Silta-03-2016-lehti - Tampereen seurakuntayhtymä

Janne Ruotsalainen
Tamperelainen
seurakuntalehti
Maaliskuu
Elokuu 2015
2016
Tampereen
seurakuntien
hiljainen viikko
ja pääsiäinen
Tapahtumaliite
i.fi
siltaleht
Emerituspiispa
Juha Pihkala:
Hannu Jukola
Ristin tiellä
kohtaat itsesikin
75-vuotias
Hautala
nauttii
työstään
Sivu 14
Richard Klingspor
Tesoman
kärsimystie
koskettaa
jo 30. kerran
Sivut 12–13
Hannu Jukola
Annamaria Palsi-Ikonen
Sivut 8–10
Melis Jaatisen
passio soi
syvällisesti
Tampereella
Sivu 18
2
SILTA 3/2016
PÄÄKIRJOITUS
Kirsi Airikka
päätoimittaja
maaliskuu
Tampere 2.3.2016
Kirkon strategiassa puhutaan nykyisin yhä enemmän seurakuntalaisten osallistamisesta. On ymmärretty, että läheskään
kaikille ei riitä kirkon penkissä istuminen. Moni seurakunnan
tapahtuma tuntuu liian valmiiksi tehdyltä tai tarjonta ei muuten puhuttele.
Kirkkoon ja muihin uskonnollisiin instituutioihin suhtaudutaan
nykypäivänä usein kriittisesti. Siitä huolimatta monilla ihmisillä
on sisimmässään kaipaus pyhään. Muuttuvassa maailmassa moni
tuntee kaipuuta henkilökohtaisen uskonelämänsä vahvistamiseen
sekä halua ankkuroitua johonkin pysyvään.
Monet ihmiset ovat myös kiinnostuneita tekemisestä ja kokemisesta. Tampereen seurakuntien toiminnassa on hyviä esimerkkejä seurakuntalaisten onnistuneesta osallistamisesta ja merkitysten tarjoamisesta.
Jokaisen Tuomasmessun valmisteluun osallistuu noin 70
seurakuntalaista. Yhteisöllisyys rakentuu aina uudelleen, kun väki
vaihtuu. Myös lähikirkkojen jumalanpalvelusten suunnittelussa
ja toteutuksessa on nykyisin mukana monia vapaaehtoisia seurakuntalaisia.
Monet Tampereen seurakuntien hiljaisen viikon ja pääsiäisen
tapahtumat tarjoavat vahvoja kokemuksia, joista mukanaolija
voi nauttia kaikin aistein. Aitolahden kirkossa esitetään pääsiäisnäytelmä jo viidennen kerran. Kaupungin keskustassa kulkija voi
eläytyä hiljaisen viikon tunnelmiin ekumeenisilla pysäkeillä ristisaaton jalkautuessa jälleen kaupungin katukuvaan.
”
6.3. Elämän leipä
Tänään kerrotaan, kuinka pienen pojan
reissueväistä riitti tuhansille. (Joh. 6:1–15)
26.–27.3. Pääsiäisyö
Ylösnousemuksen ihmeen äärellä
(Mark. 16:1–8)
13.3. Marian ilmestyspäivä
Voisi tätä kutsua Marian
hämmästyspäiväksikin. (Luuk. 1:26–38)
27.3. Ensimmäinen pääsiäispäivä
Hauta on jo tyhjä, turha sinne on mennä.
(Luuk. 24:1–12)
20.3. Palmusunnuntai
Vehnänjyvänkin tulee kuolla, jotta syntyy
uutta elämää. (Joh. 12:12–24)
28.3. Toinen pääsiäispäivä
… otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja
antoi sen heille. Emmauksen tien kulkijat
tunsivat matkakumppaninsa.
(Luuk. 24:13–35)
24.3. Kiirastorstai
… otti leivän, siunasi, mursi ja antoi – tänä
iltana meille. (Luuk. 22:14–22)
25.3. Pitkäperjantai
Ristin ryövärin armo – meidänkin
mahdollisuutemme (Luuk. 23:32–46)
3.4. Rauha teille!
Tänään kerrotaan, miksi Tuomasta
kutsutaan epäilijäksi. (Joh. 20:19–31)
ÄÄNIÄ HILJAISELLA VIIKOLLA
Ihmisjoukon vilinässä ylimpänä huuto hoosianna. Pesuveden solina. Aterialla lausutut sanat, jotka jäivät elämään. Tuskaiset rukoushuudot puutarhassa. Ylipappien katupartion uhkaavat askeleet. Pelokkaan päättäväinen
kolminkertainen kielto. Kukon laulu, joka pehmitti kallion. Hopearahojen
kilinä temppelin lattialla. Kansan ääni: Ristiinnaulitse! Vasaraniskut ja pilkkahuudot. Hiljainen viikkoko hiljainen? Onneksi tuli kolmas päivä ja tyhjän
haudan – hiljaisuus.
PALSTAN TEKSTIT: Jukka-Pekka Ruusukallio
Annamaria Palsi-Ikonen
Kokemuksia
ja kosketuksia
TULEVAT PYHÄT 2.3.–6.4.2016
Voimakas kokemus
tuo hiljaisen viikon
tapahtumat iholle.
PyhiinvaellusTampere-reitistö on uusin hanke, jolla Tampereen seurakunnat pyrkii vastaamaan ihmisten kaipuuseen. Pyhä
on löydettävissä myös arjesta.
Tampere on ainutlaatuinen kaupunki, jonka kirkot, kulttuurihistorialliset kohteet, kaupunkiympäristö ja luonto tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia pyhiinvaellusreittien rakentamiseen.
Reitistö rakentuu pikkuhiljaa lähikirkolta toiselle. Lisäksi naapurikuntien pyhiinvaelluspolut tarjoavat mahdollisuuksia laajentaa verkkoa.
Ensimmäiset reitit ovat valmiina Tampereen päivänä lokakuussa ja koko reitistö julkistetaan huhtikuussa 2017. PyhiinvaellusTampere on samalla yksi reformaation juhlavuoden päätapahtumista Tampereella.
Tavoitteena on, että vuoteen 2020 mennessä Tampere tunnetaan valtakunnallisesti pyhiinvaelluskaupunkina.
Elämyksellistä ja koskettavaa pääsiäistä Sillan lukijoille! ✦
HELMI
Tesoman lähikirkon Via Dolorosa järjestetään tänä vuonna 30.
kerran. Kristuksen kärsimystiellä on ollut mukana jo 56 000 kävijää. Seurakuntalaisten osallisuus on toteutunut Tesomalla luontevasti, sillä vaellus ei synny ilman isoa vapaaehtoisten joukkoa.
Vaelluksen vahvuuksia ovat havainnollisuus, aistillisuus ja huolellinen toteutus. Kulkijalle tarjotaan kokonaisvaltainen pääsiäiselämys kaikkien aistien välityksellä. Voimakas kokemus tuo hiljaisen viikon tapahtumat iholle.
Sisälle hautaan mentyään he näkivät oikealla
puolella istumassa nuorukaisen, jolla oli yllään
valkoiset vaatteet. He säikähtivät. Mutta
nuorukainen sanoi: Älkää pelästykö. Te etsitte
Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu.
Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä.
(Mark. 16:5–6)
Silta 3/2016
Asta Kettunen
kysymystä
Kirkko sai
uudet päättäjät
Kirkolle valittiin uudet päättäjät kirkolliskokousvaaleissa 9. helmikuuta.
Seuraavalle nelivuotiskaudelle kirkolliskokoukseen valittiin 64 maallikkoedustajaa ja 32 pappisedustajaa.
Tamperelaisista maallikkoedustajista
mukaan valittiin Varpu Lipponen ja
Elina Karttunen. Papeista läpi pääsi
Ulla Ruusukallio.
Tulevan nelivuotiskauden aikana
edustajat pääsevät ottamaan kantaa ainakin kirkon avioliittokäsitykseen, kun
uusi tasa-arvoinen avioliittolaki astuu
voimaan 1. maaliskuuta 2017.
Tamperelaisedustajista Varpu Lipponen ja Ulla Ruusukallio toivovat lain
muuttavan kirkon vihkikäytäntöä tasa-arvoisemmaksi.
– Kannatan ajatusta, että kirkko vihkii
eduskunnan päätöksen mukaisesti sekä
samaa että eri sukupuolta olevia ihmisiä. Me kaikki olemme samanarvoisia
Jumalan edessä, Lipponen muistuttaa.
– Kirkon pitää kyetä palvelemaan
kaikkia jäseneksi hyväksymiään ja avioesteiden tutkinnan jälkeen vihkikelpoisia ihmisiä yhdenvertaisesti. Eettisesti
kestäviksi vaihtoehdoiksi jää joko vihkiä kaikki kirkollista avioliittoa haluavat jäsenet tai luopua vihkioikeudesta ja
siunata kaikki liitolleen kirkollista siunausta haluavat. Jumalan silmissä tasavertaisten ihmisten täytyy saada olla sitä
myös kirkossa, pohtii Ruusukallio.
Karttusen mielestä paras vaihtoehto olisi, että kirkko luopuisi vihkioi­
keudesta.
– Mielestäni kirkon sisäisen yhtenäisyyden, koossapysymisen ja toisaalta
kaikkien jäsenten tasa-arvoisen kohtelun takia kirkko voisi luopua avioliittolain takia vihkioikeudestaan ja vain
siunata jo avioliittoon vihityt. Loukkaamatonta ihmisarvoa ja -oikeutta tulisi
kunnioittaa.
Karttusen mukaan omantunnonvapaus tulisi jäädä papeille.
– Kirkossa täytyy tunnustaa se, että
on erilaisia Raamatun tulkintoja. Samalla on pidettävä huolta, ettei syrjitä
erilaisia perhemuotoja.
Kaikki kolme edustajaa toivovat, että
aiheesta kyettäisiin keskustelemaan
maltillisesti ja toisia kunnioittavasti.
Tampereen hiippakunnan kirkolliskokoukseen valitut maallikkoehdokkaat:
Kari Aakula, Aulis Ansaharju, Elina
Karttunen, Marja-Leena Korpela, Aimo
Koskelo, Varpu Lipponen, Leif Nummela, Kirsi Ojansuu-Kaunisto, Riku Rinne
ja Pekka Simojoki.
Pastoreista läpi menivät Jari Kemppainen, Heikki Pelkonen, Ulla Ruusukallio, Niilo Räsänen ja Olli-Pekka
Silfverhuth. ✦
Eva Wäljas
Kuntien resurssien heikkeneminen lisää odotuksia seurakuntien suuntaan. Samaan aikaan vanhusten tuen tarve
kasvaa. Mistä löytyvät palvelujen tarjoajat, mistä rahat?
Kuullaanko seurakuntia
sote-uudistuksessa?
❷
Millaisissa asioissa pitäisi kuulla?
– Hallituksen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tavoitetta viedään
eteenpäin viiden kärkihankkeen avulla. Palvelut asiakaslähtöisiksi -hanke
koskee kirkon työssä seurakuntatyötä, sairaan sielunhoitoa kotisairaalan,
kotisairaanhoidon ja palveluasumisen
puitteissa; perheneuvontaa, kehitysvammatyötä, viittomakielistä työtä ja
diakoniatyötä laajasti.
– Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä eriarvoisuuden vähentäminen ja lapsi- ja perhepalveluiden
muutosohjelma koskevat ennaltaehkäisevää toimintaa. Tällaisia työmuotoja ovat perheneuvonta, sielunhoito,
sairaan sielunhoito sekä diakoniatyö,
kirkon perhetyö, kasvatustyö, aikuistyö
sekä työ oppilaitoksissa ja työpaikoilla.
– Lisäksi on muistettava työnoh­jaus,
valmius eettisten kysymysten pohdintaan, asiantuntijuus ja ymmärrys
erilaisia kulttuurisia ja uskonnollisia
taustoja kohtaan sekä spiritualiteetin
vahvistaminen työyhteisöissä. Vuorovaikutustaitojen merkitys korostuu.
– Koti- ja omaishoidon kehittäminen haastaa meitä kirkkona miettimään, millä tavalla voimme turvata sielunhoidolliset palvelut kotiin ja
hoivapalveluyksiköihin, sekä potilaille
ja läheisille että henkilökunnalle. Viittomakielisten palveluita sote-muutos
saattaa parantaa.
❸
Kirkko ja julkiset palvelut
-hankkeen ohjausryhmä kiinnitti
huomiota myös sote-haasteisiin.
Mietinnössään se totesi sopimusyhteistyön varmistamisen olevan
erityisen tärkeää sairaalasielunhoidossa, perheneuvonnassa sekä
kehitysvammatyössä. Kirkolta on
kaivattu käytännön toimintamalleja ja taloudellista tukeakin palveluhankkeita varten. Miltä ajatus
kuulostaa?
– Mietintö kaipaa käytännön sovelluksia. Henkilökohtaisesti kysyisin hankkeissa ja toiminnoissa aina sitä, kenen
tai keiden kanssa voisimme toimia yhteistyössä, millä tavalla yhdessä tekemällä aktivoisimme ihmisiä osallistumaan, miten lisäisimme yksittäisten
ihmisten toimijuutta.
❹
Mitä vaaditaan, jotta kirkko voi
jatkossakin tukea kaikkein heikoimmassa asemassa olevia?
– Kirkon tuen täytyy olla matalan kynnyksen tukea, joustavaa ja ajantasaista.
Kirkon työntekijöiden täytyy olla siellä,
missä ihmiset ovat, liittyä ihmisten arkisiin toimintaympäristöihin.
– Kirkon työssä on jo nyt paljon ihmisten hyvinvointia tukevaa toimintaa. Tarvitsemme yhteistyön vahvistamista kunnissa, moniammatillista
yhteistyötä sekä kirkon työyhteisöissä
että niiden ulkopuolella. Rohkeaa priorisointia: miten voisimme kehittää
työtapoja siten, että ne vahvistaisivat
kirkon toimijuutta? Mistä voisimme
luopua, jotta tulisi tilaa ajatella uudella tavalla? Miten sallisimme paremmin
kokeilut, erehdykset ja virheet?
– Tarvitsemme enemmän tuumasta
toimeen -ajattelua. Kirkko pysyy hengissä olemalla läsnä seurakuntalaisten
elämässä, altistumalla erilaisille ajatuksille ja etsimällä dialogisuutta.
❺ Onko kirkolla ja seurakunnil­la
ollut halua muuttaa toimintaansa
yhteiskunnan rakenteiden muut­
tuessa?
– On alueita, joilla toimintaa on lähdetty kehittämään toimintaympäristön muutosten myötä liittyen alueen
muihin toimijoihin. Tällaisia ovat esimerkiksi Vantaa ja Mikkeli. Muutosta
tapahtuu koko ajan, mutta se voi vaikutuksiltaan olla pientä ja tulla näkyviin vasta vuosien kuluessa. ✦
Asta Kettunen
alueuudistus.fi
Sanna Krook
❶
Onko seurakuntia ja kirkkoa
kuultu riittävästi sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisessa, sielunhoidon asiantuntija Virpi Sipola
kirkkohallituksesta?
– Seurakuntia on toistaiseksi valtakunnan tasolla otettu niukasti mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamista koskeviin neuvotteluihin.
Paikallisesti ja työalakohtaisesti keskusteluja on toki käyty. Yhteistyön jatkuminen ja yhdessä tekemisen vahvistuminen on tärkeää kaikille toimijoille.
3
Tasa-arvoinen avioliittolaki haastaa
kirkon avioliittokäsityksen, joka
perustuu tällä hetkellä miehen ja
naisen väliseen liittoon.
SILTA 3/2016
Jussi Laitinen
4
Tampereen seurakunnat suurimpien joukossa
EarthHour
@VanhaKirkko
Tampereen ev.lut. seurakunnat ja
ICCK (The International Congregation
of Christ the King Tampere) järjestävät
tunnelmallisen kynttiläehtoollisen Earth
Hourin kunniaksi Vanhassa kirkossa
lauantaina 19.3. kello 20.30.
Kirkkohetki kynttilöin valaistussa kirkossa pidetään kaksikielisesti suomeksi
ja englanniksi. Jumalanpalveluksen toimittavat pastori Ville Aalo ja Anglikaanisen kirkon Reader Emmanuel Eneh. ✦
Vesa Keinonen
Tampereen seurakunnat ovat seurakuntarakenteen
muutoksen seurauksena muokanneet suurimpien
seurakuntien listaa. Suurten joukkoon nousi toissa
vuonna Tampereen Eteläinen seurakunta, kun Hervannan, Härmälän ja Viinikan seurakunnat yhdistyivät.
Kirkkohallitus julkisti viime vuoden jäsentiedot tammikuun lopulla. Kirkossa on jäseniä yli 4 miljoonaa
(4 183 245). Suurin seurakunta on Jyväskylä 95 799
läsnäolevalla jäsenellä.
Tampereen suomenkieliset seurakunnat ovat parinkymmenen suurimman joukossa. 8. suurin on
Messukylän seurakunta 41 727, 12. Tampereen Tuomiokirkko 38 365, 15. Tampereen Eteläinen seurakunta 33 881 ja 21. suurin Tampereen Harju 31 014
jäsenellä.
Naapureista Ylöjärvi on 34. suurin 24 649 jäsenellä,
Kangasala 36. 23 687 jäsenellä ja Nokia 38. 23 584 jäsenellä. Kaikkiaan Suomessa on yli 400 seurakuntaa.
Tarttolaiset Ivo ja Evely Kirsiaed
iloitsevat oman seurakuntansa
komeaksi uusitusta kirkosta.
Taustalla on Kuutti Lavosen
maalaama alttarikaappi.
Kaupunki ojensi
auttavia käsiä
Kammariin
Hanna Vihottula
Tampereen kaupunki ja seurakuntien vapaaehtoisen vanhustyön keskus
Mummon Kammari lähtivät yhdessä
kehittämään vapaaehtoista vanhustyötä. Mummon Kammarin avunvälityskeskus on saanut vahvistukseksi
kaupungin kotihoidon ja asumispalveluiden tuotantoalueelta kaksi hoitoalan
työntekijää.
Lähihoitaja Tuula Mörö ja perushoitaja
Eija Rinne jatkavat kaupungin työntekijöinä, mutta toimivat Mummon Kammarissa vapaaehtoistoiminnanohjaajina.
– Kammarissa on 6,5 seurakuntien
palkkaamaa työntekijää. Kaupungin tuki
tiimiin on merkittävä parannus, toteaa
toiminnanjohtaja Maarit Tammisto.
– Uudistuksella pyrimme entistä paremmin tavoittamaan yksinäisiä vanhuksia. Myös vapaaehtoisten tukemiseen sekä kodeissa että hoitolaitoksissa
on nyt paremmat mahdollisuudet.
Tammisto toteaa yhteistyön tehostumisen vapaaehtoisten ja hoitoalan
työntekijöiden välillä koituvan niin vanhusten kuin vapaaehtoistenkin hyväksi. Samalla hän iloitsee kaupungin tuen
osoittavan vapaaehtoisten työn arvostusta.
Vuosittain tukea pyydetään koteihin
noin 3000 kertaa. Lisäksi vapaaehtoisia
käy Koukkuniemen alueella ja tehostetun palveluasumisen yksiköissä.
– Vanhusten määrä kasvaa nopeasti, ja
siihen mekin yhdessä jo varaudumme. ✦
Asta Kettunen
Mummon
Kammarin
vapaaehtoiset
käyvät
vuosittain noin
2000 kodissa
juttukavereina,
ulkoiluseurana,
lääkäriin
saattajina,
kauppakavereina
ja talkkari
pikkaraisina.
Paavalin seurakunta
toimii vireästi Tartossa
T
Aktiivista pyhäkoulutyötä
ampereen seurakuntayhtymällä on ollut virityksiä Tarttoon jo vuodesta 1994, esimerkiksi kuoro- ja työntekijävierailuita. Tampereen seurakunnat tuki myös Paavalin kirkon
korjaustyötä.
– Olemme tehneet yhteistyötä pääasiassa teidän Tuomiokirkkoseurakuntanne kanssa, kertoo Paavalin seurakunnan kirkkoherra Joel
Luhamets. Hän kantaa myös piispan arvonimeä.
Sujuvasti suomea taitavalle kirkkoherralle Tampere on
tuttu kaupunki.
– Kävin viime vuonna puhumassa Tuomiokirkossanne
Tammisunnuntain kirkkojuhlassa. Teiltä taas osallistui tuomiorovasti Olli Hallikainen kirkkomme uudelleenvihkimiseen.
Myös pyhäkoulutyö on Paavalin seurakunnassa aktiivista.
– Pyhäkouluihin osallistuu tällä hetkellä noin 80 lasta.
Useimmat heistä tulevat kristillisistä perheistä, sanoo pyhäkoulunopettaja Katrin Luhamets.
Tarttolaisseurakunnassa pyhäkoulut pidetään perinteisesti lauantaiaamupäivisin.
– Kyseessä on tärkeä asia näille lapsille ja nuorille. He
oppivat pyhäkoulussa tuntemaan Jumalaa opetuksen, laulujen ja leikkien kautta.
Katrin Luhametsin mukaan virolaisperheissä ei useinkaan puhuta hengellisistä asioista lasten kanssa.
– Jotkut tosin opettavat uskonasioita kotona, mutta näillekin perheille pyhäkoulu voi tarjota lisätukea.
Etsijöitä riittää
Kirkolla on toivoa
Paavalin seurakuntaan kuuluu noin 6 200 jäsentä. Määrä
on Virossa suuri, maan asukkaista ainoastaan 13 prosenttia kuuluu luterilaiseen kirkkoon.
Hengellisen työn lisäksi seurakunta vaikuttaa kaupungissa monella muullakin tavalla. Esimerkiksi sen diakoniatyö on vahvaa.
– Myös kulttuurielämässä olemme merkittävä toimija.
Uudet urkummekin ovat aivan huippuluokkaa, kirkkoherra iloitsee.
Uutta väkeä seurakuntaan tulee muun muassa rippikoulun kautta. Sillä on Suomessa ja Virossa eri merkitys.
– Meillä ei ole enää tapaa, jossa suurin osa ikäluokasta
konfirmoitaisiin nuorena.
Vastaavasti Paavalin seurakunnassa rippikouluun tulee
paljon aikuisiakin.
– Lähes kaikki ihmisethän uskovat johonkin. Ja vastauksia kysymyksiin haetaan monelta suunnalta, Joel Luhamets
näkee.
Ivo ja Evely Kirsiaed osallistuivat Paavalin seurakunnan
sunnuntain jumalanpalvelukseen. Tarttolaispariskunta käy
kirkossa melko säännöllisesti. Evely laulaa kirkkokuorossakin.
– Tällä kertaa pääsimme tulemaan kahdestaan, koska
vuoden ikäinen lapsemme jäi isovanhemmille hoitoon,
Evely kertoo.
Kirsiaedin perhe oli paikalla myös kirkon uudelleenvihkimisjuhlassa.
– Aluksi Kuutti Lavosen maalaama, perinteisestä poikkeava alttarikaappi yllätti meidät. Taiteilijan ratkaisu vaikuttaa kuitenkin hyvältä, pariskunta kiittelee.
Tarttolaispariskunta uskoo kristinuskon tulevaisuuteen
Virossa.
– Vanhempia ihmisiä tulee kirkkoon enemmänkin vanhasta tottumuksesta. Nuoremmilla taas voi olla taustalla joitakin murheita. Tai sitten he haluavat valmistautua kirkkohäihin. ✦
Vesa Keinonen
SILTA 3/2016
Beatles-kirkko tulee taas
Seitsemäs Tampere Beatles Happening järjestetään
Tampere-talossa 4.–5. maaliskuuta. Tähtinä tuikkivat
Beatallica ja maailman arvostetuin Beatles-tutkija
Mark Lewisohn.
Lauantaina 5.3. kello 11 Tuomiokirkossa järjestetään
suosittu Beatles-messu. Sana-osuudesta vastaa
Tapio Pajunen ja musiikista Mikko Kangasjärven
kokoama yhtye.
Soololaulajina ovat Lucrecia López Sanz Argentii-
nasta (Nube9), Alyona Yarushina Venäjältä (Back
from the USSR) ja Ringer Star Yhdysvalloista sekä
Mikko Alatalo ja Juki Levis.
Musiikkiosuudessa yleisö voi yhtyä esilaulajan johtamaan lauluun. Ikärajattomaan Beatles-kirkkoon on
vapaa pääsy. MCC Sons of Abraham kerää kolehdin
vähävaraisten tamperelaisten lapsiperheiden auttamiseen Suurella Sydämellä -vapaaehtoistyön kautta.
beatles.fi, tampere-talo.fi
5
Ringer
Star
Tampereen
seurakunnat
esittäytyy
videoilla
Kalevan kirkossa ensi perjantaina
rukoilevat naiset liittyvät maailmanlaajuiseen ketjuun, jossa eri kirkkojen
ja suuntausten naiset liittyvät yhteiseen rukoukseen 170 maassa.
Maailman rukouspäivän tilaisuutta on valmistellut Tampereen naisten ekumeeninen työryhmä, johon
kuuluu edustajia noin kymmenestä kristillisestä yhteisöstä. Tänä vuonna järjestämisvuoro on Tampereen
evankelis-luterilaisilla.
Maailman rukouspäivää vietetään
vuosittain maaliskuun ensimmäisenä perjantaina. Suomessa tapahtumia
koordinoi NNKY-liitto.
Rukouspäiväliike painottaa kristittyjen yhteistä vastuuta ja rukousyhteyden voimaa. Päivän aikana
rukoillaan eri maiden naisten esittämien aiheiden puolesta ja jaetaan
niille, jotka tarvitsevat taloudellista tukea.
Kullakin vuodella on teema, jonka perusteella jonkin maan, yleensä kehitysmaan, naiset valmistelevat
aineiston. Teemaan liittyen tuodaan
esille naisten elämään liittyviä ongelmia ja ilonaiheita.
Seurakunnat esittelevät toimintaansa ja arvopohjaansa yhä useammin
videoilla. Niistä saa tietoa vaikkapa
vapaaehtoistoiminnasta ja Lasten
katedraalista.
Useat julkisuudesta tutut ovat tulleet mukaan. Esimerkiksi Costello
Hautamäen tulkinta perinteisestä Enkeli taivaan -laulusta on kiinnostanut
monia.
Leku Leijona seikkailee jo monella videolla. Kouluikäistyön perinteiset adventtitarinat on kirjoittanut Kiisi
Isotalo. Hilkka Hyötylä lausuu viittomakielellä runon Syksyn aika.
Oppilaitosyhteistyötäkin on tehty.
Silta-lehden omilla videoilla puhuvat
Leena Lampela, Pauli Hanhiniemi ja
Ville Leinonen.
Tässä on vain muutamia esimerkkejä. Videoita löytyy YouTuben hausta sanoilla Tampereen seurakunnat,
osoitteesta youtube.com/user/tampereenseurakunnat tai Tampereen seurakuntien Facebook-sivuilta (facebook.com/tampereenseurakunnat/
videos). ✦
Eväitä lasten elämään
Tänä vuonna päivää vietetään kuubalaisten naisten laatimien tekstien
pohjalta. Teemana on ”Sallikaa lasten
tulla minun luokseni”.
Suomessa järjestettävissä tilaisuuksissa rahankeräyskohteena on
Fida Internationalin Eväät elämään
-keräys, joka mahdollistaa muun
muassa katastrofin jälkeisen koulunkäynnin.
Jussi Laitinen
Miljoonat maailman kristityt
naiset rukoilevat yhdessä
Tänä vuonna Maailman rukouspäivää vietetään Tampereellakin
kuubalaisella teemalla. Kuvassa ovat tilaisuuden valmistelijoista
Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnan pastori Mervi Äyräväinen
ja seurakuntalainen Marja-Liisa Laaksonen. Risti siirtyy vuosittain
viestinä seuraavan vuoden tilaisuuden järjestäjille.
Päivän tilaisuus alkaa Tampereella perjantaina 4. maaliskuuta kello 18
Kalevan kirkon seurakuntasalissa. ✦
Asta Kettunen
Lisää kansainvälisestä
Maailman rukouspäivästä:
worlddayofprayer.net
Olga Korhonen haastattelee Paula
Lahtia siitä, mitä kuurosokean äidin
arkeen kuuluu. Avustajana on Senja
Loppinen. Videon on kuvannut Jussi
Laitinen.
APUVÄLINEET SUJUVAAN ARKEEN
Liikunta I Kotiapteekki I Kehon tuet I Apuvälineet I Hygienia I Haavanhoito I Virtsankarkailu I Katetrit
PYYDÄ ILMAINEN
POSTIMYYNTIKUVASTO
FENNO MEDICAL OY
 09 276 360 [email protected]
TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA ARKEEN
6
Silta 3/2016
Tuomasmessu on kerännyt väkeä Aleksanterin kirkkoon jo 25 vuoden ajan. Kirkkokahvit ja teejatkot ovat suosittuja tapahtumia messun jälkeen.
Tuomasmessusta
tuli kestävä ilmiö
Kristinuskon leviäminen
maailman suurimmaksi
valtauskonnoksi on iso
ilmiö. Tampereen
Tuomasmessuakin
voidaan kutsua ilmiöksi.
TEKSTI: Pirjo Lääperi
KUVAT: Hannu Jukola
T
uomasmessu on kerännyt vuosittain lähes
10 000 kävijää Aleksanterin kirkkoon jo 25
vuoden ajan Tampereella. Tuomasmessua
voidaan tarkastella Ilmiön kaava -kirjan pohjalta. Ilmiön syntymiseen tarvitaan kiinnostava tarina, joka on ihmisten kaipuu pyhän
läsnäolon ja rakastavan yhteyden kokemiseen. Tarina sisältää tunnetta ja houkuttelevia lupauksia.
Tuomasmessun lupausten mukaan se on tarkoitettu kyselijöille. Kaikki ovat tervetulleita. Kohderyhmänä ovat ihmiset, joilla ei ole kiinteää suhdetta seurakuntaan.
– Tuomasmessu on lämpimään syliin ottava messu, johon
jokainen on tervetullut. Messussa halutaan jakaa iloa yhteisestä juhlasta. Siellä myös kuullaan ihmisten huokauksia ja
ollaan jakamassa taakkoja. Sallivassa ilmapiirissä voi olla
oma itsensä, kuvailee Kalle Mäki, yksi Tuomas-aktiiveista.
Innostus heräsi Kirkkopäivillä
Ilmiön alkuvaiheessa on saatava innostujat syttymään
ideaan. Tuomasmessu syntyi Helsingissä 1988, kun etsittiin vaihtoehtoa kello kymmenen jumalanpalvelukselle. Seuraavana vuonna Helsingin Tuomasmessun järjestäjät pitivät
messun Kirkkopäivillä Tampereella, ja se herätti innostuksen aloittaa myös Tampereella.
Seuraavassa vaiheessa tarvitaan vahvistajat, jotta ilmiö
saa hyväksyntää. Tampereen seurakuntayhtymän johto toimi niin, että kesken budjettivuotta saatiin järjestettyä taloudelliset edellytykset tamperelaisen kirkon yhteiselle hankkeelle. Myös media levitti tietoa Tuomasmessusta.
Mäki oli mukana suunnittelemassa ensimmäistä Tampereen Tuomasmessua, joka pidettiin 1. huhtikuuta 1990.
Vuosien mittaan hän on osallistunut messun moniin vapaaehtoistehtäviin ja toimii nyt vastuuryhmässä.
– Ensimmäisessä messussa kirkko oli täynnä ihmisiä, ja
se kannusti jatkamaan toimintaa, muistelee Mäki.
Heikki Kotila kirjoitti Tuomasmessusta Aamulehdessä
vuonna 1991: ”Onko Tuomasmessu ilmiö, joka kuolee muutamassa vuodessa? Vai onko se kirkkomme uusimman herätysliikkeen alku?”
Kotilan epäily Tuomasmessun pikaisesta kuolemasta ei
toteutunut, päinvastoin. Ilmiö voi hyvin ja on levinnyt monille paikkakunnille Suomessa ja lisäksi ainakin Ruotsiin,
Saksaan ja Yhdysvaltoihin.
Silta 3/2016
7
Tuomasmessun käsikirjassa kuvataan tarkasti messun
vastuunkantajien tehtävät. Se on hyvä tuki ensikertalaisille,
mutta kahlitseeko se liikaa toiminnan vapautta?
– Aluksi messussa vallitsi vapaus tehdä asioita uudella tavalla. Nyt tuntuu, että kaava on tiukentunut. Sekä papeilla
että pitkään toimineilla vapaaehtoisilla on vahvat mielipiteet
siitä, miten asioiden kuuluu mennä. Vaikka sanotaan, että
messussa ei voi tehdä mitään väärin, usein tulee nootti jälkeenpäin, jos toimii toisin, sanoo pastori Ulla Halttunen,
joka työskentelee Kansan Raamattuseurassa.
Halttunen on toiminut Tuomasmessun liturgina.
– Valmistelen messua hiki otsalla, kun jännitän, teenkö
kaiken oikein. Siinä on niin paljon reunaehtoja, että se aiheuttaa papille stressiä etukäteen, Halttunen huokaa.
Hän on esimerkiksi saanut palautetta siitä, että juhannusmessun ehtoollisastioiksi eivät sovi metalliset, vaan niiden pitää olla saviastioita. Tarkka ohje annettiin myös siitä,
missä asennossa kynttilöiden kantajien tulee seisoa evankeliumin lukemisen aikana. Kerran Halttunen lauloi messun
johdanto-osassa ja piti lyhyemmän puheen, minkä jälkeen
huomautettiin, ettei se saa olla esitys.
Vuorovaikutusta ja kohtaamista
– Toivon Tuomasmessuun vapauden henkeä. Asioita voi
tehdä joustavammin ja monella tavalla, jotka ovat yhtä hyviä. Jos vakituiset vastuunkantajat olisivat kyllin avarasydämisiä, ei tiukoilla säännöillä torjuttaisi uutta ihmistä.
Halttusen mielestä musiikki ja rukous ovat nykyisessä
muodossa toimivia.
– Toivon kuitenkin, että saarnassa olisi enemmän ihmisille puhumisen meininkiä. On tärkeää, että syntyy vuorovaikutus seurakunnan kanssa, Halttunen pohtii.
– Saarnaaja voi olla muukin kuin pappi. Sanoman sisältö ei muutu, mutta muoto voi olla silti vapaa. Jos ei synny
kohtaamista, ei synny muutakaan.
Halttunen toivoo, että Tuomasmessujen suunnittelussa
ei juututa pikku yksityiskohtiin. Pitäisi ajatella isommin.
Hän kyselee, kuinka luodaan uudenlaista luovuuden ja
kontrollin ristiaallokossa. Uudet avaukset pysähtyvät usein
kontrolliin. Halttunen odottaa, että nuorten vastuunkantajien kautta tulee uudenlaista ajattelua ja raikkaita tuulahduksia.
Messun valmisteluissa pastori kaipaa tiedostamista ja itsetutkiskelua siitä, onko tämä asia tärkeä. Rukousalttareiden
tekijöillä on suuri vapaus toteuttaa ideoitaan. Rukousosassakin voi miettiä uusia tapoja sen toteutukseen.
Halttunen kiittelee messun musiikkia, varsinkin rumpalia. Orkesterista ja Tuomas-kuorosta välittyvät ilo, rento meininki ja vapaus yhteistyössä. Vaihtelua tuovat myös
vierailevat musiikkiryhmät. Hän toivoo muuallekin messuun lisää iloa.
Halttunen on kuitenkin valmis suosittelemaan Tuomasmessua.
– Jos joku kyselee minulta seurakuntien tilaisuuksista,
kerron hänelle Tuomasmessusta. Sinne voi lähettää kyselijän turvallisin mielin.
Nuoria mukaan
Sari Papunen tuli mukaan Tuomasmessuun vuonna 2011.
Tuomasmessu tunnetaan rukousalttareistaan,
joiden tekijöillä on suuri vapaus toteuttaa
ideoitaan. Esirukouspyyntöjen jättäminen on aina
mahdollista Tuomasmessussa.
– Messun uudistaminen voi herättää pelkoa, että kaikki
muuttuu. Muutoksia ei saa tehdä liikaa, vaan on tehtävä
oikeita asioita. Kokeilin itse messussa ylistystanssia, Papunen sanoo.
Elokuussa tapahtumien yönä esiintynyt Blues Brothers
veti kirkon täyteen väkeä.
– Pidin tuon messun vapaudesta. Ihmiset tanssivat kirkossa ja uskalsivat tulla pois penkistä. Messuun tuli nuorta väkeä, joka ei siellä muuten käy. Pitkään messussa töitä
tehneillä on paljon vastuuta ja sitä voi siirtää nuorten kannettavaksi, Papunen ehdottaa. ✦
”Tuomasmessu on onnistunut esimerkki
siitä, että seurakuntalaiset voivat tehdä
muutakin kuin istua penkissä ja kuunnella.”
Kalle Mäki
Jatkuvuus turvataan
Ilmiön jatkuvuus turvataan luomalla perinteitä ja ylläpitämällä ydinryhmää. Tuomasmessuja järjestetään nykyisin Aleksanterin kirkossa noin kolmen viikon välein eli 15
messua vuodessa. Vastuuryhmä huolehtii messujen järjestämisestä.
Vuosien kuluessa Tuomasmessun toimintamalli on kehittynyt ja osallistujien vastuualueet hahmottuneet paremmin
kirjoitetun messukäsikirjan ja Rukousalttarikirjan avulla. Lisäksi Tuomasyhteisölle on tullut lisää tehtäviä, kuten Avoin
kirkko, retket, lähetyskohteet ja Tuomas-jamit.
Kyselyiden mukaan osallistujat pitävät Tuomasmessun
parhaina puolina musiikkia, ehtoollista ja yhteisöllisyyttä.
Mäki odotti, että messu toisi lisää vuorovaikutusta muiden seurakuntien kanssa ja niissäkin annettaisiin enemmän
vastuuta vapaaehtoisille.
– Tuomasmessu on onnistunut esimerkki siitä, että seurakuntalaiset voivat tehdä muutakin kuin istua penkissä ja
kuunnella.
Jokaisen messuun toteutukseen osallistuu noin 70 vaihtuvaa vapaaehtoista. Yhteisöllisyys rakentuu tällöin uudella tavalla.
– Parhaalta tuntuu ilon ja rauhan kosketus. Koen siellä olevani lähellä sitä iloa, joka vallitsee kerran taivaassa,
Mäki kiteyttää.
Uudistuksia muuttuviin tarpeisiin
Ajan kuluessa kiinnostus ilmiöön voi hiipua. Seuraajien tarpeet muuttuvat, ja silloin pitää tarkastella, vieläkö ilmiön lupaukset vastaavat kohderyhmän tarpeisiin.
Kalle Mäen mukaan Tuomasmessun perusajatus toimii
hyvin, mutta kaavan vangiksi ei pidä jäädä, vaan on mietittävä, pitäisikö asioita tehdä toisin.
– Messuun sisältyy jatkuvan uudistumisen piirre. Joka
kerralla sen toteuttaa uusi porukka, joka tuo raikkautta ja
omat elämänkokemuksensa mukaan. Viestikapula on siirtymässä nuoremmille.
– Iso haaste on sukupolvien kohtaamisessa. Tuomasmessussa on lapsille pyhäkoulu ja lasten alttari, mutta voisiko
lapsille kehittää omanTuomaspyhäkoulun, Mäki kyselee. ✦
Lisätietoa:
Pirkko Tuomisto: Elämänmakuinen messu, 2012
tampereentuomasmessu.fi
Hannu Jukola
Uudistuksia luovuuden
ja kontrollin ristiaallokossa
Aleksanterin kirkko on Tuomasmessun koti.
Pitkäaikainen ilmiö
kaipaa uudistumista
Ilmiön syntymiseen tarvitaan kiinnostava tarina,
joka on muodoltaan selkeä ja kerrottavissa eteenpäin. Tarina sisältää tunnetta ja houkuttelevia lupauksia.
Aluksi on saatava innostujat syttymään ideaan.
He toimivat yhdessä tekemisen ja verkottumisen
kautta. Sen jälkeen värvätään vahvistajat, jotka arvovallallaan saavat ilmiölle hyväksyntää ja vaikutusvaltaa. Portinvartijoina tiedotusvälineet levittävät tietoa. Vasta sitten valtaväestö tulee mukaan.
Ilmiön jatkuvuuden takaamiseksi tarvitaan
juurruttamista luomalla perinteitä ja omaa sanastoa sekä ylläpitämällä ydinryhmää. Uudistamisella
vastataan ympäristön muuttuviin odotuksiin.
Ilmiö voi olla kaupallinen tai aatteellinen. Se
voi olla jokin tuote, esimerkiksi tietokone tai virvoitusjuoma. Ilmiöstä käyvät myös taiteilija, vaalikampanja, uskonto tai poliittinen aate. Ilmiöön
syntyy tunnesuhde, ja siihen voi liittyä ihailua ja
fanituotteita. Ihmiset haluavat hurmaantua muiden kanssa esimerkiksi suosikkilaulajan konsertissa.
Ilmiön kesto vaihtelee paljon. Se voi olla lyhytaikainen, esimerkiksi laulaja, joka nousee yhden
levyn ansiosta suosioon, mutta unohtuu saman
tien. Sosiaalinen media levittää tietoa nopeasti ja
tehokkaasti. Kiinnostus ilmiötä kohtaan voi räjähtää hetkessä.
Pitkäikäinen ilmiö voidaan rakentaa vuosien
määrätietoisella työllä. Ilmiön kestoon vaikuttaa,
miten sitä osataan hoitaa ja muuntaa ajan kuluessa. Uusiutuminen edellyttää kekseliäisyyttä, sillä seuraajat tarvitsevat jatkuvasti uudenlaisia tarinoita, tuotteita ja tekemistä. Ilmiön rakentajan on
ylläpidettävä ihmisten intoa ja omaehtoista toimintaa.
Ajan kuluessa ilmiö ei voi perustua pelkkään uutuudenviehätykseen. Kiinnostus lopahtaa helposti. Silloin on päätettävä, annetaanko ilmiön hiipua
pois vai halutaanko se säilyttää. Seuraajien tarpeet
muuttuvat, ja siksi on tarkasteltava ilmiön lupauksia. Vastaavatko lupaukset edelleen kohderyhmän
tarpeisiin? Onko syntynyt kilpailevia ilmiöitä?
Ilmiön lupauksia on viritettävä vastaamaan
seuraajien tarpeisiin paremmin. Samalla on kuitenkin pidettävä huolta siitä, ettei uudistusinnossa hävitetä ilmiön ydinlupausta ja karkoteta uskollista seuraajakuntaa. ✦
Lähde: Lauri Hilliaho, Johanna Puolitaival:
Ilmiön kaava. Talentum 2015
8
Silta 3/2016
SILTA 3/2016
9
KÄRSIMYSHISTORIA
PEILAA IHMISYYTTÄ
– Hiljaisen viikon kertomus ei ole satua tai myytti,
vaan kuvaus historiallisista tapahtumista, uskon,
toivon ja rakkauden näkökulmasta, miettii
emerituspiispa Juha Pihkala, joka valmistelee
kolmea saarnaansa Aleksanterin ahtikirkkoihin.
TEKSTI: Pirjo Silveri KUVAT: Hannu Jukola
J
uha Pihkala vilkaisee ulos. Sisäpihalle
pelmahtaa läheisestä päiväkodista liuta taaperoita keltamustissa huomioliiveissään.
– Ovat kuin hauska mehiläisparvi,
hyrisee emerituspiispa ja yhdeksän
lapsen isoisä.
Työhuoneella ikkunan edessä roikkuu lentokone,
pienoismalli. Seinillä on kirjoja katosta lattiaan.
– Ammattikirjallisuus mahtuu tänne, muut ovat kotona, isäntä täsmentää.
Tänään on tarkoitus keskustella ahtiperinteestä,
pääsiäisestä, ihmisestä. Pitkin kevättalvea Pihkala on
kypsytellyt hiljaisen viikon puheitaan, koska hän pitää kolmena peräkkäisenä iltana Aleksanterin kirkossa ahtisaarnan.
Siis minkä?
Ahti juontaa latinan sanasta acti, joka tarkoittaa sarjaa tapahtumia tai näytöksiä. Ahtikirkot ovat Jeesuksen viimeisiä päiviä käsittelevä jatkokertomus.
– Kärsimyshistoriassa Jeesus on tietenkin keskeisin,
mutta mukana on muitakin. Tapahtumat ovat samalla
kuvaus ihmisestä, hänen horjuvuudestaan, särkyneisyydestään ja raadollisuudestaan.
Asioista puhutaan henkilöiden kautta, ja jos on rehellinen, jokaisen löytää jossakin elämäntilanteessa
itsestään. Vai voitko käsi sydämellä sanoa, ettet ikinä
ole ollut kolmesti kieltävä Pietari, petollinen Juudas
tai kätensä pesevä Pilatus?
Kaikki henkilöt ovat ajattomalla tavalla ajankohtaisia, liittymäkohtia nykyaikaan hoksaa helposti.
– Kukaan ei ole fiktiivinen hahmo. He olivat oikeita
ihmisiä oikeassa maailmassa, joka oli monessa mielessä samankaltainen kuin on meidän aikanamme. Len-
Entisaikaan kärsimyshistoria
hiljensi Suomen myös yhteiskunnan
näkökulmasta, ja esimerkiksi
huvitilaisuudet olivat kiellettyjä.
– Kun aloitin 60-luvun lopulla
Riihimäellä pappina, hiljaisella
viikolla kirkkoon tuli paljon väkeä
kuulemaan suurta kertomusta siitä,
mitä ihminen tekee ja mitä Jumala
tekee, selittää emerituspiispa Juha
Pihkala ahtisaarnaperinnettä.
tokoneita tai kännyköitä ei ollut, mutta oli esimerkiksi
suurvalta, joka piti kiinni reviiristään ja jonka sisällä
oli pieniä vasalliruhtinaita. Heille annettiin sopivasti
liikkumatilaa, ja siitä tilasta haluttiin ottaa kaikki irti.
”Juudaan suu ja viekas kieli, kieltämiset Pietarin, julma päätös Kaifaankin, Pilatuksen pelkomieli, Herodeksen
kopeus, maailman on kuvaus”, sanoittaa virsi 56 (Tutkimaan oi Jeesus auta). Galilean Herodes oli Jerusalemissa pääsiäisjuhlilla, ja halusi omin silmin nähdä, tekisikö Jeesus taas jonkin ihmeen.
– Samanlaista kyynistä uteliaisuutta on helppo tunnistaa itsessään. Kukapa meistä ei ajoittain odottaisi
pientä ihmettä tapahtuvaksi, Pihkala hymähtää.
Jumalan ja ihmisen teot
Paastonaikana on luontevaa pysähtyä perimmäisen
kysymysten äärelle. Ristin tien tapahtumia kannattaa
kääntää sisäänpäin, miettiä ihmisyyttä, sen eri ulottuvuuksia, omaa paikkaansa ja omia vaikuttimiaan, pelkojaan, toiveitaan, pettymyksiään.
– Kukaties Juudaskin ajautui umpikujaan pettyessään siihen, ettei Jeesus toiminut riittävän aktiivisesti.
Myös Juudaksesta voi tunnistaa itsensä, vaikka harva
haluaa, Pihkala sanoo.
Hiljainen viikko lauantaihin asti kuvaa, mitä ihminen hyvääkin tarkoittaessaan yhteiskunnassa joskus
tekee, ja mitä hän tekee myös Jumalansa kanssa. Pääsiäisaamusta alkaen on Jumalan vuoro.
– Pääsiäisaika avaa, mitä Jumala tekee meidän
kanssamme ja mitä Hän tekee meillä. Aikoinaan pääsiäistä vietettiin nykyistä pidempään, pääsiäispäiviä oli
useita. Kertomusta on aukaistu ylösnousemuksesta ja
Jumalan tekojen näkökulmasta helluntaihin asti, vaikkei hiljaisen viikon kaltaista ahtitraditiota ole ollut.
”Kukapa meistä
ei ajoittain odottaisi
pientä ihmettä
tapahtuvaksi.”
Ristin kautta iloon
Seurakunnissa riittää tilaisuuksia pääsiäisen edellä, ja
kiirastorstai on vuoden suosituimpia kirkossakäyntipäiviä. Joskus on kuulunut soraääniä, ettei pitkän piinan päätyttyä jakseta enää täysillä iloita, vaikka pääsiäisaamusta juhla vasta alkaa.
– Luupilla tarkasteltuna luterilaisuudessa ehkä nähdään kärsimyksen korostumista, ortodokseilla ylösnousemuksen iloa, mutta kyllä molemmat kuuluvat
molemmille. Luterilainen kirkko ei ole pelkästään pitkäperjantain kirkko, eikä ortodoksinen kirkko vain
pääsiäisen kirkko. Ristin kautta tulee ilo.
Koko kristillinen kirkkovuosi rakentuu ajatukselle,
että Jeesus Kristus kantoi kaiken ihmisessä olevan ristille ja ylösnousemuksellaan avasi uuden maailman,
uudet mahdollisuudet ja uuden toivon.
Juha Pihkala suree pikemmin hiljaisen viikon perinteen ohentumista kuin sen liikaa painottamista. Raskaat asiat täytyy uskaltaa nostaa esiin.
– Myös tämä puoli on nähtävä ja hyväksyttävä,
muuten emme elä todellisuudessa.
Viime vuosina Via crucis -kulkueet ovat eri puolilla
maata vetäneet valtavasti väkeä. Elämyksellistä kärsimysnäytelmää esitetään sekä sisätiloissa että ulkona,
JUHA PIHKALA
• syntynyt 1942
• Teologian tohtori, dosentti
• Tampereen piispa 1997–2008, sitä ennen Kirkon koulutuskeskuksen johtajana Järvenpäässä,
Tampereen hiippakunnan pääsihteerinä ja seurakuntapappina Riihimäellä ja Lopella
• Vaimo musiikinopettaja Tuula Pihkala, pariskunnalla neljä tytärtä
10
Silta 3/2016
ja rooleissa on yleensä ei-ammattilaisia, vapaaehtoisia seurakuntalaisia.
Ristin tien kohtauksiin ja tapahtumapaikoille jokainen saa mennä mukaan niin paljon kuin itse tahtoo,
voi myös pitää etäisyyttä ja seurata sivusta. Ihmiset
selvästi haluavat välillä pysähtyä ja hiljentyä.
– Siksi kirkon ei pidä hylätä traditiotaan ja korvata
sitä jollakin kevyemmällä. Hiljaisen viikon konsertteihin tullaan mielellään, mutta minusta tuntuu, että
moni tahtoo kuulla myös muulla tavalla, sanallisesti.
Siinä mielessä ahtiperinteelle voi olla piilevää tarvetta. Tästä kertoo epäsuorasti se, millä tavalla kaipuuta
nyt toteutetaan osallistumalla Via crucis -tilaisuuksiin.
”Kauhistuttava,
järkyttävä tapaus
voi kuitenkin
vapauttaa,
luoda uudistumisen
kokemuksen.”
Kaksi huipennusta
Aleksanterin kirkon ahtien sarja elvyttää vanhaa traditiota. Teologian tohtori Juha Pihkala rakentaa nykypäivän kuulijakunnan pureskeltavaksi kolmen kohtauksen paketin.
– Jos ajatellaan ahtisaarnojen rakennetta, kiirastorstain kuuluisi historiallisten tapahtumien mukaan
ajoittua jo edeltävälle viikolle. Nyt kuvataan ensin Jeesuksen kulku ristille, sitten kertomus katkeaa. Kiirastorstaina tulee välinäytös, jossa asetetaan ensimmäinen ehtoollinen.
Pihkalan mielestä takautuma ennen pitkäperjantaita sopii kuvioon.
– Kirjallisuudessa ja elokuvissakin on kohtauksia,
joissa palataan hetkeksi taaksepäin ja sen jälkeen siirrytään huipentumaan.
Jeesuksen viimeisellä viikolla on kaksi huipentumaa.
– Maanantai Getsemanessa on ensimmäinen, pitkäperjantai ristin tapahtumineen toinen. Kummatkin
ovat äärimmäisen latautuneita. Hyvän draaman alussa on aina jotakin melkein sydämeen asti käyvää, ja
lopussa jotakin vielä sen ylittävää. Näin on myös hiljaisen viikon kertomuksessa. Pitkäperjantain jälkeen
lauantaiksi laskeutuu hiljaisuus kunnes rävähtää Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti, tropari,
jota mekin messuissamme laulamme.
Jos suomalainen pääsiäinen on jonkun mielestä
näyttänyt päättyvän pitkäperjantaihin, sekin noudattaa antiikin tragedian mallia.
– Kauhistuttava, järkyttävä tapaus voi kuitenkin
vapauttaa, luoda uudistumisen kokemuksen, Pihkala muistuttaa.
Entä jos Suuri Tarina todella loppuisi pitkäperjantaihin?
– Se tarkoittaisi maailmaa ilman Jumalaa, ja tällainen kuva joillakin on silmissään. ”Eeli, eeli lama sabaktani? eli Jumalani, Jumalani miksi minut hylkäsit?” Kyllä tämä voi olla monen kokemus. Tai sitten se, että
Jumala on hylätty, surmattu. Hän on kuollut, kuten
Nietzsche sanoo.
Kun seuraa, mitä eri puolilla maapalloa parhaillaan tapahtuu, ja peilaa siihen Raamatun kertomusta,
mielessä aktivoituu monenlaisia asioita. Mitä pelkää,
mitä toivoo, mihin uskoo? Mitä uskoo sekä itsestään
että maailmasta?
Kova urakka yhdelle
Hautomista, jyrsimistä, ajatuksenpätkiä, Raamatun
tekstien lukemista moneen kertaan. Näin Juha Pihkala kuvailee tulevien puheidensa valmisteluprosessia.
– Hiljakseen olen muodostanut punaista lankaa,
joka minussa itsessäni elää, joka elää tämän hetken
todellisuudessa ja joka voisi elää muidenkin sisimmässä. Tietenkään asioita ei koskaan voi siirtää toiseen.
Kuulija kulkee oman tiensä, ja saarna rakentuu aina
lopullisesti kuulijassa.
Kolme ahtisaarnaa on yhdelle papille kova urakka,
mutta näin kokonaisuus pysyy ehyenä ja yhtenäisenä.
– Silloin pystyy rakentamaan jatkumoa myös persoonan kautta. Syntyy jatkokertomus, kuten ahtien
luonteeseen kuuluu. Parhaimmillaan tämä herättää
kuulijakunnassa kiinnostusta ja odotusta: mitenkäs
tämä huomenna jatkuu ja mitä mahtaa ylihuomenna tulla esille.
Hiljaisen viikon tekstit noudattavat nykyään Luukasta, Johannesta ja Matteusta.
– Eri vuosina ahteihin voi muodostua erilainen linja, koska joka evankeliumilla on oma erityisviestinsä.
Kertomuksen tunnistaa samaksi, mutta silti on mahdollista nostaa asioita, jotka tuntuvat ajankohtaisilta
juuri tällä hetkellä. Evankeliumeista löytyy kaikkiin
aikoihin liittymäkohtia, ne ovat niin rikkaita tekstejä.
Edellisen kerran Juha Pihkala muistaa pitäneensä ahtikirkkoja 1970-luvulla, työskennellessään seurakuntapappina eteläisessä Hämeessä.
– Ristin pääsiäinen ja ylösnousemuksen pääsiäinen
ovat kuitenkin aina kulkeneet mukana. Piispakaudellani esimerkiksi saarnasin pitkäperjantaina Kalevan
kirkossa ja pääsiäisyönä Tuomiokirkossa. ✦
Aleksanterin kirkon hiljainen viikko:
Ma, ti, ke 21.–23.3. klo 18 ahtikirkko,
emerituspiispa Juha Pihkala
Muut hiljaisen viikon tapahtumat Aleksanterin
kirkossa, Ristipysäkit ja katualttarit kaupungilla:
Lue lisää liitteen sivuilta 11 ja 13
Piispa Juha Pihkala harrastaa pienoismalleja ja lentosimulaattorilla lentämistä. – Silloin kun tuntuu, ettei jaksa mitään eikä päässä liikahda mikään,
kiinnitän ohjaimet ja lennän jonnekin.
SILTA 3/2016
11
Ammattitaitoista ja luotettavaa siivouspalvelua
tamperelaisiin koteihin
Palvelumme sisältö ja käyntikerrat sovitaan huomioiden
asiakkaan toiveet ja erityistarpeet. Palvelun hinta 31 eur/
tunti sisältäen arvonlisäveron. Joidenkin asiakkaiden on
mahdollista saada palvelu myös arvonlisäverottomasti.
Meiltä voi tilata ilmaisen arviointikäynnin kotiin.
Kysy lisää Maarit Juvankoski, puh. 040 5914 824,
[email protected]
Martinus-palveluiden taustalla on Martinus-säätiö ja Tampereen ev.lut.seurakuntayhtymä.
Tammerkosken
Kukka- ja Hautauspalvelu
Martinus-palvelut Oy/ M-Siivous
Otavalankatu 12 A Tampere www.martinus.fi
AVOIN KIRKKO¤
Aleksanterin kirkko
arkisin ma–pe klo 12–18,
paikalla päivystävä
seurakuntalainen
Pappi tavattavissa
ma–pe klo 16–18
Rukoushetki ma–ke, pe klo 17
Junnukappeli, avoimet ovet
ma ja ke 13.30–15.30
Ihmisen Poika
- pääsiäisvaellus
Kalevan puistotie 17 Kauppakatu 12
p. (03) 255 4102
p. (03) 253 1720
Ehtoollishartaus to klo 17
(vähintään 5 mh) rauhallisella
sijainnilla Itä-Tampereelta,
erit. Takahuhti-Pappila.
Vaihtoehtoisesti tontti.
OTA YHTEYTTÄ!
0503630880
Sinulle, joka olet menettänyt läheisesi
– palveleva perheyrityksemme
PÄIVYSTYS 24 h 050 362 9690
Rukoilevat äidit ti klo 17.30
LAPSIPERHE ETSII
ISOA OK-TALOA
Rongankatu 2, 33100 Tampere, puh. 03 211 0331
Palmusunnuntain riemusaatosta
ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen
Raamatunluku- ja
rukoushetki ti klo 12
Halutaan ostaa
Arkut, kuljetukset
Asiakirjat
Kukat ja sidontatyöt
Muistotilaisuudet
Pitopalvelut
Hautakivimyynti
Luotettavaa palvelua ja
asiantuntemusta kaikissa
hautaukseen
liittyvissä asioissa.
Aleksanterinkatu 15
(htsto Vuori)
p. (03) 212 2137
Meillä on lähes vuosisata hautausalan kokemusta Tampereella.
Esitykset:
ke 23.3. klo 13 ja 18
pe 25.3. klo 13 ja 18
la 26.3. klo 13
Liput 13 €
www.tampereenhautauspalvelu.fi
Luotettava asiantuntija yli 60 vuoden kokemuksella
MAKSUTON NEUVONTA
Vivamon
Raamattukylä
Vivamontie 2, 08200 LOHJA
Varaukset ja tiedustelut:
puh. 0207 681 760
vivamonraamattukyla.fi
Teitä palvelee
Aila ja Kalevi Alanen sekä Mikael Salo
Tuomiokirkonkatu 26, vastp. Stockmannia, Tampere
Nojatuoli, joka auttaa ja liikkuu kanssasi.
Asiakkaillemme maksuton pysäköinti Stockmannin parkkihallissa
ja P-Hämpin parkkiluolassa
Fysioterapeuttien suosittelema Armi Aktiivituoli
Auttaa tuolista ylös, kun selkä, lonkka ja jalat vaivaavat
Vahvistaa lihaskuntoa ja tasapainoa
Mitoitetaan yksilölliseksi
AKTIIVITUOLI
Useita eri kangas- tai nahkaverhoiluvaihtoehtoja
Laadukasta suomalaista designia
www.armi-aktiivituoli.fi
Puh. (03) 212 4164 myös liikeajan jälkeen
ark. 9–16.30
[email protected]
www.moisionhautaustoimisto.fi
Kysy lisää: 040 350 7117 tai [email protected] Tulemme myös esittelemään!
..
..
..
Piplia ystavalle
www.piplia.fi ■
365 PÄIVÄÄ RAAMATUN KERTOMUKSIA
Lastenraamatussa jännittävä kertomus
jokaiselle päivälle.
IKUINEN YSTÄVÄ –
RIIPUS
NIMIPAINATUS
Kultainen, lahjansaajan nimipainatus
nahkakantiseen Raamattuun tai virsikirjaan.
29 €
Itsellesi tai ystävälle lahjaksi
hopeinen suojelusenkeli.
BIBLE JOURNALING
39 €
` t ™
Tutustu
upeisiinPipliaseura
kansiväreihin
Suomen
| www.
myynti 010 838 6520 | [email protected] | www.pipliakauppa.fi
pipliakauppa.fi
Leveämarginaalisessa
Uudessa testamentissa on värityskuvia ja
tyhjiä sivuja skräppäilyyn.
14,90 €
12
SILTA 3/2016
Via Dolorosa vie sisäiselle
matkalle pääsiäiseen
Tesoman kirkossa valmistellaan jälleen Via Dolorosaa – Kristuksen
kärsimystietä. Jo lähes 56 000 vaeltajaa on kokenut pääsiäisen
tapahtumat vuosikymmenien aikana lähiökirkossa. Tänä vuonna
vaellus järjestetään jo 30. kerran.
TEKSTI: Kirsi Airikka
KUVAT: Annamaria Palsi-Ikonen
V
ia Dolorosasta on muodostunut ilmiö, joka
tunnetaan ympäri kaupunkia. Väkeä vaeltaa
Tesomalle hiljaisella
viikolla myös muualta
maasta. Se on monille
ihmisille pääsiäisperinne, joka täytyy kokea
joka vuosi.
Myös monet kerho-, päiväkoti- ja koululaisryhmät sekä rippikoululaiset ovat löytäneet Via Dolorosan. Vaelluksen yksi tavoite onkin opettaa lapsille ja nuorille pyhän
kokemusta.
– Aika on tehnyt tehtävänsä ja samoin se,
että tapahtuma on järjestetty joka vuosi. Oli
suuri siunaus saada pääsiäisvaellus lähiöön,
sillä se tekee tunnetuksi sekä kirkkoa että
koko kaupunginosaa, myhäilee Tesoman
kappalainen Jukka-Pekka Ruusukallio.
Työryhmä on aloittanut juhlavuoden valmistelun hyvissä ajoin syksyllä. Helmikuisena keskiviikkoiltana paikalla ovat Ruusukallion lisäksi muun muassa seurakuntalaiset
Leena Salminen, Arja Teivaala, Aino
Ojala ja Toivo Ojala.
Työryhmän mukaan Via Dolorosan vahvuus on siinä, että se on pysynyt vuodesta
toiseen lähes samanlaisena. Vuosien varrella on tehty vain pientä säätöä. Tekniikka on
parantunut ja asioita on voitu tehdä käytännöllisemmin.
– Vaelluksen muodossa on tavoitettu jotakin hyvin ajatonta. Vahvuuksia ovat pelkistetty muoto, havainnollisuus, aistillisuus
ja huolellinen toteutus, pohtii Leena Salminen, joka on ollut mukana reilut parikymmentä vuotta.
Vapaaehtoisvoimin
Vaelluksen rakentaminen tuntuu talkoolaisista etukäteen rankalta urakalta. Joka vuosi jännitetään, saadaanko talkooporukkaa
tarpeeksi.
Myös Jukka-Pekka Ruusukallio myöntää
jännittävänsä etukäteen.
– Samalla kuitenkin on vahva luottamus,
että kaikki onnistuu. Se on suuremmissa käsissä, miettii pastori, joka on ollut mukana
kuvaelman tekemisessä alusta saakka. Hän
aloitti työnsä nuorena pastorina Tesomalla
vuonna 1987.
Suuri ihmettely ja kiitollisuus täyttävät
Ruusukallion mielen joka vuosi pääsiäisen
aikaan.
– Via Dolorosa ei synny ilman isoa vapaa-
VIA DOLOROSA
TESOMAN KIRKOSSA
• Kaikille avoimet valmisteluillat:
ke 2.3., to 10.3. ja ke 16.3. klo 18
• Rakentaminen alkaa to 17.3. klo 17
• Rakentamispäivä pe 18.3. klo 10
• Hiljaisuuden iltapäivä la 19.3. klo 15–17
• Via Dolorosa
palmusunnuntaista pitkäperjantaihin 20.–25.3.
Avoinna kaikille:
• su klo 12–18
• ma–ke klo 17–20
• to klo 17–19.30 (ehtoolliskirkko 20)
• pe klo 11–18
Koululaisryhmät päivisin varausten mukaan
• Purkaminen la 26.3. klo 9 lähtien
Tesoman kirkko, Tesomankuja 11 (Tesomankatu 6)
Tiedustelut: Jukka-Pekka Ruusukallio, p. 050 345 1643,
Jouni Heiskanen, p. 040 804 8507
• Tesoman kirkon hiljaisen viikon ja pääsiäisen
rukoushetket sekä jumalanpalvelukset löytyvät
tapahtumaliitteen sivulta 5.
SILTA 3/2016
13
Tuula-Mari Klemettilä ja
Eerika Klemettilä kannustavat
ihmisiä lähtemään
kärsimystielle. Via Dolorosan
jälkeen on mahtavaa viettää
riemullista pääsiäisjuhlaa!
Anna Hukari osallistui
lastensa Saaronin ja
Joelin kanssa Tesoman
pääsiäisvaellukselle
ensimmäistä kertaa viime
vuonna. Kokemus oli
viehättävä ja turvallinen,
tunteita herättävä.
ehtoisten joukkoa. Kaikkien apu on tarpeen,
kutsuu Ruusukallio ja toivottaa kiinnostuneet ihmiset tervetulleiksi mukaan.
Joka vuorossa on oltava noin 12 työntekijää, jotta jokaiseen rooliin on miehitys ja
vaelluksen toteutus onnistuu. Kaikkiaan talkoolaisia on runsaat 50.
Ruusukallion mukaan jokainen, pieninkin tehtävä, on kokonaisuuden kannalta tärkeä. Hän kiittää vapaaehtoisten joukkoa,
joka vuosi vuodelta jaksaa tulla mukaan rakentamaan, toteuttamaan ja purkamaan kärsimystietä. Joukossa on kaikenikäistä väkeä
lapsista eläkeläisiin.
– Meillä on hyvä yhteistyö esimerkiksi Tesomajärven koulun kanssa. Saamme
sieltä avuliaita enkeleitä.
Aino ja Toivo ”Topi” Ojala ovat hyviä esimerkkejä joustavasta talkooavusta. He asuvat
sadan metrin päässä kirkolta. Vuosikymmenien varrella pariskunta on hälytetty apuun
mitä moninaisimpiin tehtäviin eli rakentamiseen, keittiöön, rooleihin ja oppaaksi.
Elämyksiä kaikin aistein
Via Dolorosa on sisäinen matka kohti pääsiäistä, palmusunnuntain tapahtumista Jeesuksen ylösnousemukseen. Opas ja hänen
lyhtynsä kuljettavat vaeltajaryhmän turvallisesti kärsimystien läpi. Reitti on hiljainen,
puhetta ei ole paljon.
Kulkijalle tarjotaan kokonaisvaltainen
pääsiäiselämys kaikkien aistien välityksellä.
Silmät lepäävät taideteoksissa ja kynttilöissä, musiikki ja linnunlaulu hivelevät korvia.
Makuaisti herää viinirypäleillä ja leivällä. Ilmassa tuoksuvat lehmuksenoksat ja oraalle
noussut ohra.
”Kärsimystiellä on mahdollisuus
päästää pääsiäisen tapahtumat iholle,
jos uskaltaa antaa niin tapahtua.”
Anna Hukari
Matka vie pääsiäisen tapahtumapaikasta
toiseen. Lopuksi päädytään hiljentymishuoneeseen, jossa kävijä voi viipyä niin kauan
kuin haluaa. Itkumuurilla on esirukouslaatikko, jonne jokainen voi pudottaa oman
pyyntönsä.
Kuvaelma on syvä kokemus myös vapaaehtoistyöntekijöille. Vierailijoiden ilmeet ja
kyyneleet koskettavat.
– Vaelluksen ilmapiiri on ihmeellinen ja
voimakas. Joka kerta matkalle lähtee itsekin
yhä uudelleen, liikuttuu Aino Ojala.
Arja Teivaala on huomannut, että vaellus
on joka vuosi hiukan erilainen.
– Oma elämäntilanne ja senhetkiset tunnelmat vaikuttavat siihen, mikä reitin pysäkki milloinkin puhuttelee itseä eniten.
Päästä pääsiäinen iholle
Anna Hukari osallistui pienten lastensa
Saaronin ja Joelin kanssa Tesoman pääsiäisvaellukselle ensimmäistä kertaa viime
vuonna.
– Halusin auttaa lapsia ymmärtämään
pääsiäisen päätapahtumaa, ja ajattelin visuaalisuuden, toiminnallisuuden ja osallistumisen olevan hyvä keino.
Äidin mukaan lapset olivat kiinnostuneita. He halusivat kosketella ja kyselivät.
– Eivätkä pelänneet, vaikka mahdollisuudet sellaiseen olisivat olleet. Via oli toteutettu niin, ettei lasten tarvinnut pelätä.
Vaelluskokemus oli viehättävä ja turvallinen, tunteita herättävä. Vaikuttavinta oli ryhmässä huutaa ”ristiinnaulitse”
Pilatukselle.
– Se oli vaikuttavaa, koska sen jälkeen
Jeesus ristiinnaulitaan, minunkin syntieni vuoksi.
Anna Hukari rohkaisee ihmisiä lähtemään pääsiäisvaellukselle.
– Kärsimystiellä on mahdollisuus päästää pääsiäisen tapahtumat iholle, jos uskaltaa antaa niin tapahtua. Mukanaolo
rekvisiitalla peitetyissä huoneissa, tapahtumien ympäröimänä ja imaisemana voi
olla astetta syvempi kokemus kuin lukea
ja puhua siitä.
Hukarin perhe käy pääsiäisen aikaan
kirkossa useana päivänä. He koristelevat
kotia ja puhuvat pääsiäisen tapahtumasta.
– Saaron käy seurakunnan kerhoa, joten hänellä on kysymyksiä ja omia ajatuksia aiheesta. Pääsiäinen on kristikunnan
suurin juhla.
– Tai sen pitäisi olla. Joulu on ihanaa
aikaa, ja Jeesuksen syntymä on oleellinen tapahtuma. Toivoisin kuitenkin mei-
dän kristittyjen panostavan pääsiäiseenkin
jotenkin näkyvämmin. Ilman Jeesuksen
kuolemaa ja ylösnousemusta kristillisyys
on tyhjää, miettii Hukari.
– Kaipaan vahvempaa tukea ja rakennetta avukseni oppiakseni itsekin antamaan pääsiäiselle sen aseman, minkä se
tarvitsee.
Aitiopaikalla tapahtumissa
Myös ylöjärveläiset Tuula-Mari Klemettilä ja Eerika Klemettilä, äiti ja tytär, osallistuivat Via Dolorosaan ensi kertaa viime vuonna. Eerika Klemettilä oli
tuolloin rippikoululainen, jonka piti tehdä muutama tehtävä ennen kesän riparia.
Tuula-Mari Klemettilä oli kuullut Via
Dolorosasta ja halusi itse osallistua vaellukseen. Hän pyysi tytärtään mukaan.
– Vaellus oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Pilatuksen käsien pesu oli vaikuttava, samoin koko kärsimystie. Ikään kuin
olisi itse ollut aitiopaikalla seuraamassa
sivusta tapahtumia.
Myös tytär piti vaellusta vaikuttavana.
– Kärsimystien kokeminen itse oli ihan
eri juttu kuin jokin tavallinen papin saarna, miettii Eerika Klemettilä, joka on menossa isoseksi rippileirille ensi kesänä.
Äiti ja tytär kannustavat ihmisiä lähtemään kärsimystielle.
– Kaikki mukaan tänä vuonna. Via
Dolorosan jälkeen on mahtavaa viettää
riemullista pääsiäisjuhlaa! ✦
Kuinka Tesoman
Via Dolorosa sai alkunsa?
Lue lisää: siltalehti.fi
Silta 3/2016
Hyvä tyyppi
14
Mauno Hautala
pyöräilee ympäri
vuoden. Liukkaus ei
pelota 75-vuotiasta
teräsmiestä.
Kehitysvammaisten ihmisten ikioma Mauno
K
ehitysvammaisille ihmisille omistettu elämä. Näin
voidaan todeta Mauno Hautalasta. Hän toimii
vielä 75-vuotiaanakin ohjaajana Tampereen Kaupunkilähetyksen Aleksin ryhmäkodissa.
– Aloitin työskentelyn kehitysvammaisten
ihmisten parissa jo 1960-luvun alussa. Olen sanonut, että enhän minä valinnut heitä, vaan he
minut, nuorekas mies hymyilee.
Hautala ei tee ylipitkää työuraa rahan vuoksi. Syyt ovat aivan
toiset. Hän nauttii aidosti työstään.
– On upeaa auttaa lähimmäisiä. En usko, että millään työpaikalla saa rakkautta osakseen niin paljon kuin meillä. Töihin tullessa
minua heti halataan. En olekaan ryhmäkodin asukkaille mikään
henkilökunnan jäsen, vaan Mauno.
Hautala arvostaa kehitysvammaisissa ihmisissä eniten heidän
välittömyyttään.
– He osoittavat ja vastaanottavat rakkautta täysin sydämin.
Mauno Hautalan keskeinen voimavara on kristillinen usko. Hän
toimii aktiivisesti muun muassa Tuomasmessussa.
Mies on myös toteuttamassa erityisesti kehitysvammaisille tarkoitettuja Selkokielisiä messuja. Seuraava pidetään 16. huhtikuuta
Aleksanterin kirkossa.
– Messun eri tehtävissä palvelee kehitysvammaisia ihmisiä.
Myös Hautalan työpaikalla kristinusko on luontevalla tavalla
läsnä.
– Järjestämme esimerkiksi kristillisten juhlapyhien alla hengellisiä tilaisuuksia. Hiljaisella viikolla meille tulee pappi kertomaan
pääsiäisen merkityksestä.
Hautalan mukaan kehitysvammaisten ihmisten kohtaamiseen ei
tarvitse mitään erityistaitoja.
Seurakunnan ja työn lisäksi Mauno Hautala saa elinvoimaa pyö-
räilystä. Sitä hän tekee läpi vuoden.
– Kelillä ei ole mitään merkitystä. Joskus kovimmilla lumimyräköillä olen tainnut olla Hämeenkadun ainoa pyöräilijä.
Teräsmiehellä on mainio keino pysyä pystyssä liukkaimmillakin talvikeleillä.
– En vilkuile maahan. Parhaiten selviytyy, kun nostaa katseen
ylöspäin. Rohkeasti vain eteenpäin! ✦
TEKSTI: Vesa Keinonen
KUVA: Hannu Jukola
Kaikille avoin Selkokielinen messu järjestetään 16.4. kello 11
Aleksanterin kirkossa. Messun järjestäjinä ovat Tampereen
seurakunnat, Martinus-säätiö, Tampereen Kaupunkilähetys
ja Tampereen Kehitysvammaisten Tuki ry.
SILTA 3/2016
SAARNAVUORO
TEKSTI: Pirjo Silveri
Puiden kuningas
Satu Saarela-Majanen
pastori,
Eteläinen seurakunta
Siitä saa ravintoa, valoa ja rauhaa. Sen luumarjat kuuluvat klassikkoruokiin, kuten kreikkalaiseen salaattiin, italialaiseen focaccio-leipään ja espanjalaiselle tapas-lautaselle. Mikä tämä puiden kuningas on?
Tietenkin oliivi, josta Raamatussa puhutaan useasti, monipuolisena hyötykasvina ja vertauskuvallisesti.
Vedenpaisumuskertomuksessa kyyhkynen tuo nokassaan Nooalle tuoreen oliivipuun lehden merkiksi tulvavesien laskemisesta; Jumala on tehnyt rauhan ihmiskunnan kanssa.
Maailmankartan ympärille kaartuva oliivinoksa on
rauhan symbolina myös YK:n lipussa.
Jerusalemissa turisti saa Öljymäen Getsemanessa
ihailla muhkuraisia puuvanhuksia. Jotkut niistä saattoivat olla pieniä taimia silloin, kun Jeesus pääsiäisaterian
jälkeen vetäytyi puutarhaan rukoilemaan.
Öljymäki on saanut nimensä rinteidensä oliivipuista (Olea europaea). Niistä saatu öljy oli jo vuosituhansia sitten niin arvostettua, että sillä voideltiin pappeja ja
kuninkaita.
Oliiviöljy oli myös tärkeä valon lähde. Jerusalemin
temppeliä valaisivat seitsenhaaraisen lampunjalan,
menoran, liekit. Kun roomalaiset hävittivät temppelin
70 jKr, he veivät menoran mukanaan voitonmerkkinä.
Vanhan testamentin profeetat nimittivät tulevaa maailman pelastajaa Messiaaksi. Se tarkoittaa Herran voideltua. Jouluaattona kirkossa luetaan Jesajan kirjasta profetiaa Vapahtajan syntymästä, ja silloinkin puheena on
juurivesoja tekevä oliivi. ”Iisain kannosta nousee verso,
vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää.” (Jes. 11:1).
Olemme Jumalan
katseen loisteessa
jokaisena päivänä
Oliivi on vehnän ja viinin ohella vanhimpia viljelykasveja. Sillä on ollut suuri taloudellinen ja sosiaalinen
merkitys ihmisten päivittäisessä elämässä Välimeren
alueella.
Ikivihreän puun suipot, sinivihreät lehdet ovat alapuoleltaan hopeanhohtoiset. Siksi oliivilehto näyttää tuulessa ikään kuin lainehtivan. Kasvi pärjää kovissakin olosuhteissa, ja vielä yli satavuotiaana tuottaa hyvin satoa.
Oliiviöljyä on osattu hyödyntää myös ihonhoidossa,
ja lääkinnässä sillä on lievitetty haavakipua.
Sairaiden voiteleminen öljyllä on vanha raamatullinen tapa, jonka alkuseurakunta otti käyttöön. Perinne
elää yhä tilanteissa, joissa seurakuntalainen ei enää kykene vastaanottamaan pyhää ehtoollista. Tapaa on elvytetty muutenkin, esimerkiksi tuomasmessussa alttarilla voi saada siunauksen ja öljyllä voitelun.
Lue lisää: siltalehti.fi
Lukijalta
Miksi
pakolaisten
tekemät rikokset
eivät huolestuta?
Minua ihmetyttää tohtori Elina Hankelan kannanotto koskien
turvapaikanhakijatilannetta (Silta
2/2016). Häntä huolestuttavat rasismi, polttopullot ja katupartiot.
Miksi häntä eivät huolestuta pakolaisten tekemät raiskaukset,
naisten ahdistelut ja muut rikokset? Miksi häntä ei huolestuta tilanne esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa, missä poliisikaan ei paikoin
enää hallitse maahanmuuttajien rikollisuutta?
Miksi häntä ei kiinnosta se, että
tämä suurimmaksi osaksi elintasopakolaisuus kustannetaan lainarahalla, joka jonain päivänä pitää
maksaa korkojen kanssa takaisin?
Onko Hankelan kannanotto
myös Suomen ev.lut. seurakuntien
mielipide?
Pekka Lahtinen
Kaikkiin tulee
suhtautua yksilöinä
Polttopulloiskut ja katupartiot huolestuttavat, koska niissä on kyse
siitä, että kaikki tietynnäköiset
ihmiset nähdään keskenään samanlaisina.
Tähän tietynnäköisten ihmisten
ryhmään liitetään negatiivisia ja
valheellisia stereotypioita: he kaikki ovat laiskoja sosiaalipummeja ja
väkivaltaisia. Tämä ei edesauta ko-
toutumista vaan luo pohjaa sosiaalisille ongelmille.
Myös iso osa tämänhetkisestä
raiskauskeskustelusta valitettavasti tähtää tämänkaltaiseen leimaamiseen.
Keskustelussa eivät ole keskiössä naisten oikeudet ja turvallisuus,
vaan pyrkimys sulkea Suomen rajat. Muuten kantasuomalaisten tekemät raiskaukset eivät olisi olleet
niin pitkään niin vähäisen julkisen
huolen kohteena.
Jokaisella maahanmuuttajalla
on oma tarinansa. Siksi maahanmuuttajaan, aivan kuten kantasuomalaiseenkin, tulisi suhtautua
yksilönä.
Uskon, että katupartioita ja kauhukuvia maalaavaa maahanmuuttokeskustelua motivoi pelko.
Ihmisten pelkoja tulee voida käsitellä rakentavasti. Silloin keskustelussa on tärkeätä pitää mielessä
tämä yksilönäkökulma – ja jokaisen ihmisen ihmisarvo.
Elina Hankela
Kirkko ei hyväksy
rasismia eikä väkivaltaa
Kirkko koostuu hyvin eri tavalla ajattelevista seurakuntalaisista ja
työntekijöistä. Näitä mielipiteitä on
noin neljä miljoonaa, ja Elina Hankelan mielipide on yksi niistä.
Turvapaikkakysymys on monimutkainen asia niin Suomessa kuin muuallakin. Siihen liittyy
myös lieveilmiöitä, jotka huolestuttavat kansalaisia, viranomaisia ja
kirkon työntekijöitä.
Kirkko ei hyväksy rasismia, raiskauksia, häirintää, väkivaltaa eikä
rikollista toimintaa. ”Kirkon tehtävänä on julistaa Jumalan sanaa
ja jakaa sakramentteja sekä toimia
kristillisen sanoman levittämiseksi
ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi.” (Kirkkolaki 2 §)
Kirsi Airikka
Sillan päätoimittaja
Tulijat
opettavat meitä
Haluan kiittää Anu-Rohima Mylläriä hänen kolumnistaan Pommeista pahin – näkymättömyys (Silta
2/2016). Hän puhui asiasta, mistä
me suomalaiset kärsimme yhä: yksinäisyydestä ja masennuksesta.
Olemme kuin muumikirjan näkymättömiä lapsia, jotka eivät ole
saaneet rakkautta ja turvaa riittävästi.
Oli koskettavaa lukea bangladeshilaisesta tavasta hoitaa sairasta. Rakastava hoiva oli paras lääke.
Miten me suomalaiset oppisimme ilmaisemaan välittämistä ja
huomaamaan kohtaamamme ihmiset? Jo tervehtiminen, silmiin
katsominen tai hymy merkitsee
paljon.
Toivon, että maahanmuuttajat
opettavat meille aitoa kohtaamista. Uskon, että heidät on lähetetty
luoksemme, jotta meissä vapautuisivat kaikki hyvät voimat. Maahanmuuttajat ovat sitä jo tehneetkin –
vastaammeko siihen?
Soili Juntumaa
Saarnani aiheena on enkelin ilmestyminen Marialle (Luuk. 1:26–38). Maria saa kuulla, että hän
tulee raskaaksi ja synnyttää Pojan, jota kutsutaan
Korkeimman Pojaksi.
Messumme on runomessu. Saarna voisi periaatteessa siis koostua pelkästään runoista. Meillä kuitenkin on sekä keskusteleva elementti että
saarnaosio.
Suomalaisten elämässä ajankohtaista on yhä kiireisempi ja kaikenlaista täynnä oleva arki. Myös
eläkeläisillä on nykyään niin paljon menoa, että
heidänkin arkensa saattaa olla varsin kiireistä. Puhumattakaan tämän päivän lasten, nuorten ja
meidän työikäisten arjesta.
Arki nähdään usein rutiininomaisena, tylsänä ja
puuduttavana. Arjen siunausta ja turvaa ei useinkaan nähdä kiireen keskellä. Kriisissä ihminen voi
alkaa nähdä arjen jopa tavoittelemisen arvoisena
ja sellaisena asiana, jota hän kaipaa. Rutiinit ja arki
tuovat silloin turvaa ja jatkuvuutta.
”
Vaikeuksiemme
keskellä Maria on
meille esimerkkinä
luottamuksesta
Jumalaan.
Mihin Marian ilmestys juuri minun elämäni keskellä laskeutuu? Saako se jonkin merkityksen oman arkeni keskellä? Saarnani näkökulma
tulee arjen keskelle, sillä Jumala on ja toimii juuri arjessa.
Runoilija, piispa Irja Askola sanoittaa asiaa runossaan näin: Laula, kanssani Maria silloin kun
kukaan ei kuule sanojani, kun toiset määrittelevät
minut ja minä kutistun, käperryn, kiellän oman
osani Jumalan suuressa suunnitelmassa. Sinun
kanssasi kuljen, sisareni Maria, silloin kun kipeästi kaipaan sukulaissielua, jonka kanssa jakaa hämmennykseni, jonka seurassa takeltelevat sanani
kutoutuvat lauseiksi tukahtuneet kyyneleeni valuvat vuolaasti, ilolle kasvutilaa luoden.
Marian ilmestyspäivän evankeliumista varmasti jokainen vanhempi löytää yhtymäkohtia
omaan elämäänsä, esimerkiksi sen, kun kuulee
saavansa lapsen. Toisaalta evankeliumi voi herättää haikeutta, kun oma kaipaus on jäänyt vastausta vaille.
Vaikeuksiemme keskellä Maria on meille esimerkkinä luottamuksesta Jumalaan ja siihen, että
kaikessa elämässämme voimme luottaa Häneen.
Vaikeuksissamme usein purnaamme ja kyselemme hänen tahtoaan, ja siihen on joskus elämässä
sangen vaikea tyytyä.
Luotan kuitenkin vahvasti siihen, että elämme
koko elämämme Jumalan katseen loisteessa. ✦
Satu Saarela-Majanen saarnaa runomessussa marianpäivänä 13. maaliskuuta kello 10 Härmälän
kirkossa.
Hannu Jukola
ISO KIRJA KASVAA
15
SILTA 3/2016
Hannu Jukola
TIESITKÖ
KOLUMNI
Simo Lahtinen
Työtätekevä eläkeläinen,
valtiotieteen lisensiaatti ja
sydämeltään parantumaton
humanisti
Gambiasta kajahtaa
Hengellisen ohjauksen pastori Jussi Holopainen vei joukon ihmisiä pienelle pyhiinvaellukselle
Tampereen keskustaan ja Tuomiokirkkoon joulukuussa.
ei ole vähentynyt, päinvastoin. Monet kaipaavat elämäänsä merkityksiä
sekä syviä henkisiä ja hengellisiä kokemuksia, miettii Tampereen seurakuntien hengellisen ohjauksen pastori Jussi Holopainen.
Holopainen on huomannut, että
vaikka moni ihminen ei miellä olevansa uskonnollinen, usealla kuitenkin on kiinnostus hengellisiin
kokemuksiin, pyhiinvaelluksiin ja
hiljaisuuteen.
Moni kaipaa hengähdystaukoa
kiireen keskellä sekä työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen haasteissa. Hiljaisuuteen vetäytyminen
antaa mahdollisuuden etsiä yhteyttä
omaan minään ja Jumalaan.
– Iso kysymys on, miten kirkko
pystyy vastaamaan tähän ihmisten
kaipuuseen. Tarvitaan ymmärrettävää hengellistä kieltä, joka kytkeytyy ihmisten arkeen, yhteiskuntaan
ja ympäröivään todellisuuteen, pohtii Holopainen, joka on elokuusta
lähtien suunnitellut, millaista hengellistä ohjausta Tampereen seurakunnat voisi tulevina vuosina tarjota ihmisille.
Sisäinen matka
hiljaisuuteen
Mukana suunnittelussa on ollut joukko hiljaisuuden viljelystä kiinnostuneita ihmisiä. Syntyi idea PyhiinvaellusTampere-reitistön rakentamisesta
Tampereelle.
– Istumisen ja kuuntelemisen sijaan ihmiset voisivat etsiä hengellisyyttä myös kävelemällä. Kun ympäristöä
havainnoi kaikin aistein ja hiljaisuudessa, voi se mahdollistaa erilaisen sisäisen matkan ja kokemuksen Jumalan
läsnäolosta.
Holopaisen mukaan Tampere on
ainutlaatuinen ja innostava kaupunki, jonka kirkot, kulttuurihistorialliset
kohteet, kaupunkiympäristö ja luonto tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia
reittien rakentamiseen. Paljasjalkainen
tamperelainen uskoo, että PyhiinvaellusTampere olisi houkutteleva tutustumiskohde myös matkailijoille.
– Vuoteen 2020 mennessä Tampere tunnetaan valtakunnallisesti pyhiinvaelluskaupunkina, joka vetää
paikkakunnalle turisteja, innostuu Holopainen.
Reitistö rakentuu pikkuhiljaa lähikirkolta toiselle. Lisäksi naapurikun-
tien pyhiinvaelluspolut tarjoavat mahdollisuuksia laajentaa verkkoa.
– Reitit, valmis mietiskelymateriaali
ja vapaaehtoiset ohjaajat avaavat myös
lähikirkoille uusia mahdollisuuksia tarjota ihmisille hiljentymisen kokemuksia, ideoi Holopainen.
Tarkoituksena on, että jokaisesta reitistä tehdään mobiilisovellus, josta löytyvät reittiohje ja mietiskelymateriaali.
Myös sosiaalista mediaa hyödynnetään
reitistön tunnetuksi tekemisessä.
Ensimmäiset reitit ovat valmiina
Tampereen päivänä lokakuussa. Koko
reitistö julkistetaan huhtikuussa 2017.
PyhiinvaellusTampere on samalla yksi
reformaation juhlavuoden päätapahtumista Tampereella.
Tampereen seurakunnat tarjoaa
hengellistä ohjausta edelleen myös perinteisten hiljaisuuden retriittien muodossa. Verkosta löytyvä retriittikalenteri täydentyy vuoden edetessä. Samoin
jatkuvat hengellisen ohjauksen ryhmät
sekä arkiretriitit. ✦
Kirsi Airikka
pyhiinvaellustampere.fi
Lisätietoa: tampereenseurakunnat.fi/hengen_ravintoa
SILTA
siltalehti.fi
3. vuosikerta
• Kustantaja/ julkaisija:
Tampereen ev. lut. seurakunnat
• Toimitus:
päätoimittaja Kirsi Airikka, p. 050 381 0970,
toimitussihteeri Asta Kettunen, p. 050 438 2716,
s-posti: [email protected] ja
[email protected]. Osoite: Seurakuntien talo,
Näsilinnankatu 26, PL 226, 33101 Tampere.
• Kaupalliset ilmoitukset:
Medialiike, Tampere
Ilmoitusmyynti ja laskutus: Mervi Juutilainen, p. 044 520 5560, [email protected]
”
Maassa on
noin 300 000
ympärileikattua
tyttöä ja naista.
Tampereesta tehdään
pyhiinvaelluskaupunki
– Ihmisten tarve hengellisyyteen
Olin työmatkalla The Gambiassa, jossa sain nauttia paahtavasta helteestä ja parhaasta matkailusesongista. Afrikan pienimmän ja liki köyhimmänkin
maan merkittävin vientituote ovat pähkinät. Maassa
on noin 1,8 miljoonaa asukasta.
Tällä matkalla hämmästelin, että koulujen päättymisaikaan kadut ja maantiet olivat tulvillaan koululaisia. Maan rikkautta hekin, ellei monen nuoren
tulevaisuutta synkentäisi sataprosenttinen työttömyys.
Suomeenkin tulee gambialaisia maahanmuuttajia, jotka eivät voi saada oleskelulupaa. The Gambia
on turvallinen maa, jossa muslimit ja kristityt elävät sovussa. Minkähän muuttovirran ilmastonmuutos saa aikaan tästä matalan merenrannan ja leveän
joen maasta?
Ilmoitusvalmistus: Tuija Lautiainen,
p. 044 532 2300, [email protected]
• Jakelu: Tampereen Ykkösjakelut Oy.
Jakelupalaute: [email protected],
p: 020 7 54 2 267
Osoitteellinen jakelu: Itella Oy
tilaukset: [email protected], p. 040 804 8066
• Taitto: Kotimaa Oy
• Painosmäärä: 95 000 kpl
• Paino: Alma Manu, Tampere
• ISSN: ISSN 2342-0979 (painettu)
ISSN 2342-0987 (verkkojulkaisu),
• Seuraavat lehdet ilmestyvät:
ke 6.4., aineisto 11.3. mennessä, 4.5., aineisto 18.4. mennessä.
Toinen ihmetyksen aiheeni oli se, että maan presidentti Yahya Jammeh julisti valtion islamistiseksi
tasavallaksi. Tuokohan se jännitteitä uskontojen välille tai pulmia siellä oleville kristillisille, suomalaisillekin opinahjoille?
Yksi ilonaiheeni on, että parlamentti sääti lain,
jolla kielletään tyttöjen ja naisten sukupuolielinten ympärileikkaus ja silpominen. Tekijä saa kolme vuotta vankeutta ja tuntuvan sakon. Mikäli uhri
kuolee, rangaistus on elinkautinen. Myös teosta tietäviä, mutta siitä ilmoittamattomia, rangaistaan.
Maassa on noin 300 000 ympärileikattua tyttöä
ja naista. Kehitys on ollut hidasta, vaikka naisjärjestöt ovat vuosikymmeniä tehneet valistustyötä tätä
luonnotonta, tyttöjen ja naisten koskemattomuutta ja ihmisarvoa loukkaavaa toimenpidettä vastaan.
Epähygienisissä oloissa tehtynä se on vaarallinen
toimenpide. Puhumattakaan siitä, että se rapauttaa
tyttöjen seksuaalisuuden kehityksen.
Ympärileikkaus on monissa Afrikan maissa maan
tapa. Siirtymäriitti toteutetaan, kun tyttö tulee murrosikään, avioituu tai saa lapsen. Ellei häntä silvottu jo vauvaiässä.
Uskonnolliset tavat muuttuvat hitaasti. Mediassa keskustelu on käynyt kiivaana. Noin 42 prosenttia maan terveydenhuollon henkilöstöstä kannattaa
ympärileikkausta. Maaseudulla ympärileikkauksia
tekevät vanhemmat naiset. Ja vanhoja naisia siinä
maassa kunnioitetaan!
Miksi kertoa kaukaisesta The Gambiasta? Pieni yhdistys RaTas – Kristillisen tasa-arvon puolesta ry
on tukenut naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista aktivismia ja sikäläisten naisten verkostoitumista.
Työtä on tehty kuusi vuotta kehitysyhteistyörahoituksen turvin ja erinomaisin tuloksin.
Eräs näistä nuorista aktivisteista, syntyperäinen
gambialainen Abbie Barrow suoritti joulukuussa
sosionomin tutkintonsa Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Lopputyön nimi on osuva: Deeper than
CUT (Syvempi kuin viilto). ✦
Kommentoi kolumnia:
siltalehti.fi
Hannu Jukola
16
SILTA 3/2016
17
Ammattilaiset palvelevat
Kotiapu
Asianajajia
Petran Kotiapu
ASIANAJOTOIMISTO
Kirjakauppoja
ARJA LUOMA OY
Henkilökohtainen hoiva
Siivous, pyykit,
ruuanlaitto, asioinnit
32 €/h + alv 24%
Kysy myös alv:ton apu
ja kotitalousvähennys
Soita 040 - 5819629
ASIANAJAJA,
VARATUOMARI
Mm. testamentit,
perunkirjoitukset,
ym. perhe- ja perintöoikeudelliset asiat.
Myös riita- ja rikosasiat.
ma-pe 10-17, la 10-14
GSM 040 585 9957
[email protected]
Psykoterapiapalvelut
i
Rohdinkuja 2
i
i
i
i
Tarja Keskinen
i
i
psykoterapeutti
(Valvira, Kela)
i psyk.sairaanhoitaja, i
diakonissa
puh. 010-2714760
i
i
s-posti:
[email protected]
www.tarjakeskinen.fi
Silta, 2016 kevät
Korkeus 4,0 cm,
Leveys 8,9 cm
i
i
i
i
Jalkahoidot
Ekokampaamo
Jalkahoito
kotikäyntinä
Kasviväri 80e
50€
(Teisko
+ 5 €)
Jalkahoidon ammattitutkinnon
suorittanut sairaanhoitaja
Satu laurell
p. 050 558 0232
i
Hauta- ja muistokivet
Käytetään
- Silta
alk.
Lisätietoja, ajanvaraus
040 736 8636
Anja Moilanen
Pispan palvelukeskus
Hoivapalvelut
Laatukivet kohtuuhintaan
www.HautakiviHalvemmalla.fi
KAIKKI APU KOTIIN
156 €
99 €
2425 €
- siivouksesta
sairaanhoitoon!
1195 €
510 €
960 €
Meesakatu 2, Lielahti
p. 044 987 7815
Puh: 045 109 1809 – Email: [email protected]
www.valkokultahoiva.fi
Siivouspalvelut
Kaihtimet
KEVÄTTÄ ODOTELLESSA, KOTI KUNTOON.
Tiloissamme
asiakaspaikkoja
70 hengelle
• kotisiivoukset
• kangasverhoiltujen
huonekalujen pesut
• porrassiivoukset
• lattianvahaukset
Yli 10 vuoden kokemus!
Pitopalvelua
myös
haluamiinne
tiloihin
JUHLAKESKUS
Kun on aihetta juhlaan...
Mahdollisuus kotitalousvähennykseen.
• muistotilaisuudet • perhejuhlat• ristiäiset
Kalevan puistotie 7, 33500 TAMPERE, p. 0408 290 626
sähköposti: [email protected] www.mancester.fi
Uusi Era Palvelut Oy • puh. 045 126 6938 • www.uusierapalvelut.fi
Asianajotoimisto
KOTI KAUNIIKSI
Verhoilemme teidän keittiön
tuolit, sohvat, nojatuolit.
Kankaista hyvät valikoimat.
Kotiesittelyt ja kuljetukset.
Tuomiokirkonkatu 34 B 24, Tampere
p. (03) 3124 2800
www.kuhalaki.fi
Nyyrikintie 1, Tampere Puh. 040 739 1822 www.kolumbus.fi/timylihe
- oikeudenkäynnit
- testamentit, perunkirjoitukset
- avioehtosopimukset
- lasten huolto, asuminen, tapaamiset, elatus
Verhoiluliike Yli-Heikkilä
Naisten Pankki Tampere
järjestää kaksi hyväntekeväisyystapahtumaa naisten koulutuksen ja yrittäjyyden tukemiseksi
kehitysmaissa. Elävää musiikkia,
kirjallisuutta ja teatteria!
APUA
KEHITYSMAIHIN
SUUNNITTELU,
MITTAUS,
ASENNUSPALVELU
Kaihdin Sampo
Verhoilua 25 vuoden kokemuksella
KULTTUURILLA
• Säle-, rulla- ja
puukaihtimet
• Terassi- ja ikkunamarkiisit
• Pimennys- ja paneeliverhot
• Taite- ja peiliovet
• Parvekekaihtimet ja
pystylamellit
• Luxaflex-sisustuskaihtimet
Marianpäivän
matinea
13.3.2016
Selkä kuntoon
Rentouta selkäsi!
MAALISKUU
19.
Lordos-selkälauta 95 €
Tilaa www.lordos.fi tai poikkea
Mephisto, Satamakatu 8, Tampere
®
Katso lisää!
facebook.com/NaistenPankkiTampere
www.naistenpankki.fi
siltalehti.fi
Sammonkatu 18, TRE
(03) 255 0858, 0400 736 716
ks@ kaihdinsampo.fi
www.kaihdinsampo.fi
Asianajajan palvelut
Hämeenkatu 3 A 6,
33100 Tampere
puh. 03 - 230 3000
www.lss-oy.com
Täyden palvelun
asianajotoimisto
Tampereella
Palvelemme myös
ruotsin kielellä
Yhteydenotot:
Jouko Juntunen
asianajaja
041-506 2755
18
Silta 3/2016
Johannes-passio
visioi ihmisyyttä
Tampereen seudulla asuvia on vuosi toisensa perään
hellitty passiotulkinnoilla pääsiäisen tienoolla.
TEKSTI: Elisa af Hällström
KUVA: Marco Borggreve
nähdä ne laulajat, joille Bach aariansa kirjoitti. Hekin olivat varmasti
kauniita, Jaatinen keventää.
T
änä vuonna kärsimysnäytelmä on
mahdollisuus kokea
pääsiäistä edeltävänä
lauantaina Tampereen tuomiokirkossa.
Helsingin Barokkiorkesteri kumppaneineen tuo kirkkoon J. S. Bachin Johannes-passion.
Kirkkovuoden tärkeimmän juhlan konsertissa on kokoonpano, jolta sopii odottaa elämystä. Teoksen
tulkitsevat Helsingin Barokkiorkesteri, kansainväliset solistit ja kiitetty
Key Ensemble.
Turkulainen Key Ensemble on
Teemu Honkasen luotsaamana saanut tunnustusta niin meillä kuin
vaikkapa Yhdysvalloissakin. Kiitosta antaa barokin kultasormeksikin tituleerattu Helsingin Barokkiorkesterin taiteellinen johtaja.
– Yksi Suomen korkeatasoisimmista kamarikuoroista, Aapo Häkkinen tiivistää.
Oratorion sopraanosolisti on Thora Einarsdottir, tenoriaarioista vastaa
Markus Francke ja bassona on Cornelius Uhle. Alttona on Oslossa asuva mezzosopraano Melis Jaatinen.
– Olen hyvillä mielin mukana, sillä laulan ensi kertaa Hebon solistina. Odotan keikkaa erityisellä ilolla.
Tiemme eivät ole sattuneet kohtaamaan aikaisemmin, Jaatinen sanoo.
Vahvat kuvat
Helsingin Barokkiorkesteri tarttuu
Johannes-passioon pitkästä aikaa.
– Edellisen kerran esitimme sitä
kuusi vuotta sitten. Se ei ole siis vuosittainen standardi, mikä on hyvä
asia. Antaa mahdollisuuden katsoa
sitä uudelta kannalta, tuumaa esitystä luotsaava Häkkinen.
Ensemble sukeltaa passion tunnelmiin esittämällä Bachin kantaatteja maaliskuussa.
– En ole aiemmin esittänyt niitä.
Ne tuovat uutta näkökulmaa passion
esittämiseen. Bach sävelsi kantaatit
ensimmäisellä Leipzigin-kaudellaan
juuri ennen Johannes-passiota. Kantaatit ovat kuin kuita tai satelliitteja
sen ympäriltä, Häkkinen maalaa.
Sama esitys nähdään myös palmusunnuntaina Helsingissä. Pääsiäisviikolla kuoro ja orkesteri esittävät passion suomalaisten solistien
kera Turussa.
– Haasteemme on välittää musiikin keinoin vahvat tunteet ja kuvat,
Häkkinen tiivistää.
– Musiikki voi olla peili ja se voi
antaa visioita omasta ihmisyydestä,
hän sanoo.
Tykätty teini
Hebo sai alkunsa opiskelijaorkesterina ja on johtajansa mukaan
teini-iässä. Häkkisen johdolla on
edetty Euroopan arvostetuimpien
periodiyhtyeiden joukkoon. Intona
on laajentaa ohjelmistoa nykyistä
suurempiin kokoonpanoihin.
– Toistojakin voisi olla enemmän.
5-6 kertaa on ideaali niin musiikillisesti kuin tuotannollisestikin, Häkkinen jatkaa.
– Toiminta on mallillaan, mutta
kalenteriin mahtuu yhä lisää keikkoja, hän sanoo.
Orkesteri käy ulkomailla noin 15
kertaa vuodessa, Helsingin Musiikkitalossa on konserttisarja ja kotimaisilla festivaaleilla ja konserttisarjoissa on keikkoja.
– Yleisö löytää Hebon konsertteihin. Tänä syksynä Helsingin vanhan
musiikin sarjamme konsertit, Monteverdin Poppean kruunaus -oopperan näytökset ja uudenvuoden juhlakonsertti Musiikkitalossa olivat
täynnä, hymyilee toiminnanjohtaja
Elina Aho-Kuusama. ✦
Niin kauniit aariat
Melis Jaatinen on tuttu kasvo muun
muassa Kansallisoopperan Puhdistuksen pääroolista muutaman vuoden takaa. Parhaillaan hän vierailee
Åbo Svenska Teaterin Taikahuilussa.
Jaatinen paljastaa, että Bachin kärsimysnäytelmistä H-mollimessu on hänen lempipassionsa.
– Johannes-passion laulamisesta on
vierähtänyt monta vuotta, hän kertoo.
– Oratorio resonoi monella tavalla. Siinä mennään älyttömän syvälle
asiassa ja jokaiselle on jotakin. Se ei
jätä kylmäksi, miettii Jaatinen.
Johannes-passio on Bachin ensimmäinen suurimuotoinen teos,
joka koostuu Raamatun henkilöiden resitatiiveista. Kuoro laulaa väkijoukkojen tekstit, ja ne ovat suoraan Raamatusta. Koraaleissa kuoro
saattelee kuulijaa liturgiaan.
Aarioihin Bach on kirjoittanut
kärsimysnäytelmään liittyviä reaktioita. Jaatinen ylistää Bachin aarioita.
– Ne ovat uskomattoman kauniita
ja erityisen rakkaita minulle. Ne ovat
aina kolahtaneet. Erityisesti Es ist vollbracht (suom. se on täytetty) on vaikuttavaa laulettavaa, hän kuvailee.
– Olisi kiva, jos voisi matkustaa
muutama sata vuotta taaksepäin ja
Helsingin Barokkiorkesterin reserviin kuuluu satakunta muusikkoa.
Ydinporukassa soittajia on reilu parikymmentä.
”Haasteemme on välittää musiikin
keinoin vahvat tunteet ja kuvat.”
Helsingin Barokkiorkesteri,
Key Ensemble
Johtaa Aapo Häkkinen
Tampereen tuomiokirkko
19.3. kello 18
Kesto noin 2 tuntia
hebo.fi
Silta 3/2016
Peräti neljännes
nykyajan
ihmiskaupan
uhreista on
alaikäisiä.
Ilmiölle tuo
kasvot Nicu, jossa
ihmiskaupan
uhriksi joutunut
romanialaispoika
kirjoittaa
äidilleen kirjettä.
19
Raamattu
sarjakuvina
Tämä on Raamattu nuorille sarjakuvan
lukijoille.
Sarjakuvasta löytyy hahmoja Aatamista ja Eevasta Jeesukseen asti. Kirjan
kuvittajalla on oma tyyli kuvata asiat.
Sarjakuvakirja kertoo kaikki tarinat
ja eepokset. Tarinat on kerrottu oikean
Raamatun mukaan kuvitettuina. Ne
kerrotaan lyhyesti ja ytimekkäästi.
Tämä sarjakuvakirja on hyvä ensimmäistä kertaa Raamattua lukeville. Suosittelen kirjaa lukijoille 10-vuotiaasta
eteenpäin. ✦
Arvostelun on kirjoittanut
Nuutti Kallioinen, joka oli Tampereen
seurakuntien viestinnässä
Taksvärkki-päivän työssä.
Lisätietoa: taksvarkki.fi
Action Biblen tekstit ovat Cook
Davidin ja kuvitus Cariello Sergion
käsialaa. Suomentaja on Heli
Jaakko ja kustantaja Kristillinen
Kirja- ja Musiikki Kustannus. Kirja
on ilmestynyt vuonna 2014 ja
painettu Suomessa.
Kertomus kärsimyksestä
ja selviytymisestä
Maahanmuutto, pakolaisuus
ja ihmiskauppa valkokankaalla
Tampereen elokuvajuhlien tämän
vuoden ohjelmistossa on paljon maahanmuuttoa käsitteleviä elokuvia.
Viides Mental Nord kokoaa yhteen
maahanmuuttoaiheisia lyhytelokuvia Pohjoismaista. Paha saa palkkansa María Reyndalin elokuvassa Yes Yes,
jossa thaimorsiamet antavat sadistiselle islantilaismiehelle ansionsa mukaan. Omatoimisuuteen joutuu turvautumaan myös Flykting 532:n 12-vuotias
Sevko, jota muut pakolaiset kiusaavat.
Kreikassa oleilevien turvapaikanhakijoiden toivotonta tilannetta kuvaa dokumentti Xenos: sana tarkoittaa muukalaista, vihollista tai tuntematonta. Hisham
Zamanin fiktiossa Bawke isä tekee elämänsä raskaimman päätöksen antaakseen pojalleen mahdollisuuden turvattuun elämään.
Hamy Ramezanin ja Rungano Nyonin moninkertaisesti palkittu Kuuntele
tuo näkyviin, kuinka haavoittuvaisessa
asemassa kielitaidoton pakolainen on
yrittäessään saada apua viranomaisilta.
Ihmiskauppa-ohjelmistossa nähdään
englantilaisen Unchosen-organisaation
tuoreimpia lyhytelokuvia sekä festivaalin itsensä kuratoima näytös.
Orjuus ei kuulu vain menneeseen
maailmaan tai kaukomaihin. Tyypillisimmin orjuuttaminen tarkoittaa seksuaalista hyväksikäyttöä, pakkotyötä, pakkoavioliittoa tai kotiorjuutta.
Ilmiötä vastaan taistelevan Unchosenin ideana on hyödyntää elokuvataidetta riiston vastaiseen kamppailuun.
I Want To Be kertoo kuilusta pikkutyttöjen tulevaisuudenhaaveiden ja naisten todellisuuden välissä.
Kuten viime vuoden Unchosen-elokuvakilpailun voittaja Yoke Farm osoit-
taa, voi yhden hyvän ihmisen tapaaminen muuttaa kaiken. Avun tarvitsija
pitää vain tunnistaa – mutta miten?
Muun muassa tästä kuullaan keskustelutilaisuudessa, joka järjestetään keskiviikkona 9.3. heti ensimmäisen Ihmiskauppa: Unchosen -näytöksen jälkeen
Werstaan auditoriossa.
Tilaisuudessa ovat paikalla muun
muassa ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmässä työskentelevä Inkeri Mellanen, Melissa Blackburn Unchosenista sekä elokuvaohjaajat Tim Keeling ja
Payal Sethi.
Kokonaisuuden toinen näytös on Tampereen elokuvajuhlien koostama. Monet
siinä nähtävistä elokuvista porautuvat
alistajan ja alistetun asemaan ja valtasuhteisiin. Eteläkorealainen A Perm kertoo vietnamilaisen tuontivaimon Loanin
kampaamokäynnistä uuden anoppinsa
kanssa. Neitsytmorsiankulttuuria tutkailee intialainen Leeches.
Ensi vuonna Yhteisvastuun kotimaan
kohteena on Rikosuhripäivystyksen,
Monika-Naiset liiton, Pro-tukipisteen ja Pakolaisneuvonnan yhteistoimintahanke Harmaan eri sävyt,
jossa avun kohteina ovat ihmiskaupan uhrit. ✦
tamperefilmfestival.fi
Perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi kolme lasta. He asuvat maatilalla
ja lapset leikkivät maatalon leikkejä.
Pojista Artturi kiinnostuu urheilusta. Hän harrastaa palloilulajeja. Urheilusta tulee hänelle kaikkein tärkeintä elämässä. Hän haluaa olla
siinä paras.
Keväällä 2007 huoli ja murhe muuttavat perheeseen. Tuolloin kymmenvuotias Artturi alkaa saada pakko-oireita ja urheilusta tulee ilotonta
suorittamista. Syömisestä tulee jokapäiväinen taistelu.
Tilanne pahenee nopeasti syksyyn
mennessä. Artturin iloisuus katoaa ja
persoonallisuus muuttuu. Tulee päivä,
jolloin vanhempien on jätettävä Artturi
Lasten psykiatriselle osastolle hoitoon.
Tästä alkaa matka, joka on kestänyt nyt
kahdeksan ja puoli vuotta. Välillä Artturi
on ollut laitoshoidossa ja välillä kotona.
Kirjassa Kati Nikali kertoo anoreksian
vaiheista avoimesti. Teoksessa kerrotaan myös rajut ja raastavat yksityiskohdat tapahtumista.
Kati ja hänen miehensä Ari osallistuivat kaikkeen Artturin hoitoon liittyvään yhdessä, kunnes Ari
kuoli tapaturmaisesti. TeokMinna AlaHeikkilä: Ei
sessa haastatellaan myös
mitään hyvää
Artturia, hänen sisaruksiaan
minulle. Kertomus
ja häntä hoitaneita henkilöikärsimyksestä ja
tä Helsingin Syömishäiriöselviytymisestä
(Päivä Osakeyhtiö). keskuksesta.
Keskeisimpänä teemana
Kirja on
lainattavissa
tositapahtumista kertovassa
Seurakuntien
kirjassa on äidin syvällinen
kirjastosta,
kasvuprosessi. Tämä tarina
Näsilinnankatu
näyttää, kuinka suuri myön26, 5. kerros.
teinen elämänvoima ihmiAvoinna ma–pe
sen sisällä asuu. Tämä on
klo 9.30–15.30 ja
ke klo 9.30–17.
kertomus toivosta. ✦
Majataloillat alkavat Messukylässä
Messukylän lähikirkko aloittaa musiikkipitoiset Majataloillat perjantaina
11. maaliskuuta.
– Kysymyksessä on matalan kynnyksen hengellinen ilta, jossa
myös on mahdollisuus kuunnella hyvää musiikkia. Tärkeässä
osassa on mahdollisuus sielunhoitoon ja henkilökohtaiseen
esirukoukseen, kertoo aluepastori Tero Matilainen.
Ensimmäiseen iltaan 11.3. musiikkivieraiksi tulevat Lasse Heikkilä ja Saila Seurujärvi. Toinen ilta järjestetään 20.5., jolloin musiikillisesta annista huolehtii Peter Joukainen.
Illan isäntänä toimii Seppo Lindell ja emäntänä Satu
Joki.
Illan vastuutehtävissä on mukana laaja joukko Messukylän seurakuntalaisia. Tarjolla on myös iltateetä ja lapsille
oma puuhanurkkaus. Tilaisuuksiin on vapaa pääsy. ✦
Saila Seurujärvi ja Lasse Heikkilä musisoivat
ensimmäisessä Majataloillassa 11.3. Messukylän kirkossa.
Hannu Jukola
20 Silta 3/2016
Muusikko ja
lauluntekijä Peter
Joukaisen uskon
perustus joutui
koetukselle teologian
opintojen aikana.
”Huomasin, etten
pystynyt uskomaan,
vaikka haluaisinkin.
Se oli tosi terveellinen
prosessi, siitä opin
uskon lahjaluonteen.”
Tilaa surulle ja murheelle
tävät voimaansa, kun ne kohtaa silmästä
silmään.
Illan tarkoitus on myös lohduttaa. Tunnelmallinen puukirkko antaa siihen hyvät
mahdollisuudet.
Joukainen myöntää, että syväluotaavien
ajatusten pohtiminen on välillä vähän raskasta. Onneksi Laura-vaimon myönteinen
luonne tasapainottaa mietteitä. Nelivuotiaat Vilma ja Liina sekä juuri kuusi vuotta
täyttävä Samuli taas palauttavat käytännössä maan pinnalle.
Joukainen on työskennellyt Tampereen
seurakuntien nuorisomuusikkona kolmisen
vuotta. Lempäälässä asuva laulaja-lauluntekijä ponnisti alkuun Aitolahden treenikämpältä. Seurakuntien pariin hän päätyi isostoiminnan myötä.
– Tällainen työ oli haaveena jo reilusti alle
kaksikymppisenä.
Mitä seurakuntien nuorisomusiikki hänen mielestään on?
– Miellän sen aika paljolti kevyeksi musiikiksi, ”bändimusiikiksi” tai pop-musiikiksi,
joka on seurakunnan käytössä.
– Minulla on ollut ilo keikkailla seurakuntatilaisuuksissa paljon yli työalarajojen,
eli muissakin kuin nuorten jutuissa. Myös
aikuisväestölle kevyt musiikillinen ilmaisu
on tuttu, koska sellaista he ovat nuoruudessaan kuunnelleet ja usein kuuntelevat
edelleen.
Kevyen musiikin ammattilaisia on seurakunnissa töissä vähän. Tilausta kuitenkin
olisi, ovathan suuret ikäluokat kasvaneet
bändimusiikin parissa.
– Esimerkiksi bändisoittimet jumalanpalveluksissa eivät ole 15-vuotiaiden juttu, vaan
60–70 -vuotiailtakin on tullut lähes pelkästään kiittävää palautetta bändini säestämistä
messuista, Joukainen huomauttaa.
Päällimmäisinä tulevaisuuden kuvioina
ovat musiikkirippikoulu Ilkossa ja kolmannen levyn teko.
Joukainen on julkaissut kaksi sooloalbumia, Ehkä kaikki selviää (2007) ja Yöksi kylmenee (2010).
Hänen hallussaan ovat avaimet ManseGospel-Studiolle. Paikka on tarkoitettu tamperelaisten gospelartistien ja -bändien käyttöön. ✦
Asta Kettunen
Ens
Nume i
rossa
:
•Petra
musiikKarjalainen
p huu
in mer
kityksu
•Inga
estä.
S
u
l
i
n
eläytyy
huutol
a
i
kirkko slasten el
-ooppe
ä
rassa.mään
•Mum
m
tempa on Kamma
isee.
ri
u
ka
d e n e k o vi
n
kk
u
rusta. Nuorisomuusikkona hän
on sanoilla syväsukeltaja kevyen musiikin sävelin.
Viime vuonna järjestetty
Lauluja surusta ja kuolemasta -tilaisuus
näytti tarpeen, ja siksi vastaavaa järjestetään uudelleen. Pitkäperjantaina mies ja kitara kohtaavat yleisön Vanhassa kirkossa
kello 17. Ohjelmistossa ovat muun muassa
Elegia, Eilen kun mä tiennyt en ja Oi Herra jos
mä matkamies maan.
Seurakunnissa on huomattu ihmisten kaipaavan tukea surulleen, vaikkeivät sitä suoraan sanoisikaan.
– Surulle ei ehkä kuitenkaan ole kulttuurissamme tarpeeksi tilaa, vaikka meitä surumieliseksi kansaksi sanotaankin. Pitkäperjantaina on oiva tilaisuus surra yhdessä. Silti
jokainen voi surra omia surujaan, Joukainen
huomauttaa.
– Ja uskon, että suru ja murhe menet-
i
Ku
P
eter Joukainen laulaa nyt su-
Valitse arkut ja
kukkalaitteet,
jotka on valmistettu
luonnonmateriaaleista.
Lisää tietoa:
siltalehti.fi