Itsenäinen Suomi voi juhlia ylpeänä
maanantaina 5. joulukuuta 2016 2 Jätä uutisvinkki Seuraa MT:tä verkossa [email protected] maaseuduntulevaisuus.fi facebook.com/maaseuduntulevaisuus @maastul PÄÄKIRJOITUS VIERAILIJA Itsenäinen Suomi voi juhlia ylpeänä Talonpoika oli demarin mamu H uomenna tiistaina juhlimme jälleen maamme itsenäisyyttä. Ilmassa on jo suuremman juh lan tuntua, sillä ensi vuonna itsenäi nen Suomi täyttää sata vuotta. Sata vuotta sitten Suomi oli köyhä kehitysmaa. Vain vuosisadassa olem me nousseet maailman kärkeen lähes kaikissa asioissa, joilla itsenäisten valtioiden menestystä arvotetaan. Itsenäisyyden keskeisin tunnus merkki on, että saamme Suomessa päättää omista asioistamme. Tilas tokeskus keräsi viime viikolla nipun kansainvälisiä vertailuja, jotka kerto vat, mitä olemme itsenäisen päätök senteon tuloksena saavuttaneet. Poiminta vertailujen otsikoista on komeaa luettavaa: Suomi on maailman vakain valtio. Suomi on maailman turvallisin maa. Suomessa on maailman paras hallin to. Suomessa on maailman vähiten järjestäytynyttä rikollisuutta. Suo messa on maailman riippumattomin oikeuslaitos. Ei kaikki ole aivan huonosti mennytkään. Suomessa on maailman toiseksi vähiten korruptiota. Suomessa on maailman paras lehdistönvapaus. Suomi on maailman viidenneksi onnellisin maa. Suomi on maailman toiseksi tasa-arvoisin maa. Suomen peruskoulutus on maailman parasta. Itsenäistä Suomea voi siis juhlia yl peänä. Vaikka tilastot eivät asiaa pal jasta, suomalaiset lienevät kuitenkin kansakunta, joka vähiten tuulettaa menestystään. Jos maailma olisi jääkiekkopeli, Suomi tekisi hattutempun ensimmäi sellä minuutilla ja luistelisi sitten yr meänä vaihtoon. Muiden kehut Suo mi kiistäisi paikkansapitämättöminä. Itsekriittisyys voikin olla tärkeä selittäjä Suomen nopealle kehityk selle ja menestykselle kansakuntien joukossa. Ehkä se on myös paras tae sille, että menestymme myös jatkossa. Itsekriittisyyden vähenemisestä ei tarvitse olla huolissaan. 2000-luvun poliittisessa keskustelussa korostuu, kuinka edellinen hallitus epäonnistui täysin, ja kuinka nykyinen hallitus tekee kaiken vielä huonommin. Itsenäisyyspäivä on kuitenkin sopiva päivä katsoa ympärilleen ja todeta, ettei kaikki ole aivan huonosti mennytkään. Vaikka itsenäinen Suomi menestyy, on menestys ja itsenäisyys ansaittava joka päivä. Itsenäisyyttä mittaavat tällä hetkellä nopeat ja yllättävät muutokset maailman taloudessa ja politiikassa. Niillä on Suomelle sekä sisäisiä että ulkoisia vaikutuksia. Talouden muutokset heijastuvat suomalaisten arkeen. Niiden takia kaikilla Suomessa ei mene hyvin. Työttömyys ja syrjäytyminen uhkaa vat jakaa kansaa ja murentaa sen yhteenkuuluvuutta. On politiikan keskeisiä kysymyksiä huolehtia sekä kansalaisten että maan eri osien tasa- arvoisesta osallisuudesta Suomeen ja suomalaisuuteen. Maailman politiikkaa leimaavat tällä hetkellä Venäjän ja lännen kiris tyneet suhteet. Tilanne on merkittävä myös Suomen itsenäisyyden kan nalta. Kasvava jännittyneisyys näkyy Eu roopan maissa varautumisena – puo lustuksensa alas ajaneet maat raken tavat sitä nyt takaisin. Uskottavan puolustuksen merkityksestä muis tuttaa tässä lehdessä myös puolustus voimain komentaja Jarmo Lindberg (sivu 5). Itsenäisen maan puolustuskykyyn kuuluu myös valmius torjua erilaiset ulkoiset vaikutusyritykset. Niiden uhka on nyt Suomessakin todellinen ja valitettavan ajankohtainen. 1986 oli kotimaan politiikassa pähkähullu vuosi. Oikeastaan koko sodan jälkeisen ajan Suomea hallin nut punamulta oli kriisissä. Kokoomus teki viimein paluu ta hallitusvastuuseen. Poliitti seen keskustaan päin kään tynyt puolue sai kilpakosijat sekä SDP:n Sorsasta, että keskustapuolueen Väyrysestä. Jälkimmäisen päätä sekoitti myös hänen kohdaltaan jo ke sällä alkanut presidentinvaali kampanja. Sorsan hallituksessa käytiinkin avoimet turpiin vetokisat niin energia politiikan suunnasta, koskien suojelusta, verotuksesta, devalvaatiosta, idänkaupasta, rakennuslain uudistuksesta kuin ”piikavähennyksestäkin”. Näytelmän kaikki käänteet paljastuisivat vasta kevään 1987 eduskuntavaalien jäl keen. Mutta demarien kortit tulivat näkösälle hyvissä ajoin: puolue ratsastaisi vaaleihin ruokakorin sietämättömäl lä hinnalla ja maatalouden tuella. SDP:lle maatalouden kuritta minen oli ollut peruskauraa kampanjoissa. Vuoden 1966 maanvyöryvoitto tuli, kun puoluesihteeri Pitsinki lupaili suomalaisille ilmaiset sokerit kin. Marraskuun puoluetoimi kunnassa (6.11.1986) puheen johtaja Sorsa myhäilikin, että ”vanhoilta tovereilta tulee ruokakoriasiassa positiivista palautetta. Ne oikein korskah tavat, kun tunnistavat vanhan sotatorven”. Talonpojat olivatkin demareille sitä, mitä maahan muuttajat perussuomalaisille tänään. Molemmat tarjosivat kasvot jollekin, mitä pelätä ja höykyttää ilman riskiä oman kannatuksen romahtamisesta. SDP meni niin pitkälle, että painatti ay-liikkeen rahoilla julisteita, jossa MTK:n Heikki Haaviston näköinen mies söi duunariperheen pöydässä. Se kampanjointi ei ajatukselli sesti eroa yhtään esimerkiksi perussuomalaisten lahtelaisen kansanedustajan Jari Ronkai sen härskistä vaalianimaatios ta edellisissä mittelöissä. Kova panostus maa talouden mollaamiseen oli vikatikki. Demarit menettivät 100 000 ääntä. Potin keräsi punamullan nenän edestä kokoomus, jonka paikkaluku kasvoi yhdeksällä. Vaaleista tulikin saranakohta kokoo musjohtoiseen aikaan, sillä heidän hallitusvastuutaan on jatkunut siitä saakka lähes keskeytyksettä. Talonpojat olivatkin demareille sitä, mitä maahanmuuttajat tänään perussuomalaisille. oli jälleen näkyvässä roolissa mutta nyt melkein kaikilla oli rakkautta talonpojille. Markat tosin jäivät Brysselin taskuun, mutta ei sitä siinä tohinassa huomattu. Venäjäkin luhistui ihan vieressä, ihan silmissä. Saimmeko oikean kuvan siitä, mihin olimme menos sa? Ymmärsimmekö, kuinka perusteellisesta talouden ja sitoumusten muutoksesta jäsenyydessä oli kysymys? Oli mukavaa kuulua joukkoon. Siinä oli pöhinää ja tsäänssejä. Nyttemmin pöhinä on loppunut ja unionin perusta keinuu jo pelkästä Italian kansanäänestyksestä. Itä Onko poliittinen kulttuuri muuttunut? Nyt härskillä mustamaalaamisella ja val heita esittämällä on voitettu eduskuntavaaleja Suomessa ja muualla, erotettu Britannia EU:sta ja nostatettu muuan herra Trump ameriikan presi dentiksi. Kansan enemmistö näyttää saavan sitä, mitä sen halutaan haluavan. Muutama vuosi noista 1987 sinipunavaaleista saimmekin jo päättää jäsenyydestämme Euroopan unionissa. Sil loin tahtipuikkoa heilutteli teollisuus, jolle vapaakauppa oli itsemääräämisoikeutta tähdellisempää. Maatalous RAHIKAINEN + Päätoimittaja: Jouni Kemppainen Toimituspäälliköt: Jussi Martikainen ja Tiina Taipale Sähköposti: [email protected] Maaseudun Tulevaisuus on maa- ja metsätaloustuottajain äänenkannattaja. Se pitää maaseudun ja sen elinkeinojen puolta sekä huolehtii maaseudun henkisestä ja taloudellisesta hyvinvoinnista. Julkaisija: Viestilehdet Oy TIMO KAUNISTO talonpoika Alastarosta [email protected] Vuosi aikaa Se hehkuu, tuoksuu, maistuu ja soi Se on sysipimeää, mustaa maata, mutaa ja vaakasuoraan piiskaavaa sadetta. Mutta se on myös päivänpaistetta kultaisten peltojen yllä, pouta pilviä. Se on kevään kovaa, kaiken paljastavaa kirkkautta ja utuisia iltoja. Puhdasta, kirkasta valkoi suutta se on myös. Häikäise vää valoa. Se on tähtitaivaita ja revon tulia, iltaruskoja ja aamun autereita. Ja kevyt sumu pellon yllä. Se maistuu hartaudella val 100 vuotta vuotta 100 ja huonoja päätöksiä heikon valmistelun tuloksena. Virheet voi korjata mutta kuinka kor jata sellaista, jossa johdetaan tahallaan harhaan tai raken netaan vihollisuuksia? Tähän asti uskoin, että valistunut äänestäjä ei mene helppoon. Kansanvallan vesi on taas mus taa, niin kuin aikakin. Aamulehti murehtii ristiriito jen kärjistymistä. ”Suomi valmistautuu 99. itsenäisyyspäiväänsä. Juhla päivän valmistelut lienevät täydessä vauhdissa myös Hel singin poliisissa, joka varautuu mielenosoituksiin ja niiden vastamielenosoituksiin. Poliittisten ryhmien välille voi olettaa syntyvän kahakoi ta. Ärhäkän vasemmiston ja äärioikeistoon kallellaan ole vien ryhmien välit ovat syksyn kuluessa jännittyneet entises tään. Itsenäisyyspäivä ei välttä mättä merkitse enää kaikille suomalaisille samaa kuin 50 vuotta sitten. Samanlaista yh tenäiskulttuuria ei enää ole, ja koko kansallismielisyydellä al kaa äärioikeiston kanssa flirt tailevan populismin globaalin nousun takia olla pahaenteinen kaiku.” TOIMITTAJALTA Holmström kävi Suomessa viime viikolla. Finlandia-talolle EVAn ja Etlan järjestämään tilaisuuteen saapuneet kutsu vieraat olivat kuulemaansa ja myös näkemäänsä tyytyväisiä. Holmströmin esityksessä oli jotain perisuomalaista. Holmström puhui asiakkaan kuninkuudesta ja kansainväli sen kilpailun kovuudesta selkeästi ja kirkkaasti hyvällä suomel la ilman lainauksia kansainvälisiin termeihin. Jos tämä riittää Nobeliin, sen pitäisi riittää hyväksi esimerkiksi monille abst raktioihin, missioihin ja strategioihin rakastuneille johtajille. Politiikassa tehdään virheitä Napit vastakkain ollut aina helppoa. Kalleimman hin nan itsenäisyydestä maksoivat sotiin joutuneet ikäluokat. Itsenäisyyden juhlavuoden alkaessa elossa enää noin 17 500 rintamalla palvellutta suomalaista – miestä ja naista. Sotiemme veteraaneista nuorim matkin alkavat olla 90-vuotiaita. Vaikeuksissaankin vauraan kansan on huolehdittava, ettei veteraanien vanhuutensa päivinä tarvitse kokea puutetta tarvitsemastaan huolen pidosta. Nobelilla palkittu suomalainen taloustieteilijä Bengt vallassa valmistellaan Öxitia, ja Suomessakin puuhataan Fixitiä. Kaikki tämä nyt, kun sitä unionin alkuperäistä ideaa – eurooppalaista yhteistyötä – eniten kaivattaisiin. LEHTIKATSAUS Itsenäisyyden puolustaminen ei ole Bengt kävi kylässä Maaseudun Tulevaisuus mistetulta mämmiltä, kerman kera ja ilman, torstaiselta hernekeitolta ja panna reilta, mummon mustikka piirakalta, nyhtökauralta ja marjakiisseliltä, kebabilta ja uunijuureksilta, sushilta ja riisipuurolta. Se on vastapaistettu pulla ja ruisleipä, jonka päälle voi sulaa. Se on kovaa näkkileipää. Ja peruna, vasta nostettu. Se on makkarasoppaa kouluaterialla, poronfileetä huippuravintolassa, pahvi laatikkoon pakattu pizzan jämä, salaattilounas trendi kahvilassa ja yksin syöty lautasellinen kaurapuuroa. Se on helan går rapukekkereillä ja puiston penkillä pureskeltu, roskiksesta löydetty eilisen eines. Se on muikkukukko idän pikajunassa. Se on lasi maitoa ja musta herukkamehua, kuppia kahvia mustana ja latte päälle. Se on supersmoothie ja krapularyyppy, saunaolut ja palkittu gin, kossuvissy ja lähdevesi. Se tuoksuu metsältä ja neulasilta, koivunlehdiltä ja suopursulta. Se on maatuvaa maata ja kevään ensi tuoksu: lumen alta paljastuva maa. Se lemahtaa sianlannalta, liian vahvalta hajuvedeltä, eili siltä vappujuhlilta kivikylän porttikongeissa. Se on tuoksuva syreeni ja juhannusruusu. Se soi sielua viiltävin viuluin, se raikaa jenkkaa, humppaa, iskelmää, se rokkaa, räppää ja vie jalat tangon pyörteisiin, se seisoo tanssi lattian laidalla hiljaa. Se on harras virsi kivi kirkossa, se on tuulenvire met sän huminassa, aallon liplatus järvenrannassa, se on kevät puron solina ja hiljaisuus. Se on suuri hiljaisuus. Ja musta rastaan laulu ja kaikki metsän linnut kuorossa. Keväinen sammakon kurnutus. Se on ihmisiä, nuoria ja van hoja, surusilmäisiä, väsyneitä ja intoa puhkuvia, rakastavia ja pettyneitä, särkyneitä ja haavoitettuja. Päältä kovia ja sisältä pehmeitä, sisintään piilottavia, ahdistuneita ja toiveikkaita. Lannistuneita ja päättäväisiä. Se on hehkuvia katseita, hauraita hahmoja. Omaa tietään etsiviä ja suuntansa hukanneita. Sodista selvin neitä ja satutettuja. Voittajia ja häviäjiä. Se on kyntensä kiillottanei ta naisia ja metsien miehiä, se on mummoja kadulla ja nuoria rannalla, entisiä menestyjiä kuusen katveessa. Miehiä harmaissa puvuissa, silmissä terästä. Tyhjiä katseita. Se on korpien katveessa kasvaneita marjanpoimijoita ja niitä jotka ovat tulleet kau kaa. Se on mielensäpahoittajia ja ilontuojia, tarinankertojia ja kuulijoita. Auttajia ja autet tuja. Se on sinistä ja valkoista, mustaa ja punaista, vihreää, vihreää, vihreää ja keltaista, se on kaikkia harmaan ja ruskean sävyjä, sateenkaari ja salamat. Se on lukemattomia sär kyneitä tarinoita, mutta myös valtava määrä onnistumisia. Toiveita, lupauksia, petty myksiä, uskoa, odotuksia, rakkautta, tulevaisuutta. Se on rakas 99-vuotias, joka katsoo tulevaan. Katsoohan? MIA PALOKALLIO [email protected] Helsingin Sanomien mielestä bioenergia sai vauhtia Euroo pan unionilta, mutta komission kanta ei vastannut kaikkiin ky symyksiin. ”Komission ehdottama metsien hiilinieluja koskeva laskentamalli tekisi Suomen metsistä päästön. Mallin takia esimerkiksi Saksaa hyvitettäi siin metsien nielujen kasvusta moninkertaisesti Suomeen verrattuna. EU päättää nielujen lasken nasta vuoden 2017 loppuun mennessä. Suomella on vuosi aikaa yrittää kääntää nurinku rinen tilanne voitokseen.” Yle kuohuu Ilkka palaa pääministeri Sipi län ja Ylen ympärillä pyörivään kohuun ja toivoo, ettei poliit tinen miekkailu pilaa Ylen sa nanvapautta. ”Viikon aikana ei päämi nisteri Juha Sipilän yhtey denpidossa Yleen ole jätetty kivensiruakaan kääntämättä. Kaikkien muiden luotettavuus ja toiminta on asetettu kyseen alaiseksi, paitsi Ylen toimitta jien. Pääministerin jälkeen ras kaimmat epäilyt ovat kohdistu neet Ylen päätoimittajaan Atte Jääskeläiseen. Jääskeläisen esimiehet luottavat häneen. Alaisista osa kyseenalaistaa Jääskeläisen aseman ja tuo mielipiteensä jokseenkin häpeilemättömästi julkisuuteen. Ylen sananvapaus on rikku maton oikeus. Sitä ei saa haas kata poliittiseen miekkailuun. Asiat ovat sitä miltä ne näyttä vät, myös Ylessä. Nyt näyttää Sipilä ja oma esimies olevan punainen vaate.”
© Copyright 2024