Maastrategia
MITÄ OPIMME EVALUOINNISTA Evaluointi Suomen kehitysyhteistyön maaohjelmista Suomi otti käyttöön tulosperustaiset maaohjelmat vuonna 2012 ohjaamaan ulkoministeriön kehitysyhteistyötä sen pitkäaikaisissa kumppanimaissa. Tässä evaluoinnissa arvioitiin maaohjelmamallin vaikutuksia maaohjelmien laatimisessa ja seurannassa sekä maakohtaisten ohjelmien onnistumista Etiopiassa, Sambiassa, Tansaniassa, Mosambikissa, Vietnamissa ja Nepalissa. Suomi tekee oikeita asioita kumppanimassa Suomen kahdenvälisen kehitysyhteistyön kautta on onnistuttu tukemaan asioita, jotka ovat tärkeitä Suomen kehityspolitiikan, kumppanimaiden ja yhteistyöstä hyötyvien ihmisten kannalta. Suomi on myös pystynyt valitsemaan kumppanimaiden ihmisoikeuksien sekä ympäristön kestävyyden kannalta oikeita yhteistyökohteita. Tämä on ollut tärkeää etenkin silloin, kun kumppanimaan omalla politiikalla ei ole pystytty täysin vastaamaan näihin tarpeisiin. Esimerkkinä tästä on muun muassa Nepalin maaohjelmassa tehty valinta tukea erityisesti ympäristöhankkeita ympäristön haavoittuvuuden näkökulmasta sekä Mosambikissa kaksikielistä opetusta ihmisoikeuslähtökohdista. Monet toteutetuista hankkeista ovat tuottaneet merkittäviä tuloksia, osa myös kestävästi. Suomen harjoittamalla politiikkavaikuttamisella kumppanimaissa on ollut tärkeä osa tulosten saavuttamisessa. Esimerkkeinä tästä voidaan mainita Etiopia, jossa erityisesti politiikkavaikuttaminen on tukenut hyvin maaohjelman tavoitteiden toteutumista. Tansanian maaohjelmassa tuloksia on saavutettu hanketasolla, mutta niiden yhteys maaohjelman tavoitteisiin on jäänyt heikommaksi. Vietnamissa innovaatiokumppanuus on luonut hyvää perustaa osaamisyhteiskuntakehitykselle, mutta ei vielä ole vaikuttanut vihreämpään talouske- Suomen kahdenvälisen kehitysyhteistyön kautta on onnistuttu tukemaan asioita, jotka ovat tärkeitä Suomen kehityspolitiikan, kumppanimaiden ja yhteistyöstä hyötyvien ihmisten kannalta. hitykseen. Sambiassa yksityissektorin kehittämisen ja sosiaaliturvaan liittyvät hankkeet ovat edistäneet maaohjelman tavoitteita hyvin. Haasteena tehokkuus ja kestävyys Yksi keskeinen haaste Suomen toiminnassa on ollut se, että hankkeiden toteuttamiseen liittyvät viiveet ovat usein heikentäneet resurssien tehokasta käyttöä. Koulutukseen, yksityissektorin ja työllisyyden kehittämiseen, ihmisoikeuksiin ja naisten tasa-arvoon liittyvät hankkeet ovat tuottaneet hyviä tuloksia suhteellisen tehokkaasti mutta tuloksellisuudeltaan heikompien, erityisesti maatalouteen ja maaseutukehitykseen, maan hallintaan, metsätalouteen sekä vesi- ja sanitaatiohankkeiden tehokkuus on ollut heikompaa. Ongelmat ovat liittyneet hankkeiden toimintaympäristöön sekä muihin toiminnan riskeihin. Tehottomuutta on ollut erityisesti kansainvälisten järjestöjen kautta toteutetuissa erillishankkeissa, ns. korirahoituksessa sekä konsulttiyrityksille ulkoistetuissa hankkeissa. Ajan myötä varojen käyttöaste on parantunut. Myös Suomen kehitysyhteistyön kestävyydessä on vielä haasteita, eikä tuen pitkäaikaisista kehitysvaikutuksista ole riittävästi tietoa. Evaluoinnin perusteella Suomella olisi mahdollisuus parantaa hankkeiden tehokkuutta, tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta mm. politiikkavaikuttamisella ja avunantajien yhteistyöllä sekä sovittamalla paremmin yhteen Suomen omia yhteistyömuotoja. Toimintamallissa vielä kehitettävää Vaikka uuden maaohjelmamallin todettiin olevan ministeriön toiminnan kannalta erittäin merkityksellinen, lähestymistavan ja toimintamallin vaikutukset kehitysyhteistyön tuloksellisuuteen ovat olleet vielä vähäisiä. Syynä tähän on se, että maaohjelmat sisälsivät aikaisemmin aloitettuja hankkeita ja toimintatapoja, joihin uusi toimintatapa ei voinut heti vaikuttaa. Maaohjelmatoimintamalli on kuitenkin terävöittänyt maaohjelmien hankekokonaisuuksien johdonmukaisuutta ja relevanssia. Evaluoinnissa havaittiin neljä keskeistä tekijää, jotka ovat vaikuttaneet kielteisesti maaohjelmamallin tuloksellisuuteen: (1) Maaohjelmien strateginen suunnittelumalli ei ole johtanut käytännössä strategisempaan hankehallintoon maatasolla. (2) Tulosmittareissa tapahtuneet muutokset ja usein heikko tietojen saatavuus ovat vaikeuttaneet seurantaa. Tulosmittareiden valinta ei ole aina onnistunut, mikä on osaltaan johtunut maatiimien riittämättömistä tulosjohtamisen taidoista; (3) Maaohjelmien ja ministeriön talousarviomenettelyjen välinen yhteensopivuus on ollut heikko; ja (4) Heikot tulosperustaiset menettelytavat ministeriössä ovat johtaneet siihen, että maaohjelmien laatimisesta saatuja oppeja ei ole vielä hyödynnetty parhaalla mahdollisella tavalla. Evaluoinnissa suositellaan, että maaohjelmiin perustuvaa tulosjohtamista tulee jatkaa, mutta toimintamallia tulisi edelleen kehittää. Maaohjelmia tulisi laajentaa kattamaan osittain myös muita keskeisiä Suomen instrumentteja ja rahoituskanavia kumppanimaissa; lähestymistapana tulisi käyttää lyhyempiä tulosketjuja ja identifioida selkeitä vaikutusväyliä Suomen toiminnalle; toimintamalleja pitäisi muokata niin, että ne ovat linjassa talousarviomenettelyjen kanssa; ja Suomen ulkoministeriön systeemejä ja edustustojen henkilökunnan taitoja tulisi kehittää tulosperustaisen johtamisen osalta. Kohti kokonaisvaltaisempia maaohjelmia Suomen maaohjelmiin perustuva kehitysyhteistyön suunnittelu ja toimintamalli on hyvä askel eteenpäin ulkoministeriön tuloksellisessa kehitysyhteistyössä. Strategisempi ja kokonaisvaltaisempi suunnittelu on erityisen tärkeää niissä maissa, joissa siirrytään kehitysyhteistyöstä kaupallis-taloudelliseen yhteistyöhön. Maaohjelmilla tulisi esimerkiksi turvata se, että kaupallista toimintaa voidaan edistää kehitysyhteistyössä jo saavutettuja tuloksia hyödyntäen. Maaohjelmia tulisi laajentaa kattamaan osittain myös muita keskeisiä Suomen instrumentteja ja rahoituskanavia kumppanimaissa. http://formin.finland.fi/kehityspolitiikka/evaluoinnit
© Copyright 2024