2/2008 - Väestöliitto
Väe stö liitto 2 /08 Nähääx Kompassilla? Miten lukiolainen jaksaa? Elämä ilman pelkoa on lapsen oikeus Hyvä itsetunto suojaa kolhuilta! päätoimittajalta PÄÄTOIMITTAJA Helena Hiila TOIMITUSSIHTEERI Luotetaan nuoriin Paula Alkio ULKOASU JA TAITTO Innocorp Oy/Päivi Kiljunen TOIMITUSNEUVOSTO Paula Alkio Kirsikka Bonsdorff Ida Hakola Helena Hiila Elina Korhonen Päivi Seppälä Pirjo Somerkivi Jaana Syrjälä Heli Vaaranen TOIMITUKSEN OSOITE Kalevankatu 16 A PL 849, 00101 Helsinki Puh. (09) 228 050 [email protected] KANSIKUVA Timo Santala KUSTANTAJA Väestöliitto ry. www.vaestoliitto.fi PAINOPAIKKA Edita Oy TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Kaarina Happo, (09) 2280 5129 [email protected] ISSN 1796-850X (Painettu) ISSN 1796-8518 (Verkkolehti) Ilmestyy 4 kertaa vuodessa Toinen vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti Seuraavassa numerossa aiheena arjen sujuminen. 2 pari & perhe 2/2008 B erliini on yksi maanosamme mielenkiintoisimmista pääkaupungeista. Siellä ovat Euroopan lähihistorian suuret käänteet vielä aistittavissa jokapäiväisessä elämässä. Tutustuin UFA-Fabrikiin, Berliinin esikaupungissa sijaitsevaan laajaan kompleksiin. Se on entinen Saksan Hollywood, natsien aikoinaan perustama filmikaupunki, joka jäi muutama vuosikymmen sitten tyhjäksi ja pääsi rappeutumaan. Nyt UFA-Fabrik on 30 perheen asuinyhteisö ja yli sadan ihmisen työpaikka. Se ylläpitää hotellia, ravintolaa, koulua ja lastentarhaa. Vanhainkoti on suunnitteilla. UFA on myös kulttuurikeskus, jolla teatteri, sirkuskoulu, siellä tanssitaan ja musisoidaan. Se toimii kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti kierrättämällä kaiken mahdollisen. Se jopa myy sähköä valtakunnan verkkoon ja ostaa sitä takaisin halvemmalla. Leipomo ja ravintola pyrkivät olemaan mahdollisimman omavaraisia. Perustajien oma käsitys hyvästä elämästä ohjaa koko toimintaa, mutta se haluaa myös palvella ympäröivää yhteisöä. Tulot menevät yhteiseen kassaan, josta myös menot kustannetaan. Elämänmuoto ei varmasti sovi kaikille, mutta joillekin vain tällainen elämäntapa on sopiva. Paikan perusti 30 vuotta sitten nuorten talonvaltaajien ryhmä. Porukka etsi ensin laillisia tiloja toteuttaakseen unelmiaan vaihtoehtoisesta elämästä. Kun tämä ei onnistunut, he valtasivat tyhjäksi jääneen ja rappeutumassa olevan filmitehtaan. Myöhemmin toki on sovittu kaupungin kanssa laillisista järjestelyistä, vuokrista, sähköstä ja vedestä. Tänään UFA on säntillinen veronmaksaja. Suomessakin ilmaantuu säännöllisin väliajoin talonvaltaajia, jotka haluavat ottaa käyttöön hylättyjä kiinteistöjä. Yhtä säännöllisesti heidät häädetään poliisivoimin. Kaikista valtauksista ei varmaankaan kehittyisi UFA-Fabrikin kaltaisia keitaita, mutta tta miksi m emme anna nuorten edes yrittää. Nuorisotalot ja -ohjaajat tekevät arvokasta työtä. Kaikki eivät kuitenkaan halua olla ohjauksessa, vaan nimenomaan tehdä itse. On hienoa, että Helsingin kaupunki on päättänyt antaa nuorille mahdollisuuden toimia omin ehdoin entisen Virus-teatterin tiloissa. Ehkä yritys menee pieleen. Tai ehkä siitä muodostuu Helsingin UFA, jota käydään ihmettelemässä ulkomailta asti Tämä numero keskittyy nuoriin. On hyvä muistaa, että kaikki nuoret eivät kehity samaa tahtia, kuten Georg Henrik Wrede lehdessämme toteaa. Eivätkä kaikki nuoret ole samanlaisia. Jo pukeutumisellaan he haluavat erottautua muista. Nuorten ei tarvitsekaan vielä olla valmiita. Annetaan nuorille tilaa ja mahdollisuuksia kehittyä omaan tahtiinsa ja toteuttaa unelmiaan. Osalla nuorista menee huonosti, tuetaan heitä. Se kannattaa, koska syrjäytymisen kierre voidaan katkaista jos vain meillä aikuisilla riittää tahtoa. Nuoruus on hienoa aikaa. Annetaan nuorten olla nuoria ja ollaan me vanhemmat, työntekijät ja opettajat aikuisia! Perhe ja Pari- lehti toivottaa kaikille lukijoilleen iloista kevätmieltä ja aurinkoista kesää! Helena Hiila pari & perhe 2/2008 12 4 ”Nuoret ovat usein resurssirikkaita” 20 Pääkaupungin turvakodissa vahvistetaan lapsen selviytymiskeinoja 4 Nuoret pois syrjäytymisen uralta 18 Hyvä itsetunto ehkäisee riskejä 6 Raisa Cacciatoren Aggression portaat palkittiin 20 Elämä ilman pelkoa on lapsen oikeus 8 Nähääx Kompassilla? Perjantai-ilta Katuluotsin matkassa 22 11 12 Väkivaltaa vastaan asenteiden muutoksella Pikkulapsiperheet riskiryhmänä Kolumni: Taidan olla hetero 23 24 Kättä päälle – Kotirauhaa 14 Haavojen paikkailusta sielunhoitoon Päivä kouluterveydenhoitajana 26 16 Kulttuurieroista ehjään elämään Maahanmuuttajatytöt elävät kulttuurillisten ristipaineiden alla Kavereita ollaan tyyleistä huolimatta! Mitä eri nuorisotyylit edustavat? 28 Apua seksuaalista kaltoinkohtelua kokeneille nuorille Miten voit, lukiolainen? ”Tarviiko tässä paahtaa koko aikaa?” Äitiä ikävä Ponnistus maailman äitien puolesta Keitä ovat fruittarit ja hopparit? Mitä ovat sleaze-rock, j-rock, gootti, lolita, hevari? s. 16 pari & perhe 2/2008 3 TEKSTI Tiina Kirkas KUVA Antero Aaltonen Nuoret pois syrjäytymisen uralta ”Nuori syrjäytyy, jos hän ei edes halutessaan saa kiinni työstä ja toimeentulosta.” 4 pari & perhe 2/2008 N uorten syrjäytyminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi, eikä ikääntyvällä Suomella ole siihen varaa. Kaikki nuoret tarvitaankin tuottavaan työhön veroja maksamaan, jotta hyvinvointivaltion palvelut pyöri-vät myös väestön eläköityessä. Silti kyse ei ole vain rahasta vaan myös nuorten oikeuudesta hyvään elämään. ”Lasten ja nuorten hyvinvointi on itseisarvo, johon yhteiskunnan on sitouduttava”, hallituksen lasten, nuorten n ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman johtaja Georg org Henrik Wrede tiivistää. Siksi myös politiikkaohjelmassa painotetaan lapsilähtöihtöisen yhteiskunnan ja hyvinvoivan perheen lisäksi nuorten orten syrjäytymisen ehkäisemistä. Valtion talousarvioon varatuilla atuilla 15,5 miljoonalla eurolla on määrä kannustaa nuoret opiskepiskelemaan, työllistymään ja osallistumaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Tarkoituksena on muun muassa etsiä koulutuksen ja työelämän ulkopuolisia nuoria työpajatoimintaan, jossa he saavat avat tukea opiskelu- ja työtaipaleelleen. Toimintapatteristoon kuuluvat lisäksi työssä oppiminen, osatutkinnot ja elämänhallintaan taan harjaantuminen. Politiikkaohjelma pyrkii myös kokoamaan eri viranomaisilanomaisilta lapsi- ja nuorisotietoa päätöksenteon tueksi sekä kehittämään hittämään lasten hyvinvoinnin seurantajärjestelmää. Lähtökohtanaa on YK:n Lapsen oikeuksien sopimus. Henrik Georg Kuka kuuluu joukkoon? Nuoret eivät kuitenkaan helposti taivu sen enempää til tilastoihin t ihi kuin toimintasuunnitelmiin, sillä he eivät ole lähtökohtaisesti yhtenäinen ryhmä. Esimerkiksi nuorisolaissa kaikki alle 29-vuotiaat ovat nuoria, kun taas muutoin laki määrittelee alle 18-vuotiaat lapsiksi. Toisaalta rikosvastuu alkaa 15-vuotiaana ja oppivelvollisuus päättyy 16-vuotiaana. Työvoimaviranomaisille nuori on alle 25-vuotias. Myös syrjäytymisen käsite on hankala. Georg Henrik Wrede tukeutuukin joukko-oppiin ja hahmottaa ihmisille erilaisia ryhmiä, joihin kuulumista yhteiskunnassa pidetään suotavana. Sellaisia ovat muiden muassa koti, koulu, työ, perhe ja järjestötoiminta. ”Mitä harvempaan nuori niistä kuuluu, sitä suurempi on riski, että löydämme hänet syrjäytyneiden joukosta.” Syrjäytymisen riskitekijöistä hän nimeää lastensuojelutaustan, oman tai kodin päihteiden käytön, köyhyyden, kouluttamattomuuden ja rasismin. Silti joukko-oppikin antaa vain osviittaa, eikä opiskelu- ja työllisyystilastojen ulkopuolelle rajautuminen välttämättä tiedä ongelmia. Keskeytyneet opinnot tai huostaanotto eivät myöskään vääjäämättä syrjäytä nuorta yhteiskunnasta. ”Sehän tarkoittaisi sitä, ettei lastensuojelulla ole merkitystä.” Wrede varoittaakin keskittymästä liikaa lukuihin ja keskiarvoihin. ”Nuoruuden olemukseen kuuluu elämän tilanteiden vaihtelu. Nuori voi esimerkiksi viettää välivuottaan ja pohtia elämälleen suuntaa. Ongelmia syntyy sen jälkeen, kun välivuosi venähtää, eikä nuoresta ole enää opiskelemaan tai hakemaan töitä”, hän toteaa. ”Siksii on ensin ”Sik i kysyttävä, k ttä ä mitä itä nuorii tekee t k ja j vasta t sitten itt pohdithdit tava toimenpiteet. Esimerkiksi 15-vuotias tyttö ja 24-vuotias mies ovat kumpikin nuoria mutta tarvitsevat erilaisia tukitoimia.” Nuorena saatava myös möhliä Nuori voi myös tahtomattaan leimautua syrjäytyneeksi, vaikka hän on tietoisesti valinnut elämäntapansa. Esimerkkinä Georg Henrik Wrede mainitsee roskiksista ruokansa keräävät nuoret. ”Vaihtoehtoisesti elävät nuoret ovat usein resurssirikkaita, ja he voivat halutessaan ryhtyä elämään muiden tavoin. Syrjäytyminen sen sijaan on oman tahdon vastaista: nuori on halunnut päästä mukaan yhteiskuntaan mutta ei ole syystä tai toisesta siinä onnistunut.” Wrede korostaakin hyvinvointivaltion lupausta tarjota erityisesti lapsille tasavertaiset mahdollisuudet, joista he voivat lähtökohdistaan riippumatta ponnistaa elämässään eteenpäin. ”Kaikki eivät kehity samaa tahtia, ja esimerkiksi työpajatoiminnassa nuorella on aikaa miettiä tulevaisuuttaan.” Osalle nuorista myös nykymaailman monet mahdollisuudet ovat liikaa, ja nuoruuden möhläykset voivat tuottaa pitkäaikaisempia ikävyyksiä kuin nuori on osannut aavistaa. Wrede viittaa pikalainoihin, jotka ovat vieneet monen nuoren luottokelpoisuuden vuosiksi eteenpäin. ”He tarvitsevat elämänhallintataitoja, vaikka toisaalta kaikkien pitäisi saada möhliä edes nuorina.” Wrede muistuttaakin, että nuoruus on kaikesta huolimatta hienoa ja mukavaa aikaa. ”Siksihän keski-ikäiset hinkuvat takaisin nuoriksi.” ● pari & perhe 2/2008 5 Wrede KUVA Joona Louhi Terveyden Pylväs lastenpsykiatri Raisa Cacciatorelle T erveyden edistämisen keskus ry (Tekry) palkitsi 17.4. vuoden 2008 parhaana terveysaineistona Raisa Cacciatoren kirjan Aggression portaat. Terveyden Pylväällä ja kunniakirjalla palkittu vuoden paras terveysaineisto tarjoaa keinoja aggression hallinnan opettamiseen ja oppimisiin. Aggression portaat tuo opettajien käyttöön positiivisen tavan nähdä lapsen ja nuoren itsenäistyminen, uhma ja haastavat tunteet. – Erityisen kiitettävää aineistossa on juuri tunteiden hallinnan peilaaminen lapsen eri ikäkausien kehitysvaiheisiin. Hyvin jäsennetty opetuspaketti tarjoaa monipuolisesti tietoa ja välineitä haastavien ja vaikeidenkin tunteiden hallinnan oppimiseen. Se on mahtava paketti käytettäväksi koulussa, vanhempainilloissa ja laajemminkin nuorisotyössä – sopiva kaikille kasvattajille, sanoi Tekryn toiminnanjohtaja Mika Pyykkö palkitessaan voittajan. Aggression portaat on Väestöliiton ja Opetushallituksen yhteistyöjulkaisu. ● 6 pari & perhe 1/2008 2/2008 A ggression portaissa esitetty aggression hallinnan oppiminen on perustana myös Väestöliiton uudessa pienten lasten vanhemmille tarkoitetussa Raisa Cacciatoren Kiukkukirjassa. ● Järki ja tunteet Cacciatore, Raisa 2008: Kiukkukirja. Aggressiokasvattajan käsikirja - vauvasta kouluikään. Toim. Vuokko Hurme. Helsinki. Väestöliitto. 103 s. Kuvitus ja taitto: Otto Paakkanen Kiukkukirjan sanoma on yksinkertaisuudessaan puhutteleva: kaikilla ihmisillä ja etenkin lapsilla on voimakkaita tunteita, joiden kanssa voi oppia elämään. Suurissa tunteissa, edes vihassa tai raivossa ei ole mitään pahaa, kunhan ne eivät johda väkivaltaiseen käytökseen. Myös mitätöinti, kiusaaminen ja kurittaminen ovat väkivaltaa. Kiukkukirja tarjoaa neuvoja lapsen kiukun ja vanhemman omien tunteiden käsittelemiseen. Kirjassa käydään läpi aggression tunnetta sekä voimavarana että riskinä ja keskitytään erityisesti aikuisen kykyyn ottaa vastaan lapsen vihanpurkaukset. Vanhemman vastuulla on myös lapsen tuleva kyky toimia väkivallattomasti. Kirja onnistuu esittämään asian niin, että se ei syyllistä, vaan rohkaisee lukijaa. Lisäksi siinä esitellään aggression portaat, eli alle kouluikäisen lapsen tyypillisiä aggressiokasvun vaiheita. Kirjassa muistutetaan kasvattajia toimimaan nimenomaan lapsen iän asettamilla ehdoilla - kaksivuotiaan kanssa ei kannata väitellä, mutta kuusivuotias on jo halutessaan taitava neuvottelija. Pieneen kirjaan on mahtunut paljon asiaa. Se luo uskoa parempaan arkeen lupaamalla, että rakentavaa riitelyä voi opetella vielä aikuisenakin. Esitystapa on maanläheinen, eikä lukijaa rasiteta liiallisella teoretisoinnilla. Lähdeluettelo onkin lyhyt, eikä siihen sisälly esimerkiksi uusinta temperamenttien tutkimukseen liittyvää kirjallisuutta. Kirjassa esiintyy paikoitellen toistoa. Tekstin luettavuutta olisi voinut vielä parantaa. Myös tietoiskut olisi voinut taittaa selkeämmin tekstistä erottuviksi osioiksi. Kirja antaa pienen lapsen vanhemmalle paljon ajattelemisen aihetta ja apua sekä omien, että lapsen tunteiden kanssa elämiseen. Kasvatustyön kulmakivet, rajat ja rakkaus, järki ja tunteet kulkevat käsi kädessä, vaikka arjessa niiden yhdistäminen on joskus vaikeaa. Kirjan rakentava asenne sekä tunteiden ja väkivallan yhteiskunnallisten ulottuvuuksien huomioiminen ansaitsevat erityiskiitoksen. Mari Hatakka, FL Folkloristiikka, Kulttuurien tutkimuksen laitos, Helsingin yliopisto Kiukkukirjaa voi tilata Väestöliitosta: www.vaestoliitto.fi/nettikauppa. Hinta 24 euroa + toimituskulut. Onnea aikuisuuden kynnyksellä Väestöliiton Seksuaaliterveysklinikalla toimiva nuorten vastaanotto, Nuorten Avoimet Ovet, täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Syntymäpäivän kunniaksi Nuorten Avoimet Ovet on tuottanut kirjan Puhutaan seksuaalisuudesta – nuori vastaanotolla. Syntymäpäiviä juhlistetaan myös nuorille suunnatulla tapahtumalla, joka järjestetään Väestöliitossa elokuussa taiteiden yönä sekä ammattilaisten kutsuseminaarilla 12. syyskuuta. ● pari & perhe 2/2008 7 TEKSTI ja KUVAT Ida Hakola Nähääx Kompassilla? Miten taittuu perjantai-ilta Katuluotsin matkassa? H elsingin asematunnelissa on perjantai-iltana meno päällä. Ihmisiä virtaa metrohallin läpi kohti illanviettoa ja nuorisojoukot tapaavat toisiaan. Välillä joku hoipertelee kohti liukuportaita. Kompassitori täyttyy nuorista. – Meillä on noin 210 asiakasnuorta keskusta-alueella, joista törmätään keskimäärin 40–50:een päivittäin, toteaa nuoriso-ohjaaja Jari Miettinen ja hörppää kahvia mäkkärin muovikupposesta. Kello on kahdeksan ja kompassitorin ympäristö on vielä verrattain rauhallinen. Muutama 13–14-vuotias tyttö käy jututtamassa luotsikaksikkoa ja nuoresta iästään huolimatta heillä näyttää olevan homma hyvin hallussa. 8 pari & perhe 2/2008 – Suurin osa on tavallisia nuoria, joilla ei ole mitään ongelmia. Lähinnä jutellaan ja kysellään kuulumisia. Monet tulevat myös kertomaan onnistumisistaan kokeissa tai muuten vain kertomaan illan kulusta, kertoo Miettisen kanssa partioiva sosiaaliohjaajaharjoittelija Riikka Pirilä. Luotsi tarkkailee tilannetta Pirilä ja Miettinen työskentelevät Helsingin kaupungin etsivää nuorisotyötä tekevässä yksikössä nimeltä Katuluotsi. Etsivän nuorisotyön tavoitteena on luoda kontakteja Helsingin keskusta-alueella jatkuvasti aikaansa viettäviin nuoriin ja ohjata apua tarvitsevat eteenpäin. Toiminnasta vastaavat nuorisoasiainkeskus ja sosiaali-virasto. – Etsivän nuorisotyön keskeinen tehtävä on havaita kadulta nuoria, jotka eivät itse osaa hakea apua ja ohjata heidät saamaan apua. Ongelmaisia löytyy lähinnä niistä, jotka eivät ainoastaan tapaa kavereita asematunnelissa, vaan oleskelevat siellä kuin olohuoneessaan ilman parempaakaan paikkaa minne mennä, selittää Katuluotsin toiminnanjohtaja HannaKaisa Lähde. Katuluotsit partioivat lähinnä aseman seudulla sekä kesäisin Kaisaniemen puistossa. Kohderyhmään kuuluvat 13–18vuotiaat nuoret, vaikka apua tarvitsevat myös vanhemmat nuoret aina 24 ikävuoteen saakka. Vuosittain etsiväjoukot aikaansaavat noin 2 300 kontaktia nuorten kanssa. – Työ on paljolti myös asennekasvatustta, jossa kuunnellaan ja jutellaan. Monilla nuorilla on aikuisen nälkä, ja heille tuntuu n olevan helpottavaa keskustella vaikeista o aasioista aikuisen kanssa, joka ei suoralta kädeltä tuomitse heitä, Lähde toteaa. k Nuorten yleisimmät puheenaiheet: A Aikuista tukea nuoren omassa ympäristössä y 1 2 Päihteet 3 Väkivalta 4 5 Perhe K Katuluotsin työ vaatii ajoittain paitsi rohkeutta, myös psykologista silmää. k − Ihmiset reagoivat yleensä ihan hyvvin, kun mennään juttelemaan. Välillä tullee toki vastaan tilanteita, joissa nuoret kysyvät, että ollaanko me jotain sossuja k vvai, Miettinen hymähtää. − Täytyy olla itse helposti lähestyttävä jja ulospäin suuntautunut, Pirilä tuumii. Pääsääntöisesti katuluotsit tarkkailevat ttilanteita ja ovat paikalla lähinnä henkisenä tukena. Joskus nuorisotyöntekijät joun ttuvat myös puuttumaan tapahtumakulkuihin. h − Joskus nähdään tilanteita, joihin täyttyy puuttua. Kerrankin pideltiin vyötäröltä kiinni yhtä tyttöä, joka oli hyppäämässä tuosta kaiteelta, Miettinen muistelee ja osoittaa Kompassitoria ympäröivää aitaa. Ongelmat kasautuvat Etsivä nuorisotyötä on tehty 15 vuotta. Lähteen mukaan nuorten ongelmat ovat kasautuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. – Nykyään on lähestulkoon itsestään selvää, että ongelmaisella nuorella on pari kolmekin ongelmatyyppiä. Juopottelu, riitely, itsensä vahingoittaminen, pelkotilat, nuoret tytöt vanhempien miesten seurassa, Lähde luettelee yleisimpiä. Viime aikoina media on kertonut, miten nuoret tytöt vaihtavat seksiä kaljaan vanhempien miesten kanssa. Lähteen mielestä tilannetta hankaloittaa molempien osapuolten ymmärtämättömyys tilanteen vakavuudesta. – Kumpikaan osapuoli ei tiedä toteuttavansa yhtä ihmiskaupan muotoa. Luotsit Pirilä ja Miettinen eivät kuitenkaan laittaisi ongelmalle liikaa painoarvoa. – Ei sitä paljoa täällä näy. Jos nähdään, niin sitten puutumme asiaan jotenkin. Tällaiset tilanteet tulee hoitaa tosi varoen ja tilanteeseen sopivin keinoin. Joskus muistutetaan kaljan ostajia lainsäädännöstä ja rangaistuksista, joita alaikäiselle trokaamisesta saa. Välillä vinkkaillaan myös lähikauppiaille tietyistä vakiasiakkaista, jotka hakevat kahdeksatta mäyräkoiraa päivän aikana, kertoo Miettinen. Seksuaalisuus Koulu Luotsi kartoittaa myös nettiä Katuluotsi toimii myös internetin IRCGalleriassa. Netti on tärkeä uusi foorumi, jossa nuoret viettävät paljon aikaansa – ja saattavat myös kertoa avoimemmin murheistaan kuin kasvokkain. – Tärkeintä on, että pääsemme nuorten kanssa samaan viitekehykseen. Päivän kohtaamisista tehdään raportit, joten meillä alkaa olla suuri arkisto suomalaisista nuorista. Tilastojen perusteella voidaan jopa ennakoida, kenellä on suunta kohti rikollista tulevaisuutta. Tässä vaiheessa nuori ehtii kuitenkin vielä tekemään tärkeitä päätöksiä, jos hänen kanssaan keskustelee asioista, Lähde hde pohtii. − On tosi hienoa, kun huomaa, maa, että nuori itse tajuaa jonkin asian josta olemme puhuneet. Yleensä meidän apu johtaa pitkäaikaisiin tuloksiin, Miettinen tuumii. − Parasta tässä työssä on varmaan se, kun saavuttaaa luottamuksen. Vaikka välillä ä näkee rankkojakin juttuja niin in enimmäkseen näistä työpäivistä stä jää hyvä mieli, Pirilä hymyilee.. ja muut ovat kentällä. Esimerkiksi Turussa on käytössä kaksinkertainen määrä ihmisiä, Lähde ihmettelee. Ihannetapauksessa nuori saadaan hakeutumaan jatkoapuun. – Etsintä ei hyödytä, jos ei ole tarjota palvelua, jossa nuorta autetaan eteenpäin. Suomesta puuttuu matalakynnyksisiä palvelupisteitä, johon vasta ongelmien alkuvaiheessa olevia nuoria voisi ohjata, Lähde harmittelee. Perjantai-ilta etenee tällä kertaa rauhallisesti, ja ilmassa vallinneet puheet nuorten joukkotappelusta osoittautuvat huhuiksi. ● Ikuisesti riittämättömätt resurssit Resurssipula on ollut valitettavan tavan trendikäs sana nuorisotyön parissa jo vuosikymmeniä. Katuluotsin uotsin toimintaa pidetään yllä hämmentämentävän pienellä porukalla ottaen en huomioon Helsingin kokoisen kaupungin aupungin tarpeet. – Meitä on yhteensä neljä. Yksi hoitaa enimmäkseen hallinnollisia ia asioita, pari & perhe 2/2008 9 Murkun kanssa Väestöliiton www.murkunkanssa.fi -palvelu on ensimmäinen murrosikäisten vanhemmille suunnattu nettisivusto, jossa on kootusti tietoa murrosKoulut voivat maksuttomasti tilaiän kysymyksistä. ta Murkun kanssa -kortteja jaettavaksi vanhempaintilaisuuksissa (linkki www.murkunkanssa.fi -etusivulta). S uuri osa sivuston kysymys-vastauspalveluun tulleista kysymyksistä käsittelee nuorten seurustelua tai seksuaalisuutta. Toinen aihekokonaisuus on eronneiden vanhempien tarve keskustella ja määrittää uudelleen ehkä vuosia sitten sopimansa käytännöt lapsen tapaamisista ja lapsen asioiden yhteisestä hoitamisesta. Murrosiässä vanhat käytännöt eivät enää ehkä toimikaan. Nuori saattaa itse haluta olla enemmän toisen vanhemman luona tai yrittää ”venyttää” pelisääntöjä vetoamalla siihen, että toinen vanhempi antaa luvan. Tällöin kannattaa käydä ”vanhemmuuden uudelleen arviointikeskustelu” aikuisten kesken ja myös yhdessä jälkikasvun kanssa. ● ” KOKEMUSTEN JAKAMINEN ON ARVOKASTA, JA TÄRKEÄÄ ON MYÖS HUOMATA MITEN RIKASTA ELÄMÄÄ MEISTÄ JOKAINEN ELÄÄ”. Palkintoraadin puheenjohtaja ja Suomen Kehitysvammaisten Liikunta ja Urheilu ry:n puheenjohtaja Ringa Junnila HYVÄ ME! KIRJOITUS- JA VALOKUVAKILPAILU Osallistu Väestöliiton Perheverkon kirjoitus- ja valokuvakilpailuun! Lähetä meille omia ja perheesi kokemuksia vammaisuudesta ja pitkäaikaissairaudesta. Kerro tarinasi kuvin tai sanoin. Parhaat työt palkitaan raha- ja tuotepalkinnoilla ja kootaan kirjaksi. Erilainen perheeni – voimavarani, rikkauteni. Mistä saan voimaa arkeen? Elämää ilman esteitä. Hyvä, meidän perhe! Kilpailun osallistumisohjeet osoitteessa www.vaestoliitto.fi/pikkulasten_vanhemmat Lisätietoja: Minna Oulasmaa (09) 2280 5233 10 pari & perhe 2/2008 Taidan olla hetero N uorimies istuu kouluterkkarin luona onnellisena, mutta punaisin poskin. Hän on juuri jakanut ensimmäistä kertaa iloisen uutisensa aikuiselle ihmiselle. Suhteet vanhempiin ovat kohdallaan, mutta kotona ei kuitenkaan puhuta ihan kaikesta. Terkkari katsoo häntä äidillisin silmin. – Todella kiva kuulla, että olet löytänyt tällaisen... ystävän. Sarihan kuulostaa oikein mukavalta tytöltä! Muistathan kuitenkin, että seksiin ei tarvitse ryhtyä vain siksi, että kuvittelee kaikkien muidenkin harrastavan sitä. Seksi on vain osa rakkauden eri ulottuvuuksista, eikä siinä kannata hosua. Vasta, kun kumpikin osapuoli on siihen valmis, lausuu terkkari koputtaen kynällään kirjoituspöytää. – Miehen ja naisen välisestä seksistä en tiedä kovin paljon, mutta kirjastosta saattaa löytyä ihan järkeviäkin kirjoja. Netissä pitää olla varovaisempi. Googlettamalla sana straight saattaa tulla vastaan mitä järkyttävintä roskaa, terkkari huokaa. – Tuota... siitä, mitä mainitsit vanhemmille kertomisesta sinun ja sen Sarin suhteesta. Mietin, että olisi kuitenkin hyvä odottaa vielä vähän, ellet sitten tunne että on aivan pakko kertoa. – Niin no, hehän ovat vähän vanhanaikaisia, nuorimies myöntää. Saattavat olla sitä mieltä, että olen vielä liian nuori seurustelemaan. – Ajattelin ehkä enemmän tätä, mitenköhän sen sanoisin... taipumustasi. Eli kun nuori ihminen kasvaa niin on aivan luonnollista, että hän saattaa tuntea seksuaalista vetoa vastakkaiseen sukupuoleen. Se on ihan normaalia! Ei ollenkaan vaarallista! Jotkut ihmiset ovat homoja ja jotkut kasvavat heteroksi. Terkkari kokoaa hermostuneena kalenterinsa ja pöydällä lojuvia A4:sia pinoon ja huomaa käsihien jättävän tahroja tupakan haitoista kertoviin monisteisiin. Hän tarttuu Allergiakeskuksen mainosviivoittimeen molemmin käsin. Miksi juuri tänään? – Niin...? nuorimies kysyy epäröivästi. – Siis...useimmat nuoret kyseenalaistavat joskus seksuaalisen suuntautumisensa, mutta kasvavat sitten loppujen lopuksi tavallisiksi homoiksi ja lesboiksi. Useammalla kuin luuletkaan, on seksuaalinen ko- Anders Huldén Nuorisotyön koordinaattori, Seta ry. kemus vastakkaisen sukupuolen kanssa, vaikka harva kehtaa myöntää. Haluan vain todeta, että yleensä tämä on ohimenevä vaihe. Tapaat vielä jonkun komean pojan! – Mutta minähän olen aina ihastunut tyttöihin, nuorimies väittää vastaan ja tuntee olonsa entistä epävarmemmaksi. Onhan hän miettinyt tätä heterojuttua miltei päivittäin, siitä lähtien kun eräänä kesäisenä aamuna saaressa kaksitoistavuotiaana heräsi hämmentyneenä ihanasta, mutta samalla pelottavasta unestaan mökkinaapurin Emmasta. – Joo joo, sanoo terkkari jännittyneeseen äänensävyyn. Viivoitin katkeaa kolmeen osaan. – Sanon vain, että ei ole syytä kiirehtiä! Olisihan turha huolestuttaa vanhempiasi jos muutaman kuukauden päästä huomaat, että olet sittenkin homo. Ei heteroudessa ole mitään vikaa, tunnen monia heteroseksuelleja, ja he ovat kaikin puolin mukavia. Mutta heteroseksiin liittyy tiettyjä riskejä; hyvä luoja, kaikenlaisia tauteja on liikkeellä! Heteromiehet sitä paitsi johtavat tilastoja väkivallan uhriksi joutumisessa. Näitäkin puolia kannattaa miettiä tarkkaan! Maailma on muuttumassa mutta ei heterojen elämä ole vieläkään ruusuilla tanssimista. Oikeassa maailmassa heterot ovat tavallisempia kuin homot, lesbot ja bi-ihmiset, joiden lasketaan yleensä kuuluvan seksuaalivähemmistöön. Vähemmistöön kuuluva nuori on usein näkymätön tai kohtaa lähipiirissään hämmennystä, ennakkoluuloja ja kaavamaista ajattelua. Tavallisempi ei kuitenkaan tarkoita normaalimpaa tai toivotumpaa. Onnellinen on ihminen, joka kokee pystyvänsä elämään omana itsenään, ja saa siinä ympäristön vahvistuksen ja tuen. Leikkimällä ajatuksella, että asiat olisivat toisin, voi oppia tunnistamaan omat normatiiviset ajattelumallit ja loppupelissä oleellisimmat asiat. Näin voi lähimmäisenä ja ammattilaisena kehittää omia lähestymistapojaan moninaisuutta kohtaan siten, että kohtelee kaikkia yhdenvertaisesti. Aina voi myös kohteliaasti kysellä, jos jokin asia jää ihmetyttämään. ● pari & perhe 2/2008 11 Shutterstock TEKSTI Ida Hakola KUVA Antero Aaltonen Miten voit, lukiolainen? Nuorten hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä riittää aprikointia. Päihteitä käytetään ja mieli on maassa. O piskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus koosti Stakesin Kouluterveyskyselyihin perustuvan tutkimuksen, jossa kartoitettiin lukiolaisten hyvinvointia. Tilanne ei kuitenkaan ole täysin synkkä. − Suurin osa lukiolaisista voi hyvin. Mitään erityisen huolestuttavia ja isoja asioita ei ole. Lähinnä koulutyö koetaan aikalailla suureksi ja työmäärää pidetään liiallisena, summaa Stakesin erikoistutkija Minna Pietikäinen hyvinvointitutkimuksen tuloksia. Oireita piisaa Yleispositiivisista tuloksista huolimatta lukiolaiset oireilevat. Niska-hartiavaivat, päänsärky sekä uupumus nousivat fyysisistä oireista yleisimmiksi. Psyykkisistä oireista kärsivät erityisesti tytöt, joiden masentuneisuus on poikia yleisempää. − Tytöt patoavat helpommin pahaa oloaan, kun taas pojilla se saattaa näkyä esimerkiksi aggressiivisena käytöksenä tai muuna oireiluna. Kiltti, hiljainen tyttö saattaa vaikuttaa luokassa helposti opettajan näkökulmasta harmittomalta. Opettajien pitäisikin oppia tunnistamaan herkemmin masennusoireiden ilmenemistä. Runsasta oireilua lukuun ottamatta Pietikäinen kokee lukiolaisten tilanteen melko hyväksi. Sen sijaan seuraavan sukupolven hyvinvointi huolestuttaa. – Yläastelaisilla menee taas aika moni asia huonosti ja hehän ovat myös tulevaisuuden lukiolaisia. Oireilun lisääntyessä parasta lääkettä lukiolaiselle olisi joustava pääsy kouluterveydenhoitajan puheille. Tällä hetkellä koulu- 12 pari & perhe 2/2008 terveydenhoitoon annetuissa resursseissa ei kuitenkaan ole huomioitu lisääntynyttä masennusoireilua. − Masentuneisuuteenkin pitäisi alkaa suhtautua oireena toisten joukossa. Sitä on olemassa ja siitä pitäisi puhua. Se on arkipäiväistä, aivan kuten esimerkiksi päänsärky, Pietikäinen pohtii. Päihteiden käyttö vähentynyt Kouluterveyskyselyissä on näkynyt selkeästi viimeisen kymmenen vuoden aikana eräs positiivinen kehitys: Lukiolaisten päihteiden käyttö on vähentynyt. Tupakointi ja alkoholikokeilut ovat vähentyneet myös yläasteilla. − Lukiolaisilla on käynnissä erittäin positiivinen trendi, joka näkyy raittiuden lisääntymisenä. Tutkimuksen mukaan raittiita nuoria on kaiken kaikkiaan 20 prosenttia, jotka siis eivät joko käytä ollenkaan alkoholia tai sitten juovat, mutta ilman pyrkimystä humalaan. Ei ole realistista odottaa, että päihteitä alettaisiin käyttää vasta täysi-ikäisenä, mutta vaikuttaa siltä, että nuoret tosiaan ovat alkaneet pohtia alkoholin käyttöön liittyviä kysymyksiä. Pietikäinen pohtii yhteiskunnan tahdin kiihtymisen siirtyvän vanhemmilta suoraan nuorempiin. Näin ollen myös nuoret altistuvat stressiin ja masennukseen altistavalle painekäytökselle. − Yhteiskunnan vaikutuksen näkee parhaiten siitä, että oireita ylipäätään on. Jos työssäkäyvillä aikuisilla paineet lisääntyvät, niin toki tämä heijastuu myös nuoriin. Paineisuutta tai yhteiskuntakehitykseen liittyviä kysymyksiä ei tosin ole suoraan mitattu Kouluterveyskyselyssä. ● ”Välillä tuntuu, että tarviiko tässä paahtaa koko aikaa” Tiukat kurssivaatimukset stressaavat Stakesin ja Otuksen yhteistutkimuksessa mainittiin erityisesti niskahartiaongelmat sekä väsymys. Räsänen myöntää, että esiinnousseet fyysiset ja mielialan laskuun liittyneet psyykkiset oireet ovat olleet nähtävillä myös hänen omassa kaveripiirissä. − Väsymystä valittaa tosi moni ja päänsärkyäkin on jonkin verran. Ei ole aikaa nukkua kun hommia on niin paljon. Mutta mistä hoppu sitten johtuu? Suurin osa kiireestä syntyy laajojen kurssivaatimusten vuoksi. – Jokainen koulupäivä pitää käyttää mahdollisimman hyvin hyödyksi, muuten opettajille tulee kiire käydä kaikki vaadittavat asiat läpi. Olisi kieltämättä ihan kivaa, jos välillä pidettäisiin joitain vähän rennompiakin päiviä. Koeviikon jälkeen on käynyt monesti mielessä, että tarviiko tässä paahtaa koko aikaa. Jos Räsänen saisi muuttaa kouluvaatimuksia, hän karsisi pakollisten kurssien määrää ja keskittäisi skittäisi voimavaroja vapaasti valittaviin aineisiin. eisiin. – Silloin voisi paneutua vähän paremmin niihin n asioihin, jotka ka kiinnostavat. t. Olen itse haalialinut paljon historian kurssejaa ja laajoja kieliopinpintoja sillä tiedän edän että ne kiinnostanostavat myös tulevaiulevaisuudessa. ● nen ia Räsä Isamar alin lä lukion suorittaminen kolmeen vuoteen tuntuu mahdottomalta. Lukion venyttämistä ei kuitenkaan suositella ainakaan meidän koulussa. Kolmessa vuodessa tulisi valmistua. Riikka M Isamaria Räsänen on 18-vuotias Joensuun normaalikoulun lukiolainen. Toinen lukiovuosi alkaa olla takana ja tyttö huokaisee syvään pohtiessaan koulun kuormittavuutta. − Jos verrataan vaikka yläasteeseen, niin on tämä huomattavasti raskaampaa. Joka jaksossa on 30–35 tuntia opetusta ja koeviikolla on kuudesta seitsemään koetta. Varsinkin viime syksynä oli tosi raskasta ja välillä tuntuu, että ei tätä jaksa. − Olen ollut aina tosi tunnollinen. Haluan tehdä asiat ajallaan ja mahdollisimman hyvin. Erilaisia tehtäviä on kuitenkin paljon ja välillä tulee olo, että ei pysty repeämään kaikkeen, Räsänen pohtii omaa koulutaakkaansa. Harrastusten tulisi tasapainottaa koulunkäyntiä, mutta koulun ulkopuoliset harrasteet saattavat lisätä ajankäytöllisiä ongelmia. − Jos haluaa menestyä jossain harrastuksessa, niin sitten lukio on melkein pakko tehdä neljässä vuodessa. Tunnen aika paljon muodostelmaluistelijoita ja niillä treenimääril- pari & perhe 2/2008 13 TEKSTI Ida Hakola KUVA Antero Aaltonen Päivä kouluterveydenhoitajana Haavojen paikkailusta sielunhoitoon Jokainen varmaan muistaa nuoruutensa kouluterveydenhoitajan. Yhdet muistelevat lämmöllä ymmärtäväistä kuuntelijaa toiset taas saavat vilun väristyksiä ajatellessaan entistä piikittäjäänsä. Toimituksemme kävi pureutumassa terkkarin mielenmaisemaan Niina Hyrskeen vastaanotolla. K ouluterveydenhoitajan päivä starttaa aamulla kello kahdeksan. Aamupäivä kuluu terveystarkastuksia tehden ja välitunneilla ovet ovat auki. Välillä nuoret hakevat särkylääkettä, toisinaan terkkaria tavataan tärkeidenkin kysymysten lomassa. 14 pari & perhe 2/2008 – Pyrin pitämään ovia mahdollisimman usein avoinna, jotta lähestyminen olisi helppoa. Ja laastarin hakijoita riittikin syksyllä aloittaessani työt täällä. Oppilaat halusivat tulla tarkistamaan, että minkälainen tyyppi täällä istuu, Herttoniemen yläasteen ja lukion kouluterveydenhoitaja Niina Hyrske lausahtaa. Satojen nuorten terveysvastaava Kouluterveydenhoitajan rutiinit eivät ole juurikaan muuttuneet vuosikymmenien saatossa. Oppilailta mitataan painoa ja pituutta, heidän näköä ja kuuloa tarkastetaan sekä kasvukäyrääkin seurataan aktiivisesti. Entistä voimakkaammin työhön ola Miten nuoret sitten voivat? Suurin osa nykynuorista voi Hyrskeen mukaan hyvin, vaikka koulumaailma on vaativa. Monella riittää päänvaivaa harrastusten ja koulutyön yhdistämisestä. − Jonkun verran on masennusta ja syömishäiriöitä. Yleisimmät ongelmat liittyvät nuorten itsestään huolehtimiseen arjessa. Syödään huonosti, nukutaan liian vähän ja käytetään päihteitä. Myös yhteiskunta asettaa paineita nuorille. – Nuorilla on tietynlaisia nais- ja miesihanteita. Olen yrittänyt kertoa, että ei ole normaalia olla ihan langanlaiha. Kuitenkin joka puolella vaaditaan jonkin sortin suorittamista. Puhutaan paljon hyvinvoinnista, mutta silti vaaditaan äärimmäistä tehokkuutta. Sama pätee tietysti joka puolella yhteiskunnassa. Terveydenhoitajan vastaanotolla riittää potilastapauksia aasta ööhön. Hyrskeen mukaan työn laajamittaisuus on juuri sen suola. – Välillä on rakkula varpaassa, toisinaan poikaystävä on jättänyt. Joku tulee tapa- turman yhteydessä kun un esimerkiksi sormi on kipeä. ä. Siinä samalla esille voi sitten nousta muitakin asioita. Ida Hak kuuluvat myös henkiseen hyvinvointiin ja masennukseen liittyvät seikat. – On rokottamista, terveysneuvontaa ja mielialakontrolleja. Lyhykäisyydessään pyrimme tukemaan ja motivoimaan nuorta aktiiviseen omasta itsestä huolehtimiseen. Hyrske kokee olevansa oppilaille sekä käytännön terveysasioista huolehtija että henkinen tukipilari. Ja pilarointia riittää. 30-vuotias terveydenhoitaja toimii neljänä päivänä viikossa Herttoniemessä, missä hoidettavana on peräti 650 nuorta ja viidennen päivän Santahaminan ala-asteella, missä on 110 oppilasta päälle. Laskutoimitukseen ei tarvita pitkää matematiikkaa, potilasmäärät ovat hurjia. – Onhan tässä sarkaa yhdelle ihmiselle, ja työtä riittää enenevästi eri aloilla, erityisesti sosiaalipuolella. Oppilasmääriä on kuitenkin jo hieman vähennetty hoitajakohtaisesti ja johto on meidän puolellamme – hyvin meidän toivomuksia kuunnellaan, Hyrske toteaa. Hyrskeen mukaan perheiden ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt viime vuosina. Vaikka ongelma havaittaisiinkin, voi olla vaikeaa saada parannusprosessi käyntiin. – Siinä tuntee itsensä aika voimattomaksi, kun saa nuoren kohtaamaan ongelmansa, ja sitten pitäisi vielä jaksaa odotella apua. Masentuneiden tai itsetuhoisten nuorten seisottaminen jonoissa huolestuttaa. Ruuhkaa on ollut erityisesti nuorisopsykiatrian poliklinikalla. Hengenheimolainen nen vai opettajakuntaa? aa? − En ole opettaja, tai sillä tavalla koulun henkilökununtaa. Minuun suhtaududutaan ihan omana erillillisenä terveydenhuoltoon on liittyvänä osasena, pohhtii Hyrske oppilaiden n tapaa luokitella hänett suhteessa opettajiin. Mutta luottavatko ja uskoutuvatko nuoret kouluterveydenhoitajalleen vai vastaanottaako tämä siloteltuja totuuksia viikonloppuna loppuna nautituista alkoholiannoksista? – Riippuu tietysti nuoresta. Jos ollaan jo hyvin tuttuja, niin kyllä yllä sitten kerrotaan. Kyllä minulla on aika paljon vakiopotilaitakin, jotka tulevat puhumaan voinnistaan. Tupakoinnista kerrotaan aika helposti, varmastikin suurin osa jää kuitenkin kertomatta. Toisille pelkkä terveystarkastukseen tuleminen ja paidan pois riisuminen on vaikeaa. Hyrskeen mukaan harva nuori käy puhumassa seksistä tai ehkäisystä. Herttoniemen koulussa on vähän maahanmuuttajia, suurin osa ulkomaalaistaustaisista on asunut pitkään Suomessa tai syntynyt täällä. Niinpä Hyrske ei juuri törmää monikulttuurisuuteen liittyviin ongelmiin. Niina H yrske Puhe kääntyy erilaisiin luottamustekijöihin ja tapoihin olla nuorten kanssa. Hyrskeen mukaan kouluterveydenhoitajan tärkein työväline on oma persoona. Miten saavuttaa nuoren luottamus ja säilyttää se. – Kuuntelen nuoria ja sen, mitä heillä on sanottavaa. Kaikkeen ei aina tarvitse edes olla vastausta. Sitten voidaan alkaa yhdessä selvittämään asioita. Työ on pitkälti vain kannattelua. Välillä siitä syntyy riittämättömyyden tunne, että haluaisi tehdä enemmän. ● Tiesitkö että.. 1 Seksitauteja on ollut aina, tautikirjo on vaan muuttunut vuosikymmenten saatossa. 2 Vuonna 1945 Suomessa diagnosoitiin 24 000 tippuritapausta, 1970-luvun puolivälissä tippuria todettiin vuosittain noin 15 000. Nyt tippuri on Suomessa melko harvinainen. Vuonna 2007 todettiin 191 tapausta, joista viisi oli alle 20-vuotiailla. 3 Kuppa on nykyään myös harvinainen. Tartunnan saa yleensä ”matkamuistona” ulkomailta. Vuonna 2007 kuppatapauksia diagnosoitiin 176, joista kaksi alle 20-vuotiailla. 4 Klamydiaa diagnosoitiin vuonna 2007 yli 13 900 tapausta, joista 3 460 oli alle 20-vuotiailla. 5 Hiv-tartuntojen määrä oli Suomessa huipussaan vuonna 2000, jolloin todettiin yli 200 tartuntaa. Vuonna 2007 uusia hiv-tartuntoja oli 130. pari & perhe 2/2008 15 TEKSTI Ilona Hiila KUVAT Timo Santala Kavereita ollaan, tyyleistä huolimatta! Vanhempia saattaa joskus ihmetyttää kun lapsi pukeutuu mustaan tai housut näyttävät useita kokoja liian isoilta. Nuorille vaatteet ovat tapa ilmaista itseään, mutta liian vakavasti pukeutumista ei oteta. Helsingin Kampin kauppakeskuksesta on tullut nuorison kohtaamispaikka. Eri tyyliset nuoret näyttävät ensi vilkaisulla liikkuvan vain omissa piireissään, mutta nuoret itse vakuuttavat, ettei ystäviä valita tyylien mukaan. Mitä eri nuorisotyylit edustavat? Rokkari Rokkari-tyylin tunnistaa usein tummista vaatteista ja kampaamattomista hiuksista. Tyylin sisällä on kuitenkin paljon alalajeja, jotka eroavat suuresti toisistaan. Helsinkiläiset sleaze rock-tyylin edustajat Leevi Valjakka, Karoliina Wickholm, Erik Ralli sekä Alexander Stjernvall kertovat musiikin vaikuttavan myös pukeutumistyyleihin. − Esimerkiksi me sleaze-rokkarit kuuntelemme paljon 1980-luvun musiikkia ja vaikutteita pukeutumiseen haetaan ajan bändeiltä, Valjakkala kertoo. Nuorten mielestä pukeutumistyyleillä erotutaan joukosta, ja pahinta, mitä voisi tyylillään edustaa on “tavis”. Riitaa ei eri tyylisuuntien edustajien kanssa kuitenkaan synny, mutta vanhemmat ovat ihmetelleet nuorten hiustyyliä. − Tukka pitäisi kuulemma kammata, mutta kampaamme sitä ehkä väärään suuntaan, nuoret sanovat yhteen ääneen. Toista rokkari-tyyliä edustavat Enni Lehto ja Maria Kuittinen. 17- ja 18-vuotiaat tytöt kertovat pukeutuvansa j-rock-tyyliin. Jrockilla tarkoitetaan Japanista tulevia yhtyeitä, ja myös vaikutteita pukeutumiseen haetaan sieltä. Lehto ja Kuittinen kertovat saavansa joskus pitkiä katseita kaupoissa, mutta vakuuttavat olevansa ihan tavallisia nuoria. − Joskus luullaan, että erikoiset vaatteet ovat rikollisen merkki. Olemme kuitenkin kyllästyneitä selittelemään omaa tyyliämme, tytöt sanovat. Rokkarityylin alalajeja: Sleaze rock, j-rock, gootti, lolita, emo, hevari, metalli, punkkari. 16 pari & perhe 2/2008 Roy Kin nunen, T igmo Av do ja Ve ikko Pylk känen . Tunnuspiirteet: Tummat vaatteet, bändipaidat, tumma silmämeikki (myös pojilla), niitit, hakaneulat, mekot ja korsetit. Tavis Tavis-tyyli on luonnollisesti tavallinen. Vaatteet ovat usein hillittyjä ja nuoret suosivat vuosikymmenienkin jälkeen farkkuja. Tavis-tyyliin pukeutuvat nuoret eivät halua erottautua joukosta, vaikka vaat- Vilma S alovaa ra, Nat alie Samu allio, Rantak Ruhan teisiin kiinnitetään paljon huomiota. 13-vuotiaat Natalie Binda sekä Salovaara kertovat edustavansa tavallista nuorisomuotia. Vilma S − Yr Yritän pukeutua rennosti, mutta joskus on kiva laittaa vähän hienostuneemmat vaatteet päälle. Mitään räikeätä tai virkattua en hienos laittaisi päälleni, Salovaara kertoo. laittais Tytöt eivät valitse ystäviään tyylien mukaan, vaan kaveripiiristä Tytö löytyy monien tyylien edustajia. Vanhemmat ovat tyytyväisiä tyttöhillittyyn tyyliin. jen hill − Joskus Jo äiti on sanonut, että käytän liikaa meikkiä, Binda paljastaa. Tunnuspiirteet: Farkut, lenkkarit ja hillityt värit. Suositaan Tunnu myös ssporttisempia vaatteita. Fruittari Fruitt Fruittari Fruitta on poikien vaatetyyli, jossa vaatetukseen kiinnitetään erityisen erityise paljon huomiota. Pissis-tyyli on tyttöjen vastine fruittareille jja pissiksen tunnistaa pillifarkuista, korkokengistä ja vahvasta kasvomeikistä. Vaikka termit olivat vielä 10 vuotta sitten k negatiivisia, on niiden merkitys on käännetty fruittari- ja pissisnegatii ryhmissä ryhmis kuvaamaan positiivisesti omaa tyyliä. Helsinkiläiset Ruhan Ali Al ja Samu Rantakallio valaisevat fruittari-tyylin ominaispiirteitä. − F Fruittarit käyttävät paljon merkkivaatteita. Pillifarkut, eli lahkeista lahkeis kapeat housut, kuuluvat fruittari-tyyliin. Fruittarit myös kiinnittävät paljon huomiota hiustyyliin, sen pitää olla näyttävä, kiinnit pojat k kertovat. Binda. Ali. − Housut hankitaan ainakin muutama numero liian isoina ja paidatkin ovat XXL-kokoa, Kinnunen kuvailee. Musiikki liittyy myös hoppareiden tyyliin ja suomalaiset hip hop-artistit ovat suosiossa. Yhtyeet kuten Kapasiteettiyksikkö inspiroivat nuoria heidän omissa harrastuksissaan, ja pojat kertovat tekevänsä myös itse rap-musiikia, joka kuuluu olennaisesti hip hop-kulttuuriin. Kinnunen ja Pylkkänen molemmat vakuuttavat, ettei ystäviä valita tyylin perusteella. Poikien mukaan he ovat ainoita ystäväpiiristään, jotka pukeutuvat täysin hoppari-tyyliin. Todiste tyylien välisestä ystävyydestä saadaan, kun kuvaustilanteessa poikien kanssa valokuvaan tulee fashion-tyyliä edustava ystävä Tigmo Avdo. Fashion-tyylin edustaja seuraa nimensä mukaisesti muotia, mutta Avdo vakuuttaa poikien tapaan, ettei vaatteiden perusteella valita kavereita. Tunnuspiirteet: Leveät housut, leveät paidat, suoralippainen lippalakki,, merkkivaatteet kuten Kani jja Urban Classics. ● Shutte Hoppari Roy Kinnunen ja Veikko Pylkkänen edustavat sanojensa mukaan hip hop-tyyliä eli ovat “hoppareita”. Hoppari-tyyliin kuuluu olennaisena osana isot vaatteet. rstock Tunnuspiireet: Kapeat farkut, laitettu hiustyyli, merkkivaatteet, korkokengät (tytöillä), merkkilaukut. pari & perhe 2/2008 17 Helena Tuomaala/Kuvaliiteri TEKSTI Tuulia Aho Kun nuori tuntee olevansa arvokas ja tarpeellinen, hän haluaa myös suojata itseään. Seksuaalikasvatus on tärkeä keino tukea nuoren itsetunnon kehittymistä ja edistää elämänhallintaa. Hyvä itsetunto ehkäisee riskejä Jo pienelle lapselle voi opettaa seksuaaliterveyteen liittyviä asioita, kuten omasta kehosta huolehtimista ja omien rajojen suojelemista. Lapsen itsetuntoa on vahvistettava pienestä pitäen ja se onkin kaiken hyvinvoinnin perusta. Aikuisen läsnäolo, huolenpito ja kiinnostus ovat avainasemassa. Oikean tiedon ja hyvän itsetunnon avulla voidaan parhaiten ennalta ehkäistä myös erilaista riskikäyttäytymistä nuoruudessa. Seksuaaliterveys osana kokonaishyvinvointia Seksuaaliterveys on luonnollinen osa ihmisen hyvinvointia. Nuorten seksuaaliterveyttä on jo vuosikymmenten ajan tutkittu ja mitattu erilaisin indikaattorein. Näitä ovat esimerkiksi ehkäisyn käyttö, seksin aloittamisikä, seksitaudit, raskaudet ja raskauden keskeytykset. Kuitenkin paras seksuaaliterveyden perusta on hyvä itsetunto ja itsensä arvostus. Jos nuori ei arvosta itseään, hänellä ei ole syytä huolehtia itsestään ja etsiä tietoa ja tukea seksuaaliterve- 18 pari & perhe 2/2008 ytensä ylläpitämiseksi. Itsetunto on kaiken muunkin terveyden ja hyvinvoinnin edellytys ja kaiken riskikäyttäytymisen paras ennalta ehkäisijä. Stakesin kouluterveyskyselyistä ja muista nuorten hyvinvointia mittaavista tutkimuksista voidaan havaita eri elämähallinnan alueiden liittyvän vahvasti toisiinsa. Esimerkiksi tarkastelemalla pelkästään kouluruokailua havaitaan, että ne nuoret, jotka jättävät kouluaterian väliin, tupakoivat ja käyttävät alkoholia muita enemmän. He ovat muita useammin ylipainoisia, viihtyvät huonosti koulussa ja heillä on alttius tulla koulukiusatuksi. Nämä nuoret osallistuvat myös huonommin oppitunneille ja heillä on heikompi itsetunto. Tampereen yliopiston yleislääketieteen ja geriatrian professori Elise Kosusen mukaan riskit kumuloituvat helposti juuri tilanteissa, joissa nuorella on huono itsetunto, eikä hän koe itseään hyväksytyksi. Tällöin nuori saattaa hakea oikotietä aikuisuuteen. Kosusen mukaan ne nuoret, joilla on ollut aikaisia seksikokemuksia, käyttävät päihteitä enemmän kuin muut. Stakesin Kouluterveyskyselyssä taas todetaan, että varhaisella iällä aloitettu seksielämä on yhteydessä masentuneisuuteen. Kaikki ihmisen hyvinvoinnin alueet liittyvät toisiinsa. Ihminen on psyykkinen, fyysinen, sosiaalinen, henkinen kokonaisuus, ja hänet on myös kohdattava ja kasvatettava sellaisena. Vahvistamalla yhtä hyvinvoinnin ja elämänhallinnan aluetta, vahvistetaan myös muita. Keskiössä on ihmisen itsetunto, kokemus hyväksytyksi tulemisesta ja sitä kautta halusta ja kyvystä oman elämän hallintaan. Seksuaalikasvatus on elämänhallinnan edellytysten ja taitojen lisäämistä siinä missä kaikki muukin terveys- ja elämäntaitokasvatus. ● ”Itsetunto on kaiken riskikäyttäytymisen paras ennalta ehkäisijä.” Lisätetoja: www.vaestoliitto.fi, www.seksuaaliterveys.org, [email protected] TEKSTI Maaret Kallio PIIRROS Otto Paakkanen Ei aina tarvitse olla kiltti ja totella Lapsiin ja nuoriin kohdistuvan seksuaalisen kaltoinkohtelun tiedostaminen, tunnistaminen sekä tunnustaminen auttavat sen ennaltaehkäisyssä. Lasta ja nuorta voi opettaa sekä suojelemaan itseään että tunnistamaan aikuisen tai vertaisryhmän jäsenen hyväksikäyttävää toimintaa. Jo pienelle lapselle on hyvä opettaa, että vähintäänkin uimapuvun alle jäävät alueet kuuluvat yksin hänelle, ja toiset saavat koskettaa niitä vain hänen luvallaan. Turvataitojen päätavoite on vahvistaa lasta toimimaan hämmentävissä tilanteissa itsensä suojelemiseksi sekä hakeutumaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa turvallisen aikuisen luo. Näiden taitojen opettaminen ei kuitenkaan koskaan vastuuta lasta tilanteesta tai vähennä väärinkäyttävän aikuisen vastuuta. Lapset tarvitsevat yksinkertaisia toimintamalleja siitä, miten voi pitää puoliaan ja tiedostaa erilaisia vaaratilanteita. Lapsen ja nuoren on tärkeää kokea oma itsensä niin arvokkaaksi, että itsen puolustaminen ja avun ääreen hakeutuminen on aina ensisijaista. Tärkeää on myös ymmärtää, ettei aina tarvitse olla kiltti ja totella aikuistakaan. Hätäpaikan tullen saa huutaa, purra ja potkia! Kolmivaiheisissa turvaohjeissa ensimmäisenä on: Sano EI. Yhdessä voi harjoitella miten EI sanotaan kuuluvasti ja jämäkästi. Toinen sääntö on Poistu paikalta – vikkelästi ja varmasti. Selittelemään ei tarvitse jäädä. Kolmantena on Kerro heti turvalliselle aikuiselle. Lapsen ja nuoren kanssa voi etukäteen pohtia turvallisia aikuisia mahdollisimman monesta paikasta. Turvataitoja voidaan opettaa lapselle päiväkodista lähtien. Opettajina voivat olla omat vanhemmat, päiväkodin henkilökunta tai opettajat. ● Kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS), työnohjaaja ja sosionomi. Hän työskentelee Väestöliiton NUSKAkohtaamisprojektissa. Osaatko ottaa nuoren kanssa puheeksi seksin? ? Löytyvätkö oikeat sanat? Syntyykö luottamus? ? Puhutaan seksuaalisuudesta – nuori vastaanotolla -kirjasta löydät vastauksia sia juuri näihin kysymyksiin. Murrosikä ja varhaisaikuisuus ovat nuorelle haasteellinen ajanjakso. Kehon ja mielen n myllerrys muuttavat nuoren näkökulman seksuaalisuuteen yllättäen henkilökohtaisek-si. Seksuaalisen identiteetin muodostaminen ja oman kehon hyväksyminen ovat uusia ja haastavia asioita. Nuoren kehityksen kannalta on tärkeää, että aikuinen kannattelee ja tukee nuoren kasvua. Puhutaan seksuaalisuudesta -kirjassa esitellään Väestöliiton Nuorten Avoimissa Ovissa kehitetty nuoren itsetuntoa ja kehitystä tukeva kohtaamismalli, joka toimii myös tehokkaana työkaluna nuoren seksuaaliterveyden sekä hänen yleisen hyvinvointinsa seuraamisessa ja edistämisessä. Kirja tarjoaa käyttökelpoisia välineitä nuoren seksuaalisuuden ammatilliseen kohtaamiseen. aamiseen. Se antaa niin nuorten parissa työskenteleville kuin vanhemmillekin uusia näkökulmia ja ideoita oman kasvatustyönsä tueksi. Lisäksi kirjassa esitellään perusterveydenhuoltoon soveltuvia hyväksi koettuja hoitokäytäntöjä. Hinta 24 euroa + toimituskulut. Tilaukset: www.vaestoliitto.fi/nettikauppa tai [email protected] pari & perhe 2/2008 19 TEKSTI Tiina Kirkas Elämä ilman pelkoa on lapsen oikeus Turvakodissa lapsi ei ole enää avuton väkivallan uhri vaan aktiivinen toimija. 20 pari & perhe 2/2008 Eeva Mehto/Kuvaliiteri Kokemukset sanoiksi Väkivaltaisen kodin lapselle on tärkeää saada tietää, että oma vanhempi saa apua ja tilanteeseen etsitään ratkaisua. Käytännössä se tarkoittaa uutta yritystä vanhassa kodissa tai avioeroa ja uuden asumiskuvion järjestelyä. Kun turvakodissa ratkotaan perheen tulevaisuutta, henkilökunnan tehtävänä onkin muistuttaa päätösten vaikutuksista lapsen elämään. – Lapsi on hankalassa asemassa vanhempiensa kiistan keskellä. Hän pitää sekä äidistään että isästään eikä tiedä, kumman puolella hänen olisi oltava. Väkivallantekijässä on kuitenkin myös hyviä ja rakastettavia puolia, Sari Laaksonen muistuttaa. – Lapsella onkin oltava paikka, jossa hän saa vapaasti puhua asioistaan ilman pelkoa, että hän vasikoisi toisen vanhempansa. Turvakodissa lapsi saa lapsityöntekijöiden tuella kuvata kuulemaansa, näkemäänsä ja kokemaansa väki- Tiina Kirkas H arvoin turvakotiin paetaan keskellä yötä verissä päin tai edes pyjama päällä. Tavallisinta on soittaa etukäteen ja saapua sovitusti päiväsaikaan, usein sosiaaliviranomaisten lähetteellä. Uhrin oma lähtöpäätös on voinut kypsyä pitkään, tai väkivaltaisesta tilanteesta irrottautuminen on vaatinut ulkopuolisen puuttumista. Kaikissa tapauksissa lapsen on saatava selkoa siitä, mihin on tultu ja miksi. Usein hän on jo valmiiksi selvillä vanhempiensa keskinäisistä riidoista: hän on nähnyt, kuullut tai ainakin aistinut kotinsa väkivaltaisen ilmapiirin. Joskus hän on itse pahoinpidelty lapsi. – Lapsi on oppinut kulkemaan varpaillaan ja välttämään tilanteita, jotka voivat laukaista aikuisen väkivaltaisen reaktion. Hän voi myös ajatella olevansa syypää vanhempansa käyttäytymisen: hän ei esimerkiksi ole ollut riittävän kiltti, Pääkaupungin turvakodin toiminnanjohtaja Sari Laaksonen tietää. Nimensä mukaisesti turvakodin tavoitteena on tarjota lapselle ja hänen vanhemmalleen turvaa. Väkivallantekijällä ei ole taloon tulemista muuten kuin puhelimitse, ja tarvittaessa poliisin apu on lähellä. Lasten takia turvakoti ei myöskään vastaanota aikuisia, joilla on vakavia päihde- tai mielenterveysongelmia. Toisaalta arjen on tarkoitus sujua turvakodissakin mahdollisimman tavallisesti. Vanhempi esimerkiksi käy mahdollisuuksiensa mukaan työssä ja lapsi päivähoidossa tai koulussa. Perheen oma huone ja turvakodin päivärytmi säännöllisine aterioineen raamittavat myös turvallisuuden tunnetta. – Lapselta menee yleensä muutama päivä ennen kuin hän ymmärtää, ettei täällä tarvitse pelätä. Huojentumista saattaa seurata riehaantuminen, ja lapsi voi ryhtyä testaamaan turvakodin todellista turvallisuutta, Laaksonen kuvaa. Ehdoton enemmistö Pääkaupungin turvakodin asukkaista on naisia, jotka ovat paenneet väkivaltaa lastensa kanssa, kertoo turvakohdin johtaja Sari Laaksonen. valtaa. Isompien lasten kanssa kokemuksia sanotetaan puheeksi, kun taas pienemmät tukeutuvat leikkiin, tarinoimiseen ja piirtämiseen. – Lapsi oppii, että väkivalta on väärin eikä se johdu hänestä itsestään. Sitä tapahtuu myös muissa perheissä, Laaksonen kertoo. Pääkaupungin turvakodissa lapsityölle on varattu oma huone, jossa vahvistetaan lapsen selviytymiskeinoja vastaisen varalle. Esimerkiksi kotiinpaluuseen valmentaudutaan turvaharjoituksin. – Lapsen kanssa tutustutaan omiin tunteisiin ja niiden kehossa synnyttämiin tuntemuksiin. Eli kun sydän hakkaa ja vatsa käpristelee, niin silloin pelottaa. Samalla lapsi oppii kehittämään keinoja, joilla hän voi ahdistavassa tilanteessa rauhoittaa itseään ja parantaa oloaan. Työskentelytavat väkivallasta kärsineiden lasten kanssa ovatkin viime vuosina muuttuneet. Lapsi ei ole enää avuton uhri vaan aktiivinen toimija. – Aikaisemmin pohdittiin vain, mitä väkivalta tekee lapselle. Nyt kysytään myös, mitä lapsi voi tehdä väkivallalle, Laaksonen kuvaa. Oikeus elää ilman väkivaltaa Valtaosa suomalaisista turvakodeista on avoimia myös lähisuhdeväkivaltaa kokeneille miehille, päinvastoin kuin useimmissa muissa Euroopan maissa. – Elämä ilman väkivaltaa on ihmisoikeus, joka kuuluu kaikille – naisille ja miehille, aikuisille ja lapsille, Laaksonen kiteyttää. Oikeutta pitäisi hänen mielestään vain vaalia nykyistä pontevammin. – Mitä useammin ihmiset puuttuisivat kotien väkivaltaan, sitä harvemmat lapset siitä myös kärsisivät. ● www.paakaupunginturvakoti.fi www.ensijaturvakotienliitto.fi www.turvakoti.net pari & perhe 2/2008 21 TEKSTI Jari Hautamäki Pikkulapsiperheet riskiryhmä Väkivaltaa vastaan asenteiden muutoksella Väkivalta näyttäisi koskettavan erityisesti perheitä, joissa on pieniä lapsia. Usein se liittyy parisuhteen alkuvaiheeseen ja sen ensimmäisiin vuosiin. Tämän vuoksi erityisesti väkivaltaa ennaltaehkäisevän asennekasvatus- ja valistustyön merkitys korostuu. M oni suomalainen nainen kokee fyysistä tai henkistä väkivaltaa parisuhteessaan, mutta vain pieni osa väkivaltaa käyttäneistä miehistä hakee itselleen apua. Yhteiskunnassamme tulisikin arvioida kriittisesti niitä toimia, joilla niin naisten kuin miesten avun hakemista voidaan edistää. Sosiaali- ja terveysalan viranomaiset ja eri toimijat eivät vielä riittävästi tunnista väkivaltaa ja siihen puututaan liian vähän. Alan työntekijöiden keskuudessa ylläpidetään edelleen väkivaltaa sallivia ajatuksia ja asenteita, jotka hyväksyvät väkivallan käytön perheessä. Lapset ovat myös aina kärsijöitä, vaikka väkivalta ei kohdistuisikaan suoraan heihin. Eeva Mehto/Kuvaliiteri Asennekasvatusta, avoimia palveluja 22 pari & perhe 2/2008 Ennaltaehkäisevän työn, väkivallattoman asenneilmapiirin ja tasavertaisen parisuhteen valistustyön kannalta miehen herkkyysaikoja ovat armeija, lapsen odotusaika ja isäksi tuleminen. Nämä vaiheet tulisi hyödyntää. Miehille tarvitaan omia matalankynnyksen palveluja, joita tulee kehittää yhteistyössä naisten ja lasten palveluiden kanssa. Miesten palveluiden kokemukset ovat arvokkaita ja niitä tulisi hyödyntää koulutettaessa alan työntekijöitä väkivallan puheeksi ottamiseen ja aiheen käsittelyyn. Peruspalveluissa toimivien työntekijöiden kouluttaminen on tärkeää siksi, että väkivaltaan voidaan puuttua laajalla rintamalla mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Vastuun kautta muutokseen Väkivallasta luopumiseen tarvitaan miehen omaa halua ja tahtoa. Läheisten kannustukset ovat tärkeä tuki avun hakemiselle, mutta viime kädessä vastuu on väkivallan tekijällä itsellään. Väkivallasta vastuunottaminen on ehdoton lähtökohta väkivallan ehkäisyssä. Kättä päälle – Kotirauhaa 3 1 1 Eduskunnassa pidettiin 8. huhtikuuta poliittisille päättäjille seminaari naisiin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Seminaarin alla puhemies Sauli Niinistö haastoi kaikki kansanedustajat seuraamaan hänen esimerkkiään ja painamaan kädenjälkensä Kansanedustajat parisuhdeväkivaltaa vastaan -lauseen alle. Kansanedustajia sitoutettiin näin parisuhdeväkivallan vastaiseen työhön. ”Lakanatempaus” oli osa Väestöliiton Kotirauhaa-kampanjaa. 2 Kansainvälisissä sopimuksissa on esitetty yhtenä valtion toimenpiteenä kansallista toimintaohjelmaa naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. Myös Suomeen tarvittaisiin tällainen toimintaohjelma, johon koottaisiin konkreettiset mutta hajallaan olevat toimenpiteet väkivallan ehkäisemiseksi, vaati presidentti Tarja Halonen avatessaan eduskuntaseminaarin. Työni kokemuksista käsin tiedän, että moni mies on jo päättänyt lähteä lyömättömälle linjalle. Väkivallan myöntäminen ja siitä puhuminen ovat avaimia tällä linjalla. Mies voi lopettaa väkivallan käytön perheessä, mutta käyttäytymisen muutos vaatii aikaa. Muutos näkyy miehen tavoissa ajatella ja toimia. Se näkyy parisuhteeseen ja perhe-elämään liittyvien käytännön asioiden hoitamisena, itsestä huolehtimisena ja myönteisenä ”vireenä” miehen elämässä. ● 2 3 Kaikkiaan 140 kansanedustajaa painoi kädenjälkensä eduskunnan päättäjäseminaarissa paljastettuun tempauslakanaan. Kädenjälkensä jättäjiä oli kaikista puolueista. Kirjoittaja on Espoon Lyömättömän Linjan johtaja. Lyömätön Linja on kehittänyt väkivallan katkaisuohjelman miehille, jotka ovat käyttäneet tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa perheessä. Miehen Linja on vastaava palvelu maahanmuuttajille. Kirjoitus on lyhennelmä Hautamäen puheesta parisuhdeväkivallan vastaisen Kotirauhaa-kampanjan avajaistilaisuudessa 28.maaliskuuta. www.kotirauhaa.fi pari & perhe 2/2008 23 Nepalilainen pikkutyttö aloittamassa ensimmäistä koulupäiväänsä. Kädessä hänellä on oma syntymätodistuksensa. TEKSTI Tuuli Hakkarainen KUVA Tanja Suvilaakso Äitiä ikävä Kehitysmaiden äitiyskuolleisuus näyttäytyy meille usein kylminä ja kovina tilastoina, joiden takaa on vaikea hahmottaa yksittäisiä naisia, vaimoja ja tyttäriä. N umeroiden varjoon jäävät myös perheiden pienet selviytyjät: lapset. Äidin menetys saattaa pikkulapset hengenvaaraan, mutta myös vanhemmat, yli viisivuotiaat lapset joutuvat kamppailemaan selvitäkseen. 24 pari & perhe 2/2008 Äiti on perheen perusta Ghanalaisessa sananlaskussa sanotaan: ”Jos äitisi kuolee, ei sinulla ole enää sukulaisia.” Sanonnassa on totta vain toinen puoli. Etenkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa äitiyskuolleisuus on suurta, perhekäsite on paljon laajem- pi kuin Suomessa, ja isän ja suvun huolenpito korvaa yhteiskunnan turvaverkkojen puutteen. Vaikka uudet huoltajat yrittävät hoitaa lapsia hyvin, johtaa perheen äkillinen kasvu ja äidin työpanoksen menettäminen köyhyyden syvenemiseen. Puute on usein läsnä ja lapset ovat viime kädessä suvun hyväntekeväisyyden varassa. Heille riittää usein vähemmän ruokaa, eikä heidän oikeuksiaan puolusteta yhtä päättäväisesti kuin omien lapsien. Sukulaisten hoiva ei myöskään lievitä äidin menettämisen aiheuttamaa traumaa. Lasten perusturvallisuuden tunne järkkyy väistämättä. Suuren sisaruskatraan jäsenet voidaan erottaa toisistaan. Mutkia koulutiessä Äidin kuolema katkaisee monen lapsen koulutien. Äitinsä menettäneillä lapsilla on muita huonommat mahdollisuudet käydä koulunsa loppuun ja osallistua opetukseen säännöllisesti. Tämän on huomannut myös Suomen Unicefin ohjelmajohtaja Inka Hetemäki, joka on tutustunut köyhien lasten arkeen Nepalgunjissa, Lounais-Nepalin maaseudulla. – Äiti on perheen kehityksen kannalta avainasemassa. Jos äiti on lukutaitoinen, myös lapset koulutetaan. Isän lukutaidolla ei ole samanlaista vaikutusta. Köyhissä perheissä äidin menetys pysäyttää koko perheen kehityksen, Hetemäki kertoo. Koulutus periytyy sukupolvelta toiselle. – Koulunkäynnin ansiosta tyttöjen itsetunto kohoaa ja he oppivat sanomaan ei liian aikaisille avioliitoille ja seksille. He osaavat myös suojautua tauteja, kuten malariaa vastaan, ja huolehtia paremmin hygieniasta. Malarian riuduttamilla äideillä on muita suurempi riski kuolla raskauden ja synnytyksen seurauksena, joten koulutus voi suoraan ehkäistä äitiyskuolemia. – Koulua käyneet tytöt ovat myös tutkitusti parempia äitejä omille lapsilleen, sil- lä he siirtävät näille valtavan määrän oppimaansa tietoa, Hetemäki jatkaa. Lapsuuden loppu Äitinsä menettäneet lapset joutuvat ikätovereitaan herkemmin esimerkiksi lapsisotilaiksi, seksityöläisiksi tai orjuutta muistuttaviin työoloihin kaivoksiin ja kaupallisen maatalouden piiriin. Monet tytöt myös naitetaan erittäin nuorina, jottei heidän elättämisensä rasittaisi perheen tiukkaa taloutta. Työnhakuun lähteneet lapset ajautuvat helposti suurkaupunkien slummeihin, joissa heitä uhkaavat järjestäytynyt rikollisuus, huumeet ja väkivalta. Näissä oloissa lapsuus loppuu kuin veitsellä leikaten. 1 Joka minuutti yksi nainen kuolee raskauteen tai synnytykseen. 2 Vuosittain yli 530 000 naista – Helsingin asukasluvun verran – menehtyy raskauteen tai synnytykseen. Yli kymmenen miljoonaa naista vammautuu pysyvästi, ja yli miljoona lasta menettää äitinsä. 3 99 % äitiyskuolemista tapahtuu kehitysmaissa. 4 Noin 14 miljoonaa 15–19-vuotiasta tyttöä synnyttää lapsen vuosittain. 5 Afrikassa naisen riski kuolla synnytykseen elinaikanaan on keskimäärin 1:27. Kaikkein köyhimmissä maissa, kuten Nigerissä, luku on 1:7. Suomessa luku on 1:8500. 6 Äitiysterveys on ainoa YK:n vuosituhattavoite, jonka kohdalla ei viimeisten 20 vuoden aikana ole tapahtunut juuri lainkaan edistystä. 7 Väestöliitto aloitti Nepalissa vuonna 2002 kehitysyhteistyöhankkeen, jossa syrjäisillä seuduilla asuville tytöille ja nuorille naisille tarjotaan tietoa lisääntymisterveydestä. Noidankehän voi katkaista Asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, miten äitiyskuolemat voidaan estää. Naisille on tarjottava kattavat perhesuunnittelupalvelut, ammattitaitoinen hoito raskauden ja etenkin synnytyksen aikana, sekä mahdollisuus päästä nopeasti hoitoon komplikaatioiden ilmetessä. – Lisäksi kaivataan koulutusta, Inka Hetemäki muistuttaa. – Tällä hetkellä Nepalissa elää toivo. Hallitus on sitoutunut edistämään tyttöjen asemaa, ja nepalilaisilla on kova halu tehdä töitä tilanteen kohentamiseksi. Ainekset parempaan huomiseen ovat olemassa. ● Kirjoittaja on UNFPA:n korkeakouluharjoittelija, joka työskentelee Väestöliitossa PUSH!-kampanjan parissa. PUSH! Ponnistus maailman äitien puolesta Väestöliiton ja YK:n väestörahaston, UNFPAn, huhtikuussa käynnistämän kampanjan avulla kohennetaan äitiysterveyden tilaa kehitysmaissa. Kampanja kehottaa kaikkia suomalaisia ponnistamaan – PUSH! – maailman äitien puolesta. Äitiyskuolleisuuden vähentämiseen tarvitaan paljon pieniä ponnistuksia suurelta joukolta ihmisiä. Kampanjaan osallistumalla suomalaiset voivat olla edelläkävijöitä ja osoittaa tukensa kehitysmaiden naisille ja tytöille. Kyseessä on ensimmäinen YK:n kampanja, joka toteutetaan pääosin uusmedian keinoin. Kampanjan suojelijat, UNFPAn hyväntahdonlähettiläs Mikko Kuustonen sekä näyttelijämuusikko Irina Björklund, tekevät PUSH!-aatetta tunnetuksi julkisuudessa. Kampanjalle tukensa antavat myös Suomen Voimisteluliitto, SVOLI, ja Naisten Kymppi. Kampanjaa tukemalla varmistat, että yhä useampi lapsi saa nauttia äidin huolenpidosta kunnes on valmis aloittamaan oman elämän omilla ehdoillaan. Ota ensimmäinen askel ja tutustu PUSH! -kampanjaan osoitteessa: www.mypush.fi Tue tärkeää työtä ja tee lahjoitus! Soita 0600 1 9898! (10,10 euroa + pvm) pari & perhe 2/2008 25 Eeva Mehto/Kuvaliiteri Maahanmuuttajatytöt joutuvat usein punnitsemaan oman elämänsä ja suvun tahdon välillä. TEKSTI Sirpa Kurvinen Kulttuurieroista ehjään elämään Maahanmuuttajataustaiset tytöt elävät usein melkoisten kulttuurillisten ristipaineiden alla. Erityisesti islaminuskoisista maista kotoisin olevat joutuvat luovimaan oman kulttuurinsa asettamien sääntöjen ja suomalaisyhteiskunnan tapojen välimaastossa. 26 pari & perhe 2/2008 M onissa perheissä lapset ovat sopeutuneet hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan, ja he haluaisivat elää samoin kuin koulukaverinsa, liikkua vapaasti, harrastaa ja tavata ystäviään. Perheen vanhemmilla kotoutuminen ei kuitenkaan ole sujunut ehkä yhtä luontevasti. Heillä ei ole tarpeeksi kielitaitoa, koulutusta tai työtä. He suhtautuvat epäilevästi suomalaiseen, vapaamieliseltä näyttävään elämään eivätkä salli lastensa, erityisesti tyttöjen, osallistua siihen. Tyttöjä vahditaan – Nuoret ovat erittäin tiukasti vedettyjä omaan kulttuuriinsa. Kaikki kasvatus- ja päätösvalta on perheen isällä. Perheen äiti ei yleensä pysty vaikuttamaan asioihin. Toisinaan tyttöjen elämä on niin rajoitettua, että he saavat käydä vain koulussa, ja heitä vahtimassa on oma veli, kertoo maahanmuuttajatyttöjä ja –naisia auttavan Monika-Naiset Liiton toiminnanjohtaja Reet Nurmi. Hän näkee ongelmana myös sen, että kun veljet vahtivat siskojaan, he eivät käy koulua ja jäävät näin ilman tärkeää koulutusta. Se puolestaan estää heidän kotoutumisensa, ja näin ongelmat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Tytöt joutuvat punnitsemaan oman elämänsä ja suvun tahdon välillä. Monet alistuvat, mutta toiset kapinoivat, alkavat seurustella, kouluttautuvat ja pyrkivät itsenäiseen elämään. Siinä vaiheessa mukaan saattaa tulla kunniaan liittyvä väkivalta. Perheen isä kokee olevansa huono kasvattaja. Maineen puhdistamiseen voi olla yllyttämässä isompi joukko sukulaisia. Syntipukiksi saattaa joutua myös perheen äiti. Väkivalta voi olla pahoinpitelyä, elämän täydellistä rajoittamista neljän seinän sisälle tai pahimmassa tapauksessa jopa kunniamurha, joita ei Suomessa kuitenkaan ole tapahtunut. – Isällä voi olla myös lentoliput ja passit piilossa kesälomaa varten, ja lomamatkalla tytär pakotetaan naimisiin. Uudessa liitossa väkivallan kierre saattaa jatkua. Apua yhteistyöllä Monika-Naiset Liitto tekee tärkeää työtä tyttöjen ja naisten kotouttamiseksi Suomeen sekä väkivaltakierteen katkaisemiseksi. Se tarjoaa koulutusta ja tukiryhmiä, sekä ylläpitää turvakotia. – Yhteistyö suomalaisen peruspalvelujärjestelmän kanssa on kunnossa. Tietämys maahanmuuttajien ongelmista on lisääntynyt. Kuitenkin tarvittaisiin lisää osaamista puuttua asioihin. Nykyään on myös paljon islamilaisia naisia, jotka ovat aktiivisesti mukana yhteiskunnassa, mutta he eivät ole lähteneet tukemaan muutosta yhteistyössä suomalaisten kanssa. Onko taustalla kuitenkin pelko väkivallasta, Nurmi miettii. Tarvetta palveluille tuntuu olevan. Entistä useampi maahanmuuttajanainen tiedostaa, että väkivaltaa ja pakottamista ei pidä hyväksyä. Viime vuonna liitolla oli asiakkaita yli kolme tuhatta. Nuorimmat tytöt ovat olleet 16-vuotiaita. – Tärkeintä on kunnollinen kotouttaminen, kielitaidon perusteellinen kehittäminen, ja sen kautta muun koulutuksen ja työn saanti. Meiltä puuttuu tietty jatkumo näistä asioista. Otetaan vastaan ihmisiä, mutta ei ajatella sen pidemmälle. Kielitaito ei kehity kotona istumalla tai yhdellä kurssilla. Kun ihmiset eivät pääse kiinni suomalaiseen yhteiskuntaan, on hyvin vaikea lähteä muuttamaan naisten ja tyttöjen asemaa, Nurmi huomauttaa. ● Tie ulos epätoivosta Monika-Naiset Liitolla on Voimavarakeskus Monika, jossa väkivallan uhkaa kärsiviä maahanmuuttajatyttöjä ja -naisia autetaan. – Vaikka korostamme tarjoavamme matalan kynnyksen palveluja, monille asiakkaille kynnys on korkea. Vaatii uskallusta ottaa yhteyttä ja avautua, toteaa Voimavarakeskuksessa ohjaajana työskentelevä Nasima Razmyar. Selviytymisprosessi voi viedä vuosia. Miehestä tai kodista eroon pääsy on vasta pitkän tien alku. Siitä alkaa oikean selviytymisen opettelu. – Maahanmuuttajatytöille on hyvin vierasta huolehtia omista velvoitteistaan. He ovat eläneet lapsesta asti niin rajattua elämää, että heillä ei ollut mahdollisuutta oppia ja kokeilla itsenäisyyttä. Aikuisenakin he saattavat odottaa, että joku toinen hoitaa heidän asioitaan ja ratkaisee ongelmia, mainitsee Voimavarakeskuksen koordinaattori Natalie Gerbert. Tukalia tapauksia – Suomessa asuva maahanmuuttajatyttö pakkonaitetiin ulkomailla asuvalle miehelle. Mies ja tämän perhe kohtelivat tyttöä väkivaltaisesti. Isä haki tytön takaisin Suomeen. Voimavarakeskuksen tukemana hän käy parhaillaan vaikeaa avioeroa läpi ja yrittää saada lapsensa itselleen, Nasima kertoo. Toinen tyttö on elänyt turvakodissa hyvin pitkään, sillä vanhemmat eivät hyväksy hänen poikaystäväänsä. Kotona hän oli erittäin alistettu. Hänet on nyt autettu omaan asuntoon ja hänelle on neuvottu itsenäisen elämän perustaitoja, kuten rahan käyttöä ja laskujen maksua. Hän ei aluksi uskaltanut avata edes omaa postiaan, koska ei ollut ikinä niin tehnyt. – Pakolaisuus jo itsessään on vaikeaa. Vähiten kaipaa, että turvalliseksi luulemassaan ympäristössä syntyy ristiriitoja oman perheen kanssa. Mutta kuten kaikki nuoret, myös maahanmuuttajanuoret voivat omalla käytöksellään vaikuttaa paljon vanhempiensa suhtautumiseen. Neuvon tyttöjä miettimään tarkasti etukäteen, miten esittää asiat perheelleen, Nasima opastaa. ● Voimavarakeskuksessa tytöt ja naiset voivat osallistua erilaisiin vertaistukiryhmiin tai keskustella yksityisesti. Palvelua on useilla kielillä. Keskuksella on ympärivuorokautinen päivystys numerossa 09–6922 304. pari & perhe 2/2008 27 TEKSTI Paula Alkio Apua seksuaalista kaltoinkohtelua kokeneille nuorille 28 pari & perhe 2/2008 Erkki Makkonen/Kuvaliiteri Nuorten seksuaalinen kaltoinkohtelu on usein ammattilaisellekin vaikea asia. Hänellä ei välttämättä ole riittävästi tietoa ja koulutusta nuoren auttamiseksi. S eksuaalinen kaltoinkohtelu on paljon laajempi käsite kuin seksuaalinen hyväksikäyttö, sanoo projektikoordinaattori Kirsi Porras. Hän työskentelee Väestöliiton seksuaalista kaltoinkohtelua kokeneiden nuorten kohtaamisprojektissa, Nuskassa. – Kaltoinkohtelu voi olla esimerkiksi, sitä kun kaverit tai aikuiset nimittelevät. Nuori kokee kaikista loukkaavimmaksi, kun oma vanhempi, äiti tai isä, nimittelee: Jopa 10-vuotias on saanut kuulla olevansa ´huora` tai ´vitun homo`. Mitä läheisempi tai autoritaarisemmassa asemassa henkilö on, sitä kovemmin nimittely loukkaa. Väestöliitossa on kehitetty kohtaamisja verkostoitumismalli seksuaalista kaltoinkohtelua kokeneiden nuorten hoidon ja tuen parantamiseksi. Tavoitteena on, että nuori saa apua juuri siinä yksikössä, johon hän on ensimmäisenä ottanut yhteyttä ja rohkaistunut kertomaan asiasta. Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama projekti on suunnattu erityisesti julkisen sektorin työntekijöille, terveydenhuollon henkilökunnalle ja nuorisotyöntekijöille. Yhteistyötä tehdään tiiviisti myös poliisin ja sosiaalitoimen kanssa. Projektin työntekijät kohtaavat vastaanotolla seksuaalisesti kaltoinkohdeltuja nuoria sekä tarjoavat turvataito-opetusta koululaisille ja heidän vanhemmilleen. Luultua yleisempää Kirsikka Bonsdorff Kliinistä työtä tekevien ammattilaisten mukaan nuorten seksuaalinen kaltoinkohtelu on lisääntynyt viime vuosina. Helsingin poliisin tietoon on tullut kahden viime vuoden aikana 178 tapausta, joissa aikuinen on os- tanut seksipalveluja alaikäiseltä. Kaksi kolmasosaa alaikäisistä seksinmyyjistä oli tyttöjä ja yksi kolmannes poikia. Väestöliiton Nuska-projektin vastaanotolla kävi viime vuonna yhteensä 300 seksuaalista kaltoinkohtelua kokenutta nuorta. – On myös väliinputoajia, joille ei ole tukipalvelua: Myös uhrin seurustelukumppani ja tapahtuneesta järkyttyneet vanhemmat tarvitsisivat apua. Samoin esimerkiksi urheilutoiminnassa uhrin vertaisryhmä traumatisoituu, jos on tapahtunut jotain ikävää, Kirsi Porras luettelee. 1 Toisen osapuolen seksuaalioikeuksia loukkaavaa toimintaa tai käytöstä 2 Syrjintää, kiusaamista tai haukkumista seksuaalisen suuntautumisen vuoksi 3 4 Nimittelyä (huorittelu, homottelu) 5 Ahdistavat seksuaaliset ehdottelut 6 7 Seksuaalinen häirintä 8 9 Seksuaalinen nöyryyttäminen Hiljaiset pojat – Vuonna 2006 8.-luokkalaisille tehdyssä Väestöliiton seksuaaliterveystietotutkimuksessa vakavinta seksuaalisen kaltoinkohtelun muotoa, pakottamista, ilmoitti kokeneensa 4,1 prosenttia pojista ja 2,3 prosenttia tytöistä. Poikienkaan seksuaalisuutta ei ilmeisesti osata tarpeeksi suojata, Kirsi Porras miettii. – Ehkä se johtuu, siitä että seksuaalisen kaltoinkohtelun oletetaan kohdistuvan enemmän tyttöihin. Seksuaalisesti kaltoinkohdeltujen poikien tavoittaminen, avun piiriin saattaminen ja hoitoon sitouttaminen on erittäin haasteellista. – Syynä poikien hiljaisuuteen voi olla se, että he eivät aina tiedosta joutuneensa seksuaalisen kaltoinkohtelun kohteeksi. Heistä voi olla nöyryyttävää puhua siitä, varsinkin jos tekijä on ollut mies. Toisaalta, jos tekijä on ollut aikuinen nainen, siitäkin voi olla vaikea puhua. Kavereiden mielestä on ehkä vain makeeta, kun vanhempi tyttö tai aikuinen nainen on kiinnostunut, kosketellut tai pyytänyt nuorta koskettelemaan itseään ja näin ´opettanut` häntä seksuaalisuuden saralla. Suurin osa harvoista nuorten seksuaaliterveyspalveluista tavoittaa tytöt paremmin, koska ne on suunnattu ja markkinoitu tytöille. Väestöliiton Nuorten nettipalvelun virtuaalisella one-to-one -vastaanotolla tavoitetaan seksuaalista kaltoinkohtelua kokeneita nuoria myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Yhteydenottoja on tullut esimerkiksi suomalaisilta vaihto-oppilailta. Pitkäkestoiset ja haitalliset seuraukset Seksuaaliseen kaltoinkohteluun on tartuttava heti, kun sellaista epäilee tai kun nuori kertoo kokemastaan, Kirsi Porras painottaa. Mitä on seksuaalinen kaltoinkohtelu? – Tieto-taito ammattiauttajilla vaihtelee paljon. Seksuaalisuus ja väkivalta yhdistettynä nuoreen saattaa herättää ahdistusta. Usein kuitenkin riittää, että kuuntelee, uskoo, on läsnä ja antaa nuorelle palautetta, siitä että hän uskaltaa kertoa, Kirsi Porras sanoo. On tullut esiin tilanteita, jossa ammattilainen on todennut nuorelle, ettei hänellä ole Kehon osan/osien epämiellyttävää koskettelua, paljastamista, kopelointia, hipelöintiä Seksuaaliseen toimintaan pakottamista tai painostamista Seksin ostaminen alaikäiseltä (alle 18-vuotiaalta) 10 Lapsipornografia, kuvaaminen 11 Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 12 Raiskaus Nuska-projektissa työskentelee Väestöliiton seksuaaliterveysklinikan moniammatillinen työryhmä, johon kuuluu lääkäreitä sekä hoito- ja sosiaalialan työntekijöitä. Asiakastyötä tekevillä on lisäksi seksologian erikoisosaamista. riittävästi tietoa ja koulutusta seksuaalisesta kaltoinkohtelusta. Hän ei ole kuitenkaan ohjannut nuorta eteenpäin saamaan apua. Toinen esimerkki on se, että työntekijän mielestä nuori on näyttänyt voivan vastikään tapahtuneen raiskauksen jälkeen hyvin, joten hänelle ei ole varattu uutta keskusteluaikaa. Kaltoinkohtelun hoitamattomuudella on usein pitkäkestoiset ja haitalliset seuraukset nuoren koko elämälle ja kehitykselle. – Seuraukset seksuaalisesta kaltoinkohtelusta näkyvät heti teon jälkeen tai joskus myöhemmin erilaisina oireina ja häiriöinä. Se on myös yksi tärkeimpiä riskitekijöitä nuoren itsemurhaan, Kirsi Porras tietää. pari & perhe 2/2008 29 Tuomittujen määrä kasvanut Eduskunnan Pikkuparlamentin kansalaisinfossa järjestettiin maaliskuussa keskustelutilaisuus lapsiin ja nuoriin kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön rangaistuksista. Oikeusministeri Tuija Brax kertoi nykyisistä rangaistuskäytännöistä. Brax korosti, että vuoden 1999 lakiuudistus, jossa teot jaoteltiin kolmeen törkeysasteeseen, on kasvattanut tuomittujen tapausten määrää huomattavasti. Hänen mukaansa julkisuudessa esitetyt väitteet siitä, että törkeistä teoista saa usein vain ehdollisen tuomion, eivät pidä paikkaansa. Väestöliiton seksuaaliterapeutti Maaret Kallio Nuorten seksuaalisen kaltoinkohtelun kohtaamisprojektista (NUSKA) kertoi kaltoinkohtelun uhrien kokemuksista rikosprosessin aikana. Kallio korosti, että nuoren ulkoinen olemus ja sisäinen kehitys ovat usein ristiriidassa keskenään ja että nuoren kyky arvioida tilanteisiin liittyviä riskejä on puutteellinen. Seksuaalisesti pahoinpidellyn nuoren syyllisyyden ja häpeän tunteita ei tule ruokkia lisää rikoksen käsittelyvaiheessa. Tarpeellisia toimenpiteitä lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamisessa ovat Kallion mielestä ● koulutuksen lisääminen tuomareille ja muille ammattilaisille lasten ja nuorten seksuaalikehityksestä sekä seksuaalisesta kaltoinkohtelusta, ● määräajan asettaminen alaikäisen rikosprosessin kestolle sekä ● lasten ja nuorten suojaaminen turvataitojen keinoin. - Kirsikka Bonsdorff TEKSTI Joonas Kekkonen ”Kriisitoimintaohjeet” kuntiin Yhtenä Nuska-projektin tavoitteena on edistää nuorten parissa työskentelevien ammattilaisten verkostoitumista ja kehittää paikallisia toimintaohjeita ja yhteistyötä eri toimijoiden välillä. On tärkeää, että nuoret pääsevät tarvittavan avun piiriin mahdollisimman helposti. – Tavoitteemme on paikkakuntakohtaisesti toimivat hoitoketjut, Kirsi Porras sanoo. Hän viittaa oikeusministeriön sisäisen turvallisuuden ministeriryhmän tekemään kyselyyn viranomaisille ja lasten ja nuorten kanssa työskenteleville järjestöille. Siinä ilmeni, että Suomessa puuttuu riittävä tieto lapsiin ja nuoriin kohdistuvan väkivallan yleisyydestä, jotta toimenpiteitä voitaisiin suunnitella ja kohdistaa oikein. Puutteita on myös riittävien ja laadukkaiden palveluiden tarjonnassa. Valtion ohella Helsingin kaupunki on herännyt selvittämään seksuaalista väkivaltaa kokeneiden palveluja Helsingissä. Oma ilonaiheensa löytyy myös STM:n Lasten ja nuorten hyvinvointiohjelmasta, johon on sisällytetty luku seksuaalisesta hyväksikäytöstä. – On hyvä että kyselyjä ja ohjelmia on alettu tehdä. Viranomaisverkon avulla tiedetään, mitä tapahtuu kunnissa. Toivoisinkin, että kuntiin saataisiin seksuaalisen kaltoinkohtelun kriisitoimintaohjeet, Kirsi Porras painottaa. ● 30 pari & perhe 2/2008 Porno hämmentää poikia Väestöliiton Poikien Puhelimeen soittaa kuukausittain sadoittain nuoria miehiä. Yleisimpiä keskustelunaiheita ovat seksuaalisuus ja seurustelu. Nuorimmat soittajat ovat alakouluikäisiä, vanhimmat parikymppisiä. Pornon vaikutukset kuuluvat läpi kaikissa ikäryhmissä. Pojat hankkivat pornonsa lähinnä verkosta. Se on helpointa, jos tietää, miten etsiä ja nuoret tietävät. Ikärajoja ei ole, ja nuorten parissa kiertää tieto, mistä löytyy eroottista materiaalia. Nuoret saavat tietokoneilleen, kännyköihinsä ja pelikonsoleihinsa ilmaiseksi loputtomat määrät pornografiaa. Tarjolla on niin kuvia, pelejä kuin videoitakin. Poikien Puhelimeen soittavat pojat kertovat mahdottomista fantasioistaan ja valtavista suorituspaineistaan. Jo ennen kuin soittajilla on omia kokemuksia asiasta, he ”tietävät”, millaista seksuaalisuuden pitäisi olla, jotta se olisi oikeaa ja hyvää ja tyylikästä ja tarpeeksi hienoa ja voihkimaan saavaa ja nautinnollisinta ikinä – eikä ainakaan naurettavaa. Jotain on mennyt pahasti pieleen Kukaan aikuinen ei ole vakavasti puhunut näille pojille pornosta. Heille ei ole kerrottu, etteivät pornossa nähdyt teot ole pakollisia tai normaaleja tai edes haluttavia tai, että siellä nähdyt ihmisruumiit eivät ole sitä, mitä itse täytyy yrittää olla. Heille tulee yllätyksenä, että seksi ei saa sattua, että se voi olla iloista ja läheistä. Nuorille puhutaan seksuaalisuudesta liian myöhään. Osa nuorista ei saa asiallista tietoa mistään. Vastuu seksuaalisuudesta ja pornosta puhumisesta on käytännössä vanhemmilla. Kouluissa pelkästään biologian opettaminen ei riitä. Olisi myös puhuttava seurustelusta ja läheisyydestä sekä opetettava nuorille mediakriittisyyttä. Nuoret uskovat, mitä näkevät ja mitä heille kerrotaan tarpeeksi monen toimesta – on se miten äärimmäistä tahansa. Kun he alkavat saada asiallista tietoa, he ”tietävät” mielestään asiat jo valmiiksi. Silloin peli on osittain menetetty, käsitykset on jo luotu. Niiden murentaminen on kovan työn takana. ● Poikien Puhelin 0800 94884, ma-pe klo 13-18 (ilmainen) Shutterstock – Se on kriittinen riskitekijä fyysiseen ja psyykkiseen ”uhriutumiseen” aikuisuudessa, seksuaalisen kaltoinkohtelun uusiutumiseen sekä itsetuhoisuuteen. Naisten koulutus lisää hyvinvointia Terve talous tuo läpinäkyväksi naisten roolin kehittyvien maiden taloudessa. Useimmissa kehittyvissä maissahan juuri naiset käytännössä pyörittävät kansantalouksia. Naisten kouluttamisella puolestaan on kiistaton yhteys talouskasvuun ja hyvinvoinnin lisääntymiseen. Ehkäisyvälineiden puutteesta ja riittämättömistä terveys- ja perhesuunnittelupalveluista aiheutuvat turhat äitiyskuolemat vaikuttavat puolestaan suoraan lasten koulutukseen, ravitsemukseen ja selviytymismahdollisuuksiin. Terve talous muistuttaa myös siitä, että halu perhesuunnitteluun ja naisten arki eivät kohtaa edes siellä, missä kehitysapua on tarjolla. Jo pelkkä ehkäisyvälinen puute aiheuttaa sen, Pari & perhe ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Tilaan Pari & perhe -lehden alkaen Itselleni Lahjaksi • Lipsanen –hyvinvoiva väestö talouskasv un perustana Väestötiet osarja 16 Minna Sirnö Kansanedustaja ja eduskunnan väestö- ja kehitysryhmän puheenjohtaja Terve talous -julkaisun voi tilata maksutta Väestöliitosta: [email protected] tai 09-228 05 125 2008 Vastaanottaja maksaa postimaksun Käytä palvelukorttia, kun - tilaat lehden - ilmoitat osoitteentai nimenmuutoksen - peruutat tai irtisanot tilauksesi Irtisanon tilaukseni päättymään maksetun jakson loppuun. • Lahjatilauksen saaja/Uusi osoite Etunimi Jakeluosoite Postinumero TERVE TA TALO LOUS Julkaisu korostaa, että sairastumiset ja ennenaikaiset kuolemat ovat sekä inhimillinen tragedia että kansantaloudellisen kehityksen jarruja. Silmät avaavat tilastot ja ihmisten arjesta kumpuavat faktat tekevätkin julkaisusta arvokkaan työvälineen politiikan ammattilaisille. Samalla Terve talous antaa osviittaa siitä, miten tulevia kehitysmäärärahoja olisi painotettava. Julkaisu pakottaa meidät tajuamaan, että kehitysapu ei ole vain osoitus lähimmäisenrakkaudesta. Se on panostus globaaliin hyvinvointiin, ennaltaehkäisevään rauhantyöhön ja elettävän ympäristön säilymiseen kaikille meille ja meidän lapsillemme. Siitä iso kiitos tekijälle ja Väestöliitolle. ● Tilaushinta 30 euroa/ vuosikerta. • Tilauksen maksaja/Vanha osoite Sukunimi Elina Korhonen Toimittanut Laura Talouden kehityksen jarrut Pari & perhe -lehden palvelukortti • TALOUS –hyvi nvoiva väest ö talouskasvu n perustana Julkaisu on ottanut lähtökohdakseen YK:n vuosituhattavoitteet, joiden toteuttamiseen kaikki YK:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet. Näkökulmaksi näiden tavoitteiden toteutumiseen kirjoittaja on nostanut seksuaaliterveyden. Kirjoittaja ei kuitenkaan ole tyytynyt kapeaan terveysnäkökulmaan, vaan on oivallisesti muistuttanut meitä siitä, että seksuaaliterveydellä, sen puuttumisella ja sairastumisella hiviin ja aidsiin on selkeä kytkös kansantalouden kehittymiseen, ilmastonmuutoksen hallintaan ja tasa-arvon edistymiseen. n TERVE Huonolla seksuaaliterveydellä laajat vaikutukset että naisella ei useinkaan ole mahdollisuutta päättää omasta seksuaalisuudestaan, seksuaaliterveytensä säilymisestä tai lasten määrästä. Siksi julkaisu muistuttaakin miesten roolista naisten terveyden edistäjänä. Lipsanen Väestöliiton julkaisema, Elina Korhosen kirjoittama ja Laura Lipsasen toimittama Terve talous - hyvinvoiva väestö talouskasvun perustana (2008) on loistava muistutus siitä, että rahaa ja kauppaa korostavalta politiikalta putoaa pohja, jos panostukset terveyteen ja erityisesti seksuaaliterveyteen uupuvat. nen ja Laura Elina Korho Enemmän kuin lähimmäisenrakkautta Sukunimi 2008 alkaen Tunnus 5005241 00003 VASTAUSLÄHETYS Jakeluosoite Postitoimipaikka Postinumero Väestöliitto ry Etunimi Postitoimipaikka Puhelin Päiväys ja allekirjoitus pari & perhe 2/2008 31
© Copyright 2024