1. No category

1
Vapaa suomennos
Bill Gaverin, Tony Dunnen ja Elena Pacentin artikkelista “Cultural Probes”
(julkaistu Interactions-lehden tammi-helmikuun numerossa 1999).
Suomentanut Noora Oluikpe 2014 Ikä ei ole este –projektin käyttöön.
Kulttuuriluotaimet
Kun paikallinen koordinaattori lopettaa esittelypuheensa, huolemme kasvaa.
Ryhmä tuijottaa meitä lasittunut katse silmissään, esittäen kohteliaasti
kiinnostunutta, mutta olematta kuitenkaan aidosti innostuneita. Miten he tulevat
reagoimaan,
kun
esittelemme
pakettimme?
Muuttuko
tympääntyneisyys
kyllästymiseksi tai jopa epäystävällisyydeksi meitä kohtaan?
Selitys tälle erityiselle tapaamiselle on toki tarpeellinen, jotta kolmen ulkomaalaisen
suunnittelijan paikalle saapuminen olisi ymmärrettävää. Koordinaattori kertoi, että
teemme EU-rahoitteista projektia, jonka tarkoituksena on kehittää uudenlaisia
vuorovaikutuksellisia
teknologioita
lisäämään
seniorien
osallisuutta
paikallisyhteisöissään. Edustimme kahta eri suunnittelulaitosta, jotka tulevien
kahden vuoden aikana toimisivat kolmella eri asuinalueella: Oslon Majorstuan
kaupunginosassa, Bijlmerin asuinalueella Amsterdamin lähellä sekä Pecciolin
pienessä kylässä Italiassa, hieman Pisan ulkopuolella. Tällä hetkellä olimme
paikanpäällä viimeksi mainitussa, tutustumassa paikalliseen ryhmään.
Siitä huolimatta, että koordinaattori oli toteuttanut alustuksen hyvin, asian luonteen
vuoksi selitys oli ollut melko monimutkainen. Vielä saapuessamme kaikki paikalla
olleet kymmenen senioiria olivat olleet ystävällisiä ja innostuneita, joskin hieman
ymmällään. Nyt he näyttivät väsyneiltä.
Lopultakin aikamme koitti. Nousin seisomaan ja samalla kun jaoimme ryhmälle
sinisiä muovikansioita kerroin: ”Haluamme antaa nämä ikään kuin lahjana. Niiden
2
avulla meidän on tarkoitus tutustua teihin paremmin, ja myös te tulette oppimaan
meistä jotakin.” Kansioiden nauhoja oltiin jo alettu availla. ”Katselkaa vain ensin”,
sanoin, ”me selitämme teille sitten, mitä kaikkea sieltä löytyy.”
Karttojen, postikorttien, kameroiden ja muistivihkojen pinot alkoivat kasaantua
heidän eteensä. Uteliaina he alkoivat tutkia materiaaleja. Pian he jo hymyilivät ja
jutustelivat vierustovereittensa kanssa löydöksistään.
Kun tunnelma keventyi huomattavasti, aloimme kertoa pakettien sisällöistä.
Huolestuneisuus muuttui innostuneisuudeksi. Ehkäpä luotaimet sittenkin voisivat
toimia.
Kulttuuriluotaimet
Kulttuuriluotaimilla – näillä kartoista, postikorteista ja muista materiaaleista
koostuvilla paketeilla – oli tarkoitus kerätä inspiroivia vastauksia ikäihmisiltä
monentyyppisistä yhteisöistä. Kuten avaruusluotaimet tai kirurgiset tähystimet
(engl. surgical probes), jätimme nämä paketit lähtömme jälkeen keräämään
hajanaista tietoa ja jäimme odottamaan niiden tuottamia palautuksia.
Luotaimet olivat osa strategiaa, jolla toteutettiin kokeellista suunnittelua
vuorovaikutuksen kautta. Luotaimet tarjoavat vastauksia niihin tyypillisiin
haasteisiin, joita kohdataan, kun tehdään suunnittelua ennestään vieraille ryhmille.
Yhtäältä paikallisten kulttuurien tunteminen on pakollista, jotta tuloksemme eivät
vaikuttaisi hyödyttömiltä tai ylimielisiltä, mutta toisaalta emme kuitenkaan
halunneet kohtuuttomasti rajoittaa suunnittelutyötämme keskittymällä ainoastaan
ryhmistä nouseviin tarpeisiin ja toiveisiin, jotka osallistujat olivat jo tiedostaneet.
Halusimme ohjata keskustelua kohti ennakoimattomia ideoita, mutta emme
halunneet dominoida.
Postikortit
Luotainpaketeista löytyi 8-10 postikorttia, jotka oli ripoteltu muun materiaalin
sekaan. Korteissa oli etupuolella kuva ja takana kysymyksiä, kuten:
3

Kerro meille vinkki tai oivallus, joka on ollut sinulle merkittävä.

Mistä et pidä Pecciolissa (italialainen kylä)?

Millainen rooli taiteella on elämässäsi?

Kerro meille lempilaitteestasi.
Kysymyksillä selvitettiin seniorien asenteita liittyen heidän omaan elämäänsä,
kulttuuriseen ympäristöönsä sekä teknologiaan. Käytimme kuitenkin erilaisia
kiertoilmaisuja sekä mielleyhtymiä herättäviä kuvia, joilla halusimme avata uusia
tulkintamahdollisuuksia ja samalla antaa vastauksille mahdollisimman paljon
liikkumavaraa.
Postikortit ovat viehättävä viestinnän muoto tällaisten kysymysten esittämiseen,
koska ne edustavat epävirallista ja tuttavallista yhteydenpitoa. Toisin kuin
muodolliset kyselylomakkeet, postikortit kannustavat vastaamaan rennosti. Rentoa
tunnelmaa korostettiin kirjoittamalla postikortteihin valmiiksi osoitteet ja
liimaamalla niihin postimerkit erillistä palautusta varten.
Kartat
Luotaimet sisälsivät keskimäärin seitsemän karttaa, jokainen niistä sisältäen kyselyn,
jolla selvitettiin senioirien asenteita elinympäristöön kohtaan.
Tehtävänannot vaihtelivat suoraviivaisista runollisiin. Mukana oli esimerkiksi
maailmankartta, joka sisälsi kysymyksen ”Missä maissa olet käynyt?” ja pieniä
täplätarroja vastausten merkitsemiseksi. Toisessa tehtävässä osallistujia pyydettiin
merkitsemään paikalliskarttaan alueita, joiden oli tarkoitus kertoa meille
esimerkiksi:
-
Minne he menisivät tavatakseen ihmisiä
-
Minne he menisivät ollakseen yksin
-
Missä he tykkäisivät haaveilla
-
Minne he haluaisivat mennä, mutta eivät pysty menemään
4
Jokaiselle ryhmälle annettiin myös surrealistisempikin karttatehtävä. Esimerkiksi
Pecciolin tapauksessa jaettiin sellainen kartta, joka oli otsikoitu ”Jos Peccioli olisi
New York...” Kartan ohessa tuli tarroja, joissa oli kuvattu näkymiä aina Vapauden
patsaasta huumeita piikittäviin ihmisiin.
Kartat oli printattu monille, pinnoiltaan erilaisille papereille ja sen jälkeen leikattu
niin, että niistä saattoi taitella erimuotoisia kirjekuoria. Tarkoituksena oli korostaa
karttojen yksilöllisyyttä. Kun kartta oli valmis, se taiteltiin kokoon ja pantiin postiin.
Kamera
Jokainen luotain sisälsi kertakäyttökameran, jonka mainostarkoitukseen suunnitellut
alkuperäiset kuoret peitettiin. Uudelleen pakkaamalla kameran ulkoasu myös
yhdenmukaistettiin muun paketin kanssa. Kuoriin listattiin tehtävänannot
valokuvaukseen, kuten:

Kotisi

Mitä aiot pukea tänään päällesi?

Ensimmäinen tänään tapaamasi henkilö

Jotakin tavoittelemisen arvoista / Jotakin, mitä himoitset

Jotakin tylsää
Noin puolet kuvista sai olla aiheeltaan vapaavalintaisia. Senioireita pyydettiin ennen
kameran palauttamista kuvaamaan mitä tahansa, mitä he halusivat esitellä meille.
Valokuva-albumi ja mediapäiväkirja
Kaksi viimeistä luotaimen osaa oli molemmat toteutettu pienen muistikirjan
muodossa. Toinen niistä oli valokuva-albumi, jonka ohessa oli pyyntö: ”Kerro
tarinasi 6-10 kuvan avulla.” Kun meiltä kysyttiin tarkempia ohjeita, kannustimme
osallistujia käyttämään valokuvia menneisyydestä, perheestään, nykyisestä
elämästään tai mistä tahansa, mikä tuntui merkitykselliseltä.
5
Toinen muistikirja oli puolestaan mediapäiväkirja, johon osallistujia pyydettiin
kirjaamaan ylös sekä radion että television parissa vietetty aika, mainiten mitä he
kuuntelivat tai katsoivat, kenen kanssa ja milloin. Lisäksi heitä pyydettiin kirjaamaan
ylös soitetut ja vastaanotetut puhelut sekä mainitsemaan kunkin merkinnän
yhteydessä heidän suhteensa soittajaan sekä puhelun aihe. Kirjaamisia tehtiin
päivittäin yhden viikon ajan.
Viitekehys
Luotainten syntyyn ja suunnitteluun ovat vaikuttaneet luikuisat kohdanneet intressit
ja tavoitteet. The Presence Project saa hankerahoitusta EU:lta kahden vuoden ajan.
Sinä aikana kahdeksan yhteistyötahoa neljästä eri maasta selvittävät, miten ja
millaisin teknologisin apuvälinein seniorikansalaisten osallisuutta voitaisiin lisätä
heidän asuinyhteisöissään. Projekti on suhteellisen kontrolloimaton - sille on
asetettu ainoastaan sen lopullinen päämäärä ja löyhä määritelmä ajallisesta
edistymisestä. Ensimmäinen vuosi on käytetty suunnittelumahdollisuuksien
kartoittamiseen ja toinen vuosi tulee keskittymään prototyyppien luomiseen ja
testaamiseen niille suunnitelluissa paikoissa.
Yhteisöt
itsessään
määrittelevät,
millaiset
suunnittelukokeilut
vaikuttavat
merkityksellisiltä. Oslossa työskentelemme sellaisen senioriryhmän kanssa, jotka
ovat opetelleet käyttämään internetiä paikallisessa kirjastossa. Alankomaissa
osallistujat asuvat Biljmerissä, joka on laaja, erikseen suunniteltu asuinalue, jolla on
huono maine. Viimeinen yhteisö, Italian Peccioli, puolestaan on pieni, toscanalainen
kylä, jonne ollaan suunnittelemassa ikäihmisten keskusta. Alueiden kirjavuus oli
selvää alusta asti.
Tutkimussuunnitelman avoimuus sekä saatavilla olevat väestötieteelliset tilastot
kultakin asuinalueelta mahdollistivat sen, että pystyimme tutkimaan seniorien
asenteita hyvin monista eri näkökulmista. Tietenkin olisimme voineet käyttää
perinteisempiä menetelmiä tehdäksemme tämän, ehkäpä sisältäen etnografista
tutkimusta, haastatteluja ja kyselylomakkeita. Se, ettemme tehneet niin, tukee
6
näkemystämme siitä, miten tutkimusta tulisi tehdä suunnittelun kautta (engl.
research through design).
Suunnitteluntutkimus
Lähestymme uusien teknologioiden tutkimusta taiteen ja suunnittelun traditioista,
sen sijaan että käyttäysimme tyypillisempää teknologis-tieteellistä, insinöörimäistä
tulokulmaa.
Toisin kuin tutkimuksissa yleensä, emme painota tarkkoja analyysejä tai tarkoin
kontrolloituja metodologioita. Sen sijaan keskitymme esteettiseen kontrolliin (engl.
aesthetic control), tulostemme kulttuurisiin vaikutuksiin sekä tapoihin tehdä tilaa
uusille innovaatioille. Tieteelliset teoriat voivat toimia inspiraation lähteinä meille,
mutta samoin myös epämuodollisemmat katsaukset, mahdollisuuskartoitukset,
populaari media sekä muut samantyyliset ”epätieteelliset” lähteet.
Toisin kuin muotoilussa yleensä, emme keskity kaupallisiin tuotteisiin, vaan
uudenlaisiin teknologisiin oivalluksiin. Tämä mahdollistaa sen – tai pikemminkin
velvoittaa siihen – että olemme suunnittelutyössämme kokeilevia ja yritämme
venyttää nykyisen teknologian tarpeen rajoja. Etsimme toimintoja, kokemuksia ja
kulttuurisia ilmentymiä aikalailla normien ulkopuolelta.
Sen sijaan, että suunnittelisimme ratkaisuja käyttäjien tarpeisiin, työskentelemme
tarjotaksemme mahdollisuuksia löytää uusia ilonlähteitä, uusia muotoja sosiaaliseen
kanssakäymiseen sekä uusia kulttuurisia toimintatapoja. Useimmiten toimimme
provokaattoreina suunnittelutyömme välityksellä, yrittäen muuttaa vallitsevia
käsityksiä teknologiasta niin toiminnallisesti, esteettisesti, kulttuurisesti kuin jopa
poliittisestikin.
Inspiraatiota, ei informaatiota
Taiteen ja suunnittelun traditiohin pohjaava lähestymistapa on avoimesti
subjektiivinen ja sitä on ohjattu vain osittain ”objektiivisiksi” katsotuilla
ongelmanasetteluilla. Tarkoituksena onkin luotainten avulla kerätä ”innostavaa
7
raakamateriaalia”
(engl.
inspirational
data),
joka
pikemminkin
stimuloisi
mielikuvitustamme kuin määrittelisi kasan ongelmia.
Meidän tarkoituksenamme ei ollut saavuttaa objektiivista käsitystä seniorien
tarpeista, vaan sen sijaan halusimme tehdä impressionistisemman – reaktioihin ja
mielipiteisiin perustuvan – kartoituksen heidän uskomuksistaan ja mielihaluistaan,
heidän esteettisistä mieltymyksistään sekä kulttuurisista kiinnostuksenkohteistaan.
Virallisten näköisten kyselylomakkeiden käyttö tai muodolliset tapaamiset olisivat
todennäköisesti ohjanneet meidät tohtorin rooliin: diagnosoimaan käyttäjien
ongelmia ja määräämään niihin teknologiset parannuskeinot. Toisaalta emme
halunneet myöskään ottaa palvelijan roolia, antaen seniorien sanella ohjeistusta
sille, millaista teknologiaa suunnittelisimme. Vahvistaaksemme provokaattorin
rooliamme, hioimme luotaimet sellaisiksi, että ne vaikuttaisivat senioireihin
intervention tavoin, keräten samanaikaisesti heiltä informatiivisia vastauksia.
Etäisyyksien voittaminen
Luodaksemme keskusteluyhteyden senioriryhmien kanssa meidän piti kuroa
umpeen mahdollisia kuiluja, jotka saattaisivat erottaa meidät. Jotkin näistä
haasteista ovat tyypillisiä tutkimukselle yleensä, jotkin ominaisia erityisesti tälle
projektille. Päällimmäisenä huolenaiheemme oli se etäännyttävä virallisuuden
tunne, joka helposti syntyy silloin, kun saapuu paikalle isot apurahat saaneena
asiantuntijana. Estääksemme tällaisen vaikutelman syntymistä, kiinnitimme erityistä
huomiota luotainmateriaalien kirjoitusten sävyihin sekä ulkonäköön.
Maantieteellinen ja kulttuurinen etäisyys olivat tälle projektille ominaisia.
Suunnittelimme materiaalit niin, että ne voi palauttaa postitse erillisinä osina. Näin
tunnustimme sen, että olimme etäällä ja myös korostimme sitä, että elimme toisissa
maissa. (Tästä syystä myös käytimme omia nimiämme osoitteissa, sen sijaan että
olisimme käyttäneet laitosmaista ”The Presence Projectia” vastaanottajana.)
Pyrimme myös suunnittelemaan materiaalit niin visuaalisiksi kuin mahdollista,
välttääksemme jossain määrin kielellisiä esteitä.
8
Vanhusten kunnioittaminen
Meidän oli erityisen tärkeää rakentaa siltaa sukupolvien välisen kuilun yli, jotta
voisimme tehdä suunnittelutyötä eri ikäryhmälle kuin mihin itse kuuluimme.
Provokatiivisen keskustelun synnyttämiseksi, meidän tuli sysätä mielestämme
stereotyyppinen kahtiajako ikäihmisistä joko vaativina (engl. needy) tai herttaisina
(engl. nice). Tämä vapautti meidät haastamaan senioriryhmät niin luotainten kuin
varsinaisten suunnittelun tulostenkin välityksellä.
Kun päästimme irti siitä käsityksestä, että ikäihmiset olisivat joko vaativia tai
herttaisia, näimme heidät uudessa valossa ja suunnittelutyölle aukesi lisää
mahdollisuuksia. Ymmärsimme esimerkiksi, että ikäihmisillä on elämänmittainen
kokemus ja ymmärrys elämästä, joka on usein syvästi kietoutunut heidän paikallisiin
asuinyhteisöihinsä. Tämä voidaan nähdä korvaamattoman arvokkaana resurssina
yhteisön nuoremmille jäsenille.
Muista poiketen, ikäihmiset edustavat myös elämäntyyliä, jossa ei ole enää tarpeen
työskennellä. Siksi heidän on mahdollista tutkiskella elämää homo ludensin tavoin,
jolloin ihmisyyttä määrittelevät sen leikkisät ominaisuudet. Suunnittelumme
tulokset
voisivat
parhaimmillaan
tarjota
heille
mahdollisuuksia
oivaltaa
ympäristönsä – niin sosiaalisen ympäristön, kaupunkitilan kuin luonnonkin
arvokkuuden uudella, kiehtovalla tavalla.
Toiminallinen estetiikka
Läpi projektin olemme nähneet esteettiset elämykset ja nautinnot pikemminkin
kaikille kuuluvana oikeutena kuin ylellisyytenä. Emme työstäneet luotainten
visuaalista ilmettä ainoastaan tehdäksemme niistä miellyttävän näköisiä tai
motivoidaksemme vastaamista, vaan jo siksikin, että uskomme estetiikan olevan
kiinteä osa toiminnallisuutta, ja nautinnollisuuden yhtä merkittävä suunnittelun
kriteeri kuin hyödyllisyys tai käytettävyyskin.
Työskentelimme kovasti saadaksemme luotainmateriaaleista ihastuttavia, mutta
välttäen
lapsellisuutta
tai
toisaalta
ylimielisyyttä.
Itseasiassa
esteettisten
9
ominaisuuksien piti olla jossain määrin abstrakteja ja vieraita, jotta kannustaisimme
vastaajia irroittautumaan hieman varsinaisista tehtävänannoistamme. Vaikka
materiaalit olivatkin esteettisesti rakennettuja, niitä ei oltu viimeistelty liian
ammattimaisesti. Tämä antoi niille persoonallisen ja epävirallisen loppusilauksen,
joka ei ohjannut ajatuksia virallisiin lomakkeisiin tai toisaalta myöskään
mainosmateriaaleihin. Vaivannäkö kannatti, koska lopputulos ilmaisi hyvin omaa
makuamme ja siitä näki selvästi panoksemme ja aidon kiinnostuksemme kutakin
ryhmää kohtaan.
Luotainpakettien estetiikka oli jälleen yksi yritys lähentää meitä ryhmien kanssa.
Materiaalien, valokuvien ja tehtävänantojen välityksellä paljastimme jotakin
itsestämme ryhmäläisille, samalla kun pyysimme ryhmäläisiä paljastamaan jotakin
itsestään meille. Tämän tarkoituksena ei ainoastaan ollut tehdä luotaimista
viihdyttäviä ja vuorovaikutteisia, vaan luotaimet itsessään antoivat myös vihjeitä
siitä, mitä suunnittelun tuloksiltakin voisi olla odotettavissa.
Käsitetaiteen (eli konseptualismin) soveltaminen
Konseptualistiset teemat sekä monien taidesuuntausten erityiset tekniikat
vaikuttivat
suunnitteluumme.
situationistien
Esimerkiksi
psykomaantieteellisiin
käyttämämme
karttoihin,
joilla
kartat
linkittyvät
kuvataan
paikkojen
tunnepohjaista ilmapiiriä. Koska emme itse tunne ryhmien asuinseutuja, pyysimme
heitä kartoittamaan ne meille. Tämänkään tarkoituksena ei ollut ainoastaan tarjota
meille informaatiota suunnitelun tueksi, vaan yhtäaikaisesti, toivoaksemme,
ikäihmiset myös tarkastelivat omaa ympäristöään uusin silmin.
Käytimme luotaimissa myös muita tekniikoita esimerkiksi dadaisteilta, surrealisteilta
sekä muilta nykytaiteen edustajilta. Niihin sisällytettiin kollaasielementtejä, joissa
vierekkäin asetetut kuvat avaavat uusia ja mielikuvitusta ruokkivia tiloja, lainaten ja
muuntaen niin visuaalista kuin tekstuaalistakin mainosmateriaalia, postikortteja
sekä muita elementtejä kaupallisesta mainoskulttuurista. Lopuksi yritimme käyttää
avuksemme – mahdollisimman järkevästi tosin – monitulkintaisuutta, absurdiutta ja
10
salaperäisyyttä, jotka auttavat katselemaan jokapäiväistä elämää uudesta
perspektiivistä.
Luotainten laukaisu
Jaoimme luotaimet senioriryhmien jäsenille kullakin asuinalueella järjestetyssä
tapaamisessa – sellaisissa, joista yhtä kuvasimme tämän artikkelin alussa. Emme
esitelleet heille luotainten jokaista osiota erikseen, vaan kuvailimme heille, millaisia
juttuja he tulisivat paketista löytämään. Halusimme heidän kokevan yllätyksiä, kun
he palaisivat materiaalien pariin tulevina viikoina.
Alunperin olimme suunnitelleet, että lähettäisimme paketit ryhmille. Pelkäsimme
kuitenkin, että he kieltäytyisivät tehtävästä, koska sen lähestymistyyli poikkesi
tavallisesta.
Päätimme
esitellä
paketit
itse,
jotta
voisimme
selittää
tarkoitusperämme, vastata kysymyksiin sekä rohkaista senioreita lähestymään
materiaaleja vapaamuotoisesti ja kokeilevasti.
Tämä osoittautui erittäin suotuisaksi päätökseksi, koska yksi luotainten vahvuus oli
niiden aikaansaama keskustelu meidän ja seniorien välille. Sen, minkä pelkäsimme
jäävän
kohteliaaksi
ryhmäkeskusteluksi,
muuntuikin
spontaaniksi
ja
henkilökohtaiseksi, ja me opimme ryhmistä todella paljon keskustellessamme
materiaaleista. Jopa sen jälkeen, kun lähdimme, jotkut ryhmäläisistä lähettelivät
meille tervehdyksiä materiaalipaketin ulkopuolelta – postikortteja, kirjeitä ja jopa
henkilökohtaisia joulukortteja.
Palautukset
Suunnilleen kuukauden päästä siitä, kun lähdimme kultakin alueelta, aloimme saada
palautuksia täydennetyistä materiaaleista. Vastausprosentti oli parempi verrattuna
moniin muihin metodeihin. Lähes joka päivä löysimme pari uutta postikorttia,
karttaa tai kameraa postiemme joukosta. Erilliset palautukset auttoivat meitä
silmäilemään ja lajittelemaan materiaalit yksi kerrallaan ja jopa rentoutumaan
niiden parissa.
11
Jotkin palautuneista materiaaleista oli jätetty tyhjiksi tai ne saattoivat sisältää
selityksen siitä, miksi tehtävä oli koettu vaikeaksi. Olimme kannustaneet tähän
tapaamisessamme, pitääksemme prosessin avoimena seniorien mielipiteille.
Itseasiassa korjasimme materiaaleja aina seuraavalle ryhmälle saatuamme
palautukset edelliseltä.
Kun kävimme läpi kasapäin saamiamme karttoja, kortteja ja valokuvia, meille alkoi
muodostua voimakkaat ja eriytyneen käsitykset kustakin kolmesta asuinalueesta.
Jotkin vastauksista muodostuivat meille maamerkeiksi: valokuva ystävyksistä
italialaisessa kahvilassa; laajoin muistiinpanoin varustettu Bijlmerin kartta, joka
kartoitti alueen ”narkkarit ja rosvot” sekä kuolemaa käsittelevä vitsi Oslosta. Nämä
tuntuivat vangitsevan kunkin paikan tietyn kulttuurisen piirteen, ja antavan selkeän
symbolin alueen merkityksellisille teemoille.
Materiaalien palautusprosentit myös muokkasivat käsitystämme eri alueiden
eroista. Oslon ryhmä palautti lähes kaiken materiaalin, ja tästä syystä he vaikuttivat
innokkailta ja toimeliailta. Biljmerin ryhmä palautti hieman yli puolet materiaaleista.
He vaikuttivat vähemmän vakuuttuneilta projektin suhteen, mutta olivat kuitenkin
valmiita ottamaan osaa niihin osuuksiin, jotka he kokivat merkityksellisiksi tai
provosoiviksi. Viimeinen ryhmä Pecciolista palautti materiaaleista alle puolet, siitä
huolimatta, että he olivat kovin innoissaan saadessaan ne. Me otimme tämän
merkkinä
siitä,
että
he
ovat
hyväätarkoittavia,
mutta
arkinen
elämä
onnellisuudessan vei heidän huomionsa muualle – tämä oli erittäin tärkeä huomio
suunnittelutyömme kannalta.
Luotaimista tuloksiksi
Luotaimia ei suunniteltu analysoitaviksi, emmekä myöskään tehneet yhteenvetoa
siitä, mitä ne tarkalleen ottaen nostivat esiin kultakin alueelta. Pikemminkin
ehdotuksemme heijastelivat sitä, mitä opimme materiaalien perusteella. Royal
College of Art -yliopistolle (Lontoossa) luotainmateriaalit nostivat esiin näiden
kolmen alueen erityispiirteet, jotka määrittelivät myös kolme melko erilaista
suunnitteluskenaariota:
12

Bijlmerissä reagoimme siihen ristiriitaan, että melko vaarallisella
alueella asuu vahva yhteisö: Ehdotimme, että rakentaisimme
näyttötaulujen verkoston, joiden välityksellä seniorit voisivat
avustaa muita asukkaita keskustelemaan arvoista ja asenteista
koskien alueen kulttuuria.

Oslon ryhmäläiset ovat varakkaita, hyvin koulutettuja ja innokkaita:
Aiomme ehdottaa, että he alkavat vetää koko asuinalueen kattavaa
keskustelua yhteiskunnallisista aiheista, julkistaen kysymyksiä
kirjaston tietokoneita apuna käyttäen ja herättäen avointa
keskustelua. Kysymykset tulisivat näkyviin julkisissa tiloissa oleviin
eletronisiin
laitteisiin,
kuten
kahviloissa
tai
raitiovaunuissa
sijaitseville näyttötauluille.

Pecciolin seniorit nautiskelevat rennosta, yhteisöllisestä elämästä
kauniilla asuinalueella. Suunnittelimme voimistavamme heidän
kokemustaan
toteuttamalla
sosiaalisia
ja
maalaisidyllisiä
taideistallaatioita (engl. radioscape), jotka mahdollistaisivat sekä
joustavan vuorovaikutusverkoston muodostamisen että ympäröivän
maalaisäänimaiseman kuuntelun.
Domus Academylle (Milanossa) luotainten palautukset merkitsivät laajaa, eistereotyyppistä kirjoa seniorien profiileja, joissa kiinnitettiin vähemmän huomiota
asuinaluekohtaisuuteen. Esimerkiksi monet ikäihmiset ovat asiantuntijoita sekä
asuinalueensa historian että nykytilanteen suhteen ja näin ollen voivat palvella
esimerkiksi paikallisina informaationlähteinä, vaikkapa turistioppaina. He ovat
hanakoita pitämään yhteyttä ystävien ja perheen kanssa, ja siitä syystä
teknologioiden tulisikin tukea suhteita niin kaukana asuviin sukulaisiin kuin
lähempänäkin asuviin lapsiin ja lapsenlapsiin. Teknologia voi tarjota ”hellävaraisia”
muotoja lievään tarkkailuun tai epämuodollista apua sosiaalisen eristäytyneisyyden
purkamiseen. Lisäksi ikäihmiset voivat toimia yhteisönsä elävänä muistina, rikastaen
fyysistä elinympäristöään virtuaalisilla jäljillä sen historiasta.
13
Nämä ehdotukset uusista mahdollisuuksista olivat meidän vastauksiamme seniorien
luotainvastauksiin, summaten yhteen sen, mitä olimme oppineet heistä. Paras
todiste siitä, että luotaimet kannustivat merkityksellisiin oivalluksiin paikallisista
kulttuureista oli se, että seniorit tunnistivat itsensä ehdotuksistamme. Vaikka osan
ehdotuksista oli tarkoitus olla omituisia ja provokatiivisia, seniorit ottivat niihinkin
osaa
mieluusti,
tehden
parantavia
ehdotuksia
ja
muokaten
ideoita.
Keskusteluyhteys ei missään vaiheessa rikkoutunut, mikä olisi kertonut siitä, että
havaintomme olisivat olleet karskeja tai virheellisiä. Prosessin läpi jatkunut
keskusteluyhteys seniorien kanssa olikin käänteentekevä ja merkittävä huomio
luodessamme ymmärrystä luotaimista menetelmänä.
Käyttäjäkeskeinen inspiraatio
Vaikka luotaimet olivatkin keskeisessä roolissa luodessamme ymmärrystä eri
asuinalueista, yksinomaan ne eivät ohjanneet meitä suunnittelun tuloksiin.
Luotaimet olivat korvaamattoman arvokkaita yrittäessämme ymmärtää kunkin
alueen yksityiskohtaisia rakenteita, ja ne auttoivat meitä muokkaamaan
ehdotuksiamme kullekin alueelle sopiviksi. Meihin vaikuttivat kuitenkin luotainten
lisäksi myös jo olemassa oleva kiinnostuksemme konseptualismiin, vierailumme
alueilla, paikallisten koordinaattoreiden kertomat tarinat ja faktatiedot kultakin
alueelta sekä kaikki se, mitä olimme lukeneet niin populääreistä kuin
asiantuntijajulkaisuistakin. Nämä samat vaikutteet ohjasivat myös luotainten
suunnittelua, joten kokonaisuudessaankin luotaimet olivat vain yksi niistä monista
kimmokkeista, joita suunnitteluprosessissa käytettiin.
Kulttuuriluotaimet
olivat
menestyksekäs
tapa
tutustua
eri
asuinalueisiin
toivomallamme tavalla: ne soveltuivat valitsemaamme taiteen ja suunnittelun
traditioihin pohjaavaan lähestymistapaan. Luotaimet tarjosivat meille rikkaan ja
monipuolisen materiaalin, joka sekä inspiroi meitä suunnittelutyössämme että
auttoi
meitä
sijoittamaan
huomioonottaen.
lopputulokset
paikallisen
kulttuurin
vivahteet
14
Joka tapauksessa se, mitä opimme senioireista on vain puolet tarinasta. Loppuosa
kertoo siitä, mitä senioirit oppivat luotaimista. Ne haastoivat ryhmät pohtimaan,
millaisia rooleja heillä on yhteisöissään ja millaisia hyvänolontunteita he kokevat,
vihjaillen heille samalla, millaisia uusia rooleja ja uusia kokemuksia suunnittelumme
tulokset voisivat heille tarjota. Tämän kaiken lisäksi, luotaimet auttoivat
rakentamaan ryhmien kanssa keskusteluyhteyden, joka kantoi läpi koko prosessin.
Uskomme, että kulttuuriluotaimia pystyy soveltamaan hyvin moniin, samantyylisiin
suunnitteluprojekteihin. On huomioitava kuitenkin, että samalla lailla kuin
massapostina lähetetyt kirjeet vaikuttavat pikemminkin tungettelevilta kuin
ystävällisiltä, niin myös yleistävä ote luotaimiin voi johtaa siihen, että materiaali
vaikuttaa etäiseltä, hieman kuin virallisilta lomakkeilta, jotka on naamioitu
mainosmateriaalin näköisiksi. Menetelmän todellinen vahvuus oli siinä, että olimme
suunnitelleet materiaalit juuri tätä projektia varten, osallistujille sopiviksi ja heidän
asuinalueensa huomioon ottaen. Luotaimet olivat henkilökohtainen lähestyminen
meiltä senioreita kohtaan, joten myöskin he vastasivat meille henkilökohtaisesti.
”Peliä tulisi pelata juuri niin kauan, että saavutetaan kaikista
mielenkiintoisimmat tulokset. Kysymykset, kuten myöskin vastaukset,
tulee nähdä ainoastaan oireellisina.”
-
[Lopussa lisäksi kiitokset ja lähteet, ks. alkuperäinen artikkeli.]
J. Levy, surrealismista