1. No category

1
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry
Lakimies Merja Hyvärinen
Edunvalvontayksikkö
Helsinki 01.12.2015
Ohjeistus kausi-influenssarokotusten ottamisesta
Influenssarokotuksen ottaminen
Joka vuosi noin puoli miljoonaa ihmistä sairastuu Suomessa influenssaan. Valtaosa infektion saaneista on oireettomia tai vähäoireisia ja voi siksi tietämättään
levittää influenssaa eteenpäin.
Potilaiden tai asiakkaiden välittömään hoitoon tai huoltoon osallistuvilla sosiaalija terveydenhuollon työntekijöillä ja lääkehuollon henkilöstöllä on oikeus saada
maksutta influenssarokotus. Rokote on ilmainen sekä julkisen että yksityisen
sektorin työntekijöille.
Influenssarokotukset ehkäisevät influenssaa, sen aiheuttamia jälkitauteja ja
kuolemia sekä vähentävät influenssan leviämistä. Tästä syystä Terveyden ja
hyvinvoinnin laitos (THL) suosittelee, että kaikki potilaiden tai asiakkaiden välittömään hoitoon tai huoltoon osallistuvat ottaisivat influenssarokotuksen.
Monilla sosiaali- ja terveydenhuollon työpaikoilla on influenssakauden lähestyessä ohjeistettu ja joissakin tapauksissa jopa painostettu henkilöstöä ottamaan
influenssarokotus. Siitä huolimatta, että influenssarokotuksen ottaminen on
suositeltavaa sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävissä työskenneltäessä, ei työpaikoilla ole sallittua painostaa niitä työntekijöitä, jotka eivät halua ottaa rokotusta.
Vaikka onkin tärkeää, että mahdollisimman moni asiakkaiden ja potilaiden
kanssa työskentelevä on ottanut influenssarokotuksen ja vaikka on tärkeää, että
THL on tietoinen rokotettujen määrästä, tulee työpaikoilla aina silti noudattaa
jokaisen työntekijän perustuslaillista oikeutta ruumiilliseen koskemattomuuteen
sekä yksityisyyden suojasta annettua lainsäädäntöä.
Perustuslain 7 §:n mukaan jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Yksinkertaistettuna täl-
2
lä tarkoitetaan kieltoa kohdistaa ihmiseen fyysisiä toimenpiteitä hänen tahtonsa
vastaisesti. Tästä seuraa myös se, että työnantaja ei voi pakottaa työntekijää
ottamaan influenssarokotusta vastoin tämän omaa tahtoa.
Tartuntatautilain ja –asetuksen mukaan pakollisista rokotuksista voi päättää ainoastaan Valtioneuvosto, joka samalla päättää pakollisen rokotuksen toimeenpanon ajankohdasta ja siitä, mitä väestönosaa, ryhmää tai ikäluokkaa pakollinen rokottamisvelvollisuus koskee. Tällaisissa tilanteissa kunnan on järjestettävä yleisiä pakollisia rokotuksia sellaisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi,
joka voi saada aikaan huomattavaa vahinkoa väestön tai sen osan terveydelle,
taikka muusta terveydenhoidollisesti tärkeästä syystä. Kausi-influenssaa ei ole
mainittu tartuntatautiasetuksen 2 §:ssä luetellussa luettelossa yleisvaarallisista
tartuntataudeista, eikä Valtioneuvosto ole sen johdosta tehnyt yllä selostetun
kaltaista päätöstä pakkorokottamisesta.
Monilla työpaikoilla on annettu ohje, että niiden, jotka eivät ota rokotusta, tulee
influenssa-aikana käyttää potilaan lähellä työskennellessään suu-nenäsuojaa.
Tämäkin ohje on suositus, eikä työnantajalla ole oikeutta pakottaa ketään suojan käyttämiseen vastoin tahtoa. Terveydenhuollossa on kuitenkin osastoja, joilla työskentely ei rokottamattomana ole mahdollista, jotta potilasturvallisuus pystytään takaamaan. Tällaisia osastoja ovat esim. teho-osastot ja syöpäsairaiden
osastot ja ylipäätään kaikki sellaiset osastot, joilla hoidettavien potilaiden oma
vastustuskyky on niin alentunut, että tartunta johtaisi mitä todennäköisimmin potilaan kuolemaan. Työnantajalla on tällaisissa tilanteissa oikeus siirtää rokottamaton hoitaja väliaikaisesti toisiin tehtäviin potilas- ja asiakasturvallisuuden takaamiseksi.
Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 15 §:ssä säädetään terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammattieettisistä velvollisuuksista. Säännös
velvoittaa terveydenhuollon ammattihenkilöitä soveltamaan yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti.
Aseptiseen työskentelyyn kuuluu suojainten käyttö, kun hoidetaan pisaratartunnalla leviäviä tauteja kantavia potilaita. Suojainten käytöllä estetään hoitajaa itseään saamasta tartuntaa sekä hoitajaa tartuttamasta tauteja potilaista ja itsestään toisiin. Jokaisen terveydenhuollossa toimivan eettinen tehtävä on estää
potilaskuolemia.
Infektiolääkärit antavat yleensä ohjeistuksia suojainten käytöstä epidemiaaikoina. Näiden ohjeiden noudattaminen on suositeltavaa työpaikalla, jolla hoidetaan infektioita sairastavia henkilöitä tai henkilöitä, joiden epäillään sairastavan infektiota. Jos potilaalla ei ole todettu infektiota tai infektiosta ei ole epäilyä,
ei mihinkään ennaltaehkäisevään suojainten käyttöön ole perusteltavaa
ryhtyä.
3
Suojainten käyttö on tärkeää hoitajien työsuojelun kannalta aina silloin kun hoidetaan tartunnan saaneita potilaita/asiakkaita.
Ohessa vielä kaavio infektioiden torjunnasta:
Lähde: http://www.duodecim.fi/kotisivut/sivut.nayta?p_sivu=52350
Rokotustietojen kerääminen
THL:n lakisääteisiin tehtäviin kuuluu rokotteiden jakelu sekä rokotteiden vaikuttavuuden ja turvallisuuden seuranta. Tätä rokotteiden vaikuttavuuden ja turvallisuuden seurantaa toteuttaakseen THL on perustanut Suomeen kansallisen rokotusrekisterin, johon rokotustiedot kerätään henkilötunnisteisesti osana THL:n
rutiininomaisia valtakunnallisia terveysrekisterikeräyksiä. Rokotustapahtuman
asianmukainen kirjaaminen on tärkeää niin potilasturvallisuuden kuin myös rokotteiden vaikuttavuuden seurannan kannalta.
Rokotetuista on monilla työpaikoilla kerätty listaa THL:lää varten. Tieto siitä,
kuinka suuri osa sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöistä on saanut influenssarokotuksen, on THL:lle tärkeä, jotta se voi arvioida influenssarokotusten kattavuutta ja vaikuttavuutta valtakunnallisesti. Rokotettujen ja annettujen rokotteiden seurannan tärkeydestä huolimatta kirjaamisessa tulee toimia työnantajaa
velvoittavien tietosuojasäännösten edellyttämällä tavalla.
Tietosuojavaltuutettu on ottanut kannan, jonka mukaan työelämän tietosuojalain
säännökset eivät mahdollista sitä, että työnantaja voisi muodostaa työntekijöistään erillisen terveydentila-henkilörekisterin, johon kerättäisiin ja talletettaisiin
työntekijöiden terveydentilatietoja, kuten esimerkiksi tietoa sairauden syystä tai
diagnoositietoja. Tieto influenssarokotuksen saamisesta on nähdäkseni vastaavanlainen terveydentilatieto, eikä sen osalta ole sallittua muodostaa omia erillisiä rekistereitä.
4
Työnantaja on erillinen henkilötietolain tarkoittama rekisterinpitäjä omien henkilöstöhallinnon rekisteriensä osalta ja työterveyshuolto rekisterinpitäjä omien potilasrekisteriensä osalta. Työnantajalla on oikeus kerätä ja tallentaa työntekijöistä arkaluonteisia henkilötietoja vain silloin kuin ne liittyvät työntekijän tai työnantajan lakisääteisten oikeuksien ja velvollisuuksien hoitamiseen (esim. palkanmaksu). Rokotustietoja ei näiden säännösten valossa voida työpaikoilla kerätä
omiin erillisiin rekistereihin.
Tietosuojasäännösten valossa onkin suositeltavinta, että influenssarokotukset
annetaan keskitetysti työterveyshuollossa, jolla on velvollisuus kirjata ylös rokotustapahtuma (milloin annettu, kuka antanut, rokotteen nimi ja eränumero). THL
voisi kerätä/saada tiedot rokotuksista suoraan työterveyshuollosta ilman turhia
”välikäsiä”. Tällä menettelyllä vältettäisiin myös se, että arkaluonteisia henkilötietoja saisivat työpaikoilla tietoonsa sellaiset henkilöt, joiden varsinaisiin työnantajavelvoitteisiin tällaisten tietojen käsittely ei kuulu. Tietosuojasäännökset
edellyttävät, että henkilötietojen, ja erityisesti arkaluonteisten henkilötietojen kuten terveydentilatietojen, käsittelijöiden piiri tulee aina pitää mahdollisimman
suppeana.
Tällä hetkellä THL:n rokotusrekisteriin ei kerry tietoa yksityisen terveydenhuollon toimipaikoista (ml. työterveyshuollot). Rekisteriä suunnitellaan kuitenkin laajennettavaksi kattamaan myös yksityisen puolen toimijat. Tällöin tiedot rokotuksista kerättäisiin suoraan työterveyshuollon potilastietojärjestelmistä samalla tavalla kuin nyt ne kerätään julkisesta perusterveydenhuollosta. Tällä hetkellä
THL ei kerää erikseen tunnisteellista rokotustietoa terveydenhuollon yksiköistä.
THL:N mukaan rokotustietojen olisi syytä päätyä työterveyshuollon potilastietojärjestelmiin, josta ne voidaan tulevaisuudessa kerätä osana valtakunnallisia tietokeräyksiä.
Ainakin joillakin isoilla terveydenhuollon työpaikoilla on henkilökunnalle annettu
rokotuksia paikoissa, joissa potilastietojärjestelmä ei ole käytössä (ns. henkilökunnan rokotuspisteet). Mikäli rokotuksen ottomahdollisuus toteutetaan tällä tavalla, tulee aina huolehtia siitä, että rokotustapahtuma kirjataan potilastietojärjestelmään asianmukaisesti (kts. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus rokotuksista ja tartuntatautien raskaudenaikaisesta seulonnasta 421/2004, 3 §: ”Annetut rokotukset on merkittävä potilasasiakirjaan joko rokotusten seurantalomakkeelle tai vastaavaan kohtaan sähköisessä tietojärjestelmässä. Lomakkeeseen
tai tietojärjestelmään merkitään rokotuspäivämäärä, rokotteen nimi, eränumero, pistoskohta, rokotustapa ja rokottaja”).
Jos rokotuksia annetaan työpaikkojen rokotuspisteissä, tulee aina huolehtia
asianmukaisen kirjaamisen ohella myös siitä, että noudatetaan yksityisyyden
suojasta työelämässä annettuja säännöksiä.