Pohjois-Savon Martat ry Vuoden 2013 henkilö JÄRJESTÖNEUVOS MAIJA RIIHIJÄRVI-SAMUEL Marttaliiton toiminnanjohtaja vv1982 - 2002 Eletään 1940-luvun alkua Kuopiossa, Haapaniemen Hermanninkadulla, nykyisellä Saastamoisenkadulla. Lasten lumileikit ovat käynnissä. Lumilinnasta nousee savua. Siellä tomera pikkuemäntä lisää puita aivan oikean näköisen ikioman kenttäkeittiönsä tulipesään. Kohta pienessä soppatykissä kiehuu vesi. Kenttäkeittiön kokki on Maija Riihijärvi, tuleva Marttaliiton toiminnanjohtaja ja suomalaisen yhteiskunnan vaikuttaja. Maija Riihijärvi syntyi kotonaan Kuopiossa 28.5.1939. Hänen äitinsä oli Ruoveden hämäläinen ja isänsä pohjalainen. Kutsuimme Maijan juttelemaan Marttataloon tämän vuoden (2013) huhtikuussa ja halusimme tietenkin heti aluksi tietää, kuinka savolainen hän on.” Savolaisuus on hyvä hämäläisiin ja pohjalaisiin juuriin. Savolaisuudessa lutviutuu, Kuopiossa oppi suhtautumaan, ei liian jyrkästi... Hyvän neuvottelutaidon pohja on 1 savolaisesti ” voihan se niinnii olla”. Siinä sitä kokouksissa miettii, miksi joku ajattelee noin…” Riihijärven perhe muutti Haapaniemen paritaloista vuonna 1951 Minna Canthinkatu 66:een, ns virkamiestaloon, jossa asui paljon opettajia ja muita kaupungin virkamiehiä, mm kaupungin geodiitti (geodeetti), jota tituleerattiin tietenkin arvonimellä kaupungin idiootti… Tässä talossa Maija asui vuoteen 1960, jolloin hän jätti Kuopion taakseen ja lähti opiskelemaan Helsingin Yliopiston Maa- ja metsätieteelliseen tiedekuntaan kodin talous- ja kuluttaja-asioita. Kuopio oli turvallinen kotikaupunki. Mieleen tulevat potkuri ja Kallaveden jää, hiihtolenkit Puijon rinteillä ja muut harrastukset: Helkatytöt, partio, ensin Raittiusseuran partio ja sen jälkeen partiolippukunta Kallan tytöt, NNKY:n kaikki toimintamuodot (luokkatoverin täti Elin von Wright touhusi NNKY:ssä): raamattupiiri, kirjallisuuskerho… ”Kaikkea ehdimme harrastaa. Koulukiusaamista en muista”. Ehkä siihen, että Maija Riihijärvestä tuli vaikuttajanainen, oli kohtalollakin sormensa pelissä: Hän asui Minna Canthin kadulla, kävi Minna Canthin perustamaa yhteiskoulua, jonka johdossa olivat molempien sukupuolien edustajat: sekä rehtori että johtajatar. ”Naisasiaa!”. Puistokoulun emäntä Inkinen, Karjalasta tullut aktiivimartta, käytti työpukunaan siniruudullista marttapukua- ja laittoi oppilaat kuorimaan perunoita ja poimimaan marjoja. Siinä tuntumaa marttoihin! Martat ovat aina olleet ”uteliaita” uusiin asioihin, edelläkävijöitä. Se vaatii rohkeutta. Koulussa lyhyen englannin kielen lukenut Maija Riihijärvi lähti rohkeasti harjoittelijaksi Englantiin v. 1963. Samoin hän rohkeasti haki HY:n maa- ja metsätieteellisen tiedekunnan professori Nils Westermarckin kehotuksesta Kelloggs-säätiön stipendiä ja pääsi stipendiaattina vv 1968 – 69 Michiganin valtion yliopistoon. Rohkeasti, uteliaasti – eikä ollut vielä edes kunnolla tutustunut marttoihin! ”Jos pääsee ulkomaille, pitää lähteä!” Opiskelutovereina kodin talouden neuvontaopissa hänellä oli siellä sekä norjalainen että tanskalainen opiskelukaveri. Norjalainen oli ollut kotitalousneuvojana Norjan Lapissa, tanskalainen neuvojana Grönlannissa. Martat tulivat paremmin tutuiksi, kun vuoteen 1973 Maija Riihijärvi kahden muun kanssa antoi täydennyskoulutuksena Viikin opiskelijoille opetusta tiedotuksessa ja neuvontaopissa. Täydennyskoulutuksessa oli tiedekunnasta valmistuneita: agronomeja, myös marttoja oli koulutuksessa. Kuluttaja-asiat olivat aivan uusi alue. Myös marttojen koulutukseen tulivat sitten kuluttaja-asiat. Koko opiskelunsa ajan Maija Riihijärvi oli hyvin lähellä professori Elli Sauriota, erilaisissa tehtävissä, ja tämä puhui jo silloin hänelle paljon martoista. ”En tiedä, minkälainen martta olen. Lapsesta asti olen tehnyt ruokaa ja leiponut, puutarhatöitä ja käsitöitä en niin kovasti ole harrastanut. Olen ennemminkin teoreettinen kuin käytännöllinen. Elli Saurio sanoikin, että ylioppilas Riihijärvelle olisi sopinut kirjallisuus.” Maija kertoi kuitenkin olevansa erikoistunut neulomaan villasukkia, etenkin aikoinaan omien ruoveteläisten lampaiden villasta. Kun hän jälleen kerran matkusti 2 Tampereen junassa, syntyi villasukkaa, jonka pituutta Maijan piti vähän väliä kokeilla oman jalan päälle. Lopulta siihen asti hiljaa vastapäätä istunut kanssamatkustaja totesi: ” Se on jo tarpeeksi pitkä.” Hän oli Hämeenlinnan naisvankilan vartija, joka työssään opetti villasukan jos toisenkin valmistamista. Maija toi moneen kertaan esille, että aina kannattaa opiskella ja aina kannattaa tutustua uusiin asioihin. Hänellä itsellään on ollut vain kaksi asiaa, joiden oppimisesta ei vielä ole ollut hyötyä: 1. miesten kravatin silittäminen 2. höyhenten peseminen ”Marttaliiton toiminnanjohtajana oli aina huippua tavata marttoja eri puolilla maata, siksi kävin mahdollisuuksieni mukaan yhdistysten ja piirien juhlissa. Suomi tuli koluttua ja tutustuttua suomalaisiin, mielenkiintoisiin ja monipuolisiin ihmisiin. Se oli suuri rikkaus. Olin onnellinen, järjestö on sopinut minulle hyvin. Olin aina saanut ylittää itseni ja tavata itseäni parempia ihmisiä. ”Maija Riihijärvi-Samuel olikin hyvä, selkeäsanainen ja kysytty puhuja. Kerran eräs martta kävi juhlan jälkeen antamassa kiitokset: ”Kuulin joka sanan!”. Maijan puhe on vapaata ja rönsyilevää, niin että kuulijakin aina jännittää, päästäänkö takaisin alkuperäiseen asiaan. Aina on päästy ja päästään! Marttaliiton onnistuneet projektit nousevat myös tärkeinä muistoina mieleen: mm. Pitäjänruoka-projekti, Pikkukokit ja Kellogg´s-säätiön tuella käynnistetty Nuorten perheiden projekti. Henkilökohtaisesta verkostoitumisesta on ollut hyötyä koko järjestölle monessakin asiassa. Hyvin tärkeä oli myös se, että tietämys ja kokemukset naisten sodan aikaisesta työstä saatiin koottua. Aineisto on nyt Museovirastossa. Maija palaa puhuessaan monesti koulutuksen tärkeyteen. Elämä martoissa on jatkuvaa koulutusta, yhdessäoloa, yhdessä oppimista. Professori Elli Saurio, Marttaliiton ensimmäinen toiminnanjohtaja, loi ketjukoulutuksen, mallin, joka martoilla on vieläkin ja hänen aikanaan martoille tulivat myös teemavuodet ja taitoavaimet. Hän sanoi, että aina on oltava jokin aihe. ”Ammatti-ihmiset tekevät ohjelmat, vapaaehtoiset saavat niistä tietoa ja taitoa. Meillä on aina ollut hyviä työntekijöitä ja hyviä vapaaehtoisia”, sanoo Maija Riihijärvi-Samuel. ”Neuvontajärjestön johtaminen on tiimityöskentelyä: on oltava ideoita, ne kootaan, rönsyillään. Ei se ole tiedenaisten eikä tiedemiesten hommaa. Tärkeintä ovat vapaaehtoiset ja työstä innostuneet ammattilaiset. On oltava idearikas!” Marttajärjestö on koulutusjärjestö: toiminnanjohtajan on huolehdittava, että toimihenkilöt, asiantuntijat ja martat saavat koulutuksen.” Järjestön pitää olla nöyrä ja siellä pitää vallita hyvä ilmapiiri, työntekijöiden, asiantuntijoiden, kaikkien kesken. Kunniaa pitää jakaa, kiittää pitää muistaa!” sanoo tämä Marttaliiton historian pitkäaikaisin toiminnanjohtaja. Hän muistelee kehityskeskusteluja ja aikapulaa, mutta toteaa jatkoksi, että onneksi oli fiksut työntekijät! Asiantuntijaorganisaatiossa pitää ihmisille antaa mahdollisuus. 3 Huonoja muistoja ei 20-vuotiselta toiminnanjohtajakaudelta tule mieleen. ”Huonot asiat unohtuvat. Unohtamisen armolahja on tärkeä!”, sanoo hän. Kansainvälistä yhteistyötä hän aloitteli yhdessä Annikki Jäntin (Marttaliiton edellisen toiminnanjohtajan) kanssa. Ulkoministeriöstä tuli vihje hakeutua mukaan matkalle ja niin tulivat tutuiksi mm. WHO, FAO, ILO… Egypti, Kenia, Botswana, Swahimaa, Lesoto … Ja lopulta Marttaliitto aloitti Ulkoministeriön tukemana kehitysyhteistyön aluksi Keniassa. Ja jälleen: ammatti-ihmiset tekevät perustyön, vapaaehtoiset mukana auttamassa. Ketjukoulutus toimi. Kehitysyhteistyön aloittaminen oli tärkeä askel ja yhtä tärkeä on sen jatkuminen. ”Ympyröiden pitää suurentua, tarvitaan suvaitsevaisuutta. Eriarvoisuutta ja köyhyyttä on ollut järkyttävää nähdä. Rasisteja on joka maassa, ”toteaa Maija RiihijärviSamuel. Tasa-arvoa voidaan maailmassa lisätä, vaikka sitä ei koskaan täydellisesti saavuteta. Kehitysyhteistyön lisäksi Maija Riihijärvi-Samuel on Marttaliiton toiminnanjohtajana sekä luonteeltaan rohkeana ja ulospäin suuntautuneena osallistunut ja vaikuttanut niin pohjoismaisissa kuin maailmanlaajuisissa erilaisissa kotitalousalan järjestöissä (mm. NHF, ACCW, IFHE…). Kansainvälisyys on ollut hänelle yksi sydämenasioista – ja olihan hän 30 vuotta naimisissa nyt jo edesmenneen egyptiläisen puolisonsakin kanssa. Tie on monesti vienyt Afrikkaan ja Amerikkaan, Kiinaankin kolme kertaa ja kokousten vuoksi eri puolille Eurooppaa. ”Olen iloinen, että olen saanut matkustaa. On, mitä muistella.” Maija Riihijärvi-Samuel on joutunut lukemattomien kokousten puheenjohtajaksi. ”Täällä Helsingissä se johtui varmaankin siitä, kun vanhassa Marttatalossa pidettiin kokouksia, niin Marttaravintola järjesti aina kokouksiin niin hyvät kahvit ja tarjoilut, että sitten ne valitsivat minut puheenjohtajaksi,” naureskelee hän. ”Marttaliitolla on nyt paljon tehtävää järjestönä: on niin paljon surua. Yksinäisyydessä on paljon tehtävää.” Hän tietää, mistä puhuu. ”Minäkin olen viimevuosina joutunut luopumaan monesta läheisestä perheenjäsenestä ja ystävästä.” Entä mitä muuta tänä päivänä kuuluu puuhakkaan toiminnanjohtajamme elämään: ”Luen edelleenkin paljon. Vanhetessa pitää antaa itselle anteeksi, että alkaa lukea dekkareita, miellyttäviä dekkareita. Katselen TV:stä mielelläni komedioita, vähemmän taidefilmejä. Olen kaikkiruokainen lukija. Viihde on hyväksi. Katselen paljon TV:tä, mm. dokumentteja. Aikaisemmin luin paljon englanniksi, nykyään luen suomeksi. Kuuntelen mielelläni klassista musiikkia, Mozartia. En ymmärrä pop-musiikkia enkä heavyä, mutta kuuntelen ihania ”slaagereita”, 50- ja 60-luvulta, Olavi Virtaa. Marttaliitossa käyn MMmartoissa . Herkkuruokaani ovat mm. sienisalaatti, ruisleipä ja hyvät (uudet)perunat… ja kesät vietän edelleenkin Ruovedellä.” ”Vanhetessa ei jaksa harrastaa niin kuin ennen. Olen monessa järjestössä jäsenenä aatteen vuoksi. Talvi on aika vaikea liikkumisen kannalta.. . Äitini sanoi aikanaan:” Mieli on nuori, mutta polvet on esteenä.” 4 Me pohjoissavolaiset martat olemme aina puhuneet ” Meidän Maijasta” ja ihailleet häntä. Olemme tottuneet näkemään hänet toimekkaana hymyilevänä ja iloisena. ”Iloa pitää olla ja naurua”, sanoo Maija. Hän lähettää pohjoissavolaisille martoille terveisiä:” Rakastavat terveiset! Nuoruus tulee mieleen: Kuopio, Iisalmi - valoisia muistoja! Savosta on hyvät muistot!” Kun juttutuokiomme Maija Riihijärvi-Samuelin kanssa päättyy, olemme kiitollisia – ja mykistyneitä. Olemme tavanneet Marttaliiton toiminnanjohtajan, jonka rohkeus, neuvottelutaito, suvaitsevainen maailmankatsomus, verkostoituminen, iloisuus ja myönteinen elämänasenne ovat luotsanneet liittoamme menestyksellä. Suureksi osaksi hänen ansiostaan martoista on tullut menestystarina. Martat ovat vaikuttaneet suomalaiseen yhteiskuntaan enemmän kuin osaamme ajatellakaan ja monella tasolla: yksityisestä perheenjäsenestä koko maan kattavaan lainsäädäntöön, kaikkeen mahdolliseen siltä väliltä ja Afrikkaan asti. Paljon on vielä tapahduttava, mutta paljon on saatu aikaan. Kotimatkalla junassa mietimme, minkälainen tämä maailma olisi, jos kaikki omaksuisivat Maija Riihijärvi-Samuelin savolaispohjaisen neuvottelutaidon:” Voihan se niinnii olla”. Toisin sanoen miettisimme hänen laillaan: ”Miksi joku ajattelee noin?” Lutviutuisimme. Siinä olisi maailmanrauha lähellä. KIITOS, MAIJA RIIHIJÄRVI-SAMUEL! Kaikkien pohjoissavolaisten marttojen puolesta Irmeli Hollmén ja Tuula Hakkarainen Länsi-Puijon Martoista Herkkuja sivulla 6. 5 Saimme iloksemme tähän vielä kaksi Maija Riihijärvi-Samuelin ”lempireseptiä” kokkailunhaluisille savolaismartoille! Toinen on hänen äitinsä omena – puolukka-paistos, toinen oli hänen miehensä Saadin erinomaisesti tekemä egyptiläinen linssikeitto. Lämmin kiitos näistäkin! ÄIDIN OMENA-PUOLUKKAPAISTOS Pilko omenat uuninkestävään voideltuun astiaan. Kaikenlaiset omenat käyvät, kotimaiset kuorineen. Peitä omenalohkot puolukoilla, lisää sokeria tai hunajaa – riippuu omenoista, paljonko. Tee kauraryyneistä, sokerista ja voisulasta kansi. Esim. 3 dl kauraryynejä, 1 dl sokeria, 100g voisulaa. Paista 175 *C kunnes omenat ovat pehmenneet ja kaurapäällinen on kauniin väristä ja kypsää. Nauti maidon, vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa. EGYPTILÄINEN LINSSIKEITTO ½ kg linssejä 2 sipulia 1 tomaatti 1 porkkana 1 kesäkurpitsa 1 – 2 rkl öljyä 1 tl jeeraa ( = juustokumina, Lähi-Idässä ja Aasiassa yleinen mausteseos) 1 – 2 rkl sitruunan mehua Laita linssit, yksi sipuli, tomaatti, kesäkurpitsa ja porkkana kattilaan, lisää vettä kaksinkertainen määrä vihanneksia. Keitä n. 15 minuuttia. Soseuta vihannekset, lisää suola ja jeera. Pilko toinen sipuli hyvin pieneksi ja paista öljyssä kevyen ruskeaksi. Lisää tämä keittoon ja keitä n. 5 minuuttia. Lopuksi lisää sitruunan mehu. 6