1. No category

Kanta- Häme
6.3.2017
Tietopohja maakunnallisen työterveyshuollon
suunnitteluun
Hirvonen Maria, Laaksonen Maire, Lappalainen Kirsi, Mäkitalo Jorma, Tarvainen Kimmo
TYÖTERVEYSHUOLLON JÄRJESTÄMISEN LAINSÄÄDÄNNÖLLINEN POHJA
Nykyinen lainsäädäntö asettaa kaksi työterveyshuoltoon liittyvää järjestämisvelvollisuutta (kuva 1).
Ensinnäkin, jokaisen työnantajan on työterveyshuoltolain nojalla järjestettävä työterveyshuolto
työntekijöilleen. Maakuntauudistuksessa tämä tulee koskemaan sekä maakuntaa että kuntia työnantajan
ominaisuudessa.
Toiseksi, terveydenhuoltolaissa säädetään kunnan velvollisuudesta järjestää työterveyshuollon tarjolla olo
kunnan alueella sijaitsevien työpaikkojen työntekijöille, alueen yrittäjille ja muille omaa työtään tekeville.
Tämä järjestämisvastuu on säädetty sen varmistamiseksi, että kaikilla alueilla työterveyshuollon palveluja on
saatavissa. Maakuntauudistuksessa tämä järjestämisvastuu siirtyy kunnilta maakunnalle.
Laajemmin työnantajan vastuista huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä säädetään
työturvallisuuslaissa.
Kuva 1: Työterveyshuollon järjestämisen velvoitteet kunnan näkökulmasta
1
Kanta- Häme
6.3.2017
Työterveyshuolto koostuu lakisääteisesti pakollisista ennalta ehkäisevistä palveluista sekä vapaaehtoisesta
työterveyshuollon sairaanhoidosta.
Sekä työnantajan että kunnan (tulevaisuudessa maakunnan) järjestämisvelvollisuus koskee ensisijaisesti
työterveyshuollon ennalta ehkäiseviä palveluja (työterveyshuoltolaki 12 §). Tämän lisäksi työnantaja voi
järjestää työntekijöilleen, ja kunta (tulevaisuudessa maakunta) alueen työpaikoille työterveyshuollon
sairaanhoitoa (terveydenhuoltolaki 18 §, työterveyshuoltolaki 14 §).
Työterveyshuoltolaissa 21.12.2001/1383 säädetään tavoista, joilla työnantaja voi työterveyshuoltopalvelut
järjestää (7§). Päävaihtoehdot ovat 1) hankkimalla palvelut kunnan terveyskeskukselta, 2) järjestämällä
palvelut itse tai yhdessä toisten työnantajien kanssa, tai 3) hankkimalla palvelut palveluiden tuottamiseen
oikeutetulta toimintayksiköltä tai henkilöltä (7§).
Kuvassa 2 on kuvattu kunnan vaihtoehdot huolehtia sille terveydenhuoltolain mukaan kuuluvasta
järjestämisvastuusta alueen työpaikkoja, yrittäjiä ja omaa työtään tekeviä varten.
Kuva 2: Kunnan vaihtoehdot järjestää ennaltaehkäiseviä (tth-lain 12§) mukaisia palveluja tarjolle alueensa
työpaikkojen työntekijöille tai alueella toimiville yrittäjille ja muille omaa työtä tekeville (NYT).
2
Kanta- Häme
6.3.2017
Kuvassa 3 on kuvattu kunnan vaihtoehdot huolehtia työterveyshuollon järjestämisvelvollisuudestaan
työnantajana 1.1.2019 alkaen.
Kuva 3: Kunnan vaihtoehdot työnantajana työterveyshuoltopalvelujen järjestämisessä henkilöstölleen
(1.1.2019 lähtien).
Tarkemmin työterveyshuollon sisältöä ja toimintatapaa kuvataan valtioneuvoston asetuksessa (708/2013
Vna hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden
ja asiantuntijoiden koulutuksesta). Asetuksen keskeisiä periaatteita ovat työterveysyhteistyö,
työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon yhteistyö. Työterveyshuollon toimintatavassa korostetaan
työterveyshuollon asiakaslähtöistä, luottamuksellista, eettistä, monitieteistä ja moniammatillista
lähestymistapaa sekä toiminnan laadun ja vaikuttavuuden arviointia ja seurantaa.
Muun terveydenhuollon ja työterveyshuollon toiminnallisen yhteistyön kannalta huomioitavaa on, että
terveydenhuoltolaissa (34§) säädetään terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä sairaanhoitopiirin
alueella. Järjestämissuunnitelmassa on sovittava kuntien yhteistyöstä, terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä
koskevista tavoitteista ja vastuutahoista, terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä, päivystys-,
kuvantamis- ja lääkinnällisen kuntoutuksen palveluista sekä tarvittavasta yhteistyöstä
perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalihuollon, lasten päivähoidon, lääkehuollon ja
muiden toimijoiden kesken (28.12.2012/914). Työterveyshuolto on kuitenkin useimmiten jäänyt kokonaan
vaille huomiota tässä suunnittelussa ja esimerkiksi siihen liittyvässä hoitoketjutyössä. Konkreettinen vastuu
tehtävästä on nimetty sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksikölle (35§), jossa on moniammatillinen
terveysalan asiantuntemus ja joka tukee alueen terveydenhuollon järjestämissuunnitelman laatimista 34 §:n
mukaisesti.
Työterveyshuoltoa koskevat nykyiset ja tulevat muutokset
Erityisesti kunnallisen työterveyshuollon toimintaan nyt ja tulevaisuudessa vaikuttavat kilpailulainsäädännön
vaatimukset, joihin liittyen kuntasektorin tuottamien palveluiden yhtiöittämisvelvoite koskee
työterveyshuollon tuottamia vapaaehtoisia palveluja (käytännössä tarkoitetaan sairaanhoitopalveluja).
Yhtiöittämisvelvoite ei koske työterveyshuoltolain (12 §) mukaisia ennalta ehkäiseviä palveluja.
Uusimpana säännöksenä tässä asiassa on kuntalain (150 §) muutos, jonka perusteella kunnallisen
työterveyshuollon yhtiöittämisvelvoite siirtyi vuoden 2019 alkuun. Kun kunta (tai kuntayhtymä) tuottaa
työterveyshuoltopalveluita markkinoilla, sitä velvoitetaan siirtymäaikana eriyttämään kirjanpidossaan
työterveyshuollon palvelut muista terveydenhuollon palveluista. Edelleen todetaan, että siirtymäaikana
viranomaisten tulee varmistaa, että työterveyshuollon sairaanhoito- ja muista palveluista veloitetaan
markkinaperusteinen hinta.
3
Kanta- Häme
6.3.2017
Kuva 4: Kunnan vaihtoehdot työterveyshuoltopalvelujen tuottajana omille ja kuntakonsernin työntekijöille
1.1.2019
Työterveyshuollon palvelujen yhtiöittämisvelvoite tulee näin ollen voimaan samaan aikaan kuin sosiaali- ja
terveydenhuollon rakennemuutos. Maakunnallisen työterveyshuollon järjestämis- ja tuottamistapaa
koskevat lainsäädännön tarkistukset ja niihin liittyvät käytännön järjestelyt (mm. henkilöstöä, tiloja ja
käyttöomaisuutta koskevat järjestelyt) voidaan siis toteuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon
rakennemuutoksen yhteydessä.
Siirtymäajalla on mahdollista välttää kunnan alueen työterveyshuollon palvelujen tuotannon katkoja ja niihin
liittyviä toiminnan uudelleen käynnistämisen vaikeuksia, joita voisi syntyä, jos kunta nyt vetäytyisi
työterveyshuollon sairaanhoitopalvelujen tuottamisesta. Jos kunta (kunnallinen työterveyspalveluntuottaja)
tuottaisi vain ennalta ehkäiseviä työterveyshuollon palveluja asiakaskunnalleen, tältä palveluntuottajalta
työterveyshuoltopalvelut hankkiva työnantaja ei halutessaan voisi järjestää sairaanhoitoa työntekijöilleen.
Näiden työnantajien työntekijät olisivat eriarvoisessa asemassa verrattuna niihin työntekijöihin, joiden
työnantaja hankkii palvelut muilta kuin kunnalliselta palveluntuottajalta. Sairausvakuutuslain (1224/2004) 13
luvun 3 §:n 2 momentin mukaisten työnantajalle maksettavien korvausten edellytyksenä on, että työnantaja
hankkii ennalta ehkäisevän työterveyshuollon ja sairaanhoidon palvelut samalta palveluntuottajalta.
4
Kanta- Häme
6.3.2017
Valmisteilla olevassa lainsäädännössä työterveyshuolto on esillä niukasti.
Valmisteltavassa alueuudistuksessa ja sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän rakennemuutoksessa kuntien
vastuulla olevat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvelvoitteet siirtyvät pääosin muodostettaville 18
maakunnalle (maakuntalaki 6 ja 7§). Tämä koskee myös työterveyshuollon järjestämisvastuuta.
Kuva 5: Työterveyshuoltopalvelujen järjestämisvelvollisuus siirtyy maakunnalle
Kuva 6: Maakunnan mahdollisuudet järjestää työterveyshuoltopalvelut alueellaan 1.1.2019.
5
Kanta- Häme
6.3.2017
Maakunta voi tuottaa palvelut itse (maakuntalaki 8 §), yhteistoiminnassa muiden maakuntien kanssa tai
hankkia ne sopimukseen perustuen muulta palveluntuottajalta, jolloin järjestämisvastuu säilyy edelleen
maakunnalla.
Kuva 7: Maakunnan mahdollisuudet tuottaa työterveyshuoltopalveluja 1.1.2019.
Maakunnan tulee varmistaa, että sen järjestämisvastuuta koskevia palveluita tuottavalla liikelaitoksella sekä
palveluita tuottavilla yrityksillä, yhteisöillä tai säätiöillä on riittävät ammatilliset, toiminnalliset ja taloudelliset
edellytykset huolehtia palvelujen tuottamisesta. Maakuntalaissa käsitellään myös maakunnan toimintaa
kilpailutilanteessa markkinoilla (118 § ja 119 §).
Lakiluonnoksessa/ hallituksen esityksessä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (9 §), säädetään
maakunnan lakisääteisten tehtävien järjestämisestä sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen sovittamisesta
kokonaisuuksiksi sekä yhteensovittamisesta kunnan, valtion ja maakunnan palvelujen kesken.
Maakuntalain ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain voimaanpanolaissa (3§) sosiaalija terveydenhuollon palvelujen järjestämisvastuu siirtyy kunnilta ja kuntayhtymiltä maakunnille 1.1.2019.
Tämä koskee myös työterveyshuoltopalvelujen järjestämisvastuuta.
Valinnanvapautta koskevassa lakiesityksessä todetaan, että palvelun tuottajan on kirjanpidossaan pidettävä
erillään julkinen rahoitus, joka on annettu a) suoran valinnan vapauden palvelujen tuottamiseen ja b)
työterveyshuollon palvelujen tuottamiseen (38 §).
Maakuntauudistuksen voimaanpanoa koskevan lakiesityksen mukaan maakuntien on yhtiöitettävä
valinnanvapauden piirissä oleva ja markkinoilla harjoitettava toiminta vuoden 2020 loppuun mennessä.
Kunnat ja kuntayhtymät voivat siis perustaa keskenään liikelaitoksen tai yhtiön työterveyshuollon
palveluiden tuottamiseksi. Samoin maakunnat voivat tuottaa työterveyshuollon palvelut joko liikelaitoksena
tai yhtiömuodossa. Maakunnat voivat tuottaa työterveyshuollon palvelut joko yksin tai yhdessä toisen
maakunnan kanssa.
Yhtiömuotoisen toiminnan ollessa kyseessä mahdollisuutena on perustaa joko markkinoilla oleva yhtiö tai
ns. in-house yhtiö. Viimeksi mainittu yhtiö tuottaa työterveyshuoltopalveluita pääsääntöisesti vain omalle
henkilöstölleen. Mahdollisuus on tuottaa palveluita myös muille, mutta sitä toimintaa kaventaa ulosmyynnin
rajoite koskien muuta kuin ennaltaehkäisevää toimintaa. Mikäli in-house yhtiömuotoisessa toiminnassa
6
Kanta- Häme
6.3.2017
ulosmyynnin osuus jää nykyisen hankintalain 15§:n varaan, niin käytännössä se merkittävästi heikentää
työterveyshuoltoyhtiön (in-house yhtiö) perustamisen tarkoituksenmukaisuutta, koska ulkopuolisille
myytävä osuus jää yhtiön liiketoiminnan näkökulmasta lähinnä marginaaliseksi.
Jos yhtiö on nimenomaisesti tarkoitus perustaa kilpailuille markkinoille eli ilman in-house yhtiö statusta, niin
tällöin yhtiön omistava maakunta ei voi hankkia työterveyshuollon palveluita suoraan omistamaltaan yhtiöltä
vaan maakunnan on kilpailutettava hankintansa hankintalain mukaan. Tuolloin hankintakilpailutuksen
voittaja tuottaa kilpailutetut palvelut maakunnalle.
7
Kanta- Häme
6.3.2017
MAAKUNNAN PERUSTIEDOT: Kanta- Häme
1. Maakunnan työvoima, työlliset, työttömät, palkansaajat, yrittäjät, työvoiman
ulkopuolella olevat sekä työpaikat
Työvoimaa koskevat tiedot ovat Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilaston vuotta 2015 koskevaa
ennakkotietoa. Tarkasteltaessa tietoa työterveyshuoltopalvelujen järjestämisen näkökulmasta, palvelujen
tarve on 63 012 palkansaajalla ja 8004 yrittäjällä.
Kuva 8: Kanta- Hämeen maakunnan väestön jakauma
Väestötiedoista voi päätellä, että kokonaisuudessaan työterveyshuolto on maakunnan alueella järjestettävä
lähes 63 000 palkansaajalle. Työterveyshuoltoa tulisi lisäksi olla tarjolla reilulle 8000 yrittäjälle. Suurella osalla
heistä on käytettävissään myös työterveyshuollon sairaanhoidon palvelut. Työterveyshuollon piirissä voi siis
olla Kanta- Hämeen väestöstä 40 %.
Työllisten osuus työvoimasta on Kanta- Hämeessä hieman koko maan väestön keskiarvoa pienempi,
eläkkeellä olevien osuus puolestaan on selvästi suurempi kuin maassa keskimäärin. Työttömyysaste on maan
keskiarvoa alempi.
Kuva 9: Työlliset, työttömät ja työvoiman ulkopuolella olevat, Kanta- Hämeen ja koko väestön vertailu (%).
8
Kanta- Häme
6.3.2017
Kanta- Hämeen työttömyysaste on alempi kuin maassa keskimäärin Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen
viime vuotta koskevassa tilastossa. Työllisyysaste puolestaan on maan keskitasoa.
Kuva 10: Työllisyys- ja työttömyysaste v. 2016 (%).
9
Kanta- Häme
6.3.2017
1.1. Maakunnan työpaikat
Kanta- Hämeen maakunnan työpaikkojen jakaumaa verrattaessa koko maan tilanteeseen nähdään, että
valtion ja kuntasektorin työpaikkoja on hieman enemmän kuin maassa keskimäärin ja yksityisen sektorin
työpaikkoja puolestaan hieman keskiarvoa vähemmän.
Kuva 11: Kanta- Hämeen työpaikat vs. koko maa 2014 (maakunnissa työskentelevien henkilöiden
lukumäärän mukaan).
Kanta- Hämeen maakunnassa toimi vuonna 2015 yhteensä 3591 työnantajaa. Heillä on työterveyshuoltoa
koskeva järjestämisvelvollisuus työntekijöilleen.
Maakuntatieto on johdettu yrityksen kotikuntatiedosta. Lukumäärät sisältävät kaikki yritykset,
voittoa tavoittelemattomat yhteisöt ja julkisyhteisöt, jotka ovat merkitty työnantajarekisteriin.
Tilastokeskus saa tiedot työnantajarekisteriin kuulumisesta verohallinnolta. Yrityksiä ei ole
rajattu pois koko Suomen luvuista mm. toiminta-ajan tai koon perusteella.
Määrät sisältävät mm. myös yritykset, joiden vuositason henkilöstömäärä oli nolla vuonna
2015. Näitä ed. mainittuja löytyi koko Suomen luvuista 18 470 yritystä. Tämän lisäksi koko
Suomen luvuissa on 5352 uutta yritystä, joiden henkilöstömäärästä ei ole tietoa vuodelta 2015.
Lähde: Tilastokeskus
Kuva 12: Työnantajien lukumäärä maakunnissa 2015.
10
Kanta- Häme
6.3.2017
1.2 Mikä Kanta - Hämeessä työllistää?
Toimialoista merkittävin työllistäjä Kanta- Hämeessä on teollisuus (11 912 työllistä). Toiseksi suurin työllistäjä
ovat sosiaali- ja terveyspalvelut (yli 11 000 työllistä). Kolmanneksi suurin työllistäjä Kanta- Hämeessä on
tukku- ja vähittäiskauppa (8870 työllistä).
Sosiaali- ja terveyspalvelujen työpaikat ovat pääosin julkisen sektorin työpaikkoja. SOTE- muutos tulee
vaikuttamaan julkisen sektorin terveyden- ja sosiaalialan työhön merkittävästi. Muutoksen ennakoiminen
viimeistään nyt yhteistyössä työterveyshuollon palveluntuottajien kanssa on tärkeää. Yhtä tärkeää on
valmistella ratkaisuja, miten maakunta järjestää henkilöstönsä – ja myös alueensa – työterveyshuoltopalvelut
1.1.2019 jälkeen.
Kanta- Hämeen maakunnan erityispiirteenä korostuu teollisuus, kun tarkastellaan työpaikkojen jakautumista
eri toimialoille verrattuna koko maan keskiarvoon (kuva 14).
Kuva 13: Kanta- Hämeen työlliset toimialoittain v. 2014 (lkm).
Kuva 14: Työlliset toimialoittain Kanta- Häme vs. koko maa (%).
11
Kanta- Häme
6.3.2017
1.3 Yritystoiminta Kanta - Hämeessä
Tilastokeskuksen alueellisessa yritystoimintatilastossa Kanta- Hämeessä teollisuus (10 881 työllistä), tukkuja vähittäiskauppa (7601 työllistä) ja rakentaminen (4203 työllistä) muodostavat työllistäjinä kolmen kärjen.
Kanta- Hämeessä, kuten myös muualla Suomessa, pienten yritysten osuus yrityskannasta on kuitenkin suuri
(alemmat kuvat). Alle kymmenen työntekijää työllistäviä mikroyrityksiä on lähes 89 %, enemmän kuin maassa
keskimäärin.
Pienet yritykset hankkivat usein työterveyshuollon palvelunsa kunnallisen sektorin palveluntuottajilta
(terveyskeskuksilta, kunnallisilta liikelaitoksilta ja osakeyhtiöiltä) niin Kanta- Hämeessä kuin koko maassa.
Kaikkien näiden yritysten työterveyshuollon palveluntuottaja tulee muuttumaan 1.1.2019 alkaen.
Maakunnalliset ratkaisut työterveyshuoltopalvelujen järjestämisessä tulevat olemaan merkittäviä KantaHämeessä pienten yritysten kannalta.
Pienten yritysten merkitys Kanta- Hämeessä näkyy myös toimipaikkojen määrässä (12 274 toimipaikkaa).
Suhteessa työllisten määrään toimipaikkojen määrä korostuu erityisesti maa- ja metsätaloudessa (2557
toimipaikkaa). Työterveyshuollon järjestämisen kannalta merkityksellistä on, että työterveyshuollon tulee
olla selvillä toimipaikkojen työn terveydellisistä riskeistä ja yhdessä asiakasyritystensä kanssa pyrkiä niiden
vähentämiseen tai ehkäisemiseen.
Kuva 15: Yritystoiminta v.2015
12
Kanta- Häme
Kuva 16: Yritysten koko Kanta- Hämeessä.
Kuva 17: Mikroyritysten (alle 10 työntekijää) osuus toimipaikkojen lukumäärästä.
13
6.3.2017
Kanta- Häme
6.3.2017
Määritelmiä:
Työvoima
Työvoimaan luetaan kaikki 15–74 -vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat työllisiä tai
työttömiä.
Työvoimaan kuuluvuus on ratkaistu eri rekistereistä saatujen tietojen perusteella
Työllinen
Työlliseen työvoimaan luetaan kaikki 18–74 -vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat
ansiotyössä eivätkä olleet työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa tai suorittamassa varusmies- tai
siviilipalvelua. Tieto työllisyydestä perustuu työeläke- ja veroviranomaisten tietoihin.
Työllisyysaste
Työllisten prosenttiosuus saman ikäisestä väestöstä. Koko väestön työllisyysaste lasketaan 15–64-vuotiaiden
työllisten prosenttiosuutena saman ikäisestä väestöstä.
Työttömyysaste
Työttömyysaste on työttömien prosenttiosuus saman ikäisestä työvoimasta eli työllisistä ja työttömistä. Koko
väestön työttömyysaste lasketaan 15–74-vuotiaiden työttömien prosenttiosuutena saman ikäisestä
työvoimasta.
Työpaikka
Tietyllä alueella työskentelevien henkilöiden lukumäärää voidaan käyttää kuvaamaan työpaikkojen
lukumäärää tällä alueella. Jokaisen työllisen henkilön on tällöin ajateltu muodostavan yhden työpaikan. Näin
osa-aikaistakin työtä tekevä henkilö muodostaa laskennallisesti yhden työpaikan. Jos työtä esimerkiksi
äitiysloman vuoksi hoitaa sijainen, saattaa vastaavasti muodostua kaksi työpaikkaa. Työsuhteet voivat olla
luonteeltaan myös tilapäisiä ja lyhytaikaisia.
Rekisteripohjaisissa väestölaskennoissa ja työssäkäyntitilastossa ei ole tehty eroa kiinteissä työpaikoissa
tehtävän työn ja luonteeltaan liikkuvan työn välillä, vaan kaikki henkilöt on pyritty sijoittamaan johonkin
toimipaikkaan työn luonteesta riippumatta. Tarkemman työpaikan sijaintitiedon puuttuessa on henkilöt
kiinnitetty asuinkuntaansa. Valtaosalla yrittäjistä työpaikan sijaintikunta on henkilön asuinkunta.
Toimipaikka
Toimipaikalla tarkoitetaan taloudellista yksikköä, jossa saman omistajuuden tai valvonnan alaisuudessa
harjoitetaan mahdollisimman samanlaisten hyödykkeiden tuotantoa tavallisimmin yhdellä sijaintipaikalla.
Toimipaikkoja ovat esim. maatila, tehdas, myymälä, torikoju ja kioski. Julkishallinnon toimipaikkoja ovat mm.
verotoimisto, kunnan kirjasto ja terveyskeskus.
Yrittäjä
Yrittäjäksi luetaan henkilö, joka harjoittaa taloudellista toimintaa omaan laskuun ja omalla vastuulla. Yrittäjä
voi olla työnantajayrittäjä tai yksinäisyrittäjä, kuten ammatinharjoittaja tai freelancer. Osakeyhtiössä toimiva
henkilö, joka yksin tai perheensä kanssa omistaa vähintään puolet yrityksestä, luetaan yrittäjäksi.
http://www.stat.fi/til/tyokay/kas.html
http://www.tilastokeskus.fi/meta/kas/index.html
14
Kanta- Häme
6.3.2017
2. Työterveyshuollon asiakaskunta
Työterveyshuoltoa koskevat tiedot pohjautuvat Työterveyshuolto Suomessa 2015 tutkimukseen. KantaHämeen maakunnassa 3359 työnantajalla oli työterveyshuoltosopimus. Lisäksi 687 maatalousyrittäjää ja 316
yksinyrittäjää tai ammatinharjoittajaa oli tehnyt itselleen sopimuksen työterveyshuoltopalveluista.
Työterveyshuolto Suomessa 2015 aineistossa työnantajien määrä on laskettu työterveyshuoltoyksiköiden
ilmoittamista luvuista Laatuportaalissa ja luvuissa saattaa olla harhaa. Sopimusten lukumäärä, työnantajaasiakkaat, joilla on palkattua henkilökuntaa, muodostuu summasta vain lakisääteinen työterveyshuolto,
sopimusten lukumäärä työnantaja-asiakkaat, joilla on palkattua henkilökuntaa ja sairaanhoidon sisältävien
työterveyshuoltosopimusten lukumäärä työnantaja-asiakkaat, joilla on palkattua henkilökuntaa.
Kuva 18: Työnantajien työterveyshuoltosopimukset Kanta- Hämeen maakunnassa.
Tarkasteltaessa työnantajien työterveyshuoltosopimuksia tuottajaryhmittäin todetaan, että ne työnantajat,
joilla on palkattua henkilökuntaa, ovat useimmin tehneet sopimuksen lääkärikeskuksen kanssa (1877
sopimusta) ja toiseksi useimmin terveyskeskuksen tai kunnallisen osakeyhtiön kanssa (1203 sopimusta).
Maatalousyrittäjät ovat useimmiten tehneet sopimuksen terveyskeskuksen tai kunnallisen osakeyhtiön
kanssa. Yrittäjien sopimukset jakaantuvat terveyskeskuksen (157 sopimusta) ja lääkärikeskuksen (137
sopimusta) kesken. Maakunnallisen työterveyshuollon järjestelyt tulevat koskemaan sekä maakunnan
alueella työskenteleviä työntekijöitä että maatalousyrittäjiä ja muita pienyrittäjiä.
Kuva 19: Työterveyshuoltosopimukset tuottajaryhmittäin Kanta- Hämeen maakunnassa.
15
Kanta- Häme
6.3.2017
Työterveyshuoltosopimuksista merkittävä osa Kanta- Hämeen maakunnassa sisältää sairaanhoidon. Vain
lakisääteinen työterveyshuolto on vajaalla 13 % henkilöasiakkaista. He ovat Kanta- Hämeessä pääosin, mutta
hiukan muuta maata harvemmin, kunnallisen työterveyshuollon asiakkaita (kuva 21).
Kuva 20: Työterveyshuoltojen henkilöasiakkaat Kanta- Hämeen maakunnassa.
Kuva 21: Työntekijöiden määrä, joilla vain lakisääteinen työterveyshuolto, Kanta- Häme vs. Koko maa,
tuottajaryhmittäin.
16
Kanta- Häme
6.3.2017
2.1. Sairaanhoito työterveyshuollossa
Myös Kanta- Hämeen maakunnassa sairaanhoitopalvelut ovat osa työterveyshuoltopalvelua valtaosalla
työterveysyksiköiden asiakkaista (87 %). Työnantajasopimusten henkilöasiakkaista sairaanhoito kuuluu lähes
kaikkien sopimuksiin (99 %). Maatalousyrittäjistä yli kolmannes ja muista yrittäjistä yli puolet on tehnyt
sopimuksen
myös
sairaanhoitopalveluista.
Tuottajaryhmittäin
sairaanhoito
kuuluu
työterveyshuoltopalveluihin useammin lääkärikeskusten kuin kunnallisen osakeyhtiön tai terveyskeskuksen
asiakkailla (alempi kuva). Kun Kanta- Hämeen tilannetta verrataan koko maan tilanteeseen, kunnallisen
työterveyshuollon osuus sairaanhoitopalvelujen tuottajana korostuu.
Kuva 22: Työterveyshuollon sairaanhoidon piirissä olevat henkilöasiakkaat Kanta- Hämeen maakunnassa
Kuva 23: Työntekijät, joilla työterveyshuolto sisältää sairaanhoidon, tuottajaryhmittäin, Kanta- Häme vs.
Koko maa
17
Kanta- Häme
6.3.2017
2.2. Työterveyshuoltosopimukset ja henkilöasiakkaat alueittain
Alueellinen palveluiden tarpeen arviointi on työterveyshuollon järjestämisen kannalta yksi olennainen tekijä.
Osa palveluista voidaan tulevaisuudessa korvata digitaalisilla palveluilla, mutta myös lähipalveluja tarvitaan.
Työterveyshuollossa työskentelevien osalta palvelujärjestelyt voivat edellyttää nykyistä liikkuvampaa ja
monipaikkaisempaa työtä. Työterveyshuolto Suomessa tutkimuksessa työpaikkojen alueellinen jako ei
noudata kuntarajoja.
Kanta- Hämeen työpaikat jakaantuvat Työterveyshuolto Suomessa tietojen perusteella Hämeenlinnan,
Forssan, Riihimäen ja Janakkalan alueille. Vain lakisääteinen työterveyshuolto on hieman muita KantaHämeen alueita useammin Forssan alueen henkilöasiakkailla (lähes 37 %), verrattuna esimerkiksi
Hämeenlinnaan (10 %). Sairaanhoitopalvelut olivat merkittävä osa työterveyshuoltoa kaikilla Kanta- Hämeen
alueilla (alempi kuva).
Kuva 24: Työnantajien työterveyshuoltosopimukset alueittain* ja työnantajatyypeittäin.
Kuva 25: Työnantajien lakisääteisen työterveyshuollon piirissä olevat henkilöt, alueellinen jakauma*, KantaHäme
18
Kanta- Häme
6.3.2017
Kuva 26: Sairaanhoidon sisältävä työterveyshuolto, henkilöasiakkaiden alueellinen jakauma*
19
Kanta- Häme
6.3.2017
3. Työterveyshuoltohenkilöstö
Työterveyshuollon moniammatillisessa tiimissä työskentelee työterveyslääkäreitä, työterveyshoitajia,
työfysioterapeutteja, työterveyspsykologeja sekä avustavaa henkilökuntaa.
Kanta-Hämeessä työterveyslääkäreiden suhteellinen osuus työterveyshuollon henkilökunnasta on koko
maan suurin. Työterveyshoitajien ja työfysioterapeuttien suhteelliset osuudet ovat kaikkein matalimmat.
Työpsykologien ja avustavan henkilöstön suhteelliset osuudet ovat keskimääräistä matalammat muihin
maakuntiin verratessa.
Kuva 27: Työterveyshuoltohenkilöstön suhteelliset osuudet maakunnittain (Lähde TTHS 2015)
Tarkasteltaessa työterveyshuollossa toimivien ammattiryhmien määriä tuottajaryhmittäin (Kuva 28)
havaitaan, että lääkärikeskusmuotoinen toiminta on suurin tuottajaryhmä ja se heijastelee pitkälti myös koko
maakunnan henkilöstön suhteellisia osuuksia. Lääkäreiden määrä ja suhteellinen osuus henkilöstöstä on
kaikkein suurin lääkärikeskusmuotoisissa työterveyshuollon toimintayksiköissä. Työterveyshoitajien
suhteelliset osuudet henkilöstöstä on korkeimmillaan ja kutakuinkin samalla tasolla 3 eri työterveyshuollon
tuotantotavassa: Kunnallinen liikelaitos/OY, terveyskeskus ja työnantajan oma. Sosiaalialan osaajia
työskentelee sekä lääkärikeskusmuotoisessa, että työantajan yhteisissä työterveyshuollon
toimintayksiköissä.
Kuva 28: Eri ammattiryhmien jakautuminen tuottajaryhmittäin jaoteltuna (Lähde TTHS 2015).
20
Kanta- Häme
6.3.2017
4. Työterveyshuollon tarve työikäisillä
Työikäisen väestön työterveyshuollon tarvetta tarkastellaan ensin Työterveyslaitoksen ammattitautitilaston
valossa. Sen rinnalla palvelutarvetta kuvaamassa on koettua työkykyä ja terveyttä kuvaava tutkimustieto
(Työolobarometri, THL ATH tutkimus) sekä sairastavuus- ja työkyvyttömyystilastojen näkökulma (Kela,
Eläketurvakeskus). Kanta- Hämeen tietoja verrataan koko maata koskeviin tietoihin. Osa tiedoista esitetään
maakunnittain ja osa ELY- keskuksittain (Häme).
4.1 Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt
Ammattitautien toteaminen ja ehkäisy ovat työterveyshuollon keskeisiä tehtäviä yhteistyössä työpaikkojen
kanssa.
Ammattitautien ja ammatti-tautiepäilyjen määrät ovat Kanta- Hämeen maakunnassa alemmat kuin maassa
keskimäärin. Tämä voi johtua työperäisten sairauksien tunnistamisen haasteesta maakunnan alueella tai
ammattitauteja aiheuttavien riskitekijöiden hyvästä hallinnasta työpaikoilla. Ammattitautien suhde
ammattitautiepäilyihin on n. 1:2 Kanta-Hämeen maakunnassa.
Kuva 29: Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt maakunnittain, TTL 2014.
Kanta- Hämeessä maan keskiarvoon nähden ammattitautien tautiryhmistä mikään ei korostu. Kaikkia eri
tautiryhmiin kuuluvia ammattitauteja on todettu suhteellisesti hieman vähemmän kuin koko maassa.
Suhteellisesti eniten on todettu ammatti-ihotauteja.
21
Kanta- Häme
Kuva 30: Ammattitautien tautiryhmät sairauksittain ja maakunnittain, TTL 2014.
22
6.3.2017
Kanta- Häme
6.3.2017
4.2. Koettu työkyky
Kanta- Hämeen työikäiset (20–64 vuotiaat) kokivat maan keskiarvoa harvemmin työkykynsä heikentyneeksi.
Henkilöt, joiden koulutustaso matala, kokivat muuta maata harvemmin työkykynsä heikentyneeksi, kun taas
henkilöiden, joilla oli keskitason- tai korkeakoulutus arviot työkyvystä vastasivat koko maan keskiarvoa.
Kanta- Hämeen työikäiset pitivät hiukan useammin kuin työikäiset koko maassa todennäköisenä, että
jaksavat jatkaa työssä eläkeikään asti.
Kuva 31: 20 - 64 vuotiaista työkykynsä heikentyneeksi kokevien osuus, Koko maa vs Kanta- Häme
Työolobarometrissa Hämeessä oli työkykynsä työn ruumiillisten vaatimusten kannalta erittäin hyväksi tai
melko hyväksi kokevia oli saman verran kuin muualla maassa keskimäärin.
23
Kanta- Häme
6.3.2017
Kuva 32: Koettu työkyky työn ruumiillisten vaatimusten kannalta, Työolobarometri, Tiedot ELYkeskuksittain. (n=1631)
Hämeen työolobarometriin vastanneista koki työkykynsä työn henkisten vaatimusten kannalta erittäin
hyväksi ja melko hyväksi hiukan harvempi kuin maassa keskimäärin.
Kuva 33: Koettu työkyky työn henkisten vaatimusten kannalta, Työolobarometri, tiedot ELY-keskuksittain
(n=1631)
Työolobarometri, työ- ja elinkeinoministeriö
Työolobarometrissa on seurattu työelämän laadun kehittymistä palkansaajien näkökulmasta. Tutkimus antaa
ajantasaisen kuvan muun muassa töiden organisoimisesta, työaika- ja palkkausjärjestelmistä, työssä
oppimisesta ja vaikutusmahdollisuuksista, syrjinnästä, kiusaamisesta ja väkivallasta työpaikalla, sekä
työkyvystä. Lisäksi on tiedusteltu palkansaajien näkemyksiä työmarkkinoiden ja työelämän kehittymisestä.
Tiedot kerätään syksyisin Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen yhteydessä puhelinkyselynä.
24
Kanta- Häme
6.3.2017
4.3 Koettu terveys
Kanta- Hämeen maakunnassa työikäiset (20- 64 v) kokivat huomattavasti maan keskiarvoa harvemmin
terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi. Samoin työikäisten sairastavuusindeksi Kanta- Hämeessä
on hiukan maan keskiarvoa alempi.
Kuva 34: Terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi kokevien osuus (%), 20 - 64-vuotiaat, 2015.
25
Kanta- Häme
6.3.2017
Kuva 35: THL:n sairastavuusindeksi, ikävakioitu, 2013
THL:n sairastuvuusindeksi
Indeksi kuvaa kuntien ja alueiden väestön sairastavuutta suhteessa koko maan tasoon. Indeksissä on otettu
huomioon seitsemän eri sairausryhmää ja neljä eri painotusnäkökulmaa, joista sairauksien merkitystä
arvioidaan. Indeksin sisältämät sairausryhmät ovat syöpä, sepelvaltimotauti, aivoverisuonisairaudet, tuki- ja
liikuntaelinsairaudet, mielenterveyden ongelmat, tapaturmat ja dementia. Indeksissä kunkin sairausryhmän
yleisyyttä painotetaan sen perusteella, mikä on ko. sairausryhmän merkitys väestön kuolleisuuden,
työkyvyttömyyden,
elämänlaadun
ja
terveydenhuollon
kustannusten
kannalta.
Alueen indeksi on sairausryhmittäisten osaindeksien painotettu summa. Indeksin arvo on sitä suurempi, mitä
yleisempää sairastavuus alueella on. Indeksin arvo on aikasarjan viimeisenä vuotena koko maassa 100.
Aikasarjoja tarkasteltaessa on huomioitava, että myös aiempien tarkasteluvuosien indeksin arvot muuttuvat
uuden päivityksen myötä.
26
Kanta- Häme
6.3.2017
4.4 Sairauspäiväraha ja työkyvyttömyyseläkkeet
Sairauspäivärahaa saaneita 25 - 64 -vuotiaita Kanta- Hämeen maakunnassa oli jonkin verran koko maan
keskiarvoa enemmän. Mielenterveysperusteisesti sairauspäivärahaa saaneita oli myös hiukan enemmän kuin
maassa keskimäärin. Sairauspäivärahaa koskevat tiedot ovat ristiriidassa koettua terveyttä koskevien tietojen
kanssa. Sairauspäivärahatiedot kuvaavat tilannetta pitkittyneen työkyvyn alenemisen suhteen, jonka
ehkäiseminen on juuri työterveyshuollon erityisosaamista. Vastaavaa tietoa tuki- ja liikuntaelinsairauksien
osalta ei ollut saatavissa.
Kuva 36: Sairauspäivärahaa saaneet 25 - 64 – vuotiaat/1000 vastaavan ikäistä, 2015.
Sairauspäivärahan tulkinta
Sairauspäivärahaa ei saa lyhyistä, alle 10 arkipäivää kestäneistä poissaoloista, joita on kuitenkin selvästi
enemmän kuin pitkittyneitä. Lyhyistä poissaoloista ei ole keskitettyä rekisteritietoa. Kelan rekisterimuuttujaa
voi käyttää lähinnä ilmaisemaan pitkittynyttä työkyvyn alenemista, ja muuttuja toimii kohtalaisen hyvin myös
tulevan työkyvyttömyyden ennakointimuuttujana. Diagnoosi kirjautuu päivärahan saajilla nykyisin kaikkiin
tapauksiin, aikaisemmin se on ollut vain pienehköllä otoksella.
27
Kanta- Häme
6.3.2017
Kuva 37: Mielenterveysperusteisesti* sairauspäivärahaa saaneet 25 - 64 – vuotiaat/1000 vastaavan ikäistä,
2015.
28
Kanta- Häme
6.3.2017
4.5Työkyvyttömyyseläkkeiden trendit
Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrät ovat koko maassa olleet viime vuosina laskussa (ylempi kuva).
Trendi näkyy keskeisimmissä työkyvyttömyyseläkkeelle johtavissa sairauksissa.
Kanta- Hämeen maakunnassa (alempi kuva), toisin kuin koko maassa, mielenterveysperusteisten eläkkeiden
määrä on laskenut vain hieman ja tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyvät eläketapahtumat ovat pysyneet
ennallaan ja olleet jopa hiukan nousussa. Tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyvät ja mielenterveysperusteiset
eläketapahtumat ovat myös Kanta- Hämeessä suurimmat työkyvyttömyyseläkkeelle johtavat syyt ja näin
ollen sairausryhmät, joihin työkyvyttömyyden ehkäisyssä tulee edelleen panostaa.
Kuva 38: Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet sairausryhmittäin, Koko maa, 2013 - 2015.
Kuva 39: Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet sairausryhmittäin, Kanta- Häme, 2013 – 2015.
29
Kanta- Häme
6.3.2017
Kanta- Hämeen maakunnassa työkyvyttömyyseläkettä saavia 25 - 64 vuotiaita on maakuntien välisessä
vertailussa saman verran kuin koko maassa keskimäärin. Samoin ikäryhmän tuki- ja liikuntaelinsairauksien
perusteella myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on maan keskitasoa, mutta verenkiertoelinten
sairauksiin liittyvien työkyvyttömyyseläkkeiden osuus tämän ikäryhmän työkyvyttömyyseläkkeistä on maan
keskiarvoa korkeampi (Kuva 42).
Kuva 40: Työkyvyttömyyseläkettä saavat 25 - 64 – vuotiaat, % vastaavan ikäisestä väestöstä
Kuva 41: Tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavat 16- 64 vuotiaat (%)
30
Kanta- Häme
6.3.2017
Kuva 42: Verenkiertoelinten sairauksien vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavat 16 - 64 – vuotiaat (%)
31