1
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry
Lakimies Merja Hyvärinen
Edunvalvontayksikkö
Helsinki 1.3.2017
OHJEISTUS ROKOTUSTEN OTTAMISESTA
Sosiaali- ja terveydenhuollon toimiyksiköissä hoidetaan tartuntatauteja sairastavia potilaita ja toisaalta potilaita, joilla on sairauden tai sen hoidon johdosta immuunivaje ja jotka sen vuoksi ovat erityisen alttiita tartuntatautien hengenvaarallisille seurauksille. Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät ovat siis sekä riskissä saada itse tarttuvia tauteja hoidettaviltaan että he voivat myös levittää näitä tauteja hoidettavilleen.
Käytössä olevat sairaalahygieeniset toimenpiteet, kuten henkilökohtaisten suojaimien käyttö, vähentää mutta ei kuitenkaan poista tarttuviin tauteihin liittyvää
potilasturvallisuuden vaarantumisen riskiä. Terveyden- ja sosiaalihuollon parissa työskentelevillä on velvollisuus huolehtia hoidettaviensa henkilöiden terveyden suojelemisesta. Tätä seikkaa on syytä painottaa jo uravalintavaiheessa
alalle aikovien kohdalla.
Rokottaminen on tehokas keino vähentää sekä estää tautien tarttuminen henkilökunnalta potilaille että hoitohenkilökunnalle itselleen aiheutuvaa riskiä.
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer vastusti tartuntatautilain valmisteluvaiheessa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle suunniteltua velvollisuutta ottaa rokotussuoja tiettyjä tartuntatauteja vastaan. Säännös kuitenkin tuli lakiin
(48 §) ja kun sen seurauksena rokotuksista kieltäytymisestä voi seurata työtekijän työsuhteen päättäminen, kehottaa SuPer jäseniään ottamaan
työnantajan tarjoamat rokotteet.
Uusi tartuntatautilaki (1227/2016)
Uusi tartuntalaki astui voimaan 1.3.2017. Lain tavoitteena on tartuntatautien ja
niiden leviämisen ehkäisy.
2
Lain 48 §:n mukaan tartuntatautien vakaville seuraamuksille alttiiden asiakkaiden ja potilaiden asiakas- ja potilastiloissa tapahtuvaan työskentelyyn sairaalatai laitoshoitoa antavissa terveyden- tai sosiaalihuollon toimintayksiköissä ja potilaiden kuljetuksissa saa vain erityisistä syistä käyttää henkilöä, jolla
on puutteellinen rokotussuoja. Joillekin potilasryhmille rokotuksilla ehkäistävissä
olevat tartuntataudit aiheuttavat tavallista suuremman vaaran. Esimerkkejä elimistön puolustusjärjestelmää merkittävästi heikentävistä tekijöistä:
– Potilaan vakava sairaus sekä syöpälääkkeet ja immuunivasteenmuuntajat
– Raskaus
– Alle 12 kuukauden ja yli 65 vuoden ikä.
Vakaville seuraamuksille alttiuden arviointi tapahtuu aina lääketieteellisillä perusteilla.
Asiakas- ja potilastiloilla ja työskentelyllä potilaiden kuljetuksissa tarkoitetaan
asiakas- ja potilashuoneita, sairaankuljetuksessa käytettäviä kulkuneuvoja sekä
näihin verrattavia tiloja, joissa on mahdollisuus tartunnalle tai sen leviämiselle
asiakkaisiin tai potilaisiin. Esimerkiksi sairaaloiden odotus- ja käytävätiloja pidetään tässä tarkoitettuina tiloina. Oleellista on, että tiloissa on mahdollisuus tartunnalle tai sen leviämiselle
Erityisenä syynä rokottamattoman henkilön käyttöön voisi säännöksen perusteluiden mukaan olla esim. se, että ei ole käytettävissä muuta ammattitaitoista
henkilökuntaa, yliherkkyys tai muu rokotettavan ominaisuus taikka esim. että
uusi työntekijä on saatava nopeasti töihin.
Lähtökohta siis on, että edellä mainittuja potilas- ja asiakasryhmiä hoitava
ja heidän läheisyydessään työskentelevä henkilökunta tulee rokottaa tartuntatauteja vastaan. Rokotusta ei tarvita, jos henkilöllä on oman ilmoituksensa perusteella aiemman rokotuksen tai sairastetun taudin antama suoja jo olemassa. Tarvittaessa rokotussuojan olemassaoloa voidaan selvittää laboratoriotutkimuksilla.
Vastaava velvollisuus suojautua tartuntataudeilta on säädöksessä säädetty
opiskelijoille, jotka voivat työharjoitteluun liittyvän potilastyön aikana levittää tartuntoja. Velvollisuus huolehtia rokotusten antamisesta on opiskeluterveydenhuollolla.
Jos sairaala hankkii ostopalveluna yksityisiltä yrityksiltä tässä §:ssä tarkoitettuja
tehtäviä, sen on huolehdittava sopimuksessa, että tehtävän saaneella yrityksellä on riittävästi työvoimaa, jolla on joko rokotusten tai sairastetun taudin antama
suoja tartuntataudeille.
Tartuntataudit, joita vastaan em. mainittuja potilas- ja asiakasryhmiä hoitava ja
heidän läheisyydessään työskentelevä henkilökunta tulee rokottaa ovat:
3


Tuhka- ja vesirokko
o Tuhkarokolta, sikotaudilta ja vihurirokolta suojaa MPR-rokote ← ei
tarvitse ottaa, jos työntekijällä on jo sairastetun taudin antama
suoja kyseisiä tauteja vastaan.
Hinkuyskä
o DTAP-rokote (suojaa kurkkumädältä, jäykkäkouristukselta ja hinkuyskältä)
o Imeväisikäisten kanssa työskentelevillä oltava rokotus voimassa.
Kausi-influenssarokote on otettava vuosittain.
Työnantaja vastaa siitä, että hoitohenkilökunta on asianmukaisesti rokotettua.
Työnantajalla on myös työsuojelusäännösten perusteella velvollisuus huolehtia
siitä, että työntekijät on asianmukaisesti suojattu työhön liittyviltä terveysvaaroilta. Uuden tartuntatautilain 48 §:n perusteluissa todetaan, että työnantajan tulee kustantaa työntekijöille sellaiset rokotukset, jotka eivät kuulu kansalliseen
rokotusohjelmaan. Näitä ovat mm. influenssarokotukset ja aikuisten vesirokkorokotus. Kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvat rokotukset kustannetaan valtion varoista. Kansalliseen rokotusohjelman mukaisissa rokotuksissa on työntekijällä oikeus käydä työajalla, jos se ei ole vaikeudetta mahdollista muuna aikana. Super katsoo, että samaa linjaa tulee noudattaa myös tartuntatautilain 48
§:n tarkoittamissa rokotuksissa.
Työntekijä toimittaa itse työnantajalle selvityksen rokotussuojastaan. Selvityksen toimittaminen on vapaaehtoista. Rokotussuojaa koskevan selvityksen sisältö on syytä rajata tietosuojasyistä välttämättömimpään eli vain siihen, soveltuuko työntekijä kyseisiin tehtäviin rokotussuojansa puolesta vai ei. Lain perustelujen mukaan selvitykseksi riittäisi myös suullinen ilmoitus työnantajalle. Selvitys
on tuhka- ja vesirokon osalta kertaluonteinen, hinkuyskän osalta määrävälein
annettava ja kausi-influenssan osalta vuosittainen. Työntekijää, joka kieltäytyy
antamasta työnantajalle selvitystä rokotussuojastaan, ei voida käyttää 48 §:ssä
tarkoitettujen riskiryhmään kuuluvien potilaiden tai asiakkaiden hoitamisessa.
Rokotusten ottaminen on vapaaehtoista terveyden- ja sosiaalihuollon työntekijöille. Jos työntekijän työsopimuksen mukaisina työtehtävinä on hoitaa edellä
mainittuja potilas- ja asiakasryhmiä, eikä työnantajalla ole tarjota hänelle
muita työtehtäviä, voidaan rokotuksista kieltäytymistilanne tai rokotussuojasta selvityksen antamatta jättämistilanne rinnastaa työstä kieltäytymiseksi. Työnantajalle voi tämän johdosta syntyä oikeus irtisanoa työntekijän työsopimus.
Työntekijän ja opiskelijan rokotussuojaa koskeva lain 48 § tulee voimaan
vasta 1.3.2018.
Influenssarokotuksen ottaminen
4
Joka vuosi noin puoli miljoonaa ihmistä sairastuu Suomessa influenssaan. Valtaosa infektion saaneista on oireettomia tai vähäoireisia ja voi siksi tietämättään
levittää influenssaa eteenpäin.
Potilaiden tai asiakkaiden välittömään hoitoon tai huoltoon osallistuvilla sosiaalija terveydenhuollon työntekijöillä ja lääkehuollon henkilöstöllä on oikeus saada
maksutta influenssarokotus. Rokote on ilmainen sekä julkisen että yksityisen
sektorin työntekijöille.
Influenssarokotukset ehkäisevät influenssaa, sen aiheuttamia jälkitauteja ja
kuolemia sekä vähentävät influenssan leviämistä. Tästä syystä Terveyden ja
hyvinvoinnin laitos (THL) suosittelee, että kaikki potilaiden tai asiakkaiden välittömään hoitoon tai huoltoon osallistuvat ottaisivat influenssarokotuksen.
Monilla sosiaali- ja terveydenhuollon työpaikoilla on influenssakauden lähestyessä ohjeistettu ja joissakin tapauksissa jopa painostettu henkilöstöä ottamaan
influenssarokotus. Siitä huolimatta, että influenssarokotuksen ottaminen on
suositeltavaa sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävissä työskenneltäessä ja uuden tartuntatautilain 48 §:n mukaan säännöksessä mainittuja potilas- ja asiakasryhmiä hoidettaessa pakollinen, ei työpaikoilla ole sallittua painostaa niitä
työntekijöitä, jotka eivät halua ottaa rokotusta.
Perustuslain 7 §:n mukaan jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Yksinkertaistettuna tällä tarkoitetaan kieltoa kohdistaa ihmiseen fyysisiä toimenpiteitä hänen tahtonsa
vastaisesti. Tästä seuraa myös se, että työnantaja ei voi pakottaa työntekijää
ottamaan influenssarokotusta vastoin tämän omaa tahtoa.
Monilla työpaikoilla on myös annettu ohje, että niiden, jotka eivät ota rokotusta,
tulee influenssa-aikana käyttää potilaan lähellä työskennellessään suunenäsuojaa. Tämäkin ohje on suositus, eikä työnantajalla ole oikeutta pakottaa
ketään suojan käyttämiseen vastoin tahtoa.
Tässä on kuitenkin muistettava se, mitä edellä sivulla 3 on todettu työstä kieltäytymisen seurauksista työntekijälle.
Terveydenhuollossa on kuitenkin osastoja, joilla työskentely ei rokottamattomana ole mahdollista, jotta potilasturvallisuus pystytään takaamaan. Tällaisia
osastoja ovat esim. teho-osastot ja syöpäsairaiden osastot ja ylipäätään kaikki
sellaiset osastot, joilla hoidettavien potilaiden oma vastustuskyky on niin alentunut, että tartunta johtaisi mitä todennäköisimmin potilaan kuolemaan. Uuden
tartuntatautilain 48 §:n mukaan riskiryhmiin kuuluviksi katsotaan täst’edes myös
raskaana oleva, imeväisikäiset ja yli 65-vuotiaat.
5
Työnantaja ei tällaisissa tilanteissa voi käyttää rokottamatonta hoitajaa, vaan
tämä on mikäli mahdollista, siirrettävä toisiin tehtäviin potilas- ja asiakasturvallisuuden takaamiseksi. Jos muita töitä ei ole mahdollista tarjota rokottamattomille työntekijöille, voi työnantajalle syntyä myös työsopimuksen irtisanomisperuste, kuten aiemmin tässä ohjeessa on jo todettu.
Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 15 §:ssä säädetään terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammattieettisistä velvollisuuksista. Säännös
velvoittaa terveydenhuollon ammattihenkilöitä soveltamaan yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti.
Aseptiseen työskentelyyn pisaratartunnalla leviäviä tauteja kantavia potilaita
hoidettaessa kuuluu suojainten käyttö. Suojainten käytöllä estetään hoitajaa itseään saamasta tartuntaa sekä hoitajaa tartuttamasta tauteja potilaista ja itsestään toisiin.
Infektiolääkärit antavat yleensä ohjeistuksia suojainten käytöstä epidemiaaikoina. Näiden ohjeiden noudattaminen on suositeltavaa työpaikalla, jolla hoidetaan infektioita sairastavia henkilöitä tai henkilöitä, joiden epäillään sairastavan infektiota. Jos potilaalla ei ole todettu infektiota tai infektiosta ei ole epäilyä,
ei mihinkään ennaltaehkäisevään suojainten käyttöön ole perusteltavaa ryhtyä.
Ohessa vielä kaavio infektioiden torjunnasta:
Lähde:
Rokotustietojen kerääminen
THL:n lakisääteisiin tehtäviin kuuluu rokotteiden jakelu sekä rokotteiden vaikuttavuuden ja turvallisuuden seuranta. Tätä rokotteiden vaikuttavuuden ja turvallisuuden seurantaa toteuttaakseen THL on perustanut Suomeen kansallisen rokotusrekisterin, johon rokotustiedot kerätään henkilötunnisteisesti osana THL:n
rutiininomaisia valtakunnallisia terveysrekisterikeräyksiä. Rokotustapahtuman
asianmukainen kirjaaminen on tärkeää niin potilasturvallisuuden kuin myös rokotteiden vaikuttavuuden seurannan kannalta.
6
Rokotetuista on joillakin työpaikoilla myös kerätty listaa THL:lää varten. Tieto
siitä, kuinka suuri osa sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöistä on saanut influenssarokotuksen, on THL:lle tärkeä, jotta se voi arvioida influenssarokotusten
kattavuutta ja vaikuttavuutta valtakunnallisesti. Rokotettujen ja annettujen rokotteiden seurannan tärkeydestä huolimatta kirjaamisessa tulee toimia työnantajaa
velvoittavien tietosuojasäännösten edellyttämällä tavalla.
Tietosuojavaltuutettu on ottanut kannan, jonka mukaan työelämän tietosuojalain
säännökset eivät mahdollista sitä, että työnantaja voisi muodostaa työntekijöistään erillisen terveydentila-henkilörekisterin, johon kerättäisiin ja talletettaisiin
työntekijöiden terveydentilatietoja, kuten esimerkiksi tietoa sairauden syystä tai
diagnoositietoja. Tieto influenssarokotuksen saamisesta on nähdäkseni vastaavanlainen terveydentilatieto, eikä sen osalta näin ollen ole sallittua tehdä mitään
omia erillisiä rekistereitä työpaikoilla.
Työnantaja on erillinen henkilötietolain tarkoittama rekisterinpitäjä omien henkilöstöhallinnon rekisteriensä osalta ja työterveyshuolto rekisterinpitäjä omien työterveyshuollon tehtävien rekistereiden ja potilasrekistereiden osalta. Työnantajalla on oikeus kerätä ja tallentaa työntekijöistä arkaluonteisia henkilötietoja vain
silloin kuin ne liittyvät työntekijän tai työnantajan lakisääteisten oikeuksien ja
velvollisuuksien hoitamiseen (esim. palkanmaksu). Rokotustietoja ei näiden
säännösten valossa voida työpaikoilla kerätä omiin erillisiin rekistereihin.
Tietosuojasäännösten valossa onkin suositeltavinta, että influenssarokotukset
annetaan keskitetysti työterveyshuollossa, jolla on velvollisuus kirjata ylös rokotustapahtuma (milloin annettu, kuka antanut, rokotteen nimi ja eränumero). THL
voisi kerätä/saada tiedot rokotuksista suoraan työterveyshuollosta ilman turhia
”välikäsiä”. Tällä menettelyllä vältettäisiin myös se, että arkaluonteisia henkilötietoja saisivat työpaikoilla tietoonsa sellaiset henkilöt, joiden varsinaisiin työnantajavelvoitteisiin tällaisten tietojen käsittely ei kuulu. Tietosuojasäännökset
edellyttävät, että henkilötietojen, ja erityisesti arkaluonteisten henkilötietojen kuten terveydentilatietojen, käsittelijöiden piiri tulee aina pitää mahdollisimman
suppeana.
Tällä hetkellä THL:n rokotusrekisteriin ei kerry tietoa yksityisen terveydenhuollon toimipaikoista (ml. työterveyshuollot). Rekisteriä suunnitellaan laajennettavaksi kattamaan myös yksityisen puolen toimijat. Tällöin tiedot rokotuksista kerättäisiin suoraan työterveyshuollon potilastietojärjestelmistä samalla tavalla
kuin nyt ne kerätään julkisesta perusterveydenhuollosta.
Ainakin joillakin isoilla terveydenhuollon työpaikoilla on henkilökunnalle annettu
rokotuksia paikoissa, joissa potilastietojärjestelmä ei ole käytössä (ns. henkilökunnan rokotuspisteet). Mikäli rokotuksen ottomahdollisuus toteutetaan tällä tavalla, tulee aina huolehtia siitä, että rokotustapahtuma kirjataan potilastietojärjestelmään asianmukaisesti (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus rokotuksista
ja tartuntatautien raskaudenaikaisesta seulonnasta 421/2004, 3 §: ”Annetut ro-
7
kotukset on merkittävä potilasasiakirjaan joko rokotusten seurantalomakkeelle
tai vastaavaan kohtaan sähköisessä tietojärjestelmässä. Lomakkeeseen tai tietojärjestelmään merkitään rokotuspäivämäärä, rokotteen nimi, eränumero, pistoskohta, rokotustapa ja rokottaja”).
Muuta huomioitavaa tartuntatautilaista
Ilmoitus haittavaikutuksista
Tartuntatautilain 52 §:n mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöillä on oikeus
ilmoittaa toteamastaan tai epäilemästään rokotteen tai rokotuksen haittavaikutuksesta salassapitosäännösten estämättä Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukselle (Fimea). Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus puolestaan
tallentaa saamansa rokotteiden ja rokotusten haittavaikutusilmoitukset valtakunnalliseen haittavaikutusrekisteriin lääke- ja potilasturvallisuuden varmistamiseksi. Tiedot käsittävät rokotetun tunnistetiedot, tiedot ilmoituksen tekijästä ja
tiedot annetuista rokotteista (mukaan lukien rokotteiden erätiedot) ja todettua tai
epäiltyä haittavaikutusta koskevat tiedot. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen puolestaan on luovutettava haittavaikutusrekisterin tiedot rokotteen
tai rokotuksen todetuista tai epäillyistä haittavaikutuksista Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselle THL:lle.
Tartuntatautipäiväraha
Tartuntatautilain nojalla voidaan eristää tartuntatautia sairastava henkilö, asettaa tämä karanteeniin tai määrätä hänet olemaan pois ansiotyöstään. Jos henkilö on määrätty olemaan poissa ansiotyöstään, eristettäväksi tai karanteeniin
tartuntataudin leviämisen estämiseksi, on hänellä oikeus saada tältä ajalta tartuntatautipäivärahaa (82 §). Vastaava oikeus on myös alle 16-vuotiaan lapsen
huoltajalla, jos lapsi on edellä mainituista syistä määrätty pidettäväksi kotona ja
huoltaja on sen vuoksi estynyt tekemästä ansiotyötään. Aiemmin tällaisissa tilanteissa henkilöllä on ollut oikeus saada sairauspäivärahaa ja ansionmenetyskorvausta. Uuden säännöksen mukaan tartuntatautilaissa säädetään oikeudesta tartuntatautipäivärahaan ja itse korvausta koskevat säännökset on siirretty
sairausvakuutuslakiin.
Korvaus vastaa henkilön menettämää ansiota täysimääräisenä eli sen määrä
lasketaan suoraan menetetystä työtulosta. Tartuntatautipäiväraha määräytyy
sen työ- tai virkasuhteen palkan perusteella, jonka vakuutettu saisi, ellei häntä
olisi määrätty olemaan poissa ansiotyöstään, eristettäväksi tai karanteeniin tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Palkkatulon perusteella maksettavan tartuntatautipäivärahan määrä on kuukausitulon 25-osa, koska päivärahaa makse-
8
taan arkipäiviltä (ma-la). Jos ansionmenetyksen määrästä ei saada riittävän luotettavaa selvitystä, tartuntatautipäiväraha voi määräytyä sen palkan perusteella,
jonka vakuutettu on saanut välittömästi ennen kuin hänet on määrätty olemaan
poissa ansiotyöstään.
Opiskelijoilla, työttömillä ja omaa taloutta hoitavilla on oikeus tartuntatautipäivärahaan, vain jos heillä on esim. opiskelujen ohessa työ, josta he joutuvat jäämään pois tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi ja heille syntyy ansionmenetystä.
Tartuntatautipäivärahaa ei makseta työntekijälle vuosiloman ajalta, koska työntekijälle ei tällöin aiheudu ansionmenetystä ajalta, jolta työnantaja maksaa vuosilomapalkkaa. KELA ei myöskään maksa työnantajalle päivärahaa vuosiloman
ajalta, koska vuosilomapalkka on ansaittu lomanmääräytymisvuoden aikaisen
työskentelyn perusteella.
Tartuntatautietuudessa ei ole omavastuuaikaa, kuten normaalisti sairauspäivärahan kohdalla on tilanne, vaan etuutta maksetaan kaikilta arkipäiviltä.
Tartuntatautipäivärahaa on haettava kahden kuukauden kuluessa siitä päivästä, josta alkaen etuutta halutaan saada (= päivästä, josta alkaen työntekijä on
määrätty olemaan poissa ansiotyöstään, eristettäväksi tai karanteeniin tartuntataudin leviämisen estämiseksi).