1. No category

Esko Valtanen
14.11.2011
Nöyrille hän antaa armon
Jumala antaa armon nöyrille
Minä en nyt puhu tosiaan sillä otsikolla, että nyt minä puhun isille. Jos minä olisin jossakin muussa
seurakunnassa, niin ehkä minä sitten puhuisin isille ja tällä tavalla koettaisin sitä puolta viritellä
tässä ja hehkuttaa, mutta minä puhun ihan jostain muusta asiasta. Voisi ajatella, että se on ihan
päinvastoin, että miten se nyt tuollaista Isänpäivänä. Mutta ei se päivä sitä sanomaa miksikään
muuta, vaan lähinnä on se, että minkä Jumala laski sydämelle ja minkä minä koen sellaiseksi
tärkeäksi tänä hetkenä, niin sen minä haluan jakaa. Ja tämä on todella, että minä puhun myöskin
itselleni, ettei tämä ole sellaista korkealta puhumista.
Sana mihin tämä pohjautuu, oikeastaan voisimme lukea 1. Pietarin kirje 5:5.
Hyvin lyhyt sana josta minä lähden liikkeelle. Siellä Pietari sanoo tällä tavalla:
Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon. Eikö olekin mahtava Isänpäivän aihe!
’Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon.’
Voi että, tämä on sellainen Sanan paikka, että jos tätä todella käytetään sillä tavalla kovasti, ja siitä
puhutaan ilman Jumalan todellista armoa, ja sellaista jumalallista näkökulmaa, niin tämä voi olla
erittäin rankka juttu. Ja se voi olla vaan ihan sellainen: ”Tuon minä olen kuullut ennenkin. Totta kai,
kun me vaellamme tässä elämässä ja tässä ruumiissa, niin kaikkihan me olemme ylpeitä, että
tämähän on ihan luontojaan tullut. Sinä päivänä, kun me tänne synnyttiin, niin me synnyimme tänne
sukukuntaan, joka on ylpeä alusta loppuun saakka eikä me siitä päästä mihinkään.”
Tämä on yksi ajattelu. Tämä on sellainen ajattelu, joka on hyvin tyypillinen ja sitten se johtaa
siihen: ”Okei, minut olen luotu ylpeäksi ja minä vaellan ylpeänä enkä minä sille mitään voi.” Mutta
tiedättekö, ei tämä ylpeys, ei se liity ollenkaan tähän ruumiiseen, eikä se liity tähän aikaan, eikä se
liity meidän ihmisenä olemiseenkaan. Että ei ylpeys ole ikään kuin maailmankaikkeuteen tullut
ykskaks, kun ihminen luotiin: ”Hei, siihen luotiinkin pakkaus joka on ylpeä, jolla on mahdollisuus
olla ylpeä.”
Ei, vaan tiedättekö, tämä on ollut maailmankaikkeudessa aivan alusta asti. Kun ensimmäinen
järjellinen olento tänne luotiin, heti sinä päivänä oli mahdollista, ja itse asiassa tuli mahdollisuus
olla ylpeä, ja jossakin vaiheessa nousta ylpeys. Siis se ei liity tähän ruumiiseen, että nyt Aadamista
lähtien me ollaan vain ylpeitä, vaan se on ollut aivan alusta pitäen. Itse asiassa tämä on syy siihen,
että me täällä yleensä ollaan. Koko tämä revohka johtuu siitä, että eräänä päivänä ylpeys nousi
maailmankaikkeudessa esille, ja siitä lähti vyörymään tämä koko systeemi mikä tässä on. Eli nämä
ovat sellaisia maailmankaikkeudessa olevia lakeja, jotka hallitsee kaikkea, että meidän on turha
luulla, että se kuuluu tähän ruumiiseen. Hengenmaailmassa me kohtaamme olentoja, joilla on
kaikilla mahdollisuus olla ylpeä. Heilläkin se on valintakysymys.
Tästä minä olen puhunut ennenkin ja se aina viittaa siihen yhteen ainoaan asiaan, mutta minä haluan
sen kuitenkin nyt tässä vielä ottaa esille, koska tämä on niin tärkeä asia. Voisi melkein sanoa, että
kun Lucifer luotiin ensimmäisenä, niin Jumala luki hänelle tämän lauseen: ”Muista, kun sinut on
luotu, että Jumala tulee olemaan ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon!” Tämä laki oli
hänelläkin jo, vaikka se kirjoitettiin meille, mutta se oli olemassa jo sinä päivänä, kun Lucifer
luotiin.
’Että muista, sinä päivänä kun sinä nouset Jumalaa vastaan, ja sinä alat kapinoida Jumalaa vastaan,
sinä päivänä tämä sana astuu voimaan. Sinä nouset Jumalaa vastaan ja silloin minä nousen sinua
vastaan, ja silloin tulee konflikti.’ Ja jokainen enkeli tiesi tämän asian, he joutuivat tämän valinnan
tekemään miten he suhtautuvat ylpeyteen, koska tästähän koko tämä revohka tuli sitten. Tämän
vuoksi ihmiskunta luotiin mitä tapahtui juuri ylpeyden alueella.
Ylpeys pitää käsitellä
Ja siinä mielessä se on erittäin kohtalonomainen kysymys meille, ja kun me etsimme Jumalan
kirkkautta, minä tulen siihen myöskin, ylpeys on aivan ratkaiseva asia – tämän ymmärtäminen. Kun
me lähestymme kirkkautta ja etsimme ylipäätänsä Jumalan läsnäoloa – niin kuulkaa, tämä voi
tökätä. Tämä tökkää seurakuntien elämässä, tämä tökkää meidän omassa elämässä ja kaikessa.
Mutta ei sen tarvitse tökätä, ei tämä niin suuri este ole. Jos se olisi este ja tällainen sana olisi
sanottu, niin se olisi kauhea muuri, että ei kerta kaikkiaan. Meidät on luotu ylpeiksi ja tässä ei ole
minkäänlaista muuta mahdollisuutta – armoa tietysti tarvitaan aina, mutta meillä ei ole mitään
mahdollisuutta. Me olemme vaan ylpeitä ja armo tulee päälle ja me kuljemme ylpeinä. Ei pidä
paikkaansa!
Tässä se ongelma onkin juuri, että ei se voi olla näin. Siinä meidän on mahdollisuus laittaa piste
sille asialle ja lähteä vaeltamaan aivan toiseen suuntaan kuin tässä. Luetaanpa sieltä nämä kuuluisat
jakeet, Hesekiel 28. Tämä liittyy nyt siihen alkujuttuun josta tämä ylpeys lähti liikkeelle, ja sitä
kautta se tietysti juontuu myöskin meihin. Eli jokainen luotu olento, jolla on vapaa tahto, hän voi
olla ylpeä tai hän voi olla nöyrä. Kumpikin mahdollisuus on aina silloin, jos sinulla on vapaa tahto,
eli ylpeys on nousua Jumalaa säätämyksiä vastaan. Ei muuten vapaalla tahdolla olisi mitään
merkitystä jos siinä olisi este tällä alueella, meillä on aina tämä mahdollisuus. Ja täällä sanotaan
sitten, kun ylpeys aikanaan alkoi nousta.
Hesekiel 28:1 Koska sinun sydämesi on ylpistynyt ja sinä sanot: ’Minä olen jumala, jumalain
istuimella minä istun merten sydämessä,’
’Koska sinun sydämesi on ylpistynyt,’ siis ei Lucifer ollut alussa ylpeä. Jae 15 samaa lukua sanoo:
Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa
löydettiin vääryys.
Eli hänet luotiin olemaan Jumalan läsnäolossa ja kirkkaudessa ilman ylpeyttä, sillä tavalla että se oli
hänessä ikään kuin sisäsyntyinen, ja Jumala pakotti hänet, että se oli pakko ajautua tähän. Ei se ollut
pakko, vaan se oli vapaaehtoinen valinta hänellä, ja se on vapaaehtoinen valinta myöskin meillä.
Kuulkaa, tähän liittyy se, että kuka saa olla Jumalan läsnäolossa ja kirkkaudessa. Ylpeys on aivan
oleellinen asia tässä jutussa, se on erittäin ratkaiseva asia. Koska yksikin ihminen, joka antaa
ylpeyden nousta, Hän nousee Jumalaa vastaan.
Totta kai meillä on Jumalan armo tässä kaikessa, se täytyy aina muistaa. Kyllä meillä jokaisella
nousee aina joskus se vanha ihminen sieltä, joka todella nostaa päätään ja me joudumme tekemään
parannusta siitä. Monta, monta kertaa joudumme sanomaan: ”Jumala ole minulle armollinen,” ja
tekemään parannusta siitä. Ja sitä kautta me vähitellen opimme tiettyjä periaatteita Jumalan
Valtakunnasta.
Jumalaa lähestyminen vaatii nöyrää sydäntä
Joku ei opi kovin paljoa elämänsä aikana, mutta on niitä Jumalan ihmisiä, jotka oppivat, jotka
päättävät: ”Minä opettelen tätä aluetta, koska minä haluan tulla Jumalan taivaaseen, ja siellä ei
ylpeyttä hyväksytä. Minä haluan olla Jumalan ruhtinas kerran taivaassa. Minä haluan osoittaa
Jumalalle, että minä haluan olla siellä lähellä Hänen kirkkauttaan.” Sinne ei yksikään pääse, joka ei
tällä alueella ole täällä jo harjoitellut. Perille hän voi päästä, se on aivan eri asia.
Täytyy muistaa nyt, että tämä on eri asia. Meitä on eri tasoisia ihmisiä – niin kuin me tullaan kohta
tuolla näkemään. Siellä oli eri tasoisia ihmisiä, niitä jotka haluavat lähelle Jumalan kirkkautta, heillä
täytyy olla tämä hyvin selvänä, mitä tämä tarkoittaa elämässä. Ja Hesekiel 28:12 sanotaan vielä
mistä muuten tuli tämä ylpeys. Ja tämä on nyt se oleellinen asia. Minä palaan vielä tähän asiaan ja
sovellan se meidän käytäntöön, mistä tuli se ylpeys. Sille on joku syy miksi olla ylpeä.
Kyllä minä tiedän joitakin asioita – minä tiedän. Minä muistelin tässä kun tätä valmistelin, minä
muistelin joitakin asioita nuoruudessani. Minä tiedän, että tietyt asiat minussa aiheutti sellaista
ylpeyttä, että minä olen vähän parempi kuin muut jossakin asiassa. Minä tiedän nyt tänäkin päivänä,
minä en viitsi nyt ihan kertoa sitä, mutta minä tiesin että minä olen tällä alueella hyvä. Se nosti
minussa ylpeyttä ja sen jälkeen minä tiesin, että minä pikkasen halveksin toisia, jotka eivät olleet
niin hyviä sillä alueella. Ja tietyt asiat nostivat ylpeyttä, ja minä tiesin, että se ei ollut Jumalalle
otollista. Ja minä tiedän tänä päivänä että se ei ollut Jumalalle otollista.
Ja Hesekiel 28:17 sanotaan mikä siinä oli syynä. Tämä on Luciferille sanottu, Jumala sanoi hänelle:
Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi.
Ja tässä puhutaan siitä Luciferin yllä olevasta Jumalan auktoriteetista, kaikesta siitä loistosta ja
kaikesta siitä mihin hänet oli laitettu, auktorisoitu enkelimaailman johtajaksi. Viemään enkeleitä
lähelle Jumalaa, osoittaa tietä Jumalan luokse, johtaa ylistystä, johtaa kaikkea. Saarnata heille,
puhua Jumalan lakia ja kaikkia niitä periaatteita. Kuulkaa, ei tämä Raamattu – että se annettiin vaan
tänne näin, tämä on ollut voimassa jo taivaassa. Raamattu on ikuisesti voimassa!
Kuulkaa, te ette pääse tästä Sanasta taivaassakaan eroon. On osa asioita, jotka on maan päälle
tarkoitettu, koska se on tätä aikaa varten. Mutta periaatteet, jotka ovat hengellisiä tuolla
maailmankaikkeudessa, ne ovat ikuisesti voimassa. Ylpeyden alue ja tällä alueella, se on aina
voimassa, sitä ei koskaan ole peruttu, koska tämä Sana on lähtenyt Jumalan suusta. Se ei ole
kadonnut, se oli silloin olemassa ja se vaan ilmaistiin profeettojen kautta, ja tämän jälkeenkään se ei
ikinä katoa, esimerkiksi tämä Pietarin sana: ’Jumala on ylpeitä vastaan.’
Voi olla, että siellä valtaistuimella jossakin me näemme tämän lauseen. Joku sanoo: ”Kauheeta,
eihän siellä ole syntiä!” Ei olekaan. Minä luulen että me olemme oppineet paljon, mutta tiedättekö
mitä enkelit tänä päivänä tekee? Kuunnelkaapas mitä tapahtui. Ilmestyskirja 19:10, kun Johannes
meinasi alkaa palvoa enkeleitä, näitä Jumalan kirkkauden olentoja, kun ne näyttivät ihmeellisiä
asioita hänelle. Johannes meinasi mennä polvilleen siihen ja ruveta palvomaan niitä ja ikään kuin
osoittamaan kunnioitustaan niille. Niin siellä sanotaan näin:
Ilmestyskirja 19:10 Ja minä lankesin hänen jalkojensa juureen, kumartaen rukoillakseni häntä.
Mutta hän sanoi minulle: Varo – siis varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi
kanssapalvelija, niiden, joilla on Jeesuksen todistus; kumarra ja rukoile Jumalaa. Sillä Jeesuksen
todistus on profetian Henki.”
Siis hän – enkeli, tämä Jumalan kirkkauden olento, hän tajusi ja tänäkin päivänä sanoo: ”Varo, että
et palvo minua!” Sen takia enkeleitä ei palvota eikä meillä ole oikeutta lähteä heidän kauttaan
mitään asioita viemään. He ovat meidän kanssapalvelijoita, eli todellisuudessa taivaalliset ovat
hyvin lähellä meitä, he ovat samojen lakien alaisia kuin mekin.
Me emme saa palvoa täällä ketään ihmistä, emme saa nostaa ketään ylitse muiden. Palvoa siis
ihmistä jotenkin – jumaloida. Me emme saa enkeleitäkään ja hekin joutuvat varomaan sitä.
Heilläkin oli tällainen tieto siellä koko ajan. Tämäkin enkeli tiesi Luciferin lankeemuksen, kaikki
mitä oli tapahtunut heillä oli tiedossa, ja sen takia hän sanoi Johannekselle: ”Kuule, kunnia kuuluu
Jumalalle. Älä anna sitä kunniaa, et ihmisille etkä muille kuin Jumalalle.” Siis todellista, me
voimme kyllä kunnioittaa toinen toistamme, se on aivan eri asia. Voimme olla tosi nöyrällä mielellä
toinen toistamme kohtaan, kunnioittaa, se on jumalallista. Mutta palvoa jotakin kirkkauden olentoa
– muuta kuin Jumalaa, niin se ei taivaassa eikä maan päällä ole Jumalan tahto.
Ylpeys ja kateus täytyy puhdistaa pois
Ja tällä tavalla tämä lähti menemään. Ja vielä sitten jos joku ajattelee, että miten siellä on, jos siellä
on ylpeyttä – niin tiedätkö, sen vanavedessä kulkee maailmankaikkeudessa ja ihmismaailmassa
oleva yksi hengellinen periaate, ne ovat niin kuin kuin sisaruksia. Se on Hesekiel 31:9, siinä
sanotaan ihan tästä samasta asiasta, ne kulkevat niin kuin käsikädessä. Ylpeys, ja sen seurauksena
tulee yksi muu asia. Kuunnelkaapa! Jumala sanoo Luciferistä tällä tavalla, tämä on kuvakieltä,
mutta hyvin selkeää:
Hesekiel 31:9 Minä tein sen niin kauniiksi oksarunsaudessaan, että kaikki Eedenin puut Jumalan
puutarhassa sitä kadehtivat.
Siis taivaassa, sehän on Eeden – Jumalan puutarha taivaassa. Siellähän on todellinen puutarha
taivaassa, ja tämä on kuvakieltä. Kun luetaan se koko luku, niin se on täydellistä kuvakieltä puhuen
enkelimaailman asioista. Niin kun Lucifer oli siellä tässä asemassa, niin siellä tuli hyvin äkkiä
myöskin kateus, se on olemassa. Jos on ylpeyteen mahdollisuus niin on myöskin kateuteen
mahdollisuus, ja nämä kaksi kulkevat niin kuin rinnakkain.
Ja kuulkaa, tämä on lähellä meitä, me kohtaamme tämän tässä ajassa. Enkelimaailma on siinä
tehnyt jo valintansa. Ne jotka olivat Jumalan puolella, ne päättivät seurata Jumalaa. Lucifer
omineen ei päättänyt, ne antautuivat näille ylpeydelle, kateudelle ja muulle ja se teki valtavaa tuhoa
koko enkelimaailmassa. Ja sen takia me näemme tänä aikana miten sielunvihollinen vie kansakuntia
ja muita, ja hallitsee ylpeydellä ja kaikella tällä kateudella.
Tässä uutisissa Kreikan pääministeri sanoi, ehkä kuulitte sen mitä hän sanoi. Heti kun minä kuulin
sen, ajattelin: ”Ahaa, tuo oli rankka juttu mitä hän sanoi.” Hän sanoi näin, että Kreikan kansa on
ylpeä kansa. Muistaako joku tällaisen? ”Kreikan kansa on ylpeä kansa!” Hän tarkoitti sillä sitä, että:
”Me olemme kansakuntana vanha ja meillä on kansallinen ylpeys, ja me emme hyväksy mitä vaan
ohjeita EU:lta ja muilta. Tietäkää – EU ja kaikki muut, me olemme ylpeä kansa!”
Kuulkaa, jos johtaja sanoo, että me olemme ylpeä kansa, jos minä sanoisin – kuulkaa, rupeisin
julistamaan täällä Jyväskylässä: ”Hei, Cityseurakunta on ylpeää porukkaa! Tietäkää se, me olemme
hirveän ylpeitä siitä mitä Jumala on meille antanut ja tehnyt meidän keskellämme.” Kuulkaa, sitten
kun Jumalan kirkkaus tulee, niin me emme koskaan saa tälle alueelle mennä, vaan silloin tarvitaan
erikoista armoa. Kun Kreikan pääministeri sanoi tuon, niin minä ajattelin, että tuo oli huono juttu.
Tuo lausunto, koska se luettiin koko kansan ylle – siitä ei hyvää seuraa, saattepa nähdä, koska
Jumala on ylpeitä vastaan.
Sen takia meidänkin täytyy varoa, minun erikoisesti. Minä sanon, että minulla on erikoinen
taipumus siihen, mutta kyllä Jumalalla on omat konstinsa. Kuulkaa, Jumalalla on omat konstinsa
millä Hän voi meitä vähän jyrätä tällä alueella. Ja on tosi hyvä, koska kun Jumalan kirkkaus tulee,
siellä ei – kuulkaa, jos ylpeyttä tulee sinne, niin siellä tulee todella rankka paikka, kun ollaan
Jumalan edessä siinä mielessä, että Jumala ei voi antaa sitä täysmääräisesti. Kyllä Hän sen tietää,
että me olemme kaikki tällä alueella heikkoja. Hän tietää sen ja siksi Hän pidättää – kuulkaa, osan.
Hän ei voi koskaan enää antaa ihmiselle sellaista Luciferin auktoriteettiasemaa, mikä kerran oli,
eikä sen jälkeen ole voinut antaa yhdellekään enkelille. Ei ole Gabrielilla, ei ole Miikaelilla eikä
kellään, kukaan ei ole auktorisoitu taivaassa sillä tavalla kuin Lucifer oli aikoinaan. Koska sanotaan,
’että hän oli täydellinen kauneudessaan, ’hän oli täysin auktorisoitu. Hän oli täynnä rakkautta,
täynnä viisautta, hänellä oli tuomiovalta, hänellä oli kaikki tällainen mitä vaan voidaan antaa.
Ainoastaan Jumala oli hänen yläpuolellaan. Mutta sellaista ei ole enää koskaan annettu taivaassa
kenellekään. Sitä ei siirretty kenellekään tällä tasolla, vaikka tietyllä tavalla auktorisoitiin.
Ja tämä on se lähtökohta, kun minä sanoin, ’että Jumala on ylpeitä vastaan,’ niin tämä ei – kuulkaa,
tosiaan kauaksi mene taivaasta. Kyllä ne joutuu siellä saman asian kanssa myöskin painimaan. Ja se
on sellainen asia, kun me etsimme kirkkautta, niin me joudumme tämän saman asian erikoisesti
huomioimaan. Ja tiedättekö, kun Paavali puhui Timoteuskirjeessä Timoteukselle lopunajoista –
viimeisessä kirjeessään, minkä hän kirjoitti, Paavali sanoi tällä tavalla:
2. Timoteus 3:1 Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat
silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen
tottelemattomia...
Ja niin edelleen. Pitkä luettelo, lähes kaksikymmentä asiaa mitkä ovat tyypillisiä meidän ajalle.
Yksi niistä oli ylpeys, joka heijastuu sitten kaikilla näillä muilla alueilla. Se on eräässä mielessä
tällaisen koko kapinan äiti. Ilman ylpeyttä ei olisi tullut kapinaa, mutta kun tuli ylpeys, siitä tuli
kapina. Siis ylpeys on kaiken äiti, siis tällaisen jumalallisen järjestyksen tuhoojan äiti.
Hylkäämisen haava
Sitten on hylkääminen. Se on toisella myöskin tietty portti viholliselle, ja sekin täytyy tukkia, koska
se on myöskin erittäin voimakas. Tiedättekö, mistä johtuu se, että arabit ovat niin vihaisia
juutalaisille. Mistä se johtuu? Siihen on ihan selkeä syy, kaksi syytä. Siinä on Ismael – Aabrahamin
poika, joka hyljättiin. Hän koki hylkäämisen, kun hänet laitettiin pois ja Iisak sai sen osuuden, ja se
oli Jumalan suunnitelma – näin tapahtui. Ja toinen oli Eesau. Näistä kahdesta on muodostunut koko
arabimaailman väkijoukko, ja molemmat kokivat hylkäämisen, ja mikä raivo siitä tuli. Tiedättekö,
hylkääminen voi olla niin raivokas, jos se tulee ihmisen sydämeen ja sitä ei ole käsitelty, se voi
tehdä ihan mitä vaan.
Tiedättekö mitä Jeesus pelkäsi kaikkein eniten ristillä. ”Jumalani, Jumalani – miksi minut hylkäsit?”
Hän koki sen hylkäämisen tuskan niin syvänä siellä, että Hän rukoili: ”Jumala, minä en koskaan
halua pois Sinun armosi varasta. Älä koskaan minua hylkää!” Mutta Jeesus meidän tähtemme joutui
kolme tuntia olemaan pimeydessä, hyljättynä. Hän koki sen tuskan mitä on, kun Jumala – Hänen
Isänsä, hylkää Hänet. Se oli kova paikka Jeesukselle, kaikkein kovin, eivät nämä mitkään
naulanjäljet.
Joku sanoo, että oli se niin kauhean raakaa! Oli siinä kaksi ryöväriä, ja kymmeniä ja satoja roikkui
siellä siihen aikaan ristillä ympäri Galileaa, kun Pilatus pisti niitä ristille, ja roomalaiset. Se oli ihan
normaali tapa. Ihmiset kulkivat sellaisten ristikujien läpi siellä, ja se oli hirveätä, mutta se ei ollut
mitään erikoista, että Jeesus – puhdas ja synnitön ihminen, Hänelle lyötiin naulat. Ei se ollut mitään,
se oli ruumis joka sen koki, mutta kokea hengenmaailmassa hylkääminen, niin se oli se syvä juttu.
Sen takia Jeesus ymmärtää hyljättyjä, Hän haluaa parantaa ja auttaa, että me saamme kokea
sellaisen Jumalan hyväksynnän. Se on valtavan tärkeä asia. Eikä hylkäämiseen tarvitse jäädä jos
kokee ja tuntee, että tässä on sellainen aukko minun elämässäni, että nousee tällaisia hylkäämisen
vihan tunteita jostakin asiasta. Kannattaa mennä Jumalan eteen: ”Jumala, armahda minua. Anna
minulle anteeksi. Puhdista minun sydämeni ja anna minun vihani laantua.”
Mutta arabit eivät sitä tehneet, Eesau ja Ismael eivät koskaan sitä tehneet, ja sen takia ne ovat niin
raivoissaan. Se on ihan käsittämätön raivo siellä, ja se kaikki juontaa tuhansien vuosien takaa.
Mutta sitten, kun mennään eteenpäin. Ajatellaan sitä, että kun me lähestymme Jumalan kirkkautta,
niin me luemme Korinttolaiskirjeessä, me olemme rukoilleet paljon, ja lukeneet Azusan siunaus
-kirjasta, mitä on se, kun Jumalan läsnäolo tulee. Me luemme Apostolien teoista mitä se on kun
Jumalan läsnäolo tulee, eli mitä tapahtuu – siellä alkaa toimia Jumalan armolahjat.
Ja siitähän meille 1. Korinttolaiskirje 12 sanoo, mutta onneksi se sanoo tietyllä tavalla. Luciferillä
oli yhdeksän kiveä jolla se auktorisoitiin. Ajatelkaapa ihmistä, jos joku ihminen maan päällä
auktorisoitaisiin yhdeksällä hengenlahjalla. Hän olisi niin kuin Lucifer, hänellä olisi kaikki ne
yhdeksän lahjaa – niin kuulkaa, kuka on se ihminen joka kestää niitä. Onneksi siellä sanotaan tällä
tavalla – huomatkaa!
Henki jakaa niin kuin tahtoo
1. Korinttolaiskirje 12:8 Niinpä saa Hengen kautta toinen viisaudensanat... Melkein voisi sanoa –
ensimmäinen. Toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta.
Kolmas – voisi sanoa, täällä vaan käytetään, toinen saa uskon,eli ei se sama saa niitä, joitakin se voi
saada. Mutta Jumala on nähnyt hyväksi, että Hän ei halua ketään pilata sillä että Hän auktorisoisi
sen niin, että hän kaatuu ylpeyteensä ja menee kadotukseen. Koska kun Jumala antaa
armolahjojaan, niin Hän ei mielellään ota niitä pois, mutta Hän säästää antaen yhdelle tiettyjä
lahjoja, toisille toisia lahjoja, jotta ei kukaan voisi olla niin täydellinen niiden käytössä.
Jeesus oli ainoa, jolla – todella voi sanoa, että Hänellä oli kaikki nämä lahjat täysin käytössä, mutta
sitten kaikilla muilla ne ovat vajavaisesti. Esimerkiksi sairaiden parantamisen lahja, jota monta
kertaa pidetään aika tärkeänä, ja siinäkin vielä terveeksi tekemisen lahjat, niin ei Paavalillakaan se
toiminut täydellisesti. Jeesuksella se toimi täydellisesti, tämäkin lahjan alue, ja kaikki paranivat
jotka siellä olivat.
Joskus Apostolien teoissa tapahtui niin, että Jumala antoi hetkellisesti tapahtua, että kaikki
paranivat. Mutta jos löytyy ihminen maan päältä, että kun hänen ohitseen mennään ja viitta
koskettaa ja hän huiskuttaa vaan sinne noin, ja kaikki paranee siinä – niin tiedättekö, ihminen ei
kestä tätä, koska meillä on aina mahdollisuus ylpistyä. Niin kuin Lucifer sanoi: ”Minä olen jumala!”
Kun antikristus tulee, sehän sanoo, että hän on jumala. Hän tekee itsensä jumalaksi, koska hän tekee
ihmeitä ja kaiken näköistä. Se on hänen henkensä, joka lopunaikana tulee, ja se tekee näin.
Mutta Jumala pidättää meiltä niin, että yksi saa tiettyjä lahjoja, toinen saa enempi, toinen vähempi
talentteja joita annetaan käyttöön, mutta kukaan ei ole täydellinen näitten käytössä. Ja tiedättekö
vielä, mitä Paavali, jos hän tulisi tänne ja sanoisi: ”Nyt kun te tavoittelette Cityseurakunnassa
lahjoja ja muita, niin mitä teidän kannattaisi tavoitella?” Tiedättekö mitä Paavali sanoisi, mitä lahjaa
näistä yhdeksästä hengenlahjasta, hän mainitsee vain yhden. Profetoiminen – just! Rakkaus on se
voima, jota siinä tarvitaan aina. Sitä tarvitaan, ’tavoitelkaa rakkautta,’ se on ihan totta.
Mutta sitten hengenlahjoja, Paavali sanoo: ”Tavoitelkaa rakkautta, ja pyrkikää saamaan hengellisiä
lahjoja, mutta varsinkin profetoimisen lahjaa.” 1. Kor. 14:1.
Miksi Paavali sanoi näin? Miksei hän sano, että tavoitelkaa parantamisen lahjaa, että kaikki
seurakunnassa olisi terveitä ja sillä tavalla. Niin että teidän ruumis tämän 80-90 vuotta olisi täysin
terve, ettei teillä olisi mitään vaivoja. Tämä olisi ihan mahtava paikka, kaikkihan haluaisivat tulla
seurakunnan jäsenyyteen. Tulisi tällainen lappu, että kaikki automaattisesti rukoillaan sitten
terveeksi! Minä uskon, että Jumalan läsnäolo tulee parantamaan monia, se on Jumalan teko meidän
keskellä, se on ihan selvä.
Mutta profetoimisen lahja – tiedättekö, se koskettaa meidän henkeä, se rakentaa meitä. Se on
rakennus, kehotus ja lohdutus! Meidän hengellisen ihmisen vahvistamiseksi se annetaan. Nämä
monet muut tässä ovat, esim. parantamisen alue, se koskee ruumista. Se on tärkeä asia ja Jumala
käyttää sitä vetääkseen ihmisiä pelastukseen.
Mutta profetoiminen, jossa Jumala haluaa vahvistaa meitä, ei se on niin, että Hän parantaa meidän
ruumiin. Me saatamme olla yhtä ylpeitä, mutta kun tulee jumalallinen, profetaalinen sana meidän
henkeemme, joku profetoi meille asioita, se saattaa – kuulkaa, nostaa meidät aivan toiselle tasolle
kokonaan, kun hän rohkaisee meitä – rakennus, kehotus ja lohdutus!
Jumalan tiet
Sen takia tässä sanotaan tällä tavalla. Ja näin Jumala on tämän homman ikään kuin säätänyt, niin
että tarvitaan kaikkia tässä eteenpäin menossa. Mutta sitten kaikkien näiden lahjojen kohdalla, jos
joku saa vaikka tiedonsanat, tai viisauden sanat – tiedättekö, jos on vaan ainesta eikä ole käsitellyt
tätä alussa mainittua ylpeysasiaa, siitäkin voi tulla – kuulkaa, sellainen ylpeyden kohde, että
ihminen voi todella mennä aika pieleen sillä alueella, tai missä hyvänsä näitten lahjojen käytössä.
Että hän alkaa ylpistyä, ”minä tiedän enempi, mulla on viisautta enempi kuin muilla,” ja sillä
tavalla. Nämä ovat sellaisia alueita joissa hyvin äkkiä voidaan mennä sitten vika poluille.
Mutta Raamatussa on – minä otan kaksi henkilöä tässä esille, jotka ovat hyvin tärkeitä, tuttuja
henkilöitä! Kaikki haluaisivat olla tällaisia henkilöitä, tai en tiedä haluaisiko ihan kaikki, mutta
ainakin se miten Jumala heitä arvioi, niin haluaisi olla. Mutta kyllä – kuulkaa, kun minä tässä vähän
valotan tuota taustaa miksi he olivat sellaisia kun olivat, niin kyllä siinä oli ihan selkeä syy. Ei ne
tosta vaan, ei niitä luotu suoraan Jumalan käyttöön, vaan jos Jumala halusi ja haluaa ihmisen ottaa
käyttöönsä, niin siinä on prosessi. Kuulkaa, se on aikamoinen. Joku käy sen nopeammin, joku
hitaammin, mutta ilman sellaista prosessia, että Jumala antaa todella läsnäolonsa, ja kirkkautensa
jonkun kautta, niin siinä on kyllä oma prosessinsa.
Ja Mooses oli tästä hyvä esimerkki. Minä otan vain – en koko Mooseksen kirjan kaikki juttuja, mitä
siellä tapahtui, mutta minä kaivan sen ydinasian sieltä, mikä oli se minun mielestäni sellainen ihan
se perusasia, jota me voidaan soveltaa omaan elämäämmekin.
Siellä Mooses – aikanaan, kun hän syntyi Egyptiin, niin Jumala johdatti sillä tavalla – ensinnäkin
hänet piti tappaa, koska oli käsky että poikalapset tapetaan. Mutta Jumala johdatti ihmeellisesti,
aivan erikoinen johdatus, että hänestä tuli Egyptin faaraon tyttären poika, sillä tavalla, että hän
adoptoi tämän pojan, ja neljäkymmentä vuotta Mooses oli tässä tilanteessa. Ja Raamatussa sanotaan
tällä tavalla,
Apostolien teot 7:22-25 Ja Mooses kasvatettiin kaikkeen egyptiläiseen viisauteen, ja hän oli
voimallinen sanoissa ja teoissa.
Siis 40-vuotiaana, hän osasi kaiken mitä oli kirjoitustaito Egyptissä ja kaikki tieto mitä vain oli
siihen aikaan, niin Moosekselle opetettiin. Koska hän oli Jumalan valitsema ihminen, niin hän
myöskin oppi. Olen aivan varma ettei hän mikään tyhmä kaveri ollut, koska hän oli Jumalan
suunnitelmissa. Jumala antoi hänelle viisauden ja Mooses kykeni ja oli todella lopulta niin, että hän
puheensa ja kaikki, oli tosi karismaattisia. Hän oli voimallinen sanoissa, ja ihan toista kuin minä. Se
oli ihan toista kun Mooses puhui, niin siinä oli jotakin, siinä oli ytyä, kun hän sitten Egyptissä sanoi
jotakin.
Hengen kautta voi muuten kuka hyvänsä, hänessä voi olla sellainen Jumalan voima – tänä päivänä,
sama kuin mikä Mooseksella oli. Mutta tämä oli se lähtökohta Mooseksen kohdalla, ’voimallinen
sanoissa ja teoissa.’ Ja vielä kaiken lisäksi tässä nähtiin miksi häntä ei voitu käyttää 40-vuotiaana,
parhaassa iässä olevaa miestä, häntä ei voitu ottaa siihen kansan johtajaksi. Mooseksella olisi ollut
mahdollisuus olla siinä ja pitkään johtaa tuota kansaa, pistää kaikki kuntoon ja sillä tavalla, mutta ei
voitu.
Sen ymmärrätte varmaan sen taustan vuoksi mitä minä jo kerroin. Jumala halusi, että Israelin kansa
– monimiljoonainen kansa, johdetaan Jumalan käden kautta Luvattuun Maahan, mutta Hän ei
voinut ottaa nelikymmpistä Moosesta, ei kerta kaikkiaan millään. Jos mies on tällainen voimallinen
sanoissa ja teoissa ja itse voimantunnossa oleva kaveri, niin että Apt. 7:25 sano, että hän luuli, että
Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille (israelilaisille) pelastuksen. Siis Moosekselle tuli jo
sellainen ymmärrys siitä, että hänen kauttaan tämä homma hoituu, ja nyt kun hän on näin voimansa
tunnossa, niin siitä vaan lähdetään liikkeelle.
Mutta Jumala tiesi – Hän tiesi mitä enkelimaailmassa oli tapahtunut. Jos Hän olisi antanut
Mooseksen lähteä tuossa voimassa, tuollaisessa hengessä – ylpeässä hengessä, ja sellaisessa lähteä
johtamaan kansaa, niin se olisi mennyt ihan pieleen. Ja tiedättekö, hän olisi kylvänyt sinne
kapinahengen ja sellaisen ylpeän hengen koko siihen porukkaan. Kuulkaa, ei Jumalan kansaa voi
johtaa – todella johtaa, kukaan ylpeä ihminen! Joka haluaa olla kansan johtaja, siis seurakunnan
johtaja, hänen täytyy tämä asia tajuta.
Jumala vie erämaahan muuttumaan
Minä olen tämän ymmärtänyt. Se on kova paikka, se on kova haaste, siinä joutuu aika koville
itsekin. Mutta minä en pidä sitä sellaisena raskaana, minulle se ei ole sellainen. Lihalle se on
äärettömän kova – mutta tiedättekö, minä tiedän että se miellyttää Jumalaa, että sinä et etene tällä
alueella. Sinä et anna ylpeyden tulla, et anna minkään tällaisen tuhota sitä Jumalan työtä, vaan sinä
alistut siihen ja sanot: ”Jumala, tee minusta nöyrä palvelija,” ja sitä kautta voi tulla todella väkevä
Jumalan ihminen.
Ja sen takia Mooses sitten tässä joutui erämaahan neljäksikymmeneksi vuodeksi, ja siellä mies on
erämaassa, hän paimentaa lampaita. Se mitä hän oli ollut voimansa tunnossa neljäkymmentä vuotta,
niin sen hän sitten joutui olemaan erämaassa ei-mitään. Hänen itsetuntonsa meni ihan alas. Hänessä
ei ollut enää sellaista omaa voimaa mitään, niin kuin luetaan Raamatussa, kun Jumala ilmestyi
Moosekselle.
2. Mooseksen kirja 3:11 Siellä Jumala pyysi Moosesta lähtemään ja vapauttamaan Israelin kansan
Egyptistä, sanotaan näin:
”Mikä minä olen menemään faaraon tykö ja viemään israelilaisia pois Egyptistä.” Jumala jälleen
sitten rupeaa puhumaan asioita ja selittää niitä, ja siinä pyrkii ikään kuin taivuttelemaan Moosesta.
Niin Mooses sanoo jälleen kommentin siihen Jumalan taivutteluun. Minä hyppään 2. Mooseksen
kirja 4:10 ”Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä sen jälkeen, kuin
Sinä puhuit palvelijallesi; minulla on hidas puhe ja kankea kieli.”
Mooses oli ihan kerta kaikkiaan, hänellä oli se kysy mikä oli ollut silloin nelikymppisenä – hän oli
nyt kahdeksankymmppinen, se oli hävinnyt. Siis kyky olla kansan johtaja, kyky puhua
voimallisesti, kyky viedä sitä kansaa eteenpäin. Tämä oli aivan pakko, minä näen että jos tätä ei
olisi ollut... Joka ikinen Jumalan ihminen, joka todella on Jumalan valitsema ihminen, hänen täytyy
tulla pisteeseen: ”Minä en kerta kaikkiaan pysty enkä kykene – Jumala, ellet Sinä ole armollinen,
minusta ei ole kovin suuresti käyttöön.”
Tietyllä tavalla Jumala käyttää kaikkia meitä, me olemme eri tehtävissä ja sillä tavalla. Ettei tarvitse
ajatella, että tässä nyt kynitään ihan kerta kaikkiaan maanrakoon, että ei ole yhtään mitään ja kaikki
itsetunto on pois. Ei se nyt ihan näinkään ole. Kyllä Mooseksen tehtävä oli – Mooses oli Mooses,
tehtävän puolesta ja kaikella tavalla.
Mutta niin oli mennyt puhetaito. Ja sitten lopuksi, vaikka Jumala taivutteli, niin sitten Mooses
sanoo, 2. Mooseksen kirja 4:13 ”Oi Herra, lähetä kuka muu tahansa, mutta älä minua!” Ja miehellä
oli näky, että minun kauttani se tapahtuu. Mutta nyt tuli ihme! Jumala ilmestyi siinä, Hän näytti
ihmeet että keppi muuttui käärmeeksi. Mooseksen käteen tuli spitaali, tuli ihmeitä ja merkkejä, ja
hän tiesi todella, että hän on Jumalan kanssa tekemisissä, että Jumala kutsuu häntä ja sanoo: ”Lähde
vapauttamaan Egyptiin.” Niin ei, ’lähetä kuka hyvänsä, mutta minusta ei enää ole!’ Ja niin Jumala
kuitenkin sai taivutettua Mooseksen puhumalla siinä vielä, ja sai hänet lähtemään Egyptiin.
Tässä nähdään tämä tosi, tosi tärkeä periaate. Vaikka voidaan sanoa, että tämä on ihan
korkeimmasta päästä Jumalan palvelijoita, niin että kun Jeesuskin täällä maan päällä tuli
kirkastusvuorelle, niin siellä Mooseskin tuli keskustelemaan Hänen kanssaan. He keskustelivat siitä
mitä tulee tapahtumaan, oli siellä Eliakin, mutta oli myös Mooses mukana. He keskustelivat
Jeesuksen kärsimisestä ja kuolemasta. Kuulkaa, Mooses on rankattu tosi korkeelle taivaassa, mutta
miksi? Yksi jae sanoo sen, että miksi hänet oli rankattu, miksi hän oli kirkastusvuorella puhumassa
Jeesuksen kanssa taivaallisista. Miksi Mooses siellä keskusteli näistä asioista? Se on sanottu
Raamatussa näin:
4. Mooseksen kirja 12:3 Mutta Mooses oli sangen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen
maan päällä.
Tämä ratkaisi asian, että Mooses kykeni olemaan, hän on Jumalan maailmassa Jumalan
luottoihminen. Hän osoitti täällä maan päällä eläessään, että Jumala luotti häneen. Yksi asia oli
vaan, joka siinä kävi, sellainen haksahdus hänellä. Mooses kiivastuksissaan tuohtui juutalaiseen
kansaan ja siinä hän teki sen yhden virheen, mutta hän kärsi siitä ettei hän saanut mennä Luvattuun
Maahan sen takia. Se oli yksi anoa asia, mutta siitä huolimatta Jumala sanoi näin. Olisi se mahtavaa
jos vain yhdellä virheellä pääsis! Mooses pääsi yhdellä virheellä, sillä hän oli niin nöyrä mies sitten
kun Jumala otti hänet käyttöönsä, että Jumalakin sanoi tällä tavalla.
Kuulkaa, kyllä Moosesta koeteltiin. Kyllä nöyryyttä koetellaan! Ja sitten jos joku sanoo, että minä
olen nöyrä, ”kyllä minä olen nyt nöyrä!” Ja jos itse vielä koette sen, että kyllä te olette nöyriä, niin
sekään ei varmaan ihan kauhean hyvä ole, jos rupee tällaisia ajatuksia tulemaan: ”Minä olen
varmaan kaikkein nöyrin ja kaikkein taipuisin Jumalan edessä!!!” Voi olla, että siinä tulee
aikamoiset koetukset.
Mutta Moosesta testattiin. Kyllä Moosekseen liittyi sellainen tietty lujuus. Jumalan periaatteissa –
tiedättekö, nöyryys ja lujuus, ne voivat kulkea samassa jutussa. Sinä voit olla nöyrä Jumalan edessä,
tehdä just niin kuin Hän sanoo. Ennen kaikkea se on nöyryyttä Jumalaa kohtaan, mutta se näkyy
ihmisten maailmassa keskinäisissä suhteissa. Mutta sitten kun tulee Jumalan periaatteet, niin
Mooses oli hyvin suora siellä. Jos ei noudatettu Jumalan palveluksessa sitä linjaa minkä Jumala oli
sanonut, niin Mooses oli hyvin suora ja tiukka siinä, että näin tulee tehdä. ”Ei mennä sinne, näin
tehdään,” ja sillä tavalla. Mutta se oli Jumalan käsky ja määräys toimia näin, mutta hän joutui tämän
siellä lunastamaan.
Heti kohta, muutama kuukausi kun Mooses – tämä nöyrä mies, lähti viemään sitä kansaa, niin eikös
muuta kun veli ja sisar nousivat kapinaan häntä vastaan ihan siinä vaan ja he sanoivat: ”Sulleko
vaan Jumala puhuu? Mehän ollaan sinua vanhempia, sinä olit vaan pikku poika, kun me katselimme
sinua, ja nyt sä luulet että sinä johdat tätä kansaa. Ei käy! Kyllä mekin ollaan profeettoja. Me ollaan
saman isän ja äidin lapsia.” Ja he lähtivät tällä tavalla Moosesta nokittelemaan, mutta Mooses ei
mitään noussut vastaan, vaan hän meni Jumalan eteen.
Tiedättekö, silloin kun on Jumalan kutsu ja on varma asiasta, niin silloin kun sinä tiedät sen, sinun
ei tarvitse – kuulkaa, puolustella. Sinä menet Jumalan eteen ja sanot: ”Jumala, sinulla on minulle
kutsu. Puolusta Sinä minua,” ja Jumala rupesi puolustamaan. Ja siinä kävi niin kuin kävi sitten
Mirjamin osalta ja heidän osaltaan.
Mutta sitten oli siinä muitakin. Lähinnä se oli tämä kapina-alue, joka siinä nousi. Serkku nousi –
Koorah, hän oli Mooseksen serkku, hän oli ihan siinä etupiirissä, niin hän nousi kapinaan Moosesta
vastaan, hän tiesi asioita. Sukulaiset nousivat vastaan.
Ja miten kävi? Koorah kuoli ja kaikki ne jotka ryhtyivät häneen, he kuolivat siellä. Jumala lähti
puolustamaan Moosesta eikä hänen tarvinnut mitään tehdä sen asian hyväksi. Mooses meni vain
Jumalan eteen ja sanoi: ”Jumala, Sinä erämaassa kutsuit minut. Annoit kutsun, minä otin sen
vastaan. Pidä huoli nyt tästä. Tämä kansa hajoaa jos tällainen kapinahenki tulee siihen. Mutta hoida
Sinä nyt tämä asia.” Ja Jumala hoiti sen asian. Jumalalla on tapansa hoitaa, jos me emme itse lähde
hoitamaan asioita, vaan me annamme Jumalan hoitaa sen, niin silloin se onnistuu.
Minä tykkään näistä jutuista, muuten! Minusta nämä ovat ihan mahtavia, näistä Raamatun
henkilöistä oppii paljon, joista Mooses on yksi sellainen. Tämä on ihan mahtava periaate. Kun me
ajatellaan Jumalan kirkkautta, kun me lähestytään sitä – tiedättekö, nämä ovat tosi tärkeitä asioita.
Jumalan päämäärät ovat korkeammat
Otetaan Paavali tässä vielä. Hänkin on aikamoinen Jumalan ihminen. Jumalalla oli tosiaan siellä
omat koulunsa Paavalille, kun hän lähti lähetystyöhän. Kun hän tuli uskoon, ensin hän riehui,
käytän sanaa riehui, ja puhui – kuulkaa, ihan täydellä paatoksella! Paavali oli niin järkevä, hän tiesi
kaikki juutalaisen lain koukerot ja muut. Kato, hän väittelyllä voitti nämä toiset ja fariseukset
suuttuivat, kun hän tiesi ja edistyi pitemmälle kuin kaikki juutalaiset ikäisistään. Hän oli niin kuin
ikäpolvensa johtaja, sanotaan Raamatussa.
Paavali tunsi kaiken ja hän pystyi väittelemällä päihittämään kaikki juutalaiset ikätoverinsa ja vähän
vanhemmat ja nuoremmat, ne suuttuivat. Paavali toimi tällä tavalla kolme vuotta, mutta ei Jumalalla
ollut käyttöä tällaiselle miehelle, tällaisessa hengessä. Ei tämä ole väittelykysymys! Ei se ole, että
kuka tietää enemmän ja kuka voittaa sen väittelyn, kuka sanoo viimeisen sanan, vaan kysymys oli
ihan jostain muusta.
Ja sen takia Paavali olikin sitten hiljaa siellä – sanotaan noin kymmenen vuotta, suurin piirtein.
Hänet pistettiin sinne kotikaupunkiinsa ja siellä Paavali joutui Jumalan kouluun. Jumala koulutti
häntä ja senkin jälkeen vielä koulutti, eli se oli vasta alkusoittoa, että Jumala voi pistää, vaikka oli
sellainen kutsu, niin kymmenen vuotta ihan olemaan hiljaa. Ja varmaan Paavali tuskaili monta
kertaa: ”Mitäs minä täällä oikein teen? Tällainen kutsu – pakanoiden apostoli, Jumala ilmestyi ja
minä näin Jeesuksen,” ja kaiken näköistä sellaista tapahtui, niin olisi luullut että hän olisi lähtenyt
kuin raketti menemään siitä. Ei! Koska Jumala tiesi mitä tapahtui Luciferille.
Jumala tiesi, että jos tuo mies ylpistyy, niin Hänen täytyy kouluttaa sitä. ”Ei sen tarvitse olla nöyrä
kuin muutama vuosi” – kuulkaa. Johannes Kastaja oli kolme vuotta ja – kuulkaa, hän muutti koko
kansakunnan. Jeesus myös oli kolme vuotta reilusti, Hänkin muutti koko kansakunnan. Ei ihmisen
tarvitse pitkään olla Jumalan käytössä, jos hän on todella käytössä, niin se onnistuu.
Ja Paavalia koulutettiin, mutta sitten hän lähti työhön, ja alkoi tulla tällaisia ilmestyksiä. Paavali sai
sellaisen kokemuksen josta hän neljätoista vuotta myöhemmin sen jälkeen puhui, hän ei uskaltanut
puhua siitä ennen. Paavali puhui varmaan saarnoissaan ja toi Jumalan taivaallista läsnäoloa ja
kirkkautta esille, mitä siellä oli, mutta se oli voima hänelle siihen koko julistustehtävään. Paavali
tiesi mistä hän puhuu, että nämä ovat todellisia asioita.
Kun Paavali oli ensimmäisellä lähetysmatkalla, hänet kivitettiin ja hän kuoli siinä. Ne luulivat jo
kuolleeksi ja kivittäjät jättivät siihen, niin kuin Raamatussa sanotaan, he luulivat Paavalia
kuolleeksi. Paavali todella kuoli ja hän kävi taivaassa, mutta sitten kun veljet tulivat, niin hänen
henkensä palasi takaisin, ja hän oli käynyt Jumalan taivaassa. Sitten hän lähti menemään eteenpäin
jälleen ja Jumalan voima oli Paavalin kanssaan siellä kaikella tavalla.
Ja kun Paavali palaa neljäntoista vuoden kuluttua, hän ei sano että hän itse oli käynyt taivaassa,
mutta kyllähän se selvästi käy ilmi 2. Korinttolaiskirje 12. luvussa. Siinähän se käy ilmi, sanotaan
tällä tavalla:
2. Kor. 12:7 Ja etten näin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani
pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.
Ajatelkaa! Tässä oli se ydinasia. Hän tajusi sen, hän tiesi mitä oli tapahtunut Luciferille. Hän tiesi
koko tämän, Jumala ilmestyksenomaisesti antoi hänen tajuta koko hengellisen maailman
lainalaisuuden, että siellä ei kukaan ylpeä menesty, koska Jumala nousee heti vastaan. Jos joku
lähtee Jumalan työkentälle ylpeys mielessä: ”Täältä tullaan pojat ja tytöt, täältä tullaan ja täältä
pesee. Minulla on tieto ja kaikki mitä tarvitaan,” ja siinä rupeaa vähän ylpeilemään – niin kuulkaa,
kyllä Jumala nousee vastaan.
Voitelu ja vaino kulkevat yhdessä
Ja Paavali halunnut, eikä Jumala halunnut, että tällainen mies alkaa viedä sanomaa
pakanaseurakunnille, vaan hänet täytyi nöyryyttää. Ja Paavali sanoi, että tällainen on tilanne ja hän
yritti rukoilla, että tämä erkanisi – tämä enkeli, joka rusikoi. Ei se hänen sisällään ollut, mutta se
ulkopuolelta rusikoi koko ajan Paavalia. Minä nyt sanon kohta mitä se ainakin oli, ja voi olla vielä
enempikin, miten se rusikoi. Niin Paavali rukoili: ”Jumala, eikö tästä voisi vähän saada... Kun tuo
mokoma enkeli rusikoi,” kun se oli oikein laitettu sitä varten.
Yksi enkeli yhtä miestä varten – niin kuule, kun näkymättömässä maailmassa saat oikein suoraan.
Jumala antoi tietyn luvan rusikoida, ei henkeä ottaa pois, mutta saat rusikoida kaikella tavalla, niin
kyllä siinä kovilla oltiin! Mutta se oli ainoa mahdollisuus, että Jumala voi ihmistä käyttää. Niin
Paavali rukoili sitä, mutta Jumala sanoi: ”Minun armossani on sinulle kyllin, sillä minun voimani
tulee täydelliseksi heikkoudessa.” 2. Kor. 12:9.
Sen takia Paavali sanoo jakeessa 10: Sen tähden minä olen mielistynyt heikkouteen,
pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun minä olen heikko,
silloin minä olen väkevä.
Tiedättekö, jos me haluamme olla Jumalan käytössä – ei kukaan todella Jumalan käytössä oleva, ei
säästy siltä etteikö häntä vastaan hyökätä. Rankimmalla mahdollisella tavalla tullaan hyökkäämään,
jos hän on ihan siellä kärjessä. Ja siinä testataan onko ihminen nöyrä, onko hän jumalallisen lain
ikään kuin hallintavallassa tällä alueella, joka on se kaikkein tärkein, koska Jumala on ylpeitä
vastaan. Ja sen takia Lucifer lakesi. Jumala testauttaa ihmistä ylpeyden alueella. Ja Paavali joutui
siinä monenlaista kärsimään.
Ja ennen kuin Paavali tämän ilmestyksen kertoi, niin hän luettelee 2. Korinttolaiskirjeessä
toistakymmentä juttua millä tavalla tuo enkeli häntä rusikoi. En tiedä oliko sairautta tai ei, tähän
luetteloon ei kuulu, mutta tässä on ihan selkeä syy-yhteys siihen, kun Paavali sen jälkeen puhuu
tästä rusikoimisesta.
Paavali sanoo 2. Kor. 11:24 eteenpäin:
”Viidesti olen saanut 40 lyöntiä, yhtä vaille” Ei näistä kaikista ole Raamatussa edes kerrottu. Viisi
kertaa Paavali oikaistiin penkkiin ja siinä lyötiin raipoilla 40 kertaa, yhtä vaille. Viisi kertaa, mutta
niistä ei ole yhtään ainoaa kertaa sanottu suoraan missä tapahtui näin, mutta viisi kertaa oli.
”Kolmesti olen saanut raippoja,”niistä vähän puhutaan. ”Kerran minut kivitettiin.” Se oli juuri
kun Paavali kuoli. ”Kolmesti olen joutunut haaksirikkoon.” Yhdestä kerrotaan, kaksi muutakin
kertaa oli. Ei niistä kaikista puhuta. ”Vuorokauden olen meressä ajelehtinut.” Siitäkään ei ole
puhuta yhtään mitään.
”Olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesille, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa
heimoni puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa,
vaaroissa merellä, varjoissa valheveljien keskellä.” Kauhea painostus, ja lopulta kaikki jättivät
hänet. ”Timoteus on ainoastaan minun luonani,” vai oliko se Tiitus. ”Kaikki muut ovat jättäneet
minut. Minä olen yksin – pakanain apostoli.”
Paavali riisuttiin niin täysin loppuvaiheessa, että hän joutui todella Jumalan kouluun siinä.
”Olen ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut,
kärsinyt vilua ja alastomuutta,” kaikkea tätä. Paavali sanoi, että hän rukoili: ”Jumala, etkö voisi
pikkasen helpottaa tätä juttua.” Jumala sanoi: ”Ei. Minun armossani on sinulle kyllin.” Paavalilla oli
sellainen tehtävä, koska hän loi koko seurakunnan perustan, Jumalalla ei ollut varaa antaa.
Niin kuin Mooses loi koko Vanhan Testamentin opillisen perustan, joka varassa miljoonat,
miljoonat juutalaiset elivät, ja tänä päivänä vielä elävät, ja mekin saadaan niistä ammentaa.
Sellaiselle miehelle ei käynyt mikään muu kuin kaikkein kovin koulu, samoin Paavalille. Enempi
kuin Pietarille ja muille apostoleille, Paavali koulutettiin todella rankan päälle. Paavali joutui
käymään kovan taistelun.
On tämäkin Isänpäivä puhe – voi hyvänen aika! Minkä takia minä tällaista puhun, kuulkaa.
Ymmärtäkää, kyllä tästä hyvä tulee, kyllä tästä hyvää tulee! Ymmärtäkää tämä, minä puhun teidän
parhaaksi ja itseni parhaaksi myöskin, koska minä tajuan tämän asian, kun me lähestytään
kirkkautta. Kuulkaa – tässä on joku jumalallinen ja tässä on syvä salaisuus, tässä asiassa.
Paavali oli – katsokaas, kun ei aina olla niin voiman tunnossa, niin hän sanoi
1. Korinttolaiskirje 2:3 Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja
suuressa vavistuksesssa.
Jumalan voimaa, ei ihmisviisautta
Siis hän joutui käymään tällaisia sisäisen maailman taisteluita. Älkää nyt ajatelko: ”Hirveetä! Tämä
on ihan kauheaa mitä Paavali joutui käymään. Jos minäkin joudun kaikkeen tähän.” Kuulkaa,
Jumala antaa meille sopivasti tehtävien mukaan. Ei me paavaleita olla eikä mooseksia – onneksi!
Onneksi niitä on vaan yhdet kappaleet kumpaakin. Mutta Jumala, jos Hän haluaa viedä meitä
eteenpäin, niin me tiedämme, että siihen kuuluu osana tällainen, aina kirkkauden lähestymiseen,
siihen kuuluu osana tällainen.
Ja sitten 1. Kor. 2:4 ... minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen
ja voiman osoittamista...
Tässäkin nähdään, että monet siellä sanoivat, että Paavalilla on pontevat kirjeet ja mahtavasti
kirjoittaa ja kyllä osaa opettaa, mutta kun se tulee, niin se on kerta kaikkiaan ihan raihnainen.
Heikko ja olematon, niin kuin nimikin sanoo: ”Sinä olet ihan mitätön,” Paavali nimi tarkoittaa sitä,
ihan mitätön. Sellainen, joka on ilmeisesti pienikokoinen, heiveröinen, laiha juutalainen mies.
Paavali oli olemukseltaankin sellainen, ettei hän ollut ollenkaan mahtipontinen, partainen – kai sillä
täytyi parta olla, juutalaisella, mutta kuitenkin hän oli hyvin sellainen, että se ei herättänyt – siis
inhimillisesti, ei herättänyt mitään.
Ja muista sanottiin: ”Voi kun tulisi Apollos ja tulisi Pietari ja kaikki muut, että saisimme vähän
hurvitella tässä hengellisesti ja saisimme vähän hulabaloa, sellaisia väkeviä juttuja. Mutta kun
Paavali tiöo sinne, niin hänessä oli Jumalan voima kuitenkin, ja hän sanoo, että se oli sitä,
1. Kor. 2:5 ... ettei teidän uskonne perustuisi ihmisviisauteen, vaan Jumalan voimaan. Siis tämän
takia, että se perustuisi Jumalan voimaan eikä inhimillisiin kykyihin Mooseksen tavoin alussa siellä,
vaan että se olisi Jumalan voiman osoittamista. Ja sitten kun Paavali meni Galatiaan ensimmäisellä
matkalla ennen sitä kivitystä, niin siellä hän jo joutui kokemaan näitä rusikointeja.
Galatalaiskirje 4:13 eteenpäin. Paavali kirjoitti: Tiedättehän, että ruumiillinen heikkous oli syynä
siihen, että minä ensi kerralla julistin teille evankeliumia, ja tiedätte mikä kiusaus teillä oli minun
ruumiillisesta tilastani...
Ylipäänsä että he ottivat vastaan sellaisen miehen, kun hän oli niin heikko.
...ette minua halveksineet ettekä vieroneet, vaan otitte minut vastaan niin kuin Jumalan enkelin,
jopa niin kuin Kristuksen Jeesuksen.
Tällä tavalla Jumala joutui väkevästi näitä kahta miestä koulimaan tuossa tehtävässä.
Kun me lähdetään menemään eteenpäin tässä Jumalan etsinnässä ja Jumalan kirkkauden läsnäolossa
– niin tiedättekö, tässä on sellainen asia, että me tullaan varmasti kokemaan monenlaista
hyökkäystä. Ei varmasti tällä tasolla mitä Paavali ja Mooses – tämä on ihan omaa tasoa, mutta
siitäkin, jos vain osa tämän tasoisia laineita tulee, niin nekin saattaa olla meille aika kovia. Jumala
antaa meille – jos Hän on valinnut ja kutsunut, Hän antaa meille armon siinä, että kun Jumalan
läsnäolo tulee niin me etsimme sitä.
Ja me muistamme sen, että Jumala on ylpeitä vastaan, että me kerta kaikkiaan sanomme: ”Jumala,
me tarvitaan että Sinä nöyryytät meitä. Anna meille se armo, anna meille se kyky valita, että me
olemme nöyriä Sinun edessäsi, jotta se tehtävä minkä Sinä olet meille antanut, että se ei valu
hukkaan.”
Mitä hyötyä siitä on, että me olemme ylpeitä? Jos joku meitä loukkaa, solvaa, tekee jotakin, niin ne
ovat testejä meille. Jumala katsoo testejä ja katsoo miten me valitsemme. ”Antakaa anteeksi jos
jollakin on toista vastaan.” Nämä ovat juuri sen tason asioita, jotka valmistaa meitä astiaksi jaloa
käyttöä varten. Se on lihalle vaikeaa, mutta Jumala, joka on luvannut meille apunsa, niin Hän pitää
huolen siitä, että me saamme voiman näihin kaikkiin.
Tavoitelkaa rakkautta
Ja kun Jumalan läsnäolo tulee, niin Hän antaa meille silloin myöskin voiman kestää kaikki nämä
asiat. Ja siinä tarvitaan silloin myöskin erikoisesti, niin kuin Tiina sanoi tuossa alussa, että mitä
meidän tulee tavoitella, niin meidän tulee tavoitella rakkautta. Ja joku voi sanoa, että tuokin on
aikamoinen slogan, jos sanotaan vain kylmästi: ”Tavoittele – kuule, rakkautta” Se on aika kylmä
tällainen sana, koska se on niin puhki käytetty ja tullut niin kovana monta kertaa.
Mutta tiedättekö, tämä Jumalan rakkaus, se on sitä, että me sanomme Jumalalle eri tilanteissa:
”Jumala, anna minulle rakkautta tässä tilanteessa noita ihmisiä kohtaan, jotka tekevät minulle
väärin. Anna minulle siihen rakkautta, minä en kykene enkä pysty, mutta Sinä voit sen tehdä.” Ja
minä tiedän, että Jumala antaa meille jos me pyydämme tätä asiaa, ”että se on Sinun työsi tähden.
Minä haluan ja minä pyydän tätä asiaa jaloa käyttöä varten. Minä tarvitsen Sinun rakkauttasi,” niin
Jumala on luvannut sitä antaa.
Roomalaiskirje 5:5 sanoo: Sillä toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu
meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta.
Siis Jumala vuodattaa meihin rakkautensa, koska se ei ole meillä sisäsyntyistä. Tietyssä määrin
meillä on inhimillistä myötätuntoa, toinen on inhimillisesti vähän enempi empaattinen kuin toinen.
Mutta tiedätkö, Jumalan rakkaus, niin se on lähtöisin Jumalasta, ja se vaatii sen, että me annamme
Jumalalle oikeuden muuttaa meitä ja antaa meidän sydämeemme rakkauden. Sanotaan: ”Me
valitaan – Jumala, rakastaa, anna minulle tässä tilanteessa Sinun rakkauttasi.”
Minä muistan aina, siitä on melkein kaksikymmentä vuotta aikaa. Voi kauheeta, ei ole koskaan
ennen tapahtunut tällaista, mutta minä nyt ainakin sen muistan – kyllä varman niitä on muitakin,
mutta se oli niin konkreettinen tilanne. Me Pirjon kanssa rukoiltiin yhden asian puolesta, ja oli
selvästi sellainen yksi tilanne, että minulla oli vastaan yhtä henkilöä, voimakkaasti nousi vastaan
tätä henkilöä. Oli tietysti ehkä syytäkin, mutta oli syytä tai ei – sillä ei ole mitään merkitystä, mutta
minulla vaan nousi vastaan siinä, ja minä huomasin, että minulla oli kapinamieli.
Tällainen mieli häntä vastaan hänen tietyn asemansa suhteen ja sellaisen tietyn käyttäytymisen
suhteen. Enkä minä pystynyt siinä, vaikka minä olisin kuinka sanonut, että minä haluan rakastaa,
niin en minä pystynyt muuttamaan – ei pantteri pysty muuttamaan pilkkujaan, tässä tarvitaan
Jumalan apua. Tässä tarvitaan Jumalan apua! Ja siinä minä muistan hyvin elävästi, kun me
rukoiltiin ja minä rukoilin:
”Jumala, Sinä näet että minä en pysty rakastamaan tuota ihmistä. Minä en kerta kaikkiaan kykene
enkä pysty, mutta minä tiedän, että se on Sinun tahtosi, että minä rakastan. Ja nyt minä pyydän –
Jumala Sinulta, että Sinä vuodatat Sinun rakkautesi minun sydämeeni tuota ihmistä kohtaan. Anna
sen tulla niin, että minä tiedän ja tunnen ja koen, että minulla on rakkautta sitä ihmistä kohtaan.”
Tiedättekö, minä koin oikein kun minun koko olemukseeni vuodatettiin sellainen Jumalan
rakkauden aalto. Se tuli ja pyyhki minun ylitseni siinä, ja tuon rukouksen jälkeen minä huomasin
kuinka helppo minun oli antaa anteeksi kaikki, ja kuinka helppo minun oli rakastaa tuota ihmistä –
aidosti! Ja todella sen jälkeen minun käytökseni muuttui – siis asenteellinen, ei ulkonainen käytös
välttämättä, koska se oli asenne.
Ei se ollut sellainen, että minä olisin jotenkin mennyt sitä ihmistä vastaan, että hän olisi voinut
sanoa, että tuo on nyt kyllä ihan kerta kaikkiaan minua vastaan. Se oli hengen maailmassa oleva
asenne – ja kuulkaa, se otettiin minulta pois. Ja kuinka helppo minun oli palvella sitä ihmistä, olla
yhteistyössä, ei minkäänlaista ongelmaa.
Jumala vaikuttaa meissä
Se oli Jumalan teko, ei sitä tehnyt ihminen. Ja sen takia minä yhdyn hyvin tuohon Roomalaiskirjeen
kohtaan, että Pyhän Hengen kautta, jos on sellainen tilanne, että me emme voi kerta kaikkiaan
jotakin ihmistä sietää – että meillä on näin, silloin Jumalan Pyhä Henki tulee apuun. Hän voi auttaa
meitä siinä. Ja tähän minä haluan päättääkin tämän tilanteen.
Kun me etsimme kirkkautta, ja me haluamme sitä, että tässä tilanteessa me emme missaa mitään
mitä Jumala haluaa meille antaa. Niin me tiedämme nyt ainakin yhden alueen, joka siinä voi olla
esteenä, ja se on juuri tämä ylpeys ja sen lieveilmiöt, kaikki mitkä on sidottu siihen. Ja myöskin
tämä rakkauden alue jossa Jumala haluaa meitä viedä eteenpäin. Ja siinä me tarvitaan Jumalan apua,
kuulkaa. Me tarvitaan siinä Jumalan apua!