silta-01-2017
Tamperelainen seurakuntalehti Tammikuu 2017 Näkövammainenkin voi auttaa muita Sivu A 14 i.fi siltaleht Naisten Pankin aktiivi Reetta Meriläinen: Parempi tulevaisuus maailman lapsille Seurakuntien tiloja myydään, yhdistellään ja muokataan Sivut A 12–13 Hannu Jukola Jussi Laitinen Hannu Jukola Sivut A 8–10 Tule tueksi ja ystäväksi maahanmuuttajalle! Sivu A 11 Kuusiston laulutyyli palaa mieliin konsertissa Sivu B 7 A2 SILTA 1/2017 PÄÄKIRJOITUS Kirsi Airikka päätoimittaja tammikuu Tampere 11.1.2017 Terrorismi lisää pelkoa ympäri maailman. Moni todella tuntee ennakkoluuloja muualta tulleita ihmisiä kohtaan. Maahanmuuttajia saatetaan pitää uhkana omalle hyvinvoinnille ja koko maan tulevaisuudelle. Pelko ja ennakkoluulot ilmenevät joskus jopa rasismina ja huonona käytöksenä, myös Tampereen katukuvassa. Ennakkoluuloista huolimatta Suomi muuttuu yhä kansainvälisemmäksi maaksi. Tampere on jo monikulttuurinen kaupunki. Tällä hetkellä paikkakunnalla on asukkaita noin 125 maasta. Tampereella on noin 12 000–14 000 maahanmuuttajaa, joista suurin osa on tullut kaupunkiimme työn ja opiskelun takia. Turvapaikanpaikanhakijoita on kaupungissa edelleen noin 300. Tampereellekin saapuu vuosittain 100–200 uutta YK:n kiintiöpakolaista. Monikulttuurisuuden myötä eri uskonnot ovat tulleet näkyvämmiksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Samaan aikaan ihmisten tietämys uskonnoista on vähentynyt. ” Satavuotiasta Suomea juhliessamme voimme olla ylpeitä suomalaisuudestamme ja olla rohkeasti monikulttuurinen kansa. Uuden vuoden alkaessa moni kuitenkin katsoo toiveikkaana tulevaisuuteen. Heidän laillaan uskon, että Suomi voi olla tulevaisuudessa maa, jossa eri uskontoja ja kulttuureja edustavat ihmiset elävät sovussa keskenään. Satavuotiasta Suomea juhliessamme voimme olla ylpeitä suomalaisuudestamme ja lisäksi olla rohkeasti monikulttuurinen kansa. Suvaitsevaisuuden lisääntyminen vaatii aikaa, tietoa sekä avointa kohtaamista ja keskustelua. Ennen kaikkea se vaatii ihmisiä, jotka jaksavat toimia paremman tulevaisuuden hyväksi. Kansainvälistä ekumeenista rukousviikkoa vietetään tammikuussa. Ekumenialla tarkoitetaan kirkkojen ja kristittyjen pyrkimyksiä keskinäiseen yhteyteen. Monet kristityt uskovat, että ekumenia toteutuu juuri ihmisten kohtaamisissa. Tammi–helmikuun vaihteessa vietetään myös YK:n julistamaa Yhteisymmärrysviikkoa, jonka tavoitteena on uskontojen vuoropuhelun lisääminen ja hyvän tahdon viestin välittäminen. Ilahduttavinta on, että teemaviikon tapahtumia on toteuttamassa joukko nuoria kaupunkilaisia hiippakunnan, seurakuntien, kaupungin ja järjestöjen työntekijöiden ohella. Tampereen seurakunnilla on vahva rooli paikkakunnan maahanmuuttajatyössä. Toiveissa on, että evankelis-luterilainen kirkko isoimpana kirkkokuntana voisi olla avainasemassa edistämässä maahanmuuttajien kotoutumista sekä uskontojen ja katsomusten vuoropuhelua kotikaupungissamme. Siunattua ja suvaitsevaista uutta vuotta! ✦ 22.1. Jeesus Samariassa eli kuinka Jeesus herättää uskon Samarialaiset uskoivat ensin naisen todistuksen perusteella, saivat Jeesuksen jäämään kaupunkiinsa ja sitten he vasta uskoivatkin: Hän on todella maailman pelastaja. 29.1. Jeesus vetten päällä eli kuinka Jeesus auttaa hädässä Uskoamme koetellaan. Ihmekertomuksissa järki pyrkii etsimään selityksiä: Jeesus kahlasi rantavedessä, Jeesus tunsi karikot. Järkeilyusko on usein vahvempi kuin usko ihmeitä tekevään Jumalaan. Rippikoulusunnuntaina nuoret tulevat suurin joukoin messuun. Kirkot ovat täynnä ehdottomuutta, epävarmuutta ja samalla jännitystä tulevasta. Opetuslasten tunnustus veneessä rohkaisee: ”Sinä olet todella Jumalan Poika”. Siinä on tavoitetta rippikouluunkin! Arkiaa mun pyhiin vaellus ja ehto oll ke 18.1 inen Pispala . klo 9 n kirko ssa HÄMÄLÄINENKIN EHTI HAUDOILLE Hautausmailla käytiin kahteen kertaan. Se suurempi joukko vaelsi jouluaattona rakkaitten haudoille, ja neljäntenä joulupäivänä kynttiläpartiot kävivät korjaamassa pois sammuneet tulet. Aina en ole ehtinyt aaton tunnelmaan, mutta useimmiten olen päässyt partiolaisten talkoisiin. Tänä vuonna sää oli niin upea, että tumputkin pysyivät kuivina. Silmäkulmat sentään kostuivat, kun luin hautakivistä monta tuttua nimeä. Sellainen hämäläinen jouluhartaus. PALSTAN TEKSTIT: Jukka-Pekka Ruusukallio Rami Marjamäki Enemmistö suomalaisista kokee tämänhetkisen ilmapiirin ahdistavaksi. Ilmapiiriä on koventanut muun muassa maahanmuuttokeskustelu. Noin puolet suomalaisista uskoo, että ääriliikkeet voimistuvat maassamme. Ahdistusta lisää myös taloudellinen huono-osaisuus. Moni ihminen on menettänyt työnsä ja samalla uskonsa tulevaisuuteen. Tulokset käyvät ilmi Alma Median teettämästä tutkimuksesta, joka julkaistiin joulukuussa. (AL 19.12.2016) 15.1. Jeesus Sykarin kaivolla eli kuinka Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa Nainen vaikuttui, kun Jeesus tuntui tietävän hänen elämästään aivan kaiken. HELMI Kohtaaminen lisää yhteisymmärrystä TULEVAT PYHÄT 11.1.–1.2.2017 Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin. Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.” ( Matt. 14:25–27) Katariina Mäkelä Silta 1/2017 kysymystä Reformaatio syntyi aikana, jota leimasivat kuolema, kärsimys ja kulkutaudit. Vaikka lutheristi.fi-sivustolle toteutettu elokuva hakee inspiraationsa populaarikulttuurista, on siinä viitteitä myös menneeseen. Elokuvassa esiintyvät Susa Mattila, Jaro Ruokonen, Satu Salmi, Jonna Andrejeff, Titus Torniainen, Iiris Jarva, Tytti Rinkari ja Jonne Karila, joista osa näkyy kuvassa. Kameraan nojailee elokuvan ohjaaja Heikki Repo. A3 ”Mikä ihmeen reformaatio?” Lutheristi.fi on nuorille ja nuorille aikuisille suunnattu Internet-sivusto, joka pyrkii huumorin ja helpon lähestyttävyyden kautta kertomaan reformaation merkkivuoden taustoista. Se haluaa innostaa nuoria aikuisia itseohjautuvaan ryhmätyöskentelyyn. Sivulle toteutettu elokuva herättelee kysymyksiä reformaatioon liittyvistä harhakäsityksistä ja tiedon puutteesta. Tarkasta faktat! -kehotus sopii myös merkkivuoteen. Suurin osa elokuvan ja sivuston toteuttamiseen osallistuneista on alle 30-vuotiaita. Sivusto haluaakin muistuttaa nuorten näkökulman tärkeydestä. – Innostamalla nuoria aikuisia toteuttamaan omia yhteiskunnallisia, ekumeenisia ja teologisia tempauksia sivusto haluaa muistuttaa, että kirkko on jo nyt nuorten aikuisten kirkko. Heidän innostuksensa ja palonsa ovat tarpeen kirkon jatkuvassa reformaatiossa, sanoo Kangasalan seurakunnan nuorisopappi Heikki Repo, joka on käsikirjoittanut, ohjannut ja tuottanut elokuvan. Sivuilla annetaan myös vinkkejä: miten olisi esimerkiksi ekumeeninen ruokakurssi? Sivusto ja elokuva ovat osa Luterilaisen maailmanliiton Global Young Reformers Network -verkoston yhteydessä toteutettuja paikallisia hankkeita. Suunnittelijoihin ja toteuttajiin kuuluvat Heikki Revon lisäksi pastorit Sini-Maaria Kataja ja Tapio Leinonen. ✦ Mitä Luther sanoo tämän ajan ihmisille? ❶ Reformaation löytöjä -luentosarjan Aleksanterin kirkossa aloittaa 29. tammikuuta kello 18 tuomiorovasti Olli Hallikainen. Mikä on luennon ydinajatus? – Reformaatio liittyy läheisesti Martti Lutherin persoonaan ja työhön. Luennossani kysyn, mitä Luther löysi. Etsin vastausta hänen persoonastaan ja kirjoituksistaan, joista tuli kirkkomme opin perusta. Se, mitä Luther löysi Raamatusta, vaikutti erityisesti kirkkoon mutta myös yhteiskuntaan. ❷ Miksi reformaatioon on syytä kiinnittää huomiota tänä aikana? – Lutherin vaikutuksesta alkoi yhteiskunnallinen muutos, joka on johtanut myös pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan muotoutumiseen. Tämä on syytä pitää mielessä, kun juhlimme maamme 100-vuotista historiaa. – On syytä myös pohtia, miten voimme jatkaa kirkon uudistumista Lutherin ja uskonpuhdistuksen hengessä. ❸ Huhtikuun luennon otsikkona on: ”Miten Suomesta tuli Suomi”. Kuinka aihe liittyy reformaatioon, professori Kyllikki Tiensuu? – Perusväittämäni on, ettei Suomi olisi Suomi ilman Lutheria. Tarkastelen Lutherin ja reformaation periaatteiden vaikutusta erityisesti kahdella alalla: ensinnäkin suomalaisen koulutusjärjestelmän perusteiden ja toiseksi pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin kehittymiseen. – Ehkä harrastan näissä yhteyksissä myös niin sanottua kontrafaktuaalista historiantulkintaa eli kysyn, millainen Suomi olisi, jos reformaatio ei olisi levinnyt tänne saakka. ❹ Mitä Luther merkitsee sinulle? – Luther on minulle esimerkki juurevasta uskosta, jossa on tilaa myös huumorille. Hänellä oli myös syvästi sielunhoidollinen asenne. Ennen muuta, hän antoi tilaa Jumalan salaisuuksille. Keskiaikaiseen skolastiseen ihmisjärjellä selittämiseen perin juurin kyllästyneenä hän uskalsi tehdä uskon hypyn. Skolastiikka oli hänelle ihmisen yritys selittää Jumalan salaisuuksia. Luther itse suostui siihen, ettei ihmisjärki koskaan pystyisi saavuttamaan täydellistä tietoa Jumalan olemassaolosta. – Kirkon kalenterissa 2017 on joka viikolle oma Luther-sitaattinsa. Minun suosikikseni on viime aikoina tullut tämä: ”Yhtä vähän kuin syntymätön lapsi äidin kohdussa tietää maailmaan tulostaan, yhtä vähän me tiedämme iankaikkisesta elämästä.” Radiosarja arvioi reformaation vaikutuksia Radio Dein taajuuksilla kuullaan laaja ohjelmasarja, joka kertaa reformaation historian pääkohdat ja arvioi uskonpuhdistuksen vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan ja kansainvälisesti. Armo 2017 -otsikon alla kulkeva sarja alkaa vuoden alussa ja päättyy 44 jakson jälkeen reformaation juhlavuoden päätapahtumaviikolla marraskuun alussa. Toimittaja Martti Pyykösen Kirkon mediasäätiön tuella toteuttaman ohjelmasarjan alussa tarkastellaan reformaation juuria Euroopassa ja edetään Martti Lutherin teesien ja elämäntarinan kautta Agricolan aikaiseen Suomeen ja edelleen suomalaiseen uskoon tänään sekä reformaation tulevaisuuteen ja aikamme teeseihin. Ohjelma kuullaan Radio Deissä torstaiaamuisin kello 9:n sähkeuutisten jälkeen ja uusintana samana päivänä kello 13.05. Lisäksi ohjelma on kuunneltavissa nettiradiosta radiot.fi sekä Radio Dein ohjelma-arkistosta. ✦ Asta Kettunen Reformaation löytöjä -luentosarjan tiedot sivulla B 5 Lutherista: luther.de/fi Reformaation merkkivuoden tunnuksena on omenapuu. 500 vuotta Lutherin teeseistä Reformaatio alkoi, kun Martti Luther julkaisi teesinsä anekaupan väärinkäytöksiä vastaan 31.10.1517. Suomessa ja ulkosuomalaisyhteisöissä reformaation merkkivuotta vietetään 31.10.2016–5.11.2017 yhteydessä Suomen 100-vuotisjuhliin. Merkkivuodelle on annettu otsikko Armoa 2017! Päätöksen reformaatiosta Suomessa teki Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa. Luterilaisen tunnustuksen alle siirryttiin Upsalassa vuonna 1593. Tampereella reformaatio on esillä esimerkiksi tammikuussa alkavassa luentosarjassa, uskontolukutaito-aiheisessa luentotilaisuudessa maaliskuussa ja nuorten Yhden hinnalla -tapahtumassa toukokuussa. Juhlavuoden musiikkiviikkoa Tampereen seurakunnat viettää 4.–12. marraskuuta. Tulossa on myös puunistutuskampanja. ✦ reformaatio2017.fi A4 SILTA 1/2017 Joulukirkossa käyminen on edelleen kiinteä osa suomalaista joulunviettoa. Tampereen alueen kirkoissa ja kappeleissa kävi jouluaattona lähes 12 000 ihmistä. Kävijöitä vetivät hartaudet, perinteiset joulukirkot ja tunnel- Tampere paransi Yhteisvastuutulostaan Jussi Laitinen Tamperelaiset lahjoittivat rahaa Yhteisvastuukeräykseen viime vuonna ahkerammin kuin edellisvuonna. Lahjoituksia saatiin noin 96 000 euroa ja keskimääräinen lahjoitusmäärä per jäsen oli 0,66 euroa. Tulos nousi noin 6 000 euroa edellisvuodesta. Tampereen hiippakunta kokosi yhteensä noin 444 000 euroa, ja lahjoitus jäsentä kohden oli 0,72 euroa. Tampereen seurakunnista kiistaton ykkönen oli Ruotsalainen seurakunta; lahjoitettu rahamäärä per jäsen oli huima 5,39 euroa. Tällä tuloksella Ruotsalainen seurakunta oli kolmanneksi paras koko maassa. Miten upea tulos selittyy? – Yhteisvastuun ajatus pienessä yhteisössä on siinä, että tehdään yhdessä. Pienessä seurakunnassa syntyy kokemus siitä, että olemme yhdessä auttamassa hädässä olevia, pohtii Ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherra Kim Rantala. Vuoden 2016 Yhteisvastuukeräykseen lahjoitettiin Suomessa yhteensä 3,45 miljoona euroa. Varoilla torjutaan nuorten syrjäytymistä Suomessa ja Ugandassa. Suomalaisten kokonaislahjoitus pieneni hieman edellisvuoden tuloksesta, joka oli noin 3,6 miljoonaa euroa. Vuoden 2017 Yhteisvastuun keräysvaroin autetaan Suomessa ihmiskaupan uhreja yhteistyössä Pro-tukipiste ry:n, Rikosuhripäivystyksen, Pakolaisneuvonta ry:n ja Monika-Naiset liitto ry:n kanssa. Kansainvälisenä auttamiskohteena ovat Syyrian sodan pakolaiset Jordaniassa. Yhteisvastuu kutsuu arjen enkeleitä lähimmäisenrakkauden kansanliikkeeseen. Keräystä ideoidaan vapaaehtoisten startti-illassa, joka järjestetään 18. tammikuuta kello 17 Seurakuntien talossa, Näsilinnankatu 26. Sytyttäviä näköaloja tarjoavat aluejohtaja Katariina Westman (Rikosuhripäivystys), diakoni Jaana Skyttä (ulkomaan kohde) ja Tuula Ruokonen (Kirkon Ulkomaanapu). ✦ Yhteisvastuu-käsityöt on tehnyt Kalevan kirkon käsityöpiiri. Jussi Laitinen Hannu Jukola Kirkot ja kappelit täyttyivät jouluaattona malliset jouluyön messut. Jouluaaton hartauksiin ja joulukirkkoihin Tampereen seurakuntien alueella osallistui noin 6000 ihmistä. Hautausmaiden kappelihartauksissa kävijöitä oli yhteensä noin 2500. Ilta- ja yökirkot kokosivat aattona noin 2500 osallistujaa ja jouluyön musiikkia kävi Aleksanterin kirkossa kuuntelemassa arviolta 800 ihmistä. Yazdan Kazemi (vas.), Tommi Murtonen, Essi Vallbacka ja Soumaia Benharraf haluavat edistää uskontojen ja katsomusten yhteisymmärrystä. Ihmisten kohtaaminen lisää suvaitsevaisuutta S uomi voi olla tulevaisuudessa monikulttuurinen maa, jossa eri uskontoja ja katsomuksia edustavat ihmiset elävät sovussa keskenään. Suvaitsevaisuuden lisääntyminen vaatii kuitenkin aikaa, tietoa ja ihmisten avointa kohtaamista. Näin pohtii joukko Tampereen seudulla asuvia nuoria, jotka ovat mukana Yhteisymmärrysviikon paneelikeskustelussa. Tämän vuoden teema on Monien uskontojen ja katsomusten Suomi. YK:n yleiskokouksen julistamaa uskontojen ja vakaumusten Yhteisymmärrysviikkoa (World Interfaith Harmony Week) on vietetty vuodesta 2010. – Maailma voi monen mielestä näyttää tällä hetkellä sekavalta ja pelottavalta paikalta. Yhteisymmärrysviikon tavoitteena on avata ihmisten silmiä näkemään ja ymmärtämään erilaisia asioita, miettii Kangasalla asuva Tommi Murtonen. Uskonnoltaan hän on mormoni eli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen. Murtonen on kiinnostunut uskonnoista ja yhteiskunnallisista asioista. Klassillisen lukion abiturientti kuuluu Tampereen nuorisovaltuustoon. Uusiin asioihin ja ihmisiin tutustuminen kiinnostaa myös Yazdan Kazemia, joka syntynyt Afganistanissa ja asunut melkein koko ikänsä Iranissa. Suomeen hän on tullut kaksi vuotta sitten. – Jos liikkuu erilaisissa porukoissa, oppii paljon uusia asioita ja kieltä. Mielelläni tutustun eri uskontoja edustaviin ihmisiin, sanoo hyvin suomea puhuva nuorukainen. Hän on mukana muun muassa Kölvissä, joka on monikulttuurista nuorisotyötä tekevä yhdistys. Uskontotietoa tarvitaan Muslimi Soumaia Benharraf korostaa, että suomalaiset tarvitsevat kipeästi tietoa etenkin islamista. – Maailma ei ole mustavalkoinen. Niin kuin muissakin uskonnoissa, islamissa on aste-eroja ja erilaisia tapoja toteuttaa uskontoa. Harva esimerkiksi tietää, että sharia-laissa kehotetaan kunnioittamaan toisen ihmisen uskontoa, pohtii Benharraf, joka on juuri valittu Tampereen Nuoret Muslimit -yhdistyksen puheenjohtajaksi. Lyseon lukiota käyvä nuori nainen on todellinen maailmankansalainen. Hänen isänsä on lähtöisin Marokosta, ja äiti on muslimiksi kääntynyt kantasuomalainen. Perhe on asunut Malesiassa, Englannissa ja Suomessa. Essi Vallbacka on mukana Tampereen seurakuntien nuorten aikuisten Uusi Verso -toiminnassa. – Yhteisymmärrysviikko kiinnostaa, koska haluan tutustua uusiin ihmisiin ja edistää suvaitsevaisuutta. Eriarvoisuuden kysymykset kiinnostavat minua, ja haluaisin olla vaikuttamassa yhteiskunnan rakenteisiin, pohtii Vallbacka, joka opiskelee sosiaalitieteitä Tampereen yliopistossa. Monikulttuurisuus ja maahanmuutto ovat lisänneet suvaitsemattomuutta ja vihapuhetta maailmalla ja Suomessa. Myös Soumaia Benharraf ja Yazdan Kazemi ovat saaneet osakseen rasistista kohtelua Tampereella. Eniten siihen syyllistyvät keski-ikäiset tai vanhemmat kantasuomalaiset. – Minua on syljetty ja nimitelty rättipääksi, kertoo Soumaia Benharraf. – Minulle on sanottu, että miksi et ole sotimassa kotimaassasi ja kehotettu palaamaan Afganistaniin, kertoo Yazdan Kazemi, joka kuitenkin korostaa, että vain pieni osa suomalaisista käyttäytyy rasistisesti. Hän on huolestunut tiedotusvälineiden roolista. – Medialla on suuri vastuu siitä, miten eri uskonnoista ja niiden edustajista kerrotaan. Uskonnot entistä näkyvämpiä Paneelikeskustelun koollekutsujan Hanne von Weissenbergin mielestä yhteisymmärrysviikkoa ja uskontojen vuoropuhelua tarvitaan kipeästi. – Monikulttuurisuus lisääntyy, ja eri uskonnot ovat tulleet näkyvämmiksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Samaan aikaan ihmisten tietämys uskonnoista on kuitenkin vähentynyt, pohtii teologian tohtori Weissenberg, joka toimii verkosto- ja yhteisötyön asiantuntijana Tampereen hiippakunnassa. Hän uskoo, että evankelis-luterilainen kirkko isoimpana kirkkokuntana voisi olla avainasemassa edistämässä uskontojen ja katsomusten vuoropuhelua maassamme. Yhteisymmärrysviikkoa vietetään 30.1.–5.2.2017. Tampereella teemaviikon tapahtumat toteutetaan yhteistyönä, jossa mukana ovat Tampereen hiippakunta, Tampereen ev. lut. seurakunnat, Tampereen kaupunki sekä joukko kouluja ja järjestöjä. ✦ Kirsi Airikka Eri katsomuksia ja uskontoja edustavien nuorten keskustelutilaisuus 1.2. kello 18 Museokeskus Vapriikissa A5 Nollalinja SILTA 1/2017 Nollalinja auttaa lähisuhdeväkivallan uhreja Uusi 24/7 päivystävä auttava puhelin Nollalinja avattiin joulukuussa. Nollalinja on valtakunnallinen, maksuton puhelinpäivystys kaikille, jotka ovat läheisessä ihmissuhteessaan kokeneet väkivaltaa tai sen uhkaa. Nollalinjaan voivat soittaa myös väkivaltaa kokeneiden läheiset sekä ammattilaiset ja Mallia maailmalle? Suomen hautausalan tekemä linjaus on harvinainen maailmassa. Pohjoismaissa on kuitenkin alan hyväksy- www.nollalinja.fi viranomaiset, jotka tarvitsevat neuvoja asiakastyöhönsä. Nollalinja on Setlementti Tampere ry:n ylläpitämä ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoima uusi työmuoto. Nollalinjan numero on 080 005 005. Lisätietoja: nollalinja.fi NOLLALINJA Hautaus siirtyi ympäristöaikaan LÄHISUHDEVÄKIVALL ALLE JA NAISIIN KOHDISTUVALLE VÄKIV ALLALLE Jussi Laitinen Vainajat haudataan ja tuhkataan nyt vain ympäristöystävällisissä arkuissa. Käytettyjen materiaalien on käytävä ilmi tuoteselosteesta. Suomessa on noin 500 hautaustoimistoa, joista Suomen Hautaustoimistojen Liiton jäsenyrityksillä niitä on noin 300. Liiton tuore puheenjohtaja Ilkka Ollonen toteaa, että sopimuksen tehneet ja sitä laatimassa olleet tahot ovat ottaneet tilanteen tyytyväisyydellä vastaan. – Vuoden alusta voimaan tulleiden laatuvaatimusten laatiminen on lähtenyt liikkeelle seurakunnista. Liiton rooli on ollut tiedottaa asiasta jäsenistöään, ja yleisemminkin. Muovin käyttö ja keinokuituverhoilut ovat olleet ongelma sekä krematorioiden työturvallisuuden että ympäristön kannalta. – Ongelmia on ollut tuhkauksissa, ja lisäksi maatumattomat arkun kankaat tulevat ajoittain vastaan maata kaivettaessa, Tampereen seurakuntien hautaustoimen päällikkö Jyrki Lehtonen kertoo. Hautaustoimi on tiedottanut uusista määräyksistä hautaustoimistoille jo viime keväänä, jotta nämä ovat osanneet tyhjentää varastonsa. – Tieto on myös tukkureilla; toivon mukaan ohjeistusta noudatetaan. Aika näyttää käytännön. Vuonna 2015 Tampereelle haudattiin 1722 vainajaa, joista tuhkattuja oli neljä viidesosaa. OLET TÄSSÄ 080 005 005 SOITA MAKSUTTA. SAAT APUA. Punaisen Ristin Kontti muuttaa Tampereen seurakuntien hautaustoimi ei enää ota haudattavaksi tai tuhkattavaksi arkkuja, jotka eivät maadu. miä laatuvaatimuksia sekä arkkujen ja uurnien maatumista ja palamista koskevia määräyksiä. Arkkuja Kangasalla valmistava Marko Painilainen ei innostu uusista säädöksistä. Hän luopui kuitenkin jo viime vuonna aiemmin käyttämästään kankaasta, jossa on joukossa myös nylonia. Aiemmin hän on verhoillut polyesteri-kankaallakin. – Arkussa on joka tapauksessa pohjamuovi, Painilainen huomauttaa. Ollosen mukaan pohjarakenne riippuu valmistajasta: – Kosteuden estämiseksi jonkinlainen suojaus tarvitaan, mutta materi- aaleja on monenlaisia. Joka tapauksessa suomalaiset arkut ovat hyvin standardit täyttäviä. Pellavaa ja puuvillaa on käytetty arkuissa vuosikymmeniä, mutta ne ovat kalliimpia. Verhooja uskoo uusien määräysten nostavan hintoja. Arkunvalmistajia on Ollosen tietojen mukaan Suomessa alle kymmenen, ja kotimaisten tuotteiden osuudeksi hän arvioi noin 90 prosenttia. Kilpailu alalla on kuitenkin kova. – Virosta tulee halpaa tavaraa, kertoo lähes 30 vuotta alalla toiminut Painilainen. ✦ Asta Kettunen Näin Ruotsissa: skkf.se/sbt Suomen Punaisen Ristin Tampereen Kontti-kierrätystavaratalo muuttaa. Nykyisin se ottaa lahjoitustavaraa vastaan uudessa osoitteessa Harjuntausta 3. Tavaralahjoituksia voi viedä uuden tavaratalon lastausalueella sijaitsevaan vastaanottopisteeseen, joka on avoinna maanantaista perjantaihin kello 9–17. Muina aikoina pienikokoisia lahjoituksia voi jättää huolellisesti pakattuna Kontti-keräyslaatikkoon. – Tamperelaiset ovat innokkaita tavaranlahjoittajia ja tukevat siten mielellään Punaisen Ristin avustustyötä. Saamme lahjoittajiltamme jatkuvasti hienoa ja hyväkuntoista kierrätystavaraa. Vaikka tällä hetkellä lahjoituksista ei ole pulaa, kaipaamme aina erityisesti ehjiä ja puhtaita miesten vaatteita. Myös retrohenkiselle tavaralle olisi kysyntää, Kontti-päällikkö Kristiina Ferriche kertoo. Kontti valmistelee parhaillaan muuttoa uuteen liiketilaan. Ostavia asiakkaitaan Kontti palvelee vielä Sellukatu 15:ssä. Uuden Kontin avajaisia juhlitaan tammikuun loppupuolella. Kontin tulos jaetaan SPR:n paikalliseen piiritoimintaan ja katastrofirahastoon. Konttiin myös rekrytoidaan työnhakijoita, jotka ovat olleet pitkään työttömänä. ✦ Vastuullinen Lahjoittaminen ry Hyvä testamentti jää elämään Tammikuussa 2015 alkanut Hyvä testamentti -kampanja on lisännyt ihmisten tietoisuutta testamenttilahjoitusten tekemisestä. – Kampanjan tavoitteena on myös lisätä tietoa testamentin tekemisestä yleisesti, sanoo Hyvä testamentti -kampanjan koordinaattori Pia Tornikoski Vastuullinen Lahjoittaminen -yhdistyksestä. Testamenttilahjoittaminen kiinnostaa, mutta päätös ei synny hetkessä. Vain noin kymmenen prosenttia suomalaisista tekee testamentin. Osa suomalaisista on myös kiinnostunut antamaan testamentilla ainakin osan omaisuudestaan hyväntekeväisyyteen. Tornikoski uskoo, että asenteet testamentin tekemistä kohtaan ovat muuttumassa. – Enää testamentista puhuminen ei ole tabu vaan omien arvojen mukaisen elämän jatkumista. Testamentin tekemisestä onkin tullut elämänsuunnittelua. – Tekemällä testamentin järjestön hyväksi ihminen voi jatkaa itselle tärkeän asian tukemista vielä oman kuoleman jälkeenkin. Tornikosken mukaan suomalaisille testamenttilahjoittajille on myös tyypillistä, että monet haluavat jakaa lahjoituksiaan. Usein testamenteissa on kaksi tai kolme järjestöä edunsaajina. – Osa testamenteista on osoitettu yleisesti järjestöjen työhön, osa on kohdennettu tarkkaan. Monelle lahjoittajalle on tärkeää myös se, että yleishyödylliset yhteisöt saavat perinnöt verovapaasti, hän kertoo. Julkiset avustukset ovat merkittäväs- sä roolissa monien järjestöjen toiminnan toteutumiselle. Lahjoitusten, kuten testamenttien merkitys järjestöjen tukimuotona kasvaa. – Kampanjassakin tähdennetään, että lahjoita hippunen hyväksi. Osakin omaisuudestasi on tärkeää hyvään työhön, Tornikoski tähdentää. – Testamentin tekijä voi testamentata vaikkapa pianon, taulun, metsäpalstan tai kesämökin, josta halutaan lapsien kesäpaikka, Tornikoski luettelee. ✦ Virve Jylhäsalo Lisätietoja: hyvatestamentti.fi Tuomiokirkkoseurakunta ja Suomen Pipliaseura järjestävät yhdessä Hyvä testamentti -illan 25.1. kello 18 Seurakuntien talon Näsin salissa, Näsilinnankatu 26. A6 Silta 1/2017 Kynttilä kuvaa Kristusta maailman valona. Se on myös uskon ja rukouksen vertauskuva. Studium Catholicumin kappelissa kynttilää sytyttävät lähetysteologi Jaakko Rusama ja Isä Gabriel Salmela. Ykseyttä etsimässä – Mitä lähempänä me olemme Kristusta, sitä lähempänä olemme toisiamme, Suomen evankelisluterilaisen kirkon lähetysteologi Jaakko Rusama sanoo. – Kristillisen kirkon olemukseen kuuluu kääntyminen Kristuksen puoleen. Yhteyspyrkimys ei ole lähtöisin meistä, vaan se on Pyhän Hengen työtä, ettemme olisi Jumalan tahdon esteenä. Ekumenia on aina hengellistä ekumeniaa, Jumalan tahdon tuntemista. TEKSTI: Antero Puotiniemi KUVAT: Hannu Jukola E kumenialla tarkoitetaan kirkkojen ja kristittyjen pyrkimyksiä kirkon näkyvään ykseyteen ja kristittyjen keskinäiseen yhteyteen. Tätä tavoitetta korostaa Kristittyjen ykseyden ekumeeninen rukousviikko, jota vietetään perinteen mukaan jälleen 18.–25. tammikuuta myös Tampereella. Vuosi 2017 on monella tapaa ekumeeninen juhlavuosi. Suomen ekumeeninen neuvosto viettää 100-vuotistaivaltaan. Luterilainen maailmanliitto täyttää 70 vuotta ja merkityksellisen katolis-luterilaisen dialogin alkamisesta tulee kuluneeksi 50 vuotta. Velvoittava ykseyden vaatimus Suomessa kirkkojen väliset kahdenkeskiset keskustelut alkoivat vuonna 1982 Suomen evankelis-luterilainen kirkon ja Vapaakirkon välillä. Sen jälkeen evankelis-luterilainen kirkko on neuvotellut myös Suomen ortodoksisen kirkon ja monien muiden vapaakirkkojen kanssa opinkäsityksiin, yhteiseen todistamiseen ja palveluun liittyvistä kysymyksistä. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Katolisen kirkon väliset paikalliset keskustelut Suomessa alkoivat kaksi vuotta sitten. Suomen evankelis-luterilainen kirkko kuuluu läntisen kristillisen perinteen piiriin. Siksi ykseyden vaatimus on sisäänrakennettu. Ekumeenisen liikkeen ongelmana on aiemmin ollut, että kirkkojen johtajat eivät edes kohdanneet toisiaan ja tutustuneet toisiinsa. Sama koskee paikallisseurakuntien kohtaamista rukouksen ja palvelun tasolla, kohtaamista Jumalan luomina ihmisinä. – Lähentymistä on tapahtunut sen tähden, että on kohdattu, Jaakko Rusama sanoo. Lyhyessä ajassa on tapahtunut valtavaa kehitystä. – Paavi Fransiscus on korostanut: me olemme kasteen kautta yhtä. Kristuksen kirkko on yksi. Kirkko on näkyvällä tavalla pirstoutunut, mutta ekumeeninen liike on pitkään korostanut sitä, että toimimme Jeesuksen ylimmäispapillisen rukouksen mukaisesti, että he olisivat yhtä, jotta maailma uskoisi, Rusama pohtii. – Ekumenia on katolisen kirkon näkökulmasta peruuttamaton tie, Isä Gabriel Salmela kertoo. Maailmassa on lukuisia pieniä kirkkokuntia ja yksi iso, Katolinen kirkko. Kirkon koko ei ole yhteydenpidossa olennaista. – Kysymys kuuluu: löytyykö yhteisen uskon perusta? Me kristityt olemme yhtä Kristuksessa. Ekumeniasta on sanottu, että se on yhteinen parannuksen vaatimus, Rusama toteaa. – Ajattelen, että kirkkojen väliset kahden- tai monenkeskiset dialogit eivät enää ole ekumeenisen liikkeen pääuoma. Niitä ei voi kuitenkaan ohittaa. Ykseyspyrkimykset toteutuvat kirkkojen johdolla, mutta ne eivät toteudu kirkonjohtajien Silta 1/2017 Jaakko Rusama •Syntynyt 1952 Turussa •Teologian kandidaatti, Helsingin yliopisto, Ph.D., Cambridgen yliopisto •Ekumeniikan dosentti Åbo Akademissa sekä Itä-Suomen ja Helsingin yliopistoissa •Toimii Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetysteologina klo 14.00 klo 14.30 klo 15.00 klo 15.30 klo 16.00 klo 16.30 klo 17.00 klo 17.30 •Syntynyt 1982 Raumalla, muutti noin vuoden vanhana Tampereelle •Teologian maisteri, Helsingin yliopisto, STB Institut Catholique de Toulouse ja Diplôme de la langue et la culture francaise / L’université de Lille •Toiminut katolisena pappina vuodesta 2015 •Johtaa katolista kulttuurikeskusta Studium Catholicumia Helsingissä – Vuonna 2013 julkaistu luterilais-katolinen asiakirja Vastakkainasettelusta yhteyteen on ollut perustana viime vuonna Lundissa Paavin vierailun yhteydessä allekirjoitetulle julistukselle yhteiseksi merkkivuoden viettämiseksi. Julistus ei sisällä mitään mullistavaa uutta, mutta ensimmäisen kerran osapuolet kirjoittavat reformaation tapahtumista yhdessä, Isä Gabriel tulkitsee. Meille se merkitsee kehotusta viettää reformaation merkkivuotta yhdessä ja tutustua sen aikana luterilaisuuden ja katolisuuden historiaan Suomessa. Julistukseen sisältyy viisi keskeistä toimintaohjetta. – Oleellista on, miten ohjeet toteutetaan paikallisissa seurakunnissa, Rusama näkee. Julistuksen kolmas ekumeeninen toimintaohje esittää, että katolilaisten ja luterilaisten tulisi uudestaan sitoutua etsimään näkyvää ykseyttä ja työstämään yhdessä, mitä tämä merkitsee käytännön askelina, ja pyrkimään yhä uudestaan tätä päämäärää kohti. Luterilais-katolisen yhteyden esteitä on vielä olemassa. – Yhteys luterilaisten kanssa on olemassa, mutta ykseyden tiellä on vielä esteitä. Ei ole yhteistä ehtoollista eikä virkakäsitettä. Paavin asema hengellisenä johtajana on vahva, Isä Gabriel sanoo. Paavin asema on vielä ekumeenisesti ongelmallinen. – Maailman kirkoille paavi on yleisesti kristillisen uskon edustaja maailmassa, Rusama toteaa. Kansainvälistä ekumeenista rukousviikkoa vietetään jälleen 18.–25. tammikuuta. Kahdeksan päivän rukousjakson teemana on Kristuksen rakkaus johtaa meidät sovintoon. Valtakunnallinen ekumeeninen jumalanpalvelus on Oulun tuomiokirkossa torstaina 19.1. kello 18. Se lähetetään Radio Yle 1:n välityksellä sunnuntaina 22.1. kello 11. Tampereella ekumeeninen kirkkovaellus järjestetään jäl- •OP, eli kuuluu dominikaaneihin (saarnaajaveljiin) Vastakkainasettelusta yhteyteen Rukousviikko kaihoaa sovintoa •Ollut mm. Suomen ekumeenisen neuvoston pääsihteeri, Suomen Lontoon instituutin johtaja, Helsingin yliopiston dogmatiikan, myöhemmin ekumeniikan yliopistolehtori ja ekumeniikan professori sekä missiologian yliopistolehtori Isä Gabriel Salmela ehdoilla, vaan ekumenia toteutuu siellä, missä ihmiset kohtaavat, Jaakko Rusama tähdentää. A7 Kirkkokäsityksissä on myös eroja: – Katolisen kirkon mukaan ortodoksinen kirkko on sisarkirkko, jossa on armon täyteys eli samat sakramentit. Muut kirkot ovat kirkollisia piirteitä omaavia kirkollisia yhteisöjä, Isä Gabriel kertoo. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on kuulunut monien anglikaanisten kirkkojen kanssa solmittuun Porvoon kirkkoyhteisöön vuodesta 1996 alkaen. – Se oli merkittävin ekumeeninen läpimurto ennen luterilais-katolista vanhurskauttamissopimusta vuonna 1999, Jaakko Rusama kertoo. Kristinusko tavoittaa maailmassa yhä useampia. – Voimakkaimmin kasvavat helluntailiike ja karismaattisuus. Karismaatikkoja on kaikissa kirkoissa. Ei-tunnustuskuntiin kuuluvat kristilliset liikkeet kasvavat myös. Tämä kaikki tulee vaikuttamaan perinteisten kirkkojen uskonkäsityksiin, Rusama pohtii. ”Kristillisen rakkauden osoitusta on, että me aidosti kuuntelemme toisiamme” Jaakko Rusama leen 22. tammikuuta. Jokaisessa pysähdyspaikassa on noin 12 minuutin rukoushetki. Siinä käytetään Suomen Ekumeenisen Neuvoston kristittyjen ykseyden viikolle tekemää materiaalia. Alateemana on ihmiskaupan vastustaminen. Vaelluksen aikataulu: Adventtikirkko Toivon Portti -seurakunta Katolinen kirkko Vapaakirkko Vanha kirkko Metodistiseurakunta Helluntaiseurakunta Ortodoksikirkko Kulkue etenee ristisaatossa, ja siihen voi liittyä matkalta. Ortodoksisessa kirkossa on rukoushetken jälkeen teetarjoilu. Vaelluksen jälkeen kaikki ovat tervetulleita Tuomasmessuun, joka alkaa Aleksanterin kirkossa kello 18. Syvempään yhteistyöhön? Vuoden 2017 valtiopäivien avajaisten ekumeeninen jumalanpalvelus torstaina 2.2. Helsingin tuomiokirkossa alkaa kello 12. Suomen Ekumeenisen neuvoston entinen puheenjohtaja Heikki Huttunen ehdotti taannoin ekumenia-sivuston blogissaan, että valtiopäivien avajaisten ekumeeninen jumalanpalvelus voitaisiin toteuttaa nykyistä selkeämmin eri kirkkokuntien yhteistyönä. Myös moniuskontoinen yksinkertainen tilaisuus, jossa luetaan pyhiä tekstejä ja rukoillaan toisten uskontojen edustajien läsnä ollessa, olisi hänen mielestään valtiopäivien avajaisissa mahdollinen. ✦ Asta Kettunen Katolisen kirkon globaalista näkökulmasta katsoen yhteydet helluntailiikkeeseen ja karismaattisuuteen ovat merkittäviä. Ekumeeninen rukousviikko – Ekumeenisen rukousviikon yhteydessä on hyvä muistaa paavi Fransiscuksen maininta, että reformaatio on vaikuttanut myönteisesti myös katoliseen kirkkoon. Saksassa Katolinen kirkko ja Evangelische Kirche viettävät yhdessä reformaation 500-vuotismerkkivuotta, Rusama tietää. Ekumeeniseen rukousviikkoon liittyen on myös ajateltava tasapainoa katumuksen ja ilon välillä. – Kumpaakaan ei saa unohtaa. Aidon ykseyden tulee perustua totuuteen. Reformaation ajan kielteisiä vaikutuksia ei ole riittävästi tiedostettu. Suomalaisissa oppikirjoissa katolinen historia ei juurikaan näy, vaan kristillisyys tuntuu alkavan Mikael Agricolasta, Isä Gabriel kokee. Ekumeenisen rukousviikon ohjelmaan voisi kuulua tulevaisuudessa toisiinsa tutustumisen lisäksi muutakin. – Ohjelmaan voisi kuulua yhteinen rukous tai palvelu tai molemmat, sekä esiintymiset yhdessä. Vaellus kirkosta toiseen on visuaalinen ilmaus. Yhdessä rukoileminen on tärkeää. Opitaan tuntemaan toisten kirkkojen omaa itseymmärrystä, ilmausta uskostaan. – Kristillisen rakkauden osoitusta on, että me aidosti kuuntelemme toisiamme ja myönnämme, että meillä on erilainen todellisuus, Jaakko Rusama sanoo. ✦ ekumenia.fi A8 Silta 1/2017 SILTA 1/2017 A9 PAREMPI TULEVAISUUS KEHITYSMAIDEN LAPSILLE Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Reetta Meriläinen on vuosia tehnyt vapaaehtoistyötä Naisten Pankissa. Työ tuottaa hänelle iloa ja on merkityksellistä. Kehitysmaiden naisten tukeminen on avain lasten ja koko perheen parempaan tulevaisuuteen. TEKSTI: Kirsi Airikka KUVA: Hannu Jukola R eetta Meriläinen kuuli Naisten Pankista ystäviltään ensimmäisen kerran vuonna 2007. Hän luki aiheesta myös artikkeleita. – Idea kolahti minuun heti. Naisten Pankki on suoraviivaista toimintaa, joka kohdistuu kehitysmaiden naisiin. Apu saadaan nopeasti suoraan kentälle ja ihmisten auttamiseen. Meriläisellä oli aluksi myös ennakkoluuloja. – Mietin, onko kyseessä eliittirouvien uusi harrastus, joka sulkee pois toiminnasta tavalliset ihmiset. Epäilykseni osoittautuivat kuitenkin vääriksi. Naisten Pankissa on mukana väkeä laidasta laitaan, ja se toivottaa kaikki kiinnostuneet tervetulleiksi. Naisten Pankki on suomalainen vapaaehtoisten verkosto, jonka hankkeet tukevat kehitysmaiden naisten toimeentuloa ja yrittäjyyttä kestävän kehityksen periaattein. Toimintaa hallinnoi ja toteuttaa Kirkon Ulkomaanapu. Meriläistä viehättää erityisesti se, että järjestössä on alusta asti ollut mukana runsaasti yrityselämän toimijoita tai muiden alojen vahvoja vaikuttajia Suomesta. Suurin osa heistä on naisia. – Monilla liike-elämän toimijoilla ja korkeassa asemassa olevilla ihmisillä on laajat verkostot ja kyky sol- mia uusia suhteita. Niistä on paljon hyötyä Naisten Pankin toiminnalle, miettii Meriläinen, joka itsekin kuuluu valtakunnan vaikuttajiin monien yhteyksiensä ansiosta. Valtakunnan vaikuttaja Pitkän toimittajauran tehnyt Meriläinen valittiin Helsingin Sanomien uutispäätoimittajaksi vuonna 1991, lehden historian ensimmäisenä naisena. Eläkkeelle hän jäi tehtävästään keväällä 2011. Meriläinen tuntee paljon ihmisiä vuosikymmenien varrelta sekä työnsä että luottamustoimiensa ansiosta. Uusiakin verkostoja syntyy, sillä häntä pyydetään usein puhujaksi. Aiheina ovat useimmiten journalismi, johtaminen ja Naisten Pankki. – Henkilökohtaisella kontaktilla on merkitystä, ja toki käytän verkostojani Naisten Pankin työssä. Toisia ihmisiä ei kuitenkaan saa käyttää hyväksi. Olisi kiusallista lähestyä jotakuta vuosikymmenten jälkeen vain siksi, että toivon häneltä nyt jotakin palvelusta, tähdentää Meriläinen. Vaikuttaja kutsuttiin Naisten Pankin ohjausryhmään vuonna 2008. Kaksi viime vuotta hän on toiminut sen puheenjohtajana. – Valtakunnallinen ohjausryhmä päättää isoista linjoista eli Naisten Pankin toiminnan tavoitteista. Lisäk- ”Kun hallitus leikkaa, ihmiset haluavat auttaa enemmän.” si se hyväksyy avustuskohteet Kirkon Ulkomaanavun esittämistä vaihtoehdoista ja sekä seuraa tavoitteiden toteutumista. Kymmenen vuotta ja miljoonaa Naisten Pankki juhlii tänä vuonna kymmenettä toimintavuottaan. Se on onnistunut keräämään jo yli kymmenen miljoonaa euroa kehitysmaiden naisten paremman tulevaisuuden hyväksi. Työn tuloksena yhteensä 30 000 naista 14 maassa on saanut mahdollisuuden toimeentuloon. Epäsuorasti työstä on hyötynyt yli 150 000 ihmistä. Naisten Pankilla on nykyisin yli 3 200 kuukausilahjoittajaa. Lahjoitustulojen lisäksi varoja kerätään eri tapahtumissa lukupiireistä ja myyjäisistä isoihin valtakunnallisiin tapahtumiin. Näkyvin tapahtuma on syksyinen Kävele Naiselle Ammatti, johon osallistuu vuosittain tuhansia kävelijöitä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Uusimpia vapaa- REETTA MERILÄINEN – Naiset uskovat koulutukseen. Jokainen vanhempi haluaa lapselleen paremman tulevaisuuden kuin on itse saanut, sanoo Reetta Meriläinen, joka on Naisten Pankin ohjausryhmän puheenjohtaja. • Syntynyt vuonna 1950 Polvijärvellä • Koulutus: Sanomien toimittajakoulu, josta valmistui 1972 • Ammatti ja ura: Toimittaja, lehtiuran alkuvuosina urheilutoimittaja. Meriläinen työskenteli Helsingin Sanomien eri toimituksissa vuosina 1971–1988, ET-lehden toimitussihteerinä 1988–1989 ja Sanomien toimittajakoulun johtajana 1989–1991 • Valittiin Helsingin Sanomien uutispäätoimittajaksi 1991 ja oli lehden ensimmäinen naispäätoimittaja. Jäi eläkkeelle keväällä 2011 • Naisten Pankin ohjausryhmän jäsen 2008–2013, puheenjohtaja vuodesta 2014 lähtien • Kirjat: omaelämäkerta Tytön tie, 2015, Naisten Pankin hyväksi teokset: Reetta Meriläinen, Johanna Pentikäinen: Lautasellinen iloa, 2015, Reetta Meriläinen (toim.): Onnellinen pulla, ilmestyy keväällä 2017 • Perhe: naimisissa, kolme lasta, kolme lapsenlasta • Harrastukset: klassinen musiikki ja (penkki)urheilu • Motto: Miksipä ei A 10 Silta 1/2017 ehtoisponnistuksia ovat esimerkiksi Golfaa Naiselle Ammatti ja Joogaa Naiselle Ammatti. Meriläinen arvelee, että järjestön vahvuus on sen monipuolisuudessa. Rahavirta koostuu pienistä puroista, ja vapaaehtoisten tuoreet ideat poikivat aina uusia tapahtumia sekä tempauksia kehitysmaiden naisten auttamiseksi. Vuosi 2015 oli taloustaantumasta huolimatta Naisten Pankin ennätysvuosi, jonka aikana järjestö keräsi kaikkiaan 1,44 miljoonaa euroa. Hyvä kehitys jatkui myös viime vuonna. – Kun hallitus leikkaa, ihmiset haluavat auttaa enemmän, tulkitsee Meriläinen. Suomen valtio vähensi kehitysyhteistyövaroja viime vuonna noin 25 prosenttia. Nykyisin kehitysyhteistyöhön käytetään noin 743 miljoonaa euroa vuodessa. Suomi on sitoutunut Eurooppa-neuvoston päätökseen nostaa kehitysyhteistyön rahoitus 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta. Viime vaalikaudella luku oli 0,6 prosenttia. Kirkon Ulkomaanavun työssä säästötoimet näkyvät muun muassa niin, että Naisten Pankin työtä ei tehdä enää Kongon Demokraattisessa tasavallassa. – Onneksi siellä jatkaa Norjan kirkon ulkomaanapu, kertoo Meriläinen. Naisten Pankin kuluprosentti eli se osuus, joka menee hallintoon, materiaaleihin ja muihin liikkuviin kuluihin, on 15,5. – Se on erinomainen prosentti, koska yleensä pidetään hyvänä suorituksena, jos kulut ovat 30–40 prosenttia. Olemme omasta luvustamme tosi ylpeitä. Rahaa ei katoa matkalla, vaan siitä päätyy lähes 85 prosenttia kehitysmaiden naisille. Kolmellakympillä ammatti Reetta Meriläisen arkisto Naisten Pankin työ vetoaa ihmisiin usein siksi, että jo pienellä summalla voi auttaa. 30 eurolla kehitysmaassa elävä nainen voi saada itselleen ammatin ja siten paremman elämän ja tulevaisuuden perheelleen. – Miten paljon Suomessa valitetaankin säästötoimista ja kaikesta muusta, tosiasia on, että elämme yhdessä maailman vauraimmista maista. Velvollisuutemme on auttaa ja kantaa vastuuta maailman vähävaraisista. Reetta Meriläinen (vas.) tapasi Liberiassa Sarah Loganin, joka on Bensonvillen äitikerhon voimahahmo. Satu Mehtälä on yksi Naisten Pankin perustajajäsenistä. Kuva otettiin, kun naistenpankkilaiset kävivät tutustumassa äitikerhon monitoimikeskukseen tammikuussa 2014. Polvijärveläisen evakkoperheen lapsi muistaa vieläkin avustuspaketit, joita Amerikasta lähetettiin köyhään Suomeen sotien jälkeen. Suomalaisten auttamisesta sai alkunsa myös Kirkon Ulkomaanapu. – Satiinitohvelit tai muut amerikkalaiset tavarat eivät aina olleet kovin käytännöllisiä meidän oloissamme, mutta muistan vieläkin mielessäni sen lämpimän tunteen, kun avasimme paketteja. Kaukana joku oli ajatellut meitä ja halunnut auttaa. – Sama ilo näkyy kehitysmaassa asuvan naisen kasvoilla, kun hän on saanut lahjoituksen Naisten Pankilta. Hän on päässyt koulutukseen tai saanut pienen lainan oman yrityksen perustamista varten. Naisten Pankki auttaa naisia, koska tutkimusten mukaan naisten auttaminen on väylä lasten, perheiden ja jopa kokonaisten kylien parempaan tulevaisuuteen. – Kun naisilta kysyy, mitä he elämältä toivovat, he kertovat, että he haluavat saada lapsensa kouluun. Naiset uskovat koulutukseen. Jokainen vanhempi haluaa lapselleen paremman tulevaisuuden kuin on itse saanut. Köyhä antaa vähästäänkin Meriläisen mukaan meillä suomalaisilla olisi paljon oppimista kehitysmaissa eläviltä ihmisiltä. – Siellä pienikin apu ilahduttaa. Ihmisillä on vahva elämänilo julmuuksista, monista epäkohdista ja puutteesta huolimatta. – Joskus oikein ihmettelen, mihin meidän suomalaisten aikuisten elämänilo on kadonnut. Kaikesta jaksetaan valittaa. Lapsista elämänilo vielä onneksi näkyy, miettii Meriläinen ja ilahtuu hälisevästä päiväkotilasten ryhmästä, joka kulkee haastattelun aikana kahvion ohitse Helsingin Musiikkitalossa. Meriläinen on useita kertoja matkustanut paikan päälle tutustumaan Naisten Pankin auttamistyöhön. – Olen toimittaja, ja minun on nähtävä itse, mitä kohdemaissa tapahtuu ja mitä lahjoituksilla saadaan aikaan, kertoo Liberiassa, Sierra Leonessa, Perussa ja Kambodžassa vieraillut Meriläinen, joka matkustaa Ugandaan helmikuussa. Köyhyys, ihmisten kokema väkivalta ja julmuudet tuntuvat raskailta, mutta ne avaavat silmiä. Koskettavin kohtaaminen oli Liberiassa. Siellä Meriläinen tapasi yli 70-vuotiaan naisen, Sarah Loganin, joka oli menettänyt monta perheenjäsentään maata pitkään raastaneessa sisällissodassa. – Hän eli talonsa raunioissa ja näytti siltä, ettei hänellä enää ole voimia elää. Siitä huolimatta nainen pyöritti äitikerhoa, joka koulutti ja auttoi muutenkin kylän nuoria ja köyhiä äitejä. Samalla hän keräsi apurahoja kylän kaikkein köyhimpien tyttöjen kouluttamiseksi, vaikka oli itsekin köyhä. Se oli niin konkreettista lähimmäisenrakkautta, että siinä tuli itku, muistelee Meriläinen. ✦ Lisätietoja Naisten Pankista: naistenpankki.fi Valtakunnan vaikuttaja -juttu eli Reetta Meriläisen haastattelu aloittaa kolmiosaisen juttusarjan Naisten Pankista. Paikalliset puurtajat -jutussa kerrotaan vapaaehtoisten työstä Tampereen seudulla Naisten Pankin hyväksi. Sarjan kolmas osa Tulevaisuuden tekijät valottaa, miten Naisten Pankin tukea saavat naiset rakentavat perheilleen parempaa tulevaisuutta kehitysmaissa. Sarjan jutut julkaistaan Sillassa tämän vuoden aikana. Jatka lausetta: Lapsuuteni oli… innostava. Saan voimaa… musiikista. Olen hyvä... leipomaan. Olen huono… odottamaan. Minut tekee surulliseksi… kaiken asteinen väkivalta. Mielipaikkani on… merenrantakallio. Haaveilen… maailmasta, jossa naisillakin on hyvä olla. Tulevaisuus on… hyväntahtoisten toteuttajien. SILTA 1/2017 A 11 – Ihmisten kohtaaminen on ollut antoisinta. Olen saanut kolme uutta ystävää, ja toivon, että olen voinut tukea nuorta perhettä rakentamaan tulevaisuuttaan Suomessa, miettii Anne Mäki-Rahkola, joka toimii Tampereen seurakuntien vapaaehtoistyöntekijänä maahanmuuttajatyössä. Mäki-Rahkola on toiminut pari kuukautta kiintiöpakolaisten tukihenkilönä syyrialaisperheelle. Uusia ystäviä maahanmuuttajista ovat saaneet myös Henry Paajanen ja Kim Chi Le. Luhtaanrannassa aloitti kesällä ryhmä, johon Paajanen muiden vapaaehtoisten kanssa kutsui turvapaikanhakijoita. Mukana oli 20– 30 osallistujaa, pääasiassa Irakista ja Afganistanista tulleita miehiä. – Pelasimme lentopalloa, saunoimme, musisoimme ja grillasimme, kertoo Paajanen. Kim Chi Le on toiminut maahanmuuttajien suomen kielen opettajana syksyn ajan. Ryhmässä on ollut osallistujia Irakista, Somaliasta, Iranista, Nigeriasta, Kiinasta ja Brasiliasta. – Työ on ollut silmiä avaavaa. Olen saanut uusia ystäviä sekä opettajista että oppilaista. Nuorta naista on ryhmäläisten kokemusmaailmaan pääsemisessä auttanut se, että hän on itsekin toisen polven maahanmuuttaja. Kim Chi Le on syntynyt Suomessa, mutta hänen vanhempansa ovat Vietnamista. Suurin haaste on kieliongelmat. Syyrialaisperheellä ja Anne Mäki-Rahkolalla ei ollut aluksi yhteistä kieltä. Ensimmäisellä tapaamiskerralla he keskustelivat tulkin avulla. – Kuvasanakirjan, kännykkäsovellusten ja elekielen välityksellä aloimme pärjätä. Nyt osaan muutamia sanoja arabiaa, ja he osaavat jonkin verran suomea, hymyilee Mäki-Rahkola. Miesten ryhmässäkin koettiin vaikeuksia, mutta apua saatiin englannin kielestä. – Joidenkin miesten kanssa syntyi syvällisiäkin keskusteluja. Moni on kertonut hurjan elämäntarinan. Vapaaehtoinen on voinut toivottavasti olla myös tukena kovia kokeneelle ihmiselle, miettii Paajanen. Ihmiseltä ihmiselle Seurakunnat tekee monipuolista kotouttamistyötä maahanmuuttajien parissa. – Toiminta perustuu lähimmäisenrakkauteen ja kristillisiin arvoihin. Teemme työtä ihmiseltä ihmiselle. Jokaisella on tarve tulla kohdatuksi ja nähdyksi, pohtii erityisdiakoni Outi Niemi. Työntekijöiden rinnalla toimii iso joukko vapaaehtoisia. Jussi Laitinen Maahanmuuttajatyö antaa paljon vapaaehtoisellekin Kim Chi Le (vas.), Henry Paajanen, Anne Mäki-Rahkola ja Outi Niemi rohkaisevat tamperelaisia vapaaehtoistyöhön maahanmuuttajien pariin. – Vapaaehtoisten työ on arvokasta, ja tamperelaisilla on ollut paljon auttamishalua. Vapaaehtoisia tarvitaan kuitenkin koko ajan lisää. Seurakunnat tarjoaa tukihenkilötoimintaa kiintiöpakolaisille, suomen kielen opetusta sekä ryhmätoimintaa turvapaikanhakijoille ja maahanmuuttajille. Tukea Pakolaiselle -työtä (TUPA) tehdään yhdessä kaupungin sosiaalitoimen kanssa. Tukihen- KOTI KAUNIIKSI Vapaaehtoiset saavat tehtäväänsä koulutuksen. Heiltä toivotaan vähintään puolen vuoden sitoutumista tehtävään. ✦ Kirsi Airikka Vapaaehtoisten koulutus järjestetään 28.1. Seurakuntien talossa. Ilmoittautuminen 16.1. mennessä: [email protected]. Kerro ilmoittautuessasi, millaisesta tehtävästä olet kiinnostunut. Haastattelut: 19.–20.1. Tammerkosken Kukka- ja Hautauspalvelu Verhoilemme teidän keittiön tuolit, sohvat, nojatuolit. Kankaista hyvät valikoimat. Kotiesittelyt ja kuljetukset. Luotettavaa palvelua ja asiantuntemusta kaikissa hautaukseen liittyvissä asioissa. Verhoilua 25 vuoden kokemuksella Verhoiluliike Yli-Heikkilä Nyyrikintie 1, Tampere Puh. 040 739 1822 www.kolumbus.fi/timylihe www.HautakiviHalvemmalla.fi 960 € 1195 € 510 € Puh: 045 109 1809 – Email: [email protected] Siivous- ja Kodinhoitopalvelut Dos Line on Tamperelainen puhtausalan yritys, joka palvelee 20- vuoden luotettavalla kokemuksella ja tehokkaalla ammattitaidolla! Soita ja kysy lisää! Puh. 03 317 5410 www.dosline.fi 99 € 156 € Arkut, kuljetukset Asiakirjat Kukat ja sidontatyöt Muistotilaisuudet Pitopalvelut Hautakivimyynti Rongankatu 2, 33100 Tampere, puh. 03 211 0331 Laatukivet kohtuuhintaan 2425 € kilö opastaa pakolaisia arjen asioissa ja tapaa heitä viikoittain puolen vuoden ajan työparinsa kanssa. Kielen opettajia tarvitaan sekä päivällä että illalla järjestettäviin ryhmiin. Vapaaehtoinen selviytyy tavallisilla taidoilla; hänen ei tarvitse olla koulutukseltaan opettaja. – Kielen omaksuminen on avain kotoutumisessa. Kaikkien tehtävänä on rohkaista maahanmuuttajia opiskelemaan ja käyttämään kieltä aktiivisesti, korostaa Niemi. Yrityksille – Kiinteistöille – Koteihin DOS LINE - Puhdasta palvelua Vuorentaustantie 2, 33420 Tampere A 12 SILTA 1/2017 Kiinteistöpäätöksiä uskallettava tehdä Lippukulkue saapuu Kaukajärven seurakuntatalon saliin Kaukapartion joulujuhlassa 2016. Kirkon jäsenyys ohenee ja verotulot vähenevät. Myös yhteisöveron muuttuminen valtionavuksi vähentää varoja Tampereella ja muissa isoissa yhtymissä. Tämä on asettanut myös seurakuntien omistamat rakennukset suurennuslasin alle. Joitain kiinteistöjä on jo myyty, ja uusia muutoksia on tulossa. P äätöksiä ei pidä tehdä roiskimalla, toteaa Tampereen seurakuntien kiinteistöpäällikkö Heikki Päätalo. – On väistämätöntä, että päätöksiä täytyy uskaltaa tehdä sen jälkeen, kun tilanteesta on tehty objektiivinen arviointi. Hän toteaa vaativansa kunnon perusteita päätösten tueksi. – Tiloja käyttävät yksiköt päättävät itse, mistä luopuvat; kiinteistöosasto ei määrää niitä. Tampereen seurakuntien varoista tilojen ylläpitoon kuluu reilu viidennes, paikallisseurakunnissa liki kolmasosa. Jos verotulot laskisivat puoli miljoonaa vuodessa, 15 vuoden aikana resursseista katoaisi lähes neljännes. – Mikään ei ole ajanut säästöjen tekemiseen aikaisemmin, Päätalo huomauttaa. Viidelle vuodelle laaditussa kiinteistöstrategiassa sen on arvioitu tarkoittavan 750 000 euron vähennystä toimintatiloihin käytettävissä rahoissa. Purettavaa Messukylän seurakuntaneuvosto päätti rei- lu vuosi sitten, että Kaukajärven seurakuntatalo käy nykykehityksen myötä tarpeettomaksi, ja siitä voidaan luopua. – Kilpailutuksen myötä tontille on saatu kumppani, jonka kanssa on haettu asuntorakentamisen mahdollistavaa kaavaa: Pohjola Rakennus Oy suunnittelee alueelle 55+ -ikäisten Eloisa-konseptin mukaista asumista. Rakennusliikkeen kanssa tehdyssä sopimuksessa on mainittu seurakuntatalon vieressä kasvava suojeltu mänty. Päätalo painottaa, että paikallisseurakunta ja sen toiminta on avainasemassa. – Kaukajärvellä seurakunnan tila on järkevää korvata toisella, mutta pienemmällä. On mahdollista, että tämä ratkaistaisiin Eloisa-konseptiin kuuluvilla yhteistiloilla, tai toisella paikalla, jossa seurakunta voisi olla vaikka vuokralla. Seurakunnan kannalta olisi tietysti hyvä olla mahdollisimman keskeisellä paikalla. vuoteen 2020 mennessä. Alueelle tavoitellaan noin 15 000 – 20 000 kerrosneliömetrin rakennusoikeutta. Päätalo huomauttaa paikan olevan herkkä ja arvokas, muutenkin kuin rahallisesti. Lisäksi F.L. Caloniuksen suunnittelema huvila on säilytettävä puurakennus. Vapaakirkko osti seurakuntien tontin vieressä sijaitsevan rakennuksen kaupungilta. Markus Perko TEKSTI: Asta Kettunen KUVAT: Hannu Jukola Asuntorakentamista Kalevankankaan hautausmaan pääportin lähiympäristö on muuttumassa, sillä viereen on tulossa asuintaloja. Hakemus asemakaavamuutoksesta on jo jätetty, ja rakentaminen lienee odotettavissa lähivuosina. Kaavoitus toivotaan saatavan valmiiksi Kiinteistöstrategiassa perätään kirkkotilojen käytön kehittämistä entistä monipuolisemmaksi. Kirkkorakennuksia voitaisiin jumalanpalvelusten lisäksi käyttää laajasti koko seurakuntakuntatyöhön, toisaalta avata tiloja seurakunnan ulkopuoliseen käyttöön. Valon ja tulen messu Kalevan kirkossa joulukuussa 2015 käytti tuoretta tekniikkaa. SILTA 1/2017 A 13 Julkujärven leirikeskuksen rakennukset ovat käyttöikänsä päässä. Seurakuntayhtymällä ei ole varaa kehittää kohdetta, eikä se vastaa enää leirien vaatimuksia. Kohteelle pyritäänkin kehittämään muuta käyttöä, tai se voidaan vuokrata ulos. Myyntiä ei nykytilanteessa pidetä järkevänä. Kiinteistöpäällikkö Heikki Päätalo osoittaa Mustanlahdenkadun kiinteistön remontoitavaa osaa. Selän takana on matala purettava osa. Mustalahdenkadulla seurakunnat omistaa asuntoja ja toimistotiloja, joissa on toiminut muun muassa Pyynikin kirkkotupa. Puutarhakadun puoleinen vuokraoikeus on myyty rakennusliikkeelle, ja asuntojen ennakkomarkkinointi on meneillään. Seurakuntayhtymä yhtiöittää vanhan kerrostalon, jossa alkaa peruskorjaus. – On ollut ajatuksena, että Yhteinen diakonia ja Tuomiokirkkoseurakunnan diakonia sekä mahdollisesti myös Tuomiokirkkoseurakunnan nuorisotyö siirtyisivät sinne. Jos konsepti toteutuu, sinne voisi siirtyä myös Mummon Kammari. Suunnitelmat ovat kuitenkin kesken, Päätalo painottaa. Yhteisen diakonian toimintojen kokoaminen saman katon alle on joka tapauksessa tavoitteena, joko Mustalahdenkadulle tai muualle. Diakonian tilatarve on päivällä arkisin, kun taas nuorisotyö tarvitsee tiloja lähinnä iltaisin ja viikonloppuisin. – Jos nämä käyttävät samoja tiloja, niiden käyttöastetta pystytään kasvattamaan huomattavasti. Se suunnitelmassa tuntuukin niin hyvältä, Päätalo iloitsee. Uutta ja korjattavaa Kämmenniemessä Paarlahden rantaan, Aunessillan kupeeseen, aletaan rakentaa uutta seurakuntataloa. Samalle tontille nousee liikerakennus, johon on tulossa Salen myymälä. – Rakennuslupahakemus jätettiin joulukuussa, ja on realismia, että rakentamaan päästään joskus keväällä. Valmistumisajankohta menisi ensi vuoden alkupuolelle, Päätalo arvelee. Hankkeen kokonaiskustannusarvio on 2,3 miljoonaa euroa. Arkkitehtitoimistona toimii Q’ark ja pääarkkitehtina Pasi Sammaljärvi. Pispalan kirkossa vanhan seurakuntatalon osuus peruskorjataan kauttaaltaan. Talotekniikka, pinnat ja sisätilat uusitaan. Kirkkorakennus saa lisää tilaa, kun tiloja avataan ja kirkon ja seurakuntatalon väliseen tilaan tehdään monitoimitila. Ullakolle tulee työtiloja, ja saavutettavuutta parannetaan. Kirkkosali sen sijaan säilyy ennallaan. Kustannuksiksi on arvioitu 2,2 miljoonaa euroa. Härmälän kirkon remontti alkaa näinä päivinä, ja kirkko on poissa käytöstä koko ”Mikään ei ole ajanut säästöjen tekemiseen aikaisemmin.” Heikki Päätalo kevätkauden. Toiminta on siirtynyt siksi aikaa Peltolammin seurakuntakodille. Kyttälän kiinteistön kohtalosta on esitetty monenlaisia ajatuksia sen jälkeen, kun kivirakennuksessa havaittiin sisäilmaongelma. Nyt kiinteistön käytöstä on laadittu jälleen uusi ehdotus, josta on neuvoteltu myös kaavoituksen kanssa. Aiemmin ovat olleet esillä ainakin kokonaisuuden osittainen purkaminen ja puurakennuksen siirtäminen. – Kyttälänkadun puoleisen kivitalon julkisivu on suojeltu, ja on vahva tahtotila myös siitä, että puurakennus säilyisi Kyttälän viimeisenä puutalona. Seurakunnat onkin halunnut mahdollistaa puurakennuksen säilyttämisen. – Kiinteistön remonttitarve on mittava, mutta oleellisempaa on löytää sille pitkäaikainen käyttötarkoitus. Ei ole vaihtoehto, että tehtäisiin vain pintaremontti, tai että kiinteistö myytäisiin raakileena pois. Energiahankkeisiin on päätetty varata vuosittain 200 000 euroa. Lamminpään kappeli vaihtaa tänä vuonna sähkön maalämpöön, ja samalla parannetaan ilmanvaihtoa. Kustannukset ovat 150 000 euroa ja takaisinmaksuaika alle kymmenen vuotta. Hautausmaiden ulkovalaistuksissa siirrytään kokonaan ledi-teknologiaan. Leirikeskuksista Rajala on kunnossa, ja Pättinniemeen ja Luhtaanrantaan on päätetty satsata. Muuten leirikeskukset käytetään loppuun, pienin korjauksin. Isosaaren käyttöiäksi on arvioitu 5–10 vuotta, Torpan 15– 20 vuotta. – Kiireellisiä korjaustarpeita on yllin kyllin, Päätalo huomauttaa. ✦ tampereenseurakunnat.fi/kirkko_ tampereella/paatoksenteko Lisää: siltalehti.fi Tältä näyttää Kämmenniemen seurakuntatalon julkisivukuva rakennuspaikalla. Pääsevätkö asukkaat sanomaan sanansa? Messukylän seurakunnan luottamushenkilö ja Kaukapartion tiedottaja Riitta Niemistö toivoo, että alueen asukkaat pääsisivät vaikuttamaan kiinteistömuutoksiin. – Tavoitteenahan on kuitenkin katsoa useamman vuosikymmenen päähän. Kesällä 2015 virkamiehet valmistelivat esitystä säilytettävistä ja poistuvista kiinteistöistä, ja esiin nousi Kaukajärven seurakuntatalon purku. Messukylän seurakuntaneuvosto linjasi luopumiset syyskuussa 2015. – Ikävintä minusta on, että ihmiset eivät saaneet päätöksestä tietoa, ja tieto lähti leviämään suusta suuhun. Netissä päätös on, mutta sitä on vaikea löytää. – Tämä tontti on alun perin saatu alueen ihmisten aktiivisuuden ansiosta. 50 vuoden vuokrasopimus päättyy 2021. Lahjoitusehdoissa mainitaan myös, että vuokrasopimusta voidaan jatkaa senkin jälkeen, jos seurakunnalla on tarvetta. Heikki Päätalo myöntää, että tiedotuksessa olisi voitu onnistua paremminkin. – Kun on tapahtunut näin iso asia näinkin nopeasti, se on päässyt yllättämään. Kiinteistön purkaminen ei ole pikku juttu. Seurakuntatalo on iso osa alueen identiteettiä ja keskeisellä paikalla. – Minulta on myös kysytty, aiotaanko koko Messukylän seurakunta nyt purkaa. Ei sitä olla ainakaan nyt purkamassa. Puhuttaa ihmisiä Keskustelu on vellonut erityisesti siitä lähtien, kun rakennusyhtiö lähetti viime lokakuussa monille alueen asukkaille alustavan kyselyn seurakuntatalon tontille nousevien senioriasuntojen tarpeesta. Ensimmäisten asuntojen arvioitiin valmistuvan vuonna 2018. Häntä huolettaa maisema ja ristin poistuminen siitä. Seurakuntatalo on maamerkki. – Tunnepuoli sanoo purkamiseen, että ei ikinä, mutta olen myös nähnyt toiminnan vähentyneen huippuajoista. Tapahtumia on siirtynyt Haiharan kartanoon. Päiväkerhossa lasten määrä on vähentynyt ja pyhäkoulu hiipunut. Partio tarvitsee kuitenkin tilansa, ja päiväsaikaankin toiminta seurakuntatalossa on vireää. – Sinänsä on oikea suunta, että lähdetään ihmisten joukkoon. Niemistö ei täysin ymmärrä Messukylän kirkon laajentamistakaan, mutta aprikoi, että tuskinpa kirkkoa lähdetään purkamaan, vaikka Linnainmaan ja Levonmäen tilat ovatkin paremmassa kunnossa. – Aitolahden kirkko tehtiin Olkahisiin, ja Teiskossa rakennetaan Kämmenniemeen. Messukylässä tehdään toisin päin, eli siirrytään sieltä, missä ihmiset ovat sinne, mihin on noussut kirkko keskiajalla. – Lisäksi bussiyhteydet eivät ole hyvät, ja parkkipaikkatilanne on toivoton. ✦ SILTA 1/2017 Hyvä tyyppi A 14 Susanna Halme esittelee valokuvia Tengerun kylän vammaisten lasten koulusta (Patandi Special Needs Primary School), jonka oppilaat ovat 9–13 -vuotiaita. Lue lisää Susannan kokemuksista: tallailunitansaniassa.vuodatus.net Vapaaehtoistyössä yhdistyvät hyöty ja hauskuus M yös näkövammaiset pystyvät elämään itsenäistä elämää. Tämän Susanna Halme todistaa omalla esimerkillään: energinen nuori nainen opiskelee, urheilee, vaikuttaa järjestössä ja tekee vapaaehtoistyötä – rajoitteestaan huolimatta. Olen lapsesta asti tarttunut toimeen, en jaksa vain olla. Kun huomaan jonkin epäkohdan, mietin aina, kuinka itse voisin vaikuttaa asiaan. Vapaaehtoistyön tekeminen on myös hauskaa, Halme kuvailee omaa elämänasennettaan. Nuorten parissa hän on tehnyt vapaaehtoistyötä jo nelisen vuotta. Tällä hetkellä hän toimii sekä Näkövammaisten liiton Nutor-nuorisotoimijaryhmässä että Tampereen paikallisyhdistyksessä. Halme opiskelee historiaa Tampereen yliopistossa, mutta asuu urheilun vuoksi Espoossa. Hän pelaa maalipalloa naisten maajoukkueessa. – Treenit ovat Espoossa, koska joukkue saadaan siellä helpommin kokoon. Seuraava haaste on syyskuussa maalipallon Euroopan-mestaruuskilpailut, mutta joukkueen tavoitteena on saada kisapaikka Tokion olympialaisiin. Karibu Tanzania – tervetuloa Tansaniaan! Vuosi sitten heräsi ajatus vapaaehtoistyöstä Afrikassa. Halme oli haaveillut pitemmästä matkasta, johon voisi yhdistää järkevää tekemistä. – Aloin selvittää asioita. Vapaaehtoistyöpaikka järjestyi yllättävän helposti Projects Abroad -järjestön kautta. Työskentelin viime kesänä kuusi viikkoa Tansaniassa vammaisten lasten koulussa, jossa olin avustajana näkövammaisten luokassa. Halme on saanut tunnustusta sinnikkyydestään: viime itsenäisyyspäivää hän juhli presidentinlinnassa juhlavastaanotolla. Syksyllä 2016 Allianssi myönsi hänelle Nuori toimija -tunnustuksen. – Tunnustukset lämmittävät ja vahvistavat sitä, että teen tärkeää työtä. Allianssin tunnustus tuli aktiivisesta toiminnasta Tansaniassa: näkövammaisten luokassa Halme huomasi, että kolmestatoista pistekoneesta kymmenen oli rikki. Hän otti yhteyttä eri toimijoihin ja sai Sokeain Lasten Tukisäätiön lahjoittamaan 300 dollaria pistekoneiden korjaukseen. – Yhtenä aamuna töihin tullessani kuulin oppilaiden ilon; koneet oli korjattu ja jokaisella koululaisella oli pistekone käytössään. Halme haluaa rohkaista nuoria vapaaehtoistyöhön, mutta kehottaa valitsemaan ainakin ensimmäiselle kerralle helpon, itseä kiinnostavan työn. – Minulle Tansania opetti huolettomampaa asennetta sekä uuden näkökulman. Vaikka parannettavaa löytyy, Suomessa näkövammaisten asiat ovat kuitenkin hyvin, Halme summaa. ✦ TEKSTI: Riitta Jussila KUVA: Jussi Laitinen SILTA 1/2017 SAARNAVUORO TEKSTI: Pirjo Silveri Ei vertaistasi sulle Liljalla on kristinuskossa erityisasema kukkien joukossa. Raamatun tekstien perusteella kasvi herättää hyviä ja kauniita mielikuvia. Taiteessa lilja liitetään usein Neitsyt Mariaan, mutta moniin muihinkin pyhiin. Valkoinen lilja ilmaisee Jeesuksen äidin neitsyyttä ja puhtautta. Keskiajalla Marian ilmestystä kuvaavissa taideteoksissa lilja alkoi esiintyä enkeli Gabrielin yhteydessä. Juuri arkkienkeli Gabriel toi Marialle viestin, että hän saa pojan, vaikka on neitsyt. Monissa viimeisen tuomion kuvissa valkea lilja toimii Kristus-symbolina. Vastikään taiteilija Kuutti Lavonen toteutti perinteisen aiheen Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon, ja lilja välittää armon sanomaa nykyajan uskon kuvassakin. pikkusipuleita, joista taas kasvaa uusia kasveja. Näin syntyy runsaita, laajoja kasvustoja. Liljan kukka muodostuu kuudesta samanlaisesta, toisistaan erillisestä terälehdestä. Kukat ovat riippuvia, vaakasuoria tai pystysuoria, ja niiden koko voi vaihdella muutamasta sentistä jopa 25 senttiin. Madonnanlilja (Lilium candidum) oli ajanlaskun alussa Lähi-idässä ainoana ja harvinaisena kasvanut liljalaji. Sen perusteella on arveltu, että puhuessaan kedon liljoista Jeesus tarkoitti ennemmin yleistä kukkaloistoa kuin juuri tiettyä kasvia. Raamatun maan alueen värikkäitä kevätkukkijoita olivat esimerkiksi iirikset, tulppaanit, marskinliljat, pikarililjat, sinililjat, narsissit, vuokot ja unikot. Madonnanliljalla ei ole liljalajien joukossa läheisiä sukulaisia. Vuorisaarnassaan Jeesus kehottaa katsomaan kedon kukkia (Matt 6:28). Useissa raamatunkäännöksissä tällä kohtaa puhutaan kedon liljoista, ja näin lilja ilmaisee Jumalan huolenpitoa ja luottamusta häneen. Mikael Agricola käytti 1500-luvulla nimityksiä kedon kukkainen ja orgon roosi. Roosi on tietenkin ruusu, orko lounais- ja kaakkoismurteissa käytetty laakson nimitys. Raamatun ensimmäisessä suomennoksessa eli vuoden 1642 Bibliassa kirjoitetaan Saaronin kukkaisesta ja kukoistuksesta laaksoissa, mutta mitään kasvia ei mainita nimeltä. Lilja kukkii myös virsissä ja esimerkiksi tutussa joululaulussa Heinillä härkien kaukalon. Suvivirren viidennen säkeistön kielikuva pohjautuu Raamatun Laulujen lauluun. Jeesusta verrataan Saaronin liljaan Ei vertaistasi sulle, sä lilja Saaronin. Entisessä Korkeassa veisussa, nykyisessä Laulujen laulussa rakasta ihmistä hehkutetaan runollisen suloisesti: ”Olen Saaronin ketojen kukka, laaksojen lilja. Kuin lilja ohdakkeiden keskellä on minun armaani neitojen keskellä. Hänen huulensa ovat liljankukat, niillä helmeilee kirkas mirha.” Turussa seurakuntien lehden nimi on Lilja. Turun kaupungin vaakunaan on kuvattuna lilja, koska Maria oli keskiajalla Turun ja sen tuomiokirkon nimikkopyhimys. Virressä 621 ihminenkin on Kristuksen lunastamana puhdas, kaunis lilja Mestarini tarhassa. ✦ Pixabay Profeettojen julistuksessa liljoilla viitattiin Israelin uudistumiseen ja tulevaan messiaaniseen rauhan aikaan. Hoosean kirjassa maalataan sanoilla: ”Minä virvoitan Israelin kuin aamukaste, ja niin se kukoistaa kuin lilja ja tunkee juurensa maahan kuin Libanonin setri.” Tämäntapaisten luonnehdintojen seurauksena lilja alettiin kirkkotaiteessa mieltää myös paratiisin kukaksi. Näin tapahtuu yhä: Osmo Rauhala valitsi sen yhdeksi hyveen kasviksi Tyrvään Pyhän Olavin alttarialueen paratiisiin. Jumalanpalveluselämässä valkoinen lilja viittaa ylösnousemukseen ja uuteen elämään. Näyttävää, komeaa kukkaa on käytetty sekä hää- että hautajaiskukkana. Molempiin se merkitykseltään sopii, molempiin tilanteisiin löytyy hyvä perustelu ja selitys. Vanhassa testamentissa kerrotaan yksityiskohtaisesti kuningas Salomon temppelin rakentamisesta. ”Eteishallin muut pylväänpäät olivat neljän kyynärän korkuisia ja liljankukan muotoisia.” (1. Kun. 7:19) Jerusalemin ensimmäisen temppelin pylväänpäät ovat voineet olla liljoja, mutta mallina on saattanut olla myös ”vesililja” lootus. Tuohon aikaan Niilillä kasvoi runsaasti näitä pystykukkaisia lumpeita. Egyptiläisessä ornamentiikassa lilja oli erittäin suosittu koristeaihe. Lilium-sukuun kuuluu noin sata lajia, joista valtaosa on kotoisin Itä-Aasiasta. Pohjoisella pallonpuoliskolla liljoja kasvaa luonnonvaraisena Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Liljojen verso kasvaa maanalaisesta sipulista. Jotkin lajit kasvattavat maanpäällisten versojensa kärkiin Sakari Löytty Muusikko, lähetystyöntekijä Lukijalta-palsta löytyy sivulta A 17. Päivi Löytty Diakoni, lähetystyöntekijä Lähde! Pispalan kirkossa vietetään 15.1. Maailmojen messua, jossa meidät Päivi ja Sakari Löytty siunataan matkaan ja lähetetään Suomen Lähetysseuran kautta palvelemaan Namibian ev.lut. kirkkoa diakonia- ja musiikkityössä. Meistä tulee Harjun, Messukylän ja Pirkkalan seurakuntien sekä Tampereen hiippakunnan nimikkolähettejä. Keskustelusaarnassa pohdimme seurakunnan kanssa Jeesuksen sanoja päivän evankeliumitekstissä Joh. 4: 5–26. …joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä. Jeesus viittaa veteen janon sammuttajana. Meidän mieleemme nousee maa, johon olemme lähdössä ja jossa vesi on, ehkä konkreettisemmin kuin meille Suomessa, elämän perusedellytys. Tuhansien järvien maassa, jään ja lumen keskellä voi olla vaikea kuvitella elämää kuivuuden uhkaamana. Monissa Afrikan maissa elämä on sateiden varassa. Vesi kerätään tynnyreihin tai patoaltaisiin, joista se puhdistetaan käytettäväksi. Namibian viimeiset sadekaudet ovat olleet heikkoja, luonto on kuivunut, karjaa ja maataloutta uhkaa katastrofi. Kaivojakin on, mutta pohjavesi ei riittäisi kaikille, eikä se ole kaikin paikoin juotavaksi kelpaavaa. Muutama ympärivuoden virtaava rajajoki sentään tarjoaa vettä niiden varsilla eläville. ” Pispalan messu liittää meidät maailmanlaajan kirkon jumalanpalvelukseen. Mihin kaikkeen vettä tarvitaan? Juotavaksi, ruuanlaittoon, peseytymiseen, lämmitykseen, terveydenhuoltoon, energian tuottamiseen, kasteluun, kalastukseen… lista on loputon, ja kaikki välttämätöntä ihmiselämälle. Ja onhan ihmiskehokin valtaosin nestettä, vettä. Jeesuksen vertaus elävästä vedestä on rikas. Kyse ei olekaan vain janon sammuttamisesta, vaan paljosta muusta. Elämän kokonaisvaltaisuudesta ja siitä, miten elämä itsessään on Luojansa varassa. Puhtaan veden saatavuus on tulevaisuudessa suurimpia globaaleja haasteita. Pyytämällä samarialaiselta naiselta vettä Jeesus antoi esimerkin kulttuurirajojen ylittämisestä. Nämä rajat haluamme Maailmojen messussa ylittää toivottamalla maahanmuuttajat tervetulleiksi seurakunnan keskelle, alttarin ääreen yhteiseen juhlaan. Juhlimme Jumalan luomaa maailmaa monin kielin ja kulttuurisin vaikuttein. Kulttuurimaailmojen lisäksi messussa kohtaavat musiikin, sanan, rukouksen, hiljaisuuden, liturgian maailmat. Pispalan messu liittää meidät maailmanlaajan kirkon jumalanpalvelukseen. Namibiassakin kokoonnutaan lähes samalla kellonlyömällä alttarin ääreen. Siellä sadekausi on alkamassa ja voimme yhtyä ystäviemme rukoukseen runsaista ja siunaavista sateista. Voimme rukoilla ikuisen elämän veden virkistävää voimaa monenlaisten haasteiden keskellä kamppaileville lähimmäisillemme niin täällä Tampereella, Suomessa, Namibiassa kuin ympäri maailmaa. ✦ Maailmojen messu 15.1. kello 11 Pispalan kirkossa Kuvat: Ari Vitikainen ISO KIRJA KASVAA A 15 A 16 SILTA 1/2017 TIESITKÖ Elämän leipää, pullaa ja kaakaota palvelee lapsia ja perheitä koko viikon. Sunnuntaiaamujen messut siirtyvät Peltolammille Härmälän kirkolta kevään 2017 remontin vuoksi, ja niiden myötä myös kirkon pyhäkoulu muuttaa. Vanhemmat voivat rauhassa tulla yläkerran kirkkosaliin, kun uusi Peltsun Kaakaopyhis kokoaa lapset alakertaan omaan jumalanpalvelukseensa. Pyhäkouluun ovat tervetulleita kaikki kolmivuotiaasta ylöspäin – toki äiti tai isi saa jäädä kaveriksi, jos ensin vähän jännittää. Pyhäkouluopettajina aloittavat siskokset Aleksandra ja Angeliina Halkosaari. Tytöt kertovat kasvaneensa seurakunnan toiminnassa pienestä pitäen. Aleksandra Halkosaari muistelee käyneensä päiväkerhoa Koivistonkylässä. – Haluan nyt jakaa eteenpäin sieltä kauniina muistoina säilyneet raamatunkertomukset. Angeliina Halkosaaren mieleen jäivät kertomusten sijasta niiden turvallinen ja lämmin tunne. Näistä kokemuksista tytöt tahtovat Kaakaopyhiksenkin rakentaa. Ohjelmaksi he ovat suunnitelleet pienen hartaushetken, kivan askartelun ja lopuksi juhlan kaakaon ja mutusteltavan kera. Angeliina Halkosaaren vahvuuksina ovat askartelu ja leipominen. – Sunnuntaisin pyhis kutsuu lapsia lämpimän pullan tai paahdetun leivän tuoksulla. Leikeille ja jutustelulle on myös varattu aikaa, hän kertoo. Peltsu on perheiden talo Peltolammin seurakuntakeskus on muutenkin toiminnallaan perheitä lähellä. Avoin päiväkerho ja Jumalan kämmenellä -illat kokoavat yhteen perheitä tiistaisin ja torstaisin, päiväkerho alle kouluikäisiä keskiviikkoisin ja perjantaisin sekä iltapäiväkoti eka- ja tokaluokkalaisia pikku koululaisia joka arkipäivä. Uutena avauksena Peltsulla on alkamassa leivänjako, joka on suunnattu opiskelijoille ja lapsiperheille. Leivänjako on osa RuokaNyssen toimintaa. Siitä voi kysellä lastenohjaaja-diakoni Jäsenyys murroksessa Martti Lumia Peltolammin seurakuntakeskus Laura Karhola Kirjoittaja on lakimies ja Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvoston jäsen. Olen 27-vuotias tamperelainen, joka asuu yksin kerrostalossa. Sunnuntaisin katson ystävieni kanssa Netflixistä Modernia perhettä. Jaan Facebookissa kiinnostavia uutisia, ja arkeni luksusta on ostaa jonkin aikakauslehden irtonumero kaupasta. Elämäntapani puolesta kuulun irrallisten ryhmään kuten 55 prosenttia tamperelaisista. Tampereen seurakuntayhtymä on vahvasti mukana Kotimaa Oy:n Jäsen 360⁰ -tutkimuksessa ja pyrkii hyödyntämään sen tarjoamaa dataa toimintansa suunnittelussa. Tutkimuksessa ihmiset jaetaan arvojensa ja elämäntapansa perusteella neljään segmenttiin: irrallisiin, avomielisiin, maltillisiin ja uskollisiin. Se, että suurin osa tamperelaisista kuuluu irrallisten ryhmään, on suuri haaste kirkolle. Miten sitouttaa toimintaan, tai edes jäsenyyteen ihmisiä, jotka lähtökohtaisesti eivät odota kirkolta mitään, ja jotka usein kokevat kirkon ja sen opit kaukaisiksi? Moni kirkon toimija tuntuu ajattelevan, että irrallisesta tulee iän myötä uskollinen tai ainakin maltillinen, ja ongelma korjaantuu näin itsestään. Henkilökohtaisesti olen vakuuttunut siitä, että irrallisesta tulee vanhemmiten korkeintaan avomielinen, mutta todennäköisesti hän pysyy irrallisena. Kirkon kokoavaa toimintaa hän ei koe omakseen vuosienkaan päästä. ” Kirkon kasvot ovat työntekijän kasvot. Aleksandra Halkosaari (takana) ja Angeliina Halkosaari aloittavat pyhäkoulunopettajina Peltolammin seurakuntakeskuksessa. ” Sunnuntaisin Peltsun pyhis kutsuu lapsia lämpimän pullan tai paahdetun leivän tuoksulla.” Satu-Tuulia Halkosaarelta (p. 050 366 9345), joka tietää, että tiettyyn aikaan kuusta talous voi olla perheillä tiukassa. – Kenenkään papereita emme ryhdy kyselemään, Halkosaari lisää. ✦ Peltolammin seurakuntakeskuksen osoite on Tilkonmäenkatu 4. Katso lisätietoja: tampereenseurakunnat.fi/seurakunnat/etelainen_ seurakunta/lahikirkot/ harmala/peltolammin_ seurakuntakeskus Matti Etelänsaari SILTA siltalehti.fi 4. vuosikerta • Kustantaja/ julkaisija: Tampereen ev. lut. seurakunnat • Toimitus: päätoimittaja Kirsi Airikka, p. 050 381 0970, toimitussihteeri Asta Kettunen, p. 050 438 2716, s-posti: [email protected] ja [email protected]. Osoite: Seurakuntien talo, Näsilinnankatu 26, PL 226, 33101 Tampere. • Kaupalliset ilmoitukset: Medialiike, Tampere Ilmoitusmyynti ja laskutus: Mervi Juutilainen, p. 044 520 5560, [email protected] Ilmoitusvalmistus: Tuija Lautiainen, p. 044 532 2300, [email protected] • Jakelu: Tampereen Ykkösjakelut Oy. Jakelupalaute: jakelupalaute.fi, p. 03 3140 4200 • Tilaukset: [email protected], p. 040 804 8066 • Taitto: Kotimaa Oy • Painosmäärä: 95 000 kpl • Paino: Alma Manu, Tampere • ISSN: ISSN 2342-0979 (painettu), ISSN 2342-0987 (verkkojulkaisu) • Seuraavat lehdet ilmestyvät: ke 1.2., aineisto 16.1. mennessä, ke 1.3., aineisto 13.2. mennessä Kiireisestä elämästään huolimatta irrallinen arvostaa yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyyden tunne ei kuitenkaan vaadi pysyvää, viikoittain kokoontuvaa yhteisöä, vaan yhteinen elämys saattaa riittää. Se, että laulaa täydessä Tuomiokirkossa Ultra Bran kappaletta urkujen säestyksellä. Katsoo naapuria ja hymyilee. Tuntee kuuluvansa juuri siihen hetkeen, kirkon korkean katon alle. Irrallisten osalta laatu korvaa määrän. Yksi hyvä kokemus kirkosta tai sen toiminnasta saattaa kantaa jopa vuosia. Kyseessä voi olla esimerkiksi Syntisten veisut, Aleppon tukikonsertti, seurakunnan järjestämä iltapäiväkerho tai onnistunut kirkollinen toimitus. Kirkko ja irrallinen kohtaavatkin useimmiten juuri jälkimmäisten yhteydessä, ja tuon kohtaamisen onnistumisesta riippuu paljon. Kirkon kasvot ovat työntekijän kasvot. On tärkeää, että työntekijä ymmärtää vastuunsa ja tuon kohtaamisen merkityksen. Kirkolle irrallisista kiinnipitäminen on ensiarvoisen tärkeää. He ovat tulevaisuuden veronmaksajia. Älkää ymmärtäkö väärin, en missään nimessä tarkoita, että kirkon pitäisi irrallisia miellyttääkseen unohtaa itsensä. Muuttua sen kuitenkin pitää uskaltaa. Katsoa peiliin. Tunnustaa tosiasiat, joista yksi on se, että ilman rahaa ei ole toimintaa – sitä kokoavaa tai muutakaan. ✦ Kommentoi kolumnia: siltalehti.fi Hannu Jukola KOLUMNI SILTA 1/2017 Lukijalta Lapsen hyvinvointi pärjäämistä tärkeämpää Miksi Kalevankankaalla kaadetaan puita? Asun Kalevankankaan hautausmaan vieressä ja käyn usein ihailemassa hautausmaan kauniita puita ja kasveja. Huomasin kulkiessani hautausmaan poikki, että siellä sahattiin hienoja vanhoja puita. Miksi nämä arvokkaat puut tarvitsee kaataa? Euroopan ja Suomenkin puistoissa ja viheralueilla on paljon vanhempiakin puita ja ne voivat aivan hyvin. Palautetta Vaaralliset puut joudutaan poistamaan Kalevankankaan hautausmaalla on yhteensä reilut 1500 puuta, jotka kaikki on kuntokartoitettu. Kartoituksen ja vuosittaisen kuntoseurannan perusteella pyrimme löytämään joukosta ne huonokuntoiset puut, jotka ovat muuttumassa vaarallisiksi. Joudumme kaatamaan joka talvi 15–20 huonokuntoisinta puuta. Pyrimme täydennysistuttamaan vastaavasti uusia taimia. Tällä kaato-/istutustahdilla puuston kierto on 80– Jussi Laitinen Nykyinen hallitus haluaa rajata kotihoidon tukea toivoen kotona lapsia hoitavien äitien siirtyvän työelämään nopeammin. Opetusministeri Grahn-Laasonen nosti julkisuuteen varhaista päivähoitoa puoltavan sosiologi Jani Erolan tutkimuksen. Erola esittää, että 1–3 -vuotiaana aloitetulla päivähoidolla on positiivinen vaikutus lasten koulumenestymiselle. Lisäksi hän väittää, että tutkimuskirjallisuus ei tue yleistä harhaluuloa siitä, että päivähoito olisi haitallista lapsen kehitykselle. On kuitenkin lukuisia tutkijoita, joilta on vahvaa näyttöä asiasta (Keltikangas-Järvinen, Rusanen, Sinkkonen, Sajaniemi, Lahikainen). Tiedustelimme Erolalta tutkimuksen taustoista ja hän kertoi sen olevan puhtaasti sosioekonominen näkökulma. Varhaista aloittamista siis perusteltiin koulumenestyksellä ja pärjäämisellä eikä tutkimus sisältänyt lapsen psyykkistä hyvinvointia. Kasvatustieteiden tohtori Erja Rusasen mielestä erot vahingoittavat pientä lasta tavalla, jolla on pitkäaikaisia vaikutuksia. Hän on huolissaan siitä, että varhaiskasvatuksen suunnittelussa ei ole huomioitu turvallisen kiintymysmallin kehittymistä. Pieni lapsi on riippuvainen häntä hoivaavista henkilöstä kolmen ensimmäisen vuoden ajan. Lapsen turvallisuuden tunne järkkyy, kun hän joutuu uusiin ja vieraisiin tilanteisiin. Hän ei kykene keskittymään leikkimiseen tai tutkimaan ympäristöä vaan hänen energiansa ja aikansa menee turvallisuuden tunteen hakemiseen. Suuret ryhmät, ero vanhemmasta, vaihtuvat hoitajat, melu ja lasten keskinäiset ristiriidat kuormittavat lasta. Stressi nostaa lapsen kortisolitasoa, joka puolestaan vaikeuttaa lapsen kykyä lukea sosiaalisia signaaleja sekä vaikeuttaa muistia ja oppimista. Lasten ja nuorten pahoinvointi on otettava todesta, oireet eivät nouse tyhjästä. Nykyisillä resursseilla varhaiskasvatukselle asetettuja tavoitteita on vaikea saavuttaa eivätkä vastaa alle 3-vuotiaan emotionaalisiin tarpeisiin tyydyttävästi. Vanhempien sosioekonominen asema periytyy vahvasti ja lisäksi on huomioitava, että korkeasti koulutetut vanhemmat vievät lapsensa päivähoitoon varhaisemmin kuin muut ja perhetaustalla tunnetusti on suuri vaikutus koulumenestykseen. Joten Jani Erolan tutkimus ei mielestämme riitä perusteluksi alle kolmevuotiaiden päivähoidolle. Riitta Kuismanen Sosiaalipsykologi, Pirkkala Sari Kumin Erityisopettaja, Helsinki Tänä talvena kaadettavia puita on Kalevankankaalla 20. 100 vuotta, joka rakennetulla alueella on puustolle hyvä elinikä. Toki lajikohtaista vaihtelua on paljon. Pihlajan odotettavissa oleva elinaika on noin 60–80 vuotta, kun taas tammi kestää vuosisatoja. Hautausmaa on puille vaativa kasvuympäristö, koska ne altistuvat juuristovioituksille. Vanhojen vaahteroiden kohdalla valittavan usein kaatosyynä on rakennevika, joka on vaahteroiden kasvutavasta johtuen niille tyypillinen. Rakenneviassa rungon kasvaessa jää kuorta haaran sisään. Tämä tekee haarasta repeämisalttiin. Usein jää jäljelle terveen näköinen kanto, vika kun on ollut usean metrin korkeudella. Monille vaahteroille olemme saaneet jatkoaikaa tukemalla heikkoja haaroja. Alueella 12 oli vaaralliseksi muuttunut vanha vaahtera. Syysmyrskyt olivat repineet tällaisen heikon haaran jo osittain auki, ja vaarana oli, että suuri osa latvuksesta putoaa läheisellä käytävälle. Tällaisen vaahterankäävän jo heikentämän puun tukeminen ei ole mahdollista. Mielestäni vanhalle hautausmaalle kuuluvat vanhat kookkaat puut. Ne luovat alueen tunnelman ja suojaavat säältä. Vanhoissa puissa on usein lahovikoja, sieniä ja kääpiä. Ne itsessään eivät ole kaatamisen perusteena, vaan ovat osa luonnon monimuotoisuutta. Pyrimme työssämme säilyttämään Kalevankankaan puustoisuuden. Joudumme tasapainottelemaan vanhojen puiden sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja hautausmaan turvallisuuden takaamisen välillä. Yhtäkään puuta emme kaada ilman perustetta, uuden suuren puun kasvattamien kun kestää ihmisiän. Juha Katajamäki Seurakuntapuutarhuri Vanhukset saman tason paikkoihin Sillan pääkirjoituksessa (10/2016) valiteltiin, että yhteiskunnalla ei ole resursseja huolehtia vanhuksista. Kyllä niitä löytyisi, mutta muut asiat ovat valitettavasti päättäjien mielestä tärkeämpiä kuin vanhukset, jotka eivät tosiasiassa ole enää yhteiskunnalle tuottavia. Eräs ratkaisu olisi säätää laki, jossa kaikki joutuisivat vanhuuden koittaessa samantasoisiin paikkoihin hoidettavaksi. Kyllä siinä hoitotaso nousisi kohisten nykyisestä. Mushi A 17 Ammattilaiset palvelevat Hautamuistomerkit Asianajajia Valetut hautaristit ja muistomerkit Tutustu mallistoomme www.vaihtoehtohautakivelle.fi p.040 5325 696 Musiikkikoulu Hoivapalvelut Koe onnistumisen iloa MUSIIKKIKOULU SÄVELAVAIMESSA! Yksilö-, pari- ja ryhmäopetusta kaikenikäisille. - Klassinen ja pop, rock, jazz -yhdistelmälinja - “ILOISET SÄVELET” -ryhmät 5-9 -vuotiaille Aloitusajankohta huomioidaan lukukausimaksussa. Ilmoittaudu: www.savelavain.fi Tiedustelut: 040 591 6000 KAIKKI APU KOTIIN - siivouksesta sairaanhoitoon! Mikkolantie 1-3, Ylöjärvi p. 044 987 7815 www.valkokultahoiva.fi Asianajajan palvelut Kuolinpesät Perintöasioissa sinua palvelee OSTAMME Hämeenkatu 3 A 6, 33100 Tampere puh. 03 - 230 3000 www.lss-oy.com Muutto- ja kuolinpesien irtaimistot. Siivoamme kohteen myyntikuntoon. Ilmainen arviointi. Puh. 040 582 4637 WWW.OSTANKUOLINPESAT.FI Palvelemme myös ruotsin kielellä Yhteydenotot: Jouko Juntunen asianajaja 041-506 2755 Kaihtimet Lakiasiat ASIANAJOTOIMISTO TAMMER-JURISTIT • Säle-, rulla- ja puukaihtimet • Terassi- ja ikkunamarkiisit • Pimennys- ja paneeliverhot • Taite- ja peiliovet • Parvekekaihtimet ja pystylamellit • Luxaflex-sisustuskaihtimet SUUNNITTELU, MITTAUS, ASENNUSPALVELU Kaihdin Sampo Sammonkatu 18, TRE (03) 255 0858, 0400 736 716 ks@ kaihdinsampo.fi www.kaihdinsampo.fi Laadukasta ja asiakasläheistä palvelua vankalla kokemuksella ja näkemyksellä. Asiantuntijamme apu elämäsi muutoksiin mm. avioliitto, avioero, huoltajuusasiat, testamentit jne. Palvelemme arkisin klo 8.30–16.00. Tarjoamme myös aamuja ilta-aikoja. Puh. 010 34 666 40 [email protected] ASIANAJOTOIMISTO TAMMER-JURISTIT oy Aleksis Kiven katu 11 C 33100 TAMPERE Lue lehti netissä siltalehti.fi 18 SILTA 1/2017 Hengenmies Springsteen TEKSTI: Teemu Järventie Bruce Springsteen sai innostuneen vastaanoton Tampereella vuonna 2009. I Otava hminen voi jatkaa elämää särkynyt sydän vahvistuneena ja luoda uutta rakkautta. Tuskan ja trauman voi takoa hurskaaksi miekaksi, ja sillä voi puolustaa elämää, rakkautta, inhimillistä armoa ja Herran siunausta.” Ei ihan tavanomaista tekstiä megaluokan rocktähdeltä. Syksyllä ilmestyneessä Born to Run -elämäkerrassaan (Otava, 2016) Bruce Springsteen tekee sen, minkä kirjassaan lupaa: kertoo itsestään kaiken olennaisen. Hän tekee sen riisuen itsensä vereslihalle niin taitavasti, että lukija elää väkisinkin mukana. Bruce Springsteen (s. 1949) kasvoi kirjaimellisesti katolisen kirkon piirissä pappilan, nunnaluostarin ja katolisen koulun vieressä. Katoliseen kasvatukseen kuuluivat tuolloin olennaisina osina fyysinen kuritus ja julkinen häpäisy, mikä tietenkin jätti jokaiseen jälkensä. Arkisilta ja samaan aikaan ylimaallisilta tuntuneet papit ja nunnat olivat nuorelle Brucelle vahvan auktoriteetin ja avautumattoman seksuaalisuuden henkilöitymiä, portinvartijoita, jotka ”valvovat pääsyä hämärään, autuaaseen maailmaan, jonne pelkään ja haluan astua”. Omaelämäkerta todistaa väkevästi, kuinka taitava sanankäyttäjä Bruce Springsteen on, ja mistäs muusta kuin Jumalan armosta. Uskonnon äidinkieli, kuten koko Raamattukin, on kuvien kieltä, metaforaa metaforan perään, koska siinä yritetään tavoittaa tavoittamatonta. Siksi se on läheistä sukua runoudelle. Koska nuori Springsteen ei ollut mikään lukutoukka, hän ammensi kaiken kielellisen kuvastonsa rocklyriikan ohella katolisen kirkon sanastosta, kuvastosta ja symboliikasta – niin, ja tietenkin Raamatusta. Sinä synnyt maailmaan maksamaan muiden syntejä Niin omaelämäkerran sivut kuin Springsteenin laulutkin ovat kristillisten ja raamatullisten termien ja symboliikan kauttaaltaan värittämiä: ”Tällainen oli maailma, josta löysin lauluni alun. Katolisuudessa oli sitä runoutta, vaaraa ja pimeyttä, jotka kuvastivat sisintäni ja mielikuvitustani.” Lapsena Bruce näki kotonaan jumalten muuttuvan paholaisiksi. ”Olin omasta mielestäni nähnyt Saatanan mustasukkaiset kasvot. Nuo kasvot olivat isäparkani kasvot, kun hän särki kotona paikkoja humalaisen raivolla ja pelästytti meidät pahanpäiväisesti.” Väkivaltaista juoppoa ei pojasta tullut, mutta isänsä mielenterveysongelmat hän peri. Kenties väkevin todistus Springsteenin lyriikan raamatullisuudesta on laulu Adam Raised A Cain (YouTubesta löytyy korkeatasoinen konserttitallenne), joka kertoo riipivästi siitä, kuinka isät siirtävät pahoja perintöjään, omia traumojaan ja pelkojaan omille pojilleen. Laulun lohduton sanoma vapaasti kääntäen on tämä: sinä synnyt tähän maailmaan maksamaan jonkun toisen menneisyyden syntejä. Koko 500-sivuista kirjaa sävyttää vilpittömyys sekä halu ja kyky kertoa asiat itseään säästelemättä. Springsteen on itselleen ankara ja vaatii itseltään kohtuuttomia, joskin iän varttuessa hän on oppinut olemaan armollinen itselleen. Eli rakastamaan itseään niin kuin lähimmäistään. Henkilökohtainen suhde Jeesukseen Kun Springsteen kuvaa riipivän rehellisesti voimakasta kaipuutaan ja haluaan parempaan ihmisyyteen, vapautta isän pojalleen siirtämistä demoneista, mieleen tulee keskiajan merkittävin mystikko Mestari Eckhart. Mestari Eckhart kirjoitti 1300-luvulla samasta asiasta näin: ”Jos tunnet, että sinulta puuttuu harrasta mieltä ja vilpittömyyttä, ja olet siitä pahoillasi, niin juuri se on harrasta mieltä ja vilpittömyyttä.” Päästyään kahdeksannelta luokalta nuori Bruce käänsi katoliselle kirkolle selkänsä ja sanoi ”ei enää koskaan”. Aikuistuttuaan hän huomasi, että katolilaiseksi kasvatettu on aina katolilainen. ”Niinpä lakkasin valehtelemasta itselleni. En usein harjoita uskontoani, mutta tiedän, että jossain syvällä sisimmässäni…olen edelleen joukkueessa.” Joukkueessapa hyvinkin: ”Niin hassulta kuin tämä kuulostaakin, minulla on edelleen ’henkilökohtainen’ suhde Jeesukseen”, Springsteen jatkaa uskontunnustustaan. Ei se kuulosta yhtään hassulta. Eikä tunnu hassulta sekään, että kirjansa viimeisillä sivuilla, ennen epilogia, Springsteen päättää koskettavan kuvauksensa käynnistään kotikaupungissaan, lapsuutensa kulmilla, Isä meidän -rukoukseen. Ongelmallinen ja traumaattinen suhde omaan isään värittää voimakkaasti miehen Jumala-suhdetta. ”Hän (Jeesus) on edelleen yksi minun isistäni, joskin hänen kohdallaan on kuten oman isäni kohdalla: en enää usko hänen jumalalliseen voimaansa. Minä uskon hartaasti hänen rakkauteensa, hänen kykyynsä pelastaa…mutta ei tuomita…sitä on jo muutenkin tarpeeksi.” ✦ brucespringsteen.net Stefanie Oepen Born to Run -elämäkerta kertoo syvällisestä taiteilijasta, joka löysi laulunsa alun katolisuudesta ja julistaa nyt armoa ja anteeksiantoa. ”Katolisuudessa oli sitä runoutta, vaaraa ja pimeyttä, jotka kuvastivat sisintäni ja mielikuvitustani.” BRUCE SPRINGSTEEN • Kotoisin New Jerseystä (Yhdysvallat) • Soittimet: kitara, huuliharppu, piano • Lempinimi: The Boss eli Pomo • Yhtye: The E Street Band • Yli 120 miljoonaa myytyä albumia • Viime kesäkuussa ilmestynyt Rutgersin yliopiston professori Azzan Yadin-Israelin kirja The Grace of God and the Grace of Man: The Theologies of Bruce Springsteen paneutuu tiedemiesmäisen tarkasti Springsteenin lyriikassa olevaan teologiaan, jonka pohja on vankasti katolisuudessa. • Puoliso Patti Scialfa, kolme lasta • Esiintynyt Suomessa vuosina 2003, 2008, 2009, 2012 ja 2013 • Kärsii masennuksesta (HS 27.9.2016) Silta 1/2017 19 Paperikengät kertoo lähdöistä ja muistoista ja heidän jälkeläistensä kertomuksia. – Sodan jälkeen kaikesta oli pulaa ja ihmisten kekseliäisyys arjesta selviytymiseen oli olevan huipussaan. Myös kenkiä tehtiin paperista, siitä teoksen nimi. Löyhästi nimi viittaa myös flamencoon, jota tanssitaan flamencokengillä, kertoo teoksen koreografi Anu Silvennoinen. Teosprosessi alkoi koreografi-tanssija Anu Silvennoisen karjalaisten isovanhempien kokemuksista sekä koko työryhmän sukujuurista ja muistoista. Syksyllä 2013 Silvennoinen ja ohjaaja-näyttelijä Anne HyväriSusanna Lyly Flamencotanssiteos Paperikengät kertoo lähdöistä ja muistoista, toiseudesta, juurista ja juurtumisesta. Se käsittelee kodin jättämistä, perheen hajoamista ja lapsen kokemuksia sodasta. Paperikengissä yhdistyvät flamencotanssin voima, sellomusiikin ja laulun sielukkuus sekä maaginen äänimaisema. Teos saa kantaesityksensä 27. tammikuuta Kangasala-talossa. Keskeisiä teemoja ovat sukupolvelta toiselle siirtyvät muistot, kerrotut tarinat ja henkinen perintö. Monitaiteellisen teoksen taustamateriaalina on käytetty evakkotaustaisten ihmisten nen toteuttivat työpajakokonaisuuden ja haastattelivat noin 20 ihmistä kolmesta sukupolvesta: evakkotaustaisia ihmisiä sekä heidän lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Haastattelumateriaalia on käytetty teoksen tukirankana sekä koreografian ja dramaturgian pohjana. – Minua on pitkään kiinnostanut ajatus muistojen siirtymisestä sukupolvelta toisella. Se, missä vaiheessa kerrotuista ja kuulluista muistoista tulee omia, vaikka itse ei olisi ollut niissä osallisena, Silvennoinen kertoo. Haastatteluista käy ilmi, millaisiin selviytymistarinoihin ihmiset ovat joutuneet venymään evakkoaikoina. – Kertomuksista löytyy myös paljon yhtymäkohtia nykyaikaan. Sota on aina täysin käsittämätöntä ja mieletöntä. Kertomukset ovat siinä mielessä valitettavan ajattomia. Monitaiteelliseen työryhmään kuuluvat koreografi-tanssija Anu Silvennoinen, ohjaaja-esiintyjä Anne Hyvärinen, tanssija Marja Rautakorpi, sellisti Hanna Kilpinen, laulaja Anna-Kaisa Vuorinen, äänisuunnittelija Saija Raskulla ja pukusuunnittelija Katrin Oro. Teosta ovat tukeneet Sisä-Suomen tanssin aluekeskus ja Björkqvistin rahasto. ✦ Paperikengät pe 27.1. klo 19 Kangasala-salissa Liput Kangasala-talosta 20/18/10 euroa Lippu.fi alk. 22,50/20,50/11,50 euroa Flamencotanssiteos Paperikengät kertoo lähdöistä ja muistoista, toiseudesta, juurista ja juurtumisesta. Se esitetään 27. tammikuuta Kangasalatalossa. Kurjet-teos on Leena Ylä-Lylyn Marraskuu-näyttelystä, joka on avoinna 30.1. saakka Nykyajassa. Kuolema on ikuinen ja aina ajankohtainen Tammikuussa valokuvakeskus Nykyajassa esillä oleva Marraskuu-näyttely (2013– 2016) käsittelee kuoleman, hiljaisuuden ja tyhjyyden teemoja sekä valokuvan meditatiivisuutta. Taiteilija Leena Ylä-Lylyn teoskokonaisuus pitää sisällään muotokuvia rinnastettuina asetelmiin ja symbolisiin aiheisiin, kuten esimerkiksi kasveihin ja kuolevaan luontoon. Harkiten nimetyt teokset ovat saaneet vaikutteita zen-buddhalaisuudesta, perinteisistä japanilaisen kuvataiteen aiheista, ikebanasta sekä itä-aasialaisesta filosofiasta. Taiteilijan tavoitteena on tuoda nämä osa-alueet yhteen ja muodostaa niistä kokonaisuus, jonka sisältöä ja muotoa keskeisesti johdattaa pyrkimys hiljaisuuteen. – Tapasin 2013 buddhalaisen miehen, zen-harjoittajan, joka sairastaa parantumatonta sairautta. Aloin kuvata häntä sekä tutustua zen-meditaatioon. Olemme keskustelleet tulevasta. Marraskuu käsitteleekin kuoleman varjoa zenin valossa, Leena Ylä-Lyly kertoo. Taiteilijan mukaan kuolemaa aiheena, tai valokuvaan Tiedämmekö, mitä rakkaus on? Pakeneeko se määritelmiä, sanoja? Moni varmasti ajattelee tuntevansa rakkauden, mutta saattaa kieltää mahdollisuutemme tarjota sille jaettua, eksaktia määritelmää. Kun kyseessä on rakkaus, onko pyrkimys sen sisällön sanoittamiseen edes mielekästä? Bell Hooks haastaa. Viljelemme sanaa puheessamme, kirjallisuudessa, mutta harvat tietävät, mitä rakkaus todella on. Onko rakkaus tunne, vai tietoista toimintaa, käyttäytymistä? Vaistomaista, vai työn takana, opittua? Ensiaskeleemme rakkauden mielen kysymisessä voimme ottaa päästämällä irti ajatuksesta, että emme voi määritellä rakkautta. Mikäli meille tarjotaan puntaroitua, kirkassanaista rakkauden työmääritelmää, rohkenemmeko sen valossa uudelleen tulkita suhteitamme, elämäämme? Katsahtaa menneisyyteen uusin silmin? Hooks pui teoksessaan mittavaa rakkautta käsittelevää kirjallisuutta kokoavasti, purkaen jumiutuneita ajattelutapoja ja oletuksia. Teos avaa myös ikkunan kirjailijan henkilökohtaisiin rakkauden ja sen kaipuun kokemuksiin, elämäntuntoihin, kietoen ne niin filosofisiin kuin psykologisiin ideoihin. Yhteiskunta- ja kulttuurikriittinen näkökulmakaan ei teoksesta jää uupumaan. Rakkaus ei rajaudu perheen, puolisoiden ja ystävien piiriin – se tahtoo maailmaan, totuutena ja oikeudenmukaisuutena. Rakkaus on ihmisyhteisöjä ja todellisuutta muovaava, liikehdintään ravistava voima. Hooksin analyysissä piirtyy esiin syvään juurtuneita, jopa rakkaudelle vahingollisia, sukupuolirooleja sekä rakkaudettomuuden rakenteita. Rakkauden esitaistelija motivoi meitä yhteiseen henkiseen kasvuun ja oppiin, väsymättömään rakkauden kysymiseen. Tehdäksemme sijaa rakkauden paluulle on meidän kohdattava potentiaalinen rakkaudettomuutemme. Bell Hooks tunnetaan tuotteliaana kirjailijana, aktivistina ja feministinä. Hän syntyi vuonna 1952 työväenluokkaiseen suurperheeseen Yhdysvalloissa, Kentuckyn bluegrass-osavaltiossa. Hooks on valmistunut tohtoriksi kirjallisuudesta vuonna 1983 University of Californiasta, Santa Cruzista. Teoksen All About Love. New Visions (2000) on suomentanut Elina Halttunen-Riikonen ja se julkaistiin keväällä nimellä Rakkaus muuttaa kaiken (niin & näin -kirjat, 2016). ✦ Janne Aejmelaeus niin & näin Rakkaus muuttaa kaiken liittyvänä ominaisuutena, ei voi ohittaa tai käsitellä puhki. Se on ikuinen ja aina yhtä ajankohtainen. Hiljaisuus, tyhjyys ja pysähtyminen ovat osa samaa kokonaisuutta. Juupajoelta kotoisin oleva Ylä-Lyly on helsinkiläinen valokuvataiteilija, joka käsittelee töissään elämän haurautta. Marraskuu on hänen toinen yksityisnäyttelynsä. – Yksi kuvataiteen keskeisimmistä merkityksistä on mielestäni antaa aikaa pysähtyä, katsoa ja ajatella. Kenties olla myös ajattelematta. Valokuvalle ominainen hiljaisuus on sen voima, tarjoutunut mahdollisuus uppoutua katsomaansa. Leena Ylä-Lyly esittelee näyttelynsä ja keskustelee yleisön kanssa taiteilijatapaamisessa sunnuntaina 22. tammikuuta kello 14–15 Nykyajassa. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. ✦ Leena Ylä-Lyly: Marraskuu Valokuvanäyttely 30.1. saakka Nykyaika, Kauppakatu 14 Avoinna ma–pe 12–18, la–su 12–16 Galleriaan ja käsikirjastoon on vapaa pääsy 20 Silta 1/2017 Hannu Jukola Juha Hurme Teatteri Telakan lavastamattomalla näyttämöllä, jossa näytellään sisältö edellä. Mielen murtuminen ja suljetun osaston maailma olivat Hurmeelle niin vieraita asioita, ettei hän olisi pystynyt kertomaan niistä ilman omakohtaista kokemusta. Ihmismielen haurauden äärellä O maääninen kirjailija, käsikirjoittaja ja ohjaaja Juha Hurme sairastui seitsemän vuotta sitten mieleltään niin vakavasti, että joutui suljetulle osastolle. Mies toipui vuodessa ja kykeni ajan kuluessa valjastamaan romahtamiskokemuksensa taiteen kentälle. Hullu-niminen kirja julkaistiin keväällä 2012, ja nyt teos on mukailtu näyttämölle. Hurme painottaa, ettei näytelmä ole hänen sairaskertomuksensa. Idea lähti liikkeelle omasta kokemuksesta, mutta aika ja asian taiteellinen prosessointi ovat vieneet omakohtaisuutta etäämmäs. Kun näyttelijät ovat osaltaan työstäneet tarinaa, sitä kauemmas se on muuttunut henkilökohtaisesta. – En enää tunnista itseäni päähenkilössä. Antti Laukkarisen esittämä hahmo on jo joku muu, ohjaaja sanoo. Hurme on siis onnistunut taiteellisen työnsä sivutuotteena ja taitavien näyttelijöi- den työtä seuraamalla sekä terapoimaan itsensä että tuottamaan sairastumiskuvauksen katsojalle. Naamioista ja rooleista riisuttu Lyhyehkön sairastamisjakson ja sen aikaisen toimintakyvyttömyyden jälkeen Hurme kokee olevansa entistä parempi kirjailija ja ohjaaja. Hulluus ei ole luova tila, mutta pohjalla käyminen on vaikuttanut miehen tapaan ajatella ja tehdä taidetta. – Voimattomuus ja putoaminen luovuuden mustaan rotkoon oli ainutlaatuinen kokemus. Olen olemassa sitä varten, että ilmaisen itseäni taiteen keinoin. Koin suorastaan velvollisuudekseni nousta montusta ylös kertomaan siitä, toteaa nykyään kiitollisuutta ja iloa elämästään tunteva mies. Hullu on selviytymistarina; luhistumista seuraa valon ja paranemisen puoliaika. – Ihmismieli on suurenmoinen, mutta hauras rakennelma. Koin olevani rokotettu hulluudelta, enkä uskonut, että se voi- si koskettaa minua. Kokemus opetti, että kuka tahansa meistä voi sairastua, mutta kuka tahansa voi myös parantua. Hullussa on kysymys kulissien romahtamisesta. Siinä kohdataan naamioista ja rooleista riisuttu ihminen. Pitkän linjan teatterintekijä kokee tämän mahtavana, sillä jäljellä on vain ihmisyys. – Se on käännekohta, kun näkee itsensä toisessa, vaikka osaston 15 5 C kuolevassa narkkarissa. Silloin saa kiinni ihmisyydestä ja ymmärtää, ettei me tarvita suorituksia ollaksemme ihmisiä. Siitä lähtee paraneminen. Näytelmässä kuljetaan kaamosmatka adventista uuden vuoden alkuun. Nyt eletään edelleen vuoden kylmintä aikaa, ja maailmassa riittää kaaosta. Onko hulluuden kokemusasiantuntijalla vinkkejä siitä, miten ihminen voi pitää kiinni mielenterveydestään? – Tähän ei ole patenttia. Mutta kaikki kahvat ja ihmissuhteet pitävät meitä pinnalla. Mielenterveyden välttämätön vitamiini on se, että on iloinen elämästään. Ja toimii yhdessä muiden kanssa, tarkoittakoon se sit- ten edes sitä, että käy vaikka kioskilla kohtaamassa ihmisiä. ✦ Terhi Loimuneva Hullu Teatteri Telakalla 11.3. saakka, Helsingin Teatteri Jurkassa 14.3.–18.5.2017 Suuren kysynnän vuoksi lisäesityksiä Teatteri Telakalla myös syksyllä 2017 teatteritelakka.fi Ens Nume i rossa : •Raine uusimr Frimanin teolog mat kuviot ian op innotja •Mum m o n Kamm siniv huipeanlkoiset talkaorin tuvat ot •Yhtei s v a s t u kää katsee t Lähiu -itäänntää Tammikuun ekovinkki: Voimaa viheralueista Luontoliikunnan on havaittu vähentävän vihaa ja masentuneisuutta enemmän kuin liikkumisen rakennetuissa ympäristöissä. Mieltä voivat kohentaa niin metsät kuin hoidetut kaupunkipuistot. Voisiko yhden viikoittaisen liikuntakerran vaihtaa lenkkeilyyn lähimetsässä tai -puistossa? Tai kuntosalikäynnin sijaan kokeilla ulkokuntosalilaitteita, joita löytyy kattavasti ympäri Tamperetta? Jos mahdollisuutta varsinaiseen luontoliikuntaan ei ole, voi päivittäisen asiointireitin vaihtaa kulkemaan puiston tai metsän läpi. Jo viiden minuutinsiltalehti.fi/ekovinkki kävelytuokion luonnossa on huomattu kohentavan mielialaa. ✦ alaosta.fi/lasten-suusta Tytti Pasanen Lisää: siltalehti.fi/ekovinkki
© Copyright 2024