sin ja vanhin koirarotu on susi. Mopsi ennen... ja nyt. Rodun jalos

Maailman alkukantaisin ja vanhin koirarotu
on susi.
Mopsi ennen...
... ja nyt. Rodun jalostuksessa ihminen toimii
toisin kuin luonnonvalinta. Ulkonäkö ajaa
usein käytännöllisyyden
edelle.
14
Koirarodut
– sattumaa ja suunnittelua
Osa 1
Ihminen on jalostanut koiristaan mitä erilaisimpia rotuja:
suuria, karvaisia, karvattomia, metsästäjiä ja sylihauvoja.
Kansainvälinen kennelliitto FCI tunnustaa yli 450 koirarotua.
Miten koiraroduista on tullut sellaisia kuin ne nykyään ovat?
Teksti: Minna Huuhka Kuvat istockphoto.com, Minna Huuhka
Ennen kuin koirasta tuli koira, se oli
susi. Vähitellen ihmisen lähellä eläneiden
koiraeläinten rakenne alkoi poiketa susien
rakenteesta. Niiden hampaat pienenivät ja
kuono lyhentyi. Pitkään koirat norkoilivat
ihmisasutuksen lähistöllä ja söivät jätteitä.
Kun ihminen alkoi metsästää jousilla, suhde
koiraan muuttui kokonaan. Ihmistä
tarkkavainuisemmat koirat löysivät nuolen
lävistämät saaliit metsästä vaivattomasti.
– Sellaiset koirat, jotka olivat hyödyllisiä
ihmisille metsästyksessä tai vartijoina, pääsivät suosioon. Yksilöt, jotka esimerkiksi purivat lapsia, hävitettiin. Koiria pidettiin apuna
elämän kamppailussa, kertoo eläinlääketieteen professori Marjatta Snellman.
Ominaisuuksiltaan sopivimmat pennut
saivat jäädä henkiin. Toiset eivät. Koirien
merkitys ihmiselle oli puhtaasti niiden käyttötarkoituksessa, ulkonäkö oli tuolloin sivuseikka. Tosin on söpöydestä varmasti ollut
hyötyäkin.
– Joku vähän erinäköinen ja hellyyttävä
pentu on saattanut laukaista ihmisessä hoivavietin. Ihminen ei olekaan lyönyt sitä
kivellä, vaan ottanut sen syliin ja alkanut
hoitaa sitä, Snellman arvelee.
Kaikki maailman vuoristokoirat ovat kookkaita ja paksuturkkisia.
Samanlaisiin olosuhteisiin sopeutuneet koirat olivat ja ovat yhä samantyyppisiä
joka puolella. Koirien karvan pituus vaihteli ilmaston mukaan. Ympäristö karsi koirista ne yksilöt, jotka eivät sinne soveltuneet.
Kaikki maailman vuoristoalueiden koirat
ovat kookkaita ja paksuturkkisia. Paimenten mukana liikkuvien koirien rakenteessa ja
käyttäytymisessä on kaikkialla samoja piirteitä. Samoin kylissä elävissä koirissa. Lintuja metsästäneet ihmiset mieltyivät koiriin,
jotka mieluusti hyökkäsivät veteen saaliin
perässä. Samannäköiset ja samoin käyttäytyvät koirat eivät kuitenkaan ole välttämättä
sukua keskenään.
Luonnonvalinta muokkaa koirista rakenteeltaan ja luonneominaisuuksiltaan keskiarvokoiria. Jonkun ominaisuuden voimistuminen tapahtuisi toisen kustannuksella.
Vapaasti keskenään lisääntyvät koirat saavat
jälkeläisiä, joilla on paras sekoitus ominaisuuksia. Tämä näkyy nykyisinkin, kun tarkkailee katukoiria vaikkapa Intian kaduilla.
Niillä on kaikilla melko samanlainen rakenne. Ne eivät ole erikoistuneet metsästykseen tai vedestä noutamiseen, mutta
osaavat näitä kaikkia riittävän hyvin.
15
Koirarodut alkoivat kehittyä, kun kylissä
asuneet ihmiset kehittivät itselleen hyviä
käyttökoiria ja haalivat ominaisuuksiltaan parhaimmat koirat sieltä mistä saivat.
Uudet tulokkaat risteytyivät kylän alkuperäisten koirien kanssa ja koirakanta sai uusia
geenejä.
Kaikkia koiria ei ole jalostettu ihmisen
apureiksi: esimerkiksi Kiinassa koiria jalostettiin lähinnä ravinnoksi.
Ominaisuuksiltaan hyviä koiria arvostet-
tiin jo vuosituhansia sitten. Luonne ja rakenneominaisuudet jalostuivat käsi kädessä
ilman, että ulkomuotoon kiinnitettiin huomiota. Hyvä metsästyskoira toi omistajalleen
paitsi saalista myös kunniaa. Ominaisuuksiltaan joitakin nykyrotuja vastaavia koiria on
ollut jo keskiajalla.
– Homma meni toiselle tolalle, kun ihmisellä alkoi olla elintasoa 1800-luvun puolivälissä. Euroopan ylimystön naisväen keskuudessa lemmikkien hoidosta tuli suosittua viihdykettä. Koira oli rakas lemmikki
16
Jalostuksen varjopuolista vapaat katukoirat
ovat monilahjakkuuksia,
jotka osaavat kaiken mitä koira tarvitsee henkensä pitimiksi.
Keinotekoiset
rotumääritelmät
ovat jalostuksen
kivijalka
ja ennen muuta statusesine. Ylimystö alkoi
kilpailuttaa hoidokkejaan koiranäyttelyissä,
joissa huomio kiinnittyi lähinnä rouvan
omaan sukutauluun. Se voitti, joka oli aateliskalenterissa ylimmässä kastissa. Sittemmin
voittajina palkittiin koiria, jotka olivat yleisön mielestä viehättävimpiä, ja jotka keräsivät eniten huomiota. Huomion saaminen
johti siihen, että alettiin ylikorostaa ulkoisia
piirteitä, Snellman kertoo.
Useat koirarodut on luotu vain joistakin
kymmenistä yksilöistä. Rodun rekisteri on
sen jälkeen suljettu. Koiranäyttelyiden yleistyttyä koirien lisääntymistä alettiin rajoittaa
myös puhtaasti ulkomuodollisin perustein.
Jotta koiria voitiin vertailla, tarvittiin selkeät
rotuihanteet. Keinotekoiset rotumääritelmät
ovat yhä koiranjalostuksen kivijalka ja näyttelypalkinnot mielletään edelleen takeeksi
koiran ensiluokkaisuudesta.
– Ihminen valikoi jalostukseen toisin
periaattein kuin luonto. Ei sen mukaan, kuka
on tervein, vaan sen perusteella, jos joku
viehättää jollakin muulla tavalla. Usein
Suomen komein
jyrsijän- Voittajan terveiset Pariisista
koti
Lemmikki, Festival ja Best Friend järjestivät kilpailun, jossa valittiin Suomen komein jyrsijänkoti. Lukijat äänestivät voittajaksi Jonni Ruususen
chinchillojen häkin, joka esiteltiin Lemmikissä
6/09.
Jonni kävi syksyllä perheensä kanssa palkintomatkallaan Pariisin Euro Disneyssa. Pojalle jäivät
reissusta parhaiten mieleen hurjat huvipuistolaitteet.
– Menimme laitteeseen, jossa esiteltiin, miten
elokuvissa tehdään trikkikohtauksia. Tässä laitteessa olimme avaruusaluksessa, joka räjähti ja
syttyi, mutta meille ei käynyt mitenkään, Jonni
kertoo.
Chinchillat jäivät matkan ajaksi kotiin luksushäkkiinsä. Perhettä odotti yllätys kotiin palatessa.
– Chinchillamme Tuija oli saanut kaksi poikasta. Ennen matkalle lähtöä epäilimme, että poikasia saattaa tulla, mutta emme olleet varmoja. Poikasten nimeksi tulivat Santeri ja Sandra.
HY
Kissakirja uutuus ilmestynyt
HYVÄÄN KOTIIN
Espoolainen Seppo Lehto on
kirjoittanut vaikuttavan kissaromaanin
nimeltään Hyvään kotiin. Kirja on
kunnianosoitus kissalle, ihmisen
ikiaikaiselle ystävälle.
ulkonäöllään, mikä se sitten onkin: turkin
väri, pilkut tai koko. Tiettyjen ulkoisten
piirteiden saavuttamiseksi sukusiitos, eli
pentujen teettäminen lähisukulaisten
kesken, on a ja o, jos halutaan koirien
ulkonäkö tietynlaiseksi lyhyessä ajassa. Näin
nykyiset rodut tehtiin aikanaan. Mutta sitä
ei voi jatkaa loputtomiin. Kun jotain ulkoista
ominaisuutta halutaan, mukaan
tulee väkisin negatiivisiakin
ominaisuuksia, kuten
perinnöllisiä tauteja. Aina ei
voi valita vain hyviä ominaisuuksia, professori Snellman
summaa.
Voimakkaat rakkauden, ilon, surun
ja suuttumuksen tunteet ovat läsnä
kissaperheen arjessa sydämeen
käyvästi. Lämminhenkinen herkkä
tunnelma säilyy luvusta toiseen.
Tämä kirja kehrää lukijansa sylissä,
siitä jää hyvä mieli.
Kirja sopii lukuelämykseksi kaiken ikäisille, se on loistava lahja
eläintarinoista pitäville.
Sidottu, kovakantinen, 272 sivuinen, koko A5,hinta 25€
Myös kissapostikortteja
Jatkuu Lemmikissä 1/2010
Lähteet: Tuire Kaimio: Koirien käyttäytyminen, 2007
Per-Erik Sundgren: Koiranjalostus, 1975 (suom. 1977)
Tarina on koskettava kuvaus Pörrin,
Napun ja Boriksen elämästä ja niiden
merkityksestä perheelle, jolle
kissojen hyvinvoinnista huolehtiminen
on ensiarvoisen tärkeää.
katso kotisivu
Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan professori Marjatta
Snellman valittiin Vuoden
eläinlääkäriksi 2007.
ApriSan Oy
www.aprisan.fi
Kirjan voi tilata: puh. 040-84 79 709
[email protected]
tai ostaa kirjakaupasta
17
Mainos_Hyvään kotiin_4-11-2009_LemmikkiLehti_106x138_isompi.indd 1
3.11.2009 20:17:15