silta-11-2015

Harri Hinkka
Tamperelainen
seurakuntalehti
Marraskuu 2015
Jokaisen tarina on tärkeä
– vaikkei sitä itse muistaisi
Sivu 18
i.fi
siltaleht
Muusikko
Ville Leinonen on
Hannu Jukola
Läsnä lastenkin
maailmassa
Diakoniassa
tärkeintä on
ihmisen
kohtaaminen
Sivut 12–13
Jussi Laitinen
Niemistöt
menivät
naimisiin
Hääyössä
Sivu 4
Hannu Jukola
Hannu Jukola
Sivut 8–10
Kerhotie on
turvallinen
perusta
elämälle
Sivut 2 ja 16
2
SILTA 11/2015
PÄÄKIRJOITUS
Kirsi Airikka
vt. päätoimittaja
marraskuu
Tampere 4.11.2015
Varhaiskasvatus
tukee perheitä
Seurakunnan kerho kuuluu lähtemättömästi lapsuusmuistoihini – niin kuin monilla muillakin suomalaisilla. Kerhossa oli
mukavat tädit, jotka ohjasivat leikkejä. Suosikkilauluni oli virsi Ystävä sä lapsien, joka laulettiin jokaisella kerhokerralla. Muistan myös kirkkoherran mopsin, joka kynnet rapisten tuli tervehtimään lapsia pappilan alakertaan, kaiketi eväsvoileipien tuoksun
houkuttelemana.
Tänä syksynä vietetään kirkon varhaiskasvatuksen 70-vuotisjuhlaa. Vuonna 1945 Turussa alkanut päiväkerhotoiminta perustettiin helpottamaan perheiden arkea. Pian kerhojen pitäminen
aloitettiin myös Tampereen seurakunnissa. Kirkon varhaiskasvatuksen tavoitteena on tukea kristilliseltä arvopohjalta lapsen kokonaisvaltaista kasvua ja perheiden hyvinvointia.
”
Kerho oli monella tavalla
henkireikä meille pienten lasten vanhemmille.
TULEVAT PYHÄT 4.11.–2.12.2015
8.11. Pietari ongella
Ihmisten kalastajiksi kutsutut opetuslapset
pääsevät entisenkin ammattinsa pariin. Silloin tapahtuukin ihmeitä. Pietarin kalansaalis on jo käsite: verkot repeilevät, kaloja tulee
enemmän kuin kuvitella saattoi ja taatusti yli
oman tarpeen. Toinen kalansaalis on sekin
satumainen, hopeanhohtoinen.
15.11. Valvomisen sunnuntai
Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, vaikka
niin moni on halunnut tietää ja luullut tietävänsä. Monta uskonnollista yhdyskuntaa
tämä luulo on ehtinyt synnyttää!
22.11. Kristus-kuningas
Herra, milloin me näimme sinut? Kristus tulee vastaan yllättäen, tietämättämme. Tuo-
marin edessä meidän mahdollisuutemme
on armo, yllättävä sekin.
29.11. Siunattua uutta vuotta!
Taas saa laulaa Hoosiannaa. Jumala ei ole
kaukana meistä. Hän ei ole ulottumattomissa vaan aasinvarsan korkeudella. Juutalaiset
odottivat pelastajaa, ja sen saikin koko maailma.
Lasten
H
-adven oosianna
lapsille ttihartaus
ja p
sunnu erheille
ntaina
29.1
Messu 1. klo 18
kylän k
irkossa
VUOSI VAIHTUU
Kirkkovuosi ehtii aina ensin. Joulukuuhun ei tarvitse tällä kertaa odottaa,
sillä ensimmäinen adventti on jo 29. marraskuuta. Uudet mahdollisuudet
aukeavat. Puhtaalle adventtipöydälle katetaan toivon merkiksi neljä kynttilää.
Mennyt on jäänyt taakse. Alkaa uusi kierros Jeesuksen seurassa. Mitä vuosi
tuokaan tullessaan? Se tuo syntymiä ja kuolemia, kärsimystä ja taivaallista
onnea. Kaikki asiat ovat turvallisesti Jumalan tiedossa ja hoidossa.
PALSTAN TEKSTIT: Jukka-Pekka Ruusukallio
Kimmo Ahonen
Seuraava kosketukseni kirkon varhaiskasvatukseen oli lapseni kaste. Jo muutamaa kuukautta myöhemmin menin vauvan
kanssa seurakunnan avoimeen päiväkerhoon. Oli mukavaa tavata
muita vanhempia kahvikupin ääressä. Lapset taas saivat ensikosketuksen ryhmässä toimimiseen. Tärkeä oli myös pieni hartaushetki, jossa aikuinenkin sai Pyhän kokemuksen.
Kerho oli monella tavalla henkireikä meille pienten lasten vanhemmille. Edelleen muistelen kiitollisena kerhotätejä, joille sain
uskoa omia asioitani luottamuksellisesti.
Miesten hoitovapaiden yleistyminen antaa myös isille mahdollisuuden tulla mukaan kerhotoimintaan nykyistä useammin.
Jumalan kämmenellä -illat ovat loistava keksintö, sillä ne mahdollistavat myös päivätyössä käyvien vanhempien osallistumisen.
Rentoa yhdessäoloa ja tekemistä tarjoava perhepyhäkoulu järjestetään arki-iltaisin ja siellä tarjotaan myös iltapala.
Varhaiskasvatus haluaa tukea isiä ja isoisiä myös lasten kristillisessä kasvatuksessa. Iltarukous isän kanssa on kokemus, jolla voi
olla iso merkitys lapsen hengellisessä kasvussa. ✦
HELMI
Seurakuntien varhaiskasvatus tukee vahvasti tamperelaisia
perheitä arjessa, sillä Tampereen seurakunnilla on tänä syksynä
noin 160 säännöllisesti kokoontuvaa ryhmää. Tarjolla on muun
muassa avoimia päiväkerhoja, päiväkerhoja, muskareita, perhekerhoja ja koululaisten iltapäiväkoteja.
Lastenohjaajat toimivat myös sairaalan lastenosastoilla, päiväkotikummeina, maahanmuuttajatyössä, nuorisodiakoniassa
sekä sosiaalisessa mediassa. Finlaysonin kirkossa palvelee Lasten katedraali.
Viikoittain ryhmissä käy tuhansia ihmisiä. Kolmesti viikossa
kokoontuvan päiväkerhon osallistuja käy toiminnassa parhaimmillaan yli sata kertaa vuodessa.
Marraskuun 8. päivänä vietettävän isänpäivän kunniaksi Tampereen seurakuntien varhaiskasvattajat haluavat nostaa isät keskiöön. Isiä ja isoisiä kannustetaan osallistumaan seurakuntien
kerhotoimintaan nykyistä rohkeammin.
Myös etä-isät ja uusperheiden sosiaaliset isät ovat lapsille tärkeitä ihmisiä, joiden osallistumista lasten elämään tulee kaikin
tavoin tukea.
Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja
annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja
annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme
sinut kodittomana ja otimme sinut vastaan, tai
alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme
sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun
luonasi? (Matt. 25.37–39)
SILTA 11/2015
Ovatko usko
ja tiede
ristiriidassa?
Aava Anttinen
kysymystä
Monet pitävät uskon ja tieteen ristiriitaa sovittamattomana.
– Tällöin sekä usko että tiede on ymmärretty väärin. Jumala, joka on luonut
koko maailman, on luonut myös tieteen, pohtii teologian tohtori, raamattukouluttaja Eero Junkkaala, joka puhuu aiheesta Sanasta suunta -illassa 29.
marraskuuta.
Kysymys kärjistyy usein keskusteluun luomisuskon ja tieteellisen maailmankuvan ristiriidasta.
– Kirkossa on tiede otettu vakavasti
jo satojen vuosien ajan ja monet huipputiedemiehet ovat kristittyjä. Raamatun luomiskertomus on majesteetillinen
kuvaus kaiken alusta, mutta se ei pyri
antamaan luonnontieteellistä selitystä
maailman synnystä. Sitä saamme kysyä
tiedemiehiltä.
Junkkaalan mukaan ristiriita on ihmisten mielissä.
– Valitettavasti monet kristityt ruokkivat tätä jännitettä väittämällä, että tieteellinen maailmankuva olisi väärä.
Maanantain 30. 11. Enemmän uskoa enemmän ihmeitä -otsikko vihjaa sellaiseen kristillisyyden näkemykseen,
jossa tavoitellaan ihmeitä ja merkkejä
osoituksena vahvasta uskosta.
– Ihmeiden tavoittelu voi viedä uskon
painopistettä vikaan. Kristillinen usko
tulee yhtä lailla ja enemmänkin todeksi
siellä, missä joudutaan kasvokkain elämän ahdistusten kanssa. Kristitty uskoo Jumalaan, vaikka ei saa toivomiaan
rukousvastauksia. Hän tietää olevansa
Jumalan käsissä silloinkin, pohtii Eero
Junkkaala. ✦
Maria Malmi
Maria de Carvalho,
pastori Giordanni
De Carvalho ja
Willem Hickey IEC:n
toimistosta .
Miksi Hervantaan
perustetaan uusi
kansainvälinen yhteisö?
❶
Miksi tarvitaan toista kansainvälistä toimintaa järjestävää yhteisöä,
pastori Giordanni De Carvalho?
– Ulkomaalaisena Suomessa voin sanoa, ettei keskuudessamme tehdä tarpeeksi työtä. Olemme viisi prosenttia
Suomen väestöstä, on selvää, että lisää
ihmisiä on tulossa Suomeen, eikä englanninkielisiä jumalanpalveluksia ole
vielä tarpeeksi. Me haluamme tarjota
lisää, emme kilpailla.
– Luterilainen kirkko tekee ja on
tehnyt hyvää työtä ulkomaalaisten keskuudessa. Yksi hyvä esimerkki on IEC eli International Evangelical Church in Finland, joka on suurin
kansainvälinen kirkko, ja myös vanhin.
Luterilainen kirkko aloitti sen lähes 50
vuotta sitten.
– Mutta nyt tarve on suurempi kuin
50 vuotta sitten. On aika tehdä enemmän. Hervannassa on valtava määrä monikulttuurisuutta, jopa neljännes
Hervannassa asuvista on syntynyt ulkomailla.
❷
Miksi nyt?
– Olen asunut Suomessa lähes 15
vuotta, mutta vasta nyt olen tunte-
nut Jumalan käden varovasti ohjaavan
aloittamaan tämän tehtävän.
❸
Millaista toimintaa on
suunnitteilla?
– Haluamme olla joukko ihmisiä, jotka ovat avoimia enemmälle kuin vain
tulemiselle yhteen sunnuntain jumalanpalvelusta varten. Olemme Jeesukseen uskovia ja otamme Raamatun
erittäin vakavasti. Haluamme oppia
tuntemaan toisemme, jakamaan kokemuksiamme, uskoamme, olla vieraanvaraisia, auttaa toinen toistamme paremmin integroitumaan suomalaiseen
yhteiskuntaan.
– Jaamme aterioita yhdessä ja tarjoamme ihmisille mahdollisuuden olla
aktiivisia tässä yhteisössä. Uskomme,
että jokaisella on jotain annettavaa, ja
haluamme vaalia yhteisöä, johon on
mahdollista tuoda omat yksilölliset
lahjamme ja lahjakkuutemme.
– Viestimme on: Usko itsessään
ei ole tarpeeksi. Jatkamme itsemme
haastamista saadaksemme laitettua
uskomme käytäntöön. Näemme, että
meillä uskovina on vastuu, meidän
tarvitsee muuttaa ympäristöjämme.
❹
Miten toiminta järjestyy
käytännössä?
– Tapaamme joka lauantai kello 15. Jumala on tuonut oikeat ihmiset auttamaan minua johtamaan tätä yhteisöä.
Niinpä joka lauantai olen paikalla.
Eero Junkkaalan luennot Sanasta
suunta -tapahtumassa 29.11.–1.12.
Sunnuntai 29.11.
• klo 11.30 Viinikan kirkossa: Joulun tapahtumat historian ja arkeologian valossa
• klo 18.30–20.30 Nekalan seurakuntatalossa:
Voiko Jumala olla kaikkivaltias ja hyvä?
Ovatko usko ja tiede ristiriidassa?
Maanantai 30.11.
klo 18.30–20.30 Nekalan seurakuntatalossa:
Kristittynä arjessa
Enemmän uskoa – enemmän ihmeitä?
Tiistai 1.12.
klo 18.30–20.30 Nekalan seurakuntatalossa:
Armolahjat, hajaannus vai siunaus?
Elämmekö lopun aikaa?
Luentosarjan järjestävät Eteläinen seurakunta, Suomen Raamattuopisto ja
Kirkkopalvelujen opintokeskus.
❺
Voitko kertoa itsestäsi?
– Olen brasilialainen saarnaaja, tulin
Suomeen ensimmäisen kerran vuonna 1995 valmistelemaan lähetyslaiva Logos II:n vierailua. Tapasin laivalla vaimoni, joka on suomalainen upea
lady. Vuonna 1997 muutimme Suomeen ja menimme naimisiin. Meillä
on neljä teini-ikäistä lasta, Daniel, Samuel, Anna Carolina ja Lucas. Asuimme perheenä Logos Hope -laivalla neljä vuotta.
– Palasimme Suomeen lähes viisi vuotta sitten. Työskentelin IEC:ssa
neljä vuotta, ja tämän vuoden maaliskuusta lähtien tunsin tarpeen brasilialaisen yhteisön perustamiseen.
Meillä on kolme jumalanpalvelusta
viikossa. Joka sunnuntai kello 10.30
olen Helsingissä, joka lauantai kello
11 Tampereella ja joka keskiviikko 18
Turussa.
– Olen ollut pappi noin kahdeksan
vuotta ja saarnaaja yli 20 vuotta. Olen
46-vuotias. Minulla on runsaasti kokemusta kansainvälisestä kristillisestä työstä. Rakastan tätä maata ja uskon,
että Suomella on kutsumus palvella
Jumalaa, ulkomaisissa ja kansainvälisissä tehtävissä. ✦
Asta Kettunen
Rami Marjamäki
Tampereen seurakunnat järjestää englanninkielistä toimintaa, ja International Congregation of Christ the King
-messuja. Eteläinen seurakunta on
kuitenkin aloittelemassa omaa englanninkielistä toimintaa Hervannassa.
3
In English: siltalehti.fi
Eero Junkkaala
4
SILTA 11/2015
Vakaus vai kaaos?
Uskonnollisuus on Ahosen mukaan
myönteinen elämää rakentava ja uudistava
voima. Monesti se myös ylittää ihmisen
käsitys- ja hallintakyvyn.
– Siksi ihminen ei voi kontrolloida
uskon olemassaoloa, syntyä eikä usein
myöskään sen vaikutuksia. Uskon pysyvälle
myönteiselle vaikutukselle on välttämätöntä
sopivan muodon ja järjestyksen löytäminen.
Psykiatri, LT Riitta Alajan aiheena on
uskon, toivon ja rakkauden merkitys
kokonaisvaltaisessa hoidossa.
Voimasanoja -luento 1.12. klo 18 Vanhassa
kirjastotalossa. Luennon järjestävät
Tampereen seurakunnat, Pirkanmaan
Pipliaseura sekä Ahjolan kansalaisopisto.
Hannu Jukola
Yksi varmimpia tapoja vaikuttaa kristinuskon
uuteen nousuun on sen julkinen kieltäminen.
– Siellä missä jokin valtio on virallisesti
kieltänyt kristinuskon harjoittamisen, se
ennen pitkää purkautuu voimaperäisesti
esiin, näkee teologi, missiologian dosentti
Risto Ahonen.
Ihmisten
yhteyttä
Sadekaan ei latistanut tunnelmaa, kun
Pyynikin urheilukentällä pelattiin ystävyysottelu Ilveksen B-junioreiden ja
turvapaikanhakijoiden kesken sunnuntaina 25. lokakuuta.
Katsomossa kannustanut Salla Finlow-Bates eli ottelun tunnelmassa täysillä mukana.
– Siellä me oltiin, lokakuun vesisateessa
hymyssä suin. Kaikki yhdessä, turvapaikanhakijat, seurakunnat, vapaaehtoiset,
ystävät, tutut, suomalaiset ja ulkomaalaiset. Kaikki yhteisen asian puolesta!
Myös irakilainen Baha Sabri iloitsi
pelistä kentän laidalla.
– On todella tärkeää, että tällainen
peli järjestettiin. Jalkapallon avulla pääsee kiinni tavalliseen elämään ja mukaan yhteiskuntaan.
Sabri sanoittaa osuvasti Peace United -pelin tavoitteen, joka on juuri yhteenkuuluvuuden lisääminen kulttuurien välillä.
– Yhteistä kieltä ei tarvita, yhteinen
pallo riittää, komppaa turvapaikanhakijoiden joukkueen kapteeni Marwan Ibrahim Mohammad.
Tilaisuuden aluksi vietettiin hiljainen
hetki, jolla kunnioitettiin Kaivannon hätämajoituksessa asuvan turvapaikanhakijan surua. Irakilainen turvapaikanhakija menetti koko perheensä, kun
seitsenhenkinen perhe kuoli pommi-iskussa Irakissa.
Ystävyysottelun järjestivät Tampereen,
Ylöjärven ja Pirkkalan seurakunnat. ✦
Pastori Merja Halivaarasta
(vas.) tuli Jari ja Maarit
Niemistön perhepappi, joka
vihki pariskunnan Hääyötapahtumassa 11.11.2011.
Perheen arkeen tuovat vauhtia
pojat Kalle sekä Joonas, jonka
kasteen Merja Halivaara on
toimittanut. Pikkukuvassa ovat
alttarilla Maarit ja Jari Niemistö
(oik.) sekä Marika ja Jani
Lehtimäki vuonna 2011.
Luottopappi
löytyi Hääyöstä
S
Eva Wäljas
Eva Wäljas
Lue lisää: tampereenseurakunnat.fi/uutiset
• Seuraa uutisia turvapaikanhakijoista Tampereella:
tampereenseurakunnat.fi/kirkko_tampereella/turvapaikanhakijat_tampereella
• Tule mukaan auttamistyöhön:
vapaaehtoistyo.fi/tampere
ekä Maarit että Jari Niemistölle oli itsestään selvää, että he haluavat kirkollisen vihkimisen. Ajatus perinteisten isojen kirkkohäiden
järjestämisestä ei kuitenkaan houkutellut paria.
– Kun sisareni ehdotti, että mennään samaan aikaan naimisiin Hääyössä, innostuimme asiasta välittömästi, kertoo Jari Niemistö.
Niemistöt vihittiin 11.11.2011 Hääyössä Aleksanterin
kirkossa. Samaan aikaan alttarilla vihittävinä seisoivat Jarin sisko ja hänen miehensä – Marika ja Jani Lehtimäki.
Päivämäärän numeroleikki on mukava yksityiskohta häämuistoihin, mutta tärkeintä Niemistöille avioliitossa on sitoutuminen puolisoon.
– Menimme naimisiin rakkaudesta ja haluamme jakaa elämän toistemme kanssa. Ajatus avioliitosta tuntui luonnolliselta, kun lapsiakin on jo siunaantunut, miettii Maarit Niemistö.
Jari Niemistö halusi sitoutua Maaritiin ja saada liitolle
Jumalan siunauksen.
– Kirkko on paikkana niin juhlallinen ja pyhä, että halusin ehdottomasti mennä naimisiin kirkossa, miettii syntyperäinen tamperelainen, jonka lempikirkko Aleksanterin
kirkko on aina ollut.
Niemistöt suosittelevat Hääyötä lämpimästi. Tilaisuus
on pieni ja silti juhlava.
– Se soveltuu niille pareille, joille kirkollinen vihkiminen
on merkityksellinen asia. Kirkko on järjestänyt tapahtuman
hyvin. Seurakunta tarjoaa jopa kakkukahvit hääpareille ja
pienelle vierasjoukolle, kiittää pari.
Hääyöstä kastejuhlaan
Jalkapallo yhdistää ihmisiä yli
kulttuuri- ja kielirajojen.
Niemistöt vihki avioliittoon pastori Merja Halivaara, joka
pian kutsuttiin myös kastamaan perheen toinen lapsi.
– Merjan välittömyys ja ystävällisyys tekivät meihin heti
suuren vaikutuksen. Halusimme hänet perheemme papiksi,
kertoo Jari Niemistö.
Joonas-pojan kastejuhla järjestettiin Aleksanterin kirkossa keväällä 2012. Niemistöjen mukaan toimitus oli yhtä lämminhenkinen kuin vihkiminenkin.
Pastori Halivaara iloitsee saamastaan luottamuksesta.
– Papille on kunnia-asia, että häntä pyydetään kirkollisiin
toimituksiin samaan perheeseen. Oli ihanaa, kun Jari soitti
minulle heti vauvan synnyttyä ja pyysi kastamaan lapsen.
Tampereen seurakuntien ensimmäinen Hääyö järjestettiin 1.10.2010. Sen jälkeen tapahtumissa on vihitty lähes
300 paria.
– Mukana on kaikenikäisiä pareja nuorista varttuneisiin.
Pareja yhdistää toivomus kirkollisesta vihkimisestä, kertoo
pastori Halivaara, joka on ollut järjestämässä Hääyö-tapahtumia alusta lähtien.
Häänyön pukeutumiskoodi on vapaa.
– Osa astelee alttarille perinteisissä häävaatteissa, toiset
siisteissä käyttövaatteissa, kukin tavallaan. Pääasia on lämmin juhlatunnelma, sanoo Halivaara. ✦
Kirsi Airikka
Tampereen seurakuntien 11. Hääyö järjestetään perjantaina 4. 12. Tuomiokirkossa. Pareilla on myös mahdollisuus avioliiton siunaamiseen, mikäli vihkiminen
on jo tapahtunut maistraatissa.
Ilmoittautuminen 27.11. mennessä, p. 040 804 8170
Lisätietoja: tampereenseurakunnat.fi/
palveluja/vihkiminen/haayo tai
pastori Merja Halivaara,
[email protected], p. 050 587 5001
5
Valpuri Tauriainen
SILTA 11/2015
Kohtaamisia Avoimessa kirkossa
Avoimen kirkon toiminta alkoi vapaaehtoisvoimin
Aleksanterin kirkossa kahdeksan vuotta sitten,
marraskuussa 2008. Päivystävä seurakuntalainen
tai pappi on valmis kohtaamaan jokaisen tulijan.
– Kirkossa voi rukoilla ja keskustella
luottamuksellisesti tai rupatella muiden kanssa,
kertoo Kaija Jääskeläinen, yksi päivystäjistä.
Avoimessa käy lähes 80 henkeä päivässä. Suurin
osa vieraista on tavallisia tamperelaisia.
Kolehtikori on palvellut kävijöitä toukokuusta.
Siihen voi tuoda säilyviä ruokatarvikkeita.
– Kierto on nopea. Puutetta ja nälkää tämä kori
ei poista, mutta aina joku saa jotakin suurimpaan
tarpeeseensa.
Avoin kirkko ma–pe klo 12–18 Aleksanterin
kirkossa. Pappi on paikalla päivittäin klo 16–18
Missä on miehen kunnia nyt?
Keskiössä on tuottavuuden kasvun
ja työtulojen kehityksen irtautuminen toisistaan sekä työn irtoaminen
työsuhteesta markkinasuoritteiksi.
– Mitä tämä merkitsee työntekijöiden elämänhallinnan kannalta, hän
kysyy.
– Palkkojen, etujen ja julkisten
palveluiden leikkaamiset ovat osa
keskiluokan heikkenemistä länsimaissa. Keskiluokkaistuminen toisen
maailmansodan jälkeen rauhoitti sotia käyneet maat ja teki odotuksista
yksilöllisiä. Ihminen oli työmarkkinakansalainen mutta vapaa valitsemaan arvonsa ja elämäntapansa.
– Kun työn antama toivo paremmasta itselle ja jälkeläisille hiipuu,
omanarvontunto joutuu uhatuksi.
Mitä tämä vaikuttaa mieheen, jonka
identiteetti on ollut paljolti työroolin
varassa, Siltala pohtii.
– Nykyinen talouskeskustelu ei
maalaa parempaa tulevaisuutta.
Juha Siltala soveltaa psykologisia
tutkimustuloksia historian ja yhteiskunnan ilmiöiden ymmärtämiseen.
Hän on tutkinut Lapuan liikettä, uskonnollisia herätysliikkeitä, nationa-
lismia ja joukkojärjestäytymistä sekä
sisällissodan psykohistoriaa.
Teokset modernin miehen taistelusta riittämättömyyttä vastaan ja
työn ehtojen huonontumisesta maailmanlaajuisessa talouskilpailussa herättivät keskustelua. Tällä hetkellä Siltalan tutkimusalueena ovat
keskiluokan nousun ja heikkenemisen sosiaaliset ja psykologiset vaikutukset.
Murtuneet miehet
Tapahtuma jatkuu kello 18–20.30 ravintola O´Connelsissa paneelikeskustelulla sotaväestä, historiasta ja
miehen kunniasta. Mukana ovat tutkija Arto Jokinen, kirjailija Ville Kaarnakari, yrittäjä Risto Lundan ja rauhanaktiivi Karim Maiche, joka tutkii
väitöskirjaansa varten algerialaista
ammattiyhdistysliikettä.
Lauantaina 7.11. kello 13–15 Sampolan ruokalatiloissa, osana Miesten Tampere -tapahtumaa,
puhutaan murtuneista miehistä. Kirjailija, kriitikko Matti Mäkelä
ja tutkija Ville Kivimäki keskustelevat Kivimäen tutkimusteoksen Murtuneet mielet pohjalta. Sotainvalidin
puheenvuoron käyttää Pentti Kuukankorpi.
Miesten Tampereen tieto- ja toimintapisteissä esittäytyvät tamperelaiset harrastusporukat ja yhdistykset, joiden toiminnassa miehet ovat
vahvasti mukana. Lavaohjelmassa
kuullaan musiikkia ja keskustelua.
Miesten Tampere -verkosto jakaa
vuoden miestyöntekijä -palkinnon
kello 12. ✦
Asta Kettunen
Tampereen kirkollisveroprosentti pysyy ennallaan. Asiasta päätti Tampereen seurakuntayhtymän yhteinen
kirkkovaltuusto 29. lokakuuta. Kirkollisveroprosentti on 1,25 ja se on pysynyt
samalla tasolla 40 vuotta.
1,25%
Kirkollisveron lisäksi seurakunnat
ovat saaneet osan yhteisöveron tuotosta. Yhteensä näiden verotulojen osuus
seurakuntien kokonaistuloista on lähes
75 prosenttia.
Yhteisövero korvautuu kirkon osalta vuoden 2016 alusta lähtien valtion rahoituksella yhteiskunnallisten tehtävien
hoitamiseen. Näitä tehtäviä ovat hautaustoimi, väestökirjanpito sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ja irtaimiston ylläpito.
Verotuloista käytetään suuri osa lapsi- ja nuorisotyöhön sekä auttamiseen
elämän eri vaiheissa.
Yhteinen kirkkovaltuusto päättää
vuoden 2016 talousarviosta seuraavassa
kokouksessaan 3. joulukuuta. ✦
facebook.com/
tampereenmiespaivat
tampere.fi/kulttuuripalvelut/
kulttuurienvalinen/tapahtumat/
miestentampere.html
Kalevan kirkko
jälleen auki
Länsimaisen keskiluokan kohtalo ja
työmarkkinakansalaisen identiteetti
ovat Juha Siltalan
pohdinnan kohteina Tampereen
18. miespäivillä.
Ilkka-Yhtymä
Miehen itsearvostus on ollut kiinni työidentiteetistä. Miten länsimaisen yksilöllisen itsehallinnan käy,
kun työmarkkinat hajoavat? Tällaista
pohdintaa on odotettavissa Tampereen 18. miespäivillä.
Helsingin yliopiston Suomen historian professori Juha Siltala käsittelee perjantaina 6.11. kello 14–
16 Sampolan auditoriossa talous- ja
psykohistoriallisesti viime vuosikymmenten muutoksia ja niiden
avaamia odotuksia.
Kirkollisveroprosentti
säilyy ennallaan
Tampereella
Kalevan kirkon urkuremontti on valmistunut marraskuun alussa. Kirkkosali on normaalisti auki joka päivä kello 11–15. ✦
APUVÄLINEET SUJUVAAN ARKEEN
Liikunta I Kotiapteekki I Kehon tuet I Apuvälineet I Hygienia I Haavanhoito I Virtsankarkailu I Katetrit
IKUVASTO
PYYDÄ ILMAINEN POSTIMYYNT
FENNO MEDICAL OY
 09 276 360 [email protected]
TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA ARKEEN
6
Silta 11/2015
Nettivihaaja haluaa
käyttää valtaa
Nettiviha on kasvanut uusiin mittoihin. Media sulki syyskuussa
kommenttipalstojaan ja vihapuheista tehdyt rikosilmoitukset kasvavat.
Mikä meitä vaivaa? Asiaa pohtivat kansanedustaja, tutkija Anna Kontula
ja terapeutti Tommy Hellsten.
TEKSTI: Sakari Sarkimaa
KUVITUS: Hanna Koivumäki
Haara ja Pentti Raittila: Vihapuhe sananvapautta kaventamassa, 2013).
eskustelukulttuurista on tullut Suomessa räjähdysherkkä ja koko ajan
suureneva ruutitynnyri. Nettiraivo
ei aina jää vain verkon sisään. Tutkimusten mukaan uhkailu ja painostus muuttavat ihmisten toimintaa. Ilmaisunvapaus kapenee, kun
pelko suurenee ja viha kasvaa.
Keuruulaista kunnanvaltuutettua Milla Rautasta
(kesk.) sekä hänen perheettään ja yritystään uhkailtiin, kun hän puolusti pakolaisten vastaanottokeskusta. Rautasen mukaan uhkailu muutti valtuutettujen
äänestyskäyttäytymistä pelon edessä. Samankaltaista
kiivailua käydään monilla paikkakunnilla pakolaislasten vastaanottamisesta.
Toisaalta vihapuhe tuottaa myös vastavaikutuksia.
Kun vierasmaalaisia tai toisenlaisia vastustetaan, myös
heidän tukemisensa kasvaa. Pakolaisille kerätään vaatteita, tarjotaan kodeissa päivällistä ja majoitusta. Monikulttuurisuuden vastustaminen tuotti nopeasti suvaitsevaisuutta korostaneita mielenosoituksia.
Huonoa käytöstä ei pidä suvaita
K
Uhkailuun liittyy naisvihaa
Anna Kontula on sosiologi, yhteiskuntatieteiden toh-
tori ja kansanedustaja (vas.) sekä kaupunginvaltuutettu
Tampereelta. Poliitikko ja kolmen lapsen äiti on saanut
osakseen paljon vihakommentteja ja tappouhkauksia
sosiaalisessa mediassa. Kannustavia kommentteja on
silti tullut vihaviestejä enemmän.
– Teksteistä näkee, että kirjoittajat ovat usein keski-ikäisiä ja vähän koulutettuja. Enemmistö on miehiä. Joukossa on harvoin alle nelikymppisiä, kansanedustaja sanoo.
Kontulan mukaan naisia pilkataan ja uhataan Suomessa enemmän ja rankemmin kuin miehiä.
– Nettiuhoon liittyy usein naisvihaa.
Naisten saamat vihaviestit voivat sisältää rankkaa
väkivaltaa, kuten raiskausfantasioita tai silpomistoiveita. Kontula on muutaman vuoden ajan julkaissut
häntä sosiaalisessa mediassa uhkailleiden nimiä puolen vuoden välein Facebook-seinällään.
– Tämän jälkeen olen saanut yleensä olla pari kuukautta rauhassa.
Poliitikko sanoo olevansa niin kokenut ja paksunahkainen, että vihapuheet eivät vie yöunia, harmittavat kyllä. Hän arvelee, että moni kokemattomampi ottaa vihapuheet raskaasti. Tutkijat voivat karttaa
aiheita, joista voi odottaa saavansa viharyöpyn niskaansa.
Tampereen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan monet kokevat vihapuheen kaventavan sananvapautta koko yhteiskunnassa. (Reeta Pöyhtäri, Paula
Kontula on havainnut verkkovihaa lietsovien käyttäytyvän kasvokkain yleensä asiallisesti.
– Jos kohtaan arkielämässä ivaa ja rasismia, puutun siihen heti ja tuen uhria. Pilkkaavaa käytöstä ei
pidä hyväksyä.
Uskonto aiheuttaa Kontulan mukaan yllättävän paljon kovasanaista vihaa. Sitä tuottavat niin uskovaiset
kuin uskonnottomatkin. Hartaat uskovaiset panevat
törkeät tekstinsä usein Jumalan suuhun – helvetin lieskoilla uhaten.
– He ovat usein iäkkäitä henkilöitä, jotka lähettävät
paperipostia. Usein viesti on, että minä jotenkin pilaisin heidän uskoaan, Kontula toteaa.
Hänet tunnetaan myös uskonnollisista kirjoituksistaan. Hän julkaisi vuonna 2012 kirjan uskosta ja uskonnosta: Mistä ei voi puhua.
Kontula arvioi, että vihaviestejä tuottavat ne netin
makuun päässeet, jotka eivät aiemmin ole saaneet ääntään esille.
– Panen toivoni nuoriin ja uskon, että ajan oloon
nettikäytös muuttuu heidän mukanaan parempaan
suuntaan.
Jotkut nuorista kohdistavat vihaviestejä ikätovereihinsa. Matti Näsi on tutkinut nuorten nettikiusaamista
eri maissa. Tutkijatohtorin mukaan Suomessa puolet
nuorista on havainnut nettivihaa. Silti vain viisi prosenttia nuorista tuottaa vihaviestejä.
Näsin mukaan halventava viestintä kohdistuu
useimmiten uskontoon, etnisyyteen ja sukupuoleen.
Myös ulkonäkö ja seksuaalinen suuntautuneisuus ovat
kärkiaiheita.
Viha-aineiston määrä on tuplaantunut ja tullut raaemmaksi. Tekstejä tehostetaan jopa vihavideoilla. Näsi
uskoo, että ennen pitkää törkyaineistoon kyllästytään.
Vihapuhe on henkistä väkivaltaa
Joidenkin mielestä vihapuhe kuuluu sananvapauteen,
mutta monet pitävät sitä sananvapauden väärinkäyttönä. Eurooppalaisen oikeusturvan keskusliiton toiminnanjohtaja Jarmo Juntunen muistuttaa, että ”sananvapauden väärinkäyttö on rikos, jolla voidaan aiheuttaa
sosiaalisia, terveydellisiä ja taloudellisia ongelmia”.
Lehdistö tarttuu helposti kohujuttuihin, koska ne
lisäävät myyntiä, klikkauksia ja ilmoitustuloja. Kommenttipalstoilla käynnistyy usein nettiraivo jutusta
kuin jutusta. Asiakommentointi tyrehtyy alkuunsa,
minkä jälkeen kirjoittajat haukkuvat toisiaan.
Kuohunta jatkuu sosiaalisessa mediassa. Oman ryhmän sisällä tuntuu, että kaikki ovat ”oikeassa”, eli samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Eri mieltä olijoita haukutaan rankasti.
Anna Kontulan mukaan kukaan ei pysty sanomaan,
missä määrin vihapuhe johtaa vihatekoihin. Hänestä
on kuitenkin selvää, että rasismia hyväksyvä kirjoittelu
johtaa siihen, että maahanmuuttajat tai heitä tukevat
kokevat rasismia myös käytännön arjessa.
Esimerkiksi Kolumbiasta suomalaisperheeseen
adoptoituja lapsia on haukuttu kadulla neekereiksi,
jotka pitäisi palauttaa Afrikkaan, ja heidän suomalaisäitinsä päälle on syljetty.
Vihamielisten joukko on pieni, mutta kuuluva ja näkyvä vähemmistö. Rakentava keskustelu ja myötätunnon aloitteet kuitenkin nostavat päätään.
Ihmisyys kriisissä
MTV:n päätoimittaja Merja Ylä-Anttila totesi 1. syyskuuta, että ihmisyys on kriisissä. ”Toivon ja odotan,
että meilläkin vielä nousee arvojohtajuutta, joka kehottaa karttamaan kaikkia, jotka ovat täynnä kylmyyttä ja vihaa.”
MTV sulki juttujensa kommentointia pakolaiskriisin osalta vihapuheiden takia. Ylä-Anttila sanoo, että
kommenttien siistiminen on jo isompi ja raskaampi työ
kuin itse uutisointi.
Syyskuun alusta myös moni muu media rajoitti tai
sulki kommentointipalstojaan samoista syistä. Helsingin Sanomien Nyt-liite lakkautti kokonaan kaiken
kommentoinnin ainakin kahdeksi viikoksi. Uutispäällikkö Jussi Pullisen mukaan osiosta on tullut ”areena
oudolle möyhäämiselle, joissa faktana esitetään täyttä
sepitettä. Tämä kuvio ei edes riipu mielipidesuunnasta tai aiheesta.”
Pullisen mukaan toimittajia ja haastateltavia on
uhattu vahingoittaa, haukuttu ja väitetty valehtelijoiksi.
”En keksi kansanryhmää, jota ei olisi loukattu. Sama
toistuu päivästä toiseen”, hän toteaa.
Arvojohtajuus suitsii vihaa
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kuvasi elokuun lopulla kansainvälistä kuohuntaa Euroopan vaaran vuosiksi, mihin suomalainen vihapuhekin osittain linkittyy. Niinistö peräsi avointa ja rakentavaa keskustelua
sekä selkeää ja uskottavaa politiikkaa, joka vaikuttaa
ja saa kansalaisten enemmistön tuen.
Pääministeri Juha Sipilä näytti esimerkkiä arvojohtajuudesta kertomalla, että hänen perheensä antaa toisen
kotinsa pakolaisten majoitustilaksi vuoden alusta. Kotiin mahtuu 3-4 perhettä tai parikymmentä pakolaista.
Helsingin Sanomien pääkirjoitus kiitti elettä: ”Sipilä
päästää kotiin sotaa pakenevia, kun monet suomalaiset eivät päästäisi heitä edes Suomen rajojen sisälle.
Sipilä kertoo päätöksestään, kun muukalaisvihamielinen, sisäänpäin käpertyvä ja rasistinen keskustelu saa
voimaa. Sipilä näyttää, mitä aito kristillinen vakaumus
tarkoittaa ja miten se poikkeaa farisealaisesta yrityksestä paeta sääntöjen taakse.” (HS 6.9.2015) ✦
Silta 11/2015
7
Vihaajalla on
murentunut
itsetunto
Terapeutti Tommy Hellsten sanoo, että ai-
nut oikea tapa medialta on sulkea vihapalstoja. Niin kirjoittaja pannaan hetkeksi seinää
vasten, jolloin hän voi miettiä omia asenteitaan.
– Jos vihapuheisiin yrittää vastata netissä
rakentavasti, saa yleensä pian mutavyöryn niskaansa. Yritys kääntää keskustelua paremmille urille vetää mukaansa – ja pian olet suossa
itsekin, Hellsten pohtii.
Hänestä nettipalstat ovat vihan lietsojille
kuin ryyppyremmi. Molemmista tiputetaan
entisiä kavereita pois, ja jäljelle jäävät samanmieliset.
– Netti on kuin suoja, jonka takaa voi laukoa mitä tahansa joutumatta vastuuseen – ellei tee joitain laitonta.
Hellstenin mukaan vihaa lietsova yrittää
uhon avulla rakentaa minuuttaan ja osoittaa
erinomaisuuttaan.
– Nettiraivoa levittävien itsetuntemus on
heikko. Yrittämällä polkea muita alas ja nousemalla heidän päälleen he yrittävät kasvaa
suuremmiksi. Tosiasiassa he pienenevät entisestään, koska eivät kohtaa itseään, Hellsten
selittää.
Hän pohtii, että jos tällaisella henkilöllä on
yhtään ihmisyyttä jäljellä, hän tuntee huonoa
omaatuntoa vihapuheistaan, mutta on niihin
niin koukussa, ettei voi lopettaa.
Tutkija Matti Näsin mukaan vihapuhe ja
tyytymättömyys kulkevat käsi kädessä. Vihapuheen tuottaja haluaa valtaa.
Hellstenin mielestä myötätuntoa korostavat mielenosoitukset voivat muuttua omahyväisyyden temmellyskentäksi, mutta ne voivat
olla myös ensiaskel kohti hyviä tekoja.
– Vasta se voi muuttaa jotain, jos omahyväisyys muuttuu hyvyydeksi. Jos oikeasti teet
jotain pakolaisten eteen, luot kontaktin, kohtaat ja autat, se on erilainen teko kuin vain
mielenosoitus, Hellsten miettii.
Nettivihan takana kulttuurivika
Hellsten sanoo, että nettivihan taustalla on
isompi asia kuin lama, työttömyys, leikkaukset tai edes pakolaisaalto.
– Taustalla on se kulttuurimme vika, että
olemme järjestelmällisesti purkaneet yhteisöllisyyttä. Kun ihmisillä ei ole toimivaa lähiyhteisöä, jossa peilata itseään, he kiinnittyvät
omamielistensä nettiryhmiin.
Jokaisella on nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisen tarve. Jos tämä ei toteutunut, hyväksyntää haetaan nettiryhmistä vaikka muita vihaamalla. Siinä ihminen tuntee
pätevänsä, Hellsten pohtii.
– Jos kirjoittajaa on aiemmin mitätöity ja
hän on alistunut siihen reagoimatta, se on
kuin keräisi ruutia kellariinsa. Jonain päivänä ruutivarasto on niin iso, että se purkautuu
vihakanavia pitkin.
Monen vihanlietsojan identiteetti on murentunut aikojen saatossa.
– Arkielämässä he ovat usein arkoja, ja räyhäävät vain netin suojasta. Onneksi tämä on
kuitenkin pieni vähemmistö. Ja vain hyvin sairailla ihmisillä vihapuhe muuttuu vihateoiksi. ✦
8
Silta 11/2015
Vuokko ja
Ville Leinonen
piipahtavat
usein
leikkipuistossa.
Isänpäivää
vietetään
perheen kesken.
SILTA 11/2015
9
VILLE LEINONEN
PIIRSI ISYYDEN
MUSIIKKIINSA
TEKSTI: Elisa af Hällström, KUVAT: Hannu Jukola
Isyys on selvästi Ville Leinoselle yksi tärkeimmistä asioista.
Kun hän alkaa puhua 4- ja 7-vuotiaista tyttäristään, hänen
silmänsä ihan välähtävät.
– Elämä lasten kanssa on opiskelua. Että osaisi hellittää ja olla
läsnä lasten maailmassa.
– Kun lapsi innostuu, palaute on välitön, isi iloitsee.
I
sänä oleminen on ristiriitaista.
– Se menee helposti suorittamiseksi.
Alussa kaikki oli ruusuista, sitten siitä tuli
tavallista. Pumpulikuvista tuli tavallisia,
Ville Leinonen pohtii.
Hän käsittelee isyyttä alkukeväästä julkaistulla levyllä.
– ISI on tilannekatsaus tämänhetkisiin rukouksiini
elämästä. Se ei ole pelkkää hehkutusta.
Isyys teemana kiteytyy hänen mukaansa parhaiten
kappaleessa Parasta aikaa. Haitarillakin ryyditetty ralli
on hyväntuulinen, mutta siinä on särö: laulu kertoo
keskeneräisyydestä. Parasta aikaa on nyt, eikä myöhemmin. Se on aikaa, kun sekä vanhempi että lapsi
kasvavat, tähdentää kertosäe.
– Parasta aikaa tässä mukana ja kaikessa lähellä,
tekijä poimii laulun ajatusta.
Metsä sydämessä
Ville Leinonen kasvoi nelilapsisessa perheessä muusikko-isän ja sairaanhoitajaäidin esikoisena.
– Äiti oli musikaalinen ja kotiäiti. Isä kävi joka ilta
keikalla. Tiedän just, miltä tuntuu, kun isä tulee yöllä
kotiin. Samalla tieto on puhdistavaa.
Leinonen muistaa hyvin tuntemukset vanhimpana lapsena.
– Tehtäväni on edelleen olla isoveli, joka puolustelee esimerkiksi äidille pikkuveljen menemisiä. Että
kyllä hän voi ihan hyvin matkustaa kolmeksi kuukaudeksi ulkomaille yksin, Leinonen virnistää.
Isi on tässä ajatellut,
isi on vasta
opetellut / mitä se
oikeesti tarkoittaa
/ kun sinä oot aina
ensimmäinen,
taitavin tyttö
söpöläinen / tänään
on sun vuorosi
valloittaa.
– Ville Leinonen, Parasta aikaa
– Esikoinen joutuu kestämään vanhempiensa kasvukivut. Nyt isänä huomaan olleeni ylihuolehtiva ja
olen ollut rennompi kuopuksen kanssa. Elsa on ekaluokkalainen ja oppimassa lukemaan ja nelivuotias
Vuokkokin lukee kohta, hän ihmettelee.
– Vielä kun oppisi, että kummallakin olisi samat
säännöt, Leinonen pohtii kasvatusta.
Oma vanhemmuus on rakentunut muun muassa
isän kanssa tehdyistä kalaretkistä Savonlinnan suunnilla.
– Rauha, kiireettömyys ja hiljaisuus oman isän
kanssa luonnon keskellä ovat lapsuuden parhaita
muistikuvia, jollaiset voimauttavat elämässä varmaan
loppuun saakka.
Samanmoiset elementit näkyvät Tampereen arjessa.
– Mulle on tärkeää opettaa lapsille asioita luonnosta. Ulkoilemme Pyynikinharjulla ja tutkimme metsässä raatoja ja vuodenaikojen vaihtelujen muutosta.
Kerron lapsille kasveista, Leinonen kuvailee.
Kangasalan mummolassakin luonto hellii kävijää.
– Se on kiva paikka lasten olla, kun isi on keikalla.
Siellä on luonto lähellä ja peltoa ympärillä.
Leinoset ovat tuttu näky kirjastossa ja kauppahallissa, joskus Pispalan kirkossa.
– Ruuan laittaminen lasten kanssa on älyttömän
hauskaa, Leinonen sanoo.
– Käymme usein hallissa syömässä mustaamakkaraa. Ne hetket ovat harvoja, kun pääsemme yhdessä kirkkoon.
Pispala ja Pyynikki ovat tuntuneet kotiseudulta
pitkään. Leinonen kulkee monta kertaa viikossa Pispalan kirkon takana olevan mäntymetsän poikki työhuoneelleen ja haaveilee vaimon kanssa säännöllisen
epäsäännöllisesti täydellisestä talosta Pispalassa. Leinonen on laulanutkin kodista harjulla.
– Teksti syntyi kauheassa koti-ikävässä berliiniläisessä katukahvilassa. Se on rakkauslaulu esikoiselle,
hän kertoo.
VILLE LEINONEN
• Syntynyt 1975
• Muusikko, laulaja-lauluntekijä
• Pirkanmaan Lähiartisti 2015
• 17 pitkäsoittoa, mm. Raastinlauluja
(1997), Suudelmitar (2004), Unilehto
(2008), Majakanvartijan uni (2010) ja ISI
(2015) sekä covereita Suomi-iskelmistä
ja suomalaisista ja slaavilaisista
kansanlauluista
• Lyriikkakokoelma Äänettömiä salamoita
(2006)
• Perhe: vaimo Suvi, lapset Elsa, 7
ja Vuokko, 4
• 100 keikkaa tänä vuonna
• Harrastukset: kävely, samoilu metsissä
• Yhtyeet: Ville Leinonen & Enkelit (2014–)
ja mm. Valumo (1998–2005)
• ”No eipä oo tullunna vielä kiteytettyy
mittää mottoja.”
• Soittaa rumpuja Risto-yhtyeessä ja
valmistelee etnohenkistä lastenlaululevyä
Pekko Käpin kanssa.
• Keikat
16.11. Sammon koulu, Tampere
8.12. Sopimusvuori, Tampere
• Asuu Pyhäjärven rannalla Pyynikillä
10
SILTA 11/2015
Pirkanmaan lähiartisti Ville Leinonen esiintyi Laitakaupunkikiertueella Nekalan
kirjastossa syyskuussa.
Mielikuvia elämästä
Kun kotona Pyhäjärven äärellä lauletaan, soitetaan ja kuunnellaan musiikkia, se on muutakin
kuin isin tekemää.
– Meillä soi nuorisomusiikki, One Direction ja
Robin. Siskon tyttö, siis lasten serkku kuunteli niitä. Ei ne huonoja ole. Biisithän kertovat tykkäämisestä, Leinonen arvioi.
– Olen yrittänyt Björkin levyä esitellä, hän on
persoonallinen ja luova. Vanhempi tyttö listasi sen
jo mielimusiikiksi, ehkä siksikin, kun on huomannut, että isi tulee siitä hyvälle tuulelle, hän naurahtaa.
Leinonen itse kuuntelee musiikkia, joka peilaa
mielialaa.
– Jos on huono mieli, laitan rankkaa musiikkia,
80-luvun thrash metallia, jota kuuntelin murrosikäisenä, hän kertoo.
Viitisentoista vuotta sitten Leinonen opiskeli
Tampereen yliopistossa etnomusikologiaa ja syväluotasi maailman eri musiikkeja ja kulttuureja. Melko pian musiikin tekeminen imaisi kaiken
ajan. Levypinon debyytti Raastinlauluja syntyi 18
vuotta sitten.
Jalanjälki on muuttunut vuosien aikana. Uraan
ja tuotantoon on mahtunut laulelmaa, lainakappaleita, suomen- ja englanninkielistä poppia, rokkia
ja sitä metallia.
Leinonen säveltää ja sanoittaa kappaleensa itse.
Valumo-yhtyeessä hän houkutteli kuulijaa unimaailmaan. Biiseissä vilahteli unelmia, perhosia
ja kultaisia niittyjä. Kymmenen vuotta sitten lopettanut Valumo koki hyvän sukseen.
Viime vuosina kiinnostus Leinosta kohtaan on
ollut maltillisempaa, mutta ISI-levyn tiimoilta on
toisin. Kuluneen vuoden Leinonen & Enkelit on
kiertänyt esittämässä tuoretta materiaalia kymmenien keikkojen edestä.
ISI on akustisvoittoinen, samoin yhtyeen kokoonpano: kaksi kitaraa, pow wow -rumpu ja
pyykkilauta.
Uutukaiselle ei päässyt pelkästään joko isyyden
tuska tai ihanuus, mutta kaikkinensa levy on huumorillakin sävytetty kuva perhe-elämästä. ISI:in
tallentui pahimman väsymysbuumin keskeltä valoa. Leinonen muistuttaa, etteivät hänen tekstinsä
vastaa todellista elämää.
– Biisini ovat mielikuvia siitä, mitä elämä voisi olla. Laulu on tapa pohdiskella. Se on vähän
kuin rukoilisi, että elämä olisi sellaista, lauluntekijä kuvailee.
Kokonaisuus kallistuu popin puoleen ja on kerännyt kriitikoilta tähtiä.
– Se levy tuli tehtyä hitaammin kuin aiemmat
ihan lasten takia, kertoo Leinonen ja sanoo olevansa äkkiväärä tyyppi.
Sammallaavulla-kappaleeseen Leinonen kävi äänittämässä Savonlinnan tuomiokirkon kellot.
Työ aina mukana
Ammatinvalinta on suonut mahdollisuuden olla
kotona lasten kanssa päivällä, ja kun he ovat olleet aivan pieniä.
– Oli vapauttavaa olla yksi vuosi esikoisen kanssa. Sitä keskittyi vain vauvaan ja toinen vuosi meni
siihen perään. Pari vuotta olin tiiviisti kotona.
Koti-isävuosina laulujen tekeminen muuttui.
– Löysin uudenlaiset tavat tehdä biisejä. Tein
niitä yöllä, esimerkiksi Majakanvartijan uni syntyi
näistä hetkistä.
Mitä sanasta tulee mieleen?
Isä: onneni on olla
Äiti: maan päällä paikka yksi on…
Lapsi: puhdas
Vastuu: kantamus
Aamulla soitan matkalla duuniin
päivisin kuskaan tenavaa
illalla veivaan lauteilla buugii
sukkula kulkee radallaan.
Musiikki: rakas olomuoto
Aamulla soitan matkalla duuniin…
Anteeksi: saa kun nöyrtyy
Seurakunta: hyvyyden yhteisö
Tulevaisuus: ääretön ja kokoajan
Etsiminen: jokapäiväinen työ
Jos ihmisenä, niin muusikkonakin Leinonen elää
hienoisessa muutoksessa.
– Keikkapaikalla on 10–20 vuotta itseä nuorempia. Se ruokkii pikkupoikamaisuutta. Kotona on
vastassa tosi erilainen maailma.
Esiintyessään Leinonen pyrkii rikkomaan rajoja.
– Musiikin maailmassani pääsen toteuttamaan
itseäni. Yritän olla mahdollisimman epäkonservatiivinen. Se on pyrkimys. Mutta kun asiat ovat
hyvin, sitä on ihan suht järkevä ihminen, hän
miettii.
Tänä vuonna keikkapaikat ovat hieman muuttuneet. Baarien lisäksi Leinonen on esiintynyt yksin
ja Enkeleiden kanssa niin kouluissa kuin palvelutaloissakin. Pirkanmaan Lähiartistiksi nimittämisen jälkeen keikkamäärä lisääntyi, ja tälle vuodelle tulee satakunta keikkaa tavanomaisen 70–90:n
sijaan.
Parhaillaan työn alla on lastenlaululevy Pekko
Käpin kanssa sekä englanninkielinen levy. Suomeksikin biisejä syntyy tasaisella tahdilla. Levyttämätöntä materiaalia on jäljellä myös aiemmilta
vuosilta.
Muutama viikko sitten Leinonen täytti 40 vuotta. Vanheneminen on yllättänyt.
– Kolmenkympin kriisi oli raju, mutta neljänkympin kriisi oli sata kertaa pahempi. En olisi uskonut. On tullut luettua aiheesta, että miten näistä
selvitään, Leinonen huokaa ja hymyilee. ✦
ISI
Pispala: kotikylä
Rakkaus: elämän tehtävä ja tarkoitus
Murros yllätti
Ville Leinonen:
Kun lapset puettu on täyteen avaruuspukuun
ja kun ne lopulta nukkuu
pappa-vainaan kiikareilla
zoomaan suoraan täysikuuhun.
En mä muista näin nähneeni kuun vuoristoon
saati kraatereihin
lamppu syttyy sukkulalla
kelaan, tarviin kymppitonnin.
Toivo: elää Työarjesta selviytymiseen isyys on tuonut kulmiakin.
– Kun kehittelen biisiä tai järjestän konserttia,
olen hirmu levoton olemaan lasten kanssa, Leinonen toteaa.
– Miehen sisällä oleva pikkupoika menee suoraan eteenpäin ja tekee mitä huvittaa, keksii kepposia. Jos lapsi kiukuttelee, vanhempi heittäytyy
helpommin murrosikäuhmaan.
Veronsa vaatii liian vähäinen unikin.
– Illat ja yötä poissa kotoa, mutta aamulla herätys seitsemältä, Leinonen viiltää.
– Leikkipuistossa näkee, että isät ovat väsyneempiä, hän väittää.
– Perheessämme kummallakaan aikuisella työt
eivät lopu töistä lähtemisellä. Työaika on koko ajan
ja yhteydenotot päällä, hän viittaa vaimoonsa, joka
niin ikään työskentelee kulttuurin parissa.
– Meillä on perinteinen ruuhkavuosi-ilmiö menossa ja vanhemmuuden paineet ovat rajut, Leinonen tiivistää.
– Olemme kulttuuriperhe ja suurin osa ystävistä
pyörii jollain tapaa kulttuurialan ympärillä.
– Kuvataiteilijaystävämme puhui siitä, että seinät kaatuvat ympärillä, jos ei pääse toteuttamaan
itseään. Tunnistan saman, hän jatkaa.
Onneksi soittaa on saanut.
– Isyysvapaalla patoutui luovaa energiaa, jota
purin keikoilla. Tein koko ajan musiikkia. Aloin
keikalla etsiä itseäni, hän kertoo.
Keikka-aamu
pakkaan spittari-spättäri-spaidat
firman muovipussiin
kytken painot pohkeisiin
ettei pää ala nousta tähtiin.
Kai siellä elektroni toimii
vai pitäskö ottaa bäkkäri-tsämbylät messiin?
Vippaa kymppi, nyt kenttä pätkii
me nousemme kuukapseleihin.
Aamulla soitan matkalla duuniin…
Ville Leinonen
puhuu isyydestä.
Katso video:
tinyurl.com/nnkklka
SILTA 11/2015
Juhlat ja tilat
11
Harjuntunturin
joulupukkipalvelu
Herkullisia makuja valmiina
pöytään Linkosuon juhlasaleissa hyvien kulkuyhteyksien päässä tai
haluamassasi paikassa.
. Buffet & Café Linkosuo,
Näsin sauna ja juhlatila
Näsilinnankatu 26
. Kalevanpaasi, Sarvijaakonkatu 3
. Ravintola Kaupinpuisto
Ukk-instituutti, Kaupinpuistonkatu 1
. Ravintola Hertta
- juhlapalvelut -
Puh. 020 770 2483
Hermiankatu 1
Puhelun hinta:
Kiinteästä verkosta 0,0835 €/puh+0,0702 €/min.
Matkapuhelimesta 0,0835 €/puh+0,1717 €/min.
www.linkosuo.fi
www.facebook.com/linkosuonkahvilat
Muun muassa Ruut ja Noomi ovat Raamatun äideistä
esillä Lasten katedraalin nukkenäyttelyssä, jonka
avajaisia vietetään isänpäivänä 8. marraskuuta.
si 20 vuotta siitä, kun Lasten
katedraali aloitti toimintansa
Vuorion ohjauksessa Finlaysonin kirkossa.
Suomen ainut lasten tiekirkko oli viime kesänä
maamme kolmanneksi suosituin tiekirkko. Vierailijoita
oli runsaat 11 400.
Parasta työssä Vuorion
mukaan ovat olleet lapset.
– Heidän uskon ihmettelynsä on niin aitoa ja herkkää.
Vuorio haluaa puolustaa
lapsen oikeutta kasteen lahjaan. Myös Raamatun kertomukset ovat hänelle tärkeitä.
– Raamatun kerronta on
kirkon kulttuuria. Kerronnan perinne katkeaa, jos sitä
ei jatketa. Toivon, että isovanhempien ja vanhempien
toiveita kuunnellaan tarkasti
varhaiskasvatuksessa, miettii
Vuorio, joka jää vuodenvaihteessa lomille ja virallisesti
eläkkeelle toukokuussa.
Työ lasten hyväksi kuitenkin jatkuu. Vuorio tekee vapaaehtoistyötä Gambiassa, jonne hän lähtee jälleen
tammikuussa.
– Teemme työtä Brufutissa, esikoulunomaisessa koulussa, joka on Lasten katedraalin avustuskohde, kertoo
Vuorio. ✦
Kirsi Airikka
Saman tähtitaivaan alla
-näyttely 8.–15.11. päivittäin
klo 12–18 Lasten katedraalissa Finlaysonin kirkossa, Puuvillatehtaankatu 2. Näyttelyn
avajaiset sunnuntaina 8.11.
klo 15, klo 15.30 taiteilija Marja-Liisa Trillitzchin haastattelu ja klo 16 raamatuntutkija Outi Lehtipuun esitelmä.
Musiikkia ja glögitarjoilua.
Oppaat ovat kertomassa Raamatun tarinoita päivittäin
klo 12–18. Opasvaraukset
ryhmille aamupäivisin,
p. 03 219 0257
Hyvää Joulua kaikille
Harjutunturilta!
NUKU HYVIN,
VOI PAREMMIN
Naisten tunteita
saman tähtitaivaan alla
– Raamatun kertomukset ovat aina ajankohtaisia.
Koko ajan äiti–lapsi -suhteissakin käsitellään samoja
asioita ja tunteita, joita ihmiset ovat kokeneet tuhansia
vuosia sitten, miettii Tampereen seurakuntien lapsityönohjaaja Raija-Liisa Vuorio,
joka on koonnut nukkenäyttelyn Lasten katedraaliin Finlaysonin kirkkoon.
Saman tähtitaivaan alla
-näyttelyssä on esillä toistakymmentä nukkea eli Raamatun äitiä lapsineen. Nuket
on valmistanut suomalais-saksalainen nukketaiteilija Marja-Liisa Trillitzch, joka
itse on kolmen lapsen äiti.
Hän on tehnyt elämäntyönsä lähetystyössä Papua-Uusi-Guineassa.
– Kansainvälisyys sekä
maailman äidit ja lapset ovat
aina näkyneet taiteilijan töissä, kertoo Vuorio.
Raamatun naiset ja äidit ovat kiinnostaneet myös
Raija-Liisa Vuoriota, joka on
tehnyt lopputyönsä naisen
asemasta ja tehtävistä Uudessa testamentissa. Itsekin
hän on viiden lapsen äiti ja
kahden lapsenlapsen isoäiti.
– Naisen elämä ja monet roolit ovat niin kiehtovia! Toki naisen asema on
nykyisin erilainen kuin Raamatun kertomusten naisten
aikana, mutta käsittelemme
samoja tunteita ihmissuhteissamme tänäkin päivänä.
Kuvatuissa äiti–lapsi-suhteissa nousevat esiin muun
muassa äidinrakkaus, huoli,
pelko, huolenpito, suru, luopuminen, vehkeily ja oveluus, mutta myös tunteiden
arvottomuus ja mainitsematta jättäminen.
Raija-Liisa Vuorio on tehnyt työtä Tampereen seurakuntien varhaiskasvatuksessa noin 35 vuotta.
Joulukuussa tulee kuluneek-
Tilaukset Harjutunturin
pukkipalvelun
päivystyspuhelimeen
seuraavina aikoina:
14.-15 .12. klo 18-20
19.-20.12. klo 12-15
21.12. klo 18-20
Puh. 046 5559331
Luotettava asiantuntija yli 60 vuoden kokemuksella
MAKSUTON NEUVONTA
Teitä palvelee
Aila ja Kalevi Alanen sekä Mikael Salo
Kunnon vaahtomuovipatjat
(joista on helppo nousta)
Eterlon – Relax- Formax
Hygieniapäällisiä
Perinteiset, hiostamattomat
puuvillapeitot, petauspatjat,
tyynyt
Lapsille omat patjat ja
petauspatjat
Kevyttä verhoilua, istuimet,
korokepalat ym.
ERIKOISKOOTKIN ONNISTUVAT!
Askarteluun mm. vanut ja
kankaat
SOITA TAI TULE
KÄYMÄÄN
(Kysy kotiinkuljetusta)
(03) 364 5055
Hepolamminkatu 36 B Tre
ma-pe 8-15.30 tai sop. mukaan
www.laatupeite.fi
Tuomiokirkonkatu 26, vastp. Stockmannia, Tampere
Asiakkaillemme maksuton pysäköinti Stockmannin parkkihallissa
ja P-Hämpin parkkiluolassa
Puh. (03) 212 4164 myös liikeajan jälkeen
ark. 9–16.30
[email protected]
www.moisionhautaustoimisto.fi
Sinulle, joka olet menettänyt läheisesi
– palveleva perheyrityksemme
PÄIVYSTYS 24 h 050 362 9690
Kalevan puistotie 17 Kauppakatu 12
p. (03) 255 4102
p. (03) 253 1720
Aleksanterinkatu 15
(htsto Vuori)
p. (03) 212 2137
Meillä on lähes vuosisata hautausalan kokemusta Tampereella.
Lue lehti
netissä
siltalehti.fi
AVOIN KIRKKO¤
Aleksanterin kirkko
arkisin ma–pe klo 12–18,
paikalla päivystävä
seurakuntalainen
www.tampereenhautauspalvelu.fi
Pappi tavattavissa
ma–pe klo 16–18
Tammerkosken
Kukka- ja Hautauspalvelu
Rukoushetki ma–ke, pe klo 17
Luotettavaa palvelua ja
asiantuntemusta kaikissa
hautaukseen
liittyvissä asioissa.
Arkut, kuljetukset
Asiakirjat
Kukat ja sidontatyöt
Muistotilaisuudet
Pitopalvelut
Hautakivimyynti
Rongankatu 2, 33100 Tampere, puh. 03 211 0331
Junnukappeli, avoimet ovet
ma ja ke 13.30–15.30
Raamatunluku- ja
rukoushetki ti klo 12
Rukoilevat äidit ti klo 17.30
Ehtoollishartaus to klo 17
12
SILTA 11/2015
Leila Kivinen ja Mikko Keskinen
pistäytyvät silloin tällöin
Silmukassa aamukahvilla ja
vaihtamassa päivän kuulumiset.
Juttukavereina olivat tällä kertaa
Virpi-Hannele Kianen (vas.) ja
Pia Ojalahti-Diallo (oik.).
Silmukassa ihminen
on tärkein
TEKSTIT:
Kirsi Airikka ja Riitta Jussila
KUVAT:
Hannu Jukola
K
ahvin tuoksu tervehtii tulijoita Silmukassa, Pispalan
kirkon alakerrassa,
maanantaiaamuna
yhdeksän jälkeen.
Keittiöstä kuuluu jo
kodikas puheensorina. Viikonlopun jälkeen väki vaihtaa kuulumiset ja lukee
päivän lehdet. Uutisia kommentoidaan
porukalla. Joskus keittiössä on pidetty
tietokilpailujakin.
Yhdessä ihaillaan lokakuun aurinkoista aamua. Joku suunnittelee lähtevänsä
puolukkametsään, toinen aikoo piipahtaa RuokaNyssessä. Monille Silmukassa
käymisestä on tullut jo mukava tapa, josta on hyvä suunnistaa päivän askareisiin.
– Tänne voi tulla sellaisena kuin on,
miettii eräs kävijä, joka toivoo, että Silmukkaan voisi tulla jokaisena arkipäivänä.
Puskaradio toimii ja sana leppoisasta kohtaamispaikasta kiirii. Moni tulee
Silmukkaan toiselta puolelta kaupunkia. Keittiöporukka muistaa miehen,
joka käveli harva se aamu Silmukkaan
Hervannasta asti.
Ihminen kaipaa yhteisöä
Anna Rajanen ihasteli siistejä lastenvaatteita
Linnainmaan diakoniapäivässä. Mukana olivat
tyttäret Henni ja Friida (sylissä).
– Silmukka on matalan kynnyksen kohtaamispaikka ja yhteiskunnallinen olohuone, joka on avoin kaikille. Ainoa
ehto on päihteettömyys, kertoo Pia Ojalahti-Diallo, Silmukan sielu ja Harjun
seurakunnan diakoniatyöntekijä.
Silmukka on avoinna kolmena päivänä viikossa. Siellä tarjotaan aamu-
palaa ja joskus myös lämmintä ruokaa.
Sauna lämpiää keskiviikkoisin. Kävijät
voivat pestä pyykkiä ja hoitaa virallisia
asioita asiointipuhelimella. Tarvittaessa
Ojalahti-Diallo neuvoo esimerkiksi toimeentulohakemusten tai muiden papereiden täyttämisessä.
– Toiminta lähtee ihmisen tarpeista. Tarkoitus on, että ihminen itse hoitaa asiansa, mutta Silmukasta saa myös
apua, pohtii Ojalahti-Diallo.
Hän on huomannut, että moni yksineläjä kaipaa yhteisöä, johon kuulua.
– Kotiin on helppo jämähtää, mutta
säännölliset käynnit Silmukassa tuovat
elämään arjen rytmiä. Siksi vähän kyselenkin, jos jotakuta ei ole hetkeen näkynyt.
Väkeä käy laidasta laitaan, kaikista
yhteiskuntaluokista. Silmukassa kaikki
ovat samanarvoisia.
Ongelmat usein
kasaantuvat
Harjun seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Virpi-Hannele Kianen pitää tärkeänä, että Harjun lähikirkoissa
on tarjolla kohtaamispaikkoja ihmisille. Silmukan ohella suosittuja yhteisöjä
ovat Tesoman työttömien ruokailu sekä
Lielahden Tapulinmäentupa.
– Seurakuntien diakoniatyön erityispiirre on, että aineellisen avun lisäksi
työssä on aina läsnä henkinen ja hengellinen ulottuvuus. Ihminen kohdataan
kokonaisvaltaisesti.
Diakoniatyöntekijöiden ja harjoittelijoiden lisäksi kohtaamispaikkojen toi-
minnassa on mukana joukko vapaaehtoisia.
Kovat ajat näkyvät valitettavasti seurakuntien diakoniatyössä, sillä avun
tarvitsijoita on yhä enemmän. Ajan ilmiöitä ovat muun muassa yksinäisyys,
korkea työttömyys, toimeentulo-ongelmat, päihteidenkäytön lisääntyminen ja
etenkin nuorten mielenterveysongelmat.
Diakoniatyöntekijöiden mukaan nähtävissä on myös ylisukupolvista köyhyyttä,
eli syrjäytymisen kierre ulottuu perheessä
jo useisiin sukupolviin. Moniongelmaisuus on viime vuosina lisääntynyt.
Pia Ojalahti-Diallon mukaan diakoniatyöntekijät puolustavat niitä ihmisiä,
jotka eivät enää jaksa tai pysty puolustamaan itseään.
Diakoniatyöntekijät eivät kuitenkaan
voi tarjota ihmepilleriä, joka hoitaa hetkessä kaikki asiat kuntoon.
– Tärkeintä on, että ihminen voimaantuu niin paljon, että hän onnistuu saamaan jonkin onnistumisen kokemuksen. Kuljemme ihmisen rinnalla
ja rohkaisemme häntä. Toivoa ei kannata koskaan menettää, miettii Pia Ojalahti-Diallo. ✦
Silmukka, Pispalan valtatie 16
Avoinna ma, ti ja ke klo 9–13
Lisätietoja: Pia Ojalahti-Diallo,
p. 050 434 3315, (03) 214 8662
Kaiken kansan messu 5.11. ja 3.12.
klo 9–9.30 Pispalan kirkossa
SILTA 11/2015
13
Ilman tukea
en olisi selviytynyt
– Ulla on ollut yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä. Olen saa-
Katja Rosenqvist leikkaa Else Soinin hiuksia ja Annika Myllysaari
parturoi Erkki Niemeä Linnainmaan diakoniapäivässä.
Mika Tuomisto ja Jaana Vill
löysivät kengät Hilkka Branderin
avustuksella diakoniapäivästä.
nut seurakunnasta monenlaista tukea, jota ilman en olisi selviytynyt vaikeista vuosista, miettii Eija-Leena Nieminen, joka muutti Turusta Tampereelle yhdeksän vuotta sitten.
– Olin uupunut, velkainen, yksinäinen, vasta eronnut ja pienen lapsen yksinhuoltaja. Minulla ei ollut tukiverkostoa kummassakaan kaupungissa.
Nieminen haki apua Harjun seurakunnasta ja tapasi diakoniatyöntekijä Ulla Pettisen.
– Oli suuri helpotus päästä puhumaan jonkun kanssa. Ulla
kuunteli aidosti eikä tuominnut. Itse kannoin syyllisyyttä, että
asiani olivat niin sekaisin, muistelee Nieminen.
Pikku hiljaa Eija-Leenan asiat alkoivat järjestyä. Aluksi hän
sai seurakunnilta aineellista apua ja ruokakasseja RuokaNyssestä. Perheen elämä on ollut taloudellisesti tiukkaa vuosien ajan.
– Myös reumani aktivoitui stressin seurauksena, kun jäin työttömäksi. Se oli kova isku itsetunnolle. Ulla on kuitenkin valanut
minuun uskoa ja toivoa. Pikku hiljaa olen voimaantunut ja saanut asioita kuntoon.
Diakoniatyöntekijä kulkee vierellä, kuuntelee, neuvoo ja rukoilee asiakkaan puolesta.
– On tärkeää, että vaikeuksissa oleva tietää, että joku on tukena ja uskoo parempaan tulevaisuuteen silloinkin, kun asiakkaalla
itsellään ei ole siihen voimia, miettii Pettinen.
Nieminen on toiminut Ruokapankissa ja muissakin diakonian
vapaaehtoistehtävissä.
– Kun on itse saanut apua, haluaa myös vuorostaan auttaa
muita, kertoo Nieminen, joka on myös saanut ystäviä vapaaehtoistyön parista.
Nieminen suhtautuu tulevaisuuteen toiveikkaasti. Hän on kouluttautunut kiinteistöalalle ja työskentelee vuokraneuvottelijana
palkkatuella. Hänen hartain toiveensa on, että työ jatkuisi.
– Omasta elämänkokemuksesta ja vaikeuksista on ollut hyötyä,
kun neuvon esimerkiksi nuoria ihmisiä itsenäiseen asumiseen. ✦
RuokaNysse
kuljetti
tamperelaisille
19 276
ruokakassia
viime vuonna.
Kohtaamisia, vatsan täytettä,
päälle pantavaa ja sielunhoitoa
Linnainmaan seurakuntakeskus
täyttyy puheen sorinasta ja soppalautasten kilinästä. Pöydät notkuvat lasten,
naisten ja miesten vaatteita, oven suussa on rivissä monenlaisia jalkineita ja
salin perällä astioita. Messukylän seurakunnan Diakoniapäivä lokakuun alussa
keräsi noin sataviisikymmentä kävijää.
– Kävijät voivat ottaa itselleen ja perheelleen vaatteita. Keittolounas maksaa yhden euron, mutta kaikki muu
on ilmaista. Terveydenhoitaja, lääkäri, hieroja, parturi-kampaajat ja varatuomari tarjoavat palveluitaan maksutta, kertoo diakoni Janne Kankainen.
– Diakoniapäivä tavoittaa paljon
ihmisiä ja kokemukset ovat hyviä. Toteuttamiseen osallistuu neljäkymmentä vapaaehtoista, joista monet tulevat
auttamaan vuodesta toiseen, diakoni
Sinikka Leijo kertoo.
Seurakunta auttaa vähävaraisia monin tavoin, ja avun tarvitsijoissa on kaiken ikäisiä.
– Tärkeintä on ruoka-apu, annamme asiointilupia RuokaNysseen. Annamme myös henkistä ja hengellistä
tukea sekä neuvomme velka-asioissa.
– Vahvuutemme on nopea reagointi.
Parasta avun saajien mielestä on kuitenkin se, kun heidät kohtaa ihminen
eikä puhelinvastaaja, Leijo korostaa.
Ulkoinen muutos antaa
voimia
Sakset napsuvat parturi-kampaamoksi muuttuneessa huoneessa. Parturi-kampaajat Katja Rosenqvist, Annika Myllysaari ja Kirsti Mattsson
leikkaavat hiuksia vuoronumerojärjestyksessä. Rosenqvist ja Myllysaari työskentelevät Bläkissä, joka on aiemminkin osallistunut Diakoniapäivään.
– Tästä päivästä saan itse paljon voimaa, Mattsson kiteyttää talkoolaisten
tunnelmat.
– Tulee hyvä mieli, kun voi tehdä
ihmisen onnelliseksi ja kun voi konkreettisesti auttaa, Myllysaari ja Rosenqvist jatkavat.
– Tuntuu hyvältä, ilmainen hiustenleikkuu on iso säästö työttömälle. Olen
saanut monenlaista apua seurakunnalta, kertoo Else Soini.
Myös Erkki Niemellä on hyvät kokemukset avun saannista monen vuoden ajalta.
– Nyt tulee tukkakin kuntoon, Niemi veistelee.
Nina Aallon hiukset lyhenevät kampaajan käsissä.
– Se, mitä ulkoisesti tapahtuu, antaa
minulle sisäisestikin voimia. Sisäinen
ja ulkoinen muutos tukevat toisiaan,
sanoo Aalto.
Lahjoitukset tervetulleita
– Tämä on kiva tapahtuma. Lastenvaatteet ovat tosi siistejä, ihastelee
Anna Rajanen.
– Mietin itse, mihin voisin viedä pieneksi käyneitä lastenvaatteita, hän jatkaa.
– Puhtaita ja ehjiä lahjoitustavaroita ja -vaatteita voi tuoda diakoniatyöntekijöille, jotka toimittavat lahjoitukset minulle, kertoo Messukylän
seurakunnan kierrätysvastaava Hilkka Brander. Hän on vapaaehtoisesti
hoitanut vaate- ja tavaravarastoa kymmenen vuotta.
Diakoniatyöntekijät ohjaavat asiakkaita kierrätysvarastolle Messukylän
seurakuntatalolle.
– Varastolta haetaan päälle pantavaa sovitusti tarpeen mukaan. Nyt on
pulaa isokokoisista miesten ja naisten
vaatteista sekä isoista käyttökengistä.
– Tiedän, miltä tuntuu saada jotain,
sillä olen köyhästä kodista lähtöisin.
Tämä on sekä harrastukseni että elämäntapani, Brander summaa syitä vapaaehtoistyön tekemiseen. ✦
Eija-Leena Nieminen (oik.) on saanut tukea Ulla
Pettiseltä.
DIAKONIATYÖHÖN NELJÄSOSA
SEURAKUNTIEN BUDJETISTA
Tampereen seurakuntien diakoniatyön
tunnuslukuja vuodelta 2014:
• Diakonian ja yhteiskuntavastuun tehtävissä
oli 78 työntekijää, joista 36 työskenteli
paikallisseurakunnissa
• He tapasivat asiakkaita vastaanotoilla ja työskentelivät muun muassa Ruokapankissa, vanhustyössä,
perhe- ja nuorisodiakoniassa, vammaistyössä,
päihdetyössä, mielenterveystyössä, omaishoitajatyössä, maahanmuuttajatyössä, monikulttuurisessa
työssä sekä työpaikkatyössä
• Diakoniatyön vapaaehtoisia oli 1813
• Ruokakasseja jaettiin 19 276 kpl
• Ruokailuja vähävaraisille järjestettiin 823 kertaa
• Aterioita tarjottiin 27 415 kpl
• Diakonia-avustuksiin käytettiin 258 252 euroa
(pääasiassa ruoka-apua)
• Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymän budjetista
diakoniaan käytettiin 24 %
• Diakoniatyöntekijöillä oli 18 000 asiakaskohtaamista
Silta 11/2015
Hyvä tyyppi
14
Hiljakkoin ISIL-taistelijat
hävittivät ja tuhosivat Joonan
hautapaikan Mosulissa.
– Vuosituhannet vaihtuvat,
mutta tietyt asiat pysyvät.
Ihmisen pahuus sekä ristiriita
läntisen ja itäisen sivilisaation
välillä näyttävät säilyvän. Samat
niniveläiset, jotka riehuivat
muinaisessa Assyriassa, riehuvat
yhä, pohtii taiteilija Timo
Vuorikoski.
Mies ja merkki
R
aamatun Joona on seurannut Timo Vuorikoskea pian 40
vuotta. Tai toisinpäin: taiteilija on kulkenut profeetan mukana myrskyävällä merellä, valaan vatsassa, isossa kaupungissa. He ovat käyneet Betlehemin syntymäkirkossa,
Pariisin metrossa, Brightonin luonnontieteellisessä museossa, Genesaretinjärven rannalla, Venetsian karnevaaleilla, Tampereellakin.
Aikanaan Sara Hildénin taidemuseon johtajana Vuorikoski liikkui paljon ulkomailla.
– Zürichin rautatieasemalla tuli kerran sellainen olo kuin eläisin jonkin sisällä, kuin Joona valaan vatsassa!
Tuo 80-luvun alun oivallus alkoi siirtyä paperille ja kankaalle. Siitä asti Vuorikoski on työstänyt teemaa muotokuvamaalauksen ja kaiken muun ohella.
Joona-sarjan työt on nyt koottu taidenäyttelyksi. Taiteilija ei kuitenkaan ole
kuvittanut Raamatun kertomusta.
– Sanat ovat muuttuneet kuviksi, yksittäiset aiheet ovat lähteneet elämään.
Monikerroksiset assosiaatiot kiehtovat minua.
Vanhan testamentin kertomus ei ole sankaritarina, vaan kuvaus ihmisen tottelemattomuudesta, pelkuruudesta, itsekkyydestä, kateudesta ja kiukuttelusta.
Kun Vuorikoski luki Joonan kirjaa kokonaisuutena, se sai syvällisesti pohtimaan myös kamppailua kuoleman kourissa, pelastumista, armahdusta. Teksti
puhuu ihmisen kapinasta mahdottomilta tuntuvien tehtävien ja velvollisuuk-
sien paineessa. Edelleen
meitä puristetaan elämässä
monen mankelin läpi.
– Kun Uudessa testamentissa kirjanoppineet vaativat Jeesukselta merkkiä,
hänen ainoa vihjeensä oli ’Joonan merkki’, muistuttaa Vuorikoski.
Joona oli kolme päivää valaan vatsassa, samoin Kristus oli kolme päivää
kuolleena ennen ylösnousemustaan. Turmeltuneen kaupungin pelastaminen
600–700 vuotta ennen ajanlaskun alkua ennakoi syntien sovitusta ja anteeksiantoa, kristinuskon ydinsanomaa. Jumala säästi Niniven, koska sen asukkaat
osoittivat katumustaan. Tätä Joonan oli vaikea sulattaa, koska hänestä paha
ei saanut palkkaansa.
Töihinsä Vuorikoski on liittänyt katkelmia vuoden 1611 englanninkielisestä raamatunkäännöksestä. Ne muodostavat katsojalle oman todellisuutensa.
Suuri kertomus ei sittenkään ole kuollut? Tamperelaistaiteilijan mielestä
Joonan kirjan loppu pakottaa ainakin ajattelemaan sen mahdollisuutta. Lue
teksti Raamatusta, katso kuvia – ja mieti. ✦
teksti: Pirjo Silveri
Kuva: Hannu Jukola
The Book of Jonah. Timo Vuorikosken piirustuksia ja maalauksia
6.–25.11. Galleria Saskiassa, Pirkankatu 6
SILTA 11/2015
SAARNAVUORO
Sinun kuninkaasi tulee
Jokainen adventtisunnuntai avaa Jeesuksen tulemista ja kuninkuutta omasta näkökulmastaan.
Ensimmäinen niistä on juhlallinen, nöyrän kuninkaan
saapumisen päivä. Evankeliumitekstinä on jo pääsiäiseen viittaava palmusunnuntain kertomus, jossa Jeesus
ratsastaa aasilla Jerusalemiin. Ensimmäinen adventti on
vuoden vilkkaimpia kirkkopyhiä. Silloin jumalanpalveluksessa kajautetaan rakastettu Hoosianna-hymni. Huudahdus on alun perin rukous: ”oi auta, pelasta!”
Toisena adventtina seurakuntaa kehotetaan odottamaan aikojen lopussa kirkkaudessa takaisin tulevaa kuningasta. Kolmannen raamatullinen päähenkilö on Johannes Kastaja, joka omalla julistuksellaan valmisti tien
kuninkaalle eli aikuisena julkisen
toimintansa aloittavalle Jeesukselle.
Neljäntenä adventtina muistetaan
Herran äitiä, Neitsyt Mariaa, jonka
kautta profetiat täyttyvät.
Kimmo Ahonen
Kirkon elämässä vuosi vaihtuu marras–joulukuun taitteessa. Vanhan
vuoden loppusuora ja uuden alku herättävät kysymyksiä. Kirkkovuoden
kiemurat -palstan idea lähti erään Sillan-lukijan pohdinnasta, miksi aikuinen Jeesus ratsastaa ensimmäisenä
adventtina Jerusalemiin ja muutaman viikon päästä hän onkin vastasyntynyt vauva.
Kirkkovuodessa pyhäpäivät sijoittuvat kronologisesti rikkonaiseen järjestykseen, koska
Vapahtajan syntymän merkitystä ei voi käsittää ilman
hänen kärsimystään ja kuolemaansa. Vasta rististä ja
Jeesuksen aikuisiän toiminnasta pystyy ymmärtämään, kuinka suuri ihme ja lahja joulun lapsi on.
Seimessä ei makaa vain suloinen pienokainen, vaan
itse Jumala.
Adventin alla kirkossa vietetään
vielä yhtä Kristuksen kuninkuuden
sunnuntaita. Vanhan vuoden viimeisen pyhän aiheena on Kristuksen toinen tuleminen. Painotus vain
on hieman erilainen kuin toisena adventtisunnuntaina, koska adventtiaika on meillä niin selvästi Jeesuksen
syntymäjuhlaan valmistautumista.
Kirkkovuoden päättävää pyhää kutsutaan myös tuomiosunnuntaiksi. Sen sanoma on selvä: tilinteon hetki
tulee, ja Kristus on sekä tuomarimme että pelastajamme.
Kristitty saa vakavan kehotuksen valvoa ja muistaa, että
kerran Vapahtaja palaa enkeleineen, kuolleiden ylösnousemus toteutuu ja viimeisessä tuomiossa ennen iankaikkista elämää tai kadotusta oikeudenmukaisuus voittaa.
Tuomiosunnuntain evankeliumissa (Matt. 25:31–
46) Jeesus sanoo: Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te
olette jättäneet tekemättä minulle.
Kristus on joka päivä lähellä ja läsnä lähimmäisissämme. Viimeisenä päivänä tuomioita julistetaan hyvän tekemättä jättämistemme perusteella.
Palstan asiantuntijana on pastori Heikki Repo.
Lue aiheesta lisää: siltalehti.fi
Lukijalta
Jokaisella on arvo
Homoseksuaalisuutta koskevan
dokumentin nähdessäni tuli mieleen, että kun ihminen on vapaan
tahdon omaavaksi olennoksi luotu
ja saanut oikeuden tehdä, mitä haluaa, miksemme katsoisi asiaa siitä käsin.
Jokaisella on arvo itsessään, koska on elämän saanut. Yleisesti varmaan hyväksyttäisiin oikeus elää
elämänsä parhaaksi katsomallaan
tavalla, niin kauan kuin se ei kenenkään toisen oikeutta samaan
riistä tai poista. Sen rajoja sitten
ehkä lainsäädännöllä tai muutoin
voisimme varmentaa.
Välttäisimme monia turhia kiertoteitä ja kiistoja, jos tunnustaisimme lähtökohdaksemme sen, että
ihmissuku on langennut, syntinen, paha ja turmeltunut. Nyt koetamme hyvyyden oletuksesta käsin
suitsia luontaisia piirteitämme. Tämän taivaspaikkakilvoittelun tuoksinassa tuupimme tieltämme pimentoon niitä, jotka jollain tavoin
tuovat ilmi omaa pahuuttamme.
Elämme pimeydessä, jossa luontaisten viettiemme ajamina taistelemme olemassaolomme oikeutuksen ja arvon puolesta siinä,
missä meidän tulisi nähdä olevamme täsmälleen samalla linjalla toistemme kanssa ja olla osoittelematta sormellamme muita.
Asia ja ilmiö kerrallaan tulee lakipisteeseensä vain todentaakseen,
ettei kuunaan voi ihmistä tyydyttää, tyhjyyttä poistaa tai tuoda ai-
toa merkitystä hänen elämälleen.
Niitä kun ei voi erossa Luojastaan
saavuttaa, eikä hänen luokseen ole
kuin se ainoa tie, jonka hän itse
valmisti.
Se tie valmistettiin syntiselle, itsessään kyvyttömälle ihmiselle.
Juuri sille hyljeksitylle, joka tänään
koettaa peräänkuuluttaa lupaa ja
hyväksyntää omalle olemiselleen.
Sitä ei tehty omavoimaisen tai
onnistuneen kuljettavaksi. Jos luulemme itsessämme jotakin olevamme, emme koskaan voi astua
tielle, jota on kuljettava toisen ansioiden perustalla.
Valoa, ymmärrystä ja voimaa hyvän tekemiseen taasen emme saa,
ennen kuin olemme sille tielle astuneet. Vasta silloin tulee ylipäätään mahdolliseksi voittaa synnin
valta ja voima. Tahtoa aitoa ja hyvää, tai edes ymmärtää todellista
elämää ja rakkautta.
Sitä taasen ei ole seksuaalisen
halun tunto tai tarve sitä toteuttaa.
Päivi Venäläinen
Syyskuinen kiitos
Kävin Lamminpään hautausmaalla. Siellä oli tehty kristillinen työ eli
kaikki ruohot on leikattu haudoilta.
Oli oikein siistin näköistä, kiitoksia.
Sirkka Ketola
Jouluaaton
melankolia
Hyvät papit ja Silta-lehden toimitus! Pian on taas joulu.
Toivoisin, ettei lehdissä useaan
kertaan kutsuttaisi ihmisiä tulemaan jouluaattoiltapäivän ja jouluaamun jumalanpalveluksiin. Se
aiheuttaa vain pahaa mieltä meille,
jotka emme kirkkoon pääse vaikka
haluaisimme, koska bussit lakkaavat kulkemasta jouluksi.
Köyhällä työttömällä ei ole autoa
eikä varaa taksikyyteihin ja kävelymatka on ylivoimaisen pitkä edestakaisin.
Tästäkin osaton
Kyytejä voi järjestyä
Ruotsalaisen seurakunnan osalta voin vastata, että hän, joka kaipaa
pääsyä joulukirkkoon tai joulunajan tilaisuuksiin – tässä tapauksessa
paikkoihin Vanha kirkko tai Svenska
Hemmet – voi ottaa yhteyttä asiasta
ajoissa diakoniatyöntekijään, ja kuljetus varmasti järjestyy.
Eila-Sisko Helisma
Diakoniatyöntekijä
Tuomiokirkkoseurakunnassa ei ole
kyytisuunnitelmia, mutta jos on
tarvetta, järjestämme kyllä.
Olli Hallikainen
Tuomiorovasti
Joissain seurakunnissa on aiempina vuosina järjestetty kyytejä joulukirkkoon. Tämän vuoden
järjestelyjä voi tiedustella omasta
kotiseurakunnasta.
Tietoja kaikesta jouluun liittyvästä löytyy 2. joulukuuta ilmestyvästä Sillasta.
Silta-lehden toimitus
Olavi Salminen
Eläkkeellä oleva pastori
Jokaisella on
aihetta kiitokseen
Mistä tekstistä saarnaat?
Sunnuntain otsikkona on Kahden valtakunnan
kansalaisena ja saarnatekstinä Matt.17:24–27.
Tekstissä kerrotaan, kuinka Jeesus ohjaa Pietaria maksamaan Jerusalemin temppeliveron kalan
suusta löytyvän hopearahan avulla.
Mikä on saarnasi näkökulma?
Näkökulmana on kiitollisuus kahden valtakunnan
kansalaisuudesta: Suomen ja taivaallisen isänmaan! Monien vaikeuksien keskelläkin on hyvä
nähdä, miten paljon meillä jokaisella on aihetta kiitokseen. Luottavainen asenne tulevaan antaa voimia etsiä keinoja rohkaista itseään ja toisia
eteenpäin.
Mitä haluat saarnassasi viestiä?
Tulevaisuuden rakennusainekset nousevat kristillisestä uskosta ja luottamuksesta Jumalaan, jolle
mikään ei ole mahdotonta.
Tekstissä mainittua temppeliveroa voisi verrata tämän päivän kirkollisveroon, jolla autetaan
seurakuntaa palvelemaan lapsia, nuoria, vanhuksia, vaikeuksissa olevia ja myös kaukaisia lähimmäisiä.
Mitä yhtymäkohtia tekstissä on omaan
elämääsi?
Olen kiitollinen Suomen kirkosta ja kirkon Herrasta, joka tänäkin päivänä uudistaa kirkkoaan.
Kristuksen kirkko kasvaa voimakkaasti eri puolilla
maailmaa, mutta myös omassa maassamme kasvua tapahtuu.
Tältä pohjalta nousee kirkon keskeisin tehtävä:
Jumalan ylistäminen Hänen viisaudestaan ja töistään luomakunnassa ja pelastusteostaan Kristuksessa. Saarnassa otan esille nähtyä ja koettua viime vuosilta ja lähiaikoina.
”
Tulevaisuuden
rakennusainekset
nousevat kristillisestä
uskosta ja
luottamuksesta
Jumalaan.
Minkä elokuvan olet nähnyt viime aikoina?
Sota-ajan lapsena kiinnostuin katsomaan filmin
1944. Se kertoo veljeskansamme Viron vaikeasta
sota-ajasta kahden suurvallan taistelukenttänä.
Jälleen ymmärsin, miten paljosta itsenäinen
Suomi saa olla kiitollinen. ✦
Olavi Salminen saarnaa isänpäivänä 8.11. klo 10
Kalevan kirkossa.
Hannu Jukola
KIRKKOVUODEN KIEMUROITA
15
Silta 11/2015
Jussi Laitinen
tiesitkö
kolumni
Alexandra Salmela
Kirjoittaja on kirjailija, kääntäjä
ja teatteridramaturgi, joka on
syntyisin Tšekkoslovakiasta.
Hän harrastaa taidetta,
retkeilyä ja capoeiraa.
Tyhjyyttä
täyttämään
Seurakunnan kerhot ovat tulleet tutuiksi Anne
Hakaselle (vas.) ja hänen lapsilleen Oivalle
(oik.) ja Aimolle. Isovanhemmat Juhani ja Ritva
Kauppila ovat vieneet lapsenlapsiaan myös
Lasten katedraaliin Finlaysonin kirkkoon.
Kolmas sukupolvi kerhotiellä
Tärkeimpiä kerhomuistoja ovat
turvallinen olo, leikit ja rukous. Näin
pohtii Kauppilan perhe, joka käy seurakunnan päiväkerhoa jo kolmannessa polvessa.
Ritva Kauppila aloitti seurakunnan päiväkerholaisena vuonna 1954
Järvensivun rukoushuoneella.
– Ryhmässä oli varmaan yli 50 lasta. Salissa oli kiinteät kirkonpenkit, joita ei saanut raivattua kasaan. Talossa
ei ollut siihen aikaan sisävessaa eikä
juoksevaa vettä. Kädet pestiin vadissa.
Kerhoa pitivät kerhotäti Eila Sievänen ja diakonissa Sirpa Siitama, jonka
virka-asua, sinistä pukua ja valkoista
myssyä, Ritva-tyttö ihaili.
Kauppila ryhtyi itsekin aikuisena
seurakunnan lastenohjaajaksi. Hän
työskenteli yli 30 vuotta kerhotätinä
ympäri kaupunkia.
– Hauska sattuma on, että sain työparikseni Eila Sieväsen, jonka kerhossa
olin itse ollut lapsena, hymyilee Ritva
Kauppila.
Ritva ja hänen aviomiehensä Juhani Kauppila saivat kolme tytärtä, jotka
kaikki ovat käyneet seurakunnan päiväkerhoa.
Tytär Anne Hakanen kävi päiväkerhoa samassa paikassa kuin äitinsä
eli Järvensivun seurakuntatalossa vuosina 1978–81.
– Siihen aikaan salissa oli jo irtotuolit. Muistan, että oli hauskaa ryömiä tuolikasojen alla. Soitimme myös
pianoa, vaikkei se kai ollutkaan sallittua, hymyilee Hakanen, jonka muistoihin kuuluvat myös monet leikit, juhlat
ja eväiden syöminen.
Anne Hakasen pojat, kolmivuotias
Oiva ja puolitoistavuotias Aimo, ovat
aloittaneet kerhopolkunsa avoimessa
päiväkerhossa Atalan seurakuntakodissa ja Aitolahden kirkolla. Useimmiten kerhoreissuun heidät vie ukki
Juhani Kauppila.
– Lasten touhuja on mukava seurata. Kerhoissa käy lasten kanssa pääasiassa vanhempia, mutta jonkin verran myös isovanhempia, kertoo Juhani
Kauppila.
Perusta elämälle
Kauppilan perheen mukaan seurakunnan kerho antaa lapselle runsaasti valmiuksia elämään.
– Rukous ja kirkkovuoden kulku
tulevat tutuiksi ja ne antavat elämälle turvallisen perustan. On hyvä, että
lapset oppivat hiljentymään ja rauhoittumaan hartaushetkissä, miettii Ritva
Kauppila.
Tutut iltarukoukset ja laulut tuovat
turvallisuutta lasten elämään. Rukous
ja enkelilaulu kuuluvat myös Oivan ja
Aimon iltatoimiin. Kauppiloiden Johanna-tytär tapasi laulaa raskausaikanaan tuttua laulua Suojelusenkeli.
– Jenny-tyttären synnyttyä tuore
äiti huomasi, että mikään muu laulu
ei rauhoittanut vauvaa kuin tämä jo
kohdussa tutuksi tullut laulu, hymyilee mummi.
Anne Hakanen pitää tärkeänä, että
lapsi saa kerhossa kristillistä kasvatusta, joka on länsimaisen sivistyksen, kulttuurin ja moraaliopetuksen perusta.
– Tuntuu, että kristillisten arvojen
opettamista nykyisin jopa arastellaan
päiväkodeissa ja kouluissa, vaikka kristillisyys kuuluu suomalaisten perinteisiin.
Kauppilan perheen mielestä kerho
on myös lapselle mitä parhain paikka
oppia ryhmässä olemista ja muiden ihmisten huomioon ottamista. ✦
Kirsi Airikka
Kasteesta koulutielle -kertomuksesta näet, mitä kaikkea seurakuntien varhaiskasvatus tarjoaa
tamperelaisille lapsiperheille.
tampereenseurakunnat.fi/
toimintaa/lapset/kasteesta_
koulutielle
Kerhotoimintaa
juhlitaan
perhemessussa
• Seurakuntien
kerhotoiminnan
70-vuotisjuhlavuoden
perhemessu järjestetään
sunnuntaina 15.11. kello 16
Aleksanterin kirkossa. Pieni
on suurin -messussa saarnaa
entinen päiväkerholainen,
kappalainen Jukka-Pekka
Ruusukallio ja liturgina toimii
kasvatustyön pastori Kirsi
Hakala.
• Leku Leijona johdattelee
väkeä messuun Keskustorilta
kynttiläkulkueessa, joka
lähtee noin kello 15.30.
Silta
siltalehti.fi
2. vuosikerta
• Kustantaja/ julkaisija:
Tampereen ev. lut. seurakunnat
• Toimitus:
vt. päätoimittaja Kirsi Airikka, p. 050 381 0970,
toimitussihteeri Asta Kettunen, p. 050 438 2716,
s-posti: [email protected] ja
[email protected]. Osoite: Seurakuntien talo,
Näsilinnankatu 26, PL 226, 33101 Tampere.
• Kaupalliset ilmoitukset:
Medialiike, Tampere
Ilmoitusmyynti ja laskutus: Mervi Juutilainen, p. 044 520 5560, [email protected]
Ilmoitusvalmistus: Tuija Lautiainen, p. 044 532 2300,
[email protected]
• Jakelu: Tampereen Ykkösjakelut Oy.
Jakelupalaute: [email protected],
p: 020 7 54 2 267
Osoitteellinen jakelu: Itella Oy
tilaukset: [email protected], p. 040 804 8066
• Taitto: Kotimaa Oy
• Painosmäärä: 95 000 kpl
• Paino: Alma Manu, Tampere
• ISSN: ISSN 2342-0979 (painettu)
ISSN 2342-0987 (verkkojulkaisu),
• Seuraavat lehdet ilmestyvät: 2.12., aineisto 11.11.
mennessä, ti 5.1.2016, aineisto 14.12. mennessä
En koskaan unohda pääbulevardin rikki iskettyjä ja
sittemmin vanerilevyillä paikattuja näyteikkunoita.
Tyhjyyttä ja liikkumattomuutta, jossa surisi ainoastaan ampiaisia ja liimaa imppaavia lapsikerjäläisiä.
Retki rajakaupunki Narvaan millenniumin ensimmäisenä vuonna jäi ikimuistoiseksi. Mukavan
rappioromanttisen mukaseikkailun sijasta tupsahdin haamumaiseen apokalypsiin. Pakenin ensimmäisellä bussilla, kohti jonkinlaista toivon häivää.
Suomen yllä paistoi kirkas aurinko. Sitten suljettiin tehtaat ja virastot. Kaupat hävisivät yksi kerrallaan ja lopulta lähti myös ainoa pankkiautomaatti.
Elämä muutti pois joskus viriileistä pikkukaupungeista nopeasti paisuviin, elinvoimaa kuhiseviin
kasvukeskuksiin. Yllättäen myös keskuksen keskus
on laho.
Tampereen keskusta näivettyy, siitä osataan olla
poikkeuksellisen samaa mieltä. Ikävän ilmiön syistä ja elävöittämiskeinoista ei pystytä tulemaan sopuun, kokeillaan vain vähän sitä ja hiukan tuota,
hampaattomasti. Liiketilat eivät täyty.
”
Kuvitelkaa kaupunki,
joka olisi aidosti
ihmisiä varten.
Turun Nuorkauppakamari tarjosi tyhjillään olevia
liiketiloja ilmaiseen pop-up -kokeiluun. Toimijoita
oli valitsemassa Nuorkauppakamarin raati yhdessä
tilanomistajan kanssa, ainoana rajoituksena oli aiotun toiminnan laillisuus.
En tiedä, miten hankkeelle Turussa lopulta kävi.
Toivottavasti ennakkoluulot hankalasti määriteltävää kulttuuri- ja yhteisötoimintaa kohtaan eivät estäneet kaupallisesta peruskaavasta poikkeavien projektien toteutumista. Kaiken toiminnan ei tarvitse
olla voittoa tavoittelevaa bisnestä.
Kuvitelkaa kaupunki, joka olisi aidosti ihmisiä
varten. Sellainen, joka osaisi myös leikkiä, eikä ainoastaan mutruilla vihaisena. Kuvitelkaa, että nykyään tyhjillään olevia tiloja saisi ottaa väliaikaiseen
haltuun laillisesti ja tarjota niissä ihmisille kokemuksia ja elämyksiä ilman ainaista myynti- ja ostopakkoa.
Kuvitelkaa, että olisi vapaata tilaa kokoontua ja
keskustella, pelata shakkia, pystyttää näyttely, käydä torkahtamassa, vetäistä performanssi, lukea ääneen, kerätä muistoja tai vaikka seisoa päällään.
En usko, että sekasorto tuhoaisi keskustaa. Päinvastoin. Aktiivisten ihmisten vastuuntunto omakseen kokemasta ympäristöstä on yllättävän suuri, ja
sen lisäksi tilanhaltijalla olisi vastuu kirjattuna myös
sopimukseen.
Kalliilla pystytetyt seinät voisivat ympäröidä jotain aivan muuta kuin hiljaa laskeutuvaa pölyä. Liike-elämä yksin ei pelasta meitä tyhjyydeltä. Elävällä
kulttuurilla olisi voimaa vetää kaupungin keskusta
surumielisestä horroksesta, johon nykyajan Suomi
on uppoamassa. ✦
Kommentoi kolumnia:
siltalehti.fi
Hannu Jukola
16
SILTA 11/2015
17
Ammattilaiset palvelevat
Tiloissamme
asiakaspaikkoja
70 hengelle
JUHLAKESKUS
Pitopalvelua
myös
haluamiinne
tiloihin
Kun on aihetta juhlaan...
• muistotilaisuudet • perhejuhlat• ristiäiset
Asiointipalvelua
Kotipalvelut
Lakiasiainpalvelut ammattitaidolla ja luotettavasti
Kotipalvelu Kehrälintu
Kalevan puistotie 7, 33500 TAMPERE, p. 0408 290 626
sähköposti: [email protected] www.mancester.fi
Perukirjat, testamentit, avioehdot,
kauppakirjat, edunvalvontavaltuutukset ym. Kohtuuhintaisesti.
Tapaamiset asiakkaan luona myös
iltaisin ja viikonloppuisin.
Häkkisen Sairaanhoitopalvelut Oy
Katso lisää
asiointipalvelupekkavaltonen.fi
Tarvitsetko apua kodin pikkusiivouksissa tai tarvitsetko kotiisi suuremman
siivouksen? Jäikö mökki laittamatta talvikuntoon, sekin onnistuu meiltä.
• Yleissiivous (imurointi, lattioiden pesu) • Kaappien pesu/järjestely
• Ikkunoiden pesu • Mattojen tamppaus
sis. alv:n, puhdistusaineet ja -välineet
sekä kilometrit
(20 km Tampereen
keskustasta)
Voimassa 17.12.2015 asti.
Avaamme lähiaikoina
Lepo- ja hoivakoti Honkalan
Kuva: Mauri Lepola
Siivous
39€/h/hlö
Ota yhteyttä p. 0400 889 078
[email protected]
www.hakkisensairaanhoitopalvelut.fi
www.facebook.com/hakkisensairaanhoitopalvelut
Asiointipalvelu Pekka Valtonen
[email protected]
Iloista kotipalvelua ikäihmisille
- henkilökohtainen hoiva
- siivous ja pyykkihuolto
- ruoanlaitto, asiointiapu
- omaishoitajan sijaistukset
Hinta alk. 25 € / tunti
Soita: 050 437 2574
www.kehralintu.fi
Puh. 0400 335 443 Pinninkatu 26-28 A 19 Tampere
Selkä kuntoon
Rentouta selkäsi!
Lordos-selkälauta 95 €
®
Asianajotoimisto
KAIKKI APU KOTIIN
- siivouksesta
sairaanhoitoon!
Meesakatu 2, Lielahti
p. 044 987 7815
www.valkokultahoiva.fi
Jalkahoidot
Lakiasiat
Jalkahoito
kotikäyntinä
LAKITOIMISTO
RAJAMÄKI
50€
Tilaa www.lordos.fi tai poikkea
Mephisto, Satamakatu 8, Tampere
Hoivapalvelut
(Teisko
+ 5 €)
Jalkahoidon ammattitutkinnon
suorittanut sairaanhoitaja
Satu laurell
p. 050 558 0232
Kiinteistönvälitys
perunkirjoitukset ja
perinnönjaot
l avioerot ja ositukset
l lasten huolto-, tapaamisja elatusasiat
l testamentit, avioehdot ja
edunvalvontavaltuutukset
l kauppakirjat ja sopimukset
l riitaoikeudenkäynnit
l rikosoikeudenkäynnit
Maksuton puhelin- ja
sähköpostineuvonta
Itsenäisyydenkatu 2, Tre
0400 638411
l
[email protected]
Kotisiivouksen lisäksi tarjoamme
kotihoito- ja turvapuhelinpalveluamme
kotona asuville senioreille, myös
arvonlisäverottomasti. Kysy lisää!
Silta, Pieni
Korkeus 4,0 cm,
050
468
Leveys
4,2 8115
cm
Kotihoito
020 768 9760
Kotisiivous
010 4088 117
Tuomiokirkonkatu 34 B 24, Tampere
p. (03) 3124 2800
www.kuhalaki.fi
- oikeudenkäynnit
- testamentit, perunkirjoitukset
- avioehtosopimukset
- lasten huolto, asuminen, tapaamiset, elatus
Kiinteistönvälitys
Turvapuhelin
• Säle-, rulla- ja
puukaihtimet
• Terassi- ja ikkunamarkiisit
• Pimennys- ja paneeliverhot
• Taite- ja peiliovet
• Parvekekaihtimet ja
pystylamellit
• Luxaflex-sisustuskaihtimet
Hautakiviä
Kiinteistötoimisto LKV
Käytetään
- Silta
Hoidamme ihmisen+kodin.
Rohdinkuja52,A, 33100 Tampere | www.stella.fi
Stella Kotipalvelut Oy | Hämeenkatu
Lue lehti netissä
siltalehti.fi
NYT S YYSSIIVOUST A!
• kotisiivoukset
• toimistosiivoukset
• ravintolasiivoukset
• porrassiivoukset
• lattianvahaukset.
Yli 10 vuoden kokemus!
Mahdollisuus kotitalousvähennykseen.
Uusi Era Palvelut Oy • puh. 045 126 6938 • www.uusierapalvelut.fi
KOTI KAUNIIKSI
Verhoilemme teidän keittiön
tuolit, sohvat, nojatuolit
Kankaista hyvät valikoimat.
Valmistamme myös teille sohvia
määrämitoilla, haluamallanne
kankaalla.
Verhoilua 25 vuoden kokemuksella
Verhoiluliike Yli-Heikkilä
Nyyrikintie 1, Tampere 040
Kaihtimet
739 1822 www.kolumbus.fi/timylihe
PEKKA MUSTAJÄRVI
Puh. (03) 214 1111
GSM 0400 628 241
[email protected]
www.pekkamustajarvi.fi
Palvelen välittäen 30v. kokemuksella.
Asianajotoimisto
Asianajotoimisto
Pertti Holopainen Oy
Verstaankatu 3 D 26
33100 TAMPERE
Perinnönjaot,
ositukset
avo- tai avioerot,
lasten asuminen,
elatus ja huolto
Puhelin 050 5519765
tai sähköposti
[email protected]
2425 €
SUUNNITTELU,
MITTAUS,
ASENNUSPALVELU
960 €
www.HautakiviHalvemmalla.fi
Kaihdin Sampo
Puh: 045 109 1809 – Sanna Taipale
Sammonkatu 18, TRE
(03) 255 0858, 0400 736 716
ks@ kaihdinsampo.fi
www.kaihdinsampo.fi
Asianajajan palvelut
Asuntokauppaa
99 €
148 €
510 €
Me välitämme!
Hämeenkatu 3 A 6,
33100 Tampere
puh. 03 - 230 3000
www.lss-oy.com
Täyden palvelun
asianajotoimisto
Tampereella
Asunnot, kiinteistöt, tontit
Laadimme kauppakirjat,
arviokirjat, perukirjat,
edunvalvontavaltakirjat
Vuokrauspalvelu.
Mikäli olette myymässä,
ottakaa yhteyttä.
Puh. (03) 2553 111
Palvelemme myös
ruotsin kielellä
Yhteydenotot:
Jouko Juntunen
asianajaja
041-506 2755
Palvelevin vuodesta 1994
Kalevan puistotie 15
Tampere
www.asuntopari.fi
Ammattilaiset palvelevat
18
Silta 11/2015
Dementia tunkee teatteriin
Viime aikoina teatterissa on näkynyt aiempaa enemmän muistisairaiden
elämän monipuolisuutta ja sairauden eri vaiheissa olevia ihmisiä.
Harri Hinkka
teksti: Asta Kettunen
T
ampereen Teatterin ja
Teatteri Siperian yhteistuotanto peilaa yhteiskunnallisessa keskustelussakin näkyvää
ilmiötä.
– Suuret ikäluokat alkavat olla siinä iässä, ja ongelma on käsillä
myös kansantalouden näkökulmasta, miettii
Karoliina Blackburn, yksi Suomen kaunein
-näytelmän työryhmän jäsenistä.
Elina Piispanen, jonka aloitteesta ideaa lähdettiin työstämään, halusi nostaa esille arjen sankarit, omaishoitajat. Aiheeseen
hänet saivat tarttumaan äidin väsyminen
omaishoitajana, isän kuolema ja ystävän
saattohoito.
Blackburnin mielestä teatteri voisi paremmin seurata aikaansa. Klassikot ovat syystä
klassikoita, mutta nykyteatterikin kiinnostaa, koska se heijastaa aikaamme.
– Teatteri voisi vastata monenlaisten ihmisten tarpeisiin, vanhusten ja lasten. Ja
teatteri voisi jalkautua, hän innostuu.
Hän lisää liian vähälle huomiolle jääneiden joukkoon vapaaehtoiset.
– Joka viides ihminen hoitaa omaistaan,
auttaa sukulaisia tai tekee vapaaehtoistyötä.
Suomi ei pyörisi ilman tätä panosta.
Piispanen huomauttaa, että tutkimusten
mukaan auttaminen lisää onnellisuutta. Hoivakulttuuria on ollut aina, mutta nyt se on
tullut näkyväksi.
– Jos vain sen stigma saataisiin pois. Ihminen ei halua myöntää olevansa omaishoitaja
eikä varsinkaan tarvitsevansa siihen apua.
Vallalla on toisaalta kyllä tässä pärjätään
-mieliala, toisaalta tukea ei ole helppo saada.
Huumorin kantilta
Käsikirjoitusvaihe oli raskas, antoisa ja
hauska. Työryhmä halusi tuoda esiin vaikeita asioita ilman, että joku ahdistuu. Asiaa
käsitelläänkin huumorin pilke silmäkulmassa.
– Meille sanottiin, että eihän tuosta voi
tehdä komediaa. Mutta ilman sitä aihe olisi
raskas, Piispanen perustelee.
Tarkoitus ei ollut tehdä sairauden kuvausta.
– Tietysti otin selville kaiken mahdollisen
muistisairauksista. Mutta koskaan vanhus ei
ole vain vanhus, Piispanen muistuttaa.
55-vuotiasta omaishoitaja-Mattia esittää Marika Heiskanen. Sukupuolia sekoittamalla on pyristelty irti kuluneesta kuviosta naisesta hoivaajana. Entä kuinka paljon
sukupuoli enää määrittää ihmistä elämän
loppuvaiheissa?
Takana on pari omaishoitajille pidettyä
työpajaa, keskustelutilaisuus ja omaishoitajien haastatteluja. Kevätkaudellakin Frenckellissä jatkavan näytelmän lisäksi työryhmällä on haaveena laitoskiertue. Myös työpajatyöskentely jatkuu. ✦
tampereenteatteri.fi/fi/
naytelma/suomen-kaunein
avoimetovet.fi
Anneli Kanto: Pala palalta pois.
Kertomuksia Alzheimerin taudista
(Gummerus, 2013)
Suomen kaunein -näytelmän
lämpö, ilo ja toivo näkyvät Migen
(Karoliina Blackburn) ja Eevin
(Elisa Piispanen) kohtaamisissa.
Työryhmän ajatukset tiivistyvät
Juha Juntun kappaleissa.
Unholasta historiaan
ovat vähitellen löytäneet tietään vanhain- ja
palvelukoteihin. Koukkuniemen Kalevala
-hankkeen työryhmä lähti työskentelemään
Koukkuniemen asukkaiden kanssa viime
vuonna. Kesän 2014 esityksen nimi oli On
elomme muistoja vain.
– Luin mummoni kirjoitelman, jossa hän
kertoi elämänsä varhaisvaiheista 20-vuotiaaksi. Pyörämatkalla tajusin, kuinka paljon
asia pyöri päässäni, kertoo teatteri-ilmaisun ohjaajaksi Metropolia Ammattikorkeakoulussa opiskeleva Meri-Maija Näykki.
Aiemmassa työssään invataksin kuljettajana hän oli tutustunut Koukkuniemeen,
joten se oli sopiva paikka ottaa yhteyttä.
Nuoret tekijät toteuttivat soveltavaa teatteria vanhainkodin suojissa. Ajatus esityksen
tekemisestä kaikille kuitenkin kiinnosti.
– On oikeastaan outoa, että teatteria tehdään erikseen muistisairaille, kehitysvammaisille, nuorille ja niin edelleen. Hyvää
teatteria voidaan tehdä niinkin, että otetaan
muistisairaudet huomioon, mutta ei suljeta
muita pois.
Kuluneena kesänä ensi-iltansa sai Unhola. Sen pohjaksi muistojaan jakoi reilu parikymmentä vanhusta.
– Kunnioitimme muistoja sellaisenaan,
vaikka kaikki faktat eivät olisi olleet aivan
kohdallaan.
Näykki uskoo sekä esityksen tekijöiden
Kohtaukset kuvina
”Muistatko pitkät lämpimät kesät,
räystään alla pääskysen pesät. Lähditkö
lapsena töihin mukaan, silloin sitä ei
kieltänyt kukaan.”
– Katsojapalaute Muistokahvilasta
että vanhusten saaneen työskentelystä jotain. Tätä kautta löytyi esimerkiksi hautautunutta Tampereen paikallishistoriaa.
Vanhuksia ei ollut tarkoitus terapoida.
Työskentelyllä voi kuitenkin olla terapeuttinen vaikutus.
– Tuodaan arkeen erilaista tapaa ajatella
ja työkaluja käsitellä omia ajatuksia teatterin kautta.
Muisteluista jäi vihko omaisille. Esityksiin liittyi myös kahvila, jossa yleisö saattoi
jakaa tunnelmia esittäjien kanssa.
Kaisa Pohjola
Osallistavat esitykset ja taidetyöpajat
Koukkuniemen
asukkaat jakoivat muistojaan
teatteriesitysten
pohjaksi. Kuluneena kesänä
työ huipentui
Unhola-esityksiin. Kuvassa
muistelija
Anna-Liisa Palander, 88, ja
näyttelijä Miina
Hallikainen, 17.
Unholan lähtökohtana oli, että kohtausten
täytyy toimia myös yksittäin.
– Muistisairas ei niin jaksa tekstiä seurata. Ohjaajana ajattelen, että luodaan kuva,
jotka jo kertovat jotain tekstistä. Tunnelma
muuttuu kuvan vaihtuessa.
Teksti pyrittiin jaksottamaan muistisairaille sopivaksi musiikkinumeroiden ja tanssikohtausten avulla, kertoo esityksen käsikirjoittanut ja dramatisoinut Iira Halttunen.
– Henkilöiden taustasta kerrottiin vähän,
sillä se ei ole muistisairaalle juonen seurattavuuden kannalta tärkeää.
Koukkuniemen kesäteatterin musiikkia
johtanut Santeri Helinheimo uskoo musiikin tuomaan voimauttavaan tunteeseen.
– Tuntematonkin teos voi herättää tunteita tai muistoja. Jopa muistisairaiden vanhusten kohdalla olen huomannut, että joskus pelkästään lyhyt pätkä tuttua melodiaa
nostaa heti laulun sanat huulille.
Kahden näytelmäkesän jälkeen työryhmä aikoo keskittyä opiskeluun. Haaveena on
kuitenkin monologikiertue, jota voisi viedä
yhtä hyvin laitoksiin kuin kahviloihinkin.
Vanhainkodin tasaiseen rytmiin teatteri
toi nopeutta ja vaihtuvuutta. Nyt rytmiä rikkovat ja erilaista energiaa tuovat pihalla palloa pelaavat maahanmuuttajat. ✦
koukkuniementeatteri.weebly.com
Näkemyksiä Tammerkoskesta
Museokeskus Vapriikissa on
esillä näyttely, joka esittelee
kuuden taiteilijan näkemyksen
tamperelaisesta kulttuurimaisemasta.
Uusissa näyttelyteoksissa tämän hetken elämä yhdistyy
historian katkelmiin. Työt on
toteutettu grafiikan sekä tekstiili- ja valokuvataiteen keinoin.
Näyttelyn ovat ideoineet ja
toteuttaneet taiteilijat Anna
Alapuro, Terhi Asumaniemi,
Petri Nuutinen, Edwin Petrus Peeters, Marja Pirilä ja Jaana Tyrmi.
Se on toteutettu yhteistyössä Vapriikin ja Valokuvakeskus
Nykyajan kanssa. ✦
19
Hannu Jukola
Silta 11/2015
Kuuden taiteilijan Tammerkoski -näyttely on esillä
10.1.2016 saakka Museokeskus
Vapriikissa, Alaverstaanraitti 5
Kutsumuksena Afganistan
Vuoden kristillinen kirja
2015 -tunnustuksen on
saanut Jukka Sariolan kirja
Ystäväni Seija – kutsumuksena
Afganistan. Valinta julkistettiin
Helsingin kirjamessuilla 25.
lokakuuta.
Heinäkuun 24. päivä 2014
Seija Järvenpää ja hänen
työtoverinsa kuolivat väkivaltaisesti Afganistanissa.
Tällä koskettavalla kirjalla
Jukka Sariola haluaa kunnioittaa läheisen ystävänsä muistoa. Kirja on avoin ja henkilökohtainen kuvaus pitkään
kestäneestä ystävyydestä. Samalla se kuvaa mielenkiintoisella tavalla rohkean ja vahvan
kutsumuksen omaavan Seijan
elämäntarinan.
Sariolan sanoin, Seija ei
ollut uhkarohkea sankaripyhimys vaan omat lahjansa lähimmäisten käyttöön antanut
tavallinen ihminen. Lupaavasti
alkanut ura DNA-tutkimuksen
parissa sai jäädä kun tilalle tuli
jotain tärkeämpää – syvemmällä oleva kutsumus.
Tapahtumat etenevät vuosikymmenten takaa aina Seijan
elämän viimeisiin hetkiin.
Muistojen lisäksi kirjan työstämisessä kirjoittajalla ovat
olleet apuna Seija Järvenpään
tukirenkaalleen lähettämät
rukouskirjeet ja noin 600
sähköpostiviestiä, joita he
lähettivät toisilleen 17 vuoden
aikana. Kirjassa on 40-sivuinen
kuvaliite.
Seija Järvenpään elämäntarina on yksi osoitus siitä, miten
paljon rakkaus ja välittäminen
voivat saada aikaan.
Kristilliset kustantajat ry:n
myöntämä Vuoden kristillinen
kirja -palkinto jaettiin 22. kerran. Valinnan teki kansanedustaja Jutta Urpilainen. Kirja oli
myös ylivoimainen yleisöäänestyksen voittaja. ✦
Anneli Jaatinen
Kirjoittaja on Seurakuntien
kirjaston kirjastonhoitaja, joka
kuuluu Vuoden kristillinen
kirja -valitsijaraatiin.
Jukka Sariola: Ystäväni Seija –
kutsumuksena Afganistan
Kustannus Oy Uusi Tie, 2015
Kirja on lainattavissa Seurakuntien kirjastosta, Näsilinnankatu 26, 5. krs.
Ilmo Launiksen Lentävä kotka -työn sanoma on: Älä räpyttele oman hengellisyytesi
siivillä, vaan anna Jumalan voiman nostaa sinua. – Ilmo Launiksen esimerkki on
rohkaissut minua ja monia muita elämään tätä elämää ja toteuttamaan unelmia, pohtii
pastori Martti Tuure, joka on tehnyt kirjan taiteilijasta.
Halkaise palanen puuta
”Kerrankin kaikki taidearvostelijat ovat aivan samaa
mieltä siitä, että taidenäyttelyni on puhdasta roskaa —
meren aaltojen puhdistamaa
roskapuuta”, totesi Ilmo Launis pitäessään ensimmäisen
näyttelynsä. Hän nimittäin
teki ajopuutaidetta aaltojen
hiomasta hylkypuusta ja hylätystä tavarasta.
Luk
vieraa upiirin
n
Välähd a Marjo Seki:
yk
Kurkis siä kirjasta
tus viu
taakse hkan
1.12. k
Seurak lo 17–19
untien
2.krs, talo,
Emma
us-sali
Ilmo Launis (1912–1995) oli
Töölön seurakunnan kappalainen, kirjailija ja elokuvantekijä. Miehen taiteesta kertova kirja Halkaise palanen
puuta – minä olen siinä julkistetaan isänpäivänä 8. marraskuuta Aleksanterin kirkon
kryptassa.
– Launiksen töillä on paitsi esteettinen ja taiteellinen
arvo, myös teologinen ulottuvuus. Roska- ja hylkypuusta – siitä mikä ei mitään ole
– taiteilija tekee puhuttelevaa taidetta, jossa pääosassa on Jeesus Kristus ja hänen
työnsä. Jumala voi rakastaa
ihmisen ehjäksi, pohti kirjan tekijä, pastori Martti Tuure Silta-lehden haastattelussa marraskuussa 2014. Tuure
kokosi Tampereelle myös
näyttelyn Launiksen töistä
viime vuonna.
Kirja tarjoaa puhuttelevaa,
persoonallista taidetta ja toi-
mii samalla hartaus- ja mietiskelykirjana. Useimmat
tekstit teosten yhteyteen on
laatinut taiteilija itse.
Teoksessa on myös valokuvaosio sekä johdanto Launiksen pappiskutsumuksesta
ja taiteellisesta työstä. Taiteilijan työt on kuvannut Tampereen seurakuntien valokuvaaja Hannu Jukola. Kirjan on
kustantanut Päivä Osakeyhtiö. ✦
Kirsi Airikka
Ilmo Launiksen ajopuutaiteesta kertovan kirjan julkistamistilaisuus su 8.11. messun
jälkeen klo 11.30 Aleksanterin
kirkon kryptassa, osoitteessa
Pyynikin kirkkopuisto. Messu
alkaa klo 10. Musiikkia Helena
Tuure ja Petra Perttula. Kirkkokahvit. Esteetön pääsy.
20 SILTA 11/2015
Hannu Jukola
Uskoontulonsa jälkeen
Jukka Tolonen on tehnyt
kaksi virsilevyä. Nivelrikon
vuoksi hän on luopunut
kitaransoitosta, mutta
soittaa yhä pianoa.
Huumekoukusta elävien kirjoihin
– Minut palautettiin takaisin elävien kir-
joihin, jotta voisin kertoa Jeesuksesta muille
ihmisille, sanoo kitaristi ja muusikko Jukka Tolonen, joka pääsi irti pitkään jatkuneesta huumeriippuvuudesta uskoontulon
ansiosta.
Jukka Tolonen sai ensimmäisen kitaransa 11-vuotiaana.
– Opettelin soittamaan sitä itse. Katselin
valokuvista otteita ja harjoittelin jatkuvasti, kertoo Tolonen, joka aiemmin oli käynyt
pianotunneilla.
Kitaransoitto vei nuorukaisen kokonaan.
Taidot karttuivat nopeasti ja hän soitti ensimmäisen kerran levyllä jo 14-vuotiaana. Kansainvälisesti tunnettu kitaristi hänestä tuli
1970-luvulla. Tolosta pidetään yhtenä lahjakkaimmista suomalaisista rock-kitaristeista.
Mies tunnetaan muun muassa bändeistä
Tasavallan Presidentti, Jukka Tolonen Band,
Piirpauke ja Wigwam. Tolosen käsialaa on
myös kitarasoolo Rauli ”Badding” Somer-
joen kappaleessa Paratiisi. Hänellä on runsaat 40 levytystä eri yhtyeiden kanssa.
Alamäki alkoi isän kuoltua
Päihteet alkoivat kiehtoa Tolosta jo varhain.
– Soittamisen ansiosta minulla oli omaa rahaa. Alkoholia käytin rajusti jo teini-ikäisenä.
Myös pilvikokeilut alkoivat samoihin aikoihin.
Tolosen isä kuoli nuorukaisen ollessa
15-vuotias.
– Kukaan ei sen jälkeen pystynyt laittamaan minua järjestykseen.
Huumeet tulivat Suomeen 1970-luvulla
ja kokeilut olivat yleisiä helsinkiläisnuorten
keskuudessa. Tolonen alkoi käyttää aineita. Valikoimaan kuuluivat LSD, kokaiini ja
amfetamiini.
– 80-luvun alussa olin jo huumekoukussa.
Sen myötä tuli avioero.
Tolonen löysi uuden vaimon ja sai voimia
irrottautua huumeista.
– Viisi vuotta elämä oli aika ok, mutta sit-
ten retkahdin taas aineisiin. Sitten tuli toinen
avioero. Siitä alkoi elämäni rajuin alamäki.
Tolonen nousi otsikoihin vuonna 2006,
kun hän huumepsykoosissa puukotti naisystäväänsä. Mies tuomittiin ehdottomaan
vankeuteen törkeästä pahoinpitelystä ja huumausainerikoksesta.
– Poliisivankilassa rukoilin ensimmäisen
kerran. Pyysin, että naisystäväni toipuisi puukotuksesta. En jaksanut rukoilla omasta puolestani. Ajattelin, että olen menossa kadotukseen.
Tolosen suurin kiitoksenaihe on, että uhri
selviytyi puukotuksesta ilman pysyviä vammoja. Tolonen on myös saanut teon häneltä anteeksi.
– Hänen kehotuksestaan aloin lukea Raamattua. Luin armosta, anteeksiannosta ja
sovituksesta.
Tolonen sanoo tienneensä jo kauan sitten, että Jumala kutsuu häntä. Vankilassa
ollessaan hän pääsi eroon huumeista ja tuli
uskoon.
– Olen elävä todistus Jumalan voimasta. Olen itsekin hämmästynyt, kuinka armo
pystyy tervehdyttämään ihmisen. Muutos on
mahdollista kaikille, vakuuttaa Tolonen. ✦
Kirsi Airikka
Jukka Tolonen vierailee Sana soi -illassa sunnuntaina 8.11. klo 18 Finlaysonin kirkossa.
ENS
NUME I
ROSSA
:
• Topi
Lehtip
kotika
uu pal
upunk
aa
iin
• Esko
V
a
Risto ltaoja ja
eikk
tähtikH
irkkaailä
taivaan
n
alla
• Tulko
on jou
lu!
JOULUMIELTÄ
ETSIMÄSSÄ?
Tule tekemään jouluruokakasseja
vähävaraisille
aatonaattona 23.12. ja
jouluaattona 24.12.
Nekalan Ruokapankkiin
Pakkausvuorot
23.12. klo 8–11, 10–12 sekä 15–19
24.12. klo 7–10, 10–13 ja 13–16.
Klo 9–15 ruokakassien kuljetus.
Kuljetuksiin tarvitaan autollisia
vapaaehtoisia (kilometrit korvataan).
Ilmoittaudu tai kysy lisää:
Salme Asunen,
[email protected],
050 366 2582 tai
Katariina Mylläri
[email protected],
050 329 3060