Tapio Määtän esitelmä - Itä
Itä-Suomen yliopiston lukuvuoden avajaiset Joensuu 7.9.2016 Professori Tapio Määttä Vanhan akateemisen hokeman mukaan sama henkilö ei voi olla yhtä aikaa hyvä opettaja, hyvä tutkija ja hyvä akateeminen johtaja. Saamani vuoden opettajan tunnustus lämmittää mieltäni erityisesti siksi, että olen kymmenkunta vuotta toiminut oikeustieteiden laitoksen johtajana ja kokenut panostaneeni liian vähän opetukseen ja sen kehittämiseen. Samalla kun kiitän tunnustuksesta, ajattelin pohtia yliopisto-opetuksen johtamisen haasteita laitosjohtajan näkökulmasta. Opetuksen vapaus on olennainen osa yliopiston perusidean mukaista tutkimuksen vapautta. Yliopistossa jokainen opettaja opettaa mitä haluaa haluamillaan menetelmillä. Tutkimuksen ja opetuksen vapaus synnyttää yliopiston. Vaikka opetuksen vapaus on koko yliopiston olemassaolon perusta, opetustakin voi ja pitää yliopistossa toki johtaa. Uskon siihen, että yliopistoissa opettajat ja tutkijat tekevät lähtökohtaisesti ihan järkeviä asioita, kun heidän annetaan tehdä omalla tavallaan niitä asioita, mistä he ovat motivoituneita ja innostuneita. Yliopisto-opetuksen johtaminen on näin ollen yksinkertaisesti opettajien innostuksen ja motivaation ylläpitämistä ja vahvistamista. Entä miten toimia niissä tilanteissa, joissa yliopiston odotetaan uudistuvan tavalla, joka edellyttää opettajien opettavan uusia asioita uusilla tavoilla, opettavan vaikkapa kesäisin tai hyödyntävän uutta opetusteknologiaa? Olemme yliopistoissa tällä hetkellä tilanteessa, jossa opettajien odotukset opetuksen ja tutkimuksen vapaudesta eivät aina ole samansuuntaisia yliopistoihin kohdistuvien ulkoisten muutospaineiden kanssa. Muutoksen keskelläkin uskon yliopisto-opetuksen johtamisen olevan pohjimmiltaan opettajien innostuksen vahvistamista. Kyse on roolituksesta: kaikkien opettajien ei tarvitse tehdä samoja asioita samalla tavalla tai innostua samoista uusista asioista. Opetusta johtavana laitosjohtajana olenkin kokenut tärkeimmäksi tehtäväkseni tunnistaa jokaisen opettajan vahvuudet ja antaa tilaa jokaiselle toteuttaa ja syventää omalla tavallaan omaa osaamistaan. Olen laitosjohtajana toimiessani kovasti pohtinut sitä, miten voisin edistää monitieteisyyttä tutkimuksessa ja opetuksessa. Uskon vahvasti Itä-Suomen yliopiston strategiseen tavoitteeseen vahvistaa ”Monitieteistä, uusiutuvaa ja kansainvälistä tutkimusta”. Monitieteinen tutkimus ja monitieteinen opetus ovat vahvassa yhteydessä toisiinsa. Monitieteinen tutkimusyhteistyö edellyttää perustakseen sellaista ymmärrystä toiselta tieteenalalta ja sellaista henkilöiden välistä luottamusta, joka parhaiten syntyy yhteisen monitieteisen opetuksen kautta. Monitieteisyys akateemisena ideana on vahvasti yhteydessä opetuksen vapauteen. Näkökulma on vain vähän erilainen. Monitieteisyys opetuksessa tarkoittaa yllättäviä, ennakoimattomia ja yksilöllisiä yhdistelmiä, kohtaamisia ja törmäyksiä. Eräät nyky-yliopiston kehityssuunnat valitettavasti näyttävät uhkaavan monitieteisyyttä, vaikka kaikki sitä juhlapuheissa kannattavatkin. Suurin monitieteisen opetuksen ja monitieteisen tutkimuksen uhka on yliopistoissa keskusjohtoisesti toteutettava prosessien virtaviivaistaminen – toimintojen tehostaminen hallintovetoisesti siten, että kaikki tekisivät samoja asioita samalla tavalla. Monitieteisen opetuksen turvaamiseksi ja vahvistamiseksi meidän on ponnekkaasti vaalittava yhtäältä opettajien opetuksen vapautta, toisaalta luotava rakenteita, jotka mahdollistavat opiskelijoille yksilöllisten, yllättävien ja outojenkin valintojen tekemisen. En haluaisi olla rakentamassa yliopistosta tuotantolaitosta, jonka onnistuminen mitataan vain sen perusteella, kuinka nopeasti sisäänotettu ”tuoteaihio” saadaan valmiina ulos ja kuinka onnistuneesti valmis maisteri sijoittuu prosessikaavion päässä hänelle ajateltuun valmiiseen työmarkkinalokeroon. Yliopisto tarvitsee myös omaa tietään ja elämänsä tarkoitusta etsiviä haahuilijoita, jotka eivät kulje jonkun valmiiksi viitoittamaa opintopolkua vaan rakentavat itseään motivoivan ja innostavan monimuotoisen paketin eri alojen opinnoista. Opetusta johtavana laitosjohtajana ja opettajana haluan omalta osaltani olla varmistamassa tulevaisuudessakin, että yliopistossa on tilaa yksilöllisiä valintoja tekeville oman tiensä kulkijoille. Ilahduttavan paljon tapaankin sellaisia opiskelijoita, jotka ovat yliopistossa myös sivistyäkseen, eivät vain mahdollisimman pikaisella läpikulkumatkalla työmarkkinapääomaansa kasvattamassa. Ilahduttavan usein huomaan olevani tekemisissä sellaisen opiskelijan kanssa, joka on kiinnostunut tekemään töitä oppimisensa eteen ja joka arvostaa sitä, kun opettajina emme päästä häntä siitä mistä aita on matalin. Uskon siis sellaiseen yliopistoon, jossa jokainen opettaja opettaa mitä haluaa ja jokainen opiskelija opiskelee mitä haluaa. Sellaisessa yliopistossa päätöksenteko on luonnollisesti läpinäkyvää, avointa ja vuorovaikutteista. Opettajat ja tutkijat pystyvät vaikuttamaan työnsä sisältöön ja työssään tapahtuviin muutoksiin. Opiskelijat ovat osa yliopistoyhteisöä ja heidän palautettaan ja kehittämisehdotuksiaan kuunnellaan ja kerätään aktiivisesti. Monitieteisyyteen vahvasti panostaneina olemme Itä-Suomen yliopistossa jo monessa asiassa hyvällä tiellä kohti tällaista akateemiseen vapauteen vahvasti toimintansa perustavaa yliopistoa. Itä-Suomen yliopistossa on yksi Suomen yliopistojen laajimmista vapaista sivuaineopinto-oikeuksista. Esimerkiksi kaikki oikeustieteiden ja kauppatieteiden laitosten opintojaksot ovat vapaasti kenen tahansa muun oppiaineen opiskelijan suoritettavissa. Kuka tahansa Itä-Suomen yliopiston opiskelija voi suorittaa oikeustieteen ja kauppatieteen opintojaksoja ilman rajoituksia tai kynnyskursseja. Muissa yliopistoissa oikeustieteessä ja kauppatieteessä oikeus suorittaa sivuaineopintoja on huomattavasti rajoitetumpaa. Poikkeuksellista verrattuna muihin yliopistoihin on myös se, että ItäSuomen yliopistossa sekä kauppatieteisiin että oikeustieteisiin (julkisoikeuden HTM-tutkintoon) otetaan yliopiston sisäisinä pääaineenvaihtajina siirto-opiskelijoita eli koulutusalan vaihto yliopiston sisällä on joustavaa. Tämä Itä-Suomen yliopiston laaja vapaan sivuaineopinto-oikeuden perinne on arvokas ja vaalimisen arvoinen. Kokemukseni mukaan Itä-Suomen yliopistossa voi sanoa olevan myös suopea ilmapiiri sivuaineopiskelijoille. Tältä kannalta on arvokasta, että Itä-Suomen yliopiston hallitus on tänään kokouksessaan vahvistanut yliopiston sisäiseen rahanjakomalliin vuosiksi 2017–2020 mekanismin, joka palkitsee sivuaineopetusta tuottavat laitokset taloudellisesti tästä panostuksesta. Tiedekunnille ja laitoksille sivuaineopiskelijan suorittama opintopiste on täsmälleen yhtä arvokas kuin tiedekunnan tai laitoksen oman pääaineopiskelijan suorittama opintopiste. Suomen parasta yliopistollista oppimisympäristöä strategiamme mukaisesti rakentaessamme tulisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota vielä siihen, että tutkintojen rakenteet olisivat sellaisia, että niissä on tilaa sivuaineille. Samalla on myös rakennettava joustavia väyliä vaihtaa koulutusalaa, kuten siis oikeustieteissä ja kauppatieteissä tällä hetkellä jo toimitaan. Tällaiset rakenteelliset seikat ja niistä viestiminen ovat yliopisto-opetuksen johtamisen keinoja, tapoja edistää yliopiston, tiedekunnan ja laitoksen kannalta tärkeitä asioita opetuksen ja oppimisen vapautta kunnioittaen. Yliopisto-opetuksen johtaminen on siis myös erilaisten strategisten tavoitteiden ja muutossuuntien osoittamista, ylhäältä ministeriöstä ja yliopiston johdosta tulevien muutospaineiden logiikan avaamista opettajille ja opiskelijoille. Yliopiston strategisista tavoitteista yhä avoimemmin viestimällä voimme suunnata opettajien innostuksen ja motivaation uusiinkin kohteisiin, kuten kesäopetukseen, oppimisympäristöjen kehittämiseen tai monitieteisen opetuksen vahvistamiseen. Toivotan kaikille yliopistoyhteisön jäsenille hyvää alkanutta lukuvuotta!
© Copyright 2024