäenjoen vesistön Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella on arvioitu käyttäen Virtain Killinkosken keskivalumaa 6,8 l/s*km2 ja valuma-alueiden pinta-aloja sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2014 vesistökuormitustietoja. Vapon kaikkien turvetuotantoalueiden nettovesistökuormitus Kokemäenjoen vesistöalueelle oli vuonna 2014 kiintoaineen osalta 121 t, typen 18,4 t ja fosforin 0,5 t. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttokuormitus Kokemäenjoen vesistöalueelle oli 749 t O2. Kokemäenjoen vesistöalueen alaosalla Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttama nettolisäys on kiintoaineen osalta 0,02 mg/l, typen 3,4 µg/l ja fosforin 0,1 µg/l vuonna 2014. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys oli 0,14 mg/l O2. 109 Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella 1.jakovaiheen ja 2. jakovaiheen valumaaluekohtaiset turvetuotannon aiheuttamat vesistökuormituslisäykset olivat pieniä (taulukko 78). Keski-Suomen alueen 2. jakovaiheen valuma-alueista keskivirtaamatilanteessa kuivausvesien suurimmat vesistökuormitusvaikutukset olivat Keuruun Asunnanjärven alueella. Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset vuoden 2014 keskivirtaamatilanteessa olivat typen ja fosforin sekä orgaanisen happea kuluttavan aineksen osalta Keuruun Lehtosuolla kohdistuen Sammaliseen. Kiintoaineen osalta suurimmat lisäykset tulivat Keuruun Riihi-Peuranevalta Hietasenpuroon. Taulukko 78. Vapon Kokemäenjoen vesistöalueen Keski-Suomen ELY-keskuksen alueen turvetuotannon kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset vuonna 2014. Brutto Pitoisuusvaikutus, netto Vesistöalue Suo Kunta 35 Kokemäenjoen vesistöalue 35.4 Ähtärin ja Pihlajaveden reitin va 35.48 Pihlajaveden reitin va 35.483 Pihlajaveden a Kalmuneva Keuruu 35.486 Hietasenpuron va Riihi Peuraneva Ähtäri / Keuruu 35.6 Keuruun reitin valuma-alue 35.62 Keurusselän alue 35.621 Keurusselän lähialue Permisuo Keuruu / Vilppula 35.626 Suojoen va Heposuo Keuruu 35.63 Tarhianjoen alue 35.633 Soutujoen a Hirvisuo Multia 35.637 Kiminginjoen va Raatteikonsuo Saarijärvi 35.637 Kiminginjoen va Mahasuo Saarijärvi 35.638 Suorapuron va Mahasuo Saarijärvi 35.68 Asunnanjärven valuma-alue 35.686 Sammalisen va Lehtosuo Keuruu 9.1 Keuruun reitti 9.1.1 Permisuo (Keuruu/Vilppula) Kok- N Kok-P mg O2 /l CODMn Kiintoaine mg/l µg/l µg/l 0,14 0,02 3,4 0,10 0,31 0,37 0,06 2,52 0,17 0,08 0,03 1,30 0,20 0,10 0,15 1,04 0,81 0,67 2,68 0,05 0,10 0,03 0,36 0,02 0,008 0,005 0,098 0,02 0,01 0,003 0,02 0,11 0,08 0,31 6,9 8,5 1,2 68,3 4,5 2,0 1,0 30,0 3,2 2,0 -0,3 8,2 18,2 23,2 92,2 0,21 0,27 0,05 1,50 0,13 0,07 0,02 1,50 0,11 0,10 -0,10 -0,13 0,68 0,57 2,27 Keuruun Permisuon turvetuotantoalueella on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 65/04/1, dnro ISY-2004-Y-1, myönnetty 2.7.2004). Permisuon valmistelutyöt aloitettiin vuonna 2005 ja tuotanto 2007. Länsi- Sisä-Suomen aluehallintovirasto hyväksyi 20.12.2012 (Dnro LSSAVI/129/04.08/2011) Permisuon lupamääräysten tarkistushakemuksen. Tarkistetut lupamääräykset korvaavat aikaisemmat lupamääräykset kokonaisuudessaan. Perminsuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Keuruun reitin Keurusselän lähialueella (35.621). Permisuon kuivatusvedet virtaavat puroa pitkin 800 m päähän Hyyrynlampeen (8 ha) ja edelleen Hyyrynojaa pitkin 5,5 km päähän Keurusselälle. Vesistötarkkailupiste on ollut Hyyrynlammessa Permisuon alapuolella vuodesta 2005 alkaen. Hyyrynojan alaosalta otettiin vuonna 2011 näytteitä, mutta vuonna 2014 perustettiin uusi havaintopaikka aivan Hyyrynlammen tuntumaan. Vuonna 2014 Permisuolla oli tuotannossa 61,6 ha. Permisuon kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisesti pintavalutuskentän avulla. Hyyrynlammen valuma-alueesta Permisuo käsittää 19 %. Tiheään ojitettuna suo on vaikuttanut Hyyrynlammen veden laatuun jo vuosia. Hyyrynlammen vuosien 2005-2013 ravinnepitoisuudet kuvaavat rehevää vesialuetta (taulukko 79). Vuonna 2014 Hyyrylammen vesi oli laadullisesti samanlaista kuin aiemminkin. Hyyrynojan vesi oli vuonna 110 2014 hieman hapanta, väriltään tummanruskeaa ja ravinteikasta. Vesi oli samanlaista kuin Hyyrynlammessakin, josta vedet ojaan tulevatkin. Permisuolla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (8 kpl) perusteella Permisuolta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 11 mg/l, Kok.N 2 163 µg/l, Kok.P 54 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 67 mg/l O2. Permisuon kuivatusvedet kohottavat laskennallisesti Hyyrynojan alaosalla veden kiintoaine-, typpi- ja fosforipitoisuuksia 6-8 %, Keurusselälle suurelle alueelle (1647,2 km2) kuivatusvesien vaikutukset eivät ulotu. Taulukko 79. Hyyrynlammen vedenlaatu vuosina 2005-2014. Havainto- Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4paikka kyll.% aine luku meus johtok. N N NO4 -N P P 1m % mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Hyyrynlampi 2005-2013 n= 17 63 5,9 2,9 260 2,8 3,4 1088 130 26 34 5 minimi 3 5,1 0,8 150 1,5 2,7 740 7 <5 15 2 maksimi 88 6,4 6,0 400 5,9 4,9 1700 363 59 140 8 17.2.2014 60 5,5 1,0 250 1,7 3,5 1300 23 22.7.2014 76 6,5 < 1 250 2,4 3,2 830 16 <5 38 <2 9.1.2 FE a-klor- COD fylli Mn µg/l µg/l mg/l O2 1938 1000 3400 1400 1600 13,2 2,0 51,7 11,2 39 28 58 39 33 Hirvisuo (Multia) Itä-Suomen ympäristölupavirasto on päätöksellään 25.6.2008 n:o 94/08/1 siitä ilmenevien menettelyvaiheiden jälkeen myöntänyt Vapo Oy:lle ympäristöluvan turvetuotantoon Hirvisuolla 35 hehtaarin alalla. Luvasta valitettiin Hallinto-oikeuteen (päätös 22.5.2009 nro 09/0271/3) ja edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkein hallintooikeus hylkäsi valitukset 14.5.2010 annetulla päätöksellä (Dnrot 1944, 1961 ja 1968/1/09). Hirvisuo sijaitsee Kokemäenjoen Keuruun reitin Tarhianjoen valuma-alueen Soutujoen (35.633) osavaluma-alueella. Pintavalutuskentän jälkeen kuivatusvedet kulkevat Lauaspurossa 1,25 km:n ja Soutujoessa 7,2 km:n matkan ennen Tarhapäänjärveen saapumista. Lauaspuron vedenlaatua on tarkkailtu ennakkoon vuodesta 2007 lähtien. Vuonna 2011 tarkkailuun liitettiin Soutujoesta Lauaspuron ylä- ja alapuolelta havaintopaikat. Vuonna 2014 Hirvisuolla oli valmistelussa 43,3 ha. Kaikki valmistelussa olevan alan kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisen pintavalutuskentän avulla. Hirvisuolla tehtiin kuntoonpanovaiheen kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (23 kpl) perusteella Hirvisuolta purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 4,1 mg/l, Kok.N 1320 µg/l, Kok.P 71 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 48 mg/l O2. Lauaspuron vesi on ollut suoperäiselle valuma-alueelle tyypillistä; hapanta, tummanruskeaa sekä väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella varsin humuspitoista (taulukko 80). Maatalouden hajakuormitusvaikutuksia on Lauaspurossa ollut ajoittain havaittavissa, sillä lannoituksiin liittyvien fosfaattifosforin pitoisuudet ovat olleet koholla. Vuonna 2011 aloitetun kuntoonpanon aiheuttamat vesistövaikutukset olivat alkuvaiheessa havaittavissa kohonneina fosfori- ja typpi- sekä humusainepitoisuuksina (kuvat 41–43). Vuosina 2012–2014 ravinnepitoisuudet ovat olleet Lauaspurossa edelleen hieman korkeampia kuin ennakkotarkkailuvuosina. Sen sijaan humusainepitoisuudet ovat olleet samaa tasoa kuin ennakkotarkkailuissa. 111 Soutujoen vesi on vähäravinteisempaa ja vähähumuksisempaa kuin Lauaspuron vesi (taulukko 80). Hirvisuon vesistövaikutukset jäivät Soutujokeen vuonna 2014 lieviksi, sillä Soutujoen havaintopaikkojen vedenlaaduissa ei ollut suuria eroja (kuvat 41-43). Taulukko 80. Lauaspuron vedenlaatu 2007 - 2014 ja Soutujoen havaintopisteiden vedenlaadut vuosina 2011 - 2014. Havaintopaikka pH Kiinto- Väriaine luku mg/l mg/l Pt Lauaspuro 2007-2013 keskiarvo n =21 5,8 6,5 294 minimi 4,7 <1 200 maksimi 7,0 30,4 500 13.5.2014 16,0 250 4.8.2014 6,5 5,2 420 8.9.2014 6,9 1,1 240 keskiarvo 2014 6,7 7,4 303 Soutujoki, Hirvisuon yläpuoli 1.11.2011 5,3 1,6 250 30.5.2012 6,1 2,0 175 5.9.2012 6,0 3,3 350 11.10.2012 4,9 4,2 450 21.5.2013 6,0 2,5 225 1.8.2013 6,4 2,0 225 2.10.2013 6,6 < 1 150 13.5.2014 5,9 225 4.8.2014 6,4 1,7 220 8.9.2014 6,4 3,0 220 Soutujoki, Hirvisuon alapuoli 1.11.2011 5,4 2,0 250 24.5.2012 5,3 2,6 175 5.9.2012 5,9 3,5 400 11.10.2012 4,9 4,0 300 21.5.2013 5,9 1,9 225 1.8.2013 6,4 2,9 225 2.10.2013 6,7 < 1 175 13.5.2014 5,8 220 4.8.2014 6,4 2,8 240 8.9.2014 6,4 1,9 220 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD meus johtok. N N N P P Mn FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 3,2 0,2 15,0 2,8 2,9 1,7 2,5 3,4 2,8 4,7 3,0 3,9 4,0 3,6 801 510 1100 840 1400 850 1030 1,0 1,0 1,5 1,1 0,9 1,4 1,5 1,7 2,4 1,4 2,6 2,7 2,5 2,9 2,2 2,6 2,8 2,4 2,8 2,9 660 500 590 730 460 480 410 560 550 560 1,0 1,0 1,6 1,2 1,0 1,5 1,6 1,6 2,5 1,4 2,6 2,2 2,5 2,9 2,3 2,7 2,9 2,4 2,9 3,0 640 550 580 750 460 500 440 550 590 560 32 <5 110 30 <5 110 14 <5 14 <5 39 <5 43 <5 7 <5 17 <5 18 <5 10 <5 45 21 102 45 140 51 79 27 21 30 24 16 22 23 28 42 32 20 18 31 30 17 84 22 31 45 34 20 7 64 51 51 6 7 8 5 9 10 1429 860 2000 1000 1500 830 1110 46 30 70 40 75 41 52 1500 1100 1700 1600 910 1400 1300 1100 1700 1400 39 25 32 45 25 23 21 33 28 28 1500 900 1700 1600 1000 1400 1300 1100 1800 1400 39 29 36 47 25 26 20 33 28 28 112 Kuva 41. Lauaspuron ja Soutujoen havaintopaikkojen typpipitoisuudet vuosina 2007 - 2014. Kuva 42. Lauaspuron ja Soutujoen havaintopaikkojen fosforipitoisuudet vuosina 2007 - 2014. Kuva 43. Lauaspuron ja Soutujoen havaintopaikkojen kemiallinen hapenkulutus (CODMn) vuosina 2007 - 2014. 9.1.3 Lehtosuo (Keuruu) Keuruun Lehtosuolla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 100/05/1, dnro ISY-2004-Y-168, myönnetty 24.10.2005). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään 26.3.2007 (Nro 07/0107/1). Lupa koskee 47 ha:n tuotannossa jo ollutta aluetta (Lehtosuo-Isosuo) ja erillistä 41,1 ha lisäaluetta (Pyöreäsuo). Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on antanut 21.10.2013 päätöksen (LSSAVI/56/04.08/2012) Lehtosuon ympäristöluvan lupaehtojen tarkistamisesta ja laajennusalueen ympäristöluvasta. Päätös ei kuitenkaan ole lainvoimainen. Lehtosuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Keuruun reitin Asunnanjärven Sammalisen valuma-alueella (35.686). Vuonna 2014 Lehtosuolla oli tuotannossa 79 ha. Lehtosuon tuotannossa olevan alan kuivatusvedet käsitellään 39,9 ha:n alalta laskeutusaltailla ja virtaaman säädöllä sekä 39,1 ha:n alalta kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisesti pintavalutuskentällä. 113 Lehtosuon tuotantoalueen kuivatusvesiä johdetaan alapuolisiin vesiin kahta eri reittiä: Mouliaisenpuro-Vilusenoja-Sammalinen-Kulonjärvi-Asunnanjärvi ja SyväojaHeinäsuonpuro-Hanhonlampi-Särkijärvi-Välijoki-Sammalinen-KulonjärviAsunnanjärvi. Vesistötarkkailupiste sijaitsee Sammalisessa. Sammalinen on pieni 96 ha metsäjärvi, jonka suurin syvyys on noin 10 metriä. Sammalisen valuma-alue on 42,7 km2, josta Lehtosuon nykyinen tuotantoala on vain noin prosentin. Sammalisen vesi on ollut hieman hapanta ja väriltään ruskeaa sekä väriluvun ja CODMn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 81). Järvi on keskimääräisten ravinnepitoisuuksien perusteella lievästi rehevä. Kesäiset a-klorofyllipitoisuudet kuvastavat kuitenkin selvää rehevyyttä. Vuonna 2014 Sammalisen vedenlaatu oli samaa tasoa kuin vuosina 1999-2013 keskimäärin. Happivaje oli erittäin suurta alusvedessä lopputalvella 2014 ja kesällä 2014 happi oli loppunut alusvedestä kokonaan. Lehtosuolla tehtiin kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (15 kpl) perusteella pintavalutuksesta purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 8,5 mg/l, Kok.N 1693 µg/l, Kok.P 66 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 55 mg/l O2. Lehtosuon kuivatusvesien vaikutukset Sammalisen tilaan ovat lieviä Sammalisen veden laadun perusteella. Teoreettisten laskelmien mukaan kuivatusvesillä olisi kuitenkin ollut vuoden 2014 keskivirtaamatilanteessa selvää vaikutusta Sammalisen vedenlaatuun, sillä fosforipitoisuusnousu oli 2,3 µg/l, typpipitoisuusnousu 92 µg/l ja kiintoainepitoisuusnousu 0,3 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys oli 2,7 mg/l O2. Taulukko 81. Sammalisen vedenlaadut vuosina 1999 - 2014. Sammalinen Hapen kyll. 1m % 1999-2013 n = 29 keskiarvo 75 minimi 50 maksimi 97 3.2.2014 78 22.7.2014 90 9.1.4 pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 6,5 6,0 7,0 6,0 6,9 2,6 <1 5,3 <1 4,5 151 95 250 225 150 2,4 1,1 5,8 0,9 1,8 4,0 2,9 5,3 3,7 3,7 660 470 894 820 630 19 <5 113 <5 <5 <5 9 <5 22 12 38 13 31 4 <2 7 <2 992 540 1600 980 620 18,8 5,6 39,1 22,7 23 16 35 34 21 Heposuo (Keuruu/Multia) Keuruun Heposuolla on Itä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 35/10/1, dnro ISAVI 25/04.08/2010, myönnetty 26.4.2010). Heposuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Keuruun reitin Keurusselän alueen Suojoen valuma-alueella (35.626). Vuonna 2014 Heposuolla oli valmistelussa 42,4 ha. Heposuon kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisesti pintavalutuskentällä. Tuotantoalueen vedet kootaan ja johdetaan Lavikonpuroon, josta ne laskevat Suojoen kautta Keurusselän tasossa olevaan Suolahdenjärveen. Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat Lavikonpurossa (2 kpl), Suojoessa ja myös Suolahdenjärvessä. Lavikonpuron ylempi havaintopaikka sijaitsee Heposuon purkuojan yläpuolella, mutta muut kuivatusvesien vaikutuspiirissä. Lavikonpurosta on otettu jo ennakkoon ennen kuntoonpanoa vesinäytteitä vuosina 2007-2009. Lavikonpuron ylemmän havaintopaikalla (Väkikytö) kuivatusvesien purkuojan yläpuolella vesi oli vuonna 2014 tummaa sekä väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella humuspitoista (taulukko 82). Fosforia oli runsaasti, mutta typpeä vain kohtalaisesti. Elokuussa puro oli kuiva, eikä näytettä voitu ottaa. Vuosiin 2007- 2013 verrattuna Lavikonpuron yläosan pitoisuudet olivat alempia. Lavikonpuron alemmassa havaintopaikassa vesi oli 114 vuonna 2014 laadullisesti selvästi heikompaa kuin ylempänä, sillä ravinteita oli erittäin runsaasti. Myös aiempina vuosina havaintopaikan vedessä on ollut runsaasti ravinteita. Suojoen vedessä oli vuonna 2014 ravinteita ja humusta vähemmän kuin Lavikonpuron alaosalla (taulukko 82). Erityisen vähän vedessä oli humusta. Taulukko 82. Heposuon virtavesihavaintopaikkojen vedenlaadut vuosina 2007 - 2014. Havaintopaikka pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOKaine luku meus johtok. N mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l Lavikonpuro, Väkikytö 2007-2013 keskiarvo n = 14 5,7 4,1 278 4,2 3,3 831 minimi 4,5 0,2 200 0,4 2,3 630 maksimi 6,5 23,0 400 41,0 4,8 1600 12.6.2014 6,2 2,0 270 0,8 3,0 700 7.8.2014 ei vettä 8.9.2014 6,3 1,3 220 1,4 4,3 620 keskiarvo 2014 6,3 1,7 245 1,1 3,7 660 Lavikonpuro, yhtymä 2007-2013 keskiarvo n = 14 6,2 6,9 243 8,2 4,2 1019 minimi 5,3 1,0 150 1,6 3,0 770 maksimi 6,9 25,0 400 70,0 5,6 1200 12.6.2014 6,5 8,0 300 2,9 4,0 1100 7.8.2014 7,0 6,0 230 7,3 5,4 1400 8.9.2014 6,8 1,8 270 4,9 4,5 1200 keskiarvo 2014 6,8 5,3 267 5,0 4,6 1233 Suojoki 64433 (2011-2013) keskiarvo n = 8 6,3 10,7 241 4,7 3,9 825 minimi 5,5 3,2 150 2,1 2,6 570 maksimi 7,0 36,0 350 14,0 5,0 1100 12.6.2014 6,8 7,0 250 3,3 3,7 770 7.8.2014 7,1 6,0 180 6,2 5,7 880 8.9.2014 7,1 2,3 200 3,6 5,1 740 keskiarvo 2014 7,0 5,1 210 4,4 4,8 797 NH4- NO3- KOK- PO4N N P P µg/l µg/l µg/l µg/l 76 11 410 <5 <5 <5 43 15 160 29 12 5 34 36 33 49 21 92 <5 <5 <5 130 120 130 120 27 21 32 46 19 93 42 180 42 180 52 18 110 72 140 85 99 21 13 36 37 27 62 40 76 46 54 14 9 17 60 60 24 24 FE COD Mn µg/l mg/l O2 1656 590 5400 920 45 29 75 37 900 910 33 35 1459 930 2000 1600 2800 1800 2067 39 24 62 39 36 36 37 1400 1100 1700 1400 2300 1500 1733 31 20 48 30 18 25 24 Suolahdenjärven pintavesi on ollut vuosina 2011-2013 hapanta ja ravinteikasta kuten siihen laskevan Suojoen. Ravinnetaso kuvaa rehevyyttä kuten myös a-klorofylli (taulukko 83). Järvi on syvä (max. noin 14 m) ja sen alusvedessä on esiintynyt rehevyydestä johtuvaa suurta happivajetta. Kesällä 2014 Suolahdenjärven pohjanläheiset vesikerrokset olivat lähes hapettomia ja talvellakin happivaje oli suurta. Taulukko 83. Suolahdenjärven pintaveden vedenlaatu vuosina 2011 - 2014. Havaintopaikka Hapen pH Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4kyll. aine luku meus johtok. N N N P P % mg/l mg/l Pt FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Suolahdenjärvi 26489 (1 m) 25.8.2011 78 6,8 1,6 150 1,5 4,6 660 28 <5 22 2 7.3.2012 73 6,2 2,0 175 3,3 4,6 800 22 25.7.2012 58 6,0 2,7 225 1,7 3,3 900 45 <5 43 3 28.2.2013 68 6,4 1,4 200 2,6 4,2 750 22 19.8.2013 86 6,8 2,4 125 2,3 3,5 640 24 <5 23 2 4.2.2014 81 6,1 1,4 200 2,0 4,3 940 18 5.8.2014 82 6,9 3,7 135 2,2 4,0 630 9 <5 28 <2 FE a-kloro- COD fylli Mn µg/l µg/l mg/l O2 950 1200 1200 1200 750 940 700 4,7 8,3 13,5 12,5 22 22 40 21 20 27 40 Heposuon kuntoonpano on heikentänyt Lavikonpuron veden laatua ennakkotarkkailuun nähden alemmassa havaintopaikassa, sillä typen pitoisuudet ovat kohonneet (nousu keskimäärin 167 µg/l) ja myös fosforin (nousu 17 µg/l) (kuvat 44-45). COD Mn arvoissa on ollut suurta vaihtelua jo ennakkotarkkailun aikana, mutta nousua on keskimääräisten arvojen mukaan kuitenkin 4 mg/l (kuva 45). Lavikonpuron yläosalle (Väkikytö) ei johdeta 115 kuivatusvesiä, mutta sielläkin ravinnepitoisuudet ovat hieman kohonneet vuosien 20072009 tasosta, sillä fosforin pitoisuusnousu oli 7 µg/l ja typen 12 µg/l. Sen sijaan COD Mn -pitoisuus on alentunut 6 mg/l vuosina 2011-2014 verrattuna vuosiin 2007-2009. Kuva 44. Heposuon virtavesihavaintopaikkojen typpipitoisuudet vuosina 2007-2014. Kuva 45. Heposuon virtavesihavaintopaikkojen fosforipitoisuudet vuosina 2007-2014. Kuva 46. Heposuon virtavesihavaintopaikkojen COD Mn -pitoisuudet vuosina 2007-2014. 116 Heposuolla suoritettiin kuntoonpanovaiheen kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (27 kpl) perusteella Heposuolta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 7,2 mg/l, Kok.N 1 545 µg/l, Kok.P 91 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn-arvo oli 46 mg/l O2. Lavikonpuron valuma-alueen kooksi on arvioitu ympäristölupavaiheessa olevat noin 14,4 km2, josta teoreettisesti laskettuna Heposuon kuivatusvesien vaikutukset olivat vuonna 2014 Lavikonpuroon kohtalaiset: fosforipitoisuusnousu 5,8 µg/l, typpipitoisuusnousu 116 µg/l ja kiintoainepitoisuusnousu 0,4 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 5,0 mg/l O2. Suojokeen kuntoonpanon vaikutukset ovat olleet ilmeisen vähäiset, vaikka Suojoesta ei ole ennakkotarkkailutuloksia. Tähän viittaavat myös teoreettiset laskelmat, sillä Heposuon kuivatusvesien vaikutukset vuonna 2014 Suojokeen (valuma-alueen koko 55,64 km2) olivat vähäiset: fosforipitoisuusnousu 1,5 µg/l, typpipitoisuusnousu 30 µg/l ja kiintoainepitoisuusnousu 0,1 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 1,3 mg/l O2. 9.2 Pihlajaveden reitti 9.2.1 Riihi-Peuraneva (Ähtäri/Keuruu) Riihi-Peuranevalla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 61/03/1, dnro 2003-Y-35, myönnetty 28.11.2003). Riihi-Peuranevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1983 ja tuotanto 1996. Riihi-Peuranevalla oli vuonna 2014 tuotannossa 111,7 ha ja levossa 0,6 ha. Riihi-Peuraneva sijaitsee Ähtärin, Virrat ja Keuruun kuntien alueella ja kuuluu Kokemäenjoen vesistöalueen (35) Pihlajaveden reitin (35.48) ja Toisveden alueeseen (35.42). Riihi-Peuranevan kuivatusvedet purkautuvat osin Keski-Suomen ELY-keskuksen puolelle (62,4 ha alalta) purkuojien (kolme) kautta Hietasenpuron valuma-alueen (35.486) Hietasenpuroa pitkin Hankajärveen. Osin vedet laskevat Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen puolelle (20 ha alalta) purkuojia pitkin (kaksi) Luomanpuron valuma-alueen (35.429) Luomanpuroon ja Pakarinjokeen sekä osin Pirkanmaan ELY-keskuksen alueelle (29,3 ha alalta) purkuojia (kaksi) pitkin Kivikeronpuron valuma-alueen (35.485) Koikeropuron kautta Uurasjärveen. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat laskeutusaltaat ja virtaamansäätö Kivikeronpuroon ja Hietasenpuroon johdettavilla kuivatusvesillä. Luomanpuroon johdettavilla vesillä on ympärivuotinen pintavalutus. Vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Koikeropurossa, Hietasenpurossa ja Luomanpurossa. Luomanpuron ja Koikeropuron vedet ovat olleet erittäin happamia, fosforipitoisia ja väriltään tummanruskeita (taulukko 84). Humusaineita on ollut purojen vedessä runsaasti. Hietasenpuron vedenlaatu poikkeaa jonkin verran kahden muun purkureitin purojen vedenlaaduista. Hietasenpuron vesi on myös hapanta, mutta happea kuluttavaa orgaanista ainesta (CODMn) ja ravinteita siinä on ollut vähemmän kuin Luoman- ja Koikeronpurolla. Kiintoainetta on ollut kaikilla kuivatusvesien purkureiteillä hyvin vähän. Luoman-, Koikero- ja Hietasenpuron vesissä oli vuonna 2014 fosforia enemmän kuin vuosina 2004–2013 keskimäärin. Koikeropurossa myös typpeä oli aiempaa enemmän. 117 Taulukko 84. Riihi-Peuranevan havaintopaikkojen vedenlaatutietoja vuosina 2004 - 2014. Havaintopaikka pH Kiinto- Väriaine luku mg/l mg/l Pt Hietasenpuro 2004-2013 n = 29 5,7 2,7 195 minimi 4,5 0,8 55 maksimi 7,0 8,0 300 15.5.2014 5,1 3,1 220 19.8.2014 6,4 3,5 180 17.9.2014 6,3 2,8 170 keskiarvo 2014 5,9 3,1 190 Koikeropuro 2004-2013 n = 29 5,5 3,2 264 minimi 4,6 0,8 75 maksimi 7,1 16 500 15.5.2014 5,1 8,1 275 19.8.2014 6,1 2,7 350 17.9.2014 5,9 6,5 300 keskiarvo 2014 5,7 5,8 308 Luomanpuro 2004-2013 n = 29 5,2 3,0 244 minimi 4,2 0,2 120 maksimi 7,3 14 350 15.5.2014 4,6 6,0 250 19.8.2014 6,6 5,3 200 18.9.2014 6,3 3,3 220 keskiarvo 2014 5,8 4,9 223 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD meus johtok. N N N P P Mn FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 1,4 0,7 3,6 1,3 1,5 0,9 1,2 2,3 1,9 3,1 2,2 2,2 2,2 2,2 527 190 800 650 440 440 510 32 4 89 22 <5 60 8 <5 8 <5 3,9 0,7 66,0 4,1 1,6 1,4 2,4 3,4 2,0 10,9 3,0 3,4 3,1 3,2 734 502 1290 960 1000 780 913 27 <5 110 48 <5 340 25 <5 25 <5 4,3 0,5 61,0 1,2 4,9 1,3 2,5 3,0 2,1 7,5 2,8 2,8 2,5 2,7 593 270 970 640 510 500 550 17 <5 39 20 <5 48 <5 <5 <5 <5 28 14 65 30 33 53 39 10 <2 23 37 18 92 37 110 61 69 10 4 22 32 17 73 35 82 48 55 12 5 24 9 9 36 36 22 22 1089 480 1800 950 980 870 933 28 7 52 33 21 22 25 1410 840 2300 1400 1700 1300 1467 39 10 73 45 41 37 41 1522 760 2300 1100 2200 1500 1600 38 7,0 71 45 21 28 31 Riihi-Peuranevan osuus sen kuivatusvesien purkureittien purojen valuma-alueista on vähäinen (0,7 - 3,2 %) ja vesistövaikutukset puroihin ovat lieviä (taulukko 85). Teoreettisten laskelmien mukaan kuivatusvedet kohottivat vuonna 2014 alapuolisten purojen veden typpipitoisuuksia 14 - 68 µg/l. Purot laskevat suuriin järvi- ja jokivesiin, joissa vaikutukset eivät enää näy. Taulukko 85. Riihi-Peuranevan kuivatusvesien teoreettiset pitoisuusnousut v. 2014. Vesistöalue 35.429 Luomanpuron va 35.485 Kivikeropuron va 35.486 Hietasenpuron va 9.2.2 RiihiPeuraneva tuotantoala ha 20 29,3 62,4 Brutto Pitoisuusvaikutus, netto CODMn Kiintoaine Kok-N Kok- P mg O2 /l mg/l µg/l µg/l 0,94 0,52 2,52 0,14 0,08 0,36 25,6 14,2 68,3 0,56 0,31 1,50 Kalmuneva (Keuruu) Kalmunevalla on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston 16.12.2013 myöntämä ympäristölupa (Nro 223/2013/1, Dnro LSSAVI/185/04.08/2011). Lupa ei kuitenkaan ole lainvoimainen. Kalmunevan valmistelutyöt aloitettiin vuonna 1978 ja tuotanto 1982. Kalmunevalla oli tuotannossa 55,6 ha vuonna 2014. Kalmuneva sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Pihlajaveden alueella (35.483). Kalmunevan kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on kosteikko. Kalmunevan kuivatusvedet virtaavat laskuojia pitkin Suojärveen ja edelleen Martinjärven, Mason, Köminjärven, Kirkkokanavan kautta Pihlajaveteen. Suojärveen tulee kuivatusvesiä Liesjärven ja 118 Kaijanpuron valuma-alueen turvetuotantoalueilta (Tupa-, Maja-, Loukkusuo ja Mustasuo), joiden yhteenlaskettu tuotantoala oli vuonna 2014 noin 310 ha. Kalmunevan vesistötarkkailupisteet ovat Suojärvessä ja sen alapuolisessa Ryönänkoskessa sekä vuodesta alkaen myös Martinjärvessä. Suojärven vesi on ollut ruskeaa ja ravinteikasta humusvettä (taulukko 86). Suojärven vuosien 1999-2013 keskimääräiset fosfori- ja a-klorofyllipitoisuudet kuvaavat rehevää vesialuetta. Ryönäkosken veden laatu kuvaa Suojärvestä lähtevän veden laatua ja siten kovin suuria ainepitoisuuseroja ei näiden havaintopaikkojen välillä ole ollut (taulukko 86). Vuonna 2014 Suojärven vesi oli laadullisesti samanlaista kuin keskimäärin jaksolla 1999-2013. Sekä talvella että kesällä 2014 Suojärven alusvedessä esiintyi selvää happivajetta kuten aiempinakin vuosina. Ryönänkosken vedenlaatu oli vuonna 2014 vuosien 1999–2013 keskimääräistä tasoa parempaa, sillä ravinteita, rautaa ja humusta oli hieman aiempaa vähemmän (taulukko 86). Martinjärven vesi oli vuonna 2014 hyvin samanlaista kuin Suojärven ja Ryönäkosken eli vesi oli ruskeaa ja hapanta sekä ravinnetasoltaan rehevää. Matalan (noin 2 m) Martinjärven happitilanne oli hyvä (taulukko 86). Taulukko 86. Suojärven ja Ryönänkosken vedenlaatutietoja vuosilta 1999 – 2014 sekä Martinjärven pintaveden laatu vuodelta 2014. Havaintopaikka Hapen pH Kiinto- Värikyll. aine luku % mg/l mg/l Pt Suojärvi (1 m) 1999-2013 n = 30 78 6,2 2,9 185 minimi 63 5,8 <1 120 maksimi 95 6,6 8,4 300 11.2.2014 85 5,9 1,2 200 1.4.2014 72 5,9 1,9 180 5.8.2014 87 6,8 8,0 180 Martinjärvi (1 m) 1.4.2014 72 6,0 1,6 165 5.8.2014 87 6,5 6,0 180 Ryönänkoski 1999-2013 n = 40 6,1 2,9 188 minimi 5,4 <1 90 maksimi 7,1 7,8 275 27.5.2014 6,3 3,9 165 29.7.2014 6,5 2,8 170 8.9.2014 6,5 2,6 150 keskiarvo 2014 6,4 3,1 162 Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4meus johtok. N N N P P FTU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l FE a-kloro- COD fylli Mn µg/l µg/l mg/l O2 4,1 0,5 64 1,2 2,2 2,8 3,1 2,6 3,6 3,2 3,0 3,0 690 580 950 660 660 760 26 <5 160 30 <5 230 35 20 82 6 2 14 18 6 41 <5 25 53 3 2 1377 790 1700 1300 1200 1200 1,7 2,5 3,0 2,9 680 680 9 10 35 <5 24 40 4 2 1200 1400 2,2 0,7 9,8 1,6 1,8 1,4 1,6 2,9 2,5 3,6 2,8 2,9 3,0 2,9 652 500 1000 530 740 590 620 24 <4 130 41 <5 110 7 <2 9 8 <5 8 <5 32 18 46 26 27 32 28 1328 880 2100 870 1000 1200 1023 <2 <2 21,1 4,1 50,0 43,8 25 20 38 30 26 24 14,7 26 23 27 19 49 25 23 20 23 Suurin osa (79 %) Suojärveen tulevista vesistä tulee Kaijanpuron ja Liesjärven valumaalueilta ja Kalmunevan osuus Suojärven valuma-alueesta (noin 156 km2) on pieni 0,4 %. Kalmunevan kuivatusvesien vaikutukset rajoittuvat purkuojan suualueelle. Suojärven ja Ryönäkosken veden typpipitoisuudet sekä väriluvun ja COD Mn-arvon perusteella humuspitoisuudet ovat olleet varsin alhaisia. Siitä päätellen yläpuolisten turvetuotantoalueiden kuivatusvesien vaikutukset ovat suhteellisen vähäisiä. Suojärven pintaveden ravinnepitoisuuksissa on lievä laskeva trendi (kuvat 47-48), mutta CODMn -arvoissa lievä nouseva trendi (kuva 49). Suojärven ravinnetaso kuvaa rehevyyttä. Vaikka COD Mn arvot ovat hieman kohonneet, ovat ne kuitenkin luonnontilaisten soiden keskimääräisiä arvoja alempia. 119 Kuva 47. Suojärven pintaveden typpipitoisuudet vuosina 1999-2014. Kuva 48. Suojärven pintaveden fosforipitoisuudet vuosina 1999-2014. Kuva 49. Suojärven pintaveden CODMn- arvot vuosina 1999-2014. Kalmunevalla oli ympärivuotista kuormitustarkkailua vuonna 2014. Otettujen näytteiden (26 kpl) perusteella Kalmunevalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet 120 olivat kiintoaineen osalta 10,0 mg/l, Kok.N 818 µg/l, Kok.P 36 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen CODMn-arvo oli 20 mg/l O2. Erityisen alhainen oli CODMn-arvo, joka selvästi alempi kuin luonnontilaisten suoalueiden keskimääräinen arvo. Kalmunevan kuivatusvesien vaikutukset vuonna 2014 Pihlajaveteen (yläpuolisen valuma-alueen koko 371 km2) jäävät teoreettisten laskelmien mukaan analyysitarkkuuksien puitteissa havaitsematta. Laskelmien mukaan fosforipitoisuusnousu oli 0,05 µg/l, typpipitoisuusnousu 1,2 µg/l ja kiintoainepitoisuusnousu 0,03 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan CODMn-arvon bruttolisäys oli 0,06 mg/l O2. Ryönänkosken luusuassa sen yläpuolinen valuma-alue noin 128 km2 ja sen perusteella laskettuna Suojärveen Kalmunevalta kohdistuvat teoreettiset pitoisuuslisäykset olivat vuonna 2014 fosforille 0,13 µg/l, typelle 3,4 µg/l ja kiintoainepitoisuudelle 0,08 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn-arvon bruttolisäys oli 0,16 mg/l O2. Martinjärven yläpuolinen valuma-alue on noin 146 km2 ja siten siellä teoreettiset pitoisuuslisäykset ovat Suojärveä vähäisemmät; kokonaisfosforille 0,12 µg/l, kokonaistypelle 3,0 µg/l ja kiintoaineelle 0,07 mg/l sekä COD Mn bruttolisäys 0,14 mg/l O2. Pitoisuuslisäykset eivät ole havaittavia analyysitarkkuuksien puitteissa Suojärvessä eivätkä myöskään Ryönänkoskessa tai Martinjärvessä. 10 YHTEENVETO Vapo Oy läntisen Suomen turvetuotannon vuosien 2014–2018 vesistötarkkailuohjelman mukaisesti virtavesinäytteitä otetaan kolme kertaa vuodessa ja järvipistenäytteet kaksi kertaa vuodessa. Vapon vedenlaatuhavaintopaikkoja oli vuoden 2014 tarkkailussa mukana yhteensä 445, jotka olivat 229 turvetuotantoalueen vaikutuspiirissä olleita vesialueita. Järvihavaintopisteitä oli tarkkailussa mukana 136 kpl ja virtavesipisteitä 309 kpl. Vesistötarkkailun painopiste oli Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen ELY-keskusten alueilla. Vuonna 2014 Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella vesistöhavaintopaikkoja oli 145 kpl. Talvi 2013–2014 oli lämpötiloiltaan Keski-Suomessa tavanomaista lämpimämpi ja terminen talvi loppui jo helmikuun lopulla 2014 eli noin kuukauden tavanomaista aiemmin. Myös koko vuosi 2014 oli myös vertailujaksoa lämpimämpi. Sateiden osalta vuosi 2014 oli hyvin vaihteleva, mutta sademäärät olivat normaalia alempia. Vuoden sateisin kuukausi oli Jyväskylässä ja Viitasaarella toukokuu. Turvetuotantokaudella myös elokuussa satoi tavanomaista enemmän. Kymijoen vesistöalueella Vapon turvetuotantoalueiden pinta-ala oli vuonna 2014 yhteensä noin 4 400 ha, mikä on 0,1 % vesistöalueen pinta-alasta. Keski-Suomen ELYkeskuksen alueella Kymijoen vesistöalueella Vapon turvetuotantoalueita oli 4 270 ha. Kymijoen vesistön turvetuotantoalueet ovat keskittyneet Saarijärven reitille. Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Kymijoen vesistöalueella oli vuonna 2014 kiintoaineen osalta noin 124 t, typen 20 t ja fosforin 0,51 t. Kuormitusten perusteella laskettu teoreettinen Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttama kiintoaineen lisäys oli Kymijoen vesistöalueella 0,01 mg/l, typen 2,0 µg/l ja fosforin 0,05 µg/l vuonna 2014. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttokuormitus oli noin 787 t O2 ja kuivatusvesien aiheuttaman COD Mn -arvon (brutto) lisäys Kymijoen vesistöalueella oli 0,08 mg/l O2. Kymijoen vesistön 1 ja 2. jakovaiheen valuma-alueilla turvetuotannon aiheuttamat vesistökuormituslisäykset olivat vuonna 2014 pieniä. Keskivirtaamatilanteessa kuivatusvesien aiheuttamat suurimmat vesistökuormitusvaikutukset esiintyivät 2. jakovaiheen 121 valuma-alueista Saarijärven reitillä. Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset aiheutuivat vuoden 2014 keskivirtaamatilanteessa kiintoaineen ja typen osalta Joutsan Pihlassuolla kohdistuen Pajupuroon. Suurin fosforilisäys tuli Petäjäveden Lapsukansuolta kohdistuen Rajajokeen. Kemiallisen hapenkulutuksen suurin bruttolisäys tuli Karstulan Sammakkonevalta kohdistuen Ähtyrinpuroon. Kokemäenjoen vesistöalueella Vapon turvetuotantoalueita oli vuonna 2014 noin 4 500 ha, joista Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella sijaitsi kahdeksan Vapon tuotantoaluetta yhteispinta-alaltaan noin 410 ha. Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella 1.jakovaiheen ja 2. jakovaiheen Kokemäenjoen valuma-alueilla turvetuotannon aiheuttamat vesistövaikutukset olivat suhteellisen pieniä vuonna 2014. Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset vuoden 2014 keskivirtaamatilanteessa olivat typen ja fosforin sekä orgaanisen happea kuluttavan aineksen osalta Keuruun Lehtosuolla kohdistuen Sammaliseen. Kiintoaineen aineen osalta suurimmat lisäykset tulivat Keuruun Riihi-Peuranevalta Hietasepuroon. 11 VIITTEET Forsberg, C & Ryding, S-O. 1980. Eutrophication parameters and trophic state indices in 30 Swedish waste receiving lakes. –Arch. Hydrobiol. 89:189-207. Ilmatieteenlaitos 2015. Ilmastokatsaus 2014:1-12. Leiviskä, V. 1993. Turvetuotannon ympäristönsuojelu. – Moniste, 67 s. Oulun yliopisto, Pohjois-Suomen Tutkimuslaitos, Oulu. Niskanen, I. 1998. Turvetuotanto ympäristömelun aiheuttajana. – Jyväskylän yliopisto Ympäristötutkimuskeskus. Tiedonantoja 151:1-24. Pöyry Finland Oy 2013. Turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailuohjelma vuosille 2014-2018 Vapo Oy:n Länsi-Suomen yksikön toimialueella Pöyry Finland Oy 2015. Vapo Oy - Läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailu vuonna 2014 Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella. Rinttilä, R., Suutari, E., Selin, P., Marja-aho. J. & Väyrynen, T. 1997. Turvetuotannon ympäristövaikutusten arviointi. - 116 s. Turveteollisuusliitto ry, Jyväskylä Rinttilä, R., Selin, P. & Reinikainen, O. 1998. Turve ympäristönhoidossa. – 94 s. Vapo Oy, Jyväskylä Savolainen, M., Kaasinen, A., Heikkinen, K., Ihme, R., Kämä, T., Alasaarela, E. 1996. Turvetuotannon vesiensuojeluvaihtoehtojen tapauskohtainen vertailu. 116 s. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Oulu. Vasander, H (toim) 1998. Suomen suot. – 168 s. Suoseura ry, Helsinki LIITE 1 Joet 1.11.2013-31.10.2014 - Vapo Oy läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella Aika Paikka Kokonais- Näyte. Näkö- Lämpö- Happi, Hapen pH syvyys syvyys syvyys tila liuk. kyll.aste m m m °C mg/l kyll.% 9.6.2014 Haarajoki 0,5 0,2 0,3 20,5 6,5 6.8.2014 Haarajoki 1,0 0,0 0,5 18,8 6,6 8.9.2014 Haarajoki 0,8 0,1 0,8 13,7 6,5 8.5.2014 Heinuanjoki 1,7 1,0 0,6 3,2 28.7.2014 Heinuanjoki 1,2 0,1 0,4 19,0 6,0 17.9.2014 Heinuanjoki 1,3 0,6 0,3 7,3 6,5 11.6.2014 Heinäsuonoja 1,0 0,1 0,4 12,1 6,5 5.8.2014 Heinäsuonoja 0,7 0,0 0,3 20,8 6,6 4.9.2014 Heinäsuonoja 0,7 0,2 0,6 11,3 6,2 15.5.2014 Hietasenpuro 0,2 0,1 0,2 5,2 5,1 19.8.2014 Hietasenpuro 0,2 12,5 6,4 17.9.2014 Hietasenpuro 0,2 0,0 0,2 8,1 6,3 21.5.2014 Hiukkajoki, Lapsukansuon ap 0,7 0,0 0,5 10,1 5,0 6.8.2014 Hiukkajoki, Lapsukansuon ap 0,3 0,1 0,3 16,9 5,8 11.9.2014 Hiukkajoki, Lapsukansuon ap 1,0 0,1 0,7 11,4 5,4 21.5.2014 Hiukkajoki, Lapsukansuon yp ei näytettä 6.8.2014 Hiukkajoki, Lapsukansuon yp 0,2 0,1 0,2 17,0 5,8 11.9.2014 Hiukkajoki, Lapsukansuon yp 0,4 0,1 0,4 11,0 5,3 12.6.2014 Hyyrynoja 0,2 0,1 0,0 16,7 6,4 7.8.2014 Hyyrynoja 0,2 0,0 0,3 18,2 6,6 9.9.2014 Hyyrynoja 0,3 0,1 0,3 13,3 6,4 9.6.2014 Koirajoki 1,1 0,0 0,4 14,7 4,5 27.8.2014 Koirajoki 1,2 0,1 0,5 11,6 4,2 23.9.2014 Koirajoki 0,9 0,0 0,4 6,1 5,3 2.6.2014 Kolkku luusua 0,5 0,3 0,5 12,3 6,4 7.8.2014 Kolkku luusua 0,3 0,1 0,3 23,2 6,6 8.9.2014 Kolkku luusua 0,2 0,1 0,2 13,2 6,7 2.6.2014 Kolkunjoen suu 1,0 0,5 0,4 12,4 6,0 7.8.2014 Kolkunjoen suu 0,8 0,1 0,8 19,5 6,8 8.9.2014 Kolkunjoen suu 0,4 0,2 0,4 10,8 6,9 2.6.2014 Kortteinen 1 1,0 0,5 0,3 11,7 6,4 4.8.2014 Kortteinen 1 0,4 0,2 0,4 22,1 6,6 11.9.2014 Kortteinen 1 0,3 0,2 0,3 15,1 6,6 27.5.2014 Kortteinen 2 0,6 0,3 0,2 9,2 6,1 4.8.2014 Kortteinen 2 0,6 0,3 0,3 21,2 6,8 11.9.2014 Kortteinen 2 0,4 0,2 0,4 14,8 6,8 27.5.2014 Kortteinen 3 0,8 0,4 0,2 9,5 6,2 4.8.2014 Kortteinen 3 0,3 0,2 0,3 22,2 6,8 11.9.2014 Kortteinen 3 0,3 0,2 0,3 14,9 6,8 27.5.2014 Kukkopuro suu 1,0 0,1 0,5 8,4 6,0 6.8.2014 Kukkopuro suu 0,8 0,0 0,3 17,8 6,0 23.9.2014 Kukkopuro suu 1,0 0,0 0,5 5,6 6,6 9.6.2014 Kukonjoki 0,8 0,0 0,6 19,3 6,0 Kiinto- Väriluku aine mg/l mg Pt/l 7,7 220 3,4 200 4,0 200 5,5 200 18,0 500 9,5 250 9,0 300 11,0 240 3,8 250 3,1 220 3,5 180 2,8 170 <1 250 <1 240 1,3 230 <1 1,3 2,5 1,9 4,4 <1 3,0 1,0 1,7 8,4 1,8 4,8 2,5 2,0 7,0 5,0 2,5 24,0 4,3 2,0 24,0 4,3 1,8 3,2 12,0 1,9 1,6 220 230 300 200 250 300 390 230 135 110 110 180 170 150 180 180 140 220 180 140 220 220 150 330 440 180 220 Sameus Kok-N FNU 5,7 3,2 2,6 4,5 9,1 9,4 6,5 13,0 4,4 1,3 1,5 0,9 0,6 1,3 0,8 Sähkönjoht. mS/m 4,4 4,9 4,9 2,3 2,6 3,5 6,0 5,7 5,4 2,2 2,2 2,2 2,1 1,9 2,2 1,2 0,6 2,8 3,0 1,5 0,6 1,4 0,9 1,5 2,0 1,4 2,2 1,6 1,8 4,7 3,3 1,8 16,0 4,0 2,1 17,0 3,8 2,1 2,5 9,4 3,7 1,1 1,8 2,3 3,2 3,4 3,3 2,5 3,9 2,2 2,6 2,6 2,7 2,4 2,9 3,0 3,1 3,1 3,2 4,5 3,6 3,5 4,4 3,5 3,4 3,1 3,9 3,6 2,4 490 490 870 910 900 740 1200 750 870 530 480 660 700 610 800 710 640 1900 890 630 1800 760 670 990 1700 1300 520 µg/l 1000 1000 890 560 1000 740 950 940 920 650 440 440 530 520 530 NH4N µg/l NO3-NO4 N µg/l 91 10 39 <5 14 <5 8 <5 23 <5 9 <5 25 96 19 <5 7 <5 15 40 12 <5 12 13 12 10 87 120 Kok-P µg/l 49 57 45 26 81 91 50 84 37 30 33 53 23 36 24 34 21 36 40 28 26 40 30 21 21 20 24 30 33 34 40 33 77 56 34 80 44 34 35 140 37 24 PO4-P liuk. µg/l 10 11 8 9 8 7 8 3 <2 7 3 5 5 41 Rauta CODMn µg/l 1300 1900 1300 1800 7300 4100 3200 3400 2200 950 980 870 990 1300 1300 mg/lO2 31 27 27 24 40 25 35 22 47 33 21 22 34 27 37 1200 1200 1700 1700 1500 1100 1400 1300 1100 1100 1000 1300 2100 1800 1200 1500 1100 2000 1700 1200 1900 1700 1200 1800 790 1600 980 25 37 33 28 33 51 78 37 19 18 19 28 19 20 25 20 18 37 23 20 35 21 20 41 55 26 28 LIITE 1 Joet 1.11.2013-31.10.2014 - Vapo Oy läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella Aika Paikka Kokonais- Näyte. Näkö- Lämpö- Happi, Hapen pH syvyys syvyys syvyys tila liuk. kyll.aste m m m °C mg/l kyll.% 27.8.2014 Kukonjoki 1,3 0,1 0,6 12,7 6,5 23.9.2014 Kukonjoki 1,0 0,0 0,5 7,3 6,5 13.5.2014 Kulhanjoki Kulhansuu 0,1 5,1 6,4 28.7.2014 Kulhanjoki Kulhansuu 0,3 0,1 0,3 17,5 7,2 10.9.2014 Kulhanjoki Kulhansuu 0,3 0,1 0,3 10,6 7,0 14.5.2014 Kuohunpuro 0,6 0,3 0,3 3,4 5,2 4.8.2014 Kuohunpuro 0,4 0,2 0,3 18,1 6,7 8.9.2014 Kuohunpuro 0,3 0,2 0,3 10,7 6,9 11.6.2014 Kälkänjoki 1 2,0 0,1 0,6 18,0 6,6 5.8.2014 Kälkänjoki 1 1,0 0,0 0,5 21,0 7,0 10.9.2014 Kälkänjoki 1 0,5 0,1 0,5 14,3 6,7 11.6.2014 Kälkänjoki 2 (yläjuoksu) 1,0 0,1 0,0 20,5 6,7 5.8.2014 Kälkänjoki 2 (yläjuoksu) 0,3 0,0 0,3 22,8 7,0 10.9.2014 Kälkänjoki 2 (yläjuoksu) 0,3 0,1 0,3 14,9 6,8 11.6.2014 Kälkänjoki, Mesiänsuo alapuoli 1,2 0,1 0,1 18,4 6,6 5.8.2014 Kälkänjoki, Mesiänsuo alapuoli 0,5 0,0 0,5 22,1 6,8 10.9.2014 Kälkänjoki, Mesiänsuo alapuoli 0,4 0,1 0,4 14,4 6,7 9.6.2014 Lammisjoki ap 0,3 0,1 0,3 22,3 5,8 6.8.2014 Lammisjoki ap 0,2 0,0 0,2 19,8 7,0 8.9.2014 Lammisjoki ap 0,3 0,1 0,3 10,8 6,5 9.6.2014 Lammisjoki turvetuot. yp 0,3 0,1 0,3 22,1 5,9 6.8.2014 Lammisjoki turvetuot. yp 0,3 0,0 0,3 19,8 7,0 8.9.2014 Lammisjoki turvetuot. yp 0,2 0,1 0,2 10,9 6,6 8.5.2014 Latvapuro 0,3 0,3 0,0 12.8.2014 Latvapuro 0,3 0,2 0,2 16,5 6,9 15.9.2014 Latvapuro 0,2 0,2 0,2 5,7 6,9 13.5.2014 Lauaspuro 0,2 0,1 0,2 7,8 4.8.2014 Lauaspuro 0,2 0,1 0,2 15,9 6,5 8.9.2014 Lauaspuro 0,2 0,1 0,2 11,1 6,9 12.6.2014 Lavikonpuro, Väkikytö 0,2 0,1 0,0 11,6 6,2 7.8.2014 Lavikonpuro, Väkikytö ei vettä 8.9.2014 Lavikonpuro, Väkikytö 0,2 0,1 0,2 12,1 6,3 12.6.2014 Lavikonpuro, yhtymä 0,3 0,1 0,3 13,1 6,5 7.8.2014 Lavikonpuro, yhtymä 0,1 0,0 0,1 15,3 7,0 8.9.2014 Lavikonpuro, yhtymä 0,2 0,1 0,2 11,7 6,8 26.5.2014 Leukunjoki 0,8 0,4 0,3 13,2 6,3 6.8.2014 Leukunjoki 0,6 0,1 0,6 19,1 6,8 9.9.2014 Leukunjoki 0,4 0,2 0,3 11,8 6,8 26.5.2014 Luksanjoki 1,0 0,2 0,3 10,4 5,5 5.8.2014 Luksanjoki 0,4 0,1 0,4 18,1 6,6 15.9.2014 Luksanjoki 0,2 0,1 0,2 8,2 6,8 26.5.2014 Mansikkapuro 1,0 0,4 0,3 9,2 5,6 21.8.2014 Mansikkapuro 0,2 0,1 0,2 11,0 6,9 Kiinto- Väriluku aine mg/l mg Pt/l 5,0 220 1,8 200 28,0 225 2,7 150 22,0 170 7,2 300 9,0 600 6,5 270 7,0 200 2,0 150 3,0 170 4,7 200 3,8 150 3,3 150 7,0 200 4,6 165 3,5 170 3,5 275 3,7 200 2,5 200 3,0 250 4,6 200 2,5 130 11,0 275 5,5 250 3,6 240 16,0 250 5,2 420 1,1 240 2,0 270 1,3 8,0 6,0 1,8 5,2 7,0 4,3 49,0 3,4 3,0 12,0 5,0 220 300 230 270 220 250 270 300 280 230 350 250 Sameus Kok-N FNU 2,7 1,3 9,1 4,5 3,7 3,2 22,0 17,0 3,0 1,8 1,9 2,2 2,6 1,8 3,7 5,1 2,3 2,7 3,0 2,2 1,2 2,8 1,4 12,0 6,2 4,1 2,8 2,9 1,7 0,8 Sähkönjoht. mS/m 2,9 2,7 3,3 4,6 4,4 2,2 4,0 4,2 3,7 4,2 4,3 3,5 4,0 4,0 3,6 4,2 4,2 3,3 4,6 4,0 3,2 4,5 3,9 4,1 5,3 6,0 3,0 3,9 4,0 3,0 1,4 2,9 7,3 4,9 3,3 6,9 4,3 15,0 3,2 3,4 5,2 6,0 4,3 4,0 5,4 4,5 2,5 3,3 3,2 3,5 3,6 4,1 3,3 4,2 620 1100 1400 1200 680 830 530 1400 990 730 1000 900 µg/l 670 500 840 700 510 730 1600 1100 700 590 610 660 580 630 810 620 610 980 890 900 830 1000 730 790 1000 960 840 1400 850 700 NH4N µg/l 5 NO3-NO4 N µg/l <5 13 120 290 54 7 7 21 13 23 12 11 <5 12 <5 31 15 14 <5 130 120 11 60 24 18 8 29 Kok-P µg/l 48 24 48 41 41 35 120 71 29 33 21 25 28 21 31 33 22 27 56 33 20 57 34 49 77 61 45 140 51 29 36 72 140 85 27 49 26 86 66 42 60 59 PO4-P liuk. µg/l 12 11 35 3 2 3 4 4 19 51 60 8 17 15 Rauta CODMn µg/l 1600 1100 1800 1600 1400 1900 8600 5400 1000 1400 1100 870 1600 930 950 1900 960 1400 1200 1300 990 1200 880 1800 2500 2200 1000 1500 830 920 mg/lO2 32 22 33 16 24 38 38 44 27 19 24 27 20 22 28 20 23 47 26 27 41 27 21 38 35 38 40 75 41 37 900 1600 2800 1800 1700 4700 2300 2500 2100 1500 1600 1900 33 39 36 36 28 20 20 55 41 36 48 35 LIITE 1 Joet 1.11.2013-31.10.2014 - Vapo Oy läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella Aika Paikka Kokonais- Näyte. Näkö- Lämpö- Happi, Hapen pH Kiinto- Väriluku syvyys syvyys syvyys tila liuk. kyll.aste aine m m m °C mg/l kyll.% mg/l mg Pt/l 29.9.2014 Mansikkapuro 0,3 0,1 0,3 7,4 7,1 2,0 150 14.5.2014 Matkusjoki ap 0,7 0,3 7,0 9,9 81 3,2 200 7.8.2014 Matkusjoki ap 0,3 0,2 3,0 22,3 8,6 6,9 5,8 200 9.9.2014 Matkusjoki ap 0,3 0,1 0,3 11,8 9,5 88 6,8 2,4 140 14.5.2014 Matkusjoki yp 0,5 0,4 7,2 9,9 82 3,2 200 7.8.2014 Matkusjoki yp 0,3 0,2 0,3 22,4 8,3 6,9 5,3 200 9.9.2014 Matkusjoki yp 0,2 0,1 0,2 11,9 9,5 88 6,7 1,3 120 13.5.2014 Merovenjoki 0,1 7,9 6,4 6,8 165 28.7.2014 Merovenjoki 0,3 0,1 0,3 21,4 6,8 3,7 110 10.9.2014 Merovenjoki 0,6 0,1 0,6 12,8 6,9 2,4 100 8.5.2014 Murtopuro 0,6 0,3 0,3 3,7 2,5 300 12.8.2014 Murtopuro 0,2 0,2 16,1 6,5 6,0 720 17.9.2014 Murtopuro 0,4 0,2 0,2 5,8 6,7 3,5 320 11.6.2014 Mustajoki laskussa Alajärveen 1,2 0,1 0,7 14,9 6,5 5,3 240 5.8.2014 Mustajoki laskussa Alajärveen 0,4 0,0 0,5 25,3 7,0 10,0 165 10.9.2014 Mustajoki laskussa Alajärveen 0,4 0,1 0,4 12,6 6,7 3,3 220 10.6.2014 Mustajoki Rääsysuon ap 0,3 0,1 16,6 6,5 4,0 250 5.8.2014 Mustajoki Rääsysuon ap 0,2 0,0 0,2 21,7 6,8 2,3 180 10.9.2014 Mustajoki Rääsysuon ap 0,2 0,1 0,2 14,5 6,6 2,5 200 10.6.2014 Mustajoki, Rääsysuon yp (uusi) 1,5 0,1 0,7 16,5 6,5 3,3 250 5.8.2014 Mustajoki, Rääsysuon yp (uusi) 1,0 0,0 0,4 23,4 6,7 1,7 195 10.9.2014 Mustajoki, Rääsysuon yp (uusi) 0,4 0,1 0,4 14,7 6,6 2,5 180 14.5.2014 Mustapuro 0,4 0,1 0,4 5,2 NA 15,0 360 30.7.2014 Mustapuro 0,3 0,1 0,3 15,6 7,0 9,6 600 16.9.2014 Mustapuro 0,2 0,1 0,2 7,4 7,0 6,5 230 2.6.2014 Mustapuron suu 1,2 0,6 0,4 9,7 6,2 3,2 225 7.8.2014 Mustapuron suu 0,7 0,1 0,5 18,1 6,9 10,0 200 8.9.2014 Mustapuron suu 0,4 0,2 0,4 10,7 7,0 4,3 150 13.5.2014 Myllyoja, Jämsä 0,1 4,5 6,0 8,2 240 29.7.2014 Myllyoja, Jämsä 0,1 0,1 0,1 12,6 6,5 5,4 180 8.9.2014 Myllyoja, Jämsä 0,1 0,1 0,1 8,6 6,4 11,0 360 8.5.2014 Nopolanjoki, Hirvijoen yp 0,3 0,2 0,3 4,3 6,7 200 28.7.2014 Nopolanjoki, Hirvijoen yp 0,3 0,1 0,3 18,5 6,7 13,0 350 17.9.2014 Nopolanjoki, Hirvijoen yp 0,2 0,1 0,2 7,2 6,8 11,0 240 8.5.2014 Nopolanjoki, laskussa Kyyjärveen 0,2 0,1 0,2 4,4 6,1 220 28.7.2014 Nopolanjoki, laskussa Kyyjärveen 0,3 0,1 0,3 19,3 6,5 20,0 400 17.9.2014 Nopolanjoki, laskussa Kyyjärveen 0,5 0,3 0,3 8,2 6,8 18,0 250 11.6.2014 Pajupuru 0,3 0,1 0,0 19,3 6,3 2,3 180 5.8.2014 Pajupuru 0,2 0,0 0,2 21,6 6,5 3,3 165 4.9.2014 Pajupuru 0,3 0,1 0,3 15,7 6,5 4,0 170 27.5.2014 Palojoki suu 1,2 0,0 0,4 7,5 5,5 4,0 300 6.8.2014 Palojoki suu 1,2 0,0 0,4 20,4 6,3 6,0 300 10.9.2014 Palojoki suu 0,6 0,1 0,6 15,6 6,4 5,0 350 Sameus FNU 1,9 2,1 3,4 2,2 1,8 2,6 1,4 2,8 2,4 1,6 3,5 7,8 5,2 3,2 3,9 2,8 1,9 2,0 1,5 2,0 2,3 1,6 6,1 22,0 9,8 3,2 9,2 4,7 3,4 6,8 4,5 5,6 18,0 13,0 4,5 19,0 15,0 1,5 2,0 2,5 3,6 5,6 3,4 Sähkönjoht. mS/m 5,7 2,1 2,4 2,5 2,0 2,4 2,2 3,7 3,6 3,6 2,6 4,4 4,3 3,7 4,1 4,5 3,5 4,5 4,0 3,6 4,5 4,0 2,9 6,0 5,8 3,3 6,8 6,3 3,4 4,9 4,6 2,8 4,2 4,4 3,4 4,5 5,0 4,7 5,0 4,9 3,5 3,7 4,0 Kok-N µg/l 480 580 780 530 530 700 480 720 600 490 720 1600 1300 790 630 770 760 830 670 810 830 640 1000 1300 730 860 1100 740 960 900 1400 620 960 650 630 1100 680 900 760 730 1200 1500 1200 NH4N µg/l NO3-NO4 N µg/l 5 <5 <5 <5 11 47 37 <5 6 <5 47 21 38 <5 61 42 130 160 52 120 41 86 71 51 39 32 13 5 Kok-P µg/l 32 23 44 30 21 44 26 35 40 29 25 200 86 29 39 29 29 39 24 25 44 23 55 110 56 22 62 30 30 50 60 30 68 44 34 97 58 20 26 26 62 170 110 PO4-P liuk. µg/l 5 6 5 100 <2 4 3 28 11 12 11 14 3 52 Rauta CODMn µg/l 1200 1600 3000 1900 1500 2600 1600 1200 1100 950 1700 5200 2900 1100 1800 1100 950 1400 770 900 1300 750 2100 7500 3900 14000 3700 2200 1600 2500 3400 2400 5600 3700 2100 6800 4100 1400 2000 2100 1900 3100 2400 mg/lO2 19 27 22 16 27 20 15 23 16 15 40 86 46 33 20 31 32 25 28 30 25 26 46 45 28 38 19 20 40 20 61 22 27 16 27 35 22 24 21 20 57 51 49 LIITE 1 Joet 1.11.2013-31.10.2014 - Vapo Oy läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella Aika Paikka Kokonais- Näyte. Näkö- Lämpö- Happi, Hapen pH syvyys syvyys syvyys tila liuk. kyll.aste m m m °C mg/l kyll.% 14.5.2014 Palokinpuro 0,4 0,4 5,6 9,9 79 7.8.2014 Palokinpuro 0,2 0,1 0,1 17,9 6,7 6,9 9.9.2014 Palokinpuro 0,1 0,1 0,1 11,8 8,4 77 6,9 11.6.2014 Partinpuru 0,4 0,1 0,0 15,8 6,4 5.8.2014 Partinpuru 0,1 0,0 0,1 15,8 6,9 4.9.2014 Partinpuru 0,3 0,1 0,3 11,8 6,6 21.5.2014 Pengerjoki A 1,2 0,0 0,6 10,4 5,2 6.8.2014 Pengerjoki A 0,5 0,1 0,3 18,2 6,0 11.9.2014 Pengerjoki A 0,6 0,1 0,6 11,7 5,6 21.5.2014 Pengerjoki B 1,1 0,0 0,7 10,4 5,2 6.8.2014 Pengerjoki B 0,5 0,1 0,4 18,0 6,0 11.9.2014 Pengerjoki B 0,8 0,1 0,7 11,9 5,6 2.6.2014 Peninginjoki 0,5 0,3 0,3 9,5 5,7 4.8.2014 Peninginjoki 0,3 0,1 0,3 18,8 6,7 8.9.2014 Peninginjoki 0,3 0,2 0,2 12,3 6,6 11.6.2014 Pihlaspuru 0,5 0,1 0,0 14,2 6,8 5.8.2014 Pihlaspuru 0,2 0,1 0,2 21,8 6,9 4.9.2014 Pihlaspuru 0,5 0,1 0,5 13,1 6,5 13.5.2014 Pirttijoki 0,1 5,6 6,2 7.8.2014 Pirttijoki 0,3 0,1 0,3 17,3 6,7 8.9.2014 Pirttijoki 0,6 0,1 0,6 12,3 6,7 9.6.2014 Pirttipuro 0,4 0,1 0,4 17,3 4,8 27.8.2014 Pirttipuro 0,6 0,1 0,5 12,7 4,7 23.9.2014 Pirttipuro 0,3 0,1 0,3 6,2 5,8 8.5.2014 Puukonjoki 0,5 0,3 0,3 4,3 14.8.2014 Puukonjoki 0,3 0,2 0,3 12,7 6,9 15.9.2014 Puukonjoki 0,2 0,2 0,2 8,0 6,8 8.5.2014 Pöngänpuro, Pirttiahonsuo 0,4 0,2 0,4 2,3 12.8.2014 Pöngänpuro, Pirttiahonsuo 0,4 0,2 0,2 16,5 6,8 17.9.2014 Pöngänpuro, Pirttiahonsuo 0,4 0,2 0,2 6,0 6,8 21.5.2014 Rajajoki, Lapsukansuon ap 0,7 0,1 0,5 9,3 5,1 6.8.2014 Rajajoki, Lapsukansuon ap 0,2 0,1 0,2 13,1 6,4 22.9.2014 Rajajoki, Lapsukansuon ap 0,3 0,1 0,3 7,1 6,3 21.5.2014 Rajajoki, Lapsukansuon yp 0,5 0,1 0,4 9,1 5,1 6.8.2014 Rajajoki, Lapsukansuon yp 0,1 0,1 0,1 13,6 6,3 22.9.2014 Rajajoki, Lapsukansuon yp 0,4 0,1 0,3 7,0 6,3 14.5.2014 Rajapuro 0,3 0,1 0,3 3,1 5,9 21.8.2014 Rajapuro 0,4 0,1 0,4 12,0 7,0 29.9.2014 Rajapuro 0,4 0,1 0,4 7,2 7,1 26.5.2014 Rasinpuro 0,6 0,4 0,4 11,5 6,2 21.8.2014 Rasinpuro 0,3 0,1 0,3 12,2 7,2 18.9.2014 Rasinpuro 0,3 0,1 0,3 8,4 7,1 26.5.2014 Rautapuro, Mätässuo ap 1,1 0,5 0,4 11,5 5,8 Kiinto- Väriluku aine mg/l mg Pt/l 5,7 275 19,0 660 10,0 300 4,0 250 2,9 195 3,6 200 1,0 250 <1 240 1,0 230 <1 250 <1 150 1,0 230 5,0 240 5,0 270 18,0 200 8,5 275 9,6 180 6,7 300 8,5 180 1,8 150 1,4 140 1,0 275 4,9 350 2,3 200 9,7 225 6,0 250 12,0 220 3,4 300 15,0 800 9,0 400 2,0 300 2,9 275 1,2 220 1,2 275 1,7 240 3,4 220 52,0 250 3,6 230 2,7 170 3,5 275 3,1 180 1,6 140 8,5 440 Sameus FNU 4,4 35,0 17,0 1,8 4,4 3,3 0,7 1,4 0,8 0,7 1,4 0,9 3,7 3,4 8,9 10,0 12,0 7,3 1,7 1,4 1,3 1,0 1,5 4,6 4,4 5,7 3,8 3,7 23,0 9,8 1,5 2,6 2,0 0,8 2,3 3,2 3,8 4,9 2,9 2,2 5,0 3,5 3,2 Sähkönjoht. mS/m 2,6 6,3 5,5 4,4 6,5 5,7 2,2 2,0 2,3 2,2 2,1 2,3 2,6 3,2 3,0 5,8 6,5 5,8 2,7 3,1 3,0 2,1 2,6 2,4 3,1 4,6 4,1 2,9 5,5 5,1 2,5 3,1 2,7 2,3 2,9 2,7 3,5 4,7 5,5 3,3 5,3 6,0 3,3 Kok-N µg/l 970 1400 1400 850 870 930 550 540 540 560 550 570 780 810 790 970 1000 1400 590 590 450 760 970 460 670 980 870 570 1500 1100 690 790 550 660 690 610 1100 800 760 760 490 500 1200 NH4N µg/l NO3-NO4 N µg/l 430 10 150 44 11 <5 11 <5 52 27 95 190 13 24 8 <5 15 110 41 <5 12 <5 12 <5 <5 22 <5 34 Kok-P µg/l 33 81 54 23 31 26 21 38 26 21 38 25 37 49 63 23 36 27 26 24 20 37 53 15 28 55 48 30 180 100 190 45 31 23 44 33 61 89 66 34 41 30 52 PO4-P liuk. µg/l 26 4 9 9 9 3 3 4 12 67 10 10 34 11 Rauta CODMn µg/l 2900 12000 6400 1100 2800 1400 1100 1400 1400 1100 1500 1400 1500 3200 2100 4200 5200 4200 900 880 760 990 1400 2900 1400 2700 2100 2200 9500 5400 990 2000 1400 1200 1800 1500 1700 1500 1100 1600 2200 1500 3500 mg/lO2 39 54 40 33 22 29 36 27 37 37 29 38 38 25 25 25 22 32 27 21 21 40 50 21 30 30 29 40 68 46 51 36 30 41 38 32 44 30 28 38 15 15 61 LIITE 1 Joet 1.11.2013-31.10.2014 - Vapo Oy läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella Aika Paikka Kokonais- Näyte. Näkö- Lämpö- Happi, Hapen pH syvyys syvyys syvyys tila liuk. kyll.aste m m m °C mg/l kyll.% 21.8.2014 Rautapuro, Mätässuo ap 0,3 0,1 0,2 11,9 6,6 18.9.2014 Rautapuro, Mätässuo ap 0,3 0,1 0,3 7,6 6,6 26.5.2014 Rautapuro, Mätässuo yp 0,5 0,2 0,4 10,9 4,9 21.8.2014 Rautapuro, Mätässuo yp 0,1 0,1 12,3 6,2 18.9.2014 Rautapuro, Mätässuo yp ei vettä 27.5.2014 Ryönänkoski 0,8 0,1 0,6 15,5 6,3 29.7.2014 Ryönänkoski 0,2 0,1 0,2 25,2 6,5 8.9.2014 Ryönänkoski 0,5 0,1 0,5 14,8 6,5 2.6.2014 Saarisuon laskuoja 0,6 0,3 0,4 10,3 5,7 7.8.2014 Saarisuon laskuoja 0,3 0,1 0,3 18,3 6,9 18.9.2014 Saarisuon laskuoja 0,4 0,2 0,4 8,7 6,8 9.6.2014 Sahinjoki 0,1 0,1 0,1 16,1 6,8 6.8.2014 Sahinjoki 0,2 0,0 0,2 17,3 7,2 8.9.2014 Sahinjoki 0,3 0,1 0,3 10,9 6,9 14.5.2014 Sammalinen Siltasalmi 1,0 0,0 0,4 6,7 6,4 21.8.2014 Sammalinen Siltasalmi 0,4 0,2 0,4 15,8 6,5 18.9.2014 Sammalinen Siltasalmi 1,0 0,2 0,6 15,0 6,5 26.5.2014 Selänpäänjoki 1,5 0,4 0,6 14,2 6,1 21.8.2014 Selänpäänjoki 1,2 0,3 0,6 14,3 6,7 18.9.2014 Selänpäänjoki 0,5 0,3 0,5 10,7 6,6 13.5.2014 Soutujoki, Hirvisuon alapuoli 2,0 0,1 0,4 7,0 4.8.2014 Soutujoki, Hirvisuon alapuoli 1,1 0,1 0,7 18,8 6,4 8.9.2014 Soutujoki, Hirvisuon alapuoli 1,0 0,1 0,3 11,8 6,4 13.5.2014 Soutujoki, Hirvisuon yläpuoli 1,5 0,1 0,3 8,1 4.8.2014 Soutujoki, Hirvisuon yläpuoli 0,7 0,1 0,5 18,7 6,4 8.9.2014 Soutujoki, Hirvisuon yläpuoli 0,4 0,1 0,4 11,7 6,4 20.5.2014 Suljetunneva, laskuoja 1 0,6 0,3 0,6 10,2 6,1 28.7.2014 Suljetunneva, laskuoja 1 ei vettä 15.9.2014 Suljetunneva, laskuoja 1 0,4 0,4 6,6 6,1 13.5.2014 Sulkupuro ap 0,1 5,9 6,0 28.7.2014 Sulkupuro ap 0,2 0,1 0,2 16,0 6,9 8.9.2014 Sulkupuro ap 0,2 0,1 0,2 10,0 6,9 13.5.2014 Sulkupuro yp 0,1 5,8 5,7 28.7.2014 Sulkupuro yp 0,2 0,1 0,2 15,2 6,7 8.9.2014 Sulkupuro yp 0,2 0,1 0,2 7,7 6,6 12.6.2014 Suojoki 64433 0,5 0,1 0,5 12,4 6,8 7.8.2014 Suojoki 64433 0,2 0,0 0,2 16,3 7,1 8.9.2014 Suojoki 64433 0,2 0,1 0,2 9,9 7,1 13.5.2014 Syrjäpuro, Ukonmurronsuon ap 0,1 4,9 6,6 28.7.2014 Syrjäpuro, Ukonmurronsuon ap 0,2 0,1 0,2 15,6 7,0 10.9.2014 Syrjäpuro, Ukonmurronsuon ap 0,3 0,1 0,3 10,2 6,8 9.6.2014 Tervajoen suu 0,5 0,2 0,3 18,7 6,4 6.8.2014 Tervajoen suu 1,0 0,0 0,6 20,5 6,7 Kiinto- Väriluku aine mg/l mg Pt/l 110,0 360 14,0 390 3,9 600 150,0 400 Sameus Kok-N FNU 100,0 8,7 1,7 150,0 Sähkönjoht. mS/m 4,0 3,9 2,9 3,0 µg/l 2700 1100 1200 2800 3,9 2,8 2,6 3,2 9,8 3,3 6,0 1,9 5,5 6,8 5,2 3,3 11,0 6,0 3,0 5,8 2,8 1,9 5,9 1,7 3,0 1 165 170 150 220 240 130 225 200 180 220 270 220 275 230 200 220 240 220 225 220 220 200 1,6 1,8 1,4 1,2 7,9 2,9 4,3 6,5 5,4 1,7 2,4 1,3 3,7 5,2 2,1 1,6 2,5 1,4 1,7 2,4 1,4 0,9 2,8 2,9 3,0 2,3 3,6 3,1 4,3 6,6 4,7 2,6 2,7 2,8 3,2 3,4 3,2 2,4 2,9 3,0 2,4 2,8 2,9 2,9 530 740 590 620 900 510 880 930 870 580 620 580 880 570 530 550 590 560 560 550 560 640 13 8,5 2,2 1,1 4,2 <1 2,0 7,0 6,0 2,3 5,3 1,5 2,0 6,5 5,0 300 250 200 170 225 65 100 250 180 200 220 135 150 250 150 3,9 2,3 2,9 2,0 1,2 0,8 0,7 3,3 6,2 3,6 2,0 3,0 2,2 5,2 2,9 4,1 3,2 4,5 4,2 2,7 4,0 3,7 3,7 5,7 5,1 3,3 4,2 4,2 4,5 7,3 1 300 890 740 550 660 420 450 770 880 740 830 490 460 1100 930 NH4N µg/l 140 NO3-NO4 N µg/l 27 270 <5 8 <5 51 35 18 <5 <5 <5 <5 <5 10 <5 7 <5 26 95 <5 210 42 180 19 31 44 <5 Kok-P µg/l 300 71 44 380 26 27 32 23 72 33 24 44 29 30 37 31 54 53 34 31 45 34 28 42 32 30 150 32 38 28 25 26 24 40 76 46 40 61 40 46 82 PO4-P liuk. µg/l 19 17 <2 24 4 4 8 10 8 9 11 24 25 10 Rauta CODMn µg/l 8000 4300 4600 10000 mg/lO2 61 48 73 64 870 1000 1200 1500 4300 1300 1400 2500 1400 1400 1400 1500 1700 2200 1500 1100 1800 1400 1100 1700 1400 920 25 23 20 35 25 19 37 25 27 28 27 27 38 21 24 33 28 28 33 28 28 36 2 900 1300 1100 850 1000 410 560 1400 2300 1500 1100 1000 830 1500 1900 38 40 25 22 37 8 13 30 18 25 35 15 18 34 22 LIITE 1 Joet 1.11.2013-31.10.2014 - Vapo Oy läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella Aika Paikka Kokonais- Näyte. Näkö- Lämpö- Happi, Hapen pH syvyys syvyys syvyys tila liuk. kyll.aste m m m °C mg/l kyll.% 8.9.2014 Tervajoen suu 1,1 0,1 0,8 12,3 6,6 27.5.2014 Vahvasenjoki Myllyk. 2,0 0,4 0,4 12,1 6,0 20.8.2014 Vahvasenjoki Myllyk. 1,2 0,0 0,5 14,2 6,7 16.9.2014 Vahvasenjoki Myllyk. 1,0 0,5 0,5 10,5 6,5 11.6.2014 Vallasjoki ap 0,4 0,1 0,0 11,6 6,7 5.8.2014 Vallasjoki ap 0,2 0,0 0,2 16,2 6,8 10.9.2014 Vallasjoki ap 0,2 0,1 0,2 11,3 6,7 11.6.2014 Vallasjoki suu 1,2 0,1 0,6 15,8 6,6 5.8.2014 Vallasjoki suu 0,5 0,0 0,5 22,5 6,8 10.9.2014 Vallasjoki suu 0,4 0,1 0,4 11,3 6,9 11.6.2014 Vallasjoki yp 0,5 0,1 0,0 11,4 6,8 5.8.2014 Vallasjoki yp 0,2 0,0 0,2 15,3 6,9 10.9.2014 Vallasjoki yp 0,2 0,1 0,2 11,6 6,8 9.6.2014 Vattupuro 0,5 0,0 0,3 14,3 4,3 27.8.2014 Vattupuro 0,7 0,1 0,5 11,2 4,1 23.9.2014 Vattupuro 0,6 0,0 0,3 5,4 5,0 8.5.2014 Vorspakanjoki 0,2 0,1 0,2 4,9 28.7.2014 Vorspakanjoki 0,5 0,1 0,4 19,1 6,9 17.9.2014 Vorspakanjoki 0,3 0,2 0,3 7,5 7,0 8.5.2014 Ähtyrinpuro 0,4 0,2 0,4 2,9 28.7.2014 Ähtyrinpuro 0,8 0,1 0,7 14,7 6,9 17.9.2014 Ähtyrinpuro 0,4 0,2 0,4 5,7 7,0 8.5.2014 Ähtyrinpuro 2 0,3 0,2 0,3 3,0 28.7.2014 Ähtyrinpuro 2 0,2 0,1 0,2 15,3 6,7 17.9.2014 Ähtyrinpuro 2 0,2 0,1 0,2 5,8 6,8 Kiinto- Väriluku aine mg/l mg Pt/l 3,5 200 4,0 250 3,5 225 2,3 200 10,0 300 12,0 250 9,5 200 8,0 200 7,5 100 7,3 230 5,3 250 6,0 220 4,5 240 <1 300 1,7 420 <1 250 5,4 200 13,0 360 16,0 270 2,1 225 4,7 180 8,0 180 1,3 250 11,0 350 8,1 250 Sameus FNU 3,2 2,0 2,8 1,4 6,9 24,0 7,3 4,9 5,1 5,8 3,8 12,0 4,8 0,6 1,3 0,7 3,2 8,4 5,0 3,5 6,6 5,9 3,6 10,0 11,0 Sähkönjoht. mS/m 5,3 2,5 3,4 2,8 4,7 6,0 5,1 4,8 5,1 5,0 4,0 4,4 4,1 2,9 4,7 2,2 4,0 5,1 5,2 2,9 3,7 4,0 2,7 3,3 3,8 Kok-N µg/l 950 690 590 550 760 830 710 760 680 700 730 730 680 780 1300 680 690 1200 720 680 510 510 730 840 740 NH4N µg/l NO3-NO4 N µg/l <5 <5 78 71 23 <5 37 110 22 <5 19 47 25 81 120 13 Kok-P µg/l 46 33 44 28 28 41 24 49 47 26 21 30 21 25 32 24 36 93 63 20 24 20 23 34 35 PO4-P liuk. µg/l 5 6 2 5 4 22 3 6 Rauta CODMn µg/l 1500 1200 1500 1300 3800 7500 3300 2100 1200 2900 2200 3600 2400 990 1300 1200 1500 3400 2700 2100 2800 2400 2300 5400 4100 mg/lO2 28 36 21 23 28 22 25 22 12 26 27 22 26 57 87 39 28 40 30 30 15 16 34 33 32 LIITE 2 ¯ Nedervetil Alaveteli Haapajärvi Toholampi Ullava Luupuvesi Kuona Ullavanjärvi Aittojärvi Kiuruvesi Reisjärvi Ruotanen Kalaja Kaustinen Venetjoen tekojärvi Teerijärvi Veteli Venetjoen tekojärvi Halsua Torppa Lestijärvi Haapamäki Muurasjärvi Ylikylä Elämäjärvi Kinnula Salamajärvi Patana Patanan tekojärvi Alvajärvi Vehkaneva Oksakoski Vimpeli Möttönen Poranen Kärväskylä Kolima Kärnä Kivijärvi Möksy Kyyjärvi Lypsinneva " Alajärvi Sammakkoneva " Kiminki " Savonneva Tynnörsuo Kyyjärvi " Laasala Soini Koirasuo Pääjärvi Kaijasuo Lapuanjoki Tuuri " Martinsuo Liesjärvi Killinkoski " Kalmunneva " " Mahasuo Hirvisuo " Sahrajärvi Istunmäki Kurkisuo " " Haapamäki Keuruu " Virrat Uurainen " Vaskivesi Palosuo Pohjaslahti Ukonmurronsuo " Valkeissuo Vesanka Koskenpää Mänttä " " Säynätsalo Pohjansuo Kuorevesi Särkimäki Kaanaa Näsijärvi Länkipohja Längelmäen kirkonkylä Aitolahti Tampere Ruutana Sappee Vehkajärvi Sahalahti Pakkala 0 5 Lempäälä 10 Sappee Pälkänevesi 20 Mallasvesi km Pälkäne Laitikkala Väisälänsaari Joutsa Tuukkala Vesijakaa Kukkia Eteläkylä Ryökäsvesi Hangastenmaa Ristiina Lepsala Kuortti Mäntyharju Himalansaari Onkiniemi Maakeski Otava Kissakoski Pellosniemi Nuoramoinen Padasjoki Auttoinen Mikkeli Hirvensalmi Pertunmaa Sysmä Arrakoski Vesijako Ruorasmäki Hartola Nikkaroinen Vesijako Luopioinen Aitoo Hiirola Hietanen Virmaila Rautajärvi Roine Harjumaa Kälä Kuhmoinen Päijänne Pohja Kalvitsa Puula Särkilahti Kangasala Sääksjärvi Läsäkoski Jääsjärvi Eräjärvi Längelmävesi Kyyvesi " Kailasuo Västilä Suinula Höystösensuo Suontee Längelmäen kirkonkylä Kämmenniemi " Judinsalo Harjunsalmi Kangasniemi Leivonmäki Luhanka Hassi Orivesi " Kangasjärvi Haukivuori Rääsysuo Kaihlamäki Havuso " " Mesiänsuo " Pihlassuo Pappinen Alhojärvi Korkeakoski Viitapohja Tammijärvi Kaipola Hirsilä Haapasuo Jämsä Juupajoki Terälahti Teisko Putkilahti Halli Parkkuu Länsi-Teisko Rutalahti Virtasalmi Haarajoki " " Jämsänkoski Pohjankylä Kuru Kantala Kutemajärvi Viisarimäki Jäminkipohja Palovesi Halkokumpu Toivakka Korpilahti Väärinmaja Ruhala Tervasuo " Jokipolvensuo Ruovesi Pieksämäki Häppälänmäki Vilppula Ruovesi Kivisensuo Kankainen Oravasaari Muuratjärvi " Läyniönsuo Hankasalmen asema Hankasalmen asema Lievestuore Muurame Nenonpelto Paltanen Ristilä Niemisjärvi Leppävesi Leppämäki Hankasalmi Lievestuoreenjärvi Jyväskylä Mänttä-Vilppula Armisvesi Kuuhankavesi Leppävesi Suontee Haapakoski Vihtavuori Petäjävesi Kolho Mustajärvi Myhinpää Kynsivesi Tikkakoski Pörölänmäki Säkinmäki Umpilammensuo Pohjoisjärvi Sirkkamäki Uurainen Kuusa Keurusselkä Tarjanne Visuvesi Permisuo " Suonenjoki Toholahti Suolahti Äijälä Lempyy Rautalampi Konnevesi " Pohjoisjärvi Kurkimäki Iisvesi Konnevesi Äänekoski Lehtosuo (Pyöreäsuo) Asunta Iisvesi Sumiainen Kes ki -Su o mi Pihkainmäki Kerkonkoski Kärkkäälä Lapsukansuo Multia Toisvesi Kotala Virmasvesi Sonkari Virmaanpää Parantala Pirtti-Peurusuo Haminalahti Syvänniemi Laukaa Pihlajavesi Pihlajavesi Vesanto Liimattala " Hietamansuo Lamperila Karttula Ala-K eitele Lannevesi Hirvilahti Tervo Närhilä Valkeajärvi Liedenpohja Talluskylä Niinivedenpää Konginkangas Pyhäjärvi " Peränne Hamula Keitele Saarijärvi Myllymäki Sapsalampi Kannonjärvi Summanen Hyttilä Pulkonkoski Niinilahti Häkkilä Saarekeneva " " Rajasuo " Mätässuo Raatteikonsuo " " " Pajumäensuo Ahvenlamminsuo Väätäiskylä Nilakka Niinivesi Pylkönmäki Ähtäri Maaninka Niinivesi Pääjärvi Tuovilanlahti Taipale Suovanlahti Lakomäki Kalmari Pielavesi Säviä Kannonkoski Suurensuonneva " Keitele Viitasaari Vuosjärvi Pirttiahonsuo Kangasaho Vehu Ähtärinjärvi Töysä Alavus Suoniemensuo Heposuo " Voimäensuo Karstula " Autio Hautakylä Ylä-K eitele Veteläneva Vastinki " Mäyry Ranta-Töysä " " Vahanka Lehtimäki Kuortane " " Saukonkylä Ruona Kivijärvi Onkivesi Jylhä Kymönkoski Lokakylä Peuralinnanneva " Hoisko Kurejoki Keihärinkoski Saunakylä Luoma-aho Pielavesi Ihkajansuo Kolkku " Kolkunsuo " Vehkasuo Heinäsuo " " Keitelepohja Lappajärvi Ylipää Lapinlahti Lappetelä Vaaraslahti Seläntaus Isoneva " Laukkala Pihtipudas Muhola Perho Nerkoo " Talkkunasuo Peninki Sääksjärvi Itäkylä Karvala " Saanijärvi Peltosalmi Iisalmi Rytky " Pyytneva Purontausneva " " Oriräme Räyrinki Evijärvi Haapajärvi Muurepää Halsuanjärvi Evijärvi Pyhäjärvi Muurasjärvi Lestijärvi Komu Niemiskylä Hiidenkylä Terjärv Kerttua Pyhäjärvi Hautaperän tekojärvi Kangaskylä Vieremä Juolasvesi Paaso Kalkkinen Lusi Ala-Rääveli Enonvesi Varpanen Kauria Suomenniemi
© Copyright 2024