Syrjäkuntahankkeen tutkimussuunnitelmaan
PERUSOIKEUDET SYRJÄKUNNISSA Tutkimus sosiaalisten ja sivistyksellisten perusoikeuksien toteutumisedellytyksistä ja avainindikaattoreista harvaanasutulla maaseudulla Tutkimusryhmä: Professori Tuomas Ojanen (HY, hankkeen johtaja), apulaisprofessori, dosentti Juha Lavapuro (TaY), yliopistonlehtori Mikael Koillinen (TY), yliopistonlehtori Pauli Rautiainen (TaY) Suorituspaikat: Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta (tutkimuksen pääjärjestäjä) Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulu Toteutusaika: 1.1.2015-31.12.2015 Haettu rahoitus 125 900 € TIIVISTELMÄ Tutkimushankkeen aihe: PERUSOIKEUDET SYRJÄKUNNISSA – Tutkimus sosiaalisten ja sivistyksellisten perusoikeuksien toteutumisedellytyksistä ja avainindikaattoreista harvaanasutulla maaseudulla Tausta Perusoikeuksien toteuttaminen on tosiasiassa suurelta osin kuntien tehtävänä. Erityisesti tämä koskee perustuslain 16 ja 19 §:ssä määriteltyjä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia. Vaikka kuntien asemaa perusoikeuksien toteuttajana on sinänsä useissa tutkimuksissa selvitetty, aiemmassa tutkimuksessa ei ole juurikaan analysoitu sitä, miten TSS-oikeudet toteutuvat yksittäisten kuntien tasolla ja etenkin niihin liittyvissä erityisolosuhteissa. Tämä on merkillepantavaa erityisesti siksi, että varsinkin syrjäkunnissa ja yleisemmin harvaanasutulla maaseudulla TSS-oikeuksien toteutumisessa saattaa olla juuri tuolle alueelle leimallisia ongelmia. Tuoreessa sosiaalipoliittisessa tutkimuksessa on esimerkiksi havaittu, että syrjäseuduilla hyvinvointipalveluiden saatavuudessa voi olla merkittäviäkin tosiasiallisia esteitä – etäisyydet ovat pitkiä ja palvelut harvassa. Mahdolliset ongelmat eivät myöskään ole häviämässä: työikäiset muuttavat pois ja palvelut kaikkoavat samalla kun niiden tarve kasvaa mm. vanhusväestön määrän lisääntyessä. Tavoitteet Tutkimushankkeessa on tarkoitus on tuottaa tutkimukseen perustuvaa tietoa perusoikeuksien toteutumisen edellytyksistä ja esteistä erityisesti syrjäseutujen kunnissa. Tutkimuksessa vastataan tältä osin kysymykseen siitä, millaisia vaikutuksia syrjäkunnissa asumisella on niiden oikeuksien toteutumiseen, jotka perustuslaissa on lähtökohtaisesti taattu yhtäläisesti kaikille. Syrjäkunnilla viitataan hankkeessa ensisijaisesti harvaanasuttuun maaseutuun ja tyypillisesti kuntaliitosten ja yhteistoiminta-alueiden reuna-alueisiin. Hankkeen perushypoteesina on, että tällaisilla alueilla riski sekä erilaisten kunnallisten TSS-oikeuspohjaisten palvelujen saavutettavuuden heikentymisestä että oikeuksien toteutumista koskevasta eriarvoistumisesta on tavallista suurempi. Tutkimushanke tuottaa uutta tietoa perusoikeuksien toteutumisesta syrjäkunnissa, oikeuksien toteutumista koskevista alueellisista eroista ja näiden erojen konkreettisista syistä. Tutkimushankkeen toisena päätavoitteena on tuottaa oikeustieteelliseen tutkimukseen perustuva joukko perusoikeuksiin pohjautuvia avainindikaattoreita, joiden valossa on mahdollista sekä varmistua perusoikeuksien toteutumisesta jokaiselle yhtäläisesti kuuluvina oikeuksina että kehittää kunnallisia peruspalveluja vastaisuudessa oikeudellisesti kestävällä ja konkreettiset erityistarpeet huomioonottavalla tavalla. Hankkeen merkitys kunnille Hanke tuottaa kuntien toiminnan kannalta olennaisen tärkeää tietoa kuntien peruspalvelujen kehittämistarpeista ja niihin liittyvistä perusoikeuksien asettamista vähimmäisvaatimuksista sekä perusoikeuksien toteutumisessa olevista ongelmista. Se liittyy temaattisesti sekä kuntien avainasemaan perusoikeuksien toteuttajana että kuntarakenteessa viime vuosina tapahtuneisiin ja tapahtumassa oleviin muutoksiin. Hanke on jo tämän vuoksi sekä kuntien kannalta että yleisemminkin yhteiskunnallisesti erityisen merkittävä. Tutkimustuloksilla odotetaan olevan välittömiä soveltamis- ja hyödyntämismahdollisuuksia muun muassa osana maaseudun palveluohjelman toimeenpanoa. Toteutuessaan tutkimus vastaa asiallisesti maaseudun palveluohjelmaehdotuksen 1. toimenpiteen toteutusta (perusoikeustarkastelu). 1. Tutkimuksen tausta: Kuntien asema, aiemman perusoikeustutkimuksen painopisteet ja puutteet Perusoikeuksien toteuttaminen on tosiasiassa suurelta osin kuntien tehtävänä. (Mäenpää 2013, Harjula & Prättälä 2012, Hallberg & Hannus 2009) Erityisesti tämä koskee perustuslain 16 ja 19 §:ssä määriteltyjä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia. Subjektiivisena oikeutena taattu oikeus maksuttomaan perusopetukseen on toteutettu perusopetuslaissa kunnille osoitettuna velvollisuutena järjestää perusopetusta. Kunnat myös huolehtivat sekä ammatti- ja ammattikorkeakoulu- että lukiokoulutuksesta. Niillä on myös keskeinen lakisääteinen asema vapaan sivistystyön, taiteen perusopetuksen ja erilaisten kulttuuripalveluiden järjestämisessä. Näin kunnat pitkälti vastaavat siitä peruspalvelujärjestelmästä, joka konkretisoi perustuslaissa jokaiselle taattua oikeutta itsensä kehittämiseen varattomuuden sitä estämättä. Samoin sosiaalihuollon järjestämisvastuu on erityislainsäädännöllä annettu kuntien tehtäväksi. Kunnat toteuttavat perustuslaissa taattuja sosiaalisia oikeuksia toteuttaessaan niitä velvoitteita, joista on säädetty muun muassa sosiaalihuoltolaissa ja sosiaalihuollon erityislaeissa, kuten muun muassa lasten päivähoitolaissa, lastensuojelulaissa, kehitysvammalaissa, päihdehuoltolaissa ja vammaispalvelulaissa. Näiltäkin osin kuntien velvoitteet ulottuvat sosiaalihuoltolain 13 §:stä ilmenevällä tavalla aina sosiaalisten oikeuksien kovaan ytimeen saakka, toisin sanoen subjektiivisena oikeutena perustuslain 19 §:n 1 momentissa turvattuun oikeuteen välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Kunta on siten se keskeinen institutionaalinen taso, jonka tulee huolehtia perustuslaissa taattujen taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteutumisesta. Kunnat ovat kuitenkin huomattavan erilaisia paitsi asukkaiden identiteetin ja heidän sosiaalistamiensa arvojen myös taloudellisten resurssien sekä väestömäärän ja -rakenteen samoin kuin maantieteellisen sijaintinsa ja muiden olosuhteiden puolesta. Tämä erilaisuus vaikuttaa usein ratkaisevasti perusoikeuksien toteutumiseen kunnasta toiseen, mikä on ongelma jo yksin perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusperiaatteen näkökulmasta. Kunnan kyky toteuttaa perusoikeuksia voi puolestaan vaikuttaa hyvinkin merkittävästi sen asemaan itsehallinnollisena yksikkönä (Lavapuro 2013). Toisin kuin muiden tieteenalojen tutkimuksessa, yhtä hyvin valtiosääntöoikeudellisessa kuin kunnallisoikeudellisessa perusoikeustutkimuksessa kuntia on toistaiseksi tarkasteltu abstraktina monoliittina, siis tietyllä tapaa möhkälemäisesti "kuntana" ottamatta juurikaan huomioon eri kuntien erityispiirteitä. 1 Siltäkin osin kuin tarkastelun kohteena ovat olleet nimenomaan kunnat taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteuttajina, (Uoti 2003) tarkastelussa ei ole huomioitu eroja eri kuntien välillä. Myöskään sen paremmin palvelujen tosiasialliseen saavutettavuuteen kuin tuon saavutettavuuden erilaisiin järjestämistapoihin taikka esteisiin ei ole kiinnitetty tutkimuksessa riittävästi huomiota. Tuoreessa sosiaalipoliittisessa tutkimuksessa on kuitenkin havaittu, että etenkin syr1 Erityispiirteistä ja niiden vaikutuksista mm. kuntatalouteen ks. esim. Jauhiainen ja Huovari 2013, s. 17 sekä Vakkuri et al. 2010. 1 jäseuduilla hyvinvointipalveluiden saatavuudessa voi olla merkittäviäkin tosiasiallisia esteitä. Tämä taas on usein johtanut julkisten hyvinvointipalvelujen korvautumiseen erilaisilla perusteiltaan epämuodollisilla yksityisen avun muodoilla. Kun julkisten palvelujen saatavuus ja saavutettavuus ovat heikkoja, sattumanvarainen vertaistuki ja hyväntekeväisyys saattavat osoittautua käytännössä ainoiksi avunlähteiksi (Kivelä 2014). Viiden vuoden takaisten kuntaliitosten on puolestaan esitetty johtaneen merkittävässä määrin esimerkiksi aiemmin olemassa olleiden lähipalveluyksiköiden lakkauttamiseen ja siirtymiseen entistä suurempiin keskitettyihin yksiköihin (Leinamo 2012). Molemmat kehitystendenssit näyttäytyvät perusoikeusnäkökulmasta herkästi paitsi perusoikeuksien saavutettavuuden ja alueellisen yhdenvertaisuuden heikentymisenä myös merkittävinä ongelmina julkiselle vallalle kuuluvan perusoikeuksien toteutumisvelvollisuuden täytäntöönpanossa. Tämä on perusoikeuksien toteutumisen näkökulmasta erityisen huolestuttavaa ottaen huomioon, että juuri maaseudulla asuvilla ja huonoista kulkuyhteyksistä kärsivillä on entuudestaankin ollut eniten ongelmia palvelujen saatavuudessa (Siltaniemi ym. 2009). Esimerkiksi Aluehallintovirastojen toteuttamissa peruspalveluiden arvioinneissa on todettu, että maan eri osissa asuvat perusopetuksen oppilaat ovat eriarvoisessa asemassa perusopetuksen saavutettavuudessa suurten kuntakohtaisten erojen vuoksi. Samoin Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on moittinut Suomea muun muassa siitä, että kuntien erilaisuus ja niistä johtuvat erilaiset kunnalliset käytännöt tuottavat eriarvoisuutta sosiaalisten oikeuksien toteutumisessa esimerkiksi siltä osin kuin on kyse vanhuksista. Nämä erityisongelmat eivät kuitenkaan ole heijastuneet oikeudelliseen tutkimukseen. Perusoikeuksien ja erityisesti TSS-oikeuksien toteutumista on oikeustieteessä yleensä tarkasteltu yhtäältä tarkaten oikeuksien julkiselle vallalle asettamien velvoitteiden yleistä oikeudellista luonnetta ja systemaattista rakennetta sekä toisaalta kiinnittämällä samalla huomiota erityisesti velvoitteiden toteutumiseen lainsäätäjän (ks. esim. Arajärvi 2002), tuomioistuinten (Hyttinen 2011) tai ylimpien laillisuusvalvojien (esim. Nieminen 2006) toiminnassa. Tällainen yleisiin oppeihin ja valtioelinten ylätasoille suuntautuva tarkastelutapa on ollut ominaista myös sosiaalioikeudelliselle tutkimukselle (esim. Tuori & Kootkas 2012). Kuntien asema sosiaalisten oikeuksien toteuttajana onkin saanut erityistä huomiota lähinnä osana tiettyjä ihmisryhmiä, kuten vanhuksia koskevaa sosiaalioikeudellista tutkimusta (Mäki-Petäjä-Leinonen 2003) taikka lasten hyvinvointipalvelujen tuottamista koskevassa kunnallisoikeudellisessa tutkimuksessa (Uoti 2003). Kaiken kaikkiaan tutkimuksellista tietoa ei ole toistaiseksi juuri lainkaan siitä, miten TSS-oikeudet toteutuvat yksittäisten kuntien tasolla ja etenkin erilaisille kunnille tyypillisissä erityisolosuhteissa. Tätä katvetta ei ole myöskään perinteisen kunnallisoikeudellisen tutkimuksen puolelta pystytty paikkaamaan. Kunnallisoikeudellinen tutkimus on tyypillisesti suuntautunut pikemminkin kunnallisten palvelujen tuotantoon liittyviin hallinto-oikeudellisiin ongelmiin taikka yleisluontoisempiin kysymyksiin kuntien lakisääteisten tehtävien ja kunnallisen itsehallinnon välisestä suhteesta kuin esimerkiksi siihen, miten perusoikeudet toteutuvat tietyn tyyppisissä kunnissa. 2 2. Tutkimuksen keskeiset tavoitteet ja kohteet Tutkimushankkeessa "Perusoikeudet syrjäkunnissa" on tarkoitus on tuottaa tutkimukseen perustuvaa tietoa perusoikeuksien toteutumisen edellytyksistä ja esteistä erityisesti syrjäseutujen kunnissa. Ottaen huomion kuntien avainaseman perusoikeuksien toteuttajana hanke täyttää toteutuessaan merkittäviä TSS-oikeuksien vaikutuksia koskevia tutkimuksellisia aukkoja sekä tuottaa samalla välittömästi hyödynnettävissä olevaa tietoa kuntien peruspalvelujen kehittämistarpeista ja niihin liittyvistä perusoikeuksien asettamista vähimmäisvaatimuksista. Tutkimushankkeen perustana on perustuslaillinen lähtökohta, jonka mukaan perustuslaissa turvatut perusoikeudet tulisi taata yhtäläisesti jokaiselle ihmiselle asuinpaikkaan katsomatta. Sen perusideana on myös tietoisesti ottaa tarkastelujen lähtökohdaksi ihmisten oikeuksien näkökulma institutionaalisten ja vallanjaollisten painotusten sijasta. Tutkimuksen tieteellisiin ja käytännöllisiin tavoitteisiin pyritään keskittämällä perusoikeustarkastelu voimakkaasti yhteen keskeiseen kuntatason erityisteemaan, perusoikeuksien toteutumiseen erityisesti harvaanasutulla maaseudulla, so. niin sanotuissa syrjäkunnissa. On odotettavissa, että juuri syrjäkunnissa ja yleisemmin harvaanasutulla maaseudulla perusoikeuksien täysimääräinen toteuttaminen on lähtökohtaisesti selvästi vaikeampaa kuin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tai maakuntakeskuksissa: etäisyydet ovat pitkiä, palvelut harvassa sekä ihmiset hajallaan. Uhkana on myös huonon kehityksen kierre: työikäiset muuttavat pois, palvelut kaikkoavat, maatalous ohenee eivätkä uudet työpaikat eivät riitä korvamaan perinteisten työpaikkojen poistumaa. Vanhusväestön määrä lisääntyy ja kuntien taloudellinen kantokyky on kovilla.2 Valtaosa tällaisista syrjäkunnista sijaitsee Itä- ja PohjoisSuomessa. Etenkin näillä alueilla, maaseudun syrjäisimmissä kylissä asuu suhteellisesti ottaen eniten myös sellaisia ikänsä, terveytensä tai elämäntilanteensa takia syrjäytyneitä ihmisiä, jotka ovat pudonneet hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkosta. Tutkimuksen päätavoitteet voidaan tiivistää seuraavasti: Ensimmäisenä päätavoitteena on arvioida perusoikeuksien toteutumisedellytyksiä ja toteutumisen merkittävimpiä esteitä erityisesti harvaanasutulla maaseudulla tai muuten sellaisilla syrjäseuduilla, jotka ovat etäällä niin kaupungeille tyypillisistä sivistyksellisistä ja sosiaalisista palveluista kuin esimerkiksi poliittisista valtakeskittymistäkin. Tutkimuksessa vastataan tältä osin kysymykseen siitä, millaisia vaikutuksia syrjäkunnissa asumisella on niiden oikeuksien toteutumiseen, jotka perustuslaissa on lähtökohtaisesti taattu yhtäläisesti kaikille. Syrjäkunnilla viitataan hankkeessa ensisijaisesti harvaanasuttuun maaseutuun ja tyypillisesti kuntaliitosten ja yhteistoimintaalueiden reuna-alueisiin. Hankkeen perushypoteesina on, että tällaisilla alueilla riski sekä erilaisten kunnallisten TSS-oikeuspohjaisten palvelujen saavutettavuuden hei2 Ks. myös valtioneuvoston asettaman maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän maaseutuvaikutuksien arviointia koskeva taustamuistio 3.11.2009. Samoin Aluehallintovirastojen laatimat kuntien peruspalvelujen arviointiraportit. 3 kentymisestä että oikeuksien toteutumista koskevasta eriarvoistumisesta on tavallista suurempi. Tämän vuoksi tutkimuksen voi olettaa tuottavan uutta tietoa sekä perusoikeuksien toteutumisen alueellisista eroista että näiden konkreettisista syistä. Tutkimuksen pääfokus on oikeuksien tosiasiallisen toteutumisen ja siihen liittyvien syy-seuraus -suhteiden tutkimisessa: Toteutuvatko esimerkiksi iäkkäiden ihmisten sosiaaliset oikeudet maaseudulla tosiasiassa tavalla, joka takaa heille riittävän hoidon ja hyvinvoinnin sekä toimintakyvyn pysyä yhteiskunnan mahdollisimman täysipainoisena jäsenenä? Kangerteleeko hätäpalvelujen saatavuus maaseudulla tavalla, joka tosiasiassa vaarantaa maaseudulla asuvien ihmisten perustuslain 7 §:ssä turvatun oikeuden elämään ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen? Onko syrjäkuntien lapsilla ja nuorilla riittävät mahdollisuudet monipuoliseen perusopetukseen, ammattikoulutukseen ja muuhun itsensä kehittämiseen? Mihin positiivisiin erityistoimiin tulisi maaseudulla ryhtyä syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten tosiasiallisen aseman parantamiseksi? Kuinka voidaan parantaa maaseudulla asuvien ihmisten tosiasiallisia mahdollisuuksia osallistua elinoloihinsa vaikuttavien palvelujen ja niitä koskevien päätösten valmisteluun, toteuttamiseen sekä kehittämiseen? Tutkimushankkeessa arvioidaan tältä osin myös erilaisten taloudellisten ja rakenteellisten tekijöiden vaikutuksia perusoikeuksien toteutumiseen: Miten perusoikeuksien toteutumiselle syrjäkunnissa muodostuvat erityiset esteet on otettu huomioon kuntien taloudellisessa ohjauksessa? Miksi ja missä laajuudessa asukkaiden perusoikeuksien suoja valtiota vastaan menettää tosiasiassa merkityksensä oikeuksien toteuttamisen kanavoituessa asukkaiden itsehallintoyhdyskunnan tai sen perustaman erillisen oikeushenkilön hoidettavaksi. Tutkimushankkeen toisena päätavoitteena on tuottaa oikeustieteelliseen tutkimukseen perustuva joukko perusoikeuksiin pohjautuvia avainindikaattoreita, joiden valossa on mahdollista sekä varmistua perusoikeuksien toteutumisesta jokaiselle yhtäläisesti kuuluvina oikeuksina että kehittää kunnallisia peruspalveluja vastaisuudessa oikeudellisesti kestävällä ja konkreettiset erityistarpeet huomioonottavalla tavalla. Tutkimushanke kiinnittyy tässä suhteessa osaksi samaa perusoikeusjuridista juridista ja erityisesti toimeenpanon kysymyksiin keskittyvää jatkumoa, joka on keskeisessä osassa muun muassa kansallisessa perus- ja ihmisoikeuksien toimintaohjelmassa.3 Kuten kyseisessä toimintaohjelmassa, myös tässä tutkimuksessa perusoikeuksia lähestytään paitsi oikeudellisia velvoitteita sisältävinä myös konkreettisesti toimeenpantavissa olevina ja tässä mielessä ”mitattavina” normeina. Tällä tavoin on tarkoitus tuottaa kuntien käyttöön muun muassa nykyistä systemaattisempia työkaluja rahoitusperiaatteen toteutumisen tarkasteluun sekä perusoikeuksien toteutumista koskevien politiikkatoimien suunnitteluun. Rajaukset Riittävän perusteellisen ja syvällisen tutkimuksen sekä hyödynnettävissä olevien tutkimustulosten mahdollistamiseksi perusoikeustarkastelua rajataan seuraavasti. Raja3 Kansallinen perus- ja ihmisoikeuksien toimintaohjelma. Oikeusministeriön selvityksiä ja ohjeita 18/2012. Helsinki 2012. 4 ukset koskevat erityisesti perusoikeuksien suojaamaa henkilöpiiriä ja tarkasteltavia perusoikeuksia. Lisäksi yhtenä keskeisenä rajauksena on se edellä todettu painottuminen perusoikeuksien toteutumiseen syrjäkunnissa. Henkilöpiiri. Vaikka perusoikeudet kuuluvat lähtökohtaisesti jokaiselle maaseudulla elävälle ja asuvalle ihmiselle, maaseudun palvelujen merkitys on erilainen eri ihmisten kannalta. Siinä missä maaseudun palveluilla ei välttämättä ole niin suurta merkitystä korkeasti koulutettujen, terveiden ja taloudellisesti toimeliaiden ihmisten kannalta, maaseudun palvelut voivat olla aivan ratkaisevassa asemassa sellaisten erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten elinolojen, hyvinvoinnin ja toimintakyvyn kannalta, jotka eivät ikänsä (esimerkiksi lapset ja vanhukset), psyykkisen tai fyysisen tilansa tai vammansa (esimerkiksi vammaiset henkilöt) taikka heikon sosiaalisen tai taloudellisen asemansa (esimerkiksi pitkäaikaistyöttömät) takia voi muutoin järjestää itselleen riittäviä palveluita ja ylipäätään asianmukaisia elinolosuhteita. Hankkeessa keskitytään tarkastelemaan tämän vuoksi erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten, kuten lasten ja nuorten, iäkkäiden henkilöiden tai erilaisten vähemmistöjen perusoikeuksien toteutumista maaseudulla. Tarkasteltavat perusoikeudet. Kuntia velvoittaa yleisesti perustuslain 22 §:n mukainen velvollisuus turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen, mutta velvollisuus korostuu erityisesti taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien alueella. Sama pätee myös tutkimuksen kohteeseen. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin, erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuteen, oikeuteen maksuttomaan perusopetukseen sekä jokaisen yhtäläiseen mahdollisuuteen saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. TSS-oikeuksien ohella tutkimushankkeen teemassa korostuu väistämättä yhdenvertaisuusperiaatteen ja syrjintäkiellon merkitys. Perusoikeudet on taattava kaikille yhtäläisesti eivätkä etenkään haavoittuvassa asemassa olevat saa joutua minkäänlaisen syrjinnän kohteeksi. Lisäksi perusoikeuksien näkökulmasta on edellytettävä sitä, että maaseudun palvelujen järjestämisessä paitsi huomioidaan systemaattisesti haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten haavoittuvuuden aste ja luonne myös ryhdytään erilaisiin positiivisiin erityistoimiin haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten tosiasiallisen aseman parantamiseksi (positiivinen erityiskohtelu4). Jo yksin näistä syistä yhdenvertaisuutta ja syrjintäkieltoja koskevilla perusoikeuksilla on keskeinen asema maaseudun palveluohjelman perusoikeustarkastelussa. Lisäksi yhdenvertaisuuden toteutumista joudutaan arvioimaan alueellisen yhdenvertaisuuden näkökulmasta, koska oikeuksien saatavuus näyttäisi olevan syrjäseuduilla ainakin lähtökohtaisesti heikompi kuin muualla maassa. 4 Positiivinen erityiskohtelu tarkoittaa tietyn ryhmän (esimerkiksi naiset, lapset, vähemmistöt) asemaa ja olosuhteita parantavia toimia, jotka tähtäävät tosiasiallisen tasa-arvon turvaamiseen eivätkä asteeltaan muodostu toisia syrjiviksi. Perustuslain 6 §:n 4 momentti sallii tosiasiallisen yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi tiettyjen ryhmien positiivisen erityiskohtelun sillä edellytyksellä, että muita henkilöitä ei syrjitä. Positiivisen erityiskohtelun taustalla on jaottelu muodolliseen ja tosiasialliseen yhdenvertaisuuteen. Joskus tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteuttaminen edellyttää poikkeamista muodollisesta yhdenvertaisuudesta, kuitenkin vain hyväksyttävän tarkoitusperän ja suhteellisuusperiaatteen rajoissa. 5 TSS-oikeuksia ja yhdenvertaisuutta koskevia tarkasteluja täydennetään ottamalla erityisen tarkastelun kohteeksi yksittäinen perusoikeus, jonka riittävän tehokas toteutuminen on tärkeää kaikkien maaseudulla asuvien ihmisten kannalta ikään, terveydentilaan, yhteiskunnalliseen asemaan tai muuhun sellaiseen henkilöön liittyvään syyhyn katsomatta. Tällaiseksi perusoikeudeksi on alustavasti kaavailtu perustuslain 7 §:ssä turvattu oikeus elämään ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen, jonka tosiasiallista toteutumista voi tutkia esimerkiksi siltä osin kuin kyse on hätä- tai poliisipalvelujen saatavuudesta. Tältä osin tutkimuksella olisi yhteys vuonna 2015 voimaantulevaan hätäkeskusten uuteen aluejakoon, jonka myötä nykyiset 15 hätäkeskusaluetta lakkautetaan ja tilalle perustetaan 6 suurta hätäkeskusaluetta. Tämä erityisen tarkastelun kohteeksi otettava, mutta kaikkien kuntalaisten kannalta merkittävä perusoikeus on tarkoituksellisesti jätetty suunnitteluvaiheessa vielä lopullisesti valitsematta. 3. Tutkimusmenetelmät ja aineisto Tutkimushanke on ensisijaisesti oikeustieteellinen, tarkemmin perusoikeusjuridinen. Siten kunnallisia palveluita lähestytään tutkimushankkeessa kiinnittäen huomiota palvelujen oikeudelliseen luonteeseen ja erityisesti niiden asemaan perustuslaissa turvattujen perusoikeuksien toteuttajina. Kysymys on näin ollen ennen kaikkea perustuslaissa turvattujen oikeuksien toteutumisen arvioimisesta ja tämän toteutumisen mittaamiseen suuntaavien indikaattorien kehittämisestä. Tarkastelun kohteeksi valittavat syrjäkunnat täsmennetään tutkimusjakson ensimmäisellä neljänneksellä. Perusoikeustarkastelu – Varsinainen perusoikeustarkastelu toteutetaan lainopillisena tutkimuksena. Perusoikeuksien julkiselle vallalle asettamia velvoitteita on perinteisesti tarkasteltu kolmijaon kunnioittamisvelvollisuus - suojaamisvelvollisuus - toteuttamisvelvollisuus -puitteissa. Näistä kaksi ensin mainittua liittyvät varsinkin perinteisten negatiivisten vapausoikeuksien toteutumiseen joko yksityisen ja julkisen vallan taikka yksityisten välisissä suhteissa. Sitä vastoin TSS-oikeuksien velvoittavat vaikutukset liittyvät varsinkin toteuttamisvelvollisuuteen, joka tavataan oikeuskirjallisuudessa vielä usein jakaa kahteen eri julkisen vallan velvollisuuden muotoon: turvaamivelvollisuuteen ja edistämisvelvollisuuteen. Nämä vastaavat oikeusvaikutuksen muodot ovat heijastuneet myös TSS-oikeuksien vaikutustapoja koskeviin erittelyihin (TSS-oikeuksien oikeusvaiktuksista ks. Tuori 1996, Karapuu 2011, Tuori 2011, Tuori-Kootkas 2012). Koska tutkimushankkeen tarkoituksena on pureutua erityisesti sosiaalisten oikeuksien konkreettiseen toteutumiseen sekä tätä toteutumista heikentäviin taikka vahvistaviin julkisen vallan toimenpiteisiin, hankkeessa keskitytään arvioimaan erityisesti oikeuksien toteutumisen ja edistämisen kannalta keskeisiä ja tyypillisesti TSS-oikeuksien luonteisiin perusoikeuksiin kohdistuvia oikeusvaikutuksia. Näitä ovat: ● Subjektiivisen oikeuden perustava vaikutus (Yksilölle taattu oikeus vedota suoraan perusoikeuteen oikeutta toteuttavan sosiaalisen etuuden saamiseksi) ● Toimeksiantovaikutus. (Julkisen vallan velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin oikeuden toteuttamiseksi) 6 ● Heikennyskieltovaikutus. (Kielto heikentää oikeuden toteuttamisessa jo saavutettua tasoa) ● Näiden vaikutustapojen ohella tutkimuksessa korostuu TSS-oikeuksien toteutumisen tarkastelu perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusperiaatteen ja syrjintäkieltosäännöksen kannalta ottaen huomioon myös positiivisen erityiskohtelun näkökulma Tutkimushanke hyödyntää oikeudellisen analyysin perustana aiempaa tutkimusta, perustuslakivaliokunnan lausuntoja, korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöä, ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisuja sekä kansainvälisten ihmisoikeussopimusten valvontaelinten tulkintakäytäntöä. Kysymys ei kuitenkaan ole vain lainopillisesta hankkeesta. Hankkeen tarkoituksena on arvioida perusoikeuksien toteutumista nimenomaan harvaanasutulla maaseudulla. Tämän toteuttamiseksi hankkeessa kerätään jo olemassa olevia rekisteriaineistoja hyödyntäen mahdollisimman kattava tilastollinen aineisto perusoikeuksien kannalta keskeisistä muuttujista. Kansaneläkelaitokselta, terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselta sekä yhteiskuntatieteellisestä tietoarkistosta kerätään tiedot muun muassa sairastavuuksista ja koulujen hyvinvointiprofiileista. Näitä tietoja yhdistetään tarkastelun kohteena olevien kuntien budjeteista saataviin tietoihin. Samoin tutkimushankkeessa hyödynnetään erilaisista selvityksistä ja aiemmista ei-oikeudellisista tutkimuksista saatavaa tietoa.5 Tavoitteena on hankkia mahdollisimman konkreettinen kuva harvaanasutun maaseudun perusoikeuksien toteutumisedellytyksistä ja palvelujen vaikutuksista alueen hyvinvointiin. Tässä vaiheessa tutkimushankkeelle haettava rahoitus ei mahdollista laajamittaisen, kuntien asukkaille tehtävän kyselytutkimuksen järjestämistä vaikkakin tällaisella menetelmällä olisi mahdollista saada hyvinkin tarkkoja perusoikeusrelevantteja tietoja. Hankkeessa selvitetään erikseen, miten perusoikeuksiin liittyvät näkökohdat suuntaavat esimerkiksi tutkimuksen kohteeksi valikoitujen kuntien eri toimielinten palvelujen järjestämiseen liittyvää päätöksentekoa, taloudellinen päätöksenteko mukaan lukien. Tätä voidaan perustella ennen muuta sillä, että varsinkin sosiaalisten ja sivistyksellisten perusoikeuksien yhtenä keskeisenä vaikutustapana on - tai ainakin pitäisi olla - toimia priorisointinormeina, jotka on otettava huomioon kohdennettaessa eri tarkoituksiin kuntien käytettävissä olevia voimavaroja. Perusoikeusperustaiset avainindikaattorit – Tutkimuksessa kehitettävät avainindikaattorit nojataan perusoikeustarkastelun tuloksiin. Tutkimuksessa otetaan lähtökohdaksi viime vuosine ihmisoikeusindikaattoreiden kehittämistyössä omaksuttu ratkaisu, jossa indikaattoreissa otetaan huomioon paitsi ihmisoikeusvelvoitteisiin sitoutu5 Ks. esim. Antonia Husberg, Osa I. Ehdotus maaseudun palveluohjelmaksi. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä ja Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Helsinki 2013, 26 sivua; ja Päivi Kivelä: Syrjässä syrjäytyneet. Sininauhaliitto 2014. Näihin tutkimuksiin ja selvityksiin sisältyy runsaasti hyödyllistä tietoa perusoikeustutkimuksen pohjaksi, vaikka niistä puuttuukin jokseenkin kokonaan perusoikeusjuridinen analyysi maaseudun palveluista ja niiden saatavuudesta sekä saavutettavuudesta. Tämän tutkimuksen kannalta keskeisiä selvityksiä on laadittu runsaasti niin sektoritutkimuslaitosten (mm. Kelan tutkimusosasto ja THL) kuin peruspalveluiden arvioinnista vastaavien viranomaisten (mm. AVIt) toimesta. 7 misen ja velvoitteiden tosiasiallisen toteutuminen, myös ne toimet, joilla julkinen valta toteuttaa ihmisoikeusvelvoitteensa. Tältä pohjalta on luotu nykyistä ihmisoikeusindikaattorikeskustelua vahvasti kehystävä jaottelu rakenne-, prosessi- ja lopputulosindikaattoreihin (Rautiainen 2014), jota myös tässä tutkimushankkeessa käytetään. Yhdistämällä ihmisoikeusindikaattoreissa hyödynnetty jaottelu rakenne-, prosessi- ja lopputulosindikaattoreihin edellä kuvattuihin perusoikeuksien vaikutustapoja koskeviin erotteluihin on päädytty seuraavaan alustavaan indikaattorimatriisiin, joka samalla suuntaa hankkeen konkreettisia kysymyksenasetteluja. Subjektiivisen oikeuden perustava vaikutus Toimeksiantovaikutus Heikennyskieltovaikutus Rakenneindikaattorit Indikaattorit, jotka kuvaavat subjektiivisen oikeuden luonteisia perusoikeusvelvoitteita ja niitä konkretisoivaa lainsäädäntöä. Indikaattorit, jotka kuvaavat perustuslaillisen toimeksiannon luonteisia perusoikeusvelvoitteita ja niitä toimenpanevaa lainsäädäntöä. Indikaattorit, jotka kuvaavat perusoikeuksien toteutumisen olemassa olevaa tasoa ja jotka estävät tätä tasoa koskevat heikennykset Prosessiindikaattorit Indikaattorit, jotka kuvaavat subjektiivisten oikeuksien toteutumistapoja viranomaisten näkökulmasta Indikaattorit, jotka kuvaavat, mihin toimiin viranomaiset ovat ryhtyneet perusoikeuden toteuttamiseksi Indikaattorit, jotka kuvaavat toimia, joihin viranomaiset ovat ryhtyneet perusoikeuksien heikentymisen torjumiseksi Lopputulosindikaattorit Indikaattorit, jotka kuvaavat yksilötasolla perusoikeuksien toteutumista subjektiivisina oikeuksina Indikaattorit, jotka kuvaavat perustuslaillisina toimeksiantoina määriteltyjen perusoikeuksien toteutumista yksilötasolla Indikaattorit, jotka kuvaavat yksilötasolla perusoikeuksien toteutumisen pysymistä vähintään aiemmin vallinneella tasolla. Indikaattorien vaikutuksia testataan hankkeen loppuvaiheessa kolmella tutkimuksen edetessä kohteeltaan täsmentyvällä case-analyysillä, jossa hankkeessa muodostettuja indikaattoreita sovelletaan kolmeen erityyppiseen kuntaan. Suunnitteluvaiheessa lähtökohdaksi on otettu, että arvioitaviksi otettaisiin mahdollisimman eri tyyppisiä kuntia. Tällaisia olisivat 1) tutkimuksessa tarkasteltu syrjäkunta, 2) kuntarakennelaissa 15 §:ssä tarkoitettu erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevaa kunta, ja 3) kuntarakennelain 4 e §:ssä tarkoitettu metropolialueen kunta. 4. Toteutus: aikataulu ja työnjako Tutkimus on suunniteltu toteutettavaksi vuoden 2015 loppuun mennessä. Hankkeen 8 toteutus on jaettu kuuteen, osittain limittäiseen vaiheeseen, jotka on vastuutahoineen (TO=Tuomas Ojanen, JL=Juha Lavapuro, PR=Pauli Rautiainen, MK=Mikael Koillinen. N.N.= erikseen palkattava tohtorikoulutettava) kuvattu oheisessa taulukossa. 1. vuosineljännes Tarkastelun kohteeksi otettavien kuntien määrittely Selvitys perusoikeuksien toteutumisen kannalta keskeisistä muuttujista tarkasteltavissa kunnissa Muuttujien perusoikeustarkastelu Avainindikaattoreiden määrittelyt Case-analyysit Loppuraportin toimittaminen julkaistavaksi 2. vuosineljännes 3. vuosineljännes 4. vuosineljännes TO & JL TO, JL & PR, N.N. JL, PR, MK, N.N. TO, JL, PR, MK, N.N. TO, JL, PR, MK, N.N. PR, JL, TO, MK TO, JL, PR, MK PR, MK, JL, N.N. PR, MK, JL, N.N. TO, JL, PR, MK Tutkimusryhmän sisäinen työnjako on tutkimusteemojen kannalta seuraava: Professori Tuomas Ojanen ja apulaisprofessori Juha Lavapuro vastaavat hankkeen johtamisesta, tarkastelun kohteeksi otettavien syrjäkuntien valinnasta sekä perusoikeustarkastelujen yleisestä toteuttamisesta ja niitä koskevista rajauksista. Perusoikeustarkastelujen kohteeksi otettavien syrjäkuntien valinta tehdään kiinnittäen huomiota erityisesti TSS-oikeuksien toteutumisen kannalta keskeisiin tekijöihin kuten kunnan toiminnallisiin ja taloudellisiin edellytyksiin vastata palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta sekä alueen asukkaiden palveluihin ja elinolosuhteisiin. Lisäksi Ojasen vastuulla on tarkastella TSS-oikeuksien tosiasiallista toteutumista erityisesti yhdenvertaisuus- ja syrjintäkieltonormien näkökulmasta. Erityisesti arvioidaan positiivisten erityistoimien tarvetta, kohdentamista ja sisältöä tiettyjen ihmisryhmien TSS-oikeuksien tosiasiallisen toteutumisen edistämiseksi. Tutkimusta hyödynnetään rakenne-, prosessi- ja lopputulosindikaattoreita koskevaa jaottelua, mutta niiden käyttöä suuntaa systemaattisesti yhdenvertaisuus- ja syrjintäkieltonäkökulma. Juha Lavapuro vastaa tutkimushankkeessa sen arvioimisesta, miten tarkastelun kohteena olevissa kunnissa perusoikeudet toteutuvat ottaen erityisesti huomioon ne minimivaatimukset, joita perustuslakivaliokunnan käytännössä samoin kuin ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisukäytännössä sekä kansainvälisissä TSS-oikeuksien valvontaelimissä näiden oikeuksien toteutumiselle on asetettu. 9 Yliopistonlehtori Pauli Rautiainen arvioi erityisesti sitä, mikä merkitys perusoikeuksien heikennyskieltoperiaatteella (Rautiainen 2013) on sosiaalisten ja sivistyksellisten perusoikeuksien toteuttamiseen harvaanasutulla maaseudulla. Samalla hän tarkastelee miten perusoikeuksien toteutumiselle tällaisilla alueilla muodostuvat erityiset esteet on otettu huomioon kuntien taloudellisessa ohjauksessa (rahoitusperiaatteen osalta ks. esim. Matikainen 2014) sekä kuntarakennetta koskevassa päätöksenteossa ja muussa normiohjauksessa. Yliopistonlehtori Mikael Koillinen tarkastelee perusoikeuksien toteuttamisen finanssihallinto-oikeudellista puolta. Tarkoitus on tarkastella valtion kuntiin kohdistamaa hallintovalvontaa kuntien näkökulmasta ja kiinnittää huomiota erityisesti pienen maaseutukunnan oikeudelliseen asemaan valvonnan kohteena. Vaikka toisinaan onkin viitattu valtionvalvonnan merkityksen vähenemiseen (Ryynänen 2004, s. 101), voi sen toteuttaminen osoittautua pienen kunnan kohtalonkysymykseksi. Esimerkiksi Jalasjärvi on päätynyt jopa kriisikunnaksi valtionosuuden hallinnollisen takaisinperinnän vuoksi. Tutkimuksen puitteissa tarkoitus on tarkastella, miksi ja missä laajuudessa asukkaiden perusoikeuksien suoja valtiota vastaan voi menettää tosiasiassa merkityksensä oikeuksien toteuttamisen kanavoituessa asukkaiden itsehallintoyhdyskunnan tai sen perustaman erillisen oikeushenkilön hoidettavaksi. Missä laajuudessa on mahdollista ja perusteltua, että hallintovalvontakäytännöt muodostuvatkin tarkoituksestaan poiketen perusoikeuksien toteutumisen merkittäväksi esteeksi? Kysymyksenasettelun puitteissa voidaan vastata esimerkiksi siihen, voidaanko esimerkiksi pieneltä kunnalta periä takaisin perusteettomiksi katsottuja valtionosuuksia kiinnittämättä lainkaan huomiota takaisinperinnän merkitykseen sen kohteen mahdollisuuksiin huolehtia asukkaidensa perusoikeuksista? Onko suuren pääkaupunkiseudun kunnan asukkaan asema tässä suhteessa sama kuin niukemmin taloudellisin ja tiedollisin resurssein toimivan pienen maaseutukunnan? 5. Tutkijat, hankkeen organisointi ja rahoitus Tutkimuksen toteuttaa tutkimusryhmä, joka kokonaisuutena edustaa suomalaisen perusoikeustutkimuksen kärkitasoa. Tutkimusryhmä koostuu neljästä tohtorintutkinnon suorittaneesta ja kahdesta väitöskirjatyötä tekevästä tutkijasta. Ryhmään kuuluvat valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen (HY), julkisoikeuden apulaisprofessori Juha Lavapuro (TaY), julkisoikeuden yliopistonlehtori Pauli Rautiainen (TaY) sekä julkisoikeuden yliopistonlehtori Mikael Koillinen (TY) sekä tohtorintutkintoa ja mahdollisen myönteisen rahoituspäätöksen jälkeen palattava N.N. Professori Ojanen ja apulaisprofessori Lavapuro ovat aiemmassa tieteellisessä toiminnassaan keskittyneet erityisesti perus- ja ihmisoikeuksien valtionsisäiseen asemaan sekä valtiosääntöoikeuden institutionaalisiin kysymyksiin. Molemmat toimivat säännönmukaisesti asiantuntijoina eduskunnan perustuslakivaliokunnassa muun muassa perusoikeuksiin liittyvissä asioissa. Ojanen on yksi valiokunnan eniten kuulemista asiantuntijoista. Molemmat ovat toimineet pitkään muun muassa EU:n perusoikeusviraston oikeudellisten ja monitieteisten asiantuntijoiden verkoston (FRA- 10 LEX/FRANET) asiantuntijajäseninä, Ojanen senior expert -statuksella. Sekä Ojanen että Lavapuro ovat myös osallistuneet alan keskeisen perusteoksen, WSOY:n Perusoikeudet -kirjan kirjoittamiseen. Yliopistonlehtori Pauli Rautiainen on suorittanut Tampereen yliopistossa hallintototieteiden maisterin (2007) ja tohtorin (2012) tutkinnot pääaineena julkisoikeus sekä Helsingin yliopistossa filosofian maisterin tutkinnon (2007) pääaineena teatteritiede ja valtiotieteiden kandidaatin tutkinnon (2013) pääaineena yhteiskuntapolitiikka. Rautiaisen tämänhetkinen tutkimus kohdistuu erityisesti eri perusoikeuksien välisiin yhteyksiin, perus- ja ihmisoikeuksien heikennyskielto-oppiin sekä perus- ja ihmisoikeusmittareihin. Hän tutkinut aikaisemmin myös suomalaista taiteilijapolitiikkaa ja taiteen julkista tukea. Yliopistonlehtori Mikael Koillinen on suorittanut Turun yliopistossa tohtorin tutkinnon vuonna 2012. Sen jälkeen hän tutkinut hallinto-oikeuden yleisten oikeusperiaatteiden lisäksi erityisesti henkilötietojen suojaa ja julkisuuslainsäädäntöä. Koillinen on mukana useassa kansainvälisessä EU:n rahoittamassa tutkimusprojektissa. Myös hän toimii säännönmukaisesti eduskunnan perustuslakivaliokunnassa asiantuntijana erityisesti hallinto-oikeuteen kiinnittyvissä asioissa (esim. vanhuspalvelulakia koskenut PeVL 36/2012 vp.). Organisointi ja rahoitus Tutkimusryhmän jäsenet on koottu eri yliopistoista mahdollisimman laadukkaan saatavilla olevan asiantuntemuksen varmistamiseksi. Suorituspaikkoina toimivat Tampereen yliopisto ja Helsingin yliopisto. Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta on hankkeen pääjärjestäjä ja koko hankkeen johtajana toimii professori Tuomas Ojanen. Tampereen yliopistossa tehtävästä tutkimuksesta vastaa apulaisprofessori Lavapuro. Rahoitusta haetaan Kunnallisalan kehittämissäätiöltä 125 900 € summaa kattamaan yhden väitöskirjaa tekevän tutkijan palkkaaminen12 kk:n ajaksi (suorituspaikkana TaY) kahden tohtoritasoisen tutkijan palkkaaminen projektin täysipäiväiseksi tutkijaksi 5 kk:n ajaksi (HY ja TaY), sekä yhden osa-aikaisen tutkimusavustajan palkkaaminen vähintään 6 kk ajaksi (HY). Lisäksi rahoitusta haetaan tutkimushankkeen eri osa-alueiden välisen vuorovaikutuksen mahdollistavan työpajan järjestämiseen sekä tutkimustuloksia esittelevän loppuseminaarin järjestämiseen 2000 €, matkakuluihin 1500 euroa sekä aineisiin ja tarvikkeisiin 500 euroa. Kustannusarvio on sisällytetty hakemukseen. Kustannusarvioon sisältyvät Helsingin yliopiston lisäkustannusmallin mukainen yleiskustannusosuus 20 % sekä henkilösivukuluina 33 prosenttia palkkamenoista. 6. Tutkimuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja tutkimustulosten sovellettavuus Hanke on yhteiskunnallisesti erittäin merkittävä. Se kytkeytyy välittömästi ja vahvasti yhtäältä käynnissä olevan laajamittaisen kuntauudistuksen, jonka yhtenä keskeise- 11 nä julkilausuttuna tavoitteena on laadukkaiden ja yhdenvertaisten kunnallisten palvelujen turvaaminen koko maassa.6 Toisaalta tutkimuksessa toteutettavilla perusoikeustarkasteluilla on kiinteä yhteys käynnissä olevan maaseudun palveluohjelman toimeenpanoon. Tutkimuksella odotetaan olevan merkittäviä tieteellisiä ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteutumisedellytyksiä on Suomessa kylläkin tutkittu varsin laajaltikin, mutta aiemmassa tutkimuksessa ei ole juurikaan kiinnitetty sellaisiin oikeuksien toteutumisen esteisiin, jotka ovat tyypillisiä harvaanasutulle maaseudulle, jossa palveluiden saatavuus ja saatavuus on maantieteellisistä ja paikallisista syistä huomattavasti heikompi kuin sillä valtiollisella tasolla, joka on valikoitunut tutkimuksen eräänlaiseksi standarditilaksi. Aiempi tutkimus ei myöskään ole pyrkinyt tiivistämään tutkimuksensa tuloksia indikaattorityyppiseksi ja oikeuksien vastaista kehittämistä ja seurantaa tukevaksi tarkastelumatriisiksi. Tutkimustuloksilla odotetaan olevan välittömiä soveltamis- ja hyödyntämismahdollisuuksia. Hanke liittyy kiinteästi muun muassa kuntaliiton, maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR), YTR:n viiden teemaryhmän (harvaan asutun maaseudun, hyvinvointipalveluiden, kansalaistoiminnan, kulttuurin ja maaseutuasumisen teemaryhmät) sekä Kirkkohallituksen välisenä yhteistyönä valmistellun maaseudun palveluohjelman toimeenpanoon. Toteutuessaan tämä tutkimus vastaisi käytännössä palveluohjelmaehdotuksen 1. toimenpiteen toteutusta (perusoikeustarkastelu)7. Tutkimuksen tulokset on kootaan yhtenäiseksi KAKS:n julkaisusarjassa julkaistavaksi tutkimusraportiksi, jossa esitellään paitsi hankkeessa suoritettujen perusoikeustarkastelujen tulokset, myös näiden tarkastelujen pohjalta kehitetyt harvaanasutun maaseudun perusoikeuksien toimeenpanon kannalta keskeiset avainindikaattorit sekä case-analyysit. Tutkimusraportti toteutetaan tutkimusryhmän yhteisjulkaisuna. Lisäksi tutkimuksen tuloksista ja siinä omaksutuista menetelmistä ja niiden vaikutuksista julkaistaan oikeustieteellisiä artikkeleja alan keskeisissä, julkaisufoorumin tasolle 2 sijoittuvissa julkaisuissa. Johtuen hankkeen kansallisesta luonteesta, hankkeelle ei aseteta tässä vaiheessa kansainvälisiä julkaisutavoitteita. Hankkeen edetessä tehtävistä havainnoista on lisäksi tarkoitus raportoida yhteistyössä päärahoittajan kanssa monipuolisesti eri medioissa, mukaanlukien Suomen valtiosääntöoikeudellisen seuran ylläpitämässä perustuslakiblogissa (perustuslakiblogi.wordpress.com). 6 Ks. Pääministeri Jyrki Kataisen Hallituksen ohjelma 22.6.2011, s. 75. Ks. Antonia Husberg: Palveluaukkoja ja paikallisia ratkaisuja. Osa I. Ehdotus maaseudun palveluohjelmaksi, s. 13-15. Suomen Kuntaliitto 2013. 7 12
© Copyright 2024