inhimillinen tekijä

inhimillinen tekijä
Riikka Lehtisalo
riikka.lehtisalo[a]fimnet.fi
Kotijoukot kaiken takana
Lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri Hanna Lyyra
on Vantaan lääkärihelikopterissa työskentelevän
Markus Lyyran vaimo, kolmen lapsen äiti ja omien
sanojensa mukaan kotinsa taloudenhoitaja.
Miten olette Markuksen kanssa tavanneet ja
kauanko olette olleet yhdessä?
Tapasin Tartossa opiskeluaikana keväällä 1999
ujona ja kunnianhimoisena nuorena naisena
ulospäin suuntautuneen, sosiaalisen, elämästä
nauttivan ja liikunnallisen nuoren miehen, jolla
oli tukka vielä päässä, joka omisti koiran ja har­
rasti sukellusta. Nyt on tainnut kummaltakin
nämä ominaisuudet hävitä. Markus on edelleen
hyvä keskustelija. Sosiaalisuus on työkiireiden ja
päivystysväsymyksen vuoksi tainnut vähentyä.
Milloin olette valmistuneet?
Minä olen valmistunut vuonna 2003, Markus
vuonna 2004.
Markuksen
työ näkyy
arjessamme
siten, että minä
elän käytännössä
yksinhuoltajan
arkea.
Millainen on perheenne tällä hetkellä?
Perheeseemme kuuluu 11-, 9- ja 7-vuotiaat lap­
set, kaksi vilkasta koiraa, kaksi kissaa ja kolme
gerbiiliä. Asumme maalla 50-luvun talossa, jota
olemme remontoineet pikkuhiljaa 10-vuoden ajan.
Meillä on tuttu kirvesmies, joka on toteuttanut
remontoinnin, meidän tehtävänä on ollut kerätä
remontteihin rahaa.
Miten olet itse päätynyt omalle erikoisalallesi?
Perinteisesti ajauduin alalle. Olin vannoutunut ter­
veyskeskuslääkäri, kun Carean lastenneurologian
poliklinikalla tarjoutui mahdollisuus puolen vuo­
den mittaiseen sijaisuuteen. Siellä minua alkoivat
kiinnostaa lapsen sosiaaliseen ympäristöön, kas­
vatukseen ja perheen sisäiseen vuorovaikutukseen
204 Finnanest
liittyvät asiat ja näiden vaikutus lapsen kasvuun
ja kehitykseen. Syksyllä 2011 lähdin kokeilemaan
lastenpsykiatriaa ja sille tielle jäin.
Miten puolison työ helikopterilääkärinä näkyy
teidän arjessanne?
Markuksen työ näkyy arjessamme siten, että hän
on asunut pian neljän vuoden ajan Helsingissä ja
käy viikonlopuisin kotona Kouvolassa – jos ei satu
päivystämään. Minä elän käytännössä yksinhuol­
tajan arkea. Lisäksi hän käy ralleissa lääkärinä,
Kouvolassa asuessaan hän oli jääkiekkojoukkue
KooKoon lääkäri. Aikoinaan hän oli myös pai­
kallisen VPK:n evy-ringissä mukana lääkärinä.
Millaisia haasteita perhe-elämälle asettaa
säännöllisesti päivystävän puolison kanssa
eläminen?
Kaikki kotiin ja lapsiin liittyvät asiat ovat minun
vastuullani. En ole oikestaan koskaan voinut tu­
keutua siihen, että Markus tekisi kotona jotain.
Minun täytyy aina kysyä esimerkiksi harrastuk­
siin, koulutuksiin tai vaikka kampaajalle menoa
harkitessa, onko Markus mahdollisesti jonain
tiettynä ajankohtana kotona lasten kanssa, jotta
minä pääsen omiin menoihini.
Millainen Markus on päivystyksen jälkeisinä
päivinä, pystyykö osallistumaan perhe-elämään
normaalisti?
Markus lähinnä nukkuu ja lepää vapaa-aikana.
Päivystyksestä tullessaan hän käy ylikierroksilla
ja saattaa valvoa seuraavan päivän. Sitten uni tulee,
eikä meinaa väistyä. Markus ei pysty osallistumaan
perhe-elämään muuten kuin olemalla paikalla, jos
lapsille tulee jokin ongelma. Ärtyisyyttä ja tyyty­
mättömyyttä on välillä ilmassa työstä väsyneen
puolison puolelta. Lapsetkin tietävät, milloin isi
on kiukkuinen ja pysyvät poissa tieltä.
Tarvitaanko joitain erikoisjärjestelyjä, että saatte kumpikin tarpeeksi unta ja lepoa ­töiltänne?
Olen itsekin välillä aika väsynyt kaikesta, mut­
ta ei auta valittaa. Asiat ovat kuitenkin erittäin
hyvin. Mummojen tai Markuksen isäpuolen apua
saamme tarvittaessa esimerkiksi silloin, kun mo­
lemmilla on työmeno samaan aikaan. Sukulaisia ei
kuitenkaan asu samalla paikkakunnalla ja tällaiset
2015; 48 (3)
tilanteet vaativat järjestelyjä. Oman perheen voi­
min selvitään eteenpäin.
Entä joutuuko perhe joustamaan joissain
­a sioissa päivystävän kumppanin työaikojen
vuoksi?
Minä olen koko perhe-elämän ajan joustanut
omissa menoissani. Ehkäpä urakehityksessä tulee
joskus minunkin vuoroni. Lapset kaipaavat isää,
mutta ovat tilanteeseen tottuneita. He eivät aina
pysy mukana siinä, onko isi kotona vai lähtikö se
jo. Meillä molemmilla on liian vähän aikaa lasten
kanssa puuhailuun. Olen siitä lastenpsykiatrialla
työskentelevänä kiusallisen tietoinen. Vähentäisin
omaa työaikaani entisestään, mutta se ei resurssi­
pulan vuoksi ole tällä hetkellä mahdollista.
>>
Lapset eivät aina
pysy mukana
siinä, onko
isi kotona vai
lähtikö se jo.
Finnanest 205
Minulle onnen
avaimet löytyvät
hyvästä arjesta
Osasitteko etukäteen aavistaa, millaista yhteiselämänne tulisi olemaan, kun ainakin toinen
teistä tulee päivystämään läpi koko työuransa?
Olen omalta osaltani hieman pettynyt puolison
tuen vähyyteen. Omassa lapsuudenperhees­säni
vanhemmat jakoivat kaikki työt ja kehittivät omaa
uraansa samalla. Markus puolestaan on pettynyt
siihen, ettei meillä ole yhteistä aikaa ilman lapsia,
ettemme perheenä matkustele tai purjehdi yhdes­
sä. Tällä porukalla se vaan ei ole niin helppoa.
Minulle onnen avaimet löytyvät hyvästä arjesta.
Markus puolestaan löytää onnen kodin ulkopuo­
lelta, kotonaolo vaan ahdistaa häntä tekemät­
tömine töineen.
Kuvailisitko teidän normipäiväänne?
Normipäivänä Markus ei ole kotona tai on kotona
ja nukkuu iltapäivään. Minä laitan lapsille aamulla
ruuat ja vaatteet ja katson, että ehtivät kouluun.
Menen töihin kello yhdeksän ja tulen kotiin noin
kello 17. Lapset ovat omatoimisia koulutöidensä
suhteen ja harvemmin tarvitsevat apua opis­
keluissa. Kaupassa käynnin ja ruuan laiton jälkeen
haen puut ja sytytän takan, usein pesen pyykkiä
ja pyöräytän astianpesukoneen. Lenkitän koirat
pyörällä tai juosten. Keväällä on paljon pihapuuhia
ja pyrin tekemään niitä. Lapset puuhaavat keske­
nään. Illalla istutaan jonkin aikaa yhdessä sohvalla
ja ennen nukkumaanmenoa luen lapsille kirjaa.
Markuksen arki kulkee omia polkujaan. Vapaa­
päivinä Markus hoitaa autohommia, hakee tai vie
joskus lapsia ja on paikalla, jos minä olen poissa.
Oliko kumppanin alavalinnasta mitään keskusteluja etukäteen? Pohdittiinko alan yhteen­
sovittamista perhe-elämän kanssa?
Eipä juuri. Olin parin vuoden välein kotona van­
hempainvapaalla ja siihen vaan ajauduttiin, että
minä olen kotona ja Markus on töissä. Markus
on saanut ihan vapaasti kehittää itseään urallaan.
Jääkö kahden lääkärin ja kolmen lapsen
­perheessä aikaa omille harrastuksille?
206 Finnanest
Minulla on paljonkin harrastuksia. Aina Markuk­
sen ollessa kotona minä livahdan omiin menoihi­
ni. Aloitin viime syksynä ratsastuksen, ja pyrin
pääsemään sinne parin viikon välein. Viisi vuotta
sitten aloitin juoksuharrastuksen, joka ei vie
paljon aikaa ja saan samalla koirat lenkitettyä.
Puoli­maratoneja olen juossut ja tänä kesänä olisi
tarkoitus juosta polkumaratoni. Käyn jumpassa
ja spinningissä vaihdellen. Haluaisin harrastaa
suunnistusta ja paritansseja, mutta ainakaan tänä
vuonna en pääse mukaan, koska päivät ovat sel­
laiset, ettei Markus ole kotona. Markuksella on
lapsuuden kaverinsa kanssa ollut purjeveneitä ja
moottorivene. Hän tekee kesällä yleensä yhden
2-3 viikon mittaisen A-luokan reissun. Syksyllä
Markus osallistuu hirvi­metsälle jos on aikaa ja
kesällä tekee metsätöitä ja polttopuita.
Minkälaisia hyviä puolia on anestesiologin
kumppanina elämisessä?
Jos Markus on kotona, kun saan sydänkohtauk­
sen, tiedän saavani hyvää hoitoa. Meillä on kotona
ensiapureppu ja adrenaliinia. Asumme maalla ja
evy on paikalla kymmenen minuutin viiveellä.
Toki Markuksen tarinoita kuunnellessa opin
itsekin paljon ja tiedän paljon pelastuslaitoksen
toiminnasta.
Entä huonoja puolia?
Väsymyksen eri muodot.
Miten rentoudutte?
Juoksen, katson elokuvia, puuhailen pihalla.
­Markus nukkuu paljon ja istuu tabletin äärellä kes­
kustelupalstoja lukien. Markus lukee aina paljon.
Millaista arvelet elämänne olevan kymmenen
vuoden päästä?
Lapset ovat silloin jo toivottavasti omatoimisia.
Minä harrastan ja luon omaa uraani, matkuste­
len. Ehkäpä me aikuiset olemme silloin löytäneet
uudel­leen yhteyden, joka on ruuhkavuosina pääs­
syt katkeamaan. Tai sitten elelemme omillamme,
kun saamme lapset kasvatettua aikuisiksi. 