KRISTILLINEN AIKAKAUSLEHTI • 73. vuosikerta issn 0355-4171 Nro 11/2014 7,00¤ Digi- Hyvä Sanoma TOIMINNANJOHTAJA JANNE ROPPOSEN LUOTSAAMA MAF SUOMI VIE APUA JA TOIVOA ILMOJEN HALKI ISÄN JA POJAN UUSI ALKU ANTEEKSIANTO VAPAUTTI TAAKOISTA RAJU PYSÄYTYS SAI MIKON PALAAMAAN JUMALAN LUO KRISTAN SELKÄSAIRAUS PARANI HETKESSÄ SANNA TAHVANAINEN JA SAMPSA VIRTA - SISARUKSET USKOON SAMANA PÄIVÄNÄ TOISISTAAN TIETÄMÄTTÄ ULLA JA OSMO JÄMSÄN YHTEINEN TAISTELU SYÖPÄÄ VASTAAN ARTO ANTTURI PIIRSI KUVANSA Anteeksianto yhdisti isän ja pojan Kaksi muuttunutta miestä Lohjan Virkkalan maisemissa. Markus (vas.) ja Markku Sainion keskinäinen suhde on nykyään lämmin ja läheinen. rakennettiin. Elämä jatkui näin yli 20 vuotta. Markku tiesi rikkovansa niin perhettään kuin Jumalaakin vastaan, mutta hän ei kyennyt muuttamaan itseään. Syyllisyyden tunne oli musertava. Ritva jaksoi kaikesta huolimatta rukoilla uskollisesti miehensä ja lastensa puolesta. Tytötkin turvasivat Jeesukseen. Lohjalaisten Markku ja Markus Sainion isäpoikasuhde sai uuden alun, kun anteeksianto vapautti heidät menneisyyden taakoista. Rauha palasi sydämeen Teksti ja kuvat: Sirpa Juvonen J okainen ihminen on oman aikansa lapsi. Näin on joku viisas sanonut. Kaikki me kannamme sisimmässämme lapsuuden kokemuksia, jotka vaikuttavat myöhemmin elämässä joko hyviä tai huonoja asioita. Vuonna 1948 syntynyt Markku Sainio on sotienjälkeisen ajan lapsi. Hänen isänsä sai sodassa aivovamman ja asui sen vuoksi hoitolaitoksessa. Sairas äiti yritti viedä eteenpäin kahdeksan lapsen katrastaan, jossa Markku oli kolmanneksi nuorin. Elämää leimasivat köyhyys ja pelko. Näistä jälkimmäinen seurasi Markkua uniin vuosikymmenien ajan. Pelko syntyi, kun isä tuli eräänä yönä kotiin ja yritti riistää äidiltä hengen. Veli pääsi onneksi ajoissa väliin. Markku oli kuudentoista, kun äiti kuoli. Lasten oli selvittävä eteenpäin omin päin. Markku oli käynyt työssä jo pari vuotta ennen äidin kuolemaa, joten hän sai hankittua elantonsa. Armeijan jälkeen alkoi jokaviikkoinen ”törpöttely” viinan kanssa. Vähän päälle kaksikymppisenä Markku tapasi tulevan vaimonsa Ritvan. Seurustelun myötä elämä rauhoittui jonkin verran, mutta miehen alkoholinkäyttö ei jäänyt siihen. Sitten Ritvan paras ystävä tuli uskoon. 2 Hyvä Sanoma Ritva seurasi pian perässä. Hän kyseenalaisti seurustelun ei-uskovan miehen kanssa, mutta jonkin ajan kuluttua Markkukin päätyi tekemään uskonratkaisun ja raitistui. Sainiot avioituivat vuonna 1973. He vaikuttivat seuraavina vuosina Lohjan vapaaseurakunnassa. Elämää viinan varjossa Markku oli rakennusalan ammattilainen, joka työskenteli ensin kirvesmiehenä ja sitten muurarina. Perhe kasvoi, ja toimeentulon hankkimiseksi oli paiskittava töitä olan takaa. Alkoholin käyttäminen rakennuksilla ei ollut siihen aikaan mikään har- vinainen asia. Markku sanoo, että heikko luonne ja elatuksen murheet saivat hänetkin tarttumaan pulloon. — Koin huonommuutta, jos en käyttäytynyt niin kuin muutkin, mies sanoo. Humalassa Markku ei ollut mikään mukava puoliso ja isä. Juomisen seurauksena kotona tapahtui ikäviä asioita, jotka synnyttivät pelon ilmapiirin. Perheeseen syntyi neljä tyttöä ja heidän jälkeensä vielä Markus vuonna 1980. Hyviäkin aikoja oli, mutta ne katkesivat aina uuteen ryyppyputkeen. Markku sai kuitenkin hoidettua työnsä, ja omakotitalokin Talo myytiin 17 vuoden asumisen jälkeen, ja Sainiot muuttivat Lohjan keskustaan. Siihen aikaan kotona asui lapsista enää Markus. Vuonna 2003 Sainiot majoittivat yöksi pietarsaarelaisen ystäväpariskunnan, joka toi Lohjan baptisteille teetupabussin. Saman tien Sainioilla pantiin pystyyn hengellinen tilaisuus. Pietarsaaresta tullut mies pyysi Markkua rukoilemaan alkurukouksen. — Ystävämme ei tiennyt, etteivät minun asiani Jumalan kanssa olleet kunnossa. Siinä rukoushetkessä Herra yllättäen kosketti minua ja antoi sanat suuhuni. Sain syntini anteeksi. Rauha palasi sydämeeni, Markku muistelee silmät kyynelissä. Sainion perheessä alkoi elämä, jota viina ei enää varjostanut. Markku sai sydämeensä uudenlaisen rakkauden vaimoa ja lapsia kohtaan. Hän kutsui Ritvan ja lapset koolle ja pyysi heiltä anteeksi aiheuttamaansa kärsimystä. — Törpöttelyaikoina vedin jonkinlaista >> Hyvä Sanoma 3 Kannoimme lapsuuden traumoja mukanamme, kunnes tulimme kumpikin siihen kulminaatiopisteeseen, jossa kohtasimme Jeesuksen ja päästimme irti menneisyyden taakoista. Markus Sainio >> koviksen roolia, mutta nykyään olen täl- mitä kuoleman jälkeen tapahtuu ja ovatko lainen pehmeä, vanha ukko. Saan kiittää siitä Herraa, Markku myhäilee pyyhkiessään liikutuksen kyyneleitä poskiltaan. Pienen pojan lupaus On Markuksen vuoro avata elämänsä tarina. — Lapsuuteeni liittyi paljon pelkoa ja ahdistusta niin kuin isänkin lapsuuteen. Jännitin, alkaako isä taas juoda. Jos hän alkoi, vanhemmille tuli riitaa, ja kyllä meillä poliisitkin kävivät, hän kertoo. Pikkupoikana Markus oli jälleen kerran siskojen kanssa komerossa piilossa. Hän painoi käsillä korviaan, ettei kuulisi, miten isä räyhäsi humalapäissään. — Silloin päätin, etten juo milloinkaan alkoholia, koska olin nähnyt, mitä siitä seuraa, Markus muistelee. Poikavuosina hän harrasti jääkiekkoa ja pärjäsi siinä hyvin. Se oli pakokeino kodin raskaasta ilmapiiristä. Koulussa hän ei pystynyt keskittymään asioihin. Pellen ja häirikön rooli oli kulissi, jonka taakse hän yritti piilottaa kodin kurjaa tilannetta. — Sydämeeni kertyi katkeruutta ja vihaa. Tuskailin mielessäni, miksi juuri meidän perheessämme asiat olivat tällä mallilla. Yläasteella Markus halusi kuulua porukoihin ja olla hyvä tyyppi. Kaverien paine sai hänet kokeilemaan alkoholia. Pikkupoikana komerossa tehty päätös ei pitänyt. — Huomasin, että jäin koukkuun aika nopeasti. Alkoholi oli minulle pakokeino todellisuudesta. Kun siihen lisättiin sisälläni velloneet viha ja katkeruus, minusta tuli tosi aggressiivinen ja väkivaltainen kaveri. Haastoin riitaa koko ajan. Hajotin paikkoja ja tein tyhmiä juttuja. Yläastevuosina tapahtui jotain, mikä sai Markuksen hetkeksi pysähtymään vakavien asioiden äärelle. Hänen kaverinsa kuoli jäätyään mopolla rekan alle. — Silloin mietin, onko Jumala olemassa, 4 Hyvä Sanoma taivas ja helvetti totta. Kyyneleitä naamion takana Elämä jatkui kuitenkin entistä rataansa. Paikkakunnat vaihtuivat. Rakennusalan ammatti tuli hankittua. Jossain vaiheessa Markus oli isänsä hanttimiehenä Lohjalla. Viikonloput menivät juodessa ja räyhätessä. Uusi pysäytys tuli vuonna 2001, jolloin Markuksen kolme kaveria lähti tästä elämästä oman käden kautta. — Se oli minulle kova paikka. Purin ahdistustani juhlimiseen. Yritin välillä urheillakin ja pitää elämän jollakin tavalla kasassa. Viinanjuonti aiheutti sairaalareissuja. Sairaalaan Markus päätyi silloinkin, kun hän sortui kokeilemaan huumeita. Hän purki vihan ja katkeruuden väkivaltaan, jonka jäljet eivät olleet kaunista katsottavaa. Kaiken tämän keskellä Jumala alkoi kutsua miestä. Helsingissä asuessaan hän huomasi törmäävänsä tuon tuosta uskovaisiin ihmisiin. Koskettavin kohtaaminen tapahtui asemalla, kun nuori tyttö tuli kertomaan ryyppyporukalle Jeesuksesta. — Näin, että tyttö ei esittänyt, vaan hänellä oli oikeasti rauha sydämessään. Ja olinhan minä nähnyt myös äidin ja siskojen elämästä, että Jumala on todellinen. Olin itsekin käynyt lapsena pyhäkoulussa ja lastenleireillä ja tiesin perheenjäsenten rukoilevan puolestani, Markus kertaa muistojaan. Kaikkein suurin näyttö Jumalan voimasta oli kuitenkin isän uskoontulo ja sitä seurannut elämän muuttuminen. — Muistan kun isä kutsui meidät pöydän ääreen ja pyysi anteeksi tekemisiään. Yritin pidätellä kyyneleitä ja pitää kasvoillani kovaa naamiota, mutta kyllä se kosketti syvältä. Uuden elämän halaus Opiskellessaan liikunta-alaa urheiluopistossa Markus tutustui siskonsa tuttavaan Minnaan. Kurssin sisältöön kuului treeniohjelman laatiminen asiakkaalle. Minna päätyi Markuksen asiakkaan rooliin. — Tiesin, että Minna on uskossa. Ajattelin, että vitsi, miten puhdas sydän ja muutenkin mukava tyttö. Ja vielä kauniskin. Markus ihastui asiakkaaseensa, mutta Minnan mieleen ei edes juolahtanut romanttinen suhde ei-uskovan miehen kanssa. Sen sijaan hän alkoi rukoilla Markuksen puolesta. Näin esirukoilijoiden joukko kasvoi jälleen yhdellä. Helmikuun toisena päivänä vuonna 2005 Markus oli tuttuun tapaan ryyppyreissulla. Reissun päätteeksi hän yllätti kaverinsa totaalisesti. — Sanoin heille, että tulen sinä päivänä uskoon. Sekoilu saisi nyt loppua. Mies oli todellakin saanut tarpeekseen elämäntyylistä, josta ei ollut seurannut mitään hyvää. Hän oli päättänyt kääntyä Jeesuksen puoleen. Markus tunsi Lohjan helluntaiseurakunnan silloisen talonmiehen Jaana Konttisen, jonka asunto oli seurakunnan toimitalossa. Jaana heräsi aamuyöllä ulko-ovelta kuuluvaan jyskytykseen ja löysi pihalta Markuksen. ”Minä en jaksa enää tällaista elämää. Jos Jeesus on olemassa, haluan antaa elämäni hänelle”, mies purki sydäntään. Jaana oli tilanteen tasalla. Hän rukoili Markuksen puolesta ja julisti hänelle synninpäästön. — Sinä yönä minä sain uudestisyntyä. Voi, miten kevyeltä askel tuntui sen jälkeen. Aamulla Markus kiirehti kertomaan uutisen äidilleen, mutta äiti ei näyttänytkään niin yllättyneeltä kuin olisi voinut kuvitella. Hän kertoi tienneensä jo Markuksen tulleen uskoon. Jumala oli sen hänelle ilmoittanut. Sitten oli vuorossa soitto isälle. Tämä Isä ja poika Sainio viettävät pian edessä olevan isänpäivän tavanomaisesta poikkeavalla tavalla. Markku-isä on mukana ryhmässä, jonka Markus vie Israeliin Jeesuksen jalanjäljille. riensi saman tien kotiin ja otti poikansa lujaan halaukseen. — Isän kosketus oli minulle tärkeä asia. Se oli uuden elämän halaus. Irti vihasta ja katkeruudesta Jos oli isän elämä muuttunut totaalisesti uskoontulon jälkeen, niin samalla tavoin kävi pojallekin. Raamatun tutkiminen alkoi kiinnostaa suunnattomasti, ja sisintä poltteli halu kertoa Jeesuksesta ihmisille, jotka eivät Häntä vielä tunne. Markus kastettiin Virkkalan Baptistilähetyksessä ja hän liittyi seurakuntaan. Vuosi uskoontulon jälkeen hänet siunattiin seurakunnan nuorisotyöntekijäksi. Rinnalleen hän sai kuin saikin Minnan, joka jakaa miehensä voimakkaan työnäyn. Markuksen kallisarvoisimpiin muistoihin kuuluu erikoislaatuinen tilanne Vapaakirkon toimintakeskuksessa Kiponnimessä. Ulkona kävellessään hän huomasi hiekkakasan. — Samassa Pyhä Henki vei minut takaisin lapsuuteen. Seurasin kuin screeniltä itseäni istumassa 7—8-vuotiaana kalliolla samanlaisen hiekan seassa. Näin, miten pie- ni käteni puristui vihan voimasta nyrkkiin ja kyyneleet valuivat poskillani kysyessäni, miksi elämä on tällaista. Miksi isä juo? Näyn kautta Pyhä Henki paljasti minulle, että sydämessäni oli edelleen vääriä tunteita isää kohtaan. Markus soitti Kiponniemestä isälleen. Hän sai itkunsa lomasta pyydettyä anteeksi, että oli kantanut sisällään katkeruutta ja vihaa. Isä antoi anteeksi. — Tunsin ihanaa vapautta, kun sain päästää irti niistä tunteista, Markus summaa. Ei jäädä kiinni menneisiin Markku Sainio toteaa poikaansa kuunneltuaan, ettei hänkään tunne katkeruutta menneistä. — Markuksen kertomat muistot minun juopottelustani ja sen aiheuttamista kauheuksista eivät tietenkään ole mukavaa kuunneltavaa, mutta en koe sitä syyttelynä. Kaikki syntini on annettu anteeksi. Elämässä täytyy mennä eteenpäin eikä jäädä kiinni vanhoihin asioihin. Markus allekirjoittaa tämän. — Meidän stoorimme kertoo siitä, että Jumala on voimallinen korjaamaan perhe- suhteita. Kannoimme lapsuuden traumoja mukanamme, kunnes tulimme kumpikin elämässämme siihen kulminaatiopisteeseen, jossa kohtasimme Jeesuksen ja päästimme irti menneisyyden taakoista. Markku toteaa, että Herra on ollut hyvä häntä ja koko perhettä kohtaan. — Ehkä tällä kaikella on ollut jokin tarkoitus. Ainakin tiedän, mikä ero on sillä, että kulkee Herran kanssa, ja sillä, että kulkee ilman Häntä. Olen kiitollinen lapsistani, jotka ovat kaikki uskossa. Meillä on Ritvan kanssa yksitoista lastenlasta. On kivaa olla pappa ja rukoilla lasten ja heidän perheittensä puolesta. Myös Markus uskoo, että kaiken tapahtuneen taustalla on ollut Jumalan kaukonäköinen suunnitelma. — Minun piti käydä tämä tie, jotta pystyisin nykyisessä työssäni ymmärtämään ihmisten kärsimystä. Kun yksi ihminen riistää henkensä tai sortuu juomaan, se ei vaikuta vain häneen itseensä, vaan myös perheeseen, sukulaisiin, työtovereihin ja ystäviin. Toisaalta yhden ihmisen uskoontulo voi käynnistää siunausten sarjan, joka muuttaa monen ihmisen elämän. ❏ Hyvä Sanoma 5 Kuukauden teema: kristillinen aikakauslehti 73. vuosikerta issn 0355-4171 Tässä numerossa Asiakaspalvelu Puh. 020 761 9800 pl 99, 42701 Keuruu [email protected] 11/2014 Ilmoitusmyynti: Pirkko Fält-Rantanen, puh. 020 761 9804 [email protected] 2 Anteeksianto vapautti menneisyyden taakoista toimitus Päätoimittaja ja toimitussihteeri: Pirkko Räty, puh. 040 755 2919 8 Keskeltä elämää Toimittaja: Sirpa Juvonen, puh. 040 755 3715 Markku ja Markus Sainion uusi isä-poikasuhde 12 Markon matkassa Graafinen suunnittelija: Pertti Lukkarila, puh. 0500 663 987 Shalom! 14 Harhailija löysi kotiin Toimituksen osoite: Jäspilänkatu 2, 04250 Kerava [email protected] Raju vastoinkäyminen pysäytti Mikon 18 Omakuva Arto Antturi piirsi kuvansa Verkkojulkaisu: www.hyvasanoma.fi 19 Mahtava marraskuu 30 Maria Naukkarisen kolumni 20 Selkäsairaus parani hetkessä Kristan Seinäjoen-matka päättyi ilon kyyneliin 23 Hyvät kysymykset Olenko uskossa? 24 MAF:in Janne Ropponen tuntee ilmojen tiet Lentäjä löysi kutsumustehtävänsä 30 Olet minulle tärkeä Jämsät taistelevat syöpää vastaan 32 Rukoilemme yhdessä 35 Kysy Kirsi-Marialta Lapsen pelkotilat huolestuttavat 36 Levy- ja kirja-arviot 40 Sisarukset uudelle yhteiselle tielle Sanna ja Sampsa – Jumalan pysäyttämät 45 Ristikko 2 6 Hyvä Sanoma 46 Paras juttu 47 Paavon pakina Se on milleistä kiinni Hyvä Sanoma ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 20 myynti ja markkinointi Myynti- ja markkinointipäällikkö: Mika Korkatti, puh. 040 588 9900 Henkilökohtaiset sähköpostit: [email protected] tilaushinnat Kotimaa: Kesto 65 ¤, 12 kk 73¤, 6 kk 43 ¤ Muut tilausvaihtoehdot ja digilehti, katso: www.aikashop.fi painopaikka Lönnberg Painot Oy kannen kuva Seppo Haavisto kustantaja Kerava: Jäspilänkatu 2, 04250 Kerava Keuruu: pl 99, 42701 Keuruu www.aikamedia.fi Pirkko Räty • [email protected] Ihmeitä tekevä Jumala M Ei mitään sattumaa onen on vaikea uskoa, että Jumala kuulee kaikki rukoukset kaikkialla maailmassa vuorokaudet ympäri. Vähintään yhtä vaikeaa heidän on uskoa, että Jumala vastaa rukouksiin ja tekee ihmeellisiä asioita ihmisten elämässä. Näin asia kuitenkin kristinuskon Jumalasta puhuttaessa on. Ei voi olla sattumaa, että ihmisten elämä selkiintyy tavalla tai toisella rukouksen jälkeen. Jotkut saavat avun vaikeaan elämäntilanteeseensa, vapautuvat riippuvuuksista, saavat ihmissuhteensa kuntoon, paranevat sairaudestaan, saavat ilon ja toivon elämäänsä – ja mikä tärkeintä, varmuuden iankaikkisesta elämästä Jumalan luona. Lehden kansikuvassa poseeraava liikennelentäjä ja MAF Suomen toiminnanjohtaja Janne Ropponen rukoili aikanaan, että Jumala, jos olet olemassa, niin muuta minun elämäni. Sisäsivuilta voit lukea, miten hienosti Jumala on johdattanut Jannea hänelle niin mieluisiin tehtäviin. Ihmeparantumiset ovat joidenkin mielestä pelkkää kuvittelua. Niin ajatteli aikoinaan Krista Järvenpääkin, kunnes itse parani hengellisessä tilaisuudessa. Hän ei tarvinnutkaan kalliita hoitoja, vaan Jumala paransi hänet kerralla. Mikko Rajala ja Sampsa Virta ajautuivat elämässään ahtaalle. Nyt he kiittävät esirukoilijoitaan siitä, että nämä jaksoivat kantaa heidän asioitaan Jumalan eteen. Sampsan sisar Sanna Tahvanainen ei uskonut Jumalan olemassaoloon, vaikka koki monia rukousvastauksia. Kuinka ollakaan, sisarukset tulivat lopulta uskoon samana päivänä toisistaan tietämättä. Marraskuussa vietetään isänpäivää. Markku ja Markus Sainion kohdalla isänpäivä on erityisen juhlimisen arvoinen, sillä he ovat uskoontulon ja sen aikaansaaman anteeksiannon myötä saaneet aivan uudenlaisen isä-poikasuhteen. Vain Jumala voi saada aikaan näin ihmeellisiä asioita. Antoisia lukuhetkiä kaikille ja hyvää isänpäivää iseille! www.aikashop.fi Hyvä Sanoma 7