Yrjännummen pohjavesialueen suojelusuunnitelma
Salon kaupunki 21.10.2016 1288/11.00.01.02/2016 LUONNOS Yrjännummen pohjavesialueen suojelusuunnitelma Pia Lindholm 21.10.2016 Luonnos 1 Yrjännummen pohjavesialueelle laaditun suojelusuunnitelman sisältö 1 Johdanto ......................................................................................................................................................... 3 2 Suojelusuunnitelman tavoitteet ..................................................................................................................... 5 2.1 Suojelusuunnitelmiin liittyvä lainsäädäntö ............................................................................................. 5 3 Yleistä pohjavesimuodostumista ja pohjavedestä ......................................................................................... 7 4 Suojelusuunnitelma-alue ................................................................................................................................ 9 4.1 Geologia ja hydrogeologia ....................................................................................................................... 9 4.2 Vedenottamot ja vedenlaatu................................................................................................................. 11 4.3 Vedenottoalueet ja ohjeelliset suojavyöhykkeet .................................................................................. 12 5 Suunnitelma-alueella olevat riskitekijät, niiden sijainti ja toimenpiteet riskien poistamiseksi ................... 13 5.1 Asutus .................................................................................................................................................... 13 5.1.1 Jätevesi, putkistot ja viemäröinti.................................................................................................... 14 5.1.2 Öljysäiliöt ........................................................................................................................................ 18 5.1.3 Maalämpöjärjestelmät ................................................................................................................... 20 5.2 Maa-ainesten otto ................................................................................................................................. 21 5.2.1 Kotitarveottaminen ........................................................................................................................ 23 5.2.2 SOKKA-hanke .................................................................................................................................. 24 5.3 Muuntajat .............................................................................................................................................. 27 5.4 Maatalous .............................................................................................................................................. 29 5.4.1 Peltoviljely ...................................................................................................................................... 30 5.4.2 Karjatalous ...................................................................................................................................... 30 5.5 Metsätalous ........................................................................................................................................... 32 5.6 Liikenne ja tienpito ................................................................................................................................ 33 5.6.1. Kuljetukset sekä käyttötiheydet ja –määrät .................................................................................. 35 5.7 Teollisuus ja yritystoiminta .................................................................................................................... 36 5.8 Mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet ................................................................................................ 37 5.9 Ampumaradat........................................................................................................................................ 40 5.10 Roskaantuminen ja vanhat kaatopaikat .............................................................................................. 42 6 Pohjaveden laadun valvonta ja seuranta ..................................................................................................... 43 6.1 Raakaveden laadun seuranta ................................................................................................................ 44 7 Pohjavesimuodostumista suoraan riippuvaisten pintavesi- ja maaekosysteemien selvitykset ................... 45 8 Varautuminen kriisitilanteisiin ja toimenpiteet vahinkotapauksissa ........................................................... 46 Luonnos 2 8.1. Vesihuoltolaitoksen valmiussuunnitelma............................................................................................. 46 8.2. Öljy- ja kemikaalionnettomuudet ......................................................................................................... 46 9 Pohjavesialueiden ja suojelutoimenpiteiden huomioiminen kaavoituksessa.............................................. 47 9.1 Kaavatilanne pohjavesialueella ............................................................................................................. 49 10 Suunnitelman ylläpito ja toteuttaminen .................................................................................................... 50 11 Yhteenveto suojelusuunnitelman toimenpide-ehdotuksista pohjavesialueella ........................................ 50 Lähteet ............................................................................................................................................................. 53 Liitteet.............................................................................................................................................................. 57 Liite 1. Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien .......................................................................... 57 Liite 2. Pohjavesialuekortti (Varsinais-Suomen ELY-keskus/2015) .............................................................. 57 Liite 3. Kylmässuo-Palonummen vedenottamon suoja-aluepäätös ............................................................ 57 Luonnos 3 1 Johdanto Pohjaveden suojelusuunnitelma on ohjeellinen työkalu pohjavesivarojen suojelun ja pohjavesialueiden maankäytön yhteensovittamisessa. Suojelusuunnitelmassa kuvataan pohjavesialueen hydrogeologiset ominaisuudet ja suunnitelmaa tehtäessä kartoitetaan suunnitelma-alueen pohjavettä mahdollisesti vaarantavat toiminnot sekä esitetään tarvittavat toimenpidesuositukset pohjaveden suojelemiseksi ja sen hyvän tilan turvaamiseksi myös jatkossa. Pohjaveden suojelusuunnitelmien sisällöstä on annettu ohjeita vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain luvussa 2 a (1263/2014). Suomessa luonnontilainen pohjavesi on pääsääntöisesti hyvän laatuista, mutta pohjavesimuodostumat ovat herkkiä pilaantumiselle. Salon kaupungin alueella sijaitsee yhteensä 68 pohjavesialuetta, jotka on luokiteltu vedenhankintaa varten tärkeiksi tai veden hankintaan soveltuviksi pohjavesialueiksi. Salon vedenhankinta perustuu alueen pohjavesien käyttöön. Salon pohjavesialueilla on noin 70 vedenottamoa, joista noin 30 vesi pumpataan kulutukseen. Talousveden laatu täyttää Euroopan Unionin direktiiviin perustuvan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (1352/2015) määräykset. Salon alueen kallioperä koostuu pääosin graniittisista ja suprakrustisista, voimakkaasti metamorfoituneista kivilajeista. Salon alueen maaperä koostuu pohjoisosassa pääosin hienoainespitoisista savipelloista ja kallioalueista sekä erilaisista hiekka- ja soramuodostumista (GTK 2016). Alueella on pieniä katkonaisia harjujaksoja. Eteläosassa Salon alueella on enemmän kalliopaljastumia ja kalliomaata sekä jonkin verran hienoaineksisia alueita sekä erilaisia hiekka- ja moreenimuodostumia. Salon alueen koillis- ja lounaisosia hallitsee lounais-koillissuunnassa kulkeva III Salpausselän reunamuodostuma, harjut, savikot ja kalliopaljastumat. Salon kaupungin alueella suurimmat uhat pohjavedelle aiheutuvat öljysäiliöistä, viemäröintiin kuulumattomista jätevesistä, maa-ainesten ottamisalueista sekä pilaantuneista ja mahdollisesti pilaantuneista maa-aineksista. Muita alueen pohjavettä uhkaavia tekijöitä ovat muun muassa teollisuus, hautausmaat, maatalous ja tieliikenne. Salon kaupungin vuoden 2016 pohjavesien suojelusuunnitelmahankkeessa laadittiin erilliset suojelusuunnitelmat kuudelle pohjavesialueelle. Hankkeen pohjavesialueet olivat Kankkonummi (Perniö), Yrjännummi (Perniö), Kruusila (Kiikala), Kukinhuoneenharju (Suomusjärvi), Korkianummi (Kiikala) ja Hirvelä (Kiikala). Kaikki nämä alueet on luokiteltu I luokan pohjavesialueiksi. Hankkeen alkamisesta tiedotettiin Salon kaupungin kotisivuilla. Tiedote oli nähtävillä 15.6.–31.8.2016 Salon kaupungin ilmoitustaululla ja sähköisellä ilmoitustaululla. Lisäksi tiedote suojelusuunnitelmahankkeesta julkaistiin 18.6.2016 Salon Seudun Sanomissa. Suojelusuunnitelmaehdotukset olivat nähtävillä 21.10.– 21.11.2016. Lausunnot pyydettiin Lounais-Suomen aluehallintovirastolta ja Varsinais-Suomen ELYkeskukselta. Hankkeen aikana tehtiin maastokartoituksia kaikilla alueilla. Maastokäynnit tehtiin 22.6. ja 28.6. (Perniö), 29.6. (Suomusjärvi) ja 29.6., 11.7. ja 19.7. (Kiikala). Pohjaveden suojelusuunnitelman laatimiseen tarvittavien taustatietojen kerääminen toteutettiin lähettämällä kiinteistökysely pohjavesialueilla sijaitseville asuin- ja yrityskiinteistöille. Kyselyssä kartoitettiin kiinteistöillä olevia lämmitysjärjestelmiä, jätevesijärjestelmiä, säilytettäviä kemikaaleja sekä talousveden hankintaa. Kaikille pohjavesialueille vuoden 2016 hankkeessa lähetetyt kyselyt vastausmäärineen on esitetty taulukossa 1. Luonnos 4 Suojelusuunnitelman on laatinut geologi Pia Lindholm ja se on toteutettu yhteistyössä Salon kaupungin ja Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa. Suunnitelmaa ohjanneen työryhmän kokoonpano oli: Marjo Härkönen, Salon kaupunki, ympäristöterveydenhuolto Markus Kukkonen, Salon kaupunki, kaupunkisuunnittelu Hillevi Lehto, Salon kaupunki, ympäristönsuojelu Kirsti Lepistö, Salon kaupunki, maaseutupalvelut Erika Liesegang, Varsinais-Suomen ELY-keskus Sami Saari, Salon kaupunki, ympäristöterveydenhuolto Sanna-Liisa Suojasto, Varsinais-Suomen ELY-keskus Aki Toivanen, Varsinais-Suomen pelastuslaitos, Salon yksikkö Kalle Virtanen, Salon kaupunki, Liikelaitos Salon Vesi Taulukko 1. Pohjavesialueille lähetettyjen kyselyjen ja saatujen vastausten kappalemäärät.. Pohjavesialue Lähetetyt kyselyt Saadut vastaukset Vastausprosentti (kpl) (kpl) Kankkonummi 15 9 60 Yrjännummi 8 8 100 Kruusila 19 11 58 Kukinhuoneenharju 5 4 80 Hirvelä 32 27 84 Korkianummi 27 16 59 Yhteensä 106 75 n. 71 % Luonnos 5 2 Suojelusuunnitelman tavoitteet Pohjavesiä suojellaan, koska halutaan säilyttää luonnontilaiset pohjavedet entisellään ja estää ihmistoimintaa heikentämästä pohjavesien laatua. Pohjaveden suojelusuunnitelmien tarkoituksena on pohjavesialueiden suojelun tehostaminen kuvaamalla mm. riskitekijät ja toimenpide-ehdotukset riskien poistamiseksi sekä vedenottamoiden suoja-alueiden rajausten tarkistus tai rajausten laatiminen, jos suojaaluerajauksia ei ennestään ole (mm. Gustafsson ym. 2006, Rintala ym. 2007). Lisäksi tavoitteena on toimintaohjeiden laatiminen vahinko- ja vaaratilanteiden varalta sekä pohjavesialueelta olemassa olevien tietojen päivittäminen ja puuttuvien tietojen koonti yhteen. Salon vuoden 2016 pohjavesialueiden suojelusuunnitelmahankkeen tavoitteena oli koota pohjavesialueiden tiedot erillisiin suojelusuunnitelmaasiakirjoihin, jolloin suojelusuunnitelmien käytettävyys ja hyöty esimerkiksi maankäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa helpottuu. Pohjavesien suojelun tavoitteena on myös kaikkien uusien riskien välttäminen ja olemassa olevien riskien minimointi rajoittamatta kuitenkaan tarpeettomasti muuta maankäyttöä. Suojelusuunnitelman tarkoitus on toimia ohjeena esimerkiksi viranomaisvalvonnassa, maankäytön suunnittelussa sekä lupahakemusten käsittelyssä. Pohjavesitietoja hyödyntävät muun muassa ympäristönsuojelu-, rakennus-, kaavoitus-, maaaineslupa- ja terveydensuojeluviranomaiset ja vesihuoltolaitokset mutta myös pohjavesialueiden asukkaat ja toiminnanharjoittajat. Suojelusuunnitelmassa on myös havainnollistavia karttoja riskitoimintojen laadusta ja sijainneista. 2.1 Suojelusuunnitelmiin liittyvä lainsäädäntö Pohjavesien suojelua kansallisesti ohjaavat pääasiassa ympäristönsuojelulaki (527/2014) sekä vesilaki (587/2011). Merkittävimmät osat suojelun kannalta ovat pohjavesien pilaamiskielto sekä ympäristönsuojelulain ja vesilain mukainen lupajärjestelmä. Valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta (713/2014) määrää tarvittavista/selvitettävistä tiedoista vedenhankintaan soveltuvalle pohjavesialueelle sijoittuvan toiminnan lupahakemuksessa. Pohjaveden pilaamiskielto: ympäristönsuojelulain 2 luvun 17 §:ssä määrätään, että ainetta, energiaa tai pieneliöitä ei saa panna, päästää tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että tärkeillä tai muilla vedenhankintakäyttöön soveltuvilla pohjavesialueilla pohjavesi kävisi terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontuisi. Myöskään toisen kiinteistöllä olevaa pohjavettä ei saa tehdä terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää, eikä tehtävä toimenpide saa vaikuttaa pohjaveden laatuun muutoin loukaten yleistä tai toisen yksityistä etua. Vesilain tavoitteena on edistää, järjestää ja sovittaa yhteen vesivarojen ja vesiympäristön käyttöä niin, että se on yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää; ehkäistä ja vähentää vedestä ja vesiympäristön käytöstä aiheutuvia haittoja; ja parantaa vesivarojen ja vesiympäristön tilaa. Vesilain luvuissa 3 ja 4 säädetään luvanvaraisista vesitaloushankkeista, pohjaveden ottamisesta ja vedenottamoiden suoja-alueista. Vesilain mukaan ilman aluehallintoviraston lupaa ei saa käyttää pohjavettä tai ryhtyä pohjaveden ottamista tarkoittavaan toimeen siten, että siitä pohjaveden laadun tai määrän muuttumisen vuoksi voi aiheutua jonkin pohjavettä ottavan laitoksen vedensaannin vaikeutuminen; tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuuden olennainen vähentyminen tai sen hyväksikäyttämismahdollisuuden muu huonontuminen taikka toisen kiinteistöllä talousveden saannin Luonnos 6 vaikeutuminen (3 luku 2 §). Suoja-alue voidaan määrätä, jos alueen käyttöä on tarpeen rajoittaa veden laadun tai pohjavesiesiintymän antoisuuden turvaamiseksi, mutta suoja-aluetta ei kuitenkaan saa määrätä laajemmaksi kuin on välttämätöntä (4 luku 10 §). Suoja-alueisiin liittyvistä ohjeellisista suojavyöhykkeistä on kerrottu tarkemmin suojelusuunnitelman luvussa 3. Maa-aineslain (555/1981) tavoitteena on maa-ainesten otto ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla. Lain 3 §:n mukaan maa-ainesten ottamisesta ei saa aiheutua esimerkiksi tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantumista, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa. Euroopan unionin tasolla vesiensuojelua ohjataan vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) avulla. Suomessa direktiivi on toimeenpantu lailla vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004). Yleisenä tavoitteena oli pohjavesien osalta pohjavesien hyvän tilan saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä. Vesienhoitolain tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat uusimmat toimenpiteet on koottu vesienhoitosuunnitelmiksi vuosille 2016–2021. Lounais-Suomi kuuluu Kokemäenjoen – Saaristomeren – Selkämeren vesienhoitoalueeseen. Lounais-Suomen pohjavesiensuojelun ongelmista sekä niiden ratkaisukeinoista on esitetty yhteinen näkemys Lounais-Suomen pohjavesien toimenpideohjelmassa vuosille 2016–2021. Toimenpiteet eivät ole vesienhoitolain nojalla suoraan julkishallintoa tai yksittäisiä toiminnanharjoittajia velvoittavia, mutta lupamenettelyissä tulee huomioida, mitä vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. Lakia vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä päivitettiin 2014 lisäämällä lakiin uusi luku, 2 a (1263/2014), jossa muutettiin muun muassa pohjavesialueiden luokittelua ja ohjeistettiin suojelusuunnitelmien sisältöä. Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011, ns. hajajätevesiasetus) astui voimaan 15.3.2011. Asetuksen tavoitteena on ollut vähentää haja-asutuksen jätevesien haitallisia vaikutuksia vesistöihin ja pohjaveteen. Asetuksen velvoitteet koskevat pääsääntöisesti kaikkia viemäröintiin liittämättömiä kiinteistöjä. Jätevesien käsittelystä ja johtamisesta pohjavesialueilla on annettu tarkempia määräyksiä Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä. Hallitus on antanut esityksen (HE 128/2016), jossa ympäristönsuojelulain haja-asutuksen talousjätevesien kiinteistökohtaista käsittelyä koskevaa sääntelyä kohtuullistetaan ja selkeytetään eräiltä osin. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2017. Esityksessä ehdotetaan mm., että enintään 100 metrin etäisyydellä vesistöstä tai merestä olevalla alueella kuten myös vedenhankintakäytössä olevalla tai siihen soveltuvalla pohjavesialueella tulisi kiinteistökohtainen talousjätevesien käsittelyjärjestelmä muuttaa vastaamaan perustason puhdistustasovaatimusta 31.10.2019 mennessä. Pohjaveden suojeluun liittyviä säännöksiä sisältyy lisäksi mm. terveydensuojelulakiin (763/1994), kemikaalilakiin (599/2013), maankäyttö- ja rakennuslakiin (132/1999), jätelakiin (646/2011) sekä öljyvahinkojen torjuntalainsäädäntöön (1673/2009). Näiden ohella pohjaveden suojelua käsitellään myös erilaisissa valtioneuvoston asettamissa valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa sekä lainsäädäntöä täydentävissä valtioneuvoston periaatepäätöksissä. Luonnos 7 3 Yleistä pohjavesimuodostumista ja pohjavedestä Pohjavesi on maaperän huokoset ja kallioperän halkeamat yhtenäisesti täyttävää vettä (Britschgi ym. 2009). Maaperässä oleva pohjavesivyöhyke alkaa pohjaveden pinnasta eli vedellä täysin kyllästyneen kerroksen yläpinnasta ja päättyy vettä läpäisemättömään kerrokseen (Salonen ym. 2002). Pohjavesi liikkuu maaperässä painovoiman vaikutuksesta. Pohjavettä on lähes kaikkialla maaperässä vaihtelevissa syvyyksissä maanpinnan topografiasta ja geologisista tekijöistä riippuen (Britschgi ym. 2009). Pohjavesi ei ole kuitenkaan jakautunut tasaisesti maaperään, ja sen laatu ja määrä vaihtelevat alueellisesti. Pohjavesi on uusiutuva luonnonvara, jota muodostuu lisää, kun maahan satavaa vettä ja lunta tai kun tiivistynyttä ilmankosteutta imeytyy maa- ja kallioperään. Vedenhankinnan kannalta käyttökelpoisimmat pohjavesivarat sijaitsevat mannerjäätikön sulamisvaiheessa syntyneissä jäätikköjokimuodostumissa eli lajittuneissa sora- ja hiekkakerrostumissa kuten harjuissa ja deltoissa sekä suurissa reunamuodostumissa kuten Salpausselät. Tällaisissa muodostumissa pohjavesi on usein happipitoista sekä hyvälaatuista, ja pohjavettä on yleensä saatavissa vedenhankintakäyttöön runsaasti ja melko helposti. Vedenhankinnan kannalta käyttökelpoisia pohjavesivaroja on vähiten erityisesti rannikkoalueilla, ja kyseisillä alueilla on jouduttu hyödyntämään vedenhankinnassa esim. savikerrosten alaisia, varsin rautapitoisiakin pohjavesiesiintymiä tai pintavettä. Tekopohjavesi on pohjavesialueelta otettavaa vettä, jonka määrää on keinotekoisesti lisätty imeyttämällä pintavettä maaperään. Suomessa luonnontilainen pohjavesi on pääsääntöisesti hyvänlaatuista, mutta pohjavesimuodostumat ovat herkkiä pilaantumiselle (Britschgi ym. 2009). Lounais-Suomessa pohjaveden laatu on yleisesti hyvä. Luontaisesti pohjaveden laatua heikentävät maa- ja kallioperästä liukenevat aineet, mm. rauta ja mangaani, ja useilla alueilla pohjavesi on myös melko hapanta ja pehmeää, joten osalla vesilaitoksia vesi täytyy alkaloida alhaisen pH:n takia. Pohjavesialueiden rajaus perustuu maa- ja kallioperän hydrogeologisiin piirteisiin. Aluetta rajatessa otetaan huomioon pohjavesiesiintymäalueen maalajikoostumus, maalajin vedenläpäisevyys sekä alueen yhtenäinen hydraulinen laajuus. Pohjavesialueen raja osoittaa aluetta, joka vaikuttaa pohjaveden muodostumiseen ja laatuun. Lisäksi pohjavesialueen sisälle rajataan muodostumisalue eli hyvin vettä läpäisevän alueen raja. Muodostumisalueen maaperän vedenläpäisevyys vastaa vähintään hienohiekan vedenläpäisevyyttä. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettuun lakiin lisättiin uusi luku 2 a, jonka mukaan aiemman kolmen pohjavesiluokan sijaan edellytetään pohjavesialueet nykyisin luokiteltavan kahteen luokkaan sen mukaan, miten ne soveltuvat vedenhankintaan ja millainen suojelutarve niillä on. Uusi luokittelu korvaa aiemmat I, II ja III luokat, joihin kuuluvia alueita tarkastellaan uudelleen niiden sijoittamiseksi uusiin luokkiin. Edelleen käytössä oleva luokka III eli muut pohjavesialueet, poistetaan kokonaan ja siihen kuuluneet alueet luokitellaan 1- tai 2-luokkaan riippuen siitä, miten alue soveltuu vedenhankintaan. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta annetussa laissa säädetään myös pohjavesialueista, joista pintavesi- tai maaekosysteemit ovat suoraan riippuvaisia. Näitä pohjavesialueita koskien otetaan käyttöön uusi E-luokka. Pohjavedestä riippuvaisia ekosysteemejä ovat esimerkiksi lähteet, lähdepurot ja -lammet. Lisäksi laissa on säännökset pohjavesialueen suojelusuunnitelman sisällöstä ja valmistelusta. Luonnos 8 ELY-keskukset tarkistavat pohjavesialueiden luokituksen uuden luokituksen mukaiseksi, mutta pohjavesiluokkien muutosaikataulua ei ole määrätty laissa. Uusi luokittelu on esitetty tarkemmin taulukossa 2. Taulukko 2. Pohjavesialueiden uusi luokittelu. Pohjavesialueiden uusi luokittelu 1-luokka • Vedenhankinnan kannalta tärkeät pohjavesialueet; vettä käytetään tai on tarkoitus käyttää yhdyskunnan vedenhankintaan taikka talousvetenä enemmän kuin keskimäärin 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin (laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta 1263/2014). 2-luokka • Muut vedenhankintaan soveltuvat pohjavesialueet; pohjaveden antoisuuden ja muiden ominaisuuksiensa perusteella soveltuu 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön (laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta 1263/2014). E-luokka • Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen luokittelemat pohjavesialueet, joiden pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen (esimerkiksi lähde, lähdepuro tai lähdelampi); voivat kuulua myös joko 1- tai 2-luokkaan (laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta 1263/2014). Luonnos 9 4 Suojelusuunnitelma-alue ELY-keskukset määrittelevät pohjavesialueille luokan. Mahdolliset riski- tai selvityskohdestatukset sekä kemiallisen ja määrällisen tilan luokitukset tehdään vesienhoitosuunnitelmiin ja toimenpideohjelmiin yhdeksi kuusivuotiskaudeksi kerrallaan. Uusimmat kemiallisen ja määrällisen tilan luokitukset on tehty vuonna 2013. Pohjaveden määrällinen tila on hyvä silloin, kun keskimääräinen vuotuinen vedenotto pohjavesimuodostumasta ei ylitä muodostuvan uuden pohjaveden määrää ja lisäksi pohjaveden pinnan korkeus ei ihmistoiminnan seurauksena pysyvästi laske (Mäkinen 2015). Pohjaveden kemiallinen tila luokitellaan hyväksi, kun pohjavedessä havaitut keskimääräiset pitoisuudet eivät ole ylittäneet yhdessäkään seurantapaikassa pohjaveden laadulle asetettuja ympäristölaatunormeja. Yrjännummen pohjavesialue (0258601) on luokiteltu I luokan pohjavesialueeksi. Pohjavesialuetta ei ole määritelty riskialueeksi tai selvityskohteeksi (Avoin tieto -palvelu, tiedot poimittu 1.6.2016). Yrjännummen pohjavesialueen määrällinen ja kemiallinen tila on luokiteltu hyväksi. Yrjännummen pohjavesialue on esitetty kartassa 1. 4.1 Geologia ja hydrogeologia Perniön alueen pohjavesialueet liittyvät III Salpausselän reunamuodostumaan. Muodostumien eteläreunat ovat tyydyttävästi lajittunutta hiekkaa. Ydinosat ovat karkeaa hiekkaa. Pohjoispuolelta muodostumat rajoittuvat usein kalliomäkiin ja soihin. Kerrospaksuudet vaihtelevat erittäin paksuista muutamiin metreihin. Perniön eteläosassa kulkee lisäksi harjujakso, jonka aines on hiekkaa. Hiekkapatjojen välissä tavataan karkeampia kerroksia. Vedenhankinnan kannalta alueet ovat yleensä hyviä. Yrjännummen pohjavesialue on laaja, mutta epäyhtenäinen deltamuodostuma, joka kuuluu III Salpausselkään (Avoin tieto 2016). Alue rajoittuu pohjois- ja eteläpuoleltaan kallioihin. Länsipuolella alue yhtyy Postinnummen sora- ja hiekkamuodostumaan. Alueen etelä- ja itäpuolella muodostuma rajoittuu turvekerrostumiin. Yrjännummen aines on kerroksellista hyvin lajittunutta hiekkaa ja ydinosassa tavataan kivistä soraa. Muodostuman länsiosan aines on karkeampaa ja huonommin lajittunutta. Muodostumassa kulkee pohjoiseteläsuuntainen hyvin pyöristynyttä ja lajittunutta lohkareista kivistä soraa sisältävä kerrostuma. Sora- ja hiekkakerrosten paksuus on 5-20 metriä. Pohjavedenpinnan korkeusvaihtelut ovat pieniä. Alueella muodostuva pohjavesi purkautuu ympäröiville suoalueille. Pohjaveden päävirtaussuunta on kaakko ja etelä. Kylmässuon alueen pohjavesi on osittain paineellista ja patoutunut Kylmässuon huonosti vettä läpäisevien turvekerrostumien ansiosta. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 4,37 km² ja pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala on 2,98 km². Yrjännummen pohjavesialueella arvioidaan muodostuvan pohjavettä 2000 m³/d. Alueen imeytymiskerroin on 0,40. Luonnos Kartta 1. Yrjännummen pohjavesialue. 10 Luonnos 11 4.2 Vedenottamot ja vedenlaatu Yrjännummen pohjavesialueella on kaksi vedenottamoa, Kylmässuo-Palonummen (kuvat 1 ja 2) ja Punassuon ottamot. Yrjännummen pohjavesikortin mukaan Kylmässuo-Palonummen vedenottamon kaivotyypit ovat kuilukaivo (8 kpl) ja putkikaivo (2 kpl). Kylmässuon vedenottamo on otettu käyttöön jo vuonna 1952 ja Palonummen osa on rakennettu vuonna 1977. Kylmässuo-Palonummen vedenottamolla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston vuonna 1979 myöntämä vedenottolupa. Keskimääräiseksi vedenottomääräksi on arvioitu vuonna 1998 noin 727 m³/d (luvan mukaan enimmäisottomäärä on 1800 m³/d vuosikeskiarvona). Vuonna 2015 vedenottamolta otettiin vettä 710 m³/d (Pöyry 2016). Punassuon vedenottamon kaivotyyppi on siiviläputkikaivo. Punassuo on merkitty vain vedenottopaikaksi vuoden 1999 pohjavesikortissa. Vuonna 2015 Punassuon ottamolta otettiin vettä n. 105 m³/d (Pöyry 2016). Yrjännummen pohjavedenottamoilta pumpattava vesi johdetaan käsiteltäväksi Yrjännummella olevalle Postnummen alkalointilaitokselle. Kylmässuon ottamon lähellä olevassa havaintoputkessa (Hp 5) pohjaveden pinnan korkeus on vuonna 2015 ollut n. + 44 m (N2000) ja Palonummen ottamon lähellä olevassa havaintoputkessa (Hp 1) pohjaveden pinnan korkeus on vuonna 2015 ollut n. + 46 m (N2000). Punassuon ottamon lähellä olevassa havaintoputkessa (Hp 61) pohjaveden pinnan korkeus on vuonna 2015 ollut n. +52 m (N2000). (Avoin tieto -palvelu 2016). Pohjavesialueella on vedenottamoiden lisäksi yhteensä 11 havaintoputkea, kaksi lähdettä ja kolme pohjavesilammikkoa, joista voidaan tehdä pohjaveden pinnan korkeushavaintoja. Pohjaveden pinnankorkeus on Yrjännummen pohjavesialueen itäosassa (KylmässuoPalonummen alueella) pysynyt keskimäärin + 44 – 48 m (N2000) tuntumassa. Pohjavesialueen Kuvat 1 ja 2. Kylmässuo-Palonummen vedenottamoeteläosassa (Punassuon alueella) pinnankorkeus rakennukset. ©Pia Lindholm on pääsääntöisesti ollut yli + 50 m (N2000). Pohjavesialueen luoteisosassa olevissa pohjavesilammikoissa vedenpinnan korkeus on vuonna 2010 ollut n. + 62 m (N2000). (Avoin tieto -palvelu 2016). Vedenottolupaan liittyy velvoitetarkkailu. Viimeisin talousveden valvontatutkimusohjelma on vuodelta 1979 (Paavo Ristolainen Oy 1979). Valvontatutkimus koskee lähinnä pohjaveden pinnankorkeuden seuraamista havaintoputkista, jotta voidaan seurata tapahtuuko pohjaveden pinnankorkeuksissa muutoksia vedenoton seurauksena. Terveydensuojeluviranomaisen laatima talousveden tutkimussuunnitelma perustuu tällä hetkellä talousvesiasetuksen vaatimuksiin. Luonnos 12 Pohjaveden laatutiedot ovat peräisin Salon kaupungin vesilaitoksen tekemistä raakaveden ja lähtevän veden tarkkailuista, jotka perustuvat talousveden tutkimussuunnitelmaan ja Sosiaali- ja terveysministeriön talousvesiasetukseen (1352/2015). Tutkittava raakavesi on kaikkien alueella olevien ottamoiden yhdistettyä vettä. Vesihuoltoverkostoihin pumpatun veden laatu on täyttänyt hyvälle talousvedelle asetetut laatuvaatimukset ja -suositukset. Laatutiedot ovat peräisin raakavedestä ja lähtevästä vedestä otetuista näytteistä. Vuosina 2015–2016 Yrjännummen vedenottamon raakavesi on ollut lievästi hapanta pH:n ollessa keskimäärin 6,7 ennen veden käsittelyä ja käsittelyn jälkeen keskimäärin 7,9. Vesi on pehmeää/erittäin pehmeää kokonaiskovuuden ollessa ennen käsittelyä 0,24 mmol/l ja käsittelyn jälkeen 0,37 mmol/l. Vedestä ei ole havaittu yhtään koliformisia eikä E. coli -bakteereja. Vettä on kuvailtu kirkkaaksi ja värittömäksi sekä hajuttomaksi ja mauttomaksi. Hapen pitoisuus on vedessä ollut keskimäärin 10,2 mg/l ennen käsittelyä ja n. 10,7 mg/l käsittelyn jälkeen. Hiilidioksidipitoisuus on raakavedessä ollut keskimäärin n. 11 mg/l. Veden rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat olleet matalia, raudan ollessa alle 25 µg/l ja mangaanin alle 5 µg/l. Veden sähkönjohtavuus on ollut ennen veden käsittelyä 47 µS/cm ja käsittelyn jälkeen 89,5 µS/cm. Veden alkaliniteetti on ennen käsittelyä ollut keskimäärin 0,24 mmol/l ja käsittelyn jälkeen keskimäärin n. 0,68 mmol/l. Kloridipitoisuus on veden käsittelyn jälkeen ollut keskimäärin 2,4 mg/l ja sulfaattipitoisuus keskimäärin 5,1 mg/l. Yrjännummen ottamoilta viiden vuoden välein tehtävässä torjunta-ainepitoisuuksien määrityksissä havaittiin vuoden 2016 tutkimuksissa Perniöön lähtevästä vedestä fenolisia yhdisteitä (bisfenoli A) 0,02 μg/l. Bisfenoli A:n lähdettä ei tiedetä. Teijolle lähtevästä vedestä sen sijaan ei havaittu kyseistä yhdistettä. 4.3 Vedenottoalueet ja ohjeelliset suojavyöhykkeet Jotta pohjaveden suojelua voidaan tehostaa ja pohjavesialueen toimintoja ohjata paremmin, pohjavesialue voidaan jakaa vedenottamoalueeseen sekä lähi- ja kaukosuojavyöhykkeisiin, jotka muodostavat yhdessä vedenottamon suoja-alueen. Vedenottamon suoja-alue voidaan perustaa vesilain mukaisesti joko vedenottoluvan myöntämisen yhteydessä tai erillisellä hakemuksella aluehallintovirastolle, jolloin suojaalueille asetetaan oikeudellisesti sitovia määräyksiä (mm. Orvomaa 2008). Toisaalta vedenottamoiden yhteyteen voidaan perustaa suojelusuunnitelmien yhteydessä vapaaehtoisuuteen perustuvia suojavyöhykkeitä. Vedenottamoalueet Vedenottamoalueeksi luetaan vedenottoon ja sen käsittelyyn liittyvät laitteet, rakennukset ja niiden välitön ympäristö. Alueiden ainoa käyttötarkoitus on vedenhankinta. Kyseinen alue on hyvä aidata ja rakennukset lukita. Vedenottamo- ja suoja-alueet Yrjännummen pohjavesialueella Yrjännummen pohjavesialueen vedenottamoita ei ole aidattu. Paikoin vedenottamoiden alueella on vanhoja piikkilanka-aitoja, mutta ne eivät ole jatkuvia tai kokonaan alueiden ympäri kulkevia. Yrjännummen eteläosassa olevan Postnummen vedenkäsittelylaitoksen alue on aidattu ja lukittu. Yrjännummen vedenottamolla on vesilain mukainen suoja-alue. Kylmässuon-Palonummen vedenottamolle on laadittu suoja-aluesuunnitelma ja Länsi-Suomen vesioikeus on vahvistanut sen 29.11.1983 päätöksellä Luonnos 13 numero 145/1983 D. Koska suoja-aluepäätös on vuodelta 1983, siinä ei ole otettu huomioon Punassuon vedenottamoa. Myös osa suoja-aluemääräyksistä on vanhentuneita ja suoja-aluemääräykset vaatisivat päivittämistä. 5 Suunnitelma-alueella olevat riskitekijät, niiden sijainti ja toimenpiteet riskien poistamiseksi Suojelusuunnitelmassa on kartoitettu pohjavesialueilla sijaitsevat riskikohteet. Riskikohteet voivat muuttua ajan myötä, joten suojelusuunnitelmaa on hyvä päivittää esim. 5-10 vuoden välein riippuen esimerkiksi siitä, onko alueelle ollut voimakasta tulomuuttoa tai onko alueelle myönnetty uusia ympäristö- tai maaaineslupia (mm. Britschgi ym. 2009, Mäkinen 2015). Pohjavesialueilla voi olla myös pilaantuneita tai pilaantuneeksi epäiltyjä maa-alueita. Näiden pilaavat aineet voivat päätyä hitaasti pohjaveteen, jossa niitä voi esiintyä myös päästölähteen poistuttua. Yleisiä riskitekijöitä pohjavesialueilla ovat mm. asutus (viemärit, öljy- ja polttoainesäiliöt), liikenne, tienpito, maantiekuljetukset, teollisuus ja muu yritystoiminta, hautausmaat, pilaantuneet maa-alueet, maa-ainesten ottaminen, murskaus- ja asfalttiasemat, maa- ja metsätalous, ilman epäpuhtaudet, rakentaminen sekä pohjaveden liiallinen otto. Riskin suuruutta määriteltäessä on otettava huomioon riskikohteessa olevan maaperän laatu, pohjaveden virtaussuunnat sekä riskikohteen etäisyys vedenottamosta. Haitta-aineiden kulkeutumiseen maaperässä vaikuttavat mm. haitta-aineen kemialliset ominaisuudet ja maaperän vedenjohtavuus ja kerrosrakenteet. Nopeinta kulkeutuminen on hyvin vettä läpäisevässä ja johtavassa sora- ja hiekkamaassa. Savikot voivat kokonaan estää haitta-aineiden pääsyn syvemmälle maaperään ja pohjaveteen. Pohjavesimuodostuman koolla on myös vaikutusta haitta-aineiden leviämiseen pohjavedessä 5.1 Asutus Asutuksen pohjavesiriskit johtuvat pääasiassa toimimattomista kiinteistökohtaisista jätevesijärjestelmistä haja-asutusalueilla, huonokuntoisista viemäriverkostoista, putkivaurioista ja putkien liitosvioista sekä maanalaisten lämmitysöljysäiliöiden vuodoista ja ylitäytöistä. Jätevesien pääsy pohjaveteen ilmenee usein kohonneina nitraatin, kloridin ja fosfaatin pitoisuuksina kuten myös veden hygieenisen laadun heikentymisenä (Nummelin 2014). Huonokuntoisista öljysäiliöistä tai säiliöiden ylitäytöstä maaperään ja pohjaveteen päässyt öljy vaikuttaa pohjaveden laatuun jo pieninä pitoisuuksina (mm. Britschgi ym. 2009, Mäkinen 2015). Öljy-yhdisteet voivat säilyä muuttumattomina pohjavedessä jopa vuosikymmeniä. Viime vuosina suosiotaan talojen lämmitysmuotona on kasvattanut maalämmön hyödyntäminen (Juvonen ja Lapinlampi 2013). Maalämpöä pidetään yleisesti ekologisena lämmitysmuotona, mutta se saattaa muodostaa riskin pohjaveden laadulle, jos esim. maalämpöjärjestelmästä pääsee vuotamaan lämmönsiirtonestettä maaperään ja sitä kautta pohjaveteen. Pohjavesialueiden pilaantumisriskin vuoksi Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä (tulivat voimaan 1.1.2013) ja rakennusjärjestyksessä (tullut voimaan 1.6.2010) on annettu erityisiä määräyksiä mm. jätevesien käsittelystä pohjavesialueilla. Määräysten mukaan viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla Luonnos 14 jätevesien puhdistus- ja käsittelylaitteistojen rakentamisessa, sijoittamisessa, käytössä ja kunnossapidossa on noudatettava näitä määräyksiä sen lisäksi, mitä ympäristönsuojelulaissa ja sen nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa (209/2011) eli ns. hajajätevesiasetuksessa sekä muualla säädetään. Yrjännummen pohjavesialueella jätevesijärjestelmiä, öljysäiliöitä ja maalämpöjärjestelmiä kartoitettiin elokuussa 2016 lähettämällä pohjavesialueen asukkaille kysely aiheesta. Kaikki, joille kysely lähti, vastasivat siihen. 5.1.1 Jätevesi, putkistot ja viemäröinti Vesihuoltolain (119/2001) mukaan vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella olevan kiinteistön on liityttävä vesihuoltolaitoksen vesi- ja viemäriverkkoon (681/2014). Valtioneuvoston antama asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla tuli voimaan 1.1.2004. Asetuksella (209/2011) säädettiin vähimmäisvaatimukset kiinteistökohtaisten talousjätevesien käsittelylle niin, ettei jätevesistä koidu ympäristölle vaaraa. Vaatimukset koskivat kaikkia sellaisia kiinteistöjä (asuinrakennuksia, loma-asuntoja, karjatiloja, maitohuoneita ja kodin yhteydessä olevaa elinkeinotoimintaa), joita ei ollut liitetty vesihuoltolaitoksen viemäröintijärjestelmään. Uusien ja saneerattavien kiinteistöjen jätevesijärjestelmien on täytettävä asetuksen vaatimukset heti ja vanhojen kiinteistöjen jätevesijärjestelmien tulee hallituksen esityksen (128/2016) perusteella täyttää lainsäädännön vaatimukset 31.10.2019 mennessä. Yrjännummen pohjavesialueen asutus on loma-asutusta. Aivan pohjavesialueen pohjoisrajalla on yksi kiinteistö, joka on vakituisessa asuinkäytössä. Pohjavesialueen kaikilla kiinteistöillä on omat jätevedenkäsittelyjärjestelmänsä, sillä alue ei kuulu viemäriverkon toiminta-alueeseen. Suurimmalla osalla asuinkiinteistöistä ei synny kuin harmaita jätevesiä eli lähinnä keittiö- ja pesuvesiä ja käymälänä toimii komposti-/kuivakäymälä. Kolmella kiinteistöllä on vesikäymälä eli näillä kiinteistöillä syntyy myös mustia jätevesiä. Nämä jätevedet käsitellään yhdessä muiden jätevesien kanssa johtamalla ne joko saostuskaivoihin tai umpisäiliöön. Saostuskaivoista vedet johdetaan avo-ojaan tai imeytetään maahan. Harmaat jätevedet imeytetään joko suoraan maahan tai saostussäiliöiden kautta maahan. Kiinteistöjen saostuskaivoista vedet johdetaan yleensä avo-ojaan tai imeytetään maahan. Jätevesilietteet tyhjennetään useimmiten vähintään kerran vuodessa. Jätevesisasetuksen (209/2011) mukaan saostuskaivojen liete tulee tyhjentää vähintään kerran vuodessa. Yrjännummen pohjavesialueen kiinteistöt hankkivat talousvetensä suurimmaksi osaksi tuomalla sen mukanaan muualta ja vain yhdellä on oma vedenottokaivo ja vain yksi on liittynyt vesihuoltolaitoksen vesijohtoon (vakituisessa asuinkäytössä oleva kiinteistö). Suojelusuunnitelma-alueen vesihuoltolaitoksen jätevesiverkostoon kuulumattomien kiinteistöjen tiedot on esitetty taulukossa 3 ja niiden sijoittuminen pohjavesialueelle on esitetty kartassa 2. Tiedot koottiin vuoden 2016 kyselyn perusteella. Jätevesien käsittelyjärjestelmien tiedoissa on puutteita. Hajajätevesiä ja kuivakäymälöitä koskevat toimenpiteet on esitetty taulukossa 4. Jätevesien kiinteistökohtainen käsittely muodostaa pohjavedelle pienimuotoisen riskin. Luonnos 15 Taulukko 3. Yrjännummella olevat kiinteistökohtaiset jätevesijärjestelmät. Kiinteistötunnus 734606-2-49 Käsiteltävät vedet Järjestelmä Puhdistetut vedet harmaita maahanimeyttämöön 606-7-7 harmaita 606-7-8 harmaita 606-7-9 mustia jätevedet johdetaan saostussäiliöihin (betoni, 1+1 kpl, á 100 l); kompostikäymäl än jätteet kompostoidaan maahanimeyttämö, kompostikäymäl än jätteet kompostoidaan 1000 l astiassa maahanimeyttämö; kompostikäymäl än jätteet kompostoidaan tontin metsään jäteveden umpisäiliö 606-7-13 harmaita 606-7-19 606-2-41 ei synny jätevesiä mustia 606-2-56 mustia Saostuskaivojen lietteen tyhjennys 1 krt/vuosi kompostiin n. 4 vuotta saostussäiliöt; kompostikäymäl än jätteet tiiviissä muoviastiassa jätevedet johdetaan saostuskaivoihin (3 kpl, muovi) kaikki jätevedet johdetaan saostuskaivoihin (3 kpl, betoni) Järjestelmän ikä n. 30 vuotta, selvitys rakennusluva ssa 2 krt/vuosi jätevedenpuhdistamolle imeytetään maahan 5 vuotta 1 krt/vuosi jvp:lle avo-ojaan n. 15 vuotta 1 krt/vuosi jvp:lle Luonnos 16 Taulukko 4. Hajajätevesiä ja kuivakäymälöitä koskevat toimenpiteet. Toimenpiteet – Jätevedet Viemäröidyllä alueella viemäriin liittymättömät kiinteistöt on liitettävä viemäriverkostoon rakennusjärjestyksen mukaisesti (mm. Salon kaupunki 2012). Puhdistamattomien jätevesien imeyttäminen maaperään on pohjavesialueilla kielletty (mm. Salon kaupunki 2012). WC-jätevedet saa puhdistaa kiinteistöllä yhdessä muiden jätevesien kanssa haja-asutuksen jätevesiasetuksen (209/2011) ja ympäristönsuojelumääräysten mukaisesti. Jos WC-jätevesiä ei käsitellä kiinteistöllä, ne on johdettava umpikaivoon ja muut jätevedet on käsiteltävä haja-asutuksen jätevesiasetuksen mukaisesti (209/2011 ja Salon kaupunki 2012). Kiinteistökohtaiset jätevesijärjestelmät ja niiden kunto on selvitettävä. Tarvittaessa asukkaita ohjataan päivittämään järjestelmät vastaamaan valtioneuvoston asetusta (209/2011), ympäristönsuojelumääräyksiä ja rakennusjärjestyksen määräyksiä. Saostussäiliöiden jätevesiliete on tyhjennettävä vähintään kerran vuodessa (209/2011). Jätevedenkäsittelystä ja sen järjestämisestä ns. hajajätevesiasetuksen (209/2011) mukaisesti laadittu opas tulisi jakaa kaikille pohjavesialueella sijaitseville kiinteistöille. Toimenpiteet - Kuivakäymälät Kiinteistölle sijoitettavan kuivakäymälän on oltava rakenteeltaan tiivis, eikä sinne saa päästä missään olosuhteissa tulva-, valuma- tai hulevesiä (Salon kaupunki 2012). Kuivakäymälästä ei saa kulkeutua päästöjä maaperään. Mikäli käymäläjäte kompostoidaan kiinteistöllä käymälärakennuksen ulkopuolella, on käymäläjätteelle tarkoitetun kompostorin oltava rakenteeltaan tiivis, lämpöeristetty ja katettu sekä tilavuudeltaan sellainen, että se riittää yhden vuoden kompostoitavalle jätemäärälle (Salon kaupunki 2012). Muissa kompostoreissa käymäläjätteen kompostoiminen on kielletty. Kompostoria, jossa käymäläjätteet kompostoidaan, ei saa sijoittaa tulva-alueelle (Salon kaupunki 2012). Kompostori on sijoitettava vähintään 50 m päähän vesistöstä ja talousvesikaivosta. Käymälät ja kompostorit on hoidettava niin, ettei hajuhaittoja tai muita haittoja synny (Salon kaupunki 2012). Luonnos Kartta 2. Yrjännummen pohjavesialueella olevat jätevesijärjestelmät, öljysäiliöt, muuntajat ja TSRR-tiet. 17 Luonnos 18 5.1.2 Öljysäiliöt Öljypäästö öljysäiliöstä on tavallisimpia riskejä pohjaveden laadulle. Öljy imeytyy nopeasti hyvin vettä läpäisevään maaperään, kuten hiekka- ja soramaalajeihin, ja vaikka öljy ei kulkeudu sellaisenaan pitkiä matkoja maaperässä tai pohjavedessä, siitä liukenee vesiin erilaisia hiilivetyjä (SYKE 2015d). Öljyvuoto on mahdollinen mm. säiliötä täytettäessä tai säiliön tai putkiston vuotaessa. Pohjavesialueilla etenkin vanhat maanalaiset säiliöt ovat riskitekijä, koska niiden suojauksista ja kunnosta ei yleensä ole tarkkaa tietoa. Maahan asennettujen säiliöiden ikääntyminen ja huollon laiminlyönti voi aiheuttaa pienen jatkuvan päästön, jota on vaikea havaita, mutta joka muodostaa pohjavedenpilaantumisriskin. Pohjavesialueella sijaitsevista öljysäiliöistä kerättiin tietoa kunnan rakennusvalvonnalta, palo- ja pelastusviranomaisilta sekä alueen asukkailta. Yrjännummen pohjavesialueella sijaitsee viranomaisten tiedon ja kyselyn mukaan 1 lämmitysöljysäiliö (vaikkakin pohjavesialueen ulkopuolella, mutta aivan pohjavesialueen rajan tuntumassa), ei yhtään liikuteltavaa farmiöljysäiliötä eikä yhtään käytöstä poistettua öljysäiliötä. Öljysäiliön kunto- ja tarkastustiedoissa on pieniä puutteita. Öljysäiliöistä aiheutuvaa ympäristöriskiä voidaan kuitenkin alueella pitää pienenä. Tarkemmat tiedot pohjavesialueilla olevista öljysäiliöistä on esitetty taulukossa 5 ja öljysäiliöiden sijoittuminen pohjavesialueelle on esitetty kartassa 2. Öljysäiliöitä koskevat toimenpiteet on esitetty taulukossa 6. Taulukko 5. Yrjännummen pohjavesialueella sijaitsevat öljysäiliöt. Kiinteistötunnus 734- Sijainti: maan alla/päällä; ulkona/sisällä Tilavuus 606-2-56 maanpäällinen, sisätilassa 1,7 m 3 Materiaali ja luokka (A-D) Asennettu rauta 2005 Viimeisin tarkistus Suojarakenteet ei suojarakenteita Luonnos 19 Taulukko 6. Öljysäiliöitä koskevat toimenpiteet. Toimenpiteet – Öljysäiliöt Uusia maanalaisia säiliöitä ei tule sijoittaa pohjavesialueille. Uudet öljysäiliöt on sijoitettava maan päälle asianmukaisin suojarakentein varustettuna. Uuden säiliön hankinnasta on ilmoitettava paloja ympäristöviranomaisille. (Salon kaupunki 2012). Alueen pelastuslaitoksella ja kunnalla olisi hyvä olla ajantasainen rekisteri pohjavesialueilla sijaitsevista öljysäiliöistä ja niiden tiedoista sekä öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma (Rintala ym. 2007). Palo- ja/tai pelastusviranomaisten tulisi valvoa, että säiliönomistajat tarkastuttavat säiliönsä säännöllisesti (Mäkinen 2010). Pelastusviranomaisen tulee 33 ja 34 §:ssä tarkoitettuja vähäisen tai tilapäisen toiminnan ilmoituksia käsitellessään toimia riittävässä yhteistyössä kyseessä olevan kunnan asianomaisten viranomaisten kanssa (valtioneuvoston asetus vaarallisten kemikaalien käsittelyn ja varastoinnin valvonnasta 685/201 33, 34 ja 35 §) Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava pelastusviranomaiselle myös sellaisen sumutuspolttimella varustetun öljylämmityslaitteiston käyttöönotosta, joka ei ole edellyttänyt 33 §:n mukaista ilmoitusta. Pelastusviranomaisen on tarkastettava öljylämmityslaitteisto kolmen kuukauden kuluessa käyttöönotosta (valtioneuvoston asetus vaarallisten kemikaalien käsittelyn ja varastoinnin valvonnasta 685/2015). Omistajan tai haltijan on huolehdittava, että tärkeällä tai muulla vedenhankintaan soveltuvalla pohjavesialueella olevat maanalaiset öljysäiliöt tarkastetaan määräajoin (laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta 390/2005). Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueilla sijaitsevat maanalaiset öljysäiliöt on tarkastutettava siten kuin ao. kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksista (344/1983) on määrätty. Maanalaisen säiliön ensimmäinen tarkastus tulee tehdä 10 vuoden kuluessa käyttöönotosta. Säiliön tarkistuskertojen väliin vaikuttavat mm. säiliön tyyppi ja säiliöluokka (eli säiliön kunto). Maanpäällisten suojaamattomien säiliöiden turvallisuutta on parannettava puuttuvilta osilta. Maanpäälliset säiliöt tai suoja-altaat tulee kattaa siten, että esim. sadevesi ei pääse täyttämään allasta. (Salon kaupunki 2012). Öljysäiliöiden kunnosta ja tarkastuksesta vastaa omistaja (Mäkinen 2010). Kiinteistönomistajia on valistettava heidän velvollisuuksistaan ja vastuistaan koskien öljysäiliöitä. Esimerkiksi vakuutus ei välttämättä korvaa aiheutunutta ympäristövahinkoa, mikäli säiliötä ei ole tarkastettu tai säiliön suojarakenteet eivät ole asianmukaisia (mm. SYKE 2015a, SYKE 2015c) Luonnos 20 5.1.3 Maalämpöjärjestelmät Salon kaupungin rakennusjärjestyksessä (2010) ei mainita maalämpöjärjestelmien rakentamisesta erikseen, vaan maalämpöjärjestelmien rakentamisessa on noudatettava maankäyttö- ja rakennuslain mukaista toimenpide- tai rakennuslupamenettelyä. Kaupungin ympäristönsuojelumääräysten 13 §:ssä todetaan, että sijoitettaessa maalämpöjärjestelmiä pohjavesialueelle tai vesistöön niissä voidaan käyttää vain sellaisia rakenteita ja lämmönsiirtoaineita, joista ei aiheudu pohjaveden tai vesistön pilaantumisen vaaraa. Rakennus- ja ympäristölautakunnan pöytäkirjassa 12.2.2014 § 23 todetaan, että energiakaivoja ja lämmönkeruuputkistoja sijoitettaessa pohjavesialueille tarvitaan 1.5.2011 alkaen toimenpidelupa (Salon kaupunki 2014). Yrjännummen pohjavesialueelta ei kartoitettu yhtään maalämpöjärjestelmää vuoden 2016 kyselyssä tai kaupungin rakennusvalvonnan rekisteristä. Maalämpöjärjestelmiä koskevat toimenpiteet on esitetty taulukossa 7. Taulukko 7. Maalämpöjärjestelmiä koskevat toimenpiteet. Toimenpiteet – Maalämpöjärjestelmät Maalämpökaivoja tai maalämpölaitteiston putkistoja (maapiiri) ei saa rakentaa pohjavesialueille tai mihinkään muuallekaan ilman maankäyttö- ja rakennuslain mukaista toimenpide- tai rakennuslupaa, joita myöntävät ja valvovat kunnat. (Juvonen ja Lapinlampi 2013). Maalämpölaitteiston rakentaminen pohjavesialueelle edellyttää lisäksi vesilain mukaista lupaa. Sitä haetaan aluehallintovirastolta. Vesilain mukaisen luvan tarve arvioidaan tapauskohtaisesti. (Juvonen ja Lapinlampi 2013). Vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeille ei tule rakentaa maalämpöjärjestelmiä (Juvonen ja Lapinlampi 2013). Lämpöpumput on varustettava vuodonilmaisujärjestelmällä, joka hälyttää mahdollisista vuodoista lämmönkeruupiirissä. Vuodoista on ilmoitettava ympäristönsuojeluviranomaisille. (Juvonen ja Lapinlampi 2013). Maalämpöratkaisuissa ei sallita etyleeniglykolin, metanolin tai muiden terveydelle vaarallisiksi luokiteltujen aineiden käyttöä pohjavesialueilla (Juvonen ja Lapinlampi 2013). Pohjavesialueella lämmönkeruunesteinä on käytettävä ihmisille ja ympäristölle haitattomia aineita (Salon kaupunki 2014). Tällä hetkellä käytössä olevista lämmönkeruunesteistä vähiten haittaa aiheuttavia aineita ovat etanoliliuos ja kaliumformiaattiliuos. (Juvonen ja Lapinlampi 2013). Kunnan ympäristönsuojelumääräyksiin ja rakennusjärjestykseen tulisi niitä uudistettaessa lisätä maalämpöjärjestelmiä koskevia määräyksiä sekä rajoituksia. Luonnos 21 5.2 Maa-ainesten otto Laaja-alainen maa-ainesten ottaminen voi heikentää pohjaveden laatua ja lisätä likaantumisriskiä, koska maaperää ja pohjavettä suojaava maannoskerros poistetaan ottoalueelta (Klap 2010). Erityisen haitallista tämä on otettaessa maa-aineksia läheltä pohjavedenpintaa tai sen alapuolelta. Myös polttoaineiden käsittely, koneiden öljyvuodot ja pölynsidontasuolaus aiheuttavat uhkaa pohjavedelle (Gustafsson ym. 2006). Maa-ainesten otto vaikuttaa myös pohjaveden määrään, sillä ottoalueilla luonnontilaisia alueita suurempi osa sadannasta suotautuu maaperään. Maa-ainesten ottoa ohjaa maa-aineslaki (555/1981), joka on tullut voimaan 1982. Sitä ennen maa-aineksien ottaminen ei ole ollut luvanvaraista. Yrjännummen pohjavesialueella on yksi maa-ainesluvallinen toimija. Lupa kuuluu Esko Gustafsson Oy:lle. E. Gustafsson Oy:n lupa on tullut voimaan heinäkuussa 2008. Otettava maa-aineslaji on kivi. Luvassa haettu ottomäärä on ollut 400 000 m3 ja ottoaika 10 vuotta. Alueelle on aiemmin myönnetty viiden vuoden kalliokiviaineksen ottamislupa vuonna 1994. E. Gustafsson Oy:n maa-ainestoimintaan liittyy myös ympäristölupa, sillä alueella harjoitetaan kallion louhintaa ja murskaamista. Ympäristölupaan liittyy pinta- ja pohjavesien velvoitetarkkailu, joka on vuodelta 2009. Tarkkailuohjelman mukaan vesinäytteitä otetaan kaksi kertaa vuodessa ja pohjaveden pinnankorkeutta mitataan samalla. Vesinäytteitä otetaan ottoalueen läheisestä pohjavesilammesta, kaivosta, pohjavesiputkista sekä alueella olevasta selkeytysaltaasta. Yrjännummen pohjavesialueelta on myös aikaisemmin otettu soraa ja hiekkaa. Maa-ainesten ottoalue on esitetty kartassa 3. Maa-ainesluvallinen toiminta on tarkemmin kuvattu taulukossa 8 ja maa-ainesten otto koskevat toimenpiteet on esitetty taulukossa 9. Taulukko 8. Maa-ainesluvallinen toiminta Yrjännummen pohjavesialueella. Luvan haltija Kiinteistö Luvan voimassaoloaika Kokonaisottomäärä 3 (m ) Ottoalueen suunniteltu pinta-ala Esko Gustafsson Oy Kivi, Mäkisauru, (Kyrönmäenme tsä 7:11) Kyrönmäki 7:19 8.7.200831.12.2018 400 000 Koko alueen pinta-ala on 5,05 ha (josta aiemmin otettu 0,21 ha) ja kaivualueen pinta-ala 4,25 ha Suojakerrospaksuus pohja-veteen Luvan mukainen alin ottotaso (m) +66…+68 Luonnos Kartta 3. Maa-ainesluvat ja SOKKA-kohteet Yrjännummen pohjavesialueella. 22 Luonnos 23 Taulukko 9. Maa-ainesten ottoa koskevat toimenpiteet. Toimenpiteet – Maa-ainesten otto Uusien maa-aineslupien myöntämistä kaikille pohjavesialueille tulisi välttää. Jos I ja II luokan pohjavesialueille myönnetään uusia maa-ainesten ottolupia, tulee niiden lupaehtojen olla riittävät pohjaveden suojaamiseksi ja asetettavat vakuudet riittävän suuret, jotta niillä pystytään suorittamaan tarvittavat jälkihoitotoimenpiteet (Alapassi ym. 2009). Vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeillä ei pääsääntöisesti tule ottaa maa-aineksia (Alapassi ym. 2009). Ottoalueilla tulee olla säännöllinen pohjaveden korkeustason seuranta (vähintään 4 kertaa vuodessa) (Alapassi ym. 2009). Alimman sallitun ottotason määräämisessä tulee ottaa huomioon pohjaveden ylin pinnankorkeus (ml. orsivesi). Ottamisalueen tilan seuranta on raportoitava valvontaviranomaiselle (maa-aineslaki 555/1981). Maa-ainesten otto ei saa aiheuttaa pohjaveden laadun tai antoisuuden vaarantumista. Alueiden jälkihoidosta tulee huolehtia (maa-aineslaki 555/1981). Maanomistajan tulee estää tarpeeton kulku vanhoille ottamisalueille esimerkiksi lohkarein tai puomein (Klap 2010). Luvatonta toimintaa, esimerkiksi ampumista ja motocross-ajelua voidaan hillitä kulkuestein, kieltokyltein tai riistakameroiden avulla. Myös pohjavesialuekylttejä tulisi lisätä pohjavesialueille. Vanhoilla ottamisalueilla tulisi kiinnittää huomiota myös kasvillisuuden vieraslajien torjuntaan kuten lupiineihin ja jättipalsamiin. Vieraslajit valtaavat helposti alueen tukahduttaen normaalin harjukasvillisuuden palautumisen. 5.2.1 Kotitarveottaminen Maa-aineslupa ei ole tarpeen, jos aineksia otetaan omaa tavanomaista kotitarvekäyttöä varten (maaaineslaki 555/1981). Kuitenkin myös kotitarveottamisessa sovelletaan maa-aineslain määräyksiä mm. ottamispaikan sijoittamisessa ja jälkihoidossa. Kotitarveotto tarkoittaa maa-ainesten tavanomaista ottamista omalta maalta omaan käyttöön, joka liittyy rakentamiseen tai kulkuyhteyksien kunnossapitoon (mm. Alapassi ym. 2009). Maa-ainesten myynti esimerkiksi naapurille tai tiekunnalle ei ole mahdollista ilman maa-aineslain mukaista maa-aineslupaa (maa-aineslaki 555/1981). Myöskään sopimukseen tai rasitteeseen perustuva ottaminen toisen maalta ei ole kotitarveottamista. Omalta maalta ottamiseen voidaan rinnastaa ainesten ottaminen yhteisalueelta. Pohjavesialueilla on huomioitava, että kotitarveottaminen ei aiheuta pohjaveden pilaantumisriskiä tai muita seurauksia. Vaikka kotitarveottoon ei tarvita maa-aineslupaa, kotitarveottajan on tehtävä valvontaviranomaiselle ilmoitus ottamispaikan sijainnista sekä arvio ottamisen laajuudesta silloin, kun ottamisalueesta on otettu tai on tarkoitus ottaa enemmän kuin 500 kiintokuutiometriä maa-aineksia (maaaineslaki 555/1981). Ilmoitus tehdään uudestaan, kun edellisen ilmoituksen määrä ylittyy 500 kiintokuutiometrillä. Järjestäytyneen osakaskunnan hoitokunnan tai toimitsijan on tehtävä ilmoitus, kun kyseessä on yhteisalueelta tapahtuva kotitarveottaminen. Järjestäytymättömän osakaskunnan osalta ottajan tulisi tehdä vastaava ilmoitus. Kotitarveottamista koskevat toimenpiteet on esitetty taulukossa 10. Luonnos 24 Taulukko 10. Kotitarveottoa koskevat toimenpiteet. Toimenpiteet - Kotitarveotto Kotitarveotosta tulee aina tehdä ilmoitus Salon kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle, kun ottamisalueesta on otettu tai on tarkoitus ottaa enemmän kuin 500 m 3 maa-aineksia (maaaineslaki 555/1981). Maa-aineslain mukaisen valvontaviranomaisen tulee ohjeistaa kotitarveottajia ilmoitusmenettelystä, maa-ainesten ottamisesta pohjavesialueella sekä kertoa velvoitteesta kunnostaa alue ottamisen päätyttyä (Alapassi ym. 2009). Vaikka ottolupaa ei tarvita, otto ei saa maa-aineslain ja vesilain mukaan uhata alueen pohjavettä. Ohjeissa tulee korostaa sitä, että ottoa ei tule lainkaan aloittaa, jos luonnontilaisen pohjaveden pinta on viittä metriä lähempänä maan pintaa (Alapassi ym. 2009). Alueita voitaisiin maisemoida esimerkiksi maanomistajan muilla alueilla tapahtuvan metsänhoitotoimenpiteiden ja taimikon istutuksen yhteydessä yhteistyössä alueellisten metsänhoitoyhdistysten kanssa (Klap 2010). Kotitarveottoalueilla voisi myös suorittaa ottotoiminnan edetessä tapahtuvaa maisemointia, koska ottoalueet ovat pieniä ja rintaukset ovat usein matalia ja siten nopeasti muotoiltavissa (Klap 2010). 5.2.2 SOKKA-hanke Valtakunnallisesti toteutetussa SOKKA-hankkeessa kartoitettiin kaikki pohjavesialueilla sijaitsevat maaaineksenottopaikat (myös kotitarveottopaikat) ja muodostettiin kokonaiskuva maa-ainesten otosta ja sen laajuudesta (Klap 2010). Kartoitus, ottopaikkojen nykytilan selvitys ja alueiden laajuus sekä kunnostus- ja jälkihoidon tarpeen arviointi tehtiin maastokäyntien ja karttatulkintojen avulla. Varsinais-Suomen, Rauman seudun ja Pohjois-Satakunnan Maa-ainesten oton nykytila ja kunnostustarve pohjavesialueilla -raportti valmistui 2010. SOKKA-hankkeen (Klap 2010) perusteella Salon alueella eniten maa-ainesten ottopaikkoja pohjavesialueilla on niin määrällisesti kuin pinta-alallisesti Kiikalan alueella (148 ha). Muurlan, Halikon ja Salon alueella jokaisessa maa-ainesten ottamisalueita on hieman yli 60 ha. Klapin (2010) mukaan soranottoalueiden keskimääräinen pinta-ala on vanhan Salon alueella noin 1,5 ha. Sorakuopat, joiden keskimääräinen pintaala on alle hehtaarin, koostuvat usein monista pienistä ottoalueista ja nämä alueet voidaan siksi useasti määritellä kotitarveottoalueiksi. Soranottoalueet on luokiteltu kunnostustarpeen mukaan kunnostustarveluokkaan 0 (erittäin suuri), 1 (suuri/kiireellinen), 2 (kohtalainen/suositeltava), 3 (vähäinen/ei kunnostustarvetta) tai 4 (luvan mukaan). Yleistäen kunnostustarpeella arvioidaan alueen uhkaa pohjavedelle. Jälkihoidon tilan mukaan luokittelussa on käytetty arvoja 1 (jälkihoidettu), 2 (osin jälkihoidettu), 3 (muotoiltu), 4 (jälkihoitamaton) tai 5 (otto käynnissä). Yleistäen jälkihoidon tarpeella on arvioitu maisemaa. Maa-aineskuopille on hyvä suorittaa kunnostustoimenpiteitä tai alueille tulisi ainakin laatia kunnostussuunnitelma, jota noudatetaan ja jonka toteutumista seurataan. Näillä alueilla kunnostustarpeet ovat usein pistemäisiä haittoja, jotka kuitenkin Luonnos 25 aiheuttavat suuren uhan pohjavedelle. Pistemäisistä haitoista yleisimpiä ovat huolimattomasti varastoidut ja käytetyt öljytuotteet, alueille jätetyt tai tuodut romut ja roskat, vanhat huonokuntoiset työkoneet sekä alueille tuodut huonolaatuiset maa-ainekset. Klap (2010) toteaa, että usein tällaisille alueille alustavana kunnostustoimenpiteenä riittää se, että edellä mainitut pistemäiset uhat kuoppien alueelta poistetaan tai ainesten haitallisuus varsinkin tuotujen maa-ainesten osalta selvitetään. SOKKA-hankkeessa Yrjännummen pohjavesialueelta kartoitettiin yhteensä 13 (vanhaa) maa-ainesten ottamispaikkaa (kuvat 3-5). SOKKA-raportin (2010) mukaan alueen kuoppien 6, 7 ja 9 alueella tulee siivota ylimääräiset romut ja roskat. Erityisesti kuopan 9 alueella olevien vanhojen työkoneiden romut ja niissä olevat öljyt yms. tulee poistaa alueelta mahdollisimman nopeasti. Ylimääräisiä ajoteitä tulee poistaa kuopan 1 alueelta, jotta motocross ajoa saadaan vähennettyä. Kuopan 6 ampumarata-alueella on ylimääräisiä koppeja, ammuntamaaleja yms. romuja. Alueen pohjavedenottamon suoja-alueesta on maaainesottoa noin 36 % alalla, lähisuojavyöhykkeelle ei tule myöntää uusia maa-aineslupia. (Klap 2010). SOKKA-kohteissa käytiin maastokäynnin yhteydessä kesällä 2016. SOKKA-kohteissa oli hyvin vähän havaittavissa roskaantumista muutamia yksittäisiä roskia lukuun ottamatta. Kohteessa 95706 ei ollut enää suurempia rakennelmia jäljellä ja kuopista 95707 ja 95709 oli roskat siivottu suurimmaksi osaksi pois. Ainakin kohteita 95701 ja 95707 on käytetty motocross-ajamiseen. Kiinteistön omistajien tulisi huolehtia, ettei alueille pääse asiattomasti ajamaan esim. puomittamalla tiet tai estämällä alueille pääsy muuten. Pohjavesilampia tai muodostuvia lampia/kosteikkoja havaittiin SOKKAkohteissa 95704, 95707, 95708 ja 95713. Jo olemassa olevat lammet ja muodostuvat lammet tulisi poistaa esim. täyttämällä kuopat puhtaalla maa-aineksella kuten hiekalla. SOKKA-kohteissa suurimman vaaran aiheuttavat muodostuvat tai jo olemassa olevat pohjavesilammikot sekä alueiden käyttö mm. motocross-ajamiseen. Yrjännummen pohjavesialueen SOKKA-kohteet on listattu taulukossa 11 ja niiden sijainti on esitetty kartassa 3. Taulukko 11. SOKKA-kohteet Yrjänonummen pohjavesialueella. SOKKA tunnus Sijainti Kunnostustarve Jälkihoidon tila Huomiot maastokäynnillä 734-95701 734-613-1-16 734-613-1-25 734-613-1-27 3 Kunnostustarve vähäinen/ei kunnostustarvetta 3 Muotoiltu Käytetty motocrossajamiseen. 734-95702 734-613-1-27 3 Kunnostustarve vähäinen/ei kunnostustarvetta 1 Jälkihoidettu Ei huomioita. 734-95703 734-613-1-12 3 Kunnostustarve vähäinen/ei kunnostustarvetta 5 Otto käynnissä Ei huomioita, otto käynnissä. 734-95704 734-613-1-29 3 Kunnostustarve vähäinen/ei kunnostustarvetta 4 Jälkihoitamaton Mahdollinen pohjavesilammikko kuopassa. Luonnos 26 SOKKA tunnus Sijainti Kunnostustarve Jälkihoidon tila Huomiot maastokäynnillä 734-95705 734-613-1-25 3 Kunnostustarve vähäinen/ei kunnostustarvetta 1 Jälkihoidettu Ei huomioita. 734-95706 734-613-1-28 3 Kunnostustarve vähäinen/ei kunnostustarvetta 4 Jälkihoitamaton 734-95707 734-606-7-20 3 Kunnostustarve vähäinen/ei kunnostustarvetta 4 Jälkihoitamaton 734-95708 734-606-2-63 3 Kunnostustarve vähäinen/ei kunnostustarvetta 3 Muotoiltu 734-95709 734-606-7-19 2 Kunnostustarve kohtalainen/suositeltava / pieniä kunnostustoimenpiteitä 4 Jälkihoitamaton Vanhan ampumaradan alue, hieman roskaantunut. Alueella joitain roskia sekä mahdollisesti käytetty motocrossratana. Kuopassa myös mahdollinen pvlampi/kosteikko tien pohjoispuolella olevassa osassa. Aluetta käytetty jousiammuntapaikkana. Alueella kosteikko. Maa-aineslupa ja ympäristö-lupa. Ei huomioita, otto käynnissä alueella. 734-95710 734-606-2-63 3 Kunnostustarve vähäinen/ei kunnostustarvetta 4 Jälkihoitamaton Ei huomioita. 734-95711 734-606-2-63 3 Kunnostustarve vähäinen/ei kunnostustarvetta 4 Jälkihoitamaton Ei huomioita. 734-95712 734-606-2-63 3 Kunnostustarve vähäinen/ei kunnostustarvetta 4 Jälkihoitamaton Ei huomioita. 734-95713 734-606-2-65 3 Kunnostustarve vähäinen/ei kunnostustarvetta 5 Otto käynnissä Alueella vesilammikoita sekä metsän/ suon ojitusta. Otto käynnissä. Luonnos 27 Kuva 3 (vasemmalla ylhäällä). SOKKAkohde 734-95704, jossa mahdollinen pohjavesilammikko. ©Pia Lindholm Kuva 4 (oikealla ylhäällä). SOKKA-kohde 734-95703, jossa kotitarveottoa. ©Pia Lindholm Kuva 5 (alhaalla). SOKKA-kohde 73495707. Aluetta mahdollisesti käytetty motocrossratana. ©Pia Lindholm 5.3 Muuntajat Pohjavesialueilla sijaitsevat muuntajat aiheuttavat pilaantumisriskin pohjavedelle niiden sisältämän muuntajaöljyn takia. Muuntajien sisältämä öljymäärä vaihtelee tehosta riippuen alle sadasta yli 20 000 kg:aan (Liimatainen 2002). Muuntajissa oleva öljynkierto on suljettu, eikä öljyä vaihdeta. Muuntajista saattaa tulla äkillisiä öljyvuotoja, kun sen sisäinen eristys pettää esimerkiksi salamaniskun aiheuttaman ylijännitteen takia tai ilkivallan, ulkoisen valokaaren tai metsästysaseen varomattoman käytön seurauksena. Äkillisten vikojen seurauksena muuntaja voi vaurioitua niin pahasti, että suurin osa tai kaikki sen sisältämästä öljystä vuotaa maaperään. Tämä on muuntajien todellinen ympäristöriski. Liimataisen (2002) mukaan pitkäaikaiset vuodot johtuvat usein muuntajan osien vanhenemisesta tai rakenneviasta. Yleensä tällaisissa tapauksissa muuntajasta pääsee ympäristöön vain pieni osa muuntajan kokonaisöljymäärästä, ja koska muuntaja vioittuu eristeöljyn vanhetessa/vuotaessa, vika havaitaan yleensä nopeasti. Luonnos 28 Salon alueella sähkönjakelua hoitaa Caruna Oy. Caruna Oy:llä on suunnitelmissa korvata kaikki pylväsmuuntajat puistomuuntajilla etenkin pohjavesialueilla vuosien 2015–2018 aikana (Hirvonen 2015, henkilökohtainen tiedonanto). Tämä toimitusvarmuusinvestointi takaa asiakkaille häiriintymättömämpää ja luotettavampaa sähkönjakelua sekä pienentää muuntajista aiheutuvia ympäristöriskejä. Caruna Oy:llä on listaus kaikista pohjavesialueilla sijaitsevista muuntajista sekä mm. niiden kunnosta, suojarakenteista ja mahdollisen korjaustarpeen kiireellisyydestä. Yrjännummen pohjavesialueella sijaitsee yhteensä kolme muuntajaa. Muuntajien aiheuttama riski pohjavesialueelle on melko pieni, sillä vaikka kaksi muuntajista sijaitsee vedenottamoiden välittömässä läheisyydessä, niistä toisessa ei ole öljyä ollenkaan ja toinen on uudempi puistomuuntaja (kuva 6). Muuntajien tiedot on esitetty taulukossa 12 ja niiden sijoittuminen pohjavesialueella kartassa 2. Muuntajia koskevat toimenpiteet on esitetty taulukossa 13. Kuva 6. Kevyt puistomuuntaja Yrjännummen pohjavesialueella lähellä Kylmässuon vedenottamoa. ©Pia Lindholm Taulukko 12. Yrjännummen pohjavesialueella sijaitsevat muuntajat. Muuntaja Malli Sijainti ÖljySuojaus (tunnus) (koordinaatit paino ETRS(kg) TM35FIN) 3749633 1-pylväsmuuntaja N: 6684558 0 Ei tietoa E: 281775 Havainnot *Erotin/erottimet, kunnossa 3800833 Kevyt puistomuuntaja N: 6683350 E: 281211 109 Ei tietoa *Varusteet, kunnossa *Merkinnät, puutteelliset 3800183 1-pylväsmuuntaja N: 6685606 E: 282014 105 Ei tietoa *Ympäristön kunto, kunnossa *Mekaaninen toiminta, kunnossa Luonnos 29 Taulukko 13. Muuntajia koskevat toimenpiteet. Toimenpiteet –Muuntajat Pohjavesialueilla olevien pylväsmuuntajien ja muiden suojarakenteettomien muuntajien paikan maaperä on selvitettävä ja samalla arvioida muuntajien pohjavedelle aiheuttama riski. Huomiota on kiinnitettävä erityisesti vedenottamoiden läheisyydessä sijaitseviin muuntajiin. Muuntajien alla oleva maa-alue on tiivistettävä siten, ettei mahdollisessa vuototapauksessa öljy pääse valumaan pylväiden tyvien kivitäyttöön tai imeytymään maaperään (Liimatainen 2002). Puistomuuntajien alle on rakennettava riittävä suoja-allas mahdollisia öljyvuotoja varten. Mikäli olemassa olevat suoja-altaat ovat liian pieniä, suositellaan altaasta rakennettavan ylivuotoputki maanalaiseen umpisäiliöön. Muuntajista ei saa päästä onnettomuustilanteissa kaapeliputkia pitkin valumaan öljyä maaperään (Liimatainen 2002). Muuntajat tulisi merkitä infokilvin, jotta tiedetään, miten muuntajaa ympäröivä maaperä on suojattu. Sähköverkkosuunnittelussa on huomioitava pohjavesialueet ja vedenottamot siten, että muuntajat sijoitetaan mahdollisuuksien mukaan hienorakenteiselle maaperälle ja pohjavesialueiden tai ainakin vedenottamoiden lähialueiden ulkopuolelle. Sähköyhtiöiden olisi hyvä vaihtaa pohjavesialueilla sijaitsevat pylväsmuuntajat puistomuuntajiksi verkostoinvestointien yhteydessä. Sähköyhtiöillä on oltava pohjavesialueella sijaitsevista muuntajista ajantasaiset tiedot, joista olisi hyödyllistä koota yhtenäinen, pelastuslaitokselle ja kunnan ympäristöviranomaisille toimitettava tietokanta kaikista kunnan (pohjavesialueilla sijaitsevista) muuntajista. Mahdolliset vahingot on aina ilmoitettava ympäristöviranomaisille. 5.4 Maatalous Peltoviljelyn pohjavesivaikutukset riippuvat alueen maaperä- ja pohjavesiolosuhteista. Suurimman riskin pohjavedelle aiheuttaa lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö (mm. Britschgi ym. 2009, Mäkinen 2015). Peltolannoituksen vaikutukset ilmenevät pohjavedessä yleisimmin nitraattipitoisuuden kohoamisena. Pohjaveden laatuun voivat vaikuttaa myös peltoalueiden ojitukset, mikäli niiden kautta pintavesiä pääsee imeytymään pohjavesimuodostumaan. Pohjavesialueilla harjoitettava kotieläintalous on niin ikään riski pohjaveden laadulle. Esimerkiksi karjanlannan mikrobit ja virukset voivat kulkeutua pohjaveteen huonokuntoisten lantajärjestelmien kautta sekä runsaiden sateiden aikaan ja sulamisvesien mukana. Maataloudessa on otettava huomioon myös uusi nitraattiasetus eli valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta (1250/2014). Kyseisellä asetuksella pannaan täytäntöön Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi (91/676/ETY). Tavoitteena on ehkäistä ja vähentää lannan sekä muiden lannoitteiden käytöstä, varastoinnista ja käsittelystä sekä eläintuotannosta aiheutuvia päästöjä pintavesiin, pohjavesiin, maaperään ja ilmaan. Esimerkiksi asetuksen 4 §:ssä säädetään, että lannan ja pakkaamattomien orgaanisten lannoitevalmisteiden varastointitilaa, tuotantoeläinten jaloittelualueita ja ulkotarhojen ruokinta- ja juottopaikkoja ei saa sijoittaa pohjavesialueelle. Näitä toimintoja ei myöskään saa sijoittaa alle 50 m etäisyydelle vesistöstä, talousvesikäytössä olevasta kaivosta Luonnos 30 tai lähteestä. Asetuksessa kerrotaan kuitenkin, että kyseisten toimintojen sijoittaminen pohjavesialueelle voi olla mahdollista, jos maaperäselvitysten perusteella voidaan osoittaa, että toiminnot eivät aiheuta pohjavesien pilaantumista tai pilaantumisen vaaraa. Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueella sijaitsevilla pelloilla lannan, virtsan, puhdistamolietteen ja puristenesteen levitys on kielletty. Pohjavesialueella kuivalantaa voi kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen suostumuksella levittää edellyttäen, ettei levittämisestä aiheudu pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Ympäristönsuojelumääräysten mukaan humuspitoisen kierrätysravinteen levitys pohjavesialueella on kielletty, jos eivät maaperäolosuhteet tai kierrätysravinteen koostumus sitä mahdollista. Näillä toimenpiteellä turvataan erityisesti pohjaveden hygieenisen laadun säilyminen hyvänä. Maan kalkitseminen vähentää lannoituksen tarvetta, koska kalkitussa maassa kasvit saavat useimmat ravinteet helpommin käyttöönsä kuin happamassa (Maa- ja Metsätalousministeriö 2007). Näin vähennetään myös ravinteiden huuhtoutumisriskiä. Ravinteiden huuhtoutumisen kannalta pohjavesialueilla olisi luovuttava mahdollisuuksien mukaan syysmuokkauksesta ja siirtää muokkaus kevääseen. Pohjavesialueiden käytön rajoitukset koskevat kaikkia viljelijöitä, joilla on maatalousmaata I ja II luokan pohjavesialueella (Maaseutuvirasto 2010). Maaseutuviraston mukaan jos jokin lohko on pohjavesialueella vain osittain, on lohkon pohjavesialueella olevalla osalla noudatettava pohjavesialuetta koskevia rajoituksia. Tästä alueesta voi tehdä oman kasvulohkonsa. Maatalouden uusi tukikausi alkoi 2015 ja uudet tarkistetut määräykset ja sitoumukset (mm. täydentävät ehdot) koskevat kaikkia viljelijöitä. Maataloutta yleisesti koskevat toimenpiteet on esitetty taulukossa 14 ja peltoviljelyä koskevat toimenpiteet taulukossa 15. 5.4.1 Peltoviljely Salon kaupungin maaseutupalvelut on saanut vuodesta 2015 alkaen tietoa pelloilla viljeltävistä kasveista viljelijöiltä, jotka ovat kohdentaneet kasvulohkojensa sijainnit peruslohkoille. Maataloustukihakemuksen liitteenä toimitetaan kartta, johon viljelijä on piirtänyt kasvulohkojen eli kasvitietojen sijainnit. Maaseutupalveluille ei kuitenkaan toimiteta tietoa siitä, paljonko ja mitä/millaisia lannoitteita käytetään. Pohjavesialueiden maankäyttötiedot ovat vuodelta 2000 ja ne perustuvat SLICES -aineistoon vuodelta 2000 (Avoin tieto -palvelu, tiedot poimittu 1.6.2016). Vuoden 2000 maankäyttötietojen mukaan Yrjännummen pohjavesialueella oli sen 4,37 km2 kokonaispintaalasta 0,017 km2 peltoa tai viljelyalaa, mikä on n. 0,4 % koko alueesta. Pohjaveden muodostumisalueella viljelypeltoa ei ole lainkaan. Peltoviljelyä harjoitetaan lähinnä pohjavesialueen ulkoreunojen tuntumassa. Vedenottamolta lähtevästä vedestä mitattu nitraattipitoisuus on olut hyvin pieni (0,16 mg/l) verrattuna talousveden laatuvaatimukseen (alle 50 mg/l) (STM:n asetus 1352/2015). Peltoviljely ei aiheuta tällä hetkellä pohjavesialueelle kovin suurta riskiä. 5.4.2 Karjatalous Laidunnus pohjavesialueilla ei ole suotavaa mutta kuitenkin mahdollista, jos laidunpaine pidetään oikealla tasolla (Maa- ja Metsätalousministeriö 2007). Varsinaisella pohjaveden muodostumisalueella laidunnusta olisi kaikissa tapauksissa vältettävä. Pohjavesialueen muissa osissa olevilla peltoaloilla tapahtuvasta laiduntamisesta on päätettävä pohjavesialuekohtaisesti. Yrjännummen pohjavesialueella tai sen välittömässä lähiympäristössä ei sijaitse yhtään luvanvaraista eläintilaa. Luonnos 31 Taulukko 14. Maataloutta yleisesti koskevat toimenpiteet. Toimenpiteet – Maatalous yleisesti Öljyt, kemikaalit ym. on säilytettävä tiiviissä suoja-altaissa (min. tilavuus 100 % suurimman säilytysastian tilavuudesta) sisätiloissa tai katetussa tilassa. Öljysäiliöillä on oltava tiivis, säiliön tilavuutta vastaava suoja-allas. Mikäli öljysäiliöt ovat 2-vaippaisia, suoja-allasta ei tarvita. Säiliöt on varustettava järjestelmällä ylitäytön estämiseksi ja lapon estimellä. (mm. Salon kaupunki 2012) Konekaluston tankkauspisteisiin ja polttoaineiden täyttöalueisiin on tehtävä katos ja tiivis alusta. Vaihtoehtoisesti säilytystilat ja tankkauspiste voidaan siirtää pohjavesialueen ulkopuolelle. Pihaalueet, joissa on varastointia, kuljetuskaluston tai koneiden säilytystä tai liikennettä, on päällystettävä tai korjattava tiiviiksi (valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta 1250/2014). Tiiviillä päällyksellä voidaan tarkoittaa esimerkiksi muovimattoa pohjalla, jonka päällä on tiivis sorakerros. Riskikohteissa rakenteiden on aina oltava tiiviitä, jotta lanta ja valumisvedet voidaan kerätä talteen (valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta 1250/2014). Toiminnanharjoittajia voidaan ohjeistaa rajoituksista ja määräyksistä, kun toiminta sijoittuu pohjavesialueelle esimerkiksi laatimalla aiheesta opas. Karjasuojien kuivalanta-, virtsa- ja lietelantavarastoissa on oltava varastotilaa vähintään 12 kuukaudeksi (valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta 1250/2014). Lannan patterointi (eli aumaus) on aina kielletty pohjavesialueella. (VnA 1250/2014). Taulukko 15. Peltoviljelyä koskevat toimenpiteet. Toimenpiteet – Peltoviljely Peltojen pinta- ja kuivatusvesiä ei saa johtaa pohjavesialueelle. Peltojen lannoitus on tehtävä nitraattiasetuksen ja mahdollisen ympäristöluvan mukaisesti (valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta 1250/2014). Lannoitteiden varastoinnista, käsittelystä ja levityksestä annetaan määräyksiä ympäristöluvassa. Pohjavesialueilla ei saa käyttää lietelantaa, virtsaa ja puristenestettä, pesuvesiä, jätevesilietettä tai muutakaan nestemäistä orgaanista lannoitetta peltoviljelyssä. Lannoitus on paras tehdä keväällä sulamiskauden päätyttyä eikä syys-talvikaudella, sillä merkittävä osa erityisesti syksyllä levitetystä typestä huuhtoutuu syyssateiden ja kevätsulamisen aikana ja imeytyy pohjaveteen (Maa- ja Metsätalousministeriö 2007). Pohjavesialueella saa käyttää vain sinne soveltuvia kasvinsuojeluaineita (Maaseutuvirasto 2010). Myös peltoja pohjavesialueilta vuokranneiden viljelijöiden on saatava tietoa pohjavesialueille soveltuvista viljely- ja toimintatavoista. Lannan (vain kuivikelanta tulee kyseeseen) levittämisestä pohjavesialueella olevalle pellolle tulee aina tehdä ilmoitus ympäristönsuojeluun. Luonnos 32 5.5 Metsätalous Pohjavesialueilla pyritään nykyään välttämään ojituksia, kunnostusojituksia ja lannoituksia, mutta metsätalouden toimenpiteistä hakkuut ja maanmuokkaus lisäävät valumavesien määrää ja pohjaveden pinnankorkeuden vaihteluita sekä mahdollisesti myös ravinteiden ja metallien huuhtoutumista pohjaveteen etenkin alueilla, joilla pohjavedenpinta on lähellä maanpintaa (Joensuu ym. 2012). Pohjavesialueilla, joilla pohjaveden pinta on lähellä maanpintaa, ojitukset voivat vaarantaa pohjaveden laatua. Ojitukset voivat myös haitallisesti vaikuttaa pohjavesien määrään, jos ojituksia tehdään pohjavesialueiden reunavyöhykkeillä. Ojan kaivaminen voi myös aiheuttaa pohjaveden purkautumista, vaikka oja ei ulottuisikaan kivennäismaahan asti. Paineellinen vesi voi nimittäin löytää tien eristävän maakerroksen läpi kaivettuun ojaan, jolloin ojan kuivattava vaikutus kohdistuukin pohjavesimuodostumaan. Metsäkoneet tiivistävät maaperää, mikä vaikuttaa veden imeytymiseen pohjavedeksi. Metsähakkuut saattavat myös aiheuttaa esimerkiksi pohjaveden nitraattipitoisuuden lievää kohoamista, jos nitraatti huuhtoutuu maaperässä alaspäin (Joensuu ym. 2012). Nitraattipitoisuuden kasvu ei yleensä vaikuta veden käyttämiseen talousvetenä. Avohakkuut aiheuttavat enemmän nitraatin huuhtoutumista pohjaveteen kuin metsän luontainen uudistaminen. Kivennäismaiden typpilannoitus on myös riski nitraatin huuhtoutumiselle pohjavesiin. Metsätöissä käytettävien metsäkoneiden mineraaliöljyt vaarantavat maahan päästessään maaperän ja pohjavesien puhtauden. Siksi öljyvahinkojen ympäristöhaittoja pyritään pienentämään käyttämällä mineraaliöljyn sijaan biohajoavia öljyjä. I ja II luokan pohjavesialueilta ei suositella kantojen nostoa. Salon Metsänhoitoyhdistyksen, MHY Salometsän, mukaan yhdistyksen jäsenet noudattavat metsätalouden harjoittamisessa Suomen PEFC-standardia ”Ryhmäsertifioinnin kriteerit metsäkeskuksen tai metsänhoitoyhdistyksen toimialueen tasolla (PEFC FI 1002:2009)”, joka on osa suomalaisen PEFCmetsäsertifioinnin seitsemän standardin sarjaa. Kriteerien mukaan metsätaloudessa on noudatettava voimassa olevaa metsä-, ympäristö- ja työlainsäädäntöä sekä niihin liittyviä Suomen ratifioimia kansainvälisiä sopimuksia. Vuoden 2000 maankäyttötietojen mukaan Yrjännummen pohjavesialueen 4,37 km2 kokonaispinta-alasta metsätaloutta on n. 4,22 km2, joka on n. 96,5 % koko alueen pinta-alasta (Avoin tieto- palvelu, tiedot poimittu 1.6.2016). Maastokäynnillä havaittiin, että pohjavesialueella on tehty metsänhoidollisia toimenpiteitä lähivuosina, sillä pohjavesialueella oli tienvarsilla suuria puupinoja (kuva 7). Metsätalous ei kuitenkaan aiheuta suurta riskiä pohjavesialueelle, kunhan toiminta on huolellista mm. metsäkoneiden käytön suhteen. Metsätaloutta koskevat toimenpiteet on esitetty taulukossa 16. Kuva 7. Metsänhoitoa Yrjännummen pohjavesialueella. ©Pia Lindholm Luonnos 33 Taulukko 16. Metsätaloutta koskevat toimenpiteet. Toimenpiteet – Metsätalous Metsätalouden osalta suositellaan metsäsertifikaateissa esitettyjen toimenpiteiden noudattamista pohjaveden suojelemiseksi. Metsätalouden toimenpiteet eivät saa aiheuttaa pohjaveden haitallista purkautumista, likaantumista tai humuspitoisten pintavesien imeytymistä maaperään (Joensuu ym. 2012). Kulotusta ja mekaanisia muokkausmenetelmiä on vältettävä pohjavesialueilla, mutta luonnonhoidollinen kulotus voi poikkeuksellisesti tulla kyseeseen, jos vaikutuksia voidaan tarkkailla (Joensuu ym. 2012). Asiasta kannattaa olla yhteydessä ELY-keskuksen asiantuntijaan. I ja II luokan pohjavesialueille suositellaan vain kevennyttyä maanmuokkausta kuten kivennäismaan pintaa paljastavaa kevyttä laikutusta tai äestystä (Joensuu ym. 2012). I luokan pohjavesialueilta ei korjata kantoja (PEFC 2009). Uusien metsäteiden rakentamista pohjavesialueille ei suositella (Joensuu ym. 2012). Pääsääntöisesti pohjavesialueilla sijaitsevia metsiä ei lannoiteta eikä niissä käytetä torjuntaaineita (PEFC 2009). Lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käytöstä ei saa aiheutua pohjaveden pilaantumisriskiä. Kunnostusojitusta ei suositella I ja II luokan pohjavesialueilla, mikäli ojat jouduttaisiin kaivamaan turvekerroksen alla olevaan kivennäismaakerrokseen alkuperäistä ojasyvyyttä syvemmäksi (Joensuu ym. 2012). Öljyvahinkojen välttämiseksi on huolehdittava koneiden, laitteiden ja niissä olevien letkujen kunnosta sekä suojattava öljyastiat kuljetuksen ajaksi ja vietävä jäteöljyt ja tyhjät öljykannut pois metsästä asianmukaisesti hävitettäväksi (Joensuu ym. 2012). Metsäkoneita ei saa huoltaa pohjavesialueilla (Joensuu ym. 2012). Kaikilla työkohteilla työskentelevissä koneissa on oltava öljyvahinkojen ensitorjuntavälineistö (Joensuu ym. 2012). Jos öljyvahinko kuitenkin tapahtuu, siitä on ilmoitettava hätäkeskukseen (Öljyvahinkojen torjuntalaki 1673/2009 5 luku 17 §). Hakkuiden jälkeen aukioilta on kerättävä kaikki sinne kertyneet roskat ja romut. Tiedotetaan metsänhoitotoimenpiteistä aiheutuvista riskeistä toiminnanharjoittajia. 5.6 Liikenne ja tienpito Päätiestön liukkaudentorjuntaan käytetään suolaa, pääasiassa natrium- ja kalsiumkloridia (Mäkinen 2010). Suolan käyttö teiden talvikunnossapidossa pohjavesialueilla on merkittävä riski, joka saattaa johtaa haitallisen korkeisiin kloridipitoisuuksiin pohjavedessä. Nykytekniikalla suolan käyttöä ei voida juurikaan tehostaa liikenneturvallisuutta vaarantamatta, mutta vaihtoehtoisia liukkaudentorjunta-aineita kehitetään kuten kaliumformiaatti. Vaihtoehtoisten aineiden käyttöä rajoittaa niiden maantiesuolaa kalliimpi hinta sekä mahdollisesti heikompi liukkaudentorjuntatulos (Gustafsson ym.2006). Pohjaveden pilaantumisriskiä voivat aiheuttaa myös pohjavesialueiden kautta tapahtuvat vaarallisten aineiden kuljetukset sekä onnettomuustapaukset (Mäkinen 2010). Yleisimpiä kuljetettavia aineita ovat Luonnos 34 polttonesteet ja kemikaalit. Mahdollisia riskejä ovat myös maanteiden varsien ja rata-alueiden rikkakasvienja vesakontorjuntaan käytettävät torjunta-aineet. Tienpidon ja liikenteen lisäksi lentokentät, ratapihat ja erilaiset varikot ovat riski pohjaveden puhtaudelle. Salon kaupungin tienpidosta osissa Salon alueen teistä huolehtivalla kunnallistekniikalla ei ole erityistä ohjeistusta pohjavesialueella toimimiseen. Teiden liukkaudentorjuntaan käytetään natriumkloridia (NaCl) niillä osuuksilla, joita ylipäätään suolataan. Suolausta käytetään eniten Salon keskusta-alueella ja etenkin mäissä, jotta etenkin julkinen liikenne pystyy kulkemaan vaikeuksitta. Myös vaarallisten aineiden kuljetusväyliä suolataan onnettomuusriskin pienentämiseksi. Taajama-alueilla käytetään yleensä hiekoitusta tai soraa liukkaudentorjunnassa. Tieosuudet, jotka voivat aiheuttaa liukkaudentorjunnan vuoksi riskiä pohjavesialueille, on määritelty tieriskirekisteriin (TSRR). Rekisteri on liukkaudentorjunnan pohjavesivaikutuksien arviointia varten tai yksilöitäessä alueita, joilla tiesuolauksen pohjavesiriskin vähentämiseksi tarvitaan kiireellisimmin toimenpiteitä. Yrjännummen pohjavesialueella on yksi tieosuus, joka on määritelty tieriskirekisteriin liukkaudentorjunnan pohjavesivaikutuksien arviointia varten. Muut tiet pohjavesialueella ovat lähinnä luokittelemattomia metsäteitä. Vuonna 2016 Yrjännummen pohjavesialueella mitattu kloridipitoisuus pohjavedessä on ollut keskimäärin 2,4 mg/l talousveden laatusuosituksen ollessa alle 25 mg/l (STM:n asetus 1352/2015). Yhdystie 1825 (Sauruntie) on tiesuojaukseton, III –tienhoitoluokkaan kuuluva , pehmeä asfalttibetoninen tie. Tien pituus pohjavesialueella on yhteensä 1,4 km, josta 0,9 km on pohjaveden varsinaisella muodostumisalueella. Tie kuuluu suolausaluekategoriaan A, eikä sillä ole erityistä suolausrajoitetta. Taulukossa 17 on esitetty tieriskirekisterin tiedot kyseisiltä tieosuuksilta ja taulukossa 18 on kyseisten teiden liikennemäärät. Tie on esitetty kartassa 2. Liikennettä ja tienpitoa koskevat toimenpiteet on esitetty taulukossa 19. Taulukko 17. Pohjavesialueelle riskiä aiheuttavat tieosuudet (Avoin tieto -palvelu, tiedot poimittu 1.6.2016). Tie nro / tienosa nro ja tieluokka Tien pituus pv-alueella Tienhoitoluok ka Suolausaluekategoria Tiesuojaus Tiepäällyste Suolausrajoite 1825 / 001 yhdystie 1,4 km, josta muodostumis alueella 0,9 km III –luokka, päällystetty; talvella lumipintainen, hiekoitus vain pahimmissa olosuhteissa A Ei suojausta Pehmeät asfalttibetonit Ei erityisrajoitus ta Luonnos 35 Taulukko 18. Keskimääräiset vuorokausiliikennemäärät (KVL) pohjavesille riskiä aiheuttavilla teillä vuonna 2015 (Avoin tieto -palvelu, tiedot poimittu 1.6.2016). Tie nro / tienosa nro ja tieluokka Tienhoitoluokka Kvl (ajoneuvoja/vrk) Kvl raskas liikenne (ajoneuvoja/vrk) Raskaan liikenteen osuus (%) 1825 yhdystie III -luokka 291 31 n. 11 % 5.6.1. Kuljetukset sekä käyttötiheydet ja –määrät Suomessa vuonna 2012 suurin osa vaarallisten aineiden kuljetuksista oli kuljetusluokkaan 3 kuuluvia palavia nesteitä (Kumpulainen ym. 2013). Seuraavaksi eniten kuljetettiin syövyttäviä aineita (luokka 8), joihin lukeutuvat mm. erilaiset hapot. Muita paljon kuljetettuja vaarallisia aineita olivat mm. kaasut (luokka 2) ja sytyttävästi vaikuttavat aineet (luokka 5.1). Kumpulaisen ym. (2013) mukaan Varsinais-Suomessa säilytetään ja alueen läpi kuljetetaan vuosittain suuria määriä öljytuotteita niin merellä kuin maanteillä ja rautateillä. Vuonna 2012 vaarallisia aineita (kaikkia paitsi palavia nesteitä) kuljetettiin maanteitä pitkin välillä SaloMustio (Kiskontie/Mustiontie) <500 t viikossa, välillä Salo-Tammisaari (Perniöntie) <500 t ja välillä SaloTurku 500–1500 t (Kumpulainen ym. 2013). Palavia nesteitä taas kuljetettiin vuonna 2012 samoilla tieosuuksilla <500 t viikossa, 500–1500 t ja 3000–7000 t. Rautatiekuljetuksien tavarankuljetusta on tapahtunut välillä Turku-Salo 35 000 t ja välillä Salo-Karjaa 79 000 t. Taulukko 19. Liikennettä ja tienpitoa koskevat toimenpiteet. Toimenpidesuositukset – Tienpito ja liikenne Tiestön kunnon ylläpidolla, valaistuksella ja näkyvyyden parantamisella edistetään paitsi liikenneturvallisuutta myös pohjaveden suojelua. Onnettomuusvaaran vuoksi pohjavesialueet olisi selkeästi merkittävä maastoon (Mäkinen 2010). Vedenottamoiden suojaamiseksi on aluepelastuslaitoksen ja kunnan varauduttava pohjavesialueilla nopeaan vaarallisten aineiden päästöjen torjuntaan, pohjaveden puhdistustarpeen selvittämiseen ja tarvittaessa puhdistuksen aloittamiseen. Mahdollisesta onnettomuudesta on tiedotettava välittömästi myös vedenottajaa ja tarpeen vaatiessa varautua vedenoton keskeyttämiseen. Pelastuslaitoksella on hyvä olla tieto niistä tieosuuksista, joissa on pohjavesisuojaukset. Näin tiedetään, miten on toimittava onnettomuustilanteissa eikä vahingossa rikota pohjavesisuojauksia. Pohjaveden kloridipitoisuutta on suotavaa tarkkailla (tiesuolauksen vaikutus). Tiesuolan käyttöä tulisi vähentää kuitenkaan vaarantamatta tieturvallisuutta, ja korvaavien liukkaudentorjuntaaineiden käyttöä edistää. (Mäkinen 2010). Pohjavesialueilla sijaitsevien hiekkateiden kevätkunnostuksessa käytettävän suolauksen ohjeistaminen Luonnos 36 5.7 Teollisuus ja yritystoiminta Teollisuuden ja yritystoiminnan pohjavesiriskit johtuvat yleisimmin pohjavedelle haitallisten aineiden kuljetuksesta, varastoinnista ja käytöstä (Mäkinen 2010). Pohjaveden pilaantumistapaukset johtuvat tavallisesti säiliöiden ja viemäreiden vuodoista, kemikaalien käsittelyalueiden puutteellisesta suojauksesta ja jätevesien väärästä käsittelytavasta. Haitallisia aineita voi päästä pohjaveteen myös tulipalojen seurauksena. Pohjavettä pilaavista aineista yleisiä ovat bensiinin lisäaineet, liuottimet, puutavaran käsittelyaineet, polttoöljy sekä torjunta-aineet (Gustafsson ym. 2006). Varsinaisesta yritystoiminnasta aiheutuvat pohjavesiriskit alueella liittyvät lähinnä polttonesteiden ja kemikaalien käsittelyyn ja säilytykseen. Piha-alueella tapahtuva autojen pesu sekä huoltotyöt ja pintavesien imeytyminen pohjavesialueelle lisäävät pohjavesiriskiä kuten myös harmaiden vesien maahan imeyttäminen pohjaveden muodostumisalueella. Pohjavesialueille ei saa sijoittaa uutta yritystoimintaa, josta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Yrjännummen pohjavesialueen ainoa yritystoiminta on maa-ainesten ottoa ja siihen liittyvää murskaustoimintaa. Alueen ainoa yritys on Esko Gustafsson Oy. Yrityksellä on maa-aineslupa sekä ympäristölupa murskausasemalle. Yleisesti ottaen alueella käsitellään melko vähäisiä määriä kemikaaleja ja öljyjä. Pohjavettä vaarantavia asioita toiminnassa ovat mm. työkoneiden mahdolliset öljyvuodot sekä kallionlouhinta. Pohjavettä vaarantavat riskit on huomioitu ympäristöluvan lupamääräyksissä. Taulukossa 20 on esitetty tarkemmat tiedot yrityksen ympäristöluvasta ja taulukossa 21 esitetty yritystoimintaa koskevat toimenpiteet. Taulukko 20. Ympäristöluvat Yrjännummen pohjavesialueella. Lupatyyppi ja Toimiala ja sijainti Olotila lupanumero 1-Ympäristölupa 734-2008-3 Kallion louhimo ja murskaamo, Mäkisauru Kyrönmäenmetsä 734-606-7-11 18-Lupa lainvoimainen (voimassaoloaika 08.07.200831.12.2018) Huomioita Liittyy maa-ainesten ottamiseen alueelta. Luonnos 37 Taulukko 21. Teollisuutta ja yritystoimintaa koskevat toimenpiteet. Toimenpiteet – Teollisuus ja yritystoiminta Pohjavesialueille sijoittuneen yritystoiminnan on kaikissa toimissaan huomioitava pohjaveden pilaantumisvaara. Öljyt, kemikaalit ym. on säilytettävä tiiviissä suoja-altaissa (min. tilavuus 100 % suurimman säilytysastian tilavuudesta) sisätiloissa tai katetussa tilassa (mm. Salon kaupunki 2012). Öljysäiliöihin on asennettava ylitäytön- ja laponestot ja säiliöt on säilytettävä sisätiloissa tai muussa katetussa tilassa (mm. Salon kaupunki 2012) Piha-alueet, joissa on varastointia, kuljetuskaluston tai koneiden säilytystä tai liikennettä, on päällystettävä tai korjattava tiiviiksi. Mahdolliset tankkauspaikat ja polttoaineiden täyttöalueet on rakennettava tiiviiksi. Vahinko- ja onnettomuustilanteiden varalle on oltava riittävä määrä alkutorjuntakalustoa kuten imeytysmateriaalia (esim. turve) saatavilla. Yritystoiminnan päätyttyä kiinteistöllä olevat käyttämättömät rakenteet sekä öljysäiliöt on poistettava (Mäkinen 2010). Tiiviille alustoille kertyvät vedet on kerättävä hallitusti ja johdettava hiekan- ja öljynerotuskaivon kautta tiiviisti (esim. putkella) pohjavesialueen ulkopuolelle siten, etteivät vedet pääse imeytymään takaisin pohjavesialueelle (mm. Salon kaupunki 2012). 5.8 Mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet Valtion ympäristöhallinnon ylläpitämään maaperän tilan tietojärjestelmään (MATTI) on tallennettu tietoja maa-alueista, joilla toiminta saattaa aiheuttaa riskiä maaperän ja pohjaveden laadulle (Ympäristöministeriö 2014). Näillä alueilla maaperän tiedetään olevan pilaantunut, sen epäillään olevan pilaantunut tai se on kunnostettu. Tietojärjestelmässä kohteet luokitellaan toimenpidetarpeen mukaan toimiviin, selvitystä tarvitseviin ja arvioitaviin tai puhdistettaviin alueisiin sekä alueisiin, joilla ei ole puhdistustarvetta. Alueilla, joilla on käynnissä olevaa toimintaa tai joissa käsitellään tai varastoidaan ympäristölle haitallisia aineita, maaperän tila on selvitettävä, kun toiminta loppuu tai muuttuu. Pilaantunut maa-alue (PIMA) on alue, jossa ihmistoiminnan seurauksena haitallisen aineen tai tekijän pitoisuus ylittää huomattavan paljon kyseessä olevan alueen luontaisen pitoisuuden maaperässä, pohjavedessä tai siihen kuuluvassa vesialueessa kuten ojan pohjasedimentissä (Ympäristöministeriö 2014). Aineen kokonaismäärä alueella on myös merkittävää tai pilaantuminen voi aiheuttaa alueen maankäytöstä ja ympäristöolosuhteista johtuen merkittävää välitöntä tai välillistä vaaraa luonnolle, ympäristölle tai terveydelle. Mahdollisesti pilaantuneita maa-alueita voivat olla mm. vanhat kaatopaikat, jätevedenpuhdistamot, kyllästämöt, polttonesteen jakeluasemat, sahat ja muut alueet, joilla on käsitelty ympäristölle vaarallisia kemikaaleja ilman asianmukaista maaperän suojausta tai joilla on säilytetty autonromuja, koneita, tynnyreitä jne. Haitallisia aineita on saattanut joutua maaperään ja pohjaveteen erilaisten vahinkojen, onnettomuuksien, pitkäaikaisen vähittäisen päästön seurauksena tai jätteitä on voitu aikaisemmin haudata maahan. Luonnos 38 Ympäristönsuojelulain mukaan selvitysvastuu kuuluu pilaantumisen aiheuttajalle tai joissain tapauksissa alueen haltijalle, jos esimerkiksi pilaajaa ei saada selville tai tavoiteta. Ympäristönsuojelulain mukaan siltä osin kuin pilaantuneen alueen haltijaa ei voida velvoittaa puhdistamaan pilaantunutta maaperää, on kunnan selvitettävä maaperän puhdistamistarve ja puhdistettava maaperä. Jos maaperä tai pohjavesi on ilmeisesti pilaantunut, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi määrätä puhdistamisesta vastuussa olevan selvittämään pilaantuneen alueen laajuuden ja puhdistamistarpeen. Pilaantuneen maa-alueen aiheuttamat haitat voidaan poistaa puhdistamalla pilaantunut alue tai estämällä haitallisten aineiden leviäminen ympäristöön tai rajoittamalla haitallisille aineille altistumista esim. maankäytön suunnittelulla (Ympäristöministeriö 2014). Pilaantuneiden maa-alueiden pilaantumisasteen ja puhdistamistarpeen arvioinnista on annettu valtioneuvoston asetus 214/2007. Asetuksessa todetaan, että pilaantuneisuusastetta pitää selvittää mm. kattavilla taustapitoisuusselvityksillä pilaantuneeksi epäillyn alueen maaperästä ja pohjavedestä. Yrjännummen pohjavesialueella on kaksi mahdollisesti pilaantuneeksi maa-alueeksi luokiteltua kohdetta. Molemmat kohteet on merkitty sekä Maaperän tilan tietojärjestelmään että Salon kaupungin tietojärjestelmään, josta kohteiden numerot ovat peräisin. Kohteet ovat ampumaratoja, jotka ovat jo poistuneet käytöstä. Tietojärjestelmässä ne ovat kuitenkin kohteina, koska toiminnasta on voinut jäädä maaperään mm. raskasmetalleja käytetyistä luodeista/hauleista eikä alueiden maaperän tilaa ole tutkittu. Kohteet on esitetty kartassa 4 ja kohteista on kerrottu tarkemmin taulukossa 22. Kohteiden rajaukset kartalla ovat suuntaa-antavia. Mahdollisesti pilaantuneita maa-alueita koskevat toimenpiteet on esitetty taulukossa 23. Taulukko 22. Mahdollisesti pilaantuneen maan kohteet Yrjännummen pohjavesialueella. 2 Kohde 734-4201 Toimiala Perniönseudun rrhy ry haulikkorata. Ampumarata, jolla on haulikko-, kiväärija pistooliammuntaa sekä torjunta-aineiden käyttöä. Alueen maaperässä saattaa olla lyijyä. Pinta-ala (m ) n. 15 000 734-4200 Perniönseudun rhy ry hirviampumarata, Palonummi Entinen ampumarata, jolla on ollut kivääriammuntaa. Alueen maaperässä saattaa olla lyijyä. Kiväärirata on sijainnut yksityisen ja varsinainen ampumapaikka kunnan omistamalla kiinteistöllä. Toiminta kohteella on loppunut vuonna 1998. n. 37 000 Tila Maankäytöllisiä rajoituksia maaperän mahdollisen pilaantumisen vuoksi. Kohteena MATTItietojärjestelmässä. . Toiminta radalla on loppunut vuonna 1998. Maankäytöllisiä rajoituksia maaperän mahdollisen pilaantumisen vuoksi. Kohteena MATTItietojärjestelmässä. Luonnos 39 Kartta 4. Yrjännummen pohjavesialueella olevat Maaperän tilan tietojärjestelmän kohteet, ympäristölupaa koskeva alue sekä Maastokäynnillä havaitut roskaantuneet kohteet. Luonnos 40 Taulukko 23. Mahdollisesti pilaantunutta maaperää koskevat toimenpiteet. Toimenpiteet – Mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet Toimintansa jo lopettaneiden ja tulevaisuudessa lopettavien yritysten sekä maaperän tilan tietojärjestelmän rekisterissä olevien kohteiden maaperän ja pohjaveden pilaantuneisuus on tarpeen vaatiessa selvitettävä (Ympäristöministeriö 2014). Viranomaisvalvonnan avulla on huolehdittava siitä, että alueella ei sallita pohjaveden pilaantumisriskiä aiheuttavaa toimintaa. Maaperän tilan tietojärjestelmän rekisteriä on päivitettävä tasaisin väliajoin. 5.9 Ampumaradat Ampumaratatoiminnan ympäristövaikutukset liittyvät pääasiassa meluun, maaperään sekä pohja- ja pintavesiin. Luotien ja haulien sekä myös muiden ampumatoiminnassa käytettyjen tarvikkeiden sisältämät haitalliset aineet (lähinnä metallit) kuormittavat rata-alueiden ja niiden lähialueiden ympäristöä. Haulit ja luodit sisältävät metalleja ja puolimetalleja kuten lyijyä sekä pieniä määriä arseenia, antimonia, kuparia, sinkkiä ja nikkeliä. Hauli- ja luotijäte maaperässä muodostaa varaston, josta rapautumisen myötä vapautuu haitallisia aineita maaperään. Haitta-aineiden kulkeutumisnopeus ympäristössä esim. pohjaveteen riippuu maaperän olosuhteista. Sade ja sulamisvesien mukana kulkeutuessaan aineet saattavat vaarantaa mm. talousvesikaivojen sekä pinta‐ ja pohjavesien laadun tai uhata alueiden asuin- tai virkistyskäyttöä. (Ympäristöministeriö 2012). Ampumaradan ympäristöolosuhteilla on erittäin suuri vaikutus haitta‐aineiden kulkeutumiseen. Metallien rapautumiseen maaperässä vaikuttaa mm. kosteus, lämpötila, maalaji, happamuus sekä maaperän humuspitoisuus ja kationinvaihtokapasiteetti (Ympäristöministeriö 2012). Maaperän kosteuden kasvaessa hydrolyysi‐ ja protolyysireaktioiden mahdollisuus lisääntyy, jolloin metallien liukoisuus kasvaa. Täysin vesikylläisessä maassa rapautuminen voi tosin vähentyä hapenpuutteen vuoksi. Mikäli maaperä on hyvin vettä läpäisevää (sora ja hiekka), on haitta‐aineiden kulkeutuminen pohjaveteen todennäköisempää kuin esimerkiksi savi‐ ja moreenimaassa (Ympäristöministeriö 2012). Kun maaperä on huonosti vettä läpäisevää, vesi virtaa helpommin maan pinnalla ja haitta‐aineiden kulkeutuminen pintavesiin on mahdollista. Hiekkamaan pH on lähellä neutraalia ja suoalueilla pH on hapan. Suomessa sadeveden pH on ilmakehän sisältämän hiilidioksidin vaikutuksesta luonnostaan hapanta, noin 5,6. Sadeveden happamuutta voi lisätä luonnollisista lähteistä peräisin olevat yhdisteet sekä happamoittavat teollisuuden päästöt. Haulien ja luotien valmistusaineiden haitalliset vaikutukset eliöille riippuvat maaperäolosuhteiden lisäksi lähinnä altistuvasta eliölajista, aineiden biosaatavuuudesta, altistuksen määrästä (määrä, toistuvuus, kesto) ja -tavasta (hengitys, ihokosketus, syöminen) (Ympäristöministeriö 2012). Toimivilla radoilla pilaantuneen maaperän aiheuttamat mahdolliset terveysvaikutukset perustuvat lähinnä talousveden kautta tapahtuvaan haitta-aineille altistumiseen (Ympäristöministeriö 2012). Toimintansa lopettavilla/lopettaneilla radoilla riskit liittyvät herkempien toimintojen kuten asutuksen myöhempään sijoittumiseen alueelle. Luonnos 41 Yrjännummen pohjavesialueella on kaksi ampumarata-aluetta. Molemmat kohteet on merkitty maaperän tilan tietojärjestelmään maaperän mahdollisen pilaantumisen vuoksi. Yrjännummen ampumaradat ovat peräisin 1960 – ja 1970-luvuilta. Alun perin alue (1,5 ha) vuokrattiin yksityiseltä maanomistajalta Perniönseudun riistanhoito ry:lle vuonna 1966 20 vuodeksi. Turun ja Porin läänin hallitus antoi vuonna 1966 luvan haulikkoradan rakentamiseen ja vuonna 1973 ampumaradan (hirviammuntaradan) rakentamiseen yhdistyksen ammuntoja varten. Vuokrasopimuksen mentyä umpeen toimintaa kuitenkin edelleen jatkettiin. Perniön kunta osti vuonna 1978 n. 24,8 ha suuruisen määräalan pohjavedenottamon suoja-alueeksi. Määräalasta muodostui Anjalannummi-niminen tila (734-607-1-27). Suoja-alueen kauppakirjan ehdoissa on todettu, että kunta on tietoinen ampumaratatoiminnasta alueella. Uutta vuokrasopimusta ei tehty enää kunnan ja riistanhoitoyhdistyksen välillä ja yhdistyksen ilmoituksen mukaan haulikkoradan toiminta on loppunut 2000–2001, jolloin toiminnan jatkuminen olisi edellyttänyt ympäristöluvan hakemista. Ilmeisesti toimintaa oli kuitenkin jatkettu, sillä terveystarkastaja oli esittänyt vuonna 2004 antamassaan lausunnossa, että kunnan tulisi ryhtyä toimenpiteisiin ampumaratatoiminnan lakkauttamiseksi ja yhdessä ympäristöviranomaisen kanssa selvittää alueelle levinneen lyijyn vaikutus pohjaveteen. Ampumaradan käyttö kiinteistöllä oli kehotettu lopettamaan vuoden 2005 loppuun mennessä Perniön kunnan kunnanhallituksen päätöksellä ja myös alueella olevat yhdistyksen ampumaratalaitteet tuli poistaa vuoden 2006 aikana. Ympäristövaikutuksia ei ole alueella tutkittu (joskin vuonna 2004 otetussa talousvesinäytteessä lyijypitoisuus oli 0,1 µg/l, kun talousveden laatuvaatimuksissa enimmäispitoisuus lyijylle on 10 µg/l). Lyijyn liukeneminen muodostaa alueella kuitenkin uhan, koska liukeneminen tapahtuu happamaan suoalueeseen, mikä suurentaa liukenemista. Muita haitta-aineita ampumaratatoiminnasta ovat mm. antimoni, arseeni, sinkki ja kupari sekä savikiekkoammunnasta jäänteinä kalsiittia (70 %) ja kivihiilitervaa (25–30 %). Nykyään Yrjännummen ampumarata-alueita on käytetty lähinnä jousiammuntapaikkoina. Myös pohjavesialueen pohjoispäässä (Sauruntien molemmin puolin) on useita jousiammuntaratoja ja –maaleja maastossa olevissa sorakuopissa. Radat on merkitty oransseilla palloilla, jotka on ripustettu alueen puustoon n. 150 cm korkeuteen. Vanhat ampumarata-alueet ovat Maaperän tilan tietojärjestelmän kohteita maaperän mahdollisen pilaantumisen vuoksi. Vanhoilla ampumarata-alueilla havaittiin maastokäynneillä mm. roskaantumista sekä vanhojen rakennelmien jäämiä (kuva 8). Ampumarata-alueiden maaperää ei ole tutkittu mahdollisten haitta-aineiden varalta. Maaperän tutkiminen voi olla tarpeen, sillä ampumaratatoiminta kesti alueella melko pitkään ja pohjavesialueen vedenottamo on melko lähellä toista ampumarata-aluetta. Ampumaradat on esitetty kartassa 4 ja ne ovat samalla myös mahdollisesti pilaantuneen maan kohteita. Ampumarataa koskevat Kuva 8. Vanhalla ampumaradalla olevia roskia. toimenpiteet on esitetty taulukossa 24. ©Pia Lindholm Luonnos 42 Taulukko 24. Ampumarataa koskevat toimenpiteet. Toimenpiteet– Ampumaradat Käytöstä poistetuilta ampumaradoilta tulee poistaa kaikki rakennelmat kuten ammuntapaikat, maalitaulut jne. (Käytöstä poistetuilta) ampumaradoilta tulee siivota myös kaikki roskat kuten roskatynnyrit, hylsyt, savikiekkojen kappaleet ym. Ampumaratojen maaperästä (etenkin taustavalleista) tulisi poistaa pilaantuneet maat, joissa voi olla mm. ammuksista peräisin olevia raskasmetalleja, jotka saattavat liueta maaperään ja pohjaveteen. Käytössä olevien ampumaratojen luvanvaraisuus tulisi tarkistaa etenkin pohjavesialueilla. Uusia ampumaratoja ei tulisi perustaa pohjavesialueille niiden aiheuttaman ympäristön pilaantumisriskin vuoksi. Varoituskylttien asentaminen jousiammunta-alueelle vaaratilanteiden välttämiseksi, sillä alueella liikkuu niin työmaakoneita kalliolouhimolta, mökkiläisiä, metsästäjiä ja retkeilijöitä. Jousiammunta-alueella on pohjavesialueen pohjoisosassa kuivakäymälä, jonka jätteiden asianmukaisesta käsittelystä tulee huolehtia. 5.10 Roskaantuminen ja vanhat kaatopaikat Vanhoille yhdyskuntien kaatopaikoille on sijoitettu kotitalouksien kiinteän jätteen lisäksi lietteitä, teollisuuden kiinteitä jätteitä sekä jätemaita, joista osa voidaan luokitella vaaralliseksi jätteeksi (Westberg ym. 2015). Kaatopaikkajätteissä voi usein olla monia eri haitta-aineita kuten PAH- ja PCB-yhdisteitä, lyijyä, sinkkiä, elohopeaa, kuparia ja öljy-yhdisteitä. Kaatopaikkojen suotovesien aiheuttamaa pohjaveden yleistä likaantumista voivat ilmentää myös muutokset veden mikrobiologisessa laadussa. Soranotto- ja harjualueita saatetaan käyttää ajoittain laittomasti paikkoina, joihin viedään ylimääräiset roskat pihalta kuten risut ja kannot. Joskus alueille tuodaan myös virallisille kaatopaikoille kuuluvaa yhdyskuntajätettä kuten kalusteita, metalli-, muovi- ja elektroniikkajätettä. Jos maa-ainesten ottokuopissa on pohjavesilampia, pääsevät haitta-aineet sitä kautta nopeasti pohjaveteen. Esimerkiksi kuoppiin pinotut maatuvat puutarhajätteet saattavat pilata pohjavettä tai mahdolliset öljyvuodot metsäkoneista ja hylätyistä romuautoista päästä suoraan kosketuksiin pohjaveden kanssa. Sade- ja sulamisvesien mukana tällaisista puutarha- ja yhdyskuntajätteistä voi liueta pohjaveteen erilaisia haitta-aineita ja esim. veden nitraatti- tai raskasmetallipitoisuus voi kasvaa (Westberg ym. 2015). Ko. kohteista annetaan maanomistajille siistimiskehotus. Roskaamista voidaan pyrkiä estämään muun muassa pohjavesialueille asennetuin kieltokyltein. Yrjännummen pohjavesialueelta ei maastokäynnin yhteydessä kartoitettu suuria roskaantuneita alueita. Joitain yksittäisiä roskia, kuten tiiliä, tynnyreitä, renkaita tai kanistereita havaittiin paikoin alueella. Roskaantuneiden kohteiden sijainti on esitetty riskikartassa 4 ja kaatopaikkoja ja roskaantuneita alueita koskevat toimenpiteet taulukossa 25. Luonnos 43 Taulukko 25. Roskaantumista ja vanhoja/laittomia kaatopaikkoja koskevat toimenpiteet. Toimenpiteet – Roskaantuminen ja vanhat/laittomat kaatopaikat Jätteitä ei saa hylätä tai käsitellä hallitsemattomasti (jätelaki 646/2011). Jätteestä (ja jätehuollosta) ei saa aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, roskaantumista, yleisen turvallisuuden heikentymistä taikka muuta näihin rinnastettavaa yleisen tai yksityisen edun loukkausta (jätelaki 646/2011). Ympäristöön ei saa jättää jätettä, hylätä konetta, laitetta ym. eikä päästää ainetta siten, että siitä voi aiheutua epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä, loukkaantumisen vaaraa tms. (jätelaki 646/2011). Maa-ainestenottokuoppia ei saa käyttää kaatopaikkoina edes risuille tai maa-aineksille. Roskaamista voidaan pyrkiä estämään muun muassa pohjavesialueille asennetuin kieltokyltein. (mm. Salon kaupunki 2015b) Ympäristöviranomaisen on velvoitettava maanomistajat/roskaajat siirtämään olemassa olevat jätteet pois pohjavesialueelta ja toimittamaan ne asianmukaisesti jatkokäsittelyyn. Maanomistajia pitää informoida pohjavesialueiden sijainnista sekä heidän vastuustaan, mikäli roskaantumisesta seuraa pohjaveden pilaantumista. 6 Pohjaveden laadun valvonta ja seuranta Salon vedenhankinta perustuu alueen pohjavesien käyttöön (Mäkinen 2015). Salossa on käytössä n. 30 pohjavedenottamoa, joista vesi pumpataan kulutukseen. Talousveden laatu täyttää Euroopan Unionin direktiiviin perustuvan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (1352/2015) määräykset. Salon alueen pohjaveden laatu on hyvä ilman käsittelyä, mutta putkistoja syövyttävän vaikutuksen esiintymisestä johtuen vesi käsitellään säätämällä veden pH:ta (Pöyry Finland Oy 2011). Veden hygieenisen laadun varmistamiseksi vedenottamoilla on käytössä UV-desinfiointi tai varaus kloorin käyttöön. Salossa veteen ei lisätä desinfiointikemikaaleja (Pöyry Finland Oy 2011). Veden pH-arvo säädetään natriumhydroksidin avulla materiaalien syöpymisen estämiseksi. Säätö voi joillain alueilla aiheuttaa kalkkimaista kerrostumaa mm. hanojen pinnoille. Vesi on Salossa pääosin pehmeää. Liikelaitos Salon Vedellä on yhteistyössä kaupungin ympäristöterveydenhuollon kanssa tehty talous- ja raakaveden laadun valvontasuunnitelma (Salon kaupunki 2015a). Ympäristöterveydenhuollon vuoden 2015 valvontasuunnitelma talousveden näytteenotosta on tehty erikseen Salon kaupungin vesilaitokselle sekä pienille vesilaitoksille. Terveydensuojelulaki ja sen perusteella annetut säädökset määrittelevät varsin tarkasti talousvesistä otettavat näytemäärät sekä näytteistä tehtävät analyysit. Liikelaitos Salon Vesi huolehtii itse tutkimussuunnitelman mukaisten näytteiden ottamisesta. Liikelaitos Salon Veden valvontatutkimusohjelma on laadittu vuosille 2013–2017 (FCG Finnish Consulting Group Oy 2012). Valvontatutkimusohjelma päivitetään aina, kun se olosuhteiden muuttumisen takia on tarpeellista, kuitenkin vähintään viiden vuoden välein. Terveydensuojelun painopiste talousveden osalta on valvontatutkimusohjelman päivittäminen, uuden talousvesiasetuksen huomioiminen valvonnassa ja talousveden tutkimussuunnitelmissa sekä valvontayksikön oman vesihuollon erityistilannesuunnitelman Luonnos laatimisen sovittaminen yhteen varautumissuunnitelmien kanssa. 44 vesilaitosten häiriötilasuunnitelmien sekä muiden Jaettavan veden laatu on yleisesti parantunut Salon alueella (FCG Finnish Consulting Group Oy 2012). Laatuun ovat vaikuttaneet mm. putkistojen saneeraukset (vanhoja rauta- ja himaniittiputkia on vaihdettu muoviputkiin) sekä jokaiselle vedenottamolle/käsittelylaitokselle asennetut UV-laitteet ja lipeänsyöttö. 6.1 Raakaveden laadun seuranta Vesilaitoksen käyttötarkkailussa seurataan veden laatua ja vedenkäsittelyn toimivuutta jatkuvatoimisilla mittalaitteilla sekä ottamalla vesinäytteitä, jotka toimitetaan laboratorioon analysoitavaksi. Käyttötarkkailussa painopiste on alkaloinnin (lipeän oikea syöttömäärä) ja UV-desinfioinnin varmistamisessa jokaisella laitoksella (Salon kaupunki 2015a). Lisäksi jokaisella laitoksella tarkkaillaan ympäristön riskeistä mahdollisesti aiheutuvia muutoksia veden laadussa (teiden suolauksen vaikutus, maanviljely, kemikaalionnettomuudet, puutarhat, soranottokuopat). Käyttötarkkailua tehdään laitosten raakavedestä. Vesilaitoksen käyttötarkkailussa tehdään laboratoriossa raakavedestä ja lähtevästä vedestä mikrobiologisia tutkimuksia neljä kertaa vuodessa (FCG Finnish Consulting Group Oy 2012). Lisäksi tehdään säännöllisesti vedenottamosta riippuen muita tutkimuksia (pH, haju ja maku, sähkönjohtokyky, ulkonäkö, sameus, kloridi, väri, KMnO4-luku, nitraatti, nitriitti, ammonium, alkaliteetti, vapaa hiilidioksidi, kovuus, Fe, Mn, F, sulfaatti, happi). Torjunta-aineita tutkitaan vedenottamoilta lähtevästä vedestä viiden vuoden välein. Samalla tutkitaan myös muita aineita kuten syanidi, antimoni, boori sekä liuottimia. Salon Veden käyttötarkkailuun kuuluu lisäksi säännöllinen laitoksen, vedenottokaivojen ja ympäristön aistinvarainen havainnointi ja tarkkailu sekä havaintojen huoltojen ja kalibrointien merkitseminen käyttöpäiväkirjaan (FCG Finnish Consulting Group Oy 2012). Käyttötarkkailunäytteiden määrä riippuu mm. paikallisista oloista, käytettävän raakaveden laadusta, toimitetun talousveden määrästä, toiminnan luonteesta ja laajuudesta, käytetyistä vedenkäsittelymenetelmistä ja veden viipymäajasta verkostossa. Pohjavesilaitoksien raakaveden vesipuitedirektiivin mukaiset vähintään kerran vuodessa tutkittavista muuttujista pH, sähkönjohtavuus ja happi tutkitaan kerran vuodessa raakavesistä ja ammonium ja nitraatti tutkitaan laitoksien lähtevästä vedestä, koska laitoksilla oleva vedenkäsittely ei muuta niiden pitoisuuksia (FCG Finnish Consulting Group Oy 2012). Niillä laitoksilla, joiden raakaveden mangaani- ja/tai rautapitoisuus ovat kohollaan, analysoidaan ja tarkkaillaan lisäksi raudan ja mangaanin pitoisuuksia sekä mitataan KMnO4-luku (FCG Finnish Consulting Group Oy 2012). Vedenottamoilla, joiden lähellä on maantie, jonka suolauksen epäillään voivan vaikuttaa pohjaveden kloridipitoisuuteen, analysoidaan kloridipitoisuus. Yrjännummen pohjavesialueella olevien Kylmässuo-Palonummen pohjavedenottamoiden raakaveden ja lähtevän veden laatua tarkkaillaan neljä kertaa vuodessa terveysviranomaisen ohjeen mukaan. Punassuon ottamolla ei ole vesilain mukaista lupaa, joten sillä ei ole velvoitetarkkailua. Pohjavesialueella olevista havaintoputkista mitataan pohjaveden korkeutta useamman kerran vuodessa. Luonnos 45 Pohjavedenottamoilla vedenottaja seuraa otetun veden määrää, pohjaveden korkeutta ja pohjaveden laatua. Pohjavesialueilla olevien riskitoimintojen osalta toiminnanharjoittajilla saattaa olla pohjaveden tilan tarkkailuvelvoitteita. Pohjavedenottoa ja sen laatua koskevat tiedot ovat julkisia (tietoja voi hakea esim. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ylläpitämästä Avoin tieto -palvelusta). 7 Pohjavesimuodostumista suoraan riippuvaisten pintavesi- ja maaekosysteemien selvitykset Suojelusuunnitelmien teon yhteydessä tarkastellaan, onko jokin pintavesi- tai maaekosysteemi suoraan riippuvainen kyseisestä pohjavesialueesta (uudessa pohjavesiluokituksessa E-luokka). Selvitys koskee ensisijaisesti esim. Natura-verkostoon kuuluvia alueita ja niillä olevia lähteitä, lähdepuroja ja lähteikköjä tai vesilain nojalla suojeltuja lähteitä (hallituksen esitys eduskunnalle 101/2014). Hallituksen esityksessä eduskunnalle selvitetään tarkemmin, että tarkasteluun voidaan ottaa myös suot ja pohjavedestä riippuvaiset muut kosteikot, mikäli niiden ekosysteemien riippuvuus pohjavedestä tunnetaan. Selvityksessä huomioidaan pintavesien ja pohjaveden vaikutukset pintaveden ekologiaan. Pohjaveden ottomäärillä ja siitä johtuvilla pohjaveden pinnankorkeuden sekä virtaussuuntien muutoksilla saattaa olla vaikutusta pintavesiin ja sitä kautta myös maaekosysteemeihin. Tyypillisiä pohjavedestä riippuvaisia maaekosysteemejä ovat muun muassa lähteet tai lähteiköt, jotka ovat pohjavesien purkautumispaikkoja usein harjujen juurella. Lähteiden ravinne- ja lämpötalous sekä hydrologia luovat poikkeukselliset olosuhteet ja elättävät juuri niille ominaista eliölajistoa. Lähteissä ja niiden ympäristössä kasvillisuus, erityisesti sammallajisto, on monipuolista sisältäen useita uhanalaisiakin lajeja (Suomen ympäristökeskus 2016). Liiallisen vedenoton seurauksena pohjavedenpinta voi laskea sekä lähteiden virtaama pienentyä merkittävästi. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1263/2014) mukaan uuteen Eluokkaan kuuluvat myös nykyisten pohjavesialueiden ulkopuolella olevat kohteet. Pohjavedestä suoraan riippuvaisia pintavesi- tai maaekosysteemejä on tarvittaessa selvitettävä pohjavesialueiden luokkamuutosten yhteydessä. Yrjännummen pohjavesialueen eteläosassa sijaitsee osittain Natura 2000 –alue. Kyseinen Natura-alue eli Teijon ylänköalue sijaitsee osittain pohjavesialueen lounaisosassa ja ulottuu käytävän avulla saarekkeena pohjavesialueen itäpuolelle Kylmässuon alueelle, jossa on kaksi kartoitettua lähdettä, ja joista toinen on suojeltu. Aivan pohjavesialueen eteläpäässä on osittain soidensuojeluohjelmaan kuuluvaa aluetta (Punassuo), joka on valtion maalla olevaa luonnonsuojelualuetta. Pohjavesialueen itärajalla sijaitsee suojeltu Kylmässuon lähdealue, joka on yksityisten mailla oleva luonnonsuojelualue. Kylmässuon lähteessä on yksi purkautumiskohta, josta vesi virtaa hiljalleen itää kohti lähdepurona. Kyseinen lähde on osa harju- ja suoluonnon kokonaisuutta, jossa tavataan useita luontotyyppejä ja huomionarvoisia kasvilajeja. Kasvilajisto on lähteisyydestä riippuvainen. Arvokkaimpia lajeja ovat lähdesara, lettovilla, harsosammal, isolimisammal ja ryytisammal. Pohjavesialue sijoittuu myös itäpuolestaan koskiensuojelulailla suojellun Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueelle. Pohjavesialueen itäreunassa Kylmässuon lähteen luonnonsuojelualueesta etelään sijaitsee Luonnos 46 SYKE:n luokittelema arvokas tuuli- ja rantakerrostuma. Maakuntakaavassa pohjavesialueen eteläpuolisko on myös merkitty suurimmaksi osaksi valtakunnallisesti merkittäväksi harjualueeksi. Koska Yrjännummen pohjavesialue rajoittuu etelässä Punassuon suojeltuun suoalueeseen ja pohjavesialueelta tai sen välittömästä läheisyydestä on kartoitettu jo aiemmin useita lähteitä, ja pohjavesialueen itärajalla on myös suojeltu lähde, voidaan sanoa, että kyseiset vesistökohteet ovat riippuvaisia Yrjännummen alueen pohjavedestä. Pohjavesialue täyttää E-luokalle asetetut kriteerit. 8 Varautuminen kriisitilanteisiin ja toimenpiteet vahinkotapauksissa 8.1. Vesihuoltolaitoksen valmiussuunnitelma Salon kaupungin vesi- ja viemärilaitoksen valmiussuunnitelma on vuodelta 2001 eli ajalta ennen kuin Salon kaupunki on yhdistynyt ympäryskuntiensa kanssa (1.1.2009). Valmiussuunnitelmassa on kerrottu yleisesti vesi- ja viemärilaitoksesta, vaaroista ja riskien arvioinnista sekä toiminnan turvaamisen nykytasosta (Virtanen 2001). Valmiussuunnitelmassa on kerrottu varautumistoimenpiteet eli menettelytapaohjeet erilaisiin kriiseihin, suojaus- ja turvatoimet, tarvittavat tehostustoimenpiteet valmiustavoitteiden saavuttamiseksi sekä erityisresurssien varaaminen. Suunnitelmassa kerrotaan myös poikkeustilanteiden aikaisesta yhteystoiminnasta ja tiedotuksesta sekä koulutuksesta. Vaarojen ja riskien arvioinnissa on tunnistettu erilaisia riskejä ja niiden aiheuttajia niin raakaveden hankinnan kannalta, veden käsittelyn ja jakelun suhteen sekä viemäröinnin, purkuvesistöön johtamisen sekä yleisesti koko toiminnan kannalta. Valmiussuunnitelmassa on melko kattavasti toimintaohjeita erilaisten tilanteiden varalle. Valmiussuunnitelma olisi hyvä päivittää vastaamaan nykyisen Liikelaitos Salon Veden toimintaa mm. nykyisen kunnan, vedenottamoiden, pohjavesialueiden, kaluston, kulujen jne. osalta. 8.2. Öljy- ja kemikaalionnettomuudet Öljy on orgaaninen ympäristömyrkky, jonka pienikin määrä voi pilata hyvin suuren määrän vettä. Öljyn pilaava vaikutus esimerkiksi pohjavedelle on pitkäkestoinen, sillä öljy hajoaa hyvin hitaasti ja lisäksi se mm. tuhoaa kalakantoja ja vaikuttaa eläinten veden- ja lämmöneristyskykyyn heikentävästi. Suomessa tapahtuu joka vuosi pari tuhatta öljyvahinkoja (SYKE 2015a). Salon alueella on tapahtunut viimeisen viiden vuoden aikana pelastuslaitokselle raportoituja öljyvahinkoja n. 20–30 vuodessa ja vaarallisten aineiden vahinkoja n. 2-4 (Pronto-rekisteri). Kaikista vahingoista n. 0-3 on vuodessa sattunut pohjavesialueilla. Suurin osa niistä on pieniä maa-alueella tapahtuvia päästöjä kuten öljylämmitysjärjestelmien vuotoja tai liikennevälineistä vuotavia poltto- tai voiteluaineita. Pohjavedelle haitallisimpia mineraaliöljytuotteita ovat kevyet öljytuotteet kuten kevyt polttoöljy, petroli ja bensiini (SYKE 2015d). Öljy imeytyy vettä hyvin läpäisevään maaperään kuten hiekka- ja soramaalajeihin nopeasti. Öljy painuu maaperässä alaspäin, kunnes se kohtaa pohjaveden vaikutusalueen tai ennen sitä läpäisemättömän maaperän. Siellä öljy leviää pohjaveden pinnan tai läpäisemättömän kerroksen Luonnos 47 suuntaisesti. Näin muodostuu öljyn kyllästämä alue, jonka koko riippuu pääasiassa öljyn määrästä, viskositeetista ja maaperän läpäisevyydestä. Koska kevyet mineraaliöljytuotteet ovat vettä kevyempiä, öljyyntymä muodostuu pääosin vapaan pohjaveden pinnan yläpuoliseen kapillaarivyöhykkeeseen. Kuitenkin, pohjaveden pinnan vaihdellessa öljyä joutuu myös virtaavan pohjaveden vyöhykkeeseen. Kun suunnitellaan puhdistustoimenpiteitä pohjavesialueilla, on tunnettava öljyn pääpiirteittäinen käyttäytyminen maaperässä ja vaikutustapa pohjaveteen. Öljy ei kulkeudu öljynä tai öljykalvona pitkiä matkoja pohjavedessä, vaan pidättyy vahinkopaikan välittömän lähiympäristön maaperään, jossa siitä liukenee vesiin erilaisia hiilivetyjä (SYKE 2015d). Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ohjaa ja valvoo öljyvahinkojen torjunnan järjestämistä alueellaan, vahvistaa toimialueensa pelastustoimen alueiden öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmat ja antaa myös tarvittaessa muille torjuntaviranomaisille asiantuntija-apua sekä mahdollisuuksiensa mukaan muutakin apua öljyvahinkojen ja aluskemikaalivahinkojen torjunnassa (öljyvahinkojen torjuntalaki 1673/2009). Öljyvahinkojen torjuntalain mukaan öljyntorjunnasta maa-alueellaan, sisävesillään sekä rannikollaan vastaa ensisijaisesti alueen pelastustoimi ja kunta vastaa tarvittaessa jälkitorjunnasta alueellaan. Kunnan eri viranomaisten ja laitosten tulee tarvittaessa osallistua öljyvahinkojen torjuntaan. Kaikilla on velvollisuus ilmoittaa vahinkotapauksista yleiseen hätänumeroon. Öljy- ja kemikaalituotteiden käsittelyssä kaikilla on velvollisuus toimia huolellisesti sekä varautua oman toiminnan riskeihin, jos toiminta on luvanvaraista. Pelastuslaitoksilla, satamilla sekä eräillä öljy- ja kemikaalivarastoilla on oltava öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma. Öljyntorjunnan kustannuksista vastaa vahingon aiheuttaja. Ympäristöministeriön alainen öljysuojarahasto korvaa maa- ja vesialueilla tapahtuvien öljyvahinkojen ja niiden torjunnan kustannukset silloin, kun vahingon aiheuttajaa ei tiedetä tai aiheuttaja ei kykene korvaamaan kustannuksia. Öljysuojarahasto on aina toissijainen vahinkojen ja kustannusten korvaaja. Kyseinen rahasto on valtion talousarvion ulkopuolinen. Öljysuojarahasto saa toimintansa varat öljysuojamaksun kertymästä sekä valtion talousarvion siirroista. Öljysuojamaksua peritään maahantuodusta ja Suomen kautta kuljetettavasta öljystä. Pelastuslaitoksen jokainen sammutusauto eli pelastusyksikkö on varustettu imeytysaineella ja varusteilla, joilla pienet määrät öljyä voidaan kerätä talteen. Pelastuslaitos pystyy myös patoamaan ojia tai vesialueita puomeilla öljyn leviämisen estämiseksi. Jos öljyä on valunut maaperään suuria määriä, joudutaan usein turvautumaan kaivinkoneisiin sekä muihin pidempiaikaisiin toimenpiteisiin. Varsinais-Suomen pelastuslaitos tekee yhteistyötä Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Maa-alueella tai sisävesillä tapahtunut ympäristövahinko ilmoitetaan hätäkeskukselle. 9 Pohjavesialueiden ja suojelutoimenpiteiden huomioiminen kaavoituksessa Kaavoituksella voidaan vaikuttaa pohjavesialueen maankäyttöön tehokkaasti. Maakunta- ja yleiskaavalla voidaan määrittää alueelle tulevat toiminnot ja tarkemmilla kaavoilla täsmentää rakentamista ja maankäyttöä koskevia ohjeita (maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999). Maankäyttöä ohjataan lisäksi rakennusjärjestyksellä. Luonnos 48 Vedenhankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella kaavoitusta olisi ohjattava siten, että erityisesti pohjaveden muodostumisalueelle jää mahdollisimman paljon viheraluetta. Koko pohjavesialue olisi hyvä säilyttää ensisijaisesti metsämaana, mutta myös virkistyskäyttötoiminta on mahdollista. Uusia teitä voidaan pohjavesialueelle kaavoittaa vain poikkeustapauksessa, esimerkiksi jos uudella tiellä saavutetaan merkittävää etua myös pohjaveden suojelun kannalta. Uutta teollisuutta, varastointia tai muita riskitoimintoja ei saa osoittaa pohjavesialueille eikä sallia jo olemassa olevien riskitoimintojen laajentamista (Britschgi ym. 2009). Pohjavedenottamoiden lähisuojavyöhykkeille ei saa kaavoittaa mitään uusia toimintoja. Edellä mainituista periaatteista voidaan poiketa ainoastaan, mikäli maaperä- ja pohjavesitutkimukset osoittavat, ettei toimintojen sijoittumisesta aiheudu pohjaveden pilaantumisvaaraa. Rakennusjärjestykseen on sisällytettävä tarkat ohjeet, joilla säädellään pohjavesialueelle rakentamista. Rakennusjärjestyksessä on kiinnitettävä huomiota muun muassa jätevesien käsittelyyn ja johtamiseen, viemäreiden tiiviyteen, polttoöljysäiliöiden suojaukseen ja rakennustoiminnan vaikutukseen pohjaveden pinnan tasoon. Salon kaupungin rakennusjärjestys on astunut voimaan 1.6.2010. Salon seudun maakuntakaava (Varsinais-Suomen Liitto 2008) on vahvistettu 12.11.2008 Ympäristöministeriössä. Varsinais-Suomen liiton taajamien maankäytön, palveluiden ja liikenteen vaihemaakuntakaavan valmistelu on edennyt luonnosvaiheeseen. Maakuntahallitus hyväksyi luonnoksen kokouksessaan 18.5.2015 ja päätti asettaa sen maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:n sekä maankäyttö- ja rakennusasetuksen 30 §:n mukaisesti julkisesti nähtäville 3.6.–10.7.2015 väliseksi ajaksi. Salon kaupungin pohjavesialueilla voimassa olevia yleis- ja asemakaavoja voi tarkastella esimerkiksi Salon kaupungin ylläpitämässä Salon karttapalvelu –internetsivustolla (Salon karttapalvelu 2016). Pohjavesialueiden kaavoituksessa huomioon otettavia asioita on esitetty taulukossa 26. Taulukko 26. Pohjavesialueiden kaavoituksessa huomioon otettavia asioita. Pohjavesialueiden kaavoituksessa huomioon otettavia asioita • • • • • • • Kaavoituksessa osoitetut toiminnot eivät saa aiheuttaa pohjaveden tai ympäristön pilaantumisvaaraa ja siksi kaavoituksen on perustuttava riittäviin geologisiin tutkimuksiin ja selvityksiin. Pohjavesialuetta kaavoitettaessa on arvioitava hankkeen vaikutukset sekä pohjaveden laatuun että määrään. Edellytyksenä pohjavesivaikutusten arvioinnille on, että vähintään alueen maaperän laatu, pohjavedenpinnan taso, virtaussuunta, pohjaveden laatu ja vedenottamot lähisuojavyöhykkeineen tunnetaan (valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta 713/2014). Uusia teitä voidaan pohjavesialueelle kaavoittaa vain poikkeustapauksessa (Britschgi 2009). Uutta teollisuutta, varastointia tai muita riskitoimintoja ei saa osoittaa pohjavesialueille eikä sallia jo olemassa olevien riskitoimintojen laajentamista (Britschgi 2009). Pohjavedenottamoiden lähisuojavyöhykkeille ei saa kaavoittaa mitään uusia toimintoja (Britschgi 2009). Näistä periaatteista voidaan poiketa ainoastaan, mikäli maaperä- ja pohjavesitutkimukset osoittavat, ettei toimintojen sijoittumisesta aiheudu pohjaveden pilaantumisvaaraa. Kaavoituksessa on mahdollistettava pohjaveden suojelu myös riittävin kaavamääräyksin. Pohjavesialueiden rajaus on merkittävä kaikkiin kaava-asteisiin. Luonnos 49 9.1 Kaavatilanne pohjavesialueella Maakuntakaavassa (Varsinais-Suomen Liitto 2008) on rajattuna Yrjännummen pohjavesialue (kuva 9). Kaavassa pohjavesialue on merkitty lähinnä maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jossa on vedenottamo ja arvokas harjualue. Osa pohjavesialueesta on merkitty retkeily- ja matkailutoimintojen alueeksi, joka kuuluu Natura-alueisiin. Myös pohjavesialueella osittain olevat suojelukohteet /-alueet ovat Natura-alueita. Maakuntakaavassa pohjavesialueiden suojelumääräyksissä todetaan, että suunnitelmissa ja toimenpiteissä alueella on otettava huomioon pohjaveden suojelu siten, että sen käyttömahdollisuuksia, laatua tai riittävyyttä ei vaaranneta ja että vesiensuojeluviranomaisille on suunnittelu- ja rakentamistoimenpiteiden yhteydessä varattava mahdollisuus lausunnon antamiseen. Maa- ja metsätalousvaltaisten alueiden suunnittelumääräyksissä todetaan, että olemassa olevien alueiden täydennykseksi ja laajennukseksi voidaan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa osoittaa pääasiallista käyttötarkoitusta kohtuuttomasti haittaamatta, sekä maisema- ja ympäristönäkökohdat huomioon ottaen mm. uutta pysyvää asumista ja, erityislainsäädännön ohjaamana, myös muita toimintoja. Natura-alueiden suojelumääräyksissä todetaan, että suunnitelmien ja toimenpiteiden alueella tulee olla luonnonarvoja turvaavia ja edistäviä. Suojelukohteiden suojelumääräyksissä todetaan, että suunnitelmien ja toimenpiteiden alueella tulee olla luonnonarvoja turvaavia ja edistäviä. Arvokkaiden kallio- tai harjualueiden suojelumääräyksissä todetaan, että alueen erityispiirteitä haitallisesti muuttavat toimenpiteet ovat kiellettyjä, ja että on kiinnitettävä erityistä huomiota alueella sijaitsevan, geologisesti arvokkaan harju- tai kalliomuodostuman suojeluun ja hoitoon. Yrjännummen pohjavesialueella ei ole yleiskaavaa eikä asemakaavaa, eikä sinne ole kumpaakaan suunnitteilla. Kuva 9. Yrjännummen pohjavesialue Salon seudun maakuntakaavassa. Luonnos 50 10 Suunnitelman ylläpito ja toteuttaminen Suojelusuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden toteuttamista ja päivittämistä valvomaan tulisi nimetä seurantaryhmä (Rintala ym. 2007), jossa tulisi olla edustajat ainakin Salon kaupungin ympäristö- ja teknisestä toimesta, ympäristöterveydenhuollosta, vesilaitokselta sekä Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta. Ainakin ensimmäiseen kokoukseen olisi hyvä kutsua edustaja myös Varsinais-Suomen pelastuslaitokselta. Seurantaryhmä voi kokoontua esimerkiksi joka toinen vuosi. Seurantaryhmän kutsuu kokoon Salon kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen. Suojelusuunnitelmassa ehdotetut käytännön toimenpiteet on koottu kappaleessa 11. 11 Yhteenveto suojelusuunnitelman toimenpide-ehdotuksista pohjavesialueella Toimenpide Vedenotto Vedenottamoalueen aitaaminen Yrjännummen vedenottamoiden suojaaluemääritysten päivittäminen Toteuttaja Valvoja Aikataulu Kiinteistön omistaja Kunta Heti kuin mahdollista Kiinteistön omistaja Kunta (ympäristönsuojeluviranomainen) pohjavesialueilla 31.10.2019 mennessä kiinteistön omistaja Aluepelastuslaitos säännöllisin väliajoin, jatkuva Vesilaitos Vesilaitos Asutus Kiinteistöjen liittyminen viemäriverkkoon heti, kun se tulee mahdolliseksi Viemäriverkkoon kuulumattomille (hajaasutusalueiden) asuinkiinteistöille hankittava jätevesiasetuksen vaatimukset täyttävät puhdistusjärjestelmät Öljysäiliöt Öljysäiliön säännöllinen kuntotarkistus ja tarkastusten toteutumisen valvonta Luonnos 51 Maalämpö Kunnan ympäristönsuojelumääräyksiin ja rakennusjärjestykseen on niitä uudistettaessa lisättävä maalämpöjärjestelmiä ja niiden rakentamista koskevia määräyksiä ja rajoituksia Kunta Kunta Maa-ainesten otto Maaainestenottopaikkojen jälkihoito Ilmoitusvelvollisuus kotitarveotosta pohjavesialueilla Maa-aineksen ottaja Maa-aineksen ottaja Kunnan maaKotitarveottajien ohjeistus ainesvalvontaviranomainen Motocross-ajamisen estäminen vanhoilla maaKiinteistön omistajat aineskuopilla (SOKKAkohteet 95701 ja 95707) Kunnan maaainesvalvontaviranomainen Kunnan maaainesvalvontaviranomainen Kunta Jatkuva Jatkuva Kunta Liikenne ja tienpito Öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman päivittäminen Aluepelastuslaitos Aluepelastuslaitos Kunta; Maaseutupalvelut Kunta Jatkuva Kunta; Metsänhoitoyhdistykset Kunta Jatkuva Maatalous Pohjavesialueilla noudatettavista käytännöistä tiedottaminen (pohjavesialueiden rajat, sallitut lannoitteet, hyvät toimintatavat ym.) Metsätalous Pohjavesialueilla noudatettavista metsänhoidollisista käytännöistä tiedottaminen (pohjavesialueiden rajat, hyvät toimintatavat ja Luonnos 52 käytännöt) Yritystoiminta Uusien, pohjavettä vaarantavien toimintojen perustamisen välttäminen Kunta pohjavesialueilla Pilaantuneet maaalueet MATTI-rekisterin kohteiden maaperän tai pohjaveden pilaantuneisuuden selvittäminen tarvittaessa MATTI-rekisterin päivittäminen Kunta Jatkuva ELY-keskus; Ympäristönsuojeluviranomainen; kiinteistön omistaja ELY-keskus; Ympäristönsuojeluviranomainen tarpeen vaatiessa ELY-keskus ELY-keskus Jatkuva Sähköyhtiöt Kunta Viimeistään vuoteen 2019 mennessä Sähköyhtiöt Kunta; aluepelastuslaitos Mahdollisimman nopeasti Kiinteistön omistaja / ampumaradan omistaja/ylläpitäjä Kunta (ympäristönsuojeluviranomainen) Kiinteistön omistaja / ampumaradan omistaja/ylläpitäjä Kunta (ympäristönsuojeluviranomainen) Kiinteistön omistaja / ampumaradan omistaja/ylläpitäjä Kunta (ympäristönsuojeluviranomainen) Muuntamot Pohjavesialueiden pylväsmuuntamoiden muuttaminen puistomuuntamoiksi öljyvuotoriskien minimoimiseksi Muuntajien tietojen toimittaminen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ja aluepelastuslaitokselle Ampumaradat Kaikkien tarpeettomien rakennelmien poistaminen käytöstä poistetuilta ampumaradoilta Kaikkien roskien, kuten metallitynnyrien, hylsyjen ym. poistaminen ampumarata-alueelta Ampumarata-alueiden maaperän tutkiminen haitta-aineiden varalta Roskaantuminen ja vanhat/laittomat kaatopaikat Luonnos Alueiden siistiminen ja romujen/roskien keräys pois pohjavesialueilta 53 Kiinteistön omistaja Kunta (ympäristönsuojeluviranomainen) Heti Muut Vesilaitoksen valmiussuunnitelman päivittäminen Pohjavesialueella harrastettavasta jousiammunnasta olisi hyvä olla varoituskylttejä etenkin alueen pohjoisosassa, jossa havaittiin maastossa useita ratoja Jousiammunta-alueella olevan kuivakäymälän jätteiden asianmukainen käsittely Vesilaitos Salon kaupunki /Liikelaitos Salon Vesi Toiminnanharjoittaja Kunta Toiminnanharjoittaja Kunta (ympäristönsuojeluviranomainen) Lähteet Alapassi, M., Kinnunen, T., Rintala, J., Valpasvuo, V., Savola, A., Britschgi, R., Tiainen, M., Ryttäri, T. & Lavia, M., 2009. Maa-ainesten kestävä käyttö. Opas maa-ainesten ottamisen sääntelyä ja järjestämistä varten. Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2009. Ympäristöministeriö, Helsinki. 135 s. ISBN 978-952-11-3437-1. Avoin tieto – palvelu, Suomen ympäristökeskus, tiedot poimittu 20.6.2016. Sivustolla vierailtu myös myöhemmin (2016) tietoja tarkistettaessa ja karttoja tehdessä. http://www.syke.fi/avointieto Britschgi, R., Antikainen, M., Ekholm-Peltonen, M., Hyvärinen, V., Nylander, E., Siiro, P. ja Suomela, T. 2009. Pohjavesialueiden kartoitus ja luokittelu. Suomen ympäristökeskus. Ympäristöopas. 78 s. ISBN 978952-11-3375-6 (PDF). FCG Finnish Consulting Group Oy. 2012. Valvontatutkimusohjelma Liikelaitos Salon Vedelle 1.1.2013 alkaen. Raportti 3252-P16917. 32 s. Gustafsson, J., Kinnunen, T., Kivimäki, A. ja Suomela, T., 2006. Pohjavesien suojelu, Taustaselvitys osa IV, Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 25/2006. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 56 s. ISBN 952-11-2512-8 (PDF). Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy, 1979. Perniön kunta. Vedenottamoiden tarkkailuohjelma ja havaintoputket. 6 s. Luonnos 54 Joensuu, S., Kauppila, M., Lindén, M. & Tenhola, T. 2012. Hyvän metsänhoidon suositukset Vesiensuojelu. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja. Juvonen, J. ja Lapinlampi, T. 2013. Energiakaivo. Maalämmön hyödyntäminen pientaloissa. Ympäristöopas 2013, Ympäristöministeriö. Edita Prima Oy, Helsinki. 68 s. ISBN 978-952-11-4211-6 (PDF). Klap, A. 2010. Maa-ainesten oton nykytila ja kunnostustarve pohjavesialueilla − Varsinais-Suomi, Rauman seutu ja Pohjois-Satakunta. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 2/2010. 254 s. ISBN 978 -952-257- 030 -7 (PDF). Kumpulainen, A., Ryynänen, E., Oja, L., Sorasahi, H., Raivio, T., Gilbert, Y., Gaia Consulting Oy, 2013. Vaarallisten aineiden kuljetukset 2012. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi. Trafin julkaisuja 20/2013. Helsinki. 73 s. ISSN 1799-0157 (verkkojulkaisu). Liimatainen J. 2002. Jakelumuuntajan ympäristöriskit. Sähkömarkkinoiden seminaari. Seminaarityö. Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu. Sähkötekniikan osasto. Länsi-Suomen Vesioikeus, 1983. Päätös nro 145/1983 D koskien Perniön kunnan hakemusta suoja-alueen määräämiseksi Kylmässuon-Palonummen pohjavedenottamon ympärille Perniön kunnassa. 14 s. Maa- ja metsätalousministeriö. 2007. Pohjavesialueiden peltoviljely. Edita Prima Oy. Maaseutuvirasto. Uusittu painos 2010. Maaseutuviraston julkaisusarja: Hakuoppaita ja ohjeita. Täydentävät ehdot. Viljelytapa ja ympäristöehdot. Edita Prima Oy, Helsinki. ISBN 978-952-453-541-0 (Verkkojulkaisu). Mäkinen, M. 2015. Ehdotus Lounais-Suomen pohjavesien toimenpideohjelmaksi vuosille 2016–2021. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. 99 s. Mäkinen, M. (toim.), 2016. Lounais-Suomen pohjavesien toimenpideohjelma vuosille 2016-2021. VarsinaisSuomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. 102 s. Nummelin, M. (toim.), 2014. Jätevesien käsittely haja-asutusalueella. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Opas 4/2014. 32 s. ISBN 978-952-314-107-0 (PDF). Orvomaa, M. 2008. Pohjavedenottamoiden suoja-alueet. Suomen ympäristö 40/2008. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 102 s. ISBN 978-952-11-3244-5 (PDF). PEFC Suomi – Suomen Metsäsertifiointi ry. 2009. Suomen PEFC-standardi. Ryhmäsertifioinnin kriteerit metsäkeskuksen tai metsänhoitoyhdistyksen toimialueen tasolla (PEFC FI 1002:2009). Pöyry Finland Oy. 2011. Salon kaupunki – Vesihuollon kehittämissuunnitelma 2011–2030, Revisio 1.2. Pöyry Finland Oy. 2016. Salon kaupungin vesihuollon kehittämissuunnitelma 2016-2021. Luonnos 16.6.2016. 37 s. Rintala, J., Hyvärinen, V., Illmer, K., Nylander, E., Pulkkinen, P., Rantala, P. ja Siiro, P., 2007. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat osana vesienhoidon järjestämistä -taustaselvitys. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2007. Edita Prima Oy, Helsinki. 66 s. ISBN 978-952-11-2621-5 (PDF). Luonnos 55 Salon kaupunki, 2015a. Jätehuoltomääräykset Kemiönsaaren, Paimion, Salon ja Sauvon alueella alkaen 1.1.2015. Jätehuoltolautakunta 38§, 11.11.2014. 27 s. Salon kaupunki, 2015b. Salon kaupungin ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma vuosille 2015– 2019. 35s. Salon kaupunki, 2014. Rakennus- ja ympäristölautakunta, ote pöytäkirjasta 12.2.2014, § 23 ja 12.3.2014 § 35. Energiakaivojen ja lämmönkeruuputkistojen sijoittaminen pohjavesialueille. 3 s. Salon kaupunki, 2012. Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräykset. Salon kaupunginvaltuusto 3.9.2012 § 96. 15 s. Salon kaupunki, 2010. Salon kaupungin rakennusjärjestys. Kaupunginvaltuusto hyväksynyt 12.4.2010 § 37. Voimaantulo 1.6.2010. 12 s. Salonen, V-P., Eronen, M. ja Saarnisto M., 2002. Käytännön maaperägeologia. Kirja-Aurora, Turku. 237 s. ISBN 951-29-2247-9. Suomen ympäristökeskus, 2016. Pohjavesialueet - rajauksen ja luokituksen perusteet sekä suojelusuunnitelma. 09.02.2016 Luonnos. 109 s. Virtanen, K., 2001. Salon kaupungin vesi- ja viemärilaitoksen valmiussuunnitelma. Westberg, V., Bonde, A., Mäensivu, M. ja Mäkinen, M. (toimittaneet teoksen). 2015. Elinkeino-, liikenneja ympäristökeskus, Raportteja 101/2015. Vesien tila hyväksi yhdessä. Kokemäenjoen-SaaristomerenSelkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuosiksi 2016–2021. 247 s. Ympäristöministeriö, 2009. Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2009. Maa-ainesten kestävä käyttö, opas maaainesten ottamisen sääntelyä ja järjestämistä varten. Edita Prima Oy, Helsinki. 140 s. ISBN 978-952-113437-1 (PDF). Ympäristöministeriö, 2012. Suomen ympäristö 23/2012. Ampumaratojen ympäristölupa, opas toiminnanharjoittajille sekä lupa- ja valvontaviranomaisille. AMPY –työryhmä. Edita Prima Oy, Helsinki. 138 s. ISBN 978-952-11-4044-0 (PDF). Ympäristöministeriö, 2014. Ympäristöhallinnon ohjeita 6/2014. Pilaantuneen maa-alueen riskinarviointi ja kestävä riskinhallinta. Edita Prima Oy, Helsinki. 238 s. ISBN 978-952-11-4327-4 (PDF). Internetlähteet: Avoin tieto – palvelu, Suomen ympäristökeskus, tiedot poimittu 20.6.2016. Sivustolla vierailtu myös myöhemmin (2016) tietoja tarkistettaessa ja karttoja tehdessä. http://www.syke.fi/avointieto GTK, Geologian tutkimuskeskus, 2016. Saumaton digitaalinen maaperä- ja kallioperäkartta. (Karttalehdet 2021, 2023). http://gtkdata.gtk.fi/Maankamara/index.html Salon karttapalvelu, http://kartta.salo.fi/ims/, © Salon kaupunki, päivitetty 12.3.2016. SYKE, Suomen ympäristökeskus, 2015a. http://www.ymparisto.fi/fiFI/Vesi/Oljy_ja_kemikaalivahinkojen_torjunta, Suomen Ympäristökeskus SYKE, Ympäristöhallinto ©, Luonnos 56 Julkaistu 11.9.2013 klo 11.10, päivitetty 17.12.2015 klo 10.12, Tiedot poimittu ensin 30.6.2015 ja tarkistettu 29.2.2016 SYKE, Suomen ympäristökeskus, 2015b. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi/ Oljy_ja_kemikaalivahinkojen_torjunta/Oljyvahinkojen_torjunta_maaalueilla, Suomen Ympäristökeskus SYKE, Ympäristöhallinto ©, Julkaistu 16.8.2013 klo 9.53, päivitetty 14.10.2014 klo 11.06, Tiedot poimittu 30.6.2015 SYKE, Suomen ympäristökeskus, 2015c. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi/ Oljy_ja_kemikaalivahinkojen_torjunta/Oljyvahinkojen_torjunta_maaalueilla/Tarkeiden_pohjavesialueid en_suojelu_ymparistovahingoilta, Suomen Ympäristökeskus SYKE, Ympäristöhallinto ©, Julkaistu 16.8.2013 klo 10.11, päivitetty 17.6.2015 klo 10.02, Tiedot poimittu 30.6.2015 SYKE, Suomen ympäristökeskus, 2015d. www.ymparisto.fi/fiFI/Vesi/Oljy_ja_kemikaalivahinkojen_torjunta/Oljyvahinkojen_torjunta_maaalueilla/Oljyn_kayttaytymin en_maaperassa, Suomen Ympäristökeskus SYKE, Ympäristöhallinto ©, Julkaistu 16.8.2013 klo 10.05, päivitetty 14.10.2014 klo 11.09, Tiedot poimittu 30.6.2015. Varsinais-Suomen Liitto, 2008. Salon seudun maakuntakaava 1 : 100 000, Ympäristöministeriön vahvistama 12.11.2008. www.varsinaissuomi.fi/images/tiedostot/Maankaytto/2010/kaavoitus/Salo/ssmk_20081112_vahvistettu.pdf Ajantasaiset lakitekstit: http://www.finlex.fi Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta, 2014. Hallituksen esitykset 101/2014. Jätelaki, 2011. Suomen säädöskokoelma 646/2011. Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksista, 1983. Suomen säädöskokoelma 344/1983. Kemikaalilaki, 2013. Suomen säädöskokoelma 599/2013. Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta, 2005. Suomen säädöskokoelma 390/2005. Laki vesihuoltolain muuttamisesta, 2014. Suomen säädöskokoelma 681/2014. Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä, 2004 ja 2014. Suomen säädöskokoelma1299/2004 ja 1263/2014. Maa-aineslaki, 1981. Suomen säädöskokoelma 555/1981. Maankäyttö- ja rakennuslaki, 1999. Suomen säädöskokoelma 132/1999. Luonnos 57 Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista, 2015. Suomen säädöskokoelma 1352/2015. Terveydensuojelulaki, 1994. Suomen säädöskokoelma 763/1994. Valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta, 2014. Suomen säädöskokoelma 1250/2014. Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista, 2007. Suomen säädöskokoelma 214/2007, ns. PIMA-asetus. Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla ja sen muutos, 2011 ja 2015. Suomen säädöskokoelma 209/2011, ns. hajajätevesiasetus ja 343/2015. Valtioneuvoston asetus vaarallisten kemikaalien käsittelyn ja varastoinnin valvonnasta, 2015. Suomen säädöskokoelma 685/2015. Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä ja asetus sen muuttamisesta, 2006 ja 2009. Suomen säädöskokoelma 1040/2006 ja 341/2009. Valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta, 2014. Suomen säädöskokoelma 713/2014. Valtioneuvoston asetus öljyvahinkojen torjunnasta, 2014. Suomen säädöskokoelma 249/2014. Vesihuoltolaki, 2001. Suomen säädöskokoelma 119/2001. Vesilaki, 2011. Suomen säädöskokoelma 587/2011. Ympäristönsuojelulaki, 2014. Suomen säädöskokoelma 527/2014. Öljyvahinkojen torjuntalaki, 2009. Suomen säädöskokoelma 1673/2009. Liitteet Liite 1. Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien Liite 2. Pohjavesialuekortti (Varsinais-Suomen ELY-keskus/2015) Liite 3. Kylmässuo-Palonummen vedenottamon suoja-aluepäätös Liite 1. Sivu 1 / 5 Salon kaupungin ohjeita pohjavesialueita koskien Ohjeet ovat tiivistelmä pohjavesiä koskevista osista Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä (YSM), rakennusjärjestyksessä (RJ) ja jätehuoltomääräyksissä (JHM). Toimenpideohjeet nykyisille toiminnoille on esitetty luvussa 5. Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräysten mukaan pohjavesialueilla noudatetaan lisäksi vedenottamoiden suoja-alueita koskevia vesioikeuden tai lupavirastojen antamia määräyksiä sekä hyväksyttyjä suojelusuunnitelmia. Natura-alueilla ja muilla luonnonsuojelualueilla noudatetaan niitä koskevia luonnonsuojelusäädöksien määräyksiä. ( YSM 3.1) Jätevedet Vesihuoltolaitoksen viemäriverkoston toiminta-alueella kiinteistö talousjätevedet johdetaan keskitettyyn jätevesien puhdistukseen. (5.2) on liitettävä viemäriin, jolla Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräykset jätevesien käsittelyn suhteen pohjavesialueilla: Pohjavesialueilla on kaikkien talousjätevesien imeyttäminen maaperään kielletty. (6.2) Pohjavesialueella sijaitsevalla kiinteistöllä voidaan jätevedet käsitellä ympäristönsuojelulain 27 a §:n mukaisella jätevedenkäsittelyjärjestelmällä, josta puhdistetut jätevedet johdetaan pohjavesialueen ulkopuolelle. Jätevesijärjestelmästä ei saa missään olosuhteissa päästä puhdistamattomia jätevesiä ympäristöön. Muussa tapauksessa on kaikki jätevedet johdettava umpisäiliöön. (6.2) Ympäristönsuojeluviranomainen voi hakemuksesta hyväksyä poikkeuksen puhdistettujen pesutiloissa syntyneiden jätevesien johtamisesta pohjavesialueen ulkopuolelle, mikäli poikkeamisesta ei ympäristönsuojeluviranomaisen arvion mukaan aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. (6.2) Suositus: Pohjavesialueilla piha- ja paikoitusalueiden pinta- ja salaojavedet on johdettava vyöhykkeen ulkopuolelle, mikäli se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista.(6.2) Perustelut: Pohjaveden pilaamiskiellon takia talousjätevesien käsittelylle pohjavesialueilla on näissä määräyksissä annettu muita alueita tiukemmat määräykset. Pohjaveden pilaantumisen estämiseksi tärkeillä pohjavesialueilla edellytetään, ettei mitään talousjätevesiä saa imeyttää maaperään tai johtaa ojaan. Valuma- ja sulamisvedet eivät saa huuhdella pohjavesialueelle sijoitettavaa jätevesien käsittelyjärjestelmää vaan sen on oltava eristetty ympäristöstä. Hyvin vettä läpäisevässä maaperässä jätevesi ei ehdi puhdistua riittävästi ennen pohjaveteen kulkeutumista. Ympäristönsuojeluviranomainen voi tapauskohtaisen harkinnan perusteella poiketa edellä mainitusta pääsäännöstä perustellusta syystä, jos on osoitettu, ettei pohjaveden pilaantumisen vaaraa aiheudu. Näitä poikkeamatilanteita ovat mm. jäteveden vähäinen määrä ja laatu, pohjavesialueen vähäinen merkittävyys ja maaperän laatu, kiinteistön sijainti pohjavesialueella sekä teknis-taloudelliset syyt. Poikkeukset perustuvat ensisijaisesti siihen, etteivät maaperä- ja pohjavesiolosuhteet alueella voi vaarantua, esim. jätevesien käsittely pohjavesialueen reunalla, jossa yhtenäisen savikerroksen paksuus on yli kolme metriä ja pintavesien virtaus pois pohjavesialueesta tai kalliokynnys, joka erottaa käsittelyalueen koko muusta pohjavesialueesta. (6.2) Sijoitettaessa jätevesien käsittelylaitteistoja ja puhdistettujen talousjätevesien purkupaikkaa kiinteistöllä on otettava huomioon maasto-, maaperä- ja pohjavesiolosuhteet. Sijoittamisessa on noudatettava taulukossa 1 esitettyjä vähimmäissuojaetäisyyksiä, jotka ovat vaatimuksia uudisrakennuksille sekä ohjeellisia Liite 1. Sivu 2 / 5 saneerattaville rakennuksille ja jätevesijärjestelmille. Vähimmäissuojaetäisyyksistä poikkeamiset on aina perusteltava lupapäätöksessä. (7.1) Taulukko 1. Vähimmäissuojaetäisyydet talousjätevesien käsittelylaitteistoille ja puhdistettujen talousjätevesien purkupaikoille. Kohde Talousvesikaivo Vesistö mustat jätevedet vähintään vesitiivis umpisäiliö harmaat jätevedet vähintään Tie tai tontin raja Suojakerros pohjavesitason yläpuolella maasuodattamossa maahan imeytyksessä Vähimmäisuojaetäisyys (m) 30 – 50 50 – 100 20 20 5 – 10 1,00 2,00 Kiinteistölle sijoitettavan kuivakäymälän on oltava rakenteeltaan tiivis, eikä sinne saa päästä missään olosuhteissa tulva-, valuma- tai hulevesiä. Kuivakäymälästä ei saa kulkeutua päästöjä maaperään. Mikäli käymäläjäte kompostoidaan kiinteistöllä käymälärakennuksen ulkopuolella, on käymäläjätteelle tarkoitetun kompostorin oltava rakenteeltaan tiivis, lämpöeristetty ja katettu sekä tilavuudeltaan sellainen, että se riittää yhden vuoden kompostoitavalle jätemäärälle. Muissa kompostoreissa käymäläjätteen kompostoiminen on kielletty. Kompostoria, jossa käymäläjätteet kompostoidaan, ei saa sijoittaa tulvaalueelle. Kompostori on sijoitettava vähintään 50 m päähän vesistöstä ja talousvesikaivosta. Käymälät ja kompostorit on hoidettava niin, ettei hajuhaittoja tai muita haittoja synny. (YSM 7.5) Saostussäiliöistä, pienpuhdistamojen lietetiloista ja muista vastaavista säiliöistä jätevesiliete on poistettava tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa. Saostussäiliöistä, joita käytetään käymäläjätevesiä sisältävien jätevesien käsittelyyn, lietteenpoisto on tehtävä valmistajan antamien ohjeiden mukaan tätä vähimmäisvelvoitetta useammin. (JHM 35 §) Jos kunnallisen lietteenkuljetuksen alueella sijaitsevan kiinteistön saostussäiliöön ei ole kiinteistön käyttämättömyyden tai muun perustellun syyn vuoksi kertynyt lietettä tyhjennettäväksi edellisen tyhjennyksen jälkeen, voi säiliön tyhjennykseen hakea keskeytystä jätehuoltoviranomaiselta kirjallisesti. Hakemuksessa on ilmoitettava peruste tyhjennyksen tarpeettomuudelle. Hakemus on jätettävä viimeistään 4 viikkoa ennen suunniteltua tyhjennysviikkoa. Jätehuoltoviranomainen voi määrätä tyhjennyksen suoritettavaksi, jos lietettä on syntynyt tai kiinteistön käytön perusteella lietteen syntyminen on todennäköistä. (JHM 35 §) Kiinteistönhaltijan järjestämässä jätteenkuljetuksessa lietesäiliön tyhjennyksen voi jättää tilaamatta sellaisena vuotena, jolloin lietettä ei ole syntynyt tyhjennettäväksi kiinteistön käyttämättömyyden tai muun perustellun syyn vuoksi. Tyhjennyksen keskeytystä on ilmoitettava jätehuoltoviranomaiselta kirjallisesti. Ilmoituksessa on kerrottava peruste tyhjennyksen tarpeettomuudelle. Jätehuoltoviranomainen voi ilmoituksen perusteella määrätä tyhjennyksen suoritettavaksi, jos lietettä on syntynyt tai kiinteistön käytön perusteella lietteen syntyminen on todennäköistä. (JMH 35 §) Umpisäiliöitä ja niiden täyttymistä sekä täyttymishälyttimen toimintaa on seurattava säännöllisesti, vähintään kerran vuodessa. Umpisäiliöt on tyhjennettävä tarvittaessa. (JHM 35 §) Liite 1. Sivu 3 / 5 Hiekanerotuskaivot, öljynerotuskaivot ja rasvanerotuskaivot on tarkastettava säännöllisesti ja tyhjennettävä aina tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa. Erotuskaivojen hälyttimet on tarkastettava säännöllisesti ja pidettävä kunnossa. (JHM 35 §) Kiinteistökohtaiseen jätevesien käsittelyjärjestelmään liittyvät fosforinpoistokaivot on tarkistettava säännöllisesti, vähintään kerran vuodessa. Fosforinpoistokaivot on tyhjennettävä tarvittaessa. (JHM 35 §) Kiinteistön haltijan on pidettävä kirjaa lietteenpoistoista. Jätevesilietteet, umpisäiliöiden jätevedet sekä erotuskaivojen lietteet saa luovuttaa kuljetettavaksi vain sellaiselle toimijalle, joka on hyväksytty jätelain mukaiseen jätehuoltorekisteriin. (JHM 36 §) Salon kaupungin rakennusjärjestyksen mukaan talousjätevesien käsittelyssä noudatetaan valtioneuvoston asetusta talousjätevesien käsittelystä vesihuoltoverkoston ulkopuolisilla alueilla (542/2003). Jätevesien johtaminen maastoon edellyttää tarvittaessa ympäristönsuojeluviranomaisen lausuntoa ennen rakennustai toimenpideluvan myöntämistä. Mikäli lausuntoa ei pyydetä, perustelu on merkittävä lupapäätökseen. (RJ 7.) Öljysäiliöt Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä, jotka tulivat voimaan vuonna 2013, pohjavesialueilla tulee noudattaa erityistä varovaisuutta koskien uusien öljy-, polttoneste- tai kemikaalisäiliöiden sijoittamista ja kunnossapitoa. Uudet säiliöt tulee sijoittaa ainoastaan maan päälle asianmukaisin suojavarustein, kuten säiliön tilavuutta vastaavalla suoja-altaalla varustettuna. Jo olemassa olevat säiliöt on varustettava suojarakenteilla viimeistään viiden vuoden kuluttua määräysten voimaantulemisesta. Säiliöissä tulee olla merkittynä tieto sisällöstä. Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräykset öljysäiliöiden suhteen pohjavesialueilla: Uudet vaarallisten kemikaalien säiliöt on sijoitettava maan päälle tiiviisiin, säiliöiden tilavuutta vastaaviin, katettuihin suoja-altaisiin tai varustettava ne muilla vastaavilla suojarakenteilla. Lisäksi säiliöt on varustettava laponestolaitteilla. Jo olemassa olevat maanpäälliset vaarallisten kemikaalien säiliöt on pohjavesialueilla sijoitettava tiiviisiin säiliöiden tilavuutta vastaaviin katettuihin suoja-altaisiin tai varustettava ne muilla vastaavilla suojarakenteilla ja laponestolaitteilla viiden (5) vuoden kuluessa määräysten voimaantulosta. Säiliöiden päällysmerkinnöistä on käytävä ilmi, mitä kemikaalia säiliö sisältää. (15.2) Maanalaiset öljysäiliöt on tarkastutettava siten kuin ao. kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä (344/1983) on määrätty. (15.2) Kiinteistön haltija tai omistaja on velvollinen huolehtimaan siitä, että kiinteistöllä sijaitsevat maanalaiset vaarallisten kemikaalien säiliöt sekä niiden putkistot poistetaan kiinteistöltä, kun niitä ei enää käytetä. Samalla säiliöt on puhdistettava asianmukaisesti ja tarkastettava mahdolliset vuodot maaperään. Todistus säiliön poistamisesta ja puhdistamisesta on säilytettävä mahdollista tarkastusta varten. Puhdistuksen suorittajalla on oltava tehtävän edellyttämä ammattitaito. (15.4) Säiliön sijaitessa sellaisessa paikassa, että sitä on teknisesti vaikea poistaa, ympäristönsuojeluviranomainen voi tapauskohtaisesti harkiten hakemuksesta myöntää poikkeuksen säiliön poistamisvelvollisuudesta. (15.4) Liite 1. Sivu 4 / 5 Säiliötä ei tarvitse poistaa, mikäli se on ennen ympäristönsuojelumääräysten voimaantuloa asianmukaisesti puhdistettu ja täytetty hiekalla tai muulla hyväksyttävällä aineella. Säiliöiden täyttö- ja ilmaputket on kuitenkin poistettava. (15.4) Vaarallisista kemikaaleista aiheutuneesta maaperän pilaantumisesta on tehtävä välittömästi havaitsemisen jälkeen ilmoitus pelastus- ja ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä VarsinaisSuomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. (15.5) Pohjavesialueella kemikaalisäiliöiden täyttö- ja tyhjennyspaikat on rakennettava tiiviiksi ja päällystettävä. Vuodot maaperään sekä pinta- ja pohjavesiin on estettävä. Alue on päällystettävä läpäisemättömällä, kulutusta kestävällä pinnoitteella. Alueen läheisyydessä on oltava imeytysainetta tai muuta kalustoa vuotojen leviämisen estämistä ja keräämistä varten. (15.6) Pohjavesialueella siirrettävä kemikaalisäiliö on käyttökohteessaan sijoitettava tasaiselle ja kantavalle alustalle. Sijoituspaikka on valittava siten, että mahdolliset vuodot eivät pääse suoraan vesistöön. Käytettäessä siirrettävää säiliötä on säiliön oltava kaksoisvaipallinen tai varustettu suojaaltaalla, joka vastaa kooltaan säiliön tilavuutta. (15.7) Maalämpö Rakennus- ja ympäristölautakunnan pöytäkirjassa 12.2.2014 § 23 todetaan, että energiakaivoja ja lämmönkeruuputkistoja sijoitettaessa pohjavesialueille tarvitaan 1.5.2011 alkaen toimenpidelupa. Maalämpöjärjestelmien sijoittaminen Sijoitettaessa maalämpöjärjestelmiä pohjavesialueelle tai vesistöön niissä voidaan käyttää vain sellaisia rakenteita ja lämmönsiirtoaineita, joista ei aiheudu pohjaveden tai vesistön pilaantumisen vaaraa. (YSM 13 §) Perustelut: Maalämpölaitteissa käytettävät lämmönsiirtoaineet voivat olla ympäristölle vaarallisia. Pohjavesialueilla tai vesistössä niistä saattaa aiheutua pohjaveden tai vesistön pilaantumisen vaaraa. Oppaassa Lämpökaivo – Maalämmön hyödyntäminen pientaloissa (Ympäristöopas 2009, Suomen ympäristökeskus) esitetään yleistä tietoa lämpökaivoista esim. suositeltavista minimietäisyyksistä eri kohteisiin kuten talousvesikaivot. (YSM 13 §) Peltoviljely Salon kaupungin ympäristönsuojelumääräyksien mukaan: Pohjavesialueella lannan, virtsan, puhdistamolietteen ja puristenesteen levitys on kielletty. (9.2) Pohjavesialueella kuivalantaa voi kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen suostumuksella levittää edellyttäen, ettei levittämisestä aiheudu pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Levittämisestä on tehtävä kirjallinen ilmoitus ympäristönsuojeluviranomaiselle vähintään 30 päivää ennen toimenpidettä. Ilmoituksessa on esitettävä kuivalannan määrä ja levittämispaikka. (9.2) Humuspitoisen kierrätysravinteen levitys pohjavesialueella on kielletty, jos eivät maaperäolosuhteet eikä kierrätysravinteen koostumus sitä mahdollista. (9.3) Liite 1. Sivu 5 / 5 Suositus: Pihapiirin välittömään läheisyyteen ei saa levittää lantaa tai humusperäistä kierrätysravinnetta säilytettävän kasvuston päälle.(9.3) Perustelut: Pohjavesialueella puhdistamolietteistä peräisin olevan humusperäisen kierrätysravinteen levittäminen on kielletty hygieniasyistä ja mahdollisten kemiallisten haitta-aineiden vuoksi. Humusperäisen kierrätysravinteen levitys voidaan sallia esimerkiksi pohjavesialueen reunalla, jossa yhtenäisen savikerroksen paksuus on yli kolme metriä ja pintavesien virtaus on pois pohjavesialueesta tai alueella, jonka erottaa kalliokynnys käsittelyalueen koko muusta pohjavesialueesta. Maaperä- ja pohjavesiolosuhteet alueella eivät saa missään olosuhteissa vaarantua. (9.3) Muita määräyksiä: Lumenkaatoaluetta ei saa sijoittaa pohjavesialueelle, vesistöön, Natura- tai luonnonsuojelualueelle eikä alueelle, josta lumen sulamisvedet pääsevät valumaan suoraan vesistöön. (YSM 12.1) Puutarhajäte, jota ei kompostoida, on toimitettava kunnallisen jätelaitoksen osoittamaan paikkaan. Puutarhajätettä ei saa kuljettaa puistoihin tai muille yleisille tai yksityisille alueille. (JHM 17§) Kuivakäymäläjätettä, lemmikkieläinten ulosteita ja asumisessa syntyvää lietettä saa kompostoida 38 §:ssä määrätyin ehdoin. Kompostointi tulee tehdä näitä varten suunnitellussa suljetussa ja hyvin ilmastoidussa kompostorissa, joka on suojattu haittaeläinten pääsyltä ja jonka valumavesien pääsy maahan on estetty. Kompostoria on hoidettava ohjeiden mukaisesti ja se on pidettävä asianmukaisessa kunnossa. Ulosteperäisen jätteen kompostointiaika on vähintään yksi vuosi. (JHM 17 §) Pohjavesialueella ajoneuvojen, veneiden, koneiden ja vastaavien laitteiden pesu on sallittu pesuaineilla ainoastaan tähän käyttötarkoitukseen rakennetulla pesupaikalla, josta pesuvedet johdetaan hiekan- ja öljynerotuskaivon kautta yleiseen jätevesiviemäriin tai muuhun hyväksyttyyn jätevesien käsittelypaikkaan. (YSM 10.2) 02 586 06 Nenustannummi Hauenkuononottamo 02 586 02 Hauenkuono Putki 6 8 10 9 K5 11 3 Putki 4 1 2 ampumarata Palonummi 4 5 6 Kylmässuo 7 Pohjavesialueen raja Riskikohde Pohjavesialueiden välinen raja POHJAVESIALUEKARTTA SALO 02 586 02 Hauenkuono 02 586 06 Nenustannummi 02 586 01 Yrjännummi Karttalehdet 2021 07, 2012 09 Koordinaattijärjestelmä: EUREF FIN TM35FIN Varsinais-Suomen ELY-keskus/ 18.9.2015/LK Kunnan raja 02 586 01 Yrjännummi Lähde Varsinaisen muodostumisalueen raja Kaukosuojavyöhyke Kairauspiste Pohjavesilammikko Lähisuojavyöhyke Ottamoalue Pohjaveden päävirtausssuunta Pohjavedenottamo Pohjaveden havaintoputki Alustavasti tutkittu pohjavedenottamon paikka 0 0,5 1:20 000 1 km © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/14 © SYKE, ELY-keskus 1 3’ 11. ‘3 /C/’Y 1’ ‘ N:o 145/1983 D ‘DN Pernion kuan hakemukseen uo]a alueen määräämiseksi Kylmässuon 0 150/150 1975 Tutun..vesipiiria...vesitor•s 7flS:i? Palonurnifien pohjavedeflottamofl ymoi rille Perniön kunnassa. Annettu . . marras -kuwi29pnau.i Helsingissä marraskuun 29 oäivä— 1983. 4/ . N:o (.‘/ LNSISUOMENVESIOIKD PJTS nä 1983. Vot—492740 D Hakemukset ja asian valmistava käsittely hake— Perniön kunta on vesioikeuteen 3.11.1973 toimittamassaan muksessa kertonut Suunnittelukeskus Oy:n suorittaneen Perniön keskustan vedenhankintaa varten pohjavesi— ja suoja—aluetutki— inuksen, jossa Kylmässuon—Palonuinmen alueella oli kolmelta ti— laita todettu saatavan käyttökelpoista pohjavettä yhteensä /vrk.. Kunta oli 20.5.1959 tehdyllä vuokrasopi 3 noin 750-850 m muksella, joka omistajanvaihdoksen johdosta oli uud.stettn 22.2. 1971, vuokrannut Kylmässuon vedenottarnoa varten noin 5 ha:n suuruisen määräalan Erkki Ali-Melkkilän omistamasta Yrjäntalon tilasta RN:o 1:17 Perniön kunnan Metsänojan kylässä. Palonummen vedenottamoa varten kunta oli ostanut noin 3,5 ha:n suuruisen rnääräalan ja noin 11,3 ha:n suuruisen tilan. Pohjaveden otta mista varten kunta oli rakentanut alueille kaivorakenteet. Kun ta on pyytänyt, että vesioikeus inyöntäisi sille luvan pohja vedenottamoiden rakentamiseen mainituille määräaloille ja tilal /vrk suuruisen vesirnäärän ottamiseen 3 le ja keskimäärin 850 rn () niistä sekä että vesioikeus määräisi ottamoiden ympärille suoja alueen hakernukseen liitettyjen vedenotto— ja suoja—aluesuunni— telirtien :nukaisesti. kunta on pyytänyt, Samanaikaisesti lähettämässään kirjelmässä ja suoja-alueen määrääettä vedenottolupaa mistä koskevat hakemukset käsjteltäjsiin erikseen. Vesioikeueri päätettyä, että suoja-alueen määräämistä koskeva hakemus on käsiteitävä vesilain 18 luvun mukaisessa katseinius toimituksessa ja yydettyä vesihallitusta määräämään toinhibus— insinöörin vesihallitus on 30.1.1976 määrännyt dipiomi-insinööri Lea Siivolan pitämään katseirnustoimituksen. Vesioikeuden rnyönnettyä päätöksellään 18.3.1977 Perniön kunnal le luvan Kylmässuon—Palonummen pohjavedenottamon rakentamiseen 4aksui tta\ 2 javeden ottamiseen siitä Perniön.keskustan vedentarvetta. varten enintään 850 m /vrk vuosikeskiarvona laskettuna kunta 3 on vesioikeuteen 23.10.1978 saapuneessa hakemuksessaan pyy tänyt lupaa 1 pohjaveden ottamiseen Kylmässuon ottamosta /vrk ja Palonuinmei ottamosta 800 m 3 000 m /vrk. 3 Samalla kun ta on jättänyt veioikeude1le Suunnittelukeskus Oy:ssä 22.9. 1978 päivätyn, muutetun Kylmässuon—Palonummen suoja—aluesuunnitelinan ja pyytänyt, että vesioikeus vahvistaisi ottarnolle suunnitelman mukaisen suoja—alueen. Vesioikeus on 25.1.1979 antamallaan päätöksellä. oikeuttanut Perniön kunnan ottamaan Kylmässuon—Palonuinmen pohjavedenottamosta vettä enintään 1 vrk vuosikeskiarvona laskettuna. m / 800 3 Ioimitusinsinööri ja Perniönkunnasta olevat uskotut miehet ovat suorittaneet suoja—alueen määräämistä koskevan katsel— mustoimituksen. Toiniitusinsinööri on lähettänyt vesioikeudel le katselmustoimituksessa kertyneet asiakirjat. Toimitusmies— teri lausunnon jäljennös on ollut nähtävänä Perniön kunnassa 19.2. —20.3.1979. Suunnitelma ja toirnitusmiesten esitys Hakemukseenon liitetty Suunnittelukeskus Oy:n laatima, 14.11. 1975 päivätty suunnitelma “ohjaveden ottaminen Perniön Kyl mäs!.uo—PaIonummi pohjavesiesiintymästä”, ( y Suunnittelukeskus-MKR:ssä laaditut, jonka liitteinä ovat 17.12.1968 päivätty Kylrnässuon—Palonurnmen pohjavesi— ja suoja—aluetutkimus ja 18.12.1968 päivätty Kylmässuon—Palonummen suoja—aluesuunni— telma, jota on muutettu 22.9.1978. Kylmässuon—Palonummen pohjavesiesiintymä sijaitsee Perniön keskustasta noin 5 km luoteeseen olevalla, verraten laajalla mutta epäyhtenäisellä hiekka— ja sora—alueella. Alue kuuluu osana niin sanottuun kolmanteen Salpausselkään liittyviin muodosturniin. Pohjavesi kerääntyy nykyiselle ja rakennettavaksi ehdotetulle vedenottamolle pääasiallisesti Yrjännuramen, häjärven eteläpuoliselta alueelta, Palonummen ja ‘Jä— jossa maaperä on pinnassa Pohjaveden pinta on Kyirnässuon noin tivedenottainoalueella ja välittömästi sen yläpuolella vedenottamoalueella noin tasolla solla +49,00 ja Palonummeri hyvin vettä läpäisevää hiekkaa. ÷47,00. Välittömästi vedenottamoalueiden alapuolella olevien lähteiden vedenpinnat ovat Kylmässuon alueella noin tasolla +46,00 ja Palonurnmella noin tasolla ÷45,50. Kylmässuon alueen pohjavesi on osittain paineenalaista ja patoutunut Kyirnässuon huonosti vettä läpäisevien turyekerrosturnien ansiosta. virtaus Vedenottamoiden toimiessa täydellä teholla pohjaveden ien nopeus lienee maalajiaineksen perusteella tehtyjen laskelm s mukaan vedenottamoaluejden välittömässä läheisyydessä suuruu on luokaltaan noin 1—2 m/vrk. Kauempana veden virtausnopeus huomattavasti pienempi. asu Kylmässuon—Palonummen pohjavesiesiintymän alueella ei ole tusta, teollisuutta eikä muuta sellaista toimintaa, joka ai heuttaisi välitöntä pohjaveden saasturnisvaaraa. Maaperä, on esiintyrnän valuma-alueella kuitenkin vettä hyvin läpäisevää hiekkaa, jossa mahdolliset saasteet.päsevät nopeasti imeyty— mään maaperään. Helpoimmin saastuminen voi tapahtua Paloriumrrien alueella olevissa hiekkakuopissa, joista osa on kaivettu lä helle pohjaveden pintaa. Hydrogeologisia olosuhteita alueella voitaneen pitää tyycyttävinä. Q Suunnitelman mukainen suoja—alue käsittää Xylmässuon—Palonurn-men pohjavesiesiintymän muodostumisalueen sekä tämän lisäksi Kylmässuosta osan, jossa ojitussuunnitelman toteuttaminen saat taa pienentää käytettävissä olevaa pohjavesivarantoa ja ai heuttaa muutoksia pohjaveden laadussa. Lähisuojavyöhykkeen muo dostamisella on vedenottamosta saatava vesi pyritty suojaamaan lähinnä bakteriologiselta likaantumiselta. Vyöhykettä on pi detty riittävän suurena, kun pohjaveden virtausaika ‘‘öhykkeen ulkorajalta vedenottamolte on vähintään 50-60 vrk. Suunnitel massa on esitetty annettavaksi suoja—alueelle pohjaveden pi— laantumisen estämiseksi tarpeellisia alueiden käyttöä koskevia määräyksiä. Toimjtusrniehet ovat lausunnossaan esittäneet suoja—alueen mL 4 räämistä suunnitelman mukaisesti. Esittämistään eri suojavyö hykkeille annettavista määräyksistä toimitusmiehet. eivät ole katsoneet aiheutuvan kenellekään korvattavaa edunmenetystä. Muistutukset, vaatimukset ja. huomautukset Hakemuksen, suunnitelman ja toirnitusmiesten lausunnon johdosta vesioikeudelle jätetvissä seuraavaa: 1) muistutuskijelmissä on esitetty - Ulla Sirkiä on Perniön kunnan Anjalan kylässä sijaitsevan Päivärinteen tilan RN:o 1:12 omistavanTaunå Sirkiän kuolin Cesän puolesta vaatinut, että hakijan tulee merkitä suoja— alueen raja näkyvästi tilan metsässä ja että jos alueelta otetaan soraa, soranotokjeltotaso osoitetaan maastossa. 2) Erkki Ali-Melkjlä Perniön kunnan Metsänojan kylässä si jaitsevan tilan YräntalöRN:o 1:17 omistajana on muistutukses saan katsonut toimjtusmjesten esittäniän maanottokjellori louk— kaavan hänen vedenottamon vuokrasopimuksessa mainittuja oi— keuksiaan ja vaatinut vedenottarnoalueella olevan maa—aineksen korvaarnjsta kokonaisuudessaan. Muistutuksessa on vedenottamo— alueen aitaus vaadittu tehtäväksi siten, että alueella pohjois eteläsutmnassa kulkev;i tilan vanhä metsätie jää ajtauksen ulko— (.uo_e__eI sekä vaadittu korvausta aitauksen metsänhoitotöil !e aiheutta.rnasta kulkul-iaitasta. Lannoitteiden käytön kieltä misestä tai rajoittamisesta aiheutuvat metsäntuottotappiot on vaadittu korvattavaksi, tään tai rajoiteraari kymmenessä vuodessa. jos typpilannoitteen käyttö kielle alle määrän 150 kg raakatyppeä hehtaarille Lisäksi on vaadittu korvattavaksi tuho— laismyrkkyjen käytön kieltämisestä aiheutuvat vahingot, kos ka alueella esiintyy usein peräkkäisinä vuosina suuria mänty— jotka on aikaisemmin torjuttu tuholaismyr— Muistutuksessa on vielä vastusbettu vedenottamoalueen pistiäisen tuhoja, kyillä. laajentamista vuokra—aluetta laajemmalle tilan alueelle, koska peltoviljelyskasvien kasteluun käytettävä puro saa etenkin kui vina aikoina kaiken vetensä Kylmässuon alueelta. Jos kuitenkin vedenottamoaluetta laajennetaan vuokra—alueen ulkopuolelle ja 5 tällä väherinetääri kasteluvesirnäärä riittämättömäksi, on edunmenetys vaadittu korvattavaksi.. Muistuttaja on vielä siltä va ralta, että vesioikeus katsoo tarpeelliseksi Kylmässuon veden ottamoalueen lunastamisen hakijalle, liittänyt muistutukseen sa kartan haluamastaan vedenottamoalueen rajauksesta sekä vaa tinut mainitussa tapauksessa vedenottamoalueen vuokrasopimuk— sen päättyväksi. 3) Tie— ja vesirakennushallitus on muistutuksessaan kertonut, Anjalan sora—alueesta sijaitsee vedenottarnon lähi— ja kaukosuojavyöhykkeillä, ja ilmoittanut, että suoja— että osa TVL:n aluerajoitukset eivät tule vuosiin aiheuttamaan haittaa so ranotolle. Tie— ja vesirakennushallitus on kuitenkin vaatinut, että mikäli hiekan- ja soranoton rajoitukset myöhemmin aiheut tavat sille edunrnenetyksiä, hakijan tulee nämä korvata. 4) Vesihallitus on lausunnossaan esittänyt seuraavia muutok sia toimitusmiesteri esittämiin suoja-aluemääräyksiin: Pohjaveden laadulle vaarallisten aineiden varastointia koske vassa määräyksessä: tulee kieltää myös käsittelemästä näitä aineita siten, että niistä aiheutuu pohjaveden saastumisvaa— raa. Huoltoasemien ja konevarastojen pito suoja—alueella tulee kieltää. 3ljysäiliöiden sijoittaminen rakennuksen sisätiloihin sekä Turun vesipiirin vesitoimiston hyväksyrnien erikoissäiliöi den käyttö tulee sallia. Maaperään asennettavat öljyjohdot c tulee suojata asianmukaisestj. Jätevesilietteiden käyttö maan parannusaineena tulee kieltää koko suoja—alueella. Vedenottamo alueella tulee sallia vain pohjaveden ottoon ja käsittelyyn liittyvät toiminnat. Suoja-alueen rajojen merkitsemistä koske vassa kohdassa tulee erityisesti mainita rajan merkitsemisestä tienvarsilla. Hakija tulee oikeuttaa suojaamaan suoja—alueella olevat sorakuopat myös muulla tavalla kuin täyttämällä, esirner— kiksi aitaamalla. Hakija on antanut selityksensä ja toimitusinsinööri lausunton sa muistutusten ja vesihallituksen lausunnon johdosta. Toimitus insinööri on lausunnossaan esittänyt Kylrnässuon vedenottarnoalu een pienentämistä sekä korvausta Yrjäntalori tilan omistajalle lannoitteiden käytön estymisestä aiheutuvasta metsäntuoton me rietyksestä Kyirnässuon lähisuojavyöhykkeellä ja vedenottainoalu eella. 6 Asian käsittelyn myöhemmät vaiheet istutusten ja vesihallituksen Vesioikeus on 2.9.1982 pitänyt mu telyn ja tarkastuksen, kuten lausunnon johdosta suullisen käsit tavat. näistä laaditut. pöytäkirjat osoit ttanut vesioikeudelle Turun vesipiirin vesitoimisto on toimi aa lisäselvitystä ja tie— ja ve suoja-alueen tilajakoa koskev nnjteinansa. sjrakennushalj.jtus soranottosuu VESIOIKEUDEN RATKAISU - Vesiojkeus on tutkinut asian. ja ueen rajan merkitsemjstä Ulla Sirkiän vaatimukset suoja-al tami nista koskevien määräysten an soraflottokjeitotason osoittar yk jäljemonä olevista määrä seksi otetaan huomioon siten kuin sistä 3 ja 4 ilmenee. C o atinut muistutuksessaan san Kun Erkki Ali-Heikkilä ei ole va täl— ista, alueen lunastamista ei tun vedenotta.moalueen lunastam elkkilän vaatimus metsätien lä päätöksellä toteuteta. Ali—M mioon ueen ulkopuolelle otetaan huo jättämisestä vedenottamoal mi— ttamoaluetta pienennetään toi siten, että Kylmässuon vedeno 1elkkiiän kor— esitetyllä tavalla. Ali-1’ tusinsinöörjn lausunnossa ojavyö käytön kie]tärnisestä lähisu vausvaatimus lannoitteiden ktin alueella otetaan huomioon siten hykkeellä ja vedenottamo niön kun nossaan esittänyt, ja Per toiinitusinsinööri on lausun tsäntuo —Melkkjlälle kdrvausta me Ali an ma ksa ma n taa jte lvo ta ve Lisäksi dasta korvaukset ilmenee. ton vähenernisestä, kuten koh euttaa enottarnoalueen aitaus aih vesioikeus katsoo, että ved suoitetta— korjuutöille, kun työ on haittaa Ali—Melkkilän puun Tämän äysten 1) kohdasta ilmenee. va siten kuin suoja—aluemäär niön kunnan e oikeaksi velvoittaa Per tse rki ha us ike sio ve ksi vuo hankaloiturni rvausta puunkorjuutyön maksamaan Ali—Melkkilälle ko ukset ilmenee. sesta, kuten kohdasta korva tuhoeläinten tor ellä ja ve— tä lähisuojavyöhykke ses rni ltä kie tön käy en eid junta—ain junta—aineita sjojkeus toteaa, että tor ve , n lla nii ee alu rno tta no de käteen On oeläimiä esiintyy. Etu käytetään vain silloin, kun tuh menetyksen kiet ren metsäntuoton suu nka , kui da ioi ta arv ton mahdo vausvaatimukseen Mitä tulee Ali—Melkkilän kor Tämän vuoksi vesioikeus nyt hylkää Ali—Melkkilän korvausvaatimuksen tuhoeläinten torjunta-aine’den käytön kieltämisestä jatdteaa, että Ali-Melkkilällä on ve to mahdollisesti aiheuttaa. silain 2 luvun 27 §:n 2 momentissa säädetystä määräajasta riip pumatta oikeus vesilain 11 luvun 8 §:n 1 momentin mukaisesti erikseen hakea korvausta kiellon aiheuttamasta vahingosta. Mitä tulee Alj—Melkkjlän korvausvaatjrnukseen soranoton eStymi sestä, niin vesjoikeus vedenottamoalueen osalta toteaa, että Ali—Melkkilän Perniön kunnan kanssa 22.2.1971 tekemän vuokra- sopimuksen mukaan alue on jäänyt vain Ali—Melkkilän vapaaseen metsänhoidolliseen käyttöön. Vuokrasopimus näin ollen jo estää Alj—Melkkjlää ottamasta soraa vedenottamoalueelta vuokra—aikana. Toiminnan kieltäminen vedenottamoalueella ei siten vuokra—ai kana aiheuta soranoton osalta aikaisempaan olosuhteeseen muutos ta. Sen sijaan vuokra—ajan päätyttyä vedenottarnoalueelle nyt annettava suoja—aluemääräys aiheuttaa muun muassa soranoton es tymisen myös kotitarpeeseen. Tästä aiheutuva edunmenetys mää rätään korvattavaksi jäljempänä mainitulla taval1a. Lähi— ja kaukosuojavyöhykkeiden osalta Ali-Melkkilän ornistaman Yrjänta— lon RN:o 1 :17 alueella on suoja-aluemääräysten a) ja i) kielto tasojen yläpuolella runsaasti soraa. Tiedossa olevana aikana soraa tullaan ottamaan vain kotitarvetta varten. Tähän tar koitukseen soraa on riittävästi kieltotasojen yläpuolella. Kun tiedossa olevana aikana soranoton estymisestä ei aiheudu Ali— Melkkilälle vahinkoa, vesioikeus harkitsee oikeaksi.hylätä tä män korvausvaatimuksen lähi— ja kaukosuojavyöhykkeiden osalta. Kylmässuon vedenottamoa varten tehty vuokrasopimus päättyy vuoden 2008 lopussa. Tämän jälkeen nyt annettava vedenottamo— alueiden käyttöä rajoittava rnääräys aiheuttaa Kylmässuon veden ottamoalueella samat käyttörajoitukset kuin vuokrasopimus. män vuoksi vesioikeus, Tä katsoen määräyksestä aiheutuvan vuotui sen edunmenetyksen yhtä suureksi kuin vuokrasopimuksessa koko vuokra-alueelle sovittu rahakorvaus 100 markkaa vuodessa, har kitsee oikeaksi velvojt.taa Pernjön kunnan maksamaan Ali-Melk— kilälle Kylmässuon vedenottarnoalueen käytön rajoittamisesta koh dassa korvaukset mainitun, nykyhetkeen diskontatun kertakaik kisen korvauksen. Tie— ja vesirakennushalljtuksen vesioikeuteen toimittarnan SO 8 efl aiheuctamas ite_man mukaan suoja•aluernääräyst ranottosuunn tä vasta yl± 100 ta soranoton estymisestä aiheutuu edunmenetys — Tämän vudk Siojkeus katsoo, ettei määräyk Vuoden kuluttua __itk_ sellaista edun— sjst ajheudu tie— ja vesirakeflflusha ja harkitsee oikeaksi hyl joka Olisi korvattava menetystä iuics tie- ja vesirakeflnusha__itk korvausvaa.t sen lausunnossa esitetyt vaatimukset otetaan huomi Vesihallituk sist ilme Oon Sj±fl määrin kuin ä1jempänä olevista määräyk a nee ja hy1ät muilta OSj aiheettomin on ja Palonummen Pohjavede• Suojaa1ueefl määrrnjnen Kylmässu ve puhtauden Silyttämjseksj ottamoiden Ympärille on Pohja sen Tämän Vuoksi vesjoikeus hakemuk ärke tarpeen vaatima rajaus runaosj1taan pa enemmälti hyläte ja vja kohtia noudat— remmin tilojen rajoja la maastossa havajtta jn 9 :luvUfl2O :n tavaks rnuuttaen harkitsee oikeaksi vesjia jts tsä kylässä Sija j noja1j määrätä Pernjön kunnan 0 ja Perniön kunnan Anjalan yksi— Kylmässuon n kylässä sijaits Palonuen pohja— näistajossa ja Mäkjsauru jaaifl tämän päätöksen liittee vedenottamon Ympärille suo nä olevan kartan mukaisesti O Sj tilan alta ilmevj kuuluvat kokonaan tai liitekart ajtsev tilat (RN:o ja seuraavat Pernjön kunnassa sij flipj) 0 1:16 Anjalan sora— Anja1a YkSinäistalossa 1:12 Päivärinne nj ja 1:28 Anjala, 1:7 Anjalan alue, 1:22 Eevanmetsä isto fletsänojan ky1äss 1:12 Kann Yrjän ja 1:17 0 uj o U 1:13 t 5 K 1:15 Onnela 7:4 Kyrön ealue 2:35 Pyyntalo Mäkisaurun kylässä 2:11 Maantj ä tilojen 7:6 Kuusjmäenrnets 7:5 Vähäkylänmetsä run ja Svdänsaurun 7:4, 7:5 ja 7:6 yhteinen tiealue ja Mäkisau ka sekä jakokn yhteinen hiekanottopaik Petä1 y1äs 5 k 1:10 Hojkka Lähisuäj avyöhykkeet. Anjalan sora—alue, Anjalan yksinäiStalossa 1:16 Anjala, 1:27 Anjalannummi ja 1:28 Metsä0jafl’. kylässä 1:25 PalonUI1Ul, 1:17 Yrjäntalo, sekä ja 7:6 Kuusifltäenrfletsä Mäkisaurufl kylässä 7:4 Kyrönmäeflrfletsä Pettälän kylässä 1:10 Hoikka. Vedenottartloalueet Palonunilni, Anjalan yksinäiStalossa 1:25 Metsänojan kylässä 1:17 Yrjäntalo sekä Lvläkisaurufl kylässä 7:6 Kuusimäefllflet.Sä. toisin määrää, ellei vesioikeuS hakemuksesta määräyksiä: seuraavia alueiden käyttöä koskevia Suoja—alueella. on, noudatettava KaukosuojaVyöhYke a) - eikä muun maa—aineksE Alueella ei saa ulottaa hiekan, soran lähemmäksi ylintä ottoa tai maaleikkaukSia yhtä metriä perustamista pohjavedeflpifltaa. Kielto ei koske rakennusten rakentamista varten perustusten kuivattarnista eikä kaivon on noudatettava tarvittavia kaivutöitä. Töiden yhteydessä pohjaveden laa erityistä huolellisuUtta öljyjen ja muiden joutumisen estämiseksi. dulle haitallisten aineiden maahan poit saa rakentaa autokorjaamOa, huoltoaSemaa, asfalttiaSemaa eikä toaineiden jakeluasemaa, öljysora— tai ennakkotoitfleflPiteista annetUSsa vesien suojelua koskevista tai varastoja. asetuksessa mainittuja tehtaita, laitoksia b) Alueelle ei c) eikä muodos Alueelle ei saa rakentaa jäteveden puhdistamOa ei saa suorit taa kaatopaikkaa tai hautausmaata. Alueella 10 taa jäteveden rnaahanirneytystä eikä jätevesilietteenle vitystä. d) Alueella ei saa varastoida eikä käyttää lietelantaa, väki lannoitteita, kasvinsuojeluaineita eikä tuhoeläinmyrkkyjä niin runsaasti tai sillä tavalla, ettänäitä aineita pääsee haitallisessa määrin pohjaveteen. e) Alueelle rakennettavjsta asiiin—, karja—, teollisuus— ja varastorakennuksista tulevat jätevedet on kuljetettava tai johdettava tiiviissä viemärissä suoja—alueen ulkopuolelle. Alueelle ei saa perustaa äljyjen, fenolien, nestemäisten polttoaineiden, maantiesuolan eikä muun pohjaveden laadulle haitallisen aineen varastoa lukuunottamatta pohjaveden suojalaittein varustettuja ti2.akohtaiia säiliöitä. g) Alueelle rakennettavat lämmitysöljysäiliöt ja niiden johdot on varustettava asianmukaisin suojalaittein. öljynkuije— tuksissa on noudatettava erityistä huolellisuutta. Lähisuoj avyöhykkeet h) Alueella ovat voimassa edellä kohdissa b) räykset. (i) - g) olevat rnää - Alueella ei saa ulottaa hiekan, soran eikä muun maa—ainek sen ottoa tai maalejkkauksja Palonummeri lähisuojavyöhyk— keellä tason 4 N 3 +49,00 meikä Kyirnässuon lähisuojavyöhyk keellä tason N 43 +51,00 m alapuolelle. Kielto ei koske ra kennusten perustamista, perustusten kuivattamista eikä kai— von rakentamista varten tarvttvia kaivutöitä. Töiden vhtey dessö on noudatettava erityistähuolellisuutta öljyjen ja muiden pohjaveden laadulle haitallisten aineiden maahan joutumisen estämiseksi. j) Alueella ei saa käyttää lannoitteita eikä uhoe1äinten tor j unta-aineita. 11 k) Alueelle ei saa•rakentaa uusia moottoriajonuvoi11e tar— koitettuja yleisiä teitä. Vedenottamoalueet 1) Vedenottarnoalueiden ympärillä on tarpeen mukaan pidettävä aitaa. Alueilla on sallittu ainoastaan pohjaveden ottoon ja käsittelyyn sekä Kylmässuon vedenottamoalueella puiden kaatamiseen ja korjaamiseen juontomenetelmällä alueen ulkopuolelta käsin liittyvä toiminta. m) E’ohjaveden käsittely ja sitä varten tarvittavien kemikaa lien ja muiden hoitoaineiden säilytys on suoritettava tä hän tarkoitukseen varatuissa tiloissa niin, ettei näiden aineiden pääsy maaperään ole mahdollista. Korvaukset: 1-lakijan on maksettava Perniön kunnan Metsänojan kylässä olevan tilan Yrjäntalo RN:o 1:17 ornistajalle Erkki Ali—Nelkkilälle korvaukseksi suoja—aluemääräysten kohdassa j) sanotun lannoit teiden käyttökiellon aiheuttamasta metsäntuoton vähenemisestä seitsemäntuhatta (7 000) markkaa, suoja—aluernääräysten kohdan aiheuttarnasta puunkorjuutyön hankaloitumisesta viisisataa (500.) markkaa ja suoja—aluemääräysten kohdan 1) iheuttamasta 1) alueen käytön rajoittamisesta vuokra—ajan jälkeen kuusisataa (600) markkaa. Korvaukset on maksettava välittömästi tämän päätöksen saatua lainvoirnan ja korvauksiin on lisättävä korkoa kuusi (6) pro senttia vuosittain tämän päätöksen antopäivästä korvausten maksupäivään saakka. Mikäli korvauksen kohteena oleva kiinteistö on saamisen taikka toistuvan raha- tai tavaratulon kantamisoikeuden panttina eikä panttioikeuden haltija suostu korvauksen tallettamatta jättämiseen, on korvaus päätöksen saatua lairivoiman talletetta va u1osoon ha1ijan huostaan tallettamispäivään laskettavine kuuden (6) prosentin korkoineen jaettavaksi. siten kuin ulos rnitatun omaisuuden myyntihinnasta on säädetty. 2 Muut määräykset: 1) Hakija saa kustannuksellaan tiivistää suoja-alueella ole— vien tienvarsiojien luiskat ja pohjat. Tiivistäminen on suo ritettava siten, että ojien vedenjohtokyky ei huonone. Tii— vistäminen on tehtävä tienpitäjältä pyydettävien ohjeiden mukaisesti. 2) •...- kustannuksellaan täyttää suoja-alueella olevat hiekka— ja sorakuopat maanoton päätyttyä tarkoitukseen so pivalla kivennäismaalla 2 metrin korkeudelle pohjaveden pinnasta tai sulkea kuopille johtavat ajotiet lukittaVil Hakija saa la puomeilla tai muulla maanomistajan kanssa sovittavalla tavalla siten, että maanomistajan ., kuopalle on rnahdol “- -lista. Täytetyt alueet onnurmetettava tai muuten maaflorfliS— tajan kanssa sovittavalla tavalla .siistittäVä ympäristöön sopivaksi. 3) Hakijan on tarkoituksenmukaiSella tavalla merkittävä suojamer alueen ja suojavyöhykkeiden. rajat maastoon ja pidettävä erityi kit kunnossa. Tienvarsilla suoja—alue onosoitettaVa sillä kilvillä tienpitäjän antamien ohjeiden mukaisesti. 4) Tarpeen vaatiessa hakijan tulee osoittaa oikeudenomiStalil maanotto le suoja-alu’emääräyksisSä a) ja i) tarkoitettu alin taso. 5) Hakijan on viivytyksittä korvattava asianornaiselle oikeu denomistajalle suoja—alueella suorittamistaan pohjaveden suojaamistoimenPiteiStä aiheutuva vahinko, haitta ja muu sovita. edunmenetys, ellei oikeudenomistajafl kanssa toisin 6) maan— Hakijan tulee viipymättä antaa kullekin asianomaiselle sitä kos ornistajalle kirjallisesti tieto suoja-alueesta ja kevista määräyksistä. rajoitusten osal Tätä päätöstä on suoja—alueen käyttöä koskevien raomentin rnu ta vesilain 9 luvun 19 §:n 3 momentin ja 20 §:n 2 muutosta. kaisesti noudatettava, vaikka siihen haettaisiinkin 13 Tämän päätöksen saatua lainvoiman vesioikeus vesilain 21 luvun 8 §:n 1 momentin ja vesiasetuksen 84 §:n mukaisesti lähettää jäljennöksen päätöksestä ja ohjavedenottarn0idefl suoja-alueen kartasta Turun ja Porin läänin maanmittauskonttorille. (sEuRrA V.ALITUSOSOITUS) * m (n z (0 -- -.(D ui 0(0 ., z i: 0 (n /
© Copyright 2024