Eila Mirjami, Emilin tytär, Hannikainen
Hannikaisten sukuseura ry - Abrahamin sukuhaara Eila Mirjami, Emilin tytär, Hannikainen syntynyt 19.1.1940 Sääminki, kuollut 18.4.1992 Haukivuori Toinen sisareni, joka oli syntynyt 18.12.1933 sai Aatos Terhon suorittamassa kasteessa 8.1.1934 Hanna Emilia. Kummeiksi oli pyydetty Tauno ja Enni Hannikainen sekä Matti ja Anna Turunen. Hannan kuoltua Ikoinniemellä 1934 hinkuyskään vuoden ikäisenä jäin kaipaamaan juuri kävelemään oppinutta sisarta. Äidin opettamaan iltarukoukseen ”Levolle laskeun Luojani...” aloin lisätä pyynnön uudesta lapsesta perheeseemme, siitä toisille kertomatta. Olinko tässä pyytämisessä miten aktiivinen, sitä en enää muista. Tähän rukouspyyntööni tuli vastaus Talvisodan aikana perjantaina tammikuun 19. päivänä 1940, 40 asteisen pakkasen paukkuessa. Yön aikana kotiimme oli haettu naapurin emäntä Amanda Valtonen ja äidin vuode eristetty verholla. Aamupalan jälkeen meidän lähetettiin Tauno-setälään isän lähtiessä hakemaan kätilöä Savonlinnasta. Päivä kului serkkujen seurassa erilaisia pelejä pelaten, kovan pakkasen takia ei mäenlasku, eikä hiihtäminen houkutellut. Illansuussa saimme palata kotiin ja niinpä tietysti, Olka Koivisto oli ”rukousvastauksena” tuonut tyttövauvan kuuden vuoden jälkeen. Ilo uudesta sisaresta toi myös vastuuta, sillä vastuulleni tuli huolehti pikkusisaresta äidin poissa ollessa ja olla kahvinkeittäjänä rotinoiden tuojille äidin lapsivuodeaikana. Viikon ikäisenä 26.1. lapsi kastettiin Eila Mirjamiksi. Kasteen suoritti A. Kaukomaa. Kummeja olivat serkut Leena ja Kaija Hannikainen, veli Ilmari ja äidin serkun poika Kalervo Kinnunen. Kastetilaisuudesta ei ole minkäänlaista muistikuvaa, kodissamme sitä ei ainakaan toimitettu, eikä kirkossa. Luultavasti pappi on ollut pitämässä hartaustilaisuutta kylällämme ja toimitti kasteen, sillä niissä olosuhteissa ei viikon vanhaa lähdetty viemään kastettavaksi kauemmaksi, kun kyseessä ei ollut hätätapaus. Eilaa voidaan sanoa sota-ajan lapseksi. Jo muutaman kuukauden ikäisenä hän nukkui samassa tuvassa, johon majoittui Talvisodasta palaavan kuormastokomppanian miehiä. Toisen kerran hän sai tehdä tuttavuutta sotilaiden kanssa lokakuussa 1944, kun kylään majoittui komppania sotilaita. Pikkutyttö ”hurmasi” rintamalta palanneet sotilaat niin, että he antoivat muisto lahjana tekemänsä puisen kapustan, jossa oli yksikön tunnus, pois lähtiessä. Oliko lahja kapusta myöhemmin innostamassa Eilaa ruuanlaittajaksi, jota hän mielellään teki? Komppanian päällikön kapteeni Kalle Äijälän ottaessa tytön syliinsä Eila oli sanonut: ”kyllä tuo Äijälän Kalle on mahoton.” Hän oli kai kuullut sotilaiden puhuvan päälliköstään Äijän Kallena, joka oli ypäjäläinen maanviljelijä. Opiskelu Sisarien tavoin Eila aloitti oppivelvollisena koulun käynnin 1902 perustetussa Ritosaaren kansankoulussa 1947. Hänen kohdallaan perheemme halusi mahdollistaa koulunkäynnin oppikoulussa, ja niinpä Eila pyrki Savonlinnan tyttökouluun, johon hänet hyväksyttiin keväällä 1952. Syksyllä kuitenkin ilmoitettiin, että syksyn pääsykokeissa ollut pyrkijä oli ohittanut Eilan ja hänen pääsynsä kouluun evättiin. Suosittiinko tässä syksyllä pyrkinyttä savonlinnalaista tyttöä? Hannikaisten sukuseura ry - Abrahamin sukuhaara Ritosaaren koulun tytöt 1952, Eila edessä toinen oikealta Koulun käynti jatkui Ritosaaressa ja sen ohessa Eila oli mukana partiossa, jota johti Elma Laakkonen. Kansankoulun sijaitessa saaressa, niin kesällä mantereenpuolella asuvien oli sinne mentävä veneellä soutaen ja talvella hiihtäen. Koulumatkan pituus oli kaksi ja puoli kilometriä, josta vesimatkaa kaksi kilometriä. Niinpä jo pelkät matkat antoi pohjan kunnon ylläpitämiseksi. Oikealla olevassa kuvassa Eila lähdössä partiolaisten kokoukseen Ritosareen Kiilanlahdesta 1952. Vasemmalla Kierniemi ja oikealla Tuoreniemi. Soutaminen opittiin jo nuorena. Eilalla käytössä isän tekemä vene. Ruokolahdella asuva Imatran yhteiskoulun kuvamotaidon lehtori, Riitta Hannikainen esitti perheellemme, että Eila tulisi syksyllä 1953 pyrkimään oppilaaksi Imatran yhteiskouluun. Matkustin Eilan kanssa Ruokolahdelle ja sieltä Riitan kanssa pääsykokeisiin, jossa hän tuli hyväksytyksi koulun oppilaaksi. Asunnon ja ylöspidon Eila sai Riitan, Vallin ja heidän isänsä lääkintöneuvos Tauno Hannikaisen kodissa Ruokolahden Rasilassa. Tämän Pietari Hannikaisen nuoremman pojan perheen koti oli entinen suojeluskuntatalo, jonka he olivat hankkineet ”evakkovuosien” jälkeen ja kodissa oli aistittavana kulttuurillinen ilmapiiri, jota myös ylläpitivät Riitan opettajatoverit ja taiteilija ystävät. Hannikaisten sukuseura ry - Abrahamin sukuhaara Kuva Hannikaisten talosta Ruokolahden Rasilassa Vuonna 2016 taloa omistaa Risto, Marja ja Juhana Hannikainen. Samana syksynä, kun Eila aloitti oppikoulun Imatralla ja asumisen Hannikaisten perheessä, kuoli Riitan ja Vallin Tauno-isä 26.11.1953. Tauno Hannikainen oli sukuseuramme perustajajäsen ja ensimmäinen esimies. Pian Eila kotiutui karjalaiseen ilmapiiriin, ja joululomalle tultua karjalanmurre oli puheeseen tarttunut. Omassa muistissa ei ole tapahtumia Eilan Imatran ajalta. Kyllä hän niistä lomalla ollessaan puhui, mutta ei ne silloin tuntuneet tärkeiltä, jotta ne olisivat muistiin tallentuneet. Onneksi on tallella kolme kirjettä syyksyiltä 1957 - 58, joista pikkuisen pääsee kurkistamaan 5-luokkalaisen arkeen. Lainaan tähän otteita Eilan kirjeistä. Kiilanmäki 30.8.1957 Veli -Eino! Kiitos kirjeestä ja anteeksi, että vastaus tulee näin kovin myöhään. On nähtävästi niin, että kun kirjeesi oli koko perheelle osoitettu, ei kukaan tarttunut kynään. Meillä on parhaillaan hyvin hiljainen hetki. Kaikki miespuoliset perheemme jäsenet ovat tietalkoissa ja Inkeri ja minä vietämme leppoisaa iltaa. Inkeri ahkerana neulojana ja minä yritän kirjoitella. Olemme tänään viettäneet Eemelin päivää Tauno-setäläiset olivat päiväkahvilla. (Kirjoittaja palaa kuukauden takaiseen kesäkokouksen jälkeisiin päiviin). Seuraavana päivänä sukukokouksen jälkeen olimme siellä Ennin puolella syömässä ja kahvilla. Valli ja Riitta lähtivät sitten tiistaina. Risto ja minä emme päässeet mukaan, kun Olsosen lapset menivät sinne heidän mukanansa…. Minusta on hauska mennä kouluun tai hauska nähdä tovereita. Kasvitkin ovat sekä Ristolla, että minulla kunnossa ja onpa meillä muutamia ylimääräisi kasvejakin… Arvo ja Imppa ovat olleet maataloustöissä molemmissa setälöissä… Elelemme täällä kaikessa rauhassa, minnekäs sitä osaa kotiseudultaan lähteä. Kas, kun muualla ei ole töitä tai sitten on muita vaikeuksia… Joko olet tutustunut paikkakunnan väestöön? Tilanhoitaja - sen tittelin kuulet kai usein koska siellä on niin paljon työmiehiä… Risto ja minä pistäydyimme jäähyväiskäynnillä Heikki-setälässä ja Kaijan luona, terveisiä sieltä. Terveisiä paljon Eilalta ja Ristolta. Hannikaisten sukuseura ry - Abrahamin sukuhaara Ruokolahti, 21.10.-58 Hei sinä yksi veli siellä! Kiitos kirjeestäsi. Heh, heh, onhan se oikeata paperisotaa, kun n. puolentoista kuukauden kuluttua kirjoittaa sisarelleen....Viikko sitten oli lupa, Risto ja minä kaivoimme perunan vihdoinkin maasta ja sitä lähti kokonaista 8 sangollista. Mitenkä Teristen porkkanat kasvavat?... Kokeita on ollut koulussa ihan mahdottomasi ja on vielä tämän viikon aikana. Mistä sinä tiedät väliarvostelujen saantimme?! Minä ole saanut numeroita 5 - 10 välillä. Latinasta tipahti täys 10, biologiasta 8½, aljan kokeista 7-, ensimmäisistä ruotsin kirj. 5+. Eilen oli toiset ja ne menivät kyllä paremmin... Viikko sitten ystävämme Heli Helva oli käymässä täällä. Silloin juhlittiin ensiksi ilta yhden pojan kotona ja aamuyö Mannen luona (tietysti me kolme vain) ja sitten sunnuntai täällä meillä. Meillä oli täysi työ näyttää pirteältä, ettei Riitan kaikki huomaava silmä huomaisi valvomistamme. Eikä hän huomannut onneksemme... Imatralla satoi aamulla muutaman hiukkasen lunta. Koko luokka piristyi huomattavasti, kun luuli talven tulevan, mutta entinen raukeus tuli takaisin matkueeseemme, kun viimeiset hiutaleet olivat sulaneet maan kuraan. Muuten meillä oli viime ainekirjoituksessa sellainen aihe kuin ”Kemia maanviljelyksen apuna.” Kyllä minua harmitti, etten ole kuunnellut tarpeeksi tarkasti ”maamiehen tietolaaria” tai sinun maanviljelys- ja lannoitus - sekä rikkaruohojen torjumissuunnitelmia. Aina sitä ihminen saa kärsiä tyhmyydestään... Nyt täytyy alkaa lukea ruotsin sanoja. Koe(tus) on huomenna ja käsikin alkaa väsyä. Tämä on 6. arkki ihan peräjälkeen. Hyviä kyntöilmoja ym. mahdollista hyvää sinulle ja kartanolle toivottaa Eila. 30.11.1958 päivätyssä kirjeestä Eila kirjoittaa veljilleen Einolle ja Ilmarille. Impalle kiitos kirjeestä ja Einolle onnea runsain määrin tärkeän askeleen johdosta (kihlautuminen). Ja anteeksipyyntö, ettei olla aikaisemmin onniteltu. Ei pidä ajatella, ettei meillä ole ollut halua, päin vastoin, sillä me kirjoitimme jo viikko sitten onnittelukirjeen. Sattui vain käymään niin hassusti, ettei meillä ollut markkaakaan rahaa ja vain yksi kympin postimerkki. Emmekä viitsineet lähettää kirjettämme ilman postimerkkiäkään. Eikö tämä tunnukin pätevältä selitykseltä? Ja se on totta kaiken lisäksi... Lauantaina toista viikkoa sitten minulla oli esitelmä suomentunnilla. Pidin sen Uddarbon papista ja sain kerrassaan loistavan hyvät arvostelut. Viikko sitten meillä oli lupa. Uskotteko, että oli ihanaa saada nukkua kahtena aamuna kauan. Maanantaina olimme Vinskin (seurakuntasisar) luona syömässä päivällistä, joten silloin säästyimme ruuanlaiton vaivasta. Tänään tänne on tullut talvi.. Oli täällä kyllä viime viikolla eräänä päivänä -10, mutta nyt on suunnilleen saman verran ja lunta on jo ainakin 10 cm... Riitta ostaa posauttaa uuden auton. Hän saa tuon entisen myytyä n. 200`000: lla ja tämän uu Hannikaisten sukuseura ry - Abrahamin sukuhaara den hän saa n. 660`000. lla. Se uusi on Peugeot 403. Joku ”Kutsetin (Enso-Gutzeit) herroista myö, kun yhtiö antaa auton sen käyttöön ja omalla ei kannata ajaa. Sillä on ajettu n. 24 000 km. Mitenkäs Teristen kartanon asiat noin yleisesti ottaen sujuvat? Yrittävätkö naiset piirittää Imppaa tai onko Imppa jo iskenyt silmänsä johonkuhun. Risto sai hulavanteen syntymäpäivälahjakseen ja kyllä me hulahopattiin ahkerasi. Nyt se on jo rikki. Tässä oli muutamia poimintoja 18- vuotiaan koululaisen kirjeistä. Kyllä hän muisti myöhemminkin korteilla merkkipäivät ja oli tallentanut vuosien varrella saaman kortit. Eila kirjoitti ylioppilaaksi Imatran yhteislyseossa 1961. Hän oli Emilin ja Tyynen perheen ensimmäinen lapsi, jolle tämä mahdollisuus järjestyi. Tyyne-äiti ei sitä kuitenkaan ehtinyt näkemään. Tuore ylioppilas yksin ruusuineen ja isän, Inkeri sisaren ja hänen Veko-puolison ja veljien, Riston, Einon ja Ilmarin seurassa Rasilassa. Uusi vaihe elämässä Neljäntoista kouluvuoden jälkeen ei vielä ollut ”pätevyyttä” varsinaisesti mihinkään ammattiin. Oli vain tallentunut tiedonjyväsiä, joille piti etsiä kasvualusta satoa tuottamaan. Muistiini ei ole tallentunut oliko Eilalla jo kouluaikana mielessä jokin ala, jota haluaisi päästä opiskelemaan. Vai halusiko hän pitää ”hengähdystauon” ja haki tuntiopettajan ”pestiä” Valtimon yhteiskoulusta ajalle 1961 - 62 ja sai paikan, oppilaasta tuli opettaja. Oliko tämä ”askel” avauksena elämän uran valintaan? Hannikaisten sukuseura ry - Abrahamin sukuhaara Valtimonvuoden jälkeen alkoi opiskelu Oulun yliopiston Luonnontieteellisessä tiedekunnassa pääaineina kasvi-, eläin- ja maantieto. Yliopiston rehtorina toimi vuosina 1963 - 65 kasvitieteilijä Niilo Söyrinki. Eila koki hänet innoittavana persoonana ja opettajana. Kuusikymmenluvulla ei ollut nykyistä opintotukijärjestelmää, vaan opintonsa piti rahoittaa velkaa ottamalla ja ansiotöitä tekemällä. Niinpä Eilallakin oli useita viransijaisuuksia opiskeluaika. Luonnontieteiden kandidaatin tutkinnon Eila suoritti Oulun yliopistossa 1965 ja opetusharjoittelun (biologia ja maantieto), Joensuun yliopistossa syyslukukaudella 1974. Nyt tutkinto oli suoritettu ja jatkona opetusharjoittelu opettajan virkaan. Seuraavissa työpaikoissa hän toimi opetustehtävissä: • Maantiedon ja luonnonhistorian va. lehtorina Multian kokeiluperuskoulun yläasteella 1.8.1967 - 31.7.1968 • Biologian ja maantiedon päätoimisena tuntiopettajana Paltamon yhteiskoulussa 1969 - 73 • Maantiedon ja luonnonhistorian va. lehtorina Soinin kunnan peruskoulun yläasteella 1973 - 74 • Biologian ja maantiedon lehtorina Haukivuoren peruskoulussa ja lukiossa 1975 1992 Sukuseuran toiminnassa hänen mukanaolo tapahtui osallistumalla kesäkokouksiin. Seuran 30-vuotiskokouksessa 31.7.1977 Jyväskylässä ja Laukaassa hän lausui muistosanat opettajastaan ja koulukodin antajasta, joka oli kuollut 14. huhtikuuta. Muistosanoissaan hän toi esiin Riitan opettajana ja taiteilijana ja päätti muistelemisen: ”Riitan oppilaat muistava häntä kiitollisina ja kaipauksella tänäkin päivänä. Lähtemättömästi hän tulee pysymään meidän ja suvun jäsenten lämpimissä ajatuksissa.” Emilin perheen ensimmäisen akateemisen koulutuksen saaneen jäsenen elämäntaival sai päätepisteen Haukivuorella, lankalauantaina 18.4.1992 kesken 25-vuotista opettajauraa. Eilan veli Eino Kuvassa vasemmalta Risto, Eila, Sirkkaliisa ja Ilmari Hannikainen P. J. Hannikaisen patsaalla Jyväskylän Lounaispuistossa Hannikaisten sukuseura ry - Abrahamin sukuhaara Multialla Eilan ongelmaksi yllättäen tuli piirustuksen opettaminen, johon hänellä ei ollut valmiutta. Siksi hän pyysi opettajaltaan Riitalta apua piirustuksen opettamiseen. Jäljempänä kopio osasta Riitan kolme arkkia käsittävästä kirjeestä, jossa hän neuvoo alkuun pääsemiseen. Ohjeiden lisäksi Riitta kertoo omia kuulumisia työstään ja maalaamisestaan. Jottei kirjeessä mainittu kattilan palaminen jäisi lukijaa vaivaamaan, niin kirjeen lopussa Riita kertoo, ettei kattila palanutkaan pilalle. Jos nämä neuvot olisivat annettu puhelimen välityksellä, jota silloin ei Eilalla kyllä ollut, niin emme pystyisi kurkistamaan Riitan ja Eilan elämäntilanteeseen neljänkymmenenyhdeksänvuoden taakse. Ks. seuraavat sivut Hannikaisten sukuseura ry - Abrahamin sukuhaara Hannikaisten sukuseura ry - Abrahamin sukuhaara
© Copyright 2024