Vehkalahden Veikot myös Facebookissa!

JOULU 2013
N
E
N
O
K
VEIK
SUUNNISTUS • YLEISURHEILU • HIIHTO • AMPUMAHIIHTO • TRIATHLON
Vuosikokous
15.12. klo 17.30
Vehkalinnassa
Vehkalahden Veikot myös Facebookissa!
2
JOULUVEIKKONEN 2013
Se joku…
Kulunut kilpailu-ja liikuntavuosi alkaa olla kesälajien osalta
paketissa. Yleisurheilu- ja suunnistusväki piti hiljattain päättäjäisensä ja huomioi tunnustuksineen menestyneitä ja muuten ansioitunutta urheiluväkeä.
Ei se kausi suunnistajien osalta huonosti mennyt. Huippusuunnistajistamme Tero Föhr ja Petteri Muukkosen kisailivat
MM-kotikisoissa Vuokatissa. Televisiossa vilahtelivat myöskin kannustusjoukkomme, jotka näkyvästi liputtivat suosikkiensa puolesta.
Jotta huipputasolle noustaan, tulee seuran panostaa myös
nuorten saamiseksi lajin pariin. Tässä seuramme on useiden
vuosien ajan tehnyt onnistuneesti työtä, josta osoituksena yli
sadan juniorin osallistuminen tänäkin kesänä suunnistuskoulutoimintaan. Täältä luodaan pohjaa ja kasvatetaan eri treeniryhmissä tulevia menestyjiä, jotka tulevaisuudessa toivottavasti
edustavat seuraamme ja pitävät sen värejä ja arvoja tärkeänä.
Seuratyöhön kuluu myös varoja, vaikka talkoilla puurretaankin. Kilpailuihin osallistuminen, osanottomaksut, nielevät jo
melkoisen summan euroja vuosittain.
Seuramme on linjannut, että aika ajoin pyrimme hankkimaan tuloja isompien kilpailujen järjestäjänä. Nämä ovat
koko seuran projekteja.
Näistä ensimmäinen on suunnistuksen SM-erikoispitkä,
joka järjestetään lokakuussa 2015 ja toinen on hiljattain seu-
rallemme myönnetty FIN5-rastiviikko heinäkuussa 2016, josta Hannu Kuikko kertoo jutussaan lisää.
sitä jouhevammin järjestelyt ja vastuunkanto seuratyössä,
joka pohjautuu vapaaehtoisuuteen, toteutuvat.
Vehkalahden Veikkojen ja Etelä-Kymenlaakson urheiluakatemian välillä on solmittu yhteistoimintasopimus. Tämä liittyy nuorten urheilijakoulutukseen, jossa seuraltamme hankitaan valmennusosaamista hiihtoon, suunnistukseen ja yleisvalmennukseen/yleisurheiluun. Tällä koulutuksella pyritään
tukemaan tällä hetkellä toisen asteen opiskelun ja kilpaurheilun yhteensovittamista.
Kiitos kaikille seuratoimijoille, kilpailijoille, harrastajille, isille ja äideille, jotka yhdessä aikaa säästämättä luotte mahdollisuuden harrastaa liikuntaa hyvässä seurassa!
Yleisurheilun tiimoilta ilahdutti, kun pitkän tauon jälkeen Kalevan kisoissa kilpaili urheilijoita seuramme väreissä.
Nuorista urheilijoista parhaimpaan saavutukseen ylsi N19sarjassa Meri Rautamies, joka heitti keihäässä ikäluokkansa
SM-kisoissa hienosti hopealle.
Meillä on kasvamassa suuri joukko lahjakkaita nuoria yleisurheilijoita, jotka toivon mukaan harrastavat liikuntaa laajalla lajivalikoimalla ja löytävät sieltä jossain vaiheessa sen
omimman jutun/lajin, jota työstämällä voi edetä aina huipulle saakka.
Rauhaisaa joulun aikaa ja liikunnallista Uutta Vuotta 2014
P. S. Sunnuntaina 15.12. pidetään Vehkalinnassa seuramme
vuosikokous. Oletko sinä valmis tulemaan mukaan seuratyöhön yhdeksi ”jokuksi”?
Jotta seuratyöhön on jatkossa eväitä, on aina oltava se JOKU,
joka johtaa, ilmoittaa, suunnittelee, kirjoittaa, valmentaa, ohjaa, kasvattaa, junailee, kuljettaa, järjestelee, muonittaa, kahvittaa, tilastoi jne. Mitä leveämmät hartiat jaostoillamme on,
Vesa Koskiaho
puheenjohtaja
Ystäväsi Sikovuori
REIJO KOSKI
Sydämeeni
joulun teen
Harrastan perheeni kanssa geokätköilyä. Siinä etsitään satelliittipaikannusta hyödyntäen geokätköiksi kutsuttuja rasioita.
Sain keväällä uuden puhelimen, johon sai ladattua geokätköily-ohjelman. Siinä on mahdollisuus valita karttanäkymä,
joka näyttää kätkön tarkan sijainnin. Kätköpurkin löytämisen riemu vähän himmeni, kun etsimiseen ei tarvinnut enää
itse käyttää niin paljon vaivaa. Palasimme takaisin pelkkään
gps:n ja kompassin käyttöön.
Tähän liittyen mietin, että mitä jos joku kysyisi minulta,
haluanko tänä vuonna valmiin joulun? Sellaisen joulun, että
pääsen helpolla, ei tarvitse itse leipoa, ei ostaa yhtään lahjaa eikä siivotakaan. Ottaisinko tällaisen valmiin joulun vastaan? En tietenkään ottaisi!
Minulle jouluun kuuluu ehdottomasti se, että saan itse valmistella sitä. Saan leipoa ja paketoida ja touhuta ja puuhata. Adventtiaikaan kuuluu odotus ja valmistautuminen. Eikä
ulkoinen puuhailu sulje pois sitä, ettenkö valmistautuisi jouluun myös henkisesti. Sielu on vaan välillä niin hidas, että se
tulee sitten perässä. Kun paistan pipareita ja kieritän mehiläisvahalevystä kynttilöitä, alkaa sielukin pikku hiljaa tajuta,
että pian on joulu.
Jouluun saa valmistautua jokainen omalla tavallaan. Itse
puuhailijana uskon ja luotan, että joulutouhujen keskellekin
yltää joulutähden valo. Ja joulurauhan voi saada myös puuhailun kautta. Kun imuroidessa kuuntelen joululauluja ja tirautan
pienen itkun, kun Vesa-Matti Loiri laulaa Sydämeeni joulun teen.
Jaana Kivekäs
Haminan seurakunta
Harmaa Ford Transit pysähtyy kapean
soratien reunaan. Autosta nousee ainakin puoli tusinaa salskeaa nuorukaista.
On marraskuu vuonna 1981.
Kuljettajana toiminut mies ryhtyy heti
jakamaan käskyjä känisevällä ylivääpelin
p
äänellään. Varusmiespalvelustaan
an
n ssu
suorittavat nuorukaiset kuuntelevat
ntel
tel t auli
aulii
auliisti
iisti
ti
ja ryhtyvät pian etsimään
än
nT
Transitin
Tr nsitin
siti
sit
ittin tata
katilaan sikin sokin levinneestä
iinneeest
e
suksiuksi
ksi
sauvakasasta omiaan.
miaan
iaan Etupenkillä
tupe
uupenkillä
penkillä matp
ma
mat
kustaneella varusmiehellä
smieh
mieh
hellä ei ole
o sau
ssauvoja
matkassa lainkaan.
n. Olkoon
O
Olkkoo
oon
on hän n
nimeltään Mooses.
es.
s.
Kunnioituksen
uksen
n ka
katseet suun
suunnataan
uu
aan oi
aa
oikealle ylös. On saa
saavuttu
aaav
avuttu
uttu Siko
Sikov
Sikovuoren juu
juu-relle. Varusmiehet
rusm
us ehe
heet
et ovat tu
tulleet hiomaan
an
kestävyyskuntoaan
skuntt aa sauvar
skunto
sauvarinneharjoituksella. Ryhmä aal
aloittaa
lloittaa
oi a nousun
n
pusikn su
uuunna
unn lta,
ta, m
koiselta etelän
suunnalta,
mistä kuitenuuu kape
olku jo
ol
kin erottuu
kapeaa p
polku
jonka reunukmm inttu
mmenin
tuhans
ans n ssa
set ovat kymmenintuhansin
sauvanpisen tre
ttreenaajien
tr
ee ajien
jien toimesta
toin jo aiempien
y.
pehmennetty.
Ilman sauvojakin
vojakin
ojakin Moo
Mo
Mooses
o ses seuraa
oos
s raa rryhmää kevyesti. Lähes
hes
es kolme
kolm
kolmen
men ttunnin
nin aajan
n
nnililta lukuisia
lluku a
vuorelle noustaan eri suunnilta
yrkin kaikista
sta, ki
kkii-kertoja. Idän rinne, jyrkin
kaikista,
yss tihe
tihenee
enee
eee
vetään sekin kahdesti. Hengitys
vat sitkeitä
sitkeeitä
mäessä, mutta nuorukaiset ovat
ja tuulettavat iloisesti aina korkeimmalle
kohdalle ehdittyään. Viileä syystuuli puhaltelee hetkessä kuivaksi kovakuntoisten miesten hiestyneet ihot ja Sikovuori paljastaa heille leveimmän hymynsä.
Vuodet vierivät. Mooses palaa vuorelle näyttämään paikkoja lapsilleen. Eletään vuotta 2004. Auto ajetaan nyt poh-
joisen eli Markkulan leirikeskuksen puolelta rinnettä niin ylös kuin mahdollista.
Lyhyt loppumatka on kuitenkin taitettava jalan. Maisema ylhäällä on edelleen
häikäisevän kaunis, mutta Mooses väsyy
ja puuskuttaa. Sikovuori on hiljaa. Ennen niin lempeät välit jylhän
n kalli
kall
kalliomäl määen kanssa ovat aristuneet.
tuneet.
uneet Sikov
uneet.
SSikovuori
ovuor
vuor on
n
armoton ja saa Mooseksen
armoto
armo
k
puolesta
puolest
uolesta
ta olo
lakin.
ki Ystävyys jääköön muistok
muistoksi
uistokksi menmen
neisyydestä.
n
Seitsemän vuott
vuotta myöhemmin Moo-ses kuitenkin
n palaa.
alaa Nu
Nuoret suunnistajat
ovat löytäneet
äneet
et Sikovuoren
Sikovuo ja Mooses on
päättänyt
tänyt yrittää.
yri
Viidentoista
toista ka
kkahta
ahta puo
puolen ikäis
ikäiset
i juniorit aloittavat rauhallisella
keskusteluvauhdilla
ke
ll melko loivalta län
lännen
n
suunnalta.
unnalta. Moosekselta
Moosek lta käy silti happi
happ vä-hiin jo ensimmäisellä
ensimmäise minuutilla. LauseiL
ta ei saa
aa sanotu
sanotuiksi katkomatta
matta ja onkin
parempi pysyä hiljaa, etteivät
pa
ät mu
muut huomaisi mitään.
m
än. JJoukon perässää tulee
tu nainen
een pienen poikansa
poi
kanssa ja M
Mooses
jättäytyy
äättäytyy heidän
dän mukaansa.
Rauhallisesti kiiveten päästään
tään mäen
laelle, jos
laelle
josta
sta laskeu
laskeudutaan
euduta
udutaan koi
koillisrinnettä
llisr
alas. Pieni kävelymatka
matka sora
so
soratietä
ati etelään
ja ollaan idän jyrkän juurella.
uure Moosekssen olo ei ole hyvä ja rinne on valtava.
ava
Ylös
Pieni po
poiY
öss on
o kuitenkin yritettävä. Pie
oikka nousee
nous
nouse
o
edellä
dellä
llä hämmästyttävän
mm styt ä ään kkettesti.
ti. Kohta
K
Ko
o nain
in ohittaa
hitt Moo
rästi.
nainenkin
Mooseksen, jo
joka ähkien
ien ja puhisten
histen yrittää pä
päästä eteenpäin.
Hitaammin kuin Himalajan huipuille on koskaan noustu, saavuttaa Mooses vihdoin itärinteen ylätasanteen maahan lyyhistyen. Kaksin kerroin kierivän
miehen hirvittävä läähätys jatkuu yhden,
kaksi ja lopulta ainakin viisi minuuttia.
Pikkulinnut pakenevat suurena parvena
paikalta. Ylös odottelemaan jäänyt nainen miettii olisiko hälytettävä apua. Lyijynraskailla raajoillaan Mooses onnistuu
kuitenkin jotenkuten hoippumaan autolle länsirinteen juurelle.
Hengitys tasaantuu kokonaan vasta
kkotona.
ko
n Välit Sikovuoren kanssa ovat
lopullisesti
lo
op llisesti
lilisest myrkyttyneet.
Harmaa
Harmaa
rmaa pikkuauto pysähtyy kapean
rm
soratien
tien
n reunaan.
reuu n. Autosta nousee keski-ikäinen
nm
mies.. On
n marraskuu vuonna
2013. Sää on
2013
nh
harmaan
harma
arma sateinen, mutta
Mooses
oses on pala
palannut
palan
p lan
an
nnu Sikovuorelle
nnut
ov
jo viidentenää pyhänä
de
änä pe
p
peräkkäin.
e käin.
käin
oiraa llä
ee innokkaasti
nnok
nnokk
n
Pieni koira
lähtee
loikkiidän jyrk
yrkkkä
kää.
ää. M
maan ylös idä
jyrkkää.
Mooses painelee perään. Huohotus
uohotus
ohotus
us al
aalkaa mel
me
melkein heti
jja muuttuu pian kov
kovaääniseksi
ää iseksi
seksi p
puhkuksi.
Vauhti kuitenkin
V
nkin
kin säil
säilyy
äilyyy ja ylät
ylätasanteella
häntäänsä heiluttavan
hä
h
eilu tavan
eilut
avan
n kkoira
koir
koiran ei tarvitse
p
tk
täänsä
äänsä odotella.
odo lla.
la. Ma
Mat
pitkään
isäntäänsä
Matka vuoren korkeimmalle
k
malle lae
ma
llaelle
elle jatku
jatkuu saman
tien
n pys
htymä
tym tä. Hengity
H
pysähtymättä.
Hengitys tasaantuu
jo muutamien
mien kky
kymmenien
mm nien
en m
metrien matkalla. Hu
Huipulla
pulla
ulla M
Mooseksen
Moosekse
e tekee mieen
li tuulettaa.
ulettaa
letta Kats
Ka
Kat
Katse
atse
se käänt
käänty
kääntyy kaukana etelässä
siintävälle
ss siintä
ssä
siint
välle merelle ja Mooses nauttiii ma
maisemasta.
a sem
emasta.
em
ema
Hento
H
He
ento syystuuli
ent
sy
syy
hengähtää viileän tervehdyksenä
k
puseron hihasta kostealle
iholle. Kohta harmaaseen pilviverhoon
ih
repeää aukko, josta aurinko saman tien
langettaa kirkkaina loistavat säteensä Sikovuoren kallioille.
Sitten tuuli vaimenee kokonaan. Tunnelma vuoren laella muuttuu hienosta taivaalliseksi. Yhtäkkiä ilon kyyneleet nousevat Mooseksen silmiin. Ystävähän hymyilee taas. „
JOULUVEIKKONEN 2013
3
Tule mukaan!
MAISA FÖHR
Vehkalahden Veikot antaa mahdollisuuden erittäin monipuoliseen urheilutoimintaan; hiihtoon, suunnistukseen, yleisurheiluun ja triathloniin.
Ampumahiihtäjille on oma keskuksensa latujen varrella. Urheilijoiden tukena toimii suuri joukko väkeä eri jaostojen puheenjohtajina, sihteerinä, rahastonhoitajina ja johtokuntien jäseninä sekä monipäinen joukko erilaisissa jaoston tehtävissä huolehtimassa kilpailuihin ilmoittautumisista, varustehankinnoista jne.
Jumppaa naisille ja miehille, liikuntakerhot 5 – 6-vuotiaille ja 1. - 2.-luokkalaisille, perheliikuntaa, vaelluksia kaikenikäisille ja keväisin pyöräilyretkiä.
Liikunnaniloa, terveysliikuntaa, yhdessäoloa luonnossa ja salissa, keskusteluja ja hauskoja juttuja poluilla
ja nuotion ääressä. Näitä kaikkia tarjoaa Vehkalahden Veikkojen kuntoliikuntajaosto.
On taas aika suunnitella toimintaa
tulevalle vuodelle ja laatia toimintasuunnitelmat. Seurallemme on välttämätöntä, että on ihmisiä, jotka sitoutuvat osallistumaan toimintaamme; tarvitsemme väkeä eri jaostoihin
ja kyläosastoihin suunnittelemaan, kehittämään ja päättämään toiminnoista.
Tarvitsemme ohjaajia ja valmentajia
eri lajien harjoituksiin ja liikuntakerhoihin ja -ryhmiin. Tarvitsemme organisoijia ja talkoolaisia. Tarvitsemme ihmisiä, jotka sitoutuvat harjoittelemaan
tavoitteellisesti, ja heitä, jotka haluavat liikkua ja kohottaa omaa kuntoaan
ilman kilpailullisia tavoitteita. Tarvitsemme heitä, jotka suunnittelevat harjoitukset, ja heitä, jotka istuvat kokouksissa pohtien suunnitemien toteuttamismahdollisuuksia. Tarvitsemme
ihmisiä, jotka tulevat mukaan kisajärjestelyihin ja talkoisiin oman elämäntilanteensa mukaan, joskus tiukalla aikataululla, joskus vain kerran vuodessa. Meille ovat tärkeitä ihmiset, jotka
hallitsevat tietotekniikan, ja kaikki, jotka ovat valmiita tarttumaan lapioon ja
Tunnelmia Liikuntakerho-ohjaajakoulutuksesta 21.9.2013.
vasaraan seuramme talkoissa.
Seuratyö on yhteistä hyvää; antaessasi saat. Vehlahden Veikot on toiminut jo yli 100 vuotta. Ilman seuran toimintaan sitoutuneita henkilöitä ei ole
mahdollista järjestää kaikkea sitä mitä
tällä hetkellä on tarjolla.
Nyt toiminnassa mukana olevien lisäksi tarvitsemme mukaan uusia ”veikkolaisia” jotta seuramme toiminta jatkuu ja kehittyy.
Seuran, jaostojen ja kyläosastojen
ulkopuolelta on aina helppo arvostella päätöksiä ja toteutuksia, mutta
ottamalla itse vastuuta ja sitoutumal-
la toimintaan voi olla mukana sellaisessa seurassa, kuin itselle tai lapsilleen haluaa.
Tule mukaan Vehkalahden Veikkojen toimintaan! Olen varma, että kaikille halukkaille löytyy seurastamme
paikka, jossa voi vaikuttaa ja toimia.
Yhdessä olemme enemmän! „
Eelis Komulainen juoksi 800 m:llä
viidenneksi 17-vuotiaiden sarjassa SMkisoissa Turussa. Eelis juoksi kauden
parhaansa 800 m:llä aikaan 2.03,79
KLL:n kisoissa Leppävaarassa syyskuussa. 17-vuotiaiden sarjan 800 m:n
tilastoissa Eelis sijoittautui 12. Eelis pystyi aloittamaan kilpailukautensa vasta heinäkuussa mykoplasman
vuoksi, mikä vaikutti kesän tuloksiin.
Yleisurheilukesä 2013
REETTA HEIKKILÄ
Kalevan Kisoissa Vehkalahden Veikkoja edusti kolme urheilijaa. Meri
Rautamies heitti keihästä karsinnasVD P MD MlL QlLQ ÀQDDOLQ XONRpuolelle. Mikko Tyni sijoittui 10.000
m juoksulla 16. ajalla 32.50,27. Kaksoiskansalaisuuden omaava Jari Piller
juoksi 3000 m esteet ja sijoittui kuudenneksi ajalla 9.24,20.
Meri Rautamies heitti keihästä
46,99m nuorten SM-hallikilpailuissa
Vaasan Botniahallissa sijoittuen toiseksi sarjassa N19. Lappeenrannassa
nuorten SM-kilpailuissa Meri sijoittui
myös toiseksi tuloksella 49,03 m sarjassa N19. Meri edusti Suomea PM-
nelimaaottelussa Espoon Leppävaarassa sijoittuen neljänneksi tuloksella 46,25 m.
Melese Lanki sijoittui neljänneksi 800 m juoksussa nuorten SM-hallikilpailuissa ja 3000 m juoksussa viidenneksi. Ulkoradoilla Melese oli SMkilpalujen neljäs 1500 m juoksussa ja
800 m juoksussa kuudes.
Vuoden menestyjät:
Meri Rautamies , Mike Lanki, Eelis
Komulainen, Jyri Takanen, Mia Kaaro, Milla Kokkonen, Benjamin Tasa,
Anne Penttilä ja Jari Piller. „
Vehkalahden Veikkojen
100-v.-rahasto
TALOUSVALIOKUNTA
Mitä tulevaisuus tuo Veikoille tulleessaan? Onko taloudellisia edellytyksiä? Miten Salpa-Jukolan noin
100.000 tunnin ”talkootyökorvaus”
on hyödynnetty?
Niin lähialueella, kuin koko Suomessa, kilpailua käydään harrastajista, kilpailijoista ja taloudellisista resursseista. Seurojen kulut tuntuvat
lisääntyvän toiminnan laadun ja liikunnalle sekä urheilulle asetettujen
vaatimusten kasvaessa.
Veikkojen, niin kuin kaikkien
muidenkin seurojen, toimintaa pitää edelleen kehittää mm. ohjaajia ja
valmentajia tarvitaan jatkuvasti lisää.
Lisäksi toimintaolosuhteita ja -tapoja pitää jatkuvasti kehittää ammattimaisempaan suuntaan. Tämä kaikki vaatii rahaa.
Veikoilla ei ole säännöllisiä tuloja, jos niiksi ei lasketa jäsenmaksuja,
eikä Haminan kaupungin toimintapisteistä saatuja tuloja.
Kannattaako Veikkojen käyttää
nuo kovalla työllä hankitut varat lähivuosien toiminnan pyörittämiseen,
vai voisiko varoja pyrkiä säästämään
tiukalla kulunhallinnalla ja suunnitelmallisuudella? Voisiko osakesijoittamisella saada seuralle pientä säännöllistä tuloa ja pitkällä tähtäimellä jopa pääoman nousua? Muuttujia on monta!
Paljon tietysti riippuu lähialueen
ja koko Suomen taloudellisesta tilanteesta. Toisaalta säännöllisillä tuloilla, vaikka pienilläkin, pystyttäisiin
paremmin vastaamaan nykypäivän
haasteisiin ja jatkamaan seuran toiminnan kehittämistä pitkäjänteisesti.
Johtokunta esitti vuosikokoukselle
keväällä 2012, että osa Jukolan tuotosta sijoitetaan niin, että pääomaa
ei kuluteta vaan mahdollinen tuotto budjetoidaan vuosittain seuratoimintaan. Sijoittamista varten perustettiin Vehkalahden Veikkojen oma
100-v juhlarahasto. Rahastoon siirrettiin osa Jukolan talkootyöllä syntyneestä voitosta.
”… Rahaston pääomaa ei käytetä,
vaan sen tuotto käytetään seuratoimintaan seuran vuosittaisen talousarvion mukaisesti. Pääoma on sijoitettava tuottavasti, mutta turvallisesti. Sijoitettua pääomaa voi lisätä seuran taloudellisen tilanteen mu-
kaan. Talousvaliokunta ja johtokunta voivat valmistella myös erillisen säätiön perustamista…”
Seuran päätöksen mukaan talousvaliokunta on sijoittanut osan Salpa-Jukolan tuotosta kahteen osakkeeseen Kotkan ja Haminan alueella kuluvan vuoden aikana. Osakkeet
ovat hyväkuntoisia yksiöitä, ja niissä
on vuokralaiset. Varsinaista tuottoa
seuralle saataneen ensimmäisen kerran vuoden 2014 aikana. Talousvaliokunta seuraa lähialueen sijoitusosakemarkkinoita edelleen aktiivisesti, vaikka suuria summia ei enää
olekaan käytettävissä.
Talousvaliokunta vastaa rahaston
ylläpidosta ja sijoitustoiminnasta. Talousvaliokunta toimii samalla valmistelevana elimenä johtokunnalle, joka
juridisesti kantaa kokonaisvastuun
seuran toiminnasta ja taloudesta.
Rahastolle voi tehdä myös yksittäisiä lahjoituksia. Lisätietoja asiasta antaa talousvaliokunta.
Talousvaliokuntaa johtaa Arto
Tilli, varapuheenjohtajana toimii
Marko Koskiaho ja sihteerinä seuran taloudenhoitaja Raimo Hänninen. „
Kuvassa Eka-Toka kerholaiset Katri, Peppi, Juulia, Alina ja Aapo.
Eka-Toka
JUULIA PURHO &
IDA KARVANEN
Meidän kerho on pieni, mutta pippurinen ja uudetkin innokkaat jäsenet ovat
toki tervetulleita! Meidän kerhossamme on iloiset ja kannustavat ohjaajat
ja innokkaat eka- ja tokaluokkalaiset.
Eka-Toka kerhossa on monipuolista liikuntaa, hyvä kerhohenki ja paljon kivoja liikuntaleikkejä. Kerholaisemme leikkivät turvallisessa ympäristössä ohjaajien valvonnassa. Kerhossamme harjoitellaan erilaisia liikunnallisia taitoja. Kaikki ovat kavereita keskenään, ja kerhossa harjoi-
tellaan tulemaan kaikkien kanssa toimeen. Kerhomme kokoontuu keskiviikkoisin kello 17-18 Vehkalinnassa. Toivomme lisää innokkaita ja iloisia kerholaisia! Tervetuloa mukaan! „
JOULU 2013
EN
NE
KON
KKO
EIIK
VVE
SUUNNISTUS • YLEISURHEILU • HIIHTO • AMPUMAHIIHTO • TRIATHLON
Julkaisija
Vehkalahden Veikot
Painosmäärä
15.800 kpl
Jakelu
Itella Oyj
Ilmoitusmyynti Talousvaliokunta
Sivunvalmistus Hamimedia Oy
Painopaikka
Saimaan Lehtipaino
4
JOULUVEIKKONEN 2013
Suksen oikea valinta
ja voitelu on helppoa!
Juha Sirparanta on lukuisissa kotimaisissa ja ulkomaisissa arvokilpailuissa vuosia kiertänyt hiihdon ja voitelun ammattilainen.
Onnistuneen ja miellyttävän hiihtokokemuksen perusta on oikein tehty suksien valinta. Suksien hankinnassa kannattaa aina luottaa ammattiliikkeeseen ja asiantuntevaan myyjään. Toimivan suksiparin testaaminen on varsin helppoa,
varsinkin perinteisen suksen
osalta, kunhan vain muistaa
yksinkertaiset perusasiat suksien valinnassa.
Perinteisen suksen osalta pituus valitaan noin 25 cm omaa
pituutta pidemmäksi. Eli noin
180 cm hiihtäjä voi valita suksen pituuden noin 200 - 205
cm välillä. Mitta ei kuitenkaan
sanele tarkasti oikeaa suksea,
myös suksien jäykkyyden tulee
olla sopiva. Sopiva jäykkyys on
helppo todeta vanhalla keinolla eli lapputestillä. Siinä sukset
asetetaan tasaiselle alustalle ja
hiihtäjä asettuu seisomaan tasaisesti molemmille suksille
kengän kärjet tasapainokohdan
tasalle. Alustan ja pohjan väliin
laitetaan kopiopaperi.
Paperia liikutetaan eteenpäin
kunnes se ottaa kiinni ja laitetaan merkki sukseen esim. tussilla. Tämä kohta on voidepesän etumerkki. Tämän jälkeen
liikutetaan paperia taaksepäin
kunnes se pysähtyy ja merkitään tämä kohta sukseen tussilla. Paperin tulisi liikkua ainakin kengän puoliväliin, mieluummin kengän kannan tasalle. Sitten siirretään paperi kengän kohdalle ja hiihtäjä siirtää
painon yhdelle jalalle. Kun kyse
on harrastajan suksesta, paperin tulisi ottaa kiinni, mutta kilpasuksessa paperi voi vielä liikkua. Paperin tulee viimeistään
ottaa kiinni kun hiihtäjä nousee seisomaan päkiälle matkien
hiihtopotkun rullausta.
Luistelusuksen valinta onnistuu aina parhaiten asiantuntevan myyjän avulla. Yleensä valinnassa käytetään erilaisia tarkoitukseen valmistettuja mittareita tai laitteita. Toki harrastelijan luistelusuksen voi myös valita samalla menetelmällä kuin
perinteisen suksenkin, mutta
painon ollessa yhdellä jalalla tulee lapun liikkua reilusti eteenpäin ja kantapään taakse, eikä
paperi myöskään saa ottaa kiinni päkiälle noustessa.
Voiteluvapaat sukset ovat
asia erikseen. Ne voivat olla
löysempiä kuin voideltavat sukset, koska pito perustuu pintaalaan. Jos kuitenkin haluaa suksen luistavan hieman paremmin, jäykkyys tulee aina testata
samalla tavalla kuin normaalissa perinteisen suksessa.
Onnistuneen hiihtokokemuksen takaa suksien oikea pe-
ruskäsittely. Tämän voi myös
jättää ammattimaisen suksihuollon tehtäväksi. Hyviä suksihuoltoja löytyy asiantuntevista urheiluliikkeistä.
Liukupinnat pohjustetaan
kuumavoiteluna, jolloin pohjaan imeytetään pohjustus- tai
pehmeää luistovoidetta 2-4 kertaa ja välillä siklataan jäähtynyt
voide pois. Näin saadaan pohjasta mahdolliset likahiukkaset
poistettua ja pohjaan jää vain
puhdasta voidetta. Kelivoitelu
voidaan tehdä tämän jälkeen,
ja se tehdään vastaavalla tavalla, kuin edellä mainittu pohjustus. Tärkeää on siklata ylimääräinen voide pois ja harjata pohja huolellisesti.
Pitovoitelu aloitetaan karhentamalla pohja santapaperilla, hyvä karkeus on noin 100.
Karhennuksen jälkeen pohja puhdistetaan irtopölystä ja
pohjaan voidaan laittaa pitovoide. Suositus on laittaa ensin
ohuesti pohjavoidetta ja sen jälkeen noin 3-5 kerrosta kelivoidetta ja tasoittaa aina joka kerroksen välissä korkilla.
Helppo ja kätevä tapa tehdä
pitovoitelu on pitoteippi. Pitoteippi asennetaan pitoalueelle
noin 5 cm lyhyemmälle matkalle molemmista päistä kuin
on suksen voidepesä. Helppo
pitovoitelu onnistuu myös nestemäisillä pikavoiteilla, kunhan
niitä laitetaan useampi kerros
takaamaan riittävä voidepaksuus. Pikaluistovoiteita voidaan
käyttää helppoina vaihtoehtoina luistopinnoille, pikavoide
levitetään pullossa olevan sienen avulla luistopinnoille, annetaan kuivahtaa ja ylimääräinen voide harjataan pois liinalla tai harjalla.
Voiteluvapaat sukset kannattaa aina käsitellä jäätymisen estoaineella, joka samalla toimii
myös luistovoiteena. „
JOULUVEIKKONEN 2013
5
Huiput vauhdittavat piirin HS-hiihtäjiä
JOHANNA RANTALA
Toissa kesänä aloitetut Kymenlaakson piirin HS-yhteisharjoitukset ovat keränneet tänäkin
vuonna hienon joukon nuoria
hiihtäjiä kokoon. Harjoituksia
on pidetty Kouvolassa, Valkealassa, Karhulassa, Uuperissa, Sikosaaren suolla ja Repoveden maastossa. Kaikissa harjoituksissa on ollut hiihtäjiä mukana 20–30, eli varsin näyttävä
joukko. Näyttäisi siltä, että alueellamme on hoksattu ryhmäharjoittelun positiiviset vaikutukset, ja todella hauskaa on ollut vetäjäporukallakin.
Menneenä kesänä aikataulut
ja muut onnelliset sattumat loksahtivat niin hienosti kohdalleen,
että saimme nauttia heinäkuussa
ensin maajoukkuehiihtäjien Mona-Liisa Malvalehdon ja Ville Nousiaisen vetämistä harjoituksista, ja loppukuusta nuorten
Euroopan mestari Oona Kettunen juoksutti nuorempiaan
Karhulan keskuskentällä.
Kummatkin harjoitukset olivat luonteeltaan sellaiset, että
nuoret hiihtäjät eivät päässeet
helpolla. Valkealan harjumaastossa HS-hiihtäjät juoksivat
sauvojen kanssa vajaan kahden
kilometrin rataa muutaman kerran niin kovaa, että taatusti syke
nousi korkeisiin lukemiin. Mona-Liisa ja Ville juoksivat porukan mukana antaen samalla
vinkkejä ja kannustavia kommentteja. Tämän kovan osuuden jälkeen huippukaksikko
veti keppijumpan, jota seurasi
vielä armoton futismatsi, jonka
lopputulokseksi taidettiin saada
reilu tasapeli. Noin parin tunnin session jälkeen nuoriso sai
vielä haluamansa nimikirjoituk-
set ja yhteiskuvat. Kotiin päin
lähti aika lailla tyytyväisen näköisiä hiihtäjiä.
Oonan harjoituksissa Karhulassa alkuverryttelynä tehtiin koordinaatioharjoitus, jonka jälkeen juostiin viisi kertaa
tuhat metriä kiihtyvällä vauhdilla. Oonan läsnäolo taisi olla
sen verran tsemppiä nostattavaa, että jo ensimmäinen tonni oli koko porukalla huimasti
kovempi kuin edellisenä kesänä samassa harjoituksessa. Suorastaan huimasi seurata, kuinka
koville lapset itsensä harjoituksessa pystyivät vetämään. OnOona Kettunen vetämässä treenejä Karhulassa.
Villeä harhauttelemassa Olli-Pekka Laitila ja Kaisa Hellä.
neksi palautuminenkin näytti
olevan hyvää luokkaa, ja saimme oikein hymysuiset yhteiskuvat tuonkin treenin päätteeksi.
Tuskin sitä voi oikein sanoilla kuvata, kuinka iso positiivinen merkitys sillä on, että
huippu-urheilija vaivautuu vetämään nuorten harjoituksia.
Pelkkä idolin läsnäolokin olisi
hienoa, saati sitten se, että hän
antaa vinkkejä ja palautetta. To-
Harjoittelukausi on mennyt hyvin. Terveenä on pysytty, loukkaantumisia ei ole ollut ja testitulokset ovat parantuneet. Keväällä hiihtokauden lopussa
olimme perheen kanssa Saa-
Rullatreeni Vilniemellä.
Mainittakoon vielä lopuksi, että ihan kaikissa piirin harjoituksissa ei ole vedetty tehoharjoitteita. Olemme talsineet
umpimärällä suolla ja pelanneet
suopotkupalloa… ja Repovedellä maltoimme nautiskella hienoista maisemista. Ensi kesänä
piirin hiihtoharjoitukset jatkuvat
niin, että hopeasompaikäisten lisäksi mukaan voivat tulla myös
kultasompaikäiset hiihtäjät. „
KYMENLAAKSON
KILPAILUKALENTERI 2013ͳ2014
”Pakollinen” yhteiskuva Mona-Liisan ja Villen kanssa tallentuu monen nuoren albumiin.
Harjoittelukausi 2013
SAKU HAKULINEN
dennäköisesti nämä kaksi kivaa
ja kovaa harjoitusta on monella mielessä vielä pitkään. Kirjoittaja ei ainakaan unohda Ville Nousiaisen hieman lakoniselta kuulostavaa kommenttia,
kun nuoret makasivat viimeisen kovan vedon jälkeen tantereella kasvot valkeina: ”Tätä
se hiihtoharjoittelu on, ja tästä
on tykättävä, jos aikoo huippuhiihtäjäksi.”
riselällä hiihtelemässä. Siellä teimme pitkiä ja rauhallisia lenkkejä. Se on kuulunut
jo monta kertaa kevään ohjelmaan.
Keväällä suunnistusharjoitukset ja iltarastit alkoivat. Johannan vetämät hopeasom-
paharjoitukset jatkuivat pienen tauon jälkeen. Ne ovat olleet monipuolisia ja tehokkaita
treenejä, joissa on ollut paljon
seurakavereita mukana.
Kesällä oli paljon hauskoja ja rankkoja leirejä. Ensiksi oli suunnistajien leimauslei-
JOULUKUU 2013
to 26.12. P
TAMMIKUU 2014
su 5.1.
V
ri Vierumäellä, jossa veveläisiä
oli runsaasti mukana. Toiseksi
heti perään oli hiihtäjien sporttileiri Tanhuvaarassa.
Perheen kanssa olimme Vuokatissa Kainuun rastiviikolla,
jossa oli samaan aikaan hyvin
järjestetyt maailmanmestaruuskilpailut. Sen jälkeen vuorossa
oli Vierumäen leiri, jonne kokoontui piirin parhaat hiihtäjät.
Syksyllä oli taas piirileiri Vierumäellä, jossa nähtiin, olivatko
testitulokset parantuneet viime kerrasta.
Syyslomalla olimme Leppävirran hiihtotunnelissa harjoittelemassa ja lomailemassa. Viikolla 49 on ohjelmassa hiihtoharjoittelua perheen kanssa
Saariselällä. Senjälkeen alkaakin
kauan odotettu kilpailukausi.
Lunta ja hiihtokelejä odotellessa. „
ma 6.1.
la 18.1.
P/V
P
su 26.1.
P
HELMIKUU 2014
su 2.2.
V, Rank
la 15.2.
la 22.2
ƐƵϮϯ͘Ϯ͘
Kausalan Yritys
Anjalan hiihdot
Kouvolan Anjala
DĂĂŬƵŶƚĂǀŝĞƐƟ
Prisma nuorisohiihdot
Kouvola
Valkealan hiihdot
Valkeala, Kouvola
Kaakon nuorisocup
IV osakilpailu
ŶũĂůĂŶ>ŝŝƩŽ
^ƉŽƌƟĂ<dͲ^ƉŽƌƚ,ŝŝŚĚŽƚ
Kouvola
Kaakon nuorisocup
V osakilpailu
Kotkan hiihdot / Kotka
Miehikkälän Vilkas
Kouvolan Hiihtoseura
Valkealan Kajo
Kouvolan Hiihtoseura
P, Rank /
Kymin Koskenpojat
HS karsinta
P / HS-karsinta ,^ͲĂůƵĞŵĞƐƚĂƌƵƵƐŬŝůƉĂŝůƵƚ Mikkeli
s͕,^ͲǀŝĞƐƟƚũĂ Aluemestaruuskilpailut
ƐƉƌŝŶƫǀŝĞƐƟƚ Kaakon Nuorisocup VI
eli viimeinen osakilpailu
MAALISKUU 2014
la 1.3.
V / % Rank
su 2.3.
ke 5.3.
la 15.-16.3.
su 23.3.
XXXVII Kausalan
Tapaninpäivähiihdot
P, HS karsinta
V
P ja V
P
Sulo Nurmelan
Vehkalahden Veikot
muistohiihdot
ƉŵͲŚŝŝŚĚŽƚ, henk.koht.
Vehkalahden Veikot
ƉŵͲŚŝŝŚĚŽƚ͕ƐƉƌŝŶƫǀŝĞƐƟƚ͘<LJŵŝŶ<ŽƐŬĞŶƉŽũĂƚ
,^ͲůŽƉƉƵŬŝůƉĂŝůƵ
Kalajoki
83. Marianpäivähiihdot Miehikkälän Vilkas /
Muurikkalan Kaiku
6
JOULUVEIKKONEN 2013
WATER
BOYS
Olemme
siellä missä
asiakkaatkin
Mitä paremmin tunnemme asiakkaamme, sitä paremmin
ŽƐĂĂŵŵĞĂƵƩĂĂŚĞŝƚć͘>ćŚŝdĂƉŝŽůĂƚĂƌũŽĂĂŶŝŵĞŶƐć
ŵƵŬĂŝƐĞƐƟƉĂŝŬĂůůŝƐƚĂũĂŚĞŶŬŝůƂŬŽŚƚĂŝƐƚĂǀĂŬƵƵƚƵƐƉĂůǀĞůƵĂ͘
KŵĂŶƉĂŝŬŬĂŬƵŶŶĂŶƚƵƚƵŶǀĂŬƵƵƚƵƐĂƐŝĂŶƚƵŶƟũĂŶůƵŽŬƐĞŽŶ
ĂŝŶĂŚĞůƉŽŵƉŝƉŽŝŬĞƚĂ͘
LähiTapiola Kaakkois-Suomi
,ĂŵŝŶĂͲ<ŽƚŬĂͲsŝƌŽůĂŚƟ
JOULUVEIKKONEN 2013
7
Kirimajalla mahdollisuus
tutustua suksien tervaukseen
Husulasta löytyy paikka, jossa
esim koululuokilla on mahdollisuus nähdä, miten puusuksia
ennen vanhaan tervattiin. Kirin Hannun kanssa voi sopia
ajankohdan, jolloin ulkoilupäivän yhteydessä pääsee tutustumaan kyseiseen taitoon. Ensimmäiset varaukset on jo tehty, ainakin Sulon päivänä terva tuoksuu ja sukset suihkivat
Kirimajalla!
Tarina sai alkunsa 50 – 60
-luvun taitteessa, jolloin Vehkalahden Veikot osti Husulasta tontin hyppyrimäkeä varten.
Noin hehtaarin tontti Pyölinmäen sopivassa rinteessä olisi
suunitelmien mukaan mahdollistanut ”K60” -mäen rakentamisen, jota ei kuitenkaan paikalle koskaan noussut. Luonnonmäen Husulan pojat siihen kyllä tekivät monena talvena, mäkiennätyksen ollessa ”viidentoista metrin luokkaa”.
Seuraavan kerran paikka tuli
tutuksi urheilukansalle vuonna 1977, jolloin Husulassa järjestettyjen Suomenmestaruushiihtojen reitti hyödynsi paikan
korkeuseroja. Paikalla sijaitsi kovavauhtinen vaativa lasku, joka
testasi kilpailijoiden osaamista.
Kun Vehkalahden Veikot
vuonna 1992 järjesti historiansa toisen kerran Jukolan-viestin, Vehka-Jukolan, näki Hannu, yksi tapahtuman puuhamiehistä, miten tietokoneet tekivät tuloaan myös urheiluseuratoimintaan ja kilpailujen järjestämiseen. Hän halusi VeVe:n
pysyvän kehityksessä mukana ja teki seuralle tarjouksen:
”Ostan pusikoituneen hyppyrimäen tontin kymppitonnilla
ja suosittelen, että kauppahinnalla seura hankkii käyttöönsä
atk-välineitä.” Tarjottua hintaa
korotettiin vielä sen verran, että
kaupan vaatima yleisen kokouksen koolle kutsuva lehti-il-
moitus (400 mk) meni ostajan
piikkiin. Yleinen kokous sitten hyväksyi, äänestyksen jälkeen, kaupan ja rahoilla ostettiin seuralle mm. tietokone, tulostin ja faksi.
Kun Veikot seuraavan kerran
järjesti Jukolan Viestiä vuonna
2011, oli Hannu jo eläkkeellä ja jättäytynyt pois myös monista luottamustoimista järjestötyössä. Niinpä hän ehti Salpa-Jukolan rakennustalkoisiin
varsin aktiivisesti mukaan ja
huomasi, että ”rakentaminenhan on mukavaa hommaa”.
Talkoissa kypsyi ajatus Vehkalinnan varastotilojen kohentamisesta parempaan kuntoon.
Taas Hannu teki seuralle tarjouksen: ”Puran varaston päästä
vanhan hirsisen saunarakennuksen pois ja rakennan tilalle paremmin seuran käyttöön soveltuvan varaston, jos saan hirsikehikon itselleni”. Kun tiedossa vielä oli, mitä Hannu oli kehikosta suunnitellut tekevänsä,
hyväksyi johtokunta tarjouksen
yksimielisesti.
Hannun idea oli pystyttää
kehikko hiihtomajaksi hyppy-
Avajaispäivänä Kirimajan näyttelyyn kävi tutustumassa mm. seuran puheenjohtaja Vesa Koskiaho.
rimäen tontille ja kerätä sinne
Kaakonkulman hiihtovälineiden kehitystä esittelevä kokoelma. Samalla paikan terassi tulisi palvelemaan Portimon Poluilla retkeileviä ulkoilijoita taukopaikkana.
14.9.2013 vietettiin paikalla
sitten Kirimajan avajaisia. Nokipannukahvia ja kakkua saaneet vieraat ihmettelivät Hannun aikaansaannosta. Paikalle on noussut pieni museo ja
viihtyisä terassi taukopaikaksi.
Erilaisia, lähinnä vanhoja puusuksia, on näytillä yli 120 paria
viimeisen sadan vuoden ajalta.
Lisäksi näytillä on vanhoja voiteita, monoja, siteitä ja muuta
Museomestari Hannu kalustoa esittelemässä.
välineistöä.
Lahjoituksia museoon otetaan vastaan edelleen. Varsinkin Kaakonkulmalla tehdyt voiteet kiinnostavat. ”Kuorsalossa on kuulemma tehty aikoinaan Nopea-merkkistä voidetta, jota Nurmelan Sulokin ilmeisesti käytti. Löytyisiköhän jonkun vintiltä sellaisia purkkeja?”
Jatkostakin on suunnitelmia.
”Voisin huoltaa ja kierrättää alle
kymmenvuotiaiden suksia, ettei
lapsille tarvitsisi ostaa uusia välineitä joka talvi. Tosin nämä tilat alkavat käydä ahtaiksi, pitäisi löytää jostain toinen purettava hirsikehikko lisätilaksi…”
Täytyy ihailla Hannun halua
VeVe hiihtojaoston tukijoita
kaudella 2013-2014:
Kaakon Nostot Oy
Kymen Seudun Osuuskauppa
Kymen Seudun Osuuspankki
Kymenlaakson Sähkö Oy
Vuorinen Oy
Sportpiste
<ŽŶĞƵƌĂŬŽŝŶƟdĂŬĂŶĞŶ
d͘<ĞƌćŶĞŶKLJ
SpaHotel Hamina
>dhhƌĂŬŽŝŶƟKLJ
Haminan Maansiirto
^dZd
Kesälahden Maansiirto Oy
Helsingin Nosturit Oy
Kymen Nostokone Oy
ZĂŬĞŶŶĞůƵũŝƚƵƐKLJ
/ŶƐ͘ƚƐƚŽ^ƵŬĞůůƵƐͲ<ŽƚŬĂKLJ
tehdä pyyteetöntä työtä paikkakunnan urheilun ja lasten eteen!
Jos haluat vierailla Kirimajalla yksin tai ryhmän kanssa, lahjoittaa vanhoja esineitä tai sinulla on purettava hirsikehikko, niin Hannun tavoitat numerosta 0400 584 321. „
8
JOULUVEIKKONEN 2013
Pikkuympyräkatu 24, 49400 Hamina • Puh. 040 3100 540
[email protected] • www.haminanfysioterapia.net
JOULUVEIKKONEN 2013
9
Suunnistuskauden 2013 parhaat
Tulevaisuuden toivoja vas. Kiia Jokela, Olli Rytkö, Meri Myllynen, Julia Laitinen, Roosa
+HLNNLQHQ(HOL5XRWL0LLND0\OO\QHQ,GD+HLNNLQHQ6RÀD/DLWLQHQ
Suunnistusjaosto vas. Hannu Kuikko, Pasi Jokela, Juhana
Suurnäkki, Anniina Heikkinen, Reijo Koski, Jorma Kauppila, Varpu Pousi, Marjukka Heikkilä
Suunnistuskauden 2013 parhaat
Sarjojen parhaat suunnistajat vas. takana Miina Ruoti, Saku Hakulinen, Iida Heijari, Juho Pousi, Roosa Ruoti, Valtteri Heikkinen, Reetta Pakkanen, Miro Seppälä, Hanna Kiri, Timi Jaarinen, Niko Hakulinen, Sari Nurmela. Vas. edessä Roosa Heikkinen, Eeli Ruoti, Kiia Jokela, Aatu Niskanen, Ida Heikkinen, Taavi Suutari, Eevi Heijari, Otso Hanska,
Emilia Laitinen, Aaro Takanen.
Paras nuori suunnistaja
H21 Petteri Muukkonen
H20 Niko Hakulinen
H18 Lari Takanen
H17 Timi Jaarinen
H16 Miro Seppälä
H15 Valtteri Heikkinen
H14 Juho Pousi
H13 Saku Hakulinen
H12 Aaro Takanen
H11 Atso Hanska
H10 Taavi Suutari
H9
Aatu Niskanen
H8
Eeli Ruoti
D21
D20
D18
D17
D16
D15
D14
D13
D12
D11
D10
D9
D8
Lari Takanen
Sari Nurnela
Jenna Ojala
Janita Ojala
Hanna Kiri
Reetta Pakkanen
Roosa Ruoti
Iida Heijari
Miina Ruoti
Emilia Laitinen
Eevi Heijari
Ida Heikkinen
Kiia Jokela
Roosa Heikkinen
Vehkalahden Veikkojen vävypojan
vierailu Rastikerhossa
JANI LAKANEN
Suunnistajat ovat kuin yhtä
perhettä. Tämä tuli jälleen todistetuksi, kun pääsin vierailemaan VeVen Rastikerhossa
ollessamme Lilja-tyttäremme, 1v., kummien luona kylässä
Haminassa. Kriktilän perheen
kanssa olemme pitäneet tiiviisti yhtä, sillä perheen äiti Liisa,
nykyään aktiivi Rastikerhon vetäjä, on meidän perheen äidin,
Reetan, paras lapsuuden ystävä ja suunnistuskaveri.
Liisan lapset Pihla, 7v. ja
Tuuli, 5v. ovat jo kokeneita
rastikerholaisia, kuten meidän
Lauri, 6v., Suunta-Jyväskylän
suunnistuskoululainen.
Niinpä oli mukava yhdistää vierailuumme Haminassa
osallistuminen VeVen Rastikerhoon, kun päivät sattuivat
mukavasti sopimaan yhteen ja
minä olin Vuokatissa suunnistanut MM-hopeaa. Vähintään
yhtä tärkeää oli se, että lapset
pääsivät kartuttamaan kokemuksiaan ihanan metsälajimme parissa.
VeVen Rastikerhossa vierailuni tarkoitus oli ensi sijassa olla innostamassa VeVen
rastikerholaisia ja vähän van-
Jani Lakanen suunnistuskoululaisten ympäröimänä.
hempia valmennettavia. Kerran vierailulla ei luonnollisesti
ehdi suunnistusta opettamaan,
mutta mukanaoloni toivon mukaan sai aikaan lisäpontta lasten ja nuorten keskuudessa.
Tavoitteena oli myös, että
opastaisin hiukan valmennettavia omilla näkemyksilläni hämmentäen metsävisiitillä. Tämä tavoite ei toteutunut
odotusten mukaisesti, sillä Pihlan vetovoimaisesta suostuttelusta huolimatta poikani Lauri
ei halunnut mennä kenenkään
muun kuin isän kanssa maastoon. Näin ollen Liisa esitteli
minut aluksi ja kerroin nuorille hieman kokemuksiani suunnistusurani alkuvaiheilta. Oli
kiva nähdä kaikki lapset ja nuoret VeVen suunnistuspaidassa.
Yhteinen asuste on lähtökohta
seurahengelle.
Varsinainen Rastikerhon
harjoitus alkoi kartta-kompassi-leikillä, jossa kummatkin
vuorollaan jahtasivat toisiaan.
Yleensähän kartta ja kompassi ovatsuunnistajalla samassa
kädessä tai ainakin eri käsissä.
Tässä leikissä kartat ja kompassit olivat kuin ”kissat ja hiiret”, mutta hauskaa oli ja lapset saivat olla terävinä hereillä. He saivat hyvän valmiuden
itse suunnistusosuuteen, mikä
lämmittelyn tarkoitus onkin.
Olipa hienoa päästä neljän
innokkaan rastikerholaisen
kanssa maastoon heitä opastamaan ja kivasta Reitkallin kulmakuntien maastosta nauttimaan. Olen kyllä aina pitänyt kaakon seudun maastois-
ta, joissa peruspohja on niiiiin paljon parempaa kuin Jyvässeudulla. Näin myös lapset varmasti kokivat kirmatessaan innoissaan rastilta toiselle. Lauri ainakin oli innoissaan Pihlan, Annikan ja Merin
kanssa hyväpohjaisessa maastossa juostessaan.
Katsoimme aina yhdessä
olennaisimmat asiat seuraavalle rastille nopeasti ja varmasti päästäksemme. Mielestäni olennaista niin lapselle
kuin huippusuunnistajalle on
katsoa, missä seuraava rasti
sijaitsee ja miten sinne pääsee
nopeasti ja varmasti. Kun reitinvalinta on tehty ja rastin sijainti selvä, jäljelle jää vain toteutus. Helppoa kuin heinänteko… ei ehkä niin helppoa,
jos heinäntekokaan nykynuorille olisi, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan suunnistusajattelu menee noin, ja toimii hyvin, kun harjoituksia on
tehty useita, kokemusta on ammennettu erilaisista maastoista
ja ollaan tietoisesti ajattelemassa suunnistustehtävään kuuluvia asioita, eikä esimerkiksi ’kisamakkaraa’.
Kaikkinensa harjoitus meni
meillä oikein kivasti. Myös syksyisen maaston mustikat tuli
nautiskeltua. Sinisuisina lapset juoksivat vielä viimeiseltäkin rastilta reippaasti maaliin.
Meidän perhe on toistaiseksi
aika erikoinen suunnistusperhe, sillä muuten yhtenäiseen ja
tiiviiseen perheeseemme mahtuu kolme suunnistusseuraa.
Edustettuina ovat VeVe, S-JKL
ja Vaajakosken Terä. Näiltäkin
osin sanonta ”suunnistajat ovat
kuin yhtä perhettä” sopii meille hyvin. Rakkautta yli seurarajojen! „
10
JOULUVEIKKONEN 2013
Terveisiä Länsi-Suomesta!
Neljättä vuotta VeVen
etäedustusta
SANNA KAUPPILA
ELINA KILPELÄINEN
Etäedustus on toiminut mainiosti ja treeneissä Raumalla ja Turussa ollaan ahkerasti
käyty edustamassa oman seuran paidat/takit päällä. Elina
on onnistuneesti pitänyt VeVen värejä korkealla Rasti-Lukon sählyvuorolla ja iltarasteilla. Sanna on ollut mukana Turun korkeakouluissa opiskelevien suunnistajien (Ol-UT:n)
toiminnassa sekä useasti myös
Varsinais-Suomen alueen avoimissa av-treeneissä, joita onkin
ollut ihan kiitettävästi.
Turussa ja Raumalla suunnistuskulttuuri on melko vahva,
joten toimintaan on ollut melko helppoa sujahtaa mukaan.
Koska suunnistus on yksilö-
laji, on paikkakunnasta riippumatta treeniä tehtävä melko paljon myös itsenäisesti.
Onneksi Länsi-Suomi tarjoaa
loistavat puitteet niin fyysiseen
kuin taitoharjoitteluunkin. Ollaan kuitenkin aina silloin tällöin pidetty yhteisiä treeniviikonloppuja niin Turussa kuin
Raumallakin, välillä suunnistaen ja välillä mm. vesijuosten.
Seura on tarjonnut jossain
määrin leirejä kotimaassa, joihin on aina mahdollisuuksien
sallimissa rajoissa yritetty päästä mukaan. Länsirannikolta ei
ole aina se lyhyin matka leirikohteisiin, minkä vuoksi on ollut hyvä, että niitä on ollut ympäri Suomea. Ja onhan se matka käynyt mm. Vierumäellekin
vuodesta toiseen melko rattoisasti, kun ei ole tarvinnut yksin
matkustaa.
Länsirannikolla asuvia on välillä hellittykin: viime kevään
pääsiäisleiri järjestettiin Turussa ja tämän vuoden 25 mannareissun laivamatkat molempiin
suuntiin hoituivat Turun satamasta käsin.
Joitakin hankaluuksia olemme kuitenkin myös havainneet
etäedustuksessa. Länsirannikolla jää helposti eristyksiin muusta seuran toiminnasta välimatkan takia, joten yhteisiä kuulumisia olisi mukava kuulla enemmänkin!
Lisäksi täältä asti lähteminen edustamaan esim. kauden
päättäjäisiin tuntuu varsinkin
opiskelijabudjetilla kauhistuttavalta ajatukselta, joten toivomme, että saamme sen verran anteeksi.
Kyl mää teil terkkui lähettäsisi! „
Aikuisten suunnistuskoulun oppilaita ja ohjaaja Jorma Kauppila.
Aikuisten suunnistuskoulussa oli intoa
ANNIINA HEIKKINEN
;F
Ã
Ù
ç
}
Ä
Ä
Ð
Ä
ė
Ĥj
ġĤĿ
Î
Î
ooĻ
oĤġÎ
j
Ä
Î
Î
Ä
þ
ġ.
ç
Á
Ĥj
ġė
ž
ġç
Þ
ġĻ
Ä
ž
Ð
oġĤĿ
Î
oĤĿ
Ù
ø
Ä

ġė
Ä
Ð
Ð
oġė
j
Ð
“
ç
ġÍj
ġĤj
ø
j
Á
Ĥį
Ù
j
Ĥġ
j
j
Ð
Ä
j
Ä
Î
j
Ä
ė
Ä
Þ
j
ġÎ
Ä
Đ
Íj
į
Ĥį
Ù
Ä
ė
Ĥž
Þ
ġ
Þ
oÎ
Ŀ
Ļ
oĤġĤį
ĐĻ
j
Ð
Ð
Ä
ė
ž
ė
ĤÄ
ġÄ
Ð
Ù
j
Þ
ġj
Ļ
j
Ä
Þ
Ð
į
Î
į
j
ġÍj
ġÎ
į
Đ
ė
ė
Ä
ĤÎ
Ä
Þ
ġĐ
ž
Ļ
oÐ
Ä
Ð
Ð
oþ
ġ.
oĿ
ġÎ
ç
Î
ž
Ä
Ð
ž
Ù
j
ė
ė
j

ġç
ø
þ
°Ġ
Ù
ç
}
Ä
Ä
Ð
Ä
ġ
bÁ“žėėoġÁĿĻoġĤįОžþġ
Keväällä riensi ajatus extempore aikuisten suunnistuskoulusta. Otin muutaman puhelun
ja homma oli selvä järjestettäväksi. Niinhän se sitten laitettiin pystyyn – hiukan kiireellä
aikataululla kylläkin.
Innokkaita oppilaita ilmoittautui mukaan 25, joten ei se
ihan hukkaan heitetty ajatus ollut. Itseä harmitti hiukan, kun
ei pääsyt mukaan aloitustapahtumaan, kun olin nuorten kanssa Tiomilassa, mutta suunnistuksen ja hiihtosuunnistuksen
osaavat kaverini Eeta-Kaarina
Lonka ja Satu Salorinne hoitivat aloituksen mallikkaasti ja
esitys nykypäivän suunnistuksesta oli valmis.
Suunnistuskoulun oppilaista
osa oli suunnistanut 20 vuotta
sitten, osa lähti ihan nollasta ja
osa tuli mukaan, kun lapset käyvät Hipposuunnistuskoulua ja
halusivat ymmärtää heidän harrastustaan ja olihan jollakin kokemusta jo Jukolanviestistäkin.
Eli skaala oli laaja.
Sitten kun oli ensin tutustuttu oppilaisiin ja se mitä nykypäivän suunnistus on, siirryttiin
sisältä ulos ja jatkettiin harjoituksia käytännössä, elikkä tässä tapauksessa maastossa pienryhmissä ja jokaisessa ryhmässä oli oppaana VeVen suunnistaja. Oppilaille annettiin myös
ohjeistusta miten kuntosuunnistuksissa toimitaan.
Aikuiset olivat todella innokkaita oppilaita; kompassin
käyttö, suunnassa kulku, emi-
tin käyttö, karttamerkit, rastimääritteet ja kartan lukeminen tuottivat jo paljon haastetta, ja vauhtia lisäämällä vaativuus senkun kasvaa.
Syksyllä järjestettiin kuntosuunnistusten yhteydessä jatkokurssi, jonne muutama innokas ilmoittautui. Kaiken kaikkiaan aikuisten suunnistuskoulu oli ihan ok-tapahtuma. Joten
ensi vuonna on varmaan uusi
aikuisille tarkoitettu suunnistuskoulu.
Tervetuloa kaikki rohkeasti
mukaan tähän kivaan ja luonnonläheiseen harrastukseen,
koskaan ei ole liian myöhäistä
aloittaa. Itselläni kokemusta on
jo lähes 40 vuotta ja myös koko
perhe on tässä mukana. Tiedetään muuten, että ”suunnistajat
ovat yhtä suurta perhettä.” „
JOULUVEIKKONEN 2013
11
Juniorisuunnistajat rasteilla
ANNIINA HEIKKINEN
Nuorten suunnistuskausi alkoi pitkän talven jälkeen Ruotsissa Nuorten Tiomilassa, joka
oli kovatasoinen kilpailu. VeVe
osallistui kahdella joukkueella;
joukkueet olivat 4-henkisiä ja
niihin piti kuulua tyttöjä ja poikia. Nuoret saivat arvokasta kokemusta ja maastopankkia tältä reissulta. Nuoria osallistui samalla miesten viestiin, kun osa
miehistä sairastui.
Kevään SM-karkelot alkoivat
sprintillä Mikkelin keskustassa,
kisakeskus oli pystytetty torille
ja sinne VeVen upea viiri ja leiri pystytettiin päiväksi. Kisa oli
2-osainen ja erittäin sähäkkä kilpailu. Nuorista Lari oli parhain
ottaen sijan 5. Täältä jatkettiin
matkaa erikoispitkille Anttolaan. Erkoispitkä on suunnistajille ns. maraton. 10-sakkiin
ei näissä kisoissa päästy.
Yksi nuorten kesän kohokohta oli Leimausleiri Vierumäellä, jossa oli 7-18-vuotiaita n. 1500. Sinne VeVe osallistui 30 leiriläisen ja 4 ohjaajan
voimin. VeVen ikähaarukka oli
7-17-vuotiaita. Leirillä oli eritasoisia harjoituksia ja jokaiselle pyrittiin löytämään riittävän
haastavat harjoitukset. Leirillä
oli suunnistuksen lisäksi mm.
sählyä, uintia, erilaisia pelejä,
discoilua, juoksutekniikkaa ja
yhdessäoloa. Isoimmat VeVeläiset osallistuivat myös kartoituskurssille leirin aikana...
tästähän voi tulla jopa ammatti! VeVe kunnostautui isojen
poikien sählyturnauksessa ottamalla toisen sijan tiukkojen
otteluiden jälkeen. Monet vastustajat kauhistuivat, kun VeVen joukkueessa oli tosi isoja
poikia. Itse kerroin vastustajille,
ettei pojilla vielä ikää hirveästi
ole, mutta pituutta löytyy. Joukkueessa pelasivat Samu, Timi,
Janne, Valtteri, Saku, Juho ja
Matti. Yes!
Viimeisenä leiripäivänä suunnistettiin sateessa leiriviesti, johon kaikki 1500 leiriläistä osallistui 5-henkisin joukkuein.
Joukkueessa piti olla jokaiselta tasoryhmältä. Joukkueiden
kokoopanoja mietittiin pitkään,
jotta saataisiin mahdollisimman
hyvät joukkueet. VeVe sai siis 5
joukkuetta kasaan ja kilpailusta tuli äärimmäisen jännä. Joukkueet lähtivät oman joukkueen
kepiltä ja palasivat kepille heti
omat rastit haettuaan. Pienimmillä, eli RR-tasolaisilla, sai olla
saattaja mukana. Näin ollen ohjaajatkin joutuivat metsän siimekseen ja maaliin joukkue sai
juosta vasta kun koko joukkue
oli koossa kepillä. Ja kas kummaa, VeVe I teki jymy-yllätyk-
Leimausleirin voittajajoukkue.
Eevi Heijari, Ida Heikkinen, Henrika Vallema, Henna Rautamaa ja Heljä Kauppinen.
sen naisvaltaisella joukkueella
voittaen koko kisan. Joukueessa olivat Henrika, Ida, Heidi,
Reetta ja Valtteri. Myös muut
VeVen joukkueet pärjäsivät tässä erinomaisesti. Kyllä oli selkään taputtelijoita!
Elokuun lopulla oli Anjalassa suuren urheilujuhlan tuntua,
kun siellä suunnistettiin Nuorten Jukola. VeVe sai tähän kasaan 4 joukkuetta ja osa joutui
tyytymään varamiehen rooliin.
VeVen viesti lähti mahtavasti
käyntiin, kun Valtteri tuli avausosuudelta toisena vaihtoon vain
13 s kärjestä. VeVe olisi taistellut kymmpisakkiin, mutta yhdellä osuudella tuli liikaa virheitä. Lopulta VeVe I oli 22.
VeVe II:lla oli myös pullat hyvin uunissa, kun Märten pääsi
ampaisemaan ankkuriosuudelle
ennen I. joukkuetta. Muut VeVe-joukkueetkin selvityi hyvin
maaliin, vaikka joukkoon mahtui vähemmän suunnistaneita ja
Suunnistuksen lomassa Leimausleirillä, Henrika Vallema,
Henna Rautamaa ja Roosa Heikkinen.
ensikertalaisia.
Syksyn koittaessa oli SM-pitkät Pudasjärvellä. Parhaimmista sijoituksista vastasivat Valtteri 6. ja Lari 8. SM-keskimatkat
käytiin Äänekoskella ja tiukkoMHQNDUVLQWRMHQMlONHHQ$ÀQDDlin tuloksista löytyy Janne sijalta
10. SM-viesteistä odotin jo jotain parempaa… ainakin 16 po-
Leimausleirillä tapahtui
IDA HEIKKINEN 10 V.
Lähdimme bussilla yhdessä
Kymin Suunnistajien kanssa Vierumäelle Leimausleirille kesäkuun alussa. Leiriä
oli odotettu koko vuosi. Nyt
leiri oli alkamassa.
Leirillä oli n. 1500 leiriläistä
eli nuoria suunnistajia. Majoituimme 2 hengen huoneissa.
Minä olin Henrikan kanssa
samassa huoneessa.
Leirillä kävimme kaksi kertaa päivässä suunnistusharjoituksissa. Harjoituspaikoil-
le kävelimme aina ryhmässä.
Meidän ryhmän ohjaajat olivat Varpu ja äitini Anniina.
Varpu lähetti meidät metsään
ja oli maalissa ottamassa vastaan. Varpulla oli aina silloin
meidän avaimet ja takit. Anniina ohjeisti meidät ja juoksi nuorten perässä metsässä.
Väliajoilla olimme mm.
hippaa kiipeilytelineessä ja
kävimme monesti uimassa
Liinun isän Jarkon johdolla.
Meillä oli myös sählyturnaus
ja joukueessa oli itseni lisäksi Henrika, Henna, Heljä,
Emilia, Eevi, Aatu, Taavi,
Liinu ja Roosa. Ekassa erässä vastustajat eivät saapuneet
ollenkaan paikalle, joten pelasimme sitten harjoitusottelun
omiamme vastaan. Toisella
erällä hävisimme vastustajille.
Leirin viimeisenä päivänä
oli leiriviesti. Minut oli valittu TR-tasolle, jossa oli tavallinen rata. Minulla meni hetki
aikaa kun tajusin, missä olen
ja kun löysin 1. rastin, vasta silloin olin oikein selvillä
missä olen. Loppumatka sujui ihan hyvin, paitsi että yh-
deltä rastilta puuttui leimasin, mutta onneksi aikuinen
oli rastilla sanomassa, että
jatkakaa matkaa. Jännitin lopuksi Henrikan kanssa omalla
kepillä, milloin meidän koko
joukkue olisi kasassa ja pääsisimme joukkueena maaliin.
Lopulta meidän joukkue voitti koko kilpailun. Saimme palkinnoksi lahjakortit ja mukit.
Mahtavaa!
Nyt sitten odotellaan seuraavaa leimausleiriä Rovaniemellä ja jospa näkisin Antti Tuiskun siellä. „
jilla olisi mahdollisuus… kunpa pojat onnistuisivat. Janne
oli aloittanut muutaman viestin hyvin, joten mahdollisuuksia oli ihan mihin vain. Ja tulihan hän hyvin. Jalkavaivoista
toipunut Matti jatkoi varmaa
menoa ja Valtteri toi VeVen sijalla 6 maaliin. Parempaankin
olisi ollut mahdollisuus, kun
pari kaveria meni ohi lopussa
Valtterin sortuessa pariin helppoon virheeseen. D16-sarjassa
Reetta aloitti viestin vaativassa
maastossa ja yllätys koitti, kun
hän tempaisi VeVen kärjessä
vaihtoon.
SM-yö onkin sitten oma lukunsa, sinne nuorista uskaltaituivat vain sitkeimmät... tätä
kannattaa itse kokeilla lampun
kanssa metsässä… Lopulta voi
jäädä koukkuun! Heh. Tämä laji
kun on sellainen.
Lokakuun koittaessa edessä oli yhteishenkeä kohottava
perinteinen Oravatonnikeikka
bussilla Turkuun, hovikuskina
Aake. Reissu sisälsi nuorisoviestin ja henkilökohtaisen kilpailun. Tänä vuonna säät suosi-
vat meitä, toisin kuin vuosi sitten. Nuorisoviestissä saatiin kokea iloisia yllätyksiä suorituksissa. Henkilökohtaisessa kilpailussa juniorit saivat muutaman
palkinto-oravan tuomisinaan
kohti Kymenlaaksoa. Ida voitti D10RR, Henri oli 5. TR:llä ja
Valtteri täräytti GPS-selässä sellaisen suorituksen, että kuuluttaja vertasi sitä Petteri Muukkoseen, sijaluku 5. Tämä oli
Valtterin kauden paras suoritus kovatasoisessa kilpailussa.
Kesän mittaan käytiin NUORISOCUP lähialueella, johon
kuului 5 osakilpailua. Sarjoja
oli 8-18-vuotiaille, eli nuorimmille oli RR suunnistusta ja
isommille jo ihan kunnon ratoja. Tämä cup on tosiaan sellainen, että näissä kisoissa moni
ottaa ensiaskeleet suunnistuskilpailuihin ja ura tavallaan aukeaa näistä kisoista. VeVe otti
4 sarjavoittoa ja muita mitalisijoja, jotka ovat ohessa; H18
1. Timi, 2. Lari, H16 1. Valtteri, 2. Janne, H12 3. Aaro, H10
3. Taavi, D18 2. Anni-Elina,
D16 2. Roosa, D14 3. Iida,
D13 1. Miina, D10 1.Ida, D9
2. Kiia, 3. Anna, D8 3. Roosa.
VeVe oli tosiaan 2. tässä cupissa Kouvolan Suunnistajien viedessä voiton. Eli kaikki juniorit mukaan ensi kaudella tähän
cuppiin, otetaan ensi vuonna
voitto kotiin!
Nyt sitten jatketaan uusilla
harjoituksilla kohti uutta kautta 2014 ja odotellaan lumien tuloa. Tyytyväisenä täytyy todeta, että liiton valmennukseen
tulosten perusteella on valittu
Reetta, Valtteri ja Lari.
Harkoissa nähdään! „
12
JOULUVEIKKONEN 2013
Kotikisojen vuosi
TERO FÖHR
Suunnistuksen kisakausi on pitkä, aina huhtikuun puolivälistä
lokakuun loppuun. Toki ulkomailla kisoja riittää senkin ulkopuolelle. Mennyttä kautta hallitsi
normaalia kisakalenteria maustaneet suunnistuksen MM-kilpailut Vuokatissa, olihan kolmen VeVen miessuunnistajan
tavoitteena paikka ja menestys
kotikisoissa. Kovin monta seuraa Suomesta ei löydy, jossa olisi yhtä paljon maajoukkuepaikoista kilvoittelevia urheilijoita.
Alkukauden suurimmat tavoitteet seuratoiminnan kannalta olivat perinteisesti lajin suurtapahtumat Tiomila Ruotsissa ja Jukolan Viesti Suomessa.
Kevätkaudella odotuksia
nostivat Petteri Muukkosen
hyvät juoksut kotimaassa ja Ville Revon oivat suoritukset sotilaiden PM-kisoissa, mutta toisaalta tummia pilviä aiheuttivat
Jonne Lehdon ja Tero Föhrin jalkavaivat.
Tänä vuonna joukkueena ei
Tero Föhr lähdössä pitkälle MM-matkalle Vuokatissa.
viesteissä onnistuttu, vaikka
varsinkin Jukolaan oli etukäteen
asettaa vahva joukkue. Tiomilassa kymmenen ja Jukolassa
seitsemän urheilijan onnistuminen samaan aikaan ei ole helppoa ja lienee myös syytä miettiä
valmistautumisen onnistumista.
Toisaalta ero parempiin sijoihin on monesti pienestä kiinni.
Kun nyt Jukolan sija oli 15.
niin sama sija oli tuloksena
vuonna 2003. Välissä sijoitus oli
aina 1-7:ään (VeVen järjestämää
Salpa-Jukolaa 2011 lukuunottamatta). Nuoret opiskelijat ovat
aikuistuneet perheellisiksi ja työelämän haasteisiin, eikä haastajia
junioreista ykkösjoukkueeseen
ole noussut, siinä suurin haaste
menestyksen jatkamiseen.
Vuokatin MM-joukkueeseen
nousivat lopulta Petteri Muukkonen sprinttiin ja keskimatkalle sekä Tero Föhr pitkälle ja viestiin ankkuriksi. Kun
Suomen joukkueessa juoksivat myös VeVessä urheilijoiksi kasvaneet Anni-Maija ja Simo-Pekka Fincke, oli jokaisel-
la kisamatkalla edustettuna VeVen värejä! Todella ainutlaatuinen tilanne suomalaisessa urheilussa ja hyvä syy ylpeyteen monessakin VeVen lajijaostossa!
Vuokatin kisoja miettiessä on
itsellä hieman kaksijakoinen olo.
Toisaalta tulokset (pitkän matNDQ NDUVLQQDQ ÀQDDOLQ viestin 5.) eivät olleet sitä mitä
kotikisoista olisi halunnut, mutta toisaalta on vaikea olla pettynyt. Kevään jalkavaivan myötä,
vain 1,5 kuukauden juoksujen
jälkeen, paikka joukkueessa ja
tunnelma kotikisoissa oli jotain
ainutlaatuista. Niin paljon tuttuja kannustamassa, niin suunnistuksen kuin muidenkin lajien parista, ja tunnelmaltaan varmasti kaikkien aikojen MM-kisat!
Toisaalta normaalitilassa pitkän matkan karsinta ei olisi paiQDQXWMDORLVVDÀQDDOLVVDMDNLVD
olisi ollut kuin minulle tehty.
Mahdollisuus uran huipennuksena ei toteutunut, mutta kokemuksena Vuokatti oli upea. Kiitos vielä kaikille kisoissa ja kotona tukeneille! „
Fin5 Rastiviikko 2016 tuo huiput Haminaan
HANNU KUIKKO
Toivottavasti Jukolan järjestelyistä on toivuttu ja kenellekään
ei jäänyt kammoa kilpailujen
järjestämisiä kohtaan.
VeVe:ltä kysyttiin elokuussa, olisimmeko halukkaita järjestämään vuoden 2016 Fin5
Rastiviikon. Asiasta keskusteltiin seuran ihmisten kanssa
ja lokakuun alussa jätettiin hakemus. 16. lokakuuta Suomen
Suunnistusliitolta tuli ilmoitus,
että hakemus on hyväksytty ja
järjestelyoikeus on myönnetty
Vehkalahden Veikoille.
Fin5 Rastiviikko on tapahtuma, jossa viikon aikana kilpaillaan viisi osakilpailua ja lopuksi lasketaan tulokset yhteen.
Kilpailijoita rastiviikolle odotetaan 3000 – 5000, lisäksi huoltajat ja muut kilpailuihin osallistumattomat. Todennäköisesti liikutaan jossain 7000 – 8000
ihmisen määrässä.
Tällä hetkellä järjestelyissä
ollaan hyvinkin alkumetreillä.
Maastoja mietitään ja organisaatiokaaviota laaditaan.
Järjestely on taas iso pon-
nistus. Talkooväkeä tarvitaan
n. 400 -500 henkeä, kolmasosa
Jukolan talkoolaisten määrästä.
Toisaalta tapahtuma on viikon
mittainen mutta päiväaikaan joten yötöitä ei hirveästi ole odotettavissa.
Tällaisen ison tapahtuman
järjestäminen, vaikka onkin
suunnistustapahtuma, on koko
seuran asia. Vehkalahden Veikot
isona seurana tarvitsee myös
isot rahat toiminnan pyörittämiseen. Tässä on syy, miksi isoja tapahtumia halutaan järjestää.
Meillä on jatkuvasti satoja
lapsia ja nuoria eri lajien piirissä harrastamassa liikuntaa,
jotkut enempi kilpailumielellä,
jotkut vain harrastusmielessä.
Kaikista ei tule kilpaurheilijoita, eikä tarvitsekaan. Tärkeintä on saada nuorille jonkunlainen kipinä liikuntaa ja terveitä elämäntapoja kohtaan. Sitten ovat tietysti aikuiset kilpailijat ja harrastajat, heillekin halutaan tarjota mahdollisuuksia
edustaa seuraa kilpailuissa ja
harrastaa eri lajeja omien mieltymysten mukaan.
Harrastajien kustannusten
pitäminen kohtuullisena vaatii
seuralta isoa rahallista panostusta. Nykyisenä taloudellisesti
huonona aikana yritysmaailman
tukea on vaikea saada. Isoja tapahtumia järjestämällä saadaan
tienattua varoja kerjäämättä.
Asian ajatteleminen tältä
kannalta helpottaa varmasti
päätöksen tekoa, kun teitä tullaan kysymään järjestelyorganisaatioon.
Maanomistajat ovat jälleen
erittäin tärkeässä roolissa. Toivoisin tämän saman ajatusmallin leviävän teidänkin keskuu-
dessa. Kukaan järjestelyorganisaatiosta ei saa itselleen mitään aineellista hyvää, päinvastoin kuluja kyllä tulee, vaikka
ne pyritäänkin korvaamaan.
Ainoa palkinto on hyvä mieli
onnistuneen tapahtuman järjestämisestä.
Maanomistajiin pyritään mahdollisuuksien mukaan olemaan
henkilökohtaisesti yhteydessä
kun suunnitelman runko mahdollisine maastoineen selviää.
Tämän hetken suunnitelmien
mukaan rastiviikko alkaa maanantaina 11.7.2016. „
”Kanadaa kartoittamassa”
JANNE WECKMAN
Toronto, tuo Pohjois-Amerikan 4. suurin kaupunki, jonka
siluettia koristavat pilvenpiirtäjät ja kolmisen vuosikymmentä
maailman korkeimman rakennuksen titteliä pitänyt CN Tower. Paikka, jossa ruuhkat ovat
arkipäivää, kapitalismi kukoistaa ja pormestaritkin narahtavat huumeista. Täällä on vaikea
uskoa, että olemme maailman
harvimmin asutussa maassa.
Jostain syystä kuitenkin lähestyivät Vehkalahden poikaa
sähköpostilla ja kysyivät karttaa
tekemään. No, eihän tänne varmaan muuten olisi tullut lähdettyä, joten päätettiin koko perheen voimin pakata kimpsut ja
kampsut ja hönkäistä kuukau-
deksi rapakon toiselle puolelle.
Ihan koko Kanadaa en ole tässä ajassa ehtinyt kartoittaa, siksi runsaasti lääniä riittää.
Pelaavat kuulemma Torontossa jääkiekkoakin, mutta sehän ei meitä kiinnostanut. Kestävyyslajeja harrastetaan suunnilleen saman verran kuin Suomessa. Seutukunta on hieman
lämmintä hiihtämiseen, mutta
kestävyysjuoksua esiintyy jonkin verran. Varsinainen suunnistusseura, jolle kartat tulevat, on Hamiltonin Don’t Get
Lost. Suunnistus on marginaalisporttii, mutta oli paikallisessa kuntosuunnistuksessa noin
150 henkeä ja Kanadan mestiksissä 600.
Metsä on hyvin samantyyppistä kuin Keski-Euroopassa.
Valtaosa suunnistusmaastoista
on vaahterametsää, jossa metsänhoitoa ei ole paljoa harrastettu. Yksityisille maille ei ole
asiaa, vaan suunnistukset tapahtuvat valtion tai provinssin
suojelemilla mailla, lähinnä Niagaran Luiskaksi (Escarpment)
kutsutun kalliomuodostelman
alueella. Tämä on todella pitkä lähes yhtenäinen jyrkännerivistö, jonka lävitse virtaavat
joet ja purot muodostavat lukemattomia vesiputouksia. Näistä suurin ja kuuluisin on tietysti Niagaran putoukset. Yksi
noin 20 m korkea pikkuputous, Borer’s Falls, sijaitsi toisella kartoittamallani alueella. Molempien maastojen läpi kulkee
Kanadan vanhin ja pisin merkitty vaellusreitti, Bruce’s trail.
Ja kyllä, on pidempi kuin Portimon Polut.
Ihmiset ovat olleet erittäin
ystävällisiä ja muutenkin täällä tuntee olonsa turvalliseksi. Olemme saaneet juhlia Kanadalaista kiitospäivää ja halloweeniä, joista varsinkin jälkimmäinen näkyy kaupoissa ja
pihoilla eri mittakaavassa kuin
kotopuolessa. Ehdimme myös
käymään Toronton suosituimmissa turistirysissä, joissa ei onneksi ollut pahin ruuhka-aika.
Kyllähän maailma näyttää tältä kantilta hieman erilaiselta, ja
Suomi on kanadalaisille pieni
piste jossain maailman toisella
laidalla. Lähes kaikki asiat, niin
luonnossa, kaupoissa kuin vaikkapa liikenteessä, ovat melkein
samanlaisia, mutta kaikessa on
silti pieni ero. Yleensä ero on
se, että täällä kaikki on napsun
isompaa. „
Vaikka nykyään tietokoneet helpottavat kartoitustakin, on
se silti maastossa tehtävää käsityötä.
JOULUVEIKKONEN 2013
13
Suunnistuksen SM – erikoispitkät matkat
Lintukodossa 2015
Suunnistuksen SM erikoispitkät matkat
-alustava organisaatio
MARKO KOSKIAHO
Vehkalahden Veikot Järjestää
Haminan Turkialla SM-erikoispitkät matkat 18.10.2015. Kilpailukeskuksena toimii Lintukodon Leirikeskus. Harjoitusja kilpailukieltoalue ylettyy Turkian lisäksi Kannusjärven, Kitulan ja Pyhällön kylän alueille. Seuran verkkosivuilta löytyy
linkki harjoitus- ja kilpailukieltoalueeseen.
Mukana Suomen
parhaimmisto
SM-mitaleista Haminasta kilpailee sarjojensa parhaat nuorista 16-vuotiasta tytöistä ja
pojista alkaen aina 85-vuotiaiden veteraanisarjoihin asti. Viime kesän kilpailuissa Anttolassa H85 -sarjan matka oli noin
3,7 km, voittajalla Mauno Ripatilla meni aikaa hiukan yli
tunti. Miesten pääsarjan matkaa oli lähes 24 km, kilpailun
voitti Jonne Lakanen ajalla
2,38 h. Naisten pääsarjan noin
15 km matkan voitti Karoliina
Sundberg ajalla 2,07 h. Kunnioitettavia matkoja ja aikoja!
Maanomistajat ja
metsästysseurat
myönteisiä
Kilpailun valmistelut aloitettiin perinteisellä hakuprosessilla suunnistusjaoston johdolla,
siihen liittyen aloitettiin maanomistajien suuntaan mittava yhteydenotto- ja maankäyttölupa-
prosessi. Kaikkiaan kartoitettavalle alueelle osuu yli 100 maanomistajaa. Maanomistajia on lähestytty pääasiassa perinteisellä
kirjepostilla ja puhelimella kevään aikana.
Maanomistajat ovat suhtautuneet kilpailun järjestämiseen
pääsääntöisesti myönteisesti,
vain muutaman maanomistajan palstoja on kierrettävä. Pääosa näistäkin maankäytönkielloista on neuvoteltu niin, että
vain joitakin uusia istutusalueita kierretään, mutta muuten
kyseistä palstaa voidaan suunnistukseen käyttää.
Kun saimme tietää Suomen
Suunnistusliitosta kilpailun järjestämisajankohtavaihtoehtoja,
soitettiin alueen metsästysseurat läpi, koska todennäköisin
ajankohta sattuisi juuri hirvenmetsästyskauden alkuun. Metsästysseurat suhtautuivat kilpailun järjestämiseen myönteisesti, vaikka pieniä järjestelyjä kisan järjestämisajankohta tulleekin metsästäjille aiheuttamaan.
Haluankin kiittää maanomistajia ja metsästysseuroja positiivisesta suhtautumisesta.
Mahtavat puitteet
kilpailukeskukselle
Muutama pienimuotoinen järjestelytoimikunnan kokouskin
on ehditty pitää, tärkein oli alkusyksystä tulevassa kilpailukeskuksessa Lintukodossa.
Kilpailukeskuksen omistaa
Kotkan kaupunki, jonka kans-
sa yhteistoiminta onkin ollut
mutkatonta. Lintukoto tarjoaa syksyiselle kisalle mahtavat
puitteet. Uusittu keittiö laitteineen, hyvässä kunnossa olevat
rakennukset ja sähkönsyöttö takaavat toimivat puitteet, vaikka
kisapäivälle sattuisi huonompikin keli. Sinällään suunnistajat
eivät keliä pelkää, vaan sateen
sattuessa kastuu.
Kisan seuraamisen ja järjestelyjen toimivuuden kannalta
on tärkeää että keskusalueelta
löytyy vettä, sähköä, kantava
maapohja ja hyvät ravintolatilat ruokailuun ja kahvitteluun.
Lisäksi valmis ”infra” säästää
kustannuksia ja talkootyötä!
Kilpailukeskukseen
odotetaan noin
2000 ihmistä
Kilpailuun odotetaan yli 1000
kilpailijaa, noin 500 huoltajaa
ja muita kilpailunseuraajaa, sekä
noin parisataa talkoolaista. Pienen haasteen kilpailukeskuksen
suunnitteluun tuo noin 500 henkilöauton ja noin 5 linja-auton
sijoittaminen lähialueen pelloille, etenkin jos syksy on ollut sateinen. Alustavia paikoitussuunnitelmia on olemassa ja alustavia neuvotteluja muutamien lähitalojen kanssa onkin jo käyty.
Erikoispitkät matkat tuo kisaan oman suolansa, suunnistajat viihtyvät metsässä keskimäärin pari tuntia, joten kilpailupäivä kestää aamusta pitkälle iltapäivään. Kilpailukeskuk-
Kilpailunjohtaja
Kenttäpäällikkö
Ratamestariryhmä
Markkinointipäällikkö
Tulospalvelu
Lähdöt / kartanvaihdot
Maali
Talous
Marko Koskiaho, PDUNRNRVNLDKR#VDOSDNLUMDLQHWÀ
Hannu Kuikko
Jorma Sipilä, Janne Weckman, Jonne Lehto
Arto Tilli
Timo Harju
Timo Väisänen, Reijo Koski
Eero Parkko
Raimo Hänninen
sen ravintola tarjoaa niin väsyneille ja nälkäisille kilpailijoille,
kuin kisan seuraajille lämmintä
ruokaa ja kahvia.
Kartoittaminen ja
ratasuunnittelu
käynnissä
Kartoitustyö on käynnistynyt
tarjouskilpailun voittaneen
Janne Weckmanin toimesta.
Kartta valmistuu vuoden 2014
aikana. Päivityksiä tullaan tekemään vielä kesän 2015 aikana.
Karttaan ja kartoitukseen liittyvissä asioissa kannattaa kääntyä kartoittaja Janne Weckmanin puoleen. (janne.weckman@
gmail.com, 0400 651751).
Ratasuunnittelu on aloitettu
Jorma Sipilän johdolla. Alueen rikkonaisuus tuo suurien
järvi- ja jokialueiden muodossa ratasuunnittelun lisähaastetta. Myös muutamat ns. kieltoalueet hankaloittavat suunnittelua, mutta Jorman johdolla syntynee kisaan sopivan haastavat
radat. Erikoispitkille matkoille
kuuluvia kartanvaihtoja nähdään myös kilpailukeskuksessa.
Ratamestarityössä otetaan
huomioon mm seuraavia asioita: välttää rastiväleillä jäkälää
ja sammalta kasvavia kallioita,
jäkäläkankaita, lehtoja ja lehtoniittyjä, kosteikkoja ja märkiä soita sekä jyrkkiä rinteitä.
Lisäksi ratamestari laatii radat niin, että suunnistajat eivät
joudu taimikoille, pelloille, pihoihin, puutarhoihin, lintujen
pesäalueille, eikä liikkumiselta
rajoitetuille alueille.
Kilpailualueella ei ole Natura-alueita, eikä muitakaan luonnonsuojelualueita.
Talkoolaisia
haetaan!
Kilpailun järjestämiseen tarvitaan noin 200 talkoolaista.
Ohessa on kilpailun alustava
organisaatio. Jos haluat kilpailun järjestelyihin mukaan, ilmoittaudu kilpailun johtajalle
tai suoraan kyseiselle vastuuhenkilölle, minne tunnet halukkuutta. Et tarvitse mitään
erityisosaamista, vaan kaikille
löytyy tekemistä.
Organisaatiota täydenne-
tään ensi talven ja kevään aikana niin, että kaikki vastuuhenkilöt ovat olemassa ja pääosa kaikista talkoolaisista. Tervetuloa mukaan!
Kilpailun ensimmäinen tiedotustilaisuus järjestetään Lintukodossa helmi-maaliskuussa.
Tilaisuuteen ovat tervetulleita alueen maanomistajat,
metsästysseurojen jäsenet, yhteistyökumppanit, kyläläiset ja
kaikki muutkin kiinnostuneet.
Tilaisuudessa kerrotaan kilpailun järjestelyjen vaiheen lisäksi
ajankohtaisista asioista. Yhtenä
tärkeimmistä asioista on kuitenkin maanomistajien, metsästysseurojen ja luontoasioiden huomioiminen kilpailuissa.
Maanomistajat perheineen
sekä metsästysseurojen edustajat tullaan kutsumaan tilaisuuteen kutsuvieraana. Heille
tarjotaan ruuan ja kahvin ohella
alueen kilpailukartta sekä pientä ohjelmaa kilpailun seuraamisen lomassa.
Kilpailun johtajana toimii
Marko Koskiaho, joka antaa
kilpailusta lisätietoja. „
Suunnistuksen MM-kilpailut Vuokatissa
PETTERI MUUKKONEN
Veikkojen
menestys ’heikkoa’
Vehkalahden Veikot oli vahvasti edustettuna suunnistuksen MM-kilpailuissa Vuokatissa heinäkuussa. Nyt Vuokatissa
järjestetyt suunnistuksen maailmanmestaruuskilpailut olivat
jo neljännet Suomessa.
Kautta aikain ensimmäiset suunnistuksen MM-kilpailut pidettiin Fiskarsissa vuonna 1966. Tämän jälkeen suunnistettiin kahdesti Tampereella vuosina 1979 ja 2001.
Vuokatin isännöimät maailmanmestaruuskilpailut olivat
kisojen historian suurimmat ja
kauneimmat. Yleisöä oli enemPlQNXLQNRVNDDQ6SULQWLQÀnaalin houkutteli Hiukan pesäpallostadionille 7000 katsojaa ja
lisäksi reitin varrelle 2000-3000
katsojaa. MM-kilpailuiden yleisökisoina juostulla Kainuun
rastiviikolla oli parhaimmillaan
lähes 9000 pihkaniskaa.
Suomen joukkueeseen itsensä kammenneet veikkolaiset
Tero Föhr ja Petteri Muukkonen eivät yltäneet parhaimpiinsa. Tero vastasi Veikkojen
parhaista sijoituksista ollen pitkällä matkalla 16. ja ankkuroi
Suomen viestijoukkueen sijalle
3HWWHULQRVDNVLMlLVSULQWLQÀnaalin 19. sija ja karsiutuminen
keskimatkan karsinnassa. Petterin karsinta kaatui isoon virheeseen jo ykkösrastilla. Petteri totesi huonosti sujuneen
keskimatkan karsinnan jälkeen:
– Ykkösrasti oli liian vaikea
minulle. Kävin kilpailun jälkeen illalla katsomassa pummin paikan uudestaan, enkä
edelleenkään löytänyt rastille
suoraan. Yritin kolmannen kerran ja vielä neljännenkin. Vasta
sitten aloin ymmärtää kyseisen
mäen karttaa.
Ex-veikot Simo-Pekka ja
Petterin vauhdikasta menoa keskimatkan karsinnan loppuviitoituksella.
Anni-Maija Fincke olivat
myös mukana Suomen kisajoukkueessa. Anni-Maijan mitaliketju MM-viesteistä (Kultaa 2010 ja 2011) sai nyt jatkoksi hopean. Pitkällä matkalla sijoituksena oli jo liian-
kin tuttu kuudes sija, joka toki
on hieno suoritus. S-P suoriutui MM-debyytissään kohtalaisesti. Hän sijoittui pitkänmatNDQÀQDDOLVVDVLMDOOHPLNlROL
miehen omien sanojen mukaan
lievä pettymys.
Kannustusta koko
kylän voimin
Monet perheet olivat suunnanneet kesälomareissulleen Vuokattiin. Vehkalahden Veikoistakin oli paikalla yli 60 suunnistajaa kannustamassa veikko-
laisia ja vähän myös muitakin
suomalaisia huippusuunnistajia ja osallistumassa itse yleisökilpailuihin.
MM-kilpailut ja yleisökilpailut oli aikataulutettu siten,
että halutessaan pystyi osallistumaan kaikkiin tapahtumiin. Suuri yleisömäärä aiheutti välillä myös harmaita hiuksia niin kisajärjestäjille kuin kilpailijoillekin.
Pieniltä ruuhkilta paikoitusalueilla tai Sotkamon keskustassa ei voinut välttyä.
Hyvänä puolena oli se, vaikka ulkoilmalajista onkin kyse ja
taivasalla kilpailtiin, että tunnelma oli katossa.
Olisi kliseistä sanoa, että
kaikkia kannustettiin tasapuolisesti, mutta kyllä suomalaiset
urheilijat saivat osakseen suurimman kannustusmetelin. Onneksi Suomen joukkue osasi antaa yleisölle vastinetta viidellä
mitalillaan. „
14
JOULUVEIKKONEN 2013
Monipuolinen valikoima kiviaineksia
Myynti:
Annamaria
p. 020 447 6114
Tilaukset:
Keijo
p. 020 447 6102
www.rudus.fi
JOULUVEIKKONEN 2013
15
16
JOULUVEIKKONEN 2013
sähkönhinnan muutokset!
Valitse ympäristöystävällisesti tuotettu Luontoilona Takuu-sähkösopimus.
Saat sopimuksen 12 tai 24 kuukauden määräajaksi kiinteään,
edulliseen hintaan. Sähköenergian hinta pysyy muuttumattomana koko
sopimuskauden ajan. Nyt kannattaa laittaa sähkösopimukset kuntoon!
Katso sähkötarjous www.ksoy.fi tai soita 05 7780 500.
S-pankin ilmaiset ilot
• S-Etukortti Visan, verkkopankkitunnusten
sekä käyttötilin vuosi- ja kuukausimaksu
• Käteisnostot ja -talletukset
• Tiliote verkkopankissa ja asiakaspalvelupisteessä
• Saldotieto sähköpostiin
Kaikki nämä hintaan 0,00 €.
Harva meistä tykkää palvelumaksuista. Siksi S-Pankissa
peruspankkipalvelut ovat S-Etukortin käyttäjille maksuttomia.
Ota kaikki hyöty irti ja ohjaa palkkasi tai eläkkeesi S-Pankkiin.
Lisätietoa VSDQNNLğtai KSO:n asiakaspalvelupisteet Haminan
S-Ostoskeskuksessa ja Kotkan Prismassa.