null
Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 7. lokakuuta 2016 (OR. en) 13009/16 Toimielinten välinen asia: 2016/0313 (NLE) PECHE 356 EHDOTUS Lähettäjä: Vastaanottaja: Euroopan komission pääsihteerin puolesta Jordi AYET PUIGARNAU, johtaja 6. lokakuuta 2016 Jeppe TRANHOLM-MIKKELSEN, Euroopan unionin neuvoston pääsihteeri Kom:n asiak. nro: COM(2016) 643 final Asia: Ehdotus NEUVOSTON ASETUKSEKSI unionin aluksiin sovellettavien eräiden syvänmeren kalakantojen kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuosiksi 2017 ja 2018 Saapunut: Valtuuskunnille toimitetaan oheisena asiakirja COM(2016) 643 final. Liite: COM(2016) 643 final 13009/16 si DG B 2A FI EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 6.10.2016 COM(2016) 643 final 2016/0313 (NLE) Ehdotus NEUVOSTON ASETUS unionin aluksiin sovellettavien eräiden syvänmeren kalakantojen kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuosiksi 2017 ja 2018 FI FI PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN TAUSTA • Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet Syvänmeren kannat ovat kalakantoja, joita pyydetään mannerjalustojen pääasiallisten kalastusalueiden ulkopuolella. Niitä esiintyy mannerjalustojen rinteillä ja merenalaisten vuorten yhteydessä. Useimmat kyseisistä lajeista ovat hidaskasvuisia ja pitkäikäisiä, mistä syystä ne ovat pitkään alttiina kalastustoiminnan vaikutuksille. Lisäksi syvänmeren lajien herkkyys kalastukselle riippuu suuresti siitä, voidaanko lajia pyytää kohdennetusti paikallisilla keskittymäalueilla, erityisesti kutuaikaan. Tämä pätee erityisesti keltaroussiin, tylppäpyrstömolvaan ja limapäihin. Jos syvänmeren kalastusta ei rajoitettaisi, kalastusyritykset alkaisivat kilpailla vapaasti saatavilla olevista kalavaroista kiinnittämättä riittävästi huomiota siihen, että hyödyntäminen tapahtuisi kestävällä tasolla. Sama koskee kaikkia luonnonvaraisia kalakantoja. Tämä suuntaus on ollut selvästi havaittavissa joidenkin syvänmeren lajien kalastuksessa, ennen kuin Euroopan unioni alkoi säännellä kyseisiä kantoja vuonna 2003. Esimerkiksi luoteisilla vesialueilla keltaroussin ja Biskajanlahdella pilkkupagellin arvokkaat kannat ovat nyt ehtyneet. Kalastustoimintaa on siis tarpeen rajoittaa julkisen vallan toimenpitein, jotta voidaan estää kalastajien tulojen väheneminen, kehittää kantojen hyödyntämistä siten, että pitkällä aikavälillä saaliit suurenevat, ja vähentää vaikutuksia, joita ekosysteemiin ja ravintoverkkoon kohdistuu joidenkin kalakantojen koon pienentyessä äkillisesti. Julkiset toimenpiteet ovat syvänmeren lajien tapauksessa erityisen tärkeitä, koska ehtyneiden kantojen elpyminen saattaa kestää hyvin kauan tai ei ehkä ole edes mahdollista. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) laatii joka toinen vuosi perusteellisen arvion syvänmeren kantojen biologisesta tilanteesta. Viimeisin ICESin lausunto annettiin kesäkuussa 2016. Lisäksi tähän kalastusmahdollisuuksien vahvistamista koskevaan ehdotukseen sisältyy aineksia, jotka perustuvat tieteellis-teknis-taloudellisen kalatalouskomitean (STECF) heinäkuussa 2016 laatimaan arvioon. ICESin ja STECFin lausunnot osoittavat, että useimpien tässä ehdotuksessa tarkasteltujen syvänmeren lajien kalastus ei ole edelleenkään kestävällä pohjalla ja että näiden kantojen kalastusmahdollisuuksia olisi kantojen kestävyyden turvaamiseksi vähennettävä lisää, kunnes kantojen todetaan kehittyvän myönteiseen suuntaan. Tämä on lähtökohtana syvänmeren lajien kalastusmahdollisuuksia vahvistettaessa, ja näin noudatetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 3 artiklan c alakohdassa vahvistettua periaatetta, jonka mukaan päätöksentekoa yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa ohjaavat muun muassa tieteelliset lausunnot. Yleinen tausta Euroopan unioni on vuodesta 2003 alkaen säännellyt syvänmeren lajien kalastusta vahvistamalla laji- ja aluekohtaiset suurimmat sallitut saaliit (TACit) ja pyyntiponnistuksen enimmäistason Koillis-Atlantilla. Eräiden syvänmeren lajien vuosien 2015 ja 2016 suurimmat sallitut saaliit vahvistettiin unionin aluksiin sovellettavien eräiden syvänmeren kalakantojen kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuosiksi 2015 ja 2016 15 päivänä joulukuuta 2014 annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 1367/2014 1. 1 FI EUVL L 366, 20.12.2014, s. 1. 2 FI Kalastusmahdollisuuksista päättäminen ja niiden jakaminen kuuluvat unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Elollisten vesiluonnonvarojen kestävää hyödyntämistä koskevista velvollisuuksista säädetään asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 artiklassa. Kyseisen asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa otetaan käyttöön kalastuksenhoidon ennalta varautuva lähestymistapa (joka määritellään asetuksen 4 artiklan 1 kohdan 8 alakohdassa) ja säädetään, että yhteisellä kalastuspolitiikalla pyritään palauttamaan ja säilyttämään kestävän enimmäistuoton mahdollistava taso. Lisäksi mainitun asetuksen 16 artiklan 4 kohdassa säädetään, että kalastusmahdollisuudet on määriteltävä asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa esitettyjen tavoitteiden mukaisesti. Lisäksi kalastusmahdollisuuksien vahvistamisessa on otettava huomioon kansainväliset sopimukset, muun muassa vuonna 1995 tehty Yhdistyneiden kansakuntien sopimus hajallaan olevien ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämisestä ja hoidosta, jäljempänä ’YK:n vuoden 1995 kalakantasopimus’. Varovaisuus on tärkeää varsinkin silloin, kun saatu tieto on epävarmaa, epäluotettavaa tai puutteellista. Riittävien tieteellisten tietojen puutetta ei YK:n vuoden 1995 kalakantasopimuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti saa käyttää syynä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden lykkäämiseen tai toteuttamatta jättämiseen. Ehdotetut TACit noudattavat myös YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön vuonna 2008 laatimia, valtamerillä harjoitettavan syvänmeren kalastuksen hallinnointia koskevia kansainvälisiä suuntaviivoja, jotka YK:n yleiskokous on vahvistanut useissa päätöslauselmissaan (vuonna 2007 annettu päätöslauselma 61/105, vuonna 2009 annettu päätöslauselma 64/72 ja viimeisin vuonna 2015 annettu päätöslauselma 70/235). Vaikka myös muut kalastusvaltiot, erityisesti Norja, Islanti, Färsaaret, Venäjä ja Marokko, hyödyntävät syvänmeren kantoja ja vaikka on tarpeen pyrkiä pääsemään sopimukseen yhdenmukaisista hoitotoimenpiteistä kyseisten valtioiden kanssa tai, kun kyse on kansainvälisten vesialueiden kannoista, Koillis-Atlantin kalastuskomission (NEAFC) puitteissa, Euroopan unionin aluksiin sovellettavia yksipuolisia toimenpiteitä tarvitaan, kunnes kyseiset sopimukset saadaan tehtyä. Näin voidaan välttää edellä kuvaillun kaltaiset sääntelemättömästä kalastuksesta johtuvat kielteiset seuraukset ja kantojen ehtyminen. Voimassa olevat säännökset Ehdotuksessa käsiteltyä alaa koskevat nykyiset säännökset on annettu neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1367/2014, ja niitä sovelletaan 31. joulukuuta 2016 asti. Ne liittyvät syvänmeren kantojen kalastukseen sovellettavista kalastusmahdollisuuksien saamista koskevista erityisistä vaatimuksista ja niihin liittyvistä edellytyksistä annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 2347/2002 2. • Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa Ehdotetut toimenpiteet on suunniteltu yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden ja sääntöjen mukaisesti, ja ne ovat yhdenmukaisia kestävää kehitystä koskevan unionin politiikan kanssa 2. OIKEUSPERUSTA, SUHTEELLISUUSPERIAATE 2 FI TOISSIJAISUUSPERIAATE JA EYVL L 351, 28.12.2002, s. 6–11. 3 FI • Oikeusperusta SEUT-sopimuksen 43 artiklan 3 kohdassa määrätään, että neuvosto hyväksyy komission ehdotuksesta ”kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyviä toimenpiteitä”. Tämä ehdotus rajoittuu kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen sekä kyseisten kalastusmahdollisuuksien käyttöön toiminnallisesti liittyvien edellytysten vahvistamiseen. Tässä ehdotuksessa neuvoston asetukseksi vahvistetaan EU:n kalastuslaivastoille saalisrajoitukset, jotka koskevat kaupallisesti tärkeimpiä syvänmeren lajeja Koillis-Atlantilla sijaitsevilla unionin ja kansainvälisillä vesillä. Rajoitusten avulla pyritään saavuttamaan yhteisen kalastuspolitiikan tavoite, jonka mukaan olisi varmistettava, että kalastusta harjoitetaan ympäristön, talouden ja sosiaalisten näkökohtien kannalta kestävällä pohjalla. Ehdotus kuuluu SEUT-sopimuksen 3 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuun Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Sen vuoksi toissijaisuusperiaatetta ei sovelleta. • Suhteellisuusperiaate Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen seuraavasta syystä: yhteinen kalastuspolitiikka on yhteinen koko unionille. SEUT-sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaan neuvoston tehtävänä on hyväksyä kalastusmahdollisuuksien vahvistamista ja jakamista koskevat toimenpiteet. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 6 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat vapaasti jakaa eri alueiden tai toimijoiden kesken ne kalastusmahdollisuudet, joihin ei sovelleta kalastusoikeuksien siirtojärjestelmää, 16 artiklan 7 kohdan mukaisesti ja 17 artiklassa vahvistettuja perusteita noudattaen. Jäsenvaltioilla on täten liikkumavaraa päättää, millaisen sosiaalisen/taloudellisen mallin ne valitsevat niille myönnettyjen kalastusmahdollisuuksien hyödyntämiseksi. 3. SIDOSRYHMIEN KUULEMINEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTI • Sidosryhmien kuuleminen Ehdotus perustuu periaatteisiin ja ohjaukseen, jotka vahvistetaan vuoden 2017 kalastusmahdollisuuksia koskevasta kuulemisesta annetussa komission tiedonannossa COM(2016) 396 final. Siinä komissio esittää kaikkien kantojen kalastusmahdollisuuksia vuonna 2017 koskeviin ehdotuksiin liittyviä näkemyksiään ja aikeitaan. Komissio toteuttaa tiedonannon perusteella sidosryhmiä, kansalaisyhteiskuntaa, jäsenvaltioita ja suurta yleisöä koskevan laajan kuulemisen. 4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET Ehdotuksella ei ole uusia rahoitusvaikutuksia jäsenvaltioille. Neuvosto antaa tämän asetuksen joka toinen vuosi, ja sen täytäntöön panemiseksi tarvittavat julkiset ja yksityiset resurssit ovat jo olemassa. FI 4 FI 5. LISÄTIEDOT • Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset Lukuun ottamatta poikkeusta, joka koskee yhtä lestikalan kantaa, tutkijat eivät pysty saatavilla olevien, tämän ehdotuksen kattamia syvänmeren kantoja koskevien tietojen perusteella laatimaan täydellistä arviota kannan tilanteesta populaation koon tai kalastuskuolevuuden suhteen. Siihen on useita syitä: kyseiset lajit ovat usein hyvin pitkäikäisiä ja hitaasti kasvavia, minkä vuoksi on erittäin vaikeaa jaotella kantaa ikäluokkiin ja arvioida kalastuksen vaikutusta kantaan saaliiksi saatujen yksilöiden pituudessa tai ikärakenteessa tapahtuneiden muutosten perusteella. Kantojen uusiutumistiheys ei ole tiedossa. Kannat ovat levinneet laajoille aloille syvyyksiin, joita on käytännön syistä vaikea tutkia. Tieteellisiä tutkimustietoja ei kyseisten kantojen vähäisen kaupallisen merkityksen vuoksi ole useinkaan saatavilla tai ne eivät kata koko levinneisyysaluetta. Kalastustoiminta kohdistuu näihin lajeihin joskus vain osittain, ja joitakin lajeja on kalastettu vasta suhteellisen vähän aikaa. Ehdotetut saalisrajat vastaavat edellä mainitussa vuoden 2017 kalastusmahdollisuuksia koskevasta kuulemisesta annetussa komission tiedonannossa esitettyjä periaatteita. Tiedonannossa esitetään komission näkemykset siitä, miten kalastusmahdollisuudet olisi vahvistettava, ja kyseisiä sääntöjä on noudatettu laadittaessa tätä ehdotusta siihen sisältyvien TACien osalta seuraavasti: • Silloin kun annetaan tieteellisiä lausuntoja ICESin kestävän enimmäistuoton strategian mukaisten kattavien tietojen, määrällisten analyysien ja ennusteiden perusteella, TACit olisi vahvistettava tieteellisten lausuntojen mukaisesti. Tämä pätee lestikalalle ja jäälestikalalle luoteisilla vesialueilla ehdotettuun TACiin. Lestikalan ja jäälestikalan TACeista on meneillään tuomioistuinkäsittely 3, ja neljään tähän ehdotukseen sisältyvään TACiin liittyy merkintä ”pm” (pro memoria) ensi vuoden puolelle. • Silloin kun ohjeellinen tieteellinen lausunto annetaan saatavilla olevien tietojen laadullisen analyysin perusteella (vaikka se olisi epätäydellinen tai sisältäisi asiantuntija-arvion), sitä olisi käytettävä pohjana TAC-päätöksille. Tämän perusteella ehdotukseen sisältyy 10 TACin leikkaaminen ja yhden TACin säilyttäminen ennallaan. Pilkkupagellin osalta suuralueilla VI, VII ja VIII ICESin lausunnossa suositetaan, että saaliita ei ole vuosina 2017 ja 2018. Koska sivusaaliita ei ehkä voida välttää, asetetaan ainoastaan sivusaaliita koskeva TAC. Suuraluetta IX koskeva pilkkupagellin TAC laajennetaan koskemaan myös CECAF-aluetta, jolla saadaan suuria saaliita. Suuraluetta IX koskeva TAC ei rajoita kalastuskuolevuutta riittävästi, ellei sitä laajenneta CECAF-alueelle. • Yhden mustahuotrakalakannan osalta lausuntoa ei ole vielä käytettävissä. Syvänmerenhaiden osalta ICES antaa tieteellisen lausunnon vasta viimeistään lokakuussa 2016. Sen vuoksi tässä ehdotuksessa on merkintä ”pm” kolmessa TACissa syvänmerenhaiden osalta ja yhden mustahuotrakalakannan TACissa. Ne päivitetään sen jälkeen, kun komissio on hyväksynyt ehdotuksen. • Keltaroussin kolme TACia poistetaan (ne ovat olleet nolla vuodesta 2010), ja keltaroussista tulee kielletty laji. Kanta on ehtynyt eikä ole elpymässä. ICES 3 FI Asia C-128/15, Espanjan kuningaskunta vastaan Euroopan unionin neuvosto. 5 FI huomauttaa, ettei Koillis-Atlantilla ole ollut EU:n kohdennettua kalastusta vuoden 2010 jälkeen. FI 6 FI 2016/0313 (NLE) Ehdotus NEUVOSTON ASETUS unionin aluksiin sovellettavien eräiden syvänmeren kalakantojen kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuosiksi 2017 ja 2018 EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 3 kohdan, ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen, sekä katsoo seuraavaa: (1) Perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdassa määrätään, että neuvosto hyväksyy komission ehdotuksesta kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet. (2) Yhteisestä kalastuspolitiikasta 11 päivänä joulukuuta 2013 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 1 edellytetään, että säilyttämistoimenpiteet vahvistetaan ottaen huomioon käytettävissä olevat tieteelliset, tekniset ja taloudelliset lausunnot, mukaan lukien tarvittaessa tieteellis-teknistaloudellisen kalastuskomitean (STECF) laatimat kertomukset. (3) Neuvoston tehtävänä on hyväksyä kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet sekä tarvittaessa tietyt niihin toiminnallisesti liittyvät edellytykset. Kalastusmahdollisuudet olisi jaettava jäsenvaltioiden kesken siten, että varmistetaan kunkin jäsenvaltion kalastustoiminnan suhteellinen vakaus kunkin kannan tai kalastuksen osalta ja ottaen asianmukaisesti huomioon asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 vahvistetut yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteet. (4) Neuvoston asetuksen (EY) N:o 2347/2002 2 2 artiklan a alakohdassa määriteltyjen syvänmeren lajien kalastusmahdollisuuksista päätetään kahden vuoden välein. (5) Suurimmat sallitut saaliit, jäljempänä ’TAC’, olisi vahvistettava saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen perusteella ottaen huomioon biologiset ja sosioekonomiset näkökohdat ja varmistaen eri kalastussektorien välinen oikeudenmukainen kohtelu sekä ottaen huomioon myös ne kannanotot, jotka on tuotu esiin sidosryhmien, erityisesti asianomaisten alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien, kuulemisissa. 1 EUVL L 356, 22.12.2012, s. 22. Neuvoston asetus (EY) N:o 2347/2002, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, syvänmeren kantojen kalastukseen sovellettavista kalastusmahdollisuuksien saamista koskevista erityisistä vaatimuksista ja niihin liittyvistä edellytyksistä (EYVL L 351, 28.12.2002, s. 6). 2 FI 7 FI (6) Kalastusmahdollisuuksien olisi oltava kansainvälisten sopimusten ja periaatteiden mukaisia; niitä ovat muun muassa Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 1995 sopimus hajallaan olevien ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämisestä ja hoidosta 3 sekä YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön vuonna 2008 laatimissa, valtamerillä harjoitettavan syvänmeren kalastuksen hallinnointia koskevissa kansainvälisissä suuntaviivoissa vahvistetut yksityiskohtaiset hoitoperiaatteet, joissa todetaan erityisesti, että lainsäätäjän olisi oltava erityisen varovainen silloin, kun saatu tieto on epävarmaa, epäluotettavaa tai puutteellista. Riittävien tieteellisten tietojen puutetta ei saisi käyttää syynä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden lykkäämiselle tai toteuttamatta jättämiselle. (7) Viimeisimmät Kansainväliseltä merentutkimusneuvostolta (ICES) ja tieteellis-teknistaloudelliselta kalastuskomitealta (STECF) saadut tieteelliset lausunnot osoittavat, että useimpien syvänmeren lajien kantojen kalastus ei ole edelleenkään kestävällä pohjalla ja että näiden kantojen kalastusmahdollisuuksia olisi kantojen kestävyyden turvaamiseksi vähennettävä edelleen, kunnes kantojen todetaan kehittyvän myönteiseen suuntaan. (8) ICESin lausunnossa suositetaan, että läntisten vesien pilkkupagellikannasta ei pyydetä lainkaan saaliita ja lajin TAC muutetaan läntisten vesien osalta pelkästään sivusaaliita koskevaksi TACiksi. Huomattavia pilkkupagellin saaliita pyydetään CECAF-alueelta 34.1.11, joka rajoittuu ICES-suuralueeseen IX. Tämän vuoksi ICES-suuraluetta IX nykyisin koskevan TACin soveltamisalaa olisi laajennettava niin, että se kattaa myös CECAF-alueen 34.1.11, jotta kaikki kyseisen pilkkupagellikannan saaliit pystyttäisiin estämään tehokkaasti. (9) ICES suosittaa myös, ettei keltaroussin saaliita sallita ennen vuotta 2020. Aikaisemmin keltaroussille on vahvistettu TACit (vuodesta 2010 lähtien kyseiset TACit on asetettu nollaksi). Nyt on syytä vahvistaa lajin pyytämistä, aluksella pitämistä, jälleenlaivaamista ja purkamista koskeva kielto, koska kanta on ehtynyt eikä ole elpymässä. ICES huomauttaa, ettei Koillis-Atlantilla ole ollut unionin kohdennettua keltaroussin kalastusta vuodesta 2010 lähtien. (10) [johdanto-osan kappale päivitettävä asiaa koskevan tuomioistuinkäsittelyn tuloksen mukaisesti] Tieteelliset lausunnot ja Koillis-Atlantin kalastuskomissiossa (NEAFC) hiljattain käydyt keskustelut viittaavat siihen, että lestikalan saaliita on voitu ilmoittaa virheellisesti jäälestikalan saaliina. Näin ollen on syytä vahvistaa TACit, jotka kattavat molemmat lajit, ja samalla mahdollistaa saaliiden ilmoittaminen kummankin lajin osalta erikseen. (11) [johdanto-osan kappale päivitettävä sen jälkeen, kun ICES on antanut lausuntonsa] Tärkeimmät kaupalliset syvänmeren hailajit katsotaan ehtyneiksi. Kohdennettua syvänmeren haiden kalastusta ei saisi tästä syystä esiintyä lainkaan. (12) TACien ja kiintiöiden vuosittaiseen hallinnoimiseen liittyvien lisäedellytysten käyttöönottamisesta 6 päivänä toukokuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 847/96 4 mukaisesti olisi määriteltävä ne kalakannat, joihin sovelletaan erilaisia 3 Sopimus hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta (EYVL L 189, 3.7.1998, s. 16). EYVL L 115, 9.5.1996, s. 3. 4 FI 8 FI kyseisessä säädöksessä tarkoitettuja toimenpiteitä. Varo-TACeja olisi sovellettava sellaisiin kalakantoihin, joiden osalta ei ole käytettävissä tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa arviota kalastusmahdollisuuksista erityisesti sen vuoden osalta, jona TACit on vahvistettava; muutoin olisi sovellettava analyyttisiä TACeja. ICESin ja STECFin lausuntojen valossa tietyille syvänmeren kalakannoille ei ole saatavilla tieteellistä arviota käytettävissä olevista kalastusmahdollisuuksista. Sen vuoksi niihin olisi sovellettava varo-TACeja. (13) Kalastustoiminnan keskeytyksen välttämiseksi ja unionin kalastajien toimeentulon turvaamiseksi tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2017. Asian kiireellisyyden vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi sen jälkeen, kun se on julkaistu, ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN: 1 artikla Kohde Tässä asetuksessa vahvistetaan vuosiksi 2017 ja 2018 unionin alusten käytettävissä olevat tiettyjen syvänmeren lajien kalakantojen vuosittaiset kalastusmahdollisuudet unionin vesillä ja eräillä sellaisilla unionin ulkopuolisilla vesillä, joilla saalisrajoitukset ovat tarpeen. 2 artikla Määritelmät 1. 2. Tässä asetuksessa tarkoitetaan: a) ’unionin kalastusaluksella’ jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivaa ja unionissa rekisteröityä kalastusalusta; b) ’unionin vesillä’ jäsenvaltioiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvia vesialueita, lukuun ottamatta perussopimuksen liitteen II luettelossa mainittujen alueiden lähivesiä; c) ’suurimmalla sallitulla saaliilla’ (TAC) määrää, joka voidaan pyytää ja purkaa kustakin kalakannasta vuosittain; d) ’kiintiöllä’ unionille tai jäsenvaltiolle myönnettyä osuutta TACista; e) ’kansainvälisillä vesialueilla’ vesiä, jotka eivät kuulu minkään valtion suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan. Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia alueiden määritelmiä: a) 5 FI ’ICES-alueilla’ (Kansainvälinen merentutkimusneuvosto) tarkoitetaan 5 asetuksen (EY) N:o 218/2009 liitteessä III mainittuja maantieteellisiä alueita; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 218/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Koillis-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 70). 9 FI b) ’CECAF-alueilla’ (Itäisen Keski-Atlantin kalastuskomitea) tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 216/2009 6 liitteessä II mainittuja maantieteellisiä alueita. 3 artikla TACit ja niiden jakaminen Unionin kalastusalusten unionin vesillä tai eräillä unionin ulkopuolisilla vesillä pyytämien syvänmeren lajien TACit, niiden jakaminen jäsenvaltioiden kesken sekä tarvittaessa niihin toiminnallisesti liittyvät edellytykset esitetään liitteessä. 4 artikla Kalastusmahdollisuuksien jakamista koskevat erityissäännökset 1. 2. 6 7 8 FI Tämän asetuksen mukainen kalastusmahdollisuuksien jakaminen jäsenvaltioiden kesken ei rajoita seuraavien soveltamista: a) asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 8 kohdan mukaisesti tehtävät vaihdot; b) neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 7 37 artiklan mukaisesti tehtävät vähennykset ja uudelleen jakamiset; c) neuvoston asetuksen (EY) N:o 1006/2008 8 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti tehtävät uudelleen jakamiset; d) asetuksen (EY) lisäpurkamiset; e) asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklan mukaisesti pidätettävät määrät; f) asetuksen (EY) N:o 1224/2009 105 ja 107 artiklan mukaisesti tehtävät vähennykset. N:o 847/96 3 artiklan nojalla sallittavat saaliiden Asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklaa on sovellettava kantoihin, joihin sovelletaan varo-TACia, ja mainitun asetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohtaa sekä 4 artiklaa on sovellettava kantoihin, joihin sovelletaan analyyttistä TACia, jollei tämän asetuksen liitteessä toisin säädetä. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 216/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, muualla kuin Pohjois-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 1). Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1). Neuvoston asetus (EY) N:o 1006/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, yhteisön kalastusaluksille myönnettävistä luvista kalastustoiminnan harjoittamiseksi yhteisön vesien ulkopuolella ja kolmansien maiden alusten pääsystä yhteisön vesille (EUVL L 286, 29.10.2008, s. 33). 10 FI 5 artikla Saaliiden ja sivusaaliiden aluksesta purkamista koskevat edellytykset Niistä kalakannoista, joille on vahvistettu TACit, peräisin olevia kaloja saadaan pitää aluksella tai purkaa aluksesta ainoastaan, jos ne on pyydetty sellaisen jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla, jolle on myönnetty kiintiö, ja jos kyseistä kiintiötä ei ole käytetty loppuun. 6 artikla Kiellot Kielletään unionin kalastusaluksilta keltaroussin (Hoplostethus atlanticus) kalastus ICESsuuralueilla I, II, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X, XII ja XIV sijaitsevilla unionin ja kansainvälisillä vesillä sekä kyseisellä alueella pyydetyn keltaroussin pitäminen aluksella, jälleenlaivaaminen ja purkaminen. 7 artikla Tietojen siirtäminen Kun jäsenvaltiot lähettävät komissiolle pyydettyjen kantojen purettujen saaliiden määriin liittyviä tietoja asetuksen (EY) N:o 1224/2009 33 ja 34 artiklan nojalla, niiden on käytettävä tämän asetuksen liitteessä esitettyjä kantojen koodeja. 8 artikla Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2017. Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tehty Brysselissä FI Neuvoston puolesta Puheenjohtaja 11 FI
© Copyright 2024