minun t a r i n a n i
Koirat tekivät minusta
rennomman ihmisen
Voiko alle viiden kilon hiirulainen muuttaa koko elämän? Kyllä voi. Heidi Ekholm-Talas
kertoo, kuinka työlleen omistautunut yrittäjä löysi stressinpoistolääkkeen.
Saammeko esitellä: Hans ja Jens.
Teks ti S anna Kek k i Kuvat Anna Häm äläinen
I
Heidi Ekholm-Talas on kiinnostunut koiriensa myötä eläinten oikeuksista. – Olen
jäsenenä neljässä eläinsuojeluyhdistyksessä. Toivoisin poliitikoilta ja oikeuslaitoksilta järeämpiä otteita eläinsuojelurikkomuksiin, hän sanoo.
30 ilona
stun työpaikkani lattialla jalat
koukussa. Sylissäni pienellä kerällä
nukkuu Hans, seitsemän viikkoa
vanha chihuahuan pentu. Olen hakenut Hansin aamulla mieheni Jonnin kanssa
Tampereelta. Silitän koiran pehmeää selkää
ja mietin, kuinka tämä pieni hiirulainen on jo
nyt onnistunut sulattamaan sydämeni. Kuiskaan Hansin korvaan, että aion pitää hänestä
hyvää huolta.
Olen pyytänyt vanhempani käymään toimistolle. Tällainen on nyt muuttanut meille,
sanon, kun näytän heille Hansia. Äitini ja
isäni eivät ole aavistaneet mitään, sillä en
ole kertonut etukäteen edes heille aikeistani
hankkia koira. Luultavasti olisin vain saanut
kuulla, että kiireisen yrittäjän arkeen ei sovi
lemmikki.
Ihastelemme yhdessä Hansia, joka on niin
pieni, että se mahtuu kämmenelleni. Hans
painaa vain 700 grammaa, ja on pieni kuin
linnunpoikanen.
Lähden äitini kanssa eläintarvikekauppaan.
Ostamme Hansille kaulapannan, hihnan,
ruokakupin, kantokassin, kynsisakset, harjan,
takin, tossut ja silmänpuhdistusainetta. Hans
on koko ajan sylissäni. Illalla käyn esittelemässä uuden tulokkaan mummolleni.
Hans muutti elämääni paljon. Ennen sitä
omistauduin työlleni ja elin kiireistä tapahtumamarkkinointiyrittäjän arkea. Puhelimeni
soi jatkuvasti. Vastasin siihen vaikka keskellä
yötä, sillä halusin olla koko ajan tavoitettavissa. Aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi tarkistin sähköpostini. En ehtinyt pysähtyä, vaan pohdin koko ajan, mitä tekisin
seuraavaksi yritykseni eteen. Suunnittelin ja
tein yritykseni mainosmateriaalit, selvitin asioita viranomaisilta, laskin ja maksoin palkat,
heitin promootiokeikkoja ja edustin messuilla. En osannut rentoutua, sillä ajattelin, että
menettäisin jonkun tärkeän mahdollisuuden.
En todellakaan ollut harkinnut, että hankkisin kaiken kiireen keskelle koiran. Eräänä
kesälauantaina ajatus vain tuli mieleeni
aamupalapöydässä. Koira voisi olla kiva,
sanoin Jonnille. Olen aina ollut liikkeissäni
impulsiivinen ja niin olin nytkin. Aamupalan
jälkeen avasin tietokoneen ja aloin tutkia
internetistä vaihtoehtoja. Haaveilin pienestä
koirasta, koska halusin, että koira voisi matkustaa kanssani. Tuohon aikaan chihuahuat
olivat paljon esillä, koska ne olivat monen
julkisuuden henkilön lempikoiria. Chihujen
ulkonäkö miellytti silmääni. Ne näyttivät satuolennoilta.
Viikon kuluttua sylissäni makasi Hans.
( Jat k u u ) »
Ei mennyt kuin muutama
päivä, kun päästin Hansin
nukkumaan sänkyymme.
Kuka?
Nimi: Heidi Ekholm-Talas
Ikä: 35
Asuu: Helsingissä
Perhe: Aviomies Jonni ja koirat Hans,
5, ja Jens, 4
Ammatti: Tapahtumamarkkinointialan yrittäjä
Harrastaa: Koiria, yrittämistä, järjestötoimintaa, verkostoitumista, kunnallispolitiikkaa, mökkeilyä, puutarhanhoitoa ja Ranskan Rivieraa, jossa
pariskunnalla on kakkoskoti.
ilona 31
minun t a r ina ni
minun t a r i n a n i
olisi juuri nyt luovutusikäisiä pentuja! Huusin
Jonnille, että varaan lentoliput Roomaan.
Kahden päivän kuluttua istuin koneessa.
Kun saavuin Roomaan, juoksin kentän
pääovelle, jossa tuleva perheenjäsenemme
odotti minua kennelin isännän kanssa. Teimme aamupäivän helteessä tarvittavat paperit,
jonka jälkeen juoksin takaisin Suomeen menevään koneeseen. Minulla oli Italiassa vain
tunti aikaa, joten minun oli pakko luottaa
siihen, että koira oli kunnossa ja sellainen
kuin omistajat olivat kuvailleet sähköpostilla.
Olimme etukäteen päättäneet, että uuden tulokkaan nimi olisi Jens.
Ennen koiria en osannut
rentoutua, sillä ajattelin,
että menettäisin jonkun
tärkeän mahdollisuuden.
Psst...
Hansilla ja Jensillä on
oma blogi, joka
löytyy osoitteesta
www.hanskasenkorjaamo.com
Hans oli alusta saakka reipas pikkuherra.
Ensimmäisenä yönä se ei itkenyt lainkaan,
vaan nukkui tyytyväisenä omassa petissään
sänkymme jalkopäässä. Ei mennyt kuin muutama päivä, kun päästin Hansin nukkumaan
sänkyymme. Pelkäsin, että jompikumpi meistä kierähtäisi pienen päälle, mutta Hans halusi vain kaivautua syvemmälle vällyjen alle ja
osasi ottaa itselleen tilaa.
Hansin myötä arkeni alkoi rauhoittua.
Vaikka olin yhä paljon menossa, nyt mukanani kulki Hans aina kun mahdollista. Se istui
sylissäni toimistollakin, kun tein töitä. Koiralla oli minuun stressiä lievittävä vaikutus. Jos
jokin asia nosti pulssiani, paijasin vain hetken
pehmeää karvaa ja rauhoituin.
Olin myös pienestä pitäen kävellyt unissani,
mutta Hansin tulon jälkeen tapa loppui. En
osaa selittää sitä muulla kuin Hansin myön32 ilona
teisellä vaikutuksella minuun.
Alussa kävimme valtataistelua siitä, kuka
perheessämme määräsi. Hans totteli miestäni
heti, mutta minun piti näyttää sille kaapin
paikka. Eräänä päivänä olimme lähdössä ystäviemme luo kylään ja olin nostamassa Hansia peiton alta pois, kun se murisi ja näykkäisi kättäni. Pistin koiran selälleen lattialle
ja toruin. Sillä kerralla tieto meni itsepäisen
nelijalkaisen päähän. Luulen, että Hans tajusi
itsekin tehneensä väärin.
Sydämeni oli särkyä joka kerta, kun jouduin jättämään hiirulaisen yksin kotiin. Siksi
aloimme harkita toisen koiran ottamista, kun
Hans oli kahdeksan kuukautta vanha. Istahdin jälleen internetin ääreen ja aloin surffata
kennelien sivuilla. Löysin pariskunnan, joka
piti kenneliä Rooman maaseudulla. Heillä
Suukotin Jensin nenänpäätä kopan ritilän läpi, kun lentokone rullasi kiitoradalle.
Mieheni oli meitä vastassa Hansin kanssa.
Kuvasimme videokameralla, kun koirat
nuuskivat toisiaan. Äkkiä Hans alkoi murista
ja haukkua italialaiselle pikkuveljelleen. Ikimuistoisen perhetapahtuman dokumentointi
loppui siihen.
Muutamien ensimmäisten viikkojen aikana
Hans ei päästänyt Jensiä sänkyyn ja kiusasi
veljeään kaikin tavoin. Jens oli kuitenkin sisukas, Hansin metkut eivät häirinneet sitä. Tilanne muuttui, kun vein Jensin eläinlääkärille
vatsavaivojen vuoksi. Kun Hans kuuli Jensin
vingahtavan tutkimuspöydällä, sen asenne
muuttui. Tämän jälkeen pojat alkoivat leikkiä
yhdessä köysilelulla.
Nyt olen elänyt koirien kanssa lähes viisi
vuotta enkä voisi kuvitella elämääni ilman
niitä. En ole kertaakaan katunut päätöstämme hankkia koirat. Minua ei harmita edes silloin, kun seison aamuhämärässä loskasäässä.
Koirat vaikuttavat moniin päätöksiimme.
Ennen olimme kovia matkustamaan. Suosikkikohteemme oli Thaimaa. Nykyään en välitä
enää lähteä niin pitkälle, koska en halua olla
koirista erossa. Jos matkustamme, menemme
mieluiten Ranskaan, jonne voimme viedä
myös koirat. Maaliskuussa kävimme Jonnin
kanssa ensimmäistä kertaa koirien hankkimisen jälkeen kahdestaan viiden päivän kaukomatkalla New Yorkissa. Vanhempani hoitivat
poikia. Olimme päivittäin yhteydessä skypellä
ja kuvaviesteillä.
Mietimme koiria myös nyt, kun olemme
aloittamassa omakotitalon rakentamishanketta. Pyrimme suunnittelemaan talosta koiraystävällisen. Piha aidataan niin, että voin vahtia
koiria, kun ne ulkoilevat, ja portaiden askelväleistä tulee sen verran matalat, että koirien
on helppo kävellä niissä. Myös näkyvyyden
ulos pitää olla esteetön, koska veljekset tykkäävät päivystää ikkunassa.
Koirilla on ollut minuun pelkästään hyvä
vaikutus. Niiden ansiosta olen rennompi ja
rauhallisempi. Jo niiden olemus saa minut
hyvälle tuulelle ja hymyn huulilleni. Kotiin
on aina ihana tulla, koska tiedän, että hukun
suukkoihin.
Nykyään osaan myös heittäytyä toimettomana sohvalle lukemaan aikakauslehtiä ja
nauttia, kun koirat köllöttelevät kainalossani.
Lempiääneni on kynsien rapina parketilla.
Tekisin koirieni puolesta mitä tahansa. Ne
ovat aarteitani. Ystäväni sanovat, että kohtelen Hansia ja Jensiä paremmin kuin moni
kohtelee lapsiaan. Pakkohan minun on, koska ne ovat eläviä ja tuntevia olentoja. Vaikka
koirankouluttajat saattavatkin älähtää, tiedän
lelliväni Hansia ja Jensiä. Ne ovat saaneet
suhteellisen vapaan kasvatuksen, mutta eläinlääkärin mukaan molemmilla on mahtava
luonne. Annan niille päivän aikana enemmän
rapsutuksia kuin moni koira saa koko elämänsä aikana.
Tiedän, että jossain vaiheessa minun pitää
luopua lemmikeistäni. Kun ajattelenkin sitä,
silmiini nousevat kyyneleet. Toivon, että koirat saavat elää pitkän ja terveen elämän ja
yltävät samaan kuin näyttelijä Mickey Rourken chihuahua, joka eli 17-vuotiaaksi. En
myöskään haluaisi tehdä lopettamispäätöstä,
vaan toivon, että kuolema olisi luonnollinen.
Siitä olen varma, että minulla on mummonakin koiria. Vielä joskus toteutan pitkäaikaisen haaveeni ja perustan koirille tarkoitetun
orpokodin.
Sitä ennen aion kuitenkin nauttia Hansin
ja Jensin kanssa tulevasta kesästä. Kun iltaisin makaan sängyssä ja Hans ja Jens antavat
pusuja ja tuhisevat, en haluaisi olla missään
muualla. n
s.
Hei, olen Han
pö?
Enkö olekin sö
Kotiin on aina ihana tulla,
koska tiedän, että hukun
suukkoihin.
ilona 33