1 2 ei mikään niin inhota ”Minua kuin moralistien aina oikeassa oleminen. Siinä on jotain epäinhimillistä, elotonta ja vivahduksetonta. Kuva: Jesse Pylsy ” Maria Jotunin Tohvelisankarin rouva puhuu ihmisen halusta rakastaa, rakastua, tulla rakastetuksi, -ja halusta rikastua. Näytelmä on nimetty komediaksi, mutta sitä se on kirjailijan itsensäkin mukaan vain ”jos näytelmä kertoo toisista”. Näytelmä, joka kertoo itsestä, on väistämättä aina tragedia. Puhukaamme mekin siis varmuuden vuoksi hetki rahasta: Tämän esityksen tuottaminen ensiiltaan tuli maksamaan 5.650 euroa, mikäli budjetissa pysyttiin, -ja kyllähän siinä pysyttiin. Päälle tulevat tietenkin teatterin henkilökunnan palkat ja teatteritalon vuokra, tekijänoikeusmaksut, markkinointikulut ja niin edespäin. Mutta näistä kuluista suurin osa tulisi maksuun, vaikkemme esittäisi tätäkään näytelmää. Tästäkö johtunee se, että näytelmän kantaesityksessä 1924 ei Kansallisteatterin aitioissa nauru hyrskähdellyt, kun helsinkiläinen ensi-iltayleisö marssi loukkaantuneena ulos. Seurannut teatterisota loukkasi Jotunia, joka vain noudatti omaa ohjettaan ”nähdä ja sanoa” tunnontarkasti. Sanomisen taito on monellakin, mutta näkeminen vaatii uskallusta. Jotunilla sitä oli. Tässäkin näytelmässä hän katsoo maailmaa niin kuin taiteilijan kuuluu: suoraan silmiin, ohi kulissien, naamioiden ja verukkeiden. Esityskohtaiset kustannukset ovat noin 700 euroa, jotka tulevat katetuksi, jos salissa on 47 katsojaa. Kaipa teitä ainakin sen verran tänäänkin on. Samuli Paronen on lausunut tästä aiheesta niin viisaasti, että en malta olla lopuksi lainaamatta: Taiteenkin historia osoittaa, että kun havainto maailmasta on tarpeeksi tarkka, se on kuin se sanonnan kalikka: se kalahtaa. Ja kun kalikka kalahtaa, moni älähtää. Aletaan puhua moraalista ja arvoista. Ja rahasta. Puhutaan veroista ja niiden maksajista. Näin Jotuninkin tapauksessa. Kansallisteatterin asemaa pohdittiin eduskuntaa myöten. Läheltä piti, ettei se menettänyt valtionapujaan. on tärkeätä, niin pal”Kulttuuri jon rahaa siihen menee, ja siitä pois. Meillä on demokratiakin. Meillä on muutakin. Enimmäkseen muuta. ” Nautinnollista teatteri-iltaa Jari Juutinen 3 TOHVELISANKARIN ROUVA JA TEATTERISOTA Maria Jotunin komedia Tohvelisankarin rouva kohtasi ensimmäiset vaikeutensa jo kustannusvaiheessa, kun WSOY ei suostunut ”liiketoimintaperiaatteidensa” nojalla sitä kustantamaan. Loppusyksystä 1924 näytelmä sai ensi-iltansa Suomen Kansallisteatterissa, Eino Kaliman ohjaamana. Kansallisteatterin esitys aiheutti kohun, jota puitiin ”teatterisotana” eduskunnassa saakka. Ensi-iltayleisöstä suurin osa poistui kesken esityksen. Lehdistön mukaan näytelmä oli puhdasta siveettömyyttä. Arvostelut sen sijaan olivat ristiriitaisia. Näyttelijäsuorituksia kehuttiin, mutta myös kritiikeissä esitys herätti voimakasta moraalista närkästystä. Tähän tapaan: johto oli moraalisesti mätä. Eduskunta käytti Tohvelisankarin rouvaa esimerkkinä maan teatterielämän alhaisesta ja pöyristyttävästä tasosta. Keskustelu kulminoitui hyökkäykseksi Kansallisteatterin johtoa ja toimintaa vastaan, ja teatterin valtionavustusten vähentämisestä äänestettiin. Esitys kaatui kuitenkin äänin 69 – 113. ”Teos on likaisella mielikuvituksella kirjoitettu.” ”Onhan Helsingissä sellaista yleisöä, joka menee katsomaan Tohvelisankarin rouvaa, mutta enemmän sellaista, joka ei mene. Ja muistettava on, että Kansallisteatteri on kansaa varten.” ”Tohvelisankarin rouvien esittämiseen ei kannata valtion rahoja tuhlata.” Tohvelisankarin rouva ehti olla Kansallisteatterin ohjelmistossa vain muutaman kuukauden, mutta pari vuotta myöhemmin Tampereen Työväen Teatteri otti näytelmän omaan ohjelmistoonsa. Sen jälkeen Tohvelisankarin rouva on ollut osa suomalaisen teatterin kivijalkaa. Lappeenrannan kaupunginteatterissa se nähtiin viimeksi yhdeksän vuotta sitten Teija Hyvärisen ohjaamana. Keskustelu Kansallisteatterin ohjelmistopolitiikasta ja näytelmän siveettömyydestä ulottui eduskuntaan asti ja johti arvioon, että Kansallisteatterin 4 ” ” ” Teos on likaisella mielikuvituksella kirjoitettu.” Onhan Helsingissä sellaista yleisöä, joka menee katsomaan Tohvelisankarin rouvaa, mutta enemmän sellaista, joka ei mene. Ja muistettava on, että Kansallisteatteri on kansaa varten.” Tohvelisankarin rouvien esittämiseen ei kannata valtion rahoja tuhlata.” 5 MARIA JOTUNI (1880-1943) Maria Jotuni oli aikansa outolintu: näytelmäkirjailija, radikaali – ja nainen. Hänen teoksiaan pidettiin usein irstaina ja naiselle sopimattomina, toisaalta häntä arvostettiin mestarillisena kielenkäyttäjänä ”sukupuolestaan huolimatta”. arvostaa vasta kuoleman jälkeen. Maria Jotunin teoksista suosituimpia ovat olleet novellit ja näytelmät, joissa hän kuvasi sekä maalaisväestöä että kaupunkilaissivistyneistöä. Merkittävin Jotunille myönnetty tunnustus on Aleksis Kiven palkinto vuodelta 1938. Jotuni oli ensimmäisiä suomalaisia naisia, joiden kaunokirjallisen tuotannon taustalla oli yliopisto-opinnot ja tietoinen kirjallisuuden harrastus. Jotunin teoksille ominainen tiivis ja katkelmallinen rakenne oli aikanaan hyvin modernia, ehkä siksi häntä osattiin 6 Hän sai lisäksi useita kertoja Valtion kirjallisuuspalkinnon. Parhaiten hänet muistettaneen kuitenkin postuumisti julkaistusta romaanista Huojuva talo. ta noussut kohu kiiri ulkomaille saakka ja ne käännettiin tanskalaisen kriitikon Georg Brandesin kehotuksesta pian ruotsiksi. Ihminen oli Maria Jotunin rakkain ja keskeisin aihe. Hän käsittelee rakkautta ja seksuaalisuutta aikansa naisille sopimattoman kaunistelemattomalla tavalla. Jotunin radikaaleista novelleis- Tohvelisankarin rouvasta seurannut ”teatterisota” haavoitti kirjailijatarta niin, että hän vetäytyi sen seurauksena julkisuudesta. Vuosikymmenen loppupuolella hän kommentoi omaa kirjoittamistaan seuraavin sanoin: ”Nähdä ja sanoa - siinä kirjailijan ammatillinen tehtävä.” 7 Rooleissa: AADOLF, virasta erotettu tuurijuoppo. JUULIA, hänen nykyinen vaimonsa. Sami Lanki Anna-Kaisa Makkonen PIIA, Aadolfin tytär edellisestä avioliitosta. Vilma Putro VEIJO, eräänlainen herrasmies. Jarno Kolehmainen RIIKKA, emännöitsijä ja Aadolfin… juu.. MATTI, Riikan ja Aadolfin.. aivan, poika. Netta Salonsaari Joonas Savolainen LEMPI, sisäkkö. Tai jotain sinnepäin. ELJAS, olevinaan maalari. Liisa Sofia Pöntinen Turo Marttila MÖLSÄ, konstaapelintapainen. Seppo Kaisanlahti JUSTUS, Aadolfin veli, kuolemaisillaan. KAROLIINA, vihkimätön vaimonsa. Jussi Johnsson Marja-Liisa Ketola 8 Maria Jotuni Tohvelisankarin rouva Työryhmä Ohjaus ja sovitus Lavastus ja puvustus Tuottaja Jari Juutinen Tinja Salmi Sanna Kemppainen Valosuunnittelu Valoajot Äänisuunnittelu Ääniajot Videosuunnittelu Videoajot Timo Hämäläinen Timo Hämäläinen, Topi Jukka Pauli Riikonen Tomi Aronen, Marvin Martin Kimmo Pasanen, Tinja Salmi Kimmo Pasanen Tarpeistonvalmistus Kuiskaus ja tarpeiston hoito Sirpa Tervo, Riikka Pulkkinen Laura Suoniitty Puvustuksen valmistus Pukija ja pukuhuolto Päivi Hanttu-Lindström Päivi Saarimäki, Anu Hovi Asta Kolehmainen Kampaukset ja maskeeraus Sari Rautio, Katja Muhonen Lavastuksen valmistus Jukka Malaska, Vesa Hulkkonen Tommi Metiäinen, Anselmi Kaisanlahti Sanna Nurkka Näyttämömestarit Näyttämömiehet Järjestäjät Veli-Matti Sirkiä, Kirka Haikonen Vesa Hovi, Matti Jarva, Anssi Neuvonen Jari Seppälä, Jani Kassinen Ohjaajan assistentti Lehdistökuvat Lipunmyynti Markkinointi Julisteen kuva Julisteen kalligrafia Käsiohjelma Joonas Savolainen Aki Loponen Pirkkoliisa Kanerva, Mirja Talka Heini Hyvärinen, Saara Melanen Sanna Kemppainen Tinja Salmi Liisa Sofia Pöntinen Heini Hyvärinen, Minna Markkanen Joonas Savolainen, Jari Juutinen 9 Kiitos Aleksi Vilkko Sofia Hurmerinta Minna Markkanen 10 11 12 LAPPEENRANNAN KAUPUNGINTEATTERI LIPPUPISTE 05 616 2290 www.lappeenrannanteatteri.fi Teatterinjohtaja Jari Juutinen Talouspäällikkö Maarit Welin (vs.) Ohjaaja Lija Fischer Skenografi Tarja Jaatinen Äänisuunnittelijat Jussi Matikainen Pauli Riikonen Näyttelijät Jussi Johnsson (FIA) Seppo Kaisanlahti (FIA) Sanna Kemppainen (FIA) Marja Liisa Ketola (FIA) Jarno Kolehmainen (FIA) Sami Lanki (FIA) Anna-Kaisa Makkonen (FIA) Turo Marttila (FIA) Minna Pirilä-Martti (FIA) (työloma) Ilona Pukkila (FIA) Samuli Punkka (FIA) Liisa Sofia Pöntinen (FIA) Netta Salonsaari Vilma Putro (FIA) Markkinointipäällikkö Heini Hyvärinen Teatterisihteeri Saara Melanen Tuottaja Sanna Kemppainen Toimistonhoitaja Raija Summanen LippumyymälänhoitajatPirkkoliisa Kanerva Mirja Talka FIA = Federation Internationale des Acteurs (Kansainvälinen näyttelijäliitto) Teatteriravintolan ja vaatenaulakon hoito Lappeenrannan Teatterikerho ry 13 Näyttämöpäällikkö Heikki Juvonen Lavastemestari Seppo Ihalainen (vuorotteluvapaa 31.1.2014 asti) Puuseppä Jukka Malaska (Lavastemestarin sij. 31.1.2014 asti ) Valaistusmestari Timo Hämäläinen Näyttämömestarit Veli-Matti Sirkiä Kirka Haikonen Puvustaja/ puvustonhoitaja Päivi Hanttu-Lindström Teatteriompelijat Anu Hovi Päivi Saarimäki Järjestäjät Jani Kassinen Jari Seppälä Näyttämömiehet Vesa Hovi Matti Jarva Metallimies/puuseppä Vesa Hulkkonen Puuseppä Tommi Metiäinen (31.1.2014 asti) Valomiehet/ äänimiehet Marvin Martin Olli-Pekka Pyysing Valomiehet Topi Jukka Petri Mättö Valomies/videomies Kimmo Pasanen Tarpeistonvalmistaja Sirpa Tervo Kuiskaajat/ tarpeistonhoitajat Helena Hurskainen Laura Suoniitty Kampaaja/ maskeeraaja Sari Rautio Pukija/pukuhuoltaja Asta Kolehmainen Eteisvahtimestarit Hanna Andsten Pasi Huoponen Anna Ihalainen Tulossa syksyllä Ingmar Bergman FANNY JA ALEXANDER ensi-ilta 13.9.2014 Esa Leskinen & Sami Keski-Vähälä NELJÄS TIE ELI SUOMEN TASAVALLAN NOUSU JA TUHO ensi-ilta 25.10.2014 Hoitoa ja hemmottelua lappeenrantalaisille ja vieraille kauempaakin jo vuodesta 1824. Ratakatu 41 53100 Lappeenranta Puhelin: 0207 336 600 www.lprint.fi Lappeenrannan Kylpylä Ainonkatu 17 • puh. 020 761 3761 • www.kylpyla.info 14 15 16