YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Perustelumuistio Lainsäädäntöneuvos

YMPÄRISTÖMINISTERIÖ
Lainsäädäntöneuvos
Erja Werdi
Perustelumuistio
Luonnos 6.3.2017
EHDOTUS VALTIONEUVOSTON ASETUKSEKSI JUOMAVEDEN VALMISTAMISEEN
TARKOITETUN PINTAVEDEN LAATUVAATIMUKSISTA JA TARKKAILUSTA ANNETUN VALTIONEUVOSTON PÄÄTÖKSEN KUMOAMISESTA
1. Ehdotuksen pääasiallinen sisältö
Juomaveden valmistamiseen tarkoitetun pintaveden laatuvaatimuksista ja tarkkailusta (366/1994)
annettu valtioneuvoston päätös kumottaisiin tarpeettomana.
2. Perustelut
2.1. Valtioneuvoston päätöksen taustaa ja sisältö
Valtioneuvoston päätös juomaveden valmistamiseen tarkoitetun pintaveden laatuvaatimuksista ja
tarkkailusta (366/1994, jäljempänä valtioneuvoston päätös) on annettu aikaisemman vesilain
(264/1961) 9 luvun ja vesi- ja ympäristöhallinnosta annetun lain (24/1986) 2 §:n eräiden säännösten
nojalla. Tällä päätöksellä on aikanaan pantu täytäntöön Euroopan yhteisöjen neuvoston kaksi direktiiviä (jäsenvaltioissa juomaveden valmistamiseen tarkoitetun pintaveden laatuvaatimuksista 16
päivänä kesäkuuta 1975 annettu direktiivi (75/440/ETY) ja jäsenvaltioissa sovellettavista juomaveden valmistamiseen tarkoitetun pintaveden määritysmenetelmistä sekä näytteenotto- ja analysointitiheydestä 9 päivänä lokakuuta 1979 annettu direktiivi (79/869/ETY)).
Molemmat direktiivit on sittemmin kumottu uusilla direktiiveillä. Vesilain uudistuksessa (HE
277/2009 vp, YmVM 22/2010 vp, EV 355/2010 vp) valtioneuvoston päätös on jätetty voimaan uuden vesilain (587/2011) 19 luvun 2 §:ään perustuen.
Valtioneuvoston päätöksessä on kahdeksan pykälää ja kaksi liitettä. Päätöstä sovelletaan pintavesiin, ja se koskee laatuvaatimuksia, jotka juomaveden valmistamiseen käytetyn tai tarkoitetun pintaveden on täytettävä sekä pintavesien laadun tarkkailun toteuttamista.
Päätöksessä pintavedet luokitellaan laadun perusteella kolmeen juomavetenä käytettäväksi soveltuvaan luokkaan ja kullekin luokalle säädetään vedenkäsittelyvaatimukset sekä fysikaalisten, kemiallisten ja mikrobiologisten ominaisuuksien raja-arvot. Kyseisillä raja-arvoilla määritellään näin ollen
laatuvaatimukset, jotka juomavedeksi käytettävän pintaveden on vähintään täytettävä.
Lisäksi annetaan säännöksiä pintaveden tarkkailun toteutuksesta sekä poikkeustilanteista, joissa
päätöstä ei tarvitse soveltaa, sekä säädetään vesi- ja ympäristöhallinnon velvollisuudesta laatia toimintasuunnitelmat alimpaan juomavetenä käytettäväksi soveltuvan pintaveden luokkaan kuuluvien
pintavesien laadun parantamiseksi.
Käytännössä nykyään vesihuoltolaitokset tutkivat raakaveden tarkkailussa valtioneuvoston päätökseen sisältyvien aineiden määrät ja lisäksi riskiperusteisesti muitakin aineita.
2.2 Voimassa oleva lainsäädäntö
2
Terveydensuojelulainsäädäntö
Talousvettä koskevat säännökset perustuvat Euroopan neuvoston direktiiviin 98/83/EY ihmisten
käyttöön tarkoitetun veden laadusta (juomavesidirektiivi), joka on toimeenpantu terveydensuojelulain säännösten lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella talousveden laatuvaatimuksista ja
valvontatutkimuksista (1352/2015, talousvesiasetus). Sääntely kuuluu Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle.
Terveydensuojelulain 5 luvussa säädetään talousveden yleisistä vaatimuksista, talousvettä toimittavan laitoksen hyväksymisestä, talousveden säännöllisestä valvonnasta ja talousveden välityksellä
leviävien tautien ehkäisemisestä. Eduskunta on hyväksynyt 4.10.2016 terveydensuojelulain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 124/2016 vp, EV 110/2016 vp). Tämä terveydensuojelulain muutos 942/2016 on tullut voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017.
Talousveden laatua ja valvontaa koskevia säännöksiä muutettiin juomavesidirektiiviin tehtyjen
muutosten täytäntöönpanemiseksi. Lisäksi säännöksiä kevennettiin poistamalla vaatimus kunnan viranomaisen hyväksynnästä pieniltä talousvettä toimittavilta laitoksilta siirtämällä ne ilmoitusmenettelyn piiriin. Terveydensuojelulain talousvettä koskevan 5 luvun 17 §:ssä säädetään yleisistä vaatimuksista ja niistä poikkeamisesta liittyen talousveteen. Lähtökohtana on, että talousvetenä käytettävän veden on oltava terveydelle haitatonta ja tarkoitukseensa soveltuvaa. Veden käsittelyssä tai
jakelussa käytetyistä aineista tai laitteissa käytetyistä materiaaleista ei saa joutua talousveteen epäpuhtauksia suurempia määriä kuin niiden käyttötarkoituksen mukaan on tarpeellista, eivätkä ne saa
vaarantaa talousveden laatuvaatimusten täyttymistä. Säännökseen sisältyy myös Sosiaali- ja terveysministeriölle osoitettu asetuksenantovaltuus antaa tarkemmat säännökset muun muassa talousveden laatuvaatimuksista, desinfioimisesta, talousvedeksi toimitettavan veden riittävästä käsittelystä,
käsittelyyn käytettävistä kemikaaleista, johtamis- ja käsittelylaitteiden materiaalien terveydellisistä
ominaisuuksista sekä muista veden laatuun vaikuttavista seikoista.
Talousvesiasetus on tullut voimaan 27.11.2015 ja sillä on kumottu vuodelta 2000 oleva samanniminen asetus. Asetukseen sisältyy sääntelyä sekä pintaveden desinfiointivaatimuksesta ja käyttötarkkailusta. Asetuksen 10 §:n mukaan valvontatutkimusohjelmaan on koottava tiedot talousvettä toimittavan laitoksen omasta käyttötarkkailusta. Käyttötarkkailuun tulee sisältyä riittävä, riskinarviointiin perustuva ja dokumentoitu laitoksen toimintaympäristön, raakaveden määrän ja laadun sekä
laitteiston kunnon seuranta veden käsittelyn asianmukaisuuden varmistamiseksi sekä talousveden
saastumisen ja häiriötilanteista aiheutuvien terveyshaittojen ennalta ehkäisemiseksi.
Keskeistä on, että vesihuoltolaitosten raakaveden laadun tarkkailun tulee voimassa olevan terveydensuojelulainsäädännön mukaan olla riskiperusteista. Tämä tarkoittaa sitä, että kunkin vesihuoltolaitoksen on tarkkailtava sellaisia suureita, joita sen on syytä tarkkailla lainsäädännön vaatimusten
täyttämiseksi. Terveydensuojelulainsäädäntöön ei sisälly velvoittavaa luetteloa aineista, jotka olisi
tutkittava. Käytännössä suurin osa tarkkailtavista suureista voivat olla samoja kuin valtioneuvoston
päätökseen sisältyvät aineet. Vesihuoltolaitosten tulee itse huolehtia siitä, että tarkkailun piiriin on
valittu asianmukaiset aineet.
Talousvesiasetuksen 11 §:ssä säädetään talousveden desinfioinnista. Pykälän mukaan pintavesimuodostumasta otettu vesi on desinfioitava aina, ennen kuin vettä käytetään talousvetenä. Terveydensuojelun kannalta on tärkeää, että pintaveden desinfioinnista säädetään lainsäädännössä. Talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista annettava sosiaali- ja terveysministeriön asetus
on sääntelylle tarkoituksenmukaisin säädös. Tämän 11 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa lisäksi
3
mainitaan, että pintavedestä valmistettavan talousveden desinfiointivaatimuksesta säädetään valtioneuvoston päätöksessä 366/1994 juomaveden valmistamiseen tarkoitetun pintaveden laatuvaatimuksista ja tarkkailusta, joka on vanhentuneena tarkoitus kumota.
Vesihuoltolaki
Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan vesihuoltolain (119/2001) 15 § velvoittaa vesilaitoksia tekemään raakaveden laadun tarkkailua. Lain 15 §:ssä säädetään vesihuoltolaitoksen selvilläoloja tarkkailuvelvollisuudesta. Vesihuoltolaitoksen on oltava selvillä käyttämänsä raakaveden määrään tai laatuun kohdistuvista riskeistä sekä laitteistonsa kunnosta. Tässä tarkoituksessa vesihuoltolaitoksen on tarkkailtava käyttämänsä raakaveden määrää ja laatua, laitteistonsa kuntoa sekä vuotovesien määrää laitoksen vesijohto- ja viemäriverkostoissa. Tiedot verkostojen sijainnista on saatettava sähköiseen muotoon. Sääntely koskee myös laitosta, joka toimittaa vettä vesihuoltolaitokselle
tai käsittelee vesihuoltolaitoksen jätevesiä.
Ympäristönsuojelulainsäädäntö
Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) edellyttää,
että ympäristöluvanvaraista toimintaa harjoittavan on tarkkailtava aineiden pitoisuuksia vedessä,
sedimentissä tai eliöstössä, kun pintaveteen päästetään tai huuhtoutuu asetuksen liitteen 1 kohdassa
C2 tarkoitettuja vesiympäristölle vaarallisia ja haitallisia aineita. Lisäksi ympäristöluvanvaraista
toimintaa harjoittavan on tarkkailtava pintavettä, johon päästetään taikka johon huuhtoutuu merkittävässä määrin asetuksen liitteen 1 kohdassa D tarkoitettuja vesiympäristölle haitallisia aineita.
Pintavedelle, josta otetaan talousvesikäyttöön vettä keskimäärin enemmän kuin 100 m3 päivässä, on
asetuksessa esitetty tarkkailutiheydet, jotka ovat vielä tarkempia kuin yleiset eri aineryhmiä koskevia tarkkailun vähimmäistiheydet.
Talousveden valmistamiseen tarkoitetun pintaveden tarkkailun tarkkailupaikat määrätään ympäristöluvan tarkkailumääräyksissä ja ne sijoitetaan veden oton kannalta merkitykselliseen osaan pintavettä.
2.3 Valtioneuvoston päätöksen kumoamisen perusteet
Valtioneuvoston päätös juomaveden valmistamiseen tarkoitetun pintaveden laatuvaatimuksista ja
tarkkailusta (366/1994) voidaan kumota tarpeettomana, koska terveydensuojelulaki ja sen nojalla
annettu talousvesiasetus sisältävät kattavat säännökset juomaveden desinfiointiin, laatuun ja tarkkailuun liittyen kuten edellä on selostettu. Valtioneuvoston päätös on päällekkäistä lainsäädäntöä
myös vesihuoltolain sääntelyn kanssa.
Vesihuoltolaitosten raakaveden laadun tarkkailun tulisi uuden lainsäädännön mukaan olla talousvesiasetuksen 10 §:n mukaisesti riskiperusteista. Tällöin raakaveden valvonta kohdennetaan niihin parametreihin, joita raakaveteen voi päätyä ja jotka voivat aiheuttaa riskiä talousveden laadulle kyseisessä tapauksessa. Sitova valtioneuvoston päätökseen sisältyvä luettelo raakaveden laadun määrittämiseksi on uuden sääntelyn myötä käynyt tarpeettomaksi ja sen kumoaminen on perusteltua.
Vesihuoltolain 15 § ja talousvesiasetuksen 10 § velvoittavat vesilaitoksia tekemään raakaveden laadun tarkkailua. Talousvesiasetuksen 11 §:ssä säädetään kattavasti desinfioinnista.
4
Pääministeri Juha Sipilän hallituksen ”Digitalisaatio, kokeilut ja normien purkaminen” – strategisen
tavoitteen 3. kärkihankkeen ”Sujuvoitetaan säädöksiä” yhtenä toimenpiteinä on sääntelyn perkaaminen, purkaminen ja uudistaminen. Valtioneuvoston päätöksen kumoaminen olisi myös kyseisen
kärkihankkeen tavoitteiden mukainen, koska kumoamisella poistetaan vanhentunutta ja päällekkäistä sääntelyä.
Päätöksen kumoaminen on osa norminpurkutalkoita ja sopusoinnussa hallituksen ohjelman kanssa.
2.4 Päätös voidaan kumota valtioneuvoston asetuksella
Valtioneuvoston päätös juomaveden valmistamiseen tarkoitetun pintaveden laatuvaatimuksista ja
tarkkailusta (366/1994) on annettu ympäristöministeriön esittelystä 19 päivänä toukokuuta 1994.
Voimassa olevan perustuslain (731/1999) 80 §:ssä säädetään asetuksen antamisesta ja lainsäädäntövallan siirtämisestä. Asetukset antaa valtioneuvosto, jollei asetuksen antajasta laissa erikseen muuta
säädetä.
Kun kumottava päätös on annettu ennen nykyisen perustuslain voimaantuloa, on sen kumoaminen
tehtävä valtioneuvoston asetuksella.
3 Kumoamisasetuksen yksityiskohtaiset perustelut
1 §. Pykälässä ehdotetaan säädettävän päätöksen kumoamisesta. Pykälä sisältäisi valtioneuvoston
päätöksen nimen ja siinä mainittaisiin myös sen säädösnumero.
2 §. Pykälässä ehdotetaan säädettävän kumoamissäädöksen voimaantulon ajankohdasta. Valtioneuvoston asetuksen ehdotetaan tulevan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017.
4 Vaikutukset
Koska kumottavan päätöksen keskeinen sääntely sisältyy voimassa olevaan terveydensuojelulainsäädäntöön, asetusehdotuksella ei arvioida olevan käytännön merkitystä.
Talousvesiasetuksen perustelumuistiossa esitetään, että tämä asetus voitaisiin kumota. Asetusluonnoksen lausuntokierroksella ei tähän saatu kannanottoja. Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarvittaessa yleistä informaatio-ohjaus lainsäädännön muutoksista.
(Täydennetään myöhemmin)
5 Voimaantulo
Asetusehdotus ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian hyväksymisen jälkeen.
6 Valmistelu
Asetusehdotus on laadittu ympäristöministeriössä virkatyönä. Asetusehdotuksen valmistelussa on
oltu yhteydessä sosiaali- ja terveysministeriöön, maa- ja metsätalousministeriöön sekä Vesilaitosyhdistys ry:een.
Asetusehdotus on ollut lausunnolla (täydennetään myöhemmin).
Lausuntoja saatiin (täydennetään myöhemmin).
5
Lausuntopalautteen johdosta (täydennetään myöhemmin).
7 Laintarkastus
Asetusehdotus on ollut (täydennetään myöhemmin).