Maailman alkukantaisin ja vanhin koirarotu on susi. Mopsi ennen... ... ja nyt. Rodun jalostuksessa ihminen toimii toisin kuin luonnonvalinta. Ulkonäkö ajaa usein käytännöllisyyden edelle. 14 Koirarodut – sattumaa ja suunnittelua Osa 1 Ihminen on jalostanut koiristaan mitä erilaisimpia rotuja: suuria, karvaisia, karvattomia, metsästäjiä ja sylihauvoja. Kansainvälinen kennelliitto FCI tunnustaa yli 450 koirarotua. Miten koiraroduista on tullut sellaisia kuin ne nykyään ovat? Teksti: Minna Huuhka Kuvat istockphoto.com, Minna Huuhka Ennen kuin koirasta tuli koira, se oli susi. Vähitellen ihmisen lähellä eläneiden koiraeläinten rakenne alkoi poiketa susien rakenteesta. Niiden hampaat pienenivät ja kuono lyhentyi. Pitkään koirat norkoilivat ihmisasutuksen lähistöllä ja söivät jätteitä. Kun ihminen alkoi metsästää jousilla, suhde koiraan muuttui kokonaan. Ihmistä tarkkavainuisemmat koirat löysivät nuolen lävistämät saaliit metsästä vaivattomasti. – Sellaiset koirat, jotka olivat hyödyllisiä ihmisille metsästyksessä tai vartijoina, pääsivät suosioon. Yksilöt, jotka esimerkiksi purivat lapsia, hävitettiin. Koiria pidettiin apuna elämän kamppailussa, kertoo eläinlääketieteen professori Marjatta Snellman. Ominaisuuksiltaan sopivimmat pennut saivat jäädä henkiin. Toiset eivät. Koirien merkitys ihmiselle oli puhtaasti niiden käyttötarkoituksessa, ulkonäkö oli tuolloin sivuseikka. Tosin on söpöydestä varmasti ollut hyötyäkin. – Joku vähän erinäköinen ja hellyyttävä pentu on saattanut laukaista ihmisessä hoivavietin. Ihminen ei olekaan lyönyt sitä kivellä, vaan ottanut sen syliin ja alkanut hoitaa sitä, Snellman arvelee. Kaikki maailman vuoristokoirat ovat kookkaita ja paksuturkkisia. Samanlaisiin olosuhteisiin sopeutuneet koirat olivat ja ovat yhä samantyyppisiä joka puolella. Koirien karvan pituus vaihteli ilmaston mukaan. Ympäristö karsi koirista ne yksilöt, jotka eivät sinne soveltuneet. Kaikki maailman vuoristoalueiden koirat ovat kookkaita ja paksuturkkisia. Paimenten mukana liikkuvien koirien rakenteessa ja käyttäytymisessä on kaikkialla samoja piirteitä. Samoin kylissä elävissä koirissa. Lintuja metsästäneet ihmiset mieltyivät koiriin, jotka mieluusti hyökkäsivät veteen saaliin perässä. Samannäköiset ja samoin käyttäytyvät koirat eivät kuitenkaan ole välttämättä sukua keskenään. Luonnonvalinta muokkaa koirista rakenteeltaan ja luonneominaisuuksiltaan keskiarvokoiria. Jonkun ominaisuuden voimistuminen tapahtuisi toisen kustannuksella. Vapaasti keskenään lisääntyvät koirat saavat jälkeläisiä, joilla on paras sekoitus ominaisuuksia. Tämä näkyy nykyisinkin, kun tarkkailee katukoiria vaikkapa Intian kaduilla. Niillä on kaikilla melko samanlainen rakenne. Ne eivät ole erikoistuneet metsästykseen tai vedestä noutamiseen, mutta osaavat näitä kaikkia riittävän hyvin. 15 Koirarodut alkoivat kehittyä, kun kylissä asuneet ihmiset kehittivät itselleen hyviä käyttökoiria ja haalivat ominaisuuksiltaan parhaimmat koirat sieltä mistä saivat. Uudet tulokkaat risteytyivät kylän alkuperäisten koirien kanssa ja koirakanta sai uusia geenejä. Kaikkia koiria ei ole jalostettu ihmisen apureiksi: esimerkiksi Kiinassa koiria jalostettiin lähinnä ravinnoksi. Ominaisuuksiltaan hyviä koiria arvostet- tiin jo vuosituhansia sitten. Luonne ja rakenneominaisuudet jalostuivat käsi kädessä ilman, että ulkomuotoon kiinnitettiin huomiota. Hyvä metsästyskoira toi omistajalleen paitsi saalista myös kunniaa. Ominaisuuksiltaan joitakin nykyrotuja vastaavia koiria on ollut jo keskiajalla. – Homma meni toiselle tolalle, kun ihmisellä alkoi olla elintasoa 1800-luvun puolivälissä. Euroopan ylimystön naisväen keskuudessa lemmikkien hoidosta tuli suosittua viihdykettä. Koira oli rakas lemmikki 16 Jalostuksen varjopuolista vapaat katukoirat ovat monilahjakkuuksia, jotka osaavat kaiken mitä koira tarvitsee henkensä pitimiksi. Keinotekoiset rotumääritelmät ovat jalostuksen kivijalka ja ennen muuta statusesine. Ylimystö alkoi kilpailuttaa hoidokkejaan koiranäyttelyissä, joissa huomio kiinnittyi lähinnä rouvan omaan sukutauluun. Se voitti, joka oli aateliskalenterissa ylimmässä kastissa. Sittemmin voittajina palkittiin koiria, jotka olivat yleisön mielestä viehättävimpiä, ja jotka keräsivät eniten huomiota. Huomion saaminen johti siihen, että alettiin ylikorostaa ulkoisia piirteitä, Snellman kertoo. Useat koirarodut on luotu vain joistakin kymmenistä yksilöistä. Rodun rekisteri on sen jälkeen suljettu. Koiranäyttelyiden yleistyttyä koirien lisääntymistä alettiin rajoittaa myös puhtaasti ulkomuodollisin perustein. Jotta koiria voitiin vertailla, tarvittiin selkeät rotuihanteet. Keinotekoiset rotumääritelmät ovat yhä koiranjalostuksen kivijalka ja näyttelypalkinnot mielletään edelleen takeeksi koiran ensiluokkaisuudesta. – Ihminen valikoi jalostukseen toisin periaattein kuin luonto. Ei sen mukaan, kuka on tervein, vaan sen perusteella, jos joku viehättää jollakin muulla tavalla. Usein Suomen komein jyrsijän- Voittajan terveiset Pariisista koti Lemmikki, Festival ja Best Friend järjestivät kilpailun, jossa valittiin Suomen komein jyrsijänkoti. Lukijat äänestivät voittajaksi Jonni Ruususen chinchillojen häkin, joka esiteltiin Lemmikissä 6/09. Jonni kävi syksyllä perheensä kanssa palkintomatkallaan Pariisin Euro Disneyssa. Pojalle jäivät reissusta parhaiten mieleen hurjat huvipuistolaitteet. – Menimme laitteeseen, jossa esiteltiin, miten elokuvissa tehdään trikkikohtauksia. Tässä laitteessa olimme avaruusaluksessa, joka räjähti ja syttyi, mutta meille ei käynyt mitenkään, Jonni kertoo. Chinchillat jäivät matkan ajaksi kotiin luksushäkkiinsä. Perhettä odotti yllätys kotiin palatessa. – Chinchillamme Tuija oli saanut kaksi poikasta. Ennen matkalle lähtöä epäilimme, että poikasia saattaa tulla, mutta emme olleet varmoja. Poikasten nimeksi tulivat Santeri ja Sandra. HY Kissakirja uutuus ilmestynyt HYVÄÄN KOTIIN Espoolainen Seppo Lehto on kirjoittanut vaikuttavan kissaromaanin nimeltään Hyvään kotiin. Kirja on kunnianosoitus kissalle, ihmisen ikiaikaiselle ystävälle. ulkonäöllään, mikä se sitten onkin: turkin väri, pilkut tai koko. Tiettyjen ulkoisten piirteiden saavuttamiseksi sukusiitos, eli pentujen teettäminen lähisukulaisten kesken, on a ja o, jos halutaan koirien ulkonäkö tietynlaiseksi lyhyessä ajassa. Näin nykyiset rodut tehtiin aikanaan. Mutta sitä ei voi jatkaa loputtomiin. Kun jotain ulkoista ominaisuutta halutaan, mukaan tulee väkisin negatiivisiakin ominaisuuksia, kuten perinnöllisiä tauteja. Aina ei voi valita vain hyviä ominaisuuksia, professori Snellman summaa. Voimakkaat rakkauden, ilon, surun ja suuttumuksen tunteet ovat läsnä kissaperheen arjessa sydämeen käyvästi. Lämminhenkinen herkkä tunnelma säilyy luvusta toiseen. Tämä kirja kehrää lukijansa sylissä, siitä jää hyvä mieli. Kirja sopii lukuelämykseksi kaiken ikäisille, se on loistava lahja eläintarinoista pitäville. Sidottu, kovakantinen, 272 sivuinen, koko A5,hinta 25€ Myös kissapostikortteja Jatkuu Lemmikissä 1/2010 Lähteet: Tuire Kaimio: Koirien käyttäytyminen, 2007 Per-Erik Sundgren: Koiranjalostus, 1975 (suom. 1977) Tarina on koskettava kuvaus Pörrin, Napun ja Boriksen elämästä ja niiden merkityksestä perheelle, jolle kissojen hyvinvoinnista huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää. katso kotisivu Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan professori Marjatta Snellman valittiin Vuoden eläinlääkäriksi 2007. ApriSan Oy www.aprisan.fi Kirjan voi tilata: puh. 040-84 79 709 [email protected] tai ostaa kirjakaupasta 17 Mainos_Hyvään kotiin_4-11-2009_LemmikkiLehti_106x138_isompi.indd 1 3.11.2009 20:17:15