inhimillinen tekijä Riikka Lehtisalo riikka.lehtisalo[a]fimnet.fi Kotijoukot kaiken takana Lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri Hanna Lyyra on Vantaan lääkärihelikopterissa työskentelevän Markus Lyyran vaimo, kolmen lapsen äiti ja omien sanojensa mukaan kotinsa taloudenhoitaja. Miten olette Markuksen kanssa tavanneet ja kauanko olette olleet yhdessä? Tapasin Tartossa opiskeluaikana keväällä 1999 ujona ja kunnianhimoisena nuorena naisena ulospäin suuntautuneen, sosiaalisen, elämästä nauttivan ja liikunnallisen nuoren miehen, jolla oli tukka vielä päässä, joka omisti koiran ja har rasti sukellusta. Nyt on tainnut kummaltakin nämä ominaisuudet hävitä. Markus on edelleen hyvä keskustelija. Sosiaalisuus on työkiireiden ja päivystysväsymyksen vuoksi tainnut vähentyä. Milloin olette valmistuneet? Minä olen valmistunut vuonna 2003, Markus vuonna 2004. Markuksen työ näkyy arjessamme siten, että minä elän käytännössä yksinhuoltajan arkea. Millainen on perheenne tällä hetkellä? Perheeseemme kuuluu 11-, 9- ja 7-vuotiaat lap set, kaksi vilkasta koiraa, kaksi kissaa ja kolme gerbiiliä. Asumme maalla 50-luvun talossa, jota olemme remontoineet pikkuhiljaa 10-vuoden ajan. Meillä on tuttu kirvesmies, joka on toteuttanut remontoinnin, meidän tehtävänä on ollut kerätä remontteihin rahaa. Miten olet itse päätynyt omalle erikoisalallesi? Perinteisesti ajauduin alalle. Olin vannoutunut ter veyskeskuslääkäri, kun Carean lastenneurologian poliklinikalla tarjoutui mahdollisuus puolen vuo den mittaiseen sijaisuuteen. Siellä minua alkoivat kiinnostaa lapsen sosiaaliseen ympäristöön, kas vatukseen ja perheen sisäiseen vuorovaikutukseen 204 Finnanest liittyvät asiat ja näiden vaikutus lapsen kasvuun ja kehitykseen. Syksyllä 2011 lähdin kokeilemaan lastenpsykiatriaa ja sille tielle jäin. Miten puolison työ helikopterilääkärinä näkyy teidän arjessanne? Markuksen työ näkyy arjessamme siten, että hän on asunut pian neljän vuoden ajan Helsingissä ja käy viikonlopuisin kotona Kouvolassa – jos ei satu päivystämään. Minä elän käytännössä yksinhuol tajan arkea. Lisäksi hän käy ralleissa lääkärinä, Kouvolassa asuessaan hän oli jääkiekkojoukkue KooKoon lääkäri. Aikoinaan hän oli myös pai kallisen VPK:n evy-ringissä mukana lääkärinä. Millaisia haasteita perhe-elämälle asettaa säännöllisesti päivystävän puolison kanssa eläminen? Kaikki kotiin ja lapsiin liittyvät asiat ovat minun vastuullani. En ole oikestaan koskaan voinut tu keutua siihen, että Markus tekisi kotona jotain. Minun täytyy aina kysyä esimerkiksi harrastuk siin, koulutuksiin tai vaikka kampaajalle menoa harkitessa, onko Markus mahdollisesti jonain tiettynä ajankohtana kotona lasten kanssa, jotta minä pääsen omiin menoihini. Millainen Markus on päivystyksen jälkeisinä päivinä, pystyykö osallistumaan perhe-elämään normaalisti? Markus lähinnä nukkuu ja lepää vapaa-aikana. Päivystyksestä tullessaan hän käy ylikierroksilla ja saattaa valvoa seuraavan päivän. Sitten uni tulee, eikä meinaa väistyä. Markus ei pysty osallistumaan perhe-elämään muuten kuin olemalla paikalla, jos lapsille tulee jokin ongelma. Ärtyisyyttä ja tyyty mättömyyttä on välillä ilmassa työstä väsyneen puolison puolelta. Lapsetkin tietävät, milloin isi on kiukkuinen ja pysyvät poissa tieltä. Tarvitaanko joitain erikoisjärjestelyjä, että saatte kumpikin tarpeeksi unta ja lepoa töiltänne? Olen itsekin välillä aika väsynyt kaikesta, mut ta ei auta valittaa. Asiat ovat kuitenkin erittäin hyvin. Mummojen tai Markuksen isäpuolen apua saamme tarvittaessa esimerkiksi silloin, kun mo lemmilla on työmeno samaan aikaan. Sukulaisia ei kuitenkaan asu samalla paikkakunnalla ja tällaiset 2015; 48 (3) tilanteet vaativat järjestelyjä. Oman perheen voi min selvitään eteenpäin. Entä joutuuko perhe joustamaan joissain a sioissa päivystävän kumppanin työaikojen vuoksi? Minä olen koko perhe-elämän ajan joustanut omissa menoissani. Ehkäpä urakehityksessä tulee joskus minunkin vuoroni. Lapset kaipaavat isää, mutta ovat tilanteeseen tottuneita. He eivät aina pysy mukana siinä, onko isi kotona vai lähtikö se jo. Meillä molemmilla on liian vähän aikaa lasten kanssa puuhailuun. Olen siitä lastenpsykiatrialla työskentelevänä kiusallisen tietoinen. Vähentäisin omaa työaikaani entisestään, mutta se ei resurssi pulan vuoksi ole tällä hetkellä mahdollista. >> Lapset eivät aina pysy mukana siinä, onko isi kotona vai lähtikö se jo. Finnanest 205 Minulle onnen avaimet löytyvät hyvästä arjesta Osasitteko etukäteen aavistaa, millaista yhteiselämänne tulisi olemaan, kun ainakin toinen teistä tulee päivystämään läpi koko työuransa? Olen omalta osaltani hieman pettynyt puolison tuen vähyyteen. Omassa lapsuudenperheessäni vanhemmat jakoivat kaikki työt ja kehittivät omaa uraansa samalla. Markus puolestaan on pettynyt siihen, ettei meillä ole yhteistä aikaa ilman lapsia, ettemme perheenä matkustele tai purjehdi yhdes sä. Tällä porukalla se vaan ei ole niin helppoa. Minulle onnen avaimet löytyvät hyvästä arjesta. Markus puolestaan löytää onnen kodin ulkopuo lelta, kotonaolo vaan ahdistaa häntä tekemät tömine töineen. Kuvailisitko teidän normipäiväänne? Normipäivänä Markus ei ole kotona tai on kotona ja nukkuu iltapäivään. Minä laitan lapsille aamulla ruuat ja vaatteet ja katson, että ehtivät kouluun. Menen töihin kello yhdeksän ja tulen kotiin noin kello 17. Lapset ovat omatoimisia koulutöidensä suhteen ja harvemmin tarvitsevat apua opis keluissa. Kaupassa käynnin ja ruuan laiton jälkeen haen puut ja sytytän takan, usein pesen pyykkiä ja pyöräytän astianpesukoneen. Lenkitän koirat pyörällä tai juosten. Keväällä on paljon pihapuuhia ja pyrin tekemään niitä. Lapset puuhaavat keske nään. Illalla istutaan jonkin aikaa yhdessä sohvalla ja ennen nukkumaanmenoa luen lapsille kirjaa. Markuksen arki kulkee omia polkujaan. Vapaa päivinä Markus hoitaa autohommia, hakee tai vie joskus lapsia ja on paikalla, jos minä olen poissa. Oliko kumppanin alavalinnasta mitään keskusteluja etukäteen? Pohdittiinko alan yhteen sovittamista perhe-elämän kanssa? Eipä juuri. Olin parin vuoden välein kotona van hempainvapaalla ja siihen vaan ajauduttiin, että minä olen kotona ja Markus on töissä. Markus on saanut ihan vapaasti kehittää itseään urallaan. Jääkö kahden lääkärin ja kolmen lapsen perheessä aikaa omille harrastuksille? 206 Finnanest Minulla on paljonkin harrastuksia. Aina Markuk sen ollessa kotona minä livahdan omiin menoihi ni. Aloitin viime syksynä ratsastuksen, ja pyrin pääsemään sinne parin viikon välein. Viisi vuotta sitten aloitin juoksuharrastuksen, joka ei vie paljon aikaa ja saan samalla koirat lenkitettyä. Puolimaratoneja olen juossut ja tänä kesänä olisi tarkoitus juosta polkumaratoni. Käyn jumpassa ja spinningissä vaihdellen. Haluaisin harrastaa suunnistusta ja paritansseja, mutta ainakaan tänä vuonna en pääse mukaan, koska päivät ovat sel laiset, ettei Markus ole kotona. Markuksella on lapsuuden kaverinsa kanssa ollut purjeveneitä ja moottorivene. Hän tekee kesällä yleensä yhden 2-3 viikon mittaisen A-luokan reissun. Syksyllä Markus osallistuu hirvimetsälle jos on aikaa ja kesällä tekee metsätöitä ja polttopuita. Minkälaisia hyviä puolia on anestesiologin kumppanina elämisessä? Jos Markus on kotona, kun saan sydänkohtauk sen, tiedän saavani hyvää hoitoa. Meillä on kotona ensiapureppu ja adrenaliinia. Asumme maalla ja evy on paikalla kymmenen minuutin viiveellä. Toki Markuksen tarinoita kuunnellessa opin itsekin paljon ja tiedän paljon pelastuslaitoksen toiminnasta. Entä huonoja puolia? Väsymyksen eri muodot. Miten rentoudutte? Juoksen, katson elokuvia, puuhailen pihalla. Markus nukkuu paljon ja istuu tabletin äärellä kes kustelupalstoja lukien. Markus lukee aina paljon. Millaista arvelet elämänne olevan kymmenen vuoden päästä? Lapset ovat silloin jo toivottavasti omatoimisia. Minä harrastan ja luon omaa uraani, matkuste len. Ehkäpä me aikuiset olemme silloin löytäneet uudelleen yhteyden, joka on ruuhkavuosina pääs syt katkeamaan. Tai sitten elelemme omillamme, kun saamme lapset kasvatettua aikuisiksi. 