1. No category

KATSAUS | Anneli Lauhio ja Veli-Jukka Anttila
Vyöruusun ehkäisy ja hoito
Vyöruusun sairastaa 10–30 % väestöstä jossain
elämänsä vaiheessa. Hoito asikloviirilla, valasik­
loviirilla tai famsikloviirilla on aiheellinen erityi­
sesti, jos potilas on iäkäs, akuutti kipu on kova
tai ihottuma raju sekä silmänseudun vyöruusus­
taudinkuva voi kuitenkin olla erityisen raju
ja tarvitaan laboratoriotutkimuksia diagnoo­
sin vahvistamiseksi. Diagnostiikassa voidaan
käyttää antigeenin osoitusta rakkulanäytteestä
tai vasta-ainemäärityksiä. Erikoistapauksissa
geenimonistustesti on käyttökelpoinen.
sa immuunivajauspotilailla. Hoito on aloitettava
viivyttelemättä, viimeistään kolmen vuorokau­
den kuluessa ihottuman puhkeamisesta. Vesi­
rokkovirusta vastaan rokottaminen vyöruusun
ehkäisynä ei ole kansainvälisesti vakiintunut­
ta. Joissakin harvoissa maissa se on otettu var­
haislapsuuden rokotusohjelmaan. Tutkimus­ten
mukaan riskiryhmien rokottaminen on kus­­tan­
nusvaikuttavinta. Vastikään julkaistussa tutki­
muksessa osoitettiin, että vanhemmilla ihmisil­
lä vyöruusurokotus vähensi merkittävästi sekä
vyöruusuun että postherpeettiseen ­neuralgiaan
sairastu­mista.
1608
Vyöruusun (herpes zoster, HZ) syynä on vesi­
rokon jäljiltä hermosolmukkeisiin uinumaan
jääneen varicella-zosterviruksen (VZV) eli
vesirokkoviruksen aktivoituminen, josta seu­
rauksena on hermo-, iho- ja limakalvotuleh­
dus (Haanpää 2004). Valtaosalla potilaista
esiintyy kipuja ja poikkeavia tuntemuksia jo
ennen ihottuman puhkeamista. Vyöruusua on
pidetty hermosolmukkeen ja ääreishermon
tulehduksena, mutta viruksen leviäminen kes­
kushermostoon sekä tulehdus selkäytimessä ja
aivorungossa on luultua yleisempää myös po­
tilailla, joilla ei esiinny keskushermosto-oireita
(Haanpää ym. 1998).
Sekä vesirokon että vyöruusun taudinku­
va on usein niin tyypillinen, että kliininen
diagnoosi on luotettava. Immuunipuutteisilla
Duodecim 2009;125:1608–14
Vyöruusun esiintyminen
On arvioitu, että 10–30 % väestöstä sairastaa
vyöruusun jossain elämänsä vaiheessa (Gnann
ja Whitley 2002, Harpaz 2008). Vyöruusu on
vauvaikäisellä harvinainen, mutta hyvin kuvat­
tu tila sikiöaikaisen VZV:lle altistumisen jäl­
keen. Tunnetaan myös vyöruusutapauksia, jois­
sa vauva on altistunut vesirokolle ensimmäisten
elinkuukausien aikana (Kurlan ym. 2004).
Vyöruusun puhkeaminen on liitetty solu­
välitteisen immuniteetin heikentymiseen mm.
ikääntymisen yhteydessä. Korkea ikä onkin
keskeinen vyöruusun riskitekijä. Erityisesti
alle 45-vuotiailla vyöruusun keskeisiä riski­
tekijöitä ovat HIV/AIDS, steroidien käyttö,
syövän hoidot, lymfooma ja leukemia. Äsket­
täin myös diabetes on tapaus-verrokkitutki­
muksessa liitetty vyöruusun puhkeamiseen
(Heymann ym. 2008).
Postherpeettinen neuralgia ja
muita vyöruusun komplikaatioita
Postherpeettinen neuralgia (PHN) on pitkit­
tynyt vyöruusun jälkeinen kiputila, jonka kes­
tosta ei kuitenkaan ole yleisesti hyväksyttyä
määritelmää. Jotkut tarkoittavat PHN:llä ki­
pua ihottuman parannuttua, toiset taas vähin­
tään kolme tai kuusi kuukautta jatkuvaa kipua.
Vyöruusukipu on pahamaineinen kiputila,
joka voi uuvuttaa potilaan (Haanpää 2004).
A. Lauhio ja V.-J. Anttila
Islannissa seurattiin vuosina 1990–95 jo­
kaista avohoidossa vyöruusuun sairastunutta
mm. PHN:n ilmaantuvuuden suhteen. Otok­
seen saatiin 421 potilasta. Ikä ennusti PHN:n
puhkeamista (Helgason ym. 2000). On arvioi­
tu (Harpaz ym. 2008), että 10–18 %:lle vyö­
ruusupotilaista puhkeaa PHN. Vyöruusuun
saattaa liittyä muitakin komplikaatioita (taulukko 1 ), jotka erityisesti immuunipuutteisilla
voivat olla henkeä uhkaavia.
TAULUKKO 1. Vyöruusun komplikaatioita (Bannister
1999, Whitley 1999, Harpaz ym. 2008).
Silmän alueen vyöruusu
sarveiskalvon tulehdus
sarveiskalvon haavauma
verkkokalvon tulehdus
sidekalvon tulehdus
episkleriitti
kovakalvon tulehdus
suonikalvon tulehdus
näköhermon tulehdus
riippuluomi
Vyöruusupotilaiden
tartuttavuus
Vesirokkovirus on helposti tarttuva ja leviää
sekä kosketustartuntana suoraan henkilöstä
toiseen tai kontaminoituneiden pintojen väli­
tyksellä että aerosolitartuntana ilmassa pitkiä­
kin matkoja. Vesirokon itämisaika on 10–12
vuorokautta, minkä jälkeen puhkeaa rakku­
lainen ihottuma. Potilas on tartuttava jo 2–4
vuorokautta ennen ihottuman puhkeamista
ja sen jälkeen noin viikon rakkuloiden rupeu­
tumiseen saakka (Kujala ym. 2005). Tartun­
tavaarassa ovat henkilöt, jotka eivät ole sai­
rastaneet vesirokkoa tai joilla on heikentynyt
vastustuskyky esimerkiksi immuunipuutoksen
takia. Myös vyöruusurakkulat levittävät tehok­
kaasti virusta.
Vyöruusupotilaat ovat yleensä iäkkäämpiä,
joten heidän lähiympäristössään olevat henki­
löt ovat yleensä sairastaneet nuorempana vesi­
rokon ja ovat siten turvassa oireisen infektion
syntymiseltä. Vyöruusupotilaan tartuttavuus­
riskiä on pidetty yleensä vähäisempänä kuin
yleistynyttä vesirokkoa potevan. Yhdysvalto­
jen kansanterveyslaitoksen (CDC) suosituk­
sissa vyöruusupotilaan eristämisestä katsotaan
normaalisti tavanomaiset varotoimet riittä­
viksi, jos kyse on potilaasta, jolla on normaali
immuunipuolustus, ja rakkulat voidaan peit­
tää. Mikäli kyseessä on immuunipuutteinen
potilas tai yleistynyt infektio, tulisi potilaan
hoidossa noudattaa ainakin kosketuseristystä,
kunnes ollaan varmoja, ettei infektio yleisty.
Yleistyneessä infektiossa suositellaan ilmaeris­
tystä. Työntekijän, joka ei ole sairastanut vesi­
rokkoa tai jota ei ole rokotettu, ei tule hoitaa
potilasta (Siegel ym. 2007).
glaukooma
näön menetys
Aivovaskuliitti
hemipareesi
Seroosi meningiitti
Enkefaliitti
krooninen etenevä enkefaliitti
meningoenkefaliitti
nekrotisoiva aivotulehdus
Myeliitti
Aivohermojen ja perifeeristen hermojen halvaukset
Autonomisen hermoston toimintahäiriö
Virtsaretentio
Paksusuolen pseudo-obstruktio
Lihastulehdus
Keuhkotulehdus
Maksatulehdus
Guillain–Barrén oireyhtymä
Ramsay Huntin oireyhtymä
Viime aikoina on havaittu, että paikallista
vyöruusua potevilla, voi tapahtua vesirokko­
viruksen aerosolimuodostusta. Vyöruusupoti­
laaltakin peräisin oleva virus kontaminoi her­
kästi huonetilaa ja potilashuoneeseen sijoitet­
tuja ilmanpuhdistimia (Yoshikawa ym. 2001,
Suzuki ym. 2004). Vyöruusurakkuloiden
peittäminen hydrokolloidisiteellä estää virus­
ten leviämisen ympäristöön tehokkaammin
kuin peittäminen harsotaitossiteellä (Suzuki
2004). Englannissa on todettu viiden vuoden
seurannassa vyöruusupotilaiden aiheuttaneen
enemmän sairaalan henkilökunnan sairastu­
misia kuin vesirokkopotilaiden (Wreghitt ym.
1996).
Näiden havaintojen perusteella on selvää,
ettei vyöruusupotilaan huoneessa saa olla mui­
1609
Vyöruusun ehkäisy ja hoito
KATSAUS
TAULUKKO 2. Vyöruusupotilaan eristys- ja muut varotoimet laitoksissa.
Infektio
Varotoimet
Huomautuksia
Paikallinen
Kosketuseristys
Rakkuloiden peittäminen hydrokolloidikalvolla
Hoitavalla henkilökunnalla ja huoneen muilla po­
tilailla immuuniteetti vesirokkovirusta vastaan
Samassa huoneessa ei saa olla immuunipuutteisia
potilaita
Yhden hengen huone jos mahdollista
Paikallinen immuuni­
puutteisella
Kosketus- ja ilmaeristys
Yleistynyt
Kosketus- ja ilmaeristys
ta infektiolle alttiita potilaita tai henkilökun­
taa, jolla ei ole immuniteettia vesirokko­virusta
vastaan (Breuer 2008). Kontaminaatioriskin
vähentämiseksi kannattaa rakkula-alue aina­
kin sairaalaolosuhteissa peittää hydrokolloidi­
sidoksella (esim. Duoderm, Hydrocoll, Com­
feel). Koska vyöruusu ja vesirokko ovat yleisiä
virussairauksia niin avo- kuin laitoshoidossa­
kin, tulee vesirokkoa sairastamattomat tervey­
denhuollon työntekijät rokottaa. Rokotukses­
ta ei ole haittaa, vaikka olisi vesirokon sairas­
tanutkin (Leino 2005). Epäselvissä tilanteissa,
joissa ei haluta tai voida rokottaa, kannattaa
määrittää veren vesirokkovirusvasta-aineet.
Eristys ja varotoimet vyöruusun
leviämisen ehkäisyssä
1610
Aiemmin ns. tavanomaiset varotoimet katsot­
tiin paikallisen vyöruusun hoidossa riittäviksi
(Ylipalosaari ym. 2005, Siegel ym. 2007). Uu­
simpien tutkimustulosten perusteella eristys­
käytäntöjä tulee kuitenkin tiukentaa (Yoshika­
wa ym. 2001, Suzuki ym. 2004, Breuer 2008,
Lopez ym. 2008). Koska Suomen sairaaloissa
ilmaeristyshuoneita ei ole riittävästi, suositte­
lemme kosketuseristystä, ellei osastolla hoide­
ta immuunipuutteisia potilaita. Yhden hengen
huone on vyöruusupotilaalle laitostartuntojen
takia turvallisempi kuin monen potilaan huo­
ne. Taulukossa 2 on esitetty suositellut eris­
tys- ja muut varotoimet.
Jos työntekijä altistuu vyöruusulle tai vesi­
rokolle, on hänen alttiutensa sairaudelle selvi­
tettävä. Ellei hän ole sairastanut vesirokkoa tai
vyöruusua, määritetään vesirokkovasta-aineet
A. Lauhio ja V.-J. Anttila
ja annetaan vesirokkorokotus. Jos työnteki­
jällä ei ole immuniteettia vesirokkovirusta
vastaan, yhdysvaltalaisten ohjeiden mukaan
hänen tulee olla poissa työstä alkaen siitä päi­
västä, kun on kulunut kahdeksan vuorokautta
ensimmäisestä altistuksesta, aina siihen asti,
kunnes on kulunut 21 vuorokautta viimeisestä
altistushetkestä. Jos rokotukselle on vasta-aihe
(esim. immuunipuutos tai raskaus), voidaan
työntekijälle antaa varicella-zosterimmuno­
globuliinia 96 tunnin kuluessa altistuksesta.
Ellei spesifistä immunoglobuliinia ole saata­
villa, voidaan antaa tavallista laskimonsisäistä
immunoglobuliinia. Jos annetaan immuno­
globuliinia, tulee poissaoloa työstä jatkaa 28
vuorokauteen altistuksesta (Siegel ym. 2007).
Tämä on erittäin raskas käytäntö, ja siksi ter­
veydenhuollon työntekijä, joka ei ole sairasta­
nut vesirokkoa, kannattaa rokottaa aina. Asiaa
tulee kysyä terveydenhuoltohenkilöstön työ­
höntulotarkastuksessa.
Vesirokkovirus voi aiheuttaa immuunipuut­
teiselle potilaalle henkeä uhkaavan infektion,
ellei hän ole aiemmin sairastanut vesirokkoa.
Hankala infektio on myös mahdollinen, jos
immuunipuolustus on heikentynyt huomat­
tavasti esimerkiksi tuoreen kantasolusiirron
tai siihen liittyvän käänteishyljinnän hoidon
aikana, vaikka potilas olisi sairastanut vesi­
rokon. Kun hyvin immunosuppressiivinen
potilas altistuu vesirokkovirukselle vesirokkotai vyöruusukontaktin jälkeen, suositellaan an­
nettavaksi varicella-zosterimmunoglobuliinia
(CDC 2000). Koska kyseisen immunoglo­
buliinin saatavuus on ollut aika ajoin huono,
ehkäisyyn on käytetty näissä altistustilanteissa
valasikloviiria 2–3 viikon ajan altistuksesta.
Immuunipuutteisten potilaiden tapauksessa
tärkein ehkäisytoimi on vesirokkoa sairasta­
mattomien perheenjäsenten rokottaminen
hyvissä ajoin ennen kantasolu- tai elinsiirtoa.
Elin- ja kantasolusiirtotopotilaille on syytä
kertoa vesirokkoviruksen aiheuttamasta ris­
kistä.
TAULUKKO 3. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen
(THL) suositukset vesirokkorokotuksista (Leino 2005).
Immuunipuolustukseltaan normaalit henkilöt
1–12 vuoden ikäiset: yksi rokoteannos
Kaikki yli 12 vuoden ikäiset voidaan rokottaa
Alle 13-vuotiaiden vesirokko-vasta-aineita ei ole
syytä määrittää ennen rokottamista, koska vesi­
rokon sairastaneen rokottamisesta ei ole haittaa
13 vuotta täyttäneet: kaksi rokoteannosta 3 kk:n
välein
Vesirokkorokotuksen asema
vyöruusun ehkäisyssä
Vaikka vesirokkorokotteita on käytettävissä,
vain hyvin harvoissa maissa vesirokkorokotus
on otettu varhaislapsuuden rokotusohjelmaan.
On arvioitu, että lapsuudessa sairastettu veri­
rokko on lievä ja itsestään rajoittuva sairaus
(Rozenbaum ym. 2008). Vesirokkorokotuk­
sen saaneiden lasten keskuudessa on esiinty­
nyt vesirokkoepidemioita, mikä viittaa toden­
näköisesti siihen, että yksi rokoteannos ei ole
riittävä, vaan tarvittaisiin kaksi rokotuskertaa
(Gershon ym. 2008). Kahta rokotuskertaa
suosittelee myös Yhdysvaltain kansanterveys­
laitos (Gershon ja Katz 2008).
Yhdysvalloissa vesirokkorokotusta suositel­
laan annettavaksi kaikille 12–15 kuukauden
iässä ja toinen rokotus 4–6 vuoden iässä, ellei
ole viitteitä immuunihäiriöstä (CDC 2007).
Useimmat tutkimukset osoittavat, että riski­
ryhmien – myös aikuisten – rokottaminen
on kustannusvaikuttavinta (Rozenbaum ym.
2008). Suomessa vesirokkorokotusta suositel­
laan yli 12-vuotiaille taudille alttiille vähentä­
mään komplikaatioita varhaisaikuisuudessa
(Leino 2005, Sengupta ym. 2008, Rozenbaum
ym. 2008) (taulukko 3 ). Suomessa rokotuk­
sen sisällyttämistä yleiseen rokotusohjelmaan
harkitaan paraikaa.
Vyöruusurokotus
Oxmanin ym. (2005) satunnaistetussa lumekontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa
selvitettiin, vähentäisikö elävä, heikennetty
vyöruusurokote (”zoster­rokote”, VZV-rokote,
Oka/Merck) vyöruusun tai PHN:n ilmaantu­
vuutta tai vaikeusastetta. Zosterrokotteessa on
yli kymmenen kertaa enemmän viruksia kuin
Rokotusta suositellaan kaikille vesirokolle alttiille
henkilöille
Immuunipuutteiset potilaat
Kaksi rokoteannosta 3 kk:n välein
Rokottamisen hyödyt ja haitat harkittava yksilöl­
lisesti1
Jos potilaalla on synnynnäinen tai hankinnainen
soluvälitteisen immuniteetin puutos, vesirok­
koon sairastuminen aiheuttaa vakavan vaaran2
leukemia (näytönaste = A)
lymfooma (näytönaste = D)
immunosuppressiivista hoitoa saavat syöpäpoti laat (näytön aste = C)
elinsiirtopotilaat (näytönaste = B)
oireettomat tai vähäoireiset HIV-infektiopotilaat
(näytönaste = C)
systeemistä steroidihoitoa saavat (näytönaste = D)
primaarinen soluvälitteinen immuunipuutos
(näytönaste = D)
Humoraalista immuunipuutosta potevat saattavat
hyötyä rokotuksesta, eikä se ole vasta-aiheinen
(näytönaste = D)
Immuunipuutteisen rokottamisessa noudatettava
THL:n suosittamia varotoimia
1
Soluvälitteisen immuniteetin huomattava vajavuus
on rokottamisen vasta-aihe
2
vesirokkorokotteessa. Tutkimuksessa todettiin
107 potilaalla PHN. Heistä 27 kuului rokotus­
ryhmään ja 80 lumeryhmään. Zosterrokotteen
käyttö vähensi vyöruusun aiheuttamaa tauti­
taakkaa 61,1 % (p < 0,001) ja PHN:n ilmaan­
tuvuutta 51,3 % (p < 0,001). Vanhemmilla
ihmisillä vyö­ruusu­rokotus ehkäisee yli puolet
vyöruusun aiheuttamista ongelmista (Oxman
ym. 2005, ­Gershon ja Katz 2008).
Euroopassa ja Australiassa zosterrokote on
rekisteröity yli 50-vuotiaille ja Yhdysvalloissa
se on rekisteröity ja suositeltu annettavaksi yli
60-vuotiaille (Stein ym. 2009). Britanniassa
on äskettäin osoitettu, että vyöruusu ja PHN
ovat varsin yleisiä ja kalliiksi tulevia sairauksia
1611
Vyöruusun ehkäisy ja hoito
KATSAUS
TAULUKKO 4. Vyöruusun viruslääkehoito (Haanpää
2004).
Aloitus: mahdollisimman pian, viimeistään 3 vrk:n
kuluessa ihottuman puhkeamisesta
Hoidon kesto: viikko
Vaihtoehdot:
asikloviiri 800 mg x 5
valasikloviiri 1 000 mg x 3
famsikloviiri 500 mg x 2
ja että PHN:ää esiintyy riippumatta antiviraa­
lien käytöstä (Gauthier ym. 2009). Kyseiseen
tutkimukseen otettiin 27 225 vyöruusupoti­
laan kohortti. Kiputila kehittyi kuukauden jäl­
keen 19,5 %:lle ja kolmen kuukauden jälkeen
13,7 %:lle sairastuneista vyöruusudiagnoosin
jälkeen.
Yhdysvalloissa CDC on vastikään julkais­
sut suositukset vyöruusurokotteen käytös­
tä. Näiden suositusten mukaan kaikille yli
60-vuotiaille suositellaan vyöruusurokotusta,
ellei vasta-aiheita ole. Suosituksessa lueteltuja
vasta-aiheita ovat lymfooma, leukemia ja muut
hoitamattomat hematologiset syövät, kanta­
solusiirtohoito, AIDS tai HIV, kun potilaan
CD4+-T-lymfosyyttimäärä on alle 200/mm3,
immunosupprimoivat hoidot, kuten predni­
sonilääkitys annoksella yli 20 mg/vrk, sekä
hoito tuumorinekroositekijän salpaajalla (in­
fliksimabi, adalimumabi ja etanersepti). Myös
raskaus on rokotuksen vasta-aihe. Rokote an­
netaan kerran 0,65 ml:n annoksena ihon alle.
Vyöruusurokote on samaa elävää, heikennet­
tyä VZV-kantaa kuin vesirokkorokote (Harpaz
ym. 2008).
Vyöruusurokotusohjelman
kustannusvaikuttavuus
1612
Oxmannin ym. (2005) tutkimuksessa vyö­
ruusurokotus vähensi vyöruusun aiheutta­
maa tautitaakkaa 61,1 % ja PHN:ää 51,3 %.
Absoluuttisena riskin pienenemässä kolmen
vuoden seurannassa tämä merkitsee sitä, että
vyöruusun ilmaantuvuus väheni 11,1 tapauk­
sesta 5,4 tapaukseen tuhatta henkilövuotta
kohti. Vastaavasti PHN:n ilmaantuvuus vähe­
ni kolmen vuoden seurannassa 1,4 tapauksesta
0,5:een tuhatta henkilövuotta kohden.
A. Lauhio ja V.-J. Anttila
Pitemmällä aikavälillä on arvioitu, että yh­
den vyöruusun ehkäisemiseksi pitää rokottaa
17 henkilöä ja yhden PHN-tapauksen estä­
miseksi 31 henkilöä. Tällöin yhden vyöruu­
sutapauksen välttämisen hinnaksi tulisi 3 000
dollaria ja yhden PHN-tapauksen välttämisen
hinnaksi 6 000 dollaria (Kimberlin ja White­
ley 2007).
Vyöruusun hoito
Kun potilas hakeutuu ihottuman puhjettua
lääkäriin, arvioidaan viruslääkkeen ja kivun
hoidon tarve. Vyöruusun antiviraalihoito tu­
lee aloittaa mahdollisimman pian, viimeistään
kolmen vuorokauden kuluessa ihottuman
puhkeamisesta (Haanpää 2004). Hoito asik­
loviirilla, valasikloviirilla tai famsikloviirilla
on aiheellinen, erityisesti jos potilas on iäkäs,
akuutti kipu kova tai ihottuma raju, sekä aina
silmän alueen vyöruusussa ja immuunivaje­
potilailla (Gnann ja Whitley 2002, Shen ym.
2004) (taulukko 4 ). Mainitut viruslääkkeet
ovat kaikki nukleosidianalogeja, jotka estä­
vät ihmisen herpesvirusten kuten vesirokko­
viruksen replikaatiota. Koska kaikki kolme
virus­lääkettä ovat turvallisia ja hyvin siedet­
tyjä, monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että
näitä viruslääkkeitä voi suositella laajemmalle­
kin vyöruusupotilaiden joukolle. Tämä koskee
erityisesti tapauksia, joissa potilaan ikä on yli
50 vuotta tai kipu on kohtalaista tai ihottuma
on ärhäkkä. Viruslääkkeen teho on sitä pa­
rempi, mitä nopeammin oireiden alun jälkeen
lääkitys aloitetaan (taulukko 4 ) (Harpaz ym.
2008).
Jacksonin ym. (1997) meta-analyysissä
todettiin, että yhden PHN-tapauksen (kuusi
kuukautta ihottumasta) estämiseksi tarvitaan
keskimäärin 6,3 potilaan hoito. Valasikloviiri
lyhentää kivun kestoa ja vähentää sen esiin­
tyvyyttä kuuden kuukauden kuluttua tehok­
kaammin kuin asikloviiri (Beutner ym. 1995).
Myös famsikloviiri lyhentää PHN-kivun kes­
toa ja esiintyvyyttä yhden ja kolmen kuukau­
den kuluttua vyöruususta tehokkaammin kuin
asikloviiri (Tyring ym. 1995, Boon ja Griffin
ym. 1995). Tyringin ym. (1995) vertailutut­
kimuksessa valasikloviiri ja famsikloviiri olivat
Y D I N A S I AT
88 Vyöruusun hoito on aiheellinen, jos potilas on iä­
käs, akuutti kipu kova tai ihottuma raju, sekä lisäk­
si silmänseudun vyöruusussa ja immuunivajaus­
potilailla.
88 Hoito on aloitettava viivyttelemättä, viimeistään
kolmen vuorokauden kuluessa ihottuman puhkea­
misesta.
88 Vyöruusu voi tartuttaa vesirokkovirusta, minkä ta­
kia on huolehdittava eristys- ja muista varotoimis­
ta.
88 Rokotus vähentää vyöruusuun sairastumista ja
postherpeettistä neuralgiaa.
yhtä tehokkaita. Näihin tutkimuksiin otettiin
mukaan vain yli 50-vuotiaita potilaita.
Hoitoon liitetään tarvittaessa riittävä kipu­
lääkitys (Harpaz ym. 2008). Asikloviiri on
selvästi edullisin vyöruusulääke verrattuna
famsikloviiriin ja valasikloviiriin.
Immunosuppressiopotilaan VZV-sairaus
hoidetaan suonensisäisellä asikloviirilla. Täl­
läisia potilaita ovat allogeeniset luuydinsiirron
saaneet vähemmän kuin neljän kuukauden
kuluttua siirrosta, luuydinsiirtopotilaat, joilla
on keskivaikea tai vaikea akuutti tai krooninen
käänteishyljintä, ja kaikki elinsiirtopotilaat,
jotka saavat voimakasta hyljinnänestolääkitys­
tä. Suositeltu suonensisäinen asikloviiriannos
on 10 mg/kg joka kahdeksas tunti. Hoitoa jat­
ketaan 7–10 vuorokautta tai kunnes infektio
on saatu hallintaan. Tämän jälkeen siirrytään
suun kautta otettavaan lääkitykseen. Myös
herpes zosteriiin liittyvien komplikaa­tioiden
kuten silmäkomplikaatioiden yhteydessä käy­
tetään suonensisäistä asikloviiria. Tällöin tar­
vitaan myös silmälääkärin kannanotto. Samal­
la voidaan myös ottaa kantaa mahdolliseen
paikallis- ja systeemiseen kortikosteroidihoi­
toon. Myös hoidettaessa HIV-positiivisia tulee
vyöruusun antiviraalista hoitoa jatkaa pidem­
pään kuin 7–10 vuorokautta, kunnes rakkulat
ovat parantuneet. HIV-positiivisilla on kuvattu
esiintyneen asikloviiri­resistenssiä. Näissä tapa­
uksissa joudutaan käyttämään vaihtoehtoisia
lääkityksiä kuten suonensisäistä foskarneettia
(Dworkin ym. 2007).
Kortikosteroidihoidosta PHN:n estossa
ei ole näyttöä (He ym. 2008). Komplisoitu­
matonta vyöruusua on neuvottu pitämään
puhtaana ja kuivana sekä jos mahdollista pei­
tettynä. Paikallisantibiootteja on syytä välttää.
Jos ihottuma pahenee, voi kehittyä sekundaa­
rinen bakteeri-infektio, joka vaatii systeemi­
sen mikrobilääkityksen (Harpaz ym. 2008).
Staphylococcus aureus ja beetahemolyyttiset
streptokokit ovat tavallisimpia sekundaarisen
bakteeri-infektion aiheuttajia. Ei ole näyttöä
paikallissteroidien käytöstä iholla vyöruusun
hoidossa, joten näitä lääkkeitä ei suositella
(Dworkin ym. 2007).
Lopuksi
Vaikka vesirokkoviruksen eliminoiminen ko­
konaan ihmiskunnasta ei ole mahdollista, yh­
distetty strategia (Gershon ja Katz 2008), jos­
sa lapsuusiällä rokotetaan vesirokkoa vastaan
ja aikuisiällä vyöruusua vastaan, auttaa hallit­
semaan olennaisesti paremmin tätä virusta. ■
ANNELI LAUHIO, dosentti, infektiolääkäri
VELI-JUKKA ANTTILA, dosentti, osastonylilääkäri
HYKS/HUS, medisiininen tulosyksikkö,
infektiosairauksien klinikka
Sidonnaisuudet
Anneli Lauhio: Osallistunut ulkomaiseen kongressiin MSD:n, Pfizerin, Rochen ja Bayerin kustantamana.
Toiminut asiantuntijana ja kouluttajana MSD:n, Pfizerin ja Bayerin tilaisuuksissa.
Veli-Jukka Anttila: Osallistunut ulkomaiseen kongressiin MSD:n, Pfizerin ja Shcering-Ploughin kustantamana. Toiminut asiantuntijana ja kouluttajana Pfizerin, Rochen, MSD:n, Shering-Ploughin, Wyethin,
Astellaksen, GSK:n ja Mobidiagin kustantamana.
1613
KATSAUS
Kirjallisuutta
• Bannister BA. Viral exanthemas. Kirjassa:
Armstrong D, Cohen J, toim. Infectious dis­
eases. Barcelona: Mosby 1999.
• Beutner KR, Friedman DJ, Forszpaniak C,
Andersen PL, Wood MJ. Valaciclovir com­
pared with acyclovir for improved therapy
for herpes zoster in immunocompetent
adults. Antimicrob Agents Chemother
1995;39:1546–53.
• Boon RJ, Griffin DJR. Efficacy of famci­
clovir in the treatment of herpes zoster:
reduction of pain associated with zoster.
Neurology 1995;45 Suppl 8:S76–7.
• Breuer J. Herpes zoster: new insights
provide an important wake-up call for
management of nosocomial transmission.
J Infect Dis 2008;197:635–7.
• CDC. Working group members from
CDC, IDSA and ASBMT. Guidelines for
preventing opportunistic infections among
hematopoietic stem cell transplant recipi­
ents. MMWR Recomm Rep 2000;49:1–128.
• CDC. Prevention of varicella. Recomm
Rep MMWR 2007;56(RR-4):1–40.
• Dworkin RH, Johnson RW, Breuer J, ym.
Recommendations for the management of
herpes zoster. Clin Infect Dis 2007;44 Suppl
1:S1–26.
• Gauthier A, Breuer J, Carrington D, Mar­
tin M, Remy V. Epidemiology and cost of
herpes zoster and post-herpetic neuralgia
in the United Kingdom. Epidemiol Infect
2009;137:38–47.
• Gershon AA, Katz SL. Perspective on
live Varicella vaccine. J Infect Dis 2008;197
Suppl 2:S242–5.
• Gnann JW, Whitley RJ. Herpes zoster.
N Engl J Med 2002;347:340–6.
• Haanpää M, Dastidar P, Weinberg A, ym.
CSF ja MRI findings in patients with acute
herpes zoster. Neurology 1998;51:1405–11.
• Haanpää M. Postherpeettinen neuralgia
ja sen hoito. Suom Lääkäril 2004;59:2241–5.
• Harpaz R, Ortega-Sanchez IR, Seward JF.
Prevention of Herpes zoster. Recommenda­
tions of the Advisory Committee on Im­
munization Practices (ACIP). Recomm Rep
MMWR 2008;57:1–30.
• He L, Zhang D, Zhou M, Zhu C. Cortico­
steroids for preventing postherpetic neu­
ralgia. Cochrane Database of Systematic
Reviews 2008, Issue 1. Art. No.: CD005582.
DOI: 10.1002/14651858.CD005582.pub2.
• Helgason S, Petursson G, Gudmunds­
son S, Sigurdsson JA. Prevalence of post­
herpetic neuralgia after a first episode of
herpes zoster: prospective study with long
term follow up. BMJ 2000;321:794–6.
• Heymann AD, Chodick G, Karpati T, ym.
Diabetes as a risk factor for Herpes Zoster
infection: Results of a population-based
study in Israel. Infection 2008;36:226–30.
• Jackson JL, Gibbons R, Meyer G, Inouye
L. The effect of treating herpes zoster with
oral acyclovir in preventing postherpetic
neuralgia. Arch Intern Med 1997;157:909–
12.
• Kimberlin DW, Whitley RJ. Varicella zos­
ter vaccine for the prevention of herpes
zoster. N Engl J Med 2007;356:1338–43.
• Kujala P, Anttila VJ, Tikkanen S. Henkilö­
kunnan työterveyshuolto. Kirjassa: Hellsten
S, toim. Infektioiden torjunta sairaalassa.
Porvoo: Suomen Kuntaliitto,WS Bookwell
Oy 2005, s. 630–45.
• Kurlan JG, Connelly BL, Lucky AM. Her­
pes zoster in the first year of life follow­
ing postnatal exposure to varicella-zoster
virus. Arch Dermatol 2004;140:1268–72.
• Leino T. Vesirokkorokote. Kirjassa: No­
hynek H, Hulkko T, Rapola S, Strömberg
N, Kilpi T, toim. Rokottajan käsikirja.
Jyväskylä: Kustannus Oy Duodecim 2005,
s. 194–201.
• Lopez AS, Burneff-Hartman A, Nambiar
R, ym. Transmission of a newly character­
ized strain of varicella-zoster virus from a
patient with herpes zoster in a long-termcare facility, West Virginia, 2004. J Infect
Dis 2008;197:646–53.
• Oxman MN, Levin MJ, Johnson GR, ym.
A vaccine to prevent herpes zoster and
postherpetic neuralgia in older adults.
N Engl J Med 2005;352:2271–84.
• Rozenbaum MH, van Hoek AJ, Vegter S,
Postma MJ. Cost-effectiveness of varicella
vaccination programs: an update of the
literature. Expert Rev Vaccines 2008;7:753–
82.
• Sengupta N, Booy R, Schitt HJ, ym. Vari­
cella vaccination in Europe: are we ready
for a universal childhood programme? Eur
J Pediatr 2008;167:47–55.
• Shen MC, Lin HH, Lee SSJ, ym. Doubleblind, randomized, acyclovir – controled,
parallel-group trial comparing the safety
and efficacy of famsiclovir and acyclovir in
patients with uncomplicated herpes zoster.
J Microbiol Immunol Infect 2004;37:75–81.
• Siegel JD, Rhinehart E, Jackson M, Chia­
rello L. The Healthcare Infection Control
Practices Advisory Committee. Guideline
for isolation precautions: preventing trans­
mission of infectious agents in healthcare
settings 2007. www.cdc.gov/ncidod/dhqp/
pdf/isolation2007.pdf
• Stein AN, Britt H, Harrison C, ym. Herpes
zoster burden of illness and health care
resource utilisation in the Australian popu­
lation aged 50 years and older. Vaccine
2009;27:520–9.
• Suzuki K, Yoshikawa T, Tomitaka A,
Matsunaga K, Asano Y. Detection of aero­
solized varicella zoster virus DNA in pa­
tients with localized herpes zoster. J Infect
Dis 2004;189:1009–12.
• Tyring S, Barbarash RA, Nahlik JE, ym.
Famciclovir for the treatment of acute
herpes zoster: effects on acute disease and
postherpetic neuralgia. Ann Intern Med
1995;123:89–96.
• Whitley RJ. Varicella-zoster virus. Kir­
jassa: Mandell GL, Bennet JE, Dolin R,
toim. Principles and practice of infectious
diseases. Philadelphia: Elsevier Churchill
Livingstone 1999, s.1781–6.
• Wreghitt TG, Whipp J, Redpath C, Hol­
lingworth W. An analysis of infection
control of varicella-zoster virus infections
in Addenbrooke’s hospital Cambridge over
a 5-year period, 1987–92. Epidemiol Infect
1996;117:165–71.
• Ylipalosaari P, Mäkeläinen R, Kujala P.
Potilaan eristäminen infektioiden torjun­
nassa Kirjassa: Hellsten S, toim. Infektioi­
den torjunta sairaalassa. Porvoo: Suomen
Kuntaliitto 2005, s. 646–62.
• Yoshihikawa T, Ihira M, Suzuki K. Rapid
contamination of the environments with
varicella-zoster virus DNA from a patients
with herpes zoster. J Med Virol 2001;63:64–
6.
Summary
English summary
Approximately 10 to 30% of the population will suffer from herpes zoster (HZ) during their
lifetime. Prompt treatment of acute HZ with acyclovir, valacyclovir or famciclovir is recommend,
if patients are over 50 years old or have severe or moderate pain or severe or moderate rash or
they are immonocompromised or suffer from herpes zoster ophtalmicus. Zoster lesions contain high
concentrations of Varicella zoster virus that can spread, and cause chicken pox. There is no universal
recommendations for varicella vaccination. It has been shown that zoster vaccine markedly reduced
morbidity from herpes zoster and postherpetic neuralgia among older adults.
1614