Vastuullinen pyydyskalastus - Saimaan lohikalayhdistys ry

Vastuullinen
pyydyskalastus
Sivu 1 / 6
Saimaan lohikalayhdistys ry
Vesa Toivola 2013
Vastuullinen pyydyskalastus
Vastuullisen kalastuksen periaatteet nousevat sitä tärkeämpään rooliin mitä enemmän ja mitä tehokkaammin veden viljaa korjataan.
Perinteinen nuottakalastus on ekologinen kalastustapa, joka mahdollistaa pyydykseen joskus joutuvien
uhanalaisten kalojen vapauttamisen vahingoittumattomina. Kuva: Juha Köresaar.
Taustaa
Olen lähtöisin ammattikalastajaperheestä Eteläiseltä Saimaalta ja olen kalastanut pikkupojasta lähtien.
Vaikka olen päätoimeltani virkamies, olen edelleen tiiviisti mukana kalastuksessa vapaa-aikoinani sivutoimisesti. Kalastusvälineinä ovat olleet ja ovat yhä verkot, nuotta, katiskat, rysät, iskukoukut ja osittain siimapyynti. Kalastus on koskenut kaikkia lajeja, joilla on ollut kaupallista arvoa, tosin nykyään esimerkiksi särkeä
on turha pyytää keväällä. Tärkein laji on toki ollut muikku, mutta esimerkiksi kevät oli ennen Norjan pullalohen markkinoille tuloa tärkeä pyyntikausi.
Joskus kuulee kirjoituspöydän takaa kommentteja hevosmiehen tietotoimistoista ja niin edelleen, kun kokemustietoa vähätellään. Isälläni on sitä jo 1930-luvulta lähtien, joten voinen väittää, että tiedän suunnilleen mistä kirjoitan. Kirjoituksen lähtökohta on siis ammattimainen pyydyskalastus, jota eteläisellä Saimaalla harjoitettiin erittäin aktiivisesti aina 1980-luvun loppupuolelle saakka, jolloin alkoi 17 - 18 vuotta kestänyt
muikkukato, josta kanta ei vieläkään ole noussut lähellekään sitä, mitä se oli ennen katoa. Edelleen täälläkin
kalastetaan, mutta kalastajamäärä on romahtanut.
Vastuullinen
pyydyskalastus
Sivu 2 / 6
Saimaan lohikalayhdistys ry
Vesa Toivola 2013
Yleistä
Ihminen on vaikuttanut ja vaikuttaa kalakantoihin kahdella tavalla: kalastamalla ja aiheuttamalla muutoksia
kalojen elinympäristöön. Molemmissa olemme valitettavasti äärimmäisen tehokkaita, jos siihen suodaan
tarpeet ja mahdollisuus.
Mitä tarkoittaa vastuullinen kalastaminen, oli sitten kyseessä vapa- tai pyydyskalastaja? Teoriassa vastaus
löytyy esim. kalastuslain 1§:stä, mutta vain teoriassa. Pykälää tulkitaan eri tavoin ja se antaa mahdollisuuden politikointiin.
Tietysti pitää huolehtia siitä, että pyynti ei tuhoa kutematonta kantaa siten, että se vaikuttaa kannan uusiutumiseen. Joka lajilla on oma lisääntymistehokkuutensa ja kutualueensa. Voidaan todeta, että saimaanlohi
on tässä omassa luokassaan ja valitettavasti negatiivisessa mielessä.
Pyyntivälineet
Talviverkoilla yritetään saada pääasiassa kuhaa ja madetta. Siian osuus on tippunut johtuen suurikokoisen
siian vähäisyydestä. Verkot laitetaan yleensä penkkoihin 18 - 25 m syvyydelle. Silmäkoko on 55 mm tai suurempi. Lohta ja taimenta saadaan satunnaisesti, mutta niiden talvinen aktiivisuus ei ole kesän luokkaa. Nieriääkin tulee joskus.
Keväällä verkkokalastus keskittyy matalille vesialueille, kun tavoitellaan pääasiassa ahventa ja haukea.
Verkkoja laitetaan jään alle jo huhtikuun alusta ja kausi kestää siihen asti kun vesi lämpenee. Yleensä kevätkalastus verkoilla loppuu jo ennen kesäkuuta, lukuun ottamatta matalalla tapahtuvaa lahnan kutupyyntiä.
Lisäksi keväällä jäiden lähdön jälkeen pyydettiin kuhaa samoilta syviltä penkoilta kuten talvella. Kun isoa
siikaa oli enemmälti, pidettiin loppukesällä ja syksyllä siikaverkkoja. Loppusyksyllä on pyydetty myös kuhaa
syvältä jäiden tuloon saakka.
Muikkuverkkoja pidetään ammattimaisesti yleensä heinäkuun lopulta kudun alkuun, eli noin lokakuun loppuun. Kausi kesti noin 100 päivää.
Kun muikkukannat olivat hyviä, Eteläisellä Saimaalla oli aktiivista tavinuottausta useamman porukan voimin
Kyläniemen molemmin puolin. Ja kuten nimi kertoo, se aloitettiin, kun jäät kantoivat ja lopetettiin kun kevät tuli. Kesällä nuottaa alettiin vetää, kun pintavesi lämpeni ja muikku rantautui syömään illan suussa. Kausi alkoi yleensä kesäkuun alussa ja päättyi heinäkuun puolivälissä, jonka jälkeen siirryttiin muikun verkkopyyntiin.
Toinen avoveden nuottakausi alkaa syksyllä, kun kutenut muikku käy suojarannoilla evästämässä. Se jatkuu
jäiden tuloon saakka. Muikkukannan lisäksi tuulet ja apajien sijainti ratkaisevat kannattaako avovesiaikana
mennä järvelle. Katiskoilla ja rysillä on täällä pyydetty matalissa ja niillä ei saada ns. arvokaloja. Pitkäsiimapyynti loppui käytännössä jo 1950-1960 lukujen taitteessa ja lohisiiman pito 1970-luvulla. Iskukoukut olivat
vain hauen pyyntiin matalassa vedessä keväällä. Näillä pyyntivälineillä ei saatu lohikaloja.
Reilut 20 vuotta eteläiselläkin Saimaalla on pyydetty troolilla.
Vastuullinen
pyydyskalastus
Sivu 3 / 6
Saimaan lohikalayhdistys ry
Vesa Toivola 2013
Arvokas sivusaalis ja sen
välttäminen ja selviäminen
Verkkopyynti on perinteinen ja vanha pyyntimuoto, joka tehostui synteettisten materiaalien myötä. Kuten jokainen tietää, pyydys ei ole
valikoiva kohdalle sattuvan kalan
suhteen, silmäkoko ja aika sekä
paikka ratkaisevat saaliin. Kun harvaverkkopyynnissä halutaan välttää
uhanalaisia lajeja voidaan siis kasvattaa silmäkokoa ja välttää tunnettuja paikkoja, kuten salmia, joissa
lohi ja taimen liikkuvat. Alamittaisen
lohikalan vapauttamien elävänä ja
kunnossa on hyvin harvinaista verkkopyynnissä. Ruotsin Vänernin ja
Vätternin esimerkit ovat osoittaneet, että sovituilla rajoituksilla
verkkopyynti on mahdollista ja kestävää.
Kirjoittaja pitelemässä 8-kiloista saimaanlohta alkysyksyllä 1970luvun alussa. Kuva: Niilo Toivola.
Muikkuverkoissa lohen ja taimenen määrä sivusaaliina on pientä, mikä johtuu verkkojen silmäkoosta 15 18 mm. Sivusaaliin määrää on vähentänyt carlin-merkeistä luopuminen, joista kala tarttui verkkoon. Muutenkin merkkipalautusten perusteella tehty sivusaalisarvio eri pyyntimuodoille on erittäin kyseenalainen,
koska se perustuu palautustahtoon. Kaikki eivät palauta merkkejä tai palauttavat niitä valikoiden. Viime
pyyntikaudella porukallamme oli 38 pyyntipäivää (keskimäärin 10 verkkoa, korkeus 3 m ja pituus 30 m) ja
saimme 2 taimenta. Kattelussaaressa vastaavat luvut 60 pyyntipäivää (keskimäärin 25 verkkoa, korkeus 5 m
ja pituus 30 m), saaliin joukossa samoin 2 taimenta. Jostain syystä siellä on selvästi vähemmän muikkua
sekä petolohikaloja? Eli muikkuverkko ei käytännössä ole uhka arvokaloille ainakaan eteläisellä Saimaalla.
Lohi ja taimen ovat jo sen verran isoja ulapoituessaan (nykyisin valitettavasti pääosin istutettuina), että ne
eivät tartu muikkuverkkoihin kuin korkeintaan hampaistaan mm. tavoitellessaan verkossa sätkivää muikkua.
Verkkokalastuksen osalta Saimaannorpan suojelusopimukset ovat omalta osaltaan edesauttaneet petolohikalojen säilymistä, koska suurimmassa osassa Saimaata verkkokalastus sekä syöttikalastus iskukoukuilla ja
täkysiimoilla on kielletty huhtikuun puolivälistä kesäkuun loppuun. Uskon, että täälläkin voidaan osoittaa
esimerkiksi tiettyjä salmialueita, joille voidaan asettaa lisää täsmärajoituksia, jotka eivät käytännössä haittaa kalastusta. Yksityiskohdista kannattaa sopia osakaskuntien kanssa.
Perinteinen nuotta ja myös koneella kelattava nuotta ovat ekologisesti hyviä aktiivipyydyksiä. Niissä vetonopeus on niin pieni (200- 500 m tunnissa!), että kala ei pakkaudu perään kuin aivan vedon loppuvaiheessa.
Saalis tyhjennetään haavimalla vedestä, eikä vinssaamalla ylös. Perinteinen nuotta onkin ehkä ekologisin
pyyntimuoto, josta käytännössä kaikki alamittaiset arvokalat voidaan vapauttaa hyväkuntoisina uimaan,
Vastuullinen
pyydyskalastus
Sivu 4 / 6
Saimaan lohikalayhdistys ry
Vesa Toivola 2013
jopa nieriä kuten meille on käynyt matalassa kesävedossa lämpimän veden aikaan! Sama koskee hyvin pitkälle koneella kelattavaa nuottaa. Eli ne eivät aiheuta haittaa uhanalaisille kalalajeille.
Saimme esimerkiksi viime vuonna reilulla 20 nuotanvedolla 6 taimenta, joista 2 otettavaa (yli 50 cm!). Alamittaiset vapautettiin ja toinen isoistakin tyrittiin jatkamaan kasvuaan. Oltiin kyllä kyynärpäitä myöten märkiä kaverin kanssa, kun yritettiin kauhoa kalaa ylös matalasta ja vesi ei ollut kovin lämmintä marraskuussa.
Katiskoista ja rysistä kala voidaan käytännössä vapauttaa elävänä ja pyynti kohdistuukin kaloihin, jotka ovat
kaikkea muuta kuin uhanalaisia. Siimapyynti on käytännössä loppunut. Siitä alamittaisen lohen vapauttaminen elävänä ei käytännössä onnistunut.
Uhanalaisten alamittaisten lohikalojen määrää ja selviytymistä troolista ei ole kunnolla tutkittu nykyaikaisilla kaupallisilla troolareilla ja vetonopeuksilla sekä vetoajoilla. Vähäisten selvitysten perusteella taimen saattaa selvitä paremmin kuin lohi, joka muutamien pienten selvitysten ja lyhyiden koevetojen perusteella
kuolee lähes aina. Nieriä on ehkä vieläkin herkempi.
Kutemattoman kannan tuhoutuminen
Osalle kaloista on siis määrätty alamittoja, joiden pitäisi perustua siihen, että kala ehtii kutea vähintään
kerran ennen mahdollista pannulle joutumistaan. Valitettavasti asetuksen alamitat eivät toimi näin, vaan
vaikuttavat pääosin hihasta vedetyiltä.
Keväällä otettu sodan aikainen kuva Peltoin Hietasaaren Pienestä
Taipaleesta ja siitä pohjoiseen. Keskellä kuvan yläreunassa on Vetojako, joka on nykyään toinen valtareitti, mistä lohi vaeltaa etelän
isoille selille syömään. Kuva: Niilo Toivola
Suurelle osalle kalalajeista ei ole
asetettu alamittaa, mikä on aivan
järkevää. Haueltakin se poistettiin.
Yleisesti voidaan todeta, että särkikalojen, ahvenen ja hauen lisääntymiselle on erinomaiset olosuhteet
ja kutukantaa on liiankin kanssa.
Tätä on edesauttanut nimenomaan
ihmisen aiheuttama rehevöityminen, varsinkin karummilla vesillä
kuten Saimaan altailla. Ilmaston
todennäköinen lämpeneminen avittaa myös. Toisaalta hauki ja särkikalat eivät mene enää kunnolla kaupaksi eikä niitä kannata kalastaa.
Ahventa menee jonkin verran, mutta ei juurikaan kokonaisena.
Verkkopyynnissä voidaan siis turvata kalojen kutumahdollisuudet silmäkokoa säätämällä. Vaikeutena on se
että, jos tavoittelee vaikka ahventa, joka vaatii pienemmän silmäkoon, voi saada saaliiksi alamittaisen lohen. Tätä ei voi kokonaan välttää, mutta ammattimaisessa pyynnissä ongelma ei ollut iso, koska verkkopyynti keskittyy matalaan veteen ja kevätaikaan. Nykyään norpparauhoitus estää suurimmalta osalta keväisen verkkopyynnin. Muikun osalta verkkopyynti on erittäin ekologista. Verkkojen silmäkoko on käytännössä
Vastuullinen
pyydyskalastus
Sivu 5 / 6
Saimaan lohikalayhdistys ry
Vesa Toivola 2013
15 - 18 mm, kun muikkua on normaalisti tai paljon. Se tarkoittaa, että jokainen verkolla pyydetty muikku on
ehtinyt kutea vähintään kerran.
Nuottapyynnissä voidaan myös pienikokoinen muikku laskea takaisin uimaan. Jopa kesäaikaan reilusti yli 90
% kalasta selviää, syksyllä selviytymisprosentti lähestyy sataa. Tästä minulla on kohtuullisesti omakohtaista
kokemusta. Selviytyminen johtuu pienestä vetonopeudesta ja siitä, että nuotan perää ei nosteta järvestä.
Alkukesän tuhumuikku, eli keväällä kuoriutunut muikku (isompana = hotta), voi kulkea parvina rannan tuntumassa. Se selviää hyvin nuotasta. Kun vetoa hidastetaan, se ui harvojen siulojen (nuotan sivuverkot) läpi
nuotan ulkopuolelle.
Petri Suuronen teki väitöskirjan troolin läpi uineen hottamuikun selviytymisestä. Tulos oli se, että auringon
laskun aikoihin käytännössä kaikki kuolivat, mutta aikaisemmin vedetyistä osa selviää hengissä. Eli hämärävedot ovat tuhoisimpia. Tosin vetonopeus ja aika olivat tutkimuksessa pienempiä kuin nykyisessä kaupallisessa troolauksessa.
Pyydyskalastuksen vastuullisuus ja tulevaisuus?
Onko sitä ja minkälaista se on? Luonnonkalojen vastuullinen pyynti, myös kaupallisesti, on mitä parhain
ympäristöteko. Kalan kasvatus ei millään pysty ekologisesti kilpailemaan järkevästi pyydetyn luonnonkalan
kanssa. Pullalohi on pullalohi, olkoon se kasvattamiseen käytetty uhanalaisten merikalojen kantoja, tai alkuperäisistä rannikkosademetsistä raivatuilla pelloilla kasvatettua soijaa tai mitä tahansa. Lisänä ovat antibiootit, kalataudit ja muut kivat yllärit.
Ihmisten uusavuttomuus ja kasvatettu kala ovat vähentäneet muun muassa ahvenen hauen ja särkikalojen
hyödyntämistä. Rehevöityminen on lisäksi hyödyntänyt näiden kalojen kantoja. Jotta näitä kantoja saataisiin hyödynnettyä, se edellyttää markkinointia, kalan käsittelyn opastamista pienestä pitäen, ehkäpä pienimuotoisen jalostuksen edistämistä ym. Norppatutkimukseen on syytä saada myös lisää rahaa, jotta voitaisiin alueellisesti selvittää etenkin kuuttien liikkumista paljon tarkemmin. Silloin voitaisiin ehkä tehdä täsmällisempiä rauhoitusalueita ja sallia keväinen kalastus alueilla, joilla jo nyt tiedetään, että kuutti ei liiku ison
saarettoman selän yli.
Kalakantojen järkevän käytön takia olisi hyvä, jos kevätkalastus olisi nykyistä laajemmin mahdollista myös
rysillä ja verkoilla. Se on ainoa aika, jolloin voidaan tehokkaasti poistaa muun muassa ahventa ja särkikalaa
pienin investoinein. Siis jos niille on markkinoita.
Kun pohdimme Saimaata, meillä on vastuu norpan lisäksi lohesta, nieriästä, taimenesta ja harjuksesta. Tämä edellyttää kaikkien pyyntimuotojen tarkastelua. Poliittisista ja tukisyistä mitään ei saa jättää pois. Nythän niin on käymässä Saimaan lohikalahankkeessa. Hyvä tahto ja ohjeet eivät riitä. Ruotsin järvet ovat kuitenkin hyviä esimerkkejä, miten rajoituksia on tehty ja jopa onnistuttu.
Lopuksi voi vielä nöyrästi toivoa, että uudessa kalastuslaissa annetaan mahdollisuus maaseudun asukkaille
hyödyntää kalastusta yhtenä osana toimeentuloa. Ettei sorruttaisi suuruudenpalvontaan ja läänitettäisi
kaupallista kalastusta muutamille toimijoille ja keveämmillä pyydyksillä pyytäville kalastajille ei jäisi muuta
kuin ruoto käteen. Tai jopa estetään esimerkiksi nuotan käyttö! Joku tutkijantapainen oli kuulemme todennut, että pienimuotoinen ammattikalastus ei ole mahdollista! Mitä se tarkoittaa? Oliko kymmenien vuosien
aktiivinen kalastus verkoilla, nuotilla, katiskoilla ym. tätä hyljeksittyä pienimuotoisuutta? Kun suhteellisen
Vastuullinen
pyydyskalastus
Sivu 6 / 6
Saimaan lohikalayhdistys ry
Vesa Toivola 2013
pienillä investoinneilla saatiin esimerkiksi verkoilla yli 10000 kg muikkua sadan päivän sesongilla venekuntaa kohden, tai parhaat nuottasaaliit noin 2 ha vedoilla, nopeudella 200 m tunnissa, antoivat jopa yli 1500
kg? Ja aktiivikalastajia oli yli 30 venekuntaa? Vanhoja ei kuulemma saa muistella. Edes muikkukantaa, joka
pysyi suhteellisen tasaisena kymmeniä vuosia ennen katoa. Sitä ei saa tavoitella!
Mitä tarkoittaa hyvä muikkukanta? Onko pyyntimuoto ekologinen (ns. hiilijalanjälki) ja onko selvitetty miten se oikeasti vaikuttaa uhanalaisiin kaloihin? Nuo asiat ovat omien messujensa arvoisia.
Vesa Toivola