kuntoutujan omat tavoitteet -tutkimus Alustava
Muutos-hanke Hyvän kuntoutuskäytännön seuranta: kuntoutujan omat tavoitteet -tutkimus Alustava tutkimussuunnitelma 1. Johdanto Tässä alustavassa tutkimussuunnitelmassa esitetään tutkimustehtävä, joka koskee hyvän kuntoutuskäytännön (Paltamaa ym. 2011) toteutumista Kelan järjestämässä kuntoutuksessa. Hyvän kuntoutuskäytännön mukaan kuntoutujan tarpeet ja tavoitteet, voimavarat, vahvuudet sekä työ- ja elämäntilanne ovat kuntoutuksen lähtökohta. (Kela 2016e). Tutkimus on osa Kelan Muutos-hanketta, joka kohdistuu Kelan kuntoutuksen muutosten vaikutuksiin asiakkaalle. Nyt haettava tutkimustehtävä kohdistuu hyvän kuntoutuskäytännön mukaiseen GAS-menetelmän1 soveltamiseen kuntoutujan omien tavoitteiden määrittelyssä ja arvioinnissa Kelan kuntoutuksessa. Tutkimus on luonteeltaan implementaatiotutkimusta (Peters ym. 2013. Bhattacharyya ym. 2009) , joka kohdistuu kuntoutuspalvelujen toteuttamiseen. Tutkimuksen erityinen huomio kiinnittyy lapsille ja heidän perheilleen tarkoitettuun sekä ajallisesti lyhytkestoiseen kuntoutukseen. Näitä alueilta on niukasti aiempaa tutkimustietoa GAS-menetelmän käyttämisestä Kelan kuntoutuksessa ja kuntoutuksen toteutuksessa on havaittu tietotarpeita. Aluksi kuvataan tutkimustehtävän tausta, tämän jälkeen esitetään tutkimuskysymykset ja tutkimuksen toteuttamiseen liittyviä seikkoja. GAS-menetelmä on kuntoutuksen tavoitteiden laatimisen ja arvioinnin väline, joka on otettu käyttöön Kelan kuntoutuksessa vuonna 2012 (Sukula 2013). GAS-menetelmän mukainen tavoitteen asettaminen on otettu asteittain Kelan avo- ja laitosmuotoisen kuntoutuksen standardeihin. Menetelmä on Yhdysvalloissa 1960-luvulla kehitetty kuntoutuksen tavoitteiden laatimiseen ja niiden toteutumisen arviointiin (Kiresuk ym. 1994). Alun perin menetelmä on kehitetty mielenterveyskuntoutukseen. Sittemmin sitä on sovellettu erityyppisille asiakasryhmille kuntoutuksen tavoitteiden määrittämiseen ja niiden saavuttamisen arviointiin sekä kuntoutusinterventioiden vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden arviointiin (ks. Laukkala ym. 2015). Menetelmässä määritetään kuntoutujan tavoitteet ja tavoitteiden toteutumista voidaan tarkastella yksilö- tai ryhmätasolla tilastollisilla menetelmillä. Tavoitteiden tunnistaminen perustuu haastatteluun ja kuntoutujan tilanteen selvittämiseen ja ne laaditaan kuntoutujan ja moniammatillisen kuntoutustiimin yhteistyönä. GAS-tavoitteet kirjataan lomakkeeseen2 ja niiden tulisi olla kuvattu siten, että ne ovat yksilöllisiä, mitattavia, kuntoutuksen avulla realistisesti saavutettavia sekä ajallisesti rajattuja (nk. SMART-periaate). GASin käyttöä Kelan kuntoutuksessa on tutkittu menetelmän käyttöönoton alkuvaiheessa lähinnä 1 2 1 Ks. http://www.kela.fi/gas-menetelma. GAS-lomake uudistui 1.2.2016 lukien. Lomakkeen nimi on Omat tavoitteeni. ammatillisessa kuntoutuksessa. Ylisassin (2013) tutkimuksessa tarkasteltiin GASin soveltamista ammatillisten tavoitteiden asettamisessa. Sukulan (2013) tutkimuksessa selvitettiin, miten kuntoutuksen kannalta merkitykselliset tavoitteet tulivat GASssa esille ja kuinka tavoitteet toteutuivat. Työhönkuntoutuksen tutkimuksessa GAS-tavoitteita analysoitiin kuntoutuksen tulosten ja vaikutusten näkökulmasta (Seppänen-Järvelä ym. 2015a) ja Ylilahti (2013) tarkasteli tavoitteita kuntoutujan kokemuksellisesta näkökulmasta. GAS-menetelmän soveltamista ikääntyneille kuntoutujille kokeiltiin osana IKKU-kuntoutuksen pilotointia (Pikkarainen ym. 2013). Menetelmän toimivuutta selvitettiin niin ikään kuntoutuksen kehittämishankeympäristössä MS-kuntoutuksessa (Salminen ym. 2014). Tutkimuksissa tuli esille haasteina kuntoutuksen ajallinen ja prosessimainen eteneminen sekä muutokset kuntoutujien työ- ja toimintakyvyssä ja motivaatiossa. Kelan kuntoutuspalvelun yleiset tavoitteet luovat raamit, joissa kuntoutuksen toteuttajat tukevat asiakasta omien tavoitteiden asettamisessa. Tämä vaikuttaa siihen millaisiin muutoksiin kyseisen kuntoutusmuodon puitteissa on mahdollista päästä ja millaisia tuloksia saavuttaa. Kuntoutuksen pituus, jaksotus ja kohderyhmä heijastuvat tavoitteiden luonteeseen, mikä tulee esille tavoitteiden ICFluokituksen mukaisessa analyysissä omaishoitajien kuntoutuksen (Juntunen ja Salminen 2015) ja ammatillisessa kuntoutuksessa (Sukula 2013). Eri kohderyhmien osalla tavoitteiden määrittelyssä ja arvioinnissa on omanlaisensa piirteet: lasten ja perheiden kuntoutuksessa lähdetään aina heidän omista ajatuksistaan ja muutostarpeistaan; tavoitteet liitetään lapsen ja perheen sillä hetkellä vallitsevaan kokonaistilanteeseen (Saarinen ym. 2015). Aiemmissa tutkimuksissa GAS-menetelmän soveltamisesta kuntoutuksen toteuttajien näkökulmasta tuli esille tottumattomuus tavoitteiden määrittelyyn ja niiden saavuttamisen arviointiin niin asiakkaiden kuin kuntoutuksen toteuttajien osalta (myös Salminen 2013). Erityinen haaste on liittynyt moniammatillisuuden hyödyntämiseen tavoitteiden asettamisessa. (Sallinen ym. 2015.) Käyttökokemuksia on selvitetty opinnäytteissä fysio- ja toimintaterapeuttien näkökulmasta (ks. Oksanen ja Seppäläinen 2011; Tuomi 2014). Tulokset toivat esille menetelmän työläyden ja aikamenekin. Toisaalta hyödyiksi koettiin asiakkaan sitoutuminen ja osallistuminen kuntoutukseen sekä tavoitteiden konkreettisuus. Tavoitteiden määrittely keskustellen kirkasti sekä asiakkaalle että terapeutille kuntoutuksen fokusta. Kuntoutuksen taustalla on ajattelu, jonka mukaan kuntoutustavoitteet perustuvat henkilön kuntoutustarpeisiin. Kun tarkasteltiin kuntoutujien kuntoutustarpeita ja GAS-tavoitteita, huomattiin, etteivät kuntoutustarpeet automaattisesti muotoudu tavoitteiksi, eivätkä asetetut tavoitteet aina vastaa tarpeisiin. (Seppänen-Järvelä ym. 2015a.) Tavoitteet ja keinot voivat myös sekoittua (Pikkarainen ym. 2013). Usein henkilökohtaiseksi tavoitteeksi kirjataan fyysiseen terveydentilaan liittyviä tavoitteita, vaikka kuntoutujan tarpeet ovat henkisen jaksamisen tai psyykkisen terveyden tukemisessa (Sukula 2013; Ylilahti 2014; Seppänen-Järvelä ym. 2015a). GAS-menetelmä näyttää soveltuvan paremmin terveyteen liittyvien tavoitteiden kuin ammatillisten tavoitteiden asettamiseen (Ylisassi 2012; Seppänen-Järvelä ym. 2015a). Kuntoutuja ei myöskään aina havainnut tai halunnut työhön liittyviä tavoitteita, vaikka kuntoutuksessa työhön liittyviä tarpeita tunnistettiin (Sukula 2013; Seppänen-Järvelä ym. 2015a). On myös havaittu, että fyysisiä tavoitteita 2 asetetaan herkemmin, koska kuntoutujat saavat fyysisestä kunnostaan monipuolisen tilannearvion. Sen sijaan työn tilannearvio on hajanaisempaa ja tarpeet voivat jäädä hahmottumatta. (Ylisassi 2012.) Fyysiset vaivat voivat olla selkeämmin muotoiltavissa tavoitteiksi kuin moninaiset ongelmat ja itsensä kehittämiseen liittyvät asiat (Ylilahti 2014). On myös huomattu, että GAS-tavoitteita kirjataan hyvin eritasoisesti sen suhteen, kuinka helposti tavoitteet ovat saavutettavissa kuntoutuksen aikana (myös Ylisassi 2012). GAS-lomakkeen avulla tavoitetaan useimmiten kuntoutumisen kannalta keskeisiä tavoitteita, mutta joskus merkittäviäkin tavoitteita voi jäädä kirjaamatta (Seppänen-Järvelä ym. 2015; myös Ylisassi 2012). Tavoitteeksi on asetettu niitä tavoitteita, jotka tulivat helpoiten esille. (SeppänenJärvelä ym. 2015a.) Tavoitteiden asettamista voivat ohjata myös kuntoutuspalvelun standardi ja käsitykset ”hyvinä” tai ”totuttuina” pidetyistä tavoitteista (Ylilahti 2014). GAS-menetelmä on lähtökohdaltaan aina asiakaslähtöinen (Autti-Rämö ym. 2009; Sukula ym. 2015). Työhönkuntoutuksessa suurin osa kuntoutujista arvioi, että oli ollut ainakin jonkin verran aktiivinen tuodessaan esille omia kuntoutustarpeitaan ja -tavoitteitaan. Yleensä nämä kuntoutujat kokivat tavoitteiden asettamisen helpoksi. (Seppänen-Järvelä ym. 2015b.) Toisaalta tavoitteiden määrittely oli vieraampaa ikääntyneille (Pikkarainen ym. 2013) ja näkövammaisille (Salminen 2013) kuntoutujille. Ammatillisessa kuntoutuksessa kuntoutuja pystyi itse päättämään, minkä verran ja mitä asioita ja tarpeita hän halusi tuoda esille tavoitteiden asettamiseen. Esimerkiksi oma tai läheisen päihdeongelma ja parisuhde- tai muut ihmissuhdeongelmat olivat asioita, joita jotkut kuntoutujat eivät halunneet tuoda näkyväksi. (Myös Ylilahti 2014; Seppänen-Järvelä ym. 2015a.) Tavoitteiden muuttaminen vaikeutti tavoitteiden saavuttamisen seuraamista (Pikkarainen 2013). Kuntoutuksen tavoitteiden tulisi kuitenkin olla kuntoutujan tilanteen mukaan muuttuvia (Ylilahti 2014). Siltikään kuntoutujien tavoitteita ei muutettu kuntoutuksen aikana, vaikka se olisi voinut olla joidenkin kuntoutujien kohdalla tarpeellista (Ylisassi 2012; Seppänen-Järvelä ym. 2015a). Sen sijaan GASpilottiprojektissa tavoitteita tarkennettiin ja arvioitiin ja uusia tavoitteita syntyi kuntoutuksen aikana. Tutkimuksessa huomattiin, että niillä kuntoutujilla, joilla tavoitteet pysyivät muuttumattomina, näkyi selvemmin tavoitteissa eteneminen kun tarkasteltiin menetelmän lukuarvoja (Sukula 2013). GAS-menetelmä on osoittautunut rajoituksistaan huolimatta Kelan kuntoutuksessa toimivaksi menetelmäksi. Henkilökohtaiset GAS-tavoitteet ikään kuin havainnollistavat ennen kaikkea kuntoutuksen, ei niinkään kuntoutumisen tavoitteita. Kuntoutuksen tavoitteellisuus sinänsä edistää kuntoutumista mutta kuntoutumisen vaikutuksia ja vaikuttavuutta ei voida mitata pelkästään GAS-tavoitteiden saavuttamisen kautta. (Seppänen-Järvelä ym. 2015a.) Henkilökohtaiset tavoitteet GAS-mittariin kirjattuna ovat parhaimmillaan tärkeä kuntoutujan oman kuntoutumissuunnan näyttäjänä, innostuksen ja motivaation lisääjänä (Sukula 2013; Puumalainen ym. 2014). 2. Tutkimustehtävä Nyt haettava tutkimus kohdistuu GAS-menetelmän soveltamiseen Kelan kuntoutuspalveluissa. Päätavoite on selvittää sekä kuntoutujan että kuntoutuksen palvelutuottajan näkökulmista, kuinka kuntoutujan 3 omien tavoitteiden asettaminen ja arviointi onnistuu ja kuinka tavoitteet ohjaavat kuntoutuksen toteuttamista sekä tukevat kuntoutumista. Oletus on, että GAS-menetelmän käyttäminen Kelan kuntoutuksen tavoitteiden asettamisessa vahvistaa kuntoutuksen asiakaslähtöisyyttä ja asiakkaan aktiivista osallisuutta sekä toteuttaa näin hyvän kuntoutuskäytännön mukaista toimintaa. Lähtökohta on, että kuntoutuksen moniammatillinen henkilöstö osaa yhdessä asiakkaan kanssa laatia tavoitteet huomioiden toimintakyvyn eri ulottuvuudet ja että yksilölliset GAS-tavoitteet palvelevat kuntoutuksen suunnittelua, toteutusta ja arviointia. Tutkimustehtävä on kaksiosainen. Tutkimus on asetelmaltaan moninäkökulmainen ja –menetelmällinen. 2.2 Tutkimustehtävä I tavoitteet ja aineisto Tutkimuksen tavoite on tuottaa tietoa seuraaviin kysymyksiin: 1. Kuntoutujan omien tavoitteiden (GAS) määrittely − Kuinka tavoitteiden asettaminen onnistui; kuinka yksilöllisiä asetetut tavoitteet olivat ja miten tavoitteiden määrittelyssä tuli esille lapsen ja perheen näkökulma? − Pysyivätkö tavoitteet samoina koko kuntoutuksen ajan vai muutettiinko niitä? 2. Kuntoutujan omien tavoitteiden (GAS) saavuttaminen − Miten ja missä kuntoutuksen vaiheessa tavoitteiden toteutumista arvioitiin ja ilmenikö tilanteita, joissa toteutumista ei arvioitu lainkaan? − Missä määrin asiakkaan kuntoutuksen ja kuntoutumisen tulokset olivat GAS-tavoitteiden mukaisia? 3. Asiakaslähtöisyys ja kuntoutujan toimijuus − Kuinka GAS-tavoitteet vastasivat asiakkaiden tarpeita ja odotuksia; kuinka tarkoituksenmukaisia ne olivat heidän kannaltaan? − Kuinka kuntoutuksen toteuttajat tukivat asiakasta tavoitteiden määrittelyssä? − Kuinka GAS-menetelmän käyttäminen lujitti asiakkaan, erityisesti lasten, nuorten ja heidän perheidensä toimijuutta ja edisti kuntoutumista? 4. GAS-menetelmän käyttäminen − Kuinka GAS-tavoitteet ohjasivat kuntoutuksen toteuttamista ja kuntoutusprosessia? − Kuinka kuntoutuksen moniammatillisuus toteutui GAS-menetelmän käyttämisessä? − Mitkä olivat GAS-menetelmän käyttämisen haasteet ja vahvuudet? − Miten asiakkaat, erityisesti lapset, nuoret ja heidän perheet, kokivat GAS-menetelmän käyttämisen? Tutkimuksen aineistoa kerätään Kelan sairausryhmäkohtaisilta sopeutumisvalmennuskursseilta (ks. Kela 2016a,b,c ja d), jotka on suunnattu lapsille ja heidän perheilleen sekä aikuisille. Sopeutumisvalmennuskurssien tavoitteena on tukea kuntoutujan ja hänen perheensä valmiuksia 4 mahdollisimman täysipainoiseen elämään sairaudesta tai vammasta huolimatta. Kurssien pituus, jaksotus ja sisältö vaihtelevat sairaus- ja kohderyhmän tarpeiden mukaan (Kela 2016f). Aineistona käytetään haastatteluaineistoja sekä kuntoutujilta ja heidän perheiltään että kuntoutuksen palveluntuottajilta. Moninäkökulmaisella aineistolla vastataan samoihin tutkimuskysymyksiin. Aineisto kerätään vuonna 2017 toteutettavilta sopeutumisvalmennuskursseilta, joiden valinnassa otetaan huomioon kuntoutuksen palveluntuottaja ja alueellisuus. Aineisto muodostuu lasten ja heidän perheiden sekä aikuisten kuntoutujien haastatteluista sekä kuntoutuksen palveluntuottajien edustajien ryhmähaastatteluista kaikkien tutkimukseen valittujen kuntoutusmuotojen osalta. Lisäksi aineistona käytetään haastateltujen kuntoutujien omat tavoitteet lomakkeen tietoja kuntoutujan suostumuksella. Aineisto kerätään seuraavilta sopeutumisvalmennuskursseilta: 1. 2. 3. 4. lapsille suunnatut: ADHD/Asperger (ks Kela 2016a) lapsille suunnatut: tyypin 1 diabetes (ks Kela 2016b) aikuisille suunnatut: reuma, omainen ei osallistu (Kela 2016c) aikuisille suunnatut: liikehäiriösairaudet, omainen osallistuu koko kurssin (ks Kela 2016d) 2.2 Tutkimustehtävä II tavoitteet ja aineisto Tutkimus tuottaa tietoa kuntoutujien omista tavoitteista (GAS) ja niiden toteutumisesta. Tutkimus vastaa seuraaviin kysymyksiin: − − − − Millaisia tavoitteita kuntoutujilla oli eri kuntoutusmuodoissa ja miten tavoitteet kohtasivat kuntoutuksen standardin sisällön ja menetelmät? Miten tavoitteet jakautuivat ICF-luokituksen mukaan? Kuinka kuntoutujien tavoitteet toteutuivat eri kuntoutusmuodoissa? Oliko eri kuntoutusmuodoissa asetettujen tavoitteiden määrässä tai saavuttamisessa eroja? Aineistona käytetään kuntoutujan GAS-lomakkeen (Omat tavoitteeni-lomake) tietoja niiden tutkimustehtävässä I haastateltavien kuntoutujien osalta, jotka antavat suostumuksensa lomakkeiden käyttöön tässä tutkimuksessa. Tutkimuksessa kuntoutuksen palveluntuottajat ohjeistetaan toimittamaan lomakkeet Kelaan, jossa kuntoutujien tunnistetiedot poistetaan. Tutkijat saavat tiedot käyttöönsä ilman tunnistetietoja kuntoutusmuodoittain. 3. Tutkimuksen toteuttaminen Tutkijataho täsmentää tutkimussuunnitelmassaan aineistot, niiden hankinnan ja hallinnan. Tutkimusmenetelmät esitetään siten, että käy ilmi, miten niillä vastataan tutkimuskysymyksiin. Eettiset näkökohdat, eettinen ennakkoarviointi ja tarvittavat tutkimuslupaprosessit on kuvattava tutkimussuunnitelmassa. Tutkimuksen toteutuksen aikataulussa on huomioitava ao. prosessien vaatima aikamenekki. Tutkimussuunnitelman esittämisessä käytetään hakuilmoituksessa olevaa tutkimussuunnitelman runkoa. 5 Tutkimus organisoituu osaksi Kelan Muutos-hanketta, joka koordinoidaan Kelan tutkimusryhmästä. Hankkeeseen kuuluvissa osatutkimuksessa sitoudutaan hankkeen hankesuunnitelmaan (ks. http://www.kela.fi/muutos-hanke1) ja siinä määriteltyihin toimintatapoihin, jotka koskevat esim. eettisiä kysymyksiä. Kun osa tutkimuksen informanteista on lapsia, on tutkimuseettisissä kysymyksissä erityinen sensitiivisyys (ks. tenk.fi). Tutkimuksen eettinen ennakkoarviointi tapahtuu Kelan tutkimuseettisessä toimikunnassa (ks. kela.fi/tutkimusta-tukemassa_eettinen-toimikunta). Tutkimustehtävästä laaditaan julkaistava raportti. Tutkimustuloksia esitetään tutkimuksen projektiryhmälle huomioiden Kelan tietotarpeet ja tiedon hyödyntäminen. Tutkimuksen tulee olla valmis ja raportoitu 31.12.2018 mennessä. Tutkimusta ohjaa Kelan asettama projektiryhmä. Ryhmän puheenjohtaja on Muutos-hankkeen hankepäällikkö ja sihteeri tutkimusassistentti Kelan tutkimusryhmästä. 4. Lähteet Autti-Rämö I, Vainiemi K, Sukula S, Louhenperä A. GAS-menetelmä. Käsikirja, versio 2.0. Helsinki: Kela. Saatavissa: <http://www.kela.fi/documents/10180/12149/gas_kasikirja_100518.pdf> Bhattacharyya O, Reeves S, Zwarenstein M. What is implementation research? Rationale, concepts and practices. Research on Social Work Practice, 19 (5), 491-502, 2009. Laukkala T, Tuomi J, Sukula S. GAS-menetelmä. Julkaisussa Sukula S, Vainiemi K, Laukkala T (toim.) GAS. Menetelmästä sovellukseen. Helsinki: Kela, 2015, 11- Pikkarainen A, Vaara M, Salmelainen U, toim. Gerontologisen kuntoutuksen toteutus, vaikuttavuus ja tiedon välittyminen. Ikääntyneiden kuntoutujien yhteistoiminnallisen kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämishankkeen loppuraportti. Helsinki: Kelan tutkimusosasto, 2013. Juntunen K, Salminen A-L. Kelan järjestämien omaishoitajien kuntoutuskurssien arviointitutkimus. Työpapereita 72. Helsinki: Kelan tutkimusosasto, 2015. Kela 2016a. Kelan avo- ja laitosmuotoisen kuntoutuksen standardi. Tyypin 1 diabeteskurssi. Tyypin 1 diabetesta sairastavien lasten sopeutumisvalmennuskurssi, perhekurssi. Voimassa 1.1.2017 alkaen. Saatavissa:http://www.kela.fi/3908> 6 Kela 2016b. Kelan avo- ja laitosmuotoisen kuntoutuksen standardi. Asperger- ja adhd-kurssi. Asperger- ja adhd-lasten sopeutumisvalmennuskurssi, perhekurssi. Voimassa 1.1.2017 alkaen. Saatavissa:http://www.kela.fi/3908> Kela 2016c. Kelan avo- ja laitosmuotoisen kuntoutuksen standardi. Liikehäiriösairauksien kurssi. Liikehäiriösairautta sairastavien aikuisten sopeutumisvalmennuskurssin palvelulinja, parikurssi. Voimassa 1.1.2017 alkaen. Saatavissa:http://www.kela.fi/3908> Kela 2016d. Kelan avo- ja laitosmuotoisen kuntoutuksen standardi. Reuma-kuntoutuskurssit. Nivelreumaa, selkärankareumaa ja läheisesti niiden kaltaisia sairauksia sairastavien aikuisten kuntoutuskurssien palvelulinja. Voimassa 1.1.2017 alkaen. Saatavissa:http://www.kela.fi/3908> Kela 2016e. Kelan avo- ja laitosmuotoisen kuntoutuksen standardi. Yleinen osa. Voimassa 1.1.2016 alkaen. Saatavissa: <http://www.kela.fi/documents/10180/2272284/Yleisen+osan+stand..pdf/1a584471-25194bc9-9b18-8df8dcfeb292> Kela 2016f. Saatavissa: > http://www.kela.fi/tyoikaisille_kuntoutus-ja-sopeutumisvalmennuskurssit> Kiresuk TJ, Smith A, Cardillo JE. Goal attainment scaling. Applications, theory and measurement. Hillsdale, NJ: Erlbaum Associates, 1994. Oksanen E, Seppäläinen S. Käyttökokemukset tavoitteiden asettelusta Goal Attainment Scale menetelmää käyttäen. Helsinki: Metropolia ammattikorkeakoulu, 2011 Saatavissa:< https://www.theseus.fi/handle/10024/27643> Paltamaa J, Karhula M, Suomela-Markkanen T, Autti-Rämö I, toim. Hyvän kuntoutuskäytännön perusta. Käytännön ja tutkimustiedon analyysistä suosituksiin vaikeavammaisten kuntoutuksen kehittämishankkeessa. Helsinki: Kela, 2011. Peters D, Adam T, Alonge O, Agyepong I. Research methods & reporting. Implementations research: what it is and how to do it. BJM, 2013. 7 Puumalainen J, Härkäpää K, Järvikoski A. Odotukset, osallisuus ja koetut vaikutukset. Osallistujien kokemuksia vaikeavammaisten lääkinnällisestä kuntoutuksesta. Kuntoutus 2014; (4): 5–20. Saarinen M, Röntynen P, Lyytinen P. Tavoitteenasettelu perhekuntoutuksessa. Julkaisussa: Sukula S, Vainiemi K, Laukkala T, toim. GAS menetelmästä sovellukseen. Helsinki: Kela, 2015, 81-93. Sallinen M, Bärlund E, Koivuniemi M, Heinonen T. Kohti yhteisiä tavoitteita. GAS-koulutuksen arviointihankkeen loppuraportti. Helsinki: Kela, työpapereita 79, 2015. Salminen A-L. Kuntoutus näkövammaisen nuoren itsenäistymisen tukena. Helsinki: Kela Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 82, 2013. Salminen A-L, Hämäläinen P, Karhula M, Kanelisto K, Ruutiainen J. MS-kuntoutujien ryhmämuotoinen moniammatillinen avokuntoutus. Kuntoutusmallin kehittäminen ja arviointi. Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 129, 2014. Seppänen-Järvelä R, Syrjä V, Juvonen-Posti P, Pesonen S, Laaksonen M, Tuusa M, Savinainen M, Henriksson M. Yhteistoimintaa ja yksilöllisiä valintoja kuntoutumisen polulla. Kelan työhönkuntoutuksen kehittämishankkeen tapaustutkimus. Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 141, 2015. Seppänen-Järvelä R, Aalto A-M, Juvonen-Posti P, Laaksonen M, Tuusa M, toim. Yksilöllisesti räätälöity ja työhön kytketty: Kelan työhönkuntoutuksen kehittämishankkeen arviointitutkimus. Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 139, 2015b. Sukula S. Hyvin laaditut tavoitteet ovat kuntoutuksen selkäranka. Kuntoutus 2013; (2): 41–47. Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus ICF. Helsinki: World Health Organization, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, Ohjeita ja luokituksia, 2004. 8 Tuomi J. Kyselytutkimus fysio- ja toimintaterapeuteille GAS-menetelmän käyttökokemuksista. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2014. Saatavissa: < https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/43484> Ylisassi H. GAS-menetelmän (Goal Attainment Scaling) käyttö ammatillisessa (työhön liittyvässä) kuntoutuksessa. Tutkimus- ja kehittämishanke Aslak-kuntoutuksessa. Hankkeen jatko-osa 2011–2012. Saatavissa: <http://www.kela.fi/documents/10180/12149/gas_kokeiluhanke_jatkoraportti_hy_29.3.pdf>. Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus ICF. [Helsinki]: World Health Organization, Ohjeita ja luokituksia / Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, 2004. 9
© Copyright 2024