Viittaustekniikka

Tekstin moniäänisyys
http://blogs.helsinki.fi/tieteellinenkirjoittaminen/
Anna Hermiö 3.2.2015
Tieteellisen tekstin kolme ääntä
 Alalle yhteinen ääni (tiedeyhteisö)
 Toisten tutkijoiden ääni (lähteet)
 Kirjoittajan oma ääni
Tieteellisen tekstin ominaispiirteet
(Kniivilä ym. 2007)
A. metateksti
B. argumentaatio
C. referointi
Viittausten tehtäviä
 aikaisempien tutkimusten esittely ja oman tutkimuksen
asemointi suhteessa niihin
 argumentatiiviset tehtävät
 liittoutuminen koulukuntiin ja erottautuminen niistä
 lukijan palveleminen
 kohteliaisuus ja tunnustus
Kokenut tutkija ja kirjoittaja
 löytää lähteistä olennaiset tiedot
 osaa käyttää tietoja luontevana osana omaa
argumentointiaan
 pystyy keskusteluttamaan eri lähteitä keskenään.
Pääperiaatteita

Erota aina oma ja vieras toisistaan.

Liitä lainaukset osaksi omaa ajatteluasi.

Lainaa oikein.

Mieti, mikä on tarkoituksenmukaisin viittaustapa.
Toisen tutkijan ääni
 Suora lainaus (sitaatti)
 Epäsuora kerronta
Epäsuora kerronta eli referointi
 Referaatti (tiivistys)
 Parafraasi (toisin sanoin kertominen)
Referointitapoja (tekstin lainaamistapoja):
1) Tekstiä voi lainata omin sanoin niin, että teksti lyhenee (=
tiivistävä referointi). Kirjoittaja siis tiivistää käyttämästään
lähteestä oman tutkimuksensa kannalta keskeiset
ydinasiat ja sanoo ne omin sanoin.
2) Tekstiä voi lainata omin sanoin ilman
tiivistämistarkoitusta (= parafraasi).
3) Tekstiä voi lainata sellaisenaan
(= suora sitaatti).
 SUORA SITAATTI
”Lukutaito ei ole pelkästään kykyä seurata kirjoittajan
ajatuksenjuoksua”, kirjoittavat Luostarinen ja Väliverronen
(1991, 7).
 PARAFRAASI
Luostarinen ja Väliverronen (1999, 7) esittävät, että lukutaitoon
tarvitaan muutakin kuin kykyä seurata kirjoittajan ajatuksia.
 Lähdekeskeinen viittaaminen
 Asiantuntijapainotteinen viittaaminen
 Asiakeskeinen viittaaminen
 Sisältöpainotteinen viittaaminen
 LÄHDEKESKEINEN VIITTAUS
Törrönen (2002, 38−40) tarkastelee kertojan ja
yleisön välistä luottamussopimusta.
 ASIAKESKEINEN VIITTAUS
Kertojan ja yleisön välillä vallitsee luottamussopimus
(Törrönen 2002, 38−40).
Suora sitaatti
 Käytä harkiten ja ainoastaan,
 jos
asia on alkuperäisteoksessa sanottu harvinaisen
ytimekkäästi
 jos haluat kritisoida tai eritellä sitaatissa esitettyjä
ajatuksia.
 Sitaatin on oltava lyhyt ja sanatarkka.
 Alle kolmen rivin sitaatti laitetaan lainausmerkkeihin, sitä
pitempi sisennetään omaksi kappaleekseen.
Huomioitavaa sitaattien käytössä
 lainattavan tekstin tyyli
 sitaattien määrä
 alkuperäisen tekstin konteksti
 lyhentäminen
 tarkentaminen
”Helsingin yliopiston perustehtävänä on pyrkimys totuuteen.
Tähän liittyy se, että tutkimukseen ja opetukseen liittyvät
eettiset kysymykset otetaan vakavasti. Kaikenlainen vilppi
on vastoin yliopiston olemusta. Yliopistolain mukaan
yliopistojen tulee järjestää toimintansa siten, että
tutkimuksessa, taiteellisessa toiminnassa, koulutuksessa ja
opetuksessa varmistetaan korkea kansainvälinen taso
eettisiä periaatteita ja hyvää tieteellistä käytäntöä
noudattaen (YOL 2.2 §).”
(Rehtorin päätös 172/2011)
Vilppi
 Sepittäminen
 Vääristely
 Luvaton lainaaminen (plagiointi)
 Anastaminen
 Opintovilppi (tenttivilppi, läsnäolovilppi, sääntöjen
vastainen yhteistyö)
Plagiointi
 sanatarkka lainaus, ei lähdeviitettä
 sanatarkka lainaus, lähde ilmoitettu, mutta sitaattia ei
 hiukan muunneltu teksti, ei lähdeviitettä
 hiukan muunneltu teksti, lähde ilmoitettu
 itseplagiointi
(ks. lisätietoja Älä kopsaa -blogista
http://blogs.helsinki.fi/alakopsaa/opiskelijalle/)
Urkund
 plagiaatintunnistusjärjestelmä
 kaikki ylemmän korkeakoulututkinnon opinnäytteet
Sudenkuoppia
 Kirjoittaja ei ole perehtynyt käyttämäänsä lähteeseen.
 Kirjoittaja tyytyy toissijaiseen lähteeseen.
 Kirjoittaja ei hallitse viittaustekniikkaa.
 Kirjoittaja ei enää erota, mistä lähteestä tieto on peräisin.
 huolimattomuus
Viittaustekniikka
 tekstinsisäiset viitteet
 alaviitteet
 loppuviitteet
Viittaustekniikka
 tekijä tai tekijät
 julkaisuvuosi
 (sivut, joilta tieto on peräisin)
 esim. Tieteellisen artikkelin kirjoittajalla on mielikuva
yleisöstä, jolle hän kirjoittaa (Kinnunen 2002, 144).
Viittaustyylejä
 Harvard: Lähteen kirjoittaja(t), julkaisun ilmestymisvuosi
ja viitatut sivut merkitään suluissa tekstiin

(Aho 2008, 25–26).
 Vancouver: Lähde merkitään numerolla [1] (usein
yläindeksinä) tekstiin. Lähdeluettelo täydellisine julkaisutietoineen on numeroitu joko käytettyjen lähteiden
mukaiseen järjestykseen tai tekijän mukaan aakkosjärjestykseen.
 Noottiaparaatti: Lähde merkitään numerolla tekstiin,
lähteen tiedot sivun alalaitaan.
Viitteiden ulottuvuus
 Viittaus yhteen virkkeeseen
Kirjoittamiseen liittyy myös paljon piilevää tietoa
(Svinhufvud 2007, 104).
 Viittaus yhtä virkettä laajemmalle
Kirjoittamiseen liittyy myös paljon piilevää tietoa.
Piilevä tieto on satunnaista ja epäorganisoitua, joten
sitä on hankala muotoilla ohjeiksi tai opetukseksi.
(Svinhufvud 2007, 104.)
 Viite ei ulotu yhtä kappaletta laajemmalle.
Viittaustekniikkaa
 Useita lähteitä, eri tekijät

(Kinnunen 2002, Metsola 2005, Ylijoki 2006)
 Useita lähteitä, sama tekijä

(Kinnunen 2002, 2006)
 Useita lähteitä, sama tekijä, sama vuosi

(Kinnunen 2002a, 2002b)
 Lähdeteosten kirjoittajilla sama sukunimi

(Kinnunen M., 2002)
Viittaustekniikkaa
 Kaksi tekijää

tekstissä: Kinnunen ja Uusitalo (2002)

tekstiviitteessä: (Kinnunen ja Uusitalo 2002) tai (Kinnunen &
Uusitalo 2002)
 Tekijöitä 3−5

ensimmäisen kerran tekstissä: kaikki nimet mainitaan

myöhemmin tekstissä: Kinnunen ym.

tekstiviitteessä: (Kinnunen ym. 2005)
 Tekijöitä kuusi tai enemmän

Kinnunen ym.
Yleisesti käytettyjä lyhenteitä
 ks. ’tarkemmin’
 vrt. ’kuitenkin’
 ks. esim.
 vrt. esim.
 ks. myös
 ks. lisäksi
 vrt. myös
 mt.
 mts.
 mp.
 ibid.
 et al.
Viittaaminen sähköisiin lähteisiin: tekstiviitteet
 Tekstiviitteeseen kirjoittajan nimi ja vuosiluku normaaliin
tapaan
 Jos
kirjoittajaa ei löydy, viitteeseen (ja samoin myös
tunnisteeksi lähdeluetteloon) voidaan tällöin merkitä
- Julkaisijaorganisaatio, -yhteisö, sivun ylläpitäjä
- Pelkkä tekstin/teoksen nimi
Viittaaminen sähköisiin lähteisiin:
lähdeluettelomerkinnät
 Ensin normaalit lähdetiedot: kirjoittaja, vuosiluku, julkaisun
tiedot
 Viitattu/Haettu/Tulostettu + pvm
 Lähteen verkko-osoite (mielellään pysyväistunniste, jos
sellainen on saatavilla)
 Useimpien tieteellisten (ja muidenkin) e-julkaisujen
viitetiedoista löytyy pysyvä url-osoite, jota on syytä käyttää
istuntokohtaisen selainosoitteen sijaan.
Pysyväisosoitteiden standardointisysteemejä on useita,
muun muassa seuraavat:
 URI (uniform resource identifier)
 URN (uniform resource number)
 DOI (digital object identifier)
Esimerkki
Isoherranen, Kaarina 2012: Uhka vai
mahdollisuus – moniammatillista
yhteistyötä kehittämässä. Helsingin
yliopiston sosiaalitieteiden laitos.
Väitöskirja. Viitattu 29.9.2013.
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-7664-0
Lähdekriittisyys
 Tiedontuottajan luotettavuus
 Alkuperäisyys
 Ajankohtaisuus