NRO 2 / 2015 HELMIKUU n i t s Ri ansa K Ristin sa 4 Kan SISÄLLYS 3Pääkirjoitus 4Sisällys 4 Et ole yksin (runo) 5-6 Leena Heimonen 70 vuotta 10.2.2015 7 Jumala ojensi sormensa 8-9 Ääni viidakossa 9 Luonto puhuu 10 Kuukauden kolumnisti Et ole yksin Et ole, lapseni, koskaan yksin. Me käymme eteenpäin käsityksin. Jos tiesi joskus on vaivalloinen ja polkusi pelottavainen, epäilyksien raskas taakka sua painavi maahan saakka, silloin kuiskaan sinun korvaasi: ”Olet minun omani!” 11-12Voima ja terveeksitekemisen lahja 12 Ystävä läsnä 13Kateus 14-15Seurakunnan perustus 15 Hengen voima (runo) 16-17Kysymyspalsta 18-19Jumalan Sana - auktoriteettiko? 20-21Efeson seurakunta 22 Seitsenhaarainen lamppu 23 Mertiörannan ohjelma 24-25 Seurakunnat ilmoittavat 26Tiedoksi 27 Info raamattukurssista 28 Itsensä Jeesus tyhjensi (laulu) Muista: on kulkusi johdossa Herran. Hän raivasi sen ristillä kerran. Hän antoi tiellesi Sanan valon ja lupauksien läsnäolon. Se päivä päivältä valkenee. Sana Herran sun tietäsi ohjailee ja perille johtavi kerran. Sä kestä, lapseni, hetkisen verran, kunnes päärlyportit aukeaa ja pääset ilohon Herran. Arja Haapaniemi 8 Ristin sa Kan Ääni viidakossa Olemme seuranneet mielenkiinnolla monimuotoisen lähetystyön etenemistä Intiassa veli Jacobin ja hänen tiiminsä työkentällä. Kirjassaan hän kertoo monia vaikuttavia todistuksia Jumalan ihmeellisestä työstä niiden kahden vuosikymmenen ajalta, jotka hän on saanut ahertaa Herran elopellolla. Eräästä tapahtumasta aivan pimeimmällä viidakkoalueella Jacob Marineni kertoo näin: Joitakin aikoja sitten eräänä päivänä tuli hyvin karkean ja karun näköinen mies pieneen kyläkirkkoomme. Ajattelin hänen olevan mieleltään sairas. Hänellä ei ollut vaatteita, lukuun ottamatta pientä lannevaatetta. Näytti siltä, että hänen hiuksiaan ja kynsiään ei ollut leikattu koskaan ja ettei hän ollut peseytynyt vuosiin. Somanna Kysyin häneltä: ”Kuka olet, herra?” ”Somanna”, hän vastasi. Jatkoin kysyen, miksi hän oli tullut luoksemme. Hän kertoi, että Jeesus oli käskenyt hänen tulla. Olin todella innostunut kuulemaan, kuka tämä kummallisen näköinen mies todella oli. Hän jatkoi kertomustaan: ”Kun olin viidakossa, Jeesus tuli luokseni ja kehotti minua menemään tapaamaan veli Jacobia.” Ihmettelyyni, miten hän löysi pienen kyläkirkkomme, hän kertoi Jeesuksen kulkeneen hänen kanssaan koko matkan perille asti. Kuultuani tämän ihmeellisen tarinan kutsuin vaimoni. Hän antoi vieraallemme pienen kourallisen riisiä. Vieras ei voinut syödä paljon, koska ei ollut syönyt pitkään aikaan muuta kuin viidakon lehtiä ja hedelmiä. Ajattelimme, että hän palaa viidakkoon illalla, mutta hän sanoi, että hän jää luoksemme, koska hänellä ei ole kotia, ei perhettä, ei omaisuutta, ei mitään. Vaimoni oli huolestunut, miten voisimme pitää tällaista miestä kodissamme yli yön. Samuel Mies kuitenkin jäi, ja tuosta päivästä alkaen viidentoista päivän aikana emme voineet nukkua, koska mies puhui öisin demonien kanssa toinen toisensa perään, nimiltä mainiten. Lopulta hän käski demonien lähteä tiehensä, koska hän halusi siitä alkaen elää Jeesuksen kanssa. Niin hän vastaanotti Jeesuksen Kristuksen sydämeensä. Hänen tarinansa on kuin Jeesuksen päivinä miehen, joka eli Samuel palaamassa haudoissa. Tuosta hetkestä mies viidakkoon. alkoi parantua ja voimistua. Hän alkoi syödä ruokaa. Sitten veimme hänet parturiin, hoidimme kynnet, puhdistimme hänet ja annoimme vaatteita. Niin hän näytti aivan kuin eri mieheltä. Vähitellen hän oppi lukemaan Raamattua. Kuukauden kuluttua hänet kastettiin, ja me annoimme hänelle uuden nimen: Samuel. Tunsi jo kaksi asiaa Sitten Samuel halusi lähteä takaisin viidakkoon oman heimonsa pariin. Hän jätti pienen kylämme ja käveli kymmenisen mailin matkan omaan viidakkokyläänsä. Kun hän kulki kylän läpi, ihmiset olivat hämmästyneitä ja ihmettelivät, oliko tämä se sama Somanna, joka kahdentoista vuoden ajan oli juoksennellut ympäriinsä pusikoissa ja elänyt demonien kanssa. Samuel pysähtyi ja sanoi: ”Kyllä, minä olen sama mies. Jeesus tuli minun sydämeeni ja muutti elämäni.” Kun ihmiset kuuntelivat Samuelin vaikuttavaa todistusta Jeesuksesta, he alkoivat kutsua häntäkin Jeesukseksi. Näin Samuel kulki ympäriinsä kylässään ja julisti ihmisille evankeliumia kertoen kahdesta asiasta, jotka hän tiesi: ”Jos sinä uskot Jeesukseen, sinä menet taivaaseen; jos et usko, menet helvettiin.” Näillä eväillä hän sai johtaa monia heimoveljiään Jeesuksen luo tuolla takapajuisella, saavuttamattomalla viidakkokylällä. Ristin sa Kan Etsitään Jumalan voimaa! Tänä päivänä Samuel, jota Jeesukseksi kutsutaan, on hyvin tunnettu evankelista ja on saanut edelleen viedä evankeliumin ilosanomaa eteenpäin ja johtaa kanssamatkaajia antamaan elämänsä Jeesukselle. Iloitsemme näistä Jumalan ihmeistä Intiassa. On suurta armoa saada olla mukana lähettäjänä tässä työssä kuuliaisena Herramme antamalle lähetyskäs- 9 kylle. Mutta harras rukouksemme on, että saisimme nähdä ja kokea Jumalan suurempaa voimaa ja ilmestymistä myös täällä rakkaassa Suomessa. Käykäämme yhdessä rintamassa käsi kädessä anomaan sitä häneltä. Lähetysterveisin Hope to India –ryhmä Luonto puhuu Antti Sainio Silloin tällöin myrskytuuli kaataa metsistä suuriakin puita juurineen. Kun katselin erään tällaisen tuhon jälkiä, Jumala alkoi puhua minulle. Mietin, miksi suuret puut ovat kaatuneet juurineen. Kuunnellessani Jumalan puhetta hän selvitti minulle syyn myrskytuhoihin. Puiden juuret törröttivät näkyvillä, ja hiljalleen aloin ymmärtää, että puut eivät olleet juurtuneet syvälle maahan vaan juuret olivat aivan pintakerroksessa eivätkä tukeneet puita, kun myrsky raivosi. Monet luopuvat uskosta Jumala neuvoi minua lukemaan Psalmin 80:9: ”Sinä siirsit viinipuun Egyptistä ja istutit sen.” Tämä viinipuu on edelleen pystyssä, vaikka monet myrskyt ovat sitä koetelleet, sillä Jumala istutti sen syvälle Israelin maaperään. Raamattu sanoo: ”Moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä.” (1 Tim. 4:1) Se sanoo myös: ”Niin että te rakkauteen juurtuneina ja perustuneina voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä on leveys, pituus, korkeus ja syvyys.” (Ef. 3:18) Moni luopuu uskosta siksi, että he eivät ole juurtuneet Jeesuksen rakkauteen vaan ovat rakastuneet maailmaan. Juurtukaa Jeesukseen ”Niin kuin te olette omaksenne ottaneet Jeesuksen, niin vaeltakaa hänessä, juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.” (Kol. 2:6) Kun uskova luopuu uskosta, tapahtuu niin kuin tapahtui Israelille. Jumala veti varjeluksensa ja suojeluksensa sen yltä pois. Aita särjettiin sen ympäriltä, ja kaikki tien kulkijat tallasivat ja repivät sitä. Näin Jumala puhui minulle juurineen kaatuneiden puiden äärellä. Antti Sainio