Muutos-hanke
Hyvän kuntoutuskäytännön seuranta: kuntoutujan omat tavoitteet -tutkimus
Alustava tutkimussuunnitelma
1. Johdanto
Tässä alustavassa tutkimussuunnitelmassa esitetään tutkimustehtävä, joka koskee hyvän
kuntoutuskäytännön (Paltamaa ym. 2011) toteutumista Kelan järjestämässä kuntoutuksessa. Hyvän
kuntoutuskäytännön mukaan kuntoutujan tarpeet ja tavoitteet, voimavarat, vahvuudet sekä työ- ja
elämäntilanne ovat kuntoutuksen lähtökohta. (Kela 2016e). Tutkimus on osa Kelan Muutos-hanketta,
joka kohdistuu Kelan kuntoutuksen muutosten vaikutuksiin asiakkaalle.
Nyt haettava tutkimustehtävä kohdistuu hyvän kuntoutuskäytännön mukaiseen GAS-menetelmän1
soveltamiseen kuntoutujan omien tavoitteiden määrittelyssä ja arvioinnissa Kelan kuntoutuksessa.
Tutkimus on luonteeltaan implementaatiotutkimusta (Peters ym. 2013. Bhattacharyya ym. 2009) , joka
kohdistuu kuntoutuspalvelujen toteuttamiseen. Tutkimuksen erityinen huomio kiinnittyy lapsille ja
heidän perheilleen tarkoitettuun sekä ajallisesti lyhytkestoiseen kuntoutukseen. Näitä alueilta on niukasti
aiempaa tutkimustietoa GAS-menetelmän käyttämisestä Kelan kuntoutuksessa ja kuntoutuksen
toteutuksessa on havaittu tietotarpeita. Aluksi kuvataan tutkimustehtävän tausta, tämän jälkeen esitetään
tutkimuskysymykset ja tutkimuksen toteuttamiseen liittyviä seikkoja.
GAS-menetelmä on kuntoutuksen tavoitteiden laatimisen ja arvioinnin väline, joka on otettu käyttöön
Kelan kuntoutuksessa vuonna 2012 (Sukula 2013). GAS-menetelmän mukainen tavoitteen asettaminen on
otettu asteittain Kelan avo- ja laitosmuotoisen kuntoutuksen standardeihin. Menetelmä on Yhdysvalloissa
1960-luvulla kehitetty kuntoutuksen tavoitteiden laatimiseen ja niiden toteutumisen arviointiin (Kiresuk
ym. 1994). Alun perin menetelmä on kehitetty mielenterveyskuntoutukseen. Sittemmin sitä on sovellettu
erityyppisille asiakasryhmille kuntoutuksen tavoitteiden määrittämiseen ja niiden saavuttamisen
arviointiin sekä kuntoutusinterventioiden vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden arviointiin (ks. Laukkala
ym. 2015). Menetelmässä määritetään kuntoutujan tavoitteet ja tavoitteiden toteutumista voidaan
tarkastella yksilö- tai ryhmätasolla tilastollisilla menetelmillä. Tavoitteiden tunnistaminen perustuu
haastatteluun ja kuntoutujan tilanteen selvittämiseen ja ne laaditaan kuntoutujan ja moniammatillisen
kuntoutustiimin yhteistyönä. GAS-tavoitteet kirjataan lomakkeeseen2 ja niiden tulisi olla kuvattu siten,
että ne ovat yksilöllisiä, mitattavia, kuntoutuksen avulla realistisesti saavutettavia sekä ajallisesti rajattuja
(nk. SMART-periaate).
GASin käyttöä Kelan kuntoutuksessa on tutkittu menetelmän käyttöönoton alkuvaiheessa lähinnä
1
2
1
Ks. http://www.kela.fi/gas-menetelma.
GAS-lomake uudistui 1.2.2016 lukien. Lomakkeen nimi on Omat tavoitteeni.
ammatillisessa kuntoutuksessa. Ylisassin (2013) tutkimuksessa tarkasteltiin GASin soveltamista
ammatillisten tavoitteiden asettamisessa. Sukulan (2013) tutkimuksessa selvitettiin, miten kuntoutuksen
kannalta merkitykselliset tavoitteet tulivat GASssa esille ja kuinka tavoitteet toteutuivat.
Työhönkuntoutuksen tutkimuksessa GAS-tavoitteita analysoitiin kuntoutuksen tulosten ja vaikutusten
näkökulmasta (Seppänen-Järvelä ym. 2015a) ja Ylilahti (2013) tarkasteli tavoitteita kuntoutujan
kokemuksellisesta näkökulmasta. GAS-menetelmän soveltamista ikääntyneille kuntoutujille kokeiltiin
osana IKKU-kuntoutuksen pilotointia (Pikkarainen ym. 2013). Menetelmän toimivuutta selvitettiin niin
ikään kuntoutuksen kehittämishankeympäristössä MS-kuntoutuksessa (Salminen ym. 2014).
Tutkimuksissa tuli esille haasteina kuntoutuksen ajallinen ja prosessimainen eteneminen sekä muutokset
kuntoutujien työ- ja toimintakyvyssä ja motivaatiossa.
Kelan kuntoutuspalvelun yleiset tavoitteet luovat raamit, joissa kuntoutuksen toteuttajat tukevat
asiakasta omien tavoitteiden asettamisessa. Tämä vaikuttaa siihen millaisiin muutoksiin kyseisen
kuntoutusmuodon puitteissa on mahdollista päästä ja millaisia tuloksia saavuttaa. Kuntoutuksen pituus,
jaksotus ja kohderyhmä heijastuvat tavoitteiden luonteeseen, mikä tulee esille tavoitteiden ICFluokituksen mukaisessa analyysissä omaishoitajien kuntoutuksen (Juntunen ja Salminen 2015) ja
ammatillisessa kuntoutuksessa (Sukula 2013). Eri kohderyhmien osalla tavoitteiden määrittelyssä ja
arvioinnissa on omanlaisensa piirteet: lasten ja perheiden kuntoutuksessa lähdetään aina heidän omista
ajatuksistaan ja muutostarpeistaan; tavoitteet liitetään lapsen ja perheen sillä hetkellä vallitsevaan
kokonaistilanteeseen (Saarinen ym. 2015).
Aiemmissa tutkimuksissa GAS-menetelmän soveltamisesta kuntoutuksen toteuttajien näkökulmasta tuli
esille tottumattomuus tavoitteiden määrittelyyn ja niiden saavuttamisen arviointiin niin asiakkaiden kuin
kuntoutuksen toteuttajien osalta (myös Salminen 2013). Erityinen haaste on liittynyt
moniammatillisuuden
hyödyntämiseen
tavoitteiden
asettamisessa.
(Sallinen
ym.
2015.)
Käyttökokemuksia on selvitetty opinnäytteissä fysio- ja toimintaterapeuttien näkökulmasta (ks. Oksanen
ja Seppäläinen 2011; Tuomi 2014). Tulokset toivat esille menetelmän työläyden ja aikamenekin. Toisaalta
hyödyiksi koettiin asiakkaan sitoutuminen ja osallistuminen kuntoutukseen sekä tavoitteiden
konkreettisuus. Tavoitteiden määrittely keskustellen kirkasti sekä asiakkaalle että terapeutille
kuntoutuksen fokusta.
Kuntoutuksen taustalla on ajattelu, jonka mukaan kuntoutustavoitteet perustuvat henkilön
kuntoutustarpeisiin. Kun tarkasteltiin kuntoutujien kuntoutustarpeita ja GAS-tavoitteita, huomattiin,
etteivät kuntoutustarpeet automaattisesti muotoudu tavoitteiksi, eivätkä asetetut tavoitteet aina vastaa
tarpeisiin. (Seppänen-Järvelä ym. 2015a.) Tavoitteet ja keinot voivat myös sekoittua (Pikkarainen ym.
2013). Usein henkilökohtaiseksi tavoitteeksi kirjataan fyysiseen terveydentilaan liittyviä tavoitteita,
vaikka kuntoutujan tarpeet ovat henkisen jaksamisen tai psyykkisen terveyden tukemisessa (Sukula
2013; Ylilahti 2014; Seppänen-Järvelä ym. 2015a).
GAS-menetelmä näyttää soveltuvan paremmin terveyteen liittyvien tavoitteiden kuin ammatillisten
tavoitteiden asettamiseen (Ylisassi 2012; Seppänen-Järvelä ym. 2015a). Kuntoutuja ei myöskään aina
havainnut tai halunnut työhön liittyviä tavoitteita, vaikka kuntoutuksessa työhön liittyviä tarpeita
tunnistettiin (Sukula 2013; Seppänen-Järvelä ym. 2015a). On myös havaittu, että fyysisiä tavoitteita
2
asetetaan herkemmin, koska kuntoutujat saavat fyysisestä kunnostaan monipuolisen tilannearvion. Sen
sijaan työn tilannearvio on hajanaisempaa ja tarpeet voivat jäädä hahmottumatta. (Ylisassi 2012.) Fyysiset
vaivat voivat olla selkeämmin muotoiltavissa tavoitteiksi kuin moninaiset ongelmat ja itsensä
kehittämiseen liittyvät asiat (Ylilahti 2014). On myös huomattu, että GAS-tavoitteita kirjataan hyvin
eritasoisesti sen suhteen, kuinka helposti tavoitteet ovat saavutettavissa kuntoutuksen aikana (myös
Ylisassi 2012). GAS-lomakkeen avulla tavoitetaan useimmiten kuntoutumisen kannalta keskeisiä
tavoitteita, mutta joskus merkittäviäkin tavoitteita voi jäädä kirjaamatta (Seppänen-Järvelä ym. 2015;
myös Ylisassi 2012). Tavoitteeksi on asetettu niitä tavoitteita, jotka tulivat helpoiten esille. (SeppänenJärvelä ym. 2015a.) Tavoitteiden asettamista voivat ohjata myös kuntoutuspalvelun standardi ja
käsitykset ”hyvinä” tai ”totuttuina” pidetyistä tavoitteista (Ylilahti 2014).
GAS-menetelmä on lähtökohdaltaan aina asiakaslähtöinen (Autti-Rämö ym. 2009; Sukula ym. 2015).
Työhönkuntoutuksessa suurin osa kuntoutujista arvioi, että oli ollut ainakin jonkin verran aktiivinen
tuodessaan esille omia kuntoutustarpeitaan ja -tavoitteitaan. Yleensä nämä kuntoutujat kokivat
tavoitteiden asettamisen helpoksi. (Seppänen-Järvelä ym. 2015b.) Toisaalta tavoitteiden määrittely oli
vieraampaa ikääntyneille (Pikkarainen ym. 2013) ja näkövammaisille (Salminen 2013) kuntoutujille.
Ammatillisessa kuntoutuksessa kuntoutuja pystyi itse päättämään, minkä verran ja mitä asioita ja tarpeita
hän halusi tuoda esille tavoitteiden asettamiseen. Esimerkiksi oma tai läheisen päihdeongelma ja
parisuhde- tai muut ihmissuhdeongelmat olivat asioita, joita jotkut kuntoutujat eivät halunneet tuoda
näkyväksi. (Myös Ylilahti 2014; Seppänen-Järvelä ym. 2015a.)
Tavoitteiden muuttaminen vaikeutti tavoitteiden saavuttamisen seuraamista (Pikkarainen 2013).
Kuntoutuksen tavoitteiden tulisi kuitenkin olla kuntoutujan tilanteen mukaan muuttuvia (Ylilahti 2014).
Siltikään kuntoutujien tavoitteita ei muutettu kuntoutuksen aikana, vaikka se olisi voinut olla joidenkin
kuntoutujien kohdalla tarpeellista (Ylisassi 2012; Seppänen-Järvelä ym. 2015a). Sen sijaan GASpilottiprojektissa tavoitteita tarkennettiin ja arvioitiin ja uusia tavoitteita syntyi kuntoutuksen aikana.
Tutkimuksessa huomattiin, että niillä kuntoutujilla, joilla tavoitteet pysyivät muuttumattomina, näkyi
selvemmin tavoitteissa eteneminen kun tarkasteltiin menetelmän lukuarvoja (Sukula 2013).
GAS-menetelmä on osoittautunut rajoituksistaan huolimatta Kelan kuntoutuksessa toimivaksi
menetelmäksi. Henkilökohtaiset GAS-tavoitteet ikään kuin havainnollistavat ennen kaikkea kuntoutuksen,
ei niinkään kuntoutumisen tavoitteita. Kuntoutuksen tavoitteellisuus sinänsä edistää kuntoutumista
mutta kuntoutumisen vaikutuksia ja vaikuttavuutta ei voida mitata pelkästään GAS-tavoitteiden
saavuttamisen kautta. (Seppänen-Järvelä ym. 2015a.) Henkilökohtaiset tavoitteet GAS-mittariin kirjattuna
ovat parhaimmillaan tärkeä kuntoutujan oman kuntoutumissuunnan näyttäjänä, innostuksen ja
motivaation lisääjänä (Sukula 2013; Puumalainen ym. 2014).
2. Tutkimustehtävä
Nyt haettava tutkimus kohdistuu GAS-menetelmän soveltamiseen Kelan kuntoutuspalveluissa. Päätavoite
on selvittää sekä kuntoutujan että kuntoutuksen palvelutuottajan näkökulmista, kuinka kuntoutujan
3
omien tavoitteiden asettaminen ja arviointi onnistuu ja kuinka tavoitteet ohjaavat kuntoutuksen
toteuttamista sekä tukevat kuntoutumista.
Oletus on, että GAS-menetelmän käyttäminen Kelan kuntoutuksen tavoitteiden asettamisessa vahvistaa
kuntoutuksen asiakaslähtöisyyttä ja asiakkaan aktiivista osallisuutta sekä toteuttaa näin hyvän
kuntoutuskäytännön mukaista toimintaa. Lähtökohta on, että kuntoutuksen moniammatillinen henkilöstö
osaa yhdessä asiakkaan kanssa laatia tavoitteet huomioiden toimintakyvyn eri ulottuvuudet ja että
yksilölliset GAS-tavoitteet palvelevat kuntoutuksen suunnittelua, toteutusta ja arviointia.
Tutkimustehtävä on kaksiosainen. Tutkimus on asetelmaltaan moninäkökulmainen ja –menetelmällinen.
2.2 Tutkimustehtävä I tavoitteet ja aineisto
Tutkimuksen tavoite on tuottaa tietoa seuraaviin kysymyksiin:
1. Kuntoutujan omien tavoitteiden (GAS) määrittely
− Kuinka tavoitteiden asettaminen onnistui; kuinka yksilöllisiä asetetut tavoitteet olivat ja
miten tavoitteiden määrittelyssä tuli esille lapsen ja perheen näkökulma?
− Pysyivätkö tavoitteet samoina koko kuntoutuksen ajan vai muutettiinko niitä?
2. Kuntoutujan omien tavoitteiden (GAS) saavuttaminen
− Miten ja missä kuntoutuksen vaiheessa tavoitteiden toteutumista arvioitiin ja ilmenikö
tilanteita, joissa toteutumista ei arvioitu lainkaan?
− Missä määrin asiakkaan kuntoutuksen ja kuntoutumisen tulokset olivat GAS-tavoitteiden
mukaisia?
3. Asiakaslähtöisyys ja kuntoutujan toimijuus
− Kuinka GAS-tavoitteet vastasivat asiakkaiden tarpeita ja odotuksia; kuinka
tarkoituksenmukaisia ne olivat heidän kannaltaan?
− Kuinka kuntoutuksen toteuttajat tukivat asiakasta tavoitteiden määrittelyssä?
− Kuinka GAS-menetelmän käyttäminen lujitti asiakkaan, erityisesti lasten, nuorten ja heidän
perheidensä toimijuutta ja edisti kuntoutumista?
4. GAS-menetelmän käyttäminen
− Kuinka GAS-tavoitteet ohjasivat kuntoutuksen toteuttamista ja kuntoutusprosessia?
− Kuinka kuntoutuksen moniammatillisuus toteutui GAS-menetelmän käyttämisessä?
− Mitkä olivat GAS-menetelmän käyttämisen haasteet ja vahvuudet?
− Miten asiakkaat, erityisesti lapset, nuoret ja heidän perheet, kokivat GAS-menetelmän
käyttämisen?
Tutkimuksen aineistoa kerätään Kelan sairausryhmäkohtaisilta sopeutumisvalmennuskursseilta (ks. Kela
2016a,b,c ja d), jotka on suunnattu lapsille ja heidän perheilleen sekä aikuisille.
Sopeutumisvalmennuskurssien tavoitteena on tukea kuntoutujan ja hänen perheensä valmiuksia
4
mahdollisimman täysipainoiseen elämään sairaudesta tai vammasta huolimatta. Kurssien pituus, jaksotus
ja sisältö vaihtelevat sairaus- ja kohderyhmän tarpeiden mukaan (Kela 2016f).
Aineistona käytetään haastatteluaineistoja sekä kuntoutujilta ja heidän perheiltään että kuntoutuksen
palveluntuottajilta. Moninäkökulmaisella aineistolla vastataan samoihin tutkimuskysymyksiin. Aineisto
kerätään vuonna 2017 toteutettavilta sopeutumisvalmennuskursseilta, joiden valinnassa otetaan
huomioon kuntoutuksen palveluntuottaja ja alueellisuus. Aineisto muodostuu lasten ja heidän perheiden
sekä aikuisten kuntoutujien haastatteluista sekä kuntoutuksen palveluntuottajien edustajien
ryhmähaastatteluista kaikkien tutkimukseen valittujen kuntoutusmuotojen osalta. Lisäksi aineistona
käytetään haastateltujen kuntoutujien omat tavoitteet lomakkeen tietoja kuntoutujan suostumuksella.
Aineisto kerätään seuraavilta sopeutumisvalmennuskursseilta:
1.
2.
3.
4.
lapsille suunnatut: ADHD/Asperger (ks Kela 2016a)
lapsille suunnatut: tyypin 1 diabetes (ks Kela 2016b)
aikuisille suunnatut: reuma, omainen ei osallistu (Kela 2016c)
aikuisille suunnatut: liikehäiriösairaudet, omainen osallistuu koko kurssin (ks Kela 2016d)
2.2 Tutkimustehtävä II tavoitteet ja aineisto
Tutkimus tuottaa tietoa kuntoutujien omista tavoitteista (GAS) ja niiden toteutumisesta. Tutkimus vastaa
seuraaviin kysymyksiin:
−
−
−
−
Millaisia tavoitteita kuntoutujilla oli eri kuntoutusmuodoissa ja miten tavoitteet kohtasivat
kuntoutuksen standardin sisällön ja menetelmät?
Miten tavoitteet jakautuivat ICF-luokituksen mukaan?
Kuinka kuntoutujien tavoitteet toteutuivat eri kuntoutusmuodoissa?
Oliko eri kuntoutusmuodoissa asetettujen tavoitteiden määrässä tai saavuttamisessa
eroja?
Aineistona käytetään kuntoutujan GAS-lomakkeen (Omat tavoitteeni-lomake) tietoja niiden
tutkimustehtävässä I haastateltavien kuntoutujien osalta, jotka antavat suostumuksensa lomakkeiden
käyttöön tässä tutkimuksessa. Tutkimuksessa kuntoutuksen palveluntuottajat ohjeistetaan toimittamaan
lomakkeet Kelaan, jossa kuntoutujien tunnistetiedot poistetaan. Tutkijat saavat tiedot käyttöönsä ilman
tunnistetietoja kuntoutusmuodoittain.
3. Tutkimuksen toteuttaminen
Tutkijataho täsmentää tutkimussuunnitelmassaan aineistot, niiden hankinnan ja hallinnan.
Tutkimusmenetelmät esitetään siten, että käy ilmi, miten niillä vastataan tutkimuskysymyksiin. Eettiset
näkökohdat, eettinen ennakkoarviointi ja tarvittavat tutkimuslupaprosessit on kuvattava
tutkimussuunnitelmassa. Tutkimuksen toteutuksen aikataulussa on huomioitava ao. prosessien vaatima
aikamenekki.
Tutkimussuunnitelman
esittämisessä
käytetään
hakuilmoituksessa
olevaa
tutkimussuunnitelman runkoa.
5
Tutkimus organisoituu osaksi Kelan Muutos-hanketta, joka koordinoidaan Kelan tutkimusryhmästä.
Hankkeeseen kuuluvissa osatutkimuksessa sitoudutaan hankkeen hankesuunnitelmaan (ks.
http://www.kela.fi/muutos-hanke1) ja siinä määriteltyihin toimintatapoihin, jotka koskevat esim. eettisiä
kysymyksiä. Kun osa tutkimuksen informanteista on lapsia, on tutkimuseettisissä kysymyksissä erityinen
sensitiivisyys (ks. tenk.fi). Tutkimuksen eettinen ennakkoarviointi tapahtuu Kelan tutkimuseettisessä
toimikunnassa (ks. kela.fi/tutkimusta-tukemassa_eettinen-toimikunta).
Tutkimustehtävästä laaditaan julkaistava raportti. Tutkimustuloksia esitetään tutkimuksen
projektiryhmälle huomioiden Kelan tietotarpeet ja tiedon hyödyntäminen. Tutkimuksen tulee olla valmis
ja raportoitu 31.12.2018 mennessä. Tutkimusta ohjaa Kelan asettama projektiryhmä. Ryhmän
puheenjohtaja on Muutos-hankkeen hankepäällikkö ja sihteeri tutkimusassistentti Kelan
tutkimusryhmästä.
4. Lähteet
Autti-Rämö I, Vainiemi K, Sukula S, Louhenperä A. GAS-menetelmä. Käsikirja, versio 2.0. Helsinki: Kela.
Saatavissa: <http://www.kela.fi/documents/10180/12149/gas_kasikirja_100518.pdf>
Bhattacharyya O, Reeves S, Zwarenstein M. What is implementation research? Rationale, concepts and
practices. Research on Social Work Practice, 19 (5), 491-502, 2009.
Laukkala T, Tuomi J, Sukula S. GAS-menetelmä. Julkaisussa Sukula S, Vainiemi K, Laukkala T (toim.) GAS.
Menetelmästä sovellukseen. Helsinki: Kela, 2015, 11-
Pikkarainen A, Vaara M, Salmelainen U, toim. Gerontologisen kuntoutuksen toteutus, vaikuttavuus ja
tiedon välittyminen. Ikääntyneiden kuntoutujien yhteistoiminnallisen kuntoutuksen tutkimus- ja
kehittämishankkeen loppuraportti. Helsinki: Kelan tutkimusosasto, 2013.
Juntunen K, Salminen A-L. Kelan järjestämien omaishoitajien kuntoutuskurssien arviointitutkimus.
Työpapereita 72. Helsinki: Kelan tutkimusosasto, 2015.
Kela 2016a. Kelan avo- ja laitosmuotoisen kuntoutuksen standardi. Tyypin 1 diabeteskurssi. Tyypin 1
diabetesta sairastavien lasten sopeutumisvalmennuskurssi, perhekurssi. Voimassa 1.1.2017 alkaen.
Saatavissa:http://www.kela.fi/3908>
6
Kela 2016b. Kelan avo- ja laitosmuotoisen kuntoutuksen standardi. Asperger- ja adhd-kurssi. Asperger- ja
adhd-lasten
sopeutumisvalmennuskurssi,
perhekurssi.
Voimassa
1.1.2017
alkaen.
Saatavissa:http://www.kela.fi/3908>
Kela 2016c. Kelan avo- ja laitosmuotoisen kuntoutuksen standardi. Liikehäiriösairauksien kurssi.
Liikehäiriösairautta sairastavien aikuisten sopeutumisvalmennuskurssin palvelulinja, parikurssi.
Voimassa 1.1.2017 alkaen. Saatavissa:http://www.kela.fi/3908>
Kela 2016d. Kelan avo- ja laitosmuotoisen kuntoutuksen standardi. Reuma-kuntoutuskurssit.
Nivelreumaa, selkärankareumaa ja läheisesti niiden kaltaisia sairauksia sairastavien aikuisten
kuntoutuskurssien palvelulinja. Voimassa 1.1.2017 alkaen. Saatavissa:http://www.kela.fi/3908>
Kela 2016e. Kelan avo- ja laitosmuotoisen kuntoutuksen standardi. Yleinen osa. Voimassa 1.1.2016 alkaen.
Saatavissa: <http://www.kela.fi/documents/10180/2272284/Yleisen+osan+stand..pdf/1a584471-25194bc9-9b18-8df8dcfeb292>
Kela 2016f. Saatavissa: > http://www.kela.fi/tyoikaisille_kuntoutus-ja-sopeutumisvalmennuskurssit>
Kiresuk TJ, Smith A, Cardillo JE. Goal attainment scaling. Applications, theory and measurement. Hillsdale,
NJ: Erlbaum Associates, 1994.
Oksanen E, Seppäläinen S. Käyttökokemukset tavoitteiden asettelusta Goal Attainment Scale menetelmää
käyttäen.
Helsinki:
Metropolia
ammattikorkeakoulu,
2011
Saatavissa:<
https://www.theseus.fi/handle/10024/27643>
Paltamaa J, Karhula M, Suomela-Markkanen T, Autti-Rämö I, toim. Hyvän kuntoutuskäytännön perusta.
Käytännön
ja
tutkimustiedon
analyysistä
suosituksiin
vaikeavammaisten
kuntoutuksen
kehittämishankkeessa. Helsinki: Kela, 2011.
Peters D, Adam T, Alonge O, Agyepong I. Research methods & reporting. Implementations research: what
it is and how to do it. BJM, 2013.
7
Puumalainen J, Härkäpää K, Järvikoski A. Odotukset, osallisuus ja koetut vaikutukset. Osallistujien
kokemuksia vaikeavammaisten lääkinnällisestä kuntoutuksesta. Kuntoutus 2014; (4): 5–20.
Saarinen M, Röntynen P, Lyytinen P. Tavoitteenasettelu perhekuntoutuksessa. Julkaisussa: Sukula S,
Vainiemi K, Laukkala T, toim. GAS menetelmästä sovellukseen. Helsinki: Kela, 2015, 81-93.
Sallinen M, Bärlund E, Koivuniemi M, Heinonen T. Kohti yhteisiä tavoitteita. GAS-koulutuksen
arviointihankkeen loppuraportti. Helsinki: Kela, työpapereita 79, 2015.
Salminen A-L. Kuntoutus näkövammaisen nuoren itsenäistymisen tukena. Helsinki: Kela Sosiaali- ja
terveysturvan selosteita 82, 2013.
Salminen A-L, Hämäläinen P, Karhula M, Kanelisto K, Ruutiainen J. MS-kuntoutujien ryhmämuotoinen
moniammatillinen avokuntoutus. Kuntoutusmallin kehittäminen ja arviointi. Helsinki: Kela, Sosiaali- ja
terveysturvan tutkimuksia 129, 2014.
Seppänen-Järvelä R, Syrjä V, Juvonen-Posti P, Pesonen S, Laaksonen M, Tuusa M, Savinainen M, Henriksson
M. Yhteistoimintaa ja yksilöllisiä valintoja kuntoutumisen polulla. Kelan työhönkuntoutuksen
kehittämishankkeen tapaustutkimus. Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 141, 2015.
Seppänen-Järvelä R, Aalto A-M, Juvonen-Posti P, Laaksonen M, Tuusa M, toim. Yksilöllisesti räätälöity ja
työhön kytketty: Kelan työhönkuntoutuksen kehittämishankkeen arviointitutkimus. Helsinki: Kela,
Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 139, 2015b.
Sukula S. Hyvin laaditut tavoitteet ovat kuntoutuksen selkäranka. Kuntoutus 2013; (2): 41–47.
Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus ICF. Helsinki: World Health
Organization, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, Ohjeita ja luokituksia, 2004.
8
Tuomi J. Kyselytutkimus fysio- ja toimintaterapeuteille GAS-menetelmän käyttökokemuksista. Jyväskylä:
Jyväskylän yliopisto, 2014. Saatavissa: < https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/43484>
Ylisassi H. GAS-menetelmän (Goal Attainment Scaling) käyttö ammatillisessa (työhön liittyvässä)
kuntoutuksessa. Tutkimus- ja kehittämishanke Aslak-kuntoutuksessa. Hankkeen jatko-osa 2011–2012.
Saatavissa: <http://www.kela.fi/documents/10180/12149/gas_kokeiluhanke_jatkoraportti_hy_29.3.pdf>.
Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus ICF. [Helsinki]: World Health
Organization, Ohjeita ja luokituksia / Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, 2004.
9