1. No category

OMIA MUTTA EI
BIOLOGISIA
Adoptioon hakeutuu silloin tällöin perhe,
jolle adoptio on oikea vaihtoehto,
vaikka tiedossa ei ole esteitä biologisten
lasten hankinnalle.
Teksti ja kuvat Johanna Lassy-Mäntyvaara
LEENA JA ANTTI KIVIVALLI, LEMPÄÄLÄ
Insinöörin logiikalla
K
ivivallien viisihenkinen perhe ja vanha Terijoen huvila
Sääksjärven rannalla Lempäälässä muodostavat monikulttuurisen kokonaisuuden.
Leena, 43 ja Antti, 49 kaipasivat
pois Tampereen keskustasta ja hankkivat vanhan huvilan vuosi sitten. Talon kunnostuksessa on edessä noin
kymmenen vuoden urakka, mutta se
ei Kivivalleja hirvitä. Heidän perheessään asioita ei ole ollut tarvis hoitaa
helpoimman kautta – loogisesti kylläkin.
Perheen lapsista 17-vuotias Tara
adoptoitiin Kiinasta noin 5-vuotiaana.
14-vuotias Brayan ja 13-vuotias Lina
puolestaan liittyivät perheeseen 4- ja
3-vuotiaina Kolumbiasta. Sekä Brayanilla että Linalla oli tullessaan monenlaisia erityistarpeita, joiden kanssa perhe elää edelleen.
20
Pelastakaa Lapset / OMAT
– Tapasimme toisemme aikuisina, päätimme heti mennä naimisiin
ja halusimme saman tien lapsia. Olimme yhtä nopeasti myös varmoja siitä,
että emme halua tehdä niitä itse, kertoo Leena.
– Olemme siis epäilyttäviä monessa mielessä, naljailee Antti hyväntuulisesti vierestä.
Antti viittaa epäilyillä pariskunnan adoptioprosessiin, jonka aikana
he joutuivat useaan otteeseen todistamaan motiivejaan - pariskunnalla
kun ei ole biologista lapsettomuustaustaa. Heidän kaltaisensa adoptiohakijat ovat prosessissa pieni vähemmistö.
Insinööri-teekkaripariskunnalle,
joksi Antti ja Leena itseään leikkisästi kutsuvat, asia taas oli matemaattisen yksinkertainen, helposti järkeiltävissä. Kivivallien maailmankuvaan
Tara (vas.), Leena ja
Antti, edessä Lina ja
Brayan sekä Uula–koira
perheen kotipihassa
Sääksjärvellä.
kuuluu ajatus siitä, että vastuu muista
ulottuu omaa takapihaa kauemmaksi.
– Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta saada biologista lasta. Siksi insinöörinaivoni sanovat, että hoidetaan nyt
ihmeessä ensin perhe lapsille, jotka
ovat ilman vanhempia, Leena toteaa.
Leena ja Antti olivat alusta saakka
valmiita hyväksymään niin terveet kuin
sairaatkin lapset. Logiikka oli sama
kuin adoptoinnissa muutenkin.
– Ajattelimme, että meitä on kak-
si tolkun ihmistä ja asumme kolmen
kilometrin päässä keskussairaalasta.
Jos me emme pärjää erityistarpeisten
lasten kanssa, niin ketkäs sitten, Antti sanoo.
Elämä erityistarpeisten lasten kanssa on sekä haastanut että rikastuttanut
Kivivallien arkea. Lina ja Brayan olivat
ehtineet käydä läpi rankkoja asioita ennen Kivivallien perheeseen tuloa ja arkielämä heidän kanssaan piti rakentaa
pienistä, turvallisista palasista.
– Aina samanlaisena toistuva aikataulu iltakävelyineen ja Pikku-Kakkosineen oli meille tärkeä pitkään, Antti kertoo.
– Vuosi kotiintulon jälkeen lapset
pääsivät ensimmäisen kerran Särkänniemeen. Virikkeitä oli aivan liikaa ja
käynti johti usean päivän taantumiseen, Leena muistelee.
Lasten adoptiotaustan ja erityistarpeiden selvittäminen on tullut KiviLokakuu 2013
21
Antti (vas.), Leena, Tara, Lina ja Brayan muuttivat Sääksjärvelle
vuosi sitten. Vanhasta Terijoen huvilasta muotoutuu heidän kotinsa
pikkuhiljaa.
valleilla tutuksi niin neuvolassa, lääkärissä, päiväkodissa kuin koulussakin.
– Kuten monet muutkin adoptiovanhemmat, olemme tottuneet selittämään
lapsen adoptiotaustaa ”pois” eli kertomaan mihin se vaikuttaa ja mihin ei,
Antti kertoo.
– On yleistä ja ymmärrettävääkin, että
lapsen erityistarpeita selitetään adoptiotaustalla. Se ei kuitenkaan auta asioiden ratkaisussa, Leena jatkaa.
Päivähoidon aloittaminen ja uusiin
aikuisiin totuttelu tapahtui sekin aikanaan Kivivalleilla pienin askelin. Antti
kävi vanhempainvapaallaan nuorimpien lasten kanssa kerhossa, jossa ihmeteltiin, miksi isä ei halunnut jättää reippaasti leikkiviä lapsiaan kerhoon ilman
vanhemman seuraa.
– Pidin sitkeästi kiinni siitä, että ilmestyin kerhoon säännöllisesti, jäin itse
paikalle ja lyhensin kerhossaoloaikaa
pikkuhiljaa. Kun sitten pääsimme niin
22
Pelastakaa Lapset / OMAT
pitkälle, että lapset jäivät kerhoon ilman minua, ohjaajat kertoivat ymmärtävänsä hyvin strategiani, Antti kertoo
ja nauraa päälle.
Kivivallien suvussa tieto adoptiosta herätti monenlaisia reaktioita, myös
ihmetystä ja hämmästystä. Kaikista läheisimmät ihmiset suostuivat kuitenkin pian ajattelemaan, että ”tämähän
on ihan teidän juttunne”.
Leenaa ja Anttia on koskettanut se,
kuinka mutkattomasti heidän sota-ajan
eläneet sukulaisensa osasivat suhtautua
pariskunnan adoptioaikeisiin. Heille
ajatus orpolapsista sekä siitä, että toisen
lapsista voi huolehtia kuin omistaan, oli
tavallinen ja ymmärrettävä.
– Läheinen kokemus äidittömyydestä
ja isättömyydestä ajoi yli kaiken sen
vierauden, mikä adoptioon monien
muiden ajatusmaailmassa liittyy, Leena
ja Antti iloitsevat.
Lukeminen on Julian ja
Ossin yhteinen harrastus.
He ovat löytäneet kirjoista paljon kiinnostavaa
adoptiotietoa. Julian äidin
kutoma täkki odottaa
uutta perheenjäsentä.
JULIA JA OSSI TALVITIE, ESPOO
Halusimme tämän matkan
V
astikään meribiologiksi valmistunut Julia, 30, ja toimitusjohtajana työskentelevä Ossi, 30, alkoivat miettiä
perheen perustamista muutamia vuosia sitten – monen nuoren ihmisen tavoin vasta sitten, kun koulut oli käyty
ja töitä tehty. Adoptio oli heidän keskusteluissaan alusta saakka varteenotettava vaihtoehto perheen perus-
tamiseen ja he päätyivät aloittamaan
adoptioneuvonnan elokuussa 2012.
Neuvonta on nyt saatu päätökseen
ja Talvitiet odottavat lasta Etelä-Afrikasta. Toiveissa on, että lapsi saapuisi heille viimeistään kolmen tai neljän
vuoden päästä.
Julian ja Ossin tarinaan ei kuulu
biologista lapsettomuutta, mikä tekee heistä harvinaisen adoptioper-
heen. Talvitiet ovatkin saaneet perustella päätöstään lukemattomia kertoja.
Puolisot kertovat, että pohjimmiltaan heitä ohjaa aivan sama perustarve kuin ketä tahansa lapsista haaveilevaa ihmistä, halu tulla äidiksi ja isäksi. Se on itsekäs halu. Adoption valitseminen biologisen lisääntymisen
sijaan ei ole heille ekologinen valinta.
– Puhuimme adoptiosta ensimmäiLokakuu 2013
23
Läheinen uimalampi on tärkeä paikka paitsi Julialle ja Ossille, myös Stella-koiralle.
sen kerran jo tosi nuorina, muistelee
Julia perhehaaveitaan.
– Muutama vuosi sitten aloimme
ottaa asiasta selvää. Asia tuntui koko
ajan enemmän ja enemmän meidän
jutultamme. Emme keksineet mitään
syytä, miksi emme adoptoisi.
– Meistä tuntui, että adoptio on
mielettömän kiinnostava ja upea matka vanhemmuuteen. Haluamme ehdottomasti lähteä tälle matkalle, sanoo Ossi.
Talvitiet ovat vasta adoptioprosessin aikana oppineet, että suurin osa
adoptioon päätyneistä pariskunnista on ensin käynyt läpi lapsettomuushoidot. Tieto yllätti, sillä vauvan odottaminen tai synnyttäminen ei ole koskaan ollut Julialle ja Ossille erityisen
tärkeää. Pariskunnan suurin haave on
ollut pieni ihminen, jonka elämässä
he saisivat olla mukana. Juliaa ja Ossia on muistutettu adoptioprosessin
aikana usein siitä, että adoptiolapsi ei
voi korvata biologista lasta.
– Asia toimii myös toisin päin. Biologinen lapsi ei voi korvata adoptoitua, ei tarjota samanlaista matkaa vanhemmuuteen, Talvitiet kiteyttävät.
24
Pelastakaa Lapset / OMAT
Lapsen oikeus etusijalla
Adoptiovanhemmuutta edeltää aina adoptioneuvonta, jossa tulevat vanhemmat tapaavat sosiaalityöntekijää noin vuoden ajan.
Neuvonnassa käydään läpi monia eri teemoja kuten parisuhdetta, menetyksiä ja vaikeita
elämänkokemuksia, kasvatuskysymyksiä ja
lapsen erityistarpeita.
Neuvonnalla pyritään varmistamaan, että
pariskunta tai perhe voi antaa lapselle hyvän kodin, tiivistää Pelastakaa Lapsien Etelä-Suomen toimiston aluejohtaja Kristiina
Mattinen.
– Lapsen oikeus on adoptiossa aina etusijalla ja meidän tehtävämme on varmistaa,
että se toteutuu. Me edustamme prosessissa
lasta, Kristiina Mattinen selventää.
– Lähtökohtaisesti vanhemmilla ei ikinä
ole oikeutta adoptioon vaan kyse on lapsen
oikeudesta päästä perheeseen.
Kristiina Mattisen mukaan lapsettomuustausta on yleinen adoptiohakijoilla ja sellai-
set hakijat, joille adoptio on ensisijainen perheenperustamismuoto, ovat vähemmistössä.
Hän korostaa, että adoptioneuvonta on aina
yksilöllinen prosessi ja jokainen pariskunta
kokee sen eri tavalla. Siitä, miksi adoptioon
on päädytty, keskustellaan jokaisen hakijapariskunnan kanssa perusteellisesti.
– On tärkeää selvittää, että lasta halutaan
tosissaan ja että hän ei tule perheeseen mistään muusta syystä - esimerkiksi biologisen
lapsen korvikkeeksi tai hyväntekeväisyystarkoituksessa.
Halu auttaa maailman kodittomia lapsia
tulee Kristiina Mattisen mukaan säännöllisesti esille adoption motiiveja pohdittaessa.
– Auttamisen halu ei ole riittävä motiivi
ryhtyä vanhemmaksi, se ei kanna vaikeiden
tilanteiden yli, Kristiina Mattinen korostaa.
– Aito halu saada lapsi ja valmius kasvaa
vanhempana ovat ehdottomia edellytyksiä
adoptiovanhemmille.