Äitiyden kielletyt tunteet
Väestöliitto 4/07 Vauvakuumeen arvoitus Kenen on oikeus lisääntyä Yhdeksän ja puolen pisteen vuosi Elämä jatkuu lapsettomanakin Äitiyden kielletyt tunteet Tässä numerossa Ilmestyy 4 kertaa vuodessa Ensimmäinen vuosikerta Päätoimittaja Helena Hiila 3 Pääkirjoitus Toimitussihteeri 4 Paula Alkio Vauvakuumeen arvoitus Jatkuva kuume vai salaman isku Ulkoasu ja taitto Innocorp Oy 7 Kolumni Pikkulapsiperheen roolisirkus – onko seksuaalisuudelle sijaa? Lapsi ei hidasta nuoren perheen menoa Anna Rotkirch 8 10 12 14 Riitta Salonen Päivi Seppälä Toimitusneuvosto Anne Alitolppa-Niitamo Paula Alkio Raisa Cacciatore Helena Hiila Elina Korhonen Keijo Markova Pirjo Somerkivi Jaana Syrjälä Terve lapsi voi hyvin aikuisenakin Kenen on oikeus lisääntyä? Ei se määrä, vaan se laatu – munasoluissakin Lempeämmät hoidot valtaavat alaa. 16 Yhdeksän ja puolen pisteen vuosi Kahden äidin yhteinen odotus Ritva Åberg Toimituksen osoite Kalevankatu 16 A PL 849, 00101 Helsinki Puh. (09) 228 050 [email protected] Tilaajapalvelu Tilaukset ja osoitteenmuutokset Kaarina Happo, (09) 2280 5129 18 20 21 Elämä jatkuu lapsettomanakin Adoptioperheet tarvitsevat tietoa ja tukea Iäkkäät isät herättävät keskustelua 22 Äitiyden kielletyt tunteet Myyttien äidinrakkaus suurennuslasin alla [email protected] ISSN 1796-850X (Painettu) ISSN 1796-8518 (Verkkolehti) Kansikuva Gorilla/Hanna Hentinen 24 26 28 29 Kustantaja Väestöliitto ry. www.vaestoliitto.fi Painopaikka Edita Oy 2 l Pari & perhe 4/2007 31 Palveluja yhden vanhemman perheille FPA Intia: Tavoitteena terveet ja onnelliset nuoret Venäläinen kasvatus uskoo sivistyksen voimaan Peruskoulun seksuaalikasvatus 2000-luvun Suomessa - Pojilla edelleen heikot tiedot Seksin maantieteen suunnistajat löysivät etsimänsä Toivottoman rankasta aiheesta syntyi toivo Pääkirjoitus Lapsi tekee perheen Mun mummoni muni mun mammani, mun mammani muni mun. Äitiys on naisen elämässä punainen lanka, joka yhdistää sukupolvet toisiinsa. Mutta onko äitiys sama nyt kuin isoäidin aikaan? Lasten merkitys perheen määrittäjänä on entistä vahvempi. Tämä on keskeinen tulos Väestöliiton uusimmassa perhebarometrissä ”Mikä on minun perheeni”, jossa verrataan ihmisten perhekäsitystä kymmenen vuotta sitten saatuihin tuloksiin. Suomalaiset arvostavat edelleenkin perhettä elämänsä tärkeimpänä asiana. Mielenkiintoista on, että monien mielestä vasta lapsi tekee parisuhteesta perheen. Eikä edes parisuhdetta tarvita, yhtälailla myös yksinhuoltaja lapsineen on oikea perhe. Ei oikeastaan ole ihme, että vauvakuume vaivaa monia. Ennen lapsia vain tuli – oli vauvakuumetta tai ei. Vauvat eivät synny enää spontaanisti, vaan heidän saamistaan voidaan harkita, siirtää ja suunnitella. Milloin, järkevästi ajatellen, on sopiva aika? Opinnot ainakin pitää saada ensin päätökseen, oikeastaan pitäisi jo olla työelämässä, uskaltaako pätkätyöhön hankkia lasta, entä asunto? Näin puhuu järki. Elämähän on joka tapauksessa epävarmaa, sanoo tunne. Vauvakuumetta tarvitaan, jotta päätös voidaan tehdä puoleen tai toiseen. Paras hoito vauvakuumeeseen on saada vauva! Noin 15 prosenttia naisista ei koskaan saa lasta. Määrän uskotaan tulevaisuudessa kasvavan. Vain pieni osa lapsettomuudesta on toivottua. Useimpien kohdalla lapsettomuus on monien asioiden summa: oikeaa partneria ei osunut kohdalle, aika ei koskaan tuntunut olevan kypsä, toisella tai molemmilla puolisoilla on lapsettomuu- teen lääketieteellinen syy. Vuosittain 3 000 uutta paria hakee lääketieteellistä apua lapsettomuuteen, ja 20–25 prosenttia hoidoista johtaa lapsen syntymiseen. Mutta elämä jatkuu lapsettomanakin, kuten tässä lehdessä haastateltu pariskunta kertoo. Perhe merkitsee suomalaiselle useimmin läheisyyttä, vastuuta muista ihmisistä ja yhdessä olemista ja henkistä turvaa. Yhä useampi katsoo, että suhteen virallistamista ei tarvita, ellei ole mitään erityistä syytä – esimerkiksi lasta. Ideologiset syyt, kuten avioliiton kokeminen vanhanaikaisena instituutiona, ovat vaihtuneet käytännön syihin. Usein vasta lapsi saa vanhempansa naimisiin. Aivan kuten isoäidinkin aikaan. Helena Hiila Ota talteen! Väestöliitto tarjoaa eri alojen ammattilaisille seksuaaliterveyteen, perhetyöhön, lääketieteelliseen genetiikkaan ja monikulttuurisuuteen liittyvää koulutusta. Lisäksi liitto järjestää kaikille avoimia seminaareja, koulutustilaisuuksia ja ryhmätoimintaa. Katso ensi vuoden tilaisuudet ja seminaarit lehden keskiaukeamalla olevasta koulutuskalenterista. Pari & perhe 3/2007 4/2007 l 3 Teksti Anna Rotkirch Vauvakuumeen arvoitus Sana ”vauvakuume” on levinnyt suomen kieleen viime vuosikymmenien aikana. Kun ihminen ottaa pienen vauvan äidiltä omaan syliinsä, voi hän tarjota selitykseksi vauvakuumetta. Ja päinvastoin, jos nuori pari ei halua hankkia lapsia, he voivat viitata vauvakuumeen puuttumiseen. Väestöliiton vuoden 2002 Perhebarometrissä selvitettiin lapsettomien, 18–45-vuotiaiden suomalaisten syitä olla hankkimatta lapsia. Tällöin kaksi viidestä kyselyyn vastanneesta ilmoitti, ettei hänellä tai puolisolla ole vielä ollut “vauvakuumetta”. Tunteet siis näyttävät osittain ohjaavan lasten hankintaa, eikä esimerkiksi se, että lasten hankkiminen ”kuuluu” asiaan. Eräs vapaaehtoisesti lapseton nainen totesi vastauksessaan: ”Minulla ei ole koskaan, missään elämäni vaiheessa ollut vauvakuumetta ja olen sitä aina välillä ihmetellytkin. Olen kokenut, että lapsia nyt vaan on olemassa, mutta he eivät herätä minussa minkäänlaisia tunteita. Ei myönteisiä eikä kielteisiä. Erittäin lapsirakas, lapseton ystäväni kysyi minulta kerran, eikö tuollainen pieni vauva herätä sinussa mitään hoivaamisen ja hellimisen tunteita? Vaikka kuinka yritin, niin ei.” Ihmiset käyttävät ilmaisua ”vauvakuume” hyvin eri merkityksissä. Eräs nainen, joka ei aikaisemmin ollut aja4 l Pari & perhe 4/2007 tellut lasten hankkimista, kertoi ryhtyneensä leikittelemään ajatuksella ja tarkkailemaan vauvoja ”entäs jos minäkin” -katseella. Hänellä oli vauvakuumetta. Mies taas kertoi tunteneensa vauvakuumetta, kun partneri oli sairaalassa synnyttämässä. Jotkut päinvastoin huomauttivat, että ”oikea” vauvakuume ei ole leikin tai jännittämisen asia, vaan se liittyy arkaan ja syvälliseen suruun siitä, ettei voi saada lasta. Vauvakuume kannattaa mieltää jatkumoksi, jonka toisessa päässä on tuore uteliaisuus vauvoja ja omaa lisääntymistään kohtaan ja toisessa tahattoman lapsettomuuden aiheuttama kärsimys. Jatkumon keskellä on enemmän tai vähemmän vahva kaipuu tulla vanhemmaksi tai saada lisää lapsia. Sukupuolittunut tunne Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksella tänä vuonna tehdyssä kyselytutkimuksessa selvitettiin 20–50-vuotiaiden suomalaisten kokemuksia vauvakuumeesta. Tällöin vauvakuume määriteltiin ”vah- vaksi haluksi saada oma lapsi”. Tulosten mukaan sekä miehet että naiset ovat kokeneet vauvakuumetta. Sukupuolten välillä on kuitenkin selviä eroja: Yksi viidesosa naisista ja kaksi viidesosaa miehistä ei ollut koskaan kokenut voimakasta halua saada omaa lasta. Kuitenkin lähes puolet kyselyyn vastanneista sekä naisista että miehistä oli kokenut yhden tai muutaman kerran vauvakuumeeseen viittaavaa tunnetta (naisista 49,8 ja miehistä 44,9 %). Sen sijaan 28,5 % naisista oli kokenut useita kertoja vauvakuumetta, mutta miehistä vain 12,7 %. Myös sukupolvien välillä on eroja vauvakuumeen kokemisessa. Vauvakuumetuntemuksia olisi voinut odottaa kertyvän iän myötä, mutta kyselytulosten mukaan näin ei kuitenkaan ole, vaan vauvakuumeen kokeminen on yleisintä 30–49-vuotiailla. Voi toki olla, että 50–59-vuotiaat ovat jo unohtaneet nämä tuntemukset, kun taas lastenhankintapohdinnat ovat vielä ajankohtaisia heitä nuoremmille. Pari & perhe 4/2007 l 5 Nuorten tartunta? Moni asia viittaa siihen, että vauvakuumeen poteminen on tyypillisempää nuoremmille kuin vanhemmille sukupolville. 1900-luvun alkupuolella syntyneille, avioliitossa eläville ihmisille vanhemmuus oli itsestäänselvyys. He myös saivat lapset nuorempina kuin nykyään. Lasten hankkimista ei tarvinnut harkita pitkään, ennen kuin ne jo olivat osa elämää, halusi sitä tai ei. Päinvastoin, naisia opetettiin varomaan ja pelkäämään raskaaksi tulemista, etenkin ”väärän miehen” kanssa. Kuten eräs toisen maailmansodan jälkeen syntynyt nainen totesi: ”Minun on lähes mahdotonta tajuta, että jotkut ihan tarkoituksella, vaivojaan säästämättä ja keinoja kaihtamatta pyrkiAnna Rotirch vät tilaan, jota itse jo sangen varhain opin pitämään julmana, mutta väistämättömänä kohtalona.” Nykyään ihmiset voivat suurelta osin päättää itse vanhemmaksi tulemisestaan. Tämä tarkoittaa, että uskonnon, perinteiden ja yhteisöllisten normien sijasta ihmisten tunteet ja mieltymykset ohjaavat päätöksentekoa entistä enemmän. Miksi hankkia lapsia, jos elämässä on monia muitakin kiinnostavia asioita? Voi siis olla, että vauvakuume on vahvistunut ja levinnyt tunteena samalla, kun sitä kuvaava sana on yleistynyt kielessämme. Väestöntutkimuslaitoksen syntyvyyttä tutkiva hanke pyrkii ratkomaan juuri tätä arvoitusta: mistä vauvakuume tulee ja miten se ilmenee? Meillä on toistaiseksi kuvauksia enimmäkseen naisilta, vaikka osittain samoja piirteitä löytynee myös miesten tarinoista. Kuva: Kirsikka Bonsdorff Jatkuva tai yllättävä kuumeilu Vauvakuumeen näyttäisi syntyvän kahta eri reittiä. Osa ihmisistä on aina tuntenut suurta tarvetta hoivata, ja vauvat vetävät heitä magneetin tavoin puoleensa. Naiset kertovat silloin vauvakuumeilleensa ”aina” lapsuudesta tai teinivuosista lähtien. ”Olen kuumeillut jo kauan ja minulla on hirvittävän suuri halu olla äiti. 6 l Pari & perhe 4/2007 Kun seitsemäs syntymäpäiväni lähestyi, äitini kysyi minulta, mitä haluaisin lahjaksi. Sanoin, että muuta en toivo kuin, että meille tulisi oikea vauva.” Vauvakuume voi tulla myös täydellisenä yllätyksenä. Naiset kuvaavat tätä tunnetta salamaksi, iskuksi tai jopa tsunamiksi. Näissä tapauksissa nainen on usein vanhempi eikä hän ole suunnitellut tulevansa äidiksi. ”Olin aina suhtautunut toisten vauvoihin viileän kunnioittavasti: ymmärsin niiden olevan tärkeitä, mutta en tuntenut sitä kuumetta, minkä näin valtaavan lähes kaikki muut naiset niiden vaikutuspiirissä. …Kun olin täyttänyt 28 vuotta, aloin tuntea sisälläni, keskellä rintakehää, voimakasta tunnetta, jota en ole tuntenut sitä ennen enkä sen jälkeen. Se toi mukanaan hyvin voimakkaita ajatuksia omista lapsista.” Toisaalta naisella voi jo olla muutama lapsi, eikä perheeseen ole ajateltu hankkia lisää lapsia. Tällöin vauvakuume voi iskeä kolmannen tai neljännen lapsen kohdalla, eli silloin kun suunniteltua ”kiintiötä” halutaan nostaa. Nainen saattaa törmätä ystävien, sukulaisten tai oman puolisonsa ihmettelyyn: miksi lapsia pitää hankkia noin aikaisin – tai noin myöhään; miksi asia on sinulle niin tärkeä; emmekö voi odottaa vielä muutaman vuoden tai emmekö voisi vihdoin nauttia rauhallisesta elämästä ilman pieniä lapsia? Vauvakuumeen yhtenä ”tarkoituksena” näyttäisikin olevan läheisten ihmisten vakuuttaminen lapsen tarpeellisuudesta. Tosin naiset usein käyvät tätä keskustelua ennen kaikkea itsensä kanssa. Moni nainen kuvaili käyneensä eräänlaista kamppailua ruumiin tuntemusten ja järjen välillä. Vauvakuume laantuu, kun ruumis ja järki ovat jälleen samaa mieltä – esimerkiksi, kun nainen on tullut raskaaksi tai päinvastoin, kun hän on lopullisesti päättänyt, että ei haluakaan (lisää) lapsia. l Kirjoittaja on Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen erikoistutkija ja perhetiimin vetäjä. Lainaukset ovat suomalaisten naisten kirjoituksista vauvakuumeesta. Vauvakuumetta käsittelevä tutkimusraportti ilmestyy vuonna 2008. Kolumni Raisa Cacciatore Lastenpsykiatri ja tietokirjailija, joka on toiminut Väestöliiton seksuaaliterveysklinikan asiantuntijalääkärinä vuodesta 1998 Pikkulapsiperheen roolisirkus – onko seksuaalisuudelle sijaa? Jumppatunti jää taas väliin. TV:stä tulisi urheiluruutu, mutta vauva itkee. Kiva teatteri, mutta sinnekään ei pääse. Oi ei, talvi tuli ja puutarhakalusteet on vielä parvekkeella! Aika ei enää riitä luovaan laiskuuteen, eikä lauantaiaamuna herätä puoliltapäivin oman kullan suukkoihin. Ollaan solahdettu pikkulapsiaikaan. Elämänympyrät menevät uusiksi ja totutut tavat muuttuvat. Eniten muuttuu ehkäpä oma itse: keho rehevöityy ja lapset roikkuvat siinä kiinni. Ennen oli tarkkaa, että tukka oli hyvin - nyt kauppareissulla riittää, että on pipo päässä. Päivällä, töissä kukin ehkä pääsee pätemään urallaan. Kovat arvot ja kalenteri täynnä muuta, paitsi aikaa parisuhteelle, lasten ajalle, vanhemmuudelle. Kotona ”Äiti, äiti!”, ”Isä, isä!” –huutojen säestyksellä pohditaan lasten parasta. Vanhemmuus voi olla hämmentävän pehmeää ja vierasta. Tai yllättävän ronskia ja konkreettista. Se juurruttaa rutiineja. Se myös kiristää pinnaa. Isänä ja äitinä joutuu nöyrtymään keskeneräisyyteensä. Lapset on varmaankin keksitty siksi, ettei aikuisista tulisi liian päteviä! Jos muualla kiitetäänkin, kotona kohtaa rajallisuutensa. Kun kaikkea ei ehdi tai jaksa, kannattaa itseltään kysyä, mikä on oikeasti tärkeää? Arki imaisee, ellei sille laita rajoja. Aina löytyy kaappi tai lattia, joka vaatisi huoltoa. Renkaat on vaihdettava, mutta onko auton pakko kiiltää? Vauvan kanssa on valvottava, joten kannattaako iltarientoihin enää revetä? Parisuhdekeskustelu ilta yhdentoista jälkeenkö on se ainoa hetki, jolloin aikuiset kohtaavat, sovitaan työmenot, lapsiasiat ja hankinnat. Flirttaillaanko samalla? Toimiiko se esileikkinä? Kun perhe-elämä on vaativaa, on mietittävä mikä minut ja perheeni todellisuudessa pitääkään pystyssä? Lapsiperheen arki on usein sitä ”positiivista stressiä”, joka antaa enemmän kuin ottaa. Toisaalta valvomiset voivat johtaa siihenkin, ettei näistä vuosista jälkeenpäin muista mitään. Siksi kannattaa panostaa elämänhallintaan. Se tarkoittaa tasapainoa elämän haasteiden, voimavarojen ja oman itsensä kanssa. Työuraminä, vanhempi-minä, kumppani-minä ja yksilö-minä ovat kaikki yhtä tärkeitä rooleja ja elämän osa-alueita. Näihin kaikkiin olisi panostettava yhtä lailla. Niitä kaikkia olisi arvostettava. Oman unen määrä ja ajoittaiset irtautumiset kokonaisrumbasta ovat tärkeitä yksilö-minälle. Työura-minä on selkeä: saa palkkaa ja palautetta, kun tekee sovitun määrän suoritteita. Saa yhteisössä aseman ja tuntee rakentavansa yhteistä hyvää. Mutta kuka kehuisi isää tai äitiä vanhempana? Turhan usein osoittellaan vikoja, niin itsessä kuin toisessa. Sen sijaan kumppania kannattaisi kiitellä kaikista onnistumisista, joita hän lapsiaan huoltaessaan tekee. Jos taas on yksi aamu tai ilta kohtuudella pulkassa, se on hurraa-huudon väärti. Vanhemmuuskin kaipaa positiivista vahvistamista, ettei siitä tule suorittamista hiki otsalla. Ja miten helposti vanhemmuus nielaisee koko kodin. Seksille ei ole tilaa: päivällä ei ole aikaa ja yöllä ei jaksa. Pikkunyytit synnyttävät isä- ja äitimyytit. Sitten ollaan niin äitii ja isii, ettei edes kehtaa sekstailla. Lapsentuoksuinen kohellus ja korvatulehdus eivät herätä haluja, ja oma kehokin voi olla vanuttunut, onkohan se edes haluttava? Seksuaalisuus voi alkaakin ottaa alaansa ihan muissa piireissä. Jotta näin ei kävisi, parisuhteen seksuaalisuuteen ja kumppani-minään kannattaa panostaa. Tärkeää on säilyttää positiivinen ajattelutapa kumppanista. Jos toisen poissa ollessa miettii, mitä tämä ei ole tehnyt, on tehnyt tai hänen pitäisi tehdä, on itse jo aika ikävällä mielellä vastaanottamassa tulijaa. Aikaa rakkauden osoituksille ja rakastelullekin järjestyy, kun niiden arvon löytää. Rakastelun ei pitäisi olla suorittamista, vaan rakkaudesta kertomista sanoin ja teoin. Silloin uupuneetkin voivat löytää toistensa sanoista ja sylistä hellän turvan, löytämällä positiivisen seksuaalisuuden, joka synnyttää, elämää ja lisää yhteenkuuluvuutta. l Pari & perhe 4/2007 l 7 Teksti ja kuva Ilona Hiila Lapsi ei hidasta nuoren perheen menoa Suomessa ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut tasaisesti. Suomalainen nainen synnyttää esikoisensa keskimäärin kolmenkymmenen ikävuoden paikkeilla. Kymmenen vuotta nuoremmat äidit alkavat olla harvinaisia. On kuitenkin pariskuntia, jotka haluavat lapsensa nuorena. nyt. Nyt kuulostaa hassulta, mutta sil24-vuotiaat Maija Muraja ja Teemu loin mietin jopa sitä, että pääsenkö ikinä Hyytiäinen saivat esikoispoikansa LuRoskilde-musiikkifestivaaleille. Nyt uskaksen puolitoista vuotta sitten. Keskon, että sekin mahdollista jos sitä tokimääräistä nuoremmasta iästään huodella haluaa.” limatta, he kokevat olleensa valmiita lapsensaantiin. ”Tuntuu hassulta olla jollain tapaa Elämä avoinna myös vauvan erikoisessa asemassa, sillä vanhemmuus kanssa tuntuu ihan normaalilta. Mielestämme Vaikka Muraja ja Hyytiäinen eivät suunei ole mitään outoa siinä, että meillä on nitelleet lastenhankintaa, oli Lukas toinyt 1,5-vuotias Lukas”, Muraja ja Hyytivottu lapsi. Molemmilla oli halu saada äinen toteavat. lapsia verrattain nuorena, ja esikoispoika Monet parit lykkäävät lastenhankinoli iloinen yllätys. taa taloudellisten syi”Ymmärrän, etden vuoksi: halutaan tä monet haluavat ”Kun odotin Lukasta saada ensin opinnot elämän olevan ´valmietin muutaman valmiiksi, vakituinen mista` ennen lastenkerran, mihin olen oikein työpaikka sekä muhankintaa. Itseäni ei ryhtynyt. Nyt kuulostaa kava asunto. Maitulevaisuus huoleta hassulta, mutta silloin ja Muraja kuitenkin ja toisaalta on myös mietin jopa sitä, että kokee, etteivät taloukutkuttava ajatus, etpääsenkö ikinä Roskildedelliset huolet paina tei meillä ole riippamusiikkifestivaaleille. mieltä. kiviä kuten asunto- ja ”Jo ennen Lukasautolainaa. Voimme ta elimme ilman suurempia hankintoja. suunnitella tulevaisuuttamme vapaasti”, En myöskään pelkää työnsaannin vaiMuraja kertoo. keutuvan, sillä uskon asioiden menevän Pariskunta on pohtinut myös pidemomalla painollaan”, Muraja kertoo. piaikaista oleskelua tai vaihtovuotta ulOma ikä tuli Maija Murajalle kysykomailla. mykseksi lähinnä odotusaikana. ”Mielestämme ulkomaille muutto ”Kun odotin Lukasta mietin muutaonnistuu hyvin myös koko perheen voiman kerran, mihin olen oikein ryhtymin. Thaimaa tai Australia ovat hou8 l Pari & perhe 4/2007 kuttelevia vaihtoehtoja”, Hyytiäinen ja Muraja toteavat tulevaisuuden suunnitelmistaan. Opiskelu ja äitiys on Murajan mielestä helppo yhdistää, vaikka taloudellinen tilanne voisi olla parempi. ”Tottakai rahaa olisi aina kiva olla enemmän, mutta en usko yhteiskunnalla olevan vastuuta kaikesta. Olen jo nyt todella kiitollinen esimerkiksi asuntotuesta”, Muraja kommentoi opiskelijaäidin taloudellista asemaa. Pois muumilandiasta Vaikka perhe vie nykyään suuren osan Murajan ajasta, pitää hän tärkeänä, että aikaa riittää läheisille ystäville. ”Läheisimmät ystävät ovat pysyneet matkassa mukana ja koen olevani vieläkin se sama Maija kuin aikaisemmin. Tottakai puhun ystävilleni Lukaksesta, mutta toisaalta olen sanonut, että repikää minut pois muumilandiasta, jos näytän juuttuvan liikaa vauvapuheisiin”, Muraja nauraa. Nettifoorumit ovat monelle vanhemmalle tärkeä paikka kohdata samassa tilanteessa olevia ihmisiä, mutta Maija Muraja ei ole kokenut tarpeelliseksi etsiä ikäisiään äitejä internetistä. Hän tosin kertoo olevansa mukana virtuaaliyhteisössä, jossa käyttäjiä yhdistää lasten Maija Murajalla ja Teemu Hyytiäisellä oli halu saada lapsia verrattain nuorena. Nyt 1,5 -vuotias Lukas-poika olikin heille iloinen yllätys. ”Omat ystävät riittävät. Voin keskustella ikä; jokainen äiti on saanut esikoisensa heidän kanssaan myös Lukakseen liittysamana vuonna. vistä asioista”, Hyytiäinen toteaa. ”En ole kokenut tarvetta hakea yhteyttä samanikäisiin äiteihin, sillä minulla on paljon kolmikymppisiä ystäviä, Nuoruuden elinvoima auttaa joilla on myös lapsia. Heidän kanssaan jaksamaan voin puhua lapsiasioista eikä nuori ikäni Kysyttäessä, mitä eroja Muraja kokee ole korostunut kessuhteessa vanhempiin kusteluissa. Toisaalta äiteihin, menee hän Nuorena on ehkä nykyään nuoruus pitmietteliääksi. vähemmän kaavoihin kittyy kolmenkympin ”En tiedä onko erokangistunut. Nuoruuden yli enkä usko, että ysja niin paljon. Ehkä elinvoima ja rohkeus täväni kokevat itsefyysinen jaksaminen auttavat keskittymään ään vanhoiksi”, Maion konreettisin ero moneen asiaan yhtä aikaa. ja Muraja pohtii. kaksikymppisen ja neMyös Teemu Hyylikymppisen äidin vätiäinen vieroksuu lillä”, Muraja miettii ajatusta lähteä etsimään ”isäkavereita” ja kertoo, ettei itse ole ollut Lukasta hoiinternetistä. taessaan koskaan suunnattoman väsynyt. Maija Murajan mielestä nuoren iän parhaat puolet tulevat esille muutoskyvyssä. ”Nuorena on ehkä vähemmän kaavoihin kangistunut. Nuoruuden elinvoima ja rohkeus auttavat keskittymään moneen asiaan yhtä aikaa. Jaksan yhdistää lastenhoidon, opiskelun ja omat jutut. Toisaalta ymmärrän, jos joku haluaa keskittyä asioihin erikseen ja hankkia lapsia vasta opintojen jälkeen”. Muraja ja Hyytiäinen kokevat hienoksi myös sen, että ovat vielä suhteellisen nuoria Lukaksen tullessa täysi-ikäiseksi. ”Onhan se hauska ajatus, että siinä vaiheessa kun kavereiden lapset kakkaa vaippoihinsa, me istutaan Lukaksen kanssa baarissa”, Hyytiäinen nauraa. l Pari & perhe 4/2007 l 9 Teksti Tiina Kirkas Terve lapsi voi hyvin aikuisenakin ”Terve lapsi on terve aikuinen”, hallituksen terveyden edistämisen politiikkaohjelman johtaja Maija Perho sanoo. Ohjelman avainsanoja ovatkin ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen. Terve lapsuus on arvo sinänsä, mutta asialla on Maija Perhon mielestä myös yhteiskunnalliset ulottuvuutensa. ”Terve lapsi on terve aikuinen. Suomalaiset ikääntyvät, eikä meillä ole varaa menettää tulevaa työvoimaamme.” Hallituksen terveyden edistämisen politiikkaohjelmassa terveys mainitaan myös Suomen menestyksen kilpailutekijäksi. Terve lapsi on siis sijoitus tulevaisuuteen, vaikka ajatus harvoin todentuu teoiksi valtion tai kuntien budjettineuvotteluissa. ”Ohjelman tarkoituksena on viestiä, että terveyttä edistävät toimenpiteet ovat sijoituksia, jotka tuottavat hyvinvointia ja säästävät 10 l Pari & perhe 4/2007 myöhemmin kalliilta raskailta hoidoilta. Esimerkiksi yksi lasten psykiatrinen hoitopaikka maksaa vuodessa kymmenen terveydenhoitajan palkan”, Perho vertaa. Maija Perho Terveyden edistämisen politiikkaohjelman avainsanoja ovatkin ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen. Tavoitteena on myös koota hyviksi koetut käytännöt yhteen ja jakaa ne muiden hyödynnettäviksi. Kohderyhmänä ovat muiden muassa kuntien päättäjät ja virkamiesjohto. ”Esimerkiksi Järvenpään kaupunginvaltuusto päätti panostaa kouluterveydenhuoltoon ja neuvolatoimintaan, vaikka se maksaa. Siellä oli hyviä kokemuksia terveyskeskuksissa toimivista psykiatrisista sairaanhoitajista, jotka kykenivät ohjaamaan potilaat aikaisempaa nopeammin tarvittavaan hoitoon. Muualla odotetaan yhä jonoissa.” Valtioneuvoston marraskuun alussa käsittelemä terveyden edistämisen politiikkaohjelma keskittyy ennen kaikkea työtätekevään ja ikääntyvään aikuisväestöön, kun taas lasten, nuorten sekä perheiden hyvinvointia pohditaan omassa politiikkaohjelmassaan. Lasten lihavuus huolettaa Monet aikuisten terveysongelmat ovat silti myös lasten todellisuutta. Ensimmäisenä Maija Perholle tulee mieleen lasten lisääntyvä ylipaino. ”Lasten liikunta ja ravitsemus eivät ole tasapainossa. He syövät liikaa makeaa ja rasvaista sekä liikkuvat liian vähän. Esimerkiksi arkiliikunta on jäänyt vähälle, ja vanhemmat kuljettavat lapsia liiankin avuliaasti autolla kouluun. Perheiden ruokailu- ja liikuntatottumuksissa onkin parantamisen varaa”, hän muistuttaa. ”Monet asiat kilpailevat nykyään lapsen ajasta. On eri asia, leikkiikö lapsi päivisin vai pelaako hän tietokoneella. Lasten hartia- ja niskakivut ovatkin jo lisääntyneet.” Lapsella on kuitenkin luontainen halu ja tarve liikkua, joten Perho kiinnittäisi huomiota myös lasten liikkumisen edellytyksiin. ”Millaisia ovat leikkikentät? Ovatko koulujen pihat kaikille avoimia lähiliikuntapaikkoja? Aktivoivatko ne liikkumaan? Entä onko nuorille tekemistä?” Kunnat ja niiden eri toimijoiden yhperheisiin elämänkaaren mukaista jousteistyökyky ratkaisee, syntyykö terveyttä toa, jonka lainsäädäntö jo sallii. edistävistä olosuhteista ”Monilla lapsilla lapsia ja nuoria palveon suuri turvallisen Lasten liikunta ja leva kokonaisuus. aikuisen nälkä”, hän ravitsemus eivät ole ”Terveyden edistätoteaa ja viittaa myös tasapainossa. He syövät minen mielletään liiniin sanottuihin curliikaa makeaa ja rasvaista an kapeasti vain terveling-vanhempiin, jotsekä liikkuvat liian vähän. ys- ja sosiaalisektorin ka eivät osaa ohjata asiaksi. Silti myös esi– mahdollisesti vanmerkiksi liikunta, kevyen liikenteen väyhemmalla iällä hankkimaansa – ainolät, kulttuuri, ympäristön suunnittelu kaistaan kohtaamaan pettymyksiä lapja kaavoitus vaikuttavat ihmisten mahselle itselleen turhauttavin seurauksin. dollisuuksiin ylläpitää ja edistää terveyt”Vaikeimpia ovat kuitenkin lastentään”, Perho huomauttaa. suojeluun päätyvät lapset, joiden vanhemmilla on päihteiden käyttöä ja omia mielenterveyden ongelmia.” Perhekeskeistä Perhon mielestä lasten auttamisekterveydenhoitoa si tarvitaan monitahoinen verkosto, joka Lapsen mielenterveysongelmat Maihuolehtii hoitoa tarvitsevista mutta ennen ja Perho kytkee kotiin ja varsinkin aviokaikkea ehkäisee ongelmat ennakolta. erotilanteissa vanhempien kykyyn ottaa ”Neuvoloissa on otettava puheeksi lapsi huomioon. lapsen psyykkiseen kehitykseen liittyvät ”Eli jääkö lapsi kiistakapulaksi, ja asiat sekä tuettava parisuhdetta ja kypkuinka paljon aikuisten riitaa hän on jo sään vanhemmuuteen kasvamista.” joutunut kokemaan.” Perho kannattaa perhekeskeistä terMyös työelämän paineet vaikuttavat veydenhoitoa, jossa terveydenhoitajan lapseen. Perho kaipaakin työpaikoille ja Lasten auttamiseksi tarvitaan monitahoinen verkosto, joka huolehtii hoitoa tarvitsevista mutta ennen kaikkea ehkäisee ongelmat ennakolta. ammattitaidon lisäksi perheet voivat tukeutua psykologien asiantuntemukseen, vanhempien vertaisryhmiin ja isät omaan toimintaansa. ”Alan järjestöillä on myös paljon annettavaa vanhempien ja vanhemmuuden tukemisessa”, Perho muistuttaa. ”Vastaavasti päiväkodeissa ryhmäkokoja ei saa vippaskonstein suurentaa, ja kouluissakin lasten on päästävä terveydenhoitajan puheille ihan jo tavallisten kasvukipujen kanssa.” Nuorille tietoa seksuaaliterveydestä ”Lapsi on terve, kun hän leikkii, ilmaisee itseään ja kokee olonsa turvalliseksi. Nuorella terveys liittyy enemmänkin sukupuoli-identiteettiin ja itsetuntoon – eli siihen, onko hän sinut itsensä kanssa”, Maija Perho pohtii. Hän on kuitenkin huomannut nuorten olevan hämmentyneitä siitä, missä vaiheessa mitäkin pitää tehdä ja epäilee syyksi median ja internetin tarjoamia malleja. ”Nuoret haluavat olla aikuisia liian aikaisin.” Seksuaaliterveyden edistämisen kannalta huolestuttavinta on Perhon mielestä kuitenkin klamydia-tartuntojen lisääntyminen, mikä kertoo suojautumisen puutteesta. Nuoret kaipaavat Perhon mielestä lisää uskottavasti tuotettua tietoa lisääntymis- ja seksuaaliterveydestä. ”Vanhempien ja koulun terveystiedon lisäksi esimerkiksi Väestöliitto on ammattitaitonsa ja innovatiivisuutensa puolesta hyvä sitä jakamaan.” l Pari & perhe 4/2007 l 11 Teksti Tiina Kirkas Kenen on oikeus lisääntyä? 1970-luvulle asti ei-toivottujen suomalaisten lisääntymistä estettiin avioliitto- ja sterilisaatiolainsäädännöllä. Nykyään laki rajoittaa nais- ja miesparien yhteistä vanhemmuutta. Lisääntymisoikeus on paljolti naisen oikeutta hankkia tai olla hankkimatta lapsia, eikä siitä säädetä kansainvälisissä asiakirjoissa. YK:n ihmisoikeussopimus sitä vastoin takaa avioliittoikäisille miehille ja naisille oikeuden avioitua ja perustaa perhe, mikä käytännössä tarkoittaa lasten hankkimista. Nyky-Suomessa lisääntymisoikeuteen ja lasten hankkimiseen puututaan mm. aborttia, sterilisaatiota, hedelmöitymishoitoja ja adoptiota koskevissa laeissa. 12 l Pari & perhe 4/2007 Esimerkiksi abortin tai sterilisaation saa omasta pyynnöstä lääkärinlausunnon perusteella terveydellisin ja sosiaalisin syin. Pysyvästi mielisairailta voidaan kuitenkin huoltajan hakemuksesta estää lasten hankkiminen, ja asiasta päättää Terveydenhuollon oikeusturvakeskus. Nykyinen laki ei salli rekisteröidyssä suhteessa elävien nais- ja miesparien yhteistä adoptiota. He voivat olla esimerkiksi pariskunnan toisen osapuolen biologisen lapsen yhteishuoltajia, mut- ta ei-biologisella äidillä tai isällä ei ole oikeutta juridiseen vanhemmuuteen. Vastaavasti yksin elävälle naiselle voidaan antaa hedelmöityshoitoja, mutta rekisteröidyn parisuhteen toinen osapuoli ei ole syntyneen lapsen juridinen vanhempi. Avioliitolle laki säätää 18-vuoden ikärajan, ja sitä nuoremmat tarvitsevat oikeusministeriön erityisluvan. Samoin lähisukulaisten keskinäiset avioliitot on kielletty. Vastaava kielto kirjattiin jo vuoden 1929 avioliittolakiin, jossa sitä perusteltiin moraalisin ja rotuhygieenisin syin: sukulaisavioliitosta syntyvät lapset voisivat olla ”usein suvustaan huonontuneita”. Samainen laki kielsi myös tylsämielisiä ja mielisairaita solmimasta avioliittoa. Kahden synnynnäisesti kuuromykän avioituminen oli sitä vastoin luvanvaraista. Perinnöllisesti kaatumatautisten (epileptikkojen) avioliitot oli kielletty jo vuonna 1734, mutta uudessa laissa avioitumisen ehdoksi asetettiin sterilisaatio eli suvunjatkamiskyvyn poistaminen. Säädös oli voimassa vuoteen 1970 asti. Lakia valmistellut komitea olisi estänyt tai ehdollistanut avioliiton myös spitaalisilta, tuberkuloosia sairastavilta, alkoholisteilta, syntymäsokeilta ja impotenteilta. Ei-toivotut olkoot lisääntymättä Vaikka muutama vuosikymmen sitten avioliiton ja lisääntymisen kytkös oli nykyistä vahvempi, kaikille avioliiton esteiden kirjaaminen lakiin ei riittänyt. Suomessa 1920-luvulta alkaen tiedemaailmaa ja lääkärikuntaa innoittaneet rotuhygieeniset ajatukset välittyivätkin vuoden 1935 sterilisaatiolakiin, jonka perimmäisenä tavoitteena oli estää suomalaisen rodun kannalta ei-toivottavan aineksen lisääntyminen. Erityisenä ongelmana pidettiin heidän ”luonnottoman voimakasta sukuviettiään”, joka oli saatava jopa pakkokeinoin aisoihin. Eduskunnassa lähes yksimielisesti hyväksytyn lain mukaan ”[t]ylsämielinen (idiootti), vähämielinen (imbesilli) ja mielisairas voidaan määrätä tehtäväksi suvun jatkamiseen kykenemättömäksi, jos on syytä varoa, että sellainen vajaakelpoisuus periytyisi hänen jälkeläisiinsä, tai jos on todennäköistä, että hänen lapsensa jäisivät hänen tällaisen vajaakelpoisuutensa takia huoltoa vaille”. Vajaamielisyyden käsite 1930–40-luvuilla oli silti häilyvä ja paljolti yksittäisten asiantuntijalääkärien päätännässä, ja stigman saivat helposti kaikki senaikaisen ihannekansalaisen normista poikkeavat yksilöt. Vuosina 1935–50 sterilisoitiin noin 900 ihmistä, joista kolme neljästä viranomaisten ja lääkäreiden vaatimuksesta. Lopuista puolet oli epileptikkoja, jotka mieluummin teettivät sterilisaation ja elivät säällisessä avioliitossa kuin moraalisesti tuomittuina ”susipareina”. Yli 80 prosenttia sterilisoiduista oli naisia. Sterilisaatiolaki pyrki toisaalta myös kannustamaan soveliasta ainesta lisääntymään, ja ihanteeksi määritettiin vähintään kolme lasta. Laki ei esimerkiksi sallinut sterilisaatiota naisen omasta tahdosta, vaikka raskaus tai synnytys olisi todistettavasti vaarantanut hänen henkensä. Vuoteen 1950 asti myös abortti oli laiton. Sterilisaatiolaki uudistettiin vuonna 1950, ja seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana operaatioita tehtiin 56 000, joista 80 prosenttia lääketieteellisin perustein. Silti 5 000 ihmistä sterilisoitiin rotuhygieenisin perustein eli geneettisesti sopimattomina lisääntymään. Vasta vuoden 1970 sterilisaatiolaista poistettiin maininnat rotuhygieenisistä perusteista. l Suomalaisten perhekäsitykset muuttumassa Vasta lapset tekevät perheen Ydinperhe edustaa suomalaisille edelleen tärkeää ihannetta ja käytäntöä, mutta muut perhemuodot ovat nousemassa sen rinnalle. Suomalaisten suvaitsevaisuus erilaisia perheitä kohtaan on lisääntynyt kymmenessä vuodessa. Lasten asema perheen määrittäjänä on entistä vahvempi: monen mielestä vasta lapset tekevät perheen. Biologinen sukulaisuus määrittää perhettä enemmän kuin esimerkiksi vahva tunnesuhde. Avioliitosta ja perheestä haetaan entistä enemmän suojaa ja turvaa sekä ”kuulumista johonkin”. Nämä tiedot selviävät tuoreesta Väestöliiton julkaisemasta vuoden 2007 Perhebarometrista Mikä on minun perheeni? – suomalaisten käsityksiä perheestä vuosilta 2007 ja 1997, jonka on tehnyt tutkija TtM Pirjo Paajanen. Ydinperhe arvostettu, muut perhemuodot nousussa Ydinperhe puolustaa edelleen asemiaan, mutta avoliitosta on tullut lähes tasavertainen elämisen muoto avioliiton kanssa. Yksinhuoltajien perheet sekä samaa sukupuolta olevien parien perheet ovat kasvattaneet hyväksyttävyyttään. Lapset ovat vahvempi perheen määrittäjä kuin parisuhde. Yllättävin muutos vuosien 1997 ja 2007 vastauksissa on se, että entistä harvempi pitää lapsetonta avio- tai avoparia perheenä. Kolme yleisintä avioitumisen syytä ovat avioliiton tuoma turva, ajan kypsyys avioitumiselle sekä halu osoittaa suhteen pysyvyyttä. Avioliitosta ja perheestä haetaan entistä enemmän suojaa ja turvaa itselle ja lapsille. Ehkä taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden kasvu, pätkätyöt ja työelämän hektisyys sekä epävarmuus ovat lisänneet turvallisuuden hakemista perheestä ja avioliitosta. Huolta ja murhetta perhe merkitsee noin 16 prosentille vastaajista, joiden joukossa on eniten kolmen ja sitä useamman lapsen vanhempia. Paajanen Pirjo. Mikä on minun perheeni? – suomalaisten käsityksiä perheestä vuosilta 2007 ja 1997. Hinta 20 € + toimituskulut. Tilaukset Väestöliiton Väestöntutkimuslaitokselta: puh. (09) 2280 5117 tai sähköpostilla mika.takoja(at)vaestoliitto.fi. l Pari & perhe 4/2007 l 13 Teksti Anna Kopteff Ei se määrä, vaan se laatu – munasoluissakin Kevyet hedelmöityshoidot vähentävät ikäviä haittavaikutuksia ja raskausajan riskejä Lapsettomuushoidot elävät muutosten aikaa. Uudet kevyet ja yksilöllisesti äideille räätälöidyt hedelmöityshoidot yleistyvät kovaa vauhtia. Potilaiden kokemukset lempeästä hoidosta ovat olleet myönteisiä, ja jopa aiemmin pitkän hoidon läpikäyneet äitikokelaat ovat hämmästyneet hoitojen eroista. Ensin oma hormonitoiminta sammutetaan, ja sitä seuraa päivittäisten hormonipistosten sarja. Näin jatketaan, kunnes munasolut ovat kypsiä. Tätä kaavaa noudattelee perinteinen koeputkihoito. Nyt hoidot ovat muuttumassa pikavauhtia yhä kevyempään ja yksilöllisempään suuntaan. ”Potilaan omaa hormonitoimintaa ei sammuteta kokonaan, jolloin tarvittava lääkemäärä on pienempi kuin perinteisessä hoidossa. Lisäksi tavoitteena on saada vähemmän soluja kuin perinteisellä hoidolla”, selventää ylilääkäri Eero Varila Väestöliiton Tampereen klinikalta. Lempeässä hoidossa ei tuoteta mahdollisimman paljon munasoluja, vaan munasoluista yritetään saada hyvälaatuisia. Poikkeavasta solusta raskaus alkaa huonosti ja keskenmenot lisääntyvät. ”Voimakas stimulaatio voi vaikuttaa epäedullisesti munasolujen laatuun, nimenomaan solujen perimään. Lempeällä stimulaatiolla saadaan vähemmän poikkeavia soluja”, Varila huomauttaa. 14 l Pari & perhe 4/2007 Eero Varila Lapsi halvemmalla ja helpommin Kevyen hedelmöityshoidon tarkoitus on saada aikaan lapsi mahdollisimman välillä riskeillä ja kohtuullisella hinnalla. Lapsen hinnaksi raskaassa hoidossa on laskettu 10 700 euroa, kun taas kevyessä hoidossa 8 300 euroa. Suomessa hoitoihin saa yhteiskunnan tukea. Raskaammassa hoidossa terveet naiset voivat saada hoidosta vaihdevuosioireiden tapaisia sivuvaikutuksia. Yksi vakavimmista on hyperstimulaatio, jossa munasarjat turpoavat liian suuriksi ja potilaan nestetasapaino häiriintyy. Yleisimmät oireet ovat vatsan turpoaminen, painonnousu, vatsakivut ja hengenahdistus. Lempeään hoitoon liittyvät sivuvaikutukset ovat vähäisiä, ja hyperstimulaation riski on erittäin pieni. Klinikan on kuitenkin rukattava hoitoaikatauluja, koska kevyt hedelmöityshoito toteutetaan naisen kuukautiskierron ehdoilla. Vastaanottoaika on siksi löydettävä nopeasti. källä ja lyhyellä hoitokaavalla. Varilan mukaan kevyillä hoidoilla keskenmenon riski on kuitenkin jonkin verran pienempi. Hoitojen erot hämmästyttävät Varilalla on kokemuksia kevyemmistä hoidoista jo vuodelta 1999, jolloin lempeät stimulaatiot, eli antagonistit tulivat käyttöön. Niiden avulla hoito voidaan Keskenmenon riski vähenee toteuttaa kontrolloidusti, jolloin solut Tampereella lempeämpi hoitomenetelkerätään silloin, kun mä otettiin käyttöön ne ovat kypsiä. Lempeä vuonna 2004, jolloin ”Potilaat ovat itse hoito ei kuitenkaan loVarilasta tuli Väestöliiruvenneet tiedostaman peta naisen omaa horton Tampereen kliniparemmin myös monitoimintaa kokan ylilääkäri. Nyt klihoitoihin liittyvät konaan, toisin kuin nikalla menetelmään riskit, ja sen vuoksi perinteinen hoito. on siirrytty lähes kokohaluavat kevyemmän ”Potilaat ovat konaan. stimulaation.” keneet hoidon ilman ”Kokemukset ovat muuta helpommakolleet pelkästään myönsi. Ne, jotka ovat käyneet aiemmin läteisiä. Hoito voidaan toteuttaa yksilöllipi pitkän hoidon, ovat usein todella semmin ja turvallisemmin kuin perinteihämmästyneitä siitä, miten suuri ero nen, pitkän kaavan mukainen hoito. Ja on. Potilaat ovat itse ruvenneet tiedossilti raskaustulokset ovat kummallakin taman paremmin myös hoitoihin liittymenetelmällä samaa luokkaa”, Varila tovät riskit, ja sen vuoksi haluavat kevyteaa tyytyväisenä. emmän stimulaation”, Varila kertoo. l Hoidoista 20–25 prosenttia johtaa lapsen syntymiseen, ja luku on sama pit- Bioanalyytikko Kaisa Salminen vetää alkion siirtokatetriin kohtuun siirtämistä varten. Kun vauva viipyy – lapsettomuuden tutkimus ja hoito Tahaton lapsettomuus on yhä useamman parin ongelma. Arviolta joka kuudes lasta toivova pari joutuu tilanteeseen, jossa raskaus ei ole alkanut vuodenkaan yrittämisen jälkeen. Joillakin pareilla voi olla lapsia nykyisessä tai aiemmassa parisuhteessaan, mutta uusi raskaus antaa odottaa itseään. Vuosittain noin 3 000 uutta paria hakee lääketieteellistä apua lapsettomuuteen. Hoitoon hakeutuvat parit tarvitsevat sekä perusteellista lääketieteellistä neuvontaa että psyykkistä tukea koko hoitoprosessin ajan. Väestöliiton uusi tietovihkonen Kun vauva viipyy – lapsettomuuden tutkimus ja hoito (38 s.) kertoo raskauden alkamiseen ja jatkumiseen vaikuttavis- ta tekijöistä, naisesta ja miehestä johtuvista lapsettomuuden syistä sekä tarvittavista tutkimuksista. Siinä käydään läpi erilaiset käytössä olevat hoitomuodot hormonihoidoista uusimpiin koeputkihedelmöityshoitoihin sovellutuksineen sekä annetaan tietoa saatavilla olevasta psyykkisestä tuesta ja vaihtoehtoisista ratkaisumalleista. Julkaisu kertoo myös lapsettomuuden herättämistä tunteista sekä vaikutuksista parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen. Julkaisun on kirjoittanut dosentti Maija Tulppala ja toimittaneet dosentti Anne-Maria Suikkari ja biologi Sirpa Mäkinen. Tilaukset Väestöliitosta, www.vaestoliitto.fi/nettikauppa, puhelimella (09) 228 05136 tai sähköpostilla [email protected]. Hinta 10 euroa + postituskulut. l Pari & perhe 4/2007 l 15 Teksti ja kuva Tiina Kirkas Elämä jatkuu lapsettomanakin Kun Rautakallio-Hokkasen perheeseen ei syntynyt lasta, pariskunta suuntasi katseensa eteenpäin. Satu Rautakallio-Hokkanen ja Pertti Hokkanen eivät enää päätoimisesti pohdi lapsettomuuttaan. Neljä vuotta hormonihoitoja, koeputkihedelmöityksiä, toivon viriämistä ja sen jälkeistä pettymystä riittivät. Kun kaikki oli kokeiltu, ei jäänyt sijaa jossittelulle. ”Haluan, että asioilla on alku ja loppu. Emmekä me muutenkaan harrasta asioiden vatkaamista”, Satu sanoo. 18 l Pari & perhe 4/2007 Kotona pitkä prosessi päättyi, kun vierashuoneesta tehtiin työhuone. Satu ryhtyi myös opiskelemaan, ja Pertti keskittyi töihinsä. ”Kun kaikki oli takanapäin, oli löydettävä elämälle uutta sisältöä. Ei saanut jäädä haikailemaan syntymättömän lapsen perään.” Hoidot huipakkaa aikaa Nyt nelikymppiselle, seitsemisen vuotta sitten avioituneelle parille lapsettomuus ei tullut yllätyksenä. ”Jotenkin osasimme odottaa, sillä jo seurusteluaikana tiesimme, ettemme ole enää nuoria. Päätimme silti yrittää”, Pertti kertoo. Myöskään Sadulle lasten saaminen ”sormia napsauttamalla” ei ollut itsestään selvää, sillä hänen tädillään ei ollut lapsia. ”Vasta teini-ikäisenä tosin tajusin, että hän olisi kyllä halunnut lapsia muttei vain saanut.” Kummallekin oli silti selvää, että jos lasta ei luonnonmenetelmällä kuulu, turvaudutaan lääketieteeseen. Pian selvisikin, että Satu sairasti naisilla varsin yleistä endometrioosia eli kohdun limakalvon sirottumatautia. Se oli lopulta todennäköisin selitys neljä vuotta kestäneiden hedelmättömyyshoitojen tuloksettomuudelle. ”Oli se silti huipakkaa aikaa”, Satu toteaa, vaikkei nyt jälkikäteen muista muuta kuin laskeneensa kolmen kuukauden ajanjaksoja hoidosta toiseen. ”En minä silloin pohtinut olevani lapseton. Minä vain keskityin piikittämään itseäni.” Pertti taas koki itsensä lähinnä käveleväksi spermapankiksi, joka lääkärin vastaanotolla tönättiin vessaan hoitamaan hommansa. ”Oli se kohtuullisen brutaalia touhua miehen kannalta, varsinkin julkisella puolella. Minä olisin halunnut nähdä, mitä Sadulle tehdään sekä tietää, miten hoidot häneen vaikuttavat, mitä riskejä niihin liittyy ja miten hän voi. Kyse oli kuitenkin meidän yhteisestä asiastamme.” Pertti myös muistaa, kuinka uuden hoitojakson myötä syntynyt toivo ja lopulta sen sammuminen alkoivat kerta toisensa jälkeen uuvuttaa. Samoin kotona oli riidan tullen pysähdyttävä harkitsemaan, oliko kyse todellisesta asiasta vai siitä, että jommastakummasta tuntui kurjalta. Kumpikin oli kuullut pareista, jotka hoitojen aikana olivat päätyneet eroon. ”Oli se tietenkin kova paikka, kun tunnepuoli heitti laidasta laitaan. Silti piti vain jaksaa olla riittävän kylmäpäinen ja löytää toimiva tapa ratkaista asiat rikkomatta suhdetta”, Pertti toteaa. Huumorilla eteenpäin Vasta hoitojen loputtua Satu ja Pertti kertoivat sukulaisille, ettei lasta kannattanut odottaa. Sitä ennen he olivat yhteisestä päätöksestään pysyneet asiasta vaiti. ”Ajattelimme, että onnistuessamme ei ole kenenkään asia tietää, miten lapsi on saanut alkunsa. Toisaalta meillä ei ollut myöskään tarvetta puhua”, Pertti kertoo. ”Äitimme tietenkin vihjasivat mutta eivät silti kysyneet suoraan. Sukulaiset eivät edes uskaltaneet”, Satu lisää. Satu kuitenkin hakeutui jossain vaiheessa lapsettomien oman yhdistyksen Simpukan tapaamiseen, ja myöhemmin Endometrioosiyhdistykseen, jonka toiminnassa hän on yhä aktiivisesti mukana. Jo hoitojen aikana Satu ja Pertti ehtivät harkita myös adoptiota, mutta varsinkaan Pertti ei innostunut ajatuksesta: hän halusi lapsen nimenomaan Sadun kanssa. ”Maailman köyhyysongelma ei ratkea tuomalla tänne lapsia”, hän toteaa. Satu ei sinänsä vastusta adoptiota mutta on harkinnut kansainvälistä kummiutta itselleen sopivampana tapana toimia. Muutoin Sadulla ja Pertillä ei ole vaikeuksia kohdata muiden lapsia ja iloita heidän puolestaan. Satu ei edes ymmärrä, miksi muiden onni olisi häneltä pois. ”Lapsiperheiden todellisuus on tosin minulle täysin tuntematonta, mutta meillä on vastaavasti oma maailmamme.” Toki Satu ja Pertti aika ajoin pohtivat, mitä elämässä jäi saavuttamatta ilman lapsia. Pertti olisi halunnut turvata jatkuvuutensa, Satu olisi niin ikään toivonut voivansa jättää itsestään jonkin jäljen. ”Toisaalta meillä on kohtuullinen määrä vapautta ja – ainakin teoreettinen – mahdollisuus viettää loppuelämämme Kreikan saaristossa”, Pertti pohtii. ”Välillä me myös sanomme toisillemme, että tätäkään emme olisi voineet tehdä, jos meillä olisi ollut lapsia. Aika lailla viljelemme mustaa huumoria ”, Satu lisää. l www.simpukka-yhdistys.fi www.endometrioosiyhdistys.fi KYSY• me vastaamme Painaako huoli lapsista ja nuorista, heidän kasvustaan ja kehityksestään? Tai askarruttaako parisuhde ja sen hyvinvointi? Väestöliiton asiantuntijat vastaavat lukijoiden kysymyksiin tällä palstalla, antavat tukea ja apua ja ohjaavat tarvittaessa eteenpäin. Lähetä kysymyksesi osoitteella: Väestöliitto, Pari & Perhe, PL 849, 00101 Helsinki tai sähköpostitse [email protected]. Voit myös tutustua Väestöliiton nettisivuilla oleviin nuorten ja miesten kysymyksiin tai parisuhdesivuilla oleviin artikkeleihin ja saada niistä tukea ja apua pulmiisi. Väestöliiton sivut löytyvät osoitteesta www.vaestoliitto.fi. KYSYMYS Tuli tuossa mieleen lisääntymisen genetiikasta se, että naisen ikääntyessä hänen munasolujensa genetiikka saattaa itse asiassa kärsiä. Kysymys kuuluu: muuttuvatko lasten saamat geenit huonommiksi, kun synnyttäjien ikä on noussut? Eli olemmeko heikentämässä koko ajan tulevien sukupovien geeniperimää? Huolestunut isä Kiitos kysymyksestänne. Munasolujen laatu kyllä heikkenee naisen iän myötä. Koska kaikki munasolut ovat jo valmiina tyttövauvan syntyessä, niin mitä kauemmin munasolut ovat varastossaan, sitä todennäköisempää on, että niihin voi tulla erilaisia perimän muutoksia elämän aikana. Myöhemmällä iällä elimistön omat munasolujen korjausmekanismit eivät myöskään toimi yhtä hyvin kuin nuorena. Näin naisen iän myötä sellaisten munasolujen määrä nousee, joissa on jokin perimän häiriö. Yksi tällainen häiriö on ylimääräinen kromosomi 21, jonka seurauksena syntyy Down syndrooma lapsi. Kuitenkin suurin osa munasoluissa olevista poikkeavuuksista on luonteeltaan sellaisia, että raskaus ei ole lainkaan mahdollinen. Luonto karsii pois sellaiset viat, joilla ei ole elinmahdollisuuksia. Niinpä Downin syndrooma onkin käytännössä ainoa jälkeläisissä ilmenevä vanhentuneiden munasolujen seuraus. Tämän riski nousee 40 ikävuoden jälkeen. Eli vastaus kysymykseenne heikennämmekö geeniperimäämme, kun lykkäämme lasten saamista myöhemmäksi on, emme, ainoastaan lasten saaminen muuttuu paljon vaikeammaksi. Anne-Maria Suikkari, ylilääkäri Väestöliiton klinikat, Helsinki Pari & perhe 4/2007 l 19 Teksti Kirsikka Bonsdorff Adoptioperheet tarvitsevat tietoa ja tukea Adoptio on ollut tämän syksyn kuuma puheenaihe. Viestintäministerin adotiovanhemmuus on nostanut pintaan jyrkkiäkin mielipiteitä, joita ei vasta synnyttäneelle tohdittaisi sanoakaan. Esimerkiksi päivähoidossa voidaan monin tavoin tukea lapsen sopeutumista ja kiinnittymistä perheeseensä, kun perheen ja henkilökunnan välillä on avoin keskusteluyhteys ja henkilökunnalla tietoa aiheesta.” Yhteiskunnallisen vaikuttamistyön ja tiedon tarjoamisen lisäksi vertaistuki on tärkeää. Samalta alueelta adoptoineiden perheiden keskinäiset tapaamiset ovat erityisen tärkeitä lapsille. ”Jokaisen ihmisen on saatava edes joskus olla ympäristössä, jossa hän kuuluu enemmistöön”, Anu Uhtio pohtii. Samat oikeudet kaikille lapsiperheille ”Töitä adoptiolasten ja -perheiden oikeuksien turvaamiseksi on tehty Suomessa jo ainakin 20 vuotta. Asiat edistyvät, Sisarukset nauttivat kesäpäivästä vanhassa Porvoossa. ”On hyvä, että adoptiosta puhutaan julkisuudessa. Adoptioon liitetään vielä paljon virheellistä tai vanhentunutta tietoa. Silloin, kun aihe nousee esiin alleviivaamatta, kuvituksen kautta tai muiden aiheiden kuten harrastus- tai parisuhdejuttujen yhteydessä, adoptio kytkeytyy luonnollisella tavalla perheiden monimuotoisuuteen”, sanoo Adoptioperheet ry:n perhevapaalla oleva toiminnanjohtaja Anu Uhtio. ”Meillä on taipumus ajatella, että kun lapsi on saatu Suomeen ja hyvään kotiin, loppu hyvin kaikki hyvin. Adoptiolapsilla on kuitenkin erityistarpeita”, Uhtio muistuttaa. ”Lasten kanssa työskenteleviä ammattilaisia voi olla vaikea lähestyä, jos he eivät tiedä etteivät tiedä. 20 l Pari & perhe 4/2007 Suomi on kansainvälisen adoption lilliputtimaa Suomessa on noin 3 000 ulkomailta adoptoitua, kun esimerkiksi Ruotsissa heitä on noin 43 000. Suomeen kansainvälisen adoption kautta saapuvien lasten määrä kasvaa kuitenkin jatkuvasti. Adoptiolasten määrä vaihtelee vuosittain, sillä perhettä vailla olevia lapsia pyritään ensin auttamaan syntymämaassa. Yhteiskunnalliset muutokset lapsen kotimaassa heijastuvat myös adoptiotoimintaan. Eniten lapsia on saapunut Venäjältä, viime vuosina paljon myös Kiinasta. Suomessa syntyneitä lapsia adoptoidaan vuosittain noin 30–50. Kansainvälisiä Adoptioita järjestävät Pelastakaa lapset ry, Interpedia sekä Helsingin kaupunki. mutta kehitys on ollut verkkaista”, sanoo Uhtio. Lainsäädännössä ja käytännöissä on vielä puutteita, jokunen kummallisuuskin. Adoptiolapsi ja -vanhempi voivat mennä naimisiin keskenään. ”On aika eriskummallista, että tällainen kohta on katsottu tarpeelliseksi lisätä lakiin. Se pitää poistaa”, Uhtio puuskahtaa. Adoptioprosessin onnistuminen riippuu myös asuinpaikasta. Useissa kunnissa neuvontajonot saattavat olla kohtuuttoman pitkiä ja lapsensaanti pitkittyä. Jos kunta ei ole ostanut palveluntarjoajalta kaikille pakollisia adoptioneuvontapalveluja, perheet eivät lainkaan voi saada Suomessa syntynyttä lasta. Suomessa adoptioäideillä ei automaattisesti ole oikeutta palkalliseen kolmen kuukauden jaksoon perhevapaan alussa, ja adoptiovanhemmilla vanhempainrahakausi on 63 päivää lyhyempi kuin biologisilla vanhemmilla. ”Tukia määriteltäessä ei pidä lähtökohtaisesti ajatella, että adoptiovanhemmuus on jotakin muuta kuin biologinen. Ensimmäiset ulkomailta Suomeen adoptoidut perustavat jo omia perheitään. Miltähän heistä mahtaa tuntua, kun he lukevat Kelan opasta tuoreille vanhemmille? Tuntevatko he olevansa toisen luokan kansalaisia”, Uhtio heittää kysymyksen ilmaan. Adoptioperheiden yhdistys ajaa vastaavaa kolmen vuoden kotihoito-oikeutta adoptiovanhemmille kuin biologisilla vanhemmilla jo on. Anu Uhtio painottaa, ettei yhdistyksen tavoitteena ole patistaa kaikkia kotiin kolmeksi vuodeksi. ”Perheiden valinnanvapautta tulee kuitenkin lisätä. Kaikille lapsiperheille on tarjottava tukea ja osoitettava luottamusta samalla tavalla riippumatta siitä, onko heidän lapsensa perheeseen syntynyt vai adoptoitu. l Teksti Tuure Hurme Kun isyyden merkitykseen on herätty 2000-luvulla aivan uudenlaisella tarmolla, on käyty keskustelua myös iäkkäistä isistä. Harva yli 45-vuotias nainen ryhtyy lapsentekoon, mutta miehelle se on mahdollista huomattavasti vanhempanakin. Iäkkäät isät herättävät keskustelua Mielipiteitä esitetään puolesta ja vastaan. Jotkut saattavat mollata yli 60-vuotiaina isiksi tulevia edesvastuuttomuudesta, koska heillä on riski kuolla lapsen ollessa vielä nuori. Jotkut kertovat lapsena hävenneensä tavallista iäkkäämpiä vanhempiaan. Toiset taas ihmettelevät arvostelijoiden pyrkimyksiä asettaa epäeettisiä "isyysikärajoja". Ei isyyttä voi kieltää. Syyskuussa Ilta-Sanomien päivän kysymyksenä oli, että "onko yli 60-vuotias sopiva tuoreeksi isäksi". Vain 26 prosenttia vastasi myöntävästi. Siis peräti kolmella neljästä vastaajasta oli kielteinen kanta yli 60-vuotiaiden isyyteen! Mielipide on tuomitseva, voisi jopa sanoa ikärasistinen. Tutkija Merja Korhosen mukaan adoptiokäytänteet paljastavat meikäläisen ikänormin. ”Vaikka sitä ei ole laissa säädetty, yli 45-vuotiaat eivät yleensä saa adoptiolapsia. Tämä kertoo siitä, mikä yhteiskunnassamme on yleinen, hyväksytty ikänormi vanhemmaksi ryhtymiselle”, sanoo Joensuun yliopiston psykologian laitoksen tutkija. Normista huolimatta isän korkea ikä ei tutkijan mukaan ole välttämättä ongelma – paitsi ehkä isälle itselleen. ”Nuori isä ei vielä ajattele elämän ja isyyden rajallisuutta, mutta vanhempaa miestä se saattaa askarruttaa.” Kun miesten keskimääräinen elinikä on noin 75 vuotta, seitsemän vuotta vähemmän kuin naisten, niin esimerkiksi 60-vuotiaina isäksi tulevat ovat jo tietoisia elämän rajallisuudesta. Mitä jos itselle sattuu äkillisesti jotain ikävää? Kuinka lapsen silloin käy? Muuten korkea ikä voi olla positiivinen voimavara. ”Elämänkulun näkökulmasta isän korkeasta iästä tuskin on haittaa. Iän myötä ihminen usein tasapainottuu ja seestyy, niin mikäs siinä.” Myös niin sanottu generatiivinen vanhemmuus – kyky ja halu kantaa vastuuta seuraavasta sukupolvesta – vahvistuu vanhentumisen myötä. Mies on aiempaa valmiimpi toimimaan jälkipolven hyväksi. ”Yleensähän isäksi tullaan juuri silloin, kun sosiaaliset kellot kutsuvat miehiä uran luomiseen.” Vanhemmuuden kannalta tämä on ristiriitaista. ”Lapsen näkökulmasta isän ikää tärkeämpää on isäsuhteen laatu. Ei lapsi iästä sinänsä välitä, jos suhde isään on muuten hyvä.” l LAPSETTOMUUDEN HOITOA KOKEMUKSELLA Väestöliiton klinikat Oy tarjoaa monipuoliset palvelut lapsettomuuden perustutkimuksista uusimpiin lapsettomuuden hoitomenetelmiin. Hyvät hoitotulokset perustuvat huolelliseen lapsettomuuden syiden selvittämiseen, henkilökuntamme pitkään työkokemukseen ja jatkuvaan laaduntarkkailuun. Helsingissä: Fredrikinkatu 47 A, puh. 09–616 221 Oulussa: Kiviharjuntie 11, Medipolis, puh. 08–537 2560 Turussa: Maariankatu 3 A, puh. 02–212 0800 Tampereella: Biokatu 6, Finn-Medi 1, puh. 03–225 2500 V Ä E S T Ö L I I TO N K L I N I K AT OY — H E L S I N K I , O U L U, T U R K U, TA M P E R E w w w. v a e s t o l i i t t o . f i Pari & perhe 4/2007 l 21 Teksti ja piirros Kristiina Janhunen Äitiyden kielletyt tunteet VTM Kristiina Janhunen toimii tutkijana ja koordinaattorina Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen Äitiyden kielteiset tunteet -tutkimushankkeessa. huoltajilta, uusperheiden äideiltä, maalta ja kaupungista. Kirjoitusten taustalla lymyää koukeroisia käsityksiä ja odotuksia siitä, minkälaisia äitien tulisi olla. Äitien kirjoitusten pohjalta valmistuu vuodenvaihteessa julkaisu, jonka yhtenä päämääränä on purkaa epärealistinen äitimyytti täydellisestä uhrautuvaisesta ja onnellisesta äitihahmosta. Äitiyteen sisältyy tunteita, ajatuksia ja käyttäytymistä, joiden pelätään olevan sopimattomia ja joista on vaikea puhua. Raivo, epäonnistumisen kokemukset ja itsekkäät halut saattavat tuntua äideistä kielletyiltä ja luonnottomilta ja niitä halutaan peitellä ja vältellä. Seurauksena voi olla turhia itsesyytöksiä ja patoutuneita pelkoja. Pahimmassa tapauksessa äiti ei uskalla hakea apua edes silloin, kun hänen tai lapsen terveys on vaarassa. ”-suuttumus, raivo ja joskus jopa viha, ne ovat kiellettyjen tunteiden listalla äitinä kun olet.” 29-vuotias kolmen lapsen äiti Väestöliiton Perheverkko ja Väestöntutkimuslaitos kutsuivat kesällä äitejä kirjoittamaan ja kertomaan, minkälaisia negatiivisia kokemuksia heidän äitiyteensä on kuulunut. Kirjoituksia tuli 60:lta erilaisessa elämäntilanteessa olevalta äidiltä: nuorilta, vanhoilta, akateemisilta, yksin22 l Pari & perhe 4/2007 ”Tunsin suunnatonta toivottomuutta, häpeää, yksinäisyyttä sekä pettymystä itseeni. En saa lastani nukkumaan, olen huono äiti. Lisäksi tunsin syyllisyyttä, että tunsin näitä tunteita. Minunhan piti olla niin hyvä ja onnellinen äiti.” 27-vuotias yhden lapsen äiti, naimisissa Myytti 1: Yksi äiti riittää lapsen huoltamiseen ja kasvattamiseen. Äidit ovat selvinneet tehtävästään maailman sivu, joten ei lapsesta voi aivan kauheasti vaivaa olla. Äidiksi tuleminen ei tarkoita yksinhuoltajaksi tulemista, kirjaimellisesti ymmärrettynä. Ihminen syntyy avuttomana ja tarvitsee useita vuosia tauotonta hoivaa. Tähän pitkään jatkuvaan tarpeeseen ei ole voi vastata vain yhdellä käsiparilla. Esiteollisissa yhteisöissä lapsen hoivaamiseen ja kasvattamiseen osallistui tyypillisesti monta apuäitiä ja -isää. Ihminen onkin ns. ”cooperative breeder” eli sananmukaisesti yhteistyössä lisääntyvä. Nykyisin erilaiset hyvinvointipalvelut ja teknologia koettavat helpottaa äitien arkea. Silti isät ja lähipiiristä erilaisiksi kummeiksi, apuäideiksi ja apuisiksi muovautuvat henkilöt ovat usein korvaamattomia. Äitimyytin lonkerot kietoutuvat niin arkikäytäntöihin, äiti–lapsi-suhteeseen kuin äidin tunne-elämäänkin: äidin tulisi olla automaattisesti onnensa kukkuloilla, äitiydestä suoriutumista mitataan imettämisessä ja lapsen hyvinvoinnissa. Äitien tulisi olla loputtoman motivoituneita keittämään soseita ja viihdyttämään pienokaisiaan. Lopulta kielteisissä tunteissa purkautuu turhautuneisuus siitä, ettei odotuksiin ole ylletty eikä äitinä ole tuntunutkaan siltä miltä ”pitäisi”. ”Meidän molempien vanhemmatkin käyvät aivan liian harvoin ja auttavat vähän. Niinkuin minä olisin joku ihmenainen, joka ei apua kaipaa.” 27-vuotias kahden lapsen äiti, naimisissa. ”Jotenkin mielessä on ihanne, millainen pitäisi olla ja se turhauttaa, kun ei pysty itse yltämään omiin ihanteisiinsa.” Uusperheen äiti Myyttinen äidinrakkaus on yksi läpäisevimmistä ja samalla vaietuimmista (väärin)käsityksistä. Aihe nousee pintaan äitien kirjoituksissa toisinaan selkeästi ja toisinaan rivien välistä. Hyvin selkeästi paljastuu, että todellisuudessa rakkaus ei syty tilauksesta, ja toisinaan raivo tai välinpitämättömyys tukahduttaa sen. Äitimyytin lonkerot poikki Tulevassa julkaisussa katkotaan äitimyytin lonkerot yksi kerrallaan. Myytti 2: Äidinrakkaus on ehdotonta, tasapuolista ja se syttyy heti lapsen syntymästä (tai jo odotusaikana). ”Parina päivänä oikean vaikean jakson jälkeen olen huomannut ajattelevani etten oikeastaan PIDÄ tuosta lapsesta, vaikka häntä yli kaiken rakastankin. Tuota tunnetta ja ajatusta häpeän yli kaiken, enkä voisi sitä ääneen lausua.” Kahden lapsen äiti, naimisissa Äidin ja lapsen välisen kiintymyssuhteen syntyminen vie aikansa. Alku on tunnustelua ja tutustumista. Toistensa läheisyydelle ja tuoksuille altistuminen synnytyksen jälkeen on merkittävää sekä äidille että lapselle. Se, miten synnytys sujui ja millaisia tunteita synnytyksen jälkeinen hormonimuutos tuo äidille, on yksilöllistä. Myös lapset ovat erilaisia, toiset houkuttavat vuorovaikutukseen, toiset taas ovat torjuvampia. ”-- hämmästyin itseäni lapsen synnyttyä. Rakkaus pieneen ei syntynyt heti voimakkaana ja vahvana kuten amerikkalaisissa elokuvissa. Itsekseni ajattelin, että olen outo äiti ja epänormaali, kun en heti tunne voimakasta rakkaudentunnetta lastani kohtaan ja erota kaikista lapsista heti omaa pientä nyyttiämme!” Myöhäinen äiti Usean lapsen kanssa tilanne on monimutkaisempi. Vaikka puolueettomuuden ja oikeudenmukaisuuden hyveisiin tulisikin pyrkiä, on selvää, että kahden eri yksilön tasapuolinen kohtelu voi olla vaikeaa. Lapset ovat yksilöllisiä, ja heidän temperamenteissaan voi olla suuria eroja, vaikka he ovat lähisukulaisia keskenään. Uusperheissä konfliktit monimutkaistuvat edelleen. Vanhempien erilaiset, ja joskus ristiriitaiset intressit, samassa taloudessa asuvan jälkikasvun suhteen kuormittavat vanhempien ja lasten välisiä suhteita. Tasapuolisuuden saavuttaminen voi olla erityisen vaikeaa alussa, kun puolison edellisestä suhteesta syntyneet lapset ovat vielä vieraita. ”-- koen jatkuvasti halua varmistaa, että mieheni rakastaa esikoista, ja tarkkailen heidän olemistaan. Suutuin silmittömästi kun hän väitti minun lellivän esikoista” Uusperheen äiti Eronneiden vanhempien huonon suhteen välikappaleeksi päätyminen on lapselle hankala tilanne. Lapsi saattaa esimerkiksi kokea joutuvansa torjumaan toisen vanhempansa miellyttääkseen toista. Myytti 3: Äiti on luonnostaan täydellisen epäitsekäs ja uhrautuvainen lapsilleen. Amerikkalainen antropologi Sarah Hrdy on pyrkinyt kumoamaan epärealistisia äitikäsityksiä kirjassaan ”Mother Nature”. Hänen mukaansa negatiiviset, itsekkäät tai jopa tuhoisat tunteet eivät ole poikkeuksellisia tai luonnottomia. Hän johtaa päätelmänsä biologian lainalaisuuksista ja toteaa ”äitiysitsekkyyden” ja lasta torjuvien tunteiden olevan sekä yleisiä että luonnollisia. Torjuvien tunteiden esiintymistä voivat ennustaa esimerkiksi äidin nuori ikä, heikko psyykkinen tai fyysinen terveydentila sekä sosiaalisen tuen vähyys. Päätelmiään tukevan havaintoaineiston Hrdy poimii historiasta, antropologiasta, primatologiasta (kädellisten tutkimus) ja neurotieteistä. Vaikka hänen aineistonsa on aivan erityyppistä kuin äitien Väestöliittoon lähettämät kirjoitukset, loppupäätelmää voidaan pitää samana: äidinrakkaus ja äidin hoiva eivät ole toimintoja, jolle kaikki muut tunteet ja toiminnat ovat alisteisia. Naaraat ovat emoinakin yksilöitä, joilla on omat tarpeensa. Biologisesti äitiys on yksi itsekkäiden geenien strategioista naaraiden li- sääntymismissiossa siinä missä seksihalut ja parhaan mahdollisen kumppanin valinta. Jälkeläisen etu on usein äidinkin geneettinen etu – onhan lapsella puolet äidin geeneistä. Edut ovat ristiriidassa keskenään, jos jälkeläisestä huolehtiminen vähentää äidin huolenpitoa toisiin jälkeläisiinsä – syntyneisiin tai vielä syntymättömiin. Näin omasta terveydestä huolehtiminen ja parisuhteen ylläpitäminen (tai uuden hakeminen) ovat osa naisen laajempaa lisääntymisprojektia, josta yksittäinen lapsi on vain osa. Jälkeläinen on äidille 50-prosenttisesti sukua, mutta äiti on itselleen 100-prosenttisesti sukua. Myytti 4: Ydinperhe-elämä tarjoaa äidille ja lapselle aina hyvät olosuhteet. Äitien kirjoituksissa näkyy nykyajalle tyypillinen yksinäisyys. Sosiaaliset verkostot ovat hajanaisia, sukulaiset saattavat asua kaukana ja vertaiskontakteja on vaikea luoda tilanteessa, jossa sosiaalinen elämä on rajoittunut kodin piiriin. Äitiysyksinäisyys tulee äideille yllätyksenä. Ulkopuolisten voi olla vaikea tunnistaa yksinäisyyttä, koska ympärillä on lapsia – ja usein myös puoliso. Yksinäisyydestä kirjoittavat äidit ovat enimmäkseen ydinperheen äitejä, eivät yksinhuoltajia, kuten ehkä kuvittelisi. ”Raskainta on ollut yksinäisyys. Olen ollut siis neljä vuotta kotiäitinä.” Kahden lapsen äiti 26 v. naimisissa Yksinhuoltaja hakeutuu ehkä herkemmin vertaisseuraan ja saa sieltä sosiaalista tukea. Lähimmäiset ja sukulaiset suhtautuvat yksinhuoltajaan eri tavalla kuin parisuhteessa elävään äitiin. Yksinhuoltajalle tarjotaan tukea, mutta parisuhteessa elävällä äidillä katsotaan asioiden olevan hyvin. l Tuleva julkaisu ei ole ainoastaan äideille suunnattu. Olisi hienoa, jos sen avulla myös äitien sosiaalisissa verkostoissa herkistyttäisiin tunnistamaan äitiyden haastavaa ja usein vaiettua kääntöpuolta. Pari & perhe 4/2007 l 23 Mukana elämässä Teksti ja kuva Kirsikka Bonsdorff Palveluja yhden vanhemman perheille Tuloerojen kasvu on kouraissut ikävästi lapsiperheitä ja erityisesti yhden vanhemman perheitä. Muita yleistyksiä yhden vanhemman perheistä onkin jo vaikeampi tehdä. Yksinhuoltajuuden taustalla voi olla oma valinta, ero tai puolison kuolema. siaan kunnioittavissa väleissä, jotta py”Yksinhuoltajuus ei enää ole leima otstyvät sopimaan lasta koskevista asioista. sassa vaan se uskalletaan jo nähdä myös Läheisiä ystäviä ex-puolisoiden ei tarvoimavarana”, toteaa Minna Oulasmaa vitse olla, ei ehkä kannatakaan etteivät Väestöliiton pikkulapsiperhetyötä tekelapset elättelisi turhia toiveita yhteen pavästä Perheverkosta. ”Jos suhde on ollut laamisesta”, Oulasmaa uskoo. riitaisa ja eroprosessi rankka, eron jälkeinen arki on yleensä perheelle helpotus. Energiaa säästyy yhdessäoloon ja uuden Vanhemmat kaipaavat enemmän arjen rakentamiseen.” tietoa ja käytännön apua Eropäätöksen tehneet ja jo eronneet ”Yksinhuoltajuus ei ole yksinäisyyden vanhemmat hakeutuvat Perheverkon synonyymi”, Mona Jonsson Väestöliivastaanotoille hoitaakseen eroprosessin ton Lastenhoidosta huomauttaa. ”Kun mahdollisimman hyvin lapsen kannalta. esimerkiksi äiti on kotona lapsen kansEron ei pidä antaa horjuttaa vastuullista sa ja puoliso töissä, äidin yksinäisyys ja läsnäolevaa vanhemmuutta. Oulasmaa voi kasvaa ahdistukseksi. Ihmiset kokeon huomannut, että erivat syvintä yksinäisyyttä tyisesti yksinhuoltajaisät parisuhteissa, jotka eivät Yksinhuoltajuus ovat oman hoitovuorontoimi.” Oulasmaa on saei enää ole leima sa aikana yleensä täysilmaa mieltä. ”Ystävätkin otsassa vaan se lä isiä, keskittyvät lapsen voivat ajatella, että silläuskalletaan jo nähdä tunteisiin ja tarpeisiin. hän on se parisuhde ja myös voimavarana. Hän muistuttaa, että perhe, ei se mun apua vain aikuiset eroavat toitarvitse”. sistaan, lapset eivät eroa kummastakaan. Jonssonin mielestä lapsiperheet tarTilastot kertovat, että Suomessa ykvitsisivat enemmän kotipalveluja. Yhden si viidestä lapsesta asuu yhden vanhemvanhemman perheissä arjen sujuvuus leman perheessä. Käytännössä kyse on pää vain yhden aikuisen harteilla, jolloin hyvin usein yhteishuoltajuudesta, jossairastuminen tai muu yllättävä tilanne sa lapset asuvat vuorotellen kummankin voi herkästi suistaa perheen elämän raivanhemman luona. ”Näissä järjestelyissä teiltaan. Arjen haltuunotossa ulkopuoliolennaista on, että vanhemmat ovat toinen apu voi korvata perheeltä puuttuvaa 24 l Pari & perhe 4/2007 turvaverkkoa. ”Myös maahanmuuttajaperheissä arkeen ja uuteen kotimaahan sopeutumiseen liittyy niin paljon haasteita, että vanhemmuuteen tarvitaan monesti tukea”, kertoo Anita Novitsky Väestöliiton Kotipuusta. Kotipuuhun soittavat vanhemmat kysyvät omista ja lastensa oikeuksista erotilanteessa. Maahanmuuttajavanhemmat Väestöliiton alle kouluikäisten lasten vanhempien Perheverkko, Lastenhoito perheiden kotona sekä maahanmuuttajaperheiden Kotipuu tukevat perheitä kokonaisvaltaisesti erilaisissa elämäntilanteissa. Pareille ja perheille on tarjolla vertaistukea, kursseja, julkaisuja, oppaita sekä luentoja vanhempainilloissa ja muissa tilaisuuksissa. Ammattilaisille on tarjolla koulutusta ja materiaaleja. Väestöliiton asiantuntijat vastaavat kysymyksiin myös puhelimessa, netissä, sähköpostitse ja vastaanotoilla. Lue lisää: www.vaestoliitto.fi. Lasten onnellisuus ei ole vanhempien lukumäärästä kiinni, tietävät Minna Oulasmaa Perheverkosta, Mona Jonsson Lastenhoidosta ja Anita Novitsky Kotipuusta. sa kulttuuriympäristössä. Läheiset ovat haluavat muun muassa tietää, voivatko kaukana syntymämaassa ja eroon voi he erota, mitä yhteishuoltajuus tarkoitliittyä valtavaa häpeää”. Novitsky kuvaitaa käytännössä esimerkiksi isän roolin lee, miten erityisesti Venäjältä ulkomaille osalta ja voivatko he eron jälkeen enää lähtijää voidaan suvun vierailla tai asua lapsen ja perheen puolelta kanssa syntymämaasMeidän on tärkeä velvoittaa jatkamaan saan. Lapselle voi olla ymmärtää, millaisten epäonnistunutta aviovaikea saada passia, ja haasteiden edessä liittoa, sillä päättäesavioliittoperustainen maahanmuuttajasään muuttaa puooleskelulupa velvoitvanhemmat ovat lisonsa kotimaahan, taa maahan muuttaerotilanteessa. lähtijä on ikään kuin via asumaan Suomeshylännyt oman syntysa kaksi vuotta ennen mäperheensä ja sukunsa. Maahanmuuteroa. ”Meidän on tärkeä ymmärtää, miltajavanhempi on usein todella yksin laslaisten haasteiden edessä maahanmuuttenhoitoon, arjen pyörittämiseen, eroon, tajavanhemmat ovat erotilanteessa. Heilapsen huoltajuuteen ja lainsäädäntöön dän eronsa sisältävät erilaisia uhkia kuin liittyvien kysymystensä kanssa. l suomalaisten vanhempien erot.” ”Viranomaisten kanssa toimiminen on hankalaa vieraalla kielellä ja uudes- ARKI HALTUUN – perhetyön kehittämishanke Hanke luo uuden toiminnallisen perhetyön menetelmän, sekvenssikartan. Sen avulla lapsiperheiden arkea hahmotetaan ja rakennetaan yhdessä vanhempien kanssa. Uusi menetelmä perustuu lapsen näkökulmaan. Tavoitteena on lisätä arjen ennustettavuutta ja turvallisuuden tunnetta perheissä, joissa arki ”kelluu”, kun päivistä puuttuu selkeä rakenne ja rytmi. Arjen sujuvuus tukee perheen toimintakyvyn elpymistä. Pari & perhe 4/2007 l 25 Teksti ja kuva Kirsikka Bonsdorff FPA Intia Tavoitteena terveet ja onnelliset nuoret Intia on nopeimmin kehittyviä talousalueita maailmassa, mutta samaan aikaan köyhyys ja monet sosiaaliset ongelmat syvenevät. Joka neljäs intialainen on nuori, joka neljäs tyttö on 15-vuotiaana naimisissa ja tulee äidiksi pian avioitumisen jälkeen. Julkisen rahoituksen osuus terveydenhuollosta on pieni eikä seksuaali- ja lisääntymisterveys ole hallituksen tärkeysjärjestyksen kärjessä. Kansalaisjärjestöillä on keskeinen rooli sekä valistajina että palveluntarjoajina. Järjestöistä suurin ja merkittävin on 1949 perustettu Family Planning Association of India (FPA Intia). Järjestön toiminnanjohtaja Vishwanath Koliwad vieraili syyskuussa Suomessa Väestöliiton kutsumana ja kertoi Intian haasteista. ”Suurin kompastuskivemme on, että hallituksella on hienoja suunnitelmia esimerkiksi terveyspalvelujen parantamiseksi maaseudulla, mutta hyvin vähän poliittista tahtoa toteuttaa uudistuksia”, Koliwad sanoo. Maanantaipojat ja perjantaitytöt Tyttölapset eivät ole yhtä toivottuja kuin pojat. ”Poikien suosiminen ei itsessään ole suuren suuri ongelma, mutta tyttöjen äärimmäinen syrjiminen eli abortoiminen sukupuolen takia on”, Koliwad sanoo painokkaasti. Tulevan lapsen sukupuolen kertominen vanhemmille on kiellettyä, silti suljettujen ovien takana lääkärin Monday tarkoittaa male ja Friday female. Poikaa odottavia vanhempia onnitellaan ja heille tarjotaan karamelli. Sukupuolijakauma vinoutuu jatkuvasti yhä voimakkaammin. Abortti laillistettiin Intiassa jo vuonna 1972. Naiset turvautuvat useimmiten 26 l Pari & perhe 4/2007 perheelle kalliiksi, jos hänelle etsitään mies hyvästä suvusta. Poikien sen sijaan toivotaan huolehtivan vanhemmistaan vielä avioitumisensa jälkeenkin. Intian pelätään tukehtuvan jatkuvasti kasvavaan väestömääräänsä, ja hallitus suosittelee perheille enintään kahden lapsen hankkimista. Perheet joutuvat navigoimaan korkean lapsikuolleisuuden, omien toiveidensa ja rajoitetun perhekoon ristiaallokossa. ”Osavaltioiden välillä kuitenkin valtavia eroja”, muistuttaa intialaisista perhesuhteista ja -suunnittelusta väitellyt MinFPA Intian toiminnanjohtaja vieraili Väna Säävälä Väestöliitosta. ”Elämänlaatu estöliitossa ja kertoi Intian seksuaali- ja liparanee, kun alueelliset päättäjät ymmärsääntymisterveystilanteesta. tävät, että kehitys edellyttää hyviä terveyspalveluja ja koulutusta. Etelä-Intiassa syntyvyys on laskenut dramaattisesti. Naiset ovat siellä taloukuitenkin laittomiin ja dellisesti itsenäisempiä, pahimmillaan hengenJoka neljäs 15-vuotias tasa-arvoisempia toimivaarallisiin abortteihin, tyttö on naimisissa joita perheessä ja heille koska laillisten abortja tulee äidiksi pian on tarjolla ehkäisyvälitien saatavuus on huoavioitumisen jälkeen. neitä, tietoa ja palveluja. no. Lisäksi ihmisillä on Vanhemmilla on motiniukasti rahaa, he ovat vaatiota tarjota lapsilleen parempi elämä tietämättömiä abortin laillisesta statukkuin heillä itsellään on ollut.” sesta ja heillä voi olla tarve pysyä anonyymeinä. Tyttöjen syrjimiselle on asenteiden ja Tieto ehkäisee tuskaa kulttuurin lisäksi myös käytännön syynKoliwad suhtautuu jyrkästi laittomiin sä. ”Perheet eivät aina pidä järkevänä lälapsiavioliittoihin. ”Voitte vain kuvitella, hettää tyttöjä kouluun, koska tytöt siirmiten monenlaisia ongelmia syntyy, kun tyvät avioituessaan osaksi miehensä tytöistä tulee vaimoja ja äitejä ennen perhettä,” Koliwad kuvailee arkitodelkuin heistä tulee naisia!” Intiassa vain lisuutta. Myötäjäisten takia tyttö tulee harva poika tai tyttö on saanut seksuaali- Marja-Leena Salin Eurooppalaiset järjestöt yhteistyöhön seksuaaliterveyden edistämiseksi valistusta koulussa. Kuusi osavaltiota on kieltänyt valistuksen kokonaan. ”Näistä asioista päättäminen ei kuulu poliitikoille, vaan opettajien olisi saatava itse päättää, mitä lapsille opettavat. Kun FPA julkaisi seksivalistusoppaan opettajille, poliitikot kielsivät sen jakamisen perustellen, että opas sisälsi lapsille sopimattomia kuvia. Eivät edes ymmärtäneet, kenelle materiaali oli tehty”, Koliwad puistelee päätään. FPA Intia: Perustettu 1949 ja avannut ensimmäisen ehkäisyklinikan 1952. Sillä on 40 osastoa, 119 toimipistettä, jeeppi-klinikat vaikeakulkuisilla alueilla, yli 3 000 vapaaehtoista, ja 1 100 palkattua työntekijää palvelee yli 900 000 asiakasta vuosittain. Rahoituksesta kolmannes tulee International Planned Parenthood Federation IPPF:ltä, loput varainkeruun kautta ja lahjoituksina. Raising Awareness on Global and Reproductive Health and Rights: Väestöliiton, FPA Intian. Latvian perhesuunnittelujärjestö Papardes ziedsin ja georgialaisen HERA XXI:n yhteishanke globaalien seksuaali- ja terveyskysymysten merkityksen korostamiseksi osana kehitystä. Internet- ja puskaradiotiedon kyllästämät nuoret janoavat oikeaa tietoa. Erilaiset mediakampanjat ovat hyvä tapa tavoittaa paljon nuoria kerralla. Koliwad saattaa mielellään yhteen toimittajia ja valistusta saaneita, tiedostavia nuoria. ”Mikään ei tuo minulle suurempaa iloa kuin kiitolliset ja aktiiviset nuoret, jotka kertovat, miten valistustyömme on auttanut heitä”, Vishwanath Koliwad hymyilee. Intiassa elää arvioiden mukaan 2,5 miljoonaa hiv-positiivista ihmistä. Kuudesta seksivalistuksen kieltäneestä osavaltiosta kolmessa hiv-tartuntojen määrä lukeutuu maan korkeimpiin. Hiv tarttuu yleisimmin aviomiehiltä vaimoihin. ”Miehet on otettava paremmin mukaan kumppaneiksi lisääntymisterveyskysymyksissä. He jäävät liian usein sivurooliin, vaille tärkeää tietoa”, sanoo Säävälä. ”Toinen asia, johon on kiinnitettävä yhä enemmän huomiota on kulttuurisensitiivisyys. Se ei tarkoita silmien sulkemista ihmisoikeusrikkomuksilta vaan sitä, ettemme voi ulkoa päin ja etukäteen päätellä, mitä ihmiset tarvitsevat. Väitöstutkimukseni paljasti esimerkiksi sen, että vaikka meidän mielestämme sterilointi on ehkäisymetodina liian radikaali yleisesti käytettäväksi, intialaiset naiset tuntuvat olevan hyvin tyytyväisiä steriloinnin selkeyteen ja lopullisuuteen.” l Väestöliitto osallistuu kymmenen eurooppalaisen järjestön kanssa Countdown 2015 Europe -hankkeeseen, jolla edistetään terveyttä ja hyvinvointia maailmanlaajuisesti. Hankkeen tavoitteena on parantaa erityisesti seksuaalija lisääntymisterveydelle välttämättömien tarvikkeiden ja lääkkeiden saatavuutta kehitysmaissa, jotta YK:n asettamat vuosituhattavoitteet voitaisiin terveyden osalta saavuttaa vuoteen 2015 mennessä. Seksuaaliterveyden ylläpitämiseksi tarvitaan mm. ehkäisyvälineitä ja lääkkeitä seksitautien ja hiv:n ehkäisyyn ja hoitoon. Myös turvalliseen raskauteen ja synnytykseen liittyvät lääkkeet ja instrumentit ovat elintärkeitä. Kondomeja tarvitaan erityisesti ei-toivottujen raskauksien ja hiv-tartuntojen ehkäisemiseksi. Kaikkien näiden saatavuus vaihtelee suuresti eri puolilla maailmaa. Useimmissa köyhissä maissa on huutava pula ehkäisyvälineistä. Vuonna 2003 kaikkiaan 137 miljoonalla naisella, jotka halusivat lykätä raskautta vuodella tai kahdella, ei ollut mahdollisuutta käyttää nykyaikaista ehkäisyä. Afrikassa on saatavilla keskimäärin vain neljä kondomia miestä kohden vuodessa. Välineitten ja tarvikkeiden puute terveysasemilla ei kannusta ihmisiä hakeutumaan hoitoon, koska tarvittavaa apua ei kuitenkaan ole saatavilla. Tarvikkeiden saatavuutta vaikeuttavat mm. rahoituksen puute, varastoiminen kuumissa ja kosteissa oloissa, huonot kuljetusyhteydet sekä kysynnän vähäisyys. Kysyntää vähentävät ihmisten tietämättömyys sekä tarvikkeiden korkea hinta. Kolmivuotista hanketta johtaa Kansainvälisen Perhesuunnittelujärjestöjen Liiton (IPPF) Euroopan verkosto ja sitä rahoittaa yhdysvaltalainen Bill & Melinda Gates Foundation. Lue lisää: www.vaestoliitto.fi/Kansainvälinen toiminta/Ajankohtaista l Pari & perhe 4/2007 l 27 Teksti Elina Korhonen Venäläinen kasvatus uskoo sivistyksen voimaan Venäläinen kasvatuskulttuuri eroaa suomalaisesta monin tavoin. Tämä saattaa aiheuttaa väärinymmärryksiä venäläisten vanhempien ja suomalaisten koulujen välillä. ”Eroavien käsitysten kanssa selviää kuitenkin luottamuksen ja keskustelujen avulla, toteaa Anita Novitsky”, Väestöliiton monikulttuuristen asioiden asiantuntija. Vanhemmat ovat auktoriteetteja Venäläiseen kasvatusihanteeseen liittyy selkeä vanhemman ja lapsen roolien erottaminen. Venäläinen vanhemmuus ei muistuta kaverivanhemmuutta, jossa lapsi ja vanhempi ovat tasavertaisia ystäviä. Isä, äiti ja muut sukulaiset voivat edellyttää, vaatia ja kieltää, halutessaan perustelematta. Asetelma toistuu vielä selvemmin vanhempien, opettajien, lääkärien ja muiden auktoriteettien kanssa. Venäläiset uskovat vahvasti yleissivistykseen ja erilaisten taitojen merkitykseen. Lasten tulee pienestä pitäen harrastaa urheilua, taidetta, soittoa ja vieraita kieliä. Eräs äiti selitti lastenhoitajan olevan niin paljon parempi kasvattaja kuin hän itse, koska ”minä itse kasvatan niin kotitekoisesti”. Näkemyksellä on selvä ero Suomeen, missä mielellään korostetaan lapsen oikeutta vapaaseen leikkiin. ”Venäjällä lapsen katsotaan kasvavan parhaiten vahvasti virikkeellisessä ympäristössä”, toteaa Anita Novitsky. Opettaja tarkkaillee ja mittaa lapsen kehitystä Venäjällä on tärkeää, että lapsi oppii määrätyt asiat tietyssä iässä. Suomalaisessa kasvatusperinteessä painotetaan enemmän lapsen yksilöllistä kehitysaikataulua. ”Venäläisessä päiväkodissa ja koulussa opettajan oletetaan tarkkailevan lap28 l Pari & perhe 4/2007 seksi”, kertoo Anita Novitsky. ”Tämän takia venäläinen vanhempi saattaa olla Suomessa huolissaan, jos hänestä tuntuu, että päiväkodissa tai koulussa lapsen kehitystä ei tarkkailla tai tueta tarpeeksi. Jos esimerkiksi venäläiselle vanhemmalle paljastuu, ettei hänen lapsensa osaa piirtää yhtä hyvin kuin ikätoverinsa eikä opettaja ole ottanut asiaa puheeksi vanhemman kanssa, saattaa se tuntua välinpitämättömyydeltä tai opettajan ammattitaidottomuudelta.” Anita Novitsky on viiden lapsen äiti. Ennen siirtymistään Väestöliittoon hän on työskennellyt mm. venäläis-suomalaisessa päiväkodissa. sen kehitystä ja raportoivan vanhemmille, tapahtuuko se toivotussa aikataulussa. Jos lapsi tuntuu jäävän tavoitteista jälkeen, opettajan ja vanhempien tehtävä on harjaannuttaa lasta tälle vaikeissa asioissa terveen kehityksen varmistami- Keskustelu mahdollistaa ymmärryksen Erilaiset kasvatuskäsitykset voivat aiheuttaa väärinymmärryksiä venäläisten ja suomalaisten kesken. ”Kohtaamisissa pitäisi ennen kaikkea kuulla vanhempien huoli lapsen hyvinvoinnista”, Novitsky painottaa. Ymmärryksen lisääminen on molemminpuolinen prosessi. ”Tärkeää on saavuttaa luottamuksellinen suhde vanhempiin, jotta avoin keskustelu mahdollistuisi.” l Venäläiset perheet ja seksuaalisuus murroksessa Venäjä on elänyt rajussa murroksessa viimeiset kaksikymmentä vuotta. Samaan aikaan Suomessa asuvien venäläisten määrä on lisääntynyt rajusti. Onnistunut vuorovaikutus vaatii ymmärrystä niin liike-elämässä kuin viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen työssä – monikulttuurisista perheistä ja suvuista puhumattakaan. Väestöliiton uusi Venäläiset perheet ja seksuaalisuus murroksessa -julkaisu kertoo venäläisten ja suomalaisten samankaltaisuuksista ja erilaisuuksista arjen, perheen ja seksuaalisuuden näkökulmasta. Siinä tarkastellaan venäläistä perhe-elämää, sukupuolirooleja sekä seksuaalisuutta ja siihen liittyviä ilmiöitä. Julkaisu valottaa myös Suomessa asuvien venäläisten elämää. Tilaukset: www.vaestoliitto.fi/nettikauppa tai [email protected]. Hinta 15 € + toimituskulut. Teksti Osmo Kontula Kuva Antero Aaltonen Peruskoulun seksuaalikasvatus 2000-luvun Suomessa - Pojilla edelleen heikot tiedot Peruskoulun seksuaalikasvatus koki mullistuksen 1990-luvun puolivälissä, jolloin liikuntaan yhdistetyltä terveyskasvatukselta vähennettiin oppitunteja, ja kotitalouteen liitetty perhekasvatus hävisi käytännössä kokonaan. Supistuneen seksuaalikasvatuksen on oletettu olleen ainakin osasyy sille, että nuorten abortit ja klamydiatartunnat alkoivat lisääntyä 1990-luvun puolivälissä. Nuorten seksuaaliterveyden heikentyminen jatkui vuoteen 2002 asti. Ratkaisuksi seksuaalikasvatuksen ongelmiin toivottiin terveystieto-oppiainetta, joka käynnistyikin pakollisena useimmissa kouluissa lukuvuonna 2004–2005. Uuden oppiaineen vaikutusta seksuaalikasvatuksen uudistajana ryhdyttiin tutkimaan tuoreeltaan Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksella keväällä 2006. Kyselyyn vastasi 518 yläasteen koulun terveystiedon opettajaa. Vastaukset kattoivat 70 prosenttia kaikista suomenkielisistä yläasteista. Tulokset ovat vertailukelpoisia vuoden 1996 vastaavaan tutkimukseen. Oppitunnit lähes kaksinkertaistuneet Peruskoulun seksuaalikasvatus on selkeästi aikaistunut, ja opetukseen käytetty tuntimäärä on lisääntynyt. Terveystiedon ansiosta seksuaalikasvatus on siirtynyt enimmäkseen 7. ja 8. luokille. Aiemmin sitä annettiin 9. luokilla useimmiten biologian yhteydessä. Seksuaalikasvatukseen käytetty tuntimäärä on lisääntynyt kymmenessä vuodessa 7.–9.-luokilla keskimäärin yhdeksästä tunnista seitsemääntoista. Tuntimäärien kasvusta huolimatta opetuksen sisältö on vain vähän monipuolistunut. Eniten on lisääntynyt opetus lasten seksuaalisuudesta, seksuaalisesta ahdistelusta ja seksistä mediassa. Alueelliset erot seksuaalikasvatuksessa ovat melko pienet. Lisääntymisbiologia on siirtynyt 7. luokan opetukseen, ja seksuaaliseen kanssakäymiseen ja seksuaaliterveyteen liittyvät asiat 8. luokille. Erikseen tytöille ja pojille annettu seksuaalikasvatus on Pari & perhe 4/2007 l 29 korvautunut melkein pelkästään yhdessä tytöille ja pojille annetulla opetuksella. Vastuullisuus ja oikeat tiedot tärkeimpiä tavoitteita Opettajat pitivät tärkeimpinä opetustavoitteina vastuuseen kasvattamista ja oikeiden asiatietojen välittämistä. Vähiten tärkeä asia oli pidättyvyyteen opettaminen. Seksuaaliopetusta antaneista opettajista neljä viidesosaa koki, että heidän oli helppo puhua seksuaaliasioista oppilaille. Hankalina aiheina opettajat pitivät seksuaalista ahdistelua, insestiä, pedofiliaa ja raiskausta. Neljä viidesosaa opettajista ei uskonut, että seksuaaliopetus houkuttelisi nuoria aloittamaan sukupuolielämän liian varhain. Opettajilta kerättyjen tietojen lisäksi koulut haastettiin keväällä 2006 koululaisten seksuaaliterveystietokilpailuun. Siihen osallistui 33 819 kahdeksannen luokan oppilasta 462 koulusta. Seksuaalitietojen testissä oli 75 tietokysymystä ja kussakin neljä vastausvaihtoehtoa. Oppilaat vastasivat oikein keskimäärin 52 kysymykseen. Parhaat tiedot oppilailla oli Päijät-Hämeessä, Keski-Suomessa ja Kainuussa. Koululaisten tiedot seksuaaliterveydestä olivat parantuneet kahdella pisteellä vuoden 2000 kyselyyn verrattuna (pojilla kolme pistettä ja tytöillä yhden pisteen). Tyttöjen tiedot olivat kuitenkin seitsemän pistettä paremmat kuin poikien. Oppilaat tiesivät huonoiten seksuaalisesta kanssakäymisestä ja sukupuolitaudeista. Melkein puolet 8. luokan oppilaista vastasi näihin kysymyksiin väärin. Pojille tuottivat vaikeuksia myös lapsuuden ja murrosiän muutoksia mittaavat kysymykset. Pojat tarvitsevat lisää tietoa Hyvä koulumenetys selitti vahvasti oppilaiden hyviä seksuaalitietoja. Tytöillä koulumenestys ennusti heidän seksuaalitietojaan jopa paremmin kuin osallistuminen koulun seksuaalikasvatukseen. Pojilla terveystiedon yhteydessä saatu seksuaaliopetus oli heidän seksuaalitietojensa kannalta huomattavasti tärkeämpi kuin 30 l Pari & perhe 4/2007 tytöille. Seksuaalinen kokeneisuus ei liittynyt kummallakaan sukupuolella parempiin tietoihin, kokeneilla pojilla oli jopa muita poikia huonommat tiedot. Kouluterveydenhuollon aktiivisiksi asiakkaiksi valikoitui seksuaali- ja ehkäisyasioissa niitä nuoria, varsinkin poikia, joilla oli erityisen heikot seksuaalitiedot. Heidän käyntinsä kouluterveydenhuollossa oli siten otollinen tilaisuus valistuksen antamiselle. Yhdynnän kokeneista tytöistä joka toinen oli käynyt viimeisen lukukauden aikana kouluterveydenhuollon asiakkaana. Yhdynnän kokeneilla pojilla tämä osuus oli kolmasosa. Suotuisalla ilmapiirillä parhaat tulokset Seksuaaliopetuksen runsaammilla tuntimäärillä ja monipuolisemmilla sisällöillä oli odotetusti positiivinen yhteys oppilaiden parempiin seksuaalitietoihin. Hyväksi määriteltiin seksuaaliopetus, jota oli annettu lukukauden aikana vähintään kuusi tuntia ja johon sisältyi vähintään 19 sisältöaihetta. Koululaisten hyviä tietoja edisti opetus, jossa opettaja korosti luontevaa suhtautumista seksuaalisuuteen ja opetti suvaitsevaisuuteen. Parhaita oppimistuloksia saavutetaan luomalla oppimiselle suotuisa ilmapiiri, ei yksittäisillä opetustekniikoilla. Väestöliiton kansainvälisen toiminnan yksikön järjestämä Seksuaalioikeudet meillä ja muualla -kirjoituskilpailu toteutettiin ulkoasiainministeriön tuella keväällä ja syksyllä 2007. Kilpailun aiheena oli meidän jokaisen oikeudet – seksuaalioikeudet. Kilpailu jakautui kahteen sarjaan; nuorten 15–18-vuotiaiden sarjaan ja yleineen harraste- ja ammattikirjoittajien sarjaan. Kummastakin sarjasta valikoitui kolmen voittajan ryhmä. Kilpailun parhaimmistosta julkaistiin marraskuun lopulla kirja Seksin maantiede. Kirjaa voi tilata maksutta Väestöliitosta [email protected] tai puh. (09) 2280 5125. Koululaisten hyviä seksuaalitietoja edistäviä tekijöitä ovat mm: • koulussa on seksuaalikasvatuksesta vastaava opettaja • opettajan on helppo puhua oppilaille sukupuoliasioista • opetusta annetaan tyttöjen ja poikien sekaryhmissä • opetuksessa käytetään roolileikkejä opetus integroidaan terveyskeskuksen palveluihin. l Lähde: Kontula, Osmo & Meriläinen, Henna (2007). Koulun seksuaalikasvatus 2000-luvun Suomessa. Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos, Helsinki. Kirjoittaja on Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen tutkimusprofessori, joka on tutkinut suomalaista seksuaalikasvatusta ja nuorten seksuaalisuutta 1980-luvulta alkaen. Väestöliiton kirjoituskilpailun yleisen sarjan voitto osui Suvi Liimatalle. Hänen henkilökohtainen kirjoituksensa Mosambikin naisten arjesta oli tosielämästä. Teksti ja kuvat Anna Kopteff Seksin maantieteen suunnistajat löysivät etsimänsä Toivottoman rankasta aiheesta syntyi toivo Ylitunteikkuus korvautui toteavalla tyylillä ja toi samalla voimaa tekstiin. Väestöliiton Seksuaalioikeudet meillä ja muualla -kirjoituskilpailun voittajakaksikko, Tiina Amadei ja Suvi Liimatta, vetosivat eläytymiskyvyllään ja karujen tosiasioiden kerronnallaan. ”Suuhuni asetetaan kangaspala, jotta en purisi kieleeni. Lääkäri lohkaisee löytämästään kivestä palasen tavalla, joka ei voi olla muuta kuin kovan harjoituksen tulos. Lohkare on niin teräväreunainen, että sillä voisi leikata norsun nahkaa.” Näin klaukkalalainen, 17-vuotias lukiolainen Tiina Amadei kuvailee yhtä naisiin kohdistuvista ihmisoikeuksista räikeintä, sukuelinten silpomista. ”Halusin saada aikaan keskustelua epätasa-arvosta ja silpomisesta. Kun liikumme maasta maahan, samalla kehitämme suvaitsevaisuutta ja teemme yhdessä parempaa maailmaa”, Amadei toivoo. Hän myöntää, että Suomesta löytyy omat seksuaalioikeuksien ongelmansa. Tällä hetkellä raiskaukset huolestuttavat häntä. Henkilökohtaista haavoittuvuutta Amadei käsittelee lapsen haavoittuvuutta riipaisevan todentuntuisesti. ”Hänen silmänsä kiiluivat, ja hän näytti pikku-pojalta, joka on juuri saanut hienon lahjan. Mutta Nakire ei ole saanut tätä lahjaa, hän on ottanut sen. Olen voimaton hänen allaan. Mies työntää peniksensä sisääni ja minä pyörryn.” ”Raiskauskohtauksen kirjoitettuani, minulle tuli itsellenikin paha olo sitä lukiessani. Toisaalta silpominen ja raiskaus ovat niin rankkoja asioita, että niistä ei voi kirjoittaa hyssytellen”, Amadei huomauttaa. Silpomisen todellisuuden luonne ei jää lukijalle epäselväksi. Seksuaalioikeudet eroavat meillä ja maailmalla, mutta ihminen on aina yhtä haavoittuvainen. Mustia muistiinpanoja Yleisen sarjan voittaja, 41-vuotias kätilö Suvi Liimatta kokosi kirjoituksensa tosielämän aineistoja haravoimalla. Enossa asuvan Liimatan tarinat perustuvat hänen viimesyksyiseen Mosambikin matkaansa. Muistiinpanojen kylmä totuus tekee kipeää. ”Sängyllä makaa juuri lapsensa synnyttänyt, pahasti synnytyselimistään revennyt äiti, jota kaksi hoitajaa yrittää ommella yhteisvoimin. Nainen huutaa ja potkii, ompeluun tarkoitetut välineet ja astiat lentelevät lattialle. Nainen on aivan panii kissa. Tilannetta ei helpota se, että hoitajat Tiina Amadei säväytti eläytymiskykyisellä kirjoituksellaan ja voitti kirjoituskilpailun nuorten sarjan. kiljuvat peloissaan olevalle naiselle kurkku suorana. Mikä kauheinta, he lyövät.” Kätilön työtä Suomessa ja Mosambikissa on Liimatan mielestä lähes mahdoton verrata, koska erot ovat räikeitä. Hänen mukaansa köyhyys, puutteellinen koulutus ja vanhakantaiset asenteet vaikeuttavat työskentelyä terveydenhuollossa. ”On valtava pula kaikesta. Onneksi kehitysyhteistyö on tuonut tulosta, ja esimerkiksi vanhat leikkaussalit on saatu käyttöön”, Liimatta kertoo. Väkivallan vääryys Väkivallan ja vääryyksien kohtaaminen hoitotyössä oli Liimatalle shokki. Väkivallan käyttö Mosambikissa on yleistä, ja potilaiden kohtelu on usein epäinhimillistä. ”Naisen väkivaltainen kohtelu on yksi rankimmista vääryyksistä. Kun lääkäri lyö synnyttävää naista, ei voi käsittää, miten nykypäivänä voi tapahtua jotain vastaavaa.” Väkivallan uhka on jatkuvasti olemassa, vaikka Liimatta ei ole toistaiseksi itse joutunut työssään kokemaan sitä. ”Terveys, tasa-arvo ja turvallisuus ovat oikeuksia, joita ei saa missään nimessä laittaa kakkossijalle. Vääryyksien kohtaamiseen voi turtua, mutta ei niihin koskaan totu.” l Pari & perhe 4/2007 l 31 Opas koti–koulu -yhteistyöhön maahanmuuttajaperheiden kanssa Unelma paremmasta parisuhteesta - Navigointiopas aikuissuhteeseen Väestöliiton Kotipuu haluaa rohkaista kouluja tehostettuun koti–koulu -yhteistyöhön, jonka tavoitteena on tukea kotoutumista ja vahvistaa vanhemmuutta Uudessa oppaassa Väestöliiton Kotipuun monikulttuurisuusasioiden päällikkö Anne Alitolppa-Niitamo ja monikulttuurisuuden asiantuntija Jouni Sirkiä esittelevät toimintamallin, jonka avulla koulut ja muut maahanmuuttajia kohtaavat tahot voivat perustaa hyvin toimivan vertaisryhmän. Oppaassa on ehdotuksia seitsemän tapaamiskerran teemoiksi, joita voivat olla Suomen koulutusjärjestelmän esittely, kodin ja koulun yhteistyö tai lapsen sosiaalinen kehitys. Sinikka Kumpula ja Vuokko Malinen Hinta 15 euroa + toimituskulut. Hinta 25 € + toimituskulut. Kirja käsittelee parisuhteen kehittymistä ja toimivuutta uusimman tutkimustiedon pohjalta. Siinä käydään läpi kestävän parisuhteen elementtejä, eli niitä tekijöitä, jotka auttavat ihmisiä saavuttamaan onnellisen parisuhteen ja välttämään onnettoman. Erilaiset kehitysvaiheet ja kriisit kuuluvat parisuhteeseen. Niiden kautta pareilla on mahdollisuus kasvaa ja löytää suhteessaan uusi, entistä syvempi ja tyydyttävämpi taso. Teoriatiedon lisäksi kirjassa kuvataan selkein esimerkein, miten näitä tietoja ja taitoja voidaan opetella. Tutkimusraportti Uussuomalainen nainen etsii paikkaansa Venäläisten ja kosovonalbaanien elämänpolut työssä ja kotona Minna Säävälä Tutkimuksessa kartoitetaan elämäkertahaastattelujen avulla venäläistaustaisten ja kosovonalbaani-taustaisten naisten näkemyksiä, kokemuksia ja toiveita Suomeen sopeutumisesta. Kirjassa tarkastellaan maahanmuuttajanaisten integroitumista uuteen yhteiskuntaan. Lisäksi siinä muotoillaan käytännön politiikkaehdotuksia. Raportti on osa kahdeksan EU-maan vertailevaa tutkimushankketta Needs for female immigrants and their integration in ageing societies (FEMAGE). Hinta 10 € + toimituskulut. Tilaukset Väestöliitosta,. www.vaestoliitto.fi/nettikauppa tai sähköpostilla: [email protected] Tilaukset Väestöliiton Väestöntutkimuslaitokselta: [email protected]. Pari & perhe -lehden palvelukortti Pari & perhe ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Tilaushinta 30 euroa/ vuosikerta. Tilaan Pari & perhe -lehden alkaen Itselleni Käytä palvelukorttia, kun - tilaat lehden - ilmoitat osoitteen- tai nimenmuutoksen - peruutat tai irtisanot tilauksesi Vastaanottaja maksaa postimaksun 2007 Lahjaksi Irtisanon tilaukseni päättymään maksetun jakson loppuun. Väestöliitto ry l Tilauksen maksaja/Vanha osoite Sukunimi Etunimi Jakeluosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Päiväys ja allekirjoitus l Lahjatilauksen saaja/Uusi osoite Sukunimi Jakeluosoite 2007 alkaen Etunimi Tunnus 5005241 00003 VASTAUSLÄHETYS Seuraavassa numerossa teemana: Hoida ja vaali parisuhdettasi.
© Copyright 2024