Vehkalahden Veikot myös Facebookissa!
JOULU 2013 N E N O K VEIK SUUNNISTUS • YLEISURHEILU • HIIHTO • AMPUMAHIIHTO • TRIATHLON Vuosikokous 15.12. klo 17.30 Vehkalinnassa Vehkalahden Veikot myös Facebookissa! 2 JOULUVEIKKONEN 2013 Se joku… Kulunut kilpailu-ja liikuntavuosi alkaa olla kesälajien osalta paketissa. Yleisurheilu- ja suunnistusväki piti hiljattain päättäjäisensä ja huomioi tunnustuksineen menestyneitä ja muuten ansioitunutta urheiluväkeä. Ei se kausi suunnistajien osalta huonosti mennyt. Huippusuunnistajistamme Tero Föhr ja Petteri Muukkosen kisailivat MM-kotikisoissa Vuokatissa. Televisiossa vilahtelivat myöskin kannustusjoukkomme, jotka näkyvästi liputtivat suosikkiensa puolesta. Jotta huipputasolle noustaan, tulee seuran panostaa myös nuorten saamiseksi lajin pariin. Tässä seuramme on useiden vuosien ajan tehnyt onnistuneesti työtä, josta osoituksena yli sadan juniorin osallistuminen tänäkin kesänä suunnistuskoulutoimintaan. Täältä luodaan pohjaa ja kasvatetaan eri treeniryhmissä tulevia menestyjiä, jotka tulevaisuudessa toivottavasti edustavat seuraamme ja pitävät sen värejä ja arvoja tärkeänä. Seuratyöhön kuluu myös varoja, vaikka talkoilla puurretaankin. Kilpailuihin osallistuminen, osanottomaksut, nielevät jo melkoisen summan euroja vuosittain. Seuramme on linjannut, että aika ajoin pyrimme hankkimaan tuloja isompien kilpailujen järjestäjänä. Nämä ovat koko seuran projekteja. Näistä ensimmäinen on suunnistuksen SM-erikoispitkä, joka järjestetään lokakuussa 2015 ja toinen on hiljattain seu- rallemme myönnetty FIN5-rastiviikko heinäkuussa 2016, josta Hannu Kuikko kertoo jutussaan lisää. sitä jouhevammin järjestelyt ja vastuunkanto seuratyössä, joka pohjautuu vapaaehtoisuuteen, toteutuvat. Vehkalahden Veikkojen ja Etelä-Kymenlaakson urheiluakatemian välillä on solmittu yhteistoimintasopimus. Tämä liittyy nuorten urheilijakoulutukseen, jossa seuraltamme hankitaan valmennusosaamista hiihtoon, suunnistukseen ja yleisvalmennukseen/yleisurheiluun. Tällä koulutuksella pyritään tukemaan tällä hetkellä toisen asteen opiskelun ja kilpaurheilun yhteensovittamista. Kiitos kaikille seuratoimijoille, kilpailijoille, harrastajille, isille ja äideille, jotka yhdessä aikaa säästämättä luotte mahdollisuuden harrastaa liikuntaa hyvässä seurassa! Yleisurheilun tiimoilta ilahdutti, kun pitkän tauon jälkeen Kalevan kisoissa kilpaili urheilijoita seuramme väreissä. Nuorista urheilijoista parhaimpaan saavutukseen ylsi N19sarjassa Meri Rautamies, joka heitti keihäässä ikäluokkansa SM-kisoissa hienosti hopealle. Meillä on kasvamassa suuri joukko lahjakkaita nuoria yleisurheilijoita, jotka toivon mukaan harrastavat liikuntaa laajalla lajivalikoimalla ja löytävät sieltä jossain vaiheessa sen omimman jutun/lajin, jota työstämällä voi edetä aina huipulle saakka. Rauhaisaa joulun aikaa ja liikunnallista Uutta Vuotta 2014 P. S. Sunnuntaina 15.12. pidetään Vehkalinnassa seuramme vuosikokous. Oletko sinä valmis tulemaan mukaan seuratyöhön yhdeksi ”jokuksi”? Jotta seuratyöhön on jatkossa eväitä, on aina oltava se JOKU, joka johtaa, ilmoittaa, suunnittelee, kirjoittaa, valmentaa, ohjaa, kasvattaa, junailee, kuljettaa, järjestelee, muonittaa, kahvittaa, tilastoi jne. Mitä leveämmät hartiat jaostoillamme on, Vesa Koskiaho puheenjohtaja Ystäväsi Sikovuori REIJO KOSKI Sydämeeni joulun teen Harrastan perheeni kanssa geokätköilyä. Siinä etsitään satelliittipaikannusta hyödyntäen geokätköiksi kutsuttuja rasioita. Sain keväällä uuden puhelimen, johon sai ladattua geokätköily-ohjelman. Siinä on mahdollisuus valita karttanäkymä, joka näyttää kätkön tarkan sijainnin. Kätköpurkin löytämisen riemu vähän himmeni, kun etsimiseen ei tarvinnut enää itse käyttää niin paljon vaivaa. Palasimme takaisin pelkkään gps:n ja kompassin käyttöön. Tähän liittyen mietin, että mitä jos joku kysyisi minulta, haluanko tänä vuonna valmiin joulun? Sellaisen joulun, että pääsen helpolla, ei tarvitse itse leipoa, ei ostaa yhtään lahjaa eikä siivotakaan. Ottaisinko tällaisen valmiin joulun vastaan? En tietenkään ottaisi! Minulle jouluun kuuluu ehdottomasti se, että saan itse valmistella sitä. Saan leipoa ja paketoida ja touhuta ja puuhata. Adventtiaikaan kuuluu odotus ja valmistautuminen. Eikä ulkoinen puuhailu sulje pois sitä, ettenkö valmistautuisi jouluun myös henkisesti. Sielu on vaan välillä niin hidas, että se tulee sitten perässä. Kun paistan pipareita ja kieritän mehiläisvahalevystä kynttilöitä, alkaa sielukin pikku hiljaa tajuta, että pian on joulu. Jouluun saa valmistautua jokainen omalla tavallaan. Itse puuhailijana uskon ja luotan, että joulutouhujen keskellekin yltää joulutähden valo. Ja joulurauhan voi saada myös puuhailun kautta. Kun imuroidessa kuuntelen joululauluja ja tirautan pienen itkun, kun Vesa-Matti Loiri laulaa Sydämeeni joulun teen. Jaana Kivekäs Haminan seurakunta Harmaa Ford Transit pysähtyy kapean soratien reunaan. Autosta nousee ainakin puoli tusinaa salskeaa nuorukaista. On marraskuu vuonna 1981. Kuljettajana toiminut mies ryhtyy heti jakamaan käskyjä känisevällä ylivääpelin p äänellään. Varusmiespalvelustaan an n ssu suorittavat nuorukaiset kuuntelevat ntel tel t auli aulii auliisti iisti ti ja ryhtyvät pian etsimään än nT Transitin Tr nsitin siti sit ittin tata katilaan sikin sokin levinneestä iinneeest e suksiuksi ksi sauvakasasta omiaan. miaan iaan Etupenkillä tupe uupenkillä penkillä matp ma mat kustaneella varusmiehellä smieh mieh hellä ei ole o sau ssauvoja matkassa lainkaan. n. Olkoon O Olkkoo oon on hän n nimeltään Mooses. es. s. Kunnioituksen uksen n ka katseet suun suunnataan uu aan oi aa oikealle ylös. On saa saavuttu aaav avuttu uttu Siko Sikov Sikovuoren juu juu-relle. Varusmiehet rusm us ehe heet et ovat tu tulleet hiomaan an kestävyyskuntoaan skuntt aa sauvar skunto sauvarinneharjoituksella. Ryhmä aal aloittaa lloittaa oi a nousun n pusikn su uuunna unn lta, ta, m koiselta etelän suunnalta, mistä kuitenuuu kape olku jo ol kin erottuu kapeaa p polku jonka reunukmm inttu mmenin tuhans ans n ssa set ovat kymmenintuhansin sauvanpisen tre ttreenaajien tr ee ajien jien toimesta toin jo aiempien y. pehmennetty. Ilman sauvojakin vojakin ojakin Moo Mo Mooses o ses seuraa oos s raa rryhmää kevyesti. Lähes hes es kolme kolm kolmen men ttunnin nin aajan n nnililta lukuisia lluku a vuorelle noustaan eri suunnilta yrkin kaikista sta, ki kkii-kertoja. Idän rinne, jyrkin kaikista, yss tihe tihenee enee eee vetään sekin kahdesti. Hengitys vat sitkeitä sitkeeitä mäessä, mutta nuorukaiset ovat ja tuulettavat iloisesti aina korkeimmalle kohdalle ehdittyään. Viileä syystuuli puhaltelee hetkessä kuivaksi kovakuntoisten miesten hiestyneet ihot ja Sikovuori paljastaa heille leveimmän hymynsä. Vuodet vierivät. Mooses palaa vuorelle näyttämään paikkoja lapsilleen. Eletään vuotta 2004. Auto ajetaan nyt poh- joisen eli Markkulan leirikeskuksen puolelta rinnettä niin ylös kuin mahdollista. Lyhyt loppumatka on kuitenkin taitettava jalan. Maisema ylhäällä on edelleen häikäisevän kaunis, mutta Mooses väsyy ja puuskuttaa. Sikovuori on hiljaa. Ennen niin lempeät välit jylhän n kalli kall kalliomäl määen kanssa ovat aristuneet. tuneet. uneet Sikov uneet. SSikovuori ovuor vuor on n armoton ja saa Mooseksen armoto armo k puolesta puolest uolesta ta olo lakin. ki Ystävyys jääköön muistok muistoksi uistokksi menmen neisyydestä. n Seitsemän vuott vuotta myöhemmin Moo-ses kuitenkin n palaa. alaa Nu Nuoret suunnistajat ovat löytäneet äneet et Sikovuoren Sikovuo ja Mooses on päättänyt tänyt yrittää. yri Viidentoista toista ka kkahta ahta puo puolen ikäis ikäiset i juniorit aloittavat rauhallisella keskusteluvauhdilla ke ll melko loivalta län lännen n suunnalta. unnalta. Moosekselta Moosek lta käy silti happi happ vä-hiin jo ensimmäisellä ensimmäise minuutilla. LauseiL ta ei saa aa sanotu sanotuiksi katkomatta matta ja onkin parempi pysyä hiljaa, etteivät pa ät mu muut huomaisi mitään. m än. JJoukon perässää tulee tu nainen een pienen poikansa poi kanssa ja M Mooses jättäytyy äättäytyy heidän dän mukaansa. Rauhallisesti kiiveten päästään tään mäen laelle, jos laelle josta sta laskeu laskeudutaan euduta udutaan koi koillisrinnettä llisr alas. Pieni kävelymatka matka sora so soratietä ati etelään ja ollaan idän jyrkän juurella. uure Moosekssen olo ei ole hyvä ja rinne on valtava. ava Ylös Pieni po poiY öss on o kuitenkin yritettävä. Pie oikka nousee nous nouse o edellä dellä llä hämmästyttävän mm styt ä ään kkettesti. ti. Kohta K Ko o nain in ohittaa hitt Moo rästi. nainenkin Mooseksen, jo joka ähkien ien ja puhisten histen yrittää pä päästä eteenpäin. Hitaammin kuin Himalajan huipuille on koskaan noustu, saavuttaa Mooses vihdoin itärinteen ylätasanteen maahan lyyhistyen. Kaksin kerroin kierivän miehen hirvittävä läähätys jatkuu yhden, kaksi ja lopulta ainakin viisi minuuttia. Pikkulinnut pakenevat suurena parvena paikalta. Ylös odottelemaan jäänyt nainen miettii olisiko hälytettävä apua. Lyijynraskailla raajoillaan Mooses onnistuu kuitenkin jotenkuten hoippumaan autolle länsirinteen juurelle. Hengitys tasaantuu kokonaan vasta kkotona. ko n Välit Sikovuoren kanssa ovat lopullisesti lo op llisesti lilisest myrkyttyneet. Harmaa Harmaa rmaa pikkuauto pysähtyy kapean rm soratien tien n reunaan. reuu n. Autosta nousee keski-ikäinen nm mies.. On n marraskuu vuonna 2013. Sää on 2013 nh harmaan harma arma sateinen, mutta Mooses oses on pala palannut palan p lan an nnu Sikovuorelle nnut ov jo viidentenää pyhänä de änä pe p peräkkäin. e käin. käin oiraa llä ee innokkaasti nnok nnokk n Pieni koira lähtee loikkiidän jyrk yrkkkä kää. ää. M maan ylös idä jyrkkää. Mooses painelee perään. Huohotus uohotus ohotus us al aalkaa mel me melkein heti jja muuttuu pian kov kovaääniseksi ää iseksi seksi p puhkuksi. Vauhti kuitenkin V nkin kin säil säilyy äilyyy ja ylät ylätasanteella häntäänsä heiluttavan hä h eilu tavan eilut avan n kkoira koir koiran ei tarvitse p tk täänsä äänsä odotella. odo lla. la. Ma Mat pitkään isäntäänsä Matka vuoren korkeimmalle k malle lae ma llaelle elle jatku jatkuu saman tien n pys htymä tym tä. Hengity H pysähtymättä. Hengitys tasaantuu jo muutamien mien kky kymmenien mm nien en m metrien matkalla. Hu Huipulla pulla ulla M Mooseksen Moosekse e tekee mieen li tuulettaa. ulettaa letta Kats Ka Kat Katse atse se käänt käänty kääntyy kaukana etelässä siintävälle ss siintä ssä siint välle merelle ja Mooses nauttiii ma maisemasta. a sem emasta. em ema Hento H He ento syystuuli ent sy syy hengähtää viileän tervehdyksenä k puseron hihasta kostealle iholle. Kohta harmaaseen pilviverhoon ih repeää aukko, josta aurinko saman tien langettaa kirkkaina loistavat säteensä Sikovuoren kallioille. Sitten tuuli vaimenee kokonaan. Tunnelma vuoren laella muuttuu hienosta taivaalliseksi. Yhtäkkiä ilon kyyneleet nousevat Mooseksen silmiin. Ystävähän hymyilee taas. JOULUVEIKKONEN 2013 3 Tule mukaan! MAISA FÖHR Vehkalahden Veikot antaa mahdollisuuden erittäin monipuoliseen urheilutoimintaan; hiihtoon, suunnistukseen, yleisurheiluun ja triathloniin. Ampumahiihtäjille on oma keskuksensa latujen varrella. Urheilijoiden tukena toimii suuri joukko väkeä eri jaostojen puheenjohtajina, sihteerinä, rahastonhoitajina ja johtokuntien jäseninä sekä monipäinen joukko erilaisissa jaoston tehtävissä huolehtimassa kilpailuihin ilmoittautumisista, varustehankinnoista jne. Jumppaa naisille ja miehille, liikuntakerhot 5 – 6-vuotiaille ja 1. - 2.-luokkalaisille, perheliikuntaa, vaelluksia kaikenikäisille ja keväisin pyöräilyretkiä. Liikunnaniloa, terveysliikuntaa, yhdessäoloa luonnossa ja salissa, keskusteluja ja hauskoja juttuja poluilla ja nuotion ääressä. Näitä kaikkia tarjoaa Vehkalahden Veikkojen kuntoliikuntajaosto. On taas aika suunnitella toimintaa tulevalle vuodelle ja laatia toimintasuunnitelmat. Seurallemme on välttämätöntä, että on ihmisiä, jotka sitoutuvat osallistumaan toimintaamme; tarvitsemme väkeä eri jaostoihin ja kyläosastoihin suunnittelemaan, kehittämään ja päättämään toiminnoista. Tarvitsemme ohjaajia ja valmentajia eri lajien harjoituksiin ja liikuntakerhoihin ja -ryhmiin. Tarvitsemme organisoijia ja talkoolaisia. Tarvitsemme ihmisiä, jotka sitoutuvat harjoittelemaan tavoitteellisesti, ja heitä, jotka haluavat liikkua ja kohottaa omaa kuntoaan ilman kilpailullisia tavoitteita. Tarvitsemme heitä, jotka suunnittelevat harjoitukset, ja heitä, jotka istuvat kokouksissa pohtien suunnitemien toteuttamismahdollisuuksia. Tarvitsemme ihmisiä, jotka tulevat mukaan kisajärjestelyihin ja talkoisiin oman elämäntilanteensa mukaan, joskus tiukalla aikataululla, joskus vain kerran vuodessa. Meille ovat tärkeitä ihmiset, jotka hallitsevat tietotekniikan, ja kaikki, jotka ovat valmiita tarttumaan lapioon ja Tunnelmia Liikuntakerho-ohjaajakoulutuksesta 21.9.2013. vasaraan seuramme talkoissa. Seuratyö on yhteistä hyvää; antaessasi saat. Vehlahden Veikot on toiminut jo yli 100 vuotta. Ilman seuran toimintaan sitoutuneita henkilöitä ei ole mahdollista järjestää kaikkea sitä mitä tällä hetkellä on tarjolla. Nyt toiminnassa mukana olevien lisäksi tarvitsemme mukaan uusia ”veikkolaisia” jotta seuramme toiminta jatkuu ja kehittyy. Seuran, jaostojen ja kyläosastojen ulkopuolelta on aina helppo arvostella päätöksiä ja toteutuksia, mutta ottamalla itse vastuuta ja sitoutumal- la toimintaan voi olla mukana sellaisessa seurassa, kuin itselle tai lapsilleen haluaa. Tule mukaan Vehkalahden Veikkojen toimintaan! Olen varma, että kaikille halukkaille löytyy seurastamme paikka, jossa voi vaikuttaa ja toimia. Yhdessä olemme enemmän! Eelis Komulainen juoksi 800 m:llä viidenneksi 17-vuotiaiden sarjassa SMkisoissa Turussa. Eelis juoksi kauden parhaansa 800 m:llä aikaan 2.03,79 KLL:n kisoissa Leppävaarassa syyskuussa. 17-vuotiaiden sarjan 800 m:n tilastoissa Eelis sijoittautui 12. Eelis pystyi aloittamaan kilpailukautensa vasta heinäkuussa mykoplasman vuoksi, mikä vaikutti kesän tuloksiin. Yleisurheilukesä 2013 REETTA HEIKKILÄ Kalevan Kisoissa Vehkalahden Veikkoja edusti kolme urheilijaa. Meri Rautamies heitti keihästä karsinnasVD P MD MlL QlLQ ÀQDDOLQ XONRpuolelle. Mikko Tyni sijoittui 10.000 m juoksulla 16. ajalla 32.50,27. Kaksoiskansalaisuuden omaava Jari Piller juoksi 3000 m esteet ja sijoittui kuudenneksi ajalla 9.24,20. Meri Rautamies heitti keihästä 46,99m nuorten SM-hallikilpailuissa Vaasan Botniahallissa sijoittuen toiseksi sarjassa N19. Lappeenrannassa nuorten SM-kilpailuissa Meri sijoittui myös toiseksi tuloksella 49,03 m sarjassa N19. Meri edusti Suomea PM- nelimaaottelussa Espoon Leppävaarassa sijoittuen neljänneksi tuloksella 46,25 m. Melese Lanki sijoittui neljänneksi 800 m juoksussa nuorten SM-hallikilpailuissa ja 3000 m juoksussa viidenneksi. Ulkoradoilla Melese oli SMkilpalujen neljäs 1500 m juoksussa ja 800 m juoksussa kuudes. Vuoden menestyjät: Meri Rautamies , Mike Lanki, Eelis Komulainen, Jyri Takanen, Mia Kaaro, Milla Kokkonen, Benjamin Tasa, Anne Penttilä ja Jari Piller. Vehkalahden Veikkojen 100-v.-rahasto TALOUSVALIOKUNTA Mitä tulevaisuus tuo Veikoille tulleessaan? Onko taloudellisia edellytyksiä? Miten Salpa-Jukolan noin 100.000 tunnin ”talkootyökorvaus” on hyödynnetty? Niin lähialueella, kuin koko Suomessa, kilpailua käydään harrastajista, kilpailijoista ja taloudellisista resursseista. Seurojen kulut tuntuvat lisääntyvän toiminnan laadun ja liikunnalle sekä urheilulle asetettujen vaatimusten kasvaessa. Veikkojen, niin kuin kaikkien muidenkin seurojen, toimintaa pitää edelleen kehittää mm. ohjaajia ja valmentajia tarvitaan jatkuvasti lisää. Lisäksi toimintaolosuhteita ja -tapoja pitää jatkuvasti kehittää ammattimaisempaan suuntaan. Tämä kaikki vaatii rahaa. Veikoilla ei ole säännöllisiä tuloja, jos niiksi ei lasketa jäsenmaksuja, eikä Haminan kaupungin toimintapisteistä saatuja tuloja. Kannattaako Veikkojen käyttää nuo kovalla työllä hankitut varat lähivuosien toiminnan pyörittämiseen, vai voisiko varoja pyrkiä säästämään tiukalla kulunhallinnalla ja suunnitelmallisuudella? Voisiko osakesijoittamisella saada seuralle pientä säännöllistä tuloa ja pitkällä tähtäimellä jopa pääoman nousua? Muuttujia on monta! Paljon tietysti riippuu lähialueen ja koko Suomen taloudellisesta tilanteesta. Toisaalta säännöllisillä tuloilla, vaikka pienilläkin, pystyttäisiin paremmin vastaamaan nykypäivän haasteisiin ja jatkamaan seuran toiminnan kehittämistä pitkäjänteisesti. Johtokunta esitti vuosikokoukselle keväällä 2012, että osa Jukolan tuotosta sijoitetaan niin, että pääomaa ei kuluteta vaan mahdollinen tuotto budjetoidaan vuosittain seuratoimintaan. Sijoittamista varten perustettiin Vehkalahden Veikkojen oma 100-v juhlarahasto. Rahastoon siirrettiin osa Jukolan talkootyöllä syntyneestä voitosta. ”… Rahaston pääomaa ei käytetä, vaan sen tuotto käytetään seuratoimintaan seuran vuosittaisen talousarvion mukaisesti. Pääoma on sijoitettava tuottavasti, mutta turvallisesti. Sijoitettua pääomaa voi lisätä seuran taloudellisen tilanteen mu- kaan. Talousvaliokunta ja johtokunta voivat valmistella myös erillisen säätiön perustamista…” Seuran päätöksen mukaan talousvaliokunta on sijoittanut osan Salpa-Jukolan tuotosta kahteen osakkeeseen Kotkan ja Haminan alueella kuluvan vuoden aikana. Osakkeet ovat hyväkuntoisia yksiöitä, ja niissä on vuokralaiset. Varsinaista tuottoa seuralle saataneen ensimmäisen kerran vuoden 2014 aikana. Talousvaliokunta seuraa lähialueen sijoitusosakemarkkinoita edelleen aktiivisesti, vaikka suuria summia ei enää olekaan käytettävissä. Talousvaliokunta vastaa rahaston ylläpidosta ja sijoitustoiminnasta. Talousvaliokunta toimii samalla valmistelevana elimenä johtokunnalle, joka juridisesti kantaa kokonaisvastuun seuran toiminnasta ja taloudesta. Rahastolle voi tehdä myös yksittäisiä lahjoituksia. Lisätietoja asiasta antaa talousvaliokunta. Talousvaliokuntaa johtaa Arto Tilli, varapuheenjohtajana toimii Marko Koskiaho ja sihteerinä seuran taloudenhoitaja Raimo Hänninen. Kuvassa Eka-Toka kerholaiset Katri, Peppi, Juulia, Alina ja Aapo. Eka-Toka JUULIA PURHO & IDA KARVANEN Meidän kerho on pieni, mutta pippurinen ja uudetkin innokkaat jäsenet ovat toki tervetulleita! Meidän kerhossamme on iloiset ja kannustavat ohjaajat ja innokkaat eka- ja tokaluokkalaiset. Eka-Toka kerhossa on monipuolista liikuntaa, hyvä kerhohenki ja paljon kivoja liikuntaleikkejä. Kerholaisemme leikkivät turvallisessa ympäristössä ohjaajien valvonnassa. Kerhossamme harjoitellaan erilaisia liikunnallisia taitoja. Kaikki ovat kavereita keskenään, ja kerhossa harjoi- tellaan tulemaan kaikkien kanssa toimeen. Kerhomme kokoontuu keskiviikkoisin kello 17-18 Vehkalinnassa. Toivomme lisää innokkaita ja iloisia kerholaisia! Tervetuloa mukaan! JOULU 2013 EN NE KON KKO EIIK VVE SUUNNISTUS • YLEISURHEILU • HIIHTO • AMPUMAHIIHTO • TRIATHLON Julkaisija Vehkalahden Veikot Painosmäärä 15.800 kpl Jakelu Itella Oyj Ilmoitusmyynti Talousvaliokunta Sivunvalmistus Hamimedia Oy Painopaikka Saimaan Lehtipaino 4 JOULUVEIKKONEN 2013 Suksen oikea valinta ja voitelu on helppoa! Juha Sirparanta on lukuisissa kotimaisissa ja ulkomaisissa arvokilpailuissa vuosia kiertänyt hiihdon ja voitelun ammattilainen. Onnistuneen ja miellyttävän hiihtokokemuksen perusta on oikein tehty suksien valinta. Suksien hankinnassa kannattaa aina luottaa ammattiliikkeeseen ja asiantuntevaan myyjään. Toimivan suksiparin testaaminen on varsin helppoa, varsinkin perinteisen suksen osalta, kunhan vain muistaa yksinkertaiset perusasiat suksien valinnassa. Perinteisen suksen osalta pituus valitaan noin 25 cm omaa pituutta pidemmäksi. Eli noin 180 cm hiihtäjä voi valita suksen pituuden noin 200 - 205 cm välillä. Mitta ei kuitenkaan sanele tarkasti oikeaa suksea, myös suksien jäykkyyden tulee olla sopiva. Sopiva jäykkyys on helppo todeta vanhalla keinolla eli lapputestillä. Siinä sukset asetetaan tasaiselle alustalle ja hiihtäjä asettuu seisomaan tasaisesti molemmille suksille kengän kärjet tasapainokohdan tasalle. Alustan ja pohjan väliin laitetaan kopiopaperi. Paperia liikutetaan eteenpäin kunnes se ottaa kiinni ja laitetaan merkki sukseen esim. tussilla. Tämä kohta on voidepesän etumerkki. Tämän jälkeen liikutetaan paperia taaksepäin kunnes se pysähtyy ja merkitään tämä kohta sukseen tussilla. Paperin tulisi liikkua ainakin kengän puoliväliin, mieluummin kengän kannan tasalle. Sitten siirretään paperi kengän kohdalle ja hiihtäjä siirtää painon yhdelle jalalle. Kun kyse on harrastajan suksesta, paperin tulisi ottaa kiinni, mutta kilpasuksessa paperi voi vielä liikkua. Paperin tulee viimeistään ottaa kiinni kun hiihtäjä nousee seisomaan päkiälle matkien hiihtopotkun rullausta. Luistelusuksen valinta onnistuu aina parhaiten asiantuntevan myyjän avulla. Yleensä valinnassa käytetään erilaisia tarkoitukseen valmistettuja mittareita tai laitteita. Toki harrastelijan luistelusuksen voi myös valita samalla menetelmällä kuin perinteisen suksenkin, mutta painon ollessa yhdellä jalalla tulee lapun liikkua reilusti eteenpäin ja kantapään taakse, eikä paperi myöskään saa ottaa kiinni päkiälle noustessa. Voiteluvapaat sukset ovat asia erikseen. Ne voivat olla löysempiä kuin voideltavat sukset, koska pito perustuu pintaalaan. Jos kuitenkin haluaa suksen luistavan hieman paremmin, jäykkyys tulee aina testata samalla tavalla kuin normaalissa perinteisen suksessa. Onnistuneen hiihtokokemuksen takaa suksien oikea pe- ruskäsittely. Tämän voi myös jättää ammattimaisen suksihuollon tehtäväksi. Hyviä suksihuoltoja löytyy asiantuntevista urheiluliikkeistä. Liukupinnat pohjustetaan kuumavoiteluna, jolloin pohjaan imeytetään pohjustus- tai pehmeää luistovoidetta 2-4 kertaa ja välillä siklataan jäähtynyt voide pois. Näin saadaan pohjasta mahdolliset likahiukkaset poistettua ja pohjaan jää vain puhdasta voidetta. Kelivoitelu voidaan tehdä tämän jälkeen, ja se tehdään vastaavalla tavalla, kuin edellä mainittu pohjustus. Tärkeää on siklata ylimääräinen voide pois ja harjata pohja huolellisesti. Pitovoitelu aloitetaan karhentamalla pohja santapaperilla, hyvä karkeus on noin 100. Karhennuksen jälkeen pohja puhdistetaan irtopölystä ja pohjaan voidaan laittaa pitovoide. Suositus on laittaa ensin ohuesti pohjavoidetta ja sen jälkeen noin 3-5 kerrosta kelivoidetta ja tasoittaa aina joka kerroksen välissä korkilla. Helppo ja kätevä tapa tehdä pitovoitelu on pitoteippi. Pitoteippi asennetaan pitoalueelle noin 5 cm lyhyemmälle matkalle molemmista päistä kuin on suksen voidepesä. Helppo pitovoitelu onnistuu myös nestemäisillä pikavoiteilla, kunhan niitä laitetaan useampi kerros takaamaan riittävä voidepaksuus. Pikaluistovoiteita voidaan käyttää helppoina vaihtoehtoina luistopinnoille, pikavoide levitetään pullossa olevan sienen avulla luistopinnoille, annetaan kuivahtaa ja ylimääräinen voide harjataan pois liinalla tai harjalla. Voiteluvapaat sukset kannattaa aina käsitellä jäätymisen estoaineella, joka samalla toimii myös luistovoiteena. JOULUVEIKKONEN 2013 5 Huiput vauhdittavat piirin HS-hiihtäjiä JOHANNA RANTALA Toissa kesänä aloitetut Kymenlaakson piirin HS-yhteisharjoitukset ovat keränneet tänäkin vuonna hienon joukon nuoria hiihtäjiä kokoon. Harjoituksia on pidetty Kouvolassa, Valkealassa, Karhulassa, Uuperissa, Sikosaaren suolla ja Repoveden maastossa. Kaikissa harjoituksissa on ollut hiihtäjiä mukana 20–30, eli varsin näyttävä joukko. Näyttäisi siltä, että alueellamme on hoksattu ryhmäharjoittelun positiiviset vaikutukset, ja todella hauskaa on ollut vetäjäporukallakin. Menneenä kesänä aikataulut ja muut onnelliset sattumat loksahtivat niin hienosti kohdalleen, että saimme nauttia heinäkuussa ensin maajoukkuehiihtäjien Mona-Liisa Malvalehdon ja Ville Nousiaisen vetämistä harjoituksista, ja loppukuusta nuorten Euroopan mestari Oona Kettunen juoksutti nuorempiaan Karhulan keskuskentällä. Kummatkin harjoitukset olivat luonteeltaan sellaiset, että nuoret hiihtäjät eivät päässeet helpolla. Valkealan harjumaastossa HS-hiihtäjät juoksivat sauvojen kanssa vajaan kahden kilometrin rataa muutaman kerran niin kovaa, että taatusti syke nousi korkeisiin lukemiin. Mona-Liisa ja Ville juoksivat porukan mukana antaen samalla vinkkejä ja kannustavia kommentteja. Tämän kovan osuuden jälkeen huippukaksikko veti keppijumpan, jota seurasi vielä armoton futismatsi, jonka lopputulokseksi taidettiin saada reilu tasapeli. Noin parin tunnin session jälkeen nuoriso sai vielä haluamansa nimikirjoituk- set ja yhteiskuvat. Kotiin päin lähti aika lailla tyytyväisen näköisiä hiihtäjiä. Oonan harjoituksissa Karhulassa alkuverryttelynä tehtiin koordinaatioharjoitus, jonka jälkeen juostiin viisi kertaa tuhat metriä kiihtyvällä vauhdilla. Oonan läsnäolo taisi olla sen verran tsemppiä nostattavaa, että jo ensimmäinen tonni oli koko porukalla huimasti kovempi kuin edellisenä kesänä samassa harjoituksessa. Suorastaan huimasi seurata, kuinka koville lapset itsensä harjoituksessa pystyivät vetämään. OnOona Kettunen vetämässä treenejä Karhulassa. Villeä harhauttelemassa Olli-Pekka Laitila ja Kaisa Hellä. neksi palautuminenkin näytti olevan hyvää luokkaa, ja saimme oikein hymysuiset yhteiskuvat tuonkin treenin päätteeksi. Tuskin sitä voi oikein sanoilla kuvata, kuinka iso positiivinen merkitys sillä on, että huippu-urheilija vaivautuu vetämään nuorten harjoituksia. Pelkkä idolin läsnäolokin olisi hienoa, saati sitten se, että hän antaa vinkkejä ja palautetta. To- Harjoittelukausi on mennyt hyvin. Terveenä on pysytty, loukkaantumisia ei ole ollut ja testitulokset ovat parantuneet. Keväällä hiihtokauden lopussa olimme perheen kanssa Saa- Rullatreeni Vilniemellä. Mainittakoon vielä lopuksi, että ihan kaikissa piirin harjoituksissa ei ole vedetty tehoharjoitteita. Olemme talsineet umpimärällä suolla ja pelanneet suopotkupalloa… ja Repovedellä maltoimme nautiskella hienoista maisemista. Ensi kesänä piirin hiihtoharjoitukset jatkuvat niin, että hopeasompaikäisten lisäksi mukaan voivat tulla myös kultasompaikäiset hiihtäjät. KYMENLAAKSON KILPAILUKALENTERI 2013ͳ2014 ”Pakollinen” yhteiskuva Mona-Liisan ja Villen kanssa tallentuu monen nuoren albumiin. Harjoittelukausi 2013 SAKU HAKULINEN dennäköisesti nämä kaksi kivaa ja kovaa harjoitusta on monella mielessä vielä pitkään. Kirjoittaja ei ainakaan unohda Ville Nousiaisen hieman lakoniselta kuulostavaa kommenttia, kun nuoret makasivat viimeisen kovan vedon jälkeen tantereella kasvot valkeina: ”Tätä se hiihtoharjoittelu on, ja tästä on tykättävä, jos aikoo huippuhiihtäjäksi.” riselällä hiihtelemässä. Siellä teimme pitkiä ja rauhallisia lenkkejä. Se on kuulunut jo monta kertaa kevään ohjelmaan. Keväällä suunnistusharjoitukset ja iltarastit alkoivat. Johannan vetämät hopeasom- paharjoitukset jatkuivat pienen tauon jälkeen. Ne ovat olleet monipuolisia ja tehokkaita treenejä, joissa on ollut paljon seurakavereita mukana. Kesällä oli paljon hauskoja ja rankkoja leirejä. Ensiksi oli suunnistajien leimauslei- JOULUKUU 2013 to 26.12. P TAMMIKUU 2014 su 5.1. V ri Vierumäellä, jossa veveläisiä oli runsaasti mukana. Toiseksi heti perään oli hiihtäjien sporttileiri Tanhuvaarassa. Perheen kanssa olimme Vuokatissa Kainuun rastiviikolla, jossa oli samaan aikaan hyvin järjestetyt maailmanmestaruuskilpailut. Sen jälkeen vuorossa oli Vierumäen leiri, jonne kokoontui piirin parhaat hiihtäjät. Syksyllä oli taas piirileiri Vierumäellä, jossa nähtiin, olivatko testitulokset parantuneet viime kerrasta. Syyslomalla olimme Leppävirran hiihtotunnelissa harjoittelemassa ja lomailemassa. Viikolla 49 on ohjelmassa hiihtoharjoittelua perheen kanssa Saariselällä. Senjälkeen alkaakin kauan odotettu kilpailukausi. Lunta ja hiihtokelejä odotellessa. ma 6.1. la 18.1. P/V P su 26.1. P HELMIKUU 2014 su 2.2. V, Rank la 15.2. la 22.2 ƐƵϮϯ͘Ϯ͘ Kausalan Yritys Anjalan hiihdot Kouvolan Anjala DĂĂŬƵŶƚĂǀŝĞƐƟ Prisma nuorisohiihdot Kouvola Valkealan hiihdot Valkeala, Kouvola Kaakon nuorisocup IV osakilpailu ŶũĂůĂŶ>ŝŝƩŽ ^ƉŽƌƟĂ<dͲ^ƉŽƌƚ,ŝŝŚĚŽƚ Kouvola Kaakon nuorisocup V osakilpailu Kotkan hiihdot / Kotka Miehikkälän Vilkas Kouvolan Hiihtoseura Valkealan Kajo Kouvolan Hiihtoseura P, Rank / Kymin Koskenpojat HS karsinta P / HS-karsinta ,^ͲĂůƵĞŵĞƐƚĂƌƵƵƐŬŝůƉĂŝůƵƚ Mikkeli s͕,^ͲǀŝĞƐƟƚũĂ Aluemestaruuskilpailut ƐƉƌŝŶƫǀŝĞƐƟƚ Kaakon Nuorisocup VI eli viimeinen osakilpailu MAALISKUU 2014 la 1.3. V / % Rank su 2.3. ke 5.3. la 15.-16.3. su 23.3. XXXVII Kausalan Tapaninpäivähiihdot P, HS karsinta V P ja V P Sulo Nurmelan Vehkalahden Veikot muistohiihdot ƉŵͲŚŝŝŚĚŽƚ, henk.koht. Vehkalahden Veikot ƉŵͲŚŝŝŚĚŽƚ͕ƐƉƌŝŶƫǀŝĞƐƟƚ͘<LJŵŝŶ<ŽƐŬĞŶƉŽũĂƚ ,^ͲůŽƉƉƵŬŝůƉĂŝůƵ Kalajoki 83. Marianpäivähiihdot Miehikkälän Vilkas / Muurikkalan Kaiku 6 JOULUVEIKKONEN 2013 WATER BOYS Olemme siellä missä asiakkaatkin Mitä paremmin tunnemme asiakkaamme, sitä paremmin ŽƐĂĂŵŵĞĂƵƩĂĂŚĞŝƚć͘>ćŚŝdĂƉŝŽůĂƚĂƌũŽĂĂŶŝŵĞŶƐć ŵƵŬĂŝƐĞƐƟƉĂŝŬĂůůŝƐƚĂũĂŚĞŶŬŝůƂŬŽŚƚĂŝƐƚĂǀĂŬƵƵƚƵƐƉĂůǀĞůƵĂ͘ KŵĂŶƉĂŝŬŬĂŬƵŶŶĂŶƚƵƚƵŶǀĂŬƵƵƚƵƐĂƐŝĂŶƚƵŶƟũĂŶůƵŽŬƐĞŽŶ ĂŝŶĂŚĞůƉŽŵƉŝƉŽŝŬĞƚĂ͘ LähiTapiola Kaakkois-Suomi ,ĂŵŝŶĂͲ<ŽƚŬĂͲsŝƌŽůĂŚƟ JOULUVEIKKONEN 2013 7 Kirimajalla mahdollisuus tutustua suksien tervaukseen Husulasta löytyy paikka, jossa esim koululuokilla on mahdollisuus nähdä, miten puusuksia ennen vanhaan tervattiin. Kirin Hannun kanssa voi sopia ajankohdan, jolloin ulkoilupäivän yhteydessä pääsee tutustumaan kyseiseen taitoon. Ensimmäiset varaukset on jo tehty, ainakin Sulon päivänä terva tuoksuu ja sukset suihkivat Kirimajalla! Tarina sai alkunsa 50 – 60 -luvun taitteessa, jolloin Vehkalahden Veikot osti Husulasta tontin hyppyrimäkeä varten. Noin hehtaarin tontti Pyölinmäen sopivassa rinteessä olisi suunitelmien mukaan mahdollistanut ”K60” -mäen rakentamisen, jota ei kuitenkaan paikalle koskaan noussut. Luonnonmäen Husulan pojat siihen kyllä tekivät monena talvena, mäkiennätyksen ollessa ”viidentoista metrin luokkaa”. Seuraavan kerran paikka tuli tutuksi urheilukansalle vuonna 1977, jolloin Husulassa järjestettyjen Suomenmestaruushiihtojen reitti hyödynsi paikan korkeuseroja. Paikalla sijaitsi kovavauhtinen vaativa lasku, joka testasi kilpailijoiden osaamista. Kun Vehkalahden Veikot vuonna 1992 järjesti historiansa toisen kerran Jukolan-viestin, Vehka-Jukolan, näki Hannu, yksi tapahtuman puuhamiehistä, miten tietokoneet tekivät tuloaan myös urheiluseuratoimintaan ja kilpailujen järjestämiseen. Hän halusi VeVe:n pysyvän kehityksessä mukana ja teki seuralle tarjouksen: ”Ostan pusikoituneen hyppyrimäen tontin kymppitonnilla ja suosittelen, että kauppahinnalla seura hankkii käyttöönsä atk-välineitä.” Tarjottua hintaa korotettiin vielä sen verran, että kaupan vaatima yleisen kokouksen koolle kutsuva lehti-il- moitus (400 mk) meni ostajan piikkiin. Yleinen kokous sitten hyväksyi, äänestyksen jälkeen, kaupan ja rahoilla ostettiin seuralle mm. tietokone, tulostin ja faksi. Kun Veikot seuraavan kerran järjesti Jukolan Viestiä vuonna 2011, oli Hannu jo eläkkeellä ja jättäytynyt pois myös monista luottamustoimista järjestötyössä. Niinpä hän ehti Salpa-Jukolan rakennustalkoisiin varsin aktiivisesti mukaan ja huomasi, että ”rakentaminenhan on mukavaa hommaa”. Talkoissa kypsyi ajatus Vehkalinnan varastotilojen kohentamisesta parempaan kuntoon. Taas Hannu teki seuralle tarjouksen: ”Puran varaston päästä vanhan hirsisen saunarakennuksen pois ja rakennan tilalle paremmin seuran käyttöön soveltuvan varaston, jos saan hirsikehikon itselleni”. Kun tiedossa vielä oli, mitä Hannu oli kehikosta suunnitellut tekevänsä, hyväksyi johtokunta tarjouksen yksimielisesti. Hannun idea oli pystyttää kehikko hiihtomajaksi hyppy- Avajaispäivänä Kirimajan näyttelyyn kävi tutustumassa mm. seuran puheenjohtaja Vesa Koskiaho. rimäen tontille ja kerätä sinne Kaakonkulman hiihtovälineiden kehitystä esittelevä kokoelma. Samalla paikan terassi tulisi palvelemaan Portimon Poluilla retkeileviä ulkoilijoita taukopaikkana. 14.9.2013 vietettiin paikalla sitten Kirimajan avajaisia. Nokipannukahvia ja kakkua saaneet vieraat ihmettelivät Hannun aikaansaannosta. Paikalle on noussut pieni museo ja viihtyisä terassi taukopaikaksi. Erilaisia, lähinnä vanhoja puusuksia, on näytillä yli 120 paria viimeisen sadan vuoden ajalta. Lisäksi näytillä on vanhoja voiteita, monoja, siteitä ja muuta Museomestari Hannu kalustoa esittelemässä. välineistöä. Lahjoituksia museoon otetaan vastaan edelleen. Varsinkin Kaakonkulmalla tehdyt voiteet kiinnostavat. ”Kuorsalossa on kuulemma tehty aikoinaan Nopea-merkkistä voidetta, jota Nurmelan Sulokin ilmeisesti käytti. Löytyisiköhän jonkun vintiltä sellaisia purkkeja?” Jatkostakin on suunnitelmia. ”Voisin huoltaa ja kierrättää alle kymmenvuotiaiden suksia, ettei lapsille tarvitsisi ostaa uusia välineitä joka talvi. Tosin nämä tilat alkavat käydä ahtaiksi, pitäisi löytää jostain toinen purettava hirsikehikko lisätilaksi…” Täytyy ihailla Hannun halua VeVe hiihtojaoston tukijoita kaudella 2013-2014: Kaakon Nostot Oy Kymen Seudun Osuuskauppa Kymen Seudun Osuuspankki Kymenlaakson Sähkö Oy Vuorinen Oy Sportpiste <ŽŶĞƵƌĂŬŽŝŶƟdĂŬĂŶĞŶ d͘<ĞƌćŶĞŶKLJ SpaHotel Hamina >dhhƌĂŬŽŝŶƟKLJ Haminan Maansiirto ^dZd Kesälahden Maansiirto Oy Helsingin Nosturit Oy Kymen Nostokone Oy ZĂŬĞŶŶĞůƵũŝƚƵƐKLJ /ŶƐ͘ƚƐƚŽ^ƵŬĞůůƵƐͲ<ŽƚŬĂKLJ tehdä pyyteetöntä työtä paikkakunnan urheilun ja lasten eteen! Jos haluat vierailla Kirimajalla yksin tai ryhmän kanssa, lahjoittaa vanhoja esineitä tai sinulla on purettava hirsikehikko, niin Hannun tavoitat numerosta 0400 584 321. 8 JOULUVEIKKONEN 2013 Pikkuympyräkatu 24, 49400 Hamina • Puh. 040 3100 540 [email protected] • www.haminanfysioterapia.net JOULUVEIKKONEN 2013 9 Suunnistuskauden 2013 parhaat Tulevaisuuden toivoja vas. Kiia Jokela, Olli Rytkö, Meri Myllynen, Julia Laitinen, Roosa +HLNNLQHQ(HOL5XRWL0LLND0\OO\QHQ,GD+HLNNLQHQ6RÀD/DLWLQHQ Suunnistusjaosto vas. Hannu Kuikko, Pasi Jokela, Juhana Suurnäkki, Anniina Heikkinen, Reijo Koski, Jorma Kauppila, Varpu Pousi, Marjukka Heikkilä Suunnistuskauden 2013 parhaat Sarjojen parhaat suunnistajat vas. takana Miina Ruoti, Saku Hakulinen, Iida Heijari, Juho Pousi, Roosa Ruoti, Valtteri Heikkinen, Reetta Pakkanen, Miro Seppälä, Hanna Kiri, Timi Jaarinen, Niko Hakulinen, Sari Nurmela. Vas. edessä Roosa Heikkinen, Eeli Ruoti, Kiia Jokela, Aatu Niskanen, Ida Heikkinen, Taavi Suutari, Eevi Heijari, Otso Hanska, Emilia Laitinen, Aaro Takanen. Paras nuori suunnistaja H21 Petteri Muukkonen H20 Niko Hakulinen H18 Lari Takanen H17 Timi Jaarinen H16 Miro Seppälä H15 Valtteri Heikkinen H14 Juho Pousi H13 Saku Hakulinen H12 Aaro Takanen H11 Atso Hanska H10 Taavi Suutari H9 Aatu Niskanen H8 Eeli Ruoti D21 D20 D18 D17 D16 D15 D14 D13 D12 D11 D10 D9 D8 Lari Takanen Sari Nurnela Jenna Ojala Janita Ojala Hanna Kiri Reetta Pakkanen Roosa Ruoti Iida Heijari Miina Ruoti Emilia Laitinen Eevi Heijari Ida Heikkinen Kiia Jokela Roosa Heikkinen Vehkalahden Veikkojen vävypojan vierailu Rastikerhossa JANI LAKANEN Suunnistajat ovat kuin yhtä perhettä. Tämä tuli jälleen todistetuksi, kun pääsin vierailemaan VeVen Rastikerhossa ollessamme Lilja-tyttäremme, 1v., kummien luona kylässä Haminassa. Kriktilän perheen kanssa olemme pitäneet tiiviisti yhtä, sillä perheen äiti Liisa, nykyään aktiivi Rastikerhon vetäjä, on meidän perheen äidin, Reetan, paras lapsuuden ystävä ja suunnistuskaveri. Liisan lapset Pihla, 7v. ja Tuuli, 5v. ovat jo kokeneita rastikerholaisia, kuten meidän Lauri, 6v., Suunta-Jyväskylän suunnistuskoululainen. Niinpä oli mukava yhdistää vierailuumme Haminassa osallistuminen VeVen Rastikerhoon, kun päivät sattuivat mukavasti sopimaan yhteen ja minä olin Vuokatissa suunnistanut MM-hopeaa. Vähintään yhtä tärkeää oli se, että lapset pääsivät kartuttamaan kokemuksiaan ihanan metsälajimme parissa. VeVen Rastikerhossa vierailuni tarkoitus oli ensi sijassa olla innostamassa VeVen rastikerholaisia ja vähän van- Jani Lakanen suunnistuskoululaisten ympäröimänä. hempia valmennettavia. Kerran vierailulla ei luonnollisesti ehdi suunnistusta opettamaan, mutta mukanaoloni toivon mukaan sai aikaan lisäpontta lasten ja nuorten keskuudessa. Tavoitteena oli myös, että opastaisin hiukan valmennettavia omilla näkemyksilläni hämmentäen metsävisiitillä. Tämä tavoite ei toteutunut odotusten mukaisesti, sillä Pihlan vetovoimaisesta suostuttelusta huolimatta poikani Lauri ei halunnut mennä kenenkään muun kuin isän kanssa maastoon. Näin ollen Liisa esitteli minut aluksi ja kerroin nuorille hieman kokemuksiani suunnistusurani alkuvaiheilta. Oli kiva nähdä kaikki lapset ja nuoret VeVen suunnistuspaidassa. Yhteinen asuste on lähtökohta seurahengelle. Varsinainen Rastikerhon harjoitus alkoi kartta-kompassi-leikillä, jossa kummatkin vuorollaan jahtasivat toisiaan. Yleensähän kartta ja kompassi ovatsuunnistajalla samassa kädessä tai ainakin eri käsissä. Tässä leikissä kartat ja kompassit olivat kuin ”kissat ja hiiret”, mutta hauskaa oli ja lapset saivat olla terävinä hereillä. He saivat hyvän valmiuden itse suunnistusosuuteen, mikä lämmittelyn tarkoitus onkin. Olipa hienoa päästä neljän innokkaan rastikerholaisen kanssa maastoon heitä opastamaan ja kivasta Reitkallin kulmakuntien maastosta nauttimaan. Olen kyllä aina pitänyt kaakon seudun maastois- ta, joissa peruspohja on niiiiin paljon parempaa kuin Jyvässeudulla. Näin myös lapset varmasti kokivat kirmatessaan innoissaan rastilta toiselle. Lauri ainakin oli innoissaan Pihlan, Annikan ja Merin kanssa hyväpohjaisessa maastossa juostessaan. Katsoimme aina yhdessä olennaisimmat asiat seuraavalle rastille nopeasti ja varmasti päästäksemme. Mielestäni olennaista niin lapselle kuin huippusuunnistajalle on katsoa, missä seuraava rasti sijaitsee ja miten sinne pääsee nopeasti ja varmasti. Kun reitinvalinta on tehty ja rastin sijainti selvä, jäljelle jää vain toteutus. Helppoa kuin heinänteko… ei ehkä niin helppoa, jos heinäntekokaan nykynuorille olisi, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan suunnistusajattelu menee noin, ja toimii hyvin, kun harjoituksia on tehty useita, kokemusta on ammennettu erilaisista maastoista ja ollaan tietoisesti ajattelemassa suunnistustehtävään kuuluvia asioita, eikä esimerkiksi ’kisamakkaraa’. Kaikkinensa harjoitus meni meillä oikein kivasti. Myös syksyisen maaston mustikat tuli nautiskeltua. Sinisuisina lapset juoksivat vielä viimeiseltäkin rastilta reippaasti maaliin. Meidän perhe on toistaiseksi aika erikoinen suunnistusperhe, sillä muuten yhtenäiseen ja tiiviiseen perheeseemme mahtuu kolme suunnistusseuraa. Edustettuina ovat VeVe, S-JKL ja Vaajakosken Terä. Näiltäkin osin sanonta ”suunnistajat ovat kuin yhtä perhettä” sopii meille hyvin. Rakkautta yli seurarajojen! 10 JOULUVEIKKONEN 2013 Terveisiä Länsi-Suomesta! Neljättä vuotta VeVen etäedustusta SANNA KAUPPILA ELINA KILPELÄINEN Etäedustus on toiminut mainiosti ja treeneissä Raumalla ja Turussa ollaan ahkerasti käyty edustamassa oman seuran paidat/takit päällä. Elina on onnistuneesti pitänyt VeVen värejä korkealla Rasti-Lukon sählyvuorolla ja iltarasteilla. Sanna on ollut mukana Turun korkeakouluissa opiskelevien suunnistajien (Ol-UT:n) toiminnassa sekä useasti myös Varsinais-Suomen alueen avoimissa av-treeneissä, joita onkin ollut ihan kiitettävästi. Turussa ja Raumalla suunnistuskulttuuri on melko vahva, joten toimintaan on ollut melko helppoa sujahtaa mukaan. Koska suunnistus on yksilö- laji, on paikkakunnasta riippumatta treeniä tehtävä melko paljon myös itsenäisesti. Onneksi Länsi-Suomi tarjoaa loistavat puitteet niin fyysiseen kuin taitoharjoitteluunkin. Ollaan kuitenkin aina silloin tällöin pidetty yhteisiä treeniviikonloppuja niin Turussa kuin Raumallakin, välillä suunnistaen ja välillä mm. vesijuosten. Seura on tarjonnut jossain määrin leirejä kotimaassa, joihin on aina mahdollisuuksien sallimissa rajoissa yritetty päästä mukaan. Länsirannikolta ei ole aina se lyhyin matka leirikohteisiin, minkä vuoksi on ollut hyvä, että niitä on ollut ympäri Suomea. Ja onhan se matka käynyt mm. Vierumäellekin vuodesta toiseen melko rattoisasti, kun ei ole tarvinnut yksin matkustaa. Länsirannikolla asuvia on välillä hellittykin: viime kevään pääsiäisleiri järjestettiin Turussa ja tämän vuoden 25 mannareissun laivamatkat molempiin suuntiin hoituivat Turun satamasta käsin. Joitakin hankaluuksia olemme kuitenkin myös havainneet etäedustuksessa. Länsirannikolla jää helposti eristyksiin muusta seuran toiminnasta välimatkan takia, joten yhteisiä kuulumisia olisi mukava kuulla enemmänkin! Lisäksi täältä asti lähteminen edustamaan esim. kauden päättäjäisiin tuntuu varsinkin opiskelijabudjetilla kauhistuttavalta ajatukselta, joten toivomme, että saamme sen verran anteeksi. Kyl mää teil terkkui lähettäsisi! Aikuisten suunnistuskoulun oppilaita ja ohjaaja Jorma Kauppila. Aikuisten suunnistuskoulussa oli intoa ANNIINA HEIKKINEN ;F à ٠ç } Ä Ä Ð Ä ė Ĥj ġĤĿ Î Î ooĻ oĤġÎ j Ä Î Î Ä þ ġ. ç Á Ĥj ġė ġç Þ ġĻ Ä Ð oġĤĿ Î oĤĿ Ù ø Ä ġė Ä Ð Ð oġė j Ð ç ġÍj ġĤj ø j Á Ĥį Ù j Ĥġ j j Ð Ä j Ä Î j Ä ė Ä Þ j ġÎ Ä Đ Íj į Ĥį Ù Ä ė Ĥ Þ ġ Þ oÎ Ŀ Ļ oĤġĤį ĐĻ j Ð Ð Ä ė ė ĤÄ ġÄ Ð Ù j Þ ġj Ļ j Ä Þ Ð į Î į j ġÍj ġÎ į Đ ė ė Ä ĤÎ Ä Þ ġĐ Ļ oÐ Ä Ð Ð oþ ġ. oĿ ġÎ ç Î Ä Ð Ù j ė ė j ġç ø þ °Ġ Ù ç } Ä Ä Ð Ä ġ bÁėėoġÁĿĻoġĤįÐþġ Keväällä riensi ajatus extempore aikuisten suunnistuskoulusta. Otin muutaman puhelun ja homma oli selvä järjestettäväksi. Niinhän se sitten laitettiin pystyyn – hiukan kiireellä aikataululla kylläkin. Innokkaita oppilaita ilmoittautui mukaan 25, joten ei se ihan hukkaan heitetty ajatus ollut. Itseä harmitti hiukan, kun ei pääsyt mukaan aloitustapahtumaan, kun olin nuorten kanssa Tiomilassa, mutta suunnistuksen ja hiihtosuunnistuksen osaavat kaverini Eeta-Kaarina Lonka ja Satu Salorinne hoitivat aloituksen mallikkaasti ja esitys nykypäivän suunnistuksesta oli valmis. Suunnistuskoulun oppilaista osa oli suunnistanut 20 vuotta sitten, osa lähti ihan nollasta ja osa tuli mukaan, kun lapset käyvät Hipposuunnistuskoulua ja halusivat ymmärtää heidän harrastustaan ja olihan jollakin kokemusta jo Jukolanviestistäkin. Eli skaala oli laaja. Sitten kun oli ensin tutustuttu oppilaisiin ja se mitä nykypäivän suunnistus on, siirryttiin sisältä ulos ja jatkettiin harjoituksia käytännössä, elikkä tässä tapauksessa maastossa pienryhmissä ja jokaisessa ryhmässä oli oppaana VeVen suunnistaja. Oppilaille annettiin myös ohjeistusta miten kuntosuunnistuksissa toimitaan. Aikuiset olivat todella innokkaita oppilaita; kompassin käyttö, suunnassa kulku, emi- tin käyttö, karttamerkit, rastimääritteet ja kartan lukeminen tuottivat jo paljon haastetta, ja vauhtia lisäämällä vaativuus senkun kasvaa. Syksyllä järjestettiin kuntosuunnistusten yhteydessä jatkokurssi, jonne muutama innokas ilmoittautui. Kaiken kaikkiaan aikuisten suunnistuskoulu oli ihan ok-tapahtuma. Joten ensi vuonna on varmaan uusi aikuisille tarkoitettu suunnistuskoulu. Tervetuloa kaikki rohkeasti mukaan tähän kivaan ja luonnonläheiseen harrastukseen, koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Itselläni kokemusta on jo lähes 40 vuotta ja myös koko perhe on tässä mukana. Tiedetään muuten, että ”suunnistajat ovat yhtä suurta perhettä.” JOULUVEIKKONEN 2013 11 Juniorisuunnistajat rasteilla ANNIINA HEIKKINEN Nuorten suunnistuskausi alkoi pitkän talven jälkeen Ruotsissa Nuorten Tiomilassa, joka oli kovatasoinen kilpailu. VeVe osallistui kahdella joukkueella; joukkueet olivat 4-henkisiä ja niihin piti kuulua tyttöjä ja poikia. Nuoret saivat arvokasta kokemusta ja maastopankkia tältä reissulta. Nuoria osallistui samalla miesten viestiin, kun osa miehistä sairastui. Kevään SM-karkelot alkoivat sprintillä Mikkelin keskustassa, kisakeskus oli pystytetty torille ja sinne VeVen upea viiri ja leiri pystytettiin päiväksi. Kisa oli 2-osainen ja erittäin sähäkkä kilpailu. Nuorista Lari oli parhain ottaen sijan 5. Täältä jatkettiin matkaa erikoispitkille Anttolaan. Erkoispitkä on suunnistajille ns. maraton. 10-sakkiin ei näissä kisoissa päästy. Yksi nuorten kesän kohokohta oli Leimausleiri Vierumäellä, jossa oli 7-18-vuotiaita n. 1500. Sinne VeVe osallistui 30 leiriläisen ja 4 ohjaajan voimin. VeVen ikähaarukka oli 7-17-vuotiaita. Leirillä oli eritasoisia harjoituksia ja jokaiselle pyrittiin löytämään riittävän haastavat harjoitukset. Leirillä oli suunnistuksen lisäksi mm. sählyä, uintia, erilaisia pelejä, discoilua, juoksutekniikkaa ja yhdessäoloa. Isoimmat VeVeläiset osallistuivat myös kartoituskurssille leirin aikana... tästähän voi tulla jopa ammatti! VeVe kunnostautui isojen poikien sählyturnauksessa ottamalla toisen sijan tiukkojen otteluiden jälkeen. Monet vastustajat kauhistuivat, kun VeVen joukkueessa oli tosi isoja poikia. Itse kerroin vastustajille, ettei pojilla vielä ikää hirveästi ole, mutta pituutta löytyy. Joukkueessa pelasivat Samu, Timi, Janne, Valtteri, Saku, Juho ja Matti. Yes! Viimeisenä leiripäivänä suunnistettiin sateessa leiriviesti, johon kaikki 1500 leiriläistä osallistui 5-henkisin joukkuein. Joukkueessa piti olla jokaiselta tasoryhmältä. Joukkueiden kokoopanoja mietittiin pitkään, jotta saataisiin mahdollisimman hyvät joukkueet. VeVe sai siis 5 joukkuetta kasaan ja kilpailusta tuli äärimmäisen jännä. Joukkueet lähtivät oman joukkueen kepiltä ja palasivat kepille heti omat rastit haettuaan. Pienimmillä, eli RR-tasolaisilla, sai olla saattaja mukana. Näin ollen ohjaajatkin joutuivat metsän siimekseen ja maaliin joukkue sai juosta vasta kun koko joukkue oli koossa kepillä. Ja kas kummaa, VeVe I teki jymy-yllätyk- Leimausleirin voittajajoukkue. Eevi Heijari, Ida Heikkinen, Henrika Vallema, Henna Rautamaa ja Heljä Kauppinen. sen naisvaltaisella joukkueella voittaen koko kisan. Joukueessa olivat Henrika, Ida, Heidi, Reetta ja Valtteri. Myös muut VeVen joukkueet pärjäsivät tässä erinomaisesti. Kyllä oli selkään taputtelijoita! Elokuun lopulla oli Anjalassa suuren urheilujuhlan tuntua, kun siellä suunnistettiin Nuorten Jukola. VeVe sai tähän kasaan 4 joukkuetta ja osa joutui tyytymään varamiehen rooliin. VeVen viesti lähti mahtavasti käyntiin, kun Valtteri tuli avausosuudelta toisena vaihtoon vain 13 s kärjestä. VeVe olisi taistellut kymmpisakkiin, mutta yhdellä osuudella tuli liikaa virheitä. Lopulta VeVe I oli 22. VeVe II:lla oli myös pullat hyvin uunissa, kun Märten pääsi ampaisemaan ankkuriosuudelle ennen I. joukkuetta. Muut VeVe-joukkueetkin selvityi hyvin maaliin, vaikka joukkoon mahtui vähemmän suunnistaneita ja Suunnistuksen lomassa Leimausleirillä, Henrika Vallema, Henna Rautamaa ja Roosa Heikkinen. ensikertalaisia. Syksyn koittaessa oli SM-pitkät Pudasjärvellä. Parhaimmista sijoituksista vastasivat Valtteri 6. ja Lari 8. SM-keskimatkat käytiin Äänekoskella ja tiukkoMHQNDUVLQWRMHQMlONHHQ$ÀQDDlin tuloksista löytyy Janne sijalta 10. SM-viesteistä odotin jo jotain parempaa… ainakin 16 po- Leimausleirillä tapahtui IDA HEIKKINEN 10 V. Lähdimme bussilla yhdessä Kymin Suunnistajien kanssa Vierumäelle Leimausleirille kesäkuun alussa. Leiriä oli odotettu koko vuosi. Nyt leiri oli alkamassa. Leirillä oli n. 1500 leiriläistä eli nuoria suunnistajia. Majoituimme 2 hengen huoneissa. Minä olin Henrikan kanssa samassa huoneessa. Leirillä kävimme kaksi kertaa päivässä suunnistusharjoituksissa. Harjoituspaikoil- le kävelimme aina ryhmässä. Meidän ryhmän ohjaajat olivat Varpu ja äitini Anniina. Varpu lähetti meidät metsään ja oli maalissa ottamassa vastaan. Varpulla oli aina silloin meidän avaimet ja takit. Anniina ohjeisti meidät ja juoksi nuorten perässä metsässä. Väliajoilla olimme mm. hippaa kiipeilytelineessä ja kävimme monesti uimassa Liinun isän Jarkon johdolla. Meillä oli myös sählyturnaus ja joukueessa oli itseni lisäksi Henrika, Henna, Heljä, Emilia, Eevi, Aatu, Taavi, Liinu ja Roosa. Ekassa erässä vastustajat eivät saapuneet ollenkaan paikalle, joten pelasimme sitten harjoitusottelun omiamme vastaan. Toisella erällä hävisimme vastustajille. Leirin viimeisenä päivänä oli leiriviesti. Minut oli valittu TR-tasolle, jossa oli tavallinen rata. Minulla meni hetki aikaa kun tajusin, missä olen ja kun löysin 1. rastin, vasta silloin olin oikein selvillä missä olen. Loppumatka sujui ihan hyvin, paitsi että yh- deltä rastilta puuttui leimasin, mutta onneksi aikuinen oli rastilla sanomassa, että jatkakaa matkaa. Jännitin lopuksi Henrikan kanssa omalla kepillä, milloin meidän koko joukkue olisi kasassa ja pääsisimme joukkueena maaliin. Lopulta meidän joukkue voitti koko kilpailun. Saimme palkinnoksi lahjakortit ja mukit. Mahtavaa! Nyt sitten odotellaan seuraavaa leimausleiriä Rovaniemellä ja jospa näkisin Antti Tuiskun siellä. jilla olisi mahdollisuus… kunpa pojat onnistuisivat. Janne oli aloittanut muutaman viestin hyvin, joten mahdollisuuksia oli ihan mihin vain. Ja tulihan hän hyvin. Jalkavaivoista toipunut Matti jatkoi varmaa menoa ja Valtteri toi VeVen sijalla 6 maaliin. Parempaankin olisi ollut mahdollisuus, kun pari kaveria meni ohi lopussa Valtterin sortuessa pariin helppoon virheeseen. D16-sarjassa Reetta aloitti viestin vaativassa maastossa ja yllätys koitti, kun hän tempaisi VeVen kärjessä vaihtoon. SM-yö onkin sitten oma lukunsa, sinne nuorista uskaltaituivat vain sitkeimmät... tätä kannattaa itse kokeilla lampun kanssa metsässä… Lopulta voi jäädä koukkuun! Heh. Tämä laji kun on sellainen. Lokakuun koittaessa edessä oli yhteishenkeä kohottava perinteinen Oravatonnikeikka bussilla Turkuun, hovikuskina Aake. Reissu sisälsi nuorisoviestin ja henkilökohtaisen kilpailun. Tänä vuonna säät suosi- vat meitä, toisin kuin vuosi sitten. Nuorisoviestissä saatiin kokea iloisia yllätyksiä suorituksissa. Henkilökohtaisessa kilpailussa juniorit saivat muutaman palkinto-oravan tuomisinaan kohti Kymenlaaksoa. Ida voitti D10RR, Henri oli 5. TR:llä ja Valtteri täräytti GPS-selässä sellaisen suorituksen, että kuuluttaja vertasi sitä Petteri Muukkoseen, sijaluku 5. Tämä oli Valtterin kauden paras suoritus kovatasoisessa kilpailussa. Kesän mittaan käytiin NUORISOCUP lähialueella, johon kuului 5 osakilpailua. Sarjoja oli 8-18-vuotiaille, eli nuorimmille oli RR suunnistusta ja isommille jo ihan kunnon ratoja. Tämä cup on tosiaan sellainen, että näissä kisoissa moni ottaa ensiaskeleet suunnistuskilpailuihin ja ura tavallaan aukeaa näistä kisoista. VeVe otti 4 sarjavoittoa ja muita mitalisijoja, jotka ovat ohessa; H18 1. Timi, 2. Lari, H16 1. Valtteri, 2. Janne, H12 3. Aaro, H10 3. Taavi, D18 2. Anni-Elina, D16 2. Roosa, D14 3. Iida, D13 1. Miina, D10 1.Ida, D9 2. Kiia, 3. Anna, D8 3. Roosa. VeVe oli tosiaan 2. tässä cupissa Kouvolan Suunnistajien viedessä voiton. Eli kaikki juniorit mukaan ensi kaudella tähän cuppiin, otetaan ensi vuonna voitto kotiin! Nyt sitten jatketaan uusilla harjoituksilla kohti uutta kautta 2014 ja odotellaan lumien tuloa. Tyytyväisenä täytyy todeta, että liiton valmennukseen tulosten perusteella on valittu Reetta, Valtteri ja Lari. Harkoissa nähdään! 12 JOULUVEIKKONEN 2013 Kotikisojen vuosi TERO FÖHR Suunnistuksen kisakausi on pitkä, aina huhtikuun puolivälistä lokakuun loppuun. Toki ulkomailla kisoja riittää senkin ulkopuolelle. Mennyttä kautta hallitsi normaalia kisakalenteria maustaneet suunnistuksen MM-kilpailut Vuokatissa, olihan kolmen VeVen miessuunnistajan tavoitteena paikka ja menestys kotikisoissa. Kovin monta seuraa Suomesta ei löydy, jossa olisi yhtä paljon maajoukkuepaikoista kilvoittelevia urheilijoita. Alkukauden suurimmat tavoitteet seuratoiminnan kannalta olivat perinteisesti lajin suurtapahtumat Tiomila Ruotsissa ja Jukolan Viesti Suomessa. Kevätkaudella odotuksia nostivat Petteri Muukkosen hyvät juoksut kotimaassa ja Ville Revon oivat suoritukset sotilaiden PM-kisoissa, mutta toisaalta tummia pilviä aiheuttivat Jonne Lehdon ja Tero Föhrin jalkavaivat. Tänä vuonna joukkueena ei Tero Föhr lähdössä pitkälle MM-matkalle Vuokatissa. viesteissä onnistuttu, vaikka varsinkin Jukolaan oli etukäteen asettaa vahva joukkue. Tiomilassa kymmenen ja Jukolassa seitsemän urheilijan onnistuminen samaan aikaan ei ole helppoa ja lienee myös syytä miettiä valmistautumisen onnistumista. Toisaalta ero parempiin sijoihin on monesti pienestä kiinni. Kun nyt Jukolan sija oli 15. niin sama sija oli tuloksena vuonna 2003. Välissä sijoitus oli aina 1-7:ään (VeVen järjestämää Salpa-Jukolaa 2011 lukuunottamatta). Nuoret opiskelijat ovat aikuistuneet perheellisiksi ja työelämän haasteisiin, eikä haastajia junioreista ykkösjoukkueeseen ole noussut, siinä suurin haaste menestyksen jatkamiseen. Vuokatin MM-joukkueeseen nousivat lopulta Petteri Muukkonen sprinttiin ja keskimatkalle sekä Tero Föhr pitkälle ja viestiin ankkuriksi. Kun Suomen joukkueessa juoksivat myös VeVessä urheilijoiksi kasvaneet Anni-Maija ja Simo-Pekka Fincke, oli jokaisel- la kisamatkalla edustettuna VeVen värejä! Todella ainutlaatuinen tilanne suomalaisessa urheilussa ja hyvä syy ylpeyteen monessakin VeVen lajijaostossa! Vuokatin kisoja miettiessä on itsellä hieman kaksijakoinen olo. Toisaalta tulokset (pitkän matNDQ NDUVLQQDQ ÀQDDOLQ viestin 5.) eivät olleet sitä mitä kotikisoista olisi halunnut, mutta toisaalta on vaikea olla pettynyt. Kevään jalkavaivan myötä, vain 1,5 kuukauden juoksujen jälkeen, paikka joukkueessa ja tunnelma kotikisoissa oli jotain ainutlaatuista. Niin paljon tuttuja kannustamassa, niin suunnistuksen kuin muidenkin lajien parista, ja tunnelmaltaan varmasti kaikkien aikojen MM-kisat! Toisaalta normaalitilassa pitkän matkan karsinta ei olisi paiQDQXWMDORLVVDÀQDDOLVVDMDNLVD olisi ollut kuin minulle tehty. Mahdollisuus uran huipennuksena ei toteutunut, mutta kokemuksena Vuokatti oli upea. Kiitos vielä kaikille kisoissa ja kotona tukeneille! Fin5 Rastiviikko 2016 tuo huiput Haminaan HANNU KUIKKO Toivottavasti Jukolan järjestelyistä on toivuttu ja kenellekään ei jäänyt kammoa kilpailujen järjestämisiä kohtaan. VeVe:ltä kysyttiin elokuussa, olisimmeko halukkaita järjestämään vuoden 2016 Fin5 Rastiviikon. Asiasta keskusteltiin seuran ihmisten kanssa ja lokakuun alussa jätettiin hakemus. 16. lokakuuta Suomen Suunnistusliitolta tuli ilmoitus, että hakemus on hyväksytty ja järjestelyoikeus on myönnetty Vehkalahden Veikoille. Fin5 Rastiviikko on tapahtuma, jossa viikon aikana kilpaillaan viisi osakilpailua ja lopuksi lasketaan tulokset yhteen. Kilpailijoita rastiviikolle odotetaan 3000 – 5000, lisäksi huoltajat ja muut kilpailuihin osallistumattomat. Todennäköisesti liikutaan jossain 7000 – 8000 ihmisen määrässä. Tällä hetkellä järjestelyissä ollaan hyvinkin alkumetreillä. Maastoja mietitään ja organisaatiokaaviota laaditaan. Järjestely on taas iso pon- nistus. Talkooväkeä tarvitaan n. 400 -500 henkeä, kolmasosa Jukolan talkoolaisten määrästä. Toisaalta tapahtuma on viikon mittainen mutta päiväaikaan joten yötöitä ei hirveästi ole odotettavissa. Tällaisen ison tapahtuman järjestäminen, vaikka onkin suunnistustapahtuma, on koko seuran asia. Vehkalahden Veikot isona seurana tarvitsee myös isot rahat toiminnan pyörittämiseen. Tässä on syy, miksi isoja tapahtumia halutaan järjestää. Meillä on jatkuvasti satoja lapsia ja nuoria eri lajien piirissä harrastamassa liikuntaa, jotkut enempi kilpailumielellä, jotkut vain harrastusmielessä. Kaikista ei tule kilpaurheilijoita, eikä tarvitsekaan. Tärkeintä on saada nuorille jonkunlainen kipinä liikuntaa ja terveitä elämäntapoja kohtaan. Sitten ovat tietysti aikuiset kilpailijat ja harrastajat, heillekin halutaan tarjota mahdollisuuksia edustaa seuraa kilpailuissa ja harrastaa eri lajeja omien mieltymysten mukaan. Harrastajien kustannusten pitäminen kohtuullisena vaatii seuralta isoa rahallista panostusta. Nykyisenä taloudellisesti huonona aikana yritysmaailman tukea on vaikea saada. Isoja tapahtumia järjestämällä saadaan tienattua varoja kerjäämättä. Asian ajatteleminen tältä kannalta helpottaa varmasti päätöksen tekoa, kun teitä tullaan kysymään järjestelyorganisaatioon. Maanomistajat ovat jälleen erittäin tärkeässä roolissa. Toivoisin tämän saman ajatusmallin leviävän teidänkin keskuu- dessa. Kukaan järjestelyorganisaatiosta ei saa itselleen mitään aineellista hyvää, päinvastoin kuluja kyllä tulee, vaikka ne pyritäänkin korvaamaan. Ainoa palkinto on hyvä mieli onnistuneen tapahtuman järjestämisestä. Maanomistajiin pyritään mahdollisuuksien mukaan olemaan henkilökohtaisesti yhteydessä kun suunnitelman runko mahdollisine maastoineen selviää. Tämän hetken suunnitelmien mukaan rastiviikko alkaa maanantaina 11.7.2016. ”Kanadaa kartoittamassa” JANNE WECKMAN Toronto, tuo Pohjois-Amerikan 4. suurin kaupunki, jonka siluettia koristavat pilvenpiirtäjät ja kolmisen vuosikymmentä maailman korkeimman rakennuksen titteliä pitänyt CN Tower. Paikka, jossa ruuhkat ovat arkipäivää, kapitalismi kukoistaa ja pormestaritkin narahtavat huumeista. Täällä on vaikea uskoa, että olemme maailman harvimmin asutussa maassa. Jostain syystä kuitenkin lähestyivät Vehkalahden poikaa sähköpostilla ja kysyivät karttaa tekemään. No, eihän tänne varmaan muuten olisi tullut lähdettyä, joten päätettiin koko perheen voimin pakata kimpsut ja kampsut ja hönkäistä kuukau- deksi rapakon toiselle puolelle. Ihan koko Kanadaa en ole tässä ajassa ehtinyt kartoittaa, siksi runsaasti lääniä riittää. Pelaavat kuulemma Torontossa jääkiekkoakin, mutta sehän ei meitä kiinnostanut. Kestävyyslajeja harrastetaan suunnilleen saman verran kuin Suomessa. Seutukunta on hieman lämmintä hiihtämiseen, mutta kestävyysjuoksua esiintyy jonkin verran. Varsinainen suunnistusseura, jolle kartat tulevat, on Hamiltonin Don’t Get Lost. Suunnistus on marginaalisporttii, mutta oli paikallisessa kuntosuunnistuksessa noin 150 henkeä ja Kanadan mestiksissä 600. Metsä on hyvin samantyyppistä kuin Keski-Euroopassa. Valtaosa suunnistusmaastoista on vaahterametsää, jossa metsänhoitoa ei ole paljoa harrastettu. Yksityisille maille ei ole asiaa, vaan suunnistukset tapahtuvat valtion tai provinssin suojelemilla mailla, lähinnä Niagaran Luiskaksi (Escarpment) kutsutun kalliomuodostelman alueella. Tämä on todella pitkä lähes yhtenäinen jyrkännerivistö, jonka lävitse virtaavat joet ja purot muodostavat lukemattomia vesiputouksia. Näistä suurin ja kuuluisin on tietysti Niagaran putoukset. Yksi noin 20 m korkea pikkuputous, Borer’s Falls, sijaitsi toisella kartoittamallani alueella. Molempien maastojen läpi kulkee Kanadan vanhin ja pisin merkitty vaellusreitti, Bruce’s trail. Ja kyllä, on pidempi kuin Portimon Polut. Ihmiset ovat olleet erittäin ystävällisiä ja muutenkin täällä tuntee olonsa turvalliseksi. Olemme saaneet juhlia Kanadalaista kiitospäivää ja halloweeniä, joista varsinkin jälkimmäinen näkyy kaupoissa ja pihoilla eri mittakaavassa kuin kotopuolessa. Ehdimme myös käymään Toronton suosituimmissa turistirysissä, joissa ei onneksi ollut pahin ruuhka-aika. Kyllähän maailma näyttää tältä kantilta hieman erilaiselta, ja Suomi on kanadalaisille pieni piste jossain maailman toisella laidalla. Lähes kaikki asiat, niin luonnossa, kaupoissa kuin vaikkapa liikenteessä, ovat melkein samanlaisia, mutta kaikessa on silti pieni ero. Yleensä ero on se, että täällä kaikki on napsun isompaa. Vaikka nykyään tietokoneet helpottavat kartoitustakin, on se silti maastossa tehtävää käsityötä. JOULUVEIKKONEN 2013 13 Suunnistuksen SM – erikoispitkät matkat Lintukodossa 2015 Suunnistuksen SM erikoispitkät matkat -alustava organisaatio MARKO KOSKIAHO Vehkalahden Veikot Järjestää Haminan Turkialla SM-erikoispitkät matkat 18.10.2015. Kilpailukeskuksena toimii Lintukodon Leirikeskus. Harjoitusja kilpailukieltoalue ylettyy Turkian lisäksi Kannusjärven, Kitulan ja Pyhällön kylän alueille. Seuran verkkosivuilta löytyy linkki harjoitus- ja kilpailukieltoalueeseen. Mukana Suomen parhaimmisto SM-mitaleista Haminasta kilpailee sarjojensa parhaat nuorista 16-vuotiasta tytöistä ja pojista alkaen aina 85-vuotiaiden veteraanisarjoihin asti. Viime kesän kilpailuissa Anttolassa H85 -sarjan matka oli noin 3,7 km, voittajalla Mauno Ripatilla meni aikaa hiukan yli tunti. Miesten pääsarjan matkaa oli lähes 24 km, kilpailun voitti Jonne Lakanen ajalla 2,38 h. Naisten pääsarjan noin 15 km matkan voitti Karoliina Sundberg ajalla 2,07 h. Kunnioitettavia matkoja ja aikoja! Maanomistajat ja metsästysseurat myönteisiä Kilpailun valmistelut aloitettiin perinteisellä hakuprosessilla suunnistusjaoston johdolla, siihen liittyen aloitettiin maanomistajien suuntaan mittava yhteydenotto- ja maankäyttölupa- prosessi. Kaikkiaan kartoitettavalle alueelle osuu yli 100 maanomistajaa. Maanomistajia on lähestytty pääasiassa perinteisellä kirjepostilla ja puhelimella kevään aikana. Maanomistajat ovat suhtautuneet kilpailun järjestämiseen pääsääntöisesti myönteisesti, vain muutaman maanomistajan palstoja on kierrettävä. Pääosa näistäkin maankäytönkielloista on neuvoteltu niin, että vain joitakin uusia istutusalueita kierretään, mutta muuten kyseistä palstaa voidaan suunnistukseen käyttää. Kun saimme tietää Suomen Suunnistusliitosta kilpailun järjestämisajankohtavaihtoehtoja, soitettiin alueen metsästysseurat läpi, koska todennäköisin ajankohta sattuisi juuri hirvenmetsästyskauden alkuun. Metsästysseurat suhtautuivat kilpailun järjestämiseen myönteisesti, vaikka pieniä järjestelyjä kisan järjestämisajankohta tulleekin metsästäjille aiheuttamaan. Haluankin kiittää maanomistajia ja metsästysseuroja positiivisesta suhtautumisesta. Mahtavat puitteet kilpailukeskukselle Muutama pienimuotoinen järjestelytoimikunnan kokouskin on ehditty pitää, tärkein oli alkusyksystä tulevassa kilpailukeskuksessa Lintukodossa. Kilpailukeskuksen omistaa Kotkan kaupunki, jonka kans- sa yhteistoiminta onkin ollut mutkatonta. Lintukoto tarjoaa syksyiselle kisalle mahtavat puitteet. Uusittu keittiö laitteineen, hyvässä kunnossa olevat rakennukset ja sähkönsyöttö takaavat toimivat puitteet, vaikka kisapäivälle sattuisi huonompikin keli. Sinällään suunnistajat eivät keliä pelkää, vaan sateen sattuessa kastuu. Kisan seuraamisen ja järjestelyjen toimivuuden kannalta on tärkeää että keskusalueelta löytyy vettä, sähköä, kantava maapohja ja hyvät ravintolatilat ruokailuun ja kahvitteluun. Lisäksi valmis ”infra” säästää kustannuksia ja talkootyötä! Kilpailukeskukseen odotetaan noin 2000 ihmistä Kilpailuun odotetaan yli 1000 kilpailijaa, noin 500 huoltajaa ja muita kilpailunseuraajaa, sekä noin parisataa talkoolaista. Pienen haasteen kilpailukeskuksen suunnitteluun tuo noin 500 henkilöauton ja noin 5 linja-auton sijoittaminen lähialueen pelloille, etenkin jos syksy on ollut sateinen. Alustavia paikoitussuunnitelmia on olemassa ja alustavia neuvotteluja muutamien lähitalojen kanssa onkin jo käyty. Erikoispitkät matkat tuo kisaan oman suolansa, suunnistajat viihtyvät metsässä keskimäärin pari tuntia, joten kilpailupäivä kestää aamusta pitkälle iltapäivään. Kilpailukeskuk- Kilpailunjohtaja Kenttäpäällikkö Ratamestariryhmä Markkinointipäällikkö Tulospalvelu Lähdöt / kartanvaihdot Maali Talous Marko Koskiaho, PDUNRNRVNLDKR#VDOSDNLUMDLQHWÀ Hannu Kuikko Jorma Sipilä, Janne Weckman, Jonne Lehto Arto Tilli Timo Harju Timo Väisänen, Reijo Koski Eero Parkko Raimo Hänninen sen ravintola tarjoaa niin väsyneille ja nälkäisille kilpailijoille, kuin kisan seuraajille lämmintä ruokaa ja kahvia. Kartoittaminen ja ratasuunnittelu käynnissä Kartoitustyö on käynnistynyt tarjouskilpailun voittaneen Janne Weckmanin toimesta. Kartta valmistuu vuoden 2014 aikana. Päivityksiä tullaan tekemään vielä kesän 2015 aikana. Karttaan ja kartoitukseen liittyvissä asioissa kannattaa kääntyä kartoittaja Janne Weckmanin puoleen. (janne.weckman@ gmail.com, 0400 651751). Ratasuunnittelu on aloitettu Jorma Sipilän johdolla. Alueen rikkonaisuus tuo suurien järvi- ja jokialueiden muodossa ratasuunnittelun lisähaastetta. Myös muutamat ns. kieltoalueet hankaloittavat suunnittelua, mutta Jorman johdolla syntynee kisaan sopivan haastavat radat. Erikoispitkille matkoille kuuluvia kartanvaihtoja nähdään myös kilpailukeskuksessa. Ratamestarityössä otetaan huomioon mm seuraavia asioita: välttää rastiväleillä jäkälää ja sammalta kasvavia kallioita, jäkäläkankaita, lehtoja ja lehtoniittyjä, kosteikkoja ja märkiä soita sekä jyrkkiä rinteitä. Lisäksi ratamestari laatii radat niin, että suunnistajat eivät joudu taimikoille, pelloille, pihoihin, puutarhoihin, lintujen pesäalueille, eikä liikkumiselta rajoitetuille alueille. Kilpailualueella ei ole Natura-alueita, eikä muitakaan luonnonsuojelualueita. Talkoolaisia haetaan! Kilpailun järjestämiseen tarvitaan noin 200 talkoolaista. Ohessa on kilpailun alustava organisaatio. Jos haluat kilpailun järjestelyihin mukaan, ilmoittaudu kilpailun johtajalle tai suoraan kyseiselle vastuuhenkilölle, minne tunnet halukkuutta. Et tarvitse mitään erityisosaamista, vaan kaikille löytyy tekemistä. Organisaatiota täydenne- tään ensi talven ja kevään aikana niin, että kaikki vastuuhenkilöt ovat olemassa ja pääosa kaikista talkoolaisista. Tervetuloa mukaan! Kilpailun ensimmäinen tiedotustilaisuus järjestetään Lintukodossa helmi-maaliskuussa. Tilaisuuteen ovat tervetulleita alueen maanomistajat, metsästysseurojen jäsenet, yhteistyökumppanit, kyläläiset ja kaikki muutkin kiinnostuneet. Tilaisuudessa kerrotaan kilpailun järjestelyjen vaiheen lisäksi ajankohtaisista asioista. Yhtenä tärkeimmistä asioista on kuitenkin maanomistajien, metsästysseurojen ja luontoasioiden huomioiminen kilpailuissa. Maanomistajat perheineen sekä metsästysseurojen edustajat tullaan kutsumaan tilaisuuteen kutsuvieraana. Heille tarjotaan ruuan ja kahvin ohella alueen kilpailukartta sekä pientä ohjelmaa kilpailun seuraamisen lomassa. Kilpailun johtajana toimii Marko Koskiaho, joka antaa kilpailusta lisätietoja. Suunnistuksen MM-kilpailut Vuokatissa PETTERI MUUKKONEN Veikkojen menestys ’heikkoa’ Vehkalahden Veikot oli vahvasti edustettuna suunnistuksen MM-kilpailuissa Vuokatissa heinäkuussa. Nyt Vuokatissa järjestetyt suunnistuksen maailmanmestaruuskilpailut olivat jo neljännet Suomessa. Kautta aikain ensimmäiset suunnistuksen MM-kilpailut pidettiin Fiskarsissa vuonna 1966. Tämän jälkeen suunnistettiin kahdesti Tampereella vuosina 1979 ja 2001. Vuokatin isännöimät maailmanmestaruuskilpailut olivat kisojen historian suurimmat ja kauneimmat. Yleisöä oli enemPlQNXLQNRVNDDQ6SULQWLQÀnaalin houkutteli Hiukan pesäpallostadionille 7000 katsojaa ja lisäksi reitin varrelle 2000-3000 katsojaa. MM-kilpailuiden yleisökisoina juostulla Kainuun rastiviikolla oli parhaimmillaan lähes 9000 pihkaniskaa. Suomen joukkueeseen itsensä kammenneet veikkolaiset Tero Föhr ja Petteri Muukkonen eivät yltäneet parhaimpiinsa. Tero vastasi Veikkojen parhaista sijoituksista ollen pitkällä matkalla 16. ja ankkuroi Suomen viestijoukkueen sijalle 3HWWHULQRVDNVLMlLVSULQWLQÀnaalin 19. sija ja karsiutuminen keskimatkan karsinnassa. Petterin karsinta kaatui isoon virheeseen jo ykkösrastilla. Petteri totesi huonosti sujuneen keskimatkan karsinnan jälkeen: – Ykkösrasti oli liian vaikea minulle. Kävin kilpailun jälkeen illalla katsomassa pummin paikan uudestaan, enkä edelleenkään löytänyt rastille suoraan. Yritin kolmannen kerran ja vielä neljännenkin. Vasta sitten aloin ymmärtää kyseisen mäen karttaa. Ex-veikot Simo-Pekka ja Petterin vauhdikasta menoa keskimatkan karsinnan loppuviitoituksella. Anni-Maija Fincke olivat myös mukana Suomen kisajoukkueessa. Anni-Maijan mitaliketju MM-viesteistä (Kultaa 2010 ja 2011) sai nyt jatkoksi hopean. Pitkällä matkalla sijoituksena oli jo liian- kin tuttu kuudes sija, joka toki on hieno suoritus. S-P suoriutui MM-debyytissään kohtalaisesti. Hän sijoittui pitkänmatNDQÀQDDOLVVDVLMDOOHPLNlROL miehen omien sanojen mukaan lievä pettymys. Kannustusta koko kylän voimin Monet perheet olivat suunnanneet kesälomareissulleen Vuokattiin. Vehkalahden Veikoistakin oli paikalla yli 60 suunnistajaa kannustamassa veikko- laisia ja vähän myös muitakin suomalaisia huippusuunnistajia ja osallistumassa itse yleisökilpailuihin. MM-kilpailut ja yleisökilpailut oli aikataulutettu siten, että halutessaan pystyi osallistumaan kaikkiin tapahtumiin. Suuri yleisömäärä aiheutti välillä myös harmaita hiuksia niin kisajärjestäjille kuin kilpailijoillekin. Pieniltä ruuhkilta paikoitusalueilla tai Sotkamon keskustassa ei voinut välttyä. Hyvänä puolena oli se, vaikka ulkoilmalajista onkin kyse ja taivasalla kilpailtiin, että tunnelma oli katossa. Olisi kliseistä sanoa, että kaikkia kannustettiin tasapuolisesti, mutta kyllä suomalaiset urheilijat saivat osakseen suurimman kannustusmetelin. Onneksi Suomen joukkue osasi antaa yleisölle vastinetta viidellä mitalillaan. 14 JOULUVEIKKONEN 2013 Monipuolinen valikoima kiviaineksia Myynti: Annamaria p. 020 447 6114 Tilaukset: Keijo p. 020 447 6102 www.rudus.fi JOULUVEIKKONEN 2013 15 16 JOULUVEIKKONEN 2013 sähkönhinnan muutokset! Valitse ympäristöystävällisesti tuotettu Luontoilona Takuu-sähkösopimus. Saat sopimuksen 12 tai 24 kuukauden määräajaksi kiinteään, edulliseen hintaan. Sähköenergian hinta pysyy muuttumattomana koko sopimuskauden ajan. Nyt kannattaa laittaa sähkösopimukset kuntoon! Katso sähkötarjous www.ksoy.fi tai soita 05 7780 500. S-pankin ilmaiset ilot • S-Etukortti Visan, verkkopankkitunnusten sekä käyttötilin vuosi- ja kuukausimaksu • Käteisnostot ja -talletukset • Tiliote verkkopankissa ja asiakaspalvelupisteessä • Saldotieto sähköpostiin Kaikki nämä hintaan 0,00 €. Harva meistä tykkää palvelumaksuista. Siksi S-Pankissa peruspankkipalvelut ovat S-Etukortin käyttäjille maksuttomia. Ota kaikki hyöty irti ja ohjaa palkkasi tai eläkkeesi S-Pankkiin. Lisätietoa VSDQNNLğtai KSO:n asiakaspalvelupisteet Haminan S-Ostoskeskuksessa ja Kotkan Prismassa.
© Copyright 2024