1. No category

ASIAPOHJAISEN JULKISEN KESKUSTELUN PUOLESTA
Eroon ilmastopäästöistä – miten se onnistuu?
Debattibaari -briiffi 1/2015
Elina Venesmäki
Tämä briiffi kansanedustajaehdokkaille perustuu Debattibaari.fi-sivustolla alkuvuodesta 2015
käytyyn asiantuntijakeskusteluun (www.debattibaari.fi/ilmasto). Moderaattorimme tiedetoimittaja
Elina Venesmäen briiffi kokoaa akateemisestikin korkeatasoisen asiantuntijajoukon keskustelut
seitsemäksi ajankohtaiseksi kysymykseksi ja vastaukseksi, joiden toivotaan edesauttavan
asiapohjaista julkista keskustelua:
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
Ilmasto muuttuu. Kuinka suuri muutos ihmiskunnan pitää tehdä?
Riittääkö uusiutuva energia?
Vai pitääkö ottaa kaikki keinot käyttöön?
Missä mennään sähkön varastoinnissa?
Voiko kysynnän sääntely auttaa säästämään energiaa?
Tarvitaanko energiatukia ja millaisia?
Löytyykö ratkaisu ruohonjuuritasolta?
Briiffin toimitustyö rahoitettiin www.rapport.fi –joukkorahoituspalvelun kautta. Debattibaarin
tiedepilottia tukivat lisäksi Tieteen tiedotus ry ja Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta sekä
Faktabaari- hanke. Debattibaari jalostaa asiantuntijatietoa journalismin ja julkisen päätöksenteon
tueksi ja tuo fiksun ja selkeän asiakeskustelun kaikkien kansalaisten ulottuville. Lisätietoa
tiedepilotimme kokemuksista Tieteessä Tapahtuu -lehden (1/2015) artikkelista1.
1
http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/49429
1
1. Ilmasto muuttuu. Kuinka suuri muutos ihmiskunnan pitää tehdä?
Tällä hetkellä maailman ilmasto on lämmennyt noin 0,8 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna.
Suomessa lämpötila on noussut jo yli kaksi astetta.
”Kasvihuonekaasupäästökeskustelu keskittyy harmittavan usein vain sähköenergian tuotantoon”,
sanoo energiatehokkuuden professori Jero Ahola Lappeenrannan yliopistosta.
Sähköenergian ja lämmön tuotanto vastaavat vain neljäsosasta kasvihuonepäästöistä.
Ahola summaa, että jos tavoitteena on vähentää ilmastopäästöjä globaalisti 80 prosenttia, pitkälti
päästöistä vapaaksi pitää saada: sähköenergian ja lämmön tuotanto, liikenne sekä kemikaalien ja
lannoitteiden tuotanto. Metsäpinta-alan pienentämisen on loputtava.
Valtava haaste. Miten tämä onnistuu?
2. Riittääkö uusiutuva energia?
Suuri keskustelunaihe tällä hetkellä on, riittävätkö uusiutuvat energialähteet Suomen ja maailman
tarpeisiin.
Tammikuussa Debattibaarin keskustelun aikana Lappeenrannan yliopisto julkaisi professori
Christian Breyerin tutkimusryhmän tutkimuksen, jonka mukaan energiantuotanto
sataprosenttisesti uusiutuvilla polttoaineilla on mahdollista ja jopa taloudellisesti kannattavaa.
Professori Seppo Valkealahti Tampereen teknillisestä yliopistosta sanoo, että keskeiset uusiutuvat
energialähteet (vesi-, tuuli- ja aurinkovoima) ovat jo nyt täysin kilpailukykyisiä useimmilla
markkina-alueilla ilman tukia. Lähivuosina keskeiset uusiutuvat energialähteet (vesi- tuuli- ja
aurinkovoima) tulevat olemaan selvästi edullisin tapa tuottaa sähköenergiaa suurimmassa osassa
maailmaa. Sähkön tuotannossa muutos uusiutuviin energialähteisiin on hänestä siis vääjäämätön.
Vuonna 2013 jo yli puolet rakennetusta uudesta sähköenergian tuotantokapasiteetista perustui
uusiutuvaan energiaan.
Energiaprofessori Peter Lund toi Twitterissä mukaan keskusteluun mielipidekirjoituksensa, jossa
hän ihmetteli, miksi Helsinki aikoo korvata kivihiilen puulla sen sijaan, että miettisi
uudenaikaisempia ratkaisuja. Nyt suunnitteilla oleva voimalaitosinvestointi sitoisi Helsingin
kymmeniksi vuosiksi vanhaan teknologiaan, ja hänestä pitäisi ainakin pitää ovet auki uusille
ideoille. Lundin mukaan Helsinki voisi tuottaa 60 prosenttia sähköstään tuulella ja 40 prosenttia
rakennuksiin sijoitettavilla aurinkopaneeleilla. Kaukolämpöä voi ehkä tulevaisuudessa tuottaa
geotermisellä energialla. Pääkaupunki toimii esimerkkinä koko Suomelle.
Lund sanoo, että päästöjen osalta 100 prosenttia uusiutuvaa Suomessa vuonna 2050 ei liene vielä
tarpeen, noin 80 prosentin osuus riittänee. Jotta energiajärjestelmä toimisi ja oletetaan, ettei
energian varastointikysymystä ole vielä täysin ratkaistu, bioenergian merkitys eri muodoissaan tulee
olemaan tärkeä, meillä ainakin 50 prosenttia kaikesta energiasta. Energian käytön tehostaminen on
toinen kriittinen tekijä, jota ilman uusiutuvien osuutta ei kyetä nostamaan korkealle.
Professori Lund lisää, että uusia tekniikoita pitäisi tarkastella kokonaisvaltaisesti, myös
talouskasvun ja uusien työpaikkojen kannalta, joissa uusiutuvat ja tehostaminen ovat
kansainvälisten arvioiden ja empiirisen tiedon perusteella paras vaihtoehto. Siis suosimalla
suomalaista energiaa, uusiutuvia ja tehostamista, voitaisiin luoda yli 50 000 uutta työpaikkaa.
Ydinvoima ja CCS eivät näitä meille luo.
2
Sadan prosentin tavoite kerää Debattibaarissa myös kritiikkiä. Aktivisti Janne Korhonen sanoo,
että uusiutuvien rajoitteista tulisi puhua ajoissa. Hänestä sataprosenttisesti uusiutuvien vaatiminen
on uhkapeliä ja skenaarioissa luotetaan poikkeuksetta tekniikan kehittyvän juuri halutulla tavalla ja
erittäin merkittävien kulutussäästöjen toteutuvan ongelmitta. Lisäksi vaaditut energiantuotannon
rakennusnopeudet ovat huikeita.
3. Vai pitääkö ottaa kaikki keinot käyttöön?
Kyllä pitää, sanoo moni Debattibaarin keskustelija.
VTT:n tutkija Ilkka Hannulan mielestä ratkaisujen etsiminen ”uusista suunnista” ei ole
välttämätön edellytys ilmastonmuutoksen hidastamiselle. Hänestä päästöjen kasvu voidaan ohjata
kestävämmälle uralle investoimalla massiivisesti olemassa oleviin kaupallisiin ratkaisuihin (mm.
energiatehokkuus, tuuli, aurinko, ydinvoima, CCS, bioenergia,…).
Aktivisti Janne Korhonen sanoo, että ilmastonmuutoksen torjunta on jo nyt uhkapeliä ja
tarvitsemme varmuuden vuoksi kaikkia keinoja. Tähän kuuluu paitsi hiilidioksidin varastointi ja
talteenotto CCS, myös paljon ydinvoimaa. Lisäksi tarvitsemme valtavasti energiansäästöä,
metsittämistä ja niin edelleen. Laajamittaisen biomassan energiakäytön ongelmiin ollaan hänestä
vasta heräämässä.
Uusia hiilivoimaloita ei hänestä pitäisi rakentaa ainakaan ennen kuin CCS (hiilidioksidin talteenotto
ja säilöntä) on todellisuutta, mutta ydinvoimalla voidaan hänestä vähentää päästöjä nopeammin
kuin millään muulla keinolla.
Energiatalouden professori Sanna Syri Aalto-yliopistosta, myös Suomen ilmastopaneelin jäsen,
sanoo, että ilmastonmuutoksen tehokkaaseen globaaliin hillintään tarvitaan kaikkia keinoja, myös
CCS:ää. Hän ei usko, että fossiilisten resurssien haltijat pidättäytyisivät niiden käytöstä.
Myös professori Esa Vakkilainen Lappeenrannan yliopistosta uskoo, että CCS ei kannata vielä,
mutta on arvokas asia tulevaisuudessa. Niin kauan kuin päästöoikeus on niin halpa kuin nyt, CCS ei
kannata, koska CCS laskee uuden hiilivoimalan hyötysuhdetta 43 prosentista noin 38 prosenttiin, eli
hiiltä pitää polttaa 15 prosenttia enemmän. Jos päästöoikeus nousee 30 euroon hiilidioksiditonnilta,
CCS alkaa olla kannattavaa.
4. Missä mennään sähkön varastoinnissa?
Nyt puhutaan paljon sähkön varastoinnin mahdollisuuksista. Sähkötekniikan professori Seppo
Valkealahti Tampereen teknillisestä yliopistosta sanoo, että sähkön varastoinnin kehitystyö on vasta
alussa.
Hänen mukaansa kaikki kehitystrendit indikoivat, että tämän vuosikymmenen loppupuolella
selvästi yli puolet uudesta rakennettavasta sähköenergia tuotantokapasiteetista tulee olemaan
säätilasta riippuvaista aurinko- ja tuulivoimaa. Jo kymmenen vuoden päästä tuotanto kattaa noin 20
prosenttia sähkön tuotannosta ja aurinko- ja tuulivoima alkavat dominoida sähköenergiajärjestelmässä. Tulevien tarpeiden mukaisen voimajärjestelmän kehittäminen on lähes alkutekijöissään.
Tähän tulee Valkealahdesta varautua etukäteen tutkimalla, kehittämällä ja suunnittelemalla
3
järjestelmän toimintaperiaatteet uusiksi vastaamaan tulevaa tuotantoa. Hänestä tarvitaan esim.
kansallinen tutkimusohjelma tutkimaan tulevaisuuden sähköenergiajärjestelmää.
Lyhyemmällä tähtäimellä tutkimus tukisi suomalaista vientiteollisuutta eli suomalainen teollisuus
voisi olla merkittävä globaali tulevaisuuden järjestelmätoimittaja.
Valkealahdesta Suomessa tulee panostaa aurinkokenno- ja tuulivoiman sekä tulevaisuuden
energiajärjestelmien tutkimukseen ja kehittämiseen, jotka ovat globaalisti merkittävimmät
tulevaisuuden sähköntuotantomuodot. Siellä on parhaat mahdollisuudet vientituotteille, ja
Suomessa on vahva alan teollisuus. Muut uusiutuvan energian lähteet, kuten bioenergia tai
vesivoima, tarjoavat hänestä vain marginaalista kansainvälistä liiketoimintapotentiaalia.
5. Voiko kysynnän sääntely auttaa säästämään energiaa?
Kyllä voi, sanoo VTT:n erikoistutkija Pekka Koponen, ilman ei pärjätä. Säätövoiman tuottaminen
pelkästään keskitetysti ja verkkoja vahvistamalla on kallista ja ympäristövaikutuksiltaan
kestämätöntä. Sähkön varastointikin on kallista, häviöllistä ja silläkin on ympäristövaikutuksensa.
Koponen kertoo, että periaatteessa lähes kaikki kuormat, kuten pumppaus, lämmitys ja jäähdytys
ovat ohjattavissa. Varsinkin kun kuormat nykyisin liittyvät sähköverkkoon taajuusmuuttajien ja
tasasuuntaajien välityksellä.
Suomessa on esimerkiksi yli 1 GW pientalojen lämmityskuormaa, jonka voisi muuttaa
dynaamiseksi. Eli yksinkertaistettuna lämmitettäisiin talojen lämpövarastoa ja käyttövettä, kun
sähköä on liikaa.
Koposta mietityttää, onko erilaisten välivarastojen kuten vesitornien käytöstä luopumisessa menty
liian pitkälle. Ne olisivat mainio ohjattava kuorma.
Kysyntäpuolen potentiaalia saataisiin Koposesta riittävästi käyttöön seuraavasti laitevaatimusten ja
rakennusmääräysten avulla näin:
1) Rakennuskannan lämmönvaraavuuden ja ohjausmahdollisuuksien ei annettaisi hävitä.
2) Kulutuslaitteille ja sähkön pientuotannolle asetettaisiin taajuusvastevaatimuksia ja -kannustimia.
3) Lämpöpumppuihin pitäisi saada pakolliseksi valmistajasta riippumaton ohjausliitäntä. Etäohjaus
on jo lähes kaikissa, mutta kunkin lämpöpumppuvalmistajan omalla protokollalla.
4) Myös sähköautojen lataus kannattaa vaatia ohjattavaksi heti latauspisteitä toteutettaessa.
Ohjattavissa olevalle sähköä käyttävälle lämmitykselle pitäisi saada sille kuuluva arvo esimerkiksi
energiatodistuksissa. Kysynnän jousto pitäisi saada mukaan myös energiakatselmuksiin.
U.S. Department of Energyn tutkimuksissa päädyttiin siihen, että jopa kolmasosa sähköjärjestelmän
huipputehosta kannattaisi olla nopeasti taajuuden mukaan ohjattavaa kuormaa. Haitta kuluttajille on
olematon, mutta sähköjärjestelmän kustannukset, päästöt ja käyttövarmuus paranisivat
huomattavasti.
6. Tarvitaanko energiatukia ja millaisia?
Debattibaarissa puhuttiin paljon siitä, että fossiilisen energian saamista suurista tuista pitäisi päästä
eroon. Myös Suomi tukee fossiilienergiaa runsaasti.
4
Energia-alan ammattilainen Aki Suokko sanoo, että suurin fossiilisen energian tuki lienee se, että
haitat eivät ole sisäistettynä polttoaineiden hinnassa. Uusiutuvan energian tuki voidaan puolestaan
ajatella miinusmerkkisenä verona. Fossiilienergian ilmastohaitat voitaisiin hänestä huomioida
tehokkaasti kansainvälisellä päästöoikeuskaupalla.
Professori Esa Vakkilainen Lappeenrannan yliopistosta sanoo, että fossiilisen energian ja
ydinenergian tutkiminen saa paljon tukia. Esimerkiksi Yhdysvaltain hallituksen energiaosasto
rahoitti 2005–2014 uusiutuvaa 8 000 M$, fossiilista 10 000 M$ ja ydinenergiaa 12 000 M€. Tuki
uusiutuvien tutkimukseen oli alle viidennes tästä.
Tietokirjailija Rauli Partanen huomauttaa, että fossiilisten valtavat globaalit tuet koostuvat
suurelta osin öljyn-/kaasuntuottajamaiden omille kansalaisilleen tarjoamasta halvasta polttoaineesta
(Iran, Saudit, Venezuela, Venäjä) ja ne voidaan periaatteessa voi nähdä myös jonkinlaisena osana
näiden maiden sosiaaliturvaa. Partasesta tämä ei ole hyvä asia, mutta voi olla rohkeaa toivoa, että
nämä tuet saataisiin käännettyä uusiutuvia tukemaan. Toki länsimaissakin kohteita on.
Energia-asiantuntija Ville Karttunen sanoo, että uusiutuvien polttoaineiden pitää voittaa fossiiliset
polttoaineet vapailla markkinoilla. Niin kauan kuin fossiiliset polttoaineet ovat halvempia kuin
uusiutuvat, niille löytyy aina kysyntää.
Professori Seppo Valkealahti Tampereen teknillisestä yliopistosta sanoo, että uusiutuvat
energialähteet ovat jo täysin kilpailukykyisiä useissa osissa maailmaa. Energiatukien poistaminen
olisi hänestä siksi tehokas tapa torjua ilmastomuutosta ja lisätä uusiutuvien käyttöä.
Professori Raimo Lovio Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta sanoo, että siirtymisessä kestävään
energiatalouteen vallitsevat hinnat eivät ole ainoa tärkeä asia. Monet Suomessa käyttäytyvät jo nyt
strategisesti ymmärtäen, että kannattaa kulkea kärjessä energiamurroksessa. Suomen strategian ydin
on biotalous, cleantech ja digitalisaatio eli työllisyyden hakeminen kasvavilta ilmastonmuutoksen
torjunnan markkinoilta. Edistyksellisiltä kotimarkkinoilta voimme ponnistaa vientiin. Tarvitaan
panostuksia teknologiaan ja kaupallistamiseen, energiatehokkuutta edistäviä normeja ja hallinnollisteknisten esteiden raivaamista. Lisäksi uusiutuviin investoimista kannattaa tukea, koska fossiilisia
tuetaan rajusti ja päästöoikeudet näyttävät pysyvän pitkään halpoina.
7. Löytyykö ratkaisu ruohonjuuritasolta?
Kyllä, mutta ei pelkästään. Myös kansallisia ja kansainvälistä ohjailua tarvitaan.
VTT:n tutkijan Ilkka Hannulan mukaan ilmastonmuutoksen hillintä on lähinnä tahdon asia.
Ihmiskunnalta ei puutu teknisiä tai taloudellisia resursseja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
(Esimerkiksi Nicholas Stern sanoo, että ilmastonmuutoksen hillintä maksaisi prosentin maailman
bkt:sta). Ongelmana on globaaliin sopimuksen puute. Maat ovat haluttomia ’uhrauksiin’ mikäli
eivät saa takeita siitä että muut maat tekevät samoin. Toisaalta monissa maissa tehdään alueellisesti
paljon kunnianhimoisempia ratkaisuja kuin kansallisella tasolla.
Tietokirjailija Rauli Partanen sanoo, että molemmat tarvitaan. Paikallisella tasolla tekeminen on
kannustavaa ja kouriintuntuvaa ja tulokset tulevat ilmi nopeasti. Mutta iso kokonaisuus ratkaisee.
Yksinkertaistaen: jos hiilelle ei saada globaalia nousevaa hintaa, paikalliset hienotkin ratkaisut
johtavat ainakin osittain siihen, että fossiilisten suhteellinen markkinahinta halpenee, ja joku muu
kuluttaa ne.
Energia-alan ammattilainen Aki Suokko sanoo, että ilmastonmuutoksen hillinnän kustannuksista on
esitetty paljon hyvinkin tarkkoja lukuja, kuten ”0,06 % BKT:sta” seuraavat 50 vuotta. Lukujen
5
taustalla olevat mallit ovat hänestä kuitenkin hyvin yksinkertaisia, eivätkä pysty ottamaan muun
muassa eri teknologioiden kustannuksien ja kuluttamisen epävarmuuksia huomioon. Hiilelle on
hänestä saatava sosiaaliset haitat huomioiva hinta ja sen aiheuttama taakka on jaettava
oikeudenmukaisesti. Tämä voi hidastaa talouskasvua merkittävästi.
Debattibaarin keskustelussa löytyi paljon pieniä ideoita ongelmaan.
Professori Anne Jalkala Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta sanoo, että laumakäyttäytymisen
mekanismia voidaan hyödyntää muun muassa aurinkopaneelien ja maalämpöpumppujen
käyttöönotossa. Stanfordin yliopiston tutkijat ovat osoittaneet, että kun postinumeroalueelle
asennetaan 10 prosenttia enemmän aurinkopaneeleja, se johtaa myöhemmin 54 prosentin lisäykseen
aurinkopaneelien käyttöönotossa samalla alueella. Tarvitaan demonstraatiokohteita, koska ne
vähentävät ostajan kokemaa riskiä.
Professori Esa Vakkilainen Lappeenrannan yliopistosta sanoo, että meidän pitäisi siirtyä
päästörajoituksista tuotannon dekarbonisointiin. Siksi tarvitaan tuotteille selkeä avainlipun kaltainen
merkki ”vähähiilinen tuote” niin, että esimerkiksi 2/3 tuotannosta olisi aina ”vähähiilistä”.
Hänestä kannattaisi myös asettaa 500 kgCO2/MWh päästöraja uusille voimalaitoksille
Yhdysvaltojen mallin mukaan. Suomessa tämä tarkoittaisi, että ainakaan pelkkää turvetta ei voisi
enää polttaa. Päästörajan voisi laittaa myös niin että esimerkiksi 15 vuoden päästä kaikkien
olemassa olevien voimaloiden pitäisi täyttää tuo taso.
Tietokirjailija Rauli Partanen totesi tähän, ettei millekään polttoon perustuvalle energiantuotannolle
ole enää tilaa. IEA:n mukaan vuodesta 2017 eteenpäin kaiken rakennettu voimalaitos- ja
tuotantoinfran pitää olla päästöneutraalia. Länsimaiden päästövähennysten pitää olla karkeasti
kolme prosenttia vuodessa 2050 asti.
Energiatekniikan opiskelija Paula Sankelo Aalto-yliopistosta sanoo, että ilmastokriisiä eivät torju
vihreät kuluttajat, vaan aktiiviset kansalaiset ja vastuulliset päättäjät. Keskeistä on pitää fokus siinä,
kuinka voisimme saada fossiilisia polttoaineita tuottavat ja polttavat teollisuudenalat siirtymään
nopeasti kohti vähähiilisiä tuotannonaloja ja toimintamalleja. Koska kannattavat liiketoiminnan alat
eivät muuta tuottavia toimintamallejaan vapaaehtoisesti, päättäjillä on vastuu päästöjen
rajoittamisesta riittävän nopealla aikataululla.
Kansalaiseksi itsensä esittelevä Kari Vahtiala toivoo, että yksityisten ihmisten uusiutuvan energian
hankinnoista tehtäisiin nykyistä kannattavampia. Siis sähköverkkoon kytkeytymistä pitäisi helpottaa
nykyisestä ja verkkoon syötetylle energialle pitäisi saada kohtuullinen hinta. Hän uskoo, että näillä
toimenpiteillä sadattuhannet kotitaloudet olisivat valmiita sijoittamaan 1000–3000 euroa tähän
tekniikkaan.
Käytännön toteuttaja Markku Nivakoski Kainuusta kertoo esimerkin uusiutuvan energian
hankkeesta Kainuussa, jossa on alennettu kuluttaja-asiakkaan maksamaa hintaa verotuksen kautta
niin, että kysyntä suuntautuu uusiutuvilla tuotettuun energiaan. Ajankohtaiset kysymykset
tuulivoiman syöttötariffin kalleudesta ja energiapuun tuista voidaan hänestä myös korvata
järkevällä verotuksella.
Energia-asiantuntija Ville Karttunen sanoo, että Suomen energiapolitiikka pitäisi saada linjaan
globaalien ongelmien kanssa. Niin, että energiapolitiikka tukisi sellaisia energiantuotannon
ratkaisuja, jotka voidaan ensin koeponnistaa Suomessa ja sitten helposti siirtää vaikkapa Kiinaan.
Suomella on osaamisen ja teknologian puolesta hyvät edellytykset luoda ratkaisuja globaaleihin
energiantuotannon päästöihin.
6
Tuotantotalouden professori Anne Jalkala Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta sanoo, että
Suomen keskeisin rooli globaalien ilmastopäästöjen kitkemisessä on ennen kaikkea puhtaamman
teknologian kehittäjänä ja kaupallistajana. Kehittämisessä olemme jo hyviä, kaupallistamisessa
emme niinkään.
Psykiatrian professori (emer.) Johannes Lehtonen Itä-Suomen yliopistosta sanoo, että avain
väestön ja päättäjien ilmastokäyttäytymiseen on positiivisen muutosmotivaation herättäminen.
Nyt väestössä vallitsee lähinnä hiljainen huolestuneisuus. Sen tulisi kehittyä muutoshalukkuudeksi,
jonka vallitessa ekologisesti terve energian tuotanto ja kulutus nähdään tavoittelemisen arvoisina ja
myönteisinä asioina.
Hänen mukaansa motivaatio voi syntyä laajasta ja rehellisestä keskustelusta. Ensin täytyy myöntää,
että uhka on mittasuhteiltaan suuri ja luonteeltaan hyvin monimutkainen. Yksi tavoite keskustelulle
olisi hänestä tehdä ilmastonmuutos arkisesti tutuksi niin, ettei se kuulostaisi ja tuntuisi
tuomiopäivän asialta. Sama koskee keskustelua energiatuotannon ja säästöjen ratkaisumalleista.
Medialla ja poliitikoilla on hyvin tärkeä rooli keskustelussa. Kun tosiasiat uskalletaan nähdä,
muutoshalu herää itsestään.
Koko keskustelu löytyy osoitteesta www.debattibaari.fi/ilmasto . Tähän yhteenvetoon on pyydetty
myös tarkennuksia keskusteluun osallistuneilta.
Debattibaari.fi/ilmasto-sivun keskusteluun osallistuivat:
Jero Ahola, energiatehokkuuden professori, Lappeenrannan yliopisto
Ilkka Hannula, tutkija, VTT
Anne Jalkala, tuotantotalouden professori, Lappeenrannan yliopisto
Ville Karttunen, energia-asiantuntija
Pekka Koponen, erikoistutkija, VTT
Janne Korhonen, jatko-opiskelija, Aalto-yliopisto
Timo Järvensivu, tutkija, yrittäjä
Johannes Lehtonen, psykiatrian professori (emer.), Itä-Suomen yliopisto
Raimo Lovio, ympäristö- ja innovaatiojohtamisen professori, Aalto-yliopisto
Markku Nivakoski, projektipäällikkö, Kainuun Etu Oy
Veijo Pakarinen, energiakonsultti
Rauli Partanen, tietokirjailija (energia ja ilmasto)
Paula Sankelo, energiatekniikan opiskelija, Aalto-yliopisto
Jyri Seppälä, professori, Suomen ympäristökeskus, Suomen ilmastopaneelin jäsen
Juho Satti, OTM, kauppatieteen yo, eduskuntavaaliehdokas (kesk.)
Aki Suokko, energia-alan ammattilainen
Sanna Syri, energiatalouden professori, Aalto yliopisto, Suomen ilmastopaneelin jäsen
Jukka Tuomela, matematiikan professori, Itä.Suomen yliopisto
Kari Vahtiala, kansalainen
Esa Vakkilainen, professori, uusiutuvat energiajärjestelmät, Lappeenrannan yliopisto
Seppo Valkealahti, sähkötekniikan professori, Tampereen teknillinen yliopisto
Annikki Vehniäinen, kuitutekniikan ammattilainen
Keskustelua moderoi ja tämän briiffin laati tiedetoimittaja Elina Venesmäki, [email protected]
Lisätietoja Debattibaarista:
www.debattibaari.fi
www.twitter.com/debattibaari
www.facebook.com/debattibaari
[email protected]
7